TYÖRYHMIEN VÄLIRAPORTIT Muut palvelut - Tietohallinto

TYÖRYHMIEN VÄLIRAPORTIT Muut palvelut - Tietohallinto Sisällysluettelo 1. Tietohallinto, Muut Palvelut alaryhmä / väliraportti... 2 2. Työryhmämme organisointi ja työskentelytapa... 2 3. Työryhmämme tarkastelun kohteena olevan palvelun tai teeman määrittely... 3 4. Uuden kaupungin vision tarkempi määrittely työryhmämme osalta... 5 5. Nykytila-analyysi työryhmämme tarkastelun kohteena olevan palvelun/teeman tuottamisesta kunnittain sekä kuntien yhteistoimintana... 8 5.1 Toimialat ja ICT... 10 5.2 Toimialajärjestelmät ja palvelutuotanto... 11 5.3 Päätelaitteet, puhelimet ja tietoliikenne... 12 5.4 Tietohallinnon rooli... 13 5.5 Kuntien välinen yhteistyö... 13 6. Nykytila-analyysin yhteenveto... 14 7. Johtopäätökset nykytila-analyysistä... 15 Liitteet... 15

1. Tietohallinto, Muut Palvelut alaryhmä / väliraportti Työryhmä tekee valmistelutyötä koko selvityksen työsuunnitelmaan, kuntarakennelakiin sekä työryhmän tarkennettuun työsuunnitelmaan perustuen. 2. Työryhmämme organisointi ja työskentelytapa Nimi Organisaatio Rooli Mikael Grannas Sipoon kunta Puheenjohtaja Risto Carlson Keravan kaupunki Varapuheenjohtaja Niko Lindberg Hyvinkään kaupunki Jäsen Jarmo Salminen Järvenpään kaupunki Jäsen Sam Allen Sipoon kunta Jäsen Markku Anttila Mäntsälän kunta Jäsen Niko Kinnunen Tuusulan kunta Jäsen Arja Toivonen Nurmijärven kunta Jäsen Timo Kaikkonen Pornaisten kunta Jäsen Tommi Oikarinen Valtiovarainministeriö Jäsen Jari Takala Netum Oy, konsultti Projektipäällikkö Työryhmä on kokoontunut 8.10. pidetty aloituskokous mukaan lukien neljä kertaa. Tämän lisäksi on ollut muutamia pienempien ryhmien työpajoja nykytilan tietojen keräämisen selkeyttämiseksi ja lukujen vertailukelpoisuuden lisäämiseksi. Nykytilaa kuvaavien tietojen keruussa on hyödynnetty Valtiovarainministeriön toimittamaa kuvauspohjaa, jonka sisältöön tehtiin työskentelyn alkuvaiheessa muutoksia. Tietojen kerääminen aloitettiin TiPaKe kunnista (Järvenpää, Kerava ja Mäntsälä) ja työkalua muokattiin saatujen kokemusten perusteella. Tämän jälkeen kuntien tiedot kerättiin kuvauspohjaan. Osa kunnista keräsi luvut itsenäisesti, osa käytti projektipäällikön apua ja Pornaisten osalta varsinaisen työn teki Nicemedian konsultti Juuso Mallenius. ICT-kulut päätettiin selvittää vuoden 2012 toteumien perusteella. Osa kunnista kohdisti kulut yksittäisiin järjestelmiin, osa keräsi summat kirjanpidosta toimittajakohtaisesti. Yksittäisiä ICT-sopimuksia ei olla tässä vaiheessa selvitetty.

3. Työryhmämme tarkastelun kohteena olevan palvelun tai teeman määrittely Työryhmä selvittää Keski-Uudenmaan kuntien tulevaisuuden palvelutoimintaa tukevaa ICT ympäristöä; minkälaisia kustannustehokkaasti toteutettavia vaihtoehtoja on nykytilanteen pohjalta tarkoituksenmukaista tavoitella. Yhteen laskettuja ICT-kokonaiskustannuksia voidaan verrata muutaman suuren kaupungin kustannuksiin. Vertailussa on muistettava, että luvut eivät ole tarkkoja eivätkä suoraan vertailukelpoisia, koska eri kaupunkien luvut kuvaavat eri laajuista toimintaa. Lukujen keruu voi myös tapahtua eri periaatteilla ja eri lähteistä (muutamia selityksiä eroavuuksiin on esitetty nykytilaa käsittelevässä luvussa). Kunta Asukkaita ICT-henkilöstö ICT-kulu ICT / asukas K-U yhteensä 243 000 81 22,9M 95 Espoo 259 000 75 51,4M 198 Helsinki 610 000 450 97 M 159 Oulu 193 000 121 26 M 134 Tampere 220 000 31 27 M 122 Turku 182 000 90 30 M 164 Vantaa 207 000 60 28 M 135 Toimialakohtaisten tietojärjestelmien osalta jatkotoimien arviointi kuuluu pääasiassa substanssiosaajille, joilta oleellisimmat arviointikriteerit tulevat. Nykyisellään usea tietojärjestelmätoimittaja tarjoaa järjestelmät ns. SaaS-palveluna (Software as a Service, järjestelmä palveluna), jolloin toimittajalle maksetaan kaikesta

tietojärjestelmän hyödyntämisen edellyttämistä toimista tietyn palvelutasolupauksen (SLA) mukaisesti. Tällöin järjestelmän kulu voi olla suurempi kuin puhdas käyttölisenssimaksu, mutta mukana on myös toimialariippumattomia kuluja, kuten palvelinkeskuskustannukset (palvelimet, operointikulut, varmuuskopioinnit, ohjelmistojen päivitykset jne.). Toimialariippumattomia ICT-kuluja syntyy päätelaitteista (tietokoneet, tabletit ja älypuhelimet), tietoliikenteestä, puhelinliikenteestä, perusinfrastruktuurista ja palvelinkeskuksista (tila-, laite- ja henkilökustannuksia). Toimialariippumattomat tietojärjestelmät ovat tyypillisesti osa infrastruktuuria. Toimialariippumattomat ICT-toiminteet on myös mahdollista ostaa palveluna, sovitun palvelutasolupauksen mukaisesti. Nykytilan määrityksessä ei ehditty pureutumaan laadullisiin eroihin tai kuntalaisten asiointipalvelujen tuottamisen tukemiseen jne. vaan keskityttiin lähinnä nykytoiminnan kustannusten keruuseen.

4. Uuden kaupungin vision tarkempi määrittely työryhmämme osalta Työryhmällä on mahdollisuus antaa suuri tuki ainakin seuraavien Keski-Uudenmaan Kaupungin visioluonnoksen keskeisten kohtien osalta: Ketterästi ja älykkäästi toimiva kaupunki hyödyntää uutta teknologiaa ja on kilpailukykyinen sekä vetovoimainen mahdollisuuksien luoja Palvelut muotoillaan joustavasti ja asiakaslähtöisesti uusia ratkaisuja kehittäen Asukkaita kannustetaan vastuullisuuteen ja omatoimisuuteen Uusi toimintakulttuuri kannustaa henkilöstöä luoviin ratkaisuihin Kunta järjestää lähipalvelut lähellä asukasta, kunkin alueen omat tarpeet huomioon ottaen Keskitetyt ja lähipalvelut määritellään tarkoituksenmukaisella tavalla Tällä hetkellä kuntapalvelut jakautuvat karkeasti kahteen kategoriaan - keskitettyihin palveluihin ja lähipalveluihin, jossa tämä lähipalvelu on lähinnä fyysisesti lähellä kuntalaista. Mielestämme Keski-Uudenmaan kaupungin visio edellyttää, että tämä palvelukonsepti tulee monimuotoistumaan niin, että meillä on tulevaisuudessa yhdistelmä seuraavia palvelumuotoja: 1. Keskitetyt palvelut. Edelleenkin kuntalaisesta fyysisesti kaukana olevia palveluja, niin kuin hallintopalvelut. Niissä saattaa olla enemmänkin keskittämisen synergiaetua kuin nykyisessä kuntarakenteessa. 2. Staattiset lähipalvelut. Vastaa nykyisiä lähipalveluja. Siinä kunnan henkilökunta tarjoaa lähipalveluja fyysisessä pisteessä. Esim. koulu, päivähoito, terveyskeskuspalvelut. 3. Lähipalvelut itsepalveluna. Esimerkiksi itsepalvelupisteitä (automaatteja) kuntalaisten asiointialueiden yhteydessä. 4. Mobiilit lähipalvelut. Näissä palveluissa kunnan henkilökunta jalkautuu kentälle ja tarjoaa palvelut lähempänä kuntalaista tai jopa kuntalaisen kotona. Jo nyt tätä esimerkkiä vastaa kotihoito. 5. Sähköiset palvelut. Fyysisesti keskitetty palvelu, mutta tarjottuna verkon kautta tämä palvelu on kuntalaisen käytettävissä 24/7.

Jokaisessa palvelumuodossa on eri kustannusrakenne ja yhdistämällä näitä viittä palvelumuotoa eri tavoin voidaan tarjota monimuotoista laadukasta verkostomaista palvelua kuntalaisten eriäville tarpeille eri kustannusrakentein. Tämän yhdistelmän tarkastelun kautta saatamme hyvinkin pystyä luomaan paremmin kuntalaisten tarpeisiin vastaavia, ja kustannuksiltaan matalampia palveluja tulevaisuudessa Esimerkkejä mahdollisista vision mukaisista uusista monimuotoisista tavoista tarjota kuntapalveluja: 1. Vanhusten kotipalvelut. Kotihoito ja kotisairaanhoito käyttävät samaa järjestelmää. Käyntisuunnittelu tehdään keskitetysti paikkatietojärjestelmää hyväksi käyttäen ja henkilökunnan raportointi tapahtuu paikan päällä tabletti tietokoneiden tai älypuhelimien kautta. Jos asiakkaalle sattuu jotain poikkeavaa, sensori hälyttää keskitettyyn pisteeseen, josta arvioidaan toimenpiteet ja tarpeen mukaan joko otetaan yhteyttä asiakkaaseen sähköisesti tai lähetetään lähin kotihoitohenkilö paikalle. Seurakuntien diakoniatyö, yksityiset talonmiespalvelut sekä vapaaehtoistyö on kytketty samaan järjestelmään ja jokainen tekee oman osansa asiakkaan hyvinvoinnista. 2. Yhteispalvelupiste. Kunnan uusi yhteispalvelupiste sijaitsee paikallisen ostoskeskuksen yhteydessä. Pisteessä on useita automaatteja, jolla voidaan hoitaa useimpia kunnan ja valtionhallinnon tehtäviä. Myös tietyt terveystarkastukset hoituvat näin. Paikalla on 1-2 palveluneuvojaa, joiden pääasialliset tehtävät on opastaa kuntalaista tekemään tarvittavat tehtävät ja tiedustelut itse sekä kuntalaisvuorovaikutuksen kautta edelleen kehittää itsepalvelumallia. 3. Terveyskeskus. Sen sijaan, että väestökasvun takia pitäisi rakentaa uusi terveysasema, kunta päättää panostaa terveysbussiin. Siihen sijoitetaan lääkäriasema yhdelle lääkärille sekä 1-2 hoitajalle. Langattomien tietoyhteyksien kautta bussi on koko ajan yhteydessä terveyskeskusjärjestelmään ja asiakastiedot ovat ajan tasalla sekä päivittyvät molempiin suuntiin. Tämä bussi kiertää mm. kyläkouluja ja samalla, kun oppilaiden lääkärintarkastukset ja kouluterveydenhuolto hoituu, voidaan myös ottaa vastaan kylän muita kuntalaisia. Myös tietyt fysioterapiapalvelut ovat mahdollisia. Bussi on toteutettu yhteispalveluperiaatteen mukaisesti ja siinä on myös yksi kunnan yhteispalveluautomaatti. Samalla kuntalaiset voivat myös mm. vaihtaa kirjastosta tilaamiaan kirjoja, noutaa postipakettinsa sekä nettikaupasta tilaamansa ruokakassin bussin kylmiöstä. Palvelujen substanssiosaajat ovat näiden uusien palvelumuotojen luomisessa keskeisessä roolissa ja vetovastuussa. Palvelujen luominen ei tosin onnistu ilman, että tietotekniikka on strategisesti tukemassa tätä muutosprosessia. Tämä tulee edellyttämään tietohallinnon

roolin uudelleen määrittelyä. Myös tietotekniikan arkkitehtuuri tulee vaatimaan perusteellista uudistumista nykyisestään tämän vision toteuttamiseksi. Tämän muutosprosessin edellytykset sekä nykyiset haasteet on kiteytetty tähän kuvaan innovaatiosta kuntasektorilla. Uusien palvelumuotojen kehittäminen vaatii toiminnan, talouden ja teknologian samanaikaista ymmärrystä ja kuntasektorilla eteenkin toiminnan ja teknologian yhdistäminen on ollut vaikeaa.

5. Nykytila-analyysi työryhmämme tarkastelun kohteena olevan palvelun/teeman tuottamisesta kunnittain sekä kuntien yhteistoimintana Nykytilanteessa kuntien ICT-ratkaisut poikkeavat toisistaan huomattavasti. Tarkastelussa olevilla kahdeksalla kunnalla on esim. neljä erilaista perusterveydenhoidon asiakasjärjestelmää, eikä mikään merkittävä yksittäinen tietojärjestelmää ole käytössä kaikilla kunnilla. Nykytilan eriytyneet tietojärjestelmät ovat selkeä haitta, jos tavoitteena on tietojärjestelmien yhtenäistäminen ja mahdollisesti jopa samojen tietojärjestelmien käyttö. Mikäli eri kuntien tietojärjestelmät ovat samaan aikaan elinkaarensa päässä, voi niiden yhteinen uusiminen olla tarkoituksenmukaista. Koska sopimuksia ei tässä vaiheessa käyty läpi, uusimisvaihtoehdon realistisuutta ei ole selvitetty. ICT-kuluissa ei otettu huomioon tietojärjestelmien pääkäyttäjistä aiheutuvia kustannuksia. Suuremmissa kunnissa on n. 50 pääkäyttäjää, joita pääkäyttäjän tehtävä työllistää vaihtelevasti. Arvio oli, että pääkäyttäjien työpanos kunnassa vastaa muutamaa miestyövuotta, mutta sitä ei ole seurattu. Nykytilassa tuotettiin vertailun suhdeluku ICT-kustannus kuntalaista kohden. Lukuun tulee suhtautua kriittisesti, sillä: Lukujen kerääminen (v. 2012 toteumat) ja niiden vertailukelpoisiksi tekeminen osoittautui yllättävän vaikeaksi, koska kuntien kirjanpidossa on vaihtelevat kirjaamiskäytännöt, kuten

o kuluja ja investointeja käsitellään eri tavoin esim. useamman koneen hankinta kerralla on investointi, yksittäishankintoina kulu, vaikka lopputulos on käytännössä sama o Kirjanpidon poistojen käsittely vaihtelee (nyt poistoja ei otettu huomioon) o ICT-kuluiksi kirjatut asiat vaihtelevat eri kunnissa (esim. ICT-koulutus, konsultointi, erilaiset selvitykset); Sisältöpalvelujen käyttö (esim. YTJ, Duodecim); Tukipalvelujen hyödyntäminen (esim. VETUMA, KATSO) o Kirjausten oikeellisuus kustannuksen tili ei välttämättä ole tarkalleen se jolle se olisi pitänyt viedä o Leasing vs. omistus Laadullisia eroja ei ole arvioitu (esim. tietoliikenteen SLA, sähköisten palvelujen kustannusvaikutukset toimialan kustannuksiin jne.) Toimintaa on järjestetty eri tavoin eri kunnissa ja toimialoilla. Esim. koko toiminnan ostaminen palveluna piilottaa ICT-kulun Keskimääräinen ICT-kulu kuntalaista kohden oli 95. Lukuja kerättiin toimialoittain. Näissäkin on suuria epätarkkuustekijöitä, koska ICT-kulujen kohdistaminen toimialoille perustuu usein laskennalliseen jakoon, ei kustannusvastaavuuteen (esim. Nurmijärvellä tietoliikennekulut jyvitetään toimialoille laitteiden määrien mukaan, opetuksella puolella määrästään) Kokonais- ja osakustannusten erittely järjestelmästä, jonka tuotantotapa on SaaS tai ostopalvelu tai jos se on omassa konesalissa tuotettu kustannusten kohdistaminen oikealle järjestelmälle tai edes oikealle toimialalle on vaikeaa.

5.1 Toimialat ja ICT Keskimääräisestä ICT-kulusta Hallinto ja talous vie 13, Sosiaali- ja terveydenhuolto 19, sivistystoimi 18, Tekninen ja ympäristötoimi 8 ja jakamatta on 37. Tarkemmat luvut käyvät ilmi liitteenä olevasta yhteenvedosta. Osa toimialapalveluista tai toimintakokonaisuuksista on hankittu palveluna siten, että ICT:n osuutta kustannuksista on käytännössä mahdoton erottaa. Tällaisia kokonaisuuksia on esimerkiksi: Pornainen maksaa perusterveydenhoidon järjestämisestä Mäntsälälle, korvausta maksetaan asukasluvun suhteessa Mäntsälässä toteutuneista kuluista. Pornaisilla ei ole perusterveydenhoidosta ICT-kuluja. Pornainen maksaa teknisen toimen palveluista itäisen Uudenmaan kuntayhteenliittymälle. Pornaisilla ei ole teknisestä toimesta ICT-kuluja. Keravan talous- ja henkilöstöhallinnan palvelut on ulkoistettu. Kerava maksaa palvelusta, ei ko. asioiden hoidon ICT-järjestelmistä Tuusulan ympäristökeskus palvelee useita naapurikuntia, mutta Tuusula huolehtii (ja maksaa) ympäristökeskuksen ICT-kulut Täydellisemmän kuvauksen kuntien toimialayhteistyöstä saa toimialojen selvityksistä. Toiminnon hankkiminen palveluna vaikuttaa siihen, paljonko laskennallinen ICT-kulu on kuntalaista kohti. Pienempien kuntien on usein kustannustehokkaampaa ostaa toiminta palveluna kuin palkata oma substanssiosaaminen ja hankkia tarpeelliset järjestelmät tämä osaltaan selittää suurempien kuntien korkeampaa asukaskohtaista ICT-kulua. Toimialapalvelun hankkiminen toiselta kunnalta palveluna voi joissakin tapauksissa olla kustannustehokasta, mutta edellyttää aina toimialakohtaista harkintaa. Erilaiset yhteistyökeskukset ovat askel toimintojen yhtenäistämiseen ja yhteiseen tuottamiseen.

Tietojärjestelmien lisensointimaksujen peruste voi kuitenkin olla sellainen, että yhteistyöllä ei saavuteta säästöjä ICT-kustannuksissa (maksu perustuu tapahtumiin, väestöpohjaan tms. suureeseen, jonka takia käytön yhdistäminen pitää kustannuksen samana). 5.2 Toimialajärjestelmät ja palvelutuotanto Kunnilla on käytössä laaja kirjo erilaisia järjestelmiä varsinaista toimintaa tukemassa. Nykytilaselvityksen perusteella suurimman järjestelmätoimittajan (CGI) laskutus (3 762 166 ) on reilut 27% toimialajärjestelmien arvosta (13 770 583 ). Toiseksi suurin järjestelmätoimittaja (Tieto) pääsee laskutuksellaan (554 805 ) vain 15% CGI:n osuudesta. Toimialajärjestelmistä osa tuotetaan palveluna (aito SaaS-palvelu tai järjestelmälle on tarjottu myös konesalipalvelu). Tuusulassa CGI:n laskutuksesta konesalipalvelun osuus on n.

kolmannes ja oletettavasti sama suhde on muillakin kunnilla. Mikäli tämä pitää paikkansa, selvityksessä olevat kunnat maksavat CGI:lle yhteensä reilusti yli miljoona euroa konesalipalveluista. Toiseksi suurin yksittäinen toimija oli kuntien ICT-toiminto itse. Toiminnon suuruuteen vaikuttaa huomattavasti se, mitä palveluntuotantomallia käytetään. Kunnissa on käytössä huomattavan erilaisia toimintatapoja, jotka voivat vaihdella kunnan sisällä toimialoittain. Yllä olevassa kuvassa on esitettynä miten palvelun tuotantotavat vaihtelevat kuntien välillä kun tarkastellaan kaikkia raportissa mnukana olevia järjestelmiä. Oman tuotannon osalta toiminnan keskittämisen voi olettaa tuottavan kustannussäästöjä. Ostetussa tuotannossa ja palvelussa (SaaS) tämä riippuu toimittajan hinnoittelusta. 5.3 Päätelaitteet, puhelimet ja tietoliikenne Päätelaitteita on hankittu vaihtelevin tavoin. Osa kunnista ostaa tietokoneet ja käyttää niitä mahdollisimman pitkään (keskimääräinen käyttöikä voi olla yli viisi vuotta). Vaihtelevan mittaisia leasing-sopimuksia on käytössä. Toiset lunastavat koneet itselleen leasing-ajan päätyttyä, osa vaihtaa laitteet uusiin. Leasing-aikoina on tyypillisesti kolme tai neljä vuotta. Enenevässä määrin ollaan siirtymässä omistuksesta leasing-sopimuksiin, joiden avulla pyritään pitämään laitekanta suhteellisen tuoreena. Tämä helpottaa ohjelmistopäivityksien tekoa ja laitekannan pitämistä yhtenäisenä. Omistamisesta ollaan siirtymässä palveluna ostettavaan laitteiden käytettävyyteen.

Puhelimia ja tabletteja ei hallinnoida samalla tavalla kuin tietokoneita. Laitteiden monikäyttöisyyden lisääntyessä käyttötavat tulevat lähentymään, joten tällä sektorilla tullaan varmaankin näkemään muutosta. Yleisesti kasvussa olevan BYOD-trendin (Bring Your Own Device, käytä omaa laitettasi) vaikutuksia kuntien ICT-toimintaan ei selvitetty, mutta silläkin tulee olemaan oma vaikutuksensa. Tietoliikenneyhteydet on hankittu vaihtelevin tavoin. Osassa kunnista on etäyhteyksiä ratkottu omalla tietoliikenneverkolla, osassa palveluna ostettavilla yhteyksillä, joille saattaa olla kunnassa vain yksi tarjoaja. Paikallisverkkoja on hankittu palveluna ja laitteita ostamalla. Tietoliikenteen järjestämistapoihin vaikuttaakin huomattavasti maantiede ja paikallinen operaattori (jolla on käytännössä alueellinen monopoli). 5.4 Tietohallinnon rooli Tietohallinnolla on kaupungeissa toisistaan poikkeavat roolit. ICT-toiminto on keskeisessä roolissa Sipoossa ja Hyvinkäällä, joissa ICT-toiminto hyväksyy kaikki toimialojen ICT-investoinnit. Sipoossa kulujen kontrollointi kattaa kaikki kustannukset, jotka sittemmin velotaan toimialoilta sisäisinä veloituksina. ICT-kustannusten seuranta onnistuukin käytännössä vain, jos se on ICT-toiminnon hallussa. Joissakin kunnissa ICT-toiminto keskittyy tietoteknisen palvelun tuottamiseen eikä sillä ei ole roolia toimialojen ICT-hankinnoissa. Tällöin käsitystä ICT-kulujen todellisesta muodostumisesta jää väkisinkin epätarkaksi ja kulujen esittäminen esim. tällaista selvitystä varten on työlästä. Perustietotekniikassa keskitetyn ICT-toiminnon avulla voidaan saavuttaa säästöjä volyymien avulla. Tietoliikennekuluissa paikallisten monopolitoimijoiden neuvotteluasema voi kuitenkin olla vahva. 5.5 Kuntien välinen yhteistyö Tietotekniikan palvelukeskus - TIPAKE on Keravan kaupungin tietotekniikan palvelukeskusliikelaitos, joka toimittaa perustietotekniikkapalvelut Järvenpäälle, Keravalle ja Mäntsälälle. TIPAKE tarjoaa perustietotekniikan infrastruktuuriratkaisuja ja tietojärjestelmiä, mukaan lukien työasemanhallinta-, konesali-, tietoliikenne- ja tietoturvapalveluita. Mikäli TIPAKE on kustannustehokas tapa ratkaista perustietotekniikkapalvelujen hankkiminen, sen käyttöä voisi laajentaa muihinkin kuntiin. Kustannustehokkuus on kuitenkin hyvä selvittää jokaisen kunnan kohdalla erikseen ennen toiminnan laajentamista. Tässä selvityksessä TiPaKe on käsitelty kuntien omana toimintana. TiPaKe kulut on jaettu osallisille kunnille laskutuksen suhteessa ja henkilöstö on kuntien omaksi ICT-henkilöstöksi.

6. Nykytila-analyysin yhteenveto Nykytilan arvosana: maalaa ruutu vihreäksi, jos nykytila etujen ja haittojen pohjalta on kiitettävä tai hyvä / maalaa ruutu keltaiseksi, jos nykytila on tyydyttävä / maalaa ruutu punaiseksi, jos nykytila on huono tai välttävä TIETOHALLINTO KRITEERI NYKYTILAN EDUT NYKYTILAN HAITAT NYKYTILAN ARVOSANA ICT-PALVELUT Palvelujen saatavuus ja tehokkuus Sisäisesti tarjottavat palvelut on ajettu sisään, parantamisen varaa on. Erilaiset toimintatavat. Palvelulupausten puute. 0 Kilpailukyky verrattuna Helsingin seutuun ja koko maahan Vaikutus yhdyskuntarakenteeseen ja asuntotuotantoon ja joukkoliikenteeseen Ympäristövaikutukset Sosiaalinen eheys, segregaatio ja maahanmuuttajat Hallinnon tehokkuus ja paikallinen vaikuttaminen Joustavuus ja kustannustehokkaiden ratkaisujen hakeminen. Kirjastoissa mahdollisuus hyödyntää sähköisiä palveluita yleisöpäätteillä. Palvelupisteet lähellä. Kokonaisarkkitehtuurin puute. +1 Verkkosivut pääasiassa vain kunnan pääkielellä. Tietojärjestelmät ovat hajanaiset, sähköisten palveluiden saatavuus kuntalaisille on heikkoa. N/A N/A 0-1

7. Johtopäätökset nykytila-analyysistä ICT-kustannukset korreloivat melko hyvin asukasluvun suhteen, koska pienen kunnan on tarkoituksenmukaista ostaa toimintaa palveluna, eikä ICT-kulua tällöin synny. Pienemmät volyymit myös edellyttävät tietojärjestelmiltä vähemmän. Toimiala- tai sovelluskohtainen nykytilan kartoitus edellyttää sopimusten ja laskujen läpikäyntiä rivi riviltä, joka voidaan tehdä, mikäli selvitettävä alue on riittävästi rajattu ja asialle on selkeä tarve. Kustannusten seuraamisessa on hyvä ottaa käyttöön parhaita käytäntöjä. Esim. Sipoossa kaikki ICT-laskut menevät tietohallinnon kautta, mikä mahdollistaa lukujen seurannan ajantasaisesti osin tästä voi johtua, että Sipoon ICT-kulu / asukas on selvityksen kunnista korkein. Hyvinkäällä ICT-investoinnit budjetoidaan tietohallinnolle, joka on sitä kautta tietoinen kustannuksista. Jatkotyöstössä pitäisi keskittyä palvelutuotannon tehostamiseen mm. palveluiden sähköistämisellä ja verkostomaisen kaupunkivision tukemiseen tieto- ja viestintätekniikan keinoin niin kuin kappaleessa 4 yllä on kerrottu. Tämä edellyttää kevään aikana työtä toiminnan ja teknologian kohtaamisessa, joiden kautta uudet palvelumuodot pitää kyetä hahmottamaan. Näiden palvelumuotojen kriittisen (talous yms.) tarkastelun jälkeen pitää eri sektoreilla löytyä konkreettinen kehityspolku palvelujen uudistamiselle. Liitteet Yhteenvetotaulukot nykytilasta: Yhteenveto.xlsx