Asuminen ja elinympäristö lapsen hyvinvoinnin kannalta Anneli Juntto Professori emerita asumisen tutkimus, Itä-Suomen yliopisto 1
Asumistutkimusta Itä-Suomen yliopistossa Itä-Suomen yliopiston Kuopion kampuksella 5 vuoden asumisen tutkimusohjelma ja asumisen tutkimuksen professuuri 2005-2010 Asumistutkimusta monessa yksikössä ISY:ssä (sosiologia, sosiaalipolitiikka, ympäristömittaustekniikka) ja THL:ssa Tutkimusalueita mm asunnottomuus, ympäristökysymykset, turvallisuus, tulevaisuuden asuminen asumisterveys, ikääntyvät, Joensuun kampus maaseutuasuminen, luonnonvarayhdyskunnat 2
Esitykseni teemat Asuinympäristöjen kehityssuunnat Lasten asuminen Perheiden erilaiset mahdollisuudet, köyhyys ja kasvavat asuinalueiden erot Mitä on hyvä asuinympäristö lapsen kannalta Eri-ikäisten lasten ympäristötarpeet Asuinympäristön aktiivisuus ja lapsen omatoimisuus ja ympäristönhallinta Lapsi maalla ja kaupungissa. Eri alueiden tarjouma lasten kannalta Aina koti ja oma perhe ei riitä, tarvitaan lisää tukea 3
Hyvinvoinnin ulottuvuudet Erik Allardtin kolmijako elämän laatuun vaikuttavista asioista Having: taloudelliset resurssit, terveys, asuntoneliöt kulutusmahdollisuudet Loving: perhe, läheissuhteet Being/Doing: merkitykselliset toiminnat, itsensä toteuttaminen, vaikutusmahdollisuudet Hyvinvoinnin objektiiviset ja subjektiiviset mittarit vrt. suhteellinen ja absoluuttinen köyhyys Hyvinvoinnin tasot Perustaso Kohtuullinen aikalaistaso Näyttävä ylikulutus Elämänhallinta, lapsen kannalta tärkeä, miten pieni yhteiskunta, arki (Eräsaari 2012) toimii 4
Lasten elinoloissa on kasvavia eroja samoin vanhempien mahdollisuuksissa Suhteellisen köyhyyden merkitys korostuu nuoruusvuosina, kun ei olekaan varaa samaan kuin kavereilla. Aikalaistaso, harrastukset. Esim. Itä-Suomen yliopiston sosiologian prof. Juho Saaren onnellisuustutkimusten mukaan hyvinvointiin vaikuttavat olennaisesti suhteelliset erot ja koettu subjektiivinen elementti. Lasten tilanne on erilainen eri alueilla. Kaupungeissa asumiskustannusten korkeus ja liikenteen turvattomuus ovat ongelmina, harvaan asutulla maaseudulla taas kavereiden puute ja pitkät matkat. 5
Uhkat Elämäntavan ja asumistapojen vaikutuksesta voi löytyä syrjäyttäviä elementtejä. Perhemuotojen nopea muutos voi tuoda lapsille ongelmia. Uusperheissä lasten tultua murrosikään konfliktit ovat todennäköisempiä. Privatisoituva perheeseen ja kotiin käpertyvä kehitys tekee lapsista haavoittuvampia ja eristää. 6
Asumisen ongelmat lasten hyvinvoinnin kannalta Ahtaasti asuvien lapsien (412 000 lasta alle hu/he) määrä on vielä suuri Suomessa. Ahdas asuminen etenkin alle 7-vuotiaiden perheissä Uudet lapsiperheiden omakotitalot ovat suuria, jopa 200 m2 ja yli, lasten huoneet pysyvät pieninä, edustavuus on usein liian määräävä tavoite, asunnot ja asuinympäristöt ovat liian valmiita, niissä ei ole tilaa lasten leikeille ja tekemiselle Varustetaso suomalaisissa asunnoissa hyvä, asunnot melko uusia kääntöpuoli historian puute asuinympäristöissä Ahtauden ohella asumisen kalleus on lapsiperheiden ongelma. Asuntovelkaantuneisuus, suurimmat asuntolainat lapsiperheillä, vuokraasunnoissa korkeat vuokrat Monet muutot, suomalaiset muuttavat 13 kertaa elämässään, ekaluokkalaisista muuton oli kokenut 70%, lasten kasvaessa perheen muutot vähenevät lasten toiveet vaikuttavat osaltaan Aikapula vanhemmilla 6/10 koki sitä 7
Lapsiperheitä 578 807 eli 22,6% kaikista asuntokunnista 2011, Tilastokeskus 8
Alle 18 v. lapsia 1 061 227, heistä ahtaasti asuvia (alle hu/he) 39% eli 411 918 800 000 Lapset alle 18 v. asumismuodon ja ahtaasti asumisen mukaan 2011 ( enemmän kuin he/hu keittiötä huoneeksi lukematta) Tilastokeskus 700 000 600 000 500 000 400 000 300 000 676 610 200 000 100 000 0 240 145 143 070 55 928 230 380 109 754 Erillinen pientalo Rivi- tai ketjutalo Asuinkerrostalo Lapsia Ahtaasti asuvia 9
Monen kerroksen väkeä: Keskipinta-ala kasvaa vain uusissa omakotitaloissa ja eniten suurimmissa (Tilastokeskus) vuokra-asunnot pieniä 10
Asuntokunnat pienenevät, yksilöllistyminen nuorten aikainen kotoa muutto, ikääntyvien määrän kasvu taustalla 1200000 Asuntokunnat koon mukaan 2011, Tilastokeskus 1000000 800000 600000 400000 200000 0 1985 1990 1995 2000 2005 2011 1 henk. 2 henk. 3 henk. 4 henk. 5 henk. 11
Suomessa yksin asuvia toiseksi eniten EU-maista 2003, Eurostat 12
Lapsen määritelmä tilastoissa alle 18 vuotta Kotoa muuttoikä Suomessa tytöt usein 18-20 v pojat armeijan jälkeen. Monissa Euroopan maissa kotoa muuttoikä paljon korkeampi, korkean työttömyyden maissa kotona asutaan vielä 30 v. iässä Tämän jälkeen itsenäistymisen harmaa vyöhyke, asutaan hajasijoitetussa lastenhuoneissa eli itsenäisesti vuokra-asunnoissa, mutta usein vanhemmat tukevat rahallisesti Lapsuuden maantieteessä ikärajana pidetty 25 vuotta 13
Nuoret muuttavat varhain kotoa, itsenäinen asuminen, 2010, Tilastokeskus Pojat 100 % 90 % 80 % 70 % 60 % 50 % 40 % 30 % 20 % 10 % Tytöt 100 % 90 % 80 % 70 % 60 % 50 % 40 % 30 % 20 % 10 % 0 % 18 19 20 21 22 23 24 25 0 % 18 19 20 21 22 23 24 25 Perheisiin kuulumaton Aviopuoliso ei lapsia Perheisiin kuulumaton Aviopuoliso ei lapsia Aviopuoliso jolla lapsia Avopuoliso jolla lapsia Aviopuoliso jolla lapsia Avopuoliso jolla lapsia Avopuoliso ei lapsia Äiti/isä ei puolisoa Avopuoliso ei lapsia Äiti/isä ei puolisoa Lapsi Lapsi 14
Asumisen kalleus vaikuttaa lapsiperheisiin Taloudelliset huolet vaivaavat niin pienituloisia köyhyysriskin alla eläviä kuin ylisuuriin asuntolainoihin sitoutuneita perheitä. Vuonna 2010 lapsiperheillä asuntolainaa (tulonjakotilasto) 100 000-150 000 151 431 perhettä 150 000-200 000 76 519 perhettä Yli 200 000 59 320 perhettä Suurimmat asuntolainat keskimäärin 134 370 alle 3-vuotiaiden perheillä Perheen rahahuolien ei tulisi kuulua lapsuuteen silti vanhempien kokema huoli, taloudellinen tasapainottelu vaikuttaa lapsiin. Yksinhuoltajaperheissä pienituloisten määrä on suuri ja köyhien lapsiperheiden määrä on kaikkiaan kasvanut. Asumisessa absoluuttisena köyhyytenä on pidetty asunnottomuutta. Suomessa ollaan oltu ylpeitä siitä, että asunnottomia perheitä on ollut hyvin vähän. Asunnottomien perheiden määrä on kääntynyt kasvuun, vaikka määrät ovat pieniä, se on merkki pohjoismaisen hyvinvointivaltiokehityksen vaarantumisesta. 15
Syrjäytyminen asumisesta Asunnottomuus ARA tilastot 2003 2005 2011 Nuoria alle-25-vuotiaita 1 558 1368 1 409 Perheitä 415 355 423 Maahanmuuttajaperheet 79 50 166 Nuorten asunnottomuus usein lyhytaikaisempaa, tuttujen luona asumista, sen vuoksi vaikea selvittää eikä aina näy tilastoissa Vuokramarkkinoiden kiristyminen ja tarjonnan niukkuus vaikeuttaa nuorten tilannetta, Vuokratason korkeus etenkin pääkaupunkiseudulla johtaa yksinhuoltajaperheiden ahtaaseen asumiseen, kaikilla ei ole omaa huonetta 16
Toimeentuloerot ja lapsiköyhyys Lapsista pienituloisissa perheissä 1990 61 000 5% 2010 137 000 12,5% 2010 toimeentulotukea sai 375 000 lasta, perheistä 7% Pienituloisuuden määritelmä (Eurostat) tulot alle 60% käytettävissä olevien tulojen mediaanista Tulot kehittyneet heikoimmin nuorilla yksin asujilla ja yksinhuoltajilla Yksinhuoltajaperheiden tulot 1987-2010 reaalikasvu 23% kun kaikki taloudet 53% kahden huoltajan perheet +45-62% Itsenäistyvillä nuorilla-25 v tulot pienimmät Monia nuoria perhe auttaa, entä kun perheen taloudellinen ja sosiaalinen tuki puuttuu 17
Pienituloisten osuus eri perhetyypeissä % v. 2006 (laskennallinen määrittely alle 60 % keskitulosta) Tilastokeskus, Tulonjakotilasto Kaikki Muut taloudet Yksinhuoltajataloudet Kahden vanhemman lapsiperheet Pari 65- Pari 35-64 3 Pari -34 Parit yht. Yksin -65 Yksin. 35-64 Yksin. -34 Yhden henkilön taloudet 8 6 12 6 9 12 24 25 27 29 41 0 5 10 15 20 25 30 35 40 45 Pienituloisten henkilöiden osuus, % 18
Lapset sosiaalityö ja tuen muodot Perheen yksityistyminen ja isolaatio? Paljas perhe tukiverkon heikkous Lisääntyvä tuen tarve Asunnoton nuori Huostaan otetut nuoret Tuettua asumista tarvitseva nuori Vammaisten nuorten tulot pysyvästi pienet Samoin kuin tuloissa ja varallisuudessa lapsen saaman tuen ja huolenpidon erot kasvavat Teini-ikäiset kasvavana ongelmaryhmänä, jolle nykyinen asumisen malli ei anna riittävää tukea Tukiasumisratkaisut, eri tason tukea mutta millaista asuinympäristöä lapsille silloin tarjotaan 19
Entä asuinympäristö? Vaikka suurin osa lapsiperheistä asuu hyvin, erot asumistasossa ja asuinympäristön laadussa ovat kasvussa Asuinympäristöjä suunniteltaessa ei useinkaan selvitetä ja oteta huomioon eri-ikäisten lasten tarpeita. On sanottu, että terve keski-ikäinen autoileva mies on suunnittelussa lähtökohtana (tosin keittiöt on suunniteltu suomalaisen naisen keskipituuden mukaan) Etenkin nuorten ja varhaisnuorten toiminnalliset tarpeet ja toiveet unohdetaan usein. Asuinalueet eivät tarjoa lasten kasvamisen edellyttämää riittävää yhteisöllisyyttä tai toimintamahdollisuuksia. 20
Lapsen asuinympäristö muuttuu, tulevat yleiset kehityssuunnat Kaupungistuminen jatkuu, kaupunkien koon ja kaupunkiväestön kasvu Toimintojen (työpaikat, asuminen, palvelut/kauppa) erottautuminen fyysisessä ympäristössä jatkuu Sosiaalisen kehitys, perheiden sirpaloituminen ja privatisoituminen, paljas perhe (Jallinoja 2011) Sosioekonomisten erojen kasvu 21
Kaupungistuminen Globaali, pitkään jatkunut kaupungistumisprosessi Suomi muihin Pohjoismaihin verrattuna vielä kauttaaltaan asutumpi, pieniä keskuksia ja kaupunkeja Vanha maaseutu/ kaupunkijako romuttuu, pientaloasuminen, asumismaaseutu suurten kaupunkien lähellä suosittu kasvava elementti, pendelöintikunnat erikoistuvat asumisen tuottamiseen Asuinympäristöjen riskit, terveys ja turvallisuus. Liikenne, melu, ilman epäpuhtaudet lisääntyvät, ympäristöhaitat erottelevat sosiaalisesti (Kuopio THL paikkatietoanalyysit) Elämäntapa kaupungistuu kaikkialla Kansainvälinen malli leviää, siinä lapsen itsenäinen liikkuminen vähenee, kyyditys yleistyy, Suomessa hyvä perinne ollut lapsen itsenäinen liikkuminen 22
Enemmistö lapsista asuu kaupunkimaisissa kunnissa Lapsia 0-18 v. 1980 1 269 464 2011 1 148 188 vähennys -17% 1 400 000 Lasten 0-18 v. lukumäärä kuntatyypin mukaan 1980 ja 2011, Tilastokeskus 1 200 000 1 000 000 800 000 255 515 181 307 228 115 194 581 600 000 400 000 785 799 772 300 200 000 0 1980 2011 Kaupunkimaiset kunnat Taajaan asutut kunnat Maaseutumaiset kunnat 23
Liikkuva yhteiskunta, entä lapsen paikkasidonnaisuus Yhdyskuntarakenteessa paikkasidonnaisuus vähentynyt Vanha esiteollinen yhteiskunta maalla kylissä samoin kaupungeissa monitoimintaisuus, toiminnat samassa paikassa, teollistumisen 1. aallossa asunnon piti olla kävelyetäisyydellä työstä, kivijalka- ja kyläkaupat Funktionalismin kaupunkikehitys lähiöiden synty, asuminen, työ palvelut sijoittuvat eri alueille, joita liikenne yhdistää tuottavuuden yhteiskunnassa (Hankonen 1994) Uusi verkostokaupunkiajattelu, yksilön kulkureitit luovat kaupunkiverkon, monikeskustaisuus, lasten verkostoja ei tutkittu Liikkuva yhteiskunta on ristiriidassa lapsen omatoimisesti hallitseman ympäristön kanssa, lapsi kyytiläisenä ja kyydittävänä 24
Etäisyydet kasvavat mutta lapset ovat lähieläjiä Asuinympäristö ei ole vain merkityksellinen lapsille, vaan lapset ovat riippuvaisia lähiympäristöstään (pihat, tontit, korttelit), koska lasten liikkumasäde on lyhyt (Heikkilä 2010). Mitä pienempi lapsi sitä tärkeämpi on lähiympäristö ja sitä suppeampi on lapsen itsenäisesti hallitsema toiminta-alue Viime vuosina liikennettä lisännyt lasten kuljettaminen harrastuksiin, kun asuinalue ei näitä tarjoa 25
Lapsen tarpeet, toimintakyky ja kehitysvaihe asettavat erilaisia vaatimuksia asuinympäristölle Pieni lapsi Leikki-ikäinen Koululainen Varhaisteini Teini-ikäinen Itsenäistyvä nuori Omilleen muuttanut nuori 26
Lapsen kehitysvaiheet ja asuinympäristö Vauvaikä ja varhaislapsuus (0-2v.) tärkeitä hoitava syli, toiset ihmiset, koti ja lähiympäristö, liikunnallisten perustaitojen kehittyminen vähittäin Leikki-ikä (3-6v.) koti, lähiympäristö leikkipuisto tms. toimintasäde laajenee pihalle ja naapurustoon tutustuminen itsenäisesti. Yhteiset leikit ja toveripiiri laajentavat lapsen sosiaalista ympäristöä. Päiväkoti tärkeänä ympäristönä. Esikouluikäiselle liikunnalliset pelit ja leikit ovat tärkeitä, yhteisten pelien avulla ystävyyssuhteita voi laajentaa. Liikunta ja kehon hallinta kehittää lapsen itsetuntoa (Horelli 1992, Heikkilä 2010) 27
Kouluikä ja nuoruus Kouluikä (7-11/12v.) 10-vuotiaasta suoritukset korostuvat, kyky jäsentää ympäristöä, koulu, koulumatka ja harrasteet laajentavat toimintasädettä Nuoruus (12-18v.) Nuorille asumisympäristö merkitsee ihmissuhteiden hankkimista ja muiden nuorten kanssa yhdessä oloa. (Kyllönen & Kurenniemi 2003) Lähiympäristön tulisi tarjota mahdollisuuden kokeilla erilaisia rooleja, osallistua aikuisten tehtäviin sekä päästä mukaan nuorisokulttuureihin. Nuorille on myös tärkeää, että he kokevat olevansa hyväksyttyjä asumisympäristössään. Nuoret hakevat sellaista paikkaa, jossa voivat tavata toisiaan ja jossa olisi jotain mielekästä tekemistä. (Horelli 2003, Heikkilä 2010) 28
Lapsi toimijana korostuu tutkimuksissa Ympäristöpsykologit esim. Marketta Kyttä, Liisa Horelli korostaneet lasta toimijana asuinympäristön tarjoamien mahdollisuuksien, tarjoumien (affordances) käyttäjänä ja osallistujana Mikä rooli lapselle annetaan asuinympäristössä? Mitä ovat lapsen toimintamahdollisuudet eri kehitysvaiheissa? Mitä erilaiset asuinympäristöt tarjoavat leikki-ikäiselle tai nuorelle? Lapsi on myös yksilö, hänellä on omat mieltymyksensä. Lapsuuden maantiede tutkii alle 25-vuotiaiden lasten ja nuorten suhdetta jokapäiväiseen ympäristöönsä. Näitä ympäristöjä ovat esimerkiksi asuinympäristö, koulu- tai päiväkotiympäristö sekä myös virtuaaliympäristö (Heikkilä 2010) Tutkijat ovat kiinnostuneita lasten ja ympäristön suhteesta sosiaalisesta näkökulmasta; lapset ovat ympäristöjensä toimijoita ja tekijöitä 29
Lapsen asuinympäristön ulottuvuudet, Marketta Kyttä 2003 ympäristöpsykologian väitöskirja TKK/YTK mukaan Asuinympäristön Asuinympäristön tarjouma, jonka lapsi pystyy saavuttamaan Hallinta Vähäinen Runsas ----------------------------------------------------------------------- Korkea Autiomaa Melukylä Matala Selli Ansari 30
Suomalainen lapsi ollut itsenäisempi Em. tutkimusten mukaan lapsilla on Suomessa vielä enemmän tekemisen vapautta ja itsenäisen liikkumisen mahdollisuuksia kuin monissa Euroopan maissa. Mahdollisuudet ovat suuremmat maaseudulla, joka on lapsiystävällinen, mutta myös kaupungeissa ne olivat lähes yhtä hyvät. (Kyttä, Horelli) 31
Anna Strandell. Asukasbarometri 2010, ( löytyy ympäristöministeriön nettisivuilla) 15-75-vuotiaden asuinympäristömielipiteet Osallistumismahdollisuuksiinsa oman asuinympäristöönsä melko tai erittäin tyytyväisiä 15-19 -vuotiaissa vähiten, 40% alle 7-vuotiaiden lasten perheissä tyytyväisiä vain 42% 7-vuotiaista lapsista ei voi liikkua asuinalueella liikenteen kannalta turvallisesti 27%, keskustoissa 42%, lähiöissä tilanne paras Naapurikontaktit useimmilla hyvät! Kaikista vastaajista 37% juttelee naapureiden kanssa lähes päivittäin. 85% lapsiperheistä juttelee naapureiden kanssa joko päivittäin tai viikoittain, osuus korkeampi perheissä joissa lapset alle 7 vuotta tiiviisti asutuilla alueilla kerrostaloissa ja vuokra-asunnoissa kontaktit vähäisemmät 32
Asuinympäristöjen erot Vanhat kaupunkikeskustat ovat toiminnallisesti ja rakennustaiteellisesti monipuolisia. Niiden haittapuolina ovat lasten kannalta raskas liikenne, ilman saasteisuus sekä luonnon ja leikkipaikkojen vähäisyys. 1960- ja 1970-luvuilla rakennetuissa lähiöissä on runsaasti tilaa leikkimistä ja liikkumista varten, mutta alueet ovat toiminnallisesti yksipuolisia. Pientaloalueet ovat yleensä luonnonläheisiä ja lasten mittakaavan mukaisia, mutta niistä puuttuvat usein harrastusmahdollisuudet ja ikätoverit. (Horelli 1992) 33
Asuinalueiden kehittäminen Lähielämään panostaminen Eri-ikäisten lasten ja nuorten toiminnalliset tarpeet -> asuntoalueiden rikkaammat tarjoumat Lasten turvallisuutta voi lisätä avoimella suunnittelulla gated communities ja lasten kuljetusmallin sijaan Pientaloalueiden suurempi toiminnallisuus ja yhteiset tilat, lähiharrasteet Asuntosuunnittelu lasten aktiivisen toiminnan sallivaksi Aktiivisen tekemisen tilat Suurten sosioekonomisten erojen välttäminen sekoittaminen, sosiaalisen asumisen sijoittaminen Kaikkien asuntoalueiden laadun ylläpito lähiöuudistus Yksityinen, julkinen ja puolijulkinen tila tasapainossa, kaupallinen tila on kasvanut mutta nuorille tulee tarjota myös ilmaista tilaa, julkisia tiloja on kehitettävä 34
Nuoret asuinalue- ja asuntosuunnittelussa unohdettuna ryhmänä Kauppakeskukset Nuoret lainsuojattomina mistä ilmaista yhdessäolotilaa, kaupunkisuvantoja ( Timo Kopomaa) Virtuaaliyhteisöt eivät korvaa fyysisen ympäristön kohtauspaikkoja Lapsi asunnossa etenkin poikien leikit ja touhut, kotien hienous ja edustavuus on ristiriidassa lapsen ja etenkin poikien toiminnallisuuden kanssa Joskus on kysytty on missä miehen paikka asunnossa ja vastattu sohvalla (Kirsi Saarikangas), lapsen paikka kodissa ei voi olla passiivinen tai vain virtuaalinen 35
Kansalliset hyvät piirteet niiden säilyttäminen Lasten turvallinen itsenäinen liikkuminen Lähiyhteisöjen ja alueiden kehittäminen Lapselle sopiva mittakaava yhdyskunnissa ja yhdyskuntasuunnittelussa Pienet sosiaaliset erot asuinalueiden välillä, ei slummeja Luonnonläheisyys 36
Kirjallisuutta Horelli, Liisa (1992). Lapset ympäristön tutkijoina. Menetelmäopas kasvattajille. Helsinki: Mannerheimin Lastensuojeluliitto. Horelli, Liisa (1994). Lasten näköinen elinympäristö. Kokemuksia yhdyskuntasuunnittelun, ympäristökasvatuksen ja ehkäisevän sosiaalipolitiikan välisestä yhteistyöstä Kiteen Rantalan ala-asteella. Tutkimusraportti 3/1994. Ympäristöministeriö. Helsinki: Painatuskeskus Oy. Horelli, Liisa (2003). Lapset ympäristön valloittajina. Teoksessa Sassi, P. & Tarkkonen, T. (toim.) Lapsi ja kasvuympäristö. Puheenvuoroja ja kirjallisuusvinkkejä. 2003. Helsinki: Cultura Oy.. Horelli, Liisa, Kyttä, Marketta (2002). Ympäristö lapsen kehityksen näyttämönä. Teoksessa Lapsuuden rakennettu ympäristö 2001. Euroopan rakennusperintöpäivät. Horelli, Liisa Kyttä, Marketta. & Kaaja, Mirkka (1998). Lapset ympäristöagentteina. Teknillisen korkeakoulun arkkitehtiosaston julkaisuja. Helsinki. Kyllönen, Eija, Kureniemi, Marja. (2003). Asunto ja elämänkaari. Katsaus asumisen laatua koskevaan tutkimukseen. Stakes aiheita 23/2003. Helsinki: Stakes. Kyttä, Marketta (2003). Children in Outdoor Contexts. Affordances and independent mobility in the assessment of environmental child friendliness. Väitöskirja. Teknillinen korkeakoulu, Yhdyskuntasuunnittelun tutkimus- ja koulutuskeskuksen julkaisuja A 28. (nettiväitöskirjat) Kyttä, Marketta (2004). Ihmisystävällinen elinympäristö. Tutkimustietoa ja käytännön ideoita rakennetun ympäristön suunnittelua varten. YIT, Teknillinen korkeakoulu. Heikkinen, Asta (2010). Lapset ja hyvä asuinympäristö. Pro gradu Itä-Suomen yliopisto, Yhteiskuntatieteiden ja kauppatieteiden tiedekunta, Yhteiskuntatieteiden laitos Sosiaalipolitiikka. Strandell, Anna (2011) Asukasbarometri 2010. Suomen ympäristö 746. Ympäristöministeriö (myös nettijulkaisu) 37