Yhteystiedot: Ilmari Larjavaara VTT Puh. 09-75-35-414 GSM 040-834-86-08 ilmari.larjavaara@ekami.fi Väitöskirjan tiivistelmä Ilmari Larjavaara Funktionaalinen Transitioteoria Hallinto, oikeusjärjestys ja instituutiot Venäjällä Tutkimus on teoreettinen työ, joka lähtökohdat ovat eräiden keskeisten yhteiskuntatieteiden klassikoiden Max Weberin ja Talcott Parsonsin teoreettisissa mallinnoksissa. Tekijä on saanut aikaiseksi kokonaisteoreettisen tutkimuksen, joka on vankka lisä maamme Venäjä-tutkimukseen. Professori Risto Sänkiaho Vastaväittäjän lausunto ( i ) Väitöskirjan tausta Väitöskirja tarkastelee Venäjään leimallisesti liitettyjä piirteitä, jotka ovat hidastaneet erityisesti kaupan ja investointien kasvua. Näitä piirteitä ovat hallinto- ja oikeusjärjestelmän epävakaus, korruptio sekä toimintajärjestelmien koettu epärationaalisuus ja erilaisuus läntisiin oloihin nähden.
Tutkimus on ensimmäisiä Venäjästä laadittuja väitöskirjoja, jossa kohdetta tarkastellaan yhteiskuntatieteellisten kokonaisteorioiden avulla. Riittävän kunnianhimoisen teoreettisen tarkastelun avulla yleensä selittämättömiksi koetut instituutioiden ja toimintatapojen piirteet Venäjällä, kuten korruptio, tulevat johdonmukaisesti ymmärrettäviksi. Poliittisen järjestelmän heikko kapasiteetti ohjata kehitystä, oikeusjärjestyksen dysfunktiot sekä epävakaa, politisoitunut ja heikosti resursoitu hallinto selittävät mm. pysyvästi vaikeaa keskushallinnon ja alueiden suhdetta, ympäristöongelmia, investointien niukkuutta ja siten infrastruktuurin rapautumista, sosiaali- ja koulutussektoreiden resurssien niukkuutta ja markkinoiden vaatiman luottamuksen heikkoutta. Hallinnon, oikeusjärjestelmän ja instituutioiden heikkoudet voi nähdä Venäjän ongelmien yhteiseksi nimittäjäksi. Väitöskirja on otteeltaan teoreettinen ja mallintava. Tutkimuksen tulokset eivät ole todistettuja selityksiä kohteen piirteistä, vaan perusteltuja hypoteeseja, miten rakenteet muodostuvat ja toimivat Venäjällä. ( ii ) Eriytymättömyys Toimintatavoille ja rakenteille Venäjällä on ominaista, että yksityiselämä, talous, politiikka ja oikeusjärjestelmä ovat läntisistä oloista eroavalla tavalla toisiinsa kytkeytyneitä. Tarkastelussa esitetään, että yhteiskunnan eri osa-alueiden kytkeytyneisyys olisi keskeinen rakenteita ja näiden heikkouksia selittävä tekijä Venäjällä. Jos politiikka ja talous ovat kytkeytyneitä, kuten ne Venäjällä ovat, kumpikaan järjestelmä ei toimi täysipainoisen tehokkaasti. Politiikka on liiketoimintaa Venäjällä usein vähintään osin ja yrityksillä on virkamiehiin kiinteät yhteydet. Talous on Venäjällä ( ainakin osin ) eriytymätön poliittis-taloudellinen taistelukenttä, jossa arvoa paljolti jaetaan eikä tuoteta. Vastaavasti politiikka on ollut rakenteisiin kohdistuvaa valtataistelua.
( iii ) Mitä on henkilösuhdekulttuuri? Keskeinen instituutio on henkilösuhdekulttuuri, joka syntyi neuvostokauden myöhäisvuosina. Neuvostotalouden tuottavuus ja legitimiteetti oli heikko ja sen tilalle lähti kehittymään spontaani vaihtoehtoinen järjestelmä. Markkinoiden ja oikeusjärjestyksen ollessa vielä kehittyvässä tilassa toimintajärjestelmät ovat muodostuneet mm. verkostoista ja hierarkioista. Kun valtio on heikko, keskeisiä yksiköitä ja toimijoita Venäjällä ovat myös erilaiset ryhmittymät ja kollektiivit. ( iv ) Miksi Venäjällä on korruptiota? Hintamekanismin mukainen markkinavaihto ei ole riittävän luottamuksen puututtua ( mikä on johtunut oikeusjärjestyksen heikkoudesta ) toiminut täysipainoisesti ja vaihtoa tapahtuu verkostoissa lojaaleiksi tunnettujen toimijoiden kesken. Verkostot lähinnä jakavat saatavilla olevaa arvoa, mutta ne voivat myös tuottaa sitä. Lähtökohtaisesti henkilösuhdekulttuuri on muiden rakenteiden sisällä toteutettua korruptiota. Oleellista kuitenkin on, että henkilösuhdekulttuuri on voinut olla lähes ainoa funktionaalinen toimintatapa formaalien rakenteiden oltua heikkoja erityisesti 90-luvun alun järjestelmämuutoksen jälkeen. Kun verkostoissa vaihto on eräs perustava toimintajärjestelmä, on luonnollista, että vaihtoa tapahtuu myös hallinnon rakenteissa ( korruptio ). ( v ) Miksi Venäjällä on vahvoja johtajia? Kun lähes muutakaan ohjaus- ja organisointitapaa oikeusjärjestyksen heikkouden oloissa ei ole ollut, lähes ainoa mahdollisuus on ollut johtamiskykyisten yksilöiden varaan rakentuva toimintajärjestelmien muodostuminen.
Henkilö- ja siten johtajaperustaisuuden ollessa toiminta- ja johtamisperiaate, rakenteet muodostuvat hierarkkisiksi. Kun hyvin järjestäytynyttä kansalaisyhteiskuntaa sekä muuten riittävän kehittynyttä poliittista järjestelmää ei ole, valtiotasolla on oltava vahva johtaja tai muu vahva toimija, jotta johdettavuus on mahdollista saavuttaa. Hallitsija ja valtio olivat historiallisissa oloissa niin Venäjällä kuin muuallakin sama asia. Keskiajalla ruhtinaskunnat olivat ruhtinaansa omistamia. Keskiajalla Venäjällä juuri tsaari omisti valtion. Poliittista hallintaa toteuttaa Venäjällä paljolti yksi johtaja, jolla on merkittävä valta. ( vi ) Miten Venäjällä toimitaan? Miksi toimintaympäristö on epävakaa? Henkilöverkostoihin ja henkilöhierarkioihin perustuvan toiminnan eräs lähtökohta voi olla tilanne, että lainsäädäntö on vielä heikkotasoista ja sen mukaan ei ehkä ole mahdollista toimia. Politiikka ja hierarkiat ovat saattaneet olla lainsäädäntöä merkittävämpi toimintatapa. Kun laki on paljolti henkilöille alisteista, oikeudet eivät ole pysyviä ja kaupan ja tuotannon toimintaympäristö säilyy epävakaana. Yleisesti eräänlainen henkilörationaalisuus on toimintatapoja luonnehtiva piirre. Luottamus kohdistuu henkilöihin, muttei niinkään lainsäädäntöön. Riippuvuus kohdistuu henkilösuhteisiin jne. Oikeudet perustuvat henkilöihin jopa vahvemmin kuin lainsäädäntöön. Taloudellisen pääoman sijasta lähes merkittävämpiä ovat henkilökontaktit eli sosiaalinen pääoma, jota saatetaan pitää omaisuutta arvokkaampana ("markets of relationships"). ( vii ) Millainen valtio Venäjällä on? Millainen valtio oli Neuvostoliitto, jossa ei ollut markkinoita, kansalaisyhteiskuntaan perustuvaa päätöksentekoa, neutraalia oikeusjärjestystä ja ammatillista hallintoa?
Keskeinen valtion osa Venäjällä on strateginen huippu eli poliittinen hallinto. Poliittinen järjestelmä on ensisijaisin toimija. Poliittinen hallinto on oltava, koska kansalaisyhteiskunta on heikko ja valtio ei voi toimia kansalaisyhteiskunnan varassa. Valtion huipulle tarvitaan puolue, presidentinhallinto tai FSB johtamaan maata. Eriytymättömyys johtaa yksihuippuisuuteen. Kun talous ja politiikka ovat kytkeytyneitä, rakenne on yksihuippuinen. Liberaalidemokratioissa talouselämän ja hallinnon eliitit ovat erilliset ja rakenne on monihuippuinen. Talouden kytkeytyminen osaksi politiikkaa on merkittävä korruptiota tuottava tekijä. Taloutta oikeussuhteiden varassa toimivana politiikasta erillisenä autonomisena järjestelmänä ei Venäjällä historiallisesti erityisen vahvasti ole ollut. Neuvostoaikana tätä piirrettä kutsuttiin sosialismiksi. Oikeusjärjestelmä itsenäisenä eriytyneenä järjestelmänä on yleisesti heikosti muodostunut. Oikeusjärjestelmä ( ml. omistusoikeudet ) on ollut poliittista hallintaa seuraava, politiikalle alisteinen ja politiikasta riippuva järjestelmä. Tämän vuoksi oikeusjärjestelmällä on edelleen osin poliittishallinnollinen ja siksi epävakaa ja mielivaltainen luonne. Koska poliittinen ja taloudellinen valta on pitkälle yhdistynyttä, valta keskittyy voimakkaasti ja valta- ja varallisuuserot ovat suuret. Toimijoilla on joko sekä poliittista että taloudellista valtaa tai näillä ei ole mitään. ( viii ) Mitä korruptio on? Ulkonaisesti valtio Venäjällä muistuttaa läntisiä liberaalidemokratioita. Kuitenkin resurssit ja informaatio, joita valtiossa siirtyy alhaalta-ylös ja ylhäältä-alas ovat erilaisia. Julkisen ja yksityisen sekä politiikan ja talouden osittaisen eriytymättömyyden vuoksi valtion sisällä kulkevat virtaukset ovat yksityisiä eikä julkisia ainakin osin. Verojen sijasta alhaalta-ylös tuloutettavat varat ovat tribuutteja eli hierarkiassa siirretään lahjusrahaa vertikaalisena korruptiona alhaaltaylös. Ylhäältä-alas maksetaan henkilökohtaisia palkintoja johtajiston henkilökohtaisesta palvelusta. Hallinnan patrimoniaalinen luonne siis selittäisi korruptiota. Vastikkeetonta arvoa nostetaan alhaalta-ylös. Kysymyksessä ei siis niinkään ole vain korruptio, vaan ( ainakin määrätyllä tavoin ) feodaalinen valtiorakennelma.
( ix ) Miksi Neuvostoliitto meni kumoon? On ajateltavissa, että Neuvostoliitto kaatui juuri rakenteiden eriytymättömyyteen. Talouden politisoituminen heikensi taloutta. Talouden heikentyminen heikensi poliittisen hallinnan legitimiteettiä. Eriytymättömyys johti järjestelmän tuhoon. ( x ) Mitä pitäisi muuttua? Venäjän useimmat kehitysongelmat liittyvät hallinnon neutraalin byrokraattisuuden heikkouteen, mihin on syynsä valtion yleisessä rakenteessa. Epäpoliittinen, selkeytyneeseen työnjakoon ja toimivaltaan perustuva säännönmukaisesti toimiva hallinto on modernin yhteiskunnan perusinstituutio. Korruptoituneiden virkamiesten rahastuksen kohteena ovat erityisesti ulkomaiset toimijat. Yrittäjäluokka on vielä toistaiseksi liian heikko etunsa ajamiseksi ja instituutioiden muuttamiseksi. ( xi ) Keskeisintä olisi demokratian ja oikeusvaltion vahvistuminen Vahva oikeusvaltio tarjoaisi lääkityksen lähes kaikkiin Venäjän ongelmiin ml. tunnetuimpaan integraatio-ongelmaan keskuksen ja alueiden suhteesta. Oikeusjärjestys muuttaa politiikan ja talouden valtataistelusta markkinoiksi. Demokratia tuottaa yhteiskunnan toimivuutta. Oleellista on, että lainsäädäntö on legitiimiä, jotta sitä noudatetaan ja järjestys saavutetaan. Lainsäädäntö on legitiimiä, jos se on kansanvaltaista. Lait ja hallinto ovat tehokkaita, kun ne ovat legitiimejä. Kansanvaltaisuus on näin viime kädessä järjestyksen ja siten toimintajärjestelmien ( talouden ) tehokkuuden tuottaja.
( xii ) Millaista on Venäjän talous? Miksi maailman rikkain valtio on köyhä? Ilmeisesti merkittävää on, että runsaista raaka-ainevaroista johtuen Venäjän talous ei ole täysipainoisesti taloudellista samassa merkityksessä, miten talous on taloudellista muualla. Talous ei niinkään ole tuotantoa ja kysymyksiä tuotannon järjestämisestä, tehokkuudesta ja kilpailukykyisyydestä. Arvo on Venäjällä muodostunut paljolti luonnonvarojen viennistä. Arvoa ei ole tarvetta tuottaa, vaan sitä on jo lähtökohtaisesti. Kun arvoa ei tuoteta ja arvoa jo on, arvoa tarvitsee vain jakaa. Raaka-ainevarojen saatavuus määrittäisi, suuntautuuko talous arvon tuotantoon vai ( määrätyllä tavoin ) feodalismin kaltaiseen saatavilla olevan arvon jakamiseen. Talouden luonne määrittäisi, millaista on yhteiskunnassa harjoitettava politiikka. Raaka-aineita hyödyntävän talouden poliittinen järjestelmä on suuntautunut ehkä paremminkin saatavilla olevan arvon jakamiseen kuin niinkään arvon tuotannon järjestämiseen. Politiikka on Venäjällä poliittisten ryhmittymien pyrkimystä päästä valtaan, jotta osuus arvosta voidaan saada haltuun. Kulloinkin huipulla oleva ryhmittymä pyrkii saamaan arvoa tuottavien kohteiden tarjoaman tulon käyttöönsä ja yksityisomistus säilyy siksi epävakaana. Koska kohteen arvot ja toimintajärjestelmät eivät suuntaudu tuotannollisiksi, seurauksena on kohteen säilyminen pysyvästi melko alikehittyneenä runsaista lähtökohtaisista resursseista huolimatta. Olosuhteissa, joissa työ on arvon lähde, arvojärjestelmä suuntautuu työtä arvostavaksi. Oloissa, joissa tuotanto on keskeisin arvon lähde, myös oikeusjärjestelmä muodostuu pysyväksi ja johtamisjärjestelmät välineelliseen tehokkuuteen pyrkiviksi. Vakinainen omistusoikeus on korkean tuotannon tason edellytys ja siksi modernisoituvissa olosuhteissa omistusoikeus objektiivisesti vakiintuu, kuten Länsi-Euroopassa on tapahtunut.
Luonnonvarojen hyödyntämiseen perustuva talous ei vakiintuvaa oikeusjärjestelmää ja omistusoikeutta ehkä tuota. ( xiii ) Miksi hallinto ja oikeusjärjestys on epävakaa? Henkilösuhdekulttuuri rikkoo talouden ja politiikan markkinoita. Toimintajärjestelmät ovat markkinaistuneet vain puolittain ja siksi ne ovat parasta tilannetta tehottomampia. Reaalisesti ensisijaisesti toimiva järjestelmä voi edelleen olla verkosto tai ryhmä eikä valtio, markkina ja oikeusjärjestys. Korruptio voi monesti olla ainoa menettely saada asiat toteutetuksi. Koska hallintajärjestelmä on edelleen paljolti yksihuippuinen, on vain arvailtavissa, onko valta viime kädessä virkamiehillä, poliitikoilla vai yritysjohtajilla. Hallinnon voi olla mielekästä ottaa käyttöön riittävän yleisiä ja epäselviä normeja, jotta valta säilyy virkamiehillä ja vaihto verkostoissa voidaan toteuttaa laillisesti. Toisaalta hyvä ajatus on säätää runsaasti rajoituksia, jotta hallinnan kohteiden on erimerkiksi ostettava erivapaus näiden noudattamisesta. Uusia normeja tuotetaan, koska se ehkä edistää hierarkioiden johdon etuja. Yksityistäminen voidaan toteuttaa tavalla, joka ei muodosta taloudellisuutta, vaan esimerkiksi vain haltijoilleen hyvin tuottavia kaupallisia monopoleja. ( xiv ) Raha on vallassa Venäjällä Kansalaisyhteiskunnan ollessa vielä heikko, mutta talouden kaupallistumisen käynnistyttyä, seurauksena on ollut, että talousjärjestelmä on Venäjällä saavuttanut vastaavan keskeisen vaikutuksen, jollainen sillä oli kapitalismin alkuvaiheissa Länsi-Euroopassa. Politiikka, oikeus ja hallinto ovat rahalla ostettavissa ja ne menettävät niille kuuluvaa omaperäistä luonnetta. Talouden osajärjestelmän hallitsevan aseman eräs seuraus on korruptio, joka ilmentää ja on itsessään rahavaltaa.
( xv ) Miten instituutiot voisivat vahvistua? Mikseivät rakenteet Venäjällä muutu? Keskeisin valtion ja yhteiskunnan rakenteiden tarkoituksenmukaisuutta tuottava voima on kehittynyt kansalaisyhteiskunta. Ilman vahvaa kansalaisyhteiskuntaa markkinatalouden ja oikeusvaltion hyödyt voivat jäädä saavuttamatta. Venäjällä markkinoita ja oikeusvaltiota on kehitelty osin siitä lähtökohdasta, että neuvostoajan puoluenomenklatuura käynnisti siirtymisen markkinatalouteen ja oikeusvaltioon voidakseen markkinaistaa ja vahvistaa omistukseensa käytössään olleen omaisuuden ja poliittisen vallan. Kansalaisyhteiskunta pakottaa valtion tuottamaan kehitystä. Kansalaisyhteiskunta edellyttää, että hallinnan on oltava pätevä ohjaamaan taloutta. Ellei kansalaisyhteiskunta ole voimakas, painetta talouden kehittämiseksi ei ole. Kysymykseksi jää vain eliitin elintaso ja valtio on olemassa eliitin rikastumiseksi. Oikeusjärjestyksen eräs ominaisuus on sen demokratisoiva vaikutus. Jos lainsäädäntö on kansanvaltaisesti säädettyä ja jos yhteiskunnan ja hallinnon pitäisi toimia lainsäädännön mukaisesti, asetelma tarkoittaa demokratisoitumista. Markkinoiden, ammatillisen oikeusjärjestelmän ja poliittisesti neutraalin hallinnon vahvistumista ei ehkä toivota, koska tämä vaarantaa eliitin edut. Oikeusvaltion ja neutraalin byrokraattisen hallinnon vahvistumisen pidäke Venäjällä on ilmeisesti asetelma, että nämä järjestelmät ovat sekä demokratisoitumista seuraavia että sitä tuottavia rakenteita. Taloudellisin periaattein toimiva talous ja poliittisista muutoksista riippumaton oikeusjärjestys merkitsisivät Venäjän eliitille valta-asemien menetystä. Ne joilla Venäjällä on parhaat mahdollisuudet vaikuttaa järjestelmän rakenteisiin eli ylin johto, menettävät poliittisesti ja taloudellisesti eniten, jos aito oikeusvaltio vahvistuu.
Keskitetty valtio voi toisaalta olla kehityksen tuottaja Venäjällä. Perinteinen menetelmä tuottaa kehitystä on vahvistaa poliittista johtamista eli kerätä voimaa huipulle ja määrätä uudistuksia. Väitöskirja on julkaistu sarjassa Kikimora Publications. Väitöskirjaa myy Aleksanteri Instituutti. Larjavaara, Ilmari: Funktionaalinen transitioteoria: Hallinto, oikeusjärjestys ja instituutiot Venäjällä. Kikimora Publications, A: 17. Helsinki, 2007. ISBN 9789521037894, 259 s. 28 + alv 8%. Väitöskirja on myös elektroninen julkaisu ja luettavissa E-thesispalvelussa Väitöskirjan tiivistelmät ja sähköinen julkaisu: https://oa.doria.fi/handle/10024/12032 http://urn.fi/urn:isbn:978-952-10-4103-7