Valtioneuvoston päätös olemassa olevien suurten polttolaitosten rikkidioksidi-, typenoksidi- ja hiukkaspäästöjen rajoittamista koskevasta suunnitelmasta Annettu Helsingissä 24 päivänä marraskuuta 2005 1. Yleistä Tiettyjen suurista polttolaitoksista ilmaan joutuvien epäpuhtauspäästöjen rajoittamisesta annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2001/80/EY (LCP-direktiivi) 4 artiklan 6 kohdan mukaan jäsenvaltio voi, kustannukset ja hyödyt sekä tiettyjen ilman epäpuhtauksien kansallisista päästörajoista 23 päivänä lokakuuta 2001 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2001/81/EY (päästökattodirektiivi) ja ilmanlaadun arvioinnista ja hallinnasta 27 päivänä syyskuuta 1996 annetun neuvoston direktiivin 96/62/EY mukaiset velvoitteet huomioon ottaen, laatia ja panna täytäntöön kansallisen suunnitelman päästöjen vähentämiseksi olemassa olevissa laitoksissa. Näillä laitoksilla tarkoitetaan sellaisia laitoksia, joille on myönnetty lupa ennen 1 päivää heinäkuuta 1987. Suunnitelmassa on otettava huomioon muun muassa LCP-direktiivin liitteissä I ja II asetettujen enimmäismäärien noudattaminen, sanotun kuitenkaan rajoittamatta tämän direktiivin ja ympäristön pilaantumisen ehkäiseminen ja vähentämisen yhtenäistämiseksi 24 päivänä syyskuuta 1996 annetun neuvoston direktiivin 96/61/EY (IPPC-direktiivi) soveltamista. Suunnitelmassa rajoitetaan sen piiriin kuuluvien laitosten rikkidioksidi-, typenoksidi- ja hiukkaspäästöjen vuosittaista kokonaismäärää tasolle, johon olisi päästy, jos laitoksiin sovellettaisiin polttoaineteholtaan vähintään 50 megawatin polttolaitosten ja kaasuturbiinien rikkidioksidi-, typenoksidi- ja hiukkaspäästöjen rajoittamisesta annetussa valtioneuvoston asetuksessa (1017/2002, LCP-asetus) säädettyjä päästöraja-arvoja. LCP-asetuksella on saatettu LCPdirektiivi osaksi kansallista lainsäädäntöä. LCP-direktiivin artiklan 4 kohdan 6 mukaiset kansallisen suunnitelman laskentaa ja edellytyksiä koskevat säännökset on pantu täytäntöön LCPasetuksen 12 :n säännöksin. LCP-asetuksen 4 :n tarkoittamaa polttolaitoskokonaisuus - säännöstä (yhteinen piippu), joka perustuu LCP-direktiivin 2 artiklan 7 kohdan viimeiseen kappaleeseen, ei noudateta suunnitelmaan kuuluvissa laitoksissa. Suunnitelmaan kuuluvana laitoksena pidetään kattilaa. Olemassa olevien laitosten, joille lupa myönnetty ennen 1.7.1987 rikkidioksidin, typenoksidien ja hiukkasten päästöt ilmaan Suomessa viimeisen neljän vuoden ajalta sekä Suomen kokonaispäästöt on esitetty taulukossa 1.
2 Taulukko 1 Rikkidioksidin, typenoksidien ja hiukkasten päästöt ilmaan vuosina 2000 2003 NO 2 t/a SO 2 t/a Hiukkaset LCP-vanhat kokonais- LCP-vanhat kokonais- LCP-vanhat kokonaispäästöt päästöt päästöt 2000 26 700 210 000 22 300 73 500 2 400 73 600 2001 34 200 222 000 28 800 85 200 2 600 80 100 2002 34 700 208 000 27 400 82 400 2 200 81 200 2003 43 691 219 000 39 208 98 800 2 763 81 700 2004 36 380 30 572 2 593 Taulukon 1 "LCP-vanhat" päästöt sisältävät kaikkien ennen 1.7.1987 luvan saaneiden polttolaitosten rikkidioksidi-, typenoksidi- ja hiukkaspäästöt. Näitä laitoksia on 107. Suunnitelman kuuluvat kaikki ne polttoaineteholtaan vähintään 50 MW:n polttolaitokset, joille on myönnetty lupa ennen 1 heinäkuuta 1987 ja jotka ovat olleet toiminnassa vuonna 2000. Suunnitelmaan eivät kuulu laitokset, jotka ovat LCP-asetuksen 9 mukaisesti ilmoittaneet 30. kesäkuuta 2004 mennessä sitoutuvansa käyttämään laitosta enintään 20 000 tuntia ajanjaksolla, joka alkaa 1 päivänä tammikuuta 2008 ja päättyy 31 päivänä joulukuuta 2015 sekä sen jälkeen lopettamaan laitoksen toiminnan. Näitä laitoksia on 20 ja ne on esitetty liitteen 6 kohdassa A. Suunnitelmaan kuuluvien laitosten päästöt vuonna 2001 ja 2003 olivat: Vuosi NO 2 SO 2 Hiukkaset t/a t/a t/a 2001 31 392 26 870 2 261 2003 42 270 37 159 2 599 2. Suunnitelman tavoite Suunnitelman tavoitteena on vähentää sen piirissä olevien polttolaitosten rikkidioksidin ja hiukkasten kokonaispäästöjä yhtä paljon ja samassa aikataulussa kuin ne vähentyisivät, jos näihin laitoksiin sovellettaisiin LCP-asetuksen mukaisia rikkidioksidin ja hiukkasten päästöraja-arvoja 1 päivästä tammikuuta 2008. Suunnitelman piirissä olevien polttolaitosten typenoksidien kokonaispäästöjen tulee alentua yhtä paljon ja samassa aikataulussa kuin ne vähentyisivät, jos näihin laitoksiin sovellettaisiin LCP-asetuksen mukaisia typenoksidipäästöjen päästöraja-arvoja ensi vaiheessa 1 päivästä tammikuuta 2008 ja toisessa vaiheessa 1 päivästä tammikuuta 2016. Suunnitelmaan kuuluvien useampaa kuin yhtä polttoainetta samanaikaisesti käyttävien laitosten, joita suunnitelmassa on 29, rikkidioksidi-, typenoksidi- ja hiukkaspäästöt on laskettu määräämällä kullekin laitokselle polttoainepainotettu päästöraja-arvo. Päästöraja-arvon laskennassa on polttoaineiden jakaumana käytetty vuosina 1996-2000 toteutuneiden polttoaineiden keskimääräistä kulutusta, joka on esitetty liitteessä 5. Polttoainepainotettu päästöraja-arvo on laskettu kullekin polttoaineelle kertomalla kullakin polttoaineella saavutettu teho sitä vastaavalla päästöraja-arvolla ja jakamalla näin saatu tulo kaikkien käytettyjen polttoaineiden teho-
3 jen summalla. Päästöraja-arvo on saatu laskemalla yhteen kunkin polttoaineen painotettu päästöraja-arvo. Päästöt ja päästöraja-arvot on laskettu liitteen 8 mukaisesti. Suunnitelmaan kuuluvien laitosten rikkidioksidin kokonaispäästöt rajoitetaan 30 000 tonniin vuodessa vuodesta 2008 alkaen. Poikkeuksellisinakaan vuosina päästöjen kokonaismäärä ei saa ylittää LCP-asetuksen 12 mukaisesti ja asetuksen päästöraja-arvoilla määrättyä enimmäispäästötasoa 41 000 tonnia vuodessa. Poikkeuksellisella vuodella tarkoitetaan vuotta, jolloin suunnitelmaan kuuluvista laitoksista riippumattomista syistä näitä laitoksia käytetään huomattavasti keskimääräistä enemmän. Tällaisia syitä voivat olla Suomen poikkeuksellisen kylmä talvi tai Pohjoismaissa vallitseva poikkeuksellinen kuivuus tai merkittävä sähköntuotannon tai -tuonnin häiriö. Suunnitelman piiriin kuuluvien laitosten typenoksidipäästöt rajoitetaan enintään 34 200 tonniin vuodessa vuodesta 2008 alkaen ja toisessa vaiheessa enintään 29 800 tonniin vuodessa vuodesta 2016 alkaen. Suunnitelman piiriin kuuluvien laitosten yhteenlasketut vuosittaiset hiukkaspäästöt rajoitetaan enintään 2 900 tonniin vuodessa vuodesta 2008 alkaen. Suunnitelman piiriin kuuluvat 80 laitosta luetellaan liitteessä 1 ja liitteissä 2, 3 ja 4 osoitetaan rikkidioksidin, typenoksidien ja hiukkasten kokonaispäästöjen laskentaperusteet. Liitteissä 2, 3 ja 4 laskettuja laitoskohtaisia päästömääriä käytetään vain kokonaispäästöjen laskemisessa. Suunnitelmasta on poistettu olemassa olevat laitokset, jotka ovat hakeneet lupaa jatkaa jätteen rinnakkaispolttoa jätteen polttamisesta annetun valtioneuvoston asetuksen (362/2003) mukaisesti. Näitä laitoksia on kolme ja ne on esitetty liitteen 6 kohdassa B. 3. Toimet tavoitteiden saavuttamiseksi Suunnitelmaan kuuluvien laitosten päästöjen rajoittamiseksi jäljempänä esitetyt päästörajaarvot, päästöjen tarkkailuvaatimukset sekä päästöraja-arvojen noudattamista koskevat velvoitteet vahvistetaan vuonna 2005 annettavalla valtioneuvoston asetuksella. Suunnitelmaan kuuluvien laitosten päästöjen vähentämiseksi mahdollisesti tarvittavat toimet on lueteltu liitteessä 7. Liitteessä 7 luetellaan ne indikatiiviset toimet, joita kullakin laitoksella voitaisiin tarvittaessa ottaa käyttöön, mutta toimet eivät ole toiminnanharjoittajia sitovia. 3.1. Rikkidioksidi Suunnitelman piiriin kuuluvien laitosten rikkipäästöjä vähennetään soveltamalla näihin laitoksiin LCP-asetuksen päästörajoja. LCP-asetuksen päästörajat ovat osin tiukemmat kuin LCPdirektiivin päästörajat, mutta perustuvat aiempaan kansalliseen lainsäädäntöön. LCP-asetuksen vuoden 2008 alusta lukien noudatettavat päästöraja-arvot suunnitelmaan kuuluville laitoksille on esitetty taulukossa 2. Ympäristöluvassa voidaan kuitenkin määrätä, että polttoaineteholtaan 200-400 MW:n muuta kiinteää polttoainetta kuin turvetta tai biomassaa polttavissa polttolaitoksissa voidaan noudattaa rikkidioksidipäästöraja-arvoa, joka on enintään 800 mg SO 2 /m 3 (n) 6 prosentin happipitoisuudessa, jos toiminnanharjoittaja osoittaa lupaviranomaisen hyväksymällä tavalla, että laitoksessa ei ole teknisesti ja taloudellisesti mahdollista noudattaa taulukon 2 rikkidioksidipäästöraja-arvoa.
4 Taulukko 2 Rikkidioksidipäästöraja-arvot 1.1.2008 lukien Kiinteät polttoaineet Polttoaineteho (P) Päästöraja-arvot, mg SO 2 /m 3 (n), 6 % O 2 MW Polttoaine Biomassa Turve Muut kiinteät 50 P 100 400 800 2 000 100 < P 400 400 800 -> 400* 2 000 - > 400 lineaarinen vähennys lineaarinen vähennys P > 400 400 400 400 * pölypolttolaitoksissa voidaan noudattaa päästöraja-arvoa 800-600 mg SO 2 /m 3 (n), lineaarinen vähennys Nestemäiset polttoaineet Polttoaineteho (P) Päästöraja-arvot MW mg SO 2 /m 3 (n), 3 % O 2 50 P 300 1 700 300 < P 500 P > 500 1 700 -> 400 (lineaarinen vähennys) 400 Kaasumaiset polttoaineet ( 50 MW) Polttoaine Päästöraja-arvot mg SO 2 /m 3 (n), 3 % O 2 Kaasumaiset yleensä 35 Nestekaasu 5 Jalostamojakeiden kaasutuksessa saadut lämpöarvoltaan vähäiset kaasut, masuunikaasu, koksaamokaasu 800 Rikkidioksidipäästöjen vähentämiseksi on yli 200 MW:n kivihiililaitokset jo 1990-luvulla varustettu savukaasujen rikinpoistolaitteistoille. Päästöraja-arvo 230 mg SO 2 /MJ vuodenkeskiarvo on ollut voimassa vuoden 1994 alusta. Rikinpoistomenetelminä on käytetty puolikuivaa tai märkää rikinpoistomenetelmä. Lisäksi maahantuotavan kivihiilen rikkipitoisuus on saanut vuoden 1994 alusta olla enintään 390 mg /MJ ja raskaan polttoöljyn rikkipitoisuus enintään 1 painoprosenttia vuodesta 1992 lukien. Runsasrikkisempää kivihiiltä tai raskasta polttoöljyä on saanut käyttää laitoksissa, joissa savukaasuista poistetaan rikkiä tai jotka muulla tavoin noudattavat säädettyjä rikkidioksidipäästörajoja. Tämän lisäksi Suomessa käytetään runsaasti puuta ja turvetta polttoaineina. LCP-asetuksen rikkidioksidipäästöraja-arvot ovat näille polttoaineille tiukemmat kuin LCP-direktiivin SO 2 -päästöraja-arvot kiinteille polttoaineille. Turpeen rikkipitoisuus on kuitenkin alempi kuin esimerkiksi kivihiilen, enimmillään se on noin 0,35 painoprosenttia.
5 Rikkidioksidipäästöt ovat näiden vähennystoimien johdosta vähentyneet olemassa olevista suurista polttolaitoksista noin 54 prosenttia vuodesta 1990 vuoteen 2004 mennessä ja olivat 66 300 tonnia vuonna 1990 ja 30 600 tonnia vuonna 2004. Suunnitelmassa asetetun kokonaispäästöjen vähennystavoitteen ja annettujen raja-arvojen alittamiseksi riittävät pääosin jo tehdyt päästövähennystoimet, rikinpoisto kivihiiltä käyttävissä laitoksissa sekä vähärikkisten polttoaineiden käyttö. 3.2. Typenoksidit Suunnitelman piiriin kuuluvien laitosten typenoksidipäästöjä vähennetään vuoden 2008 alusta lukien noudattamalla LCP-asetuksen päästöraja-arvoja. Näitä raja-arvoja noudatetaan laitoksissa 31 päivään joulukuuta 2015 saakka ja ne on esitetty taulukossa 3. Taulukko 3 Typenoksidipäästöraja-arvot 1.1.2008 lukien Kiinteät polttoaineet: Polttoaineteho (P) Päästöraja-arvot, mg NO 2 /m 3 (n), 6 % O 2 MW Polttoaine Turve Muut kiinteät 50 P 500 600 600 P > 500 500 500 Nestemäiset ja kaasumaiset polttoaineet (polttolaitokset) Polttoaineteho MW Päästöraja-arvot, mg NO 2 /m 3 (n), 3 % O Polttoaine Nestemäinen Kaasumainen 50 P 500 450 300 P > 500 400 200 Vuoden 2016 alusta sovelletaan suunnitelmaan kuuluvissa laitoksissa taulukossa 3 esitettyjä päästöjen raja-arvoja, jotka vahvistetaan valtioneuvoston asetuksella noudettaviksi, jos 1) päästöjen kehitys osoittaa riittävällä varmuudella, että päästöt vuoden 2016 jälkeen jäävät pienemmiksi kuin 29 800 tonnia, 2) ympäristön pilaantumisen ehkäiseminen ei edellytä ankarampia toimia, ja 3) komissio hyväksyy sille esitetyn suunnitelman. Valtioneuvoston asetuksen valmistelu aloitetaan vuoden 2012 aikana. Kansallisen lainsäädännön nojalla on lähes kaikissa yli 100 MW:n olemassa olevissa polttolaitoksissa otettu 1990-luvulla käyttöön polttotekniset keinot typenoksidipäästöjen vähentämiseksi. Päästöohjearvoja olemassa olevien polttolaitosten typenoksidipäästöjen rajoittamiseksi on sovellettu vuoden 1995 alusta. Nyt asetetun vähennystavoitteen saavuttamiseksi low noxpolttimia joudutaan uusimaan joillakin laitoksilla ja myös asentamaan niitä muutamiin laitoksiin, joissa polttimia ei vielä ole. Myös yläilmansyötön käyttöä lisätään.
6 Osa suunnitelmaan kuuluvista laitoksista on leijukerroskattiloita, joilla typenoksidipäästöjen raja-arvot useimmiten alitetaan. Typenoksidipäästöt ovat näiden vähennystoimien johdosta vähentyneet olemassa olevissa polttolaitoksissa noin 42 prosenttia vuodesta 1990 vuoteen 2004 mennessä ja olivat 70 900 t onnia vuonna 1990 ja 40 900 tonnia vuonna 2004. Suunnitelmassa asetetun kokonaispäästöjen vähentämistavoitteen alittamiseksi on suunnitelmaan kuuluvien laitosten käytön on oltava riittävän alhaisella tasolla, jotta typenoksidipäästöt jäisivät riittävän alhaisiksi ja edellytykset uusien raja-arvojen vahvistamiselle olisivat olemassa. Tällä hetkellä tiedossa oleva, tähän suuntaan vaikuttava tekijä on kasvihuonekaasujen päästökauppa. Jos edellytykset uusien raja-arvojen vahvistamiselle eivät täyty, suunnitelman piiriin kuuluvien laitosten typenoksidipäästöjen rajoittamiseen sovelletaan LCP-asetusta 1 päivästä tammikuuta 2016 alkaen. 3.3. Hiukkaset Suunnitelmaan kuluvien laitosten hiukkaspäästöjä vähennetään noudattamalla LCP-asetuksen päästörajoja seuraavin poikkeuksin: Suunnitelmaan kuuluvassa nestemäistä polttoainetta käyttävässä laitoksessa voidaan noudattaa hiukkaspäästöjen raja-arvoa 100 mg/m 3 (n), jos laitos toimii enintään 800 tuntia vuodessa laskettuna kolmen vuoden liukuvana keskiarvona. Vuoden 2008 alusta noudatettavat hiukkaspäästöraja-arvot on esitetty taulukossa 4: Taulukko 4 Hiukkaspäästöraja-arvot 1.1. 2008 lukien Polttoaineteho (P) MW Päästöraja-arvot, mg/m 3 (n) Polttoaine Kiinteä Nestemäinen (6% O 2) ) (3% O 2 ) P 50 MW 50 50 / 100 * * voidaan noudattaa laitoksessa, joka toimii enintään 800 h/a kolmen vuoden liukuvana keskiarvona Kaasumaiset, 3 % O 2 yleensä masuuni- terästeollisuus kaasut, joita kaasu voidaan käyttää muualla P 50 MW 5 10 50 Ympäristöministeriö voi hakemuksesta myöntää poikkeuksen hiukkaspäästöjen raja-arvosta. Poikkeus voi koskea olemassa olevaa polttoaineteholtaan alle 500 MW:n kiinteää polttoainetta käyttävää laitosta tai sellaista nestemäistä polttoainetta käyttävää laitosta, jossa polttoaineen tuhkapitoisuus on yli 0,06 prosenttia. Raja-arvoksi voidaan asettaa enintään LCP-direktiivin päästöraja 100 mg/m 3 (n).
7 Suunnitelmaan kuuluvista laitoksista suurin osa on varustettu sähkösuodattimilla, jolloin esitetyt hiukkaspäästöraja-arvot alitetaan. Suunnitelman toteuttaminen edellyttää hiukkaspäästöjen vähentämisen tehostamista joillakin laitoksilla. Hiukkaspäästöt ovat näiden vähennystoimien johdosta vähentyneet olemassa olevissa polttolaitoksissa noin 62 prosenttia vuodesta 1990 vuoteen 2004 mennessä ja olivat 9 600 tonnia vuonna 1990 ja 3 600 tonnia vuonna 2004. Suunnitelmaan kuuluvan laitoksen katsotaan noudattavan taulukoissa 2-4 määrättyjä päästöraja-arvoja jatkuvissa mittauksissa, jos kalenterivuoden aikana yhdenkään kuukauden keskiarvo ei ylitä raja-arvoja. 3.4. Päästöjen tarkkailu ja seuranta Suunnitelman piiriin kuuluvan laitoksen sulkemisen seurauksena eivät suunnitelman piiriin edelleen kuuluvien laitosten vuosittaiset kokonaispäästöt saa kasvaa. Suunnitelman piiriin kuuluvien laitosten rikkidioksidi-, typenoksidi- ja hiukkaspäästöjen kokonaismäärän kehitystä seurataan vuosittain. Suunnitelmaan kuuluvien laitosten päästöjä tarkkaillaan LCP-asetuksen 19 :n ja liitteen 3 mukaisesti. Suunnitelmaan kuuluvien laitosten ympäristöluvassa asetetaan määräykset päästöjen tarkkailusta ja tarkkailusuunnitelmasta annettavassa päätöksessä hyväksytään tarkkailun yksityiskohdat. Ympäristölupaviranomainen voi lupapäätöksessä hyväksyä, että laitos sitoutuu LCPasetuksen 9 :n 1 momentissa tarkoitettuun 20 000 tunnin jäljellä olevaan käyntiaikaan 1.1.2008 31.12.2015 välisenä aikana. Toiminnanharjoittajan on LCP-asetuksen 9 :n 3 momentin mukaisesti kalenterivuosittain muun vuosiraportoinnin yhteydessä kirjallisesti ilmoitettava, kuinka monta tuntia 20 000 tunnin käyntiajasta on vielä jäljellä. Ympäristölupaviranomainen voi lupapäätöksessä hyväksyä, että suunnitelmaan kuuluva yli 500 MW:n laitos noudattaa vuoden 2008 alusta lukien LCP-asetuksen 10 :n 2 momentin mukaiseen 2 000 tunnin käyntiaikaan ja vuoden 2016 alusta lukien LCP-asetuksen 10 :n 3 momentin mukaiseen 1 500 tunnin käyntiaikaan sidottua lievempää typenoksidipäästöraja-arvoa. Käyntiajat lasketaan viiden vuoden liukuvana keskiarvona. Toiminnanharjoittajan on kalenterivuosittain ilmoitettava muun vuosiraportoinnin yhteydessä, kuinka paljon tästä käyntiajasta on vielä jäljellä. 4. Suunnitelman tarkistaminen ja toimeenpanon seuranta Suunnitelman kokonaispäästöjen enimmäismääriä tarkistetaan, kun siihen kuluvia laitoksia suljetaan tai jos suunnitelman toteuttamisen aikana ympäristölupaviranomainen hyväksyy, että suunnitelmaan kuuluva laitos hyödyntää LCP-asetuksen 10 :n mukaiseen vähäiseen käyntiaikaan liittyviä typenoksidipäästöraja-arvojen poikkeuksia. Suunnitelman tarkistamisesta voi ympäristöministeriö tehdä päätöksen. Ympäristöministeriön päätös on toimitettava tiedoksi ympäristölupa- ja valvontaviranomaisille sekä komissiolle. Ympäristöministeriö asettaa suunnitelman toteutumisen seurantaa varten yhteistyöryhmän, johon kutsutaan toiminnanharjoittajien ja asianomaisten ministeriöiden edustajat.
8 Toiminnanharjoittajat ilmoittavat suunnitelman kuuluvien laitosten rikkidioksidin, typenoksidien ja hiukkasten kokonaispäästötiedot vuosittain helmikuun loppuun mennessä laitosta koskevan vuosittaisen raportoinnin yhteydessä alueelliselle ympäristökeskukselle. Poikkeuksellisena pidetyn vuoden päästöjen määristä on erikseen toimitettava tiedot alueelliselle ympäristökeskukselle, Suomen ympäristökeskukselle ja ympäristöministeriölle ja arvioitava ja esitettävä syyt päästöjen poikkeuksellisuuteen. Suomen ympäristökeskus laskee suunnitelmaan kuuluvien laitosten poikkeuksellisena pidetyn vuoden kokonaispäästöt ja toimittaa tiedot ympäristöministeriölle. Ympäristöministeriö tarkistaa päästötiedot ja arvioi poikkeuksellisuuden kuultuaan suunnitelman seurantaa varten asetettua yhteistyöryhmää. Suunnitelmaan kuuluvien laitosten päästöjen tarkkailussa noudatetaan LCP-asetuksen päästöjen tarkkailua ja seurantaa koskevia määräyksiä. Yksityiskohdista päätetään ympäristöluvan yhteydessä annettavilla lupamääräyksillä tai erikseen hyväksyttävässä laitoskohtaisessa päästöjen seurantaohjelmassa. Ympäristönsuojelulain (86/2000, muutos 506/2002) 46 mukaan luvassa on annettava tarpeelliset määräykset toiminnan käyttötarkkailusta, päästöjen, jätteiden ja jätehuollon, toiminnan vaikutusten sekä toiminnan lopettamisen jälkeisen ympäristön tilan tarkkailusta. Tarkkailun toteuttamiseksi luvassa on määrättävä mittausmenetelmistä ja mittausten tiheydestä sekä siitä, miten tulokset arvioidaan ja miten tarkkailun tulokset toimitetaan valvontaviranomaiselle. Toiminnanharjoittaja voidaan myös määrätä antamaan valvontaa varten muita tarpeellisia tietoja. Toiminnanharjoittaja voidaan velvoittaa esittämään tarkkailusuunnitelma edellä tarkoitetun tarkkailun tarkemmasta järjestämisestä lupaviranomaisen tai sen määräämän viranomaisen hyväksyttäväksi niin ajoissa, että tarkkailu voidaan aloittaa toiminnan alkaessa tai muuna toiminnan vaikutusten kannalta tarkoituksenmukaisena ajankohtana. Tarkkailumääräyksiä ja hyväksyttyä tarkkailusuunnitelmaa voidaan tarvittaessa muuttaa luvan voimassaolosta huolimatta. 5. Ympäristönsuojelulain noudattaminen Polttolaitosten toimintaan ja niiden ympäristölupiin sovelletaan ympäristönsuojelulain (86/2000) säännöksiä. Ympäristönsuojeluasetuksen (169/2000) 42 :n mukaan olemassa olevat polttoaineteholtaan 50 megawatin polttolaitokset hakivat ympäristölupaa viimeistään vuonna 2002 ja polttoaineteholtaan yli 50 megawatin polttolaitokset hakevat sitä viimeistään 31 päivänä joulukuuta 2004. Ympäristönsuojelulain 51 mukaan lupamääräys voi olla ympäristönsuojelulain lain nojalla annettuun asetukseen sisältyvää yksilöityä ympäristönsuojelun vähimmäisvaatimusta ankarampi luvan myöntämisen edellytysten täyttämiseksi, asetuksella annetun ympäristön laatuvaatimusten turvaamiseksi tai vesien suojelemiseksi. Ympäristönsuojelulain 50 :n mukaan laitoksen toiminta ei saa olla ristiriidassa 26 :n 1 momentissa tarkoitettuihin valtakunnallisiin suunnitelmiin ja ohjelmiin sisältyvien, toiminnanharjoittajaa sitovien velvoitteiden kanssa. Luvassa on lisäksi otettava huomioon tarvittavissa määrin 26 :n 1 momentin nojalla hyväksytyt muut suunnitelmat.
9 6. Kansallisen suunnitelman ja tietojen toimittaminen komissiolle Ympäristöministeriö toimittaa täydennetyn suunnitelman komissiolle viimeistään 28 marraskuuta 2005. Ympäristöministeriö toimittaa valtioneuvoston hyväksymän suunnitelman Euroopan yhteisöjen komissiolle viimeistään 30 päivänä marraskuuta 2004. Komissio arvioi kuuden kuukauden kuluessa asiakirjan toimittamisesta, täyttääkö se asetetut vaatimukset. Jos komissio ilmoittaa Suomelle, ettei päätös täytä asetettuja vaatimuksia, on Suomen kolmen kuukauden kuluessa ilmoitettava komissiolle uusista ja muutetuista toimista, jotka se toteuttaa vaatimusten täyttämiseksi. Ympäristöministeriö toimittaa vuosittain lokakuun loppuun mennessä komissiolle yhteenvedon edellisen vuoden vähintään 50 MW:n polttolaitosten kokonaispäästöistä. Suomen ympäristökeskus tekee yhteenvedon päästötiedoista. Samassa yhteydessä ympäristöministeriö lähettää komissiolle yhteenvedon suunnitelmaa koskevien laitosten päästöistä ja kokonaispäästöistä sekä arvion päästöjen kehittymisestä. 7. Suunnitelman valmistelu Toiminnanharjoittajia edustavat tahot jättivät 31 päivänä toukokuuta 2003 ympäristöministeriölle ehdotuksen valtioneuvoston päätökseksi tiettyjen olemassa olevien laitosten ympäristönsuojeluvaatimuksista. Ehdotuksen tavoitteena oli rajoittaa näiden laitosten rikkidioksidin, typenoksidien ja hiukkasten kokonaispäästöjä ensin vuoden 2008 ja toiseksi vuoden 2016 alusta lukien. Toiminnanharjoittajien ehdotus sisälsi myös LCP-direktiivin päästöraja-arvoilla lasketut päästöjen enimmäismäärät vuoden 2008 alusta olemassa oleville polttolaitoksille (107 laitosta). Näin lasketut rikkidioksidipäästöt olivat 71 800 tonnia, typenoksidipäästöt 37 500 tonnia ja hiukkaspäästöt 5 400 tonnia. LCP-asetuksen päästöraja-arvoilla lasketut vastaavien laitosten rikkidioksidipäästöt olivat 46 800 tonnia, typenoksidipäästöt 37 500 tonnia ja hiukkaspäästöt 3 100 tonnia. Ympäristöministeriö pyysi ehdotuksesta lausunnot viranomaisilta, mukaan lukien ministeriöt sekä lupa- ja valvontaviranomaiset sekä kansalaisjärjestöiltä. Ehdotus oli nähtävillä siihen kuuluvien laitosten sijaintikuntien ja vaikutusalueen kuntien ilmoitustauluilla ja samalla varattiin mahdollisuus mielipiteiden esittämiseen niille, joiden etua asia saattoi koskea. Lausuntoja saatiin 47. Mielipiteitä tai muistutuksia ei asiassa ole jätetty. Toiminnanharjoittajille varattiin tilaisuus vastineen antamiseen lausunnoissa esiin tulleista seikoista. Toiminnanharjoittajat jättivät vastineen ympäristöministeriölle 24 päivänä syyskuuta 2003. Toiminnanharjoittavat täydensivät vastinettaan ympäristöministeriölle toimittamallaan kirjeellä 14.10.2003, jossa he peruuttivat 31.5.2003 jättämänsä ehdotuksen valtioneuvoston päätökseksi. Samalla toiminnanharjoittajat ehdottivat, että kansallinen päästöjen vähennyssuunnitelman toteutetaan vain typenoksidipäästöjen osalta ympäristönsuojelulain 26 perusteella ja että ympäristöministeriö alkaisi valmistella LCP-asetuksen muuttamista hiukkaspäästöjen osalta. Ympäristöministeriö järjesti 30.10.2003 kuulemistilaisuuden toiminnanharjoittajien uudesta ehdotuksesta niille tahoille (ministeriöt, ympäristölupa- ja valvontaviranomaiset, toiminnanharjoittajat, kansalaisjärjestöt), joilta oli aiemmasta ehdotuksesta pyydetty lausuntoja. Kuule-
10 mistilaisuudessa oli mahdollisuus esittää mielipiteitä asiasta. Päätöstä täydennettiin suunnitelman tarkistamismenettelyä ja ympäristövaikutuksia koskevista kohdista sekä lisättiin taloudellisiin vaikutuksiin vertailutietoja jo toteutuneiden toimien kustannuksista. Ympäristöministeriö toimitti typenoksidipäästöjen vähentämistä koskevan valtioneuvoston hyväksymän suunnitelman komissiolle 27 päivänä marraskuuta 2003. Komission ympäristöpääosasto katsoi Suomelle 12 helmikuuta 2004 toimittamassaan kirjeessä, ettei vain typenoksidipäästöjen vähentämistä koskeva suunnitelma täytä LCP-direktiivin artiklan 4 kohdan 6 vaatimuksia, vaan suunnitelman tulisi kattaa kaikkien kolmen epäpuhtauden rikkidioksidi-, typenoksidi- ja hiukkaspäästöjen vähentäminen. Lisäksi kirjeessä todettiin, että komissio voi myöntää Suomelle lisäaikaa täydennysten toimittamiseen. Ympäristöministeriö on 24 päivänä maaliskuuta ja 25 päivänä toukokuuta päivätyillä kirjeillään pyytänyt komissiolta lisäaikaa marraskuun 2004 loppuun täydennysten toimittamiseksi. Suunnitelmaa on täydennetty toiminnanharjoittajien toimittamien lisäselvitysten pohjalta rikkidioksidi- ja hiukkaspäästöjen rajoittamista koskevin ehdotuksin. Lisäksi suunnitelmasta on poistettu 21 olemassa olevaa polttolaitosta, jotka LCP-asetuksen 9 :n mukaisesti ovat 30 kesäkuuta 2004 mennessä ilmoittaneet sitoutuvansa 20 000 tunnin jäljellä olevaan käyntiaikaan. Ympäristöministeriö järjesti 25 päivänä lokakuuta 2004 kuulemistilaisuuden täydennetystä suunnitelmasta. Kuulemistilaisuudessa oli mahdollisuus esittää mielipiteitä asiasta. Myös kirjallisia mielipiteitä voi toimittaa viimeistään 27 päivänä lokakuuta 2004. Ympäristöministeriö toimitti suunnitelman komissiolle ja komission ilmoituksen mukaan kuuden kuukauden määräaika alkoi 8 päivästä joulukuuta 2004. Suunnitelmassa oleva virhe korjattiin valtioneuvoston päätöksellä 27 päivänä tammikuuta 2005. Suomi sai komissiolta 8.6.2005 päivätyn kirjeen, jossa komissio ilmoitti, että se selvittää LCP-direktiivin tulkintaan liittyviä seikkoja, jotka ovat merkityksellisiä kaikkien jäsenmaiden osalta ja vastaa sen jälkeen Suomen suunnitelmaa koskevaan asiaan. Suomi sai 16.9.2005 päivätyn kirjeen komissiolta, jossa pyydettiin täydentämään suunnitelmaa sekä ottamaan huomioon komission kirjeessään toteamat tulkinnat LCP-direktiivistä. Komissio on valmis hyväksymään mahdollisuuden yhdistää kansallinen päästöjen vähennyssuunnitelma ja päästöraja-arvot direktiivin täytäntöönpanossa (kansallinen päästöjen vähennyssuunnitelman joidenkin laitosten osalta ja päästöraja-arvot toisten osalta). Komissio lisäksi korostaa kirjeessään, että valitusta lähestymistavasta riippumatta tulee "olemassa olevan polttolaitoksen " tulkinnassa, jota käytetään laskutoimituksia tehtäessä, noudattaa esitettyä "yhteinen piippu" lähestymistapaa. Täydennykset tuli toimittaa komissiolle 7 päivään marraskuuta 2005 mennessä. Ympäristöministeriö on pyytänyt komissiolta lisäaikaa täydennysten toimittamiselle 28 päivään marraskuuta 2005 saakka. 8. Vaikutukset ympäristöön Suunnitelmaan kuuluvien laitosten rikkidioksidipäästöjen osuus oli noin 32 prosenttia, typenoksidipäästöjen osuus oli noin 15 prosenttia ja hiukkaspäästöjen osuus noin 3 prosenttia Suomen rikkidioksidin, typenoksidien ja hiukkasten kokonaispäästöistä vuonna 2001. Typenoksidi- ja rikkidioksidipäästöt aiheuttavat happamoitumista, ja hiukkaspäästöt voivat aiheuttaa terveyshaittaa. Lisäksi eri yhdisteillä on yhteisvaikutuksia. Esimerkiksi typenoksidit muodostavat auringon valossa yhdessä haihtuvien orgaanisten yhdisteiden kanssa otsonia sekä
11 voivat aiheuttaa maaperän ja vesistöjen rehevöitymistä yhdessä ammoniakkipäästöjen kanssa. Tehokkaimmin toimet vaikuttavat, kun niitä toteutetaan sekä Suomessa että koko Euroopassa. Omilla toimilla voi kuitenkin olla merkittäviä alueellisia ja paikallisia vaikutuksia. Tämän suunnitelman sekä LCP-asetuksen toimet päästöjen vähentämiseksi ovat osa toimia, joilla päästökattodirektiivin toteuttamiseksi vahvistetussa Suomen kansallisessa ilmansuojeluohjelmassa, jonka valtioneuvosto hyväksyi syyskuussa 2002, asetetut rikkidioksidi- ja typenoksidipäästöjen enimmäismäärät voitaisiin vuonna 2010 saavuttaa. Tässä ilmansuojeluohjelmassa on kirjattu rikkidioksidipäästöjen enimmäismääräksi 110 000 t ja typenoksidipäästöjen enimmäismääräksi 170 000 t vuodesta 2010 alkaen Päästökattojen määrittämisen lähtökohtana on ilman epäpuhtauksien ympäristövaikutusten vähentäminen koko yhteisön alueella. Suunnitelmassa vuodesta 2008 ja edelleen vuodesta 2016 noudatettaviksi määrättävillä rikkidioksidi-, typenoksidi ja hiukkaspäästöjen enimmäismäärillä pyritään siihen, että päästöt näistä laitoksista vähenevät ja vähintään säilyvät nykytason alapuolella. Käytännössä suunnitelmalla ei ole todennäköisesti juurikaan vaikutusta rikkidioksidin päästöihin. Energiantuotannon rikkidioksidipäästöjä on rajoitettu tehokkaasti jo 1990-luvun alkupuolelta saakka. Myös hiukkaspäästöjen osalta suunnitelman vaikutukset päästöihin jäävät pieniksi. Suunnitelma saattaa lisätä päästöjä muutamissa yksittäisissä öljykäyttöisissä laitoksissa, joissa ilman suunnitelmaa noudatettaisiin poikkeuksetta päästörajaa 50 mg/m 3 (n). Jos suunnitelma laaditaan, voivat nämä öljykäyttöiset laitokset noudattaa päästöraja-arvoa 100 mg /m3(n). Nämä vaikutukset jäävät kuitenkin paikallisiksi ja pieniksi, sillä mahdollisuus on rajattu vain laitoksiin, jotka käyvät alle 800 tuntia vuodessa. Ympäristöministeriö voi hakemuksesta myöntää poikkeuksen hiukkaspäästöjen raja-arvoista suuremmillekin laitoksille. Tällöin ympäristövaikutukset arvioidaan kussakin yksittäistapauksessa erikseen. Ympäristöministeriö ei voi kuitenkaan määrätä päästöraja-arvoa suuremmaksi, kuin mitä LCP-direktiivissä on säädetty. Pääkaupunkiseudulla tehdyissä leviämislaskelmissa on todettu, että energiantuotannon hiukkaspäästöjen aiheuttamat keskimääräiset hiukkaspitoisuudet ovat alle yhden prosentin mitatuista PM10-pitoisuuden vuosikeskiarvoista. Energiantuotannon päästöjen aiheuttamat korkeimmat hiukkaspitoisuudet ovat alle 3 prosenttia ohjearvoista. Onkin oletettavaa, että joidenkin vähän käyvien öljylaitosten päästöjen mahdollinen lisääntyminen ei näy käytännössä kaupunkien ilmanlaadussa. Typenoksidien päästöjen oletetaan vähenevän nykytilaan verrattuna, koska useilla laitoksilla otetaan käyttöön uusia polttoteknisiä typenpoistomenetelmiä. Verrattaessa suunnitelmaa siihen, että suunnitelmaa ei laadittaisi, niin käytännössä suunnitelman noudattaminen saattaa johtaa siihen, että viidellä paikkakunnalla sijaitsevan kahdeksan yli 500 MW:n kiinteän polttoaineen laitoksen typenoksidipäästöt eivät vähene vuonna 2016 samalla tavoin kuin ne vähenisivät noudatettaessa LCP-asetuksen (1017/2002) mukaisia päästöraja-arvoja. Voimalaitosten päästöjen vaikutuksista ilman laatuun ja ympäristöön tehdyistä selvityksistä käy ilmi, että energiantuotannon typpidioksidipäästöjen merkitys on Suomessa vähäinen. Esimerkiksi pääkaupunkiseudulla olevasta voimalaitoksesta tehdyt leviämislaskelmat osoittavat, että sen aiheuttama suurin lisä typenoksidipitoisuuksien vuosikeskiarvoon on 0,58 µg NO x /m 3. Katalyytit laskisivat laitoksen aiheuttamaa suurinta lisäystä vuosikeskiarvoon 0,33 µg NO x /m 3. Pääkaupunkiseudulla esiintyvät typenoksidien vuosikeskiarvot ovat tasolla 40 100 µg NO x /m 3, joten katalyytin asentamisella olisi suurimmillaankin vain vähäinen vaikutus.
12 Pääkaupunkiseudulla 27 päästöiltään suurimman voimalaitoksen ja lämpökeskuksen rikkidioksidi-, typenoksidien- ja hiukkaspäästöjen vaikutuksia ilman laatuun 1.4.2000 31.3.2001 välisellä ajanjaksolla on selvitetty ilmatieteen laitoksen mallilaskelmin. Tulosten mukaan tutkimuksessa käytettyjen energiantuotannon päästöjen perusteella lasketut typpidioksidipitoisuudet alittavat vuorokausi- ja tuntiohjearvot kaikkialla tutkimusalueella. Typpidioksidipitoisuuden korkein vuorokausikeskiarvo on 5 prosenttia ja tuntikeskiarvo 6 prosenttia vastaavista ohjearvoista. Energiantuotannon päästöillä on tutkimuksen mukaan varsin pieni vaikutus pääkaupunkiseudun typenoksidipitoisuuksiin. Kristiinan, Tahkoluodon ja Vaskiluodon voimalaitoksilla 1990-luvun lopulla tehtyjen leviämislaskelmien mukaan voimalaitosten päästöjen osuus läheisten taajamien typpidioksidipitoisuuksista on tyypillisesti 1 2 µg/m 3. Ilman laadun ohje- ja raja-arvot eivät ylity Kristiinankaupungin, Porin tai Vaskiluodon kaupungeissa. Tahkoluodon, Kristiinan ja Vaskiluodon voimalaitokset sijaitsevat länsirannikolla, jossa seudun tila mm. tehtyjen bioindikaattoritutkimusten mukaan on parantunut huomattavasti 1980-luvulta. Voimalaitosten typpipäästöjen osuus laskeumasta on enintään joitain prosentteja. Inkoon voimalaitoksen ympäristössä tehtyjen ilmanlaatumittausten ja muiden tutkimusten mukaan voimalaitoksen päästöillä ei ole käytännössä vaikutusta alueen ilmanlaatuun. Voimalaitoksen päästöjen vaikutusta ilman laatuun korkean käyttöasteen vuosina on 1990-luvun puolivälissä selvitetty leviämismallilaskelmin, joiden mukaan kolmen yksikön käydessä täydellä teholla ja nykyisillä ominaispäästötasoilla typenoksidipäästöt aiheuttavat suurimmillaan vuosipitoisuuden 0,7 µg/m 3, vrk-pitoisuuden 8 µg/m 3 ja tuntipitoisuuden 63 µg/m 3. Päästövähennyksien ansiosta erityisesti rikkilaskeuma on selvästi pienentynyt niin Suomessa kuin myös muualla. Suomen ympäristökeskuksen mittausasemilla on laskeuma vuodesta 1985 vähentynyt rikin osalta 50-60 ja typen osalta 20-40 prosenttia. 9. Taloudelliset vaikutukset Merkittävimmät taloudelliset vaikutukset aiheutuisivat typenoksidipäästöjen vähentämisessä yli 500 MW:n kiinteää polttoainetta polttavien laitosten päästöjen vähentämisen toisen vaiheen, vuonna 2016 voimaan tulevan päästöraja-arvon 200 mg NO 2 /m 3 (n) edellyttämistä toimista. Tämä edellyttäisi laitosten varustamista sekundäärisellä typenpoistolaitteistolla (selektiivinen katalyyttinen pelkistys, SCR), jolloin kustannukset laitosta kohti olisivat noin 13 miljoonaa euroa. Tieto perustuu mm. maailmanpankin ja Yhdysvaltojen ympäristöviraston (US EPA) julkaisemiin tietoihin sekä alan yhtiöissä tehtyihin arvioihin. Tarkat investointikusta vaihtelevat laitoksittain muun muassa sen mukaan millaisia muutostöitä laitoksella tulee tehdä typenpoistolaitteiston sijoittamiseksi. Toiminnanharjoittajat ovat arvioineet, että kokonaiskustannukset mukaan lukien käyttökustannukset, olisivat 2600 6000 euroa / vähennetty NO 2 tonni käyden täydellä teholla 2000 6000 tuntia vuodessa. Polttoaineteholtaan yli 500 MW:n vanhoja laitoksia Suomessa on kahdeksan (Salmisaari, Kristiina, Tahkoluoto, Vaskiluoto, Inkoo 1, 2, 3 ja 4), joista osa toimii koko ajan peruskuorman tuotannossa, osa vara- ja huipputuotannossa. Vanhoissa laitoksissa joudutaan käyttämään katalyyttistä typenpoistoa asennettaessa huomattavasti erilaisia ratkaisuja kuin uusissa laitoksissa. Tilanpuute ja joissain tapauksissa esimerkiksi savukaasupuhaltimien muuttamis- tai uusimistarve voi johtaa 1,5 3 kertaa suurempiin investointikustannuksiin kuin uusissa laitoksissa.
13 Näistä kahdeksasta laitoksesta useimman keskimääräinen käyttö jäänee toiminnanharjoittajien arvion mukaan verraten vähäiseksi vuoden 2016 jälkeen. LCP-asetuksen 10 mahdollistaman 20 000 tunnin säännön käyttäminen näillä laitoksilla ei ole mahdollista, sillä pohjoismaisista energiamarkkinoista johtuen laitoksia tarvitaan edelleen erityisesti kuivina ja kylminä kausina. Pohjoismaisen markkina-alueen sähköntuotannosta lähes puolet perustuu vesivoimaan, jonka tuotantomahdollisuudet riippuvat käytössä olevista vesivaroista. Suomen polttolaitoksilla, erityisesti lauhdutusvoimalla on huomattava strateginen merkitys pohjoismaisilla sähkömarkkinoilla. Vuosien 2002 ja 2003 kaltaisina kuivina vesivuosina Suomen lauhde- ja varavoimantuotanto korvaa vähentynyttä vesivoimantuotantoa pohjoismaisilla markkinoilla. Keskimääräisinä ja runsasvetisinä vuosina lauhde- ja varavoimantuotanto on puolestaan verrattain alhainen. Valtakunnallisesti mainitun kahdeksan laitoksen varustaminen katalyyttisellä typenpoistolla vähentäisi typenoksidipäästöjä jonkin verran. Näiden kahdeksan yli 500 MW:n laitoksen yhteiset typenoksidipäästöt olivat vuonna 2001 noin 9100 tonnia. Katalyyttisen typenpoistolaitteiston rakentaminen kaikkiin laitoksiin vähentäisi päästöjä noin 70 prosenttia eli noin 6000 tonnia vuoden 2001 päästöjen tasosta. Tämän saavuttaminen merkitsisi investointikustannuksina 60 120 miljoonaa euroa. Päästöjen vähennyssuunnitelman avulla kyseiset kustannukset voitaisiin pääosin välttää. Jo 1990-luvulla on kansalliseen lainsäädäntöön pohjautuen investoitu Suomessa vanhojen kivihiililaitosten polttoteknisin keinoin toteutettavaan typenpoistoon noin 67 miljoonaa euroa, joka laitostasolla oli välillä 5,4 1,7 miljoonaa euroa. Näin saavutettavat päästötasot ovat näissä laitoksissa vaihdelleet välillä 650 400 mg NO 2 /m 3 (n). Samat tekniset vähennyskeinot typenoksidipäästöjen vähentämiseksi on pääosin toteutettu sekä paljon että vähän käyvissä laitoksissa. Lisäksi kaasuturbiinien typenpoistoon on samanaikaisesti investoitu noin 17 miljoonaa euroa. Vuoden 2008 alusta voimaan tuleviksi ehdotetut typenoksidipäästöraja-arvot vastaavat tasoa, joka Suomessa edellytettiin vuonna 1991 annetuilla kansallisilla ohjearvoilla. Uudet raja-arvot voitaneen olemassa olevissa laitoksissa saavuttaa pääosin vaikuttamalla ajoparametreihin, mutta osassa laitoksia nämä raja-arvot edellyttävät kuitenkin jo asennettujen Low-NO x - polttimien uusimista uusinta tekniikkaa vastaaviksi ja/tai investointeja yläilmansyöttöjärjestelmään. Näiden lisäkustannusten arvioidaan olevan noin 0,5 2 miljoonaa euroa laitosta kohti. Vuosina 1987 1994 investointiin Suomessa vanhojen kivihiilivoimalaitosten rikinpoistoon noin 260 miljoonaa euroa, mikä vaikutti merkittävimmin energiantuotannon rikkidioksidipäästöjen vähentymiseen. Näiden investointien kustannukseksi on arvioitu 700-800 euroa poistettua rikkidioksiditonnia peruskuormaa ajavilla laitoksilla ja 1 000 2 000 euroa huippukuormaa ajavilla laitoksilla. Hiukkaspäästöraja-arvon 50 mg /m 3 (n) noudattaminen vanhoissa 1970- ja 1980 luvuilla rakennetussa pääasiassa huippu- ja varalaitoksina toimivissa öljyä käyttävissä yli 50 MW:n polttolaitoksissa edellyttäisi uusia investointeja hiukkaspuhdistustekniikkaan. Nämä laitokset toimivat tyypillisesti alle 800 tuntia vuodessa ja vain poikkeuksellisissa tilanteissa käyntiajat ovat suuremmat. Nykyisellään pääosa näistä laitoksista saavuttaa hiukkaspäästötason, joka vaihtelee 60 100 mg/m 3 (n) välillä. Vaikutukset ovat paikallisia, mutta jäänevät lyhyen käyntiajan vuoksi vähäisiksi. Multisyklonin investointikustannukset ovat 3 000 5 000 euroa/mwh vanhaan 50-100 MW:n öljylaitokseen. Päästötason 50 mg alittaminen ei riipu vain erotustekniikasta vaan myös käytettävästä öljylaadusta.
14 10. Päätöksestä tiedottaminen Ympäristöministeriö toimittaa päätöksen ehdotuksen tehneelle toiminnanharjoittajia edustavalle taholle. Ympäristöministeriö tiedottaa päätöksestä lupa- ja valvontaviranomaisille. Päätös on yleistiedoksiantona nähtävillä ympäristöministeriön ilmoitustaululla. Ympäristöministeriö tiedottaa samoille tahoille komission kannanoton päätökseen. 11. Aiemmin annetun valtioneuvoston päätöksen kumoaminen Tällä päätöksellä kumotaan valtioneuvoston 25 päivänä marraskuuta 2004 tekemä päätös olemassa olevien suurten polttolaitosten rikkidioksidi-, typenoksidi- ja hiukkaspäästöjen rajoittamista koskevasta suunnitelmasta ja valtioneuvoston 27 päivänä tammikuuta 2005 tekemä suunnitelmaa koskeva päätös kirjoitusvirheen korjaamisesta. Ympäristöministeri Jan-Erik Enestam Ylitarkastaja Anneli Karjalainen
15 Liite 1 Suunnitelmaan kuuluvat laitokset Liite 2 LCP-direktiivin artiklan 4.6 ja LCP-asetuksen 12 mukaisesti lasketut laitosten yhteiset rikkidioksidin kokonaispäästöt Liite 3 LCP-direktiivin artiklan 4.6 ja LCP-asetuksen 12 mukaisesti lasketut laitosten yhteiset typenoksidien kokonaispäästöt Liite 4 LCP-direktiivin artiklan 4.6 ja LCP-asetuksen 12 mukaisesti lasketut laitosten yhteiset hiukkasten kokonaispäästöt Liite 5 Keskimääräinen polttoaineen kulutus v. 1996 2000, TJ/a Liite 6 Suunnitelmasta poistetut laitokset A 20 000 tunnin käyntiaikaan sitoutuneet laitokset B jätteen rinnakkaispolttolaitokset Liite 7 Suunnitelmaan kuuluvien laitosten päästöjen indikaatiiviset vähentämistoimet Liite 8 Savukaasumäärien kertoimet ja monipolttoaineyksikön päästöjen laskentakaava