Kulotukset Suomessa 2000 luvulla mitä ja miksi toivottiin ja mitä saatiin? Henrik Lindberg, Hämeen ammattikorkeakoulu Metsätieteen päivä 19.10.2016, Metsäbiologian sessio Käyttölisenssi: CC BY 4.0 Peruste 1. Luonnonhistorialliset syyt: Metsien luontainen häiriödynamiikka on muuttunut, olemme epäluonnollisessa tilanteessa, paloja pitäisi olla enemmän Vanhin, ekologisen tutkimuksen peruste Paljon vireää tutkimusta ja sovelluksiakin (ASIO) Erilaisia, osin ristiriitaisia tutkimustuloksia ja käsitteitä erilaissita syistä Palokierrot ja esim vuosittain palaneeksi ehdotetun alueen määrät vaihtelevat huomattavasti (20 1000 (1500 v), johtuen ajanjaksosta, alueesta, tutkimusmenetelmistä ja tutkijoiden henk.koht käsityksistä Esim ihmisvaikutuksen merkitys lienee keskeinen
Valtion maiden metsäpaloissa palanut pinta ala vuosina 1870 1999. (Kuva: Heikki Suvanto) 70 000 60 000 50 000 hehtaaria 40 000 30 000 Tuntsa 1961 20 000 10 000 0 1870 1880 1890 1900 1910 1920 1930 1940 1950 1960 1970 1980 1990 vuosi Palovartio- ja lentotähystystoiminta 21.10.2016 3 Kulontorjuntakomitean mietintö 1925 Suomen metsäpalot 1952-2012 21.10.2016 4
Aikajakso Metsäpalot v. 1952 2013 Paloja, lkm/a Keskimääräinen paloala/a, ha 1952 60 514 5760 12 1961 70 487 1355 2,7 1971 80 559 727 1,3 1981 90 471 312 0,7 1991 2000 947 582 0,7 2001 2010 1533 642 0,4 2011 2013 1068 382 0,3 Lähde: Metsätilastollinen vuosikirja Paljon pieniä paloja Keskimääräinen paloalueen koko 21.10.2016 5 Palojen tyyppi on viimevuosina ollut: - Maapalo / pintapalo noin 90 % - Latvapalo < 1 % - Maapalo ( turvepalo ) noin 10 % Ekologinen vaikuttavuus vähentynyt, vaihtelu pienentynyt 21.10.2016 6
Suomi Ruotsi onko eroja? 21.10.2016 7 Suurpalot 1959 Isojoki Honkajoki noin 1 700 ha 1960 Tuntsa noin 120 000 ha (siitä Suomen puolella noin 15 20 000 ha) 1969 Rantsila noin 600 ha 1969 Tyrnävä Muhos noin 1300 ha 1972 Inari noin 200 ha 1970 Kalajoki noin 1 600 ha 1970 Liminka noin 500 ha 1992 Lieksa noin 150 ha 1997 Laihia noin 150 ha 1997 Tammela noin 250 ha 1999 Kangasala noin 110 ha (2006 Sodankylä, ampuma alue n 130 ha) 1992 Gotlanti 1000 ha 1994 Trollhättan 400 ha 1997 Östersund 1000 ha 1997 Ånge 400 ha 1997 Sollefteå 450 ha 1999 Tyresta 450 ha 2003 Skellefteå 210 ha 2006 Bodträskfors 1 900 ha 2006 Muddus 300 ha 2008 Vännebo 800 ha 2015 Sala 14 000 ha
Ruotsissa metsäpalotrendi Suomen tavoin laskeva, mutta palojen mittaluokka toinen Suomen ja Ruotsin paloregiimi erilaisia rauhallisina palovuosina Suomi ja Ruotsi muistuttavat toisiaan, mutta keskeinen ero on se, että Ruotsissa osa paloista pääsee harvoin, mutta säännöllisesti kehittymään suurpaloiksi, jotka ovat Suomessa käytännössä kadonneet Ruotsissa vuosien välinen vaihtelu näkyy edelleen Suomessa se on puristunut pois Ei selity ilmastollisilla syillä 21.10.2016 9??
1 000 v 250 v 300 v Nykyinen palokierto n 40 000 v on siis jossain n 40 dian päässä 20 v tai Pisimmillä 1000 v) palokierroilla pitäisi palaa n 20 000 ha vuodessa, 1500 v, n 15 000 ha Ja 300 vuoden palokierrolla n 70 000 ha Paloympäristöjä olisi siis satojatuhansia miljoonia hehtaareja.. Ja siis paloja on nyt 500 1000 ha/vuosi ja vuosivaihtelu (Suomessa)on hyvin vähäistä
Olemme siis todellakin pudonneet luontaisen (tai aiempien aikojen ) palovaihtelun ulkopuolelle Fire is the most absent factor of Fennoscandian forests Paloympäristöjä on prosentteja tai prosenttien osia siitä mitä edeltävinä vuosisatoina Muutos on ollut äkillinen Joskus esitetylle väitteelle tulen ja polttamisen liiallisesta korostamisesta ennallistamisessa (joidenkin tutkimusten pitkiin palokiertoihin perustuen) ei siis näytä olevan perustetta Riskiä liiasta polttamisesta ei todellakaan ole Peruste 2. Tulen vähyys metsäluonnossa on vaikuttanut lajien ja luontotyyppien uhanalaisuuskehitykseen (suorat monimuotoisuusvaikutukset) Tulen monimuotoisuusvaikutuksen tutkimusaktiivisuus 2000 luvulla (alkoi jo 1990 luvulla) Kaksi isoa tutkimushanketta 2000 luvun alusta lähtein + erillisä tutkimuksia kymmeniä julkaisuja (+ ruotsalaiset), jotka pääsääntöisesti osoittavat tulen monimuotoisuusvaikutukset myönteisiksi ja puoltavat kulotusten edistämistä tutkimustietoa Keskittyvät tiettyihin lajiryhmiin Ja huomionarvoista on että paahdeympäristöihin keskittynyt tutkimus on ollut melko vähäistä
mutta asiantuntijatyö paikkaa Punaiset kirjat (UHEKS työ) Luontotyyppien uhanalaisuuden arviointi (LUTU) ELITE arviointi Hankeraportit joissa kaikissa korostetaan kulotusten lisäämisen tärkeyttä Harjumetsät Metsäpaloalueet Punaisen listan lajit 196, 10.4 % 23, 1.2 % Uhanalaiset lajit 113, 13.8 % 10, 1.2 % Luontotyyppi Harjumetsien valorinteet Kuivat kankaat Karukkokankaat Uhanalaisuusluokka, Etelä Suomi EN NT CR Uhanalaisuusluokka Pohjois Suomi NT NT CR Uhanalaisuusluokka, koko maa VU VU CR
Elinympäristö Lajiryhmä Uhanalaisuusryhmä Harjumetsät, ensisijaiset CR, EN VU RE NT DD YHT Harjumetsät, toissijaiset CR EN VU RE NT DD YHT Kuivahkot, kuivat ja karukkokankaat, ensisijaiset CR EN VU RE NT DD YHT Toissijaiset CR EN VU RE NT DD YHT Metsäpalo alueet, ensisijaiset CR EN VU RE NT DD YHT Metsäpalo alueet, toissijaiset CR EN VU RE NT DD YHT Putkilokasvit 6 3 9 1 1 1 1 Helttasienet ja tatit 1 1 1 2 3 Kääväkkäät 2 2 7 7 2 2 2 2 Parasiittiset piensienet 1 1 1 1 Kotelosienet 1 1 2 2 2 Jäkälät 2 2 Linnut 2 2 Hämähäkkieläimet 1 1 4 4 Suorasiipiset 2 2 Luteet 1 1 2 1 1 1 1 2 2 Yhtäläissiipiset 19 11 30 4 2 6 3 2 5 Verkkosiipiset ja kärsäkorennot 1 1 1 1 Ripsiäiset 2 2 Perhoset 49 22 71 25 14 39 2 1 3 1 1 2 2 4 Sääsket 1 1 2 7 9 Kärpäset 3 3 1 3 4 1 1 Kierresiipiset 2 2 Sahapistiäiset 1 1 1 1 Kätköpistiäiset 1 2 3 2 2 Myrkkypistiäiset 21 23 44 11 8 19 1 1 2 2 Kovakuoriaiset 6 6 12 2 1 3 1 1 4 8 12 6 1 7 Yhteensä 107 76 183 44 29 73 10 10 20 3 14 17 10 9 19 16 14 30 yleisen metsäpalolajiston ohella ja sijaan monimuotoisuuden painoarvo on siirtymässä paahdeympäristöjen puolelle Uhanalaisuustarkastelun ohella tutkimus ja asiantuntijatieto tukee kulotusten yleisiä myönteisiä monimuotoisuusvaikutuksia
Oikeaan osunut ennuste! From: Granström, A: Scan, J For. Res. 2001, Suppl 3 LUTU raportti, 2008 Metsäisten luontotyyppien toimenpide ehdotusten toisessa kohdassa todetaan: Ehkäistään karujen metsätyyppien rehevöitymistä ja vähennetään sitä hoitotoimin. Karuimmilla tyypeillä pitää välttää sellaisia toimia, jotka lisäävät ravinteisuutta tai voimistavat ravinnekiertoa. Metsäpalojen puuttuessa karujen luontotyyppien ominaisuudet muuttuvat. Tästä syystä karuunnuttavia hoitotoimia, etupäässä polttoja tulee kiirehtiä
Suomen lajien uhanalaisuus 2010 Metsäpalot ovat boreaalisissa metsissä luontaisia ja lajiston monimuotoisuuden kannalta hyvin merkittäviä. Ne muokkaavat puuston rakennetta ja erityisesti voimakkaiden metsäpalojen jälkeen kuolleen ja lahoavan puun määrä on suuri. Tiheän tieverkon ja tehokkaan palontorjunnan ansiosta metsäpalojen määrä on vähäinen. Kasvattamalla vuotuisten luonnonhoidollisten ja ennallistamispolttojen määrää monien metsälajien uhanalaistumiskehitykseen voidaan vaikuttaa tehokkaasti. Talousmetsissä kulotus on tehokas monimuotoisuuden lisäämiskeino ELITE raportti 2015 Elinympäristöjen tilan edistäminen Suomessa ELITE työryhmän mietintö elinympäristöjen tilan edistämisen priorisointisuunnitelmaksi ja arvio suunnitelman kokonaiskustannuksista 7.6. Metsäryhmän suositukset ELITE-tarkastelun perusteella toimenpidepalettiin tulisi sisällyttää erityisesti: elävien säästöpuiden jättäminen pysyvästi. kuolleiden puiden säästäminen hakkuissa. ennallistamispoltto ja kulotus. suojelualueen perustaminen.
Peruste 3. ennallistamiskulotuksella voidaan nimensä mukaisesti aloittaa luonnonmukainen kehitys ja ennallistaa esim taimikoita tai nuoria metsiä sekä aukeiata aloja ja luoda luonnontilaisia nuoren sukkessiovaiheen metsiä useaan otteeseen esitetty luonnonsuojelun työkaluksi: osto METSOon halvalla (esim avohakkuuala kulotus) 2000 Kulotusinnostus Tutkimusta Asiantuntijatyötä Kehittämis ym hankkeita (METSO) LIFE rahoitusta (Metsä LIFE, PaahdeLIFE, NATNET LIFE+) Koulutusta Satsauksia kalustoon Uusien kulotustapojen opettelua
Miten edistää metsäluonnon monimuotoisuutta kulottamallapäätavat, uuden ajan kulotuspaletti metsänhoidolliset kulotukset, joissa mukana voimakkaat luonnonhoidolliset tavoitteet, metsänhoidollis luonnonhoidolliset kulotukset, monimuotoisuuta edistävät uudistusalan kulotukset Ennallistamispoltot l ennallistamiskulotukset (vaihteleva kirjo) Säästöpuuryhmien kulotukset/poltot Karuunnuttamiskulotukset, paahdeympäristöjen hoitopoltot Huom: erilaiset tavoitteet asettavat vaatimuksia polttotekniikan, ajankohdan jne suhteen Kuva: Juha Metso Kuva: UPM/J-M Valonen Kuva: SMK/Timo Vesanto
Chart Title Kuinkas sitten kävikään? 2500 2000 1500 1000 500 0 2000 2001 2002 2003 2004 2005 2006 2007 2008 2009 2010 2011 2012 2013 2014 2015 Lisäksi säästöpuuryhmien polttoja viime vuosina ehkä 5 10/a, max muutama kymmenen, n 1 2 ha, harjujen hoitokulotuksia yht 10 20, näiden pinta alallinen merkitys marginaalinen Kulotukset Ennallistamispoltot Kohtalonvuosi 2016 PEFC sertifioinnin uudet kriteerit, jossa kulotuskriteeri muotoiltu sellaiseksi että sen velvoittavuus ja vaikutus kulotusten lisäämiseen on olematon KEMERA luonnonhoitotuen leikkaukset ja priorisointilinjaukset Metsähallituksen Metsätalouden kategorinen päätös lopettaa metsänhoidollinen kulottaminen
Sertifiointi Käytännössä KEMERA-tuki yksityismaiden kulotuksiin loppunee (joitain säästöpuuryhmän polttoja)
Metsähallitus luopuu kulotuksesta Syynä on menetelmän työläys ja kalleus. Metsähallitus on päättänyt lopettaa metsän uudistusalojen kulotukset. Se täyttää jatkossa PEFC sertifioinnin kulotusvelvoitteen säästöpuuryhmien kulotuksilla. "Olemme päättäneet luopua uudistusalojen kulotuksesta lähinnä korkeiden kustannusten takia", kertoo Metsähallituksen Metsätalous Oy:n metsänhoitojohtaja Heikki Savolainen. (Maaseudun tulevaisuus, 02.06.2016) Huomioita, tulevaisuuden kuvaa, syitä, ratkaisuja, aukikirjoitettuja ajatuksenpätkiä Tutkimustieto +asiantuntijatyö puoltaa voimakkaasti kulotuksia luonnonhoitokeinona Lajiston ja jopa elinympäristöjen hoidossa suorastaan välttämätön Ei ole kertaurakka vaan tekijä, jonka tulisi jollain tasolla säilyä Suomen metsäluonnossa (ennallistamista vai luonnonhoitoa) Kuitenkin toiminnan taso ja tehdyt päätökset vievät tilannetta toiseen suuntaan ristiriita
Millainen monimuotoisuusdoktriini Jos sitoudumme turvaamaan koko metsälajistomme ja kaikki luontotyyppimme niin silloin on vaan pakko kulottaa Jos taas katsomme ettemme voi, niin on sitten hyväksyttävä tietyt muutokset ja menetykset Luonnonsuojelupoliittinen ja taloudellinen päätös Vaikka nyt ollaan ehkä ajauduttu nykyiseen tilaan Kuitenkin: on ilmeistä että huolimatta tutkimus ja asiantuntijatiedosta poliittista eikä muutakaan sitoutumista ei ole eikä tule puolet ovat selättäneet + puolet, tietoisia ratkaisuja Ei ole tutkimuksellinen ongelma, ei selity tutkimuksen puutteella (yleinen ekologian ongelma) mutta kulottaminen on kallista on hankalaa Sitä ei voida automatisoida Sitä ei voida ulkoistaa (vastuu) Siihen liittyy turvallisuusriskejä 0 toleranssivaatimus, turvallistaminen merkittävä ongelma Sen hyväksyttävyys ja mielekkyys laskee sitä mukaan kun vieraannumme tulen käytöstä Se soveltuu luonteeltaan entistä huonommin nykyyhteiskuntaan mutta sitä ei voi korvata
Uudistusalojen kulotus käytännössä loppuu (ehkä jotain kymmeniä hehtaareja, yhteismetsät FSC sertifioinnin piirissä olevat) varsin valitettava asia, menetetään paljon potentiaalia, perinnettä ja osaamista Vastuu kulottamisesta ja kulottamisosaamisesta siirtyy enenevässä määrin MH:n luontopalveluille ja FSC sertifioinnissa mukana oleville, jotka ovat ainoat sitoutuneet toimijat, kaikki muut tekevät sitä vain sertifiointikriteerin täyttymisen takia pienimmän riesan tietä (ja senkin velvoittavuus oli valitettava vahinko) Säästöpuuryhmien poltto (vaikka se on mielikuvissa varsin taitavasti brändätty palolajiston pelastajaksi) on nykyisellä tasolla marginaalista toimintaa On epätodennäköistä että ennallistamispolttoja voidaan lisätä niin merkittävästi että ne kompensoisivat muun kulotuksen vähenemiset Koska tuli on maisemaan muokkaava prosessi/elementti/häiriö niin polttojen pitäisi jatkua (ei oikeastaan ennallistamista eikä kertaurakka, vaan tavallaan jatkuvaa luonnonhoitoa) Palojatkumoalueajattelu ja alueellinen kohdistaminen korostunee (tosin PEFCsertifiointi ei tähän kannusta)
Tulevaisuuden kulotusvuosi??? Ennallistamispolttoja 50 100 ha Uudistusalan kulotuksia 50 100 ha Säästöpuuryhmien polttoja (mitä kirjavimmilla toteutuksilla) 10 30 + satunnaisia paahdeympäristöpolttoja Elämme yhtä suurta murrosta kuin 1960 luvulla siirrytään tuhansista satoihin hehtaareihin Korvaako laatu, ja kohdentaminen määrän? Onko hehtaari oikea mittari?
Syitä Ikääntyminen, ammattitaidon väheneminen (sukupolvi on tosin jo vaihtunut) Perinteiset kulotusten ongelmat ovat edelleen olemassa Kausiluontoisuus, loma aika Sääherkkyys Työn erityisluonne työvoiman saatavuus (organisaatiot vähentäneet työvoimaa) Työvoiman ja kaluston liikkuvuus ongelma on se, että kulotus ei ole rutiinia, siksi sitä on vaikea kehittää Turvallisuusyhteiskunnan vaatimukset ja toimintakulttuuri Ylivarovaisuus sekä kokemuksen ja rutiinin puute nostavat kynnystä ja kustannuksia myös turhan takia (tehdään mahdollisesti turhaa työtä) vastuu, epäonnistumisen pelko, helpompi ola tekemättä mitään Pelastuslain tiukennukset ei oikein houkuttele kulottamaan Halutaanko kulotuksista erityinen harvoin tapahtuvaa sosiaalinen mediaa palvelevaa spektaakkeli vai normaalia arkitoimintaa? Unohdetaan, että kulotus on luonteeltaan operatiivista toimintaa, jonka kehittämisessä tämä tulisi muistaa (metsät eivät pala sähköisesti (vielä), eivät myöskään seminaareissa ja tai diskuteerauksella ) vähemmän, kalliimmalla, laadukkaammin ja julkisemmin suuntaan?
KULOTUSTEN LISÄÄMINEN NYKYLINJAUKSILLA ON LÄHES TOIVOTON TEHTÄVÄ ilman merkittävää poliittista ja taloudellista sitoutumista ja silloinkin se on vaikeaa (ei ole edes pelkästään rahasta kiinni) Mutta jos jotain yrittäisi niin harvoista kulotuksista tulisi saada mahdollisimman paljon ekologista hyötyä irti (alueellinen keskittäminen, ajankohta, polttojälki etenkin paahdeympäristöt) Kokoa ja vaikuttavuutta tulisi lisätä tietynlainen näpertely on pesiytynyt toimintakulttuuriin Tietyt linjaukset voisi ehkä miettiä uudestaan (se on taas poliittistaloudellista päätöksentekoa) Ulkopuolinen rahoitus??, LIFE hankkeet?? hyvä vai huono??
INVITATION TO EU LIFE WORKSHOP OF RESTORATION BURNING AND MANAGEMENT OF SUNLIT FORESTED HABITATS ON 25 27th April 2017 IN LAMMI, FINLAND In recent years ecological research, e.g. assessments on species and habitat vulnerability, have lifted up the importance of the use of fire in ecological restoration and habitat management in boreal forests. However, the controlled use of fire as a tool to improve quality of N2000 areas has not increased as wished. Reasons preventing the use of fire are often practical. Restoration burning needs special skills and deals with safety hazards. In many cases there is no tradition or experience in burnings. In some countries there is also strong emotional resistance against prescribed burnings which affects political decision making and shaping of guidelines. Two EU LIFE projects in Sweden and Finland: LifeTaiga (http://www.lifetaiga.se) and Light & Fire LIFE (http://www.metsa.fi/web/en/lightandfirelife) aim at increasing the quality of forest habitats in N2000 areas by controlled use of fire. As part of that work we organize a workshop aiming at exploring the best practices and tackling the practical and political challenges of restoration burnings in N2000 areas. Seminar program consists of specific oral presentations describing the current state of restoration burning in participating countries as well as a workshop concentrating on best practices and biggest challenges when using fire in restoration. In addition to western taiga 9010, special attention is paid to requirements of improving ecological characteristics of esker forests 9060 that have recently been lifted up as highly important habitats e.g. in assessments of species and habitat vulnerability. The event will take place in Lammi Finland on 25 27th April 2017. We invite to this meeting Nordic and Baltic LIFE projects dealing with forest restoration and/or projects using fire as restoration or nature management method researchers interested in the practical implementation of fire and restoration ecology people interested in management of esker forest 9060 habitats people developing the of use of fire or developing guidelines in ecological restoration, e.g conservation area managers and officials The meeting focuses mainly in boreal zone. Due to general nature of issues addressed in the meeting, it may interest people from countries of other vegetation zones as well. Welcome! Niclas Bergius Life Taiga, coordinator Tuomas Haapalehto Project Manager, Light & Fire LIFE Around every 3 6 weeks, I find myself deeply convinced that there is absolutely no sense to promote prescribe burnings, but unfortunately the sanity attacks go over, so you have to keep on trying. Kiitos!!