Luodonjärven ja Öjanjärven tarkkailutulokset vuonna 2012

Luodonjärven ja Öjanjärven tarkkailutulokset vuonna 2012 Foto: Eeva-Kaarina Aaltonen Hanna Mäntynen Marjo Kalliolinna Pietarsaari 2013

2 SISÄLTÖ 1. TARKKAILUN PERUSTE... 3 2. TARKKAILUN SUORITUS... 3 3. TAUSTATIEDOT... 5 3.1 Tutkimusalue ja havaintopisteet... 5 3.2 Sää- ja vesiolot vuonna 2012... 8 3.3 Virtaamat, juoksutukset ja pinnankorkeudet vuonna 2012... 8 4. VEDENLAATUTULOKSET JA NIIDEN TARKASTELU... 11 4.1 Aineisto... 11 4.2 Luodon-Öjanjärveen laskevat joet vuonna 2012... 11 4.2.1. Jokien veden laatu... 11 4.2.2. Ainevirtaamat... 13 4.3 Luodonjärven veden laatu vuonna 2012... 16 4.3.1. Talvi... 16 4.3.2. Avovesiaika... 17 4.4 Öjanjärven vedenlaatu vuonna 2012... 20 4.4.1. Talvi... 20 4.4.2. Avovesiaika... 21 4.5 Elokuun näytteenottokierroksella määritetyt metallipitoisuudet... 24 4.6 Luodon-Öjanjärven veden laadun kehittyminen... 26 4.6.1. Luodonjärvi... 26 4.6.2. Öjanjärvi... 31 5. POHJAELÄINTULOKSET (NYMAN 2013)... 36 5.1 Menetelmät... 36 5.2 Tulokset... 36 6. KALATALOUSTARKKAILU... 38 6.1 Vuosittainen tiedonkeruu... 38 6.2 Kalateiden toimintaedellytysten tarkastelu... 40 7. TIIVISTELMÄ... 43 8. VIITTEET... 46 9. LIITTEET... 48

LUODON- ÖJANJÄRVEN TARKKAILUTULOKSET VUONNA 2012 3 1. TARKKAILUN PERUSTE Luodonjärvi on padottu merestä vuonna 1962 Pietarsaaren seudun teollisuuden ja Pietarsaaren kaupungin raakavesialtaaksi. Öjanjärvi puolestaan on padottu merestä vuonna 1969 Ykspihlajan teollisuuden ja Kokkolan kaupungin vedensaannin turvaamiseksi. Voimassa olevien päätösten mukaisesti vettä saadaan johtaa Luodonjärvestä enintään 5 m 3 /s ja Öjanjärvestä enintään 1 m 3 /s. Lisäksi 7.9.1972 annetun lisäluvan perusteella Öjanjärvestä saa ottaa lisävettä 0-5 m 3 /s silloin, kun se muuten menisi ohijuoksutuksena mereen. Länsi-Suomen Vesioikeus on päätöksellään 33/1982 C (2.6.1982) vahvistanut erillissopimuksen, jonka mukaan Luodonjärven kiintiöstä voidaan juoksuttaa korkeintaan 2 m 3 /s Öjanjärven kautta. Päätös on voimassa toistaiseksi. Länsi-Suomen vesioikeuden päätöksessä 96/ 1969 (24.11.1969) Luodonjärven säännöstely oli sidottu meriveden pinnankorkeuteen ja Öjanjärven säännöstely noudatti Luodonjärven säännöstelyä. Luodon- Öjanjärven säännöstelyä muutettiin 1.5.1998 lähtien Länsi-Suomen vesioikeuden päätöksellä 56/ 1996/ 3 (26.6.1996), jota Vesiylioikeus on päätöksellään 19.9.1997 (VYO 106/ 1997) muuttanut joiltakin osin. Näissä Luodon-Öjanjärven säännöstely on irrotettu meriveden pinnankorkeudesta. Säännöstelyluvan (LSY 58/2009/3, 30.11.2009 ja VHO 11/0202/1, 21.7.2011) haltija on kuntien muodostama Luodon-Öjanjärven säännöstely-yhtiö. Luvan haltijan on viimeistään 31.12.2025 saatettava vireille hakemus lupamääräysten tarkistamiseksi. Luvan haltijan on tarkkailtava säännöstelyn vesistövaikutuksia ja vaikutuksia kalakantoihin ja kalastukseen lupamääräyksestä 5) ilmenevällä tavalla. Luodon-Öjanjärven säännöstely-yhtiö on sopinut säännöstelyn vaikutusten tarkkailuvelvoitteiden hoitamisesta yhdessä UPM Kymmene Oyj:n ja Öjanjärven säännöstely-yhtiön kanssa. Ensimmäinen yhteinen tarkkailuohjelma on päivätty 31.3.1998 (Aaltonen 1998) säännöstelymuutoksen tultua lainvoimaiseksi. Tarkkailua toteutettiin erinäisin täsmennyksin ja muutoksin tuon ohjelman mukaisesti vuosina 1998-2011. Nykyisen säännöstelyluvan tultua lainvoimaiseksi vuoden 2011 lopulla, laadittiin uusi tarkkailusuunnitelma jaksolle 2012 2016 (Aaltonen 2012), jonka Etelä-Pohjanmaan ELY-keskus on hyväksynyt päätöksellään EPOELY/112/07.00/2010 (22.5.2012). Kalataloustarkkailun ohjelma on hyväksytty erillisessä lupaprosessissa, josta Länsi-Suomen ympäristölupaviraston on antanut päätöksensä 59/2009/3 30.11.2009 ja Vaasan hallinto-oikeus vahvistanut 11/0700/2 (24.10.2011). 2. TARKKAILUN SUORITUS Vuonna 2012 Luodon-Öjanjärven tarkkailua toteutettiin ensimmäistä vuotta uuden tarkkailuohjelman (Aaltonen 2012) mukaisesti, joka noudattelee pitkälti vanhaa ohjelmaa. Suurin muutos on, että nyt tehdään neljän laajan näytteenottokierroksen lisäksi kolme avovesiajalle sijoittuvaa rehevöitymistarkkailuun liittyvää havaintokierrosta, jolloin vesinäytteet otetaan vain 1 m ja 0-2 m pintavedestä. Lisäksi kiintoainemääritys on poistettu analyysivalikoimasta. Uuteen tarkkailuohjelmaan (Aaltonen 2012) sisältyy veden laadun tarkkailun lisäksi lupamääräysten edellyttämät vedenkorkeuden ja virtaaman, vesikasvillisuuden, linnuston, pohjaeläinten ja kalatalouden tarkkailu. Vedenkorkeus ja virtaamat Vedenkorkeutta mitataan Luodonjärven puolella jatkuvatoimisesti Storströmmenin mareografilla sekä Öjanjärven puolella Reipskärin automaattisella vedenkorkeusmittarilla. Näiltä asemilta vedenkorkeustiedot lasketaan vuorokausikeskiarvoiksi ja raportoidaan kuukausittain.

4 Yleisön luettavissa olevia mitta-asteikkoja on Hickarössä, Gertrudsin sillalla, Ähtävänjoen ja Purmonjoen suulla sekä Kruunupyyn puolella Hästössä. Tässä raportissa esitetään Storströmmenin vedenkorkeus sekä meriveden korkeus vuonna 2012 (kuva 5). Virtaamat mereen (Hästgrundet, Gertruds ja kalatiet) on laskettu UPM Kymmene Oy:n automaattisesti mittaamien vedenkorkeustietojen sekä säännöstelyluukkujen aukioloaikojen perusteella (kuvat 3 ja 4, liite 2). Vesikasvillisuus Kolmella eri rannalla (Sandgrundet, Svartvattugrundet ja Lilla Kalvholmen) on tehty vesikasvillisuusselvitys yhteensä viisi kertaa vuodesta 1998 lähtien (Nyman 1998, 1999, 2000, 2003 ja 2008). Rantakasvillisuuden kartoitus tehdään seuraavan kerran vuonna 2014, jolloin tehdään myös laaja kasvillisuuskartoitus. Linnusto Laajat linnustoselvitykset on tehty vuosina 1999 ja 2005 (Hannila 2002 ja 2006). Vuonna 1998 Keski- Pohjanmaan lintutieteellinen yhdistys teki suppeamman linnustoselvityksen, josta laadittiin erillinen raportti (Hannila 1999). Linnustoselvitys tehdään seuraavan kerran vuonna 2014. Pohjaeläimet Vuosittaiset pohjaeläinnäytteet on ottanut, käsitellyt ja raportoinut Curt Nyman. Pohjaeläintutkimusten tuloksista julkaistusta erillisestä raportista (Nyman 2013) esitetään lyhyt yhteenveto tässä raportissa. Laaja pohjaeläinkartoitus on tehty vuonna 2005 (Nyman 2005) ja se tehdään seuraavan kerran vuonna 2014. Veden laatu Luodonjärvestä otetaan vesinäytteet kolmelta syvännehavaintopaikalta (L9, L10 ja L11) ja Öjanjärvestä kuudelta havaintopaikalta (Ö1 Ö6). Tarkkailuohjelmaan sisältyy lisäksi havaintopaikat ns. Luodonjärven kanavassa (Ö7), Luodon-Öjanjärveen laskevissa joissa (L1, L2, L3 ja L4) ja säännöstelypadoilla (L5 ja L6). Näytteenotto ja analysointi jaksolla 2012 2015 (optio 2016) on tilattu Nablabs Oy:ltä. Vuoden 2012 analyysitulokset on esitetty liitteissä 3 ja 4. Kalakannat ja kalasto Norra svenska fiskeområdet on kerännyt tiedot alueen kalastajien määrästä, käytetyistä pyydyksistä ja saadusta saaliista (Wistbacka 2013). Kalastustiedustelun tulokset on esitetty tässä raportissa. Luodonjärvellä on tehty syyskesällä 2009 myös koekalastus, jonka tulokset on koottu erilliseen raporttiin (Tikkanen 2010). Kalastustiedustelu tehdään seuraavaksi vuodenvaihteessa 2012/2013 ja koekalastukset syksyllä 2013. Kalateiden toimivuus Norra svenska fiskeområdet selvitti koekalastusten avulla Gertrudsin ja Reipsin kalateiden toimivuutta vuonna 1998 (Wistbacka 1998). Selvityksen tulosten perusteella Gertrudsin kalatietä kunnostettiin siten, että kalojen kulku suurten virtaamien aikana helpottuisi. Selvitys uusittiin vuosina 2003 2004

5 (Wistbacka 2004). Storströmmenin kalatien toimivuusselvitys on tehty vuonna 2005 (Keränen 2005) ja Bågastin (ent. Kräkilä) kalatien toimivuutta on selvitetty syksyllä 2009 ja 2010 (Keränen 2009 ja 2010). Selvitysten loppuraportti on julkaistu vuonna 2011 (Keränen 2011). Säännöstelyn vaikutusta kalateiden toimintaedellytyksiin selvitetään vuosittain vedenkorkeus- ja kalateiden aukiolotietojen perusteella. Raportointi Raportointi suoritetaan voimassa olevan tarkkailuohjelman mukaisesti. Tässä raportissa käsitellään veden laadun, pohjaeläintutkimusten ja kalataloustarkkailun vuosittaisen tiedonkeruun tulokset vuodelta 2012 sekä verrataan tuloksia aiempien vuosien tarkkailuaineistoon. Raportin on laatinut Pohjanmaan vesi ja ympäristö ry. Edellinen laaja vedenlaadun yhteenvetoraportti on tehty vuosien 1989 1995 tuloksista (Kalliolinna 1996). Vuonna 2010 valmistui kalataloudellisten vahinkojen arviointiin tarkoitettu raportti Luodonjärven vedenlaadun muutoksista vuosina 1977 2009 (Kalliolinna ym. 2010). Vuonna 2012 puolestaan valmistui selvitys Öjanjärven veden laatuun vaikuttavien tekijöiden selvitys ja haittojen vähentämistoimenpiteet. jossa tarkastellaan mm Öjanjärven vesitasetta ja juoksutuksia, päivitettyä kuormitusselvitystä, happamuuden torjuntaa sekä vesiensuojelua ja -hoitoa edistäviä toimia (Nyman 2012). 3. TAUSTATIEDOT 3.1 Tutkimusalue ja havaintopisteet Kokkolan ja Pietarsaaren välissä sijaitseva Luodonjärvi on merenlahdista pengertämällä vuonna 1962 muodostettu tekojärvi, joka ulottuu lisäksi Pedersören, Kruunupyyn ja Luodon kuntien alueille. Luodonjärvi on yhteydessä vuonna 1969 rakennettuun, pienempään Öjanjärveen noin 400 metriä pitkän kanavan välityksellä. Kanava kulkee Långön eteläpäästä Gåsörenin kannaksen kautta Öjanjärven Jouxfjärdeniin. Öjanjärven Bysundetin puoli puolestaan on yhteydessä Laajalahteen Boholmenin kanavan välityksellä. Luodon-Öjanjärveen laskevien jokien valuma-alue on yhteensä 3 973 km 2 ja järvialtaiden valuma-alue 410 km 2. Luodonjärven ja Öjanjärven tarkemmat hydrologiset tiedot on koottu taulukkoon 1. Luodonjärveen laskevien Kruunupyynjoen, Ähtävänjoen, Purmonjoen ja Kovjoen hydrologiset tiedot puolestaan on esitetty taulukossa 2. Taulukko 1. Luodonjärven ja Öjanjärven hydrologiset tiedot (Palko ym. 1987, Tana & Langi 1987). Luodonjärvi Öjanjärvi Yhteensä Valuma-alue 4 280 km 2 Pinta-ala 73 km 2 12 km 2 85 km 2 Tilavuus 168 milj. m 3 27 milj. m 3 195 milj. m 3 Keskisyvyys 2,6 m 1,6 m 2,3 m Maksimisyvyys 10 m 9 m Taulukko 2. Luodonjärveen laskevien jokien hydrologiset tiedot (Vesihallitus 1984, Ekholm 1993).

6 Virtaama m 3 /s Järvisyys Valuma-alue MHQ MQ MNQ % F km 2 Kovjoki 20 2,4 0,1 0,7 292 Purmonjoki 60 6,9 0,8 2,4 864 Ähtävänjoki 34 15,8 5,6 9,8 2 054 Kruunupyynjoki 46 6,1 0,9 2,8 788 Joet yhteensä 160 31,2 7,4 3 998 Luodon-Öjanjärven vedet purkautuvat mereen Hästgrundetin ja Gertrudsin patoluukkujen kautta. Lisäksi järven ja meren välisessä penkereessä on neljä venesulkua (Hästgrundet, Gertruds, Palma ja Kräkilä). Luodonjärvellä on toimivat kalatiet Gertrudsissa ja Storströmmenissä. Öjanjärven puoleinen Bågastin (ent. Kräkilä) kalatie on rakennettu uudestaan vuonna 2008 ja sen toimivuutta on testattu vuosina 2009 ja 2010 (Keränen 2009 ja 2010). Nymanin (2012) mukaan virtaama Luodonjärvestä Öjanjärveen on noin 52 milj. m 3 /vuosi, eli kolme kertaa enemmän kuin Rantalan (1991) taselaskelmissa. Öjanjärvestä ei myöskään enää virtaa vettä Luodonjärveen. Lisäksi veden viipymä on 1990-luvusta puolittunut yhdeksästä kuukaudesta noin neljään ja puoleen kuukauteen. Viipymä Bysundetin puolella on huomattavasti pienempi kuin Laajalahdella, koska suurin osa Luodonjärven ja Kruunupyynjoen vedestä kulkee Bysundetin kautta (Leiviskä 1993). Luodonjärven puolella on yhteensä yhdeksän näytepistettä (taulukko 3), joista neljä on järveen laskevissa joissa (L 1 L 4), kaksi patoluukkujen lähellä (L 5 ja L 6A), yksi Luodonjärven syvänteessä (L 9) ja kaksi järven selillä (L 10 ja L 11). Luodonjärven Hästgrundetin havaintopaikka (L 6) siirrettiin vuonna 1997 Lammassaaren salmeen (L 6A), sillä uusi havaintopaikka kuvaa paremmin Luodonjärvestä purkautuvan veden laatua. Öjanjärven tarkkailuun tuli vuonna 1998 uutena havaintopaikkana Boholmenin kanava (Ö 2). Nykyisin Öjanjärven puolella on yhteensä seitsemän näytepistettä, joista yksi on Luodonjärveen johtavassa kanavassa (Ö 7), yksi Laajalahtea ja Bysundetia yhdistävässä Boholmenin kanavassa (Ö 2) ja viisi järven selillä (Ö 1 ja Ö 3 Ö 6). Tutkimusalue ja veden laadun tarkkailun havaintopisteet on esitetty kuvassa 1. Taulukko 3. Luodon-Öjanjärven vedenlaadun tarkkailun havaintopisteet vuonna 2012 Näytepiste tunnus kok.syv (m) koordinaatit (KKJ) Luodonjärveen laskevat joet Kovjoki/Bockholmskanalen L 1 2,9 7062550 2439450 Luodonjärveen laskevat joet Purmonjoki L 2 3,7 7060700 2441100 Luodonjärveen laskevat joet Ähtävänjoki L 3 3,0 7060440 2441500 Luodonjärveen laskevat joet Kruunupyynjoki L 4 3,3 7072000 2450120 Luodonjärvi Gertruds L 5 7,1 7078070 2439200 Luodonjärvi Lammassaaren salmi L 6A 2,6 7066820 2438750 Luodonjärvi Kalvholmsfjärden Korsskäret L 9 10,1 7077300 2442200 Luodonjärvi Mörtgrundet L 10 4,0 7072350 2442350 Luodonjärvi Gloskärsfjärden/Admiral L 11 3,5 7069100 2439400 Öjanjärvi Jouxfjärden Ö 1 1,7 7075450 2448100 Öjanjärvi Boholmenin kanava Ö 2 1,7 7075610 2450230 Öjanjärvi Laajalahti, eteläinen Ö 3 1,8 7076750 2451000 Öjanjärvi Laajalahti, pohjoinen Ö 4 6,7 7078800 2450900 Öjanjärvi Bysundetin salmi Ö 5 7,4 7079280 2447090 Öjanjärvi Träskminnsviken Ö 6 3,6 7082000 2449250 Öjanjärvi Luodonjärveen johtava kanava Ö 7 2,0 7075040 2447220 Öjanjärvi Sundbäcken, pumppausasema S 1 0,6 7058696 2440923

7 Kuva 1. Luodon-Öjanjärven vedenlaadun tarkkailun havaintopisteet.

3.2 Sää- ja vesiolot vuonna 2012 8 Talvi 2011/2012 oli tavanomaista lämpimämpi, vain helmikuun 2012 ollessa tavallista kylmempi ja runsassateinen (kuva 2). Tammikuussa sademäärä ja keskilämpötila olivat tavanomaisella tasolla. Helmikuun alussa oli kova pakkaskausi, joka laski koko kuukauden keskilämpötilan noin 2 astetta keskimääräistä kylmemmäksi. Lähes kaksinkertainen sademäärä kasvatti lumipeitettä. Maaliskuu oli tavanomaista lämpimämpi ja silloin satoi vain puolet normaalista. Huhti - toukokuussa satoi runsaasti, lämpötilan ollessa hieman keskimääräistä viileämpi. Kesäkuukausien lämpötilat puolestaan olivat hyvin lähellä tavanomaista tasoa. Kuukausisadanta oli heinäkuussa keskimääräistä vähäisempi, kun taas elokuussa sademäärä oli kaksinkertainen normaaliin verrattuna. Syksy oli hieman keskimääräistä lämpimämpi ja lokakuussa sademäärä oli yli kaksinkertainen normaaliin verrattuna. Marraskuu oli hieman keskimääräistä kuivempi ja lämpimämpi. Joulukuu puolestaan oli erittäin kylmä, sademäärän ollessa aavistuksen pitkän aikavälin tasoa suurempi. Kuva 2. Kuukauden sadesumma Korplaxissa vuonna 2012 sekä pitkän aikavälin (1981-2010) keskiarvot ja kuukauden keskilämpötila Kruunupyyssä vuonna 2012 sekä pitkän aikavälin keskiarvot (1971-2000) (Ilmatieteen laitos 2012). 3.3 Virtaamat, juoksutukset ja pinnankorkeudet vuonna 2012 Luodon-Öjanjärveen laskevista joista Ähtävänjoen ja Kruunupyynjoen virtaamat mitataan ja muiden jokien virtaamat on laskettu Kruunupyynjoen virtaamista, jokien valuma-alueiden kokojen suhteessa. Laskennassa on käytetty Kruunupyynjoen virtaamia, koska joen valuma-alueen järvisyys vastaa parhaiten Purmonjoen ja Kovjoen järvisyyttä (taulukko 2). Ähtävänjoen keskivirtaama Herrforsissa oli 24,4 m 3 /s, ollen edellisvuotta suurempi ja selvästi pitkän aikavälin keskimääräistä virtaamaa (14,5 m 3 /s) korkeammalla tasolla (liite 1). Keväällä joen virtaama kääntyi nousuun maaliskuussa ja kasvoi aina toukokuulle asti (kuva 3). Kruunupyynjoen virtaamat olivat korkeimmillaan huhti - toukokuussa ja suurimmat virtaamat (46,9 m 3 /s) mitattiinkin kuun vaihteessa. Joen virtaama laski kuitenkin selvästi Ähtävänjoen virtaamaa nopeammin kevään huipun jälkeen. Kesäaikana elokuun suuri sademäärä näkyi molempien jokien virtaamissa, jotka nousivat selvästi. Suurimmillaan Ähtävänjoen virtaama (38,5 m 3 /s) oli marraskuun alussa, joen keksimääräisten virtaamien ollessa sekä loka- että marraskuussa huomattavasti tavanomaista korkeampia. Kruunupyynjoen syksyn virtaamahuippu puolestaan ajoittui lokakuulle ja oli selvästi toukokuussa mitattua virtaamaa alhaisempi.

9 Kuva 3. Kruunupyynjoen ja Ähtävänjoen kuukausikeskivirtaamat vuonna 2012 sekä Ähtävänjoen pitkän aikavälin keskiarvot (1991-2000) (Etelä-Pohjanmaan ELY-keskus 2012) ja Luodonjärveen laskevien jokien kuukausikeskivirtaamat vuonna 2012 sekä pitkän aikavälin (1996-2007) keskiarvot (Etelä-Pohjanmaan ELY-keskus 2010). Luodon-Öjanjärveen jokien kautta laskeva tulovirtaama vuonna 2012 on esitetty kuvassa 3. Vuonna 2012 Ähtävän-, Kruunupyyn-, Purmon- ja Kovjoen laskennallinen tulovirtaama järveen oli yhteensä 49,5 m 3 /s, ollen selvästi edellisvuotta suurempi. Korkeimmillaan tulovirtaama oli toukokuussa; elo- ja lokakuun virtaamien ollessa keskimääräiseen tulovirtaamaan nähden korkeimpia. Ainoastaan joulukuussa jokien yhteenlaskettu virtaama jäi selvästi tavanomaista pienemmäksi. Vuonna 2012 Luodon-Öjanjärven juoksutus mereen oli keskimäärin 45,8 m 3 /s, mikä on yli 80 % enemmän kuin vertailujaksolla 1999 2005 keskimäärin (25,4 m 3 /s) (liite 2). Ainoastaan helmi- ja joulukuussa vettä johdettiin mereen keskimääräistä vähemmän ja helmikuussa vettä juoksutettiinkin pelkästään kalateiden kautta (kuva 4). Kaikkein suurimmillaan juoksutukset olivat tavanomaiseen tapaan huhtikuussa. Kesällä elokuiset sateet nostivat jokien virtaamat poikkeuksellisen korkeiksi, minkä vuoksi myös juoksutukset olivat moninkertaisia tavanomaiseen verrattuna. Myös syys-, loka- ja marraskuussa juoksutukset pysyivät suurina, ollen noin kaksinkertaisia pitkän aikavälin keskimääräiseen tasoon nähden. Vuonna 2012 juoksutuksista 50 % tapahtui Hästgrundetin, 33 % Gertrudsin ja 17 % kalateiden kautta. Kuva 4. Luodonjärvestä Hästgrundetin ja Gertrudsin sekä kalateiden (Gertruds, Stotströmmen ja Bågast) kautta juoksutetut vesimäärät kuukausittain vuonna 2012 sekä pitkän aikavälin (1999-2005) keskiarvot.

10 Luodon-Öjanjärven pinnankorkeus Storströmmenissä sekä meriveden pinnankorkeus (N 60 järjestelmä) vuonna 2012 on esitetty kuvassa 5. Luodon-Öjanjärven säännöstelyä muutettiin 1.5.1998 lähtien siten, että järven tavoitekorkeus on N 60 -järjestelmässä välillä +10 +20 cm, mikä on noin 15 cm aiempaa korkeampi. Vuonna 2012 Luodon-Öijanjärven pinnankorkeus pysytteli pääsääntöisesti tavoitekorkeudella (taulukko 4) Alkuvuodesta järven pinnankorkeus oli kuitenkin huomattavasti tavoitekorkeutta korkeammalla tasolla, ollen tammikuun alkupuolella peräti +45 cm. Muut vuoden 2012 aikana tapahtuneet tavoitekorkeuden ylitykset olivat huomattavasti vähäisempiä, eikä tavoitekorkeuden alituksia ollut lainkaan vuonna 2012. Syksyä kohden pinnankorkeus kääntyi taas nousuun ja syys- marraskuun aikana järven pinnankorkeus ylitti tavoitetason yhteensä 18 päivänä. Tavoitekorkeuden ylityksiä oli vuonna 2012 yhteensä 45:nä päivänä (12 %), mikä on huomattavasti enemmän kuin vuosina 1998 2005 keskimäärin (>+20 cm 5 %). Pinnankorkeuden ylitykset johtuivat kuitenkin pääsääntöisesti korkeasta merivedenpinnan tasosta. Tavoitekorkeuden alituksia (< +10 cm) puolestaan on ollut pitkällä aikavälillä keskimäärin 21 % vuodessa (Aaltonen ym. 2006). Kuva 5. Luodon-Öjanjärven pinnankorkeus ja meriveden pinnankorkeus Storströmmenissä vuonna 2012. Kuvassa on esitetty myös Hästgrundetin ja Gertrudsin patoluukkujen sekä kalateiden juoksutukset. Taulukko 4. Luodon-Öjanjärven pinnankorkeus kuukausittain vuonna 2012. Vuosi 2012 pinnankorkeus > +20 cm pinnankorkeus +10 cm +20 cm pinnankorkeus < +10 cm päiviä (d) korkeus (cm) päiviä (d) korkeus (cm) päiviä (d) korkeus (cm) tammikuu 16 21-45 15 15 20 - - helmikuu 3 21-22 26 15 19 - - maaliskuu - - 31 15 16 - - huhtikuu 3 21-22 27 15 20 - - toukokuu 5 21-24 26 15 19 - - kesäkuu - - 30 14 17 - - heinäkuu - - 31 12 17 - - elokuu - - 31 16 19 - - syyskuu 4 22-24 26 16 20 - - lokakuu 7 21-24 24 17 20 - - marraskuu 7 21-24 23 16 20 - - joulukuu - - 31 16 17 - - yht 45 321 0 % 12,3 87,7 0

4. VEDENLAATUTULOKSET JA NIIDEN TARKASTELU 4.1 Aineisto 11 Tarkastelussa käytetään Nab Labs Oy:n ottamien ja analysoimien näytteiden tarkkailutuloksia (liitteet 3 ja 4). Talvinäytteet otettiin maaliskuussa jääpeitteen alta. Avovesiaikana näytteenottokertoja oli yhteensä kuusi, joista viisi ajoittui touko - elokuulle ja yksi lokakuulle. Luettelot käytetyistä menetelmistä on koottu liitteeseen 11. Raporttiin on myös liitetty tehtaiden raakavesitulokset Luodonjärvestä (UPM Kymmene Oyj), Öjanjärvestä (Kokkola Power Oy) ja Ähtävänjoesta (Pietarsaaren Vesi) vuodelta 2012 (liitteet 5-7). 4.2 Luodon-Öjanjärveen laskevat joet vuonna 2012 4.2.1. Jokien veden laatu Kaikkien Luodon-Öjanjärveen laskevien jokien vedet ovat happamia, väriltään tummia sekä erittäin rautaja ravinnepitoisia. Ähtävänjoessa veden laatu on yleensä ollut paras, sillä vesistön järvet tasaavat ja parantavat jokiveden laatua. Heikoin veden laatu on tavallisesti ollut Kovjoessa. Luodon-Öjanjärveen laskevien jokien vedenlaatu oli vuonna 2012 edellisvuotta heikompi. Yleisesti ottaen Kovjoen, Purmonjoen ja Kruunupyynjoen keskimääräinen vedenlaatu oli vuonna 2012 hyvin samaa tasoa keskenään (taulukko 5). Kokonaistyppipitoisuudet vaihtelivat välillä 1343 1657 µg/l, ollen korkeimmat Purmonjoessa ja Kovjoessa. Kokonaisfosforipitoisuus (77 99,4 µg/l) puolestaan oli Kruunupyynjoessa korkein. Kaikkien kolmen joen vedet olivat myös sameita (9,8 14,8 FTU) ja erittäin rautapitoisia (4,35 5,25 mg/l), Kovjoen ollessa jokivesistä sekä samein että rautapitoisin. Myös jokivesien keskimääräiset väriluvut olivat korkeita (311 368 mgpt/l), Kruunupyynjoen väriluvun ollessa korkein. Purmonjoessa vesi oli keskimääräisesti happaminta ja joen alkaliniteetti, eli puskurikyky, jäikin ainoana hieman alle tyydyttävän rajan, ollen vain välttävällä tasolla. Myös Kovjoen vesi oli lähes yhtä hapanta ja jokiveden alkaliniteettiarvokin oli vain hieman yli tyydyttävän rajan. Ähtävänjoen vedenlaatutulokset poikkesivat selvästi muiden jokien keskimääräisestä vedenlaadusta ja Ähtävänjoen vesi oli lähes kaikkien muuttujien suhteen laadultaan parasta. Taulukko 5. Luodon-Öjanjärveen laskevien jokien keskimääräinen vedenlaatu vuonna 2012. Kunkin vedenlaatuparametrin paras arvo on osoitettu vihreällä ja heikoin punaisella värillä ph Alkaliniteetti Asiditeetti Sameus Väri* Rauta Fosfori Typpi mmol/l mmol/l FTU mgpt/l mg/l µg/l µg/l Kovjoki L 1 6,0 0,105 0,308 14,8 336 5,25 77,0 1643 Purmonjoki L 2 5,8 0,093 0,295 9,8 311 4,35 87,0 1657 Ähtävänjoki L 3 6,7 0,175 0,133 4,2 121 1,43 39,6 856 Kruunupyynjoki L 4 6,3 0,180 0,245 12,1 368 4,85 99,4 1343 *komparaattori Näytteenottokerroittain tarkasteltuna Ähtävänjoen vedenlaatu oli kaikkien parametrien suhteen huomattavasti tasaisempaa kuin muissa joissa. Ähtävänjoen ph-arvot olivat kaikilla vuoden 2012 näytteenottokerroilla korkeimpia, jokiveden ollessa pääsääntöisesti vain lievästi hapanta tai lähes neutraalia (kuva 6). Muiden Luodon-Öjanjärveen laskevien jokien vesi oli pääsääntöisesti hapanta. Maaliskuun näytteissä pharvojen vaihtelu eri jokien välillä oli vähäisintä. Purmonjoen ja Kovjoen vesi oli lähes kaikkina näytteenottoajankohtina happamampaa kuin Kruunupyynjoessa. Kaikkein happaminta vesi oli toukokuun näytteenottokerralla Purmonjoessa (ph 5,5).

12 Jokivesien puskurikyvyn vaihtelut olivat alkaliniteettiarvojen perusteella suurimmillaan maalis- ja toukokuun näytteenottokertojen välillä. Kaikkien jokien puskurikyky oli paras maaliskuun näytteenottokerralla ja heikoin toukokuussa. Kevään sulamisvesien vaikutuksesta erityisesti Purmonjoen, Kruunupyynjoen ja Kovjoen puskurikyky laski huomattavasti toukokuun näytteenottokerralla. Ähtävvänjoen puskurikyvyn aleneminen puolestaan oli huomattavasti maltillisempaa. Jokivesien puskurikyky oli vuonna 2012 edellisvuotta parempi, eivätkä alkaliniteettiarvot alittaneet määritysrajaa yhdessäkään näytteessä. Ähtävänjoen puskurikyky oli kaikilla näytekerroilla edellisvuoden tapaan tyydyttävä. Kruunupyynjoen puskurikyky oli pääsääntöisesti tyydyttävä, ollen välttävällä tasolla ainoastaan toukokuussa. Heikoin puskurikyky oli Purmonjoessa ja Kovjoessa toukokuussa, jolloin puskurikykyä ei ollut lainkaan jäljellä. Paras puskurikyky puolestaan oli Kruunupyynjoessa toukouussa, jolloin alkaliniteettiarvo (0,29 mmol/l) ylitti selvästi hyvän puskurikyvyn raja-arvon. Kuva 6. Jokivesien happamuus ja alkaliniteetti (puskurikyky) näytteenottokerroittain vuonna 2012. Ähtävänjoen vesi oli kaikkina vuoden 2012 näytteenottoajankohtina jokivesistä kirkkainta (kuva 7). Sameinta vesi oli pääsääntöisesti Kovjoessa. Myös väriluvut olivat Ähtävänjoessa selvästi muita jokia alhaisempia. Ähtävän jokea lukuun ottamatta, jokivesien väriluvut nousivat huomattavasti kesä- ja heinäkuun näytteenottokertojen välillä. Ähtävänjoen väriluku puolestaan oli korkeimmillaan elokuussa. Ähtävänjoen rautapitoisuudet olivat kaikilla näytteenottokerroilla huomattavasti muita jokia pienempiä. Kaikkien jokivesien rautapitoisuudet vaihtelivat kuitenkin hyvin samansuuntaisesti eri näytteenottokertojen välillä. Pitoisuudet olivat kaikissa joissa alimmillaan toukokuussa ja korkeimmillaan elokuussa.

13 Kuva 7. Jokivesien sameus ja väriluku sekä rautapitoisuus näytteenottokerroittain vuonna 2012 Ähtävänjoen ravinnepitoisuudet olivat sekä typen että fosforin osalta selvästi muita jokia alhaisempia kaikilla vuoden 2012 näytteenottokerroilla (kuva 8). Typpipitoisuudet olivat pääsääntöisesti korkeimmillaan elokuun alussa, joskin kaikkein korkein typpipitoisuus (2100 µg/l) mitattiin Purmonjoesta lokakuussa. Fosforipitoisuudet olivat Ähtävänjokea lukuun ottamatta korkeimmillaan elokuun alussa, jolloin myös pitoisuuksien vaihtelut eri jokien välillä olivat suurimmillaan. Vuoden korkeimmat fosforipitoisuudet mitattiinkin Kruunupyynjoesta (210 µg/l) ja Purmonjoesta (200 µg/l) elokuun alussa. Ähtävänjoen fosforipitoisuus oli korkeimmillaan (51 µg/l) heinäkuussa. Koko vuoden keskimääräisten fosforipitoisuuksien perusteella Ähtävänjoen vesi oli vuonna 2012 rehevää, muiden jokien veden ollessa erittäin rehevää. Kuva 8. Jokivesien fosfori- ja typpipitoisuus näytteenottokerroittain vuonna 2012. 4.2.2. Ainevirtaamat Virtaamat järveen Jokivesien mukana Luodon-Öjanjärveen vuositasolla kulkeutuvat ainevirtaamat on laskettu tarkkailutuloksista (n = 7), kertomalla ainepitoisuudet kolmen kuukauden keskivirtaamalla. Luodonjärveen laskevien

14 jokien osuudet (%) järveen tulevasta vesimäärästä ja ainevirtaamista vuonna 2012 on esitetty kuvassa 9. Vuonna 2012 jokien yhteenlasketusta vesimäärästä (49,5 m 3 /s) lähes puolet tuli Ähtävänjoesta, noin viidennes Purmon- ja Kruunupyynjoesta kummastakin sekä vajaa kymmenesosa Kovjoesta. Vuonna 2012 Luodonjärveen jokivesien mukana tuleva ainevirtaama oli 92 tonnia fosforia ja 1 882 tonnia typpeä (liite 8). Suurin osa jokien kuljettamasta ja ravinnevirtaamasta tuli Ähtävänjoesta. Kovjoen ravinnevirtaamat puolestaan olivat sekä typen että fosforin osalta kaikkein pienimpiä. Erityisesti Ähtävänjoen typpivirtaama oli muita jokia suurempi, joen osuuden ollessa yli kolmasosan kokonaisvirtaamasta. Purmonjoen osuus typpivirtaamasta oli noin kolmasosan ja Kruunupyynjoen noin viidesosan. Kovjoen mukana tuli Luodon-Öjanjärveen vain kymmenesosa kokonaistyppivirtaamasta. Fosforikuorma jakautui tasaisemmin Ähtävän-, Kruunupyyn- sekä Purmonjoen kesken, kaikkien kolmen joen mukanaan kuljettaman fosforivirtaaman ollessa noin 30 % kokonaisvirtaamasta. Kovjoen osuus oli myös fosforin osalta noin kymmenesosa kokonaisvirtaamasta. Ähtävänjoki kuormitti järveä selvästi pienemmällä ja muut joet suuremmalla osuudella, kuin mitä niiden osuus oli luodonjärveen laskevasta virtaamasta. Kruunupyynjoesta tuli hieman virtaamaosuuttaan enemmän typpeä ja selvästi enemmän fosforia. Purmonjoessa puolestaan typpikuormitus oli joen mukana tulleisiin vesimääriin nähden suurempaa kuin joen fosforikuormitus. Kovjoki kuormitti Luodon-Öjanjärveä vain hieman (1-2 %) virtaamaansa suuremmalla osuudella sekä typen että fosforin osalta. Kuva 9. Luodon-Öjanjärveen laskevien jokien virtaama- ja ainevirtaamaosuudet vuonna 2012. Jokien ainevirtaamat seuraavat melko tarkasti virtaamavaihteluita (kuva 10) ja suurten virtaamien vallitessa myös ravinnevirtaamat ovat olleet tavallista suurempia. Vuonna 2012 jokien keskivirtaama oli suurempi kuin koskaan ollen yhteensä 49,5 m 3 /s. Myös ainevirtaamat olivat selvästi tavanomaista suurempia. Jokien yhteenlaskettu typpivirtaama oli selvästi tarkkailujakson 1990-2012 suurin; fosforivirtaama puolestaan on ollut vielä hieman korkeammalla tasolla vuonna 1992.

15 Kuva 10. Jokien kautta Luodonjärveen (kuvat vasemmalla) sekä järvestä mereen menevät (juoksutus ja kalatiet, kuvat oikealla) vesimäärät sekä ainevirtaamat vuosina 1990-2012 (Huom. kalateiden virtaamat on laskettu vuodesta 1996 lähtien). Virtaamat mereen Myös Gertrudsin ja Hästgrundetin patoluukkujen sekä kalateiden kautta mereen kulkeutuvat ainevirtaamat vuositasolla on laskettu tarkkailutuloksista (n = 7), kertomalla ainepitoisuudet kolmen kuukauden keskivirtaamalla (liite 8). Vuonna 2012 virtaama Luodonjärvestä mereen oli keskimäärin 45,8 m 3 /s, joka on edellisvuotta suurempi ja selvästi enemmän kuin vuosina 1999 2005 keskimäärin (25,4 m 3 /s). Myös ainevirtaamat Luodonjärvestä mereen olivat vuonna 2012 huomattavasti suurempia kuin 1990- ja 2000-luvuilla keskimäärin. Luodonjärven tarkkailuaineiston perusteella vuonna 2012 järvestä mereen kulkeutuva ainevirtaama oli noin 60 tonnia fosforia ja 1 550 tonnia typpeä. Laskennallisesti järveen jäi hieman yli kolmannes (34,2 %) jokien mukanaan tuomasta fosforista ja vajaa viidennes (17,6 %) jokivesien mukana tulleesta typestä.

16 4.3 Luodonjärven veden laatu vuonna 2012 4.3.1. Talvi Luodonjärven veden lämpötila vaihteli maaliskuussa välillä 0,2 2,6 C, pinnan ja pohjanläheisen veden lämpötilaerojen ollessa selvästi edellisvuotta pienempiä (liite 3). Lämpimintä pohjanläheinen vesi oli edellisvuoden tapaan Luodonjärven syvimmällä havaintopisteellä Kalvholmsfjärdenillä (L 9). Maaliskuussa 2012 Luodonjärven vesi oli melko hapanta, päällysveden ph-arvojen ollessa 5,8-6,4 ja pohjanläheisen veden ollessa kaikilla neljällä havaintopisteellä hieman pintavettä happamampaa (kuva 11). Luodonjärven alkaliniteetti, eli veden puskurikyky, oli tyydyttävä, ollen päällysveden osalta kaikilla näytepisteillä kuitenkin hyvin lähellä hyvän puskurikyvyn raja-arvoa (> 0,2 mmol/l). Kuva 11. Luodonjärven päällys- (1 m) ja alusveden (pohja -1 m) happamuus sekä alkaliniteetti (puskurikyky) talvella 2012. Luodonjärven happitilanne oli maaliskuussa melko hyvä (kuva 12). Päällysveden happikyllästys (65-77 %) oli hieman edellisvuotta parempi ja pohjanläheisessä vedessä oli runsaasti happea jäljellä. Erityisesti Luodonjärven syvimmän pisteen, Kalvholmsfjärdenin (L 9), alusveden happitilanne oli huomattavasti edellisvuotta parempi, pohjanläheisen happikyllästyksen ollessa 38 %. Suhteellisen hyvästä happitilanteesta johtuen, myöskään rauta- tai ravinnepitoisuudet eivät olleet pohjan lähellä kohonneet edellisvuoden tasolle. Kuva 12. Luodonjärven päällys- (1 m) ja alusveden (pohja -1 m) happikyllästys talvella 2012. Luodonjärven vesi oli talvella hyvin ruskeaa ja rautapitoista (kuva 13). Maaliskuun tarkkailunäytteissä veden väriluvut vaihtelivat välillä 100-200 mg Pt/l, ollen hieman edellisvuotta korkeampia. Päällysvedessä väriluku oli korkein (150 mg Pt/l) Lammassaaren salmessa (L 6A) ja matalin (100 mg Pt/l) Mörtgrundetilla

17 (L 10) sekä Gloskärsfjärdenillä (L 11), jossa pohjanläheisen veden väriluku (200 mg Pt/l) puolestaan oli kaikkein korkein. Luodonjärven rautapitoisuuden vaihteluväli (0,88-2,70 mg/l) oli, paremmasta pohjanläheisestä happitilanteesta johtuen, huomattavasti maltillisempaa kuin vuonna 2011. Väriluvun tavoin, myös rautapitoisuus oli päällysvedessä korkeimmillaan (2,20 mg/l) Lammassaaren salmessa. Pienin rautapitoisuus (0,88 mg/l) mitattiin Kalvholmsfjärdeniltä (L 9), jossa pohjanläheisen veden pitoisuus puolestaan oli kaikkein korkein (2,7 mg/l). Myös muualla pohjanläheiset rautapitoisuudet olivat selvästi korkeampia kuin päällysvedessä. Kuva 13. Luodonjärven päällys- (1 m) ja alusveden (pohja -1 m) väriluku sekä rautapitoisuus talvella 2012. Talvella 2012 ravinnepitoisuuksien vaihtelut eri näytepisteiden välillä olivat hyvin samansuuntaisia sekä typen että fosforin osalta ja pohjanläheiset ravinnepitoisuudet olivat kaikilla havaintoalueilla selvästi korkeampia kuin pinnalla (kuva 14). Luodonjärven fosforitaso oli edellisvuotta korkeampi, kokonaisfosforipitoisuuden ollessa päällysvedessä 29-37 µg/l ja pohjan lähellä 31-44 µg/l. Typpipitoisuudet puolestaan olivat lähes edellisvuoden tasolla vaihdellen päällysvedessä välillä 840-980 µg/l ja alusvedessä välillä 1200-1300 µg/l. Typpipitoisuudet olivat päällysvedessä korkeimmillaan (970-980 µg/l) Gertrudsissa (L 5) ja Lammassaaren salmessa (L 6A). Päällysveden fosforipitoisuus puolestaan oli selvästi korkein (37 µg/l) Lammassaaren salmessa. Kuva 14. Luodonjärven päällys- (1 m) ja alusveden (pohja -1 m) fosfori- ja typpipitoisuus talvella 2012. 4.3.2. Avovesiaika Toukokuun lopussa Luodonjärven veden lämpötila oli hyvin tasaisesti 13-15 C:een tuntumassa (liite 3). Lämpimimmillään vesi oli elokuun alussa, jolloin järviveden lämpötila oli 18-20 C. Lokakuussa veden lämpötila oli edellisvuoden tavoin laskenut hieman alle 10 C:een. Avovesiaikana vesipatsas oli lähes tasalämpöinen ja järvivesi oli kaikkien muuttujien suhteen hyvin tasalaatuista. Luodonjärven avovesiajan ph-arvot vaihtelivat välillä 6,0-6,9 ja alkaliniteettiarvot välillä 0,06-0,17 mmol/l (kuva 15). Happaminta ja puskurikyvyltään huonointa vesi oli edellisvuoden tapaan toukokuussa. Järvive-

18 den keskimääräiset ph- ja alkaliniteettiarvot olivat hyvin samaa tasoa eri näytepisteillä. Avovesiajan keskimääräisten tulosten perusteella Luodonjärven vesi oli koko vesipatsaassa lievästi hapanta ja järven puskurikyky oli sekä päällys- että alusvedessä tyydyttävä. Toukokuun näytteenottokerralla järviveden pharvot olivat avovesiajan alimpia ja järven puskurikyky oli keskimääräistä heikompi, ollen kaikilla havaintoalueilla vain välttävällä tasolla Kuva 15. Luodonjärven päällys- (1 m) ja alusveden (pohja -1 m) happamuus sekä alkaliniteetti avovesiaikaan vuonna 2012. Myös happipitoisuuden osalta Luodonjärven vesi oli kaikilla näytepisteillä hyvin tasalaatuista koko vesipatsaassa. Päällysveden happitilanne oli vain hieman edellisvuotta heikompi, happikyllästyksen vaihdellessa välillä 72-87 %. Pohjanläheisessä vedessä happikyllästys oli hyvin samaa tasoa (74-85 %), eikä alusveden happitilanne näin ollen ollut heikentynyt yhdelläkään tarkkailupisteellä. Kaikilla näytepisteillä happitilanne oli parhaimmillaan lokakuussa. Keskimääräisesti avovesiajan happikyllästys oli korkeimmillaan Mörtgrundetin tarkkailupisteellä L 10. Luodonjärven päällysveden väriluku oli avovesiajalla keskimäärin 160-190 mg Pt/l, ollen selvästi edellisvuotta korkeampi. Alhaisimmat väriluvut mitattiin toukokuussa ja tumminta vesi oli lokakuussa. Kaikkien tarkkailupisteiden pohjanläheisen veden väriluku oli kaikilla havaintokerroilla pääsääntöisesti hyvin samaa tasoa kuin päällysvedessä. Keskimääräisesti väriluku oli hieman muita korkeampi Gertrudsin (L 5) tarkkailupisteellä (kuva 16). Tarkkailunäytteiden perusteella Luodonjärven vesi oli myös vuonna 2012 erittäin rautapitoista. Järven vesi oli kaikkina näytteenottoajankohtina myös rautapitoisuuden suhteen hyvin tasalaatuista koko vesipatsaassa, päällysveden pitoisuuden ollessa keskimäärin 1,6-2,6 mg/l ja alusveden 1,7-2,3 mg/l. Väriluvun tavoin, pitoisuudet olivat alimmillaan toukokuussa ja korkeimmillaan lokakuussa. Vuonna 2012 rautapitoisuus oli keskimääräisesti korkein Lammassaaren salmella (L 6A) ja matalin Gloskärsfjärdenillä (L 11). Kuva 16. Luodonjärven päällys- (1 m) ja alusveden (pohja -1 m) keskimääräiset väriluvut sekä rautapitoisuudet avovesiaikaan vuonna 2012.

19 Avovesiaikaan Luodonjärven päällysveden keskimääräinen fosforipitoisuus (43-50 µg/l) oli korkeampi kuin talvella. Myös typpipitoisuus (~1000 µg/l) oli hieman korkeampi, keskimääräisten ravinnepitoisuuksien ollessa kuitenkin lähes samaa tasoa kuin talvella. Kaikilla havaintoalueilla päällys- ja alusvedenveden fosfori- ja typpipitoisuudet olivat avovesiaikana hyvin samaa tasoa keskenään, sillä järvi ei ollut lämpötilakerrostunut, jonka vuoksi vesi oli hyvin tasalaatuista koko vesipatsaassa (kuva 17). Keskimääräisesti avovedenaikaiset ravinnepitoisuudet olivat hyvin samaa tasoa kaikilla tarkkailupisteillä. Fosforipitoisuus oli korkeimmillaan heinä- elokuussa ja korkein yksittäinen fosforipitoisuus (63 µg/l) mitattiin Lammassaaren salmelta (L 6A) heinäkuussa. Typpipitoisuus puolestaan oli korkein toukokuun näytteenottokerralla, jolloin korkeimmat typpipitoisuudet(1400 µg/l) mitattiin Lammassaaren salmella sekä Kalvholmsfjärdeninllä (L 9). Koko avovesiajan keskimääräisten fosforipitoisuuksien perusteella Luodonjärven vesi oli rehevää. Kuva 17. Luodonjärven päällys- (1 m) ja alusveden (pohja -1 m) fosfori- sekä typpipitoisuuksien keskiarvot (n=3) avovesiaikaan 2012. Luodonjärven a-klorofyllipitoisuudet olivat vuoden 2012 avovesiaikana 2,0-21,2 µg/l. Keskimääräiset pitoisuudet (8,0-13,7 µg/l) vaihtelivat melko paljon eri havaintopisteiden välillä (kuva 18), ollen selvästi korkeimpia Mörtgrundetin (L 10) havaintopisteellä. Korkeimmillaan a-klorofyllipitoisuudet olivat pääsääntöisesti heinäkuussa, lukuun ottamatta Kalvholmfjärdenin tarkkailupistettä (L 9), jolla pitoisuus oli korkeimmillaan elokuun alussa. Korkein yksittäinen a-klorofyllipitoisuus (21,2 µg/l) mitattiin Lammassaaren salmen tarkkailupisteeltä (L 6A) heinäkuussa. Klorofyllipitoisuus mittaa vedessä keijuvien, lehtivihreällisten planktonlevien, eli kasviplanktonin määrää, joka puolestaan kuvaa veden rehevyystasoa. Ekologisen luokittelun mukaisten (heinä- elokuun) keskiarvojen perusteella Luodonjärven vesi oli kaikilla havaintoalueilla rehevää. Kuva 18. Luodonjärven keskimääräinen a-klorofyllipitoisuus (0-2 m) avovesiaikaan 2012. Luodonjärven vesi oli vuonna 2012 hygieeniseltä laadultaan hyvää uimavettä sekä tarkkailutulosten että uimarantojen valvontanäytteiden tulosten perusteella (liite 9).

20 4.4 Öjanjärven vedenlaatu vuonna 2012 4.4.1. Talvi Öjanjärven veden lämpötila vaihteli maaliskuussa välillä 0,1-2,9 C (liite 4). Syvännepisteillä Bysundetin salmessa (Ö 5) ja Laajalahden pohjoisosassa (Ö 4) vallitsi selvä lämpötilakerrostuneisuus, päällys- ja alusveden lämpötilaeron ollessa noin 2 C. Talvella 2012 päällysvesi oli myös Öjanjärvellä melko hapanta ja ph-arvot (5,5-6,3) olivat hyvin samaa tasoa kuin Luodonjärvellä. Alusveden ph-arvot olivat sekä Laajalahden pohjoisosassa (Ö 4) että Bysundetin salmessa (Ö 5), hieman korkeampia kuin pinnalla (kuva 19). Happaminta vesi oli Träskminnsvikenillä (Ö 6), jossa myös veden puskurikyky oli heikoin. Öjanjärven puskurikyky oli kuitenkin edellisvuotta parempi, ollen Träskminnsvikenin ja Laajalahden pohjoisosan havaintoalueilla tyydyttävä ja muualla hyvä. Korkein alkaliniteettiarvo (0,34 mmol/) mitattiin Boholmenin kanavasta (Ö 2). Kuva 19. Öjanjärven päällys- (1 m) ja alusveden (pohja-1 m) happamuus sekä alkaliniteetti talvella 2012. Maaliskuussa 2012 happitilanne oli hieman edellisvuotta heikompi, happikyllästyksen ollessa päällysvedessä 34-73 % (kuva 20). Heikoin happitilanne oli edellisvuoden tavoin Boholmenin kanavassa (Ö 2) ja paras Luodonjärven kanavassa (Ö 7). Pohjanläheinen happitilanne oli molemmilla Öjanjärven syvännepisteillä selvästi huonompi kuin päällysvedessä. Erityisesti Bysundetissa pohjanläheinen happitilanne oli selvästi heikentynyt, happikyllästyksen ollessa ainoastaan 10 %. Kuva 20. Öjanjärven päällys- (1 m) ja alusveden (pohja -1 m) happikyllästys talvella 2012. Talvella 2012 Öjanjärven vesi oli kaikilla havaintoalueilla erittäin ruskeaa ja rautapitoista. Kuten tavallista, talviaikaisissa väriluvuissa ja rauta-arvoissa oli selviä alueellisia eroja (kuva 21). Pohjavesien vaikutuksesta johtuen Laajalahden pohjoisosassa (Ö 4) sekä päällys- että alusveden väriluku (150-175 mg Pt/l) ja

21 rautapitoisuus (2,2-2,5 mg/l) olivat alhaisempia kuin muualla. Suurin väriluku (300 mg Pt/l) ja rautapitoisuus (7,4 mg/l) mitattiin puolestaan Boholmenin kanavasta (Ö 2). Bysundetin (Ö 5) pohjanläheinen väriluku ja rautapitoisuus olivat hieman korkeampia kuin päällysvedessä. Kuva 21. Öjanjärven päällys- (1m) ja alusveden (pohja-1 m) väriluku sekä rautapitoisuus talvella 2012. Maaliskuussa 2012 Öjanjärven ravinnepitoisuudet olivat selvästi korkeampia kuin Luodonjärvellä. Öjanjärven fosforipitoisuus oli päällysvedessä 35-60 µg/l ja typpipitoisuus vastaavasti 1200-1400 µg/l (kuva 22). Alueellisesti fosforipitoisuuden vaihtelut olivat suurempia kuin typen. Laajalahden pohjoisosassa (Ö 4) päällysveden fosforipitoisuus oli kaikkein pienin, alusveden pitoisuuden ollessa vielä hieman alhaisempi. Korkeimmat fosforipitoisuudet puolestaan mitattiin Jouxfjärdenistä (Ö 1), Boholmenin kanavasta (Ö 2) ja Luodonjärven kanavasta (Ö 7). Pääsääntöisesti päällysveden typpipitoisuudet olivat kaikilla havaintoalueilla kuitenkin hyvin samaa tasoa keskenään. Kuva 22. Öjanjärven päällys- (1 m) ja alusveden (pohja-1 m) fosfori- sekä typpipitoisuus talvella 2012. 4.4.2. Avovesiaika Toukokuussa Öjanjärven pintaveden lämpötilat olivat noin 14-16 C. Elokuun alkupuolella järvivesi oli lämpimintä, päällysveden lämpötilojen ollessa noin 18 20 C. Elokuun näytteenottokerralla Bysundetin (Ö 5) havaintopisteellä oli havaittavissa lämpötilakerrostuneisuutta, päällys- ja alusveden lämpötilaeron ollessa 2,1 C. Lokakuussa järven vesi oli jo selvästi viilentynyt ja veden lämpötila oli kaikilla tarkkailupisteillä noin 10 C. Avovesiaikaan Öjanjärven ph- arvot vaihtelivat välillä 5,7 6,9 ja alkaliniteetti välillä 0,05-0,24 mmol/l. Keskimääräisesti Öjanjärven vesi oli lievästi hapanta ja puskurikyvyltään tyydyttävää (kuva 23). Alhaisimmat ph-arvot mitattiin pääsääntöisesti toukokuun näytteenottokerralla, jolloin myös järven puskurikyky oli selvästi heikoin, ollen joko välttävää tai hieman yli tyydyttävän rajan. Alhaisin ph-arvo ja heikoin puskurikyky mitattiin Luodonjärven kanavasta (Ö 7) toukokuussa. Korkeimmillaan ph-arvot olivat heinäelokuus-

22 sa, jolloin alkaliniteettiarvot olivat kaikilla havaintopisteillä vähintään tyydyttävän puskurikyvyn tasolla. Alueellista vaihtelua oli enemmän veden ph- kuin alkaliniteettiarvoissa. Kuva 23. Öjanjärven päällys- (1 m) ja alusveden (pohja -1 m) happamuus sekä alkaliniteetti avovesiaikaan vuonna 2012. Vuonna 2012 avovesiajan happitilanne oli Öjanjärvessä pääsääntöisesti hyvä, päällysveden happikyllästyksen vaihdellessa välillä 49-86 %. Touko- ja lokakuussa happitilanne oli kaikilla tarkkailualueilla hyvä sekä pinnan- että pohjanläheisessä vedessä. Keskimääräisesti heikoin happitilanne (kuva 24) oli Boholmenin kanavassa (Ö 2), jossa päällysveden happikyllästys olikin elokuussa ainoastaan 49 %. Kaikkein heikoin happitilanne oli elokuun havaintokerralla Bysundetin (Ö 5) pohjanläheisessä vedessä, jossa happikyllästys oli enää 17 %. Kuva 24. Öjanjärven päällys- (1 m) ja alusveden (pohja -1 m) happikyllästys avovesiaikaan vuonna 2012. Öjanjärven avovesiajan keskimääräiset väriluvut ja rautapitoisuudet olivat selvästi edellisvuotta suurempia, alueellisen vaihtelun ollessa edellisvuoden tapaan hyvin suurta (kuva 25). Keskimääräisesti veden väriluku ja rautapitoisuus olivat pienimpiä Laajalahdella (Ö 3 ja Ö4). Korkeimmat keskimääräiset väriluvut ja suurimmat rautapitoisuudet puolestaan mitattiin Jouxfjärdenin (Ö 1), Boholmenin kanavan (Ö 2), Bysundetin (Ö 5) ja Luodonjärven kanavan (Ö 7) havaintoalueilla. Avovesiaikana 2012 Öjanjärven vesi oli väriluvun ja rautapitoisuuden suhteen melko tasalaatuista koko vesipatsaassa. Pinnan- ja pohjanläheiset pitoisuuserot olivat suurimmillaan Bysundetissa elokuussa, jolloin havaintopisteen alusvedestä mitattiin koko avovesiajan korkein yksittäinen rautapitoisuus (5,5 mg/l). Väriluku puolestaan oli korkeimmillaan (450 mg Pt/l) Luodonjärven kanavassa lokakuussa.

23 Kuva 25. Öjanjärven päällys- (1 m) ja alusveden (pohja -1 m) keskimääräiset väriluvut sekä rautapitoisuudet avovesiaikaan vuonna 2012. Öjanjärven avovesiajan kokonaisfosforipitoisuudet vaihtelivat välillä 27-100 µg/l ja typpipitoisuudet välillä 720-1500 µg/l. Ravinnepitoisuuksien vaihtelu oli alueellisesti hyvin samansuuntaista kuin avovesiaikaiset väriluvun ja rautapitoisuuden vaihtelut (kuva 26). Keskimääräisesti sekä fosfori- että typpipitoisuudet olivat matalimpia Laajalahdella (Ö 3 ja Ö 4) ja Träskminnsvikenillä (Ö 6). Avovesiajan fosforitaso oli hieman korkeampi kuin talvella, pitoisuuksien ollessa suurimmillaan heinä-elokuussa. Typpitoisuudet vaihtelivat avovesiaikana enemmän kuin talvella ja keskimääräisesti pitoisuudet jäivät hieman talven typpitasoa alhaisemmiksi. Korkeimmillaan pitoisuudet olivat toukokuussa. Ravinnepitoisuuksien suhteen Öjanjärven vesi oli hyvin tasalaatuista koko vesipatsaassa. Bysundetin puolella vedenlaatua heikentävät alueelle virtaavat Kruunupyynjoen vedet. Keskimääräisten fosforipitoisuuden perusteella Öjanjärven vesi oli avovesiaikana Laajalahdella ja Träskminnsvikenillä rehevää ja muilla alueilla erittäin rehevää. Kuva 26. Öjanjärven päällys- (1 m) ja alusveden (pohja -1 m) keskimääräiset fosfori- sekä typpipitoisuudet avovesiaikaan vuonna 2012. Avovesiaikaan 2012 Öjanjärven a-klorofyllipitoisuudet vaihtelivat välillä <1-24,6 µg/l. Koko avovesiajan keskimääräiset klorofyllipitoisuudet (6,1-15,3 µg/l) olivat huomattavasti edellisvuotta korkeampia. Myös alueelliset erot olivat melko suuria, Boholmenin kanavan (Ö 2) ollessa selvästi rehevin (kuva 27). Matalimmat pitoisuudet mitattiin pääsääntöisesti toukokuussa, ja korkeimmat puolestaan pääsääntöisesti heinäkuussa. Ekologisen luokittelun mukaisten (heinä- elokuun) keskiarvojen perusteella Träskminnsvikenin havaintoalue (Ö 6) oli lievästi rehevä, keskimääräisen pitoisuuden jäädessä hieman rehevän tason alapuolelle. Muilla alueilla a-klorofyllipitoisuudet olivat rehevällä tasolla.

24 Kuva 27. Öjanjärven keskimääräiset klorofylli a-pitoisuudet (0-2 m) avovesiaikaan vuonna 2012. Hygieeniseltä laadultaan Öjanjärven vesi oli hyvää uimavettä sekä tarkkailutulosten että Laajalahden ja Öjan uimarantojen valvontanäytteiden tulosten perusteella (liite 9). Uimareita haittaavaa järvisyyhyä esiintyi 1990-luvun alkupuolella Hickarön ja Laajalahden alueella. Kotilot toimivat järvisyyhyn väliisäntinä ja niitä esiintyi erityisesti järven pohjois- ja itäosissa (Aaltonen 1992 ja Storbacka 1994). Viimeisin järvisyyhyepäily on vuodelta 2006 Lahdenperän uimarannalta. Kesällä 2012 uimaveden tarkkailunäytteenoton yhteydessä ei tehty sinilevähavaintoja. Kesän aikana Kokkolan kaupungille tuli kuitenkin ilmoituksia sinilevähavainnoista yksityisiltä huvilarannoilta (Rintala 2013, henkilökohtainen tiedonanto). 4.5 Elokuun näytteenottokierroksella määritetyt metallipitoisuudet Kaikilta Luodon-Öjanjärven havaintopisteiltä sekä järveen laskevista jokivesistä määritettiin vaarallisten ja haitallisten aineiden luetteloon (VnA 868/2010) sisältyvien metallien pitoisuudet elokuun näytteenottokierroksella (6.8.2012). Tulokset ovat liitteissä 3 ja 4 ja ne on koottu alla olevaan taulukkoon 6. Tuloksia on verrattu ensisijaisesti vesiympäristölle vaarallisten ja haitallisten aineiden asetuksen liitteessä C annettuihin ympäristölaatunormipitoisuuksiin (EQS-arvot). Näytteenoton aikaan Luodon-Öjanjärven veden ph vaihteli välillä 6,3 6,8. Järveen laskevat jokivedet olivat jonkin verran happamampia ja ph-vaihtelu oli Kovjoen 5,8:sta Ähtävänjoen 6,4:ään. Järvipisteillä kaikki elohopea-, kadmium-, koboltti ja lyijypitoisuudet alittivat selvästi näille metalleille määritetyt ympäristölaatunormit (EQS) ja olivat siten vesiympäristölle haitattomalla tasolla. Jokivesistä Kovjoen vesi oli heikkolaatuisinta, mutta EQS-arvot alittuivat sielläkin. Elohopeapitoisuus oli pääsääntöisesti alle määritysrajan, joka oli kymmenesosan EQS-arvosta. Kadmiumpitoisuus vaihteli jokivesissä välillä 0,03 0,08 µg/l ja järvivesissä välillä < 0,01-0,04 µg/l alittaen siten selvästi haitallisen tason, joka on 0,08 µg/l. Kaikki lyijypitoisuudet olivat alle 1,3 µg/l ja siten selvästi pienempiä kuin EQS-arvo, joka on 7,2 µg/l. Nikkelipitoisuudet vaihtelivat välillä 4,,1 9,1 µg/l ja alittivat niin ikään selvästi EQSarvon, joka on 20 µg/l. Joki- ja järvivesien lyijy- ja nikkelipitoisuudet eivät poikenneet toisistaan. Liukoiset sinkkipitoisuudet alittivat Luodonjärven havaintopaikoilla EU:n riskinarvioinnissa (Risk Assessment Report 2008) määritellyn haitattoman tason (kokonaispitoisuus 21 µg/l ja liukoinen pitoisuus 7,1 µg/l) Öjanjärven havaintopaikoilla sinkkipitoisuudet olivat lähellä haitattomaksi määriteltyä pitoisuutta ja jokivesissä haitaton taso ylittyi jonkin verran, eniten Kovjoessa ja Kruunupyynjoessa. Liukoiset kobolttipitoisuudet alittivat Luodonjärven ja Öjanjärven havaintopaikoilla selvästi haitattomaksi arvioidun pitoisuuden (Nagpal 2004, 4,0 µg/l) Jokivesistä Kovjoen Co-pitoisuus oli lähellä haital-

25 lisen ja haitattoman pitoisuuden rajaa, mutta muissa jokivesissä Co-pitoisuudet olivat hieman isommat kuin järvessä, mutta selvästi haitattomalla tasolla. Taulukko 6. Metallipitoisuudet (µg/l) Luodon-Öjanjärven yhteistarkkailun havaintopaikoilta elokuussa 2012. Kaikki muut paitsi elohopea on määritetty suodatetuista näytteistä (0,45 um). Vertailuarvot:Hg, Cd, Ni ja Pb: VnA 868/2010, Zn: Risk Assessment Report 2008 ja Co: Nagpal 2001. Näyte- Näyte- ph Alumiini Rauta Elohopea Mangaani Kadmium Koboltti Lyijy Nikkeli Sinkki piste syv (m) Al Fe Hg Mn Cd liuk. Co liuk. Pb liuk. Ni liuk. Zn liuk. µg/l µg/l µg/l µg/l µg/l µg/l µg/l µg/l µg/l EQS/ haitaton pitoisuus 0,05 0,08 4 7,2 20 7,1 L1 1,0 5,8 1 200 6 900 0,007 250 0,08 4,4 0,48 9,1 20 L2 1,0 6,0 1 200 6 600 0,01 190 0,07 2,6 0,55 8,5 18 L3 1,0 6,4 460 2 100 <0,005 200 0,03 1,2 0,40 5,0 9,3 L4 1,0 6,2 650 5 800 0,01 160 0,06 1,4 0,75 6,3 15 L5 1,0 6,6 370 2 300 <0,005 140 0,03 0,24 0,73 4,6 4,4 L5 3,0 6,6 390 2 400 <0,005 140 0,02 0,25 0,64 5,5 5,1 L5 6,0 6,6 380 2 300 <0,005 150 0,01 0,25 0,53 4,7 5,0 L6A 1,0 6,6 460 3 000 <0,005 170 0,02 0,65 0,53 4,6 6,0 L9 1,0 6,7 410 2 300 <0,005 120 0,04 0,23 0,50 4,8 3,9 L9 5,0 6,6 330 2 300 <0,005 130 0,01 0,23 0,52 4,8 4,1 L9 9,2 6,6 450 2 500 <0,005 150 0,02 0,28 0,57 6,4 4,5 L10 1,0 6,6 360 2 300 <0,005 160 0,01 0,25 0,54 4,3 4,0 L10 2,7 6,7 380 2 300 <0,005 160 0,02 0,26 0,71 4,7 4,0 L11 1,0 6,7 370 1 800 <0,005 140 <0,01 0,16 0,45 4,1 3,0 L11 2,5 6,7 340 1 900 <0,005 130 0,01 0,15 0,52 4,6 4,1 Ö1 1,0 6,5 560 5 200 0,006 130 0,02 0,69 0,55 5,0 7,1 Ö2 1,0 6,4 500 5 300 <0,005 130 0,02 0,78 0,64 4,4 5,2 Ö3 1,0 6,5 320 2 700 <0,005 220 0,01 1,1 0,87 5,5 7,8 Ö4 1,0 6,8 290 1 800 <0,005 220 0,02 0,57 0,96 5,6 5,9 Ö4 3,0 6,8 220 2 000 <0,005 220 0,01 0,57 0,93 5,6 6,6 Ö4 5,6 6,7 230 2 000 <0,005 230 0,02 0,60 0,98 7,2 5,7 Ö6 1,0 6,7 350 2 800 <0,005 320 0,03 1,4 1,3 6,2 7,6 Ö5 1,0 6,6 450 4 400 <0,005 160 0,02 0,82 0,76 5,6 8,3 Ö5 4,0 6,5 500 4 700 <0,005 180 0,02 0,99 0,70 5,4 5,8 Ö5 6,1 6,3 500 5 500 <0,005 270 0,02 1,7 0,67 5,6 6,3 Ö7 1,0 6,4 580 4 700 0,006 120 0,03 0,76 0,54 5,1 12 S1 0,1 4,4 7 000 410 1 500 Kokkolan edustan merialueelta mitattujen kadmium-, koboltti-, nikkeli- sinkki- ja elohopeapitoisuuksiin verrattuna (Ratia ja Kalliolinna 2013) Luodon-Öjanjärven pitoisuudet ovat pitkälle samaa tasoa. Vähäisiä, yksittäisiä poikkeuksia lukuun ottamatta kummallakaan vesialueella ei ole mitattavissa normipitoisuuksien ylityksiä.