VASTAUS EUROOPAN SOSIAALISTEN OIKEUKSIEN PILARIA KOSKEVAAN KUULEMISEEN Sosiaalinen tilanne ja EU:n sosiaalinen säännöstö 1. Mitkä ovat mielestänne kiireellisimmät työllisyys- ja sosiaalialan painopisteet? Köyhyyden, sosiaalisen syrjäytymisen ja eriarvoisuuden vähentäminen. Kaikessa politiikassa tulee huomioida päätösten vaikutukset köyhyyden ja eriarvoisuuden lisääntymiseen. Niitä tulee vähentää EU:n Eurooppa 2020 -strategian ja YK:n Kestävän kehityksen Agenda 2030 -tavoitteiden mukaisesti. Riittävä vähimmäistoimeentulo perusoikeutena on varmistettava kaikille kansalaisille. Joistain Euroopan maista vähimmäistoimeentuloturvajärjestelmä puuttuu kokonaan. Toisaalta Suomen kaltaisessa korkean hyvinvoinnin maassa monien perusturvaetuuksien taso on todettu riittämättömäksi mm. Euroopan neuvoston sosiaalisten oikeuksien komitean päätöksissä. Työllisyyden edistäminen ja työpaikkojen luominen työelämän laatu varmistaen. Pitkäaikais- ja nuorisotyöttömyyttä ei pidä hoitaa pakkoaktivoinnin keinoin, joka usein vauhdittaa negatiivisia työelämän trendejä (matalapalkkatyö, epävarmat työolot, työssäkäyvien köyhyys). Tarvitaan positiivisia kannustimia, aktiivista työvoimapolitiikkaa ja ennen kaikkea työpaikkoja, joissa taataan kohtuullinen palkka ja inhimilliset työolot kaikille. Talous- finanssipolitiikan tulee jatkossa olla työllisyyttä, sosiaalisesti kestävää kehitystä, osallisuutta ja oikeudenmukaisuutta tukevaa Terveys- ja hyvinvointierojen kasvun pysäyttäminen. Universaalit ja laadukkaat julkiset palvelut tulee olla kaikkien saatavilla. Palvelut tulee nähdä osaamista, terveyttä, hyvinvointia ja yhteiskunnallista eheyttä tuottavina investointeina, ei vain kuluerinä. Painopistettä tulisi siirtää ennaltaehkäisevään ja terveyttä edistävään suuntaan, jotta vältytään kalliilta korjaavilta toimilta. Tätä voidaan tukea esim. eurooppalaisittain koordinoidulla, terveysperusteisella veropolitiikalla, esim. alkoholi, tupakka, sokeri. EU:n tulee luoda johdonmukainen ja tulevaisuuteen katsova maahanmuutto- ja pakolaispolitiikka. Sosiaalisten oikeuksien vahvistaminen. EU-maat on velvoitettava kunnioittamaan Euroopan sosiaalisen peruskirjan mukaisia perusoikeuksia. 2. Miten voidaan ottaa huomioon erilaiset työllisyystilanteet ja sosiaaliset tilanteet eri puolilla Eurooppaa? EU:n tulisi luoda eriarvoisuuden ja köyhyyden vähentämisen strategia, jota täydentäisivät kansalliset strategiat sekä näitä rahoitusinstrumentit (esimerkiksi uusi EU-ohjelma köyhyyden ja eriarvoisuuden vähentämiseksi, joka voisi sisältää useita eri rahastoja). Köyhyyttä ja eriarvoisuutta sekä niiden vähentämistä käsittelevän eurooppalaisen tutkimuskeskuksen ja - verkoston perustaminen ja rahoittaminen. Verotusta hyvinvoinnin keskeisenä jakajana tulisi koordinoida siten että luotaisiin vähimmäisarvoja, jotka estävät verovuodon ja haitallisen verosuunnittelun sekä tukevat sosiaalista suojelua. Oikeudenmukaista verotusta tulisi edistää koko Euroopan tasolla ja lisäksi kehittää olemassa olevia ja luoda uusia terveysperusteisia veroja. Euroopan sosiaalirahastoa ja muita rakennerahastoja tulisi kasvattaa, jotta erilaisia työllisyystilanteita ja sosiaalisia tilanteita voitaisiin pitkäaikaisesti parantaa. Rahastojen käyttöä aktiivisen työvoimapolitiikan resursoinnissa tulisi lisätä. EU:n talous- ja finanssisäännöstö on sitovaa, se dominoi kansallista talous- ja sosiaalipolitiikkaa ja on johtanut sosiaalipoliittisesti kestämättömiin päätöksiin. Kaikkeen talousohjaukseen tulisi 1
ottaa mukaan sosiaalisten vaikutusten ja työllisyysvaikutusten arviointi, jonka kautta haitalliset taloudelliset päätökset voidaan estää. Sosiaalisia indikaattoreita tulisi lisätä, seurata ja varmistaa niiden vaikuttavuus päätöksenteossa. Vakaus- ja kasvusopimuksen sääntöjä tulee uudelleenarvioida: sosiaaliset investoinnit ja perusoikeudet tulee punnita samalla, kun tarkastellaan alijäämäsäännöksiä. Työ-, sosiaali-, terveys- ja koulutuspolitiikkaa tulisi valvoa perusoikeusnäkökulmasta sekä ohjaussuosituksin. 3. Onko EU:n säännöstö ajan tasalla ja voitaisiinko EU:n toimintaa mielestänne laajentaa? Talous- ja sosiaalipolitiikan tasapainon näkökulmasta EU:n toimivaltaa tulisi lisätä sosiaaliasioissa joissain tapauksissa. Talous- ja sosiaalipolitiikan asymmetrian muuttamiseksi sosiaaliasiat tulisi huomioida paljon nykyistä vahvemmin EU-tasolla. Sosiaalisia indikaattoreita käytetään, mutta ei vielä riittävästi, eikä niillä ole tarpeeksi vahvaa vaikutusta. EU:n toimivaltaa voisi laajentaa sosiaaliasioissa erityisesti vähimmäistasojen määrittelyssä sekä niitä koskevien suositusten tekemisessä sitovimmiksi (esim. vähimmäistoimeentulon puitedirektiivi). EU:n perussopimuksiin tulisi sisällyttää sosiaalinen lisäpöytäkirja. Tähän asti sosiaaliturva on jäänyt osin EU:n toimivallan ulkopuolelle (vaikka käytännössä talousohjauksen kautta EU on vaikuttanut myös jäsenmaiden sosiaaliturvaan), ja jos ei ole nähtävissä suuria mahdollisuuksia kompetenssin laajentamiseen lähitulevaisuudessa, voi yhtenä vaihtoehtona ajatella myös EMU-maiden kesken solmittavaa omaa erillistä sopimusta Euroopan sosiaalisten oikeuksien pilariin kuuluvien asioiden toteuttamisesta samalla tavoin kuin on sovittu EMU:n talouskriteereistä. Yleishyödyllisten palvelujen asema (services of general interest) tulisi mahdollistaa erillisenä suhteessa kilpailu- ja hankintalainsäädäntöön. Terveyteen ja hyvinvointiin oleellisesti liittyvien seikkojen johdosta EU:n tulisi pystyä voimakkaammin poikkeamaan tavaroiden vapaasta liikkumisesta ja kilpailulainsäädännöstä sekä sääntelemään haittoja aiheuttavia aloja (esimerkiksi alkoholielinkeino). Työn ja sosiaaliturvajärjestelmien tulevaisuus 4. Mitkä kehityssuuntaukset ovat mielestänne muutosvoimaisimmat (1-3 vaihtoehtoa) Väestönkehitys (esim. ikääntyminen, muuttoliike) Eriarvoisuus Muu (Köyhyyden lisääntyminen ja sosiaalinen syrjäytymisen lisääntyminen) 5. Mitkä ovat näihin suuntauksiin liittyvät suurimmat riskit ja mahdollisuudet? Eriarvoisuuden ja köyhyyden lisääntyminen pitkittyneen talouden taantuman tai hyvin pienen talouskasvun aikana, mm. velkakestävyyden perusteella tehdyt hyvinvointileikkaukset ja sosiaalisten investointien niukkuus yhdistettynä väestön ikääntymiseen voi luoda Euroopasta taantuvan, näköalattoman ja rapistuvan mantereen. Kasvava pitkäaikais- ja nuorisotyöttömyys uhkaa luoda Eurooppaan menetettyjä sukupolvia ja rapistaa pysyvästi ihmisten osaamista jättäen miljoonien ihmisten potentiaalin käyttämättä. Työmarkkinoiden joustavuus voi johtaa epätyypillisten töiden lisääntymiseen, joista maksetaan vähemmän palkkaa ja jotka lisäävät työntekijöiden epävarmuutta ja myös työssäkäyvien köyhyyttä. 2
Niukkenevat resurssit voivat johtaa eri ryhmien väliseen epäterveeseen sosiaaliseen kilpailuun ja vastakkainasetteluun solidaarisuuden heikkenemiseen ja sosiaalisen levottomuuden, väkivallan, rasismin ja muukalaisvihan lisääntymiseen. Epäoikeudenmukaisesti jakautuva yhteiskunta voi muodostaa uhan koko EU:lle, jos eri yhteiskunnalliset ryhmät ajautuvat kauemmas toisistaan. Hyvinvointi- ja terveyserojen kasvu, koulutustason eriytyminen eri yhteiskuntaluokissa sekä varallisuuden jakautumisen epäoikeudenmukainen kasvu lisäävät polarisaatiota ja heikentävät sosiaalista koheesiota, ostovoimaa ja sisäistä kysyntää tämä vahingoittaa sekä taloutta että laajemmin koko yhteiskuntaa. Lisääntyvä digitalisaatio uhkaa jättää osan väestöstä palveluiden ulkopuolelle (mm. ikääntyneet). Kaikilla ei ole mahdollisuutta eikä taitoja käyttää digitaalisia palveluita, eikä ohjausta ja tukea palvelujen käyttöön ole kaikille saatavilla. Edellisten riskien vastapuolena mahdollisuuksina on sosiaalisen Euroopan vahvistaminen, osaamisen vahvistaminen ja työpaikkojen luominen. Siirtolaisten, pakolaisten ja turvapaikanhakijoiden onnistunut kotouttaminen voisi ratkaista eurooppalaisen väestön vanhenemiseen liittyviä ongelmia. 6. Onko poliittisella tasolla tai instituutioissa tai yrityksissä olemassa tai kehitteillä käytäntöjä, joita voisitte suositella vertailukohdiksi? Perusturvan riittävyyden arviointi. Suomessa perusturvan riittävyyden arviointi on taattu lainsäädännöllä. Tämä arviointi voitaisiin yhdistää EU-tasolla riittävän vähimmäistoimeentulon laskemiseen ja seuraamiseen. Toimeentulotuen KELA-siirto. Suomessa toteutetaan vuoden 2017 alusta toimeentulotuen perusosan siirto kunnilta valtiolliselle Kansaneläkelaitokselle. Tämä asettaa toimeentulotukea saamaan oikeutetut yhdenvertaisempaan asemaan ja lisää vähimmäistoimeentuloturvan universalismia. Lapsilisät. Suomessa maksetaan vanhemmille lapsilisää jokaisesta lapsesta. Lapsilisäjärjestelmä voitaisiin luoda jokaiseen EU-maahan. Äitiyspakkaus. Suomessa lapsen saavat vanhemmat saavat noin 50 vauvan vaatteen ja hoitotarvikkeen äitiyspakkauksen ennen lapsen syntymää. Äitiyspakkauksen saamisen ehtona on todistus neuvolasta tai lääkäristä, mikä samalla mahdollistaa neuvolan terveyttä edistävän ja ennaltaehkäisevän toiminnan ennen lapsen syntymää. Päivähoitojärjestelmä. Suomessa on käytössä päivähoito, jossa lapsen oikeus on saada 9 kuukauden iästä alkaen varhaiskasvatusta. Tämä on lapsen oikeus, mutta se myös lisää vanhempien mahdollisuuksia työssäkäyntiin ja muuhun yhteiskuntaosallisuuteen. Ilmainen kouluruoka. Suomessa peruskoulussa on ilmainen kouluruoka. Se tasa-arvoistaa lapsia ja tarjoaa heille terveellistä ja monipuolista ravintoa tärkeässä kasvuvaiheessa. 7. Oletteko samaa mieltä tässä esitetystä toimintamallista Euroopan sosiaalisten oikeuksien pilarin perustamiseen? Samaa mieltä Tarkentakaa: SOSTE näkee Euroopan komission luonnoksen Euroopan sosiaalisten oikeuksien pilarista tärkeäksi aloitteeksi, joka nostaa vahvemmin esiin sosiaalisia oikeuksia talouden rinnalle. Keskustelu 3
sosiaalisten oikeuksien pilarista vahvistaa myös perusoikeuksien ja Euroopan sosiaalisen peruskirjan tunnettuutta. SOSTE painottaa, että pilarin politiikka-alueet tulisi kääntää selkeiksi tavoitteiksi ja toimintaohjelmiksi sekä esittää samalla taloudellisia instrumentteja (mm. rakennerahastot) pilarin toteuttamiseksi. Muussa tapauksessa pilarista uhkaa tulla vain lista yleviä periaatteita ja suosituksia, joita ei käytännössä toteuteta. Jotta pilarilla saataisiin aikaan todellisia muutoksia, sillä olisi hyvä olla jonkinasteista velvoittavuutta kansalliset erityispiirteet huomioiden. EU:n valta tunkeutuu tällä hetkellä talouspolitiikan kautta kansallisen sosiaalipolitiikan alueelle määritellen sen liikkumavaraa ja jos asialle ei tehdä mitään, niin nimenomaan se rapauttaa sosiaalista Eurooppaa. Mielestämme EU:n toimivallan lisääminen mm. sosiaaliturvan vähimmäisarvojen määrittelemisessä ei veisi päätäntävaltaa kansalliselta sosiaalipolitiikalta, vaan vahvistaisi sosiaalipolitiikan arvoa. Pilarin suhde olemassa oleviin sopimuksiin, strategioihin ja muuhun ohjaukseen ja koordinaatioon (mm. Eurooppa 2020-strategia ja EU:n talouspoliittinen ohjausjakso) tulee selkiyttää. Mm. eriarvoisuuden ja köyhyyden vähentäminen tulee integroida Eurooppa 2020-strategian köyhyystavoitteeseen. Euroopan sosiaalisten oikeuksien pilarin tulisi koskea koko EU:n aluetta, ei vain euromaita. Euroopan sosiaalisten oikeuksien pilari tulisi saada yhdenmukaiseksi Euroopassa jo olemassa olevien ihmisoikeussopimusten (mm. Euroopan sosiaalinen peruskirja, YK:n ihmisoikeuksien julistus) ja muiden suojajärjestelmien kanssa. 8. Oletteko samaa mieltä pilarin soveltamisalasta, siihen kuuluvista aloista ja tässä ehdotetuista periaatteista? Onko olemassa näkökohtia, joita ei ole vielä riittävästi ilmaistu tai katettu? Vaikka olemme samaa mieltä periaatteista, ratkaisevaa on, miten ne toimeenpannaan ja miten tiettyjä käsitteitä ymmärretään. Esimerkiksi joustoturva (flexicurity) ei ole toiminut sosiaalisen koheesion välineenä, pikemminkin päinvastoin. On hyvä, että vähimmäistoimeentuloon kiinnitetään huomiota, mutta toisaalta puhutaan myös perusturvan kestävyydestä, mikä tuo potentiaalisen alustan perusoikeuksia polkeville käytännöille. Eli vaikka pilarissa pääasiassa painotetaan sosiaalisen suojelun tärkeyttä, puutteita on riittävyyden ja kestävyyden välisen suhteen analyysissä. Eriarvoisuutta, köyhyyttä ja sosiaalista syrjäytymistä ei mainita keskeisinä haasteina, eikä niille ole pilarissa omaa politiikan alaansa. Pilari ei korvaa tarvetta kattavaan ja integroituun köyhyyden vastaiseen strategiaan EU:n tasolla, vaikka se voi tukea sitä. Pilarissa tulee huomioida lasten oikeuksien näkökulma ja varmistaa kaikkien lasten suojeleminen köyhyydeltä ja syrjäytymiseltä. Pilarissa tulee osoittaa kasvavan eriarvoisuuden vaikutukset lasten ja perheiden köyhyysriskin kasvuun. Kattava sosiaaliturva tulee turvata sekä työelämän ulkopuolella oleville, että työssäkäyville köyhille vanhemmille. Sukupuolten tasa-arvo ja yhdenvertaisuus tulisi huomioida pilarin aihe-alueissa läpileikkaavasti. Siirtolaisten, turvapakanhakijoiden ja pakolaisten tilanne, kotouttaminen sekä sosiaalisten oikeuksien piiriin pääseminen tulisi huomioida pilaria rakennettaessa. 4
Pilarissa mainitun sosiaalisen dialogin ei tulisi koskea vain työntekijöitä ja ammattiliittoja, vaan myös muuta kansalaisyhteiskuntaa. Myös osallisuutta yhteiskuntaan ja päätöksentekoon tulisi käsitellä pilarissa tarkemmin: Osallisuus palveluiden suunnitteluun ja arviointiin Osallisuuden, kuulluksi tulemisen ja oman elämänhallinnan elementit Lähiyhteisöihin osallistumisen tukeminen Osallisuus digitalisaatiossa, mahdollisuudet osallistua digitaaliseen kehitykseen (mm. koululaisten digitaalisen eriarvoisuuden vähentäminen) 9. Millä aloilla ja periaatteilla olisi eniten merkitystä euroalueen uuden lähentymisen kannalta? (Valitse 1-5 vaihtoehtoa) Kommentit: 1. Taidot, koulutus ja elinikäinen oppiminen 2. Joustavat työsopimukset ja työsuhdeturva 3. Ammatinvaihdon turvaaminen 4. Työllisyyden aktiivinen tukeminen 5. Sukupuolten tasa-arvo sekä työn ja yksityiselämän yhteensovittaminen 6. Yhtäläiset mahdollisuudet 7. Työehdot 8. Palkat 9. Työterveys ja työturvallisuus 10. Työmarkkinaosapuolten vuoropuhelu ja työntekijöiden osallistuminen 11. Integroidut sosiaaliedut ja -palvelut 12. Terveydenhuolto ja sairausetuudet 13. Eläkkeet 14. Työttömyysetuudet 15. Vähimmäistoimeentulo 16. Vammaisetuudet 17. Pitkäaikaishoito 18. Lastenhoito 19. Asuminen 20. Peruspalvelujen saatavuus On vaikea valita vain joitakin alueita, koska myös muut ovat tärkeitä ja ne tukevat toisiaan ja koska yksi alue/ulottuvuus ei toimi ilman muita. Kaikki edellä esitetyt elementit ovat tärkeitä ja kyseessä on synergia alueiden välillä. Kannatamme sosiaalisen osallisuuden laaja-alaista ja integroitua lähestymistapaa, joilla varmistetaan kaikille pääsy oikeuksien, resurssien ja palvelujen piiriin. 10. Miten ne tulisi ilmaista ja ottaa käyttöön? Katsotteko, että vähimmäisnormeja tai vertailuarvoja voitaisiin soveltaa tietyillä aloilla ja toisivatko ne lisäarvoa ja jos vastaus on kyllä, mistä aloista olisi kyse? Vähimmäisnormeja ja vertailuarvoja voitaisiin soveltaa vahvemmin myös sosiaaliasioissa ottaen kuitenkin huomioon jäsenmaiden erilaisuus ja kansalliset erityispiirteet. Normit ja vertailuarvot tulisi suhteut- 5
taa jäsenmaiden omiin tilanteisiin. Vähimmäisnormeilla tulisi olla myös riittävästi velvoittavuutta, jotta niitä noudatetaan. Tällaisia aloja voisi olla mm.: Vähimmäistoimeentulo Universaalit palvelut, päivähoito Sosiaaliseen suojeluun käytettävät menot Vähimmäisnormeja ja vertailuarvoja voisi sisällyttää pilariin samalla periaatteella kuin niitä on sisällytetty Euroopan sosiaaliseen peruskirjaan. Mallia voitaisiin ottaa myös YK:n taloudellisia, sivistyksellisiä ja sosiaalisia oikeuksia koskevasta sopimuksesta ja sen valvontamekanismeista. Tarkemmat kommentit aloittain 1. Taidot, koulutus ja elinikäinen oppiminen Pilarissa tulee painottaa varhaiskasvatuksen merkitystä sosiaalisena investointina. Perustason kielitaito, luku- ja kirjoitustaito, laskutaito ja tietoteknisten taitojen lisäksi terveyden lukutaito ja sosiaalinen lukutaito luovat perustan oppimiselle. Terveyden ja sosiaalisen lukutaidon vahvistamiseksi kaikilla tulee olla mahdollisuus saada asiallista sekä yksilön että yhteisön hyvinvointiin liittyvää tietoa. Ihmisillä, joilla on kontrolli omaan elämään, on suurempi kapasiteetti taloudelliseen ja sosiaalisen panostukseen sekä elää terveempää elämää Tässä kohdassa tulisi huomioida työmarkkinoiden ja yhteiskunnan lisäksi yksilön tarpeet: Jotta koulutustulosten laatua ja merkityksellisyyttä voitaisiin parantaa, koulutusjärjestelmistä on tultava tehokkaampia ja tasa-arvoisempia ja niiden on vastattava paremmin työmarkkinoiden ja yhteiskunnan sekä yksilön tarpeisiin. Suotuisat kouluolosuhteet ja opetus, jotka mahdollistavat oppilaan omien vahvuuksien käytön ( koulutuksen imu ), luovat edellytyksiä menestyksekkäälle oppimiselle ja myöhemmin jatkoopinnoille ja työelämälle. Suotuisat kouluolosuhteet lisäävät oppilaan hyvinvointia, jolla on selkeä yhteys oppimiseen ja oppimistuloksiin. Elämänhallinnan tukeminen opetuksen rinnalla on olennaista erityisesti heikommassa asemassa olevien oppilaiden kohdalla. b. Tässä kohdassa tulisi huomioida YK:n vammaisten oikeuksien sopimuksen artikla 24 vammaisten henkilöiden oikeudesta koulutukseen. http://www.ykliitto.fi/sites/ykliitto.fi/files/vammaisten_oikeudet_2016_net.pdf c. Heikosti koulutettuja nuoria ja työikäisiä on kannustettava parantamaan taitojaan. Pelkkä kannustaminen ei riitä vaan tarvitaan tukea ja ohjausta. 2. Joustavat työsopimukset ja työsuhdeturva 3. Ammatinvaihdon turvaaminen 4. Työllisyyden aktiivinen tukeminen a. Kohdassa tulisi huomioida Euroopan parlamentin päätöslauselma 29. lokakuuta 2015 neuvoston suosituksesta pitkäaikaistyöttömien työllistämisestä (2015/2820(RSP)), jossa todetaan, että yksilöllinen arviointi olisi tehtävä, ennen kuin kyseinen henkilö on ollut työttömänä 12 kuukaut- 6
ta, jotta varmistetaan, että työllistymissopimus voidaan tehdä ennen kuin työttömyys on kestänyt 18 kuukautta (http://www.europarl.europa.eu/sides/getdoc.do?pubref=- //EP//NONSGML+TA+P8-TA-2015-0389+0+DOC+PDF+V0//FI) b. Samaisesta asiakirjasta voi nostaa kohdan: kannattaa ehdotusta kaikkien pitkäaikaistyöttömän jälleenintegrointiin työmarkkinoille osallistuvien toimijoiden (mukaan luettuina mahdolliset kansalaisyhteiskunnan järjestöt) tiiviistä yhteistyöstä ja toiminnan tehokkaasta koordinoinnista ja sellaisen keskitetyn yhteyspisteen perustamisesta, jossa työttömällä henkilöllä on tukenaan ammattitaitoinen, hänen tapaustaan käsittelevä henkilö; toteaa, että tämä työmarkkinoille jälleenintegrointi ei saa keskeytyä, vaikka työttömän henkilön tukijärjestelmä vaihtuisi toiseksi; c. Kohtaan tulisi lisätä toimenpide: Osatyökykyisten työssä jatkamiseen ja työllistymiseen tulee tarjota tukea ja välineitä. 5. Sukupuolten tasa-arvo sekä työn ja yksityiselämän yhteensovittaminen Työn ja perheen yhteensovittamisen, miesten mahdollisuuksien osallistua lasten kasvattamiseen, joustavien työaikojen, naisten työssäkäynnin mahdollistamisen ja oppisopimuskoulutuksen kehittäminen on tärkeää tästä näkökulmasta. 6. Yhtäläiset mahdollisuudet Vammaiset henkilöt syrjäytyvät muuta väestöä yleisemmin koulutuksesta, työelämästä ja yhteiskunnallisesta osallistumisesta. a. Vammaisten ja osatyökykyisten ryhmien yhtäläisiä mahdollisuuksia osallistua avoimille työmarkkinoille on parannettava varmistamalla yhtäläinen kohtelu kaikilla elämän alueilla ja luomalla osallisuutta edistäviä ympäristöjä mahdollisimman varhaisessa vaiheessa. 7. Työehdot 8. Palkat 9. Työterveys ja työturvallisuus 10. Työmarkkinaosapuolten vuoropuhelu ja työntekijöiden osallistuminen Osallisuus ja demokratiakysymykset tulisi nähdä laajemmin, ja ne koskevat myös muita kansalaisryhmiä ja kansalaisyhteiskuntaa kuin työssä olevia ja heidän etujärjestöjään. 11. Integroidut sosiaaliedut ja -palvelut Sosiaalietujen ja -palvelujen joustamattomuus toimii esteenä vammaisten henkilöiden aktiivisen osallisuuden edistämisessä. Sosiaaliturvan ja työtulojen yhteensovittamista on kehitettävä osatyökykyisten työmarkkinoille osallistumisen helpottamiseksi. 12. Terveydenhuolto ja sairausetuudet Kohtaa tulisi laajentaa pelkkää hoitopalvelua laajemmaksi (lisäys tummennetulla): a) Jokaisella on oltava mahdollisuus saada nopeasti laadukkaita ennaltaehkäiseviä ja hoitavia terveydenhuoltopalveluja, hoidon onnistumiseksi tarvitsemansa lääkkeet ja muut tarvikkeet sekä hoidon jälkeistä kuntoutusta ja muuta tukea toipumiseen. Niiden tarvitseminen ei saa johtaa köyhyyteen tai taloudelliseen ahdinkoon. Ihmisten vaikeudet saada tarvitsemaansa hoitoa liittyvät paitsi epätasa-arvoiseen hoitoon pääsyyn (eli pitkiin hoitojonoihin julkisessa terveydenhuollossa), myös siihen, ettei ihmisillä ole varaa hankkia tarvitsemi- 7
aan lääkkeitä. Lisäksi kulkemisen kustannukset terveydenhuollon palveluihin ovat monille liian korkeat. Toipumisen kannalta myös hoidon jälkeinen kuntoutus ja vertaistuki ovat olennaisia. 13. Eläkkeet 14. Työttömyysetuudet 15. Vähimmäistoimeentulo Riittävä vähimmäistoimeentulo tulisi pilarissa määritellä kunkin jäsenmaan tulotason ja taloudellisten mahdollisuuksien mukaan. Hyvänä ohjenuorana voisivat toimia Euroopan neuvoston sosiaalisen peruskirjan 12 ja 13 artiklat. Niissä on määritelty minimitaso sekä vakuutusmuotoisille sosiaalietuuksille että sosiaaliavustuksille kunkin jäsenmaan tulotason mukaan. Euroopan neuvoston sosiaalisten oikeuksien komitea on tehnyt arvokasta työtä artikloiden tulkitsemisesta käytäntöön ja antanut periaatekantoja, jotka ovat arvokkaita myös sosiaalista pilaria rakennettaessa. 16. Vammaisetuudet Vammaisille henkilöille on varmistettava yksilölliset palvelut, joita tarjoaa riittävän koulutetut ammattilaiset, sekä riittävä sosiaaliturva, joka mahdollistaa säällisen elintason. Sosiaaliturvaetuuksien ja työtulojen yhteensovittamista on kehitettävä. 17. Pitkäaikaishoito Pitkäaikaishoidossa olisi kehitettävä esteettömyyttä. Tähän panostamalla ja myös nykyteknologiaa hyödyntämällä voidaan tukea vanhusten pidempiaikaisempaa kotona-asumista ja helpottaa myös omaishoitajien työtaakkaa. Tavoitteena pitkäaikaishoidossa on varmistaa riittävä hoiva ja palvelut kaikille vanhuksille. Arvokas, arvostava vanhuus. 18. Lastenhoito Päivähoito on tärkeää myös lasten oikeuksien ja osallisuuden näkökulmasta, ei vain vanhempien työllistymisen näkökulmasta. 19. Asuminen Kohtuuhintaiseen vuokra-asuntotuotantoon panostetaan nykyistä enemmän. Ongelma on suurin kasvukeskuksissa, mutta myös monilla pienemmillä paikkakunnilla on pula kohtuuhintaisista asunnoista. Asuntorakentamista ei tule nähdä kustannuksena vaan hyvinvointi-investointina. Turvapaikanhakijoiden kotoutuminen ja asettuminen kasvattaa merkittävästi kohtuuhintaisten asuntojen kysyntää kasvukeskuksissa. Kasvavaan tarpeeseen tulee varautua ajoissa kaavoitusta ja asuntorakentamista koskevassa päätöksenteossa. Erityisryhmien asumista tuetaan taloudellisesti ja tarvittavilla tukipalveluilla. Asunnottomuus on mahdollista ratkaista yhdistämällä taloudellista tukea ja tukipalveluja sekä riittävällä asuntorakentamisella. Vaatimus pieni- ja keskituloisia talouksia on tuettava omistusasunnon hankkimisessa ei yksin riitä, vaan tarvitaan kohtuuhintaisia vuokra-asuntoja. c) Integroituja asumis- ja tukipalveluja tulisi tarjota henkilöille, joilla on erityisen tuen tarpeita, itsenäisen elämän ja osallisuuden mahdollistamiseksi. 20. Peruspalvelujen saatavuus 8
Sosiaali- ja terveyspalveluilla on rajallinen merkitys ihmisten hyvinvoinnille ja terveydelle. Ne syntyvät pääosin arjen ympäristöissä, joten elinympäristöllä ja sen toimivuudella, kaupunkisuunnittelulla, kulttuuripalveluilla, perimällä ja elintavoilla sekä osallisuuden kokemuksella on tärkeä rooli hyvinvoinnin ja terveyden rakentumiselle. Myös työllisyydellä on vaikutusta hyvinvointiin ja terveyteen. Keskeistä on myös valtion päätöksillä toteutettava yleinen yhteiskuntapolitiikka sekä hyvinvointiin liittyvä säätely, kuten alkoholi- ja tupakkapolitiikka sekä tulonjako. Pilarissa on tunnistettava, että sosiaalipalveluilla on tärkeä rooli ihmisten tukemisessa siinä, että he saavuttavat sosiaaliset oikeutensa. Jotta sosiaalipalvelut olisivat tehokkaita, tulee työntekijöiden olla asianmukaisesti koulutettua ja henkilöstömitoituksen on oltava riittävä. Hyvinvointi- ja terveyserojen kaventaminen edellyttää sosiaali- ja terveydenhuollon integraatiota. Vain nivomalla nykyistä paremmin yhteen perusterveydenhuolto ja erikoissairaanhoito sekä lisäämällä terveydenhuollon ja sosiaalihuollon yhteistyötä, on mahdollista kaventaa hyvinvointi- ja terveyseroja. Uusia sähköisiä palvelumuotoja tulee kehittää unohtamatta kuitenkaan erityisryhmiä tai ihmisen tarvetta tulla kohdatuksi kasvotusten. Erityisesti verkkopalveluiden saavutettavuus on varmistettava kaikissa digitalisaatiohankkeissa. Tämä koskettaa erityisesti iäkkäitä ihmisiä sekä näkö- ja kuulovammaisia sekä niitä ihmisryhmiä, joilla sähköisten palvelujen käyttö on haastavaa terveydellisistä tai muista syistä. Palveluiden toteuttaminen esteettömästi mahdollistaa kaikille palveluja tarvitseville palvelujen piiriin pääsyn ja mahdollisuuden käyttää niitä toimintakyvyn tai terveyden sitä estämättä. Pankkitunnusten pitäisi olla kaikkien oikeus. Ihmisten yhdenvertaisuuden turvaamiseksi myöskään terveydenhuollon asiakasmaksut eivät saa muodostua esteeksi yhdenvertaisen lääkehoidon tai sosiaali- ja terveydenhoidon toteutumiselle. 9