49 7. Kaupunkien erikoistuminen Suomessa ja Euroopassa Sijaintiosamäärä Luonteva tapa mitata alueiden erikoistumista olisi toimialakohtainen sijaintiosamäärä (location quotient) q, joka määritellään: (7.1) q = (tuotteen tuotanto alueella) / (tuotteen kulutus alueella). - Jos q:n arvo on yksi, alueella valmistetaan tuotetta yhtä paljon kuin kulutetaan (netto-omavarainen) - Jos q>1, alue on tuotteen nettoviejänä eli se on erikoistunut tämän tuotteen valmistukseen ja sitä enemmän mitä suurempi on q:n arvo. - Jos q<1, alue on kyseisen tuotteen nettotuoja ja joutuu kustantamaan tuonnin joidenkin muiden tuotteiden viennillä. Käytännössä tietolähteet eivät mahdollista sijaintiosamäärän laskemista (7.1) mukaan (kaupunki)alueittain ja tuotteittain, vaan joudutaan turvautumaan karkeammin laskettuihin tunnuslukuihin. Keskittymis- (tai erikoistumis-) indeksi Tarkastellaan tuotteiden sijasta toimialoja ja tuotannon sijasta työpanosta (toimialan työpaikkoja). Määritellään keskittymisindeksi: (7.2) q it = 100*(e it /e i )/(e t /e), jossa i (1,...,82) on seutukunta, t (1,...,37) on toimiala, e it on alueen i työpaikkojen määrä toimialalla t, e i alueen työpaikat yhteensä, e t on koko maan työpaikkojen määrä toimialalla t ja e koko maan työpaikat yhteensä. Työpaikkaosuuksien suhde on muutettu indeksiksi kertomalla se sadalla. - Jos q it = 100 niin toimialan t työpaikkaosuus seutukunnassa i on sama kuin koko maassa - Mitä suurempi q it, sitä vahvemmin toimiala on keskittynyt kyseiselle alueelle ja sitä erikoistuneempi alue on kyseisen toimialan suhteen.
50 - Jos toimialalla ei ole alueella yhtään työpaikkaa, indeksin arvo= 0. HUOM: - toimialoilla, joilla Suomi on valtakunnallisesti nettoviejä tai nettotuoja, työpaikkaosuuksien suhde antaa jossain määrin vääristyneitä tuloksia verrattuna sen alkuperäiseen kuvaustarkoitukseen, omavaraisuuteen ja siitä poikkeamaan. Kuitenkin näilläkin aloilla suhde kuvaa aidosti alueiden erikoistumista suhteessa koko maahan. - Keskittymistarkastelujen tulokseen vaikuttaa oleellisesti se, kuinka tarkalla alue- ja toimialatasolla asiaa tutkitaan. Mitä tarkempi on toimialajako ja mitä tiheämpi on aluejakoa, sitä voimakkaammalta alueellinen eriytyminen näyttää. ESIMERKKI: Kuvio 7.3: Elektroniikkateollisuuden keskittymät Suomessa Salo Oulu Äänekoski Luot.-Pirkanmaa Vaasa Lohja Varkaus Tampere Ylivieska Helsinki 100 300 500 700 900 Keskittyneisyys Helsinki Oulu Salo Tampere Vaasa Turku 0 10 20 30 40 Osuus koko maasta Kuvion 7.3. mukaan Salon seutukunnassa on noin 8 kertaa enemmän elektroniikkateollisuutta kuin koko maassa keskimäärin. Toisaalta Salo on pieni paikkakunta ja sen osuus koko maan lektroniikkateollisuudesta on vain runsaat 10 %. LUE: Kirjan kuvissa 7.1.-7.9 sekä taulukossa 7.1 esitellään lisää kaupunki-alueiden erikoistumisprofiileja Suomessa ja Euroopan metropoleissa.
51 Esimerkkejä erikoistumisesta Suomessa ja Euroopassa Helsingin ja Oulun seutujen erikoistumisalat (sijaintiosamäärä) 2011. Lähde: Helsingin seudun toimialakatsaus; Oulun seudun elinkeinokatsaus. Helsingin seudun vahvimmat erikoistumisalat Indeksi, koko maa = 100 Oulun seudun vahvimmat erikoistumisalat Sijaintiosamäärä, indeksi, koko maa = 100 Radio- ja televisiotoiminta Tukkukauppa: koneet ja elektron. Ohjelmisto- ja tietopalvelut Tukkukauppa: muut alat Rahoitus- ja vakuutustoiminta Mainos- ja markkin.palv. ym. Tutkimus ja kehittäminen Laki-, hallinto- ja laskentapalv Kustannustoiminta Liikennettä palveleva toiminta Taiteet, viihde ja virkistys Televiestintä Elektronisten tuotteiden valm. Arkkitehti- ja insinööripalvelut Järjestötoiminta Kiinteistöalan toiminta Ravintolat ja muu ravitsemispalv Korkeakoulutus Elektroniikan valmistus Koulutus Yksit. terveys- ja sos.palv Insinööri- ja arkkitehtipalv Ohjelmistot ja tietopalvelu Kiinteistöpalvelut Kemikaalien valmistus 100 200 300 400 500 Indeksi 100 125 150 175 200 225 250 275 Sijaintiosamäärä (indeksi) Päätoimialojen osuus (%) työpaikoista Itämeren alueen suurkaupungeissa sekä Euroopan 70 suurkaupungissa ja EU-27-alueella keskimäärin (Lähde: ERP-2009) Berliini Kööpenhamina Hampuri Helsinki Oslo Riika Pietari Tukholma Tallinna Varsova Vilna 70 suurkaupunkia EU 27 0 % 20 % 40 % 60 % 80 % 100 % Alkutuot. Rakent. Teollisuus ja energia Markkinapalv. Ei-markk.palv
Osuus % 52 Agglomeraation ja erikoistumisen välisestä yhteydestä - Toimialat poikkeavat huomattavasti yritysten sijoittumislogiikan suhteen. Alueelliseen erikoistumiseen ja yritystoiminnan keskittymiseen liittyy eri toimialojen taipumus keskittyä kaupunkialueille tai erityisesti suurimmille kaupunkialueille. - Daniel Graham (2007) estimoi toimialakohtaisia tuottavuusjoustoja agglomeraation suhteen. Tulokset kuvaavat, kuinka paljon tuottavuus nousee, kun saavutettavuus suureen keskittymään paranee tai keskittymä kasvaa. - Tulosten mukaan palvelualat ovat yleisesti keskittymähakuisempia kuin jalostusalat. Korkeimmat joustot ovat rahoitus- ja vakuutustoiminnassa, liike-elämän palveluissa, kuljetuksessa ja tietoliikenteessä sekä kiinteistöpalveluissa. Agglomeraation vaikutus tuottavuuteen eri toimialoilla (Lähde: Graham 2007) Toimiala Jousto Kaikki toimialat 0,12 Rakentaminen 0,07 Teollisuus 0,08 Informaatioteknologia 0,08 Kauppa & MaRa 0,15 Kiinteistöpalvelut 0,19 Kuljetus & tietoliikenne 0,22 Liike-elämän palvelut 0,22 Rahoitus & vakuutus 0,24 Palvelusektori yhteensä 0,19 18 Liike-elämän palveluiden ja rahoitustoiminnan yhteenlaskettu työpaikkaosuus ja seutukunnan työpaikkamäärä 2008. Lähde: Metropolitalous, luku 2; Helsingin seutu (21%) ei sis. kuvioon. 16 14 12 10 8 6 4 2 0 20 40 60 80 100 120 140 160 180 1000 työpaikkaa
53 8. Kaupunkien verkostot - kaupunkialueet muodostavat vaihtelevassa määrin erikoistuneiden ja toistensa kansa vuorovaikutuksessa (hyödykevirrat ja tuotannontekijöiden liikkuvuus) olevien kaupunkien verkoston. - mikä selittää kaupunkien lukumäärää ja kokoeroja? Seuraavassa tarkastellaan asiakassuuntautuneiden yritysten sijaintivalintojen kautta kasautumista (kaupungistumista) 8.1 Markkina-alueiden muodostuminen Tausta: Christaller (1933) ja Lösch (1940) - oletetaan potentiaalisten asiakkaiden alueellinen jakauma annetuksi (esim. tasainen jakauma suorakaiteen sisällä) - markkina-alue: alue, jolla yritys voi myydä muita halvempaan hintaan kuluttajille (kaupan hinta p + matkakustannus M(d), missä d on etäisyys kaupasta) standardituotetta - esim. CD:tä myyvä musiikkikauppa A. Monopolitapaus: Kuvio (8.a): CD kaupan markkina-alue p + M(d ) p= tehdas hinta km 0 km - kun p on annettu, kuluttajahinta nousee etäisyyden (d) myötä - mitä korkeampi p sitä pienempi on kysyntä ja markkina-alue - monopoli kohtaa p:n suhteen laskevan kysyntäkäyrän
54 - Perusmikroteoriaa soveltaen tuotettavan optimimäärän q* (=myynti) kohdalla rajatulo (MR) = rajakustannus (MC) - voiton maksimoiva kaupanhinta p* saadaan kysyntäkäyrältä q*:n kohdalta. - Yritys saa monopolivoittoa (p* > tuotannon yks. kust., APC) B. Monopolistinen kilpailu - markkinoille tulee niin paljon yrityksiä, että ne ansaitsevat vain ns. normaalivoiton (vaihtoehtoisen sijoituskohteen tuoton pääomalle) - verrattuna monopoliin, kilpailun tuloksena - kilpailijat vievät osan markkinoista, jolloin tuotos/yritys pienenee, toisaalta kaupan hinta laskee verrattuna monopoliin - kun kuluttajahinta laskee kaikissa sijainneissa, monopolistisen yrityksen kysyntä/asiakas on suurempaa kuin monopolin tapauksessa - tuotannon yksikkökustannus (APC) puolestaan kasvaa olettaen U-muotoinen yksikkökustannuskäyrä - pitkän aikavälin tasapainossa yritykset ansaitsevat vain normaalivoiton ja tällöin p*= APC C. KERTAA ITSE YRITYKSEN TEORIASTA MONOPOLIN JA MONOPOLISTISEN KILPAILUN TASAPAINORATKAISUT! C. Uusien yritysten markkinoille tuloon (kilpailun lisääntymiseen) liittyviä tehokkuusongelmia - olkoon tuotannon yksikkökustannuksen (APC= average production cost) ja keskimääräisen matkakustannuksen (M) summa = keskimääräinen kokonaiskustannus (ATC) - ATC:n minimi on pienemmän tuotannon määrän q kohdalla kuin APC:n minimi. - kun yrityksiä tulee lisää, tuotanto/yritys pienenee, joten menetetään skaalaetuja - toisaalta keskimääräinen matkakustannus alenee, kun kauppa on keskimäärin lähempänä
55 - mitä tapahtuu jos yritysten määrän lisääntyessä tarkasteltavan yrityksen tuotantomäärä laskee qm:stä (< qc= APC:n minimi) ensin qt tasolle ja sitten edelleen qe tasolle? Kuvio (8.b): Tuotanto- ja matkakustannusten rooli (trade-off) ATC(q) min ATC min APC APC(q) M(q) qe qt qm gc Määrä q - tuotannon yksikkökustannus APC kasvaa - keskimääräinen kuljetuskustannus M alenee - yhteisvaikutus: ensin ATC laskee, mutta qt:n kohdalla minimi ja sitten tuotannon supistuessa ATC kasvaa - jos monopolistisen kilpailun tasapainossa toteutuu qe, markkinoille on tullut liikaa yrityksiä jos tehokkuutta arvioidaan ATC:n minimin näkökulmasta - kuvion esitys on vain yksi mahdollisuus: tasapainomäärä voi kysynnästä ja kustannusfunktioista riippuen olla joko suurempi tai pienempi kuin qt, mutta monopolistisen kilpailun tapauksessa aina kuitenkin pienempi kuin qc, koska monopolistisen kilpailun tasapainossa optimituotannon kohdalla oikealle laskeva kysyntäkäyrä sivuaa ATC-käyrää (jolloin nollavoitot ehto toteutuu).
56 Kuva (8.c): Markkina-aluejako (yritykset samanlaisia, asiakkaat tasaisesti jakautuneet alueelle) Kuluttaja, joka asuu pisteessä s eli etäisyydellä v yrityksestä Y1 maksaa tuotteesta p + M, missä M on kuljetus- tai hakukustannus (menetetyn ajan arvo + matkakustannus) p M v Y1 s Y2 Y1 Y2 Tehokkuus trade-off (vastakkaissuuntaiset vaikutukset) siirryttäessä monopolista monopolistiseen kilpailuun: - jos yritykset identtisiä ja tuotannon ATC-käyrät ovat U-muotoisia, yritysten lkm kasvun tuloksena kunkin yrityksen tuotannon ATC optimituotannon kohdalla kasvaa (pienempi tuotanto, menetetään skaalaetuja) - toisaalta kuluttajien keskim. matkakustannukset pienenevät, kun yrityksiä on enemmän (ja kauppahinta laskee monopoliin verrattuna)
57 8.1.1. Markkina-alueen kokoon vaikuttavia tekijöitä: Olkoot: d = kuukausittainen kysyntä / henkilö e = asukastiheys (henkilöitä/neliökilometri) A= alueen koko (neliö-km) q = yrityksen tyypillinen (keski-) koko (tuotannon määrä/kk) Q= kokonaiskysyntä alueella (1) Q = d e A Yritysten lukumäärä N (2) N = Q / q Yritysten markkina-alue M (3) M = A / N ratkaisemalla (1):stä A ja käyttäen (2):ta saadaan (4) M = q/de Eli yrityksen markkina-alue riippuu yrityksen keskikoosta (q), per capita kysynnästä (d) ja väestötiheydestä (e). Miten tyypillisen yrityksen markkina-alueen kokoon vaikuttavat? - skaalaetujen merkityksen kasvu yrityksen tuotannossa - matkakustannusten lasku - per capita kysynnän kasvu (esim. tulotason nousun vuoksi) - väestötiheyden kasvu
58 a) skaalaetujen merkityksen kasvu yrityksen tuotannossa - yrityksen optimikoko kasvaa (tuotannon ATC-min siirtyy oikealle), - markkina-alue kasvaa - yritysten lkm pienenee - entä jos hintakin laskee ja kysyntä per henkilö kasvaa? b) matkakustannusten lasku - tuotannon + kuljetuksen yhteinen ATC-min siirtyy oikealle ja alemmas - markkina-alue kasvaa - yritysten lkm pienenee - entä jos hinta laskee ja kysyntä per henkilö kasvaa vaikutus? c) per capita kysynnän kasvu (esim. tulotason nousun vuoksi) - kasvattaa kysynnän määrää/neliö-km (kysynnän tiheys kasvaa) - jos muut tekijät ovat annettuja, kunkin yrityksen tarvitsema markkina-alue pienenee - yritysten lkm kasvaa d) väestötiheyden kasvu - keskimääräisen yrityksen tarvitsema markkina-alue pienenee - yritysten lkm kasvaa