Opintojakso 7 Sukupuolielimet Lue tämä ennen kuin aloitat 1. Tämän opintojakson tarkoituksena on antaa perustiedot ihmisen sukupuolielinten rakenteesta ja toiminnasta. Se auttaa sinua ymmärtämään sukupuolielinten sairauksia ja kuinka niitä voidaan hoitaa yrttien avulla. 2. Aineistoa ei ole tarkoitus lukea läpi kerralla. Asioiden omaksumisen helpottamiseksi sopivien aihekokonaisuuksien loppuun on sijoitettu pohdittavaksi -ruutu. 3. Vastaamalla ruudussa esitettyihin kysymyksiin voit testata, kuinka hyvin olet omaksunut jakson keskeisen sisällön. Voit vastata lyhyesti merkitsemällä pääkohdat ranskalaisin viivoin tai kirjoittamalla lyhyet esseevastaukset. 4. Luettuasi näin koko seitsemännen opintojakson, voit vastata koekysymyksiin.varaa aikaa vastaamiseen riittävästi; useimmille noin 90 minuuttia on riittävä aika, mutta voit toki käyttää enemmänkin aikaa. Kokeessa voit viitata kurssin aineistoon. Suomenkielinen laitos: A. Vogel Oy / A. Vogel Institute, Kumitehtaankatu 5, 04260 Kerava. 2004 Englanninkielinen alkuperäisteksti: Bioforce Canada Inc. October 2000.
Sisällysluettelo 1 Johdanto...1 Osa A: Sukupuolielinten rakenne ja toiminta...2 2 Naisen sukuelinten rakenne ja toiminta...2 2.1 Emätin...3 2.2 Kohtu...3 2.3 Munanjohtimet...3 2.4 Munasarjat...4 3 Kuukautiskierto...5 3.1 Pohdittavaksi...7 4 Vaihdevuodet...8 5 Rinnat...9 6 Miehen sukupuolielimet...10 6.1 Kivekset...11 6.2 Siemennuora...12 6.3 Eturauhanen...12 6.4 Pohdittavaksi...12 Osa B: Sukupuolielinten sairauksia...13 7 Naisen sukupuolielinten sairaudet...13 7.1 Dysmenorrea eli kivuliaat kuukautiset...13 7.2 Kuukautiskierron häiriöt...13 7.3 PMS-oireet...14 7.4 Tulehdukset...14 7.5 Endometrioosi...15 7.6 Myoomat (kohdun lihaskasvaimet)...15 7.7 Menopaussi...16 7.8 Kohdun ulkopuolinen raskaus...16 7.9 Syövät...16 8 Miehen sukupuolielinten sairaudet...17 8.1 Tulehdukset...17 8.2 Eturauhasen hyvänlaatuinen liikakasvu...17
8.3 Eturauhassyöpä...18 8.4 Kivessyöpä...18 8.5 Pohdittavaksi...18 Osa C: Fytoterapeuttiset kasvit...19 9 Esittely...19 10 Helokkiöljy (EPO)...20 11 Agnus castus (Siveydenpuu)...21 12 Salvia officinalis (Rohtosalvia)...23 13 Sahapalmu (Serenoa repens)...25 14 Muut rohtokasvit...26 15 Yhteenveto...28 15.1 Pohdittavaksi...29
1 Johdanto Organismin kyky lisääntyä on yksi merkittävimmistä ominaisuuksista, joka erottaa elävän ei-elävästä materiasta. Alkeellisilla organismeilla on yksinkertainen tapa lisääntyä. Esim. sienet ja bakteerit lisääntyvät yksinkertaisesti jakautumalla kahteen osaan; tätä prosessia kutsutaan nimeltä kahtia jakautuminen. Lisääntyminen tällä tavoin luo uusia organismeja, joilla on täysin samanlainen geneettinen koostumus. Se on yksinkertainen, tehokas ja nopea tapa lisääntyä. Esimerkiksi bakteerit voivat jakautua kymmeniä kertoja päivässä. Tuona aikana yksi bakteeri voi siis muodostaa lukuisan joukon uusia bakteereita! Siten ei kuitenkaan muodostu kovin laajaa geneettistä vaihtelevuutta, mikä on tärkeää lajien säilymisen kannalta. Monimutkaisimpien organismien kuten nisäkkäiden lisääntymisprosessissa tarvitaan kaksi eri yksilöä. Tällä tavoin näiden yksilöiden geenit voivat sekoittua mahdollistaen lajin laajemman geneettisen variaation. Tämän ansiosta monimutkaisimmilla oraganismeilla on suuremmat eroavaisuudet, jolloin ne ovat selviytymiskykyisempiä. Seksuaalinen lisääntyminen vaatii mies- ja naissukupuolielimet, jotka ovat anatomisesti erilaiset. Sekä miehillä että naisilla on erikoistuneet lisääntymissolut, joita kutsutaan sukusoluiksi eli gameeteiksi. Miehillä soluja kutsutaan siittiösoluiksi. Siemennesteessä on niiden lisäksi muita eritteitä. Naisilla sukusoluja kutsutaan munasoluiksi. Sukusolut sisältävät geneettistä materiaalia, joka tunnetaan nimellä geenit. Ne sijaitsevat kromosomeissa. Kromosomit siirtyvät sukupolvelta toiselle. Toisin kuin sukusolut, jokainen kehossamme oleva solu sisältää 46 kromosomia, jotka ovat järjestäytyneet 23 pariin. Siittiössä ja munasolussa on vain 23 kromosomia yksi jokaisesta parista. Siittiö, jossa on siis 23 näistä kromosomeista, hedelmöittää munasolun, joka myös sisältää 23 kromosomia. Tuloksena on hedelmöittynyt munasolu eli tsygootti, jossa on 46 kromosomia tai 23 paria. Parin toinen puolisko on saatu isältä ja toinen äidiltä. Hedelmöitymisen jälkeen tsygootti kiinnittyy kohdun limakalvoon, jossa se kasvaa ja kehittyy. Tätä kutsutaan raskausajaksi ja se kestää ihmisillä 40 viikkoa viimeisten kuukautisten alkamispäivästä laskien. Miehen sukupuolielinten tarkoituksena on siten tuottaa ja luovuttaa siemennestettä. Naisen sukupuolielinten tarkoitus on paljon monimutkaisempi. Munasolun tuotannon ja luovuttamisen lisäksi niiden täytyy ravita ja ruokkia hedelmöittynyt munasolu raskauden aikana, kunnes sikiö on syntynyt. Sen jälkeen vauvaa täytyy rintaruokkia, kunnes vauvan hampaat kehittyvät ja se pystyy syömään normaalia ruokaa. Tässä vaiheessa on hyödyllistä selventää muutamia termejä joita käytetään kuvaamaan mies- ja naissukuhormoneja. Androgeeni on geneerinen nimi mieshormoneille, joukolle kemikaaleja, jotka saavat aikaan miehiset ominaisuudet. Testosteroni, jota muodostuu kiveksissä, on androgeeni. A. Vogel Institute Fytoterapian jatkokurssi, opintojakso 7 1
Naishormonit-sanaa käytetään kuvaamaan ryhmää aineita (estrogeenit ja keltarauhashormonit), jotka saavat aikaan naiselle tunnusomaiset ominaisuudet. Estradioli ja estrioli ovat yleisiä estrogeenejä, joita on naisen verenkierrossa. Keltarauhashormoni on termi, jota käytetään kuvaamaan ryhmää kemikaaleja, joista tärkein on progesteroni. Osa A: Sukupuolielinten rakenne ja toiminta 2 Naisen sukuelinten rakenne ja toiminta Naisen sukuelimet voidaan jakaa ulkoisiin ja sisäisiin elimiin. Ulkoisia elimiä kutsutaan yhteisnimellä ulkosynnyttimet, ja ne sijaitsevat välilihassa, josta muodostuu väylä sisäisiin sukupuolielimiin. Naisen sisäiset sukupuolielimet sijaitsevat lantion ontelossa. Näitä ovat: vagina eli emätin kohtu kaksi munanjohdinta kaksi munasarjaa Kuva 1. Kaavakuva naisen sukupuolielimistä. A. Vogel Institute Fytoterapian jatkokurssi, opintojakso 7 2
Kuva 2. Kaavakuva kohdun, munanjohtimien ja munasarjojen sijainnista. 2.1 Emätin Emätin on lihaksesta ja limakalvosta muodostunut putki, joka yhdistää ulkoiset ja sisäiset sukupuolielimet. Se sijaitsee peräsuolen ja virtsarakon välissä (ks. kuva 1). Emättimen pinnassa on limakalvo, jota reunustaa kerrostunut, vahva levyepiteeli, joka on löysillä poimuilla. Nämä poimut antavat emättimen limakalvolle mahdollisuuden venyä paljon sen normaalia kokoa suuremmaksi mahdollistaen väylän lapselle synnytyksen aikana. Murrosiän jälkeen ja ennen vaihdevuosia emättimessä elää mikrobi Lactobacillus acidophilus. Se tuottaa maitohappoa pitäen emättimen ph:n 3,5-4,5 välillä. Happamuus ehkäisee useimpien välilihan kautta pääsevien mikrobien kasvun emättimessä. 2.2 Kohtu Tämä ontto, lihaksikas, päärynänmuotoinen elin sijaitsee lantio-ontelossa virtsarakon takana. Kohdun seinämät muodostuvat kolmesta kudoskerroksesta. Paksuin näistä on kohtulihas (myometrium), joka on joukko sileitä lihassyitä. Kohtulihas supistuu synnytyksen aikana aiheuttaen supistukset. Sisin kerros, kohdun limakalvo (endometrium) peittää kohdun pintaa. Siinä on suuri määrä limaa erittäviä rauhasia ja verisuonia, jotka mahdollistavat tsygootin (hedelmöittyneen munasolun) ruokkimisen sen jälkeen, kun se on kiinnittynyt kohdun seinämään. Uloimpana kohdun yläosaa peittää vatsakalvo, joka toimii kohdun päällyskalvona (perimetrium). 2.3 Munanjohtimet Molemmat munanjohtimet eli munatorvet ovat 10-15 cm pitkät ja niiden päät laajenevat suppilomaisiksi. Munanjohtimien päissä on sormimaisia ulokkeita, A. Vogel Institute Fytoterapian jatkokurssi, opintojakso 7 3
joita kutsutaan munanjohtimien ripsuiksi eli fimbrioiksi. Ne ovat läheisessä yhteistyössä munasarjojen kanssa. Munanjohtimien seinämät muodostuvat sileistä lihassyistä ja niiden sisäpintaa peittää värekarvaepiteeli. Niiden tarkoituksena on tarjota väylä munasolulle munasarjasta kohtuun. Ovulaatiossa munasolu vapautuu munasarjasta, minkä jälkeen munanjohtimen ripsut nappaavat sen munanjohtimeen. Munasolu siirtyy värekarvojen aaltoilun ja lihaskerroksen peristalttisten liikkeiden kuljettamana munanjohtimen läpi kohtuun. Munanjohdin tarjoaa ideaalisen ympäristön munasolun ja siemennesteen kohtaamiseen. Munasolun hedelmöittyminen tapahtuu useimmiten munanjohtimissa. Tämän tapahtuman jälkeen hedelmöittynyt munasolu eli tsygootti kulkeutuu munanjohtimien läpi kohtuun, jossa se kiinnittyy limakalvoon. 2.4 Munasarjat Munasarjat ovat naisen sukurauhaset ja verrattavissa miehen kiveksiin. Munasarja on noin 3 cm pitkä, 2 cm leveä ja 1 cm paksu. Sen ydinkerros muodostuu sidekudoksesta, ja sen pinnassa on varhaismunarakkuloita. Jokainen näistä rakkuloista sisältää munasolun, jossa on 23 kromosomia. Syntymässä munasarjat ovat inaktiivisia, mutta ne sisältävät yhteensä pari miljoonaa kypsymätöntä varhaismunarakkulaa. Murrosiän jälkeen osa niistä kypsyy muutama kerrallaan prosessissa, joka on monimutkaisesti linkittynyt kuukautiskierron hormonaalisiin muutoksiin. Nämä kypsyvät rakkulat kehittyvät sitten munarakkulaksi. On kiinnostavaa seurata varhaismunarakkulan vaiheittaista kypsymistä. Joka kuukausi aivolisäkkeen etulohko erittää rakkulaa eli follikkelia stimuloivaa (FSH) hormonia eli follitropiinia, jonka vaikutuksesta follikkelin pintaa peittävät solut alkavat tuottaa estrogeeniä. Lukuisat follikkelit alkavat kehittyä (muodostuen munarakkulaksi), mutta vain yksi follikkeli saavuttaa täyden kypsyyden. Lopulta tämä rakkula repeää, jolloin munasolu vapautuu, eli tapahtuu ovulaatio. Loput puoliksi kehittyneet munarakkulat lakkaavat toimimasta ja surkastuvat pois. Ovulaation jälkeen munasolun vapauttanut follikkeli kehittyy keltarauhaseksi (corpus luteum), joka tuottaa progesteroni- ja estrogeenihormoneita. Tämän saa aikaan luteinisoiva hormoni (LH), jota aivolisäkkeen etulohko erittää. Jos munasolu on hedelmöittynyt ja tsygootti pääsee kiinnittymään, tsygoottia ympäröivä kohdun limakalvo alkaa tuottaa hormonia nimeltä koriongonadotropiini (hcg), joka stimuloi keltarauhasta jatkamaan hormonien eritystä raskauden kolme ensimmäistä kuukautta. Jollei munasolu hedelmöity, keltarauhanen alkaa surkastua noin 10 päivän kuluttua ovulaatiosta ja progesteronitaso putoaa. Tämä aiheuttaa kohdun limakalvo-seinämien pinnan vuotamisen ja kuukautiset alkavat. Keltarauhasesta tulee säikeinen ja se muuttuu valkoarveksi (corpus albicans). Yleisimmässä raskaustestissä mitataan virtsasta hcg:n määrää. Tämä hormoni näkyy virtsassa yleensä ensimmäisten kolmen viikon aikana munasolun kiinnittymisestä. A. Vogel Institute Fytoterapian jatkokurssi, opintojakso 7 4
Joskus kypsyy yhtä aikaa useampi kuin yksi munarakkula. Tällöin saman kuukautiskierron aikana vapautuu kaksi tai useampi munasolu. Kun näin tapahtuu ja munasolut hedelmöittyvät, seurauksena on moniraskaus. Eläimillä kuten koirilla ja kissoilla tämä on yleistä, mutta ihmisillä melko harvinaista. Kuva 3. Kaavakuva munasarjasta. 3 Kuukautiskierto Kuukautiskierto muodostuu säännönmukaisesti toistuvasta tapahtumasarjasta koko naisen hedelmällisen iän ajan. Kierron kesto on 21-35 päivää. Tämä muutosten sarja tapahtuu säännöllisesti ja samanaikaisesti munasarjoissa ja kohdun seinämissä vastaten hormonipitoisuuksien vaihteluja veressä. Hypotalamus erittää gonadotropiineja vapauttavaa hormonia (GnRH eli LHRH), joka stimuloi aivolisäkkeen etulohkoa tuottamaan follikkelia stimuloivaa hormonia (FSH) eli follitropiinia ja luteinisoivaa hormonia (LH) eli lutropiiniä. Kuten olemme aiemmin todenneet, follitropiini edistää munarakkulan kypsymistä ja estrogeenin eritystä, mikä lopulta johtaa ovulaatioon. Lutropiini stimuloi keltarauhasen kehitystä ja progesteronin eritystä. Kuva 4. Kaavakuva kohdun limakalvon muutoksista kuukautiskierron aikana (A) ja niitä vastaavat hormonitasojen muutokset (B). Munasarjojen toiminta, follitropiini ja lutropiini tuottavat ja vapauttavat terveitä munasoluja hedelmöitystä varten. Kohtu ja erityisesti kohdunlimakalvo ravitsevat hedelmöittynyttä munasolua, jotta raskaus jatkuisi. A. Vogel Institute Fytoterapian jatkokurssi, opintojakso 7 5
Munasarjojen toiminnasta johtuen veren estrogeenitaso vaihtelee. Tämä taas aiheuttaa sarjan muutoksia kohdun limakalvoissa. Nämä muutokset voidaan jakaa neljään eri vaiheeseen: Proliferaatiovaihe (limakalvon kasvuvaihe). Tässä vaiheessa follitropiini stimuloi munarakkuloita, jotka kehittyvät ja kypsyvät. Follikkelit tuottavat estrogeeniä, joka stimuloi kohdun limakalvon solujen kasvua valmistaen niitä näin vastaanottamaan hedelmöittyneen munasolun. Kohdun limakalvo alkaa paksuuntua, ja samalla lisääntyy limaa erittävien solujen ja kapillaarisuonten määrä. Kohdunkaulassa estrogeenit taas edistävät juoksevan eritteen muodostumista. Tämä alentaa kohdunkaulan viskositeettiä, mikä mahdollistaa siittiöiden helpon pääsyn kohdunkaulan läpi. Proliferaatiovaihe päättyy, kun munarakkula on kypsä ja ovulaatio tapahtuu (päivä 14).Tässä vaiheessa estrogeenin tuotanto alkaa vähetä. Sekretiovaihe (limakalvon eritysvaihe). Ovulaation jälkeen lutropiini stimuloi tyhjän, repeytyneen rakkulan soluja kehittäen keltarauhasen, joka tuottaa suuret määrät progesteronia. Kohdun limakalvo turpoaa, kun eritysrauhaset tuottavat suuren määrän sitkeää limaa. Kohdun limakalvon eritysvaihe tarjoaa parhaat olosuhteet munasolun kiinnittymiseen ja hedelmöittyneen munasolun ravitsemiseen. Jos kiinnittyminen tapahtuu, tsygoottia ympäröivät istukan muodostavat solut alkavat tuottaa hcg:tä. Hormoni vaikuttaa keltarauhaseen pitäen sen elossa ja antaen sen jatkaa hormonien eritystä kolmen ensimmäisen raskauskuukauden aikana. Tämä ehkäisee muiden varhaismunarakkuloiden kehittymisen ja ovulaation. Keltarauhasesta peräisin olevat hormonit ylläpitävät kohdun limakalvoa, kunnes istukka voi huolehtia niiden erityksestä 6-8 viikon kuluttua. Regressiovaihe. Jos hedelmöittyminen ei tapahdu, keltarauhanen alkaa surkastua noin 10 päivän kuluttua ovulaatiosta, ja progesteronitaso putoaa. Tämä aiheuttaa kohdun pinnan heikentymisen ja johtaa kuukautisvuotoon. Menstruaatiovaihe (vuotovaihe). Tässä kuukautiskierron vaiheessa osa limakalvokudosta irtoaa, ja se poistuu veren mukana. Kohdun limakalvon paksuus vähenee sen valmistautuessa kierron seuraavaan, proliferaatiovaiheeseen. Kuukautiset alkavat vain jos munasolun hedelmöitys epäonnistuu. Säännölliset kuukautiset ovat ainutlaatuinen ominaisuus ihmisillä ja kotieläimillä. Aivolisäke tuottaa myös prolaktiini-hormonia, joka vastaa rintakudoksen ja imetyksen kehittymisestä. Sitä esiintyy myös naisilla, jotka eivät imetä. Prolaktiinilla ei näytä olevan kovin merkittävää roolia normaalin kuukautiskierron kannalta. A. Vogel Institute Fytoterapian jatkokurssi, opintojakso 7 6
Joskus prolaktiinitaso voi olla epänormaalin korkea. Liian korkea prolaktiinitaso aiheuttaa munasarjojen toimintahäiriön ja voi aiheuttaa kuukautishäiriöitä, jopa niiden puuttumisen. Korkea prolaktiinitaso voi olla jopa lapsettomuuden syy. Stressi voi usein johtaa kuukautiskierron häiriöihin, ja todennäköisesti se saa aikaan tämän vaikutuksen kohottamalla elimistön prolaktiinitasoa. 3.1 Pohdittavaksi 1. Millainen rakenteellinen ja hormonaalinen mekanismi johtaa munasolun hedelmöittymiseen munanjohtimissa? 2. Kuvaile kohdunlimakalvon muutokset sekä hormonitasojen vastaavat, oleelliset muutokset kuukautiskierron eri vaiheissa. A. Vogel Institute Fytoterapian jatkokurssi, opintojakso 7 7
4 Vaihdevuodet Vaihdevuodet ovat hieman vaikeasti määriteltävissä oleva ajanjakso naisen elämässä. Yleensä ne ajoittuvat 45-55 vuoden ikään. Ne merkitsevät hedelmällisen ajan loppua. Itse kuukautisten loppumista kutsutaan menopaussiksi ja muutamaa vuotta sitä ennen ja sen jälkeen kutsutaan vaihdevuosiksi. Vaihdevuodet aiheutuvat lisääntymishormonien vähenemisestä. Munasarjat alkavat vähitellen reagoida huonommin follitropiini- ja lutropiinihormoneihin; ovulaatio ja kuukautiskierto alkavat heiketä ja lopulta lakkaavat kokonaan. Sekä estrogeeni- että progesteronitasot romahtavat huomattavasti. Premenopaussi, joka kestää yleensä 3-5 ja joskus jopa 10 vuotta, on ajanjakso jolloin vaihdevuosioireet (kuumat aallot, yöhikoilu jne.) esiintyvät yhdessä kuukautiskierron kanssa, joka voi tulla epäsäännölliseksi ja satunnaiseksi. Menopaussilla tarkoitetaan viimeisiä kuukautisia, siis kuukautisten loppumista. Postmenopaussilla tarkoitetaan menopaussin jälkeistä elämää. Useat naiset selviävät menopaussista suuremmitta vaikeuksitta. Heillä voi olla ainoastaan muutamia vähäisiä oireita, jotka eivät aiheuta juuri lainkaan epämukavuutta tai häiritse heidän elämäänsä. Joillakin taas oireet saattavat olla hyvinkin kiusallisia ja monin tavoin elämää hankaloittavia. Vaihdevuosioireita voidaan jakaa neljään ryhmään: Verisuoniperäiset oireet. Kuumat aallot, hikoilu ja yöllinen hikoilu ovat yleisiä vaihdevuosioireita. Jotkut naiset voivat kokea oireet niin voimakkaina, että ne häiritsevät yöunta. Runsaalla hikoilulla saattaa olla sosiaalisia vaikutuksia. Kuumotuspuuskat kiusaavat, ja menopaussille tyypilliset mielialan heilahtelut pahentavat tilannetta. Urogenitaalisurkastuma. Lisääntymiselimiä ei enää tarvita, mikä aiheuttaa joitakin fyysisiä muutoksia. Kohtu ja rinnat kutistuvat, mutta useimmille nämä muutokset eivät aiheuta ongelmia. Jotkut naiset kuitenkin kärsivät emättimen kuivuudesta, mikä voi häiritä normaalia seksuaalista toimintaa. Osteoporoosi. Yleinen tietoisuus osteoporoosista on lisääntynyt huomattavasti viime vuosina. Kun ikää tulee lisää, luumassa vähenee sekä miehillä että naisilla. Tämä johtuu osittain fyysisen aktiviteetin vähenemisestä. Yleensä naisilla on alkujaankin vähemmän luumassaa, ja siksi he kärsivät osteoporoosista miehiä useammin. On ilmeisen selvää, että sukupuolihormonien väheneminen nopeuttaa prosessia vaihdevuosien jälkeen huomattavasti. Lääketieteen asiantuntijoiden keskuudessa ei kuitenkaan ole yksimielisyyttä siitä, mikä on paras tapa ehkäistä ja hidastaa osteoporoosia. Psyykkiset häiriöt. Vaihdevuosien aikaan esiintyy usein psyykkisiä muutoksia, kuten unettomuutta, ärtyisyyttä, muistin heikkenemistä ja masennusta. Ei tiedetä, johtuvatko oireet suoraan estrogeenin vähenemisestä vai muista muutoksista elimistössä. Fyysiset oireet kuten kuumat aallot ja hikoilu voivat liittyä tähän ja pahentaa psyykkisiä oireita. Syy näihin oireisiin on todennäköisesti sama mekanismi kuin PMS (pre menstrual syndrome) -oireyhtymässä. A. Vogel Institute Fytoterapian jatkokurssi, opintojakso 7 8
5 Rinnat Rinnat ovat naisen lisääntymisjärjestelmän apuna huolehtiessaan vastasyntyneen ravitsemisesta. Vaikka myös miehillä on rinnat, heillä ne ovat kehittymättömässä muodossa ja siten niillä ei ole varsinaista käyttötarkoitusta. Miehen ja naisen rintakudos on siinä määrin samanlaista, että siinä voi esiintyä samoja sairauksia. Esim. miehillä voi myös esiintyä rintasyöpää mikä kuitenkin on harvinaista. Naisella rintojen päätehtävä on tuottaa ravintoa vastasyntyneelle lapselle. Ennen murrosikää sekä pojan että tytön rinnat ovat samankokoiset ja niiden rakenne on samanlainen. Murrosiässä tytön rintakudoksen solut lisääntyvät estrogeenin ja progesteronin vaikutuksesta ja rinnat kehittyvät vähitellen lopulliseen kokoonsa. Raskauden aikana sukupuolihormonien määrä nousee, ja ne stimuloivat rintarauhasen kasvua. Maitoa tuottavien rauhasrakkuloiden määrä ja koko kasvavat niiden valmistautuessa erittämään suuret määrät vauvan tarvitsemaa maitoa. Nämä rakkulat ovat lohkoina rinnassa. Ne johtavat rintatiehyeisiin jotka avautuvat nänniin. Maidon tuotantoon ja vapautumiseen rintakudoksesta vaikuttaa kaksi hormonia. Aivolisäkkeen etulohko tuottaa prolaktiinia. Jo raskauden aikana prolaktiinin tasot nousevat veressä, mikä stimuloi maidon tuotantoa rintarauhasissa. Aivolisäkkeen takaosa tuottaa oksitosiinia, joka saa maidon erittymään rintarauhasista. Kun vauva imee nänniä, imeminen laukaisee hermorefleksin, joka lähtee aivoihin aiheuttaen oksitosiinin vapautumisen aivolisäkkeen takaosasta. Tämä hormoni kulkeutuu veren mukana rintakudokseen laukaisten maidon purkautumisen rintarauhasista. Kuva 5. Kaavakuva rinnasta. A. Vogel Institute Fytoterapian jatkokurssi, opintojakso 7 9
6 Miehen sukupuolielimet Miehen sukupuolielimet koostuvat lukuisista rakenteista. Niihin kuuluvat ulkoiset sukupuolielimet (kivespussit ja siitin), kivekset, lisäkivekset, siemenjohtimet ja lisäsukupuolirauhaset (mm. rakkularauhaset ja eturauhanen). Kuva 6. Kaaviokuva osasta miehen sukuelimiä. Kuva 7. Kaaviokuva miehen sisäisistä sukuelimistä. A. Vogel Institute Fytoterapian jatkokurssi, opintojakso 7 10
6.1 Kivekset Kivekset ovat naisen munasarjoja vastaavat sukupuolirauhaset. Ne ovat noin 4,5 cm pitkät, 2,5 cm leveät ja 3 cm paksut. Kummassakin kiveksessä on noin 250 liuskaa, joissa kaikissa on runsasmutkaisia siementiehyeitä. Niiden pinnassa on soluja, jotka tuottavat siittiöitä. Tiehyeet yhdistyvät muodostaen lopulta yhden putken, lisäkiveksen, josta lähtee kivespussista siemennuorassa kulkeva siemenjohdin. Siementiehyiden välissä sijaitsevat Leydigin solut eli kiveksenvälisolut, jotka erittävät testosteronia. Kuva 8. Poikkileikkaus kiveksestä. Kuva 9. Kaavakuva kiveksen tiehyeistä ja johtimista. A. Vogel Institute Fytoterapian jatkokurssi, opintojakso 7 11
6.2 Siemennuora Molemmista kiveksistä johtaa yksi siemennuora. Molemmissa siemennuorissa on siemenjohdin, valtimoita, laskimoita, hermoja ja imusuonia. Siemennuoran kautta siemenjohdin pystyy kuljettamaan siemennestettä kiveksestä kahteen siemenrakkulaan eli rakkularauhaseen, jotka sijaitsevat eturauhasen takana. Siemenrakkulat ovat pieniä pusseja, jotka saavat siemennestettä siemenjohtimien kautta. Siemenrakkulat avautuvat siemenheittotiehyeeseen. Siemenheittotiehyeet kulkevat eturauhasen läpi ja liittyvät virtsanjohtimeen kuljettaen siemennestettä virtsaputkeen. Miehen sukuelimiä stimuloivat follitropiini ja lutropiini samoin kuin naisella. Follitropiini stimuloi kivesten siementiehyeitä tuottamaan siittiösoluja (samaan tapaan kuin se edistää munasolun ja ovulaation kypsymistä.) Siemenneste kulkee lisäkivesten, siemenjohdinten, siemenrakkuloiden, siementiehyiden ja virtsanjohtimen läpi istutettavaksi naisen emättimeen. 6.3 Eturauhanen Eturauhanen sijaitsee virtsarakon alapuolella. Virtsaputki kulkee eturauhasen läpi. Eturauhasen keskellä virtsaputkeen yhtyvät siemenrakkulasta tulevat siemenheittotiehyeet. Vaikkakin monet eturauhaseen liittyvät ongelmat ovat selvästi virtsaongelmia, se kuuluu osana miehen sukupuolielimiin. Eturauhasen solut vastaavat ja reagoivat kehon testosteronitason muutoksiin. Tiedämme, että eturauhanen supistuu seksuaalisessa kanssakäymisessä ja erittää tällöin pienen määrän nestettä (n. 0,5 ml) siemennesteeseen, joka purkautuu siemensyöksyssä. Tämä erite auttaa siittiöitä liikkumaan. 6.4 Pohdittavaksi 1. Millaisiin ryhmiin vaihdevuosioireet voidaan jakaa? 2. Millä tavoin eturauhanen toimii sekä virtsatie- että sukupuolieliminä? A. Vogel Institute Fytoterapian jatkokurssi, opintojakso 7 12
Osa B: Sukupuolielinten sairauksia 7 Naisen sukupuolielinten sairaudet 7.1 Dysmenorrea eli kivuliaat kuukautiset Dysmenorrealla tarkoitetaan kivuliaita kuukautisia. Kyseessä ei yleensä ole elimellinen sairaus vaan toiminnallinen häiriö. Se on yleinen valituksen aihe erityisesti murrosiässä ja joskus yhdistyneenä PMS-oireisiin. Kipu alkaa yleensä juuri ennen kuukautisvuotoa tai sen aikana ja voi kestää 1-2 päivää. Dysmenorrea aiheutuu todennäköisesti normaalia suuremmasta prostaglandiinituotannosta kohdunlimakalvolla kuukautiskierron aikana. Tämä johtaa voimakkaisiin kohtulihaksen supistuksiin mikä puolestaan aiheuttaa kipua. Kaksi prostaglandiinia, PGE 1 ja PGE 2 näyttävät osallistuvan tähän prosessiin. PGE 2 aiheuttaa tulehdusta ja PGE 1 on anti-inflammatorinen. Suuri määrä PGE 2 verrattuna PGE 1 voi selitää dysmenorrean oireet. 7.2 Kuukautiskierron häiriöt Kuukautiskierron häiriöt voivat ilmetä monin tavoin. Joskus häiriöt ovat osa laajempaa tapahtumaketjua, joka liittyy erityisiin sukupuolielinten häiriöihin kuten esim. munasarjojen monirakkulasairauteen. Moniin kuukautisiin liittyviin vaivoihin ei kuitenkaan löydy mitään erityistä syytä. Tällaisia melko yleisiä vaivoja ovat esimekiksi kuukautiskierron epäsäännöllisyys, kuukautisvuotohäiriöt ja niihin liittyvä kipu, epämukavuus ja muut oireet kuten turvotus ja ärtyneisyys. Näiden vaivojen selitetään yleensä johtuvan hormonaalisesta epätasapainosta. Selitys samoin kuin termi hormonaalinen epätasapaino ovat kuitenkin epätyydyttäviä, sillä estrogeeni- ja keltarauhastasot aaltoilevat sekä määrällisesti että suhteellisesti toisiinsa nähden; niiden määrissä tapahtuu vaihteluja riippuen kuukautiskierron vaiheesta ja jopa vuorokauden ajasta. Tästä syystä testit, joilla näiden hormonien tasoja mitataan, voivat usein olla harhaanjohtavia ja niitä on yleensä vaikea tulkita. Joillakin hormonaalisesta epätasapainosta kärsivillä naisilla on havaittu olevan korkeat prolaktiinitasot. Prolaktiinin nousun syynä voi olla moni eri asia, esimerkiksi sitä tuottavat kasvaimet tai jotkin lääkkeet. Myös stressi nostaa prolaktiinitasoa. Hormonaalista epätasapainoa havaitaan useimmin kuukautisten alkaessa (murrosiässä) sekä myös vaihdevuosien aikana. A. Vogel Institute Fytoterapian jatkokurssi, opintojakso 7 13
7.3 PMS-oireet PMS (premestrual syndrome) eli kuukautisia edeltävä oireyhtymä on melko yleinen ilmiö, ja sen ajatellaan olevan eräs hormoniepätasapainon muoto. Se on väljä termi, jota käytetään kuvaamaan hyvinvoinnin puutetta kuukautisia edeltävänä aikana. Oireet helpottuvat, kun kuukautiset alkavat. PMS:ää on usein vaikea määritellä. Mielialavaihtelut, ärtyneisyys, masennus ja fyysiset oireet kuten turvotus, nesteen kertyminen ja kivuliaat rinnat ovat oireita joita esiintyy monilla naisilla. Oireet voivat olla voimakkuudeltaan eri asteisia vaihdellen kuukautiskierrosta toiseen. Joitakin naisia oireet kiusaavat siinä määrin, että ne häiritsevät normaalia elämää. Näissä tapauksissa PMS-oireet voivat olla hyvin invalidisoivia sekä naiselle itselleen että hänen perheelleen. PMS:n syy on epäselvä, ja oireiden aiheuttajasta on monia teorioita. Erääksi syyksi epäillään estrogeenien epätasapainoa progesteronien suhteen. PMS:n on epäilty liittyvän myös korkeaan veren prolaktiinitasoon. Voikin olla, että PMS:llä on monia eri syitä. Lisääntynyt hormonien käyttö eläinten kasvatuksessa sekä myös hormonienkaltaisten aineiden käyttö muoveissa on kasvava huolen aihe. Kulkeutuessaan ravintoketjuumme nämä hormonit vaikuttavat häiritsevästi sekä miesten että naisten hormonitasapainoon. Myös e-pillereiden käyttö näyttää aiheuttavan ennalta aavistamattomia ympäristöongelmia. Virtsan mukana e-pillereistä peräisin olevia hormonijäämiä kulkeutuu jätevesiin ja edelleen vesistöihin, missä ne aiheuttavat muutoksia eliöstöön, mm. kaloihin. PMS:ään saattaa liittyä myös kuukautiskierron epäsäännöllisyyttä ja epätavallisia vuotoja. Useimmilla kuitenkin PMS-oireet esiintyvät tavanomaisina, kuukautisia edeltävinä kiusallisina tuntemuksina. 7.4 Tulehdukset Naisten sukupuolielimissä tulehdukset ovat yleisiä. Elimet avautuvat välilihaan ja ovat näin alttiina suurelle joukolle siellä läsnä oleville ulosteperäisille mikrobeille. Lisäksi emätinkudoksen löysät poimut helpottavat näiden mikro-organismien pesiytymistä. Emättimeen vaikuttava kandidiaasi on yksi naisen sukuelinten yleisimmistä vaivoista. Altistavia tekijöitä ovat diabetes, huono ravinto, raskaus, ehkäisypillerit, yleinen heikkous ja antibioottien käyttö. Muut tulehdukset ovat spesifisiä ja niihin kuuluu alkueläimen, Trichomonas vaginalis (emätinsiimaeliö), aiheuttama tulehdus, joka kuten kuppa ja tippuri on sukupuolitauti. Myös Herpes 2 viruksen eli genitaaliherpeksen aiheuttama tulehdus on Suomessa yleinen sukupuolitauti samoin kuin Condyloman eli visvasyylän sukuelimiin aiheuttama kasvain. Sukuelinten epäspesifiset tulehdukset voivat johtua useista eri mikrobeista. Kun tila on vakava, sitä kutsutaan sisäsynnytintulehdukseksi (PID= pelvic inflammatory disease). Tämä alkaa yleensä häpy- ja emätintulehduksesta eli vulvovaginiittista joka sitten leviää kohdunkaulaan, munanjohtimiin ja munasarjoihin. Kroonisena nämä tuleh- A. Vogel Institute Fytoterapian jatkokurssi, opintojakso 7 14
dukset voivat johtaa hedelmättömyyteen ja munanjohtimien ahtautumiseen sekä krooniseen emättimen ja hävyn ärsytykseen. 7.5 Endometrioosi Tämän sairauden aiheuttaa epänormaali kohdun limakalvokudos joka sijaitsee kohdun ulkopuolella. Yleisimmin se ilmenee munasarjoissa ja lantion rakenteissa. Vakavammissa tapauksissa sitä voi kuitenkin esiintyä kaikissa osissa vatsaa sekä myös rakossa ja peräsuolessa. Endometrioosissa kohdunlimakalvosta (sama kudos verhoaa kohtua) on muodostunut pesäke. Läsnä olevat solut ovat eläviä kohdunlimakalvosoluja ja ne vastaavat ja reagoivat sukupuolihormoneihin samalla tavalla kuin kohdunlimakalvo kohdussa. Siitä johtuen joka kuukautiskierrossa nämä kohdunlimakalvokystat käyvät läpi samaiset kolme muutosvaihetta, jotka on kuvattu luvussa 3. Endometrioosista kärsivillä oireet ovat heijastuksia kuukautiskierron aiheuttamista muutoksista pesäkkeissä. Kipu on yleensä hallitseva oire. Sitä esiintyy juuri ennen kuukautisia tai niiden aikana. Tämä johtuu kohdunlimakalvokystien erittämistä aineista ja niiden aiheuttamasta paineesta niiden eritys- ja kuukautisvuotovaiheessa. Vuotoa rakosta ja suolesta voi esiintyä, mikä viittaa pesäkkeiden tuottamaan kohdun limakalvosakkaan näissä elimissä. Kierron vaihtelut kohdunlimakalvokystissä voivat johtaa kyseisen elimen tulehdukseen. Tämä puolestaan aiheuttaa kiinnikkeiden muodostumista. Kiinnikkeet ovat epänormaaleja sidekudosmuodostelmia, jotka yhdistävät epänormaalisti elimiä toisiin rakenteisiin kuten esim. suoleen ja rakkoon. Syy endometrioosiin on epäselvä. Yksi teoria on ehdottanut syyksi kuukautisvuodon takaisinvirtausta munanjohtimien läpi lantio- ja vatsaonteloihin kuukautisten aikana. 7.6 Myoomat (kohdun lihaskasvaimet) Myooma on hyvänlaatuinen kohtulihaksen (kohtua verhoava lihas) kasvain. Ne ovat sileän lihaksen kiinteää massaa ja niiden koko voi vaihdella. Myoomat kasvavat normaalisti vain lisääntymisikäisillä naisilla ja surkastuvat menopaussin jälkeen. Myoomat saattavat käydä läpi spontaaneja degeneratiivisia muutoksia. Tämä voi johtaa solujen fibroosiin ja kalkkeutumiseen ja joskus jopa kuolioon. Koska nämä kasvaimet ovat hormoneista riippuvaisia, ne saattavat suurentua raskauden ja oraalisten ehkäisylääkkeiden käytön aikana. Vaihdevuosissa myoomat taantuvat, saattavat kalkkeutua ja pienevät, koska hormonitaso madaltuu. Kuitenkin ennen kuin tämä tapahtuu, joskus myoomat voivat aiheuttaa kuukautisvuodon runsautta ja epäsäännöllisyyttä; joskus myös kovaa kipua ja jopa lapsettomuutta. Painaessaan lantion alueella sijaitsevia elimiä kuten virtsarakkoa, seuraavia vaikutuksia voi esiintyä: A. Vogel Institute Fytoterapian jatkokurssi, opintojakso 7 15
paineen tunne lantiossa tihentynyt virtsaamistarve tunne ulostamisen tarpeesta. Myoomat muuttuvat harvoin pahanlaatuisiksi. 7.7 Menopaussi Vaikka osa naisista kärsiikin hankalista vaihdevuosioireista, menopaussi on naisen elämänkaareen kuuluva normaali ilmiö. Hormonien vähentyminen elimistössä saattaa aiheuttaa laajan kirjon erilaisia oireita, jotka pahimmillaan vaikeuttavat monin tavoin elämää ja ainakin verottavat elämänlaatua. 7.8 Kohdun ulkopuolinen raskaus Kuten aiemmin todettiin, munasolu hedelmöittyy useimmiten kohdun ulkopuolella munanjohtimissa. Kohdun ulkopuolisessa raskaudessa hedelmöittynyt tsygootti ei onnistu pääsemään kohtuun ja se kiinnittyy muualle, lähes aina munanjohtimeen. Varhaisessa vaiheessa ja ilman ultraäänitutkimusta kohdun ulkopuolinen raskaus voi edetä normaalisti ilman että se havaittaisiin. Sikiön kasvaessa munanjohdin turpoaa ja laajenee, mutta sillä on vain rajoitettu kapasiteetti mukautua sikiön kasvuun. Jos raskaus ei keskeydy itsestään, kapasiteetin äärirajoilla laajentunut munanjohdin lopulta repeää. Sen sisältö hajoaa vatsakalvon onteloon aiheuttaen kovan verenvuodon. Seurauksena on vakava hätätapaus, josta sikiö harvoin selviää. 7.9 Syövät Suomessa naisten yleisimmät syövät ovat rintasyöpä, kohdunrungon syöpä ja kohdunkaulan syöpä. Kohdunkaulan syöpä on yleinen, ja jos se jätetään tutkimatta, se voi levitä paikallisesti emättimeen sekä muihin lantion alueen rakenteisiin. Nykyisin uskotaan, että syy tähän syöpään on erityiset virukset, joista merkittävin on HPV (papilloomavirus). Tämä puolestaan liittyy tiheään sukupuolipartnerin vaihtoon ja varhaisessa iässä aloitettuun sukupuolielämään sekä sukupuolitauteihin. Kohdunlimakalvolta alkava kohdunrungon syöpä on naisten sukupuolielinten yleisin syöpä. Syytä tähän ei tiedetä, mutta on muutamia viitteitä siitä, että eksogeneeriset estrogeenit (esim. estrogeenit ehkäisypillereistä ja hormonikorvaushoidosta) voivat olla tässä mukana. Suurin osa munasarjakasvaimista on hyvänlaatuisia ja niitä esiintyy yleisimmin 20-45 vuotiailla. Valitettavasti joskus joukossa on myös pahanlaatuisia kasvaimia. Rintasyöpä on naisten yleisin syöpäsairaus länsimaissa. Sitä esiintyy eniten naisilla joilla ei ole lapsia. On sanottu, että estrogeenin suuri määrä on yksi syy tämän kasvaimen kehittymiseen. Myös geneettiset tekijät voivat altistaa tälle syövälle. Viime aikoina on identifioitu erityinen geeni, jonka sanotaan aiheuttavan A. Vogel Institute Fytoterapian jatkokurssi, opintojakso 7 16
osan rintasyövistä. On havaittu, että korkean elintason maista rintasyöpää esiintyy Japanissa huomattavasti vähemmän. Yksi teoria, jolla Kaukoidän alhaisia rintasyöpälukuja selitetään, keskittyy soijatuotteissa esiintyviin fytoestrogeeneihin. Idässä kaikkialla käytetyn soijakastikkeen sanotaan olevan tärkeä tekijä suojaamaan rintasyövältä. 8 Miehen sukupuolielinten sairaudet 8.1 Tulehdukset Peniksen infektio, erityisesti niillä joita ei ole ympärileikattu, liittyy yleensä huonoon hygieniaan. Usein infektion aiheuttaa candida-mikrobi, erityisesti jos partnerilla on alttius emätinhiivaan. Sukupuolitaudit kuten tippuri voivat vaikuttaa virtsaputkeen. Taudin aiheuttama tulehdus saattaa levitä eturauhaseen, siemenrakkuloihin ja muihin sisäisiin sukupuolielimiin samaan tapaan kuin naisten sisäsynnytintulehduksessa. Jos tämä tulehdus kroonistuu, fibroosia voi ilmetä virtsaputkessa aiheuttaen virtsaputken ahtautumista. Tämä voi johtaa virtsaamisvaikeuksiin. Kives- ja lisäkivestulehdus voi levitä virtsaputkentulehduksesta. Mikrobit pääsevät kehoon virtsaputkea pitkin. Kivestulehduksen voi aiheuttaa verenkierrossa kulkevat sikotautivirukset. Eturauhastulehdus on yleinen miesten ongelma. Sitä pidä sekoittaa hyvälaatuiseen eturauhasen liikakasvuun, josta kerrotaan seuraavassa kappaleessa. Infektoivia organismeja on yleensä vaikea jäljittää,mutta tulehduksen aiheuttajaksi voivat osoittautua monet eri bakteerit. Usein eturauhastulehdus ei vastaa antibiootti- tai minkäänlaiseen hoitoon ja oireet voivat olla kroonisia ja invalidisoivia. 8.2 Eturauhasen hyvälaatuinen liikakasvu Tämä on hyvin yleinen sairaus. Siinä eturauhasen solut suurentuvat (hypertrofia) aiheuttaen koko rauhasen laajentumisen. Suurempaa tai vähäisempää laajenemista havaitaan suurimmalla osalla yli 50 vuotiaista miehistä. Laajentumisen syy ei ole selvä, mutta sitä pidetään osana normaalia ikääntymisprosessia. Kehossa esiintyy hormonitasapainon häiriöitä ja testosteronin vähenemisestä huolimatta eturauhassolut pysyvät herkkinä androgeeneille kuten testosteronille. Eturauhasen liikakasvun oireisiin liittyvät virtsaamisvaikeudet, virtsan tulon viipyminen, kipu virtsatessa (dysuria), tihentynyt virtsaamistarve ja runsas yövirtsaisuus (nokturia). Nokturia voi olla yksi ensimmäisistä liikakasvun oireista. Joskus virtsassa voi esiintyä verta. Rauhasen suurentuminen aiheuttaa rakon epätäydellisen tyhjentymisen. Tästä muodostuu jäännösvirtsaa virtsarakkoon. Seisova virtsa edistää bakteerien nopeaa lisääntymistä. Toistuvat rakkotulehdukset ovatkin yleisiä eturauhasen liikakasvussa. Vaikka yleisesti ollaankin sitä mieltä, että eturauhasvaivojen oireet aiheutuvat eturauhasen laajentumisesta, eturauhasen koolla ei näytä olevan suoraa A. Vogel Institute Fytoterapian jatkokurssi, opintojakso 7 17
vaikutusta koettuihin oireisiin. Ei ole epätavallista, että esim. suuri eturauhanen aiheuttaa vain muutamia oireita, kun taas vähemmän suurentunut eturauhanen saattaa aiheuttaa monia häiriöitä virtsatoiminnoissa. Eturauhasen liikakasvun virtsatieoireet johtuvat osaksi siitä, että suurentunut eturauhanen painaa virtsaputkea tukkoon. Osaksi ne johtuvat siitä, että laajentunut eturauhanen häiritsee virtsarakon kaulan (jossa sijaitsevat sisäiset sulkijalihakset sekä hermot jotka säätelevät näitä lihaksia) toimintaa. 8.3 Eturauhassyöpä Eturauhassyöpä on Suomessa miesten yleisin syöpä. Se on hyvin yleinen kasvain, joka lymyää täysin tiedostamattomana ja oirehtimatta monilla yli 80-vuotiailla miehillä. Tälle kasvaimelle altistavat tekijät ovat yhä epäselviä, mutta sekä perinnöllisillä että ympäristötekijöillä on vaikutusta. Eturauhassyöpä voi levitä imusolmukkeiden kautta yleisimmin lantion luihin ja selkärankaan. Viime vuosina verikoetta on käytetty mittaamaan erityisiä antigeenejä, jotka syntyvät eturauhasesta (PSA prostate specific antigen).tämä testi voi antaa viitteitä eturauhassyövän todennäköisyydestä. 8.4 Kivessyöpä Tämä on harvinainen, pääasiallisesti nuorilla miehillä esiintyvä syöpä. Muutamilla näistä miehistä on löydetty laskeutumattomat kivekset, mutta suurimmassa osassa tapauksista mitään selvää syytä ei tunneta. Nämä syövät voidaan saada selville aikaisessa vaiheessa johtuen elinten helposta sijainnista. Kivessyöpä on parannettavissa suurella osaa siihen sairastuneista. 8.5 Pohdittavaksi 1. Kuvaile kuinka prolaktiinitason muutokset voivat aiheuttaa häiriöitä kuukautiskierrossa. 2. Mikä on endometrioosi? Mitä oireita se aiheuttaa? 3. Kuvaile millaisia oireita ja komplikaatioita aiheutuu suurentuneesta eturauhasesta? A. Vogel Institute Fytoterapian jatkokurssi, opintojakso 7 18
Osa C: Fytoterapeuttiset kasvit 9 Esittely Fytoterapeutilla on käytössään lukuisa joukko rohtokasveja, joista on apua niin miesten kuin naistenkin sukuelinten vaivojen hoidossa. Miesten ongelmista yleisimpiä ovat eturauhasvaivat. Eturauhasen hyvänlaatuinen liikakasvu (BPH) vaivaa suurta osaa yli 65-vuotiaista, ja määrä kasvaa iän myötä. Sen sijaan muut sukuelimiin liittyvät sairaudet ovat miehillä harvinaisempia. Tästä johtuen miesten (ennaltaehkäisevä) hoito keskittyy pitkälti eturauhasvaivojen ehkäisyyn. Tähän tarkoitukseen käytetyistä kasveista ovat jo vuosien ajan olleet merkittävimpiä sahapalmu (Serenoa repens)sekä kurpitsan ja nokkosen siemenet. Naisilla sitä vastoin sukuelimiin ja erityisesti hormonaaliseen vaihteluun liittyy yleisesti lukuisa joukko erilaisia vaivoja. Hormonaalinen epätasapaino ilmenee kliinisesti monin tavoin. Se vaikuttaa psyykeen ja voi aiheuttaa mm. masennusta ja voimakkaita mielialan vaihteluita. Fyysisesti epätasapaino saattaa ilmetä esimerkiksi epäsäännöllisinä kuukautisina, rintojen arkuutena, runsaana hikoiluna ja kuumina aaltoina. Helokista (Oenothera biennis) uutettu öljy on eräs käytetyimmistä kasvivalmisteista mitä erilaisimpiin naisten hormoniperäisiin vaivoihin. Myös Agnus castus eli siveyden-puu, Cimicifuga ja Salvia ovat merkittäviä naisten yrttejä. Niillä saadaan hyviä tuloksia spesifisempien ongelmien hoidossa. HUOM. viitteet: Seuraavassa kasviesittelyssä on käytetty mm. ESCOP Monographs, The Scientific Foundation for Herbal Medicinal Products yrttitutkimusviiteluettelon tietoja. A. Vogel Institute Fytoterapian jatkokurssi, opintojakso 7 19
10 Helokkiöljy (EPO) Oenothera biennis- eli helokkilajeista uutetut öljyt ovat nykyään saavuttaneet vakiintuneen käyttöalueen nivelreuman ja atooppisen ihottuman mutta myös kuukautisia edeltävien oireiden hoidossa. Helokkia on aikaisemmin käytetty rauhoittavana, limakalvoja supistavana yrttinä mm. astmaattiseen yskään, ruoansulatusongelmiin sekä myös kivunlievitykseen. Sen suosio nykylääketieteessä perustuu siementen korkeaan välttämättömien rasvahappojen pitoisuuteen; ne sisältävät runsaasti sekä linoleeni- että gammalinoleenihappoa. Näiden monet terveyshyödyt on osoitettu lukuisissa kliinisissä tutkimuksissa ja raporteissa. Rohdos Status Vaikuttavat aineet Vaikutustapa Rohdokseksi käytetään helokinsiemenöljyä eli EPO:a, joka tulee sanoista evening primrose oil. EPO:a myydään ravintolisänä. Helokkiöljy sisältää noin 72 % linoleenihappoa (LA) ja 9% gammalinoleenihappoa (GLA). Lisäksi siinä on oleiinihappoa11%, palmitiinihappoa 6% ja steariinihappoa 2%. Helokkiöljyn tärkeimmät vaikuttavat aineet ovat sen välttämättömät rasvahapot, linoleeni- ja gammalinoleenihappo, jotka osallistuvat elimistön prostaglandiini-aineenvaihduntaan. Gammalinoleenihappo eli GLA on elimistölle tärkeä kemiallinen ainesosa. Sitä ei juurikaan esiinny tavallisessa ruokavaliossa, vaikka esimerkiksi äidinmaito sisältää sitä. Linoleenihappoa sen sijaan saadaan normaalin ruoankin mukana, ja elimistö kykenee muuntamaan sen GLA:ksi. LA:n muuntuminen GLA:ksi tapahtuu elimistössä tietyllä nopeudella, mikä ei aina takaa sen riittävyyttä kaikissa tilanteissa. Esimerkiksi diabetes, tupakointi, kofeiini sekä huomattava ylipaino vaikuttavat muuntoprosessiin negatiivisesti. Helokkiöljy, joka sisältää suhteellisen runsaasti GLA:ta, ohittaa tämän rajallisen muuntoprosessin. GLA metaboloituu elimistössä dihomogamma-hapoksi (DGLA). Sekä GLA että DGLA ovat prostaglandiini E 2 :n ja E 1 :n esiasteita. PGE 1 :llä on osoitettu olevan lukuisia vaikutuksia. Se ehkäisee tulehduksia, estää verihiutaleiden kokkaroitumista ja kolesterolisynteesiä. Sen tiedetään vaikuttavan myös prolaktiinin toimintaan. Tällä viimeksi mainitulla seikalla on eniten merkitystä arvioitaessa helokkiöljyn käyttömahdollisuuksia naisten sukuelinten hormonaalisissa ongelmissa. Lääkkeellinen ja kliininen käyttö Helokkiöljyn kliinistä käyttöä on tutkittu laajasti aina kuukautisia edeltävästä jännittyneisyydestä (PMT tai PMS) Alzheimerin tautiin ja syöpäsairauksiin. Kaksi käyttöaluetta on kuitenkn noussut yli muiden; nämä ovat atooppisen tai allergisen ihottuman hoito sekä naisten sukuhormonien erityksessä ilmenevät häiriöt. Atooppiset ihottumat Joissakin tapauksissa ihottuman taustalla on linoleenihappoa GLA:ksi muuntavan prosessin hitaus. Kun tällaisille potilaille on määrätty GLA:ta, heidän tilansa on parantunut huomattavasti. Useimmat ihottumat reagoivat myönteisesti helokinsiemenöljyyn. A. Vogel Institute Fytoterapian jatkokurssi, opintojakso 7 20
PMS PMS-oireista kärsivien on osoitettu herkistyneen prolaktiinille, mikä puolestaan saattaa olla syynä alhaiseen PGE 1 :n tasoon. Joillakin ihmisillä näyttää olevan elimistössä runsaasti LA:ta mutta niukasti GLA:ta, mikä viittaisi perinnöllisesti hitaaseen LA:n GLA:ksi muuntumisprosessiin. Rintojen arkuus Vaivan taustalla arvellaan olevan rintasolujen herkistyminen prolaktiinin vaikutuksille. GLA:n nauttiminen lisää PGE 1 :tä, mikä puolestaan vähentää herkkyyttä prolaktiinille. Joidenkin muiden kasvien kuten kurkkuyrtin (Borago officinalis) ja mustaherukan (Ribes nigrum) siemenöljyissä on enemmän GLA:ta kuin helokinsiemenöljyssä. Niiden käytännön teho ei kuitenkaan ole osoittautunut samanarvoiseksi. Tämä seikka osoittaa jälleen kerran todeksi fytoterapiasta tutun toteamuksen, ettei suurempi tehoainepitoisuus välttämättä takaa parempaa hoitotulosta. Sivuvaikutukset ja käytön turvallisuus Käyttöaika Käyttöä pidetään turvallisena. Lieviä haittoja kuten ilmavaivoja, löysää vatsaa, pahoinvointia ja päänsärkyä voi joskus ilmetä. Vaikutukset alkavat tuntua 3-6 kuukauden kuluttua käytön aloittamisesta, ja saavuttavat huippunsa vasta 6-12 kuukauden säännöllisen käytön jälkeen. 11 Agnus castus (Siveydenpuu) Vitex Agnus castuksen eli siveydenpuun hedelmiä on jo vuosisatoja käytetty fytoterapiassa. Kyseessä on pienikokoinen, Välimeren ilmastossa viihtyvä puu. Viimeisten 15 vuoden ajan siveydenpuun hedelmäuutetta on alettu enenevässä määrin käyttää rohtotarkoituksiin Euroopassa ja Amerikassa. Aikoinaan siveydenpuuta on käytetty reumaattisiin vaivoihin, vilustumiseen, heikentyneeseen libidoon ja potenssihäiriöihin. Hedelmissä on haihtuvia öljyjä, jotka muistuttavat tuoksultaan piparminttua. Tästä johtuen siveydenpuuta on käytetty karminatiivina, mitä käyttöä nykyiset tutkimukset eivät kuitenkaan tue. Rohdos Status Vaikuttavat aineet Lääkkeellinen ja kliininen käyttö Rohdokseksi käytetään siveydenpuun hedelmistä valmistettua uutetta. Siveydenpuun hedelmäuutetta sisältävät valmisteet luokitellaan Suomessa lääkkeiksi eli rohdosvalmisteiksi. Tärkeimmät vaikuttavat aineet ovat iridoidit (aukubiini ja agnusidi) sekä flavonoidit (kastisiini). Nykyään siveydenpuun kliininen käyttö rajoittuu naisten sukuelinten vaivoihin. Sen vaikutukset tällä käyttöalueella ovat hyvin dokumentoituja. Suomessa Lääkelaitoksen siveydenpuun hedelmäuutteelle hyväksymä käyttöaihe on rohdosvalmiste, jota on perinteisesti käytetty ennen kuukautisia esiintyviin oireisiin, joita ovat mm. rintojen arkuus, ärtyneisyys, mielialojen vaihtelut ja turvotus. A. Vogel Institute Fytoterapian jatkokurssi, opintojakso 7 21
ESCOP-kasvimonografian mukaiset terapeuttiset indikaatiot siveydenpuulle ovat PMS-oireet (sisältäen rintojen arkuuden ja kivun) sekä erilaiset kuukautiskierron häiriöt. Agnus castuksen teho perustuu sen prolaktiinin eritystä estävään vaikutukseen, eli se toimii nk. dopamiiniagonistina. Prolaktiini säätelee rinta- ja sukurauhasten toimintaa. Samanaikaisesti kasvi lisää luteinisoivan hormonin (LH) eritystä estäen vastaavasti follikkelia stimuloivan hormonin (FSH) vapautumista. Seurauksena on veren progesteronitason kohoaminen ja vastaavasti estrogeenitason lasku. Vaikkakin Agnus castuksen vaikutusmekanismi on sinänsä selkeä, sen vaikutukset elimistössä eivät ole yhtä yksiselitteiset. Tilannetta monimutkaistaa se, että elimistön estrogeeni- ja progesteronitaso vaihtelevat huomattavasti kuukautiskierron aikana. Kliiniset tulokset Agnus castuksen käytöstä osoittavat kuitenkin siitä olevan apua naisten sukuelinten toimintaa säätelevän hormonitoiminnan tasapainottamisessa. Sitä suositetaan käytettäväksi PMS-oireisiin Kuukautisia edeltävään turvotukseen Kuukautisten pituuden normalisointiin Kivuliaisiin kuukautisiin Rintarauhasen kipuun (mastalgiaan) Akneen Kuten aikaisemmin todettiin, joissakin PMS-tapauksissa taustalla saattaa olla kohonnut prolaktiinitaso tai vaihtoehtoisesti herkkyys prolaktiinin normaalitasolle. Agnus castuksen käyttö PMS-oireisiin perustuukin pääasiallisesti sen kykyyn estää prolaktiinin eritystä. BMJ:ssä (2001; 322:134-137) julkaistussa kaksoissokkotutkimuksessa selvitettiin Agnus castuksen vaikutusta PMS:n hoidossa. Kokeeseen osallistui 170 keskiiältään 36-vuotiasta naista. Koe kesti kolmen kuukautissyklin ajan. Selviä positiivisia muutoksia PMS-oireissa raportoi 52% Agnus castus -ryhmästä ja 24% placebo-ryhmästä. Monet naiset kärsivät turvotuksesta ennen kuukautisten alkua. Normaalit nesteenpoistolääkkeet eivät useinkaan tehoa tämänkaltaiseen, hormonaalista alkuperää olevaan turvotukseen. Amman on saanut hyviä tuloksia Agnus castuksella kuukautisia edeltävän turvotuksen lievityksessä. Myös kuukautisten häiriintyminen on ilmeisesti yhteydessä normaalista poikkeaviin prolaktiinitasoihin progesteronin ja estrogeenin keskinäisen suhteen häiriintymisen ohella. Itsepintaisen aknen taustalla on usein hormonaalisia tekijöitä. Agnus castusta on jo useita vuosia käytetty sekä tyttöjen että poikien aknen hoitoon. Albus raportoi saaneensa sillä hyviä tuloksia aknessa, joka paheni kuukautisten yhteydessä. A. Vogel Institute Fytoterapian jatkokurssi, opintojakso 7 22
Sivuvaikutukset ja käytön turvallisuus Käyttöaika Siveydenpuu on yleensä hyvin siedetty, eikä se ole toksinen. Jos vuotohäiriöitä esiintyy, käyttö on syytä lopettaa. Pitkäaikaisessa käytössä saattaa joillakin esiintyä allergiaa tai vatsavaivoja. Varovaisuussyistä siveydenpuuvalmisteita ei suositella käytettäväksi samanaikaisesti dopamiiniagonistien tai -antagonistien kanssa. Ei raskaana oleville. Vaikutus alkaa ilmetä hitaasti noin kuukauden käytön jälkeen.täysi teho saavutetaan 3-6 kuukauden käytössä. Suomessa ei suositella itsehoidossa yli 6 kuukauden käyttöä. 12 Salvia officinalis (Rohtosalvia) Rohtosalvia (Salvia officinalis) on yksi vanhimmista tunnetuista lääkekasveista. Agnus castuksen tavoin sekin on alun perin kotoisin Välimeren alueelta. Sittemmin siitä on tullut kotipuutarhurien suosikki, joka menestyy meilläkin. Kreikkalaiset ja roomalaiset käyttivät salviaa lihan säilömiseen. Kiinnostavaa on todeta, että he uskoivat salvian parantavan. Ilmeisesti tästä syystä sen katsottiin lisäävän myös viisautta. Salvian englanninkielinen nimi Sage, viisauden yrtti, saattaakin juontua jo näiltä ajoilta. Ehkäpä uskomuksessa on enemmänkin perää, sillä viime aikoina yrtin käyttöä on tutkittu Alzheimerin taudin hoidossa. Sana Salvia johtuu latinankilielisestä, parantamista tarkoittavasta sanasta. Salviaa on aikojen kuluessa käytetty niin monenlaisiin vaivoihin, että sitä voisi syystä pitää yleisrohtona vaivaan kuin vaivaan. Amerikkalainen fytoterapeutti Varro Tyler kirjoitti siitä mm. näin: Yrttikirjoja selatessaan saa vaikutelman, että salviaa on käytetty lähes kaikkiin ihmiskunnan tuntemiin sairauksiin. Rohdos Status Vaikuttavat aineet Käytön Lääkkeellinen turvallisuus ja kliininen käyttö Rohdokseksi käytetään salvian tuoreita tai kuivattuja lehtiä sekä niistä saatua haihtuvaa öljyä. Vapaan kaupan rohdos, mausteyrtti, ravintolisä. Salvian haihtuvan öljyn tärkeimmät ainesosat ovat tujoni, (40-60%), sineoli (12-15%), kamferi (7-8%), borneoli (5-7%) ja rosmariinihappo. Salvia hillitsee syljen, hien ja maidon eritystä ja supistaa limakalvoa. Sitä on viime vuosina käytetty antiperspiranttina eritystoimintaa estävän vaikutuksensa ansiosta. Tästä syystä se on myös erittäin käyttökelpoinen vaihdevuosiyrtti. Sitä käytetäänkin estämään vaihdevuosille tyypillistä liikahikoilua ja kuumia aaltoja. ESCOP-kasvimonografian mukaiset terapeuttiset indikaatiot salvialle ovat suun, ikenien ja kurkun tulehdukset ja ärsytykset sekä liikahikoilu. Salvia kuuluu ns. fytoestrogeeni-yrtteihin. Ne ovat kasveja, joiden sisältämät ainesosat kykenevät stimuloimaan elimistössä eri asteista estrogeenitoimintaa. Kasvin ainesosat sitoutuvat soluihin aktivoiden niissä samankaltaista toimintaa kuin estrogeenikin. On huomattava, että salvia ei sisällä estrogeenia tai sen kaltaisia aineita,vaikka se vaikuttaakin estrogeenin tapaan. A. Vogel Institute Fytoterapian jatkokurssi, opintojakso 7 23