ÕÑÕÛÓ\ÛÒÖÑÛÒ ÊÛÍ ÍÌJÒ ÊÛÍ ÛÒÍËÑÖÛÔËÇØÜ ÍÌÇÍ ÕÊÊÇ Pantone 3 Í ËÎÑÒ ÎÛ Ì Ò ÇØÌÛ ÍÌßÎÕÕß ÔË ÊËÑÒÒß îðïí Ø Ð» < < ðèòðïòîðïë ÍÍÒ ðéèïóèêìë Ö«µ «² ± éîð
SISÄLTÖ 1. JOHDANTO... 1 2. LUPAPÄÄTÖKSET... 2 3. TARKKAILUALUE... 2 3.1 Hydrologiset perustiedot... 2 3.2 Vesistön perustila... 4 4. VESISTÖTARKKAILUN SUORITUS... 5 5. SÄÄ- JA VESIOLOT... 7 5.1 Yleiskatsaus... 7 5.2 Sadanta... 8 5.3 Kyröskosken juoksutukset... 8 6. VESISTÖKUORMITUS... 9 6.1 Kyröskosken Voima Oy... 9 6.2 Kyron kartonkitehdas... 9 6.3 Hämeenkyrön kunta...12 6.4 Purso Oy...14 6.5 Kokonaiskuormitus...14 6.6 Kuormituksen teoreettinen laimeneminen...16 7. VESISTÖN TILA...18 7.1 Kyrösjärven eteläosa...18 7.2 Kyröskoski...22 7.3 Pappilanjoki...22 7.3.1. Pappilanjoki P4...22 7.3.2. Pappilanjoen alajuoksu S2...22 7.3.3. Pappilanjoen veden laatu juoksutuskatkojen aikana...23 7.3.4. Kyröskosken ja Pappilanjoen keskimääräinen veden laatu...29 7.4 Kirkkojärvi...32 7.5 Prentinlahti...37 7.6 Kallioistenselkä...38 7.7 Mahnalanselkä...38 7.8 Murhasaari sekä Purso Oy:n alapuoli...45 7.9 Siuronkoski...46
8. VESISTÖN REHEVYYS... 48 8.1 Ravinne- ja klorofyllipitoisuudet vuonna 213... 48 Minimiravinnetarkastelu... 51 8.2 Fosfori- ja klorofyllipitoisuuksien kehitys... 53 9. PIIDIOKSIDITARKASTELU... 54 9.1 Yleistä piistä... 54 1. SIURONKOSKEN AINEVIRTAAMAT 213... 55 1.1 Typpivirtaama... 55 1.1 Fosforivirtaama... 55 11. RAVINNETASO SUHTEESSA MUIHIN VESISTÖIHIN... 57 12. YHTEENVETO... 59
Vesistöosasto/HP 8.1.215 Julkaisu numero 72 SIURON REITIN YHTEISTARKKAILU VUONNA 213 1. JOHDANTO Siuron reitin yhteistarkkailu kattaa vesistön yläosalta lukien Kyröskosken Voima Oy:n Kyröskosken voimalaitoksen lyhytaikaissäännöstelyn, Metsä Board Kyron kartonkitehtaan jätevedenpuhdistamon, Hämeenkyrön kunnan jätevedenpuhdistamon sekä Purso Oy:n puhdistamon vesistötarkkailuvelvoitteet. Kyröskosken Voima Oy ja Purso Oy tulivat mukaan yhteistarkkailuun vuodelle 213. Kirkkojärveen lännestä laskevan Prentinlahden valuma-alueen latvoilla sijaitsevan Hämeenkyrön kaatopaikan vesistövaikutukset eivät ulotu merkittävinä edes Prentinlahteen eikä 31.12.2 käytöstä poistetulta kaatopaikalta edelleen vesistöön valuvilla vesillä ole siten vaikutuksia pääreitin tilaan. Muita merkittäviä pistemäisiä kuormittajia alueella ei ole. Tarkkailualue kuuluu Ikaalisten vesistöalueeseen. Näytteitä otetaan Kyrösjärven eteläosasta, Kyröskoskesta, Pappilanjoesta, Prentinlahdesta, Kirkkojärvestä, Kallioistenselältä, Mahnalanselältä ja Siuronkoskesta. Kyrösjärvi ja Kyröskoski sijaitsevat kuormittajien yläpuolella. Jätevesien vaikutusalue alkaa Pappilanjoesta ulottuen Siuronkoskeen, jonka kautta vedet laskevat Kuloveteen. Kyrösjärvestä laskevat vedet ovat hyvälaatuisia, vaikkakin vesi on voimakkaasti humussävytteistä. Ravinnetaso on lievästi reheville vesille ominainen, joskin myös rehevälle vedelle omaisia tilanteita on esiintynyt. Happitilanne on hyvä, eikä hygieenistä likaantumista esiinny. Säännöstelyn seurauksena Pappilanjoessa esiintyy voimakkaita virtaamavaihteluja. Koska jokeen johdetaan sekä kartonkitehtaan että Hämeenkyrön kunnan käsiteltyjä jätevesiä, säännöstelyllä on vaikutusta jätevesivaikutusten voimakkuuteen laimennusolojen vaihdellessa virtaamien mukaan. Haittojen vähentämiseksi lupaehtoja muutettiin vuonna 29 korottamalla minimijuoksutuksen määrää tasolle 2, m 3 /s päätöksessä mainittujen ehtojen mukaisesti. Rehevyystaso kohoaa Pappilanjoessa kuormituksen takia. Pappilanjoen ekologinen tila on arvioitu Pirkanmaan ELY-keskuksen toimesta hyväksi samoin kuin fysikaalis-kemiallisten tekijöiden mukaan arvioitu luokka. Alapuolinen Kirkkojärvi on siihen johdettavan kuormituksen takia Kyrösjärveä rehevämpi ja alusveden happitilanne on huonompi. Kirkkojärven-Mahnalanselän fysikaalis-kemiallinen tila on myös hyvä, mutta ekologinen tila on tyydyttävä. Rehevyyttä esiintyy siis täälläkin. www.kvvy.fi etunimi.sukunimi@kvvy.fi ( 3 ) 2461 111 PL 265, 3311 Tampere
2 2. LUPAPÄÄTÖKSET Tarkkailuvelvoitteet perustuivat voimassa olleisiin jätevesien laskulupiin (Taulukko 2.1). Taulukko 2.1. Tarkkailuvelvollisille myönnetyt ympäristöluvat. Tarkkailuvelvollinen / Lupapäätös pvm Hämeenkyrön kunta: Länsi-Suomen ympäristölupavirasto, päätös nro 23/24/2 (Dnro LSY-23-Y-196) 11.5.24 M-real Oyj, Kyro Board and Paper ltd: Länsi-Suomen ympäristölupavirasto, päätös nro 84/23/1 3.12.23 Vaasan hallinto-oikeus, päätös nro 5/444/3 29.12.25 Korkein hallinto-oikeus, taltionro 614 (Dnro 382/1/6) 15.3.27 Kyro Power Oy ja edelleen Kyröskosken Voima Oy: Länsi-Suomen ympäristölupavirasto, päätös nro 153/25/4 23.12.25 Vaasan hallinto-oikeus, päätös nro 8/16/1 21.1.28 Korkein hallinto-oikeus, taltionro 165 (Dnro 1333/1/8) 23.6.29 Purso Oy: Länsi- ja Sisäsuomen aluehallintovirasto, päätös nro 13/213/1 7.2.213 3. TARKKAILUALUE Tarkkailualueena on Kokemäenjoen vesistöalueeseen kuuluva Kyrösjärvestä alkava Siuron reitti, joka laskee Siuronkosken kautta Kuloveteen (Kuva 3.1). Vertailupohjana käytetään Kyrösjärven eteläosassa sijaitsevan Santanenän syvänteen (S1) sekä Kyrösjärvestä laskevan Kyröskosken (KK) veden laatua. 3.1 Hydrologiset perustiedot Ikaalisten reitin vesistöalueen pinta-ala on Kyröskoskessa 2627 km 2 (lähde: Suomen vesistöt, Vesi- ja ympäristöhallinnon julkaisusarja A/nro 126) ja järvisyys 8,9 %. Vuosien 1991-2 keskivirtaama on ollut 27,1 m 3 /s. Teoreettiseksi keskivirtaamaksi on esitetty 23 m 3 /s ja keskialivirtaamaksi 7,8 m 3 /s (Taulukko 3.1). Kyrösjärveä säännöstellään Kyröskosken voimalan kohdalla. Taulukko 3.1. Kokemäenjoen vesistön vesienkäytön kokonaissuunnitelmassa (Vesihallituksen julkaisu nro 142) Kyrösjärvelle ja Siuronkoskelle esitetyt valuma- ja virtaama-arvot. keskiyli- keskivaluma keskiali- Vesistöalue valuma Mhq Mq valuma Mnq Kyrösjärvi 34 l/skm 2 8,8 l/skm 2 3, l/skm 2 Siuronkoski 32 l/skm 2 9, l/skm 2 2,9 l/skm 2 keskiyli- keskivirtaama keskiali- Vesistöalue virtaama MHQ MQ virt. MNQ Kyrösjärvi 88, m 3 /s 23, m 3 /s 7,8 m 3 /s Siuronkoski 11, m 3 /s 29, m 3 /s 9,2 m 3 /s Nykyisellä säännöstelytavalla Pappilanjoen vuorokausivirtaama laskee normaalitilanteessa viikonloppuisin pieneksi kun juoksutus pysäytetään väliaikaisesti.
3 Voimalaitoksen nykyinen ympäristölupa on saanut Korkeimman hallinto-oikeuden vahvistuksen 23.6.29 (KHO:29:62, taltionumero 165 ja diaarinumero 1333/1/8). Päätöksellä muutettiin Länsi-Suomen ympäristölupaviraston päätöksen nro 153/24/4 (23.12.25) lupamääräys 27a, jonka Vaasan hallinto-oikeus päätöksellään pysytti, kuulumaan seuraavasti: Juoksutuksen on kohdassa b) mainittua poikkeusta lukuun ottamatta oltava aina vähintään 2, m 3 /s. Edellä mainittuihin määriin luetaan turpiinin ja padon vuotovedet. S1 KK Kyröskoski 2 Prentinlahti 3 1 P4 Pappilanjoki S2 Kyrösjärven eteläosa Kirkkojärvi VESISTÖKUORMITTAJAT: 1) Kyröskosken voimalaitos - Pappilanjoen säännöstely 2) Metsä Board Kyro 3) Hämeenkyrön kunta 4) Purso Oy S3 Kallioistenselkä S4 S5 Mahnalanselkä MS 1.5 Km 3 Kulovesi 4 SK Siuronkoski Kuva 3.1. Siuron reitin yhteistarkkailualue sekä ns. perustarkkailussa olevien tarkkailuasemien sijainti alueella. Lyhytaikaisäännöstelyn aikana asemia on 6 kpl (Kuva 4.1). Maanmittauslaitos, julkaisulupa nro 65/MML/12.
4 3.2 Vesistön perustila Kyrösjärven eteläosan veden laatu on hyvä, mutta ero erinomaiseen laatuluokkaan on selvä. Myös ekologinen tila on hyvä. Vesi on humuspitoista (ruskeaa) ja rehevyystaso on lievästi kohonnut. Kokonaisuutena tilanne on parantunut 198-lukuun verrattuna, sillä Kyrösjärven rehevyys lisääntyi 198- luvun lopulla hajakuormituksen kasvun takia. Sateiden aiheuttama valuman lisääntyminen oli eräs tekijä tilanteen huononemiseen. Lievä rehevyys on näkynyt Kyrösjärvellä hajanaisina sinileväesiintymisinä. Onpa limalevääkin järvellä havaittu. Viime vuosina tilanne on ollut lievästi reheville vesille ominainen. Happiongelmia ei esiinny. Veden peruslaatu Kyrösjärvestä laskevassa Kyröskoskessa on hyvä, vaikka vesi on voimakkaasti humussävytteistä (väri vuonna 213 välillä 13 22 mg/l Pt). Veden ph (vuonna 213 välillä ph 6,4-7,2) on lievästi happamalla alueella tai lähellä neutraalia. Ravinnetaso on lievästi reheville vesille ominainen. Happitilanne on hyvä. Rehevyystaso kohoaa Pappilanjoessa kuormituksen takia. Pappilanjoen lyhytaikaissäännöstely on tuonut mukanaan vesistön kannalta tilanteen, jossa jätevesien vaikutusaste Pappilanjoessa vaihtelee aiempaa enemmän lyhytaikaissäännöstelyn mukaisesti. Pappilanjoen veden hygieenisen laadun häiriöt ovat osaltaan laskeneet joen käyttökelpoisuutta ja laatuluokkaakin, vaikkei veden laatu olekaan säännöllisesti heikko. Kartonkitehtaan vedet näkyvät prosesseista peräisin olevien lämpökestoisten koliformien esiintymisenä ja kunnan jätevedet aiheuttavat ulosteperäistä bakteerikuormitusta. Pappilanjoen alapuolinen Kirkkojärvi on Kyrösjärveä rehevämpi ja alusveden happitilanne on huonompi. Pitemmällä aikavälillä kiintoaineen talteenoton tehostuminen Kyron kartonkitehtaalla sekä biologisen puhdistamon valmistuminen vähensivät merkittävästi vesistövaikutuksia. Myös kunnallisten jätevesien käsittelyn tehostumisella on ollut positiivinen vaikutus. Pappilanjoen veden yleislaatu on tällä hetkellä tyydyttävä/hyvä. Vesi soveltuu uimiseenkin lyhyitä poikkeusjaksoja lukuun ottamatta. Pappilanjoella todettu hygieeninen likaantuminen on näkynyt ja näkyy edelleen myös Kirkkojärvellä, missä voimakkain hygieeninen likaantuminen ajoittuu talviaikaan. Bakteerien esiintyminen, selvästi Kyrösjärvestä kohonnut rehevyys sekä kesäkerrosteisuuskauden aikainen alusveden heikko happitilanne laskevat veden yleislaatua, vaikka pintaveden fysikaaliskemiallista laatua voidaan pitää myös hyvänä ekologisen tilan ollessa tyydyttävä. Kallioistenselän ja Mahnalanselän alueella tilanne on lähellä samaa. Koko Hämeenkyrön alapuolinen reitti on selvästi luonnontasoa rehevämpi. Keskimääräistä veden laatua voidaan silti pitää jo melko hyvänä. Hajakuormituksen vaihtelu aiheuttaa ajoin veden samenemista ja se lisää myös rehevyyttä, jopa enemmän kuin pistekuormitus. Kaikkiaan on huomattava, että vesistön luokittaminen on aina vaikeaa, eikä palvele aina kaikkia käyttömuotoja tasapuolisesti. Lisäksi veden laadun vaihtelu voi olla suurta kuten esimerkiksi Pappilanjoella, missä tilanne on parhaimmillaan hyvä ja heikoimmillaan välttävä. Reitin alaosalla kuormituksen pitempiaikainen lasku on näkynyt Siuronkosken talvisten happipitoisuuksien nousuna lähes normaaleiksi tai normaaleiksi, vaikka loppuvuoden 22 ja alkuvuoden 24 väliset ongelmat Kyron puhdistamolla näkyivät talvien 23 ja 24 happipitoisuuksissa lievänä laskuna. Happikyllästeisyys pysyi kuitenkin 65-7 %:n tasolla, eli kyse ei ollut tuolloinkaan suurista happiongelmista.
4. VESISTÖTARKKAILUN SUORITUS 5 Tarkkailuohjelman perusta on vuodelta 1992. Tampereen vesi- ja ympäristöpiiri (1.3.1998 Pirkanmaan ympäristökeskus) hyväksyi tuon ohjelman sisällön 24.4.1992 (kirje 392A26/111). Ohjelma päivitettiin 15.12.1997, jolloin ohjelmaan lisättiin myös kasviplanktonanalyysit. Vuonna 213 oli vuorossa ns. suppeampi tarkkailu, joka ei sisältänyt kolmen vuoden välein tehtäviä rehevyysselvityksiä. Ohjelma on uusittu edellä esitetyn jälkeen kokonaan ja Pirkanmaan ELY-keskus hyväksyi esitetyn tarkkailusuunnitelman julkipanon jälkeen 18.7.214. Kyröskosken ja Pappilanjoen veden fysikaalis-kemiallista ja hygieenistä laatua tutkittiin 8 kertaa vuoden 213 aikana. Lisäksi 3 päivänä otettiin lyhytaikaissäännöstelyn näytteet, joista kahtena päivänä (15.7.13 ja 26.8.13) otettiin näytteet vielä iltapäivällä juoksutusten aikaista tilannetta kuvaamaan. Siuronkoskesta näytteitä otettiin 12 kertaa vuoden aikana. Syvänneasemista Kyrösjärven (Kontusaari S1) veden laatua tutkittiin vuonna 213 kuudesti. Prentinlahti tutkittiin 7 kertaa. Kirkkojärveltä ja Mahnalanselältä otettiin näytteitä 8 kertaa. Kallioistenselkä tutkittiin vain talvella ennen kuin alettiin soveltaa uuden tarkkailusuunnitelman runkoa. Vesistön alaosalle johdettavien Purso Oy:n vesien vaikutusta tutkittiin ohjelman mukaisesti kahdesti vuodessa kerran lopputalvella ja kerran loppukesällä. Lyhytaikaissäännöstelyn näytteet otettiin viikonloppuja seuranneina maanantaiaamuina ennen juoksutusten aloittamista (Taulukko 4.1). Taulukko 4.1. Lyhytaikaissäännöstelyn näytteenottopäivät ja virtaamat vuonna 213. Hav.vrk:n ja edellisvrk:n MQ Näytteenottoaika / klo pvm la m 3 /s su m 3 /s ma m 3 /s A B C D E F ma 8.4.213 6,7 6,6 21,6 7:2 6:45 6:3 6:1 5:4 5:25 ma 15.7.213,3,3 14,6 6:15 7:2 7:35 7:55 8:2 8:35 ma 26.8.213,3,3 7,2 7:4 1:15 9:55 9:35 9:5 8:3 Fysikaalis-kemiallisen tarkkailun tulokset on esitetty liitetaulukoissa 1-11, siten että ns. lyhytaikaissäännöstelyn tulokset löytyvät liitteessä 11. Siuron reitin yhteistarkkailun puitteissa Pappilanjoessa on 3 tarkkailuasemaa (KK, P4 ja S2) sekä lyhytaikaissäännöstelyn puitteissa 6 asemaa (Kuva 4.1). Asema A on sama kuin asema KK, asema C vastaa asemaa P4 ja asema F asemaa S2.
6 Kuva 4.1. Pappilanjoen lyhytaikaissäännöstelyn tarkkailupaikat sekä kuormittajien sijainti. Maanmittauslaitos, julkaisulupa nro 65/MML/12.
7 5. SÄÄ- JA VESIOLOT 5.1 Yleiskatsaus Järvien jäätymisajankohta oli syksyllä 212 lähes normaali. Humuksen ja ravinteiden määriä lisäävien sateiden jäljiltä virtaamat jäivät suuriksi, joten happitilanteen kannalta talvikaudesta ei ennakoitu vaikeaa. Toisaalta veden lämpötila jäi tavallista korkeammaksi lisäten hapen kulumisnopeutta. Tammi- ja helmikuu olivat lauhoja, eikä pitkiä pakkasjaksoja ollut. Lunta satoi varsin runsaasti ja lumen paino nosti jäälle vettä jään jäätyä varsin ohueksi. Virtapaikat pysyivät laajalti sulina voimakkaan virtauksen takia. Myös pienemmät ojat pysyivät sulina ja routaa oli tavallista vähemmän paksun lumipeitteen takia. Lunta tuli helmikuulla edelleen lisää ja jäällä oli edelleen vettä. Lämmin vesi muodosti paikoin uhkuläpiä. Talvi jatkui maaliskuussa kovana. Lunta satoi lisää ja yöpakkaset kovenivat. Kuun puolivälissä oli yöllä pakkasta yli 2 C, joten virtapaikat jäätyivät ja virtaamat hiipuivat. Talven ote ei hellittänyt vielä huhtikuussa. Yöt olivat poikkeuksellisen kylmiä ja päivät aurinkoisia, joten sulaminen edistyi hitaasti. Kuun puoliväliin mennessä sulamisvalumia ei juuri ollut ja joetkin pysyivät vankassa jäässä. Talven selkä alkoi taittua kuun lopulla eli lähes kuukauden normaalista myöhässä. Huhtikuun puolivälin jälkeen kevät alkoi edistyä nopeasti. Huhtikuun lopulla lämpöaalto sulatti lumipeitteen nopeasti ja monilla alueilla oli huipputulvia. Hajakuormitus oli siten runsasta. Sadanta oli sulamiskaudella maltillista, joten tulvat menivät ohi viikossa parissa. Sää alkoi lämmetä toukokuun alun jälkeen. Toukokuu oli lämmin ja monin paikoin vähäsateinen. Kesäkuu oli poikkeuksellisen lämmin ja sateet tulivat lähinnä paikallisina ukkoskuuroina. Myös heinäkuun sademäärissä oli suuria paikallisia vaihteluita sateiden kuuroluonteisuuden vuoksi. Suurimmassa osassa maata satoi 4 8 mm eli keskimääräistä vähemmän. Kokemäenjoen vesistöalueella heinäja elokuu olivat kuitenkin normaalia runsassateisempia. Haihdunta ja maan kuivuus pitivät valumat kuitenkin vähäisinä. Kesäkerrosteisuus pysyi järvissä vakaana keskikesän hellejakson aikana. Vähäiset valumat pitivät hajakuorman kurissa ja sedimentaatio vähensi päällysveden ravintovarastoja. Pahaa leväkesää ei siten ollut. Matalissa järvissä leville oli kuitenkin hyvät kasvuedellytykset. Syyskuu oli kuiva ja vähäsateinen. Kuukauden sadanta oli maan länsi- ja pohjoisosassa yleisesti 2 5 mm eli monin paikoin alle puolet tavallisesta. Maan itäosassa satoi yli 5 mm eli lähes keskimääräisesti. Syyskuun lopun sateet imeytyivät pääasiassa kuivaan maaperään eivätkä nostaneet merkittävästi jokien virtaamia. Järvien pinnat olivat syyskuussa 3-4 cm tavallista alempana ja virtaamat olivat erittäin vähäisiä. Pienet purovesistöt kuivuivat jopa kokonaan. Lokakuussa sää viileni ja sateita saatiin jonkin verran. Koska haihduntaa ei enää ollut, jokiin ja puroihin saatiin jo virtaamia. Sateet painottuivat lokakuun loppupuolelle. Myös marraskuussa ja etenkin joulukuussa satoi vielä runsaasti, joten vesitilanne parani loppuvuotta kohti. Joet jopa tulvivat Pohjanmaalla ja järvien pinnat olivat poikkeuksellisen korkealla myös Pirkanmaalla. Järvet jäätyivät itsenäisyyspäivän jälkeen, mutta sulivat uudelleen joulukuun lopulla lämpöjakson vaikutuksesta. Jääpeite tuli uudelleen tammikuun 1. päivän tienoilla (214) alkaneen pakkasjakson seurauksena.
8 5.2 Sadanta Lähin Ilmatieteenlaitoksen sääasema sijaitsee Tampere-Pirkkalan lentokentän alueella. Koko vuoden yhteenlaskettu sadanta oli em. sääasemalla 581 mm. Vuoden 213 sademäärä oli siten hieman tavanomaista pienempi vuosien 1981-21 pitkän ajan keskimääräisen sadannan ollessa Tampere-Pirkkalan sääasemalla 598 mm. Heinäkuu ja elokuu olivat selvästi keskimääräistä runsassateisempia, kun taas alkusyksy (syyskuu) oli erittäin kuiva (Kuva 5.1). mm 14 Tampere, Pirkkala 12 1 8 6 4 2 Tammi Helmi Maalis Huhti Touko Kesä Heinä Elo Syys Loka Marras Joulu 212 213 1981-21 Kuva 5.1. Vuosien 212 ja 213 kuukausisadannat Tampereella verrattuna aikavälin 1981-21 keskiarvoon. 5.3 Kyröskosken juoksutukset Vuorokausisäännöstelyn myötä virtaamien vaihtelu on suurta joen virtaaman ollessa pienimmillään 2 m 3 /s ja suurimmillaan yli 6 m 3 /s. Vuoden 213 Keskivirtaama oli 2,8 m 3 /s (Taulukko 5.1), kun pitkän ajan (1991-2) keskiarvo on 27,1 m 3 /s. Taulukko 5.1. Kyröskosken keskimääräinen kuukausijuoksutus (m 3 /s) viiden viime vuoden (29-213) aikana sekä ajanjaksojen 1961-199 ja 1991-21 keskiarvoina. Kyröskoski tammi helmi maalis huhti touko kesä heinä elo syys loka marras joulu k.arvo 1961-199 23, 21, 19,9 3, 61, 32, 17,2 16,2 21, 22, 27, 28, 26,5 1991-21 3, 24,4 24,8 34,2 43,8 26,1 16,9 13,3 15,3 2,2 28,1 34,5 26, 29 38, 22, 25, 26, 18,6 18,5 7,9 6,5 7,5 9,3 9, 19,7 17,3 21 12,8 13,2 14,7 41,4 32,3 28,6 6,3 4,8 12,7 12,9 19,7 17,4 18, 211 11, 18,3 12,5 44, 4,7 14,6 13,5 7, 23,2 48,2 27,3 54,5 26,2 212 71,9 35, 31,7 6,7 63,6 29,4 39,2 24,2 19,5 66,4 71,7 32,7 45,6 213 31,9 27,8 14,3 36,8 58, 11,6 9,6 4,8 9,4 7, 13,5 25,1 2,8 % - keskimääräisestä (1991-21) 213 16 114 58 18 132 44 57 36 62 35 48 73 8
9 Virtaamat olivat suuren osan vuotta 213 keskimääräistä pienempiä (Kuva 5.2). Pieniä virtaamia esiintyi etenkin maalis-, elo- ja lokakuussa. Kuva 5.2. Kyröskosken juoksutukset (m 3 /s) vuonna 213. Päivittäisten virtaamien vaihteluväli (harmaa alue) ja keskiarvo (sininen viiva) on laskettu keskiarvon esittämälle jaksolle. Lähde: Syke, WWW.YMPARISTO.FI. Nykyisen juoksutuskäytännön aikaiset tulokset osoittavat, että runsasvetisimpinä talvina juoksutushuiput estävät talvikerrosteisuuden syntymisen Kirkkojärven alueella kokonaan tai ainakin heikentävät sitä. Juoksutustulpat saavat siten vesimassan sekoamaan Kirkkojärven syvännealueella saakka. 6. VESISTÖKUORMITUS 6.1 Kyröskosken Voima Oy Kyrösjärveä säännöstelevällä Kyröskosken Voima Oy:n Kyröskosken voimalaitoksella on vesistötarkkailuvelvoite, jota on toteutettu erillisenä tarkkailuna vuodesta 1996 alkaen vuoteen 212 saakka. Laitos hyödyntää Kyrösjärven vesivaroja vuorokausisäännöstelyn avulla. Pistemäistä jätevesikuormitusta toiminnasta ei aiheudu. 6.2 Kyron kartonkitehdas Jätevedet käsitellään biologisessa puhdistamossa, joka on otettu käyttöön lokakuussa 1987. Vuoden 24 aikana puhdistamoa täydennettiin biologisella lisäosalla. Puhdistamolle johdetaan myös kuorimon jätevedet. Lisäksi puhdasvesikanaalissa johdetaan vesistöön jäähdytysvedet ym. kuiduttomat jätevedet. Saniteettivedet johdetaan Hämeenkyrön kunnan puhdistamolle.
1 Happea kuluttava kuormitus (BHK 7 ) on ollut viime vuosina vuosi 212 pois lukien luokkaa 1 kg eli selvästi ongelmavuosia 22-24 (229-892 kg/d) vähäisempää (Taulukko 6.1). Pitemmällä aikavälillä BHK-kuorma on vähentynyt merkittävästi. Kun BHK-kuormitus oli vielä vuonna 1987 noin 1145 kg/d, niin nykytaso on tästä normaalioloissa vain noin 1 %. Kun fosforikuormitus saatiin ilahduttavasti alenemaan siitä, mitä se oli välittömästi biologisen puhdistamon vuonna 1987 tapahtuneen käyttöönoton jälkeen, niin loppuvuonna 22 taso kohosi heinäkuun vielä melko hyvästä tuloksesta 3,1 kg/d vuoden loppuun mennessä tasolle 45 kg/d. Vuonna 23 vesistöön kohdistunut fosforikuormitus oli keskimäärin jopa 32,5 kg/d, mutta vuonna 24 enää 3,9 kg/d eli samalla tasolla kuin 199-luvun lopulla ja 2-luvun alussa. Vuonna 213 fosforikuormitus (1,3 kg/d) oli poikkeuksellisen vähäistä aiempaan verrattuna. Typpikuormituskin kohosi vuonna 22, mutta nousu oli suhteellisesti vähäisempää kuin muiden jakeiden osalta. Kuormitus kohosi kuitenkin 199-luvun alun tasolle. Keskiarvona typpikuormitus oli vuonna 22 115 kg/d ja vuonna 23 23 kg/d, kun se vuonna 24 oli enää vain 37 kg/d. Vuoden 213 typpikuorma (43 kg/d) oli samaa luokkaa kuin kuormitushuipun jälkeinen taso on ollut. Taulukko 6.1. Kyron kartonkitehtaan vesistökuormitus (kg/d) koko vuodelle jaettuna vuosina 21-213 sekä pitemmän ajan (1983-213) kehitys 5-vuotisjaksoina esitettynä. Jätevettä BHK 7 Kok.N Kok.P Kiintoaine Vuosi Q m3/s kg/d kg/d kg/d kg/d 21 1267 94 69 1,8 282 22 165 65 115 13,1 1858 23 1696 892 23 32,5 2816 24 185 229 37 3,9 654 25 188 73 19 1,4 211 26 11568 75 17 1,7 294 27 11145 115 28 2,4 362 28 1996 19 49 4,1 581 29 1197 16 33 2,8 193 21 1149 117 37 2,8 117 211 11322 111 41 2,6 263 212 1193 295 53 3,3 536 213 112 8 43 1,3 29 Keskiarvot: 1983-1985 2958 1366 155 1,8 748 1986-199 31873 76 156 4,1 728 1991-1995 195 154 91 3, 637 1996-2 1129 232 73 3,4 54 21-25 151 379 89 1,5 1164 26-21 1991 14 33 2,8 39 211-213 11424 162 46 2,4 336 Korkein hallinto-oikeus on antanut määräykset nykyisistä päästörajoista 15.3.27. Niiden mukaan 1.1.26 lukien ja ellei myöskään kartonkihioketta valkaista vetyperoksidilla, vesistöön johdettavat kokonaispäästöt saavat olla kuukauden keskiarvoina enintään seuraavat: COD Cr (O 2 ) 22 kg/d, BOD 7 (O 2 ) 25 kg/d, typpi (N) 15 kg/d ja fosfori (P) 4 kg/d. Mikäli kartonkihioke valkaistaan vetyperoksidilla, vesistöön johdettavat kokonaispäästöt saavat olla kuukauden keskiarvoina seuraavat: COD Cr (O 2 ) 3 kg/d, BOD 7 (O 2 ) 35 kg/d, typpi (N) 15 kg/d ja fosfori (P) 4 kg/d.
11 Lupaehdot täyttyivät kuukausikeskiarvojen osalta kaikkina kuukausina (Kuva 6.1). Keskimääräinen kiintoainekuorma vaihteli kuukausitasolla välillä 93-546 kg/d. kg/d COD Cr KUORMITUS KUUKAUSITTAIN VUONNA 213 3 25 2 15 1 CODCr kg/d lupaehto 5 kg/d BHK 7 -KUORMITUS KUUKAUSITTAIN VUONNA 213 5 4 3 BHK7 KG/D lupaehto 2 1 TAMMI HELMI MAALIS HUHTI TOUKO KESÄ HEINÄ ELO SYYS LOKA MARRA S JOULU kg/d FOSFORIKUORMITUS KUUKAUSITTAIN VUONNA 213 5 4 3 2 KOK.P kg/d lupaehto 1 TAMMI HELMI MAALIS HUHTI TOUKO KESÄ HEINÄ ELO SYYS LOKA MARRA S JOULU TAMMI HELMI MAALIS HUHTI TOUKO KESÄ HEINÄ ELO SYYS LOKA MARRA S JOULU kg/d TYPPIKUORMITUS KUUKAUSITTAIN VUONNA 213 175 15 125 1 KOK.N kg/d lupaehto 75 5 25 TAMMI HELMI MAALIS HUHTI TOUKO Kuva 6.1. Kyron kartonkitehtaan keskimääräiset kuukausikuormituksen suhteessa lupaehtoihin. KESÄ HEINÄ ELO SYYS LOKA MARRA S JOULU
12 6.3 Hämeenkyrön kunta Jätevedet käsitellään rengaskanavalla varustetussa rinnakkaissaostuslaitoksessa, joka on otettu käyttöön vuonna 1964 ja jota on tehostettu 197-luvun lopulla. Kaksilinjaiseksi puhdistamo laajennettiin vuonna 1978. Mitoitusvirtaama (MQ) on 21 m 3. Uuden puhdistamon rakentaminen on parhaillaan meneillään. Vuoden 215 aikana valmistuva laitos on aktiivilietepuhdistamo, jota täydentää jälkikäsittelyn hiekkasuodatus. Prosessikokonaisuuteen kuuluu myös jätevesien UV-desinfioinnin mahdollisuus. Puhdistamolle johdetaan jätevesiä Hämeenkyrön lisäksi Ylöjärven kaupunkiin kuuluvan Viljakkalan alueelta. Nykyinen tulokuormitus vastaa noin 8 asukkaan jätevesiä. Lisäksi puhdistamoa kuormittavat sinne tuotavat sakokaivolietteet. Puhdistustulos täytti sekä ympäristöluvan että yhdyskuntajätevesiasetuksen asettamat vaatimukset. Kuormituksen (Taulukko 6.2) eri jakeista happea kuluttavalla kuormituksella ei ole Pappilanjoessa suuria vaikutuksia. Alhaisimmillaan BHK-kuorma on jäänyt viime vuosina alle 1 kg/d, mutta myös luokkaa 3-35 kg/d olevia kuormituksia on mitattu (Kuva 6.2). Fosforikuormitus on ylittänyt tason 1 kg/d viimeksi vuonna 211 (Kuva 6.3), kun vuonna 213 vesistöön johdettiin fosforia keskimäärin 1, kg/d (Taulukko 6.2). Vesistöön poistunut typpi oli vuonna 213 pääosin happea kuluttavassa ammoniumtyppimuodossa. Typpikuormitus on lisääntynyt pitemmällä aikavälillä (Kuva 6.4). Taulukko 6.2. Hämeenkyrön kunnan jätevedenpuhdistamon vesistökuormituksen määrä 2-luvulla sekä pitemmän ajan (1983-213) kehitys 5-vuotisjaksoina esitettynä. Jätevettä BHK7-ATU Kok.P Kok.N Vuosi m3/d mg/l kg/d red % mg/l kg/d red % mg/l kg/d red % 2 22 12, 27, 94,5 1,1 93 25 55 37 21 181 7,7 14, 97,43,77 96 29 53 4 22 178 7,3 13, 97,45,8 95 29 51 44 23 165 8,5 14, 97,37,61 97 33 54 41 24 191 1, 2, 96,57 1,1 94 3 58 4 25 186 9,1 17, 96,48,89 95 26 49 47 26 214 16, 35, 93 1,2 2,6 85 29 61 4 27 19 11, 21, 96,44,83 95 37 65 29 28 246 1, 25, 94,35,85 95 27 66 26 29 167 8,4 14, 96,46,76 96 38 63 36 21 174 1, 18, 96,45,79 95 36 63 35 211 1785 17, 33, 93,7 1,4 93 36 71 27 212 1924 7,7 17, 95,4,86 94 3 65 28 213 1889 12, 23, 96,5 1, 95 38 76 34 Keskiarvot: 1983-1985 1472 16,3 22,8 89,78 1,7 89 25 36 31 1986-199 178 13,2 23,6 9,83 1,45 89 27 48 21 1991-1995 1715 13,7 23,4 91,55,93 91 27 46 24 1996-2 1737 12,5 21,6 93,49,86 93 28 49 31 21-25 182 8,5 15,6 97,46,83 95 29 53 42 26-21 1982 11,1 22,6 95,58 1,17 93 33 64 33 211-213 1866 12,2 24,3 95,53 1,9 94 35 71 3
13 kg/d 5 45 4 35 3 25 2 15 1 5 kg/d m3/d Hämeenkyrön kunnan virtaama ja BHK 7 -ATU 1983 1984 1985 1986 1987 1988 1989 199 1991 1992 1993 1994 1995 1996 1997 1998 1999 2 21 22 23 24 25 26 27 28 29 21 211 212 213 Kuva 6.2. Hämeenkyrön kunnan jätevesivirtaama ja BHK-kuormitus vuosina 1983-213. m3/d 25 2 15 1 5 kg/d 3, Hämeenkyrön kunnan fosforikuormitus 2,5 2, 1,5 1,,5, 1983 1984 1985 1986 1987 1988 1989 199 1991 1992 1993 1994 1995 1996 1997 1998 1999 2 21 22 23 24 25 26 27 28 29 21 211 212 213 Kuva 6.3. Hämeenkyrön kunnan fosforikuormitus vuosina 1983-213. kg/d 8 Hämeenkyrön kunnan typpikuormitus 7 6 5 4 3 2 1 1983 1984 1985 1986 1987 1988 1989 199 1991 1992 1993 1994 1995 1996 1997 1998 1999 2 21 22 23 24 25 26 27 28 29 21 211 212 213 Kuva 6.4. Hämeenkyrön kunnan typpikuormitus vuosina 1983-213.
14 6.4 Purso Oy Purso Oy:n alumiiniteollisuuden Siuron tehtaat sijaitsevat Nokian kaupungissa Siuron alueella. Tuotannossa käytetään jäähdytysvetenä Jokinenjärven vettä. Lisäksi Jokinenjärveen johdetaan maalaamon esikäsittelyn ja anodisointilaitoksen jätevedet. Jätevesien purkuputki sijaitsee Jokinenjärven eteläosassa ennen Siuronkoskea. Jätevesien mukana vesistöön pääsee pieniä määriä erilaisia metalleja, joille on asetettu raja-arvot (Taulukko 6.3) Pirkanmaan ympäristökeskuksen ympäristölupapäätöksessä. Taulukko 6.3. Raja-arvot vesistöön johdettavalle vedelle ja kuormitukselle. alumiinikuormitus alle 1 kg/d, 1.1.25 lähtien alle 3 kg/d 1.1.25 lähtien tina aina alle,5 mg/l 1.1.25 lähtien nikkeli aina alle,5 mg/l 1.1.25 lähtien koboltti aina alle,5 mg/l 1.1.25 lähtien ph välillä 6-9 Jätevesien laadun seurannasta on laadittu liitteessä 14 esitetty yhteenvetotaulukko. Lupaehtojen käsittely kuuluu kuormitustarkkailutulosten yhteyteen. Perinteisten kuormitusparametrien osalta keskimääräinen typpikuormitus oli vuonna 214 luokkaa 1,15 kg/d ja fosforikuormitus,2 kg/d, joten niillä ei ole merkitystä vesistön tilan kannalta. Metallikuormituksen vaikutuksia tarkastellaan luvussa 7.8. Happea kuluttavaa kuormitusta (BHK) ei muodostu. 6.5 Kokonaiskuormitus Kokonaiskuormitukseen on laskettu mukaan aiempaan tapaan Kyrön kartonkitehtaan ja Hämeenkyrön kunnan jätevedenpuhdistamoilta tulevat kuormitukset. Vesistökuormitus laski vuoteen 21 saakka merkittävästi kartonkitehtaan biologisen puhdistamon lokakuussa 1987 tapahtuneen käyttöönoton jälkeen. BHK-kuormituksen vähenemä oli yli 8 % 198- luvun alkuun verrattuna (Kuva 6.5). Myös typpi- ja kiintoainekuormitus ovat vähentyneet pitemmällä aikavälillä. Etenkin typpikuormituksen lasku on ollut kartonkitehtaan typpikuorman pienenemisen myötä huomattava. Hämeenkyrön kunnan typpikuormitus on lisääntynyt. Fosforikuormitus lisääntyi aluksi kartonkitehtaan biologisen puhdistamon käyttöönoton jälkeen, mutta väheni selvästi vuoden 199 jälkeen. Nykyinen, viime vuosien taso ei poikkea vesistön kannalta suuresti vuoden 1991 jälkeen esiintyneestä fosforikuormituksen tasosta, joskin fosforikuormassa tapahtui vuonna 213 laskua edeltäneisiin vuosiin nähden. Vuonna 22 Kyron kartonkitehtaan jätevesien käsittelyssä esiintyneet ongelmat aiheuttivat voimakkaan kuormitustason nousun, ja ongelmat jatkuivat vuonna 23, minkä seurauksena koko vuodelle jaettu keskimääräinen kuormitustaso kohosi jyrkästi puhdistamon toiminnan oltua heikkotehoista myös vuoden 23 lopulla. Puhdistamon toiminnan paranemisen ansiosta vesistön kokonaiskuormitus laski vuonna 24 merkittävästi tilanteen normalisoiduttua. Vastaavia ongelmia ei ole vuoden 23 jälkeen esiintynyt.
15 kg/d BHK-kuormitus vuosina 198-213 16 14 12 1 8 6 4 2 198 1981 1982 1983 1984 1985 1986 1987 1988 1989 199 1991 1992 1993 1994 1995 1996 1997 1998 1999 2 21 22 23 kg/d Typpikuormitus vuosina 198-213 3 25 2 15 1 5 Metsä Board Kyro Hämeenkyrön kunta 24 25 26 Metsä Board Kyro Hämeenkyrön kunta 198 1981 1982 1983 1984 1985 1986 1987 1988 1989 199 1991 1992 1993 1994 1995 1996 1997 1998 1999 2 21 22 23 24 25 26 27 28 29 21 211 212 213 27 28 29 21 211 212 213 kg/d Fosforikuormitus vuosina 198-213 35 3 25 2 15 1 5 198 Metsä Board Kyro Hämeenkyrön kunta 1981 1982 1983 1984 1985 1986 1987 1988 1989 199 1991 1992 1993 1994 1995 1996 1997 1998 1999 2 21 kg/d Kiintoainekuormitus 198-213 3 25 2 15 1 5 Metsä Board Kyro Hämeenkyrön kunta 22 23 24 25 26 27 28 29 21 211 212 213 198 1981 1982 1983 1984 1985 1986 1987 1988 1989 199 1991 1992 1993 1994 1995 1996 1997 1998 1999 2 21 22 23 24 25 26 27 28 29 21 211 212 213 Kuva 6.5. Siuron reitin pistemäinen vesistökuormitus (kg/d) vuosina 198-213.
16 6.6 Kuormituksen teoreettinen laimeneminen Jätevesikuormituksen vaikutuksia purkuvesistön veden laatuun voidaan arvioida suhteuttamalla kuormitus virtaamiin. Purkualue on virtaava jokivesistö, eikä jätevesien kertymistä järvialueille tyypillisesti syvänteisiin voida arvioida merkittävässä määrin tapahtuvan. Kuormituksen vaikutukset Pappilanjoessa vaihtelevat juoksutusten mukaan (Taulukko 6.4). Lyhytaikaissäännöstelyyn liittyvää tilannetta kuvaavat parhaiten minimivirtaamaan 2 m 3 /s suhteutetut laskelmat. Käytännössä kokonaisvirtaama on jäähdytys- ja jätevedet huomioiden luokkaa 4 m 3 /s (Oravainen ja Mattila 213). Kuormituksen vaikutukset Pappilanjoessa poikkeavat nykyisin aiemmasta, koska juoksutuskäytäntö on muuttunut uusitun voimalan vuonna 1998 tapahtuneen käyttöönoton jälkeen. Tämän seurauksena joen yläjuoksulle muodostuu juoksutuskatkon aikana sen pituuden mukaan heikosti laimentuneen jäteveden alue, joka etenee juoksutusten alettua tulppana joen läpi Kirkkojärveen. Pappilanjoen veden laatu kuormittajien alapuolella voi siten vaihdella tilanteen mukaan tyydyttävästä jopa huonoon. Taulukko 6.4. Eri kuormittajien keskimääräinen vesistökuormitus vuonna 213 ja sen laskennalliset vaikutukset Pappilanjoen veden laatuun eri virtaamavaihtoehdoilla (Vesihallituksen tiedotus 142). Vuosi 213 Vesistökuormitus Kuormittaja m 3 /d BHK 7 -ATU kg/d Kiintoaine kg/d Kok.N kg/d Kok.P kg/d Hämeenkyrön kunta / - Koko vuoden keskikuorma 1889 23, 29 76, 1, Kyron kartonkitehdas - Koko vuoden (365 d) keskikuorma 112 79,8 29 42,9 1,31 Vesistövaikutukset eri virtaamilla Kuormittaja m 3 /s BHK 7 -ATU mg/l Kiintoaine mg/l Kok.N µg/l Kok.P µg/l Hämeenkyrön kunta: Keskiylivirtaama 88,, 1,1 Keskivirtaama 23,1,1 38,5 Keskialivirtaama 7,8,3,4 113 1 Minimivirtaama 2,,13,2 44 6 Kyro, koko vuoden keskikuorma Keskiylivirtaama 88,,3 6,2 Keskivirtaama 23,,1 22 1 Keskialivirtaama 7,8,1,3 64 2 Minimivirtaama 2,,5 1,2 248 8 Kuormituksen kokonaisvaikutukset Keskiylivirtaama 88,, 16,3 Keskivirtaama 23,1,1 6 1,2 Keskialivirtaama 7,8,2,4 176 3 Minimivirtaama 2,,6 1,4 688 13 Merkittävimmin Pappilanjoen veden laatuun vaikuttaa Kyron kartonkitehtaan kuormitus. Hämeenkyrön kunnan kuormitusosuus jää typpeä lukuun ottamatta pienemmäksi (Taulukko 6.5).
17 Taulukko 6.5. Kuormituksen jakautuminen (%) Kyron tehtaan ja Hämeenkyrön kunnan puhdistamoiden kesken. BHK 7 Kok.N Kok.P Kiintoaine osuudet Metsä Board H.kyrö Metsä Board H.kyrö Metsä Board H.kyrö Metsä Board H.kyrö 25 81 19 28 72 61 39 89 11 26 68 32 22 78 4 6 71 29 27 85 15 3 7 74 26 94 6 28 81 19 42 58 83 17 96 4 29 88 12 34 66 79 21 91 9 21 94 6 37 63 78 22 83 17 211 77 23 37 63 65 35 86 14 212 95 5 45 55 79 21 96 4 213 78 22 36 64 57 43 88 12 Kyron kartonkitehtaan kuormituksen vesistövaikutukset Pappilanjoessa ovat laskennallisen tarkastelun perusteella pienemmillä virtaamilla suuria jätevesien laimentuessa heikosti. Laskelma ei huomioi kiintoaineen mukana pohjalle laskeutuvaa ainesta, eikä luontaista hapettumista. Happipitoisuuden osalta on huomioitava myös lyhyt viipymä. Käytännössä ongelmia ei ole siintynyt. Keskivirtaamalla vaikutukset jäävät pieniksi, mutta juoksutuskatkojen aikana virtaama on pienimmillään vain 2 m 3 /s, jolloin siis esiintyy jo selviä vaikutuksia. Hämeenkyrön kunnan jätevedet laimenevat keskivirtaamalla tehokkaasti ja vaikutukset Pappilanjoen veden laatuun jäävät vähäisiksi. Keskialivirtaamallakin vaikutukset jäävät melko pieniksi. Fosforipitoisuus kohosi vuoden 213 kuormituksella ja keskialivirtaamalla vain 1 µg/l. Typpipitoisuus nousi vastaavissa oloissa 113 µg/l, mutta minimivirtaamalla jo 44 µg/l. Juoksutusten ollessa pysähdyksissä Hämeenkyrön kuormituksen vaikutukset kasvavat ja näkyvät siis selvimmin typpitason nousuna. Suoritettavan säännöstelyn takia Hämeenkyrön kunnan jätevesivaikutukset lisääntyvät viikonlopun juoksutuskatkojen aikana. Juoksutusten alkaessa maanantaisin joki puhdistuu ja tilanne normalisoituu siten, että kunnan jätevesien vaikutukset jäävät vähäisiksi, mitä laskennallinen tarkastelukin osoittaa. Kunnan jätevedet vaikuttavat myös purkuvesistön hygieeniseen tilaan. Tosin pääosa lämpökestoisen koliformisten bakteerien alustalla kasvavista bakteereista on viime vuosien tulosten mukaan peräisin kartonkitehtaan biologiselta puhdistamolta. Talvisin hygieeninen likaantuminen voi kulkea koko reitin läpi aina Siuronkoskelle saakka. Perustilanne ja bakteeritiheydet ovat vaihdelleet jonkin verran eri talvina, mutta perusasetelma on säilynyt eli lämpökestoisia koliformisia bakteereja tulee jo kartonkitehtaan vesistä. Selvästi ulosteperäisten Escerichia coli bakteerien esiintyminen painottuu kunnan puhdistamon alapuolelle. Kuormittajien yhteisvaikutus oli keskivirtaamatilanteessa typpipitoisuuteen noin 6 µg/l ja fosforipitoisuuteen 1,2 µg/l. Vuoden 213 keskimääräinen typpipitoisuus (ns. normaalissa tarkkailussa) oli Kyröskoskessa 72 µg/l ja fosforipitoisuus 19 µg/l. Suhteellinen vaikutusaste jäi siten hieman alle 1 %.
18 7. VESISTÖN TILA 7.1 Kyrösjärven eteläosa Kyrösjärvi on lievästi rehevä ruskeavetinen humusjärvi. Vuoden 212 runsasvetisyyden myötä humusta on ollut kahden viime vuoden aikana runsaasti, talvella 213 jopa erittäin runsaasti. Veden ph on lievästi happamalla alueella tai lähellä neutraalia. Niukkojen valumien aikana humusleimaisuus voi vähentyä ja fosforipitoisuudet laskea hajakuormituksen vähentyessä. Kyrösjärven eteläosan happitalous on alusvesi mukaan lukien hyvää luokkaa. Santanenän syvänteen happitilanne oli talvella hyvä (Kuva 7.1). Myöskään loppukesällä ei esiinny ongelmia. Pitkällä aikavälillä taso on ollut lievästi laskeva (Kuva 7.2). mg/l Kyrösjärvi, Santanenän S1 happipitoisuudet (talvi) 1975-213 14 12 1 8 6 4 2 1975 1977 1979 1981 1983 1985 1987 1989 1991 1993 1995 1997 1999 21 23 25 27 29 211 213 1m 5m 1m 15m 2m 25m Kuva 7.1. Aseman Santanenä S1 happitilanne lopputalvella vuosina 1975-213. mg/l Kyrösjärvi, Santanenän S1 happipitoisuudet (kesä) 1975-213 12 1 8 6 4 2 1975 1977 1979 1981 1983 1985 1987 1989 1991 1993 1995 1997 1999 21 23 25 27 29 211 213 1m 1m 15m 2m 25m Kuva 7.2. Aseman Santanenä S1 happitilanne loppukesällä vuosina 1975-213.
19 Pintaveden (1 m) fosforipitoisuuden pitkän ajan (1975-213) keskiarvo on lopputalven ja loppukesän osalta 23 µg/l ja 21 µg/l. Vertikaalisesti pintavedestä mitatut pitoisuudet ovat olleet hieman alempia vesikerroksia suurempia (Kuva 7.3 ja Kuva 7.4). Rehevyystaso on ollut korkeimmillaan 198-luvulla sekä vuonna 213. Kuva 7.3. Kyrösjärven eteläosan (Santanenä S1) fosforipitoisuuksien (1 m) kehitys lopputalvella 1975-213. Kuva 7.4. Kyrösjärven eteläosan (Santanenä S1) fosforipitoisuuksien (1 m) kehitys loppukesällä 1975-213. Fosforipitoisuuden ohella rehevyyttä kuvaava klorofyllipitoisuus vaihteli kesä-elokuussa rehevän veden tasolla (vaihteluväli 1-19 µg/l, n = 3). Syys- ja lokakuussa levää oli tuotantokauden oltua ohi enää vähän (klorofyllipitoisuudet 3,6 µg/l ja 3,3 µg/l).
2 Päällysveden typpitaso oli vuonna 213 keskimääräistä korkeampi. Kaikkiaan typpitaso on ollut korkeimmillaan 2-luvulla (Kuva 7.5 ja Kuva 7.6). Maksimit on todettu talvella pinnassa. Loppukesällä pintaveden typpipitoisuus on ollut lähes säännöllisesti talviaikaa alhaisempi. Nouseva suunta on kuitenkin nähtävissä. Kuva 7.5. Kyrösjärven eteläosan (asema S1) typpipitoisuuksien (1 m) kehitys lopputalvella 1975-213. Kuva 7.6. Kyrösjärven eteläosan (asema S1) typpipitoisuuksien (1 m) kehitys loppukesällä 1975-213.
21 Veden humusleima on vahva. Tämä näkyy korkeahkoina COD Mn -arvoina sekä veden ruskeutena. Veden väri vaihtelee keskiruskeasta tumman ruskeaan, mutta ei voimakkaimpien suovesien tasolle. Vaihtelua voivat aiheuttaa valumaolojen lisäksi metsäojitukset ja muutokset maankäytössä. Vuonna 213 päällysveden COD Mn -arvot olivat keskimääräistä korkeampia kuten typpitasokin. (Kuva 7.7 ja Kuva 7.8). Kuva 7.7. Kyrösjärven eteläosan (asema S1) humuspitoisuuksien kehitys lopputalvella 1975-213. Kuva 7.8. Kyrösjärven eteläosan (asema S1) humuspitoisuuksien kehitys loppukesällä 1975-213.
22 7.2 Kyröskoski Näytteet on otettu virtaavasta vedestä Kyrösjärven luusuasta. Humusta oli vuonna 213 tavanomaista enemmän kuten joissakin muissakin vesistöissä. Ravinteitakin oli enemmän, mikä kieli lisääntyneestä hajakuormituksesta. COD Mn -arvo vaihteli välillä 18-26 mg O 2 /l, typpipitoisuus 8-1 µg/l ja fosforipitoisuus 21-33 µg/l. Fosforipitoisuus oli läpi vuoden luonnontasosta kohonnut. Taso on kuitenkin alhaisempi kuin korkeimmillaan 198-luvulla (Kuva 7.15). Typpitasossa on ollut merkkejä noususta, minkä seurauksena keskimääräinen typpitaso on ollut suurimmillaan 2-luvulla (Kuva 7.16). Hygieeniseltä laadultaan Kyröskosken vesi on hyvää uimavettä. 7.3 Pappilanjoki Veden laatuun vaikuttavat Kyrön kartonkitehtaan ja kunnan jätevedet sekä joen virtaamiin vaikuttava lyhytaikaissäännöstely. Asemien P4 ja S2 velvoitenäytteet on pyritty ottamaan juoksutusten alettua siten, että jätevesitulppa, jota seurataan lyhytaikaissäännöstelyn tarkkailuna, on ehtinyt kulkeutua Kirkkojärveen. Aivan tähän ei kaikkina vuosina ole jokaisella havaintokerralla aina välttämättä päästy. Veden laadun tarkastelun kannalta oleellista on, ettei normaalitilannetta ole. Virtaamaolojen ollessa hyvät jätevesien vesistövaikutukset jäävät melko vähäisiksi. Juoksutuskatkojen aikana jokeen muodostuu jätevesitulppa, jolloin veden laatu on heikompi. Joen puhdistuminen edellyttää juoksutusseisokin jälkeen vähintään 4 tunnin juoksutusta, jotta joki puhdistuu em. jätevesitulpasta. 7.3.1. Pappilanjoki P4 Aseman P4 tulokset kuvaavat kartonkitehtaan vesistövaikutuksia, jotka olivat nähtävissä normaalioloissakin ilman juoksutusseisokin vaikutusta lievänä likaantumisena. Kyröskosken luusuan ja aseman P4 välillä todettiin normaalin velvoitetarkkailun yhteydessä lievää sähkönjohtavuuden nousua. Niukkojen vesitilanteiden vallitessa selviä kuormituspiikkejä voi näkyä normaalitarkkailussakin. Vuoden 213 tuloksissa ei ole nähtävissä voimakkaita kuormituspiikkejä. Ravinnepitoisuuksissa on siis tapahtunut normaalioloissakin nousua. Kokonaisfosforipitoisuuden keskimääräinen nousu on ollut 2-luvulla 5 µg/l. Suurimmillaan se on ollut vuonna 23 (34 µg/l). Typpipitoisuus on noussut keskimäärin 4 µg/l (vuonna 23 jopa 31 µg/l). Happiongelmia ei ole esiintynyt kuten ei lyhytaikaissäännöstelynkään aikana. Kokonaisuutena tulokset osoittavat kartonkitehtaan jätevesien vaikutusten jäävän juoksutusten aikana kohtalaisen vähäisiksi. Toisin sanoen virkistyskäyttöä koskevat vedenlaatuongelmat painottuvat juoksutusseisokkien muodostamiin tilanteisiin. Hygieenisesti vesi pysyi uimakelpoisena. 7.3.2. Pappilanjoen alajuoksu S2 Kartonkitehtaan jätevesien lisäksi asemalla S2 ovat mukana Hämeenkyrön kunnan käsitellyt jätevedet. Virtaamien voimakas vaihtelu huomioiden jätevesien vaikutusaste vaihtelee lievästä voimakkaaseen (juoksutuskatko). Normaalioloissa veden laatu on tyydyttävä tai jopa hyvä, mutta huonompiakin tilanteita esiintyy. HappitiIanteeseen jätevesikuormitus ei vaikuta merkittävästi. Tästä osoituksena Pappilanjoen alajuoksun happikyllästysaste oli maaliskuussa 77 % ja muilla havaintokerroilla yli 8 %.
23 Voimakasta samentumista ei ole viime vuosina todettu. Kiintoaineen määränkin kasvu jokialueella on jäänyt pieneksi Kyrösjärvestä tulevia vesiä mittapuuna käyttäen. Kun Kyrösjärvestä tulleissa vesissä on ollut 2-luvulla kiintoainetta keskimäärin 2,3 mg/l ja keskijuoksulla (asema P4) keskimäärin 2,9 mg/l, niin alajuoksulla vastaava pitoisuuskeskiarvo on 4,2 mg/l. Jokeen kohdistuvan kiintoainekuormituksen ja mahdollisen eroosion vaikutukset jäävät siten tavanomaisella kuormituksella ja normaaleilla virtaamilla melko pieniksi. Kartonkitehtaan alapuoleen verrattuna aseman S2 sähkönjohtavuudet olivat hieman suurempia, joten lieviä lisävaikutuksia Hämeenkyrön kunnan jätevesillä oli. Typpipitoisuus on kohonnut 2- luvulla keskimäärin 6 µg/l ja fosforipitoisuus 3 µg/l. Hämeenkyrön kunnan jätevedet aiheuttavat myös hygieenistä likaantumista (ulosteperäisten bakteerien lisääntymistä). Ravinnepitoisuuksien vaihdellessa virtaamaolojen mukaan oleellisempaa on ehkä se, miksi pitoisuustaso muodostuu Kirkkojärvessä. Virkistyskäytön kannalta Pappilanjoessa merkittävämmässä asemassa uimista ajatellen ovat veden hygieenisen laadun vaihtelu sekä virtauksen voimakkuuden vaihtelut. Vuodelta 28 peräisin olevan uimavesiluokituksen (Sosiaali- ja terveysministeriön päätös 177/28) perusteella uimaveden hygieeninen laatu on erinomainen, jos lämpökestoisia koliformisia bakteereja on alle 5 kpl/dl ja fekaalisia streptokokkeja alle 2 kpl/dl. Hyvän uimavesiluokan rajat ovat vastaavasti 1 kpl/dl ja 4 kpl/dl. Suuremmat bakteerimäärät tekevät veden uimiseen sopimattomaksi. Aiemmassa Sosiaali- ja terveysministeriön päätöksessä 292/96 uimavedelle oli esitetty seuraavat raja-arvot: fekaaliset kolibakteerit < 5 kpl/dl ja fekaaliset streptokokit < 2 kpl/dl. Edelliseen viitaten Pappilanjoen vesi oli vuoden 213 tarkkailukertojen osalta uimakelpoista, vaikka bakteerimäärät kasvoivat havaittavasti alajuoksulla. Lyhytaikaikaissäännöstelyn aikaisia tuloksia käsitellään kohdassa 7.3.3. Tulokset osoittavat edellä esitettyjä voimakkaampia häiriöitä sekä joen uimakelpoisuuteen vaikuttavia hygieenisiä haittoja. 7.3.3. Pappilanjoen veden laatu juoksutuskatkojen aikana Vuotta 213 koskevat tulokset havaintopäiviltä (3 kpl) on esitetty liitteessä 11. Tulokset osoittivat vedensähkönjohtavuuden kohonneen selvästi kartonkitehtaan alapuolella. Myös bakteerien määrä lisääntyi, ei kuitenkaan selvimmin asumajätevesiä indikoivien E. coli bakteerien määrä. Ravinnepitoisuudet nousut olivat myös havaittavissa, mutta voimakkaita piikkejä ei todettu. Hämeenkyrön kunnan jätevedet johdetaan aseman E yläpuolelle ja niiden vaikutus näkyi hygieenisenä likaantumisena E coli bakteerien oltua selvä merkki suolistoperäisestä kuormituksesta. Ravinnepitoisuuksissa tapahtui ajoin nousua, mutta jätevesien kertymistä alusveteen ei todettu. Myös Pappilanjoen alaosan asemalla F ennen Kirkkojärveä todettiin selvää jätevesien vaikutusta osoittaen juoksutuksen aikaista tilannetta heikompia laimennusoloja. Vesi ei ollut elokuussa myöskään uimiseen sopivaa. Kahdella havaintokerralla (15.7.13 ja 26.8.13) näytteet otettiin myös iltapäivällä ns. normaalinäytteinä. Näissä näytteissä alajuoksun happipitoisuus oli hieman korkeampi, sameutta ja kiintoainetta oli hieman enemmän (mihin liittyen fosforia hieman enemmän), sähkönjohtavuus oli alempi, typpeä oli vähemmän ja veden hygieeninen laatu oli parempi. Tässä luvussa on hyödynnetty myös 29.6.213 valmistunutta selvitystä Pappilanjoen tilan tarkastelu vuosina 2-213 ja jätevesien purkupaikkojen siirtämisen mahdolliset vaikutukset veden laatuun (Oravainen ja Mattila 213).
24 7.3.3.1 Happitilanne Pappilanjoen happitilanne on pysynyt koko ajan hyvänä lyhytaikaissäännöstelystä huolimatta sekä joen ylä- että alajuoksulla (Kuva 7.9). Nykyinen juoksutuskäytäntö ei ole tuonut muutoksia aikaisempaan tilanteeseen. Tämä selittyy sillä, että Pappilanjokeen kohdistuva BHK-kuormitus vaikuttaa esim. tasolla 15 kg/d ja keskivirtaamalla (23 m 3 /s) happipitoisuuteen vain,8 mg/l. Juoksutusminimin aikana vaikutus on noin 1-kertainen, mutta siltikin siis vain,8 mg/l. Paine happitaloutta kohtaan on edellisen perusteella vähäinen eikä säännöstely uhkaa kalaston elinoloja. Myöskään jätevesien pohjalle kertymistä ei ole todettu, vaan happitilanne on ollut sama pinnalla ja pohjan läheisyydessä. Kyll. % 12 1 8 6 4 2 PVOKYR B PVOKYR E 6.4.1998 19.7.99 26.6. 3.1. 3.9.1 28.1.2 1.7.2 2.9.2 2.1.3 19.5.3 2.9.3 13.1.3 21.3.4 14.6.4 11.1.4 22.8.5 2.3.6 3.7.6 21.8.6 2.4.7 2.7.7 15.1.7 1.6.9 19.1.9 28.6.1 28.3.11 14.8.11 26.3.12 18.4.13 26.8.13 Kuva 7.9. Erillistarkkailun aikainen happikyllästysaste Pappilanjoessa kartonkitehtaan purkupaikan alapuolella (asema B) ja Hämeenkyrön kunnan purkupaikan alapuolella (asema E) vuosina 1998-213. 7.3.3.2 Sähkönjohtavuus Varsinkin kartonkitehtaan alapuoliselta asemalta (asema B) mitatut sähkönjohtavuusarvot ovat olleet ajoittain suuria, mutta myös Pappilanjoen alajuoksulla (asema E) veden sähkönjohtavuus on ollut suurimmillaan yli kaksinkertainen normaaliin verrattuna. Yläjuoksulla arvot ovat olleet maksimissaan viisinkertaisia (25-3 ms/m). Maksimitaso on laskenut havaittavasti aikaisempaan juoksutuskäytäntöön verrattuna, mutta on edelleen selvästi koholla normaaliin juoksutustilanteeseen verrattuna. Vuoden 213 tarkkailukerroilla ei todettu korkeita sähkönjohtavuuspiikkejä (Kuva 7.1).
25 ms/m 4 35 3 25 2 15 1 5 6.4.1998 19.7.99 26.6. 3.1. 3.9.1 28.1.2 1.7.2 PVOKYR B PVOKYR E Lin. (PVOKYR B) Lin. (PVOKYR E) 2.9.2 2.1.3 19.5.3 2.9.3 13.1.3 21.3.4 14.6.4 11.1.4 Kuva 7.1. Pappilanjoen (1 m) sähkönjohtavuusarvot erillistarkkailun aikana kartonkitehtaan alapuolella (asema B) sekä joen alajuoksulla (asema E) vuosina 1998-213. 22.8.5 2.3.6 3.7.6 21.8.6 2.4.7 2.7.7 15.1.7 1.6.9 19.1.9 28.6.1 28.3.11 14.8.11 26.3.12 18.4.13 26.8.13 7.3.3.3 Veden kiintoainepitoisuus Veden kiintoainepitoisuuksissa on nähtävissä vaihtelua, mutta ei selvää yleistason muutosta (Kuva 7.11). Tilanne ei ole sanottavasti parantunut uudella juoksutuskäytännöllä ja maksimipitoisuudet on tarkkailun puitteissa todettu maaliskuussa 212. Pappilanjokeen kohdistuva kiintoainekuormitus on luokkaa 2-4 kg/d, joka vaikuttaa keskivirtaamalla (23 m 3 /s) kiintoainepitoisuuteen noin,1-,2 mg/l. Juoksutusminimin aikana vaikutus on noin 1-kertainen, mutta silti vain 1-2 mg/l. Näin ollen kovin suuret muutokset eivät ole mahdollisia. mg/l 16 14 12 1 8 6 4 2 6.4.1998 19.7.99 26.6. 3.1. 3.9.1 28.1.2 PVOKYR B PVOKYR E Lin. (PVOKYR B) Lin. (PVOKYR E) 1.7.2 2.9.2 2.1.3 19.5.3 2.9.3 13.1.3 21.3.4 14.6.4 11.1.4 Kuva 7.11. Pappilanjoen (1 m) kiintoainepitoisuudet erillistarkkailun aikana kartonkitehtaan alapuolella (asema B) sekä joen alajuoksulla (asema E) vuosina 1998-213. 22.8.5 2.3.6 3.7.6 21.8.6 2.4.7 2.7.7 15.1.7 1.6.9 19.1.9 28.6.1 28.3.11 14.8.11 26.3.12 18.4.13 26.8.13
26 7.3.3.4 Typpiyhdisteiden pitoisuudet Suurimmat yläjuoksun (asema B) typpipitoisuudet on mitattu tarkkailun alkuvuosina (Kuva 7.12). Vuosien 25 ja 26 tulokset kuvaavat tilannetta, jossa kuormitustaso oli alhaisempi kuin tätä edeltäneinä vuosina. Korkeimmillaan typpikuormituksen taso on ollut vuosina 22 ja 23, mikä ei kuitenkaan ole erotettavissa tuloksista. Vuoden 212 korkeat typpipitoisuudet osoittavat tilanteen pysyneen suunnilleen ennallaan, vaikka vuonna 213 ei todettu suuria typpipitoisuuksia. Hämeenkyrön kunnan alapuolen typpitasossa ei ole tapahtunut tarkkailujakson aikana pysyvää muutosta. Ammoniumtypen esiintyminen vesistössä painottuu Pappilanjoen alajuoksulle kuvastaen kunnan jätevesien tämän hetkisen typpikuormituksen ammoniumtyppipainotteisuutta (Kuva 7.13). Yläjuoksulla on havaittu kaksi ammoniumtyppimaksimia viime vuosina (6.9.21 ja 9.7.212). Pappilanjokeen kohdistuva typpikuormitus vaikuttaa tasolla 1 kg/d ja keskivirtaamalla (23 m 3 /s) typpipitoisuuteen noin 5 µg/l. Juoksutusminimin aikana vaikutus on noin 1-kertainen eli 5 µg/l. Näin ollen typpipitoisuus voi alajuoksulla jopa kaksinkertaistua Kyröskoskeen verrattuna. Noususta noin 2 µg/l (4 % typpikuormasta tulee yläjuoksulle) tapahtuu yläjuoksulla. Juoksutuskäytännön muutos ei ole vaikuttanut selkeästi typpipitoisuuksiin. Typpitaso kohosi vuosina 27-28 ja uudelleen vuonna 211-212 hajakuormituksen lisääntymisen takia. Hajakuormituksen muutos näkyy selvästi Kyröskoskessakin. Alajuoksulla useina vuosina todettavissa ollut selkeä ammoniumtyppipitoisuuden nousu (3-5 µg/l) on ollut laskennallista tasoa vastaava, tosin vuonna 213 alajuoksun typpitaso oli säännöstelytarkkailun puitteissa luokkaa 2 µg/l. µg N/l 18 16 14 12 1 8 6 4 2 6.4.1998 19.7.99 26.6. 3.1. 3.9.1 PVOKYR B PVOKYR E Lin. (PVOKYR B) Lin. (PVOKYR E) 28.1.2 1.7.2 2.9.2 2.1.3 19.5.3 2.9.3 13.1.3 21.3.4 14.6.4 11.1.4 Kuva 7.12. Pappilanjoen (1 m) typpipitoisuudet erillistarkkailun aikana kartonkitehtaan alapuolella (asema B) sekä joen alajuoksulla (asema E) vuosina 1998-213. 22.8.5 2.3.6 3.7.6 21.8.6 2.4.7 2.7.7 15.1.7 1.6.9 19.1.9 28.6.1 28.3.11 14.8.11 26.3.12 18.4.13 26.8.13 8 7 6 5 4 3 2 1 6.4.1998 µg NH4-N/l 19.7.99 26.6. 3.1. 3.9.1 PVOKYR B PVOKYR E Lin. (PVOKYR B) Lin. (PVOKYR E) 28.1.2 1.7.2 2.9.2 2.1.3 19.5.3 2.9.3 13.1.3 21.3.4 14.6.4 11.1.4 Kuva 7.13. Pappilanjoen (1 m) ammoniumtyppipitoisuudet erillistarkkailun aikana kartonkitehtaan alapuolella (asema B) sekä joen alajuoksulla (asema E) vuosina 1998-213. 22.8.5 2.3.6 3.7.6 21.8.6 2.4.7 2.7.7 15.1.7 1.6.9 19.1.9 28.6.1 28.3.11 14.8.11 26.3.12 18.4.13 26.8.13