1 Professori Vesa Kanniainen 1 Helsingin yliopisto Valta, talous ja eriarvoisuus globalisoituneessa maailmassa Ihmisen maailma on vaikea paikka elää. Vääryyden kokemus saa meissä aikaan voimakkaan moraalisen paheksumisen tunteen. Kaikkein vahvimmin reagoimme, kun itse koemme epäoikeudenmukaisuutta. Voimme kokea sitä myös niiden puolesta, jotka ovat vähempiosaisia. Meillä on tarve ja halu olla osa maailman omaatuntoa. Kapitalismille ja markkinataloudelle vaihtoehtoinen keskusjohtoinen talousjärjestelmä romahti 20 vuotta sitten Neuvostoliiton hajotessa. Kyseessä on 1900-luvun merkittävin taloudellinen tapahtuma. Voittajaksi jäi markkinatalouteen perustuva kapitalismi. Kapitalismi on sairaus oli luettavissa kapitalismin vastaisena päivänä 15.10.2011 erään mielenosoittajan kyltistä (HS 16.10.2011). Wall Streetin valtaajien esikuvan mukaan liikehdintä kapitalismia ja suuryhtiöiden valtaa vastaan oli levinnyt vuonna 2011 kaikkialle maailmaan. Ei silti ole kulunut kuin reilu 30 vuotta siitä, kun Deng Ziaoping 1978 käynnisti Kiinan talousreformit. Rutiköyhästä kommunistisesta Kiinasta on kehittynyt puolikapitalistinen valtio ja maailman toiseksi suurin talousmahti. Poliittisesti Kiina on kuitenkin epädemokraattinen. Tämä nostaakin kysymyksen poliittisen demokratian ja taloudellisen kehityksen ja oikeudenmukaisuuden välisestä suhteesta. Suorien vaikutusten osalta empiiriset tutkimustulokset eivät ole yksiselitteisiä. Sen sijaan epäsuorat vaikutukset on nähty merkittävinä. 2 Valtarakenteet eriarvoisuuden taustalla Ihmisyhteisö ei ole mehiläispesä, jossa intressiristiriidat olisi pitkälti ratkaistu. Ihmiset ovat erisukuisia ja ryhmäkohtaisia. Kaikissa ihmisyhteisöissä kehittyy rakenteita, jotka jakavat kansan eliittiin ja rahvaaseen. Syntyy instituutiota ylläpitämään näitä valtarakenteita. Niiden analyysi on ollut politiikan tutkimuksen ja taloustieteen yhteistä riistaa. Ne ylläpitävät niitä rakenteita, jotka tunnistamme eriarvoisuutena. Taloustieteessä klassiseksi analyysiksi 1 Kirjoittaja on kansantaloustieteen professori Helsingin yliopistossa. 2 Laajan yli 81 tutkimukseen perustuvan meta-analyysin ovat tehneet Doucouliagos ja Ulubasoglu.
2 puolueiden vallankäytön mekanismeista voidaan nostaa Downs (1957). 3 Tuore taloustieteellistä matemaattista mallistoa hyödyntävä analyysi esiintyy mm. Guimaraes Sheedy (2012) artikkelissa. Siinä osoitetaan, miten yhteiskuntiin pyrkii syntymään kaksi luokkaa, joita on kätevää kutsua eliittiluokaksi ja rahvaaksi. Valta (esim. verotuksen määrääminen) on eliitillä. Luokkien välillä vallitsee intressikonflikti. Instituutiot luodaan palvelemaan eliitin intressejä. Rahvas (tai osa eliittiä) voi mallissa kuitenkin nousta kapinaan joko parlamentarismin avulla tai asein ja eliitti voi joutua vaihtoon. Omistusoikeudet: taloudellisen edistyksen edellytys Kapitalismin oleellinen piirre ovat omistusoikeudet. Kansantalouden suorituskyky riippuu siitä, ovatko omistusoikeudet turvatut. Toisin kuin epävakaa Venäjän poliittinen järjestelmä myös Kiinan nykyjohto on jättänyt yrittäjille ja palkansaajille sen tulon, minkä nämä ovat tuottaneet. Kiinan oman yrittäjäluokan ja talouden nousu ja Venäjän jääminen raaka-ainetta tuottavaksi kehitysmaaksi ovat näin saaneet selityksensä. Kyseessä on lainalaisuus. 1600-luvun Mainio Vallankumous Englannissa johti vallan jakamiseen kuninkaan ja parlamentin välillä. Kuningas William III:n hyväksyessä Oikeuksien Säädöksen (Bill of Rights) vallanjako tuli sinetöidyksi ja luotiin omistusoikeuksien turva hallituksen mielivaltaa vastaan. Taloudellisena seurauksena Englannin hallitus saattoi saada aikaisempaa enemmän lainarahoitusta ja edullisella korolla. Englannista kehittyi Euroopan johtava kansantalous. Kun Zimbabwessa Presidentti Mugabe on vienyt valkoisten viljelijöiden maaomaisuuden jakaen sen kannattajakunnalleen, osaamispääomaa on tuhoutunut ja maa ajautunut taloudelliseen katastrofiin. Guimaraes Sheedy analyysistä puuttuu kuitenkin eliitin positiivinen rooli yhteiskunnassa. Se on sosiaalisen järjestyksen ylläpitäminen ja omistusoikeuksien turvaaminen. Tätä poliittisen eliitin positiivista funktiota analysoi Herchel I. Grossman tunnetussa artikkelissaan Make us a king vuodelta 2002. Jos sen mukaan ihmisten kyky saalistaa toisten työn tulos on riittävän vahva, yhteisö tarvitsee johtajan, joka kykenee turvaamaan tuottavan luokan omistuksen. Tällaiselle kuninkaalle tai järjestystä ylläpitävälle poliittiselle johdolle on tarvetta siinäkin tapauksessa, että johto veisi osan yhteisistä resursseista omaan kulutukseensa. 3 Hän esitti mm. Hotellingin säännön sovellutuksen puolueiden ohjelmien analysoimiseen kysyen, siirtyvätkö siis ääripäät keskelle kaksipuoluejärjestelmässä.
3 Demokratia perustuu lobbaukseen Poliittisen vallankäytön taustalla olevan lobbauksen talousteorian kehittäjinä ovat tunnettuja Olson (1965) ja Stigler (1971). Lobbaus toimii, koska vastalobbaus ei tyypillisesti houkuttele riittävästi voimaa taakseen. Lobbaus tuottaa hyötyjä harvoille (esim. viljelijät, ammattiliiton jäsenet) mutta sen aiheuttamat kustannukset jakautuvat laajalti eikä yhteisössä siksi synny kannusteita muodostaa vastalobbaustoimintaa. Päinvastoin: mullesulle periaate mahdollistaa lobbaavia koaliitioita. Coasen teoreema tehokkaan ratkaisun olemassaolosta ei siis päde politiikassa: vapaamatkustajuus vastalobbauksen organisoimisessa tekee neuvotteluratkaisun mahdottomaksi. Onko kapitalismi sairaus? Jotta kansantalous kykenisi tuottamaan arvonlisää ja hyvinvointia, yksityisen omistusoikeuden turva on ehdoton vaatimus. Kollektiiviseen omistukseen perustuva kommunismi ei voinut toimia. Talouden suosituskyvyn kannalta omistusoikeuksien lisäksi tarvitaan kuitenkin ns. rajoitetun vastuun periaate. Tämä tarkoittaa sitä, että sijoittajat ovat vastuussa yhtiöiden tuloksesta vain oman sijoituksensa verran. Rajoitettu vastuu on ehto sille, että riskejä voidaan hallita niitä hajauttamalla. Tämä mahdollisti 1800-luvulla suurten yhtiöiden synnyn länsimaissa. Rautatiet ja muut liikenneyhteydet loivat aidot markkinat. Toinen teollinen vallankumous 1800-ja 1900-lukujen vaihteessa tuotti runsaasti uusia tuotteita ihmisten tarpeisiin. Kapitalistisen talouden voittokulku oli alkanut. Kapitalismi on sairaus kyltin kantaja on ostanut vaatteensa kapitalistisesta yrityksestä. Hän on hankkinut meikkinsä kapitalistisen yhtiön tuotteistosta. Kun hänen lapsensa, sairastuu, hän ostaa lääkkeet, jotka on tuottanut haukuttu kapitalistinen lääkeyhtiö. Tosiasiaksi jää, että kun kommunismi tuhosi usean sukupolven elämän kautta maailman, kapitalistinen järjestelmä on viimeisen sadan vuoden aikana 10-kertaistanut markkinatalousmaiden väestön materiaalisen elintason. Erään ranskalaisen tutkimuksen mukaan yli puolet ranskalaisista kannattaa sosialismia ja vähemmistö kapitalismia. Helsingin yliopistolla Etiikka ja talous-kurssia kahdeksan vuotta luennoineena minulle on haasteellinen tehtävä pyrkiä selittämään tämä tieteellisesti itselleni ja opiskelijoille. Samalla olen joutunut etsimään selityksen kapitalismin paradoksille, ts. sille, että itsekkäiden ihmisten omanvoiton pyynti on johtanut materiaalisen elintason kymmenkertaistumiseen.
4 Epäoikeudenmukaisuuden kokemus Ihmisten närkästys eriarvoisuuden ja köyhyyden ongelman edessä on aito. Kun heikkoosainen protestoi, taustalla on henkilökohtainen vääryyden kokemus. Kun parempiosainen tai radikaali nuori närkästyy toisten puolesta, sekin tunne on aito. Sen taustalla ei kuitenkaan ole henkilökohtainen vääryyden kokemus, vaan ihmisen sisään rakennettu moraalitunne epäoikeudenmukaiseksi koettua asiantilaa kohtaan. Se voi liittyä epätasaiseen tulonjakoon, verotukseen, sosiaaliseen eriarvoistumiseen, toisten rikastumiseen ja toisten köyhtymiseen. Ihmiset kaduilla protestoivat moraalitunteidensa pohjalta. Syytteen saa kapitalistinen järjestelmä. Kapitalismin vastaista liikehdintää edelsivät jokin vuosi sitten protestit globalisaatiota vastaan. Kun kapitalistinen järjestelmä on kuitenkin sadassa vuodessa kymmenkertaistanut länsimaissa ihmisen materiaalisen elintason ja kun globalisaatio on nostanut satoja miljoonia ihmisiä absoluuttisesta köyhyydestä ja puolitti prosentuaalisen köyhyyden maailmassa 30 vuodessa, on tutkimuksen tehtävä löytää selitys tunnemaailmallemme. Miksi siis? Mistä epäoikeudenmukaisuuden moraalitunteet tulevat? Evoluutiopsykologia tietää, että moraalitunteet tulevat ihmisen aivoihin kaukaa sukupolvien takaa biologis-kemiallisena perimänä. Nykyihminen tulee esi-isiensä maailmasta, jossa teknologia oli pitkälti eriytymätöntä, jossa saaliin jakaminen oikeudenmukaisesti edusti ensimmäistä vakuutusinstrumenttia: annat saaliista naapurille nyt ja hän antaa sinulle seuraavalla kerralla), jossa yhteistyö ja ryhmän jäsenistä huolehtiminen oli välttämätöntä ryhmän eloonjäämisen kannalta. Ennen maatalouden tulemista liikkuvan metsästäjä-keräilijä ihmisen yksityisomaisuutta olivat vain hänen yösijansa, nuotionsa, ateriansa, puolisonsa ja joskus metsästyspolku. Muuta yksityisomaisuutta ei voinut haalia, koska oli oltava liikkeellä. Tietotaidot olivat pitkälti eriytymättömiä, erityisosaaminen liittyi metsästykseen ja näkyi suvunjatkamisoikeuden vahvistumisena suhteessa kilpailijoihin. Ihmisen kulttuurievoluution historiassa kapitalismin kausi on silmänräpäys. Metsästäjä-keräilijän kausi sen sijaan kesti 200.000 vuotta eli suurimman osan siitä ajasta, jolloin nykyihminen on maata asuttanut eikä marjastajien ja metsästäjien aika ole vieläkään kaikilla ohitse. Tuona aikana ihmiseen iskostui normistoa ja sen myötä kehittyi oikeudenmukaisuuden ja reiluuden tunne-elämä. Huimassa yhteenvedossaan Wrangham (2009) osoittaa, kuinka tulenteon taito teki meistä ihmisiä. Länsimaissa ihmiset eivät protestoi Kuuban tai Pohjois-Korean epädemokraattista hallintoa vastaan. Kumpikin pitää kansan kurjuudessa. 4 Ihmiset eivät myöskään protestoi Vietnamin 4 Esim. kuubalaisten tulotaso alittaa yleisesti käytetyt köyhyysrajat. Toisin kuin ilmeisesti asukkaat Pohjois- Koreassa ihmiset Kuubassa ovat onnellisen oloisia, salsa soi ja 1950-luvun Amerikan upeat raudat täyttävät
5 kommunistihallintoa vastaan, vaikka se on tehnyt taloudesta kapitalistisen. Kommunistinen yhteiskunta on toteutunut vain muurahaisilla ja mehiläisillä, joissa vallitsee opportunismista vapaa yhteisöjärjestys. Ihmisellä kommunismi on toteutunut vain Linuxissa ja Wikipediassa. Kapitalistisen ja globalisaation vastaisen tunne-elämän taustalla on kemiallis-biologinen ilmiö, joka asuu meissä itsessämme. Tuoreet biologiset tutkimukset viittaavat siihen, että asialla on oksitosiini-hormooni. Moraalitunteet tulevat meihin jo syntymässä, ei kasvatuksen tuloksena, vaikka kasvatus voi niitä vahvistaa. Esitän kaksi rajua arvausta. Arvelen, että oksitosiini-pitoisuudet ovat vahvimmat niillä, jotka voimakkaimmin protestoivat. Toiseksi arvelen, että pitoisuus iän myötä vähenee. Ihmisethän tunnetusti protestoivat, kun ovat nuoria ja heidän sanotaan tulevan konservatiivisiksi, kun ovat iäkkäämpiä. Kapitalismin paradoksi On tunnettu tosiasia, että lähisuhteissaan ihminen on (kohtuullisen) moraalinen eläin. Hän käyttäytyy altruistisesti, jota on selitetty biologisella sukulaissuhteella (kuuluisa Hamiltonin sääntö) ja vastavuoroisella käyttäytymisellä. Markkinoilla ihminen kuitenkin toimii itsekkäästi jopa opportunistisesti. Miten on mahdollista, että itsekkäiden ihmisten yhteisö on kyennyt luomaan kansantalouden, joka on 10-kertaistanut elintasomme sadassa vuodessa? Saamme aamulla tuoretta leipää kirjoitti Adam Smith 1700-luvulla Kansojen varallisuus-kirjassaan - ei siksi, että leipuri olisi hyväntahtoinen vaan siksi, että hän haluaa tehdä voittoa. Olen varma, että Adam Smith oli oikeassa. Kapitalismin myötä eriarvoisuus on pysyvä ominaisuus ihmiskunnalla. Kapitalismi ei voi toimia, jos kaikki tasataan. Jo lähtökohtien täydellinen tasaaminen on mahdotonta, koska me synnymme tietämättömyyden verhon takana, kuten moraalifilosofi John Rawls sanoisi. Olemme erilaisia, taitomme ovat erilaiset ja lahjakkuutemme ovat poikkeavat. Silti voimme koulutuksella ja terveydenhuollolla tasata kaikille yhtäläisesti tarjolla olevia lähtökohtia. Tulojen jakaminen tasan sen sijaan olisi tuhoisaa. Vakuutusteoriasta tiedämme, että täysvakuutus vie kannusteet. Tämän vahvistaa kommunistitalouksien kaatuminen 1900- luvulla. Kysymykseksi jää: kuinka paljon eriarvoisuutta voimme sietää? Tutkimus ei tarjoa tähän vastausta. Vastaus saadaan vaaleissa, joissa äänestäjät sen kertovat. Havannan kadut. Onnellisuutta näyttää rajoittavan veneen omistamisen kielto; nuoriso myös tuntee halua matkustaa ulkomaille. Viimeaikaisten onnellisuustutkimusten mukaan onnellisuus on suhteellista ja riippuu vertailuryhmästä. Kuubassa kaikki ovat köyhiä. Kuitenkin on selvää, että Miamin serkut dollareineen otetaan avosylin vastaan, kun nämä vielä rantautuvat. Ei ole vaikea ennustaa, että se aika ei ole kaukana.
6 Taloustieteen mukaan ihmisten kannusteet on syytä tunnistaa ja ottaa huomioon. Kiintoisaa on, että kun kolmas teollinen vallankumous digitaalinen vallankumous - loi joukon miljonäärejä, aluksi nämä olivat voittoa tavoittelemattomia nörttejä. Heitä kiinnostivat hauskapito ja coca-cola. Seuraava nörttipolvi olikin jo toista maata. Se halusi rikastua ja monelle se on onnistunut. Puolikapitalistiseksi muuttunut Kiina ohittaa pian Yhdysvallat maailman suurimpana taloutena. Kapitalismi on nostanut Latinalaisen Amerikan maita. Se on jo auttamassa myös Afrikan talouksia. Kapitalismin menestys on tosiasia. Kapitalismiin liittyy vapaus. Tällä on myös varjopuolensa. Kun ihminen ei ole kahlittu, vapaus mahdollistaa opportunismin. Wall Streetilla ja rahoitussektorissa on enemmän työvoimaa kuin monilla muilla aloilla. Sen syitä arvioidessa ei kuitenkaan voi sivuuttaa sitä tosiasiaa, että rahoitusmarkkinoiden toiminnan laajenemisen taustalla on ollut salliva rahapolitiikka. Myös papit voivat olla pörssisijoittajia siinä kuin tavalliset seurakuntalaisetkin. Irlantilaiset menivät halpaan ja ostivat asuntoja halvalla lainarahalla. Islantilaiset maksavat ahneutensa laskua pitkään. Globalisaatio on puolittanut maailman prosentuaalisen köyhyyden Maailmassa on satoja miljoonia ihmisiä vailla riittävää ravintoa, vailla lukutaitoa, vailla puhdasta vettä, vailla perusterveydenhuoltoa. Absoluuttisesti köyhiä on edelleen arviolta 1.3 mrd. Silti historiallinen konvergenssi on tapahtumassa. Vastoin yleistä luuloa, aineistot puhuvat globaalin eriarvoisuuden vähenemisen puolesta. Maailmanpankin tutkimus Dollar and Kraay (2001) arvioi globalisaation vaikutuksia eriarvoisuuteen ja köyhyyteen maailmassa. Globalisaatioon osallistuneissa kehitysmaissa (=1/3 kehitysmaista joissa kaupan kasvu nopeaa, mm. Argentiina, Chile, Unkari, Kiina, Intia, Malesia, Meksiko, Filippiinit, Thaimaa jne.) elää yli puolet kehitysmaiden väestöstä. Globalisaatioon osallistuneiden maiden ulkomaankauppa ja kasvuvauhdit ovat merkittävästi vahvistuneet 1980-luvulta lähtien, tariffit alentuneet ja kasvu kiihtynyt 2.9 %:sta (1970- luvulla) 3.5 %:iin (1980-luvulla) ja 5.0 %:iin (1990-luvulla). Rikkaiden maiden ja globalisaatioon osallistumattomien kehitysmaiden kasvuvauhti on alentunut - eiglobalisoituneilla 3.5 %:sta 0.8 %:iin 1980-l. ja 1.4 %:iin 1990-luvulla. Globalisoituneet maat ovat saavuttaneet tulonmuodostuksessa rikkaita maita. Kuilu muihin kehitysmaihin sen sijaan on kasvanut. Ulkomaankaupan kehityksellä on ollut vahva positiivinen vaikutus kasvuun. Huonot uutiset saavat helpolla ajattelemaan, että maailman pyörät pyörivät vain huonompaan suuntaan. Maailman köyhyysasteita koskevassa tutkimuksessa Sala-I-Martin
7 (2002) tuli tulokseen, että 1 dollarin päivätulolla elävien osuus on pudonnut 20 %:sta 5 %:iin ja 2 dollarin päivätulolla elävien osuus 44 %:sta 18 %:iin maailmassa 20 vuodessa. Maailmassa oli arviolta 300-500 miljoonaa köyhää vähemmän 1998 kuin oli 1970-luvulla. Kaikki käytetyt tulonjaon epätasaisuutta kuvaavat indikaattorit osoittavat, että globaalilla tasolla tulojen epätasaisuus on vähentynyt vuosien 1980 ja 1998 välillä. Globalisaatioprosessi on seurausta siitä, että yritykset hakevat suhteellista etua sijoittumalla talouksiin, jotka sitä tarjoavat. Tämä noudattaa Ricardon suhteellisen edun periaatetta. Aasian nousu käynnistyi läntisen teknologian tuonnilla. Ilman globalisaation tarjoamia mahdollisuuksia Aasian maiden nousu ei olisi ollut mahdollista. Taloustieteilijöille on itsestään selvää, että vapaakauppa on tärkein hyvinvointia edistävä tekijä. Tätä tukevat myös tutkimukset. Vietnamin avautumisen myötä absoluuttinen köyhyys putosi puoleen (75 %:sta 1988 37 %:iin 1998) kymmenessä vuodessa. Kirjallisuutta: Guimaraes, B., and Sheedy, K.D., (2012), A Model of Equilibrium Institutions, mimeo 13.1.2012 Dollar, D., and Kraay, A., (2001), Trade, Growth, and Poverty, Development Research Group, The World Bank, presented at the Wider conference on economic growth and poverty reduction, Helsinki, May 25-26, 2001. Doucouliagos, H., and Ulubasoglu, M., Democracy and Economic Growth: A meta-analysis, School of Accounting, Economics and Finance, Deakin University, Australia (päiväämätön). Downs, A.,(1957), An economic theory of political action in a democracy, Journal of Political Economy, 65, 135-150 Grossman, Herschel, (2002), Make us a king: anarchy, predation, and the state, European Journal of Political Economy, 18, 31-46. Olson, Mancur, (1965), The Logic of Collective Action: Public Goods and the Theory of Groups, Harvard University Press, Cambridge, MA Stigler, G. J., (1971), The theory of economic regulation, Bell Journal of Economics and Management Science, 2, pp. 3 21. Sala-I-Martin, X,( 2002), The Disturbing Rise of Global Income Inequality, NBER Working Paper Series, 8904. Wrangham, R., (2009), Catching Fire. How cooking made us human, 2009, New York: Basic Books.