Miksi keskittyä naisten omistamiin yrityksiin?

1 Johdanto Vain murto-osa yhteiskunnassa tapahtuvasta rikollisuudesta kanavoituu poliisin tilastoihin tai muihin virallisiin rekistereihin. Tämä havainto on yksi kriminologisen tutkimuksen parhaiten todennetuista tuloksista. Kotimaiset kyselytutkimukset osoittavat, että kansalaiset ilmoittavat poliisille vain noin 15 % sellaisista heihin kohdistuneista väkivaltatapauksista, jotka sisältävät vähintään yhden lyömisen (Heiskanen, Sirén ja Aromaa 2004, 23). Tilasto, jonka mukaan Suomessa tuli vuonna 2002 poliisin tietoon kaikkiaan 28 000 pahoinpitelyrikosta (Tilastokeskus 2004, 26) on monessa suhteessa hyödyllinen tieto, mutta se ei anna oikeaa kuvaa siitä, kuinka monta pahoinpitelyä maassamme todella tapahtui. Vakiintunut tapa arvioida piilorikollisuuden määrää on laatia kyselyitä, joissa vastaajia pyydetään raportoimaan heihin kohdistuneita rikoksia tai niihin rinnastettavia tekoja. Tällainen menetelmä on havaittu verrattain luotettavaksi tavaksi tuottaa rikollisuutta koskevia tunnuslukuja. Yhdysvalloissa lähestulkoon kaikki kotitaloudet (yli 95 %), jotka valikoituvat kansallisen uhrikyselyn piiriin, suostuvat haastateltaviksi (O Brien 1995, 63). Suomessa vastaavia tietoja on kerätty eri aikoina vuodesta 1980 pääasiassa puhelinhaastattelujen avulla (Heiskanen, Aromaa, Niemi ja Sirén 2000). Vuoden 2003 Turvallisuuskyselyn vastausprosentti oli 81 (Heiskanen, Sirén ja Aromaa 2004, 27). Tämäkin on verrattain korkea luku, mikä osoittaa, että ihmiset ovat valmiita vastaamaan omia uhrikokemuksiaan koskeviin kysymyksiin. Uhritutkimukset antavat hyvän käsityksen esimerkiksi siitä, kuinka monta ihmistä joutuu ryöstön kohteeksi yhden vuoden aikana, tai onko perheväkivalta kasvanut tai vähentynyt parin viime vuosikymmen aikana. Mutta koska nämä aineistot kuvaavat pelkästään yksittäisten kansalaisten tai kotitalouksien tilannetta, uhrikyselyt eivät kykene antamaan harhatonta arviota virallisten tilastojen ulottumattomissa olevan rikollisuuden määrästä. Keskeisin syy on se, että suuri osa rikollisesta toiminnasta, erityisesti omaisuusrikoksista, kohdistuu yrityksiin tai muihin yhteisöihin, jotka eivät ole edustettuina kansallisen tason uhrikyselyissä (O Brien 1995, 65). Esimerkiksi kaikki myymälävarkaudet jäävät yksilötason uhritutkimusten ulkopuolelle. Kotimaisen aineiston perusteella on arvioitu, että yli puolet omaisuusrikoksista kohdistuu erilaisiin yhteisöihin, pääasiassa yrityksiin (Laitinen, Virta & Aromaa 1995, 4). Yksi tapa paikata tätä puutetta on toteuttaa uhrikyselyitä siten, että yksittäisten kansalaisten tai kotitalouksien asemesta tutkimuksen kohteeksi valitaan edustava joukko yksityisiä yrityksiä, julkisia yhteisöjä ja muita organisaatioita. Kansainvälisten esikuvien mukaisesti (van Dijk 1997; Walker

2 1995) kotimaiset tutkijat ovat yrittäneet useamman kerran käynnistää Suomessa kansallisen yritysuhrikyselyn, mutta toistaiseksi tämä hanke on kariutunut rahoituksen puutteeseen. Maassamme on kuitenkin tehty muutamia alueellisia tutkimuksia, joiden kohteena on yrityksiin kohdistuva rikollisuus ja muut yritysten turvallisuuteen liittyvät kysymykset. Viimeisin tällainen kysely tehtiin Suomen Yrittäjien (SY) toimeksiannosta (Holm, Pankka, Toivonen, Tykkyläinen & Virén 2000). Tutkimuksen kohteena olivat pienet ja keskisuuret SY:n jäsenyritykset Helsingissä, Kuopiossa ja Seinäjoen seudulla (N=895). Toisena esimerkkinä kotimaisesta tutkimuksesta on syytä mainita Ahti Laitisen ja Kauko Aromaan kysely vuodelta 1993, jossa kartoitettiin Turun ja Porin läänissä sijaitsevien yritysten uhrikokemuksia (N=115). Molemmat näistä tutkimuksista osoittavat, että suuri osa yrityksiin kohdistuvista rikoksista jää virallisten tilastojen ulottumattomiin. Esimerkiksi vain noin puolet vuoden aikana tapahtuneista varkauksista ilmoitetaan poliisille (Aromaa & Laitinen 1994, 31; Holm ym. 2000, 8). Tässä raportoitavan tutkimuksen kohteena ovat naisyrittäjät; tarkemmin ottaen sellaiset yritykset, jotka ovat Yrittäjänaisten Keskusliiton (YNKL) paikallisyhdistysten jäseniä. Tutkimusta voidaan pitää täydennyksenä siihen pieneen kirjallisuuteen, joka pyrkii paikkaamaan kansallisen yritysuhritutkimuksen puutteesta johtuvaa aukkoa suomalaisessa kriminologiassa. Naisyrittäjiin keskittyvä tutkimus lienee ensimmäinen maantieteellisesti kattava yritysuhritutkimus maassamme. Toinen tämän tutkimuksen erityispiirre on tietysti se, että tutkimuksen kohteena ovat yksinomaan naisten omistamat yritykset. Miksi keskittyä naisten omistamiin yrityksiin? Suuri osa näistä yrityksistä on pieniä vähittäismyyntiin tai asiakaspalveluun erikoistuneita liikkeitä, joiden toimipisteet sijaitsevat usein katutasolla ja joissa työskentelee verrattain pieni määrä ihmisiä, monasti vain yksi nainen. Vaatemyymälät, parturi-kampaamot ja kahvilat ovat esimerkkejä tämän tyyppisistä yrityksistä. Niitä voidaan pitää poikkeuksellisen otollisina rikosten kohteina. Katutasossa sijaitseviin liikkeisiin on helppo tulla ja mennä; niissä liikkuva käteinen raha saattaa houkutella paikalle rikoksentekijöitä, jotka hakevat nopeaa taloudellista hyötyä esimerkiksi huumeiden käytön rahoittamiseksi. Yhden tai kahden naistyöntekijän valvonnassa oleva tila saatetaan mieltää helpommaksi kohteeksi kuin esimerkiksi miesvaltainen autokorjaamo. Näistä samoista syistä johtuen pienissä naisyrityksissä työskentelevät henkilöt saattavat valikoitua keskimääräistä useammin seksuaalisen tai muun väkival-

lan kohteiksi. Yrittäjänaisten Keskusliiton mukaan varsinkin yksinyrittävät naiset tuntevat avuttomuutta ja ahdistusta kohdatessaan työssään tilanteita, jotka saattavat kehittyä väkivaltaisiksi (Yrittäjänaisten Keskusliitto 2003). Näihin riskeihin viitaten YNKL on käynnistänyt turvallisuusohjelman, jonka tarkoituksena on opastaa naisyrittäjiä ennakoimaan yritystoimintaan liittyviä turvallisuusriskejä, tarjota heille valmiuksia estää rikoksia ja minimoida niistä koituvia vahinkoja. Projektin yhteydessä on myös tarkoitus kerätä tietoja yrityksiin liittyvistä väkivaltatilanteista ja julkaista aiheeseen liittyvä turvapaketti. Oikeuspoliittisen tutkimuslaitoksen laatima kysely tukee omalta osaltaan tämän hankkeen valmistelua. YNKL on myös saanut taloudellista tukea Oikeusministeriön alaiselta Rikostorjuntaneuvostolta. Tämän raportin päätarkoituksena on kuvata YNKL:n jäsenyrityksille suunnatun turvallisuuskyselyn perustuloksia. Seuraavassa luvussa selostetaan käytettävissä olevan tutkimusaineiston luonnetta sen laatua ja rakennetta. Tämän jälkeen esitellään rikollisuutta ja turvattomuutta koskevat tulokset koko aineiston osalta. Mahdollisuuksien mukaan näitä tietoja verrataan aiempien uhritutkimusten tuloksiin. Tämän avulla voidaan selvittää, missä määrin naisyrittäjien turvallisuus eroaa muiden yrittäjien ja muiden naisten tilanteesta. Tutkimuksessa on kerätty runsaasti tietoja sellaisista yritysten toimintaan ja niiden ympäristöön liittyvistä tekijöistä, joilla saattaa olla merkitystä uhrikokemusten kannalta. Raportin neljännessä luvussa seulotaan esiin olosuhteita ja ominaisuuksia, jotka parhaiten selittävät uhrikokemusten välisiä eroja erilaisten yritysten välillä. Raportin viimeisessä luvussa pohditaan tutkimuksen tuloksia rikostorjunnan näkökulmasta. Tässä raportoitavan kyselyn tulokset koskevat siis tilannetta ennen kun YNKL:n turvallisuusohjelma käynnistettiin. Hanketta ohjaava tutkimussopimus sisältää mahdollisuuden uusia vastaava kysely sen jälkeen kun ohjelman mukaiset toimenpiteet on toteutettu kentällä. Sikäli kun ennen-jälkeen kyselyt ovat keskenään vertailukelpoiset, niiden avulla voidaan arvioida turvallisuusohjelman vaikutuksia naisyrittäjien rikoskokemuksiin. 3

2 Aineisto YNKL:n julkaisee aikakauslehteä nimeltään Yrittäjänainen. Lehden levikki on noin 10 000, mistä noin 6 000 koostuu YNKL:n jäsenistä; loput ovat etupäässä institutionaalisia tilaajia. Lehden jäsentilaajia koskeva osoitetiedosto on ainoa systemaattinen YNKL:n jäsenistöä koskeva rekisteri. Tämän johdosta naisyrittäjien turvallisuuskokemuksia mittaava kysely postitettiin vuoden 2003 viimeisimmän Yrittäjänainen-lehden välissä. Tämä lehti saapui vastaajille joulukuun alussa. Vastauslomakkeet saapuivat YNKL:n toimistoon vuodenvaihteen molemmin puolin. Helmikuun loppuun mennessä vastauksia oli saapunut 430 kappaletta. Tämä joukko muodostaa tutkimuksen aineiston. Kun otetaan huomioon, että lomakkeita postitettiin 6 000 kappaletta, vastausten määrää voidaan pitää sangen alhaisena: vain 7 % kaikista teoreettisesti mahdollisista vastaajista osallistui tähän kyselyyn. On kuitenkin otettava huomioon, että käytettävissä ei ole tietoa siitä kuinka moni yrittäjä tutustui kyseisen lehden sisältöön, ja kuinka moni heistä noteerasi lehden väliin liitetyn kyselyn. (Kyselyä tosin mainostettiin lehden etusivulla, ja vastauksia houkutellakseen YNKL ilmoitti lomakkeen kannessa arpovansa kahden hengen kylpylämatkan kaikkien kyselyyn osallistuvien yrittäjien kesken.) Kysymys tämän otoksen edustavuudesta on ongelmallinen jo pelkästään sen vuoksi, että puutteellisten rekisteritietojen vuoksi on mahdotonta arvioida kuinka hyvin YNKL:n jäsenistö edustaa kaikkia Suomen naisyrittäjiä. Ei siis ole lainkaan selvää, että edes kaikkia 6 000 tilaajaa koskeva tutkimus olisi edustava suhteessa tähän populaatioon. (Tällainen aineisto olisi luonnollisesti edustava suhteessa YNKL:n jäsenistöön.) Samasta syystä tutkimuksessa ei voida arvioida kuinka hyvin tämä 430 yrityksen joukko muistuttaa YNKL:n jäsenistöä. Vastausprosentin pienuus ei automaattisesti merkitse sitä, että otos olisi epäedustava: on mahdollista, että yrittäjät jättivät vastaamasta kyselyyn tasaisesti kaikista eri ryhmistä tai yritystyypeistä. Tämä kysely on kuitenkin toteutettu tavalla, joka ei anna varmuutta siitä, että käytettävissä oleva aineisto olisi edustava otos YNKL:n jäsenistöstä saati sitten kaikista naisten omistamista yrityksistä Suomessa. Alempana esitellään tietoja siitä, minkälaisia yrityksiä tämän kyselyn piirin kuuluu. Näiden tietojen valossa näyttää siltä, että haaviin on tullut varsin monipuolinen näyte erityyppisiä ja -kokoisia yrityksiä ympäri Suomea. Tällainen aineisto tarjoaa hyvän tilaisuuden tutkia naisten omistamien yrityksen turvallisuuteen ja rikoksentorjuntaan liittyviä kysymyksiä.

5 Kyselyyn osallistuneet yritykset Yritykset, joissa on korkeintaan kaksi työntekijää muodostavat enemmistön (56 %) tämän kyselyn piiriin tulleista naisyrityksistä. Valtaosassa (75 %) näissä yrityksissä on alle viisi työntekijää. Joukossa on kuitenkin muutama verrattain suuri työnantaja. Suurin kyselyyn osallistunut yritys työllistää 70 henkilöä. Taloudellisen tuotannon kannalta suurimman yrityksen liikevaihto on 2,5 miljoona euroa; yritysten keskimääräinen (mediaani) liikevaihto on 135 000 euroa. Työntekijöiden määrällä lienee merkitystä yrityksen turvallisuudelle. Erityisesti yksin työskentelevillä yrittäjillä saattaa olla korkea riski joutua rikoksen uhriksi. Naisyrittäjien tilanteessa on syytä tarkastella henkilökunnan määrän ohessa sitä, kuinka monessa yrityksessä työskentelee miehiä. Kuten edellä todettiin, miesten läsnäolo saattaa ehkäistä ainakin sellaisia rikoksia, jotka edellyttävät väkivaltaista pakottamista. 160 140 120 Kaikki yritykset Vain naisia töissä Yritysten määrä 100 80 60 40 20 0 1 2 3 4 5-9 10+ Henkilökunnan määrä Kuvio 1 Kyselyyn vastanneiden yritysten jakautuminen henkilökunnan määrän mukaan. Kaikki yritykset sekä ne, joissa työntekijät ovat yksinomaan naisia Tutkimukseen osallistuneista yrityksistä selvä enemmistö (61 %) oli sellaisia, joissa ei työskentele ainuttakaan miestä. Toisaalta neljännes naisten omistamista yrityksistä on sellaisia, joissa vähintään puolet työvoimasta on miehiä. Kuten kuviosta 1 voidaan todeta, miesten osuus työvoimasta riippuu siitä kuinka paljon työntekijöitä yrityksessä on ylipäänsä. Ääritapaus tästä havainnosta on tilanne, jossa yrityksen muodostaa vain yksi työntekijä: tällaisessa naisyrityksessä ei luonnollisesti työskentele yhtään miestä (yrityksen omistaja

6 lasketaan automaattisesti mukaan yhdeksi työntekijäksi.) Noin puolet niistä yrityksistä, joissa on 2 4 työntekijää, ovat puhtaasti naisvaltaisia. Tätä suuremmat yritykset ovat valtaosaltaan sellaisia, joissa työskentelee myös miehiä; yli 10 hengen yrityksistä löytyy vain yksi täysin miehetön tapaus. Mitä pienempi yritys, sitä todennäköisemmin se siis koostuu yksinomaan naispuolisista työntekijöistä. Rikostorjunnallisesti tämä asiantila ei liene paras mahdollinen: sikäli kun miespuolisten työntekijöiden läsnäolo ehkäisee rikoksia, tämä vaikutus lienee vahvimmillaan tilanteissa, joissa yrityksen henkilökunnan määrä on erittäin pieni. Pieni vähemmistö (noin 15 %) näistä yrityksistä on sellaisia, joilla on useampi kuin yksi toimipiste; ani harvalla on useampi kuin kaksi toimipistettä. Pääasiallisen toimipisteen koko on vaihtelee 10 6 000 m 2 välillä; mediaani pinta-ala on 80 m 2. Joukossa on myös muutama (N=13) yritys, joilla ei ole varsinaista toimipistettä. Esimerkkejä tällaisista yrityksistä ovat taksi- tai kuljetusalan yrittäjät sekä konsulttifirmat, jotka tarjoavat koulutusta tai muita asiantuntijapalveluita joko asiakkaiden tiloissa tai kotoa käsin. Minkä tyyppiset yritykset ovat naisten omistuksessa? Stereotyyppisten odotusten vastaisesti Yrittäjänaisten Keskusliiton jäsenistö koostuu varsin monipuolisesta ryhmästä liikkeenharjoittajia. Palvelualan yritykset muodostavat suurimman yksittäisen toimialaryhmän: 62 % kyselyyn vastanneista yrityksistä kuulu tähän sinänsä verrattain heterogeeniseen ryhmään. Seuraavaksi suurin toimiala on vähittäiskauppa, joka käsittää 27 % kyselyyn vastanneista yrittäjistä. Kuvio 2 tarjoaa astetta tarkemman kuvan siitä, miten eri liiketoiminnan muodot ovat edustettuina tässä aineistossa. Esityksen periaatteena on se, että kaikki sellaiset yritystyypit, joita esiintyy vähintään 10 kappaletta on esitetty omana kategoriana. Tämän tavoitteen seurauksena tietyt yrityskategoriat ovat konkreettisempia kuin toiset. Esimerkiksi tukkukauppoja löytyy aineistosta vain 7 kappaletta, mutta koska tämä luokka edustaa täysin itsenäistä toimialaa, jota ei voi luontevasti niputtaa yhteen esim. vähittäiskauppojen kanssa, se on säilytetty omana ryhmänään. Toisaalta vaateliikkeet on jaettu kahteen ryhmään, sillä pelkästään naisten vaatteisiin erikoistuneita liikkeitä on tässä aineistossa 18 kappaletta.

7 Lukumäärä 0 10 20 30 40 50 60 Naisten vaatteet 18 Muu vaateliike 27 Kukka-/lahjatavara 12 Muu vähittäismyymälä 58 Tukkukauppa 7 Parturi/kampaamo 36 Muu kauneudenhoito 21 Terveyspalvelut 33 Kahvila/ravintola/majoitus 20 Tilintarkastus/finanssiala 44 Konsultointi/asiantuntija 60 Muut palvelut 51 Teollisuus/rakentaminen 29 Muu yritys 14 Kuvio 2 Kyselyyn osallistuneiden yritysten jakauma yritystyypin mukaan (N=430) Suurimman konkreettisen yritystyypin tässä aineistossa muodostavat parturija kampaamoliikkeet, joita on 36 kappaletta. Toisaalta jos vaateliikkeet yhdistetään yhden kategorian alle, niitä on yhteensä 45. Suurehko osa yrityksistä tarjoaa erilaisia asiantuntija- ja informaatiopalveluja: tilintarkastustoimistot, muut finanssialan palvelut ja erilaiset konsulttifirmat kattavat lähes neljänneksen kyselyn piiriin tulleista naisyrityksistä. Kysymyksessä on siis varsin heterogeeninen joukko liikkeenharjoittajia. On syytä olettaa, että yritysten toimintaa koskevat erot heijastuvat myös niiden rikoskokemuksiin. Huoltoaseman kahvilan turvallisuuteen liittyvät kysymykset eivät välttämättä kosketa asianajotoimistoa, ja päinvastoin. Rikostorjuntaa edistävän analyysin on kiinnitettävä huomiota tähän asianti-

8 laan. Sikäli kun rikoskokemusten luonne riippuu yrityksen tyypistä, rikollisuuden torjuntaa palveleva informaatio tulee laatia vastaavalla tavalla. Tutkimuksen kannalta tämä merkitsee pyrkimystä tuottaa mahdollisimman yksityiskohtaista tietoa erilaisten yritysten turvallisuusriskeistä. Käytettävissä olevien tilastollisten yksiköiden määrä asettaa keskeisen reunaehdon tälle tavoitteelle. On esimerkiksi turha odottaa yksityiskohtaista informaatiota tukkukauppoja koskevista riskeistä, koska kyselyyn osallistui vain 7 tällaista yritystä. Spesifisyyden tavoite ei rajoitu vain yrityksen toimialaan, vaan kaikkiin yritysten ja niiden ympäristön piirteisiin, joita tämän kyselyn avulla voidaan tarkastella (toimipisteen sijainti, henkilökunnan määrä, lähiympäristön liikenne jne.). Yksi keskeinen uhrikokemusten luonteeseen vaikuttava tekijä on yrityksen aukioloaika. Öisin ja viikonloppuisin auki olevat liikkeet kohtaavat erilaisia riskejä kuin pelkästään arkipäivisin toimivat yritykset. Kuviossa 3 esitetään tietoja siitä, miten kyselyyn vastanneet yritykset eroavat tämän ulottuvuuden suhteen. Auki viikonloppuisin Aina Joskus Ei koskaan Auki yöllä Auki iltaisin 0 50 100 150 200 250 300 350 400 Yritysten lukumäärä Kuvio 3 Yritysten aukioloajat Hieman yli puolet näistä yrityksistä ei ole koskaan auki iltaisin. Vain pieni vähemmistö (9 %) on tavallisesti auki kello 19 jälkeen. Enemmistö yrityksistä on auki viikonloppuisin: kolmannes on auki joskus ja tätä suurempi osuus on aina auki lauantaisin ja/tai sunnuntaisin. Hyvin harva naisyritys on auki öiseen aikaan, eli puolen yön jälkeen.

Kuten edellä todettiin, aiemmat Suomessa toteutetut yritysuhritutkimukset perustuvat alueellisesti rajattuihin otoksiin. Yksi naisyrittäjiin kohdistetun kyselyn etu on se, että se käsittää yrityksiä Suomen jokaisesta läänistä. Kyselyyn osallistuneiden yritysten alueellinen jakauma on esitetty kuviossa 4. 9 Lappi Kainuu Pohjois-Pohjanmaa Pohjanmaa Etelä-Pohjanmaa Keski-Suomi Pohjois-Karjala Pohjois-Savo Etelä-Savo Kaakkois-Suomi Pirkanmaa Häme Satakunta Varsinais-Suomi Uusimaa 0 5 10 15 20 25 30 35 40 45 50 55 Yritysten lukumäärä Kuvio 4 Yritysten alueellinen jakauma (työvoima- ja elinkeinokeskusluokitus) Suurin määrä yrityksistä on kotoisin Uudenmaan läänistä (N=54), Pirkanmaalta ja Varsinais-Suomesta kyselyyn on osallistunut hieman tätä pienempi määrä. Vaikka kyselyä ei voida pitää alueellisesti edustavana otoksena naisten omistamista yrityksistä, sitä voidaan pitää kattavana näytteenä ainakin siinä mielessä, että aineistosta löytyy enemmän kuin kymmenen yritystä jokaisen työvoima- ja elinkeinokeskuksen piiristä. Suurin osa (64 %) näiden yritysten toimipisteistä sijaitsee kunnan tai kaupungin keskusta-alueella; neljännes sijaitsee muualla taajama-alueen sisällä ja alle 10 % harjoittaa liiketoimintaa haja-asutusalueella.

10 Reilu kolmannes tutkimuksen kohteena olevista yrityksistä voidaan luokitella perheyritykseksi, eli sellaiseksi, joissa suurin osa työntekijöistä on sukua toisilleen. Suurin osa (92 %) kyselyyn osallistuneista yrityksistä on täysin itsenäisiä, eli ne eivät kuulu mihinkään liikeketjuun tai kaupparyhmittymään. Vanhin mukana oleva yritys on ollut toiminnassa yli sadan vuoden ajan, nuorin alle vuoden; yritysten mediaani-ikä on 15 vuotta.

3 Uhrikokemukset ja turvallisuus Tässä tutkimuksessa raportoitavat rikostiedot koskevat yrityksen omaisuuteen ja työntekijöihin (omistajat mukaan lukien) kohdistuvia rikoksia. Kyselyn ulkopuolelle on kuitenkin rajattu sellaiset uhrikokemukset, jotka eivät ole tapahtuneet työpaikalla tai työtehtävien yhteydessä. Kuinka paljon ja minkälaisia rikoksia naisten omistamiin yrityksiin kohdistuu? Kuviossa 5 on esitetty erilaisten rikostyyppien jakaumat koko aineistossa. Tummat pylväät osoittavat kuinka suuri osuus näistä yrityksistä on kokenut kyseisen rikoksen vuoden 2003 aikana; vaaleat pylväät osoittavat rikosten prevalenssin yrityksen koko toimintahistorian aikana. % 0 5 10 15 20 25 30 35 40 45 Varkaus Ryös tö Murto Vahingonteko Pahoinpitely Seksuaalinen väkivalta 1 2 1 2 3 3 5 11 15 20 35 38 12 kk Joskus Kuvio 5 Rikosten yleisyys naisten omistamissa yrityksissä (N=430) Varkaus on yleisin rikoslaji tässä aineistossa. Miltei 40 % yrityksistä on joutunut joskus varkauden uhriksi. Tämä osuus putoaa 15 prosenttiin kun tarkastellaan pelkästään vuoden aikaisia tietoja. Vaikka varkaus on verrattain yleinen rikos, hyvin harva yritys (noin 5 %) ilmoittaa kokeneensa enemmän kuin kolme varkautta vuoden aikana. Tätäkin myönteisempänä voidaan pitää havaintoa, jonka mukaan väkivaltarikokset ovat harvinaisia tässä aineistossa. Vain kaksi yritystä ilmoittaa joutuneensa ryöstön tai ryöstöyrityksen kohteeksi vuoden 2003 aikana. Pahoinpitelyt ovat suurin piirtein yhtä harvinaisia. Seksuaalisen väkivallan ja häirinnän osalta on erikoista havaita, että vuoden aikainen ja yrityksen elinaikainen prevalenssi ovat prosentin tarkkuudella samat. Lieneekö kysymyksessä niin arkaluonteinen asia, että vastaajat ovat haluttomia muistelemaan vuotta vanhempia tapauksia? Yllättävän suuri osuus (35 %) yrityksistä ilmoittaa joutuneensa vähintään yhden murron tai murto-

12 yrityksen kohteeksi toimintansa aikana. Toisaalta vain 5 % on kokenut tämän rikoksen vuoden 2003 aikana. Enemmän kuin joka kymmenes yritys on joutunut vahingonteon kohteeksi vuoden sisällä. Yrityksen toiminta ja uhrikokemukset Kuten edellisessä luvussa todettiin, tähän kyselyyn vastasi varsin monipuolinen joukko yrityksiä. On luultavaa, että yritysten rikoskokemukset heijastavat sen toimintaa. Kuviossa 6 esitetään keskeisten rikoslajien jakaumat yrityksen toimialan luokissa. Tarkastelu keskittyy vuoden 2003 aikana tapahtuneisiin rikoksiin, koska eri ikäisiä yrityksiä verrattaessa tätä pidempi muisteluväli olisi harhaanjohtava mittari. Vähintään yhden rikoksen kohteeksi joutuneiden osuus 0 5 10 15 20 25 30 35 40 Vähittäiskauppa (N=114) Palvelujen tuottaminen (N=266) Teollisuus ja rakentaminen (N=29) Muu toimiala (N=14) Väkivalta Murrot Vahingonteot Varkaus Kuvio 6 Rikoskokemukset vuonna 2003 toimialan mukaan (%) Yritykset on jaoteltu tässä neljään toimialaan. Rikoskokemukset ovat selvästi yleisimpiä vähittäiskauppojen keskuudessa. Lähes 40 % tämän alan yrityksistä on joutunut vähintään yhden varkauden uhriksi. Muissa yrityksissä vastaava luku on vain 7 %. Myös murrot ja väkivaltakokemukset ovat yleisimpiä vähittäiskaupoissa. Väkivaltakokemukset on laskettu siten, että se käsittää vähintään yhden seuraavista tapahtumista: ryöstö, pahoinpitely, seksuaalinen

väkivalta tai uhkailu. 12 % vähittäiskaupan yrittäjistä raportoi kokeneensa tämän määritelmän mukaista väkivaltaa vuoden 2003 aikana. Murrot jakautuvat erittäin tasaisesti toimialojen kesken. Pienin prevalenssi on palvelualan yritysten joukossa, mikä saattaa selittyä sillä, että tähän kuuluu sellaisiakin yrityksiä, joilla ei ole varsinaista toimipistettä. Yrityksen toimiala antaa verrattain karkean kuvan yritysten välisistä eroista. Voidaan olettaa, että vähittäiskauppojen kesken esiintyy merkittäviä eroja turvallisuuteen vaikuttavissa riskeissä riippuen esimerkiksi siitä, myydäänkö siellä maitoa vai jalokiviä. Sama pätee erilaisiin palvelualan yrityksiin. Katutasossa sijaitseva kahden tuolin parturiliike lienee otollisempi kohde impulsiiviselle ryöstäjälle kuin toimistorakennuksen yläkerroksessa majaileva tilintarkastusfirma. Naisyritysten välisiä eroja erilaisten rikosten esiintyvyydessä on kuvattu täsmällisemmin raportin liitteenä olevassa taulukossa (liitetaulukko 1). Tämä tarkastelu perustuu edellisessä luvussa esiteltyyn yksityiskohtaiseen yritysluokitukseen, jossa jokainen vähintään 10 yritystä sisältävä yritystyyppi esitetään omana kategoriana. (Poikkeuksen tästä säännöstä muodostavat tukkukaupat, joita tästä aineistosta löytyy vain seitsemän kappaletta.) Yksityiskohtaiseen yritysluokitteluun perustuvan tarkastelun perustuloksena voidaan pitää sitä, että mikään näistä verrattain konkreettisista liikkeenharjoittamisen muodoista ei näytä olevan erityisen altis kokemaan omaisuus- tai väkivaltarikoksia. Tämän tarkastelun heikkoutena on tosin se, että monessa yritystyyppiä kuvaavassa kategoriassa on erittäin pieni määrä tapauksia. Kovin pienten otosten tilanteessa on vaikea tehdä luotettavia yleistyksiä. On mahdollista, että suurempi otoskoko paljastaisi tilastollisesti merkitseviä eroja yritystyyppien kesken. Toimialan ohessa myös muut yrityksen toimintaan liittyvät ominaisuudet vaikuttavat sen riskiin kokea erilaisia rikoksia. Esimerkiksi aukioloajat saattavat olla tässä suhteessa keskeinen piirre. Tätä koskeva tarkastelu osoitti, että väkivaltakokemukset ovat yleisimpiä yrityksissä, jotka ovat auki iltaisin (kello 19 jälkeen). Kellon aikaa tärkeämpi ominaisuus on kuitenkin se, onko yritys auki viikonloppuisin. 13

14 Varkauksia Vahingontekoja Murtoja Aina auki Joskus auki Ei koskaan Kuvio 7 0 5 10 15 20 25 30 % Viikonlopun aukiolo ja omaisuuteen kohdistuva rikollisuus vuoden 2003 aikana (%) Kuvion 7 tarkastelu osoittaa, että varkauksien, vahingontekojen ja murtojen yleisyys riippuu voimakkaasti siitä, onko yritys auki perjantain ja maanantain välisenä aikana. Murrot ovat kolme kertaa yleisempiä yrityksissä, jotka ovat aina auki viikonloppuisin verrattuna niihin, jotka eivät ole koskaan auki lauantaisin ja/tai sunnuntaisin. Sama tulos pätee vahingonteon kokemuksiin; varkauksien kohdalla erot ovat tätäkin suuremmat. Näiden tulosten tulkinnassa on huomattava, että tarkastelussa ei ole huomioitu muita yritysten välisiä eroja. Monet vähittäismyymälät ovat auki viikonloppuisin, mutta vain harvat konsulttitoimistot ovat. Onko viikonlopun aukiololla todellinen vaikutus omaisuusrikosten yleisyyteen vai johtuuko yhteys muista tekijöistä? Tätä kysymystä tarkastellaan lähemmin tämän raportin seuraavassa (neljännessä) luvussa. Ympäristön merkitys Tutkimuksessa tarkasteltiin myös yrityksen maantieteellisen sijainnin merkitystä yritysten rikoskokemuksiin. Kyselyn tulosten valossa naisten omistamien yritysten todennäköisyys joutua rikoksen uhriksi on käytännöllisesti katsoen sama läänistä tai elinkeinoalueesta riippumatta. Murrot ovat selvästi yleisimpiä yrityksissä, jotka sijaitsevat taajaman teollisuusalueella. Tämä on ainoa tilastollisesti merkitsevä yritysten maantieteellistä sijaintia koskeva tulos.

Maantieteellinen sijainti ja alueen kaupunkimaisuuden aste ovat kieltämättä sangen karkeita yrityksen lähiympäristön osoittimia. Tällainen tarkastelu luokittelee esimerkiksi Helsingin rautatieaseman vieressä ja Forssan keskustassa toimivat myymälät samaan ryhmään. Yrittäjänaisille suunnattu kysely sisältää kuitenkin monipuolisen sarjan kysymyksiä, joiden avulla on mahdollista laatia verrattain tarkkoja ja moniulotteisia ekologisen kontekstin indikaattoreita. Tässä tutkimuksessa tarkastellaan kahta tällaista muuttujaa: lähiympäristön vilkkaus ja epäjärjestys. 15 Vilkkaus Ympäristön vilkkautta kuvaava muuttuja perustuu 19 kysymykseen, joissa tiedustellaan sijaitseeko tietty kohde (esimerkiksi yökerho, bussipysäkki, hotelli, ostoskeskus, Alkon myymälä jne.) yrityksen toimipisteen välittömässä läheisyydessä (korkeintaan 100 metrin päässä). Yritykset luokiteltiin neljään samansuuruiseen ryhmään sen mukaan kuinka monta kyselyssä mainituista kohteista sijaitsee sen lähettyvillä. Oletuksena luonnollisesti on, että mitä enemmän ympäristössä on erilaisia väestömagneetteja, sitä enemmän siellä liikkuu ihmisiä mukaan lukien potentiaalisia rikosten tekijöitä. Naapuruston epäjärjestystä osoittava muuttuja laadittiin vastaavalla tavalla. Se perustuu kahdeksaan kysymykseen, jotka koskevat häiriökäyttäytymisen (juopottelu, virtsaaminen, töhertely, roskaaminen jne.) esiintymistä yrityksen toimintaympäristössä. Yritykset luokiteltiin kolmeen ryhmään näiden vastausten perusteella. 1 Onko vilkkailla paikoilla sijaitsevilla yrityksillä suurempi riski joutua rikoksen kohteeksi kuin hiljaisempien alueiden yrityksillä? Tätä kysymystä koskevat tulokset on esitetty kuviossa 8. Ainoastaan väkivaltarikollisuuden prevalenssi on näiden tulosten valossa selkeästi yhteydessä lähiympäristön vilkkauteen. Vain noin 5 % yrityksistä, joiden naapurustoa voidaan pitää verrattain hiljaisena (kuvion luokat 1 ja 2), on joutunut väkivaltaisen rikoksen kohteeksi vuoden 2003 aikana. Vilkkaammilla alueilla (luokat 3 ja 4) toimivien yritysten riski kokea väkivaltainen rikos on 3 4 kertaa suurempi. Omaisuusrikosten kohdalla ei vastaava yhteyttä voida havaita. On kuitenkin mielenkiintoista, että kaikki omaisuuteen kohdistuvat rikokset ovat yleisimmillään toiseksi vilkkaimmassa ympäristössä (luokka 3). Saattaakin olla, että erittäin keskeisellä paikalla sijaitsevat yritykset (luokka 4) hyötyvät 1 Vilkkautta koskevan summamuuttujan reliabiliteetti ( ) on.846; epäjärjestystä osoittavan asteikon vastaava kerroin on.812. Näiden kahden muuttujan osiot ja suorat jakaumat on esitetty raportin liitteenä (liitetaulukko 2).

16 luonnollisesta sosiaalisesta kontrollista, jota ohikulkevien ihmismassojen läsnäolo tuottaa. Seiniin töhertely, ikkunoiden rikkominen ja lukkojen tiirikointi tuskin toteutuu ilman riittävää suojaa ulkopuolisilta tarkkailijoilta. 25 Vahingonteot Murrot Varkaudet Väkivalta 20 15 % 10 5 0 1 (hiljainen) 2 3 4 (vilkas) Lähiympäristön vilkkaus Kuvio 8 Lähiympäristön vilkkaus ja naisyrityksiin kohdistuvien rikosten yleisyys vuonna 2003 (%) Kriminologisen teorian kannalta ympäristön vilkkautta voidaankin pitää verrattain neutraalina uhrikokemusten korrelaattina, joka saattaa sekä myötävaikuttaa että ehkäistä rikosten syntyä (Felson 1998). Valtaväylien risteyksissä sijaitsevat yritykset voivat houkutella varkaita, koska tällainen ympäristö tarjoaa useita nopeita pakoreittejä. Toisaalta, kuten edellä todettiin, vilkkaasti liikennöity alue nostaa todennäköisyyttä joutua kuulo- ja näköhavaintojen kohteeksi. Epäjärjestys Puhtaasti määrällisten piirteiden asemesta kriminologisessa kirjallisuudessa onkin viimeaikoina ryhdytty kiinnittämään huomiota lähiympäristön laadullisiin ominaisuuksiin. Erityisesti Yhdysvalloissa suositun koulukunnan mukaan ympäristön yleinen epäjärjestys luo suosiolliset puitteet rikolliselle toiminnalle (Skogan 1990; Wilson & Kelling 1982). Tämän rikotut ikkunat -teorian perusoletuksena on se, että lainkuuliaista valtavirtaa edustavat kansalaiset välttelevät rähjäisiä paikkoja. Keskiluokkaisten asukkaiden, asiakkaiden ja muiden ohikulkijoiden puute heikentää luonnollisen sosiaalisen kontrollin määrää, mikä ruokkii rikollista käyttäytymistä kahdella tavalla:

(i) Matala puuttumisen taso vetää puoleensa väestöä, jonka elämäntapaa pidetään häiritsevänä muilla alueilla (esim. rappioalkoholistit, narkomaanit, prostituoidut). Rikollisuus kasvaa jo pelkästään sen vuoksi, että rikollinen käyttäytyminen on yleisempää sosiaalisesti syrjäytyneiden kansalaisten parissa: tyypillisin Suomessa tapahtuva henkirikos on seurausta pahasti alkoholisoituneiden työttömien miesten keskinäisestä välienselvittelystä (Lehti 2004). (ii) Rappioitunut ympäristö viestittää myös ulkopuolisille rikoksentekijöille, että kiinnijäämisen riski on tällä alueella pieni: Jos puiston penkillä voidaan esimerkiksi käyttää huumeita keskellä päivää, niin tuskin kukaan puuttuu asiaan kun ryhdymme ryöstämään läheistä kioskia. Kuuluisan iskulauseen mukaan yksi rikkoutunut ikkuna, jos se jätetään korjaamatta, voi aloittaa rappiokierteen, jonka seurauksena lähiympäristö muuttuu rikollisuutta ruokkivaksi pesäkkeeksi (Wilson & Kelling 1982). Tämä teoria on kehitetty Yhdysvalloissa, joiden kaupunkialueita leimaa voimakas segregaatio, eli sosioekonomisten ja etnisten ryhmien välinen eriytyminen; köyhät vähemmistöt ja siirtolaiset asuvat erillään keskiluokkaisesta valtaväestöstä (Massey & Denton 1993). Vaikka tällaisissa olosuhteissa kehitetyt teoriat tuskin soveltuvat sellaisinaan Suomen tilanteeseen (Korander 1998), on mielekästä kysyä valtakunnallisesti kattavan aineiston puitteissa, onko lähiympäristön epäjärjestyksellä merkitystä yritysten todennäköisyydelle joutua rikoksen kohteeksi. 17 35 30 Vahingonteot Murrot Varkaudet Väkivalta 25 20 % 15 10 5 0 Alhainen Keskiverto Korkea Epäjärjestyksen taso Kuvio 9 Naapuruston epäjärjestys ja naisyrityksiin kohdistuvat rikokset vuonna 2003 (%) Kuvion 9 jakaumien valossa naapuruston epäjärjestys on vahvasti yhteydessä yrityksen uhrikokemusten tasoon. Mitä enemmän epäjärjestystä tai häiriökäyttäytymistä yrityksen lähiympäristössä esiintyy, sitä yleisempää

18 rikollisuus on. Tämä tulos pätee jokaisen rikoslajin kohdalla. Korkean epäjärjestyksen alueilla sijaitsevilla yrityksillä on 3 4 kertaa suurempi riski joutua rikoksen uhriksi verrattuna yrityksiin, jotka sijaitsevat matalan epäjärjestyksen alueilla. Nämä tulokset tukevat siis hypoteesia, jonka mukaan ympäristön epäjärjestys ruokkii rikollisuutta. On tietysti mahdollista, että havaittu korrelaatio johtuu jostain muusta asiantilasta. Yritykset, jotka sijaitsevat korkean epäjärjestyksen alueilla, saattavat poiketa muista yrityksistä monien ominaisuuksien suhteen. Tästä ryhmästä saattaa esimerkiksi löytyä erityisen paljon sellaisia yrityksiä, jotka ovat auki viikonloppuisin. Lähiympäristön epäjärjestyksen kausaalista merkitystä naisyritysten uhrikokemusten selittäjänä tarkastellaan lähemmin luvussa 4. Tulosten vertailua Tämän raportin ensimmäisessä luvussa viitattiin Suomen Yrittäjien aiempaan tutkimukseen, jossa mitattiin pienten ja keskisuurten yritysten uhrikokemuksia Helsingissä, Kuopiossa ja Seinäjoen alueella (Holm ym. 2000). Vaikka SY:n tutkimus ei ole suoraan vertailukelpoinen YNKL:n jäsenistöä koskevien tulosten kanssa, molemmissa kyselyissä tiedustellaan erilaisten rikosten tapahtumista kuluneen vuoden aikana. Kuviossa 10 on esitetty näihin tietoihin perustuvat prevalenssit neljän rikoslajin osalta. Vahingonteko YNKL (2002) SY (1999) Murto Ryöstö Varkaus 0 2 4 6 8 10 12 14 16 18 20 % Kuvio 10 Rikoksen kohteeksi joutuneiden osuus Suomen Yrittäjien (SY) ja Yrittäjänaisten Keskusliiton (YNKL) jäsenyrityksissä (%)

Tummat palkit tässä kuviossa viittaavat yrityksiin, jotka osallistuivat Suomen Yrittäjien kyselyyn; vaaleat palkit edustavat YNKL:n jäsenyritysten vastauksia. Nämä kaksi ryhmää eivät eroa toisistaan vahingontekojen tai ryöstön kokemusten suhteen. Sen sijaan murrot ovat selvästi yleisempiä SY:n jäsenistön parissa, kun taas varkaudet ovat hieman tavallisempia naisyrittäjien joukossa. On mahdotonta arvioida missä määrin nämä erot johtuvat yritysten sukupuolirakenteesta. On mahdollista, että murtoja ja varkauksia koskevat erot johtuvat yksinomaan siitä, että naiset omistavat enemmän sellaisia yrityksiä, joista on helpompi varastaa, mutta jotka eivät ole erityisen houkuttelevia kohteita murroille. SY:n aineistossa on yli kaksi kertaa enemmän teollisuus- ja rakennusalanyrityksiä. Voidaan olettaa, että murrot ovat tavallista yleisempiä tällaisten yritysten parissa, kun taas varkaus on tyypillisintä vähittäiskaupoissa. Edelliset vertailut koskivat omaisuuteen kohdistuvia rikoksia. Mikä on tilanne väkivaltarikosten osalta? Ovatko naisyrittäjät erityisen otollisia väkivallan kohteita? Suomen Yrittäjien tutkimuksessa ei käsitelty väkivaltaisia uhrikokemuksia (ryöstöä lukuun ottamatta), joten vertailukohta on haettava muualta. Yksi näkökulma on tarkastella naisten omistamissa yrityksissä työskentelevien henkilöiden turvallisuutta suhteessa koko väestön kokemuksiin. Tuoreen suomalaisten turvallisuutta mittaavan kyselyn mukaan 8 % työssäkäyvistä 25 vuotta täyttäneistä naisista joutui vuonna 2003 jonkin väkivallanteon kohteeksi, uhkailut mukaan lukien. (Heiskanen 2004.) Nämä tiedot perustuvat yksilökohtaisiin haastatteluihin. YNKL:n jäsenistölle kohdistetussa kyselyssä yrittäjiä pyydetään raportoimaan kaikkiin työntekijöihin kohdistuneet väkivaltaiset uhrikokemukset. Ei voida olettaa, että kyselyyn vastannut yrittäjä muistaa ja tietää kaikkien työntekijöiden väkivaltakokemukset yhtä tarkasti kuin mahdolliset omat kokemukset. Ainoa adekvaatti tapa verrata naisyrittäjien työpaikkaväkivaltaa muun väestön kokemuksiin on keskittyä sellaisiin yrityksiin, joissa kyselyyn vastannut yrittäjä on ainoa työntekijä. Tämä takaa sen, että vastaukset koskevat vain kyselyyn vastannutta henkilöä. Tämän ratkaisun varjopuoli on tietenkin se, että yhden hengen yrityksissä on olematon riski joutua työtovereiden tekemän työpaikkaväkivallan uhriksi; yhden hengen yritykset ovat myös monessa muussa mielessä varsin epätyypillisiä työpaikkoja. Kuvion 11 ylin palkki osoittaa, että 9 % yksin yrittävistä naisista on kokenut väkivaltaa työtehtäviensä yhteydessä vuoden 2003 aikana. Tämä luku on vain aavistuksen korkeampi kuin naisten kokeman työpaikkaväkivallan määrä väestössä keskimäärin (8 %, alin palkki). Sen sijaan yksin yrittävät vähittäiskauppiaat erottautuvat tässä tarkastelussa ryhmäksi, jossa väkivallan kokemukset ovat poikkeuksellisen yleisiä: 15 % näistä naisista on kokenut vähintään yhden väkivaltaisen teon tai uhkauksen kuluneen vuoden aikana. 19

20 Tämän ryhmän riski joutua väkivallan uhriksi on siis lähes kaksi kertaa suurempi kuin vastaavassa väestössä keskimäärin. % 0 2 4 6 8 10 12 14 16 Yhden naisen yritykset (N=149) Yhden naisen vähittäismyymälät (N=34) Yli 25 v. naiset (koko väestö) Kuvio 11 Työpaikkaväkivallan ja uhkailun yleisyys yhden naisen yrityksissä ja 25 vuotta täyttäneessä työllisessä väestössä (%) Rikosten pelko ja turvajärjestelmät Kyselyyn osallistuneilta yrityksiltä tiedusteltiin erilaisten turvajärjestelmien käytöstä. Tätä koskevat tulokset on esitetty kuviossa 12. Murtohälytin on yleisin rikosten ehkäisyyn tarkoitettu keino tai väline näiden toimenpiteiden joukossa. Tällainen laite löytyy lähes joka kolmannesta yrityksestä, joten enemmistöllä näistä yrityksistä ei ole murtohälytintä. Toiseksi yleisin turvajärjestelmä on oven avautumista ilmaiseva merkkiääni. Hieman yli 15 % yrityksistä ilmoittaa järjestäneensä jonkinlaista turvallisuuskoulutusta henkilökunnalleen. Kyselyssä ei tiedusteltu tämän koulutuksen sisältöä. Kun näitä eri turvajärjestelmiä tarkastellaan kokonaisuutena, käy ilmi, että enemmistö naisyrityksistä on varautunut rikollisuuden torjuntaan jollakin kuviossa 12 näkyvällä tavalla; hieman alle kolmannes yrityksistä ei ole hyödyntänyt ainuttakaan näistä 11 menetelmästä. Yritysten taipumus suojautua rikollisuudelta riippuu oletettavasti siitä kuinka paljon heillä on menetettävää. Kuviosta 13 voidaan havaita, että turvajärjestelmien täydellinen puute on sitä harvinaisempaa, mitä suuremmasta yrityksestä on kysymys. Vastaavasti pienemmistä yrityksistä vain harva on investoinut mittaviin turvajärjestelmiin.

21 Turvallisuuskoulutusta Rikosrekisterin tarkis tus Kalterit, turvarakenteet Kameravalvonta Erityisvalaistus Murtohälytin Vartiointi, työajan ulkopuolella Vartiointi, työaikana Kulunvalvonta Merkkiääni Peilit 0 5 10 15 20 25 30 Kuvio 12 Turvajärjestelmien yleisyys naisten omistamissa yrityksissä (N=430) % % 50 45 40 35 30 25 20 15 10 5 0 Ei turvatoimia 3 turvajärjestelmää 1 2 3 4 5-9 10+ Henkilöstön määrä Kuvio 13 Turvajärjestelmien määrä ja yrityksen koko (%) Voidaan olettaa, että käytettävissä olevien resurssien lisäksi yritysten turvallisuuskäyttäytymiseen vaikuttavat myös käsitykset rikollisuuden uhasta. Vain

22 pieni osa (6 %) kyselyyn vastanneista yrittäjistä ilmoittaa olevansa erittäin huolestunut rikoksen kohteeksi joutumisesta; puolet (50 %) heistä on jonkin verran huolestuneita ja loput eivät ole lainkaan. Vielä pienempi osa on huolestunut väkivallan kohteeksi joutumisesta. Väkivallan pelko tosin vaihtelee merkittävästi yrityksen koosta ja toimialasta riippuen, kuten kuviosta 14 voidaan todeta. Huolestunut väkivallasta (%) 90 80 70 60 50 40 30 20 10 Vähittäiskauppa Palveluala 0 1 2 3 4 5-9 10+ Työntekijöiden määrä Kuvio 14 Väkivallan pelko yrityksen toimialan ja henkilöstön määrän mukaan (%) Tämän kuvion käyrät osoittavat sellaisten yrittäjien osuutta, jotka ovat joko erittäin tai jonkin verran huolestuneita väkivallan kohteeksi joutumisesta. Kuvion perusteella voidaan todeta, että yrityksen koolla on vastakkainen merkitys toimialasta riippuen. Mitä pienempi vähittäiskauppa, sitä yleisempää on väkivallan pelko. Valtaosa 1 3 hengen vähittäiskaupassa toimivista naisyrittäjistä on huolestunut väkivallasta. Tämä tulos on varsin ymmärrettävä: vähittäiskauppiaat ovat jatkuvasti tekemisissä satunnaisesti valikoituvien asiakkaiden kanssa monet heistä iltaisin ja viikonloppuisin. On helppo kuvitella, että työtovereiden määrä lisää turvallisuuden tunnetta näissä yrityksissä. Mutta minkä vuoksi pienet palvelualan yrittäjät ovat vähemmän huolestuneita väkivallasta kuin suuret tai keskisuuret saman toimialan yrittäjät? Tämä saattaa johtua siitä, että verrattain suuri osa näistä naisyrityksistä koostuu konsultti- tai tilintarkastustoimistoista ja muista asiantuntijapalveluja tarjoavista elinkeinoista. Tällaisten yritysten toimintaan tuskin liittyy erityisen paljon uhkaavia tilanteita. Tässä luvussa raportoidut tulokset osoittavat, että tietyt yritysten toimintaa ja sen lähiympäristöä koskevat ominaisuudet ja olosuhteet ovat yhteydessä

niiden riskiin joutua väkivallan tai muun rikoksen uhriksi. Seuraavassa luvussa näitä osatekijöitä tarkastellaan yhtenä kokonaisuutena tavoitteena seuloa esiin keskeisimmät naisten omistamien yritysten turvallisuuteen vaikuttavat tekijät. Kausaalisten suhteiden erittely on tehokkaan rikostorjunnan välttämätön edellytys. 23

4 Uhrikokemuksia selittävät tekijät Edellisen luvun alussa kuvailtiin yritysten toiminnallisten ja rakenteellisten piirteiden sekä ympäristöä koskevien ominaisuuksien yhteyttä niiden rikoskokemuksiin. Yrityksen toimiala, aukioloajat ja lähiympäristön laatu osoittautuivat tässä tarkastelussa keskeisimmiksi uhriutumisen riskin korrelaateiksi:! Vähittäiskaupat kokevat enemmän rikoksia (pl. murrot) kuin muut yritykset.! Iltaisin ja/tai viikonloppuisin toimivilla yrityksillä on muita suurempi riski joutua rikoksen kohteeksi.! Mitä enemmän yritysten lähiympäristössä esiintyy häiriökäyttäytymistä, sitä tavallisemmin ne joutuvat vahingontekojen, murtojen, varkauksien ja väkivallan kohteeksi. Tilastollinen korrelaatio on välttämätön, mutta ei riittävä edellytys kausaalisen syy-seuraus -suhteen todentamiseksi. Vaikka useimmilla punatukkaisilla on pisamia nenän ympärillä, ei olisi korrektia väittää, että punatukkaisuus aiheuttaa pisamien esiintymistä. Molemmat ominaisuudet johtuvat jostain kolmannesta, luultavasti geneettisestä piirteestä. Vastaavasti on mahdollista kyseenalaistaa esimerkiksi lähiympäristön epäjärjestystä koskevan tuloksen kausaalinen tulkinta. Erityisen hyvän perusteen epäillä tämän korrelaation kausaalista luonnetta tarjoaa se tosiseikka, että epäjärjestystä kuvaava muuttuja ei ole riippumaton yritysten toimialasta tai niiden aukioloajoista. Taulukko 1 Lähiympäristön epäjärjestys on yhteydessä yrityksen toimialaan ja aukioloaikoihin Epäjärjestyksen taso (%) Matala Keskiverto Korkea Toimiala Vähittäiskauppa 41 32 27 Palveluala 55 26 20 Teollisuus/rakentaminen 72 21 7 Muu 79 7 14 Auki viikonloppuisin Ei koskaan 60 25 15 Joskus 56 29 15 Aina 45 25 30 Kuten taulukosta 1 voidaan todeta, vähittäiskauppiaat raportoivat eniten häiriökäyttäytymistä omassa lähiympäristössään ja korkeaksi luokiteltava

epäjärjestys on kaksi kertaa yleisempää viikonloppuisin auki olevien yritysten parissa. 2 On siis mahdollista, että merkittävä osa naapuruston epäjärjestyksen ja yritysten uhrikokemusten välisestä korrelaatiosta selittyy sillä, että toimialan ja aukioloaikojen kannalta riskialteimmat yritykset sijaitsevat alueilla, joissa tapahtuu myös tavallista enemmän häiriökäyttäytymistä. Tämä onkin aivan arkijärjen mukainen teoria. Viikonloppuisin ihmisillä on enemmän aikaa käydä ostoksilla. Mitä enemmän liikkeessä on asiakkaita, sitä vaikeampi heitä on valvoa ja sitä todennäköisemmin joukossa on rikollisesti motivoituneita henkilöitä. Viikonloppu on myös tyypillisesti aikaa, jolloin suomalaiset kuluttavat päihteitä ja humaltuvat huomattavasti enemmän kuin muina päivinä. Tällainen juhlimiskulttuuri johtaa herkästi juuri sellaisiin häiriökäyttäytymisen muotoihin, joita lähiympäristön epäjärjestystä kuvaava muuttuja heijastaa. Tämän teorian mukaan epäjärjestys ei siis sinänsä nosta yrityksen todennäköisyyttä joutua rikoksen kohteeksi, vaan havaittu korrelaatio johtuu siitä, että viikonloppuisin tehdään enemmän rikoksia ja käyttäydytään tavalla, jota liikkeenharjoittajat pitävät häiritsevänä (ts. melutaan, virtsataan, oksennellaan jne. enemmän kuin arkena). Kumpi hypoteesi on oikea? Onko yrityksen lähiympäristön epäjärjestyksellä suora vaikutus sen riskiin joutua rikoksen uhriksi vai palautuuko tämä korrelaatio aukioloaikoja ja/tai toimialaa koskeviin eroihin? Tämän kysymyksen selvittäminen edellyttää monimuuttuja-analyysiä, jonka puitteissa yksittäisten muuttujien yhteyttä uhrikokemuksiin voidaan tarkastella muista tekijöistä riippumattomasti. Sikäli kun epäjärjestystä koskevan muuttujan yhteys säilyy vahvana mallissa, jossa aukioloaikojen ja toimialan vaikutukset on eliminoitu (tilastollisen vakioinnin avulla), analyysin tulos on sopusoinnussa tämän muuttujan kausaalista tulkintaa suosivan hypoteesin kanssa. Taulukossa 2 esitetään tätä kysymystä valottavat tulokset. Näissä malleissa selitettävänä (dikotomisena) muuttujana on väkivaltaisen rikoksen kohteeksi joutuminen vuoden 2002 aikana. Muita rikostyyppejä koskevat analyysit esitellään tämän jälkeen. 25 2 Yrityksen toimialan ja viikonlopun aukiolon välillä vallitsee erityisen voimakas yhteys: peräti 79 % vähittäiskaupoista pitää ovensa auki viikonloppuisin; palvelualan yrityksillä vastaava osuus on 27 % ja muilla huomattavasti tätä pienempi.

26 Taulukko 2 Lähiympäristön epäjärjestyksen, aukioloaikojen ja toimialan vaikutus yrityksen riskiin joutua väkivaltaisen rikoksen kohteeksi. Logistisen regressioanalyysin normeeratut kertoimet (odds ratios). M1 M2 M3 Epäjärjestys OR OR OR Matala 1.00 1.00 1.00 Keskitaso 2.64** 2.74** 2.72** Korkea 5.66** 5.05** 4.93** Auki viikonloppuisin Ei koskaan 1.00 1.00 Joskus 0.65 0.62 Aina 1.22 1.07 Auki iltaisin Ei koskaan 1.00 1.00 Joskus 2.95** 3.04** Aina 0.67 0.68 Auki öisin Ei koskaan 1.00 1.00 Joskus 0.94 0.96 Aina 4.62 4.98 Toimiala Vähittäismyynti tai siihen rinnastettava palveluala 1.21 Muu toimiala 1.00 N 430 422 419 ** = p <.05, * = p <.10 (yksisuuntainen merkitsevyystesti) Analyysin lähtökohtana on kahden muuttujan väliseen analyysiin perustuva havainto, jonka mukaan naapuruston epäjärjestyksellä on voimakas yhteys yrityksen todennäköisyyteen joutua rikoksen uhriksi. Taulukon 2 toinen sarake (M1) kuvaa tätä havaintoa logistisen regressioanalyysin puitteissa. Viitekategoriana (OR=1.00) tässä tarkastelussa käytetään yrityksiä, jotka eivät raportoineet ainuttakaan häiriökäyttätymisen muotoa omassa lähiympäristössään. Epäjärjestyksen kannalta keskitasoisilla yrityksillä on tässä mallissa yli kaksi kertaa suurempi riski kokea väkivaltainen rikos vuoden aikana. Korkean epäjärjestyksen yrityksillä vastaava riski on 5,7 kertaa suurempi kuin viitekategoriaan kuuluvilla yrityksillä. Monimuuttuja-analyysin ydinkysymys voidaan muotoilla seuraavalla tavalla: mitä tapahtuu mallissa 1 raportoiduille kertoimille kun tarkastelussa huomioidaan yritysten aukioloaikojen ja toimialan yhteys naapuruston epäjärjestystä osoittavaan muuttujaan? Mallissa 2 (M2) on vakioitu kolme yrityksen aukioloaikoja koskevaa tietoa, jotka ilmaisevat missä määrin yritys on toiminnassa viikonloppuisin, iltaisin ja öisin. Näiden muuttujien vakioimisella ei ole käytännöllisesti katsoen mitään vaikutusta epäjärjestyksen vaiku-

tusta kuvaaviin kertoimiin. Toisin sanoen naapuruston häiriötekijöiden yhteys väkivaltaisiin uhrikokemuksiin on riippumaton yrityksen aukioloajoista. Taulukon 2 viimeisellä sarakkeella (M3) esitetään tulokset mallista, jossa aukioloaikojen lisäksi on vakioitu myös yrityksen toimialaa kuvaava tieto. Toimiala on tässä analyysissä luokiteltu kahteen kategoriaan. Tämän ratkaisun perusteena on oletus, jonka mukaan katutasossa toimivilla yrityksillä, joissa käy paljon ja verrattain satunnaisesti valikoituvia asiakkaita (vähittäismyymälät, parturit, kahvilat jne.), on erityinen riski joutua rikosten kohteeksi; erityisesti sellaisten rikosten, joissa rikoksen tekijä on yrityksen ulkopuolinen henkilö, ja teko tapahtuu yrityksen aukioloaikana (esim. ryöstö, pahoinpitely ja varkaus). Koska tällaisten yritysten toiminta perustuu kykyyn houkutella ohikulkevia ihmisiä asiakkaikseen, ne sijaitsevat tavallisesti alueilla, joiden välittömässä läheisyydessä asuu, työskentelee ja/tai liikkuu paljon ihmisiä. Tämä ominaisuus saattaa olla läheisesti yhteydessä erilaisiin häiriökäyttätymisen muotoihin. Konkreettisimmillaan tämä yhteys ilmenee tilanteessa, jossa yritys itsessään tuottaa palveluita, jotka vetävät puoleensa häiriökäyttäytymiseen taipuvia kuluttajia (Hopkins 2002, 789). Alkoholin anniskeluun keskittyvä kahvila tai ravintola on esimerkki tällaisesta yrityksestä. Pöytien ja tuolien ympäröimä elintarvikekioski voi osoittautua vetovoimaiseksi tapaamispaikaksi naapuruston teini-ikäisten keskuudessa. Tämän johdosta kyseisen yrityksen läheisyydessä saattaa esiintyä tavallista enemmän seinien töhrimistä, roskaamista tai muita vahingontekoja. Tämän dikotomisen toimialaluokituksen riskiryhmän muodostavat siis sellaiset naisyritykset, jotka ovat joko vähittäiskauppoja tai toiminnallisesti siihen rinnastettavia palvelualan yrityksiä. Kauneudenhoito- (ml. parturi/ kampaamot) tai ravitsemusalan (kahvila/ravintola) yritykset kattavat valtaosan tähän ryhmään kuuluvista palvelualan elinkeinoista. Esimerkkejä palvelualan yrityksistä, jotka eivät kuulu tähän joukkoon ovat tilintarkastustoimistot, matkatoimistot ja koulutuspalveluiden tuottajat. Taulukon 2 viimeisen sarakkeen tulokset osoittavat, että toimialan luonnetta mittaavan muuttujan vakiointi ei muuta lähiympäristön epäjärjestyksen vaikutusta yrityksen riskiin joutua väkivaltaisen rikoksen uhriksi. Korkean epäjärjestyksen kategoriaan kuuluvilla yrityksillä on lähes viisinkertainen riski matalan ryhmän yrityksiin verrattuna. Nämä tulokset tukevat teoriaa, jonka mukaan häiriökäyttäytyminen julkisella paikalla luo suosiolliset edellytykset väkivaltarikollisuudelle. 27

28 Taulukko 3 Ympäristön epäjärjestyksen, yrityksen aukioloaikojen ja toimialan vaikutus yrityksen omaisuuteen kohdistuvaan rikollisuuteen. Logistisen regressioanalyysin normeeratut kertoimet (odds ratios). Murrot Vahingonteot Varkaudet Epäjärjestys Matala 1.00 1.00 1.00 Keskitaso 2.53 1.13 1.22 Korkea 2.81* 3.23** 2.27** Auki viikonloppuisin Ei koskaan 1.00 1.00 1.00 Joskus 1.12 1.47 1.69 Aina 3.51 2.26 3.18** Auki iltaisin Ei koskaan 1.00 1.00 1.00 Joskus 1.74 1.29 1.38 Aina 2.29 0.74 1.91 Auki öisin Ei koskaan 1.00 1.00 1.00 Joskus 0.00 1.37 0.90 Aina 0.41 2.16 0.71 Toimiala Vähittäismyynti tai siihen rinnastettava palveluala 0.69 1.13 3.15** Muu toimiala 1.00 1.00 1.00 N 430 422 419 ** = p <.05, * = p <.10 (yksisuuntainen merkitsevyystesti) Lopullista monimuuttujamallia vastaavat tulokset omaisuusrikosten osalta esitetään taulukossa 3. Selitettävinä muuttujina näissä malleissa ovat murrot, vahingonteot ja varkaudet. Jokaisen rikostyypin kohdalla vallitsee positiivinen ja lineaarinen yhteys ympäristön epäjärjestyksen ja uhriutumisen riskin välillä. Tosin ainoastaan korkean epäjärjestyksen kategorialla on tilastollisesti merkitsevä kerroin näissä malleissa. (Matalan ja keskitason kategorioiden väliset erot eivät ole tilastollisesti merkitseviä 10 % tasolla.) Näiden tulosten valossa näyttää siis siltä, että lähiympäristön häiriötekijöiden vaikutus ei ole yhtä herkkä omaisuuteen kohdistuvien rikosten kohdalla; vaikutus näkyy ainoastaan sellaisten yritysten joukossa, jotka raportoivat vähintään kolme epäjärjestystä osoittavaa tekijää. Monimuuttujamallien tulokset tuottavat informaatiota myös aukioloaikojen ja toimialatyypin vaikutuksesta uhriutumisen riskille. Näillä muuttujilla ei näytä olevan systemaattista vaikutusta rikollisuuteen. Esimerkiksi viikonlopun aukiololla on tilastollisesti merkitsevä yhteys ainoastaan varkauksiin. Tulosten tulkinnassa on kuitenkin huomioitava se, että aukioloaikoja ja toimialaa osoittavat muuttujat korreloivat erittäin vahvasti keskenään: yli