Vuosikertomus 2010
Korkein hallinto-oikeus Vuosikertomus 2010 Oikeusturva yhteiskunnan perusasioita 04 Korkeimman hallinto-oikeuden presidentti Pekka Hallberg Kaava-asiat korkeimmassa hallinto-oikeudessa 08 Hallintoneuvos Riitta Mutikainen Uusi lastensuojelulaki alkoi näkyä 12 korkeimmassa hallinto-oikeudessa Hallintoneuvos Irma Telivuo Lausuntoja ja työryhmien jäsenyyksiä 2010 13 Kansainvälisen verotuksen asioita 14 Korkeimmassa hallinto-oikeudessa vuonna 2010 Hallintoneuvos Ahti Vapaavuori Tilastot 18 Korkeimman hallinto-oikeuden henkilökunta 30
Korkeimman hallinto-oikeuden presidentti Pekka Hallberg Oikeusturva yhteiskunnan perusasioita Oikeusturvalla on olennainen merkitys paitsi asianosaisille myös yhteiskunnan rakentamiselle. Maailman talousfoorumin (WEF) raportissa vuosilta 2009 2010 on analysoitu lukuisten muuttujien avulla 134 valtiota. Kokonaiskilpailukyvyssä Suomi on yhä korkealla kuudennella sijalla. Maamme vahvuudet ovat terveydenhuollossa ja koulujärjestelmässä sekä instituutioiden ja oikeusvaltion toiminnassa. Oikeuden toimivuus on maassamme hyvinvoinnin ja kilpailukyvyn perustekijöitä. Vuoden 2010 lopulla ilmestyi myös kotimainen ns. brändityöryhmän raportti Tehtävä Suomelle. Sen lukuisten tehtävien luettelossa ei tarkasteltu ihmisten ongelmia eikä oikeuden merkitystä niiden ratkaisemisessa. Selitys on ehkä siinä, että oikeusjärjestelmän toimivuutta pidetään jotenkin itsestään selvänä. Toisaalta oikeudessakin tarvitaan tavoitemielikuvia sen merkityksen ymmärtämiseksi niin kansallisella kuin kansainvälisellä tasolla. Hallintotuomioistuimet avainasemassa Hallintotuomioistuinten toimiala on Suomessa poikkeuksellisen laaja. Niiden ratkaisuista piirtyy suurelta osin kuva siitä, minkälaisessa oikeusvaltiossa elämme. On pidettävä kiinni hallinnon oikeusturvan todellisuudesta ja tuomioistuinten toimintaedellytyksistä. Korkeimman hallinto-oikeuden ratkaistavien asioiden määrä on viime vuosina kasvanut. Vuonna 2010 saapui 4 586 asiaa (edellisenä vuonna 4 379), ratkaistiin 4 202 (3 965) ja tälle vuodelle siirtyi 4 171 (3 819) asiaa. Erityisesti ulkomaalaisia, sosiaali- ja terveydenhuoltoa, yleis- ja itsehallintoa sekä ympäristöä koskevien asioiden määrä on ollut kasvussa. Asioista yli 80 prosenttia tulee alueellisista hallintooikeuksista, joilla on siten keskeinen merkitys koko järjestelmän toimivuudelle. Menettely hallintolainkäytössä on joustavaa, ja oikeudenkäyntikustannukset on voitu pitää kohtuullisina. Toiminta on eri mittareilla laskien kustannustehokasta, ja hallintotuomioistuinten on muutoinkin arvioitu verrattain hyvin suoriutuneen perustuslain mukaisesta oikeusturvatehtävästään. Tutkimustietoa Korkein hallinto-oikeus julkaisi 2009 pyramiditutkimuksen hallintolainkäytön vaikuttavuudesta. Tutkimuksen mukaan ensi asteen hallinnossa tehdään vuosittain 20 30 miljoonaa valituskelpoista hallintopäätöstä. Väliasteessa ratkaistaan 30 000 ja korkeimmassa hallinto-oikeudessa 4 000 asiaa. Tutkimuksessa selvitettiin yksityiskohtaisesti julkisia hankintoja, maataloustukia, toimeentulotukea, verotusta ja ympäristölupia siis monia yhteiskunnan ydinalueita. Tutkimus tuotti arvokasta aineistoa hallinnon, säädöspolitiikan ja tuottavuusohjelman kehittämiseen. Vaikka hallintoviranomaisten toiminnassa ei ole olennaisia puutteita, virheitä aina tapahtuu. Korjattavaa on erityisesti tiedonkulussa ja päätösten viipymisessä. Uudet lait aiheuttavat aina tulkintavaikeuksia. Samoin aluehallinnon rakennemuutokset ovat hämärtäneet kuvaa julkisen vallan toimivuudesta. Korkein hallinto-oikeus on jo aikaisemmin tehnyt esityksen valtioneuvostolle oikeusturvan edellytyksiä koskevan tutkimuksen jatkamisesta. Vaikka monet asiat ovat Suomen kaltaisessa oikeusvaltiossa itsestään selviä, oikeuden merkitykseen tulisi kiinnittää enemmän huomiota. Tutkimuksen jatkaminen on siten välttämätöntä. Jos julkisen vallan toimivuudessa on ongelmia eikä 4 Korkein hallinto-oikeus Vuosikertomus 2010
ihmisten oikeusturva ole todellista, ei synny myöskään luottamusta yhteiskunnan toimivuuteen. Oikeuskehityksen hahmottamista on vaikeuttanut valtion tuottavuusohjelma, joka on toiminut lähinnä säästöohjelmana. Eduskunnan tarkastusvaliokunta totesi 2010 ohjelman painottuneen mekaanisiin henkilöstövähennyksiin tuottavuuden kustannuksella. Tilastokeskus on osoittanut kokonaistuottavuuden valtionhallinnossa viime vuonna selvästi alentuneen. Hallintotuomioistuimissa, joihin tulee asioita kaikilta hallinnonaloilta ja -asteista, tuottavuusohjelman mukaiset säästötoimet ovat aiheuttaneet ennakoimattomia vaikeuksia. Oikeusturva perusoikeus Jokaisella on perustuslain mukaan oikeus oikeusturvaan. Kysymys on samalla kansainvälisistä oikeusturvavelvoitteista, Lissabonin sopimuksen tultua voimaan myös Euroopan unionin perusoikeuskirjan edellyttämistä tehokkaista oikeussuojakeinoista. Oikeudenkäyntimenettelyn kesto alkaa kuitenkin olla ongelma myös Suomessa. Euroopan ihmisoikeustuomioistuin on antanut pyörein luvuin 100 langettavaa tuomiota, tosin lähinnä rikosoikeudenkäyntien viipymisestä. Käsiteltäessä hallituksen selontekoa Suomen ihmisoikeuspolitiikasta (VNS 7/2009 vp) eduskunnan perustuslakivaliokunta edellytti hallitukselta suunnitelmaa joutuisuuden parantamiseksi. Uudet säännökset päätösten viipymisen hyvitysjärjestelmästä (362/2009) eivät saisi vähentää puuttumista viivästysten syihin. Muutoksenhaun rajoittaminen tai yleinen valituslupajärjestelmä, joka vähentäisi myös luottamusta julkisen vallankäytön oikeutukseen, ei voi olla ratkaisu nykyisiin juttumääriin. Tässä yhteydessä on hyvä muistaa myös yleisen valitusoikeuden merkitys hallinnon oikeusturvajärjestelmässä. Perustuslakivaliokunta on korostanut, että Suomen järjestelmään kuuluu pääsääntönä oikeus valittaa korkeimmalle hallinto-oikeudelle. Muutoksenhaun rajoittaminen tai yleinen valituslupajärjestelmä, joka vähentäisi myös luottamusta julkisen vallankäytön oikeutukseen, ei voi olla ratkaisu nykyisiin juttumääriin. Pääpaino on lainsäädännön selkeydessä sekä hallinnon ja alemmanasteisen lainkäytön kehittämisessä. Tuomioistuinhallinnosta Vuonna 2010 keskusteltiin myös oikeushallinnon kehittämisestä. Asia nousi ensi kerran esille eduskunnassa vuoden 2005 talousarviokäsittelyssä. Tällöin korostettiin korkeimmille oikeuksille perustuslain mukaan kuuluvaa alempien tuomioistuinten valvontatehtävää. Siihen on luettu lainkäytön yhtenäisyyden, juttujen käsittelyaikojen ja tuomioistuinten voimavarojen riittävyyden valvominen sekä neuvottelupäivien järjestäminen ja henkilöstön kouluttaminen. Korkeimman hallinto-oikeuden taholta on pyritty jatkuvasti kehittämään hallintotuomioistuinten yhteistyötä. Tältä pohjalta ja ottaen huomioon perustuslain periaatteet valtiontaloudesta ja talousarvion laatimisesta hallintotuomioistuinten yhteisiä oikeushallintotehtäviä on edellytyksiä kehittää ilman rakenteellisia uudistuksia. Valtion talousarviossa voisi olla korkeimman hallinto-oikeuden momentin lisäksi myös muiden hallintotuomioistuinten toimintamenoja varten oma momentti, mikä antaisi samalla eduskunnalle paremmat edellytykset arvioida näiden hallintotuomioistuinten toiminnallista kehitystä ja voimavarojen riittävyyttä. Tämä 43. kerran julkaistava vuosikertomus sisältää yksityiskohtaisen selvityksen korkeimman hallintooikeuden lainkäytöstä sekä tietoja tuomioistuimen muusta toiminnasta. Aikaisempaan tapaan on myös katsauksia ajankohtaisista asiaryhmistä. Oikeusturvasta ja tuomioistuinten toimintaedellytyksistä huolehtiminen on oikeusvaltion perusasioita. Tiitisen listan suullinen käsittely Nelosen uutisten toimittaja pyysi 2007 suojelupoliisilta kopiota niin sanotusta Tiitisen listasta, jonka supo sai Saksasta 1990. Asiakirjassa on lyhyen johdanto-osan jälkeen luettelo henkilöistä, joilla on ollut yhteyksiä DDR:n turvallisuuspalvelun Stasin toimintaan. Asiakirja ei johtanut Suomessa esitutkintaan. Suojelupoliisi kieltäytyi luovuttamasta asiakirjaa, mutta Helsingin hallinto-oikeus kumosi päätöksen toimittajan valituksesta. Suojelupoliisi valitti ratkaisusta korkeimpaan hallinto-oikeuteen, joka järjesti asiassa suullisen käsittelyn maaliskuussa 2010. Suullinen käsittely voidaan toimittaa asian selvittämiseksi yksityisen asianosaisen pyynnöstä tai tuomioistuimen omasta aloitteesta. Siinä voidaan kuulla asianosaisia, todistajia, asiantuntijoita ja tiettyjä viranomaisia sekä ottaa vastaan muuta selvitystä. Korkein hallinto-oikeus on järjestänyt vuosittain muutamia suullisia käsittelyjä. Vuonna 2010 näitä oli viisi. Kaikissa hallintotuomioistuimissa suullisia käsittelyjä oli viime vuonna yhteensä 534. Suullisten käsittelyjen määrä hallintotuomioistuimissa on 2000-luvulla hiljalleen kasvanut. Ratkaisussaan Tiitisen listan julkisuudesta korkein hallinto-oikeus katsoi, että suojelupoliisilla oli ollut oikeus pitää se salassa. Ratkaisu annettiin vuosikirjapäätöksenä KHO:2010:31. 6 Korkein hallinto-oikeus Vuosikertomus 2010 Korkein hallinto-oikeus Vuosikertomus 2010 7
Hallintoneuvos Riitta Mutikainen Kaava-asiat korkeimmassa hallinto-oikeudessa Kaavat ovat alueidenkäytön suunnitelmia, joilla järjestetään ja ohjataan maankäyttöä. Kaavat esitetään kartoilla. Kaavoihin kuuluvat myös kaavamerkinnät ja -määräykset. Kaavojen laatimista ja niiden sisältövaatimuksia koskevat säännökset sisältyvät maankäyttö- ja rakennuslakiin (132/1999). Kaavajärjestelmä käsittää maakuntatasolla maakuntakaavan sekä kuntatasolla yleiskaavan ja asemakaavan. Sitä voidaan kuvata hierarkkiseksi suunnittelujärjestelmäksi, jossa laaja-alaiset ja yleispiirteiset suunnitelmat ohjaavat alueeltaan suppeampaa ja yksityiskohtaisempaa kaavaa. Kaavajärjestelmää täydentävät valtioneuvoston hyväksymät valtakunnalliset alueidenkäyttötavoitteet. Valtakunnalliset alueidenkäyttötavoitteet konkretisoidaan alueiden käytön ratkaisuiksi lähinnä maakuntakaavassa. Se on maakunnan aluetta koskeva yleispiirteinen maankäytön suunnitelma, jossa esitetään alueiden käytön ja yhdyskuntarakenteen periaatteet ja osoitetaan maakunnan kehittämisen kannalta tarpeellisia alueita. Maakuntakaavan laatimisesta huolehtii kuntayhtymänä maakunnan liitto, jossa alueen kuntien on oltava jäseninä. Maakuntakaava välittää valtakunnalliset ja maakunnalliset maankäyttöintressit kuntatason kaavoitukseen. Kuntatason kaavoista yleiskaava on luonteeltaan asemakaavaa yleispiirteisempi. Kunnat voivat laatia myös yhteisen yleiskaavan. Yleiskaavan päätehtävänä on ohjata sen alueella tapahtuvaa asemakaavoitusta. Asemakaava on kunnan yksityiskohtaisen maankäytön ja rakentamisen suunnitelma. Muutoksenhaku Maakuntavaltuuston hyväksymä maakuntakaava ja asianomaisen toimielimen hyväksymä kuntien yhteinen yleiskaava saatetaan ympäristöministeriön (valtioneuvoston) vahvistettavaksi. Näiden kaavojen hyväksymistä koskevaan päätökseen haetaan muutosta valittamalla ympäristöministeriöön (valtioneuvostolle), jossa valitukset käsitellään kaavan vahvistamisen yhteydessä. Muiden kaavojen hyväksymistä koskevaan päätökseen haetaan muutosta valittamalla hallinto-oikeuteen. Kaava-asioissa muutoksenhakukeinona on kuntalaissa (365/1995) tarkoitettu kunnallisvalitus. Kunnallisvalitus voidaan tehdä vain laillisuusperusteella. Mikäli valitus hyväksytään, kaavapäätös kumotaan joko kokonaan tai osittain. Kaavapäätöstä ei voida muuttaa valituksen johdosta. Oikaisunluonteisten korjausten tekeminen on tosin mahdollista. Yleis- ja asemakaavaan voidaan kunnan suostumuksella tehdä myös vähäisiä tarkistuksia, jos tarkistuksilla ei ole vaikutusta muiden kuin siihen suostuneiden etuun tai oikeuteen. Viimeksi mainituissa tapauksissa ei kuitenkaan ole kysymys varsinaisesta kaavan asiallisesta muuttamisesta. Korkein hallinto-oikeus toimii ylimpänä muutoksenhakuasteena kaava-asioissa. Valitusoikeus on ensi vaiheessa laaja. Oikeutta valittaa korkeimpaan hallintooikeuteen on kuitenkin rajoitettu. Pääsäännön mukaan muilla kuin kunnalla ei ole oikeutta hakea muutosta alueellisen hallinto-oikeuden päätökseen, jolla se on kumonnut kunnan viranomaisen tekemän kaavan. Vastaavasti maakuntakaavan jäätyä vahvistamatta muulla kuin maakunnan liitolla tai kunnalle ei ole oikeutta hakea muutosta. Lisäksi valituslupajärjestelmä on laajennettu koskemaan osaa kaava-asioista 1.1.2009 voimaan tulleella lailla (1129/2008). Lakimuutoksen mukaan hallinto- 8 Korkein hallinto-oikeus Vuosikertomus 2010
oikeuden päätökseen, joka koskee oikeusvaikutteisen yleiskaavan alueella olevaa asemakaavaa ja jolla valitus on jätetty tutkimatta tai jolla ei ole muutettu valituksen kohteena ollutta viranomaisen päätöstä siltä osalta, johon valitus kohdistuu, saa hakea muutosta valittamalla vain, jos korkein hallinto-oikeus myöntää valitusluvan. Valituslupajärjestelmä ei koske rantaasemakaavaa. Viime vuosien oikeuskäytäntöä Korkeimpaan hallinto-oikeuteen saapuvien kaavavalitusten määrä on viimeisten viiden vuoden aikana ollut melko vakiintunut. Vuonna 2010 kaavavalituksia saapui yhteensä 162. Valituksista 30 koski maakuntakaavaa, 61 yleiskaavaa, 64 asemakaavaa ja seitsemän ranta-asemakaavaa. Valituksia on hyväksytty korkeimmassa hallinto-oikeudessa melko harvoin. Erityisesti tilanteessa, jossa hallinto-oikeus on hylännyt kaavasta tehdyn valituksen, korkeimpaan hallinto-oikeuteen tehty jatkovalitus on harvoin menestynyt lopputuloksen osalta. Keskimäärin puolessa tapauksista päätöksen perusteluja on kuitenkin muutettu. Vähittäiskaupan suuryksiköiden sijainninohjausjärjestelmä on ollut viime aikoina paljon julkisuudessa. Maankäyttö- ja rakennuslakiin sisällytetty vähittäiskauppojen sijoittumista koskeva sääntely liittyy joko suoraan tai välillisesti kaavoitukseen. Laissa tarkemmin määriteltyä vähittäiskaupan suuryksikköä ei saa sijoittaa maakunta- tai yleiskaavan keskustatoiminnoille sijoitetun alueen ulkopuolelle, ellei alue ole asemakaavassa erityisesti osoitettu tätä tarkoitusta varten. Kysymys vähittäiskaupan suuryksikön sijoittumisesta on ollut esillä muun muassa maakuntakaavaa koskeneessa korkeimman hallinto-oikeuden päätöksessä 10.12.2009/3526. Maakuntakaavassa oli osoitettu kaksi vähittäiskaupan suuryksikköä km-kohdemerkinnällä, toinen valtatien 9 länsipuolelle ja toinen itäpuolelle. Ympäristöministeriö oli jättänyt mainitut km-kohdemerkinnät vahvistamatta. Korkein hallinto-oikeus hylkäsi kaupunginhallituksen valituksen km-kohdemerkintöjen vahvistamatta jättämisestä. Perusteluissa todettiin muun ohella, että kaavassa km-merkinnöillä osoitetut vähittäiskaupan suuryksiköt sijoittuisivat irralleen olemassa olevasta yhdyskuntarakenteesta. Maakuntakaavan merkintöjen mukaan alueelle pyrittiin ohjaamaan työpaikka-alueita. Kysymyksessä oli myös mahdollinen kunnan kasvusuunta. Asiassa saatu selvitys ei kuitenkaan osoittanut, että vähittäiskaupan suuryksikköjen toteuttaminen olisi ollut kestävän kehityksen mukaista. Asukaspohjan puuttuessa ostovoima tulisi näillä alueilla käytännössä pohjautumaan joko työmatkojen yhteydessä tapahtuvaan asiointiin tai yksityisautoiluun. Alueen muut varausperusteet eivät antaneet aihetta arvioida asiaa toisin, kun km-merkinnät mahdollistivat kahden vähittäiskaupan suuryksikön sijoittamisen alueelle ilman, että kaavamääräyksillä olisi ohjattu alueelle sijoittuvien vähittäiskaupan suuryksikköjen tarkempaa suunnittelua esimerkiksi koon, toteutuksen aikataulun tai kaupan laadun osalta. Korkein hallinto-oikeus lausui edelleen, että vähittäiskaupan suuryksiköiden osoittaminen maakuntakaavassa ei muutoinkaan voi perustua yksinomaan siihen, että suuryksiköiden tarve on voitu todeta ostovoimatarkasteluin. Maakuntakaavan on myös tällöin täytettävä kaavalle laeissa ja asetuksissa säädetyt oikeudelliset vaatimukset. Korkeimman hallinto-oikeuden päätöksessä 7.1.2010/13 oli kysymys asemakaavan muutoksesta, joka koski kaupungin keskusta-alueelle moottoritien (valtatie 3) päälle osoitettua kauppakeskusta. Kaava- Valituksia on hyväksytty korkeimmassa hallinto-oikeudessa melko harvoin. Erityisesti tilanteessa, jossa hallinto-oikeus on hylännyt kaavasta tehdyn valituksen, korkeimpaan hallinto-oikeuteen tehty jatkovalitus on harvoin menestynyt lopputuloksen osalta. Keskimäärin puolessa tapauksista päätöksen perusteluja on kuitenkin muutettu. asiakirjoihin oli sisältynyt useita kaupallisia selvityksiä. Hallinto-oikeus oli hylännyt valituksen kaavamuutosta koskeneesta kaupunginvaltuuston päätöksestä. Hallinto-oikeus totesi perusteluissaan, että kaavamuutos luo edellytykset palvelujen alueelliselle saatavuudelle. Valituksessa oli vedottu myös muihin kaavan sisältövaatimuksiin, kuten velvollisuuteen vaalia rakennettua ympäristöä ja luonnonympäristöä. Myöskään näiltä osin kaavamuutosta ei pidetty asemakaavan sisältövaatimusten vastaisena. Jatkovalituksessa korkeimmalle hallinto-oikeudelle esitettiin muun ohella, että suunniteltu rakentaminen ei eheytä yhdyskuntarakennetta eikä myöskään sovellu moottoritien vieressä olevan historiallisesti arvokkaan alueen läheisyyteen. Korkein hallinto-oikeus hylkäsi valituksen viittaamalla hallinto-oikeuden perusteluihin. Korkein hallinto-oikeus myös totesi, että kaavavalitus on kunnallisvalitus, jonka johdosta voidaan tutkia vain se, onko kaavan hyväksymistä koskeva päätös lainvastainen valituksessa esitetyillä perusteilla. Kaavan hyväksymistä koskevaa päätöstä ei voida kumota sillä perusteella, että jokin toinen kaavaratkaisu valittajien mielestä soveltuisi alueelle paremmin. Kysymys selvitysten riittävyydestä kaavoituksessa oli esillä korkeimman hallinto-oikeuden päätöksessä 1.12.2010/3594. Asemakaavalla oli muodostettu noin kolmen kilometrin päähän kunnan keskustaajamasta järven rantaan rajautuva asuinalue, joka käsitti 46 pysyvän asumisen rakennuspaikkaa. Liikenne alueelle oli suunniteltu tapahtuvaksi yksityistien kautta. Asemakaava-alue sijaitsi lähellä naapurikaupungin rajaa. Korkein hallinto-oikeus kumosi hallinto-oikeuden ja kunnanvaltuuston päätökset ja totesi perusteluissaan muun ohella, että kaava-alueelle oli suunniteltu tehokasta ympärivuotista asutusta selvittämättä oikeusvaikutteisella yleiskaavalla tai muutoinkaan suunnitellun maankäytön soveltumista kunnan ja naapurikaupungin yhdyskuntarakenteeseen. Myös kaavassa osoitettu rannankäyttötehokkuus oli suuri verrattuna ympäröiviin alueisiin. Kun myös otettiin huomioon asemakaavalla sallitun uuden pysyvän asutuksen suuri määrä ja kaava-alueen sijainti suhteessa jo muodostuneeseen asutukseen, kaavan perustaksi ei ollut tehty riittäviä selvityksiä siitä, millainen vaikutus kaava-alueelle suuntautuvalla liikenteellä oli kaava-alueen ulkopuolella ja millaisia kulkuyhteyksien järjestelyjä tämä edellytti. Asemakaavan sisältövaatimusten täyttymistä ei voitu riittävästi arvioida käytettävissä olevien selvitysten pohjalta. Kuten edellä selostetuista tapauksista ilmenee, kaavaasioissa paikkaan liittyvillä tosiseikoilla on usein ollut erityinen merkitys päätöksen lopputuloksen kannalta. 10 Korkein hallinto-oikeus Vuosikertomus 2010 Korkein hallinto-oikeus Vuosikertomus 2010 11
Hallintoneuvos Irma Telivuo Uusi lastensuojelulaki alkoi näkyä korkeimmassa hallinto-oikeudessa Lausuntoja ja työryhmien jäsenyyksiä 2010 Vuoden 2008 alussa tuli voimaan uusittu lastensuojelulaki (417/2007). Kuitenkin vasta vuosi 2010 oli ensimmäinen vuosi, jonka aikana korkeimpaan hallinto-oikeuteen vireille tulleissa lasten huostaanottoa koskevissa asioissa oli kysymys pelkästään uuden lain soveltamisesta. Huostaanottoa ja sijaishuoltoon sijoittamista koskevia asioita tuli 2010 vireille noin 250. Aikaisempina vuosina huostaanottoa koskevien vireille tulleiden asioiden määrä on ollut noin 200 vuodessa. Uuden lastensuojelulain mukaan tahdonvastaisesta huostaanotosta päättää ensimmäisenä asteena hallintooikeus. Lailla muutettiin paitsi hallinto-oikeuden myös korkeimman hallinto-oikeuden roolia näissä huostaanotoissa. Hallinto-oikeudelle siirrettiin tehtäviä, jotka aikaisemmin kuuluivat kunnan toimielimelle. Korkein hallinto-oikeus puolestaan on nykyisin tahdonvastaista huostaanottoa koskevissa asioissa ensimmäinen ja ainoa muutoksenhakuaste. Menettely poikkeaa hallintolainkäytössä lähtökohtana olevasta kaksiasteisesta muutoksenhausta. Kuten hallintolainkäytön tasotyöryhmä totesi mietinnössään Tehtävien jako hallintotuomioistuinten kesken (Oikeusministeriön mietintöjä ja lausuntoja 78/2010), menettely on vastoin yleistä pyrkimystä siirtää oikeusturvan painopistettä hallintoasioissa mahdollisimman lähelle asiakasta. Oikeusturvan pitäisi ensi sijassa toteutua hallinnon sisäisessä oikaisuvaatimusmenettelyssä ja sen jälkeisessä hallintolainkäyttömenettelyssä alueellisissa hallinto-oikeuksissa. Työryhmä totesi, että uutta lastensuojelulakia säädettäessä muutoksenhakujärjestelmän kokonaisuus ja erityisesti korkeimman hallinto-oikeuden aseman muuttuminen jäivät tarpeettoman vähälle huomiolle. Työryhmä ehdottikin, että lasten huostaanotosta tulisi päättää ensi vaiheessa asiantuntijaelimessä. Muutoksenhaku ohjautuisi ensin hallinto-oikeuteen. Lisäksi työryhmän mielestä lastensuojelulakia tulisi kiireellisesti tarkistaa niin, että sijaishuoltoon sijoittamista koskevan päätöksen tekisi hallinto-oikeuden asemesta lastensuojeluviranomainen. Huostaanottoa ja sijaishuoltoon sijoittamista koskevat asiat muodostavat korkeimmassa hallinto-oikeudessa lastensuojeluasioiden suurimman ryhmän. Näiden lisäksi alun perin hallinto-oikeus päätti uuden lastensuojelulain mukaan ensi asteena muun ohella lapsen kiireellisen sijoittamisen määräajan jatkamisesta. Lakia muutettiin 1.3.2010 voimaan tulleella lailla (88/2010) muun muassa niin, että päätöksen kiireellisen sijoittamisen määräajan jatkamisesta tekee viranhaltija. Tästä päätöksestä voi valittaa hallinto-oikeuteen. Hallintooikeuden antamaan päätökseen ei voi valittamalla hakea muutosta korkeimmalta hallinto-oikeudelta. Lapsen kiireellisessä sijoittamisessa on kysymys äkillisen kriisitilanteen vaatimasta toimenpiteestä. Kiireellinen sijoitus voi kestää korkeintaan 30 päivää, jollei tuon ajan kuluessa tehdä huostaanottoa koskevaa hakemusta hallinto-oikeudelle tai jollei kiireellistä sijoitusta erillisellä päätöksellä jatketa. Kiireellistä sijoitusta ja sen jatkamista voidaan luonnehtia turvaamistoimenpiteeksi. Kun kiireellinen sijoitus usein päättyy ennen kuin korkein hallinto-oikeus ratkaisee asian, 1.3.2010 voimaan tullut lainmuutos kiireellistä sijoitusta koskeneen päätöksen valituskiellosta on perusteltu. Korkeimman hallinto-oikeuden ratkaistavaksi saatettiin 2009 yhteensä 46 kiireellistä sijoitusta tai sen jatkamista koskenutta asiaa. Huolimatta lainmuutoksesta vastaava luku oli 2010 edelleen 65 asiaa. Korkein hallinto-oikeus antoi vuonna 2010 lausunnot muun ohella seuraavista selvityksistä, esityksistä ja mietinnöistä. Lakivaliokunnalle ja hallintovaliokunnalle hallituksen esityksistä HE 222/2010 vp ja HE 224/2010 vp Lakivaliokunnalle hallituksen esityksestä HE 223/2010 vp pysäköinninvalvontaa koskevan lainsäädännön uudistamiseksi Valtiovarainministeriölle Sosiaalisen median tietoturvaohjeesta sekä valtion virkamieslain muuttamisesta Ympäristöministeriölle Erkki J. Hollon laatimasta raportista Selvitys maa-aineslupajärjestelmän yhdistämisestä ympäristölupamenettelyyn, ehdotuksesta maankäyttö- ja rakennuslain muuttamista koskevaksi hallituksen esitykseksi sekä jätelakityöryhmän ehdotuksesta uudeksi jätelaiksi ja laiksi ympäristönsuojelulain muuttamisesta Oikeusministeriölle mietinnöistä Teollis- ja tekijänoikeusasioiden keskittäminen markkinaoikeuteen, Pysäköinninvalvontaa koskevan lainsäädännön uudistaminen, Määräaikaisten tuomareiden nimittäminen ja eräiden tuomioistuinten johtamisjärjestelmän kehittäminen ja Perustuslain tarkistamiskomitea, Hallintolainkäytön kehittämisen ja Prosessityöryhmän välimietinnöistä sekä valtiovarainministeriön luonnoksesta hallituksen esitykseksi valtion kielipalvelujen tuottamisesta Työ- ja elinkeinoministeriölle luonnoksesta hallituksen esitykseksi Lontoon sopimuksen hyväksymisestä ja laeiksi sen lainsäädännön alaan kuuluvien määräysten voimaansaattamisesta, patenttilain ja hyödyllisyysmallioikeudesta annetun lain muuttamisesta sekä mietinnöstä Julkisten hankintojen oikeussuojajärjestelmän kehittäminen Puolustusministeriölle puolustus-, turvallisuus- ja salassa pidettävien hankintojen lainsäädäntöä valmistelevan työryhmän muistiosta Lisäksi luonnoksesta työryhmän mietinnöksi Hallintotuomioistuinten asiakirjahallinnan, raportoinnin ja sähköisen asioinnin kehittämisestä ja Julkisyhteisön vahingonkorvausvastuuta koskevasta selvityksestä Korkeimman hallinto-oikeuden edustajat olivat jäseninä Julkisten hankintojen oikeussuojajärjestelmän kehittämistä (ns. JUHO-työryhmä) ja hallintoasioiden oikeudenkäynnin kehittämistä (ns. Mäenpään prosessityöryhmä) pohtineissa työryhmissä sekä hallintolainkäytön tasotyöryhmässä. 12 Korkein hallinto-oikeus Vuosikertomus 2010 Korkein hallinto-oikeus Vuosikertomus 2010 13
Hallintoneuvos Ahti Vapaavuori Kansainvälisen verotuksen asioita korkeimmassa hallintooikeudessa vuonna 2010 Vuonna 2010 korkeimmassa hallinto-oikeudessa ratkaistiin 1 274 veroasiaa. Suurimman yhtenäisen asiaryhmän veroasioiden piirissä muodostivat totuttuun tapaan tuloverotusta koskevat asiat, joita ratkaistiin 544. Poikkeuksellisen piirteen ratkaisutoimintaan toivat purkuasiat, jotka koskivat toisaalta väylämaksuja ja toisaalta autoverolle maahantuonnin yhteydessä laskettua ns. ei-arvonlisäveroa (elv). Kummassakin näissä purkuasioiden ryhmässä viranomaisten päätöksiä vaadittiin purettavaksi sillä perusteella, että ne olivat eurooppaoikeudellisten säännösten vastaisia. Yhdessä niistä muodostui 2010 aikana peräti puolen tuhannen ratkaisun ryväs. Kansainvälisiä verotusrelaatioita koskevat asiat eivät korkeimmassa hallinto-oikeudessa ole massa-asioita. Niissä on kuitenkin tavanomaiseen tuloveroasiaan verrattuna useammin erityisiä oikeudellisia ongelmia, jotka osaltaan johtuvat monikerroksisesta säädöspohjasta. Kun niissä saattavat tulla sovellettaviksi Suomen sisäisen lainsäädännön lisäksi ulkovaltojen kanssa tehdyt verosopimukset ja lisäksi unionin perussopimuksen eurooppaoikeudelliset määräykset (usein syrjintäkieltojen ominaisuudessa), ei ole yllättävää, että korkeimman hallinto-oikeuden lopullinen ratkaisu näissä asioissa ei tule paluupostissa. Näin ei käy varsinkaan niissä tapauksissa, joissa joudutaan turvautumaan unionin tuomioistuimelle tehtävään ennakkoratkaisupyyntöön. Menettely lykkää ratkaisun antamista helposti parilla vuodella. Samalla se jäädyttää muiden samanlaisten asioiden käsittelyn vähintään vastaavaksi ajaksi. Tässä esityksessä kuvaillaan tiivistetysti neljää korkeimmassa hallinto-oikeudessa 2010 käsiteltyä vuosikirjapäätöstä, joiden asiapiiri liittyy kansainvälisluonteisiin veroasioihin. Ensimmäinen oli ratkaistavissa säännönmukaisessa menettelyssä, muissa korkein hallintooikeus turvautui ennakkoratkaisupyyntöön. Viimeksi mainituista kahdessa korkeimman hallinto-oikeuden lopullinen päätös ennakkoratkaisun pyytämisestä tehtiin viimeisen kuulemismenettelyn takia vasta seuraavan vuoden puolella. Ratkaisua KHO 2010:73 koskevassa asiassa oli kyse kansainvälisen konsernin siirtohinnoittelun hyväksyttävyydestä Suomessa tapahtuvassa konserniin kuluvan yhtiön tuloverotuksessa. Asian taustalla voidaan nähdä markkinaehtoperiaate, joka ilmenee paitsi Suomen sisäisestä lainsäädännöstä myös kansainvälisistä verosopimuksista, ja joka merkitsee sitä, ettei Suomessa oleva yhtiö voi verotuksessaan vähentää ulkomaiselle etuyhteystaholle tekemiään suorituksia siltä osin kuin niiden määrät ylittävät tason, jonka riippumaton osapuoli olisi ollut valmis vastaavassa tilanteessa suorittamaan. Pohjoismaiseen konserniin kuuluvalla A Oy:llä oli tässä tapauksessa konsernin ulkopuoliselta riippumattomalta taholta elinkeinotoimintaa varten otetut kaksi lainaa, joiden kokonaiskorkoprosentti oli 3,135 3,25. Yhtiön pitkäaikaiset lainat olivat runsaat 36 miljoonaa euroa ja yhtiön omasta puolesta annetut vakuudet noin 41 miljoonaa euroa. Verovuonna 2005 konsernin rahoitus järjestettiin uudelleen. A Oy maksoi vanhat pankkilainansa pois ja otti uuden lainan konsernin ruotsalaiselta tytäryhtiöltä B Ab:ltä. Konserniyhtiöiden välisissä lainoissa sovellettiin konsernin eri tahoilta saamien lainojen korkojen perusteella laskettua keskimääräistä korkoprosenttia 9,5. A Oy ei olut saanut konsernin rahoitusyhtiönä toimineelta B Ab:ltä tai muutoinkaan sellaisia palveluja, jotka olisi tullut ottaa huomioon sen lainastaan maksaman koron markkinaehtoisuutta arvioitaessa. Korkein hallinto-oikeus katsoi, että A Oy:n B Ab:lle maksamat korot olivat ylittäneet selvästi määrän, joka olisi maksettu toisistaan riippumattomien yritysten Poikkeuksellisen piirteen ratkaisutoimintaan toivat purkuasiat, jotka koskivat toisaalta väylämaksuja ja toisaalta autoverolle maahantuonnin yhteydessä laskettua ns. ei-arvonlisäveroa (elv). Kummassakin näissä purkuasioiden ryhmässä viranomaisten päätöksiä vaadittiin purettavaksi sillä perusteella, että ne olivat eurooppaoikeudellisten säännösten vastaisia. Yhdessä niistä muodostui 2010 aikana peräti puolen tuhannen ratkaisun ryväs. välillä. Vähennyskelpoisten korkojen määrää ei myöskään voitu suoraan määrittää koko konsernin ulkopuolisen rahoituksen keskimääräisen 7,04 prosentin koron perusteella tilanteessa, jossa yhtiön oman luottokelpoisuuden ja muiden olosuhteiden voitiin katsoa mahdollistaneen olennaisesti edullisemman rahoituksen. A Oy:n verotettavaan tuloon mainitulta verovuodelta oli tämän vuoksi lisättävä vähennyskelvottomiksi katsottuja korkoja 9,5 ja 3,25 prosentin erotusta vastaavana määränä 845 354 euroa. Ratkaisua KHO 2011:10 koskevassa asiassa oli kysymyksenä se, sovelletaanko elinkeinotulon verottamista annetun lain 52 f :ää osakevaihtoon, jossa suomalainen A Oy luovuttaa omistamansa C Oy:n osakkeet norjalaiselle B AS:lle ja saa vastikkeena B AS:n liikkeeseen laskemia uusia osakkeita. Jos näin meneteltäisiin, sitä ei pidettäisi mahdollisen tuloutuksen aiheuttavana luovutuksena A Oy:n Suomessa tapahtuvassa tuloverotuksessa. Asiassa yhtiölle antamassaan ennakkoratkaisussa keskusverolautakunta totesi muun ohella, että mainituin tavoin toteutettu osakevaihto, jonka seurauksena B AS omistaa kaikki C Oy:n osakkeet, vastaa elinkeinotulon verottamisesta annetun lain 52 f :n 1 momentissa säädettyjä edellytyksiä. Lautakunta katsoi, että vaikkakaan B AS:n asuinvaltio Norja ei ole Euroopan unionin jäsenvaltio, se on kuitenkin Euroopan talousalueeseen kuuluva valtio. Kun otettiin huomioon, mitä sijoittautumisvapaudesta on säädetty EY:n perustamissopimuksen 43 artiklassa (nyk. SEUT 49 artiklassa) ja ETA-sopimuksen 31 artiklassa, on Suomen sisäistä lainsäädäntöä tulkittava siten, että yritysjärjestelydirektiivissä säädettyä osakevaihtoa vastaavassa järjestelyssä on sovellettava elinkeinotulon verottamisesta annetun lain osakevaihtoa koskevien säännösten periaatteita, kun vastaanottavan yhtiön kotipaikka sijaitsee Euroopan talousalueeseen kuuluvassa Norjassa. Verosaajien oikeudenvalvontayksikkö haki muutosta korkeimmassa hallinto-oikeudessa vaatien, ettei elinkeinotulon verottamisesta annetun lain 52 :n säännöksiä eikä siitä ilmeneviä, neuvoston yritysjärjestelyjä koskevaan direktiiviin perustuvia periaatteita voida tapauksessa soveltaa, vaan osakevaihtoa on pidettävä A Oy:n verotuksessa luovutuksena. Yhtiölle myönteisestä tulkinnasta seuraisi oikeudenvalvontayksikön kannan mukaan, että EU:n ulkopuoliseen Euroopan talousalueeseen kuuluvat yhtiöt voisivat nauttia verotuksellisesta edusta, jota nämä valtiot eivät ole velvollisia myöntämään vastaavissa tilanteissa EU:n jäsenvaltioista oleville yhtiöille, mitä seikkaa voitaisiin pitää oikeuttamisperusteena ETA-valtiosta olevan yhtiön erilaiselle kohtelulle. Korkein hallinto-oikeus päätti välipäätöksessään pyytää asiasta ennakkoratkaisun unionin tuomioistuimelta osoittaen sille seuraavan kysymyksen: Onko osakevaihtoa, jossa suomalainen osakeyhtiö luovuttaa norjalaiselle yhtiölle omistamansa yhtiön osakkeet saaden vastikkeena norjalaisen yhtiön liikkeelle laskemia osakkeita, käsiteltävä verotuksessa ETA-sopimuksen 31 ja 40 artikla huomioon ottaen samalla tavalla neutraalisti kuin jos osakevaihto koskisi kotimaisia osakeyhtiöitä tai EU:n jäsenvaltioissa sijaitsevia yhtiöitä? Niin ikään vuosikirja-asiassa, jota koskee ratkaisu KHO 1460/2/09, A Oy pyysi keskusverolautakunnalta ennakkoratkaisua siitä, saako A Oy vähentää 14 Korkein hallinto-oikeus Vuosikertomus 2010 Korkein hallinto-oikeus Vuosikertomus 2010 15
kokonaan omistamalleen ruotsalaiselle tytäryhtiö B Ab:lle Ruotsin verolainsäädännön mukaan vahvistetut tappiot Suomessa tapahtuvassa verotuksessaan Suomen sisäisen lainsäädännön mukaisesti, jos B Ab sulautuu A Oy:öön. B Ab:n toiminnan tappiollisuuden vuoksi yhtiön myymälät Ruotsissa oli jouduttu sulkemaan, eikä yhtiöllä ollut ennakkoratkaisuhakemuksen mukaan tarkoitus jatkossakaan harjoittaa liiketoimintaa Ruotsissa tai muualla. B Ab:lle oli tappiollisen liiketoiminnan seurauksena vahvistettu Ruotsissa tapahtuvassa verotuksessa tappioita vuosilta 2001-07 yhteensä noin 44,8 miljoonaa Ruotsin kruunua. Yhtiö totesi hakemuksessaan, ettei B Ab:n tappioita voida kattaa Ruotsin lainsäädännön mukaisella konserniavustuksella, koska sen ruotsalainen tytäryhtiö on myös tappiollinen. Yhtiön mukaan tilanne oli käytännössä sellainen, ettei B Ab voi vähentää tappioitaan Ruotsissa. Koska yhtiön toiminta on lopetettu eikä yhtiöllä ole työntekijöitä Ruotsissa, ei sille myöskään muodostu kiinteää toimipaikkaa Ruotsiin. Keskusverolautakunta lausui A Oy:lle antamassaan ennakkoratkaisussa, että B Ab on elinkeinotulon verottamisesta annetussa laissa tarkoitettu yhtiö, joten hakemuksessa tarkoitettuun sulautumiseen voidaan soveltaa mainitun lain sulautumista koskevia säännöksiä. Tuloverolain 123 :n 2 momentin mukaan yhteisöjen sulauduttua vastaanottavalla yhteisöllä on oikeus vähentää verotettavasta tulostaan sulautuneen yhteisön tappio siinä tarkemmin mainituin edellytyksin. Lain 119 :n 2 momentin mukaan tappiolla tarkoitetaan elinkeinotulon verottamisesta annetun lain mukaan laskettua tappiota. Lautakunta ei pitänyt B Ab:n Ruotsin verolainsäädännön mukaan laskettuja tappioita viimeksi mainitun lainkohdan mukaisina tappioina, minkä vuoksi A Oy:llä ei ollut oikeutta vähentää niitä verotuksessaan sulautumisen jälkeen. Keskusverolautakunta totesi vielä, ettei mainitun lainkohdan voida katsoa olevan ristiriidassa EU-oikeuden kanssa. Korkein hallinto-oikeus totesi asiassa olevan riidatonta, että jos A Oy sulauttaisi itseensä suomalaisen tytäryhtiön, se saisi vähentää tytäryhtiölle elinkeinotulon verottamisesta annetun lain mukaan vahvistetut tappiot tuloverolain 119 ja 123 :n mukaisesta säännöksissä asetettujen edellytysten täyttyessä. Sen sijaan tuloverolaissa ei ole säännöksiä ulkomaisen yhteisön siellä vahvistettujen tappioiden siirtymisestä sulautumisessa vastaanottavalle kotimaiselle yhteisölle. Tuloverolain 119 :n alkuperäisenä tarkoituksena on ollut kattaa vain kotimaisille yhtiöille vahvistettujen tappioiden siirtyminen. Korkein hallinto-oikeus katsoi asiassa olevan epäselvää, edellyttikö SEUT 49 artikla näissä olosuhteissa tappioiden siirtymistä ja jos, niin missä laajuudessa. Sen vuoksi oikeus päätti välipäätöksellään lykätä asian käsittelyä ja pyytää SEUT 267 artiklan nojalla ennakkoratkaisun unionin tuomioistuimelta sopimuksen sijoittautumisoikeutta koskevien 49 ja 54 artiklojen tulkinnasta. Viimeisenä esiteltävä asia koskee kansainvälisen henkilöverotuksen alaa. Siinä Suomen kansalainen A muutti keväällä 2003 yhdessä perheineen Luxemburgiin, kun hänen puolisonsa aloitti siellä tehtävät Euroopan parlamentin kielenkääntäjänä. A jäi omasta työstään Suomessa hoitovapaalle ja hän hoiti Luxemburgissa kotona perheen lasta. A haki keskusverolautakunnalta ennakkoratkaisua siitä, pidetäänkö häntä verovuonna 2007 Suomessa rajoitetusti verovelvollisena. Keskusverolautakunta katsoi A:lle antamassaan ennakkoratkaisussa, että A on edelleen Suomessa yleisesti verovelvollinen. Lautakunta totesi, että A:ta voitaisiin ennakkoratkaisuhakemuksen olosuhteissa pitää Suomessa rajoitetusti verovelvollisena 2007 alusta lukien. Kun kuitenkin otettiin huomioon Euroopan yhteisöjen erioikeuksista ja vapautuksista 8.4.1965 tehdyn pöytäkirjan (ns. privilegiopöytäkirja) 14 artiklan määräykset, joiden mukaan jäsenvaltiosta olevan henkilön (tai hänen puolisonsa) verotuksellinen kotipaikka säilyy ennallaan, jos hän muuttaa toiseen jäsenvaltioon hoitamaan tehtäviään yhteisössä, ja kun A ei harjoita Luxemburgissa omaa ansiotoimintaa, hän on edelleen Suomessa yleisesti verovelvollinen. A haki muutosta korkeimmassa hallinto-oikeudessa vaatien edelleen rajoitettua verovelvollisuutta. A:n mukaan kansainvälisillä velvoitteilla ei yleisesti hyväksytyn näkemyksen mukaan voida laajentaa Suomen sisäiseen lainsäädäntöön perustuvaa verotusoikeutta. Myöskään EY-oikeuden välitöntä verotusta koskevilla säännöksillä ei ole ollut tarkoitus sivuuttaa jäsenvaltion oikeutta määrätä verojärjestelmänsä perusteista ja yleisistä kriteereistä. Koska Suomen sisäisen lainsäädännön perusteella A:ta ei tulisi enää pitää Suomessa yleisesti verovelvollisena, ei kyseisellä pöytäkirjamääräyksellä voida tätä sivuuttaa. Korkein hallinto-oikeus päätti välipäätöksellään 2010:37 lykätä asian ratkaisua ja osoittaa SEUT 267 artiklan nojalla asiasta ennakkoratkaisupyynnön unionin tuomioistuimelle. Turun Telakkarannan katselmus Korkein hallinto-oikeus teki 3.6.2010 katselmuksen Turun Telakkarannan alueelle Aurajoen rannassa. Turun hallinto-oikeus oli 2009 suurelta osin kumonnut alueella laaditun asemakaavan. Turun kaupunki valitti ratkaisusta korkeimpaan hallinto-oikeuteen. Hallintotuomioistuin voi tehdä katselmuksen vireillä olevan asian selvittämiseksi. Katselmuksia tehdään tavallisesti käsiteltäessä maankäyttöön, rakentamiseen tai kaavoitukseen liittyviä valituksia. Katselmus voi olla tarpeen esimerkiksi sen vuoksi, että pelkästään asiakirjoista ei voi päätellä rakennuksen purkamisen vaikutusta kulttuurimaisemaan tai kaavan soveltuvuutta maastoon. Korkein hallinto-oikeus on viime vuosina tehnyt katselmuksia harvakseltaan, alle kymmenen kertaa vuodessa. Vuonna 2010 katselmuksia tehtiin kuusi. Kaikissa hallintotuomioistuimissa katselmuksia oli viime vuonna yhteensä 81. Vaasan hallinto-oikeus teki lisäksi 14 ympäristönsuojelulain ja vesilain mukaista tarkastusta. Turun kaupungin valitus Telakkarannan kaavasta menestyi korkeimmassa hallinto-oikeudessa ja kaava sai lainvoiman alkuperäisessä muodossaan. Katselmus näkyi päätöksen perusteluissa muun muassa näin: Kortteliin osoitettu rakentaminen on niin matalaa, että se ei estä Turun linnan ja Korppolaismäen välistä näköyhteyttä. Rakentaminen ei katselmushavaintojen perusteella arvioituna ja kaavamääräykset huomioon ottaen myöskään voi turmella linnan ja mäen maisemallista ja historiallista yhteyttä, kuten ei myöskään Linnanaukon ja Aurajoen maisemaa. 16 Korkein hallinto-oikeus Vuosikertomus 2010
Hallinto-oikeuksien tuomiopiirit Tilastot Saapuneet asiat viranomaisittain 2010, yhteensä 4 586 Hallinto-oikeudet Muutoksenhakulautakunnat Valtioneuvosto ja ministeriöt Markkinaoikeus Keskusvirastot Aluehallintovirastot ELY-keskukset *) Muut 3 755 123 84 70 360 1 4 189 Korkein hallinto-oikeus Hallinto-oikeudet Rovaniemi *) Elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskukset 0 500 1 000 1 500 2 000 2 500 3 000 3 500 4 000 Ahvenanmaan hallintotuomioistuin Oulu Ratkaistujen asioiden käsittelyaika 2010 Valtio-oikeus ja yleishallinto Itsehallinto Ulkomaalaisasiat Rakentaminen Ympäristö Sosiaali- ja terveydenhuolto Verot Muut asiat Taloudellinen toiminta *) Kaikki yhteensä Kuukautta keskimäärin 11,2 13,4 9,3 12,3 13,2 8,5 10,8 8,9 15,0 11,2 Vaasa Hämeenlinna Kouvola Kuopio *) Mukaan lukien liikenne- ja viestintäasiat 0 3 6 9 12 15 Maarianhamina Turku Helsinki 18 Korkein hallinto-oikeus Vuosikertomus 2010 Korkein hallinto-oikeus Vuosikertomus 2008 19
KHO:n työtilanne 2002 2010 Saapunut Ratkaistu Siirtynyt Keskimääräinen vuoden aikana vuoden aikana seuraavalle vuodelle käsittelyaika, kk 2002 4 036 3 778 3 486 11,2 2003 3 806 3 879 3 372 11,0 2004 3 719 3 848 3 167 11,9 2005 3 931 4 009 3 095 11,3 2006 3 793 4 006 2 866 10,3 2007 3 891 3 797 2 924 9,8 2008 4 298 3 734 3 438 9,9 2009 4 379 3 965 3 818 10,2 2010 4 587 4 202 4 173 11,1 Saapuneet asiat muutoksenhakijoittain 2010 Yksityishenkilö Yhteisö Julkisyhteisö % % % Kaikki asiat 71,1 21,0 7,9 Valtio-oikeus ja yleishallinto 84,4 4,6 11,0 Itsehallinto 80,8 6,8 12,4 Ulkomaalaisasiat 92,8 0,3 6,9 Rakentaminen 64,8 25,5 9,7 Ympäristö 51,5 34,3 14,2 Sosiaali- ja terveydenhuolto 91,4 2,0 6,6 Taloudellinen toiminta, liikenne ja viestintä 38,8 50,3 10,9 Verot 46,6 47,1 6,3 Muut asiat 87,8 6,3 6,3 Saapuneet asiat 2001 2010 2001 2002 2003 2004 2005 2005 2006 2006 2007 2007 2008 2008 2009 2009 2010 2010 kpl kpl kpl kpl kpl % kpl % kpl % kpl % kpl % kpl % Valtio-oikeus ja yleishallinto 370 364 358 339 363 9,2 358 9,4 410 10,5 359 8,4 389 8,9 340 8,1 Itsehallinto 318 336 287 261 297 7,5 235 6,2 303 7,8 285 6,6 254 5,8 260 6,2 Ulkomaalaisasiat 251 414 429 415 633 16,1 494 13 377 9,7 398 9,3 458 10,5 530 12,6 Rakentaminen 514 650 572 507 523 13,3 524 13,8 555 14,3 596 13,9 530 12,1 387 9,2 Ympäristö 296 348 287 342 305 7,8 288 7,6 362 9,3 359 8,4 390 8,9 300 7,1 Sosiaali- ja terveydenhuolto 732 657 752 703 787 20 853 22,5 804 20,6 826 19,2 825 18,8 709 16,9 Taloudellinen toiminta, liikenneja viestintäasiat 399 373 292 345 331 8,4 304 8 382 9,8 395 9,2 393 9,0 386 9,2 Verot 864 887 807 803 670 17,1 720 19 687 17,7 1058 24,6 1125 25,7 1 274 30,3 Muut asiat 8 7 22 4 22 0,6 17 0,5 11 0,3 22 0,5 15 0,3 16 0,4 Yhteensä 3 752 4 036 3 806 3 719 3 931 3 793 3 891 4 298 4 379 4202 Ratkaistujen asioiden lopputulokset 2001 2010 2001 2002 2003 2004 2005 2006 2007 2008 2009 2010 % % % % % % % % % % 1. Päätöstä valitusasiassa ei muuteta (lopputulokseltaan eikä perusteluiltaan) 27,5 27,6 29,8 29,2 32,4 29,3 29,6 29,9 27,4 24,7 2. Päätöksen lopputulosta valitusasiassa ei muuteta (mutta kylläkin perusteluja) 17 15,5 14,1 15,3 13,3 15,9 14,8 15,4 16,9 13,5 3. Päätöstä valitusasiassa muutetaan (myös lopputulokseltaan) 8,1 7,6 6,4 8,1 7,4 7,7 7,3 7,5 6,5 5,5 4. Valituslupahakemus hylätään 26,1 30,4 32,2 30,7 30,4 30,9 30,6 30,5 27,0 30,9 5. Valitusasia palautetaan 5,6 4,7 3 3,9 4,8 3,6 3,8 3,5 2,3 2,8 6. Ylimääräinen muutoksenhaku hyväksytään 0,8 0,5 0,7 0,3 0,4 0,3 0,8 0,5 0,4 0,7 7. Ylimääräinen muutoksenhaku hylätään 6,1 6 6,1 5,5 5,1 5,6 6,7 6,1 12,9 16,1 8. Siirretään hallitukselle 0 0 0 0 0 0 0 0 0 0 9. Siirretään muulle viranomaiselle 0,2 0,6 0,4 0,1 0,1 0,1 0,2 0 0,1 0 10. Asia raukeaa 2 1,2 2,1 2,3 2 2 1,9 2 6,5 2,6 11. KHO ei ota asiaa tutkittavakseen 6,6 6,3 5,2 4,6 4 4,7 4,3 4,7 2,3 3,0 20 Korkein hallinto-oikeus Vuosikertomus 2010 Korkein hallinto-oikeus Vuosikertomus 2010 21
Korkeimman hallintooikeuden työtilasto vuodelta 2010 A. Asiaryhmittäin Saapunut vuoden aikana Siirtyneitä edelliseltä vuodelta Ratkaistu vuoden aikana Muutoksenhaun alainen päätös on vahvistettu Muutoksenhaun alaista päätöstä on muutettu Asia palautettu Muutoksenhakemus jätetty tutkimatta Asia rauennut Asia poistettu diaarista Vireillä vuoden lopussa Valtio-oikeus ja yleishallinto yhteensä 335 437 340 270 23 10 24 13 11 421 11,2 Valtio-oikeus yhteensä 60 59 40 38 2 79 13,7 Kansalaisuusasiat 60 58 40 38 2 78 13,7 Uskonnonvapaus 1 1 Yleishallinto-oikeus yhteensä 138 181 168 125 15 7 16 5 10 141 10,5 Maksuvapautus 6 10 6 5 1 10 10,4 Edunpalautus ja vahingonkorvaus 4 4 1 2 1 5,6 Asiakirjajulkisuus 34 35 40 29 6 2 1 2 1 28 11,7 Tietosuoja 9 8 5 4 1 12 11,8 Tasa-arvoasiat / muut kuin itsehallintoon liittyvät 2 1 1 1 2 11,8 Harkinnanvaraiset ja muut valtionosuudet ja -avustukset 20 8 21 16 3 2 7 15,5 Holhoustoimen edunvalvonta 2 4 5 5 1 5,3 Passiasiat 1 1 2 2 5,3 Väestötietoasiat 7 6 6 3 2 1 1 6 13,8 Nimiasiat 2 2 1 1 1 2 11,1 Oikeusavun myöntäminen, avustajan määrääminen ja palkkio 32 58 44 36 8 3 43 9,6 Oikeusapupäätöksen muuttaminen ja lakkaaminen 5 5 Oikeudenkäyntimaksua koskeva valitus 6 2 3 3 1 4 10,3 Valtion perintö 1 1 1 1 1 16,3 Vankeinhoitoa koskevat asiat 14 8 2 6 1 5 3,7 Muu yleishallintoasia 16 22 21 16 1 4 2 15 9,1 Opetus- ja sivistystoimi yhteensä 21 35 28 22 2 1 2 1 28 9,6 Perusopetus ja lukio 15 26 21 18 1 1 1 20 8,7 Ammattiopetus 1 2 3 2 1 7,9 Ammattikorkeakoulut 3 1 2 2 2 21,9 Yliopistot ja korkeakoulut 2 6 2 1 1 6 9,3 Valtion virkamiehet yhteensä 67 67 35 31 1 1 1 1 99 14,5 Virka- ja työsuhde 27 34 17 14 1 1 1 44 13,9 Palkkaus, työaika ja vuosiloma / valtion virkamiehet 5 11 3 3 13 18,7 Muu virkamiesoikeusasia 35 22 15 14 1 42 14,3 Työvoima-asiat yhteensä 17 15 15 11 2 2 17 18,1 Palkkaturva ja muu toimeentuloturva-asia 3 4 2 1 1 5 7,3 Työsuojelu 6 7 4 2 2 9 18,9 Siviilipalvelus 1 2 1 1 2 5,7 Työvoimapoliittinen aikuiskoulutus 1 1 1 32,5 Muu työvoima-asia 6 2 7 7 1 20,4 Keskim. käsittelyaika kk Saapunut vuoden aikana Siirtyneitä edelliseltä vuodelta Ratkaistu vuoden aikana Muutoksenhaun alainen päätös on vahvistettu Muutoksenhaun alaista päätöstä on muutettu Asia palautettu Muutoksenhakemus jätetty tutkimatta Asia rauennut Asia poistettu diaarista Vireillä vuoden lopussa Keskim. käsittelyaika kk Turvallisuus, yleinen järjestys ja eräät luvat yhteensä 32 80 54 43 1 3 3 4 1 57 8,1 Palo- ja pelastustoimi sekä väestönsuojelu 2 2 1 1 3 15,6 Ampuma-aseasiat 25 72 47 40 1 1 3 2 50 7,2 Arpajais- ja rahankeräysluvat 1 1 2 1 1 11 Muu turvallisuutta, yleistä järjestystä ja 4 5 4 1 1 2 1 4 14,7 eräitä lupia koskevat asiat Itsehallinto yhteensä 257 266 260 228 12 5 11 4 2 261 13,4 Ahvenanmaa yhteensä 9 3 9 7 2 3 11,3 Ahvenanmaan itsehallinto / ellei muussa asiaryhmässä 9 3 9 7 2 3 11,3 Kunnallisasiat yhteensä 231 245 238 210 12 5 7 4 2 236 13,4 Kuntajako 7 2 8 8 1 14 Kunnan toimiala 1 1 2 Kunnan talous 15 19 15 11 2 1 1 19 13,6 Kunnalliset säännöt ja taksat 3 2 2 1 9,4 Virkavaali / kunnat ja kuntayhtymät 38 45 31 28 1 1 1 52 17,6 Palvelussuhdeturva / kunnat ja kuntayhtymät 44 40 40 31 5 2 1 1 44 14,5 Palkkaus, työaika ja vuosiloma / kunnat ja kuntayhtymät 6 6 4 4 8 19,5 Muu henkilöstöasia / kunnat ja kuntayhtymät 10 7 10 8 1 1 7 18,1 Muu kunnallisasia 107 125 128 118 3 3 3 1 2 102 11,4 Kirkollisasiat yhteensä 11 17 11 11 17 14,1 Palvelussuhde / kirkko 4 7 4 4 7 9,9 Muu henkilöstöasia / kirkko 1 4 1 1 4 13,2 Muu kirkollisasia 6 6 6 6 6 17 Saamelaisasiat yhteensä 6 1 2 2 5 21,9 Saamelaiskäräjävaalit 2 2 2 21,9 Muu saamelaisasia 4 1 5 Ulkomaalaisasiat yhteensä 377 694 530 464 13 30 7 16 2 539 9,3 Oleskeluluvat perheiden yhdistämisen perusteella 110 142 87 78 3 1 3 2 165 14,1 Muut oleskeluluvat 61 81 73 64 5 1 2 1 69 10,5 Karkottaminen 27 25 37 32 1 4 15 8,7 Ulkomaalaisen käännyttäminen 17 18 21 20 1 14 8,8 Turvapaikka-asiat 76 240 136 128 2 6 1 179 9,3 Turvapaikka-asiat / nopeutettu käsittely 79 184 169 135 4 26 1 3 1 93 6,4 Muukalaispassit ja muut matkustusasiakirjat 7 3 7 7 3 14,2 Muu ulkomaalaisasia 1 1 22 Korkein hallinto-oikeus Vuosikertomus 2010 Korkein hallinto-oikeus Vuosikertomus 2010 23
Korkeimman hallinto-oikeuden työtilasto vuodelta 2010 Siirtyneitä edelliseltä vuodelta Ratkaistu vuoden aikana Saapunut vuoden aikana Rakentaminen yhteensä 464 495 387 330 30 3 18 6 1 571 12,3 Maankäyttö- ja rakennusasiat yhteensä 439 455 360 309 29 1 15 6 1 533 12,4 Maakuntakaava 30 30 Yleiskaava 76 61 50 45 1 3 1 87 13,2 Asemakaava 64 64 66 59 5 1 1 62 12,4 Ranta-asemakaava 16 7 12 12 11 16,2 Rakennuskielto ja toimenpiderajoitus 1 1 1 1 1 20,7 Rakennusjärjestys 1 1 1 1 1 19,7 Tonttijako 1 2 1 1 2 6,6 Kadut ja yleiset alueet 16 20 21 19 2 15 11 Rakentamiskehotus 1 1 Lunastaminen kaavan perusteella 4 1 4 4 1 20,1 Poikkeaminen / maankäyttö- ja rakennusasiat 77 81 69 61 5 2 1 1 88 11,1 Suunnittelutarveratkaisu 55 40 43 39 3 1 52 13,8 Rakennuslupa 49 56 44 32 8 3 1 61 11,8 Toimenpidelupa 13 25 11 9 1 1 27 10,5 Purkamislupa 5 3 2 1 1 6 10,6 Maisematyölupa 8 4 4 3 1 8 15,5 Rakennusrasitteet 1 1 2 Yhdyskuntateknisten laitteiden sijoittaminen 11 10 6 4 1 1 15 12,7 Rakennusvalvonta 34 45 22 20 1 1 57 11,6 Muu maankäyttö- ja rakennusasia 6 3 3 2 1 6 11,8 Tieasiat yhteensä 12 28 16 13 2 1 24 8,6 Maantie 6 11 7 5 2 10 10 Yksityinen tie 1 1 Muutoksenhaun alainen päätös on vahvistettu Muutoksenhaun alaista päätöstä on muutettu Asia palautettu Muutoksenhakemus jätetty tutkimatta Asia rauennut Asia poistettu diaarista Vireillä vuoden lopussa Keskim. käsittelyaika kk Muu tieasia 6 16 9 8 1 13 7,5 Kiinteistöasiat yhteensä 13 12 11 8 1 2 14 11,8 Lunastusasiat 1 5 1 1 5 14,1 Etuosto-oikeus 8 3 7 5 1 1 4 13 Muu kiinteistöasia 4 4 3 2 1 5 8,2 Ympäristö yhteensä 343 344 300 222 46 15 9 8 1 386 13,2 Ympäristönsuojelu yhteensä 160 170 145 97 26 11 6 5 185 13,5 Ympäristölupa / metsäteollisuus 9 6 5 3 2 10 18,7 Ympäristölupa / metalliteollisuus 1 1 1 1 1 17,8 Ympäristölupa / energian tuotanto 5 7 5 4 1 7 20,7 Ympäristölupa / kemikaaliteollisuus ja kemikaalien käsittely 2 2 2 10,4 Ympäristölupa / malmien louhinta ja mineraalien tuotanto 3 1 4 4 15,2 Ympäristölupa / elintarvikkeiden ja rehujen valmistus 1 1 1 1 1 7,2 Ympäristölupa / jätteiden käsittely 17 15 16 14 1 1 16 14,2 Ympäristölupa / polttonesteen jakeluasema /- varastointi 8 10 6 6 12 14,1 Ympäristölupa / louhinta, murskaus, asfalttiasema, betoniase 4 27 6 6 25 9 Ympäristölupa / jätevesien johtaminen/- puhdistamo 8 3 8 2 6 3 16,5 Ympäristölupa / eläinsuojat 13 9 15 2 8 3 2 7 12,9 Ympäristölupa / turkistarhaus 3 1 1 2 19,7 Ympäristölupa / moottorirata, veneiden harjoittelurata 8 2 6 4 1 1 4 11,3 Ympäristölupa / pilaantuneen maaperän ja pohjaveden puhdistaminen 2 2 17,3 Ympäristölupa / turvetuotanto 32 18 26 18 2 4 2 24 13,1 Muu ympäristölupa-asia 11 14 10 7 1 1 1 15 9,7 Ympäristönsuojelulain mukainen valvonta ja hallintopakko 9 15 9 6 2 1 15 10,7 Ympäristönsuojelulain mukaiset maksu- ja korvausasiat 2 2 Muu ympäristönsuojelulain mukainen asia 2 3 3 3 2 14,5 Jätemaksut 4 7 2 1 1 9 12,7 Järjestetty jätteenkuljetus 1 1 1 1 1 19,8 Muu jätelain mukainen asia 4 5 5 4 1 4 11,4 Terveysvalvonta 7 10 5 3 2 12 16,9 Ympäristövaaralliset aineet 1 1 Päästökauppalain mukaiset asiat 1 1 Maasto- ja vesiliikenne 5 5 6 3 1 2 4 15,3 Muu ympäristönsuojeluasia 1 6 2 2 5 9,9 Vesitalous yhteensä 66 82 48 37 9 1 1 100 13,8 Rakentaminen vesistöön 30 30 19 12 6 1 41 12,5 Vesivoiman hyväksikäyttö 3 4 3 1 2 4 15,5 Ojitus 2 2 1 1 3 19,9 Veden johtaminen nesteenä käytettäväksi ja Siirtyneitä edelliseltä vuodelta Ratkaistu vuoden aikana Saapunut vuoden aikana pohjaveden ottaminen 2 4 2 2 4 15,3 Jäteveden johtaminen 2 2 Muutoksenhaun alainen päätös on vahvistettu Muutoksenhaun alaista päätöstä on muutettu Asia palautettu Muutoksenhakemus jätetty tutkimatta Asia rauennut Asia poistettu diaarista Vireillä vuoden lopussa Keskim. käsittelyaika kk Vesilain mukaiset maksu- ja korvausasiat 7 3 3 4 13,7 Vesilain mukainen valvonta ja hallintopakko 16 15 13 13 18 15,5 Vesihuoltolain mukainen asia 3 18 4 3 1 17 9,2 Muu vesitalousasia 3 7 3 3 7 15 Ympäristönsuojelulaissa ja vesilaissa tarkoitettua yhteiskäsittelyä koskevat asiat yhteensä 21 12 12 7 5 21 14,3 Yhteiskäsittelyn piiriin kuuluva lupa-asia / kalankasvatus 10 1 8 3 5 3 14,6 Yhteiskäsittelyn piiriin kuuluva lupa-asia / turvetuotanto 6 1 7 24 Korkein hallinto-oikeus Vuosikertomus 2010 Korkein hallinto-oikeus Vuosikertomus 2010 25