. KOHO 2010 2012 Mielenterveys- ja päihdeasiakkaiden kokonaisvaltaisen hoidon hanke Loppuraportti 7.11.2012 Katriina Lehtovaara
Sisällysluettelo 1. Hankkeen tausta ja organisointi... 3 2. Hankkeen tavoitteet... 5 2.1 Mielen avain -hankkeen yhteiset tavoitteet... 5 2.2 KOHO-hankkeen tavoitteet hankesuunnitelman mukaan... 5 2.2.1 Kokonaissuunnitelman laatiminen mielenterveys- ja päihdepalveluihin... 5 2.2.2 Matalan kynnyksen ja yhden oven strategian ja toimintamallin organisointi mielenterveys- ja päihdepalveluihin... 6 2.2.3 Näyttöön perustuvien hoitotapojen käytön edistäminen... 6 2.2.4 Yhteistyömuotojen uudistaminen ja vahvistaminen erikoissairaanhoidon, perusterveydenhuollon sekä mielenterveys- ja päihdepalveluiden välillä... 6 2.2.4 Yhteistyömuotojen uudistaminen ja vahvistaminen erikoissairaanhoidon, perusterveydenhuollon sekä mielenterveys- ja päihdepalveluiden välillä... 7 2.2.5 Kustannustehokkuuden vertailuperusteiden luominen... 7 3. Tulokset... 7 3.1 Kokonaissuunnitelman laatiminen mielenterveys- ja päihdepalveluihin... 9 3.2. Matalan kynnyksen ja yhden oven strategian ja toimintamallin organisointi mielenterveys- ja päihdepalveluihin... 9 3.2.1 Lohjan Päihdeklinikan asiakasneuvonnan kehittäminen... 9 3.2.2 Nuorten päihdepalveluiden kehittäminen...10 3.2.3 Vertaistukitoiminnan käynnistäminen...11 3.2.4 Yhteistyöverkoston luominen kolmannen sektorin kanssa...11 3.2.5 Uusien ryhmätoimintojen luominen ja pilotointi...12 3.3 Näyttöön perustuvien hoitotapojen käytön edistäminen...13 3.3.1 Lyhytterapiamenetelmän käyttöönotto...13 3.3.2 Potilastulokset...14 3.3.3 Menetelmän käyttöönoton arviointia...15 3.3.2. Osaamisen vahvistaminen...18 3.4 Yhteistyömuotojen uudistaminen ja vahvistaminen psykiatrian sairaanhoidon ja perusterveydenhoidon sekä mielenterveys- ja päihdepalveluiden välillä...19 3.4.1 Asumispalvelujärjestelmän kehittäminen ja uudelleen organisointi Karviaisessa...19 3.4.2 Karkkilan palvelukeskuksen kehittäminen mielenterveysasiakkaita varten...22 3.4.3 Mielenterveyskuntoutujien asumisen kehittäminen Kuntoutuskoti Männikkö...23 3.4.4 Päihdeasiakkaan asumispolun luominen - Paloniemen Harjula...24 3.4.5 Päivätoiminnan ideointi...28 3.5 Mielenterveys- ja päihdepalvelujen kustannusten vertailuperusteiden luominen...28 4. Hankkeen arvioinnista...28 5. Pohdintaa ja hankkeen jatko...29 6. Lähteet..32 7. Liite: Hankkeen looginen malli.. 33 2
1. Hankkeen tausta ja organisointi KOHO-hanke on Lohjan kaupungin, perusturvakuntayhtymä Karviaisen sekä HUS Lohjan sairaanhoitoalueen psykiatrian tulosyksikön yhteinen hanke mielenterveys- ja päihdeasiakkaiden kokonaisvaltaisen hoidon kehittämiseksi. Hankekuntia ovat Lohja, Siuntio, Karjalohja ja Inkoo (yhteistoiminta-alue LOST) sekä Vihti, Karkkila ja Nummi-Pusula (perusturvakuntayhtymä Karviainen). Tässä raportissa esitellään KOHO-hankkeen kehittämistyötä ajalla 2.9.2010-30.9.2012. Nummi-Pusula Karkkila Vihti Karjalohja Lohja Siuntio Inkoo Kuva 1. KOHO-hankealue KOHO-hanke on osa Mielen avainta, Etelä-Suomen mielenterveys- ja päihdepalveluiden kehittämishanketta. Mielen avain perustuu Sosiaalija terveysministeriön kansalliseen Kaste kehittämisohjelmaan. Mielen avaimessa on 13 osahanketta, joiden hanketyö kattaa yhteensä 37 kuntaa ja n. 1,8 miljoonaa asukasta. KOHO-hankkeen synty ja alueelliset kehittämisideat ovat lähtöisin alueen kuntien pitkästä yhteistyöstä palveluiden kehittämisessä mm. Hiita-hankkeissa. Konkreettinen KOHO-hankkeen työskentely alkoi syksyllä 2010 rahoituspäätöksen saamisen jälkeen. Hankkeen ohjausryhmä kokoontui ensimmäisen kerran 2.9.2010. 3
Hanketta hallinnoi Lohjan kaupunki. Hankejohtajana toimi erityispalvelupäällikkö Saila-Maarit Laitinen. Hankkeen ohjausryhmän jäseniä olivat: perusturvajohtaja Arja Yliluoma (Lohja), pj. työikäisten palvelulinjajohtaja Pirkko Hynynen (ptky Karviainen) ylilääkäri Jarmo Laitinen (HUS) erityispalvelupäällikkö Saila-Maarit Laitinen (Lohja) työikäisten terveyspalvelupäällikkö Minna Luoto (ptky Karviainen) ylilääkäri Tanja Nummila (Lohja) ylilääkäri Heikki Onnela (Lohja) ylilääkäri Mikko Purhonen (ptky Karviainen) ylilääkäri Hannu Saloheimo (HUS) Ohjausryhmä kokoontui yhteensä 16 kertaa. Hankkeen työntekijät Hankkeessa työskenteli päätoimisesti seitsemän työntekijää. Hankekoordinaattori, palvelukoordinaattori sekä konsultoiva psykiatri olivat hankkeen yhteisiä työntekijöitä. Palvelukoordinaattorin ja konsultoivan psykiatrin työ keskittyi hankeosioon Näyttöön perustuvien hoitotapojen käytön edistäminen. Hankkeen yhteiset työntekijät Hankekoordinaattori Katriina Lehtovaara Palvelukoordinaattori Merja Koponen Konsultoiva psykiatri Tuija Saloheimo Ptky Karviaisen hanketyöntekijät: Hanketyöntekijä Elina Sintonen (10.2.2011 asti) Hanketyöntekijä Nina Marttinen Hanketyöntekijä Päivyt Makkonen Asumispalvelukoordinaattori Petra Konttinen Lohjan työntekijät: Hanketyöntekijä Marko Haimilahti (Lohjan päihdeklinikka, asumispalvelujen kehittäminen) Palveluneuvoja Miisa-Eerika Laitinen (Lohjan päihdeklinikka) Hankkeen kirjanpidosta huolehti Lohjan perusturvan erityispalvelujen palvelusihteeri Pirjo Emet. 4
2. Hankkeen tavoitteet 2.1 Mielen avain -hankkeen yhteiset tavoitteet Mielen avaimen päätavoitteena on edistää eteläsuomalaisten mielenterveyttä ja päihteettömyyttä sekä parantaa niiden ihmisten avunsaantia, joilla jo on ongelmia. Tämä tapahtuu lisäämällä mielenterveys- ja päihdeasiakkaiden osallisuutta sekä tehostamalla palvelujärjestelmää siten, että asiakkaat saavat nopeasti apua osaavalta sosiaali- ja terveydenhuollon henkilöstöltä. Mielen avaimen teemat ovat kansallisen mielenterveys- ja päihdesuunnitelman, Mieli 2009, mukaisia. Osahankkeet on valmisteltu näiden teemojen pohjalta ja hankekunnat ovat niihin sitoutuneet. Nuo keskeisimmät kolme teemaa ovat: 1. Osallisuuden vahvistaminen 2. Kynnyksettömyys 3. Henkilöstön osaamisen lisääminen 2.2 KOHO-hankkeen tavoitteet hankesuunnitelman mukaan 2.2.1 Kokonaissuunnitelman laatiminen mielenterveys- ja päihdepalveluihin Kartoitetaan Lohjan sairaanhoitoalueen psykiatrisen hoidon sekä Lostyhteistoiminta-alueen ja ptky Karviaisen kuntien mielenterveys- ja päihdepalveluiden lähtötilanne kokonaisuudessaan. Kootaan tilastotiedot ja suoritteet sekä kuvataan alueiden palveluverkosto ikäryhmittäin. Kuvaus kattaa kaikki perusterveydenhuollon ja avohuollon kunnalliset, yksityiset sekä kolmannen sektorin tuottamat palvelut mukaan lukien työterveyshuolto. Prosessien nykytilat ja tavoitetilat kuvataan. Puuttuvat palvelut kuvataan ja tehdään suunnitelma niiden rakentamiseen. Tarkastellaan hoitoketjujen saumakohtia ja toteutumisen sujuvuutta. Lasten ja nuorten kohdalla kuvataan palveluketjut lasten- ja äitiysneuvoloista (raskaudenaikainen seulonta, riskitekijät, päihteet, perhesuunnittelu) kouluterveydenhuoltoon, perheneuvoloista lasten- ja nuorisopsykiatriaan, nuorisotyön muodot, nuorten ehkäisevä päihdetyö sekä nuorisolääketiede. Päihdehuollon palvelut ja toimintaketjut kartoitetaan kokonaisuudessaan päihteettömyyden tuesta katkaisuhoitoon ja asumispalveluihin. Psykiatrian hoitoketjujen kuvauksessa kartoitetaan lähetekäytännöt perusterveydenhuollosta erikoissairaanhoitoon, elektiivinen aikuispsykiatrinen polikliininen toiminta, kuntouttava toiminta kokonaisuudessaan sekä aikuispsykiatrian osastohoito eri muotoineen. Kartoituksen pohjalta luodaan koko alueen kattava mielenterveys- ja päihdepalveluiden suunnitelma. 5
2.2.2 Matalan kynnyksen ja yhden oven strategian ja toimintamallin organisointi mielenterveys- ja päihdepalveluihin Tavoitteena on luoda kauttaaltaan kattava ja yhtenäinen toimintamalli mielenterveys- ja päihdepalveluiden asiakkaille. LOSTin ja Karviaisen alueen kuntien asukkailla tulee olla helppo, yhdenvertainen ja tasaarvoinen mahdollisuus palveluihin pääsyssä. Keskeiset toimenpiteet: Mielenterveys- ja päihdeasiakkaille luodaan matalan kynnyksen ja yhden oven periaatteella toimiva hoitoon hakeutumisen käytäntö; mm. hoitomalli nuorille päihteiden käyttäjille. Luodaan ja kokeillaan uusia toimintamalleja: ryhmätoiminta, vertaistuki, lyhytterapiat, järjestöyhteistyö. Asiakkaat ja kolmannen sektorin toimijat otetaan mukaan palveluiden suunnitteluun ja kehittämiseen. Asiakaspalautejärjestelmiä kehitetään. 2.2.3 Näyttöön perustuvien hoitotapojen käytön edistäminen Terveysasemien ja päihdeklinikoiden psykiatrisen hoitohenkilökunnan osaamista vahvistetaan mielenterveys- ja päihdeongelmien havaitsemisessa, hoidon tarpeen arvioimisessa, hoitoon ohjauksessa ja hoidossa. Strukturoitujen haastattelu- ja arviointimenetelmien käyttö helpottaa hoitoprosessien suunnittelua ja seurantaa psykiatrisessa työssä. Lievä- ja keskivaikea-asteisten masennus- ja ahdistuneisuushäiriöiden varhaisella diagnostiikalla ja hoidolla pyritään estämään häiriöiden vaikeutuminen ja kroonistuminen. Hoitokokonaisuuksien tarjoaminen matalan kynnyksen periaatteella lähimmän terveysaseman toimesta ja ilman lähetettä mahdollistaa nopean hoidon aloituksen. Oikea-aikainen lievempien häiriöiden diagnostiikka ja hoito perusterveydenhuollossa vähentää erikoissairaanhoitoon ohjautuvien potilaiden määrää ja suuntaa erikoissairaanhoidon resursseja vaikeammin sairaiden hoitoon. Yhtenäiset hoitokäytännöt alueella tuovat tasaisempaa laatua hoitoprosesseihin. Häiriöiden varhaista havaitsemista, puheeksi ottoa, hoitoon ohjaamista ja hoidon tarpeen arviointia ja hoitoon ohjaamista parannetaan vahvistamalla henkilöstön osaamista. KOHO-hanke järjestää sosiaali- ja terveystoimen työntekijöille koulutusta mielenterveys- ja päihdeasioiden tunnistamiseen ja problematiikkaan liittyen. 6
2.2.4 Yhteistyömuotojen uudistaminen ja vahvistaminen erikoissairaanhoidon, perusterveydenhuollon sekä mielenterveys- ja päihdepalveluiden välillä Tavoite on kehittää avohoidon toimintaverkostoa siten, että mielenterveyskuntoutujat saavat koko alueella riittävän psyykkisen ja sosiaalisen tuen. Yksityisten palveluntuottajien asumisyksiköissä olevien asiakkaiden tilanteet, kuntoutus- ja palvelusuunnitelmat kartoitetaan ja päivitetään. Omaehtoista asumista kehitetään ja lisätään sekä tarjotaan riittävä sosiaalinen tuki asumiseen. Myös kuntouttavaa asumista lisätään ja sisältöä kehitetään. Selvitetään tarjolla olevan päivätoiminnan vaihtoehdot ja niiden yhteensopivuus asiakkaiden tarpeisiin. Yhteistyössä käyttäjien ja kolmannen sektorin kanssa suunnitellaan uusia toimintamuotoja. Luodaan toimintamalli, jossa kaikki hoitoketjun osapuolet sitoutuvat hoito- ja kuntoutussuunnitelman tekemiseen ja seurantaan ja jossa perus- ja erityispalvelut sekä erikoissairaanhoito toimivat saumattomasti yhdessä. 2.2.5 Kustannustehokkuuden vertailuperusteiden luominen Laaditaan mielenterveys- ja päihdepalveluiden kustannusten vertailuperusteet, joiden avulla resurssien oikea kohdentaminen helpottuu. Kuvataan ja vertaillaan LOSTin ja Karviaisen käyttämien ja itse tuottamien palvelujen kustannusrakenteita sekä selvitetään kustannuksiin liittyviä päätöksentekomekanismeja. Selvitetään vaihtoehtoiset palvelujen tuottamisen mallit ja niiden kustannukset. Kilpailutetaan mielenterveys- ja päihdeasiakkaiden asumispalvelut, yksityisten palvelutuottajien palveluiden sisällön, laadun ja kustannusten arvioimiseksi. Systematisoidaan palveluja tuottavien tahojen toiminnan valvonta ja luodaan välineitä laadun valvonnan tueksi. 3. Tulokset Hankkeen tavoitteet ovat laajoja kokonaisuuksia, jotka kukin sisältävät useita kehittämiskohteita. Seuraavassa kuvassa on koottu tavoitteisiin liittyvät konkreettiset toimenpiteet ja kehittämistehtävät: 7
2. Matalan kynnyksen ja yhden oven toimintamallin organisointi mielenterveys- ja päihdepalveluihin: Nuorten päihdepalveluiden kehittäminen Lohjan Päihdeklinikan asiakasneuvonnan kehittäminen Vertaistukitoiminnan käynnistäminen Yhteistyöverkoston luominen 3. sektorin kanssa Uusien ryhmätoimintojen luominen ja pilotointi 3. Näyttöön perustuvien hoitotapojen käytön edistäminen: Lyhytterapeuttisen ja strukturoidun hoitomallin tuominen perusterveydenhuoltoon lievän ja keskivaikean masennuksen hoidossa. Henkilöstön osaamisen vahvistaminen mielenterveys- ja päihdeongelmien tunnistamisessa, kohtaamisessa sekä hoitoon ohjaamisessa 1. Mielenterveys- ja päihdepalveluiden kokonaissuunnitelman laatiminen KOHO-hanke: Lost-yhteistoiminta-alue Ptky Karviainen HUS Lsha psykiatria 5. Mielenterveys- ja päihdepalvelujen kustannusten vertailu 4. Yhteistyömuotojen uudistaminen ja vahvistaminen psykiatrian sairaanhoidon ja perusterveydenhuollon sekä mielenterveysja päihdepalveluiden välillä: Asumispalvelujärjestelmän kartoitus ja organisointi (Karviainen) Karkkilan palvelukeskuksen kehittäminen mielenterveyskuntoutujia varten Mielenterveyskuntoutujien asumisen kehittäminen - Kuntoutuskoti Männikkö Päihdeasiakkaan asumispolun luominen - Paloniemen Harjula Päivätoiminnan ideointi Kuva 2. KOHO-hankkeen tavoitteet ja kehittämiskohteet 8
3.1 Kokonaissuunnitelman laatiminen mielenterveys- ja päihdepalveluihin Lohjan ja ptky Karviaisen kuntien yhteinen mielenterveys- ja päihdepalveluiden kokonaissuunnitelma vuosille 2013 2017 valmistui syksyllä 2012. Suunnitelma laadittiin tiiviissä ja hyvässä yhteistyössä Lohjan, ptky Karviaisen ja HUS Lsha:n psykiatrian tulosyksikön kanssa. Suunnitelman tavoitteet ja päälinjaukset ovat yhteisiä ja koko alueen kattavia. Tietyissä konkreettisissa toimissa ja toteutusaikatauluissa on paikallisia eroavaisuuksia. Suunnitelma pohjautuu kansalliseen mielenterveys- ja päihdesuunnitelmaan (Mieli 2009), jossa keskeisimpiä asioita ovat asiakkaan aseman vahvistaminen, mielenterveyden ja päihteettömyyden edistäminen sekä mielenterveys- ja päihdehaittojen ehkäiseminen, avo- ja peruspalvelujen painottaminen sekä palvelujen järjestäminen toimivana kokonaisuutena. Suunnitelmatyön taustalla on hankkeessa laadittu nykytilan kuvaus, jossa alueen mielenterveys- ja päihdepalvelut sekä niitä sivuavat hyvinvointi- ja terveyspalvelut on kuvattu asiakas- ja ikäryhmittäin. Kuvaukseen koottiin hoito- ja palveluketjut, resurssit sekä keskeisimmät suoritteet. 3.2. Matalan kynnyksen ja yhden oven strategian ja toimintamallin organisointi mielenterveys- ja päihdepalveluihin 3.2.1 Lohjan Päihdeklinikan asiakasneuvonnan kehittäminen Tavoitteena oli päihdeklinikan palveluiden järjestäminen asiakaslähtöisesti lisäämällä ja parantamalla asiakkaiden neuvontaa ja ohjausta. Päihdeklinikalla aloitti 3.1.2011 palveluneuvoja, joka palvelee hoitoon hakeutuvia ja heidän läheisiään vastaanotossa sekä puhelimitse. Palveluneuvoja ohjaa ja neuvoo asiakkaita päihdeklinikan aulan vastaanotossa sekä puhelimitse. Puheluiden seulonta ja asiakkaiden ohjaaminen oikean palvelun piiriin vie runsaasti aikaa. Aiemmin tehtävä oli päihdeklinikan hoitotyöntekijöiden vastuulla, uudessa toimintamallissa palveluneuvoja huolehtii asiakkaan ensikontaktista ja ohjauksesta eteenpäin. Palveluneuvojan työhön sisältyy myös maksusitoumuspäätösten tekninen valmistelu; hoitotyötä tekevät työntekijät välittävät päätöksentekoon tarvittavan informaation asiakasneuvojalle, joka tekee päätöksen teknisen osuuden. Puhelinneuvonnan sekä maksusitoumusvalmistelun siirtäminen palveluneuvojalle on vapauttanut päihdeklinikan muiden työntekijöiden aikaa varsinaiseen hoitotyöhön. 9
Päihdeklinikan vastaanoton saapuvien puheluiden määrää seurattiin viiden kuukauden ajan (tammi-toukokuu 2012): Palveluneuvoja vastaanotti keskimäärin 90 puhelua kuukaudessa. Noin kolmannes näistä oli pitkäkestoisia neuvontapuheluita. Lisäksi palveluneuvoja huolehtii muusta puhelinliikenteestä (n. 80 puhelua kuukaudessa), joka liittyy reseptien uusimiseen, ajanvarausten varmentamiseen yms. Maksusitoumuspäätöksiä palveluneuvoja valmisteli yhteensä 313 kpl 3.1.2011 31.5.2012 välisenä aikana. (Näistä mielenterveysasiakkaiden päätöksiä oli 272 kpl ja päihdeasiakkaiden päätöksiä 41 kpl). Yhden maksusitoumuspäätöksen valmistelun keston ollessa 30 minuuttia, voidaan hoitohenkilökunnan aikaa arvioida säästyneen varsinaiseen asiakas- ja hoitotyöhön 156 tuntia uuden järjestelyn avulla. Uudesta toimintamallista on saatu selkeää hyötyä. Myös asiakkailta sekä päihdeklinikan työntekijöiltä saatu suullinen palaute on ollut yksinomaan myönteistä. Tavoite on vakiinnuttaa palveluneuvojan tehtävä pysyväksi toiminnaksi. 3.2.2 Nuorten päihdepalveluiden kehittäminen Lohjan nuorten päihdevastaanoton Helpin osa-aikaisen sairaanhoitajan työaikaa lisättiin hankerahoituksella 10 h viikossa vastaanottotyön sisällön kehittämiseen, mini-intervention mallintamiseen sekä yhteistyömuotojen vahvistamiseen. Helpin kehittäminen eteni tavoitteiden mukaisesti; yhteistoiminnan malli on luotu ja kuvattu sekä yhteistyötä vahvistettu sen mukaisesti = HeNuLi-verkosto (Helppi, Nuorten neuvonta ja erityisnuorisotyö Linkki). Vastaanottotyön vaiheet ja mini-interventio on mallinnettu. Helpin sairaanhoitajan vakanssi muutettiin kokoaikaiseksi 1.1.2012 alkaen. Lisäksi nuorten päihdepalvelujen kehittämistä pohdittiin monialaisessa työryhmässä (päihde- ja mielenterveyspalvelut, erityisnuorisotyö, perusterveydenhuolto, nuorisopsykiatria (HUS) sekä oppilashuolto ja opiskelijaterveydenhuolto). Työryhmän ideoimana ja yhteistyössä oppilaitosten kanssa kerättiin nuorten omia käsityksiä ja kehittämisehdotuksia Lohjan päihdepalveluista sähköisellä kyselyllä syksyllä 2011. Vastauksissa myönteistä oli nuorten hyvä tietoisuus sekä myönteinen asenne nykyisistä päihdepalveluista. Kyselyn tulokset luovutettiin Lohjan kaupungin Nuorten keskitetyt palvelut kehittämistyöryhmän käyttöön. Jatkossa tavoite on kehittää sähköisiä päihdepalveluita nuorille hyödyntäen yhteistyötä ja osaamista mm. kaupungin erityisnuorisotyön ja paikallisten oppilaitosten kanssa. Pitkän tähtäimen tavoite on erottaa nuorten päihdevastaanotto terveysneuvontapiste Helpistä omaksi toiminnakseen. 10
3.2.3 Vertaistukitoiminnan käynnistäminen Karviaisessa ryhmä kokemusasiantuntijoita suunnitteli päivätoimintaa ja omaehtoisia aktiviteetteja Karkkilan työpaja Apajassa. Hanketyöntekijä tuki ja ohjasi ryhmää selkiyttämään tavoitteitaan ja toimintaansa. Aktiivisia jäseniä ryhmässä oli noin kahdeksan. Ryhmän toiminta vakiintui ja se jatkaa osana Karkkilan Mielekkäät ry:n yhdistyksen toimintaa. Karkkilan palvelukeskus tarjoaa yhdistykselle toimintatiloja ja yhteistyöstä ja kehittämisestä Karviaisen kanssa hankkeen päättymisen jälkeen on sovittu. Yksi mielenterveyskuntoutuja Karviaisen alueelta osallistui Mielen avain- hankkeen järjestämään 8 kk pituiseen kokemusasiantuntijakoulutukseen. Tarkoitus on hyödyntää kokemusasiantuntijuutta vertaisryhmätoiminnan järjestämisessä. Lohjalla järjestettiin hankeaikana kahdesti Mielenterveyskuntoutujien asiakasfoorumi yhteistyössä Lohjan Klubitalon kanssa. Keskusteluaiheina olivat mielenterveyspalveluiden järjestäminen ja laatu. Tavoite on, että asiakasfoorumi vakiintuisi pysyväksi, 1-2 kertaa vuodessa järjestettäväksi tapahtumaksi sekä yhteistyön ja tiedonvälittämisen kanavaksi palveluiden käyttäjien ja kaupungin välille. 3.2.4 Yhteistyöverkoston luominen kolmannen sektorin kanssa Karviaisessa vahvistettiin entisiä sekä luotiin uusia yhteistyösuhteita kolmannen sektorin kanssa. Hanketyöntekijät kartoittivat paikalliset toimijat ja järjestöt sekä yhteistyön mahdollisuudet. Vihdin seurakunnan, Vihdin kriisikeskuksen (Vihdin mielenterveyseura) sekä Omaiset Mielenterveyden tukena Uudenmaan yhdistys ry:n kanssa tehtiin hyvää yhteistyötä. Toimintaa ja ryhmiä käynnistettiin mielenterveys- ja päihdekuntoutujien omaisille ja läheisille. Vastuu ryhmien toiminnasta siirtyi perustamisen jälkeen seurakunnalle ja mielenterveysseuralle. Karviaisen A-kilta perustettiin. Päihdeasiain yhteistyöryhmän toiminta käynnistettiin uudelleen muutaman vuoden hiljaiselon jälkeen. Yhteistyöryhmässä päihdealan eri tahojen ammattilaiset kokoontuvat ajoittain ajankohtaisten asioiden ja yhteistyön ääreen. Omaistoiminnan neuvottelukunta perustettiin Karviaisen alueelle. Neuvottelukunta on Omaiset mielenterveyden tukena Uudenmaan yhdistys ry:n paikallistoimintaa, jonka tavoitteena on yhteistoiminnan sekä mielenterveystiedon lisääminen. Neuvottelukunnan puheenjohtajana toimii Karviaisen mielenterveys- ja päihdepalveluiden osastonhoitaja. Mielenterveys- ja päihdeasioista tiedottaminen kuntalaisille oli keskeinen osa Karviaisen hanketyötä. Tiedotuksen painopisteinä olivat alueen päihde- ja mielenterveyspalvelujen tarjonta sekä ehkäisevä 11
päihdetyö. Karviaisen päihde- ja mielenterveyspalveluista laadittiin esitteet ja paikallislehdissä julkaistiin useita artikkeleita. Päihde- ja mielenterveysviikoilla marraskuussa 2011 eri ikäryhmille suunnatut tempaukset Karviaisen kunnissa saivat paljon näkyvyyttä ja myönteistä huomiota. Myös Nummelassa toukokuussa 2012 järjestetyistä KOHOmarkkinoista, joissa eri mielenterveys- ja päihdealan toimijat esittäytyivät, saatiin hyvää palautetta. Tapahtuma järjestetään mahdollisesti jatkossa vuosittain. Lohjalla päihdeasiain yhteistyöryhmän toiminta jatkui. Hankekoordinaattori ja Lohjan hanketyöntekijä osallistuivat ryhmän kokouksiin ja tiedottivat hanketyön etenemisestä. Hanketyöntekijät myös vierailivat eri tahoilla (yhdistykset, oppilaitokset, yhteistyöryhmät) kertomassa hankkeesta. Yhteistoimintaa Lohjalla vahvisti myös kolmannen sektorin toimijoiden kutsuminen mukaan päivätoiminnan kehittäminen -työskentelyyn 3.2.5 Uusien ryhmätoimintojen luominen ja pilotointi Karviaisessa kokeiltiin hankkeen aikana seuraavia ryhmätoimintoja: Ryhmä masentuneille tai uupuneille äideille (kevät 2011) Päihdekuntoutujien ryhmä, naiset (syksy 2011) Omaisen ABC koulutus: suljettu tietopainotteinen ryhmä mielenterveyskuntoutujien omaisille ja läheisille (syksy 2011) Stressinhallinta: mindfulness -ryhmä työterveyshuollon työntekijöille (kevät 2012) Omaisryhmä: avoin ryhmä mielenterveys-ja päihdekuntoutujien omaisille ja läheisille yhteistyössä Vihdin srk:n ja Vihdin kriisikeskuksen kanssa (kevät 2012, jatkuu) Ryhmätoiminnan järjestäminen alueella oli uutta ja se kerrytti hyödyllistä kokemusta. Ainakin seuraavat asiat tulee huomioida suunnittelussa: Miten toteuttaa ryhmät maantieteellisesti laajalla alueella ja pienellä määrällä tekijöitä? Miten sovittaa ryhmät muuhun asiakastyöhön? Miten taata ryhmien jatkuvuus henkilöstön poissaolojen tms. aikana? Yhteistyön tärkeys kolmannen sektorin kanssa on tärkeää sekä suunnittelussa (tarvekartoitus, tiedotus, asiakasyhteistyö) että juurruttamisessa. Hyvä esimerkki on omaisryhmien järjestämisvastuun siirtyminen yhteisen alun jälkeen seurakunnan ja Vihdin mielenterveysseuran vastuulle. Tiedottaminen tulee suunnitella tarkoin; huomattiin, että ryhmätoimintaan halukkaita ja siitä todennäköisesti hyötyviä asiakkaita olisi runsaasti mutta tieto ei tavoita heitä. Ryhmiä on jouduttu perumaan tai supistamaan osallistujien puutteessa. Tiedottamiseen ja toimintaan kannustamisen avainhenkilöitä ovat asiakkaita kohtaavat työntekijät, joten yhteistyö heidän kanssaan on keskeistä. Osallistujapuutteen muita syitä ovat voivat olla myös leimautumisen pelko, pitkät välimatkat ja hankalat ajankohdat kokoontumisille. Alueella ei ole perinnettä ryhmätoiminnoille, kulttuuria tämänkaltaisiin toimintamuotoihin ollaan vasta luomassa. 12
Lohjan päihdeklinikalla asiakkaiden ryhmätoiminnan suunnittelu saatettiin alkuun. Hanketyöntekijä Marko Haimilahden tekemästä kartoituksesta ja asiakkaiden kanssa käydyistä keskusteluista ilmeni, että moni asiakas tarvitsisi jonkinlaisia päihteettömyyttä tukevia aktiviteetteja vastaanottokäyntien lisäksi. Asiakkaan arki saattaa olla täysin vailla struktuuria ja harrastukseen lähteminen on vaikeaa yksin. Toiminnalliseen ryhmään osallistuminen tukisi päihteettömyttä ja auttaa viikkorytmin rakentamisessa. Syksyllä 2012 kerätään päihdeklinikan asiakkaiden mielipiteitä ja ehdotuksia toiminnasta. Asiakkaita kannustetaan suunnittelutyöhön mukaan. 3.3 Näyttöön perustuvien hoitotapojen käytön edistäminen 3.3.1 Lyhytterapiamenetelmän käyttöönotto Hankeosion tavoitteena oli masennuksen varhainen diagnosointi ja oikea-aikainen hoito sekä yhden lyhytterapiamenetelmän vakiinnuttaminen perusterveydenhuollon työtavaksi lievän ja keskivaikean masennuksen ja ahdistuksen hoidossa. Oikea-aikainen lievempien häiriöiden diagnostiikka ja hoito perusterveydenhuollossa vähentää erikoissairaanhoitoon ohjautuvien potilaiden määrää. Siten erikoissairaanhoidon resursseja voidaan suunnata vaikeammin sairaiden hoitoon. Lisäksi yhtenäiset hoitokäytännöt alueella tuovat hoitoprosesseihin tasalaatuisuutta. Käytettäväksi lyhytterapiamuodoksi valittiin Interpersoonallinen terapia (IPT), josta on laaja kansainvälinen näyttö. Terapian tavoitteena on vähentää potilaan masennusoireita ja parantaa kommunikaatiotaitoja. Näihin päästään tunnistamalla potilaan interpersoonalliset ongelmaalueet, löytämällä toimivia kommunikaatio- ja ongelmanratkaisutekniikoita sekä harjoittelemalla niiden käyttöä. (Kontunen, 2007). Hankeaikana hoitajat harjaantuivat IPT:n lisäksi käyttämään strukturoituja haastattelutekniikoita, joiden avulla masennuksen diagnosointi tehostuu. Hankeosio käynnistyi tammikuussa 2011 aloitusseminaarilla sekä tiedotus- ja koulutuskierroksella IPT-menetelmän käyttöönotosta lääkäreiden ja esimiesten keskuudessa. Kevätkaudella 2011 menetelmän käyttäjille (terveysasemien psykiatriset sairaanhoitajat, psykologit ja päihdeklinikoiden työntekijät) järjestettiin koulutuskokonaisuus Perusterveydenhuollon psykiatria ja interventiot (36 h). Koulutuksen tuotti Psykiatrinen palvelukeskus Solvum Oy. IPT-menetelmän käyttö potilastyössä alkoi huhtikuussa 2011 ja hoitoprosessin pituudeksi määriteltiin kymmenen käyntikertaa. Samanaikaisesti potilastyön tueksi käynnistyivät projektikonsultaatiot ja case-työskentely pienryhmissä Solvum Oy:n järjestäminä. Konsultaatioita pidettiin noin kerran kuukaudessa. 13
Alkuvuonna 2012 järjestettiin uusi koulutus IPT:aan liittyen ja yhdeksän uutta hoitajaa otti menetelmän käyttöön potilastyössään sekä liittyi mukaan olemassa oleviin projektikonsultaatioryhmiin. Hankeosiossa työskenteli kaksi kokoaikaista työntekijää: palvelukoordinaattori, psykiatrinen sairaanhoitaja Merja Koponen ja konsultoiva psykiatri Tuija Saloheimo. Palvelukoordinaattori vastasi käytännön järjestelyistä, tilastonkeruusta ja menetelmän käyttöönoton seurannasta sekä toimi yhteyshenkilönä eri henkilöstöryhmien välillä. Konsultoiva psykiatri toimi hoitajien tukena hoitoprosesseissa, konsultoi terveyskeskuslääkäreitä sekä laati hoitoon liittyviä erikoislääkärin lausuntoja. Lisäksi konsultoiva psykiatri koulutti eri henkilöstöryhmiä mielenterveys- ja päihdeasioissa. 3.3.2 Potilastulokset Potilaita hoidettiin hankeaikana yhteensä 101. Tilastotietoja koottiin 1.10.2011-20.8.2012 välisenä aikana 71 potilaasta. Tilastoiduista potilaista 53 oli naisia ja 18 miehiä. Valtaosa oli 30-59- vuotiaita: Taulukko 1. IPT-potilaiden ikäjakauma <30 vuotta 14 <60 vuotta 49 >60 vuotta 8 Suurimmalla osalla potilaista diagnosoitiin pelkkä masennus tai masennus yhdessä jonkun muun diagnoosin kanssa. Neljännes potilaista jäi kokonaan vaille diagnoosia. Taulukko 2. Diagnoosit Masennus 36 Masennus + muu diagnoosi 13 Ahdistusdiagnoosi 5 Ei diagnoosia 18 14
18 5 36 Masennus Masennus + muu diagnoosi Ahdistus Ei diagnoosia 13 Kuva 3. Diagnoosit Hoitoon käytettiin keskimäärin kahdeksan tapaamiskertaa. Keskimääräinen hoitoon pääsyn aika oli 12 vuorokautta. Potilaista 18 keskeytti hoitonsa. Keskeytyksen syitä olivat muun muassa paikkakunnalta pois muutto, väärä diagnoosi tai ongelman vaikeusaste. 29 potilasta kävi hankkeen psykiatrin konsultaatiossa. Psykiatri tapasi potilaan tarvittaessa sekä teki hoitosuosituksen. Havaittiin, että riittävän hyvä diagnosointi ja alkukartoitus vähensivät keskeytyksiä. Terapiaprosessin alussa ja lopussa potilaat täyttivät BDI masennustestin (Beck Depression Inventory). Hoidon alkaessa keskimääräiset pisteet olivat 21 ja hoidon päättyessä 11 pistettä. Kolme potilasta lähetettiin erikoissairaanhoitoon terapiaprosessin aikana tai sen jälkeen. Suurin osa potilaista selviytyi terapian jälkeen harvakseltaan tapahtuvalla perusterveydenhuollon seurannalla tai täysin itsenäisesti. Hankkeen aikana sovittiin potilaiden mahdollisuudesta osallistua Lohjan Seudun mielenterveysseuran hyvinvointiryhmään terapiaprosessin jälkeen. Kerätyn palautteen mukaan (30 vastausta) potilaat olivat pääosin tyytyväisiä hoitoon pääsyyn ja saamaansa hoitoon. 3.3.3 Menetelmän käyttöönoton arviointia Terapeuttisen hoidon järjestäminen terveyskeskuksessa on hyvää matalan kynnyksen palvelua ja tulevaisuuden arkipäivää. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos linjaus onkin, että lievät ja keskivaikeat masennus- ja ahdistushäiriöt hoidetaan perusterveydenhuollossa. 15
Interpersoonallinen terapia on hoitomuotona strukturoitu, mikä takaa hoidon tasalaatuisen toteutumisen hoitajasta ja toimipaikasta riippumatta. Struktuuri myös toimii apuna oikeanlaiseen terapeuttiseen ja tavoitteelliseen työtapaan harjaantumisessa ja vähentää hoitajien epävarmuuden tunnetta. Hankkeessa hoitajien tyytyväisyys Interpersoonallisen terapian käyttöön kasvoi menetelmään tottumisen ja käytön myötä. Hoitajan innostus hoitomuodosta välittyi potilaiden hoitoon sitoutumiseen. Hoitajille järjestetty tuki ja ohjaus menetelmän käytössä otettiin vastaan vaihtelevasti. Hankkeen konsultoivan psykiatrin ja palvelukoordinaattorin tukea ja apua käytettiin eri tavoin. Projektikonsultaatioihin, joissa työskentelytapaa ohjattiin, tuotiin käsiteltäväksi 41 terapiaprosessia. Uutta työtapaa juurrutettaessa ja menetelmän käyttöön sitoutettaessa on esimiesten tuki ja kannustus ensiarvoisen tärkeää. Lääkärikunnan tietoisuutta menetelmän hyödyistä ja käyttömahdollisuuksista tulisi pitää säännöllisesti yllä kouluttamalla. Haasteena on lääkäri- ja hoitajakuntien suuri vaihtuvuus ja menetelmäosaamisen katoaminen. Olisi hyvä, että sama lääkäri tekisi potilaan alku- ja lopputarkastuksen sekä ottaisi vastuun hoidosta. Potilaat kokivat lääkärin osuuden hoidossa ajoittain melko vähäiseksi. Hankkeen aikana konsultoivan psykiatrin saatavuus on ollut keskeistä potilastyön onnistumisen kannalta. 16
Kuva 4. Interpersoonallisen terapiapotilaan hoito 17
3.3.2. Osaamisen vahvistaminen Oikeanlaisen hoidon ja tuen tarjoamisen edellytyksenä mielenterveysja päihdeongelmista kärsiville kuntalaisille on häiriöiden varhainen havaitseminen ja tunnistaminen. Henkilöstön osaamisen vahvistamiseksi järjestettiin hankkeen aikana monipuolisesti ja laajasti mielenterveys- ja päihdeasioiden koulutusta eri ikä- ja asiakasryhmiin liittyen. Hankkeen konsultoivan psykiatrin koulutukset: Hankkeen konsultoiva psykiatri järjesti alueen vanhusten laitos ja asumispalveluyksiköissä koulutuksellisia ryhmäkonsultaatioita, joissa potilaan psykiatrinen konsultaatio yhdistyi ryhmäohjaukseen ja koulutukseen. Ryhmäkonsultaatioita järjestettiin eri osastoilla ja kotihoidon tiimeissä 24 kertaa ja niihin osallistui yhteensä 215 hoitotyöntekijää. Työskentelytapa sai runsaasti hyvää palautetta. Mielenterveys- ja päihdeyksiköissä hankkeen psykiatri järjesti casekoulutuksia, joihin työryhmät toivat haastavia potilastapauksia ja - tilanteita konsultointia varten. Työntekijät pitivät työtapaa antoisana. Tilaisuuksiin osallistui 21 eri henkilöä ja niitä järjestettiin 22 kertaa. Sosiaali- ja terveystoimen työyksiköille tarjottiin konsultoivan psykiatrin koulutusta pienryhmissä. Koulutusten sisällöt sovittiin ryhmäkohtaisesti esimiesten kanssa. Koulutusta järjestettiin yhteensä 87 henkilölle seuraavista aiheista: Masennuksen hoito terveyskeskuksessa 9 Yleispsykiatriaa päihde- ja sosiaalityöntekijöille 28 Raskaudenaikaiset mielialahäiriöt 36 Psykiatrinen lääkehoito 14 Hankkeen konsultoivan psykiatrin koulutuksiin osallistui yhteensä 323 työntekijää. Luentokoulutus: Sosiaali- ja teveystoimen henkilöstön osaamista mielenterveys- ja päihdehäiriöiden havaitsemisessa ja puheeksi ottamisessa vahvistettiin luentoja järjestämällä. Koulutukset suunniteltiin esimiesten avulla tehdyn koulutustarvekartoituksen perusteella ja ne toteutettiin pääosin ulkopuolisin asiantuntijavoimin. Sosiaali- ja terveystoimen lisäksi koulutuksia tarjottiin opetustoimelle ja varhaiskasvatuksen henkilöstöille. Joihinkin koulutuksiin oli myös yhteistyökumppaneiden mahdollisuus osallistua. 18
Seuraavassa hankkeen järjestämät koulutukset sekä osallistujamäärät: Päihdeongelman puheeksi ottaminen ja arviointi 48 Motivoiva ote perustyövälineenä 89 Ikääntyneet ja päihteet 138 Päihdeongelmainen perhe ja lapsi 112 Päihdeongelmainen perhe ja lapsi 34 (syventävä koulutus) Lapsen tunnekehitys 250 Nuorten masennus & nuoret ja päihteet 102 Vanhuspsykiatrian perusteet 180 Vanhuspsykiatria 160 Vertaistuki ja kokemusasiantuntijuus 11 Kriisin kohtaaminen 143 Yhteensä 1 267 Hankkeen järjestämiin koulutuksiin on konsultoivan psykiatrin koulutukset mukaan lukien osallistunut yhteensä 1590 henkilöä. Hankerahoituksella toteutettiin lisäksi ptky Karviaisessa kriisikoulutus 30 työntekijälle sekä Karkkilan palvelukeskuksen henkilöstön koulutus, joka liittyi palvelukeskuksen toiminnan kehittämiseen ja muutoksiin. Alueen sosiaali ja terveysalan työntekijöitä on osallistunut Mielen avainhankkeen seminaareihin ja koulutuksiin. Koulutuksista saatu palaute on ollut pääosin myönteistä. 3.4 Yhteistyömuotojen uudistaminen ja vahvistaminen psykiatrian sairaanhoidon ja perusterveydenhoidon sekä mielenterveys- ja päihdepalveluiden välillä 3.4.1 Asumispalvelujärjestelmän kehittäminen ja uudelleen organisointi Karviaisessa Työikäisten mielenterveys- ja päihdekuntoutujien asumispalvelujärjestelmän kehittämisen tavoitteena olivat suunnitelmallisuuden vahvistaminen sekä haku- ja päätösprosessien selkeyttäminen. Järjestelmä oli hajanainen ja käytännöt asumispalveluihin hakeutumisessa sekä päätöksenteossa vaihtelivat perusturvakuntayhtymän sisällä. Asiakkaiden ohjautumisessa asumisyksiköihin oli epäjohdonmukaisuuksia ja palvelu- tai kuntoutussuunnitelmissa puutteita. Lisäksi asumisyksiköissä jo asuvien asiakkaiden asumispalvelu- ja maksupäätökset sekä tiedot kuntoutumisesta olivat osin puutteellisia tai vanhentuneita. 19
Tavoitteena oli keskittää työikäisten mielenterveys- ja päihdekuntoutujien asumispalveluasiat yhdelle työntekijälle - asumispalvelukoordinaattorille - sekä perustaa asumispalveluiden SAS (selvitä-arvioi-sijoita) ryhmä. SAS-ryhmän toiminnalla varmistetaan, että työikäiset kuntalaiset sijoittuvat yhtenäisen arvioinnin ja suunnittelun perusteella hoitonsa kannalta tarkoituksenmukaisille asumispalvelupaikoille. Uudelleenorganisointi aloitettiin asumispalveluyksiköiden sekä hankintakustannusten kartoituksella. Vuonna 2011 perustettiin SAS ryhmä yhteistyökäytäntöineen. Asumispalvelut kilpailutettiin yhteistyössä Lohjan kaupungin kanssa. Asumispalvelupaikan myöntämisen haku- ja päätöksentekokriteerit sekä -prosessit vahvistettiin. Asumispalvelukoordinaattori, hanketyöntekijä Petra Konttinen aloitti tehtävässään elokuussa 2011. Koordinaattorin toimenkuvaa rakennettiin työn edetessä. Siihen sisältyy asiakkaan asumis- ja kuntoutustarpeen kartoittaminen, SAS-ryhmän kokousten ja päätösten valmistelu, sopivan asumispalvelupaikan löytäminen, palvelu- ja kuntoutussuunnitelman laatiminen ja seuranta sekä yhteyshenkilönä toimiminen. Asumispalvelukoordinaattorin toiminnalla varmistetaan asiakkaan äänen kuuluminen prosessin eri vaiheissa sekä kuntoutuksen seurannan ja arvioinnin jatkuminen asumisen aikana. Tarkoitus on edistää asiakkaiden kuntoutumisen etenemistä erikoissairaanhoidosta ja tehostetusta asumispalvelusta kohti mahdollisimman itsenäistä asumista. Koordinaattorin toiminta yhdessä SAS-prosessin kanssa takaa, että asumispalvelupaikan haku- ja myöntämisprosessi on läpinäkyvä ja tasapuolinen. Kesäkuuhun 2012 mennessä asumispalvelukoordinaattorilla oli yli 70 asiakasta, joista 20 oli uusia asiakkaita. Sen lisäksi kartoitettiin ja tarkistettiin asumispalveluissa jo olevien asiakkaiden nykytilanteet ja palvelusuunnitelmat. Työn tuloksena moni asiakas siirtyi tarkoituksenmukaisempaan palvelumuotoon (ikäihmisten tai vammaisten palvelut) tai kevyemmän tuen asumiseen. Asumispalvelukoordinaattorin toiminta osoitti tarpeellisuutensa heti alusta alkaen ja tavoite on vakiinnuttaa se pysyväksi toiminnaksi. Haasteena toiminnan sisällön ja joustavuuden kehittämisessä on eri asiakas- ja potilastietojärjestelmien yhteensovittaminen ja käyttö. 20