Yhteisöllisyyden kehittäminen Suurpellon asuinalueella projekti Elä niin kuin (Suur)Pellossa

Yhteisöllisyyden kehittäminen Suurpellon asuinalueella projekti Elä niin kuin (Suur)Pellossa Iloniemi, Niko Jouppi, Jussi Luukkonen, Mari Samppala, Seppo Schmandt, Maria (Tiimi 9) 2015 Leppävaara

Laurea-ammattikorkeakoulu Leppävaara Yhteisöllisyyden kehittäminen Suurpellon asuinalueella projekti Elä niin kuin (Suur)Pellossa Niko Iloniemi, Jussi Jouppi, Mari Luukkonen, Seppo Samppala, Maria Schmandt (Tiimi 9) Hotelli- ja ravintola-alan liikkeenjohdon ko. Projektityö Toukokuu, 2015

Sisällys 1 Johdanto... 4 2 Suurpelto... 5 3 Asiakas ja asiakkaan odotukset... 6 4 Keskeiset käsitteet... 7 5 Palvelumuotoilu ja Stefan Moritzin Service Design -malli... 8 5.1 Ymmärrä... 9 5.1.1 Benchmarking... 10 5.1.2 Haastattelu... 13 5.2 Pohdi... 15 5.2.1 8 x 8... 15 5.2.2 STEEP... 17 5.3 Kehitä... 19 5.3.1 Aivoriihi... 19 5.3.2 Mindmap... 24 5.4 Seulo... 25 5.4.1 Persoonat... 26 5.4.2 SWOT-analyysi... 29 5.5 Selitä... 31 5.5.1 Storyspine... 31 5.5.2 Business Model Canvas... 32 5.6 Toteuta... 38 5.6.1 5 kertaa miksi?... 39 5.6.2 Asiakaskokemuspolku... 40 6 Palvelukonseptin esittely... 42 6.1 Naapurilainat-tarrat... 43 6.2 Business Model Canvas... 44 6.3 CAR-malli... 46 6.4 Vaikuttava puheenvuoro ideasta... 47 6.5 Palvelun kehittäminen jatkossa... 48 7 Johtopäätökset... 49 Lähteet... 51 Kuvat... 54 Kuviot... 55 Taulukot... 56

1 Johdanto Kevään 2015 aikana toteutetulla Palvelumuotoilulla innovaatioihin kurssin tavoitteena oli tuottaa uusia palveluinnovaatioita Espoossa sijaitsevalle Suurpellon asuinalueelle. Tiimimme, joka koostui viidestä henkilöstä, valitsi aiheeksi alueen yhteisöllisyyden kehittämisen. Yhteisöllisyys valikoitui aiheeksemme, sillä se on paitsi mielenkiintoinen, myös ajankohtainen Suomeenkin rantautunut trendi. Lisäksi katsoimme aiheemme osiltaan vastaavan asiakkaamme tarpeisiin, jotka on esitelty alueen omassa tulevaisuuden visiossa. Projektimme tavoite muotoutui kaksitahoiseksi. Ensinnäkin halusimme tuottaa Suurpellon asuinalueelle toimivan ja hyödyllisen palvelukonseptin, joka tulisi edistämään alueen yhteisöllisyyttä ja sitä kautta asumismukavuutta. Toiseksi halusimme oppia mitä palvelumuotoiluprosessin toteuttaminen käytännössä tarkoittaa. Ensimmäiseksi tiimimme pyrki hankkimaan mahdollisimman paljon tietoa itse aiheesta, eli yhteisöllisyydestä. Tämän jälkeen selvitimme mahdollisimman tarkasti asiakkaamme tarpeet ja odotukset. Tiimimme jokainen jäsen sitoutui tehtävään ja seurasimme Stefan Moritzin palvelumuotoiluprosessin jokaista vaihetta tarkasti. Työskentelymme eteni kronologisesti mukaillen palvelumuotoilun mallia, joka pitää sisällään kolme eri vaihetta; ymmärrä, kehitä ja toteuta. Tämä loppuraportti sisältää projektimme kunkin vaiheen dokumentoinnin. Raportti pitää sisällään itse aiheen taustan ja tarkemman esittelyn. Tämän jälkeen siirrymme kuvaamaan itse palvelumuotoiluprosessia, jonka puitteissa esittelemme kaikki työssämme käyttämämme menetelmät. Lopuksi esittelemme Suurpellon asuinalueelle luomamme innovaation, jonka kehittelyssä käytimme apuna palvelumuotoilun eri menetelmiä. Raporttimme loppuu johtopäätöksiin, jossa arvioimme projektimme ja hahmottelemme jatkokehitysideaa.

5 2 Suurpelto Suurpelto on rakenteilla oleva uusi kaupunginosa keskellä Espoota, Kehä II:n varrella (kuva 1). Rakentamisessa otetaan huomioon kestävä kehitys ja aluetta ympäröivä luonto. Rakentamisen keskiössä ovat uudet innovaatiot, ja rakennustoiminnassa sovelletaan erilaisia rakentamisvaihtoehtoja sekä tutkimusta. Suurpellossa on toteutettu myös Suomen ensimmäinen alueellinen automaattinen jätteenkeräysjärjestelmä. (Fiksu tapa elää 2013.) Vuonna 2017 Suurpellossa arvioidaan asuvan vajaa 3300 asukasta, joista 40,8 % on 25 44 -vuotiaita. (Espoon väestöennuste 2008-2017.) Suurpellon pinta-ala on 325 hehtaaria, josta noin 90 hehtaaria on kaavoitettu virkistyskäyttöön sekä puistoalueiksi. Suurpellon keskus on Lukutori, jossa sijaitsee Infopaviljonki. Torialue on tarkoitettu asukkaiden kohtaamispaikaksi, jossa voidaan järjestää monenlaisia tapahtumia. Joukkoliikenneyhteyksiä kehitetään alueen valmistumisen myötä, ja tulevaisuuden tavoitteena on mahdollistaa Suurpellon asukkaiden sujuva liikkuminen ilman omaa autoa. (Fiksu tapa elää 2013.) Suurpellon visio on esitelty taulukossa 1. Asuminen ja rakentaminen on kestävän kehityksen mukaista. Perhekeskeisyys näkyy asumisessa ja palveluissa. Uudet, innovatiiviset palvelukonseptit helpottavat arkea. Elinikäinen oppiminen on kivaa. Kansainvälisyys on arkipäivää. Taulukko 1: Suurpellon visio (Fiksu tapa elää 2013) Suurpeltoon rakennettavat kerrostalot ovat asumisoikeus-, vuokra- ja omistusasuntoja. Noin 46% asunnoista tulee olemaan vapaarahoitteisia tai asumisoikeusasuntoja. Alueesta suunnitellaan puistokaupunkimainen, eheä kokonaisuus. Tavoitteena on tarjota jokaiselle omaan elämäntilanteeseen sopiva koti. Jokaisen taloyhtiön pihalla on syöttöaukot sekajätteelle, biojätteelle sekä keräyspaperille. Jätteet imetään putkea pitkin jäteterminaaliin, jossa on jokaiselle jätteelle oma kontti. Täydet keräyskontit kuljetetaan terminaalista edelleen jatkokäsiteltäväksi. Jokaisessa kerrostalossa on myös palvelueteinen. Eteisestä voidaan vuokrata lukittava kaappi, johon voidaan toimittaa esimerkiksi asukkaan ruokaostokset. Palvelueteisiin ollaan

6 kehittämässä myös monenlaista pop up -toimintaa. (Suurpelto 2015, Suurpelto asuminen 2015.) Alueen palveluihin kuuluu kaksi päiväkotia sekä ruokatavarakauppa. Lukutorin läheisyyteen rakennetaan ostoskeskus, jonka uskotaan tuovan lisää kauppoja ja muita palveluja alueelle. Alueella on myös kaksi päiväkotia. Opinmäen kampuksen ensimmäinen vaihe on suunniteltu valmistuvan vuonna 2015. Kampuksella tullaan tarjoamaan suomen- ja englanninkielistä opetusta, sekä muita vapaa-ajan palveluita. Suurpellosta löytyy bussiyhteyksiä muualle Espooseen sekä Helsingin Kamppiin. (Suurpelto palvelut 2015.) Kuva 1: Suurpellon mainoskuva (Suurpelto.fi) 3 Asiakas ja asiakkaan odotukset Tutkimalla kohderyhmän tarpeita, odotuksia ja tavoitteita voidaan asiakasymmärrystä kasvattaa. On tärkeää, että palvelut tai tuotteet on suunniteltu vastaamaan asiakkaan ja käyttäjien toiveita ja tarpeita. Ainoastaan havainnoimalla ja tiedostamalla loppukäyttäjän todelliset motiivit voidaan palvelutuotteesta tehdä käyttäjien tarpeita vastaava tuote. (Tuulaniemi 2011, 142.) Kappaleessa 4, Keskeiset käsitteet, on perehdytty tarkemmin muiden käsitteiden ohella asiakkaaseen, käyttäjään ja tilaajaan. Asiakas tässä projektissa on Suurpelto seura. Suurpelto-seura toimii aktiivisesti, ja sen tarkoituksena on edistää asukkaiden hyvinvointia lisäämällä paikallistuntemusta ja yhteisöllisyyttä, sekä ajamalla asukkaiden etuja. Suurpelto-seuralla on omaa harrastustoimintaa, muun muassa liikuntaryhmiä ja kädentaitojen ryhmä. Lisäksi sillä on viljelylavoja asukkaiden käytettäväksi. Seura tekee yhteistyötä sekä Espoon kaupungin, että alueen muiden toimijoiden kanssa. Jäseneksi hyväksytään alueen asukas tai muu alueen toimija. Suurpelto-seuralla on myös oma Facebook-sivustonsa. (Suurpelto-seura 2015.)

7 Tätä projektia ajatellen Suurpelto seuran tavoitteena ja odotuksena on yhteisöllisyyden kehittäminen Suurpellon asuinalueella. Yhteisöllisyydestä voisi muodostua alueen tavaramerkki, joka tekee alueesta viihtyisän ja mukavan paikan asua. Yhteisöllisyys luo myös turvallisuutta. Edellä mainittujen seikkojen lisäksi yhteisöllisyyden avulla Suurpeltoa on helppo markkinoida ja alueelle voitaisiin houkutella uusia asukkaita. (Vikkula 2015.) 4 Keskeiset käsitteet Projektin keskeisiksi käsitteiksi nousevat asiakas, käyttäjä, tilaaja, yhteisöllisyys, urbaani kaupunkiasuminen, identiteetin rakennus, asukasviihtyvyys sekä yhteiskehittäminen. Tässä kappaleessa käydään nämä keskeiset käsitteet. Niiden sisältö esitellään sellaisena, kun se tässä työssä käytetään. Tässä projektissa on syytä erotella toisistaan tilaaja, asiakas sekä loppukäyttäjä. Tämän projektin tilaaja ja asiakas on Suurpelto-seura. Loppukäyttäjiä taas ovat Suurpellon alueen asukkaat. Kuten Moritz tuo esille, asiakas käsitteenä on palvelumuotoilussa problemaattinen ja Moritz käyttääkin asiakkaasta termiä Client. Client -käsite pitää sisällään palvelumuotoilun nykytrendin mukaisen ajatuksen asiakkaasta tärkeänä osana koko palvelumuotoiluprosessia. (Moritz 2005, 177.) Myös tässä työssä asiakas katsotaan osaksi koko muotoiluprosessia. Kuten Kurronen tuo opinnäytetyössään esille, palvelumuotoilussa ei enää nykypäivänä suunnitella vain tavaroita tai tuotteita vaan tulevaisuuteen sijoittuvia kokemuksia yksilöille ja yhteisöille. Näin ollen myös käyttäjän rooli muuttuu passiivisesta kuluttajasta aktiiviseksi osaksi koko suunnitteluprosessia. (Kurronen 2013, 19.) Perinteisissä maatalousyhteiskunnissa ihmiset elivät korostetun yhteisöllisesti. Ihmisten yksilöllistyminen tapahtui teollistumisen ja valistusfilosofian ihanteiden yleistymisen myötä. Mokka ja Neuvonen (2006, 19) tuovat Sitran julkaisemassa raportissa esille yhteisöllisyyden, tai paremminkin sen puutteen, ja toteavat sen olevan vahvasti sidoksissa hyvinvointivaltion ongelmien synnyn kanssa. Tutkijoiden mukaan kansalaisille tulisi nykypäivänä tarjota uusia osallistumistapoja, joiden avulla mahdollistetaan ja kehitetään ihmisten kestäviä elämäntapoja. Ihmisten välisillä suhteilla, yhteisöillä ja verkostoilla katsotaan olevan hyvinvointitutkimusten mukaan yhä suurempi merkitys taloudellisessa, henkisessä ja fyysisessä hyvinvoinnissa. (Mokka & Neuvonen 2006, 19.) Näin ollen yhteisöllisyyden kehittäminen toimii hyvinvointia tukevana toimintatapana. Mokka & Neuvonen (2006, 54) erottavat toisistaan neljä eri yksilöllisyyden tasoa; toimimme

8 nykypäivänä pääasiallisesti kuluttajina, työntekijöinä, kansalaisina ja työntekijöinä. Tärkeää on ymmärtää, että yksilöllisyys ei ole yhteisöllisyyden vastakohta, vaan kukin edellä mainittu yksilöllisyyden taso saa merkityksensä vasta suhteessa muihin ihmisiin eli yhteisöihin. Toisin sanoen vasta jäsenyys jossain yhteisössä mahdollistaa yksilöllisyyden. Vasta jonkin yhteisön jäsenenä, oli se sitten työ-, perhe-, asuinpaikka-, tai harrastelijayhteisö, tulee ihmisestä merkittävä yksilö. Tässä projektissa yhteisöllisyyden kehittäminen nähdään vahvana tekijänä Suurpellon asukkaiden asumismukavuuden kehittämistä. 2000-luku voidaan nähdä voimakkaana yhteisöllistymisen aikakautena. Esimerkiksi Sitra esittää voimaantuvan yhteisöllisyyden yhtenä aikamme megatrendinä. Sitran mukaan yksittäisten ihmisten muodostamat vapaamuotoiset, hierarkiattomat verkostot mahdollistavat yksilöiden ja yhteisöjen synnyttämien ideoiden skaalautumisen ja leviämisen ennennäkemättömällä tavalla. Erityisesti uudet ja jatkuvasti kehittyvät viestintäteknologiat helpottavat ihmisten kokoontumista, yhdessä tekemistä ja asioiden jakamista. Näin syntyy uusia toimintatapoja jotka haastavat yhteiskunnan olemassa olevia rakenteita. Yhteisöllisyys synnyttää myös jatkuvasti uusia sosiaalisia innovaatioita, kuten esimerkiksi ravintolapäivä. (Sitra 2015.) Näyttääkin vahvasti siltä, että nykyihminen kaipaa yhteisöllisyyttä. Ihmiset haluavat toimia omista lähtökohdistaan ilman valmiita rakenteita ja ideologioita. Sitran mukaan voimaantuva yhteisöllistyminen tarkoittaa yksilöiden ja instituutioiden välisen etäisyyden lyhenemistä niin, että päätösvalta siirtyy yhä enemmän ihmisille. Tämä puolestaan antaa heille mahdollisuuden luoda positiivista sosiaalista, ekologista ja taloudellista vaikutusta paikallisilla innovaatioilla. (Sitra 2015.) Turun yliopiston Tulevaisuuden tutkimuskeskus on tutkinut suomalaisen kaupunkiasumisen tulevaisuuden näkymiä. Tulevaisuusklinikan vuonna 2010 julkaiseman raportin mukaan yksilöllinen yhteisöllisyys nähdään asumisen vahvana tulevaisuuden trendinä. Yhtä aikaa kun asukas haluaa ilmentää yksilöllisyyttään, elämäntapaansa ja identiteettiään kodissaan, hän arvostaa yhteisöllisyyden elementtiä lähiympäristössään. Yhteisöllisyys voi keskittyä perhe-elämän ympärille (pienten lasten vanhemmat), harrastusten pariin (nikkarointi, puutarhahoito, musiikki jne.) tai vaikkapa aluehistorian harrastamiseen, mistä on osoituksena kaupunginosayhdistysten ja urbaanien kyläjuhlien suosio. (Heinonen 2010, 12.) 5 Palvelumuotoilu ja Stefan Moritzin Service Design -malli Yrityksen kilpailukyvyn yksi perusedellytys nykypäivänä on kyky tuottaa uusia innovaatioita ja palveluita. Palvelujen tuottaminen nähdään nykyään vahvasti käyttäjälähtöisenä toimintana, jossa asiakas on koko palveluntuottamisen prosessin keskiössä. Toisin sanoen, käyttäjät ote-

9 taan mukaan prosessiin palvelujen tai tuotteiden tuottajiksi tai sisällön luojiksi. Palvelumuotoilu voidaan nähdä tämän tehtävän eräänlaisen yhtenä työkaluna. (Prami 2011, 4.) Mitä palvelumuotoilu sitten pitää sisällään? Palvelumuotoilu pohjautuu muotoilulähtöisiin menetelmiin, joilla voidaan suunnitella erilaisia kokemuksia ja prosesseja. Palvelumuotoilulle on tunnusomaista prosessinomaisuus. Prosessiin osallistuu ja osallistutetaan niin tulevat käyttäjät, kuin joukko eri alojen ammattilaisia. Prosessin eri vaiheet toimivat limittäin ja edellyttävät jatkuvaa tulosten testausta ja edelleen kehittelyä. Visualisoinnin avulla varmistetaan, että kaikki näkemykset tavoittavat prosessiin osallistuvat eri tahot. (Prami 2011, 6 8.) Stefan Moritzin Service Design malli on holistinen, monitieteellinen palvelujen kehittämismetodi. Sen avulla voidaan kehittää uusia, tai parantaa jo olemassa olevia palveluita vastaamaan paremmin asiakkaiden odotuksia. Myös organisaatiot hyötyvät mallista, sillä sen avulla palveluita voidaan kehittää tehokkaammiksi ja joustavammaksi. (Moritz 2005, 7.) Moritz jakaa Service Design prosessin neljään D:hen; Discover, Define, Develop ja Deliver. Eli vapaasti suomennettuna vaiheet etenevät löytämisestä määrittelyyn, kehittämiseen ja siitä edelleen käyttöönottoon. Tarkoituksena on siis ymmärtää asiakasta, yritystä ja markkinoita, kehittää ideoita ymmärryksen perusteella ja muuttaa ideat järkeviksi ratkaisuiksi ja auttaa niiden käyttöönotossa. (Moritz 2005, 39.) Tehtävät, joita Moritzin Service Design prosessin eri vaiheissa tulee suorittaa, on jaettu kuuteen osa-alueeseen: ymmärrä, pohdi, kehitä, seulo, selitä ja toteuta. Jokaisessa osa-alueessa on mahdollista suorittaa erilaisia tehtäviä ja harjoituksia, joiden avulla päästään lähemmäksi lopputulosta. Osa-alueet vaativat kukin erilaista lähestymis- ja ajattelutapaa, ja on tärkeää muistaa että osa-alueet voivat mennä myös päällekkäin ja limittäin. (Moritz 2005, 123.) 5.1 Ymmärrä Ymmärrä-vaiheessa lähtökohtana on, että projektin tavoitteet ovat selvät. Projektin toimintaympäristöä tulee tarkastella tässä vaiheessa, ja selvittää mahdolliset resurssit ja rajoitteet. Myös asiakkaiden tarpeita, sekä piileviä että tietoisia, tulee tutkia. Ymmärrä-vaihe pohjustaa koko Service Design prosessin. Vaiheen avulla voidaan tarkastella myös tuntemattomampia asioita, kuten esimerkiksi mitkä ovat sellaisia asioita joista ihmiset eivät pidä. Oleellista on myös tutkia asiakkaiden tarpeita ja haluja sekä sitä, mikä motivoi heitä. (Moritz 2005, 124.) Ymmärryksen avulla voidaan varmistaa, että Service Design prosessin tulokset ovat todellisuutta vastaavia ja mahdollisimman sopivia. Ymmärrä-vaihetta työstäessä tulee huomioida,

10 että ihmisten on vaikea arvioida omia käyttäytymistapojaan. On myös tärkeää, että olettamukset ja mahdolliset tulkinnanvaraiset asiat selvitetään ennen jatkotoimenpiteitä. Tärkeää on ymmärtää niin asiakasta, toimintaympäristöä, palveluntuottajaa kuin näiden välisiä suhteitakin. (Moritz 2005,125 126.) Tässä projektissa käytettiin ymmärrä-vaiheessa benchmarkingia sekä haastattelua. Benchmarking valikoitui yhdeksi ensimmäisistä menetelmistä. Sen avulla koettiin saatavan hyödyllistä tietoa muista pääkaupunkiseudun uusista asuinalueista. Asuinalueita oli myös helppo verrata keskenään benchmarking-menetelmän avulla. Benchmarking oli oiva valinta projektin alkuvaiheeseen juurikin edellä mainituista syistä. Haastatteluun päädyttiin myös heti projektin alettua. Ryhmä koki, että haastattelemalla Suurpelto-seuran puheenjohtajaa saataisiin käytännönläheistä perustietoa Suurpellosta ja Suurpelto-seuran toiminnasta. 5.1.1 Benchmarking Benchmarkingin avulla on mahdollista vertailla alan toimijoiden tuotteita, palveluita, toimintatapoja ja strategiavalintoja. Se mahdollistaa oppimisen parhaista käytännöistä. Benchmarking koostuu havainnoinnista, tutkimuksesta, vertailusta ja arvioinnista. Benchmarkingin avulla voidaan hyödyntää muiden jo käyttämiä hyviä toimintatapoja sekä välttää muiden tekemiä virheitä. (Tuulaniemi 2011, 138 139.) Benchmarkingin suomenkielinen termi on esikuva-arviointi. Benchmarkingissa on mahdollista löytää vertailukohde myös toiselta alalta. Benchmarking sopii erityisesti menetelmäksi kehitettäessä organisaatioiden tuottavuutta, laatua, työtapoja ja toimintaprosesseja. Benchmarking voidaan suorittaa myös vierailemalla organisaatiossa, jonka toimintaa halutaan vertailla. Tämän menetelmän perustana on kiinnostus siitä, miten muut menestyvät ja toimivat. (Ojasalo, Moilanen, Ritalahti 2009; 43 44, 163) Käytännössä benchmarking toteutettiin etsimällä tietoa internetistä pääkaupunkiseudun uusista alueista. Pääosin tietoa saatiin kaupunginosien omilta internetsivuilta sekä uutisartikkeleista. Benchmarkingissa kiinnitettiin huomiota myös alueiden yhteisöllisyyttä edistäviin hankkeisiin. Benchmarkattaviksi alueiksi valikoituivat Pellaslaakso Espoosta, sekä Jätkäsaari ja Kalasatama Helsingistä. Pellaslaakson uusi asuinalue sijaitsee Vanhan Turuntien ja Kehä III:n kupeessa, Helsingin Diakonissalaitoksen omistamalla maa-alueella. Pellaslaakson alue on vanhaa espoolaista kulttuurimaisemaa, ja sen läpi kulkee historiallinen Kuninkaantie. Alueen kaavoituksessa on luonto

11 sekä kulttuurimaisema otettu huomioon, ja rakentamisen mittakaava tulee olemaan pientä. (Pellaslaakso 2015.) Helsingin Diakonissalaitos sekä myy, että vuokraa alueen tontteja ja rakentamisen on määrä alkaa mahdollisimman pian. Pellaslaakson vuokra- ja myyntituotot tullaan käyttämään terveyden ja hyvinvoinnin edistämiseen, sekä oikeudenmukaisemman yhteiskunnan rakentamiseen. Tällöin asukkaat voivat omalla tonttivuokrallaan auttaa muita. Alueelle suunnitellaan asukkaiden yhteisen tekemisen pilottihankkeita, joihin myös Helsingin Diakonissalaitos osallistuu. (Helsingin Diakonissalaitos 2015.) Pellaslaaksosta halutaan kylämäinen vireä yhteisö, jossa palvelut sekä ulkoilu- ja liikuntamahdollisuudet ovat lähellä. Asuminen on suunniteltu monimuotoiseksi, niin vanhuksille kuin lapsillekin sopivaksi. Pellaslaaksoon kaavaillaan myös kaikkien kyläläisten yhteiskäyttöön tarkoitettua kylätaloa. Pellaslaakson visiona on olla kylä, jossa asioita tehdään yhdessä. Osa kortteleista säilytetään avoimena maisematilana, jonne voidaan toteuttaa yhteisiä kasvimaita ja lasten leikkipaikkoja. Helsingin Diakonissalaitoksen säätiö on myös mukana vahvistamassa alueen yhteisöä ja yhteisöllisyyttä. (Pellaslaakso 2015.) Jätkäsaaren historia juontaa juurensa 1800-luvun lopulle, jolloin alueella rakennettiin helsinkiläisten ylempien luokkien edustajien kesähuviloita. Lisäksi alueella asui vakituisesti ammattikalastajia. Tavallisille kaupunkilaisille Jätkäsaari tarjosi oivat puitteet ympärivuotiseen ulkoiluun. Varsinaisen nimensä Jätkäsaari sai 1928 sataman valmistumisen jälkeen, kun alueella olleet neljä saarta oli yhdistetty mantereeseen. (Kaupunginosat 2013.) Jätkäsaaressa sijainnut Länsisatama oli 1960-luvulla liikenteellisesti mitattuna Helsingin vilkkain satama. Vuosituhannen vaihteeseen asti uskottiin, että satamatoiminta oli tullut jäädäkseen Jätkäsaareen. Vuonna 2008 toiminta kuitenkin siirtyi Vuosaareen rakennettuun satamaan, ja alueen rakentaminen asukaskäyttöön käynnistyy. Jätkäsaaren asuinalueen henki perustuu sadan vuoden takaisiin helsinkiläisten suurmiesten asessori Kurténin ja kauppias Tallbergin huvilakaupunkisuunnitelmiin. (Kaupunginosat 2013.) Jätkäsaaren tarkoituksena on tulla tunnetuksi asukkaiden itsensä rakennuttamista taloista, kirkkaista väreistä, kokonaan kasveilla peitetyistä viherjulkisivuista sekä energiaomavaraisista taloista. Suunnitelmien mukaan Jätkäsaaressa asuu vuonna 2027 18000 asukasta. Lisäksi alueella työskentelee 6000 ihmistä. Suurin osa alueelle rakennettavista taloista on melko tavanomaisia. Arkkitehtuurin taso halutaan kuitenkin pitää kohtalaisen korkeana. Jätkäsaareen tulee myös uusia kiinnostavia konsepteja, kuten Suomen ensimmäiset 8-kerroksiset puukerrostalot ja kortteli, jossa asunnoilla on omat puutarhat ja julkisivut ovat köynnösten peitossa. Alu-

12 eelle on tulossa myös energiaomavarainen kortteli, jossa talot tuottavat enemmän energiaa kuin käyttävät. (Joenniemi 2014) Jätkäsaari toimii edelläkävijänä myös ryhmärakentamisessa. Alueella on 120 ihmisen yhdessä omistama ja rakennuttama kerrostalo, jonka kaikki asunnot ovat yksilöllisiä. Talon asukkaat ovat sitoutuneet tiiviiseen yhteisöllisyyteen. Talossa olevat yhteisötilat, kuten sauna, harrastustilat ja juhlatilat, mahdollistavat asukkaiden jokapäiväisen vuorovaikutuksen ja yhteisöllisyyden. (Joenniemi 2014, Uutta Helsinkiä / Länsisatama / Jätkäsaari 2015.) Jätkäsaaressa on myös oma roskienkeruujärjestelmä, Rööri, jonka kulut jätkäsaarelaiset maksavat yhdessä. Rööri toimii samalla periaatteella kuin keskuspölynimuri. Joka korttelissa on muutama jättöpiste, jossa on omat luukkunsa eri jätteille. Jätteet kulkevat putkia pitkin jätekeskukseen ja edelleen konteissa kaatopaikalle. (Joenniemi 2014.) Jätkäsaaressa on useita asunnon omistusmuotoja. Alueella on niin kutsuttuja kovan rahan vuokra-asuntoja, kaupungin vuokra-asuntoja, omistusasuntoja, hitas-omistusasuntoja sekä asumisoikeusasuntoja. (Laaksonen 2015.) Jätkäsaarella on myös oma asukasnetti, jossa on tietoa alueen turvallisuudesta, palveluista, liikenteestä, jätehuollosta, vedestä, energiasta ja sähköstä sekä monista muista asukkaiden päivittäiseen elämiseen liittyvistä asioista. Sivulla on myös keskustelufoorumi alueen asukkaille. (Jätkäsaaren asukasnetti 2015.) Asukasnetti ja sen tarjoamat mahdollisuudet lisäävät osaltaan alueen yhteisöllisyyttä Kalasatama on ollut Helsingin teollisen historian keskiössä jo 1800-luvun alkupuolelta lähtien. Sörnäisten rannassa sijaitsevasta nykyisestä Kalasataman alueesta kehittyi kantakaupungin laajin teollisuusalue, kun satamaliikenne ja rautatie kohtasivat alueella 1860-luvulla. Sörnäisten satama oli vilkas ja se kehittyi nopeasti. Satama oli pääsääntöisesti tuontisatama, mutta alueella toimi myös kalastussatama ja kalasäilyketehtaita. 1950- ja 1960-luvuilla satamaa laajennettiin voimakkaasti, ja sen toiminta jatkui aina vuoteen 2008 asti, jolloin Vuosaaren satama avattiin. Satamatoiminnoista alueelle jäi ainoastaan Hanasaaren voimalaitoksen hiilisatama. (Uutta Helsinkiä / Kalasatama perustietoa 2015.) Sataman lakkauttamisen jälkeen alueelle alettiin rakentamaan asuntoja, ja tarkoituksena on rakentaa alueesta merellinen ja urbaani asuinalue. Alueella uskotaan olevan 18000 asukasta 2030-luvulla. Lisäksi siellä sijaitsee tuolloin 8000-10000 ihmisen työpaikka. (Uutta Helsinkiä / Kalasatama perustietoa 2015.) Alueelle rakennetaan korkeita torneja, kelluvia asuntoja sekä ekologisesti kestävää asumista. Asuntotyyppejä on alueella useita: omistusasuntoja, vapaarahoitteisia ja valtion tukemia vuokra-asuntoja, asumisoikeusasuntoja ja hitas-asuntoja. Lisäksi alueelle rakennetaan asuntoja opiskelijoille ja senioreille. Asuntojen lisäksi Kalasata-

13 maan rakennetaan toimitiloja erilaisten yritysten tarpeisiin. Kalasatamasta pyritään rakentamaan alue, jossa on rikas kaupunkikulttuuri ja uudenlainen yhteisöllisyys. (Fisuverkko 2015, Uutta Helsinkiä / Kalasatama asuminen 2015, Uutta Helsinkiä / Kalasatama perustietoa 2015.) Kalasatamassa testataan erilaisia älykkäitä energiaratkaisuja. Yhdistämällä uusinta teknologiaa syntyy vähäpäästöinen energiajärjestelmä, johon kuuluu paikallinen uusiutuva sähköntuotanto, sähköautoilua tukeva infrastruktuuri, sähkön varastointi sekä rakennusten tehokas kiinteistöautomaatio. Kalasatamassa käytetään jätehuollossa vastaavanlaista putkikeräysjärjestelmää kuin Jätkäsaaressa. Alueen asukkailla on käytössään omat internetsivut, joka varmistaa aluetiedottamisen sujuvuuden, sekä yhteistyön alueen kaupallisten toimijoiden ja asukkaiden välillä. (Uutta Helsinkiä / Kalasatama perustietoa 2015, Fisuverkko 2015.) Kalasataman kaupunkirakentamisen keskiössä on joustavuus, ja aluetta kehitetäänkin erilaisten kokeilujen kautta. Kokeilusta saatua tietoutta käytetään asukkaiden elämänlaadun parantamiseksi. Kalasataman alueella on myös monenlaisia kulttuuritapahtumia, pop up - tapahtumia ja tempauksia, joidenka tavoitteena on edistää alueen yhteisöllisyyttä. Lisäksi Kalasatama mainostaa rakentavansa sosiaalista ekosysteemiä, joka mahdollistaa uudenlaisen yhteisöllisyyden syntymisen alueelle. Yhteisöllisyys ja siitä syntyvä naapurustokulttuuri tukevat myös tilojen ja tavaroiden yhteiskäyttöä. (Fisuverkko 2015, Fiksu Kalasatama 2015.) Kalasatamassa on myös ikääntyville ihmisille tarkoitettu yhteisöllinen asumis- ja palvelukokonaisuus, Kotikortteli. Kotikorttelissa toimii asukasisännöitsijä, joka neuvoo asumiseen liittyvissä asioissa ja järjestää asukkaille yhteistä toimintaa. Tämän lisäksi asukkailla on mahdollista ostaa tarpeen mukaan monenlaisia asumiseen ja terveyteen liittyviä palveluita omasta talosta. Tällöin yhteisöllisyys luo myös henkistä turvaa. (Setlementti 2013.) Benchmarkingin mukaan yhteisöllisyyttä voidaan pitää tämän päivän vahvana trendinä uusia alueita rakennettaessa. Kaikki benchmarkatut alueet halusivat korostaa alueen yhteisöllisyyttä. Kaikille alueille on myös suunnitteilla erilaisia asumismuotoja. Tämä takaa sen, että alueelle muuttaa erilaisia asukkaita ja näin asukaskannasta tulee mahdollisimman monipuolinen. Alueilla korostettiin myös ekologisuuden merkitystä. Sekä Suurpellossa että Jätkäsaaressa on käytössä moderni jätteidenkeräysjärjestelmä. 5.1.2 Haastattelu Käyttäjätiedon hankinnassa haastattelu on yksi keskeisimmistä metodeista. Sen avulla on mahdollista saada syvällinen katsaus käyttäjän arvoihin, elämään ja käyttäytymiseen. (Sivistystoimen työkalupakki palvelumuotoiluun.) Lisäksi haastattelun avulla on mahdollista selvit-

14 tää haastateltavan mielipiteitä, kokemuksia ja odotuksia (Moritz 2005, 193). Haastatteluja on olemassa erityyppisiä. Jokaisella haastattelutyypillä on myös oma käyttötarkoituksensa. Strukturoidulla haastattelulla haastattelijalla on etukäteen laadittu tarkka haastattelurunko, ja se vastaa toteutukseltaan lähinnä kyselyä. Puolistrukturoitua haastattelua eli teemahaastattelua voidaan käyttää tilanteissa, jossa tutkimuksen kohdetta ei kunnolla tunneta. Tällaisessa haastattelutyypissä vältytään myös vastaajaan liialta ohjaamiselta. Teemahaastattelussa haastatteluteemat on suunniteltu etukäteen, mutta kysymysten järjestys ja niiden painotus voi vaihdella tilanteen mukaan. Teemahaastattelussa on myös mahdollista muokata myöhempiä haastatteluja edellisten haastattelujen perusteella. (Ojasalo ym. 2009, 41.) Tässä projektissa haastattelu suoritettiin teemahaastatteluna sähköpostin avulla. Henkilökohtainen haastattelu olisi antanut monipuolisemman kuvan Suurpellosta ja Suurpelto seuran toiminnasta, sillä kysymyksiin olisi voitu esittää jatkokysymyksiä ja vastauksiin olisi voitu saada tarkennuksia. Aikataulusyistä tiimi joutui kuitenkin tyytymään sähköpostihaastatteluun. Kysyttäessä Suurpelto-seuran puheenjohtaja Anita Järvisalolta Suurpellon yhteisöllisyyttä tukevista hankkeista, toteaa hän että Suurpellossa on kesäisin tapahtuvaa laatikkoviljelytoimintaa, ja nämä asukkaiden viljelyharrastuksiin tarkoitetut lavat on sijoitettu Lillhemtin puiston laidalle. Lisäksi on järjestetty laskiaistapahtuma, samoin kuin Kukkiva Suurpelto tapahtuma toukokuussa. Tämän lisäksi he ovat järjestäneet niin sanotun roska-päivän, jolloin he siivoavat yhdessä asuinaluettaan. Jouluisin he ovat järjestäneet joulutorin ja asukasiltoja on järjestetty eri teemoilla 3 4 kertaa vuodessa. (Järvisalo 2015.) Alueelle on Järvisalon mukaan suunnitteilla yhteenkuuluvuuden tunnetta lisääviä hankkeita. Suurpeltoon ollaan suunnittelemassa muun muassa väliaikaista koirapuistoa, joka rakennettaisiin talkoovoimin, kertoo Järvisalo. Tässä hankkeessa on mukana myös Suurpellon markkinointi Oy ja Espoon kaupunki. Työn alla on myös kuvitettu Suurpelto-kartta ohjattuja Suurpeltokävelyä varten. Suurpeltokävelyä markkinoidaan uusille asukkaille, mahdollisille asunnon ostajille, rakennusfirmoille ja kyläjuhlissa vierailijoille. Tarkoituksena on antaa kävelijöille kokonaiskuva kauniista Suurpellon alueesta. Henttaa-seuran kanssa mietimme myös yhteistä virallista kaupunkipolkua, johon karttakin liittyy, kertoo Järvisalo. Opinmäen koulukampus valmistuu elokuussa 2015 ja maaliskuussa seura aloitti yhteistyön suunnittelun kampukselle tulevan kirjaston kanssa. (Järvisalo 2015.) Järvisalo toteaa haastattelussa, ettei Suurpellon asukaskuntaa ole varsinaisesti profiloitu. Mutu-tuntumalla hän voi sanoa, että alueella on paljon lapsi- ja opiskelijaperheitä. Näiden lisäksi etenkin monikulttuurisia opiskelijaperheitä on runsaasti. Vanhukset ovat alueella tois-

15 taiseksi vähemmistönä. Asunnot ovat pääasiassa vuokra- ja asumisoikeusasuntoja ja alueella on jonkin verran myös omistusasuntoja. (Järvisalo 2015.) Suurpelto-seuran hallitus kokoontuu Järvisalon mukaan noin 10 kertaa vuoden aikana, ja tämän lisäksi on vielä viralliset kevät- ja syyskokoukset. Näiden lisäksi on silloin tällöin pienempiä niin sanottuja epävirallisia pienempien tiimien kokoontumisia, joissa ideoidaan ja pohditaan oman vastuualueen asioita. Suurpeltoseurassa on tällä hetkellä noin 60 jäsentä. Suurpelto-seura hakee vuosittain Espoon kaupungilta kulttuuriavustusta. Yhteistyö eri virkamiesten kanssa on ollut sujuvaa ja mutkatonta, päättää Järvisalo. (Järvisalo 2015.) 5.2 Pohdi Pohdi-vaihe perustuu tietoon toimintaympäristöstä, asiakkaista, palveluntuottajista, markkinoista sekä mahdollisista rajoitteista. Tiedon pohjalta voidaan antaa prosessille suunta, tavoitteet ja visio, ja tämä onkin pohdintavaiheen tärkein tehtävä. Tämän vaiheen tarkoituksena on luoda strateginen kehys prosessille, sekä määritellä tarvittavat yksityiskohdat. Tällöin kerätystä, mahdollisesti monimutkaisestakin tiedosta saadaan muodostettua selkeämpiä näkemyksiä ja kokonaisuuksia. Pohdi-vaihe perustuu aina tietoon. Vaiheen luoma suunta ja strategia tulee siis perustua faktaan. Pohdi-vaiheella on myös yhteyksiä muihin Service Design prosessin vaiheisiin. (Moritz 2005, 128 129.) Projektin pohdi-vaiheessa käytettiin 8 x 8 ideointimenetelmää sekä STEEP-menetelmää. 8 x 8 -menetelmä valikoitui sen selkeyden ja formaalin muodon vuoksi. Ruudukon avulla näkee selvästi, mitkä asiat ovat keskeisiä yhteisöllisyydessä, ja miten asiat liittyvät toisiinsa. 8 x 8 menetelmä oli uusi kaikille tiimin jäsenille, ja herätti senkin vuoksi mielenkiintoa tiiminjäsenten keskuudessa. Tiimi koki, että 8 x 8 menetelmän avulla saatiin luotua selkeä kuva yhteisöllisyydestä, ja siihen liittyvistä sidosryhmistä, taustoista ja mahdollisista ongelmista. STEEP-menetelmä valittiin sen mielenkiintoisuuden vuoksi. Kuten 8 x 8 menetelmä, myös STEEP oli uusi kaikille tiimin jäsenille. Menetelmän avulla kyettiin löytämään yhteisiä tekijöitä maailmaan vaikuttavista megatrendeistä, jotka liittyvät tähän projektiin. STEEPmenetelmässä paneuduttiin enemmänkin globaaleihin trendeihin, mutta tiimi onnistui löytämään niistä myös yhtymäkohtia yhteisöllisyyteen. 5.2.1 8 x 8 8 x 8 on ideointimenetelmä, joka on samankaltainen ajatuskartan kanssa, mutta kurinalaisempi. Alkuperäinen ongelma kirjoitetaan A4-paperille ja tämän paperin ympärille asetetaan

16 kahdeksan paperia. Näille papereille kirjoitetaan jokin näkökulma, joka ongelmasta tulee mieleen. Tämän jälkeen kustakin näkökulmasta tuotetaan kahdeksan ideaa. Menetelmän tavoitteena on löytää useita lähestymiskulmia aiheeseen, ja syventyä nopeasti kuhunkin näkökulmaan. (Lavonen, Meisalo & al. 2015.) 8 x 8 ruudukko toteutettiin koulun lähiopetustunnilla yhdessä tiimin kanssa. Tiimin tekemä yhteisöllisyyttä käsittelevä 8 x 8 taulukko on esitelty taulukossa 1. ruokapiirit viestintä Suurpellon kasvot kimppakyydit taidenäyttelyt koordinointi monikulttuurinen yhteistyö kädentaidot harrastuspiirit asukkaat ideointi liittyminen kulttuuri-illat yhdessä koirienhoito-piiri kirpputorit Suurpeltoseura houkuttele-vaksi tekeminen yhteinen verstas illanvietot lastenhoitopiiri siivouspäivät linkki Espoon ja Suurpellon välillä toimipiste aktiivisesti esillä urheilukerho avoimet ovet yrityksiin siivouspäivä pankki asukkaat yhdessä tekeminen uudet yritykset ruokakaupat Suurpeltoseura viljelytapahtuma ruokatori kaupunki festivaalit yritykset posti yritykset SYYS harrastusyritykset YHTEISÖLLI- tapahtumat kulttuuritapahtumat tapahtumat ulkoilma- elokuvat 4-H-kerho kahvila/ ravintola kirjasto Espoon kaupunki sosiaalinen media verkostot ohjattu urheilutapahtumat puistotoiminta korttelikirpputori kirjasto oma vas- tuu- henkilö liikuntakeskus Facebook sosiaalinen media omat wwwsivut Suurpellon sanomat kouluverkostot alueen yritykset Julkinen liikenne Espoon kaupunki tuki Twitter sosiaalinen media asukasillat verkostot Taloudellinen verkkoon Suurpeltoseura ystävyyslähiöt koulut Instagram infotaulut terveydenhoito päiväkodit viestintäpiste Espoon kaupunki lähialueet muut kau- punginosa- yhdistykset Taulukko 2: 8 x 8 (Tiimi 9) Kahdeksan tiimin muodostamaa osa-aluetta olivat yhdessä tekeminen, tapahtumat, verkostot, sosiaalinen media, Espoon kaupunki, yritykset ja asukkaat. Esimerkiksi yhdessä tekeminen jaettiin osiin, kuten monikulttuurinen yhteistyö, kädentaidot, kulttuuri-illat, siivouspäivät, urheilukerhot, avoimet ovet yrityksiin ja eri piirit. Usein samat sidosryhmät linkittyvät mo-

17 neen yhteisöllisyyden osa-alueeseen. Esimerkiksi Espoon kaupungilla ja Suurpelto-seuralla on merkittävä rooli joko rahoittajana, tai sitten järjestävänä osapuolena. Samoin sosiaalisella medialla on merkittävä rooli esimerkiksi tiedon jakamisessa ja informaation lähteenä. Useasti nousi esille myös asukasiltojen ynnä muiden yhteisöllisyyttä vahvistavien teematapahtumien järjestäminen, myös sellaisten jossa asukkaita osallistetaan yhteiseen toimintaan. Täytyy muistaa, että jokaisella yhteisöllä on kollektiivinen identiteetti, joka heijastuu yhteisön kulttuurissa, toimintatavoissa ja organisaatiossa. Samalla jokaisen yksilön identiteetti vaikuttaa yhteisön identiteettiin. On kuitenkin pidettävä mielessä sellainen tosiseikka, että aina on olemassa ihmisiä, jotka eivät halua olla osana yhteisöä. Tällaiset ihmiset eivät näe yhteisöllisyyttä tarpeellisena. Heille riittää se, että heillä on oma asunto Suurpellossa ja että he saavat viettää rauhallista kotielämää omassa kodissaan. He käyvät kaupassa ja ehkä ulkoilemassa, mutta heidän sosiaalinen elämänsä on muualla kuin asuinalueellaan. 5.2.2 STEEP STEEP, tai PESTE, on yritysfuturologian menetelmä, ja sitä käytetään ennakoinnissa yhtenä ympäristön tarkkailun perustavana perusluokitteluna. Menetelmän avulla voidaan jakaa muutokset yhteiskunnallisiin (S, Social), teknologisiin (T, Technology), taloudellisiin (E, Economic), ympäristöön (E, Environment) liittyviin sekä poliittisiin (P, Political) osa-alueisiin. Nämä aihealueet voidaan jakaa vielä suppeampiin alaluokkiin. (Hiltunen 2012, 96; Futurix 2015.) Englantilainen Rohit Talwar on esitellyt 50 erilaista trendiä, jotka hän on luokitellut eri STEEP-ryhmiin. Talwarin näkemyksiä maailmaan vaikuttavista trendeistä on esitelty taulukossa 3. Nämä trendit ovat laajoja ja isoja, ja ne liittyvät globaalin toimintaympäristön muutokseen. (Hiltunen 2012, 96.) Tiimi halusi ottaa myös globaalimman näkökulman yhteisöllisyyteen, ja valitsi sen takia Robit Talwarin näkemykset tähän menetelmään.

18 TRENDIN LUOKKA TRENDI Yhteiskunnallinen, S - mediaa ja hallituksia kohtaan tunnetun luottamuspulan kasvu - yhteiskunnallisen yrittäjyyden kasvu - kasvava elinikä ja ikääntyvät kansakunnat - kasvava tuotteiden, palveluiden, kommunikaation ja kokemusten personointi Teknologinen, T -internet muuttaa yhä enemmän hallintoa ja liiketoimintaa -rikollisuus verkossa kasvaa, verkkoterrorismin uhka suurenee -henkilökohtaisen teknologiaekoysteemin kehittyminen intuitiivisemmaksi, visuaalisemmaksi ja älykkäämmäksi -energian lisääntyvät kustannukset ja kasvava kysyntä kannustavat etsimään uusia vaihtoehtoisia energiamuotoja Taloudellinen, E -epätasainen taloudellinen kasvu maailmassa jatkuu -rahoitusmarkkinoiden epävarmuuden ja riskien kasvaminen -valtioiden investointi tieteen rahoitukseen taloudellisen tuottavuuden mahdollistajana lisääntyy -Intian ja Kiinan taloudellinen mahti kasvaa globaalisti Ympäristöön liittyvä, E -maailman kulutuksen kasvu haastaa maapallon resurssien riittävyyden -ympäristöajattelun ja tietoisuuden sekä eettisyyden nousu -ilmastonmuutos vaikuttaa taloudellisiin ja poliittisiin päätöksiin yhä enemmän globaalisti Poliittinen, P -kasvava poliittinen ja taloudellinen läpinäkyvyys -Kiinasta ja Intiasta tulee kehittyvän maailman puhemiehiä Taulukko 3: Talwarin näkemyksiä maailmaan vaikuttavista trendeistä (Hiltunen 2012, 97.) Pohdittaessa Rohit Talwarin esittämiä yhteiskunnallisia trendejä, voidaan niitä soveltaa hyvin Suurpeltoon. Kasvava elinikä tuo varmasti alueelle myös vanhempia ikäluokkia, jolloin on tärkeää ottaa myös heidät huomioon yhteisöllistämishankkeissa. Tuotteiden, palveluiden, kommunikaation ja kokemusten personointi on kasvussa. Kehitettäessä erilaisia palveluja Suurpellon asukkaille, on nämä seikat otettava huomioon. Mikäli asukas ei koe palvelua tarpeeksi sopivaksi itselleen, ei hän sitä tule käyttämään. Teknologisista trendeistä internet mahdollistaa monenlaisen yhteisöllisen tekemisen. Internetin välityksellä on kynnys osallistua yhteiseen toimintaan myös matalampi. Kehitettäessä teknologisia palveluita, on kuitenkin otettava huomioon verkkorikollisuuden kasvu. Talouskasvu on maailmassa epävakaata, ja se näkyy myös Suomessa. Onkin tärkeää, että Suurpellon alueelle rakennetaan kohtuuhintaisia asuntoja, jotta ihmisillä on varaa muuttaa uuteen asuntoon. Kiinan ja Intian taloudellinen kasvu voi johtaa siihen, että alueelle muuttaa uusia asukkaita kyseisistä maista.

19 Ympäristöajattelu ja eettisyys voisivat olla Suurpellon valttikortti tulevaisuudessa. Näin saadaan houkuteltua trenditietoisia, eettisistä asioista kiinnostuneita ihmisiä muuttamaan alueelle. Suurpelto voisi toimia esimerkkilähiönä ympäristöön liittyvissä kysymyksissä. Poliittisista trendeistä tulisi Suurpellossa ottaa huomioon kaiken toiminnan läpinäkyvyys. On tärkeää, että asukkaat saavat tietoa miksi asioita tehdään tai jätetään tekemättä. Asukkaiden tulisi myös saada itse osallistua heitä koskeviin päätösten tekoon mahdollisimman laajasti. 5.3 Kehitä Kehitä-vaiheessa tarvitaan luovuutta, jonka tulee kuitenkin olla ammattitaitoista. Ideoinnin tulee toisin sanoen olla relevanttia, innovatiivista ja älykästäkin. Service Design prosessissa oleellisista ideoista luodaan vahvoja konsepteja. Tämän vaiheen tarkoituksena on etsiä ratkaisuja kehitettävissä oleviin palveluihin. Palvelukokemus täytyy suunnitella jokainen yksityiskohta huomioonottaen. Tavoitteet, palveluympäristö ja muut palveluun liittyvät elementit kehitetään myös tässä vaiheessa. Mahdollisiin ongelmakohtiin puututaan, ja näihin mietitään erilaisia ratkaisuja. (Moritz 2005, 132 133.) Konseptien ja ratkaisujen tulee myös vastata asiakkaiden ja organisaatioiden tarpeita, sekä olla yhteneväisiä kehitysprosessin kanssa. Kehitä-vaiheeseen tulee valita oikeanlaiset ihmiset ja oikeanlainen työskentely-ympäristö. Näin toimittaessa syntyvät ideat ja konseptit ovat helppoja ymmärtää, visuaalisesti helposti kuviteltavissa olevia ja mahdollisimman konkreettisia. (Moritz 2005, 133.) Kehitä-vaiheen menetelmiksi valikoitui aivoriihi ja mindmap. Aivoriihi valittiin koska sen avulla tiimi ajatteli saavansa nopeasti monenlaisia villejäkin yhteisöllisyyttä edistäviä ideoita, joita voidaan vielä tarvittaessa jatkokehittää. Tämä osoittautuikin erittäin luovaksi menetelmäksi, ja tiimi hyötyi tämän menetelmän käytöstä suuresti. Menetelmä oli myös mieluinen kaikkien tiiminjäsenten mielestä. Mindmapin avulla tiimi halusi pohtia yhteisöllisyyden mukanaan tuomia hyötyjä. Sen avulla pystyttiin myös tarkastelemaan yhteisöllisyyden syyseuraussuhteita. 5.3.1 Aivoriihi Aivoriihi kuuluu luoviin ongelmanratkaisumenetelmiin. Sen tarkoituksena on tuottaa ideoita ryhmissä. Aivoriihikokouksessa ideoidaan ratkaisua tilanteeseen tai ongelmaan, jonka toivotaan muuttuvan. Ideat voivat olla myös lennokkaita, eivätkä kaikkien ideoiden tarvitse olla toteuttamiskelpoisia. (Lavonen, Meisalo & al. 2015.)

20 Tätä tehtävää varten suoritettu aivoriihi suoritettiin pöydän ympärillä, ja siinä käytettiin esimerkkinä Lavonen, Meisalo & al:n mallia. Kukin tiimin jäsen kirjoitti paperilapulle yhden idean ja laittoi sen oikealle puolelleen. Omien ideoiden loputtua tiimin jäsen otti vasemmalta puolelta naapurin tuottaman idealapun ja lähti kehittämään sitä edelleen. Lopuksi ideakortit lajiteltiin ja arvioitiin. Tiimi ideoi yhdessä konkreettisia ehdotuksia, joita se tarjoaa Suurpelto-seuran käytettäväksi alueen yhteisöllisyyden edistämiseksi. Suurpelto-seuran tulisi aktiivisesti kehittää erilaisia tapahtumia ja palveluita, jotka kukin yhdessä ja erikseen pitkällä aikavälillä edistäisivät alueen yhteisöllisyyttä ja asukkaiden yhteenkuuluvuutta. Ideat jaettiin viiteen eri ryhmään. Ensimmäinen ryhmä oli ruokaan liittyvät tapahtumat. Eräs idea oli antaa leipomiskoulutusta Suurpellon alueen asukkaille. Koulutukseen soveltuvat tilat löytyisivät paikallisesta koulun keittiöstä. Leipomiskoulutuksen voisi toteuttaa teemoittain, esimerkiksi eurooppalainen, aasialainen, afrikkalainen ja amerikkalainen ruokakulttuuri. Vetäjänä voisi toimia Suurpellon asukas, joka edustaa kyseistä kulttuuria. Esimerkiksi turkkilainen kertoisi ja leipoisi turkkilaista ohutleipää, ja englantilainen voisi opettaa englantilaisen riisivanukkaan valmistusta. Samalla voitaisiin tutustua kyseisen maan kulttuuriin ja tapoihin. Ruoka- ja ravintolapalvelut ovat tiimin mielestä yksi merkittävä yhteisöllisyyden edistäjä. Konkreettinen esimerkki tällaisesta on yhteinen pizzatilaus kevät- ja syystalkoiden jälkeen. Tilatut pizzat syödään yhdessä naapureiden kanssa. Pienellä joukolla olisi mahdollista kokoontua myös jonkun kotiin syömään. Neutraalimpana ruokailupaikkana, ja isommalle ryhmälle koulun ruokala voisi olla oivallinen paikka. Ruokailuun voisi liittää mukaan jotain asukkaiden viihtyvyyttä lisäävää musiikillista ohjelmaa. Suurpellossa voisi järjestää ruokakulttuuripäiviä. Näissä tapahtumissa voisi esitellä esimerkiksi ruotsalaista, aasialaista, tai intialaista ruokakulttuuria. Tapahtumaan voisi liittyä illanviettoa ja tietokilpailuja liittyen eri kulttuureihin. Tähän teemalliseen ideaan liittyy myös ruokamarkkinat, vastaavanlaiset kuin Helsingin Silakkamarkkinat. Toiseen ryhmään kuuluivat kierrätys ja yhteiset aktiviteetit. Jokaisella asukkaalla on kertynyt vuosien saatossa tavaroita, joille ei enää löydy käyttöä. Näille tavaroille voisi löytyä käyttöä jonkun toisen kodissa. Tämä tavaroidenvaihto voisi olla konkreettinen tapahtuma, joka siis järjestettäisiin pari kertaa vuodessa. Myös yhteisön Facebook-sivuille voisi luoda oman tavaroidenvaihtoryhmän. Yhtenä vaihtoehtona voisi olla myös perinteinen korttelikirpputori, joka voisi toimia myös esimerkiksi Facebookissa.