[jj&1aillj~ (JJ~~{]!)

[jj&1aillj~ (JJ~~{]!) ip~'ilfl{!j}jjm!lj @&J~~{j)@[J!J ~Lif!!) flwjj TOMAATTI SÄI Y OULUN KAUPUNKI YMPÄRISTÖVIRASTO Raportti 4/1999

Oulun kaupunki Ympäristövirasto Raportti 4/1999

SISÄLLYSLUETTELO 1. Johdanto 1 2 Säilyketölkkien rakenne ja ominaisuudet 1 3 Tinan terveydelliset haittavaikutukset 2 4 Tinan liukeneminen ja Iiukenemisen ehkäiseminen 2 5 Projektin näytteet ja niiden tutkiminen 3 6. Tutkimustulokset 3 6.1. Aistinvarainen arviointi 3 6.2. Pakkauksen kunto 4 6.3. Tinapitoisuus 4 7. yhteenveto 6 UITTEET

1 PELTISEEN PÄÄLLYKSEEN PAKATTUJEN SÄILYKKEIDEN LAATU VUONNA 1998 1. Johdanto Oulun kaupungin ympäristövirastossa järjestettiin syksyllä 1998 peltiseen päällykseen pakattujen säilykkeiden laatu -projekti. Lähikunnista Oulunsalo, Muhos ja Utajärvi osallistuivat myös projektiin. Näytteet toimitettiin terveystarkastajien toimesta tutkittavaksi Oulun kaupungin elintarvike- ja ympäristölaboratorioon loka-joulukuussa 1998 ja analysoitiin talven 1998 99 aikana. Tutkimuksista ja raportin laatimisesta vastasi kemisti Seija Karjalainen. Tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää vähittäis- ja tukkukaupoissa myynnissä olevien tölkkisäilykkeiden laatua. Tutkittavia näytteitä oli 53 kappaletta ja niistä tutkittiin tinapitoisuus ja aistinvarainen laatu sekä pakkauksen kunto. Tutkimukseen pyrittiin valitsemaan näytteiksi tuotteita, joissa liukenevan tinamäärän arveltiin aikaisempien tutkimusten perusteella olevan merkittävän suuren. Tällaisia ovat tinakerroksella päällystetystä teräslevystä valmistetut tölkit. 2. Säilyketölkkien rakenne ja ominaisuudet Peltiseen päällykseen pakatut elintarvikkeet ovat ns. täyssäilykkeitä. Niiden säilymisaika on pitkä, sillä tölkki on ilmatiivis ja mikrobit, niiden itiöt ja entsyymit on tuhottu kuumennuskäsittelyllä. Tuote on hyvin säilyvä ilman lisäaineita. Ongelmana saattavat kuitenkin olla vuosia kestävän säilytyksen aikana mahdollisesti liukenevat aineet. Säilykepurkit valmistetaan ohuesta metallilevystä. Yleisimmin käytetään teräslevyä, joka päällystetään elektrolyyttisesti ohuella tinakerroksella. Teräs tekee tölkistä mekaanista kulutusta kestävän ja vahvarakenteisen. Tinakerros taas suojaa peltitölkin sisä- ja ulkopintaa syöpymistä vastaan. Nämä tölkit ovat tavallisesti lieriömallisia. Niissä voidaan erottaa erikseen runko, pohja ja kansi. Tölkin valmistaja hitsaa rungon sivusauman ja saumaa toisen päädyn valmiiksi paikoilleen. Kannen saumaa paikoilleen elintarvikkeen pakkaaja (kuva liitteessä 2). Toinen tölkkimalli on ns. "vedetty" rasia. Se koostuu rungosta ja kannesta. Rungossa ei ole sivu- eikä pohjasaumaa. Ainoa saumaus on rungon ja kannen raja. Vedettyjen rasioiden materiaalina käytetään useimmiten päällystämätöntä alumiinilevyä tai tinavapaata teräslevyä (TFS = tin free steel), joka päällystetään ohuella kromikerroksella (kuva liitteessä 2). Näistä ei elintarvikkeeseen tietenkään Iiukene tinaa, eikä niitä täten ole tässä tutkimuksessa otettu näytteeksi.

2 3. Tinan terveydelliset haittavaikutukset Tölkkisäilykkeiden keskeisin terveydellinen riskitekijä on tinametalli. Kasvisten luontainen tinapitoisuus on alhainen, noin 5 mg/kg tai pienempi. Niinpä suomalaisten ravinnon kautta saama tinamäärä tulee nimenomaan tölkkisäilykkeistä. Vaikka tinaa on luonnossa, ei se tiettävästi ole ihmisen tarvitsema aine. Tinan aiheuttamia pitkäaikaisvaikutuksia ei tunneta. Suurin osa tinasta erittyy elimistöstä ulosteen mukana, mutta tinaa kertyy pieninä pitoisuuksina mm. munuaisiin, maksaan, luuhun ja ihoon. Tina voi häiritä hivenaineiden imeytymistä elimistöön. Tina suurina pitoisuuksina on akuutisti toksinen aine. Elintarvikkeen korkea tinapitoisuus voi aiheuttaa sitä nauttineelle myrkytyksen; oireina mahatautia, oksentelua ja ripulia. Oireet häviävät viimeistään muutamassa päivässä. Tinan Iiukeneminen tölkkisäilykkeistä on ongelma etenkin lasten tinan saannin osalta. FAOIWHO:n mukaan 20-kiloisen lapsen suurin siedettävä tinan viikkosaanti on 280 mg. Tiedetään jopa 50-100 mg:n tinamärän voivan aiheuttaa äkillisen myrkytyksen pienille lapsille. Kauppa- ja teollisuusministeriö on eräiden kontaminanttien enimmäispitoisuuksista antamassaan päätöksessä (KTM:n päätös n:o 134/1996) asettanut tinan enimmäispitoisuudeksi myynnissä olevissa peltiseen päällykseen pakatussa elintarvikkeissa enintään 150 mg/kg. Kuitenkin säilykkeitä maahantuotaessa, luovutettaessa kaupan pidettäväksi ja myytäväksi saa tinan määrä luovutushetkellä olla enintään 100 mg/kg. Täten elintarvikkeille taataan kohtuullinen myyntiaika vähittäiskauppaportaassa. 4. Tinan Iiukeneminen ja Iiukenemisen ehkäiseminen Tinan ja muiden raskasmetallien terveyttä vaarantavan tiedon lisääntymisen myötä niiden saantia säilyketölkeistä on pyritty vähentämään kehittämällä ja parantamalla materiaaleja. Tinan liukenemisen estämiseksi tinapinta lakataan joko osittain tai kokonaan suojalakaila. Ulkomailta tuoduissa säilykkeissä, varsinkin ananassäilykkeissä, käytetään vielä kuitenkin täysin lakkaamattomiakin tölkkejä. Hedelmäsäilykkeiden tinaongelma voitaisiin korjata helposti siirtymällä täysin lakattuihin tölkkeihin. Tähän eivät valmistajat kuitenkaan halua mennä, sillä sopiva määrä tinaa (50-70 mg/kg) tarvitaan pitämään esimerkiksi tölkitetyn ananaksen väri ja maku hyvänä. Osittaisella lakkaamisella pyritän liiallista liukenemista estämään liukenemiselle kaikkein alttiimmista kohdista. Yleensä pohja, kansi ja rungon sivusauma ovat lakattuja. Tinan liukeneminen on sitä voimakkaampaa, mitä happamampaa sisältö on. Esimerkiksi raakana pakattu ananas on happamampaa ja täten alttiimpaa

3 liuottamaan tinaa kuin kypsä. Myös lannoituksella voidaan vaikuttaa tinan Iiukenemiseen, sillä nitraattipitoisuus kiihdyttää tinan Iiukenemista. Tölkin sisään mahdollisesti jäävä ilma myös nopeuttaa tinan liukenemista. ilmatilan rajassa on joskus nähtävissä tummentumaa. Myös heikkolaatuisia tölkkimateriaaleja on markkinoilla. 5. Projektin näytteet ja niiden tutkiminen Tutkimukseen valittiin näytteiksi säilykkeitä, joissa aikaisempien tutkimusten perusteella arveltiin olevan merkittäviä tinapitoisuuksia. Tällaisia ovat happamat tuotteet, jotka on pakattu tinakerroksella päällystettyyn peltitölkkiin. Tutkimuksessa oli mukana seuraavanlaisia säilykkeitä: Ananaspaloja omassa mehussaan Ananasviipaleita omassa mehussaan Ananasmurskaa omassa mehussaan Tomaattimurskaa Päärynänpuolikkaita Aprikoosinpuolikkaita Mandariinia Sekahedelmiä Omenalohkoja Hapankaalia Yhteensä 5 näytettä 9 näytettä 5 näytettä 12 näytettä 11 näytettä 2 näytettä 3 näytettä 2 näytettä 2 näytettä 2 näytettä 53 näytettä 19 ananasnäytettä Säilykkeet arvioitiin aistinvaraisesti (ulkonäkö, haju ja maku) ja niistä määritettiin tinapitoisuus. Lisäksi pakkauksen kunto tarkastettiin silmämääräisesti. Tinapitoisuus määriteltiin Valtion teknillisen tutkimuskeskuksen bio- ja elintarviketekniikan laboratorion menetelmällä yrr-4388-91 (Tölkkisäilykkeet. Tinan spektrofotometrinen määrittäminen kversetiinimenetelmällä.) Menetelmän laajennettu mittausepävarmuus on 7 %, kun tinapitoisuus on yli 50 mg/kg, pienemmissä pitoisuuksissa se on 10 %. Pienin määriteltävissä oleva pitoisuus on 15 mg Sn/kg. Aistinvaraiseen arviointiin sekä pakkauksen kunnon arviointiin osallistui kolmen henkilön raati. 6. Tutkimustulokset Näytteitä oli 53 kpl, joista 10 kpl (19 %) oli tukkuliikkeistä ja 43 kpl (81 %) vähittäismyymälöistä. 6.1. Aistinvarainen arviointi Aistinvaraisessa arviossa havaittiin kuudessa näytteessä (11 %) poikkeamaa maussa, hajussa tai ulkonäössä. Neljässä ananassäilykkeessä todet-

4 tiin poikkeavaa makua (mauton, raaka). Näistä kahdessa myös haju oli poikkeava ja ulkonäkö arvioitiin vaaleammaksi kuin muissa vastaavissa näytteissä. Kahdessa omenalohkosäilykkeessä todettiin nesteen määrä vähäiseksi. 6.2. Pakkauksen kunto Kaikissa tutkituissa tölkeissä oli hitsattu sivusauma. Sisäpinnaltaan kauttaaltaan lakattuja tölkeistä oli vain 15 % (8 kpl). Suurin osa (57 % =30 kpl) oli osittain lakattuja eli pohja, kansi ja hitsaussauma oli lakattu kulta- tai titaanioksidilakkauksella ja runko oli lakkaamaton. Täysin lakkaamattomia oli 28 % eli 15 kpl. Ne kaikki olivat ananassäilykkeitä. Pakkauksen kuntoa arvioitaessa havaittiin virheitä 24 pakkauksessa (45 %). Syöpymiä tai tummumia oli 18 purkin sisäpinnalla (= 34 %), lommaja oli viidessä purkissa ja yhdessä tölkissä oli sisäpohjan lakkaus rikki. 6.3. Tinapitoisuus Tinapitoisuudet ja tinapitoisuuden keskiarvot eri säilykkeissä: Näytteitä Tinapitoisuus Keskiarvo kpl mg/kg mg/kg Ananassäilykkeet 19 57-140 107 Tomaattisäilykkeet 12 <15-130 81 Päärynäsäilykkeet 11 39-180 75 Mandariinisäilykkeet 3 50-61 55 Sekahedelmäsäilykkeet 2 43-52 48 Omenalohkot 2 90-110 100 Aprikoosisäilykkeet 2 <15 <15 Hapankaali 2 <15 <15 YHTEENSÄ 53 <15-180 81 Yksittäiset tulokset liitteessä 1. Tukkuliikkeistä otettujen säilykkeiden tinapitoisuus vaihteli välillä < 15-130 mg/kg ja keskiarvo oli 67 mg/kg (sallittu enimmäispitoisuus 100 mg/kg). Vähittäismyymälöistä otettujen näytteiden tinapitoisuuden keskiarvo oli 85 mg/kg ja vaihteluväli oli < 15-180 mg/kg (sallittu enimmäispitoisuus 150 mg/kg).

5 Tinapitoisuus ylitti Kauppa- ja teollisuusministeriön asettaman enimmäispitoisuuden kolmessa näytteessä (5,7 %). Näistä kaksi oli tukkuliikkeistä otetuissa näytteissä (tinapitoisuus 138 mg/kg ja 110 mg/kg) ja yksi vähittäismyymälöistä otetuissa näytteissä (tinapitoisuus 180 mg/kg). Lisäksi useissa ananas- ja tomaattisäilykkeissä (17 kpl = 32 %) tinapitoisuus oli lähellä sallittua enimmäispitoisuutta pitoisuuksien vaihdellessa 100-140 mg/kg. Korkein tinapitoisuus (180 mg/kg) mitattiin vähittäiskaupassa myynnissä olleista australialaisista päärynänpuolikkaista, joiden tölkin sisäpinta oli vain osittain (kansi ja pohja) lakattu. Tuotteen aistinvarainen laatu sekä pakkauksen kunto olivat avaushetkellä moitteettomat, mutta parasta ennen päiväyksen umpeutumiseen oli aikaa enää 3 kk. Päärynät olivat olleet pakkauksessaan 2 'h vuotta. Tukkuliikkeistä todetut kaksi enimmäispitoisuusrajan ylittänyttä tuotetta olivat italialainen tomaattimurska (130 mg/kg) ja kiinalaiset omenalohkot (110 mg/kg). Tomaattimurskan parasta ennen päiväys oli jo ummessa, tölkin sisäpinta oli osittain lakattu ja tölkki lommolla, mutta aistinvaraisessa arvioinnissa ei todettu tavanomaisesta poikkeavaa hajua tai makua. Omenalohkotölkki oli vain osittain lakattu, mutta muuten moitteeton. Parasta ennen päiväys umpeutui vähän ennen analysointiaikaa. Tuotteen aistinvarainen laatu oli muuten moitteeton, mutta nestettä todettiin olevan vähän s.o. omenalohkot olivat lähes kuiviltaan tölkissä. Neljästä ananassäilykkeestä, jotka olivat makutestissä arvioitu raa'an makuisiksi, kolmessa tinapitoisuus oli korkea eli 130-140 mg/kg. Raaka ananas on kypsää happamampaa ja on täten saattanut nopeuttaa tinan liukenemista. Ananassäilykkeet olivat kahden eri valmistajan tuotteita. Niissä oli parasta ennen päiväyksiin aikaa vielä jopa kaksi vuotta. Tuotteet olivat olleet pakattuina reilut 1 'h vuotta. Lakkaamattomista tai vain osittain lakatuista tölkeistä, joissa oli todettavissa joko lommoja tai tummumia sisäpinnalla, 80 %:ssa myös tinapitoisuus oli yli 90 mg/kg. Eli tinapitoisuuden voidaan todeta korreloivan hyvin tölkin kunnon kanssa. Täysin lakattuihin tölkkeihin pakattujen säilykkeiden tinapitoisuus oli odotetusti alhainen «15-40 mg/kg). Kunnoltaan moitteettomiksi todetuista tölkeistä ei tinaa todettu mitattavia pitoisuuksia. Mikäli lakkaus oli rikkoontunut, tinaa todettiin pieniä määriä. Osittain lakatuissa tölkeissä säilötyistä tuotteista todettiin korkeimmat tinapitoisuudet. Tinapitoisuus vaihteli 39-180 mg/kg. Täysin lakkaamattornissa tölkeissä säilykkeiden tinapitoisuus oli 75-140 mg/kg. Kaikkiin tutkimuksessa mukana olleisiin lakkaamattomiin tölkkeihin oli säilöttynä ananasta.

6 Ananassäilykkeistä, joita projektissa oli mukana 19 kpl, 15 kpl eli 79 % oli pakattu sisäpinnaltaan täysin lakkaamattomiin tölkkeihin. 7. Yhteenveto Tutkituista 53 näytteestä kymmenen kappaletta (19 %) otettiin tukkuliikkeistä ja 43 kpl (81 %) vähittäiskaupoista. Aistinvaraisessa arvioinnissa todettiin tuotteen poikkeavan laadultaan tavanomaisesta hajun tai maun osalta vain 8 %:ssa. Nämäkin olivat todennäköisesti raakoja tai raa'ahkoja. Pakkauksista sisäpinnaltaan täysin lakattuja oli 15 %, osittain lakattuja 57 % ja täysin lakkaamattomia 28 %. Pakkauksen kunnossa havaittiin virheitä 45 %:ssa näytteistä. Näistä suurimmassa osassa oli silmin nähden todettavia tinapinnan syöpymiä (tummumia) tölkin sisäpinnalla tai purkin rungossa lommoja. Sallitun tinapitoisuuden ylittäviä säilykkeitä todettiin 3 kpl eli 5,7 %. Lisäksi useissa ananas- ja tomaattisäilykkeissä (17 kpl =32 %) tinapitoisuus oli lähellä sallittua enimmäispitoisuutta 150 mg/kg pitoisuuksien vaihdellessa 100-140 mg/kg. Tölkin kunto korreloi hyvin tinapitoisuuden kanssa. Mikäli tölkki on lommoinen, sisäpinnan lakkaus vaurioitunut tai lakkaamaton osa osittain tai kokonaan tummunut todetaan säilykkeestä 80 %:n todennäköisyydellä korkea (yli 90 mg/kg) tinapitoisuus. Tinan liukenemiseen vaikuttaa mm. sisällön happamuus ja suolojen määrä, ilmatilan (hapen) määrä, purkkimateriaalien laatu sekä säilytysajan pituus. Happamia hedelmäsäilykkeiden (mm. ananas, tomaatti, persikka) tinapitoisuus saattaa lakkaamattomissa tai vain osittain lakatuissa tölkeissä kasvaa 5-10 mg/kg kuukaudessa. Täten pitkiä säilytysaikoja on syytä välttää. Avatun peltisen säilykepurkin sisältö on aina syytä tyhjentää toiseen säilytysastiaan, mikäli sisältöä ei heti avaamisen jälkeen käytetä ruoaksi tai ruoan valmistamiseen, sillä avatussa purkissa tinan liukeneminen entisestäänkin kiihtyy hapen vaikutuksesta.

OULUN KAUPUNKI YmpHri*töviraato Elintarvike- ja ympäriatölaboratorio PROJEKTIYHTEENVETO Tulo8taja: AHMA Päivä: 30.12.99 Projekti: 282 SIVU 1 PELTISEEN PÄÄLLYKSEEN PAKATTUJEN SÄILYKKEIDEN LAATU 1998 Näyte Nimi T.pvm Ulkonäk~. alustava Haju, alustava Haku, alustava Pakkauksen kunto 1I'Tino 5n Sisäpinnan lakkaus OULAB-KEM-213 mg/kg Knuttnnltann laknttu Osittain laknltu Tuysin lakjuuunaton 8860 8861 8864 8865 8866 8876 8877 8878 8686 6667 8888 8889 8890 8891 10005 10006 8862 8863 8872 8873 9918 9936 9937 9996 8867 8868 8869 8874 8875 8973 8974 8871 6879 8880 8681 8882 ANANASPALOJA ANANASMEHUS 04.12 ANANASPALOJA ANANASMEHUS 04.12 DEL MONTE ANANASVIIPALEI 04.12 DEL MONTE ANANASVIIPALEI 04.12 DEL MONTE ANANASVIIPALEI 04.12 ANANASMURSKA OMASSA MEHU 04.12 ANANASHURSKA OMASSA MEHU 04.12 ANANASHURSKA OMASSA HEHU 04.12 MISSION ANANASVIIPALE, S 15.12 MISSION ANANASVIIPALE, S 15.12 B Q K ANANASVIIPALE, SÄI 15.12 B Q K ANANASVIIPALE, SÄI 15.12 KARAT ANANASVIIPALE. SÄI 15.12 KARAT ANANASVIIPALE, SÄI 15.12 DIVA ANANASMURSKA, SÄILY 15.12 DIVA ANANASMURSKA. SÄILY 15.12 TOHAATTIHURSKA, SÄILYKE 21.12 TOHAATTIMURSKA, SÄILYKE 21.12 HURSKATTUJA TOMAATTEJA, 21.12 MURSKATTUJA TOMAATTEJA, 21.12 PÄÄRYNÄHPUOLIKKAITA, SÄI 21.12 APRIKOOSINPUOLIKKAITA, S 21.12 APRIKOOSINPUOLIRKAITA. S 21.12 PÄÄRYNÄNPUOLIKKAITA, SÄI 21.12 CONSEHUR SATSUMA-HANDARI 11.01 CONSEHUR SATSUMA-HANDARI 11.01 CONSEMUR SATSUHA-HANDARI 11.01 PÄÄRYNÖITÄ PÄÄRYNÄMEHUSS 11.01 PÄÄRYNÖITÄ PÄÄRYNÄMEHUSS 11.01 ELDORADO PÄÄRYNÖITÄ PÄÄR 11.01 ELDORADO PÄÄRYNöITÄ PÄÄR 11.01 SEKAHEDELMIÄ SOKERILIEME 22.01 TROPIC aarden ANANASPALO 22.01 TROPIC GARDEN ANANASPALO 22.01 TROPIC GARDEN ANANASPALO 22.01 PAN MURSKATTUJA TOHAATTE 22.01 Ei HUOH. VAALEA VAALEA EI KUOH. MAUTON (RAAKA) VIRHEETÖN MAUTON (RAAKA) VIRHEETÖN VIRHEETÖN KANNESSA TUMHUHIA KANNESSA TUMMUHIA VIRHEETÖN PIENIÄ TUHHUHIA PIENIÄ TUHMUMIA POIKKEAVA HAUTON (RAAKA) VIRHEETÖN POIKKEAVA MAUTON (RAAKA) VIRHEETÖN VIRHEETÖN SAUHAN LÄH. TUHMUHA SAUMAN LÄH. TUHHUMA SyÖPYH.LAKKAUK.ALLA SYÖPYH.LAKKAUK.ALLA SyÖPYM.LAKKAUK.ALLA SYÖPYM.LAKKAUK.ALLA EI RUOM. EI RUOH. VIRHEETÖN EI RUOH. RUNGOSSA SYÖPYMIÄ RUNGOSSA SYöPYMIÄ LOHMO 140 130 83 92 9. 130 130 140 100 120 83 130 70 57 100 75 40 15 25 <15 120 <15 <15 180 50., 53 48 44 100 93 43 110 120 130 120 x r -l ṃ...

Sisäpinnan lakkaus OULUN KAUPUNKI frojektiyhteenveto SIVU, 2 Knuttnnltnnn Osittain Täysin laknuu lnknttu lakkaamaton BBB3 PAN MURSKATTUJA TOMAATTE 22.01 VÄHÄISTÄ TUMMUMAA 120 8884 PAN MURSKATTUJA TOMAATTE 22.01 El HUOM. LOMMO 120 8885 SUN ean SEKAHEDELHIÄ SOK 22.01 El HUOM. VIRHEETÖN 52 8970 ARNEO MURSKATTU TOMAATTI 22.02 LONNOJA 130 8946 MENU MUSKATTUA TOMAATTIA 22.02 E! HUOH. El HUOH. HAPETTUMIA 100 8947 MENU MUSKATTUA TOMAATTIA 22.02 HAPETTUHIA 100 8975 PAN MURSKATTUJA TOMAATTE 22.02 El HUOH. PIENIÄ tomnoja 99 8976 PAN MURSKATTUJA TOMAATTE 22.02 EI HUOti. PIENIÄ LOMNOJA 90 8944 MENU PÄÄRYNÄNPUOLIKKAITA 01.03 VIRHEETÖN 40 8945 MENU PÄÄRYNÄNPUOLIKKAITA 01.03 El HUOM. El HUOM. El HUON. 39 8948 OMENALOHKOJA. SÄILYKE 01.03 VÄHÄN NESTETTÄ El HUOH. EI HUON.POHJASSA LAKK.RIKKI 90 8949 OMENALOHKOJA. SÄILYKE 01.03 VÄHÄN NESTETTÄ EI HUON. VIRHEETÖN 110 8950 HAPANKAALI SÄILYKE 01.03 <15 8951 HAPANKAALI. SÄILYKE 01.03 <15 9005 RAINBOW PÄÄRYNÄNPUOLIKKA 01.03 TUMMUNUT RAJA 45 9006 RAINBOW PÄÄRYNÄNPUOLIKKA 01.03 EI HUON. TUMMUNUT RAJA 52 9007 RAINBOW PÄÄRYNÄNPUOLIKKA 01.03 El HUOM. TUMMUNUT RAJA 62 Yhteensä näytteitä 53 8 kp1 30 kp1 15 kp1 15 % 57 % 28 %

LIITE 2 ERILAISIA SAUMAUKSIA JA RASIAMALLEJA ~- --- HITSATTU SIVUSAUMA "VEDETTYJÄ" RASIOITA - MATERIAALINA TINAAMATON TERÄSLEVY, TFS (TIN FREE STEEL), TAI ALUMIINILEVY - EI SIVU- EIKÄ POHJASAUMAA

Oulun kaupungin ympäristöviraston raportteja: 1/1992 2/1992 3/1992 4/1992 5/1992 6/1992 7/1992 8/1992 9/1992 10/1992 1/1993 2/1993 3/1993 4/1993 5/1993 6/1993 7/1993 1/1994 2/1994 3/1994 1/1995 1/1996 2/1996 3/1996 4/1996 5/1996 1/1997 2/1997 3/1997 4/1997 5/1997 6/1997 1/1998 2/1998 3/1998 4/1998 5/1998 6/1998 7/1998 1/1999 2/1999 3/1999 4/1999 5/1999 Elintarvikkeiden myymäläkohtainen hygieeninen tasoselvitys. Savustettujen ja hiillostettujen kalojen laatu vähittäismyymälöissä, kesä -92. Jauhelihan laatu, kesä -92. Leipomoiden leipien ruokasuola vuonna 1992. Kalojen elohopeapitoisuus vuonna 1992. Pizza täy1teet ja salaaliupizzeriat kevät -92. Elintarvike kuljetusautojen iiman lämpömittaukset kesällä 1992. Elintarvike myymälöiden pakastehuoneiden ilman lämpötilamittaukset kesällä 1992. Kasvisten ja vihannesten raskasmetallit 1992. Päiväkolien ja koulujen pakastelaitteiden lämpötilamittaukset syksyllä 1992. Rottasota, syksy 1993. Elintarvikkeiden lämpötilavalvonta. Lenkki-, nakki- ja leikkelemakkaroiden lisäaineet sekä myynlipäällysmerkinnät 1993. Kinkkujen lisäainetutkimus 1993. Suurtalouksien keiltojen ja kaslikkeiden sekä pakattujen ruokaleipien ja kalavalmisteiden ruokasuolatutkimus 1993. Tuoteturvallisuusprojektit 1993. Pakkausmerkinnät. Oulun uhanalaiset lajit. Putkilokasvit. Ruokasuola- ja rasvapitoisuus oululaisten koulujen ym. vastaavien laitoskeittiöiden laatikkoruoassa. NikkeIin esiintyminen Oulun kaupungin ala- ja yläasteiden oppilaiden koruissa ym. käy1töesineissä 1994. Muovin käy1tö keskustan ravintoloissa ja ruokapaikoissa Oulussa 1995. Jätehuoltotarkastukset kesällä 1996. Ympäristöasioiden hoito auto- ja korjaamoalaila Oulussa 1996. Ympäristöasioiden hoito rakennusalalla Oulussa 1996. Otsonimittaukset Nokelassa kesällä 1996. Hammashoidossa syntyvien ongelmajätteiden kartoitus Oulussa 1996. Ympäristöviraston kestävän kehityksen ohjelma 1997. Rengaskierrätys Oulussa 1996. Selvitys. Ympäristöasioiden hoito elektroniikka-alalla Oulussa 1997. Selvitys.. Biojätteen erilliskeräyksen toteutuminen elintarvikemyymälöissä ja ravintoloissa Oulussa 1997 Graafisen alan valokuvauskemikaalijätteet Oulussa 1997. Raportti lihaa käsittelevien elintarvikemyymälöiden hygieniatasosta ja omavalvonnan toteutumisesta Oulussa 1997. Oulun kaupunkilintuatlas. Välituloksia laskentakaudelta 1997. Tuoteturvallisuuskartoitus 1998. Toimintolaskenta Oulun kaupungin elintarvike- ja ympäristölaboratoriossa. Solariumien käy1töpaikkatarkastus Oulun kaupungin alueella. Pizzojen suolapitoisuustutkimus ja pizzaraaka-aineiden mikrobiologinen laatu. Markkinavalvontaprojekti 1998. Leikkikentät. Kalaprojekti 1998. Yhteenveto kestävän kehityksen toimintaohjelman toteutumisesta Oulun kaupunkiorganisaatiossa 1998. Biojätteen erilliskeräyksen toteutuminen Oulun alueella 1999. Selvitys. Ympäristöasioiden hoito metalli- ja konepaja-alalla Oulussa 1999. Selvitys. Pelliseen päällykseen pakattujen säilykkeiden laatu vuonna 1998. Kasvisten raskasmetallit 1999. Oulun kaupunki Ympäristövirasto Kauppatori, PL 34 90015 OULUN KAUPUNKI