Benchmarking aineistot; esittely ja mitä opiksi Etelä-Savolle? (johtopäätökset ja väitteet Etelä-Savon matkailun kehittämiseksi)

Benchmarking aineistot; esittely ja mitä opiksi Etelä-Savolle? (johtopäätökset ja väitteet Etelä-Savon matkailun kehittämiseksi)

Benchmarking kohteet Suomi Maaseutu- ja kylämatkailukohteet Vuonislahti (Lieksa) Möhkö (Ilomantsi) BM -kohteiden osaraportit ja yhteenveto löytyvät osoitteesta http://www.esavo.fi/page/ 232 Pohjois-ja Keski-Eurooppa Maaseutu-/kylämatkaikailukohteet Bad Hindelang (Saksa/Allgau) Maaseutu-/järvimatkaikailukohteet Mecklenburg Vorpommern (Pohjois-Saksa) Weissensee (Itävalta/Kärnten) Vänern (Ruotsi)

Benchmarkkauksen tavoite Koti- ja ulkomaisten tunnettujen maaseutu- ja järvimatkailukohteiden matkailukonseptien toimintaympäristön, kilpailukyvyn ja sen keskeisten osatekijöiden, matkailun kokonaiskonseptin, sekä tuotekehityksen potentiaalin analyysi. Etelä-Savon matkailun aluerakenteen, matkailukonseptien potentiaalia ja sen tulevaisuuden kehittämistä koskevat johtopäätökset sekä kehittämissuositukset.

Toimeksiannossa tarkastellut asiat Matkailukohteiden toimintaympäristö Matkailutoimijat Kohteen matkailu- ja kehityshistoriaa Keskeisten vetovoimatekijöiden analyysi Tuotetarjonta (profiloiva) ja kysyntä Kilpailukyvyn osatekijät Matkailukonseptin analyysi Tuotekehittelyn potentiaali matkailukohteena (Etelä-Savo) Johtopäätökset suhteessa Etelä-Savon matkailun aluerakenteeseen ja sen tulevaisuuden matkailukonseptin kehityspotentiaaliin

Toimeksiannon toteutustapa Matkailukohteiden toimintaympäristö (kirjallisuus, haastattelut, analyysi) Matkailutoimijat (haastattelut, kirjallisuus, nettiaineisto) Vetovoimatekijät (netti- ja kirjallisuusaineisto, haastattelut, vertaisarviointi, analyysi) Tuotetarjonta ja kysyntä (nettiaineisto, haastattelut) Kilpailukyvyn osatekijät (netti- ja kirjallisuusaineisto, haastattelut, vertaisarviointi) Matkailukonsepti (haastattelut, analyysi) Tuotekehittelyn potentiaali matkailukohteena (analyysi, vertaisarviointi) Johtopäätökset suhteessa Etelä-Savon matkailun aluerakenteeseen ja tulevaisuuden matkailukonseptin kehityspotentiaaliin (analyysi, vertaisarviointi)

Perusprinsiipit Alueet eivät ole todellisia toimijoita, vaan matkailukehityksen dynamoita ovat alueelle sijoittuvat ja siellä toimivat pien- ja mikroyritykset (perheyritykset), joiden liikkeelle paneva voima on vapaa taloudellinen kilpailu ja yrittäjien omat intentiot. Matkailualueen kilpailullinen menestys perustuu viime kädessä näiden yritysten liiketaloudelliseen oppimiseen ja uuden tiedon luomiseen yritysten monenkeskisissä verkostoissa, joiden kautta tieto, oppiminen ja innovaatiot mobilisoidaan yritysten voimavaraksi ja kilpailukykytekijöiksi. ts. aluetaloudellisen kehityksen prosessit ja dynamiikka, eivät yksin rakenteelliset tulkinnat, selittävät (matkailu)alueiden ja -kohteiden menestystä. Yritysten taloudelliset päätökset ovat aina sidoksissa alueen kehityshistoriaan (polkuriippuvuus), hyvin satunnaisia luonteeltaan ja juurtuneita paikalliseen toimintaympäristöön.

Perusprinsiipit Paikallinen toimijataso on matkailun sosio-taloudellisen koordinaation tärkein toimintataso, sillä kaikki matkailijat matkustavat aina jonnekin tehdäkseen siellä jotakin. Tällöin matkailukohde viittaa aina paikalliseen matkailukohteeseen (local tourism destination), joka on matkailijan lopullinen päämäärä ja samalla loogisin kohde matkailun kehittämistoimille. Paikallisuus on yritysten kotipesä ; ts. siellä sosio-ekonomisia prosesseja on mahdollista koordinoida ja tuottaa sekä sisäisiä että ulkoisia mittakaavaetuja, erityisesti uutta tietoa ja innovaatioita. Paikallisesti palapelin palasista voi koota yhteen sitovan sosiaalisen verkoston, joka ylläpitää matkailupalveluja.tällöin kaiken matkailukehittämisen mittakaava on matkailuyrittäjän arkikäytäntöjen hallittavissa ja ihmisten väliset sosiaaliset verkostot ja materiaaliset rakenteet, yleensä yksilöllinen kokemusmaailma, konkreettisimmin läsnä. Paikallinen matkailukohde on esim. yksittäinen maaseutumatkailuyritys, maaseutukylä, kuntakeskus tai pikkukaupunki. Paikallisuus ei ole suljettu tila, vaan paikalliset ja ylipaikalliset (globaalit) voimat (virrat ja rakenteet) ovat jatkuvassa keskinäisessä vuorovaikutuksessa, jolloin se prosessoituu koko ajan elävänä matkailukonseptina (totaalisena matkailutuotteena), erityisesti suhteessa tunnettuuteen lähtöalueilla ja mobiileihin asiakkaisiin.

Yhteistä kohteille Vahvoja vetovoimatekijöitä (ainutkertaista tarkoin suojeltua luontoa/maisemaa ja omaleimaista maaseutukulttuuria), joita mahdollisuus hyödyntää myös matkailun kehityksessä. Leimallisesti maaseutu- ja/tai järvi(vesistö-) matkailu kohteita. Kohteilla takana pitkä paikallinen kulttuurihistoria ja perinteet (näkyvät maisemassa, rakennuskannassa ja myös kaikessa tekemisessä). Paikallisia (kylä-)matkailukohteita. Kehittämisen takana vahva yhteinen näkymä ja arvopohja, johon yhteisesti sitouduttu ja joka ohjaa tekemistä ( matkailullinen filosofia tai johtolanka, johon luotetaan).

Yhteistä kohteille Toimijoina aitoja pien ja mikro (perhe-)yrittäjiä, joilla näkemystä, tahtoa, taitoa, kontakteja ja taloudellisia pääomia ja jotka kiinnittyvät paikalliseen matkailukohteeseen erilaisin sosiaalisin & toiminnallisin sitein. Matkailukehitys vahvasti yhteisöllistä ja yhteistyöhön perustuvaa (vrt. Ruotsin samarbete, samverkan kulttuuri). Matkailu ei ole irrallinen toiminto muihin toimijoihin ja sidosryhmiin nähden (maatalous ja luonnonsuojelu, jota ei koeta uhkana vaan vetovoimatekijänä). Toimintaympäristö (asukkaat, virkamiehet/poliitikot) luova myönteistä tekemisen ja kehittämisen ilmapiiriä.

Yhteistä kohteille Kohteissa luotu omaperäisiä matkailun paikallisia kokonaiskonsepteja (totaalisia matkailutuotteita) luottaen omiin luontaisiin vahvuuksiin, yhteiseen tekemiseen ja strategisen profilointiin (luontoresurssien hyvä hoito, erilaistaminen, vahva asiakassuuntautuneisuus) > Matkailubrändit siksi persoonallisia, laadukkaasti kohderyhmittäin tuotteistettuja, selvästi muista erottuvia ja siksi vetäviä. Matkailun kehitystyö ollut määrätietoista ja pitkäjänteistä. Sosiaalinen media erittäin vahva osa markkinointi- ja myyntitoimintaa (sosiaalistaminen). Jatkuva uudistava oppimisprosessi käynnissä (pysytään koko ajan terävinä ja muutoksessa mukana, jota vahvat tutkimus-ja kehittämisyhteydet tukevat).

Matkailun kehitysprosesseista Kehityksen lähtökohta; on olemassa paikallisyhteisö, jolla tarve pärjätä, olla kilpailukyinen, matkailuliiketoiminnassa ja sitä varten on erottauduttava sekä haettava omaperäistä matkailumallia. Konseptin lisätakeena ovat paikallisten matkailuyrittäjien korkea matkailun ammattitaito ja kyky luontevaan yksilölliseen palvelukulttuuriin sekä erittäin toimiva laaja yhteistyö kuten myös hyvä suunnittelu. Paikallisuuden ymmärtäminen ja kunnioittaminen kaikessa tekemisessä eli paikallinen juurruttaminen ( lokal föränkring ), jolloin kehitystyö ei ole kertakokousmalli, vaan perustoimintamalli, jossa matkailu juurrutetaan olennaiseksi osaksi yhteisön paikallista kehittämistoimintaa. Kestävin kehitys syntyy paikallisten aloitteesta, joka tarvitsee tuekseen vahvoja taustavaikuttajia (viisaita kauaskatseisia persoonia), poliitikoiden/ virkamiesten sitoutumista, asiantuntijatietoa, aitoa sitoutumista ja järkevästi suunniteltua etenemistä.

Matkailun kehitysprosesseista Juurruttaminen on kokonaisvaltaisen matkailun kehittämisprosessin 1. vaihe. Tätä prosessia kokonaisuutena kutsutaan Saksassa nimellä Leitfaden tai Ganzheitliches Konzept. Lopputulos kokonaisvaltainen matkailukonsepti on jo (meta)tuote itsessään. Kokonaisvaltaiseen malliin liittyy olennaisena osana ajattelutapa, jossa paikallisväestön oletetaan hyötyvän matkailusta tavalla tai toisella. Kyse on yhteiskuntavastuusta, jossa huomioidaan myös paikallisen väestön sosiaaliset, ekologiset, taloudelliset ja kulttuuriset oikeudet tasavertaisesti (biosfäärisajattelu).

Matkailun kehitysprosesseista Suojelluilla alueilla merkittävä rooli matkailun kehitysprosesseissa, joita pyritään hyödyntämään matkailun (alue)kehityksessä hienovaraisen älykkäästi kestävällä tavalla tuotteistamisessa, markkinoinnissa ja asiakkaan arvon tuottamisessa. Esim. Weissenseen neljä pilaria; "luonnon- ja ympäristön suojelu, virkistys-, koulutus- ja aluekehitys, jotka kaikki kytkeytyvät toisiinsa usealla tavalla. Matkailun kehittämisen realiteetti; Keski-Euroopassa kotimarkkinat ovat aivan toisenlaiset kuin Etelä-Savossa, jossa potentiaalisia asiakkaita voi 2-3 tunnin säteellä matkailukohteesta olla miljoonia, jopa kymmeniä miljoonia. Etelä-Savossa kotimarkkinat ovat pienet, joka rajoittaa pääomien kerryttämistä ja ylipäätään rajoittaa matkailupalvelujen tarjoamaa etenkin kesäsesongin ulkopuolella. Pyritään mieluummin olemaan kaikessa edelläkävijöitä kuin perässähiihtäjiä, jota osoittavat alueiden saamat useat kansalliset ja kansainväliset tunnustukset (alueiden profiloituminen ja tunnettavuus) sekä pyritään asioiden konkreettiseen toteuttamiseen arjen tasolla.

Weissensee

Bad Hindelang Bad Hindelangin kuviin ei valitettavasti ole käyttöoikeutta, mutta niitä löytyy hyvin näppärästi Googlen kuvahaulla.

Weissensee - yhteistyökumppaneita Joukossa useita kestävän matkailun kumppaneita Kärki Konsultit Ky, Hannu Ryhänen 2.5.2013

Weissensee Tutkimus- ja suunnittelukumppaneita Kärki Konsultit Ky, Hannu Ryhänen 2.5.2013

Weissensee Kestävän kehityksen kumppaneita Kärki Konsultit Ky, Hannu Ryhänen 2.5.2013

BM kohteiden matkailun brändilogoja (mitä kertovat matkailutoiminnoista/-kohteista?)

Etelä-Savon matkailun brändilogoja (mitä kertovat matkailutoiminnoista/-kohteista?)

Maaseudun toimintaympäristö Etelä-Savossa oli vuonna 2011 yhteensä noin 3 000 maatilaa. Peltoalaltaan eteläsavolaiset tilat ovat maan pienimpiä (keskimäärin 25,6 ha/tila), mutta jos mukaan lasketaan myös metsä- ja muu pinta-ala, tilojen koko hieman on maan keskimäärää suurempi (noin 102 ha). Taloudellisesta näkökulmasta tarkasteltuna alueen tärkein maatalouden tuotantosuunta on maidontuotanto. Etelä-Savo on yhdyskuntarakenteeltaan hajautunut ja taajamien ulkopuolella asuu suhteessa enemmän väkeä kuin koko maassa keskimäärin. Vuonna 2010 noin 62 % alueen väestöstä asui kaupungeissa. Harvaan asutulla maaseudulla asui 27 %, ydinmaaseudulla 7 % ja kaupunkien läheisellä maaseudulla 4 %. Alueen asutus on harvaa ja asukastiheys on noin 11,1 asukasta/maakm², mutta asutus on kuitenkin tasaisesti läpi alueen sijoittunutta. Etelä-Savossa on vapaa-ajan asukkaita toiseksi eniten koko maassa heti Varsinais- Suomen jälkeen. Vuonna 2011 kesämökkejä oli noin 46 370 kappaletta, joista 58 % oli maakunnan ulkopuolella asuvien omistuksessa. Maakunnassa 220 kylätoimikuntaa, -yhdistystä tai muuta kylätoimintaa harjoittavaa yhdistystä. Maaseudun väestö on jatkuvasti vähentynyt ja ikääntyy nopeasti, vaikka vastakaupungistumisesta ja uudesta tulo-/paluumuutosta on olemassa jo merkkejä. (Rantanen ym. 2009; Etelä-Savon ELY-keskus 2012)

Maaseudun toimintaympäristö Etelä-Savo on vahvaa luomuviljelyn, -tutkimuksen ja -osaamisen aluetta. Maakunnan pelloista luonnonmukaisessa tuotannossa oli vuonna 2011 siirtymävaiheen peltoala mukaan lukien 10,6 % (vrt. koko maa 8,8 %). Syksyllä 2012 Etelä-Savon luomuala oli noussut jo noin 9 000 hehtaariin eli 12,3 prosenttiin alueen peltopinta-alasta. Mikkeliin on tuloillaan Luomuinstituutti, jonka tavoitteena on edistää Etelä-Savon kehittymistä luomumaakunnaksi ja edistä luonnonmukaisen maa- ja elintarviketalouden sekä luomuruokaketjun yritystoiminta sekä siten kehittää merkittävä elinkeinoala. Etelä-Savossa maa-pinta-alasta neljää viidesosaa peittävät puut, enimmäkseen männyt ja kuuset. Vuonna 2010 metsämaata yhteensä 1,81 miljoonaa hehtaaria. Yksityisessä omistuksessa metsistä on noin 77 %. Etelä-Savon metsien omistajakunta on ikääntynyt ja suurimmaksi omistajaryhmäksi ovat nousseet eläkeläiset, joiden osuus Etelä-Savossa on 50 %. Etelä-Savossa alueen keskeisinä vahvuuksina ovat runsaiden metsäluonnonvarojen lisäksi niiden ympärillä jo olemassa olevat tutkimus-, kehitys- ja innovaatio-toimintarakenteet (TKI), näiden verkostot ja siten vahva osaaminen mm. bioenergiassa, materiaali- ja ympäristöteknologiassa ja kuituosaamisessa. Maakunnassa on myös biotalouden ja teknologia-alan kärkiyrityksiä, joissa TKI-työn tuloksia viedään yrityskenttään. (Etelä-Savon ELY-keskus 2012)

Englantilainen höyrylaivamatkailija viime vuosisadan alussa; Mikä ihana matka, mikä jumalainen (järvi)luonto. (Saimaa. Kauneinta Suomea, 1939).

Järvivesistöjen toimintaympäristö Etelä-Savolle tyypillisiä ovat karut ja suuret järvi- sekä reittivesistöt. Paljon on myös pienvesiä. Suurin osa järvivesistöistä kuuluu Saimaan järvialtaaseen (3800 km 2 ) osana Vuoksen vesistöä. Saimaa muodostaa Etelä-Savon alueella runsassaarisen reittisokkelon (järvilabyrintin), joka on ollut merkittävä kulkuväylä ja sen hyvät eteläiset ranta-alueet ovat olleet asuinkohteena koko alueen asuttamisesta saakka (jääkauden jälkeen). Saimaa jakautuu suuriin selkävesiin, joista Haukivedelle ja Kolovedelle on perustettu kansallispuistot. Osin Etelä-Savon puolelle ulottuu Repoveden kansallispuisto. Myös Pihlajavesi, Luonteri, Katosselkä ja Puruvesi ovat arvokkaita luontokohteita, joista osia on suojeltu rantarakentamiselta. Erämaiset järvet Puula- ja Kyyvesi sijaitsevat myös eteläisessä Savossa. Saimaan syväväylä vilkkaassa veneily- ja tavarankuljetuskäytössä. Vesipinta-ala 25% koko maakunnan pinta-alasta (18768 km 2 ). Järvien pinta-alan osuus 99.2% (4745 km 2 ) vesipinta-alasta.

Järvivesistöjen toimintaympäristö Järvisimmät kunnat Mikkeli, Mäntyharju ja Juva. Järviä pinta-alasta: Savonlinna 40,2 %, Rantasalmi 39,3 %, Hirvensalmi 36,7%, Puumala 39,4%. Rantaviivaa noin 30000 km. Luokitellusta vesipinta-alasta (87% koko vesistöalasta) valtaosa eli 77 % sijoittuu erinomaiseen luokkaan, hyvään 15 % ja tyydyttävään noin 8 %. Kaksi järvikansallispuistoa; Linnansaari ja Kolovesi (osin Repovesi). Vaikka vesistöjen pahana uhkana typpi- ja fosforipäästöjen takia rehevöityminen, on veden laatu on pääosin joko hyvää taikka erinomaista. Kirkkaita ja lähes kauttaaltaan puhdasvetisiä järviä on seitsemäntuhatta, pieniä lampia lukematon määrä ja monipolvisina virtaavia jokia ja puroja viisituhatta kilometriä. Etelä-Savon alueen kalavarat, etenkin vahvat muikkukannat, ovat hyvät ja siksi myös alueella on edellytyksiä ammattikalastukselle ja kalojen jatkojalostukselle. Ammattikalastajien lisäksi Etelä-Savossa kalastaa vuosittain noin 200 000 vapaa-ajan kalastajaa.

(SYKE 2013)

Etelä-Savon toimintaympäristö ja matkailutuote Vetovoimatekijät Matkailutoimijat Erottautumistekijät (kärkituotteet) Kilpailukykytekijät ja kokonaiskilpailukyky Matkailukonseptit Tuotekehittelyn potentiaali

Etelä-Savon toimintaympäristö ja matkailutuote Etelä-Savon maaseutu on ollut perinteisesti vahvaa asutus- ja maaseutukulttuurin aluetta. Alueelle sijoittuu useita muinaishistoriallisia kohteita, mielenkiintoisia eläviä kyläkohteita ja lupsakkaan persoonallista eteläsavolaista maalaiselämää. Etelä-Savo on vahvasti maaseutumaakunta ja sen myönteisten puolien esiintuominen oikein tuotteistettuna on yksi alueen matkailun suurista vetovoimatekijöistä, jossa paljon piilevää matkailullista potentiaalia. Toimintaympäristönä Etelä-Savo sijoittuu Väli-Suomeen. Alue on erittäin hyvin saavutettavissa pääkaupunkiseudulta omalla autolla ja julkisilla liikennevälineillä. Alueelle ei välttämättä kuitenkaan pysähdytä jäämään pidemmäksi aikaa ja laajemmalti, jota osoittaa mm. se, että 5-tien varren läheiset maaseutumatkailukohteet menestyvät, mutta eivät välttämättä muut kohteet kauempana tästä alueen valtaväylästä. Alueen ohi ajetaan esim. Tahkon, Vuokatin, Kuusamon tai Lapin matkailukeskuksiin.

Etelä-Savon toimintaympäristö ja matkailutuote Etelä-Savon hyvien vapaiden, yhteisessä käytössä olevien, rantojen määrä on rajallinen johtuen voimakkaasta mökkirakentamisesta, joka rajoittaa osin järvikohteiden vetovoimaa ja niiden parhaiden kohteiden matkailukäyttöä. Etelä-Savon matkailua kehitetään vielä pitkälle aluenäkemykseen perustuen, joka on keinotekoinen rajoiltaan ja pohjautuu hallinnolliseen reviiriajatteluun sekä vallankäytön tarpeisiin, ei taloudellisiin realiteetteihin/ rakenteisiin/keskittymiin ja niiden toimintaan tai asiakkaiden kulutusmieltymyksiin. Matkailua tulisi Etelä-Savossakin kehittää ammattimaisen matkailun kehittämisen ehdoilla asiakkaiden näkökulmasta, jolloin se saisi ansaitsemaansa arvon ja olisi yhtä arvostettu kuin mikä muu tahansa elinkeinosektori.

Etelä-Savon toimintaympäristö ja matkailutuote Etelä-Savon maaseudun kyläyhteisöissä ja pääosin myös kuntakeskuksissa (esim. Mäntyharju, Heinävesi, Hirvensalmi, Punkaharju, Enonkoski, Kangasniemi, Puumala, Sulkava) on matkailupotentiaalia, mutta toistaiseksi niiden palveluvarustus ja matkailutoiminnot eivät ole vastanneet uusiutuvan matkailun tarpeita. Ne toimivat lähinnä oman alueensa asukkaiden ja kesäaikaisen vapaaajan asutuksen palvelu- ja hallintokeskuksina. Näille keskuksille on olemassa selvä uusiutumistarve sekä lyhyellä että pitkällä aikavälillä, jos vain löydetään sopivat kokonaiskonseptit niiden kehittämiseksi tulevaisuuden haasteiden näkökulmasta (mm. kirkonkylien asutuksen eheyttäminen, uudet työn muodot, kestävän kehityksen haasteet ja siihen liittyvät monipuoliset huoltoturvan, asumisen, työn ja vapaa-ajan uudelleenjärjestelyt).

Etelä-Savon toimintaympäristö ja matkailutuote Etelä-Savon matkailussa matkailukeskusten syntymisen toimintaympäristö ja kysyntä on erilaista kuin Lapissa. Pohjoisessa lähtökohtana on talvimatkailu, jonne sijoittuvat alueen luonto- ja kulttuuriresursseja (pohjoisen taiga-alueen tunturit, avarat tunturimaisemat ja saamelaiskulttuurin eksotiikka) hyödyntävät ja keskelle ei mitään sijoittuvat täyden palvelun paikalliset matkailukeskittymät päätuotteina (hiihto, laskettelu, talviset ohjelmapalvelut kuten kelkkailu). Etelä-Savossa pääsesonki sijoittuu kesään ja myös aluerakenteeltaan se on toiminnallisesti hajautuneempi pieniin paikallisiin matkailukohteisiin kuin haulikolla ammuttuna. Lähtökohtana tämä pakottaa tarkastelemaan Etelä-Savon matkailukehitystä kokonaan toisesta näkökulmasta asiakasryhmien ja -volyymien, tuotteistuksen, matkailun paikallisen kehittämisen ja markkinoinnin (brändin rakentamisen) osalta kuin Lapin matkailukohteita.

Etelä-Savon toimintaympäristö ja matkailutuote Matkailun toimintaympäristössä maaseudun matkailuyrittäjät ovat pääosin mikroyrityksiä (perheyrityksiä), joiden palvelutuotanto on alueellisesti hyvin hajautunutta ja suurella osalla yrittäjistä se on sivuelinkeino, vailla sen suurempaa menestys- ja kasvuhalukkuutta. Ammattitaidossakin on usein paljon parantamisen varaa, vaikka toimialalle on tullut viime vuosina uutta nuorta verta ja entistä kansainvälisempää matkailukokemusta sekä osaamista. Näistä lähtökohdista ja suhteellisen niukasta yrittäjien pääomakertymästä johtuen alueen maaseutumatkailun dynamiikka ja kilpailukyky ei ole paras mahdollinen. Siksi suuri osa alueen yrittäjistä tyytyy enemmän harrastuksenomaiseen elämäntapayrittämiseen, joka ei sekään ole niin kauan huono vaihtoehto kun tulos säilyy vain plusmerkkisenä. Myös yritysten tehokas yhteistyö on vielä kehittymisasteella, vaikka sitä kyllä pienemmissä puitteissa tehdään, mutta aluerakenteen ehdot (pitkät välimatkat yrittäjien välillä) ja toisaalta osaamis- ja motivaatiotason ja investointihalukkuuden eroavaisuudet yrittäjäkunnassa eivät välttämättä suosi yhteistyön vaihtoehtoa.

Etelä-Savon toimintaympäristö ja matkailutuote Matkailutuotteena ykkönen on mökkituote. Maakunnassa on runsaasti mökinvuokraajia ja alue tunnetaan (se on jo melkein brändi) nimenomaan hyvänä mökkeilymaakuntana. Maaseutumatkailu ja järvimatkailu muuten ovat muutamia yksittäisiä paikallisia kohteita (esim. Punkaharjun Tynkkylän Lomaniemi, Saimaa Holiday, Niinisaari, Valamon luostari) lukuun ottamatta suhteellisen suppeita tarjonnaltaan, vaikka joukossa on runsaasti myös hyvin toimivia mikroyrityksiä mm. maaseudun ohjelmapalvelutuotannossa. Maaseudun tapahtumatuotteet ovat pääosin pieniä paikallisia kesään keskittyviä tuotteita ja joukosta ei välttämättä erotu sellaisia pitkälle vietyjä tuotteita tai tuotekonsepteja, jotka ylittäisivät jatkuvasti valtakunnallisen markkinointi- ja tunnettavuuskynnyksen. Maaseudun kulttuurikohteena Taidekeskus Salmela on esimerkiksi yksi tällainen kohde ja jossain määrin myös Mikkelin Kenkävero (kaupunkikohde samalla) ja alueen muutamat kartanot (esim. Tertti). Kokonaisuutena Etelä-Savo maaseutumatkailukohteena ja -tuotteena jää profiloitumattomaksi ja vaille vahvaa bränditekijää.

Vetovoimatekijät Etelä-Savon maaseudun ja etenkin järvivesistöjen kansallispuistojen luonnonvetovoima on suhteellisen vahva, mutta yksi ongelma on se, että alueella on vähän luonnonarvoja ja tunnettavuutta matkailijoiden silmissä markkinoinnillisesti korostavia tekijöitä. Keskeisimpiä näistä tekijöistä on matkailukäyttöön soveltuvien suojeltujen alueiden määrä ja laajuus, sillä järvikansallispuistoja on käytännössä vain kaksi ja samaa tai muuta sen arvoa korottavaa statusta (esim. biosfäärialue) ei ole muilla kohteilla vaikka ne olisivatkin muuten arvokkaita järviluonnoltaan kuten esim. Puulavesi, Kyyvesi, Kermanjärvi, Heinäveden reitti tai Pihlajavesi. Rantojensuojeluohjelma on säästänyt alueen suurjärvien selkävesien monet saaret ylettömältä rantarakentamiselta, joka tukee luontokeskeisen järvimatkailun kehittämistä alueella.

Vetovoimatekijät Etelä-Savossa kansainvälisen uutiskynnyksen ylittävä järvivesistöjen eittämätön vahvuus on elintavoiltaan erikoislaatuinen (persoonallinen) ja äärimmäisen harvinainen Saimaan Norppa. Ongelma on, että sen suojelun ympärillä käyty viime vuosina käyty eri toimijatahojen välinen keskustelu ei näytä tukevan sen ympärille rakentuvaa matkailubrändin rakentamista (vrt. Saimaan matkailumarkkinoinnissa aiemmin käytetty iloisen vilkuttavan Saimaan Norpan kuva). Kyseessä ei ole asia, jonka suojelu ja säilyminen hyväksyttäisiin yksimielisesti alueen matkailuelinkeinon yhtenä vetovoimatekijänä ja hienovaraisen kestävästi toteutetun tuotteistamisen lähtökohtana, vaan se aiheuttaa usealla tavalla alueen sisäisiä ristiriitoja, joka vastaavasti heikentää alueen matkailullista vetovoimaa ainakin tietyissä valituissa kohderyhmissä ja saa myös aikaan negatiivisia mielikuvia alueen matkailun kehittämissuunnasta. Norppa olisi hyvä keulakuva järvialueen ainutlaatuisuuden esille nostolle, mutta asian ristiriitaisuuden vuoksi siihen on suhtauduttava hyvin varoen niin kauan kun ei ole olemassa asiasta yhteisiä jaa laajasti hyväksyttyjä pelisääntöjä.

Matkailutoimijat Maaseutu- ja järvimatkailun yritystoiminta on em. pääosin maaseudun eri puolille hajautuneiden mikroyritysten varassa, joka luonnollisesti asettaa omat reunaehtonsa matkailutoimintojen kehittämiselle. Yritysten yhteistyöverkostoja on jo olemassa (esim. Saimaan Charmantit alueellisesti laajemmin, Puulataival ja Saimaa Holiday paikallisemmin) yritysmäärällisesti pienempinä tai suurempina konsortioina, mutta alueelta puuttuvat vielä sellaiset Bad Hindelangin tai Weissenseen tapaiset paikalliset kokoavat yritysten yhteistyökonseptit, joissa mukaan sekoittuisivat tehokkaasti yrittäjien lisäksi luonnonsuojelu, paikallis- ja aluehallinto ja myös alueen muiden elinkeinojen harjoittajat. Tässä voisi olla Etelä-Savon yksi mahdollisuus hyödyntää Weissenseen ja Bad Hindelangin tapaisia pitkälle vietyjä kestävän matkailun kokonaisuutta korostavia toimintamalleja, ei ainoastaan yksittäisiä toimenpiteitä.

Erottautumistekijät (kärkituotteet) Edellä on jo mainittu muutama maaseutu- ja järvimatkailun kärkituote ja vetovoimatekijä, mutta joutuu kysymään, että mitkä ovat lopulta Etelä- Savon matkailun kehittämisen perusvahvuuksiin (maaseutu ja järvivesistöt) perustuvia erottautumistekijöitä. Onko se kansallispuistot, mutta mitä ovat ohjelmapalvelut, jotka erottautuvat niiden toiminnallisena osana? Onko se jokin maaseutuun tai järviin kytkeytyvä tapahtuma, mutta mikä se voisi olla? Onko se jokin paikallinen tai alueellinen matkailuyritysten yhteinen markkinointiverkosto? Onko se jokin erityinen kulttuurinen tuote (tapahtuma), joka profiloituu Etelä- Savon maaseutuun ja järvivesistöihin? Vai onko se yksinkertaisesti mökkituote, jossa on jo olemassa hyvä infrastruktuuri, se tukee kesän tapahtuma-, risteily- ym. tuotteita sekä paikallis- että aluetaloutta ja on tunnettu laajalti, mutta toisaalta mökkiläiset harvoin käyttävät paikallisia luontokeskeisiä ohjelmapalveluja ja mökkituote on jo hiipumassa Keski- Euroopassa ja osin venäläisten parissa ja miten tätä tuotetta kehitettäisiin brändiksi saakka. Jos näihin kysymyksiin ei ole selkeitä vastauksia, niin siinä tapauksessa erottamistekijät ovat toistaiseksi vähissä. Näitä kysymyksiä on syytä pohtia jatkotyöskentelyssä huomattavan tarkasti.

Kilpailukykytekijät (plussat) Alueen erityiset järvikohteet selkäsaaristoineen, joilla luonnonsuojelustatus ja niiden laatuomaisuudet (puhdas vesi, hiljaisuus, ilman puhtaus, upeat auringonlaskut, tilan tuntu), jotka myyvät niitä jo itsessään. Saimaan Norppa maailmassa ääriharvinaisena lajina (osana kansallispuistoihin kohdistuvaa matkailua). Venäläismatkailijat ja maakunnan kohtuullisen hyvä asema lähtöalueisiin nähden vaikka Etelä-Karjala on tätä kilpailua koko ajan kiristämässä merkittävästi. Jokamiehenoikeudet (myös siihen liittyvät velvollisuudet) suomalaisena liikkumisen erikoisuutena. Etelä-Savon 5-tien lähiympäristön erittäin hyvä saavutettavuus Suomen keskeisiltä markkina-alueilta, mutta muuten Etelä-Savo ei kaikilta osin ole helposti saavutettava. Maaseutumaisuus ja aktiiviset maaseutuyhteisöt osana matkailua (elämisen ja vapaa-ajan laatua tarjolla). Mökkimatkailu ja sitä tukevan palvelutuotannon pitkä kokemuspohja sekä palvelujen suhteellisen hyvä kattavuus ympäri maakuntaa. Tietyt yritysryppäät (yhteistyörakenteet), jotka toimivat jo alueella, ja ovat kyenneet ponnistamaan myös laajemmille kansainvälisille markkinoille. Miten tietty savolaisen kulttuurin alkuperäisyys (sen nykyisyys ja perinteet) voisivat olla myönteinen imagotekijä? Miten alueen maaseudun kehittyneisyyden heikkoudet ja rehellisen rehevä maalaisuus voi olla positiivinen tekijä, joka vetää valittuja kohderyhmiä puoleensa aidolla vilpittömyydellään, rehellisyydellään ja avoimella ystävällisyydellään. Positiivisessa mielessä Etelä-Savo on aidon villi, alkukantainen ja toistaiseksi tuntematon/kartoittamaton pohjoinen järvialue, jossa on olemassa oma alueellinen eksotiikkansa.

Kilpailukykytekijät (miinukset) Aluerakenteelliset perusongelmat kuten perusinfrastruktuurin investointivajeet, väestön ikääntyminen, pääomien heikko kertyminen ja riskipääoman liike alueella, palvelujen heikkeneminen maaseudulla ja uusiutuvien kasvuyritysten lisätarve. Matkailun painottuminen kesäsesonkiin, mutta talvi pitäisi nähdä myös uutena mahdollisuutena (vrt. Haukiveden luonnonjäinen luistelurata). Mikroyrittäjävaltaisuus yhdistettynä alhaisiin pääomiin, sivutoimiseen matkailuyrittäjyyteen, yhteistyöhaluttomuuteen ja osaamisvajeisiin. Tietynlainen osaamattomuus/passiivisuus (sokeus omille mahdollisuuksille) hyödyntää alueen erikoislaatuista järvi- ja maaseuturesurssia (ei koske kaikkia yrittäjiä, mutta on alihyödynnetty matkailun kehittämisessä). Oivalletaanko todelliset vahvuudet? Maaseutu- ja vesistötuotteiden profiili ja markkinoille pääsy on vajavaista. Puuttuvat toistaiseksi vahvat valtakunnalliset ja kansainväliset brändit (mielikuva Etelä-Savosta maaseutuna ja järvinä on heikko ja se jää ikään kuin jatkuvasti piiloon matkailijoilta). Missä ovat esimerkiksi alueen järvikohteita esittelevät kolmiulotteiset kartat, jotka ovat perustavaraa Keski-Euroopan matkailukohteiden markkinoinnissa?

Kilpailukykytekijät (miinukset) Kestävä kilpailukyky edellyttää jatkuvaa, nopeaa ja innovatiivista tuotekehitystä ja tähän ei ole välttämättä valmiuksia, sillä aluetta hallitsevan mökkituotteen vuokraus on suhteellinen yksinkertainen tuote, joka ei inspiroi kehittämään tuotetta kovinkaan pitkälle tai tekemään laajemmin sen markkinoinnissa/ myymisessä yhteistyötä muiden matkailuyrittäjien kanssa. Markkinoille pääsyn heikkoudet ja siellä pysyminen. Kulttuurisen ja sosiaalisen (yhteiskuntavastuullisen) ajattelun ohuus osana matkailutuotteen rakentamista. Rakennetun kulttuuriympäristön estetiikka kaupunkiympäristöissä ja myös kuntataajamissa ei ole samalla tavalla silmää miellyttävä kuin mitä se on Keski-Euroopassa tai jo Ruotsissa. Siellä vanhaa on säästetty ja korjattu sekä tehty vanhoista keskustoista eläviä ihmisten (matkailijoiden) kohtaamispaikkoja. Suomessa nämä miljööt vetovoimatekijöinä on aika pitkälle menetetty ruman ja epäyhtenäisen uudisrakentamisen myötä, myös Etelä-Savossa (vrt. esim. Savonlinnan kaupungin keskusta). Paikallisten kohteiden heikko saavutettavuus (oma auto oltava lähes kaikkiin kohteisiin mennessä) pitkien matkojen ja heikkojen julkisten liikenneyhteyksien takia. Myös alemmanasteisten teiden kunto on nopeasti heikkenemässä.

Kokonaiskilpailukyky Etelä-Savon järvimatkailun ja maaseutumatkailun kokonaiskilpailukyky matkailukohteena ja tuotteina vaikuttaa olevan sitä benchmarking kohteisiin, etenkin ulkomaisin, verrattuna vielä suhteellisen heikko. Alueella ei ole vahvoja jatkuvasti myyviä volyymituotteita muita kuin lähinnä mökinvuokraus. Erityistä kestävää kilpailuetua ei voida saavuttaa Etelä-Savossa juurikaan täysin ylivoimaisella vetovoimalla, hinnoittelulla, ei edes infrastruktuurissa, aktiviteettien tai tapahtumien määrässä/laadussa toistaiseksi, mutta matkailun paikallisessa erityisosaamisessa kylläkin, jos se kehittyy voimakkaasti vastaaman erikoistuneita asiakastarpeita. Omat rajoitteensa asettavat alueen toistaiseksi heikohko kohdeimago, puutteelliset markkinayhteydet ja yhteistyön kehittymättömyys matkailua kehittävien eri toimijoiden välillä sekä puute kokoavasta kanavasta, josta saadaan tietoa alueen maaseutupalveluista sekä järvikohteista. Vieraanvaraisuus, ympäristöhallinto ja sitä tukeva lainsäädäntö, alueen turvallisuus, matkailua tukeva muu perusinfrastruktuuri (mm. tiestö, vaikka alempi tieverkko on osin rapautumassa) ja ainakin joiltain osin jo toimivat matkailuorganisaatiot ovat asioita, jotka ovat alueella suhteellisen hyvässä kunnossa. Kehittämistä löytyy siis vielä paljon suhteellisesta kilpailuedusta (ollaan joissain tekijöissä kilpailijaa merkittävästi parempia) koska absoluuttisessa resurssiperustaisessa kilpailuedussa ei olla edellä kuin Saimaan Norpan (sitä lajina ei ole missään muualla maailmassa) ja hyvin laajojen puhtaiden reittivesistöjen tapauksissa.

Matkailukonseptit Etelä-Savossa matkailun kylämatkailun ja matkailun kokonaiskonseptiin pyrkiviä paikallisia matkailukohteita on jo muutamia (esim. Niinisaari ja Saimaa Holiday). Sen lisäksi on muutamia markkinointiin keskittyneitä yhteistyöverkostoja, mutta laajemmin puuttuvat sellaiset paikalliset erikoistuneet (esimerkiksi jokin selkeä teema) ja hyvin brändätyt matkailukonseptit, joissa yhdistyy usean toimintaympäristössä toimivan yksityisen ja julkisen matkailukehittäjän toiminta samansuuntaiseksi tavoitteeksi. Aina jokin kulma pettää julkisella tai yksityisellä toimijalla osana matkailukonseptia. Tässä mielessä voisi olla hyvä ottaa joitakin kohteita mallikohteiksi ja osoittaa, että miten niiden kanssa on mahdollista päästä nykyistä pidemmälle matkailun yhteisessä kehittämistoiminnassa.

Tuotekehittelyn ja matkailukonseptien potentiaali Etelä-Savo maaseutu- ja järvimatkailulla on merkittävää potentiaalia piilossa mutta sen tuotekehitys ja matkailukonseptointi edellyttää kaikilla matkailutoiminnan kehittämisen tasoilla entistä parempaa työskentelyä. Työ voi alkaa hyvällä yhteissuunnittelulla kuten tehtiin Bad Hindelagissa ja Weissenseellä esimerkiksi jo toimivien matkailuyritysverkostojen kanssa. Joka tapauksessa tehtiinpä mitä tahansa tuotekehittelyä, se ei voi tyytyä olemaan keskinkertainen (ainakaan kansainvälisesti), vaan on oltava riittävästi luovuutta pyrkiä entistä pidemmälle kulttuurin ja luonnon erikoislaatua hyödyntäviin ja myös kestävän laadukkaisiin matkailutuotteisiin. Palvelukonseptin täytyy olla hyvin yksilöllinen, paikalliseen toimintaympäristöön juurtuva ja volyymituotteiden sijaan täytyy harkita, että miten saa vähemmällä aikaan entistä laadukkaampaa tulosta (tosin tämä on täysin yritysten liiketoimintaideaan ja kykyyn sidottu asia). Matkailun kokonaiskonseptin omaksuminen Bad Hindelangin ja Weissenseen tapaan voisi olla yksi hyvä tie edetä, mutta voi pohtia, että onko se Etelä-Savon kulttuurisessa ja toiminnallisessa ilmapiirissä miten mahdollinen konsepti. Miten pitkälle siinä voidaan mennä joissakin paikallisyhteisöissä, joissa matkailu ei ole välttämättä se keskeisin leiväntuoja ja löytyykö alueelta tarpeeksi yritysdynamiikkaa (määrässä ja laadussa) konseptien ylläpitoon.

Johtopäätökset Etelä-Savo Etelä-Savon suurin koukku maaseutumatkailussa, matkailun kehittämisessä yleensä, on järvivesistöjen moniulotteisten luontoarvojen, kulttuuristen merkitysten ja toiminnallisten ratkaisujen hyödyntäminen tuotteistamisen lähtökohtana ja matkailukonseptien (sisältää brändin) rakentamisessa. Järvivesistöjen erikoislaatuinen luonne (mm. rikkonaisuus, reitit, puhtaus, suhteellisen rakentamattomat selkäsaaristot, vesistökulttuuri, kalastus, Saimaa Norppa jne.) ovat historiallisesti määrittäneet ja määrittävät edelleen Etelä-Savon elämäntapaa ja tyyliä, vapaa-ajan viettoa, osin työn tekoa ja paikallistaloutta. Tämän koukun varaan tulee myös rakentaa matkailun tulevaisuuden ratkaisujen perusta. Tämä johtopäätös voi tuntua ilmeiseltä, mutta kun sitä vertaa siihen miten benchmarkatuissa kohteissa on korostettu niiden luonnon ja kulttuurin keskeisten vetovoimatekijöiden voimaa ja miten ne on älykkään kestävästi tuotteistettu, etenkin pienissä paikallisyhteisöissä, matkailun kehittämisen voimavaraksi matkailun kokonaiskonseptina, ei voi kuin ihmetellä, että miten Etelä-Savon olennaisimman matkailullisen resurssin ydin jää ikään kuin piiloon. Järvivesistöjen tuotteistaminen, markkinointi ja syvällisempi konseptointi eivät toistaiseksi profiloi Etelä-Savo kärkituotteena sekä erottautumistekijänä sillä painokkuudella mikä sen potentiaali on. Haaste on siinä, että tämän resurssin matkailullinen ominaislaatu on ensin tarkoin tunnistettava (muutenkin kuin mökkeilyssä), arvostettava näitä erityisominaisuuksia ja tuotteistettava ne hyvin älykkäästi sekä kestävästi.

Johtopäätökset Etelä-Savo Etelä-Savossa on viisasta tarkastella matkailukonseptia entistä painokkaammin paikallisten luonto- ja kulttuuripainotteisten resurssien/vetovoiman näkökulmasta, sellaisissa paikoissa, joissa piilee yhteisöllistä kehittämispotentiaalia, ja joilla on eväitä persoonallisen sekä arvopohjaisen matkailukonseptin toteutukseen. Osa näistä kohteista on jo matkailukäytössä, mutta osa vielä osin tunnistamatta tai vasta kehityksensä alkuvaiheessa. Konkreettisesti näitä kohteita ovat Etelä-Savossa esimerkiksi Linnansaaren kansallispuiston alueen/kyläyhteisöt, Niinisaari jo kehityksellisesti jo nyt tai Anttolan kyläkunnat Luonterin rannalla tai sitten matkailun kehittämistarkoitukseen sopivat kuntakeskukset kuten esim. Mäntyharjun Salmelan alue, Puumala tai Hirvensalmi. Markkinointiyhteistyötä kyllä voidaan tehdä laajemmallakin alueella, mutta konkreettisen kokonaisvaltaisen matkailukonseptin paikallinen kehittämisyhteistyö on aina tiettyyn paikkaan sidottua. Nämä kohteet tulisi kartoittaa Etelä-Savon alueella. Suomessa hyvin individuaalien ihmisten ja paikallisyhteisöjen sitominen yhteisen matkailukonseptin taakse on vaikeahkoa, mutta ei mahdotonta kuten benchmarkkauksessa Vuonislahden ja Möhkön paikalliset kylämatkailukylät osoittavat. Tähän vain tarvitaan vahvat vetovoimatekijät, sosiaalista taitoa käynnistää myönteinen kehitysprosessi, laajaa ja perusteltua näkemystä yhdessä toteuttavista - tulevaisuutta koskevista - kehittämisen linjanvedoista, tahtoa ja taloudellisia sekä toiminnallisia resursseja toteuttaa paikallisesti omaehtoista matkailukonseptia. Näitä prosesseja tulisi edistää Etelä-Savon alueella.

Johtopäätökset Etelä-Savo Se on syytä huomioida, että Etelä-Savossa Bad Hindelangin tai Weissenseen tapaisen paikallisen matkailukonseptin eri sidosryhmien joukko on todennäköisesti laajempi ja kehitettävän matkailukohteen maaseutu aluerakenteeltaan toiminnallisesti hajanaisempi kuin tiiviit Bad Hindelangin alueen tai Weissenseen pienelle alueelle sijoittuvat kunta-/kyläyhteisöt edustavat. Tämä asettaa suunnittelulle uusia haasteita, jotka parhaimmillaan voivat tuottaa uuden asumisen, työn ja vapaa-ajan vieton toimintamallin Etelä-Savoon. Suuren kysymysmerkin kokonaisvaltaisen matkailun tuotekonseptoinnin ylle heittää alueen kilpailullinen yritysdynamiikkaa. Keski-Euroopan tunnetuissa matkailukohteissa yritysten henkilöstö on yleensä erittäin hyvin koulutettua ja osaavaa sekä yritysten välinen kilpailu kovaa, joka pakottaa jatkuvasti uusiutumaan ja kehittämään yrityksen palveluja. Matkailijamäärät myös mahdollistavat pääomien kerryttämisen lyhyenäkin sesonkina, jolloin uusiutumiseen on myös olemassa taloudellisia resursseja. Tämä kaikki on vaikeampaa Etelä-Savon matkailun toimintaympäristössä. Myös alueen henkinen valmius yhteistyöhön perustuviin ratkaisuin on todettu useasti huonoksi. Ollaan usein mieluummin itse tekeviä kuin yhteisen hiileen puhaltavia. Tässä tarvitaan laajempaa asennemuutosta ja terävää osaamisen kehittämistä, johon voidaan myös kehittää uusia toimintatapoja.

Johtopäätökset Etelä-Savo Tarkasteluissa kohteissa, etenkin Hindelangin ja Weissenseen alueilla, ekoajattelu on nostettu keskeiseksi matkailun toiminnalliseksi määrittäjäksi. Se on iso haaste jatkossa, että missä määrin Etelä-Savon maakunnasta löytyy yhteistä viisautta ja rohkeutta nostaa matkailukehityksen keskiöön sen luontaiset vahvuudet (järvet & maaseutu) sekä kytkeä ne toiminnallisesti yhteen ekonäkemyksen välittämänä. Mikä rooli tässä on esimerkiksi Etelä-Savon kehittyvällä luonnonmukaisella maataloustuotannolla, alkutuotannon suoramyynnillä, talousmetsien käyttönä uusiutuvana energialähteenä tai ajatuksella yhdyskuntarakenteen tiivistämisestä? Millaisia ratkaisuja näihin tulevaisuuden ekohaasteisiin on kehittävissä ja mikä yhteys näillä on kokonaisvaltaiseen matkailukonseptiin? Olennaista tulevissa ratkaisuissa on, että löydetään sellaisia poikkihallinnollisia ja - toimialoittaisia rajapintoja, joissa eri toimijat kohtaavat ja löytävät toisensa, eivät vain pelkästään matkailun kehittäjät, vaan kaikki maaseudun kehittäjät. Nämä matkailukonseptit eivät voi olla keinotekoisia rakennelmia, vaan lähtökohtana ajatukseen istuva luonteva paikka ja toiminnallinen kokonaisuus kuten Vuonislahti. Pienessä kylässä yhdistyvät saumattomasti toisiinsa kylä-, luonto-, kulttuuri- ja maaseutumatkailu sekä kyläyhteisön kehittäminen yhdeksi toimivaksi kokonaisuudeksi. Matkailun elinkeinolliset ja työllistävät vaikutukset ulottuvat koko kylän kehittämiseen ja päinvastoin, jolloin sosiaalinen, kulttuurinen ja taloudellinen kestävyys toteutuvat ja osin myös ekologinen.

Tulevaisuuden matkailukonsepti Etelä-Savon matkailun tulevaisuuden matkailukehittämisen ilmeiset perusvahvuudet ja vetovoimatekijät ovat monimerkityksiset boreaalisen havumetsävyöhykkeen järvivesistöt ja alueen rauhallinen sekä turvallinen maaseutu eri tavoilla matkailun viitekehyksenä ja tuotteistamisen lähtökohtana (mm. paikallinen ruokatuotanto, maaseutukulttuurin eri ilmentymät, maaseutumaisemat ja maaseudun pienten kunta- ja kyläyhteisöjen matkailua täydentävät perus- ym. palvelut,). Koska järvivesistöjen arvokkaimmat ja vetovoimaisimmat kohteet sijaitsevat Etelä-Savon maaseutualueilla, on näiden kahden vetovoimatekijän välillä vahva toiminnallinen riippuvuussuhde, jotka eivät ole matkailun kehittämisessä erotettavissa toisistaan. Matkailun kehittämisen tulevaisuuden suuri haaste Etelä-Savossa liittyy olennaisesti siihen, että miten kehittämisyhteys matkailuelinkeinon ja maaseutu- ja järviresurssin välillä saadaan rakennettua yhtä kiinteäksi kuin Vuonislahden, Möhkön, Hindelangin ja Weissenseen tapaisisssa kylä- tai kuntakohteissa. Etenkin Weissenseen ja Bad Hindelangin matkailukohteissa jo nyt tietoisesti ennakoidaan ja ratkotaan tulevaisuuden suuria haasteita (ilmastomuutos, fossiilisten polttoaineiden loppuminen ja energiaomavaraisuus, tietoyhteiskuntakehitys, globaalisaation kulttuuri, ravinnon- tuotannon huoltoturva) arkipäivän selviytymisen ja uusiutumisen tasolla. Näissä kohteissa maaseudun elinvoima ja matkailu kietoutuvat tiukasti yhteen, jossa matkailu on vain yksi, mutta keskeinen, apuväline tässä tavoitteenasettelussa. Matkailun kehittyminen = maaseudun kehittymistä ja päinvastoin, joka ylläpitää alueella paikallista alku-, kulttuuri- ja palvelu- tuotantoa, parantaa paikallista infrastruktuuria, markkinoi kohdetta asumisen-, työn ja vapaa-ajan kohteena jne.

Tulevaisuuden matkailukonsepti Millainen sitten olisi Etelä-Savon tulevaisuuden matkailukonsepti alueen maaseutu- ja järvimatkailun näkökulmasta? Miten ehtoja sillä on ja miten se voisi rakentua? Lähtökohtana on, että matkailukehityksen dynamoita ovat alueelle sijoittuvat ja siellä toimivat pien- ja mikroyritykset, joiden liikkeelle paneva voima on vapaa taloudellinen kilpailu. Nämä yritykset voivat toimia kyllä yksin, mutta ne sijaitsevat aina jossakin tietyssä paikassa ja pärjätäkseen tarvitsevat liiketaloudelliseen oppimisen ja uuden tiedon luomisen lisäksi myös muiden yritysten tai matkailua palvelevien toimijoiden monenkeskisiä yhteistyösuhteita. Yksikään yrittäjä ei toimi tyhjiössä, vaan on monin eri tavoin sidottu oman paikallisen toimintaympäristönsä osatekijöihin ja tukeen. Tulevaisuuden matkailukonseptit voivat perustua jonkun yksittäisen yrityksen kykyyn toimia jossain tietyssä paikassa, mutta Mönnin, Vuonislahden, Hindelangin ja Weissenseen esimerkit osoittavat, että konsepti on merkittävän vahvalla pohjalla mikäli matkailuyritykset yhdessä integroituvat johonkin sellaiseen maaseudun kylä- tai kuntakeskuksen kohteeseen, joka sijaitsee vetovoimaisten luonto- ja kulttuuriresurssien lähellä. Tällöin myös matkailukohteen kehittämisen mittakaava on matkailuyrittäjän arkikäytäntöjen hallittavissa ja ihmisten väliset sosiaaliset verkostot ja materiaaliset rakenteet, yleensä yksilöllinen kokemusmaailma, ovat konkreettisimmin läsnä.

Tulevaisuuden matkailukonsepti Paikallisessa matkailukohteessa aika- ja paikkamääritteisten etäisyyserojen on siis hyvä olla lyhyitä ja yleensä kaikella vuorovaikutuksella, etenkin sosiaalisella, muotoutumisympäristössään olla vain pieniä etäisyyksiä verrattuna vaikkapa maakunnan aluetasoon. Etelä-Savon maaseudun aluerakenteessa näitä kohteita ovat juuri historiallisesti sopiviin kauppa tai muihin hyväksi katsottuihin paikkoihin aikoinaan syntyneet pienet kylä- ja kuntakeskusyhteisöt tai pikkukaupungit. Tosin jälkimmäisiä ei Etelä- Savossa ole samalla tavalla olemassa kuin esimerkiksi Pohjois-Karjalassa (Nurmes, Lieksa, Outokumpu, Kitee) ellei sellaisiksi lasketa Etelä-Savon kolmea suurempaa kaupunkikohdetta. Aluekehittämisen näkökulmasta nämä em. kohteet ovat keskeinen osa Etelä-Savon elävää maaseutua ja samalla ne pitävät yllä matkailun perusinfrastruktuuria sekä peruspalveluja. Näiden kylä- ja kuntakeskusten uusiutuminen ja elinvoimaisena säilyttäminen on Etelä- Savon aluekehityksen ja maaseutu- sekä järvivetoisen matkailukehityksen yksi suuria kohtalonkysymyksiä. Etelä-Savon maakunnan maaseutu ja koko maakunta ei voi tulevaisuudessa elää yksinomaan kolmen muita suuremman kaupunkikeskuksen varassa, vaan koko alueen on säilyttävä elinvoimaisena kunta- ja kyläkeskuksia myöten, että siellä säilyvät mahdollisuudet maaseutumatkailun ja muiden maaseutuelinkeinojen harjoittamiseen.

Tulevaisuuden matkailukonsepti Edellä kuvattujen seikkojen perusteella Etelä-Savon maaseutumatkailukonsepti voisi tulevaisuudessa rakentua parhaiten sellaisten paikallisten kylä- ja kuntayhdyskuntien varaan, joissa matkailun kokonaiskonsepti on osa koko yhdyskunnan paikallisyhteisöllistä tulevaisuuden selviytymisstrategiaa, ei irrallinen osa sitä. Tämä ei sulje kehityksen ulkopuolelle harvaan asutun maaseudun yksittäisiä matkailukohteita tai - yrityksiä, mutta elinkelpoisissa kylä ja kuntakohteissa on mahdollisuus säilyttää vielä jossain määrin toimivat peruspalvelut, jotka ovat välttämättömiä myös matkailijoiden palvelemiseksi. Tulevaisuuden matkailukonsepti ei siis ole pelkkä matkailukonsepti, vaan toiminnallisesti täysin uusi kylä- ja kuntayhdyskuntien kehittämislogiikka, jossa kehityksen suunta ja ratkaisut tehdään yhteissuunnittelunmetodin (kutsuttu myös yhteisömuotoiluksi, eheyttäväksi yhdyskuntasuunnitteluksi tai Saksassa nimellä Ganzheitliches Konzept ). Kysymys on kokonaisuudesta, jossa haluttua muutosta tarkastellaan osana merkittäviä elinympäristöihin ja yhteiskuntaan kohdistuvia ja ennakoitavissa olevia tulevaisuuden muutosprosesseja. Tämä edellyttää vahvaa strategista ja pitkäjänteistä näkemyksellisyyttä sekä määrätietoista toimintaa halutun tulevaisuuden suuntaan. (Mäntysalo 2009; Viitamies 2013)

Kehittämissuositukset Tarkastellaan yksityiskohtaisesti Etelä-Savon matkailun aluerakenneselvityksessä kokonaiskonseptin toteuttamismahdollisuuksia järvi- ja maaseutualueilla. Missä maaseutu- ja järvialueille sijoittuvilla kohteilla on edellytyksiä luontaisille paikallisille matkailun kokonaiskonsepteille? Esim. miten vahvoja ovat erilaiset vetovoimatekijät (paikan henki), ketkä kohteessa ovat todellisia toimijoita, millaisiin historiallisiin & toiminnallisiin rakenteisiin kohde on sidoksissa, mikä merkitys kohteella on alue- ja paikallistaloudelle ja millaisia kehitysmahdollisuuksia kohteella yleensä reaalisesti on olemassa jne. Tavoitteeksi on hyvä asettaa muutaman sopivan yhteisöllisen ja kokonaisvaltaisen kehitysprosessin käynnistäminen valituissa kylä-, kuntakeskus tai yritysyhteisökohteissa missä siihen on luontaisia edellytyksiä (maaseutu- ja vesistöresurssien sopivat yhdistelmät, aktiivisia toimijoita muussakin kuin matkailussa, näkemystä ja tahtoa uudistaa kohteen elinkeino- ja palveluperustaa). Prosessin 1. vaiheen tulisi kestää vähintään koko seuraavan ohjelmakauden 2014-2020 ja resursseja tulisi kohdentaa sen mukaisesti näihin kohteisiin. Tämän prosessin käynnistämisen voisi järjestää hakukilpailuna, jolloin se jo osoittaa, takana olevan tahtotilan. Hakijoista valitaan 3-5 parasta paikallisen (matkailun) kokonaiskonseptin kehittämiseen sopivaa kohdetta.

Kehittämissuositukset Mökkimatkailun osalta Etelä-Savossa tulisi kyetä vielä huomattavasti nykyistä paremmin koko mökkimatkailun aluetaloudelliseen kapitalisointiin ja brändäämiseen koska se on kuitenkin juurtunut pysyväksi osaksi eteläsavolaista elämänmenoa. Tätä varten tulisi pohtia uusia innovatiivisia ratkaisuja esimerkiksi kesätapahtumien kehittämiseksi ja niiden myynnin lisäämiseksi, mutta vielä tärkeämpää olisi edistää yhdistetyn asumisen, työn, vapaa-ajan yhdistävää ympärivuotista mökkeilyä (kakkosasumista). Ylipäätään on pohdittava, että mitä palvelutuotteita näille lomaasukkaille voitaisiin tarjota/myydä paljon entistä enemmän ympärivuotisesti kokonaisvaltaisena matkailukonseptina koska se on yksi helpoimmin alueelle saapuvista ja siellä pitkään viipyvistä kohderyhmistä. Käynnistettävä mökkimatkailun kehittämisen kokonaisvaltainen ohjelmakokonaisuus vuosille 2014-2020.

Kehittämissuositukset Yksittäisten kokonaiskonseptikohteiden lisäksi tulisikin pyrkiä Etelä-Savon matkailun koko maakunnallisen aluekehityskonseptin vahvistamiseen. Konseptin tulisi ylittävät perinteiset alue-, hallinto- sekä toiminnalliset rajat, jotka ovat jyrkähköjä esimerkiksi Mikkelin ja Savonlinnan kaupunkien välillä. Maakunnan matkailun hajanaisuudesta on korkea aika päästä yhteisyyteen ja asettaa tavoitteiksi vahvan asiakaskeskeisen, järvi- ja maaseutuvetoisen, selkeän arvopohjan omaavan, kestävän kilpailuedun vaalimiseen perustuvan ja entistä persoonallisemman sekä muista erottavan matkailubrändin kehittäminen. Se on alueena Etelä-Savon ainoa tie erottautua tulevaisuudessa matkailumarkkinoilla ja saada alueen matkailukehitys kokonaan uudelle kasvu-uralle. Paikalliset matkailun kokonaiskonseptit ovat kärjessä kulkeva osa tätä matkailun kehittämisen uusiutumisprosessia. Prosessi on pitkä ja vaikea, mutta joskus se on määrätietoisesti aloitettava edes pienin askelin ja luotava siten edellytykset entistä elinvoimaisemmalle Etelä-Savon maaseudulle ja maaseutu- sekä järvimatkailulle.

Lopuksi: Johtopäätökset M-V:n alue Mecklenburg-Vorpommernin alue on hyvä esimerkki Etelä- Savolle siitä kuinka kaikki voidaan aloittaa alusta uudelleen. Purkaa entiset rakenteet ja toimintatavat sekä omaksua nopeasti uusia entistä parempia matkailukonsepteja sekä toimintamalleja, toki säästämällä jo hyväksi havaitut. Saksan M-V alueena yhdessä Ruotsin Vänermin kanssa osoittavat sen missä Etelä-Savon paikka matkailussa on ja Weissensee sekä Bad Hindelang parhaimmillaan sen mihin olisi mahdollista päästä. Periaatteessa kaikki eväät ovat olemassa Etelä- Savossa moniaististen ainutkertaisten matkailuelämysten tuottamiseen järvi- ja maaseutumatkailussa sekä ostajia niille, mutta kaikkea tekemistä on syytä realistisesti perata kaikilla tasoilla, että tähän päästään. Niin paljoa ei kuitenkaan olla jäljessä, että ei olisi mahdollista vakiinnuttaa noin 20-30 vuodessa uusi Etelä-Savon matkailun vahvuuksiin perustuva omaleimainen ja uskottava matkailubrändi. Se työ on aloitettava heti. Kärki Konsultit Ky, Hannu Ryhänen 2.5.2013