Positiiviset ry on hiv-tartunnan saaneiden ja heidän läheistensä edunvalvonta- ja vertaistukijärjestö.

Positiiviset ry on hiv-tartunnan saaneiden ja heidän läheistensä edunvalvonta- ja vertaistukijärjestö. Toiminnan tarkoituksena on tarjota tietoa ja tukea hiv-tartunnan saaneille ja heidän läheisilleen. Sosiaali- ja terveysministeriö tukee maailman aids-päivän erikoisjulkaisua. Positiiviset ry puh. (09) 692 5441 positiiviset@positiiviset.fi Malminkatu 24 00100 Helsinki www.positiiviset.fi Toimitus: Sini Pasanen, Kirsi Parkkinen ja Positiiviset ry:n tiedotustyöryhmä Paino: Painotalo Casper Oy

Nolla uutta hiv-tartuntaa, nolla aids-kuolemaa, nolla syrjintaa Sini pasanen toiminnanjohtaja positiiviset ry Getting to Zero on YK:n aidsohjelman (UNAIDS) strategia vuosille 2011 2015. Strategian tarkoituksena on vahvistaa globaalia toimintaa hiv-tartuntojen ehkäisyssä ja hoidon, hoivan sekä tuen antamisessa hiv-tartunnan saaneille. Pitkään, yli 20 vuotta, hiv-tartunnan kanssa eläneillä ihmisillä viime kesän kansainvälinen aids-konferenssi sytytti valon tunnelin päähän. Lääkityksen edistysaskeleet ovat olleet huimia harppauksia ja niitä ei varmasti kukaan kiistä. Kukaan tuskin kiistää sitäkään, että hivin kanssa elävien määrä lisääntyy koko ajan vaikka uusien tartuntojen määrä olisikin kääntynyt laskuun. Monet konferenssiin osallistuneet sanoivat, että nyt tuli ensimmäisen kerran tunne, että jonain päivänä hiv on voitettu. Jokin kesän konferenssissa herätti optimismin, vaikka mitään erityistä uutta tietoa ei tullutkaan. Suomessa, jos jossain, olisi mahdollisuus saavuttaa nolla. Miten se olisi mahdollista ja miksi se ei ole mahdollista? Näitä halusimme avata tässä Maailman aids-päivän erikoisjulkaisussa. UNAIDSin strategian tavoitteet ovat: 1. puolittaa seksiteitse tapahtuvat tartunnat; myös nuorten keskuudessa, miehillä joilla on seksiä miesten kanssa ja seksityössä 2. eliminoida äiti-lapsi tartunnat ja vähentää aidsiin liittyviä äitiyskuolemia 3. ehkäistä huumeidenkäyttäjien hiv-tartunnat 4. taata hiv-lääkityksen universaali saatavuus 5. puolittaa hiv-tartunnan saaneiden tuberkuloosikuolemat 6. taata sosiaaliturva ja tarvittava hoiva ja tuki hiv-tartunnan saaneille ja heidän perheilleen 7. puolittaa niiden maiden määrä joissa on vielä hiv-työtä haittaavia lakeja hivin tarttuvuudesta,seksityöstä, huumeiden käytöstä tai homoseksuaalisuudesta 8. puolittaa niiden maiden määrä, joissa vielä on hiviin liittyviä maahantulorajoituksia 9. taata se että maat huomioivat tyttöjen ja naisten erityistarpeet kansallisissa hiv-vasteissaan 10. torjua kaikki sukupuolesta johtuva väkivalta Suomessa Maailman aids-päivänä julkaistavan Suomen hiv-strategian tavoitteeksi on asetettu vähentää uusia hiv-tartuntoja ja hiv-tartunnan aiheuttamaa sairastavuutta ja kuolleisuutta. Lisäksi strategiaa toteuttamalla pyritään minimoimaan hivin vaikutuksia hiv-tartunnan saaneiden, heidän lähipiiriinsä ja yhteiskunnan tasolla. Älä ole nolla nollan tavoittelussa! Lue alkajaisiksi mitä tässä lehdessä kirjoitetaan, käy hiv-testissä, ota selvää ja päivitä tietosi hivistä.

Tavoitteena 0 nolla uutta ta rt u n ta a Kirsi Liitsola ja Henrikki Brummer-Korvenkontio, thl Maailmassa elää yli 30 milj. hiv-tartunnan saanutta. Kansainvälisesti kehityksen suunta on kuitenkin ollut hyvä - sekä aidskuolemien, että uusien tartuntojen määrässä on ollut merkittävää laskua sitten epidemian huippuvuosien. Getting to zero, Tavoitteena nolla on kansainvälisen hiv-strategian tavoite. Nollaa tavoitellaan uusissa hiv-tartunnoissa, hiv-positiivisten syrjinnässä ja aids-kuolemissa. Ainoastaan 0+0+0=0. Jokaisen nolla-tavoitteen saavuttaminen edellyttää siis panostamista myös kahteen muuhun. Nolla uutta tartuntaa tavoite muistuttaa meitä siitä, että meillä on jo pitkälti keinot hiv-tartuntojen vähentämiseksi. Uusien tartuntojen määrän kääntäminen laskuun myös Suomessa edellyttää näiden keinojen tehokasta käyttöönottoa. Suomessa oli todettu vuoden 2011 lopussa yhteensä 2952 tartuntaa. Viime vuosina on todettu noin 180 uutta hiv-tartuntaa vuosittain (kuva 1). Suomen hiv-epidemia on keskittynyt selkeästi tiettyihin ryhmiin: miehet joilla on miesten välistä seksiä, ruiskuhuumeita käyttävät, maahanmuuttajat. Merkittävää hivin leviämistä näiden rymien ulkopuolella ei ole havaittu. Koko väestöön kohdistetut ennalta-ehkäisytoimet eivät ole tehokkaita pyrittäessä uusien tartuntojen vähentämiseen. Ennaltaehkäisy tulee suunnata hivin suhteen keskeisiin ryhmiin kuitenkaan syyllistämättä heitä hiv-epidemiasta. Hiv-tartuntojen korkeaan esiintyvyyteen tietyissä ryhmissä on useita syitä. Homo- ja bi-miesten keskuudessa hiv oli jo melko laajasti levinnyt ennen kuin tartunnan aiheuttaja opittiin tuntemaan. Lisäksi anaaliseksiin liittyy kohonnut hiv-tartunnan riski. Ruiskuhuumeita käyttävien hiv-epidemia puhkesi tilanteessa, jossa neulojenja ruiskujen vaihto ja muu terveysneuvonta oli vasta aluillaan. Hiv-tartunnan saaneet maahanmuuttajat ovat puolestaan valtaosin lähtöisin alueilta, joissa hiv-epidemian torjuntatoimet ovat olleet riittämättömiä ja sen seurauksena hivin esiintyvyys korkeaa ja tietoisuus matalaa. Kohdennetun ennaltaehkäisyn lisäksi tulee huolehtia siitä, että koko väestössä on riittävät tiedot seksitaudeista ja niiltä suojautumisesta. Uusien tartuntojen ehkäisyn kannalta tartunnan varhainen toteaminen on myös olennaista. Merkittävä osa hiv-tartunnoista saadaan henkilöiltä, jotka eivät ole tietoisia omasta tartunnastaan. Hiv-testiin hakeutumista ja myös testin tarjoamista pitääkin edelleen tehostaa. Hivin korkean esiintyvyyden ryhmiin liittyvä sosiaalinen stigma saattaa nostaa kynnystä testiin hakeutumiselle perusterveydenhuollossa. Tästä syystä tarvitaan myös hivin keskeisille ryhmille kohdistettua matalankynnyksen testausta ja neuvontaa.

Suomessa on viimeisen viiden vuoden aikana raportoitu keskimäärin kahdeksan aids-kuolemaa vuosittain. Nolla aids-kuolemaa on mahdollista saavuttaa hiv-lääkehoidon avulla, jonka myötä hiv on pitkälti muuttunut tappavasta taudista krooniseksi sairaudeksi. Hivtartunnan saaneiden kuolemat johtuvatkin nykyisin etupäässä muista syistä kuin aidsista (kuva 2). 30 20 10 Lääkehoidon on osoitettu myös estävän tehokkaasti uusia tartuntoja vähentämällä tartunnan saaneen virusmäärää. Hoidon ja hoivan takaaminen kaikille tartunnan saaneille on myös edellytys uusien tartuntojen vähentämiselle. 0 1985 1987 1989 1991 1993 1995 1997 aids-kuolemat 1999 2001 2003 2005 muut kuolemat 2007 2009 2011 Suomessa elää yli 2000 hivtartunnan saanutta. Nolla syrjintää edellyttää sekä ihmisten hiv-tietoisuuden ja asenteiden parantamista että hiv-tartunnan saaneiden ja hivin suhteen haavoittuvien ryhmien oikeuksien toteutumista. 200 150 Tartunnan saaneisiin ja hivin haavoittuviin ryhmiin kohdistuva syrjintä vähentää testiin ja hoitoon hakeutumista ja lisää riskikäyttäytymistä. Stigman ja syrjinnän vähentäminen onkin hiv-työn keskeisiä tavoitteita ja edellytys onnistuneelle tartuntojen ennaltaehkäisylle. Nolla uutta tartuntaa edellyttää myös, että jokainen ihminen kantaa vastuunsa omasta terveydestään riippumatta siitä, onko hänellä tartunta vai ei. 100 50 0 1980 1982 1984 1986 1988 1990 1992 1994 1996 1998 2000 2002 2004 2006 kaikki ruiskuhuume miesten välinen seksi heteroseksi muu/ei ilmoitettu 2008 2010 Kondomin oikea käyttö suojaa tehokkaasti hiv-tartunnoilta seksikontakteissa ja puhtaat pistovälineen estävät hiviä tarttumista veriteitse.

Life

Joka vuosi 390 000 lasta saa hiv -tartunnan. Lapsi voi saada hivin samalla tavalla kuin aikuinenkin, mutta ylivoimainen valtaosa hiv -positiivisista lapsista on saanut tartunnan äidiltään. Niin turhaan, ja niin väärin, sillä tartunnat olisivat estettävissä. Hiv-positiivisia lapsia ei juuri synny siellä, missä on rahaa ja terveydenhoitoa. Pohjois-Amerikassa ja Euroopassa tartunnan saa vuosittain alle 100 lasta, Afrikassa 330 000. Hivin tarttuminen äidistä lapseen riippuu ennen kaikkea äidin virusmäärästä synnytyshetkellä ja imettäessä. Jos äiti ei tiedä tartunnastaan eikä saa lääkehoitoa, saa keskimäärin joka kolmas lapsi tartunnan, useampikin, jos lasta imetetään pitkään. Silloin, kun äiti käyttää hiv-lääkkeitä eikä imetä, on tartunnan riski selvästi alle yhden prosentin. Suomessa aloitettiin vuonna 1998 hiv-testin tarjoaminen kaikille odottaville äideille neuvoloissa. Sen jälkeen hiv-positiivisille äideille on Suomessa syntynyt noin 200 lasta. Kukaan ei ole saanut tartuntaa, jos äidin hiv on ollut tiedossa ennen synnytystä. UNAIDS on asettanut tavoitteeksi hiv-positiivisten äitien vauvojen tartuntojen riskin pusertamisen alle viiden prosentin vuoteen 2015 mennessä. Se merkitsisi käytännössä äidistä-lapseen tartuntojen eliminoimista. Miten se voisi olla mahdollista? Koska lapsi saa tartunnan äidiltään, vähentäisi naisten tartuntojen väheneminen myös lasten tartuntoja. Koulutus ja naisten arvostus, itsemäärääisoikeus omasta ruumiistaan ja mahdollisuus kieltäytyä seksistä vähentäisivät naisten tartuntoja. Maailmassa elää tällä hetkellä jo noin 16 miljoonaa naista, joilla on hiv. Heistä suurin osa on sukukypsässä iässä, ja lasten tarve ja kaipuu yhtä suuri kuin kaikilla muillakin naisilla. Miten estää hivin siirtyminen seuraavaan sukupolveen? Odottavalla äidillä on voimakas tarve suojella syntyvää lastaan, ja he tekevät kaikkensa, jotta lapsi ei saisi tartuntaa. Hiv ei tartu lapseen, jos äidin virusmäärä on lääkehoidolla saatu alhaiseksi. Tämä edellyttää lääkkeiden säännöllistä ottamista. Sen voi tehdä vain äiti itse, ja sikäli onkin äidin tehtävä pelastaa lapsensa. Välineet siihen pitäisi saada hänen ulottuvilleen. Ensinnäkin, hiv-positiiviset äidit pitäisi löytää. Tarvittaisiin edes jonkinlainen äitiyshuolto, joka tarjoaisi hiv-testiä jokaiselle maailman odottavalle äidille. Testejä ei pidä kohdentaa niihin, jotka itse arvelevat tai joku muu arvelee heidän saaneen tartunnan, silloin osa positiivisista jää testaamatta. Suomi on hyvä esimerkki: noin 60 000 odottavaa äitiä testataan vuosittain, ja positiivisia löytyy 20. Jotta löytäisimme nämä 20, on testattava 59980 negatiivista. Maissa, joissa hiv on yleinen, ei suhde ole näin jyrkkä, mutta kaikissa maissa on negatiivisia enemmän kuin positiivisia. Meidän on siis testattava negatiivisia, jotta löytäisimme positiiviset. Hiv-positiivisen äidin tulisi saada hyvää yhdistelmälääkitystä, joka ei vaarantaisi äidin terveyttä, raskautta tai sikiön terveyttä. Hänen tulisi saada tietoa hivistä, jotta hän ymmärtäisi lääkkeiden tärkeyden ja kykenisi käyttämään niitä. Lääkkeitä tulisi olla riittävästi saatavilla ilman katkoksia, lääkkeet tulisi saada hänen luokseen ilman kohtuuttomia kävelymatkoja ja aikaa, ja lääkkeiden tulisi olla ilmaisia, jotta vähiä rahoja ei käytettäisi ruokaan lääkkeiden sijasta. Hivin aiheuttaman stigman sijasta naisen tulisi saada tukea tarvitsematta pelätä tulevansa perheensä tai sukunsa hylkäämäksi. Hiv-lääkehoidon tulisi jatkua synnytyksen yli ja imetyksen ajan, jotta vauva ei saisi tartuntaa rintamaidosta. Lääkehoidon tulisi jatkua imetyksen jälkeen, jotta äidin terveys säilyisi ja hän jaksaisi huolehtia lapsestaan. Vauraissa maissa käytetään äidinmaidon korvikkeita, mutta ne eivät ole turvallisia siellä, missä ei ole puhdasta vettä, hygieniaa, pesumahdollisuuksia ja kaupan jakeluverkostoa. Kehitysmaissa on tehty tutkimuksia, joissa on kyetty saavuttamaan kaikki tämä. Äidit ovat tulleet testeihin, käyneet hakemassa lääkkeensä, käyttäneet niitä ohjeiden mukaan ja äiti-lapsi -tartuntojen määrä on näissä projekteissa saatu lähelle länsimaista tasoa. Se on siis mahdollista, kehitysmaassakin, mutta hoito pitäisi levittää tutkimuksista väestöön. Tuntuu mahdottomalta, mutta hiv- lääkkeiden tarjontaa on pystytty levittämään maailmassa enemmän kuin tuntui mahdolliselta muutama vuosi sitten. Onko nolla hiv-positiivista vauvaa mahdollista? Keinoja olisi, mutta niiden käyttämiseen tarvitaan myös halua. Valtioiden johtajien tulisi sitoutua tavoitteeseen. Jos sodat ja korruptio haukkaavat varat, ei niitä riitä terveydenhoitoon. Silti jokainen askel on eteenpäin. Vaikka tavoitteeseen ei päästäisi vuoteen 2015 mennessä, voidaan kuitenkin päästä lähemmäs tavoitetta.

nolla TARTUNTAA NOLLA AIDSIA NOLLA KUOLEMAA? Jussi Sutinen Infektiosairauksien erikoislaakari, HYKS Kondomia ei ollut mukana ja Niko sai viime yönä hiv-tartunnan. Mitä Nikon virukselle tapahtuu tämän jälkeen, tulee osaltaan vaikuttamaan UNAIDSin Getting to zero kampanjan onnistumiseen. Kolmen viikon kuluttua Nikolla on kuumetta ja kurkkukipua. Kenelläpä ei talvella olisi. Jos viimeöinen seksikumppani oli Toni, saattavat oireet herättää Nikon mielessä epäilyksen jostain flunssaa vakavammasta. Uskaltautuuko Niko lääkäriin ja kertooko epäilystään? Nikon talvinen kuumetauti tuskin herättää huolta Nikon mielessä, jos viimeöinen seksikumppani ei ollutkaan Toni vaan Mia. Ei tunnu olevan aihetta hiv-testiin. Jos Nikon ja muiden virukset väistävät paljastumisensa heti tartunnan jälkeen, jäävät ne usein tuntemattomiksi mukana kulkijoiksi vuosien ajaksi. Ja joka kerta kondomien unohtuessa tarjotaan virukselle mahdollisuus valloittaa uusi isäntä tai emäntä. Nolla uutta tartuntaa on mahdottomuus niin kauan kuin Nikot, Tonit ja Miat eivät tiedä kantavansa virusta ja jatkavat suojaamattomia seksikontakteja. Vuosien varrella virus tarttui Nikosta kolmeen henkilöön ja heistä taas seitsemän muuta sai tartunnan ja niin edelleen. Ja tämä kaikki sen takia, että Niko ei epäilyksestään huolimatta uskaltautunut testiin alkuvuodesta 2013. Talvisen kuumetaudin väistyttyä oireita ei enää ollut ja viime yö unohtui. Viruksen nakerrettua Nikon immuunipuolustusta alkaa hän todennäköisesti kuumeilla, tuntea itsensä väsyneeksi ja laihtua joskus vuoden 2020 kieppeillä. Nikon hakeutuessa lääkäriin toukokuussa 2020 on lääkäreiden herkkyys pyytää hiv-testiä lisääntynyt. Jo nykyäänkin hiv-tartunnan mahdollisuus tulee hoitohenkilökunnalle mieleen varsinkin, jos potilaana on musta maahanmuuttaja tai henkilökunnan silmiin riittävästi päihteiden käyttäjältä tai homomieheltä näyttävä henkilö.

Muille diagnostista ja jopa hengenpelastavaa testiä tarjotaan harvemmin. Suomalaiset perheenisät ja äidit jäävät siis selvästi huonommalle hoidolle. Vuonna 2020 Niko on kotipaikkakunnallaan tunnettu kunnallispoliitikko ja perheenisä. Väsymystä selvittelevän lääkärin mielestä hiv-infektio ei vaikuta todelliselta diagnoosivaihtoehdolta, niinpä tutkimukset suuntautuvat muualle. Nikon puolustuskyky jatkaa heikkenemistään. Alkuvuodesta 2021 Nikon vointi edelleen huononee, öisin on vaihdettava tyynyliinaa hikoilun takia ja henkeä ahdistaa tasamaallakin kuumeen lisäksi. Keuhkokuva on vähän poikkeava, mutta antibiootit eivät auta. Helmikuussa Niko joutuu viimein sairaalahoitoon, keuhkoputket tähystetään ja taudin aiheuttajaksi selviää terveille ihmisille harmiton pneumokystissieni. Nyt hoitavalle lääkärille on selvää, että Nikon omassa puolustuskyvyssä on jotain pahasti pielessä. Näin löytyy viime yön tarttunut hiv ja rapautuneen immuunipuolustuksen merkkinä jäljellä olevat 60 auttajasolua. Niko selviää keuhkokuumeestaan. Hivin virusmäärät saadaan tehokkaalla hoidolla matalaksi, jolloin auttajasolut ja puolustuskyky toipuvat. Syksyllä 2021 Niko aloittaa juoksuharjoitukset tähdäten maratonille seuraavana kesänä. Virus löytyy myös Nikon vaimolta Jennalta, jonka auttajasolut ovat normaalit 780. Perheen kaksi leikki-ikäistä poikaa ovat terveitä, mutta vuoden ikäinen pikku- prinsessa on saanut tartunnan. Virus on huonolla tuurilla tarttunut Jennaan viimeisen raskauden aikana äitiysneuvolan hivseulonnan jälkeen. Tuoreen tartunnan aikaansaama korkea virusmäärä johti pikkuprinsessan tartuntaan synnytyksen yhteydessä. Infektiolääkärin on helppo luvata, ettei Jennalle, pikkuprinsessalle tai muillekaan ajoissa diagnosoiduille aids-taudit - saati niihin kuoleminen - ole todellinen uhka. Tämä lupaus koskee kuitenkin vain niitä onnekkaita, joilta tartunta löytyy ajoissa. Tehokkaasta nykyhoidosta huolimatta joka vuosi Suomessa menehtyy yksittäinen henkilö aids:iin, koska hiv-diagnoosi tehdään liian myöhään. Surullisen turhia kuolemia. Jos Niko uskaltautuisi testiin tämän talven aikana, helpottaisi hän myös UNAIDS:n tavoitteiden toteutumista. Infektion seuranta alkaisi ajoissa. Hän tuskin olisi päivääkään sairauslomalla hivin takia. Jenna tulisi Nikon elämään keväällä 2015 eikä säikähtäisi hiv-infektiota, toisin kuin pari edellistä tyttöystävää. Nikolle aloitetun lääkehoidon myötä hänen virusmääränsä laskisi sekä veressä että spermassa ja molemmat lapset saisivat alkunsa luonnonkonstein ilman todellista tartuntariskiä. Kun Jenna ei saisi tartuntaa, syntyisivät lapsetkin varmasti terveinä. Ennen Jennaa olleet tyttö- ja poikaystävät eivät olisi saaneet tartuntaa ainakaan Nikolta. UNAIDS Getting to zero 2011-15 Vahvasta nimestään huolimatta strategian tavoitteet eivät tähtää pelkkään nollaan. Tavoitteena on muun muassa puolittaa seksivälitteiset tartunnat, estää kaikki tartunnat äidistä lapseen sekä kaikki piikkihuumeiden käyttöön liittyvät tartunnat. Aids-kuolemien vähentämisen välttämätön - mutta ei vielä riittävä - edellytys on hivlääkkeiden saaminen kaikkien sitä tarvitsevien käyttöön. Ehdoton edellytys koko strategian onnistumiselle on hiv-positiivisten diagnosoiminen ajoissa. Sitä varten virukselle altistuneiden on ymmärrettävä ja uskallettava hakeutua testiin. Terveydenhuollossa hiv-tartuntaa ei voida hakea pelkästään potilaan oireiden perusteella, koska viruksen kantajat ovat useimmiten vuosien ajan täysin oireettomia. Testiä on oivallettava pyytää myös pelkän altistuksen perusteella, mieluummin liian usein kuin harvoin. Negatiivinen testitulos ei ole hukkaan heitettyä rahaa, koska testaustilanne tarjoaa mahdollisuuden vaikuttaa testattavan riskikäyttäytymiseen ja auttaa häntä pysymään hivnegatiivisena jatkossakin. Hiv-diagnoosi ei saa aiheuttaa turhia rajoituksia seksikäyttäytymisen, perhe-elämän, työn tai muunkaan elämän alueen suhteen. Rikoslain tulkinta ei saa väärin perustein pelottaa altistuneita hakeutumasta testiin eikä estää hiv:n torjuntatyötä seksityöntekijöiden, huumeiden käyttäjien, homo/bimiesten tai muiden ihmisryhmien keskuudessa Suomessa tai muuallakaan maailmassa. Sitä varten UNAIDS:n strategiassa on sen onnistumisen kannalta välttämätön tavoite vähentää hiv-infektioon liittyvää syrjintää.

Hiv-epidemia on ollut tunnettu jo yli 30 vuotta ja tänä aikana on taudin patogeneesia opittu ymmärtämään ja samalla on voitu kehittää tehokkaita ja turvallisia lääkkeitä. Nykyisin on käytössä yli 30 antivirus-lääkettä ja yhdistelmähoidolla saavutetaan erinomaisia hoitotuloksia. Hyvästä pitkäaikaishoidosta huolimatta elimistöön jäävä HI-virus aktivoituu nopeasti kun hoito keskeytetään, eli nykyhoito ei paranna hiv-infektiota. Tehokkainkaan hoito ei synnytä eikä luo edellytyksiä virus-spesifisen immuunivasteen synnylle, joka pystyisi kontrolloimaan viruksen lisääntymistä ilman lääkehoitoa. Taudin hoito edellyttää elinikäistä lääkehoitoa HI-viruksen ja sairauteen liittyvien muiden komplikaatioiden kontrolloimiseksi. Ongelman voittamiseksi on kokeiltu erilaisia immunologisia interventioita pyrkimyksenä stimuloida hiv-spesifistä immuunivastetta, jolla voitaisi tehokkaasti kontrolloida HI-viruksen lisääntymistä ilman samanaikaista lääkehoitoa. Terapeuttisen hiv-rokotteen kehittäminen on noussut keskeiseen asemaan. Uusi yhteistyöaloite, "The Collaboration for HIV/AIDS Immunological Therapy" (CHAIT) julkistettiin viime heinäkuussa USA:ssa HIV Functional Cure Symposiumin yhteydessä. CHAIT on yhteistyöryhmä, jossa ovat mukana Sveitsin ja Ranskan Rokotetutkimuslaitokset,Boehringer Ingelheim, FIT Biotech, GlaxoSmithKline Vaccines, Sanofi Pasteur ja ViiV Healthcare. Yhteistyössä tullaan tutkimaan ja kehittämään terapeuttista hiv-rokotetta seuraavien strategisten tavoitteiden mukaan. 1. Hiv-spesifisen immuunivasteen parantaminen lääkehoitoa saavilla potilailla optimaalisesti toimivan immuunijärjestelmän palauttamiseksi. 2. HI-viruksen lisääntymisen merkittävä, pitkäaikainen lasku ilman samanaikaista lääkehoitoa. 3. HI-viruksen infektoiman pitkäikäisten muisti CD4 T-soluvarastojen koon merkittävä pienentäminen. Tutkimuksilla pyritään lisäksi selvittämään rokotteella synnytetyn immuunivasteen korrelaatiota piilevästi infektoituneen soluvaraston kokoon ja immuuniaktivaation ja tulehduksen biomarkkereiden muutoksiin. Tuloksia tullaan hyödyntämään määritettäessä virologisia ja immunologisia "mittareita", joita tarvitaan suunniteltaessa kliinisiä faasi IIb/III tutkimuksia kehitettäessä immunologista interventiota hivin funktionaaliseen hoitoon ja hiv-viruksen mahdolliseen hävittämiseen elimistöstä. Kliinisissä kokeissa tullaan testaamaan FIT Biotechin kehittämää FIT-06 terapeuttista hiv-rokotetta. Koska rokete olisi saatavilla? "Tuloksia odotetaan 2-3 vuoden kuluessa. FITin rokotetta testataan CHAITin lisäksi Ranskassa (ANRS) ja UKssa ( Imperial College) terapeuttisessa kliinisessä kokeessa ( Faasi 2). Mikäli kaikki menee hyvin voi rokote olla saatavilla 5 vuoden päästä."

Moni hiv-positiivinen kokee syrjintää. Syrjintää esiintyy eri tasoilla; sitä voi olla yhteiskunnan rakenteissa, terveydenhuollossa, työ- tai opiskelupaikoissa tai ihmissuhteissa. Syrjintää voi kohdistaa myös itseensä vetäytymällä tilanteista, joissa pelkää tulevansa syrjityksi hiv- positiivisuuden vuoksi. Syrjinnällä on aina negatiivisia vaikutuksia psyykkiseen hyvinvointiin: mm. ahdistuneisuutta, masennusta, heikentynyt itsetunto. Syrjintä vaikuttaa ihmisen mahdollisuuksiin elää täysipainoista elämää yhteiskunnan täysivaltaisena jäsenenä. 80- luvun kauhistuneesta ilmapiiristä on onneksi päästy eteenpäin. Enää ei ehdotella pakollisia eristämis- tai jäljittämistoimenpiteitä. Laki takaa hiv-positiiviselle yhdenvertaiset oikeudet muiden kansalaisten kanssa. Näin siis teoriassa. Käytännössä ongelmia kuitenkin on. Hiv-positiivisella on oikeus hyvään terveyden- ja sairaanhoitoon sekä hyvään kohteluun. Jatkuvasti kuitenkin tulee esiin tilanteita, joissa hiv- positiivisuus on vaikuttanut hoidon ja kohtelun laatuun, ääritapauksissa on jopa kieltäydytty hoitamasta. Erityisen paljon näitä tapauksia on hammashoidon piirissä. Myös pienillä paikkakunnilla asiakkaan hivpositiivisuus aiheuttaa hämmennystä perusterveydenhuollon palveluissa. Hoitotilanteessa on asiakkaan usein vaikea antaa palautetta saamastaan kohtelusta. Hiv-positiivisten ikääntyminen tuo todennäköisesti tullessaan samoja ongelmia vanhustenhoidon parissa. Ensimmäiset tartunnan saaneet vanhainkodeissa ja laitoshoidossa tulevat kohtaamaan tietämättömyyttä ja ennakkoluuloja. Hiv- positiivisuuteen liitetään paljon erilaisia, usein negatiivisia mielikuvia, jotka vaikuttavat siihen, miten kanssaihmiset tartunnansaaneisiin suhtautuvat. Käsitykset hivistä homojen, narkomaanien ja prostituoitujen sairautena elävät sitkeästi. Seksuaalinen hurjastelu ja piittaamattomuus liitetään usein myös hiv- positiivisiin. Sen tosiasian sisäistäminen, että hiv voi tarttua kehen tahansa, joka koskaan on harrastanut suojaamatonta seksiä, vähentäisi huomattavasti tartunnansaaneisiin kohdistuvia ennakkoluuloja ja syrjintää. Vallalla oleva näkemys kuitenkin on, että hiv on vain pienten erityisryhmien ongelma, eikä voi koskaan koskettaa minua tai minun läheisiäni. Seksuaalioikeudet ovat ihmisen perusoikeuksia ja seksuaalisuus on ihmisen perustarve. Hiv-positiivisen mahdollisuus toteuttaa omaa seksuaalisuuttaan tämän hetken lain tulkinnan puitteissa on ongelmallinen. Vaikka muut seksiteitse tarttuvat taudit tarttuvat huomattavasti helpommin ja voivat myös aiheuttaa pysyviä ongelmia, ei niitä kohdella samalla tavalla. Hiviin liittyvien oikeudenkäyntien käsittely mediassa on myös omiaan lisäämään hiv-positiivisia kohtaan tunnettuja ennakkoluuloja. Myös epätietoisuus hivin tartuntatavoista lisää syrjivää kohtelua. Edelleen on paljon ihmisiä, jotka luulevat hivin voivan tarttua vessoista, kättelystä jne. Toisaalta, jos tarttumistapoihin liittyviä väärinkäsityksiä on terveydenhuollossa, onko ihme, että niitä on myös muun väestön keskuudessa. Virusta kohtaan toki pitää säilyttää terve pelko, mutta virusta kantava ihminen ei sitä kohtelua ansaitse. Terveydenhuollon henkilöstöllä on oikeus suojata itsensä tartunnoilta, mutta se on tehtävä asiallisesti, asiaperustein eikä pelosta. Kaikesta tästä syrjinnän määrästä huolimatta voimme uskoa valoisampaan tulevaisuuteen. Asenteita ja pelkoja on saatu paljon vuosien varrella muutettua koulutuksen ja tiedotuksen avulla. Ennakkoluulot eivät muutu silmänräpäyksessä vaan se vaatii aikaa, kärsivällisyyttä ja aina vaan lisää koulutusta ja valistusta. Se vaatii myös rohkeita ihmisiä, jotka ovat valmiita vaikka nimettömänäkin oman tarinansa kautta antamaan kasvot hiville ja näin arkipäiväistämään sitä. Myös palautteen antaminen tilanteista, joissa on kokenut syrjintää, on tärkeää. Palautetta voi antaa myös nimettömästi jälkikäteen tai olla asiasta yhteydessä esimerkiksi Hiv-tukikeskukseen tai Positiiviset ry:hyn. Tulevaisuus, jossa hiv-positiivisuus on vain merkintä sairauskertomuksessa muiden mukana, on mahdollinen. Tulevaisuus ilman syrjintää ei valitettavasti ole ihan nurkan takana, mutta siintää horisontissa.

hiv-tartunnan saaneiden ajatuksia"nollasta" sissi Poverin Maailman aids-päivän julkaisun teema on 'nolla'. Teema juontaa juurensa Unaidsin ajankohtaisesta Getting to Zero -strategiasta, mutta mitä ajatuksia sana 'nolla' herättää suomalaisten hivpositiivisten mielissä? Onko nolla tartuntaa mahdollista saavuttaa? Positiiviset Kari, Jukka ja Maria keskustelivat aiheesta yhden pöydän ympärillä, kolmesta eri näkökulmasta. Tietoiseksi omasta tartunnasta Jos kaikki olisivat vastuullisia ja tietoisia omasta statuksestaan, olisi mahdollista, että joskus tulevaisuudessa voitaisiin saavuttaa nolla tartuntaa, Maria aloittaa. Hänen mukaansa suurin osa ihmisistä ei kuitenkaan mene testeihin, koska ei halua tietää. On helpompaa olla tietämättä, kun ei joudu vastuuseen. Helpompi olla katsomatta peiliin, hän toteaa. Marian mukaan tartuntojen kannalta jokaisen, joka harrastaa aktiivisesti seksiä, pitäisi käydä testeissä esimerkiksi kerran vuodessa. Tämä takaisi sen, että jokainen hiv-tartunnan saanut saisi ajoissa tiedon omasta tartunnastaan ja voisi tiedon myötä hoitaa itseään esimerkiksi aloittamalla lääkityksen. Lisäksi testin saamisen pitäisi olla nykyistä helpompaa. Olisiko sitten järkevää saada koko väestön kattava testaus?, Kari pohtii, mutta tyrmää itsekin ajatuksen. Jos menen tänään testeihin ja lennän huomenna viikoksi lomalle, niin eihän se kerro mitään, hän toteaa, mutta toivoo silti, että yhteiskunta jollain tavoin edesauttaisi ihmisten testausta. Kaikkien testaus ei kuitenkaan tunnu olevan avain tartunnan pysäyttämiseen. Olen systemaattista testausta vastaan, koska se luo väärää turvallisuuden tunnetta, Jukka kommentoi. Hänen mukaansa ei edes ole relevanttia, onko yhteiskunnassamme testaamattomia vai ei, niin kauan, kun jokainen pitää itsestään huolen. Hiv-positiiviset tietävät, miten tartunnan leviämisen voi ehkäistä. Riski ovat ne, jotka kuvittelevat olevansa negatiivisia, hän sanoo. Toisaalta Kari myös ihmettelee, minne ne kaikki lähes 200 vuosittain hiv-tartunnan saanutta ihmistä katoaa, joista tilastot kertovat. Valistusta, ei neuvomista Marialle henkilökohtaisesti tärkein 'nolla' on nolla tartuntaa, eli se, ettei hän itse tartuta hiviä muihin. Uskon nolla-tartuntaan tiedon kautta, hän kertoo ja sanoo itse kaipaavansa eniten uusien tietojen yhdenmukaistamista. Tietämättömyys synnyttää vain raivoa eikä vihan kautta voi valistaa ketään, hän toteaa. Esimerkiksi Aurorassa suositellaan, että suuseksissä pitäisi käyttää kondomia, mutta toisaalta myös sanotaan, että eipä se tartu, vaikka et käyttäisi, hän jatkaa. Jukkakin toteaa hivin olevan epämääräinen tauti, koska käytännössä kaikki on mahdollista, mutta riski on olemassa. Jos virallinen tieto on, etten saisi ottaa negatiiviselta suihin ja olen tehnyt sitä monta vuotta ilman, että mitään on tapahtunut, niin kyllä sitä alkaa kyseenalaistaa kaikkea muutakin tietoa, Jukka toteaa. Tulee syyllisyyden tunto, mutta samalla menetän luottamuksen auktoriteetteihin, hän jatkaa. Keskustelijoiden mielestä paras tieto hiv-negatiivisillekin on valistus, ei neuvominen. Mitä enemmän puhetta eri tavoin, sitä helpommin asia menee perille, he toteavat yhteen ääneen. Toisaalta he uskovat myös henkilökohtaisten kontaktien hiv-positiivisiin lisäävän ymmärrystä tartunnasta. Jos ei tunne ketään, se ei kosketa eikä sitä muista, Maria sanoo. Hänen mukaansa kontakteja voi kuitenkin olla vaikea luoda, sillä Suomessa hiv-positiivisia on suhteessa vähän.

Irti terveydenhuollon hysteriasta Maria, Kari ja Jukka ovat yksimielisiä siitä, että tavallisen väestön lisäksi myös terveydenhuoltoalan ihmisillä pitäisi olla päivitettyä ja yhdenmukaista faktatietoa. Tämä vähentäisi sitä tiedon puutteesta johtuvaa syrjintää ja jopa hysteeristäkin erityiskohtelua, mihin hiv-positiivinen toisinaan arjessaan törmää. Aurorassa on asiantunti juus, mutta esimerkiksi hammaslääkärin pitäisi hoitaa asiat siten, että kenellä tahansa voisi olla tartunta. Maria myös muistuttaa, että mikäli hiv olisi alun perin ollut tarttuvampi, olisi koko ihmiskunta jo positiivinen. Myös Jukan mielestä on hälyttävää, jos hiv-potilasta varten tehdään huomattavat erikoisjärjestelyt. Se pikemmin vähentää kuin lisää luottamusta hoitohenkilökuntaan, hän sanoo ja kertoo luottavansa suomalaisia huomattavasti enemmän hollantilaisiin hammaslääkäreihin, jotka kohtelevat kaikkia potilaita samoin hygieniakriteerein. Toisaalta Jukka kehuu auliisti entisen kotipaikkakuntansa Sodankylän hoitohenkilökuntaa. Siellä oli tietoa, hän kertoo. Mistä se on sinne tullut, sitä en tiedä, mutta kaikki kiitos siitä. En itse koskaan joutunut neuvomaan missään hiviin liittyvässä, hän muistelee. Karin mukaan maakunnista tulee kuitenkin hyvin ristiriitaista palautetta hivin hoitoon liittyen. Ehkäisy automaatioksi Ehkäisyn keskustelijat kokevat tärkeäksi mutta hankalaksi nollaan johtavaksi keinoksi. Kun puhutaan seksiteitse tarttuvasta tartunnasta ja ihmisen seksuaalisuudesta, ei voida puhua vain heterohomoseksistä vaan kaikesta seksuaalisuuteen liittyvästä, Kari aloittaa. Niin kauan kuin on esimerkiksi 'perheellisiä biseksuaalisia', jotka harrastavat omia seikkailujaan, ei ajatella ehkäisyä, hän toteaa. Myöskään Marian mukaan ihmiset eivät aina toimi rationaalisesti, kun on kyse seksistä ja seksuaalisuudesta. Ajattelen ihmisiä biolgisina olentoina. Useat ratkasumme eivät tule järjen kautta, vaan viestivaistopohjalta, hän sanoo ja toteaa, ettei maailmassa olisi lapsiakaan, ellei näin olisi. Silti Maria toivoisi, että kondomin käyttö tulisi automaatioksi seksuaalisissa kohtaamisissa. Useimmiten mielikuva on, että hiv on narkkareiden tauti ja että sen näkee päältä. Heteropuolella ei tule ekana mieleen, että tartunnan voi saada tavallisesta seksistä, hän toteaa. Keskustelijat ovat yhtä mieltä siitä, että Suomessa ihmiset eivät ymmärrä tartunnan riskiä. Jos Suomessa ei seksin aikana käytetä kondomia, ajatellaan, että molemmat osapuolet ovat negatiivisia. Ulkomailla sen sijaan ajatellaan, että molemmat ovat positiivisia, Maria toteaa. Kari kuitenkin muistuttaa, että on olemassa useita ihmisiä, jotka haluavat harrastaa seksiä nimenomaan ilman kondomia. Totta, suurin osa ihmisistä olisi varmasti mieluiten käyttämättä kortsua, Maria myöntää, mutta toteaa kondomin estävän myös muiden seksiteitse tarttuvien tautien leviämisen. Hän itse käyttää kondomia, vaikka virukset ovat mittaamattomissa eikä hän siten välttämättä ole tartuntavaarallinen. En halua käyttää hormoneja, joten käytän kondomia, hän kiteyttää.

Rakastuminen on riski Jukan mielestä yksi suurimmista tartuntaan johtavista riskeistä on rakastuminen, koska rakastuessa ehkäisy ja turvaseksi pääsevät helposti unohtumaan. Toimin aina turvallisesti, kunnes rakastuin ihanaan, hyvännäköiseen mieheen, hän aloittaa. Metsissä ja baareissa tajuan, että on riski ja käytän kortsua, mutta himassa puhtaiden lakanoiden kanssa tuli tartunta, hän kertoo. Siihen asti Jukka kertoo olleensa täydellinen mallioppilas, kunnes yhtäkkiä turvakäyttäytyminen ei toiminutkaan. En ollut sisäistänyt sitä, hän toteaa. Jukan mukaan ihmisten pitäisi miettiä etukäteen omassa elämässään, mihin vedetään rajat. Pitäisi visualisoida, suostuuko ottamaan suihin, nuolemaan ja niin edelleen. Toiminnan pitäisi olla automaatio, vaikka pää on sekaisin humalasta tai rakastumisesta, hän jatkaa. Myös Marialla on samankaltaisia kokemuksia rakastumisesta, sillä myös hän sai hivin mieheltä, jonka kanssa tuolloin seurusteli. Rakastumiseen liittyy seksuaalinen höyrähtäminen, hän toteaa. Pi-täisi muistaa, ettei rakastuminen ole pelastava voima, joka tuo mukanaan autuuden, hän sanoo ja muistelee, kuinka eräs hänen entisistä, negatiivisista partnereistaan pelkäsi, ettei itse pystyisi huolehtimaan itsestään rakastuneena. Kyllä aina kun rakastuu, haluaa ajatella hyvää eikä halua pilata sitä kysymällä, onko toisella jotain tauteja, Maria toteaa ja kertoo itsekin 17-vuotiaana julistaneensa, ettei voi ymmärtää, ettei käytetä kondomia. Joo, rakastuminen on riski, Jukka kiteyttää. Ja himot kaiken kaikkiaan, hän lisää. Avoimuus normalisoi hiv-kuvaa Jukan, Marian ja Karin mielestä yksi nollan saavuttamisen kannalta merkittävimmistä asioista on paitsi ehkäisy ja tieto, myös avoimuus ja tapa, jolla hivistä puhutaan. Meidän pitäisi puhua taudista rohkeasti ja voimakkaasti, vaikka aina on mahdollisuus, että hylätään,kari aloittaa. Hänen mukaansa on tuotava selkeästi esille, että joukossamme kulkee hiv-positiivisia ja suojaamatonta seksiä harrastavia. Jos saataisiin SPR ja Aurora ja muut vastaavat tahot marssimaan yhdessä saman banderollin alle, niin voitaisiin tuoda esiin 'Positive thinking' -sanomaa, hän visioi. Eikö siten saataisi normalisoitua sitä kuvaa, mikä hivistä on luotu? hän kysyy ja toteaa ihmisillä olevan taudista yhä vahvasti todellisuudesta poikkeava kuva. Karin mukaan ongelma ovat myös hiv-positiiviset itse, jotka jatkuvasti mystifioivat omaa tautiaan. Mariakin huomauttaa, että vaikka vieressä on Viro ja Venäjä, Suomessa eletään yhä lintukodossa. On mummoja ja nuoria, joilla on hiv ja ihmisten pitäisi tietää siitä, Maria toteaa. Hänen mukaansa, mitä enemmän ihmisellä on kokemusta ja tietoa, sitä vähemmän on ennakkoluuloja. Toisaalta asenneilmapiiri Suomessa ei kannusta taudista kertomiseen. Kuka haluaa olla 'hivin kasvot Suomessa'?, hän ihmettelee. Maria uskoo, että mikäli seksuaaliteitse saatu sairaus ei olisi niin suuri häpeä kuin mitä se on, voitaisiin kertomisen kautta saavuttaa nolla tartuntaa. Raamatussakin esiintyvää spitaalia on jälkikäteen epäilty syfilikseksi, mikä puolestaan viittaa siihen, että seksiteitse tarttuvia tauteja on aina pidetty likaisina, hän toteaa. Hivhän on vain virus, mutta se saa ihmisissä aikaan tunnemöykyn, koska se liittyy seksiin, hän jatkaa. Jukka yhtyy Marian ajatukseen ja toteaa, etteivät kehon eritteet, kuten hiki, veri ja sperma yleisesti ottaen saa aikaan positiivisia mielikuvia. Sen lisäksi tautiin liitetään usein homot ja prostituutio, joilla molemmilla on myös omat stigmansa. Kertominen syrjinnän ja torjunnan uhalla Marian mukaan jo se, että pystyisi olemaan omassa ystäväpiirissä avoin, saisi ihmiset ymmärtämään, että kuka tahansa voi olla hiv-positiivinen. Seksikumppaneille hän on kertonut tarunnastaan. Tällä hetkellä osa hänen ystävistään tietää tartunnasta, osa ei. Jukka sen sijaan pyrkii siihen, että kaikki hänen ympärillään tietävät. Kun sain aikoinaan tietää tartunnastani, kerroin heti pomolle ja omalle porukalle töissä. Firman reaktio oli, että jos tarvitset jotain apua, voit käyttää firman resursseja, hän kertoo kokemuksistaan. Moni ei kuitenkaan halua kertoa töissä, koska pelkää työnsä loppuvan. Marian mukaan yksi olennainen syy, miksi esimerkiksi läheisille jätetään kertomatta tartunnasta, on torjunnan pelko. Hänen mielestään onkin merkittävää, millä tavalla kertoo ja missä tilanteessa. Kertominen intiimitilanteessa on vaikeaa, hän sanoo. Kun on itse kertonut tartunnasta häpeillen tai epävarmasti, myös toinen osapuoli on säikähtänyt. Toisaalta, kun on kertonut asiasta itsevarmasti, asia ei ole ollut ongelma myöskään toiselle. Siksi kerron jo ennen sellaisen tilanteen syntymistä, neutraalissa tilassa, hän jatkaa. Kari kertoo kohdanneensa syrjintää

gay -yhteisössä, kun on kertonut tartunnastaan. Jos toisessa tai kolmannessa lauseessa kerron, että olen hiv-positiivinen, niin vastaus on usein, että 'kiitti hei', hän toteaa. Hän toivookin, että syrjintä hiv-positiivisia kohtaan joskus vielä nollaantuisi. Kaikki tietävät, että homomaailmassa on hiv-positiivisia, mutta se ei näy arjessa, sanoo myös Jukka. Hänen kokemustensa mukaan suomalaiset eivät ole tottuneet olemaan hivin kanssa tekemisissä ja siksi seksikumppanit lähtevät usein karkuun, kun asiasta kertoo. Siitä huolimatta kertominen tekee seksin huomattavasti helpommaksi. Jukka pohtii voivansa kertoa myös siksi, ettei pelkää torjutuksi tulemista. Olen täysi erakko ja voin olla viikkotolkulla yksin kotona, hän toteaa. Kriminalisointi nollan tiellä Myös hiv-positiivisten kriminalisoinnin toivotaan tulevaisuudessa nollaantuvan. Uskon, että nolla tartuntaa olisi mahdollista, ellei kenenkään positiivisen pitäisi tuntea itseään rikolliseksi, Maria aloittaa. Myös Jukan mukaan Suomen rikoslaki on yksi suurimmista taudin leviämisen edesauttajista. Jos ajattelee rikoslakia, niin ei kannata mennä testeihin. Lakihan on laadittu siten, että jos ei tiedä tartunnasta, on syyntakeeton, hän sanoo. Laki on mielestäni suurin este nolla-tartunnan saavuttamiselle, koska se ylläpitää väärää turvallisuudentunnetta, hän jatkaa. Jukan mielestä hivin tartuttaminen pitäisi dekriminalisoida, oli tilanne mikä tahansa, kunhan se ei ole raiskaus. Tämä tuskin lisäisi riskikäyttäytymistä. Itsehän olemme todella neuroottisia, ettei tartuteta ketään hän sanoo ja muut yhtyvät mielipiteeseen. Jukan mielestä mielenkiintoista on myös se, milloin uhri muuttuu yhteiskunnan silmissä potentiaaliseksi rikolliseksi. Aluksihan lähes jokainen hiv-positiivinen on yhteiskunnan silmissä uhri. On hyväksytympää olla hivpositiivinen, kun olet käytetty. Se on hyväksyttävämpää kuin olla holtiton, Maria toteaa ja kertoo, että tartunnan alkuaikoina häneenkin yritettiin laittaa uhrin roolia. En kuitenkaan missään nimessä halua enää kyseistä roolia. Se on lamauttava rooli, hän toteaa. Niin, noin se on, Jukka myötäilee ja kertoo, että häneltäkin on usein kysytty, mistä hän on sairauden saanut. Verensiirrostako? Kaikkien mielestä on selvää, ettei mitään saisi tartuttaa tietoisesti, mutta se, että entisestä uhrista tehdään rikollinen, ei heidän mukaansa edesauta tartunnasta kertomista eikä sitä kautta myöskään nolla-tartuntojen saavuttamista. Toisiinsa kytkeytyvät nollat Miten nolla tartuntaa, nolla aids-kuolemaa ja nolla syrjintää voitaisiin siis tulevaisuudessa saavuttaa? Ensinnäkin, ihmisten pitäisi käydä testeissä, Jukka aloittaa. Suomessa on varmasti yli 500 tartuntaa, joista ei tiedetä, hän jatkaa. Karinkin toteaa sen, että Suomessa ei ole enää aidskuolemia, olevan tilastollinen vääristymä, sillä ihmiset eivät käy testeissä. On todennäköistä, että ne kaikki, jotka tietävät tartunnastaan, eivät kuole ja päinvastoin, Maria sanoo ja toteaa, että aidsiin voi kuolla vain tietämättömyyttään. Jukka yhtyy hänen väittämäänsä. Testeillä päästään nollaan. Jos kaikki parisuhteessakin elävät kävisivät testeissä, niin sitten siihen päästäisi, Jukka toteaa. Hänen mukaansa kaikista puutteista huolimatta Suomessa on hyvä hoito ja kaikilla hiv-positiivisilla on mahdollisuus lääkkeisiin. Terveydenhoidon kautta voidaan saavuttaa nolla virusta, mikä on sekä Karille että Jukalle henkilökohtaisesti tärkein 'nolla'. Jos virukset pysyvät nollassa, tulevaisuus on erilaista, Jukka sanoo. Keskustelijoiden mukaan tilanne ei Suomessa ole riistäytynyt käsistä kuin muualla maailmassa, joten toivoa nolla-tartunnan saavuttamiseen on. Uskon, että nolla tartuntaa ja nolla kuolemaa voitaisiin saavuttaa ennen kaikkea tiedottamisella ja dekriminalisaatiolla, Jukka sanoo. Hänen mukaan faktat puhuvat puolestaan, mutta ihmisiä ei kuitenkaan tarvitse pelotella. Hivin alkuaikoina suuri osa jengistä kuoli vain shokkiin, Maria täydentää. Jukka, Maria ja Kari ovat yhtä mieltä siitä, että pelottelu ja kieltäminen ovat keinoja, jotka eivät koskaan toimi. Nollaan ei päästä kieltämällä, Jukka täsmentää. Hänen mukaansa nollien saavuttaminen on monimutkainen prosessi, jossa kaikki liittyy kaikkeen. Nollat kytkeytyvät toisiinsa. Nolla syrjinnässä ja kriminalisoinnissa auttaisi saavuttamaan nolla kuolemaa ja tartuntaa, Jukka kiteyttää ja muut nyökkäävät yhteisymmärryksessä.

stigma Juha-Erkki Kants / vertais- ja vapaaehtoistyon koordinaattori / Positiiviset ry Stigma on käsite, joka kuvaa sosiaalista ilmiötä. Se on ollut olemassa kauan ennen hi-viruksen löytymistä. Stigma on jonkun johonkin ihmiseen tai ihmisryhmään liitämä ominaisena pidetty huono maine, häpeä tai ominaisuus. Stigmalla eli leimaantumisella tarkoitetaan esimerkiksi jostain sairaudesta, vammasta, ulkonäöstä johtuvaa syrjintää ja ennakkoluulojen kohteeksi joutumista. Stigma ja sen myötä ihmisten syrjintä, hylkääminen, on yhtä totta niin rikkaassa pohjolassa kuin köyhässä etelässäkin. Hiviin ja hiv-tartunnan saaneisiin usein liitetään vastuuntunnoton, moraaliton ja epäluotettava käyttäytymistapa. Hiv ajatellaan usein itseaiheutettuna sairautena moraalittoman käyttäytymisen seurauksena. Hiviin ja hivin kanssa eläviin ihmisiin liitetään usein myös tiettyjä käyttäytymismalleja kuten huumeiden käyttö ja seksityöläisyys sekä homoseksuaalisuus. Edellä mainitut ovat jo valmiiksi stigmatisoituja ryhmiä. Hiviin liittyvä stigma sisältää syyttelyä ja häpeää. Hiviin liittyvään häpeämerkkiin vaikuttavia tekijöitä on useita. Hiv on elämää uhkaava krooninen sairaus eikä parantavaa hoitoa ole vielä löytynyt. Ihmiset pelkäävät hivin tarttumista. Hiv ja ihmiset, jotka elävät hivin kanssa, koetaan uhkana. Hiv-tartunnan saaneet nähdään moraalittomina, vastuuntunnottomina, epäluotettavina, vaarallisina ja jopa likaisina ja heidän odotetaan käyttäytyvän tietyllä tavalla. Ihmiset, jotka elävät hivin kansa leimataan ja kategorisoidaan tiettyyn ryhmään ja heitä ei nähdä kokonaisina ja tavallisina ihmisinä. Hivin stigmatisointi ei omalta osaltaan rohkaise hiv-tartunnan saanutta paljastaman omaa hiv statustaan. Tämä edesauttaa osaltaan taas sitä, että hivin mahdollista olemassaoloa omassa lähi ympäristössään ei välttämättä täysin tiedosteta. Hiv-tartunnan saaneiden ja ihmisten, joilla ei ole tartuntaa, välinen vuorovaikutus voi lisätä ihmisten hiv-tietoutta, joka kannustaa edelleen turvallisempiin seksitapoihin. Leimaaminen toimii myös tehokkaana esteenä hakeutua hiv-testiin. On arvioitu, että varsin merkittävä osa hiv-tartunnoista saadaankin henkilöiltä, jotka eivät ole tietoisia omasta tartunnastaan. Stigmatisointi eli leimaaminen toimii tehokkaana sosiaalisen kontrollin välineenä. Leimaamisen avulla voimme marginalisoida ja syrjäyttää niitä ihmisiä, joilla on jokin tietty piirre tai sairaus. Yksi tapa tehdä eroja on ajatella tai käyttää ilmaisua me ja ne. Se antaa meille mahdollisuuden ajatella, että hiv ei kosketa meitä ja että se koskettaa vain jotain tiettyä ryhmää. Hivin luokittaminen jonkun tietyn ryhmän ongelmaksi ei ole nykyään totuudenmukainen ajattelutapa. Tänä päivänä hiv-tartunnan saaneita on iästä, sukupuolesta ja seksuaalisesta suuntautumisesta riippumatta kaikissa yhteiskuntaluokissa. Ihmisillä on mielipide hivistä, sen tarttumisesta ja hiv-tartunnan saaneista. Ihmiset tarvitsevat ja haluavat selityksiä miksi hiv on olemassa ja miksi jotkut saavat tartunnan? Valitettavan usealla on negatiivinen asenne, joka todennäköisesti johtuu oikean ja asiallisen tiedon puutteesta. Oikean ja asiallisen hiv- tietouden hank-kiminen ja lisääminen uskotaan vähentävän hivin sitigmatisointia. Tietoisuuden lisääminen hivin olemassa olosta sekä vähentämällä hivin ja hiv-tartunnan saaneiden leimaamista voidaan päästä lähemmäksi nollaa tartuntaa. Parantaako hivin ja hiv tartunnan saaneiden leimaaminen kenenkään ihmisen elämänlaatua ja hyvinvointia?

nolla nuorten hiv-tartuntaa ONKO SE MAHDOLLISTA? Sari Valoaho Suomen Punainen Risti Hiv/seksuaaliterveystyon koordinaattori UNAIDS:n arvion mukaan vuonna 2011 maailmassa oli 34,2 miljoonaa hiv-tartunnan kantajaa, joista aikuisia oli 30,8 miljoonaa ja lapsia (alle 15-vuotiaita) 2,5 miljoonaa. Uusia tartuntoja todettiin yhteensä 2,5 miljoonaa. Uusista tartunnan saaneista aikuisia oli 2,2 miljoonaa ja lapsia 330 000. Aidsiin kuoli 1,7 miljoonaa ihmistä. Kuolemia aikuisten keskuudessa todettiin 1,6 miljoonaa ja lasten keskuudessa 260 000.