Markus Neuvonen Päätä viisaasti Talentum Helsinki 2014
Copyright 2014 Talentum Media Oy ja Markus Neuvonen Kansi: Sirpa Puntti Sisuksen ulkoasu: Sami Piskonen, Suunnittelutoimisto Nuoska Taitto: Sirpa Puntti ISBN 978-952-14-2318-5 ISBN 978-952-14-2545-5 (verkkokirja) ISBN 978-952-14-2544-8 (epub) Paino: Print Best, Viro 2014 Anna palautetta kirjasta: www.talentumshop.fi
Esipuhe Älä tee mitään turhaa. Miyamoto Musashi (1584 1645) Tämän moton opin 15-vuotiaana, kun käsiini asuinlähiöni kirjastossa osui kyseisen, 1600-luvun Japanissa eläneen miekkamiehen ja filosofin kirjoittama teos Maa, vesi, tuli, tuuli ja tyhjyys. Juuri muuta en teoksesta muista paitsi ehkä sen, että miekoilla käydyssä kaksintaistelussa vihollista kannattaa aina lähestyä auringon suunnasta, ja siksi pieni myöhästyminen sovitusta ajankohdasta voi tuottaa merkittävän edun. Kaksintaisteluihin en ole joutunut, ja myöhästelemisestä olen lähinnä saanut sormilleni. Sen sijaan olen toistuvasti joutunut tilanteisiin, jossa Musashin motto muistuttaa itsestään. Kenties se juurtui vaikutuksille alttiin nuoren mieleen, alkoi itää ja kasvoi eräänlaiseksi elämänfilosofiaksi. Siksi ehkä tämä, itselleni rakas motto on hyvä jakaa näin alkusanoina, vaikken itseäni erityisen viisaana pidäkään filosofit kun usein tutkivat aiheita, jotka jäävät heille itselleen mysteereiksi. *** Kirjan tarina lähtee puhelinsoitosta, jonka sain ystävältäni ja kollegaltani, filosofi Lauri Järvilehdolta. Olin juuri hakemassa lastani päiväkodista, kun puhelimeni soi ja Lauri kysyi minulta: Moi Markus, hei haluaisitko muuten kirjoittaa kirjan? Muistan ollee- 9
ni varsin pöllämystynyt kysymyksestä ja eteeni tulleesta päätöstilanteesta. Minua oli jo vuosia vaivannut akateemisessa filosofiassa jokin, minkä koin irrallisuudeksi se, minkä kanssa työskentelin, jätti jotain vastaamatta. Maailmanparantamishalun ajamana idealistina tahdoin, että harjoittamastani filosofisesta tutkimuksesta ja ajattelusta olisi konkreettista hyötyä ja apua. Vaikka filosofia onkin tosiasiassa varsin hyödyllinen oppiala, se on sitä liian salakavalalla ja vaikeasti kommunikoitavalla tavalla. Halusin hyödyn olevan välittömästi nähtävissä. Kun ryhdyin tutkimaan viisautta, se näytti varsin laiminlyödyltä tutkimusaiheelta filosofian alalla. En tietenkään ollut ainoa joka tämän oli huomannut. Monet eturivin nykyfilosofit, kuten Philip Kitcher 1, olivat kirjoittaneet tuohtuneita puheenvuoroja aiheesta. Sana filosofia tulee kreikan kielestä ja tarkoittaa viisauden rakastamista. Vaikutelma silti jäi, että filosofit, viisauden rakastajat, tuntuivat välttelevän aihetta. Vasta huomattavasti myöhemmin ja ankaran etsiskelyn jälkeen pystyin toteamaan, ettei aihe ollut sentään täysin unohdettu. Vuosia sitten ajelehdin yliopiston kirjaston pohjakerroksessa (tapanani oli harrastaa tällaista ajelehtimista) ja sattuman kaupalla törmäsin filosofian professori Jacob Needlemanin kirjoittamaan, aavistuksen epäilyttävään teokseen The Heart of Philosophy 2. Needleman kertoo järkyttyneensä siitä, että on joutunut katselemaan vuosikurssi vuosikurssilta opiskelijoita, jotka pettyvät. He tulevat nälkäisinä filosofian pariin, mutteivät saa sitä mitä etsivät. Jossain oli vikaa. Needlemanin mukaan filosofia tarvitsee sydäntä toimittaakseen tehtävänsä. Hänen nähdäkseen nykyihmiset olivat filosofisesti aliravittuja. Elämme maailmassa, joka ei tarjoa meille varmuutta mistään. Etsiessämme ajattelutapoja, jotka tarjoavat edes 10
jonkinlaista varmuutta ja turvaa epävarmassa maailmassa, ainoa, mihin voimme turvautua ovat oma-apuoppaat, uskonnolliset hurmosliikkeet, valmiiksi pureskellut ideologiat, salaliittoteoriat ja niin edelleen. Oikeastaan tarraamme mihin tahansa, mikä voisi tyydyttää tämän nälän edes hetkeksi. Needleman vertasi kirjassaan tilannetta höttöisen pikaruoan ahmimiseen nälänhädässä se pitää toki nälän hetkeksi loitolla, muttei ravitse. Ahmimme älyllisesti tyhjiä kaloreita, koska parempaa ei juurikaan ole tarjolla. Tämä ajatus sai minut pysähtymään niille sijoilleni. Se puhui kieltä, jota ymmärsin. Rakastan ruoanlaittoa aivan kuten filosofiaa; kumpikin on minulle intohimon lähde. Tähän teokseen olen valinnut raaka-aineet käsin, yrittäen löytää hyvin yhteen toimivia yhdistelmiä ja maustaen omalla tyylilläni. Toivon, että ainakin tässä teoksessa valmistamani ateria riittää tarjoamaan tyydyttävää, ravitsevaa pureskeltavaa maistumatta silti liian terveelliseltä. Pikaruoalle on vaihtoehtoja, eikä itsekään kokkaaminen ole lopulta niin työlästä. 11