NUORTEN SIIRTYMÄT AIKUISUUTEEN JA SYRJÄYTYMISEN RISKITEKIJÄT

NUORTEN SIIRTYMÄT AIKUISUUTEEN JA SYRJÄYTYMISEN RISKITEKIJÄT Koordinaattorit: Elina Sutela (elisut@utu.fi), Turun yliopisto Henna Isoniemi (hejosa@utu.fi), Turun yliopisto Nuorta aikuisuutta pidetään yhtenä keskeisenä elämänkulun vaiheena. Nuorten aikuistumisen prosessi sisältää erilaisia status- ja roolimuutoksia sekä siirtymiä yhdestä vaiheesta toiseen. Perinteisesti aikuisuuteen liitettäviä siirtymiä ovat koulutuksesta työelämään siirtyminen sekä lapsuuden kodista muutto ja oman perheen perustaminen. Vielä joitain vuosikymmeniä sitten siirtyminen aikuisuuteen oli nuorten kohdalla suhteellisen kitkaton prosessi. Nuorten siirtymien on kuitenkin kuvattu monissa tutkimuksissa muuttuneen siten, että siirtymät ovat aiempaa yksilöllisempiä ja tapahtuvat myöhemmin kuin ennen. Lisäksi erilaiset vaiheet kohti aikuisuutta saattavat tapahtua yksilöllisissä järjestyksissä tai jäädä kokonaan tapahtumatta. Muutosten taustalla vaikuttavat niin yhteiskunnalliset muutokset työmarkkinoilla kuin kulttuuriset muutokset normien höllentymisen ja yksilöllistymisen lisääntymisen muodossa. Nuorten siirtymiin vaikuttavat monenlaiset tekijät, jotka saattavat edistää tai rajoittaa nuoren elämänkulun valintoja ja mahdollisuuksia. Näitä tekijöitä voivat olla niin instituutiot ja makrotaloudelliset mahdollisuudet kuin erilaiset demografiset tekijät, kuten sukupuoli, perhetausta, koulutusaste tai asuinpaikka. Ongelmilla siirtymävaiheessa saattaa olla kauaskantoisia vaikutuksia yksilön elämänkulkuun myöhemmällä iällä. Nuorten kohdalla syrjäytymisen riskeistä keskustelu on ollut hyvin ajankohtaista viime aikoina. Syrjäytymisen riskit liittyvät nuorten kohdalla usein vaikeuksiin kiinnittyä koulutus- ja työmarkkinoille, mielenterveysongelmiin, erilaisiin kasautuviin huonoosaisuuden ulottuvuuksiin ja näiden prosessimaiseen kehitykseen. Nuorta aikuisuutta on kuvattu yhdeksi uudeksi sosiaaliseksi riskiksi. Tässä työryhmässä ideana on tarkastella nuorten ja nuorten aikuisten elämäntilanteisiin ja siirtymiin sekä siirtymiin liittyviin riskeihin liittyviä tekijöitä. Toivomme työryhmään nuoria ja nuoria aikuisia käsitteleviä papereita etenkin siirtymien ja siihen liittyvien riskitekijöiden näkökulmasta. Näkökulma voi olla suomalainen tai kansainvälinen. Paperit voivat olla empiirisiä tai teoreettisia. Myös pro gradu -työt, tutkimusprojektien tai väitöskirjojen suunnitelmat ovat tervetulleita. Esitykset: NUORTEN AIKUISTEN HUONO-OSAISUUS YKSILÖN, YHTEISÖN JA PALVELUIDEN NÄKÖKULMASTA Reija Paananen, FT, tutkija, Diakonia-ammattikorkeakoulu Sakari Kainulainen, dosentti (UEF, UTU), erityisasiantuntija, Diakonia-ammattikorkeakoulu Tiina Ristikari, YTT, erikoistutkija, THL Mika Gissler, tutkimusprofessori, THL Huono-osaisten ongelmat ovat moninaiset, eikä huono-osainen tai köyhä määritykään yhden tilastollisen kategorian avulla. Huono-osaisuudessa painottuvat niin työn ja talouden kysymykset kuin myös sosiaaliset suhteet ja elämänhallinnan kysymykset. Yksi huonoosaisuuden ominaispiirre on se, että ongelmat kasautuvat joko samanaikaisesti kiertyen

vaikeasti hallittavaksi vyyhdeksi tai ne kasautuvat ajan kanssa lisäten kannettavaa kuormaa kaiken aikaa. Tätä ongelmien kasautumista voi tapahtua yksilö- mutta myös aluetasolla. Tilastojen mukaan huono-osaisuus on varsin pysyvä ilmiö painottuen tiettyihin kuntiin ja maakuntiin. Vaikka monet mittarit näyttävät, että 1990-luvulta tähän päivään tilanne on kehittynyt hyvään suuntaan, niin edelleen nuorten tilanteessa näkyy paljon huolestuttavia piirteitä. Esimerkiksi koulutuksen ja työelämän ulkopuolelle jäävien nuorten, etenkin nuorten miesten, määrä on jatkuvasti lisääntynyt. Tiedetään, että aikuisuuden huono-osaisuus kumpuaa usein aiemmista elämänvaiheista. Tiedetään myös, että usein hyvinvointiongelmat kasautuvat nuorilla aikuisilla. Esityksessämme jäsennämme huono-osaisuutta inhimillisen, sosiaalisen ja taloudellisen näkökulman kautta, ja tarkastelemme nuorten aikuisten huono-osaisuutta näistä näkökulmista. Tarkastelemme myös sitä, miten huono-osaisuus ja erityisesti kasautuva huono-osaisuus määrittyy ja jakautuu alueellisesti, sekä huono-osaisuuden taustalla olevia tekijöitä. Aineistona käytämme vuonna 1987 Suomessa syntyneiden seuranta-aineistoa, ja liitämme siihen tietoja asuinkunnan tilasta (huono-osaisuus, väestö, työelämä) lapsuudessa ja nuoruudessa. ELÄMÄNMUUTOSTEN YHTEYS NUORTEN AIKUISTEN TALOUDELLISIIN (VELKA)ONGELMIIN Karoliina Majamaa & Kati Rantala HY/Kriminologian ja oikeuspolitiikan instituutti Esityksessä tarkastellaan nuorten aikuisten taloudellisia ongelmia (sis. velkaongelmat) elämänmuutosten kasautuessa ja erilaisissa elämänmuutoksissa. Nuorten aikuisten ongelmavelkaantuminen on nykyään korkealla tasolla, erityisesti 25 34-vuotiailla. Esimerkiksi kesäkuun 2016 lopussa noin 13 prosentilla 25 34-vuotiaista oli maksuhäiriömerkintä. 20 24- vuotiaiden ikäryhmästä sellainen löytyi noin yhdeksältä prosentilta. Esityksen aluksi nuorten aikuisten velkaongelmia hahmotellaan julkisten tilastojen avulla. Tämän jälkeen nettikyselystä saatujen tulosten avulla esitetään eri elämänvaiheiden yhteyksiä nuorten aikuisten taloudellisiin (velka)ongelmiin. Keväällä 2015 kyselyyn vastasi kaikkiaan 1 019 nuorta aikuista, jotka olivat kyselyn keräyshetkellä 18 35-vuotiaita. Saatujen tulosten mukaan elämänmuutokset ovat yhteydessä nuorten aikuisten taloudellisiin (velka)ongelmiin. Erityisesti useita elämänmuutoksia vuoden sisään kokeneilla oli taloudellisia ongelmia. Tarkasteltaessa yksittäisiä elämänmuutoksia, varsinkin työttömäksi jääminen, muutto erilleen avo- / aviopuolisosta ja oma vakava sairastuminen olivat yhteydessä nuorten aikuisten taloudellisiin (velka)ongelmiin. Omilta vanhemmilta saatu taloudellinen apu nousi esiin yhtenä avun lähteenä taloudellisissa vaikeuksissa olevien nuorten keskuudessa, mutta vanhemmat olivat taloudellisen avun lähteenä myös erilaisissa elämänmuutoksissa. Vanhemmat antoivat taloudellista apua etenkin työelämään liittyvissä siirtymissä. Kaikilla nuorilla aikuisilla ei kuitenkaan ole vanhempia, jotka voivat/haluavat auttaa. Olisikin tärkeää, että yhteiskunta tai muut epäviralliset lähteet pystyisivät tarvittaessa nopeasti tarjoamaan tilapäistä taloudellista apua. Pieni maksamaton velka saattaa nopeasti kasvaa nuoren maksukyvyn ulottumattomiin maksumuistutusten, oikeudenkäyntikulujen ja korkojen myötä saattaen johtaa nuoren syrjäytymiseen. MITEN KUNTOUTUSPALVELUIDEN PIIRIIN SAADAAN NE NUORET, JOILLE KUNTOUTUKSESTA VOISI OLLA APUA? Jenna Mäkinen

tutkimusassistentti, VTM Kelan tutkimus jenna.makinen@kela.fi Anna-Marie Paavonen tutkimusassistentti, VTM Kelan tutkimus anna-marie.paavonen@kela.fi Kela järjestää kuntoutuspalveluita nuorten toimintakyvyn, itsenäisen selviytymisen ja työllistymisen tukemiseksi. Nuoret tuntevat kuntoutuspalveluita huonosti ja he kokevat sosiaalietuuksien hakemisen työlääksi ja haastavaksi. Kela toteutti vuosien 2015 ja 2016 aikana Mikä Kunto? -viestintäkampanjan nuorten kuntoutuspalveluista. Kampanjan tavoitteena oli lisätä nuorten ja nuorten kanssa työskentelevien etsivien nuorisotyöntekijöiden tietoisuutta Kelan järjestämästä kuntoutuksesta. Kartoitimme kevään 2016 aikana, miten kampanja tavoitti sen kohderyhmät. Nuorten aineisto (N = 584) kerättiin Taloustutkimus Oy:n toteuttamana puhelinhaastatteluna ja etsivien nuorisotyöntekijöiden aineisto (N = 102) internetkyselynä. Kampanja tavoitti vain 3 prosenttia nuorista eivätkä nuorten kuntoutushakemusten ratkaisumäärät ole tilastotarkastelun perusteella lisääntyneet kampanjan jälkeen. Etsivistä nuorisotyöntekijöistä puolet oli huomannut kampanjan. Etsivät nuorisotyöntekijät kaipasivat lisää tietoa kuntoutuksesta, Kelaan yhdyshenkilöä, jolta voisi kysyä kuntoutukseen liittyvistä asioista sekä nuorille ja ammattilaisille mahdollisuutta henkilökohtaiseen neuvontaan kuntoutusasioissa. Miten kuntoutuspalveluiden piiriin saadaan ne nuoret, joille kuntoutuksesta voisi olla apua? Pelkkä tiedottaminen palveluista ei tämän tutkimuksen mukaan ole riittävä keino. Tulisiko tiedottamisen olla kohdennetumpaa ja henkilökohtaisempaa? Vai pitäisikö tiedottaminen kohdentaa nuorten kanssa työskenteleville? Tarvitaanko palvelujärjestelmään lisää nuorten henkilökohtaista neuvontaa? KORKEAKOULUOPISKELIJOIDEN LIIKKUMATTOMUUS MERKITTÄVÄ HYVINVOINNIN UHKA Saara Hanhela, Itä-Suomen yliopisto Liikkumattomuus on merkittävä globaali uhka terveydelle ja hyvinvoinnille. Lancet-lehdessä 2012 julkaistun tutkimuksen mukaan yli viisi miljoona ihmistä maailmassa kuolee vuosittain ennenaikaisesti liikkumattomuuden vuoksi (Blair, Katzmarzyk, Lee, Lobelo, Puska & Shiroma 2012.) Maailman terveysjärjestö WHO on määritellyt liikkumattomuuden neljänneksi tärkeimmäksi riskitekijäksi elintapasairauksien aiheuttamissa kuolemantapauksissa (World Health Organization 2015). UKK-instituutti on arvioinut liikkumattomuuden tupakointia suuremmaksi ongelmaksi Suomessa. Liikkumattomuuden ja mielenterveysongelmien yhteyksiä on löydetty paljon. Vuonna 2016 Käypähoito-suosituksiin päivitettiin depression yhtenä hoitomuotona liikunta. Ylioppilaiden terveydenhoitosäätiön (YTHS) yleislääkärin vastaanotolle hakeudutaan yleisimmin masennuksen ja ahdistuksen vuoksi. Korkeakouluopiskelijoiden valtiolta saamaa taloudellista tukea opiskeluun on heikennetty ja mahdollisuudet osa-aikaiseen työskentelyyn harventuneet. Liikuntapolitiikka tunnistetaan vahvempana osana sosiaalipoliittista päätöksentekoa. Näkemykset eroavat, toteutetaanko liikuntapolitiikkaa ennaltaehkäisevänä, hyvinvointipalveluna vai sairauksien hoidossa. Vuoden 2009 Valtioneuvoston periaatepäätös

liikunnan edistämisen linjoista asetti korkeakoulut keskeiseksi vastuutahoksi nuorten aikuisten liikunnallisen elämäntavan edistämiseksi. Pro Gradu -tutkielmassani olen tarkastellut korkeakouluopiskelijoiden liikkumattomuutta merkittävänä hyvinvointia heikentävänä tekijänä. Tutkimus perustuu Kuopion korkeakouluopiskelijoiden keskuudesta kerättyyn survey-aineistoon (N=623), jossa kysyttiin mm. opiskelijoiden liikuntatottumuksista, fyysisistä ja henkisistä oireista sekä liikkumisen haasteista. Korkeakouluopiskelijat ovat tärkeässä nivelvaiheessa, opiskeluvaiheessa aloitettu tai jatkettu liikunnallinen elämäntapa kantaa yleensä läpi elämän. Tässä nivelvaiheessa myös liikkumattomuudesta tulee elämäntapa. Korkeakoulujen tarjoamilla liikuntapalveluilla pyritään poistamaan liikuntaharrastuksen aloittamiseen liittyviä esteitä. Korkeakoululiikunnan perusperiaatteena ovat matalan kynnyksen palvelut sekä opiskelijabudjettiin sopiva hintalaatusuhde. HAAVOITTUVASSA ASEMASSA OLEVIEN NUORTEN TAVOITTAMINEN JA AINEISTONKERUU Jarkko Salminen, Tampereen yliopisto Esityksessäni pohdin haavoittuvassa asemassa olevia nuoria koskevaan tutkimukseen liittyviä käytännöllisiä ja menetelmällisiä haasteita. Olemme hankkeissamme keränneet aineistoa työn ja koulutuksen ulkopuolella olevia nuoria haastattelemalla. Olemme hyödyntäneet esimerkiksi lumipallomenetelmää, jossa haastateltavilta kysyttiin, keitä muita pitäisi haastatella. Toisaalta tutkimusryhmässämme on toiminut etsivästä työstä kokemusta keränneitä tutkijoita. Siitä huolimatta kaikkein yksinäisimpiä nuoria emme ole tavoittaneet. Heistä puhuttiin haastatteluissa niin sanottuina kotiin syrjäytyneinä. Tulevissa projekteissamme tarkoituksemme on tavoittaa yhä enemmän näitäkin nuoria. Pohdin esityksessäni sitä, miten kaikkein yksinäisimpiä nuoria voisi lähestyä ja tavoittaa. Lisäksi kysyn, millaisia menetelmiä nuorten kanssa kannattaa soveltaa ja millaisia asioita haastateltaessa kannattaa ottaa huomioon. Luottamuksellisen suhteen saavuttaminen voi olla vaikeaa ja eettiset haasteet ovat väistämättömiä. Pohdin myös käytännöllisiä kysymyksiä kuten sitä, miten ja missä järjestää haastattelut kannattaako nuoria haastatella useammin kuin kerran. Pohdin myös sitä, millaisin menetelmin on mahdollista rikastaa haastatteluja, mitkä menetelmät innostavat nuoria kertomaan arjestaan ja miten helpottaa puhumista sekä vuorovaikutusta. Olen harkinnut tulevassa tutkimuksessani käyttäväni valokuvamenetelmiä. Harkitsen myös sitä, miten hyödyntää toimivalla tavalla paikkatietomenetelmiä (GIS) ja kerätä kokemuksellista, arkista, tilallista tietoa nuorilta. VALMENNUSPAJALLA PILOTOIDUN TOIMINTAMALLIN VAIKUTUKSISTA JA KUSTANNUKSISTA YKSILÖTASON VAIKUTUKSET JA KUNTATASON KUSTANNUKSET Virpi Kuvaja-Köllner, Diak & Reija Paananen, Diak Koulutuksen ulkopuolelle jääminen ja työttömyys ovat keskeisiä riskitekijöitä nuorten syrjäytymiseen johtavalla polulla. Useissa hankkeissa on pyritty tukemaan nuorten elämänhallintaa ja työelämävalmiuksia. Nuorten aktivointia tehdään esimerkiksi kuntouttavan työtoiminnan, työelämävalmennuksen ja palkkatuetun työn avulla. Näitä toimia kohdennetaan hieman erilaisissa elämäntilanteissa oleville henkilöille, ja näiden tavoitteissakin on hieman eroja. Tietoa aktivointitoimenpiteiden vaikutuksista ja niistä aiheutuvien kustannusten jakautumisesta on kuitenkin suhteellisen vähän olemassa.

Tässä tarkastelussa käytämme aineistoa, joka on kerätty suomalaisessa kunnassa. Hankkeeseen osallistuneita nuoria on ollut n.80. Heistä on olemassa taustatiedot, tarjotut aktivointitoimenpiteet ja niiden kesto sekä aktivoinnin jälkeinen jatkotilanne. Tutkimuksen tavoitteena on selvittää toimenpiteiden toimivuutta sekä vaikutuksia heikommassa asemassa olevien nuorten kohdalla. Lisäksi selvitetään, mikä on toimenpiteiden kustannus kunnan sekä yhteiskunnan näkökulmasta, ja toisaalta mikä on aktivointitoimenpiteen taloudellinen merkitys yksilölle. Tutkimuksen tarkoitus on tuottaa päätöksentekijöille tietoa nuorille tarkoitettujen aktivointitoimien vaikutuksista yksilön hyvinvointiin sekä selvittää aktivointitoimien kustannuksia ja niiden jakautumista. NUORTEN AIKUISTEN TALOUDELLINEN HYVINVOINTI Anu Raijas, tutkimuspäällikkö, Kilpailu- ja kuluttajavirasto (KKV), anu.raijas@kkv.fi Itsenäistyminen ja taloudellinen riippumattomuus vanhemmista useimmiten laskevat nuoren aikuisen elintasoa, koska opiskelijoilla tulot ovat niukat ja työssäkäyvilläkin alhaiset työuran alussa. Käytettävissä olevat tulot ovat perusta nuorten aikuisten taloudelliselle hyvinvoinnille, mutta niiden rooli hyvinvoinnin muodostumisessa on kuitenkin välineellinen. Aiemman tukituksen perustella taloudellisen hyvinvoinnin on esitetty muodostuvan yksilöiden käyttäytymisestä sekä heidän omasta näkemyksestä ja kokemuksesta oman talouden hoidosta. Myös kuluttajien tiedot ja taidot, samoin kuin heidän taustansa vaikuttavat hyvinvoinnin muodostumiseen. Nuorelle aikuiselle taloudellisten asioiden itsenäinen hoitaminen on uusi kokemus. Suomessa taloudelliseen hyvinvointiin vaikuttavia tekijöitä on tutkittu vähän. Kansainväliset tutkimukset nuorten aikuisten taloudellisesta hyvinvoinnista ovat usein keskittyneet opiskelijoihin. Tässä esityksessä tutkitaan itsenäisesti asuvien 18 29 -vuotiaiden nuorten aikuisten heikkoa taloudellista hyvinvointia ja siihen vaikuttavia tekijöitä vuoden 2015 Nuorisobarometrin pohjalta (N=1 219). Tutkimusaineistossa 14 prosentilla taloudellisen hyvinvoinnin todettiin olevan heikko. Selittävinä tekijöinä käytettiin taustamuuttujia ja sosiaalista ympäristöä. Analyysimenetelmänä on logistinen regressioanalyysi. Tutkimus tuotti mielenkiintoisia ja uusia tuloksia. Heikkoon taloudelliseen hyvinvointiin vaikuttivat monet eri tekijät nuoren aikuisen elämässä, mutta analyysin perustella suurin vaikutus näytti olevan tuloilla ja perheellistymisellä. Tämän johdosta onkin tärkeää kiinnittää huomiota nuorten aikuisten toimeentulon turvaamiseen erityisesti lapsiperheillä. Nuorten aikuisten taloudenpitoa leimaa joustavuus, jota ei voida enää niin helposti toteuttaa perheellistymisen myötä. VÄKIVALTA NUORUUDEN SEURUSTELUSUHTEISSA AINEISTONA POLIISIN RIKOSILMOITUSAINEISTO Anu Isotalo, FT, oikeustieteellinen tiedekunta, Turun yliopisto Nuoruuden ja nuoren aikuisuuden parisuhteissa intiimin romanttisen ihmissuhteen ulottuvuuksia haetaan, koetaan, kokeillaan ja määritellään. Nämä kokemukset ovat monella tavalla tärkeitä. Vaikka nuoruutta ei ajateltaisikaan aikuisuuden odotushuoneena, nuoruuden parisuhteissa tehdään (myös) siirtymää aikuisuuteen. Tässä vaiheessa seurustelusuhde voi olla hyvinvointia ja aikuistumista tukeva tekijä, mutta siitä voi tulla myös hyvinvointia uhkaava tekijä, jolla on kauaskantoisia kielteisiä vaikutuksia nuoren tulevaan elämään.

Tarkastelen esityksessäni Suomessa hyvin vähän tutkittua nuorten seurustelusuhdeväkivaltaa poliisille vuonna 2013 tehtyjen rikosilmoitusten pohjalta. Tutkimusaineistonani ovat 15 20- vuotiaisiin nuoriin kohdistuneista lievistä, perusmuotoisista ja törkeistä pahoinpitelyistä kirjatut rikosilmoitukset (N=5992), joista on käsin poimittu entisen ja nykyisen kumppanin tekemäksi kirjatut väkivallanteot (N=571). Rajaan määrällisen ja laadullisen tarkastelun erityisesti niihin tapauksiin, joissa osapuolet eivät ole avo- tai avioliitossa eikä heillä ole yhteisiä lapsia (N=261). Aineiston tarkastelua kehystää huomio siitä, että kyse on poliisiviranomaisen tekemistä kirjauksista. Rikosilmoitusteksti on poliisiviranomaisen konstruktio siitä, mikä on rikosilmoituskäytännön kannalta olennaista tietoa ja mikä on epäolennaista. Selosteosien tarkkuuteen vaikuttavat myös poliisityön tilannetekijät kuten kirjaustilanteen häiriöttömyys ja käytettävissä oleva aika. Tarkoituksenani on selvittää, minkälaista seurustelusuhdeväkivaltaa tulee poliisin tietoon ja miten näitä tapauksia analysoimalla voidaan valottaa nuorten väkivaltaisia parisuhteita ja niihin liittyviä riskitekijöitä. Keskityn rikosilmoitustekstissä mainittujen väkivallan motiivien, tekotapojen ja väkivallan toistuvuuden tarkasteluun. Taustoitan näiden teemojen käsittelyä uhrien ikään, sukupuoleen ja etnisyyteen (kansalaisuus ja syntymämaa) sekä väkivallan molemminpuolisuuteen liittyvillä huomioilla. EI OIKEIN MIKÄÄN OO MUN JUTTU EI-TYYPILLINEN KOULUTUKSELLINEN SIIRTYMÄ PERUSKOULUSTA ETEENPÄIN Mira Kalalahti, Helsingin yliopisto, Opettajankoulutuslaitos, mira.kalalahti@helsinki.fi Janne Varjo, Helsingin yliopisto, Käyttäytymistieteiden laitos, janne.varjo@helsinki.fi Markku Jahnukainen, Helsingin yliopisto, Opettajankoulutuslaitos, markku.jahnukainen@helsinki.fi Siirtyminen peruskoulusta eteenpäin on ensimmäinen merkittävä taitekohta nuoren ihmisen koulutusbiografiassa. Tarkastelemme artikkelikäsikirjoitukseen pohjautuvassa esityksessä joukon yhdeksäsluokkalaisia pyrkimyksiä hahmotella koulutukseen ja työhön liittyvää tulevaisuuttaan tapoja, joilla he ottavat suuntaa ja suunnittelevat reittiään peruskoulusta eteenpäin. Tarkastelemaamme 11 nuorta yhdistää tilanne, jossa he ovat puoli vuotta haastatteluista, välittömästi peruskoulun jälkeen, päätyneet valtavirtaa edustavien toisen asteen koulutusvaihtoehtojen (lukio ja ammattikoulu) ulkopuolelle. Kysymme esityksessä rakentavatko nuoret puheessaan biografiansa reflektiivisten valintojen sarjaksi (ns. valintojen biografiaksi) vai lineaariseksi koulutusbiografiaksi (ns. normaalibiografiaksi) (Beck 1992). Esittelemme miten elämänkulun hahmoteltu kartta ja siihen suunniteltu yksilöllinen reitti koulun penkiltä työelämään rakentuvat refleksiivisyyden ja sosiaalisten rakenteiden määrittämänä. Vastaamalla näihin kysymyksiin tarkastelemme kriittisesti tulkintoja normaali- ja valintabiografioiden kautta tuotetusta koulutuksellisten siirtymien teoreettisesta ymmärryksestä. Tarkastelemme nuorten suunnanottoa vasta kiteymässä oleville koulupoluille ja sitä koskevaa reflektiota Savickasin (2002) teorian ammatillisen tutkiskelun prosessin neljän linjan avulla. Haastatteluaineisto analysoitiin valinnan tiedostamista (career concern), havaintojen tekemistä (career control), suunnitelman tekemistä (career conception) ja valintaan sitoutumista sekä valintavarmuuden saavuttamista (career confidence) koskevien käsitteiden avulla.

Esityksen tavoitteena on keskustella teoreettisesti nuorten koulutusbiografioiden valitsemisen ja normaaliuden mallien vaihtoehdoista kuvaamalla nuorten siirtymäodotusten päämäärätietoisuutta sekä puheessa esiintyviä rajoittavia ja edistäviä tekijöitä. Avainsanat: Koulutuksellinen transitio, normaalibiografia, valintojen biografia. YLIOPISTOSTA TYÖELÄMÄÄN KM Hanna Laalo, Turun yliopisto YTT Eriikka Oinonen, Tampereen yliopisto (Porin yksikkö) Yliopisto-opiskelijoiden työllistymisen lääkkeeksi ja menestyksellisen työuran rakennusaineeksi on ehdotettu yrittäjyyttä niin toimintana kuin mielentilana. Ylikansallisissa politiikkasuosituksissa ja kansallisissa kehittämissuunnitelmissa nuorten aikuisten odotetaan määrätietoisesti ja vastuullisesti hankkivan kvalifikaatioita ja omaksuvan yrittäjähenkisyyttä kyetäkseen vastaamaan laajoihin taloudellisiin, demografisiin ja kulttuurisiin haasteisiin. Heidän tulee hankkia mahdollisimman korkea koulutus ja valmistua mahdollisimman nopeasti joustaviksi, alati uutta oppiviksi yrittäjämäisiksi työntekijöiksi. Kilpailu hyvistä, keskiluokkaisista työpaikoista on globaalissa tietotaloudessa kuitenkin kovaa, eikä takeita töistä, toimeentulosta ja nousujohteisesta urasta ole. Korkeakoulutuskaan ei enää takaa sujuvaa siirtymää työelämään, sosiaalista nousua tai taloudellisesti turvattua elämää. Työmarkkinat ovat epävakaistuneet etenkin yleistutkinnon suorittaneilla generalisteilla. Nuoret aikuiset elävät rikotun lupauksen ja julman optimismin maailmassa, jossa kovaa työtä ja parhaansa tekemistä ei välttämättä palkita, toisin kuin ajan yrittäjyyseetoksessa annetaan ymmärtää. (Brown ym. 2012.) Luovien menetelmien ja psykodraaman keinoin tutkimme yliopistosta valmistuvien nuorten aikuisten kokemuksia työelämään siirtymisestä sekä selvitämme tapoja tukea tätä siirtymää. Kyseenalaistamme yksipuolisen yrittäjäsubjektin ihanteen (Rose 1999; Bröckling 2016), jonka kautta työllistyminen ja työuran muotoutuminen näyttäytyvät yksinomaan yksilön vastuun kysymyksinä. Henkilökohtaisen elämän sosiologian näkökulmasta pyrimme ymmärtämään nuorten aikuisten siirtymään liittyviä kokemuksia aikaan ja paikkaan sidonnaisissa yhteiskunnallisissa, poliittisissa, taloudellisissa ja kulttuurisissa olosuhteissa sekä osana laajempaa elämänkokonaisuutta. Pilottitutkimuksemme osoitti, että nuorten omat tulevaisuuden odotukset poikkeavat politiikkaohjelmien työ- ja koulutuskeskeisestä puhetavasta. Tulevassa hankkeessamme pyrimme ymmärtämään toimijalähtöisesti niitä resursseja, joiden avulla yliopistosta valmistuvat nuoret aikuiset yhteen sovittavat omia toiveitaan ja heihin kohdistuvia odotuksia. Aikataulu: Paikka: PUBLICUM, SEMINAARIHUONE 126, 1.krs Työryhmä kokoontuu torstaina ja perjantaina. Torstai klo 15.05 15.25 Reija Paananen, Sakari Kainulainen, Tiina Ristikari ja Mika Gissler: Nuorten aikuisten huono-osaisuus yksilön, yhteisön ja palveluiden näkökulmasta klo 15.25 15.50 Mira Kalalahti, Janne Varjo ja Markku Jahnukainen: Ei oikein mikään oo mun juttu Epätyypillinen koulutuksellinen siirtymä peruskoulusta eteenpäin

klo 15.50 16.15 Hanna Laalo ja Eriikka Oinonen: Yliopistosta työelämään klo 16.15 16.25 Tauko klo 16.25 16.50 Anu Raijas: Nuorten aikuisten taloudellinen hyvinvointi klo 16.50 17.15 Karoliina Majamaa ja Kati Rantala: Elämänmuutosten yhteys nuorten aikuisten taloudellisiin (velka)ongelmiin klo: 17.15 17.40 Virpi Kuvaja-Köllner ja Reija Paananen: Valmennuspajalla pilotoidun toimintamallin vaikutuksista ja kustannuksista yksilötason vaikutukset ja kuntatason kustannukset Perjantai klo 9.30 9.55 Anu Isotalo: Väkivalta nuoruuden seurustelusuhteissa aineistona poliisin rikosilmoitusaineisto klo 9.55 10.20 Tarkentuu myöhemmin klo 10.20 10.45 Saara Hanhela: Korkeakouluopiskelijoiden liikkumattomuus merkittävä hyvinvoinnin uhka klo 10.45 10.55 Tauko klo 10.55 11.20 Jenna Mäkinen ja Anna-Marie Paavonen: Miten kuntoutuspalveluiden piiriin saadaan ne nuoret, joille kuntoutuksesta voisi olla apua? klo 11.20 11.45 Jarkko Salminen: Haavoittuvassa asemassa olevien nuorten tavoittaminen ja aineistonkeruu