Sosiaali- ja terveyspalvelut Teemaryhmä 2 Helsinki
Sosiaali- ja terveyspalvelut 2 (53) Sisällys 1. Tiivistelmä... 3 2. Toimeksianto... 4 3. Teemaryhmän työn organisointi ja eteneminen... 5 4. Tehtävän rajaus... 6 5. Sosiaali- ja terveyspalvelujen erityispiirteet... 7 6. Sosiaali- ja terveyspalvelut Helsingissä ja Vantaalla... 8 6.1 Palvelujen kustannukset ja organisointi... 8 6.2 Keskeiset erot ja yhtäläisyydet Helsingissä ja Vantaalla... 10 7. Erot ja yhtäläisyydet palvelukokonaisuuksittain nykytilanteessa... 11 7.1 Perusterveydenhuolto... 11 7.2 Erikoissairaanhoito... 15 7.3 Mielenterveys- ja päihdepalvelut sekä psykiatria... 17 7.4 Lapsiperheiden palvelut ja lastensuojelu... 19 7.5 Aikuissosiaalityö... 22 7.6 Vanhuspalvelut... 24 7.7 Vammaispalvelut ja kehitysvammahuolto... 28 7.8 Hallinto... 32 8. Kaupunkien mahdollinen yhdistyminen sosiaali- ja terveyspalvelujen näkökulmasta... 39 8.1 Mahdollisen yhdistymisen lähtökohtia... 39 8.2 Työryhmän näkemykset yhdistymisen vaihtoehtoista... 41 9. Kaupunkien mahdollisen yhdistymisen edut ja haitat annetuista näkökulmista... 48 9.1 Hallinnon tehostuminen... 48 9.2 Johtamisjärjestelmät ja kulttuuri... 49 9.3 Kustannustaso- ja tehokkuus... 49 9.4 Palvelujen saatavuus, palveluverkko... 49 9.5 Palvelutaso- ja tarpeet sekä palvelurakenteet... 50 9.6 Palvelujen tuotantomalli... 50 9.7 Henkilöstön saatavuus... 50 9.8 Ruotsinkieliset palvelut... 50 9.9 Kilpailukyky... 51 9.10 Ympäristövaikutukset... 51 9.11 Segregaatio ja sosiaalinen eheys (ml maahanmuuttajakysymykset)... 51 9.12 Asukasvaikuttaminen... 51 9.13 Asukas- ja asiakasnäkökulmat... 52 9.14 Kaupunkien mahdollisen yhdistymisen edut ja haitat suhteessa Helsingin seudun yhteistyöhön ja yhteisiin kuntayhtymiin... 52 9.15 Yhteenveto keskeisimmistä eduista ja haitoista... 53 Liitteet Palveluverkko kartat I - IX Toimipaikkaluettelot palveluverkkokarttoihin I - IX
Sosiaali- ja terveyspalvelut 3 (53) 1. Tiivistelmä Sosiaali- ja terveyspalvelut ovat julkisessa järjestelmässä ja sen palvelutuotannossa merkittävässä asemassa muodostaen yli puolet kunnan menoista. Sosiaali- ja terveyspalvelut sisältävät väestön kannalta keskeiset terveyteen, hyvinvointiin ja sosiaaliseen elämään liittyvät peruspalvelut. Tärkein kunnan järjestämiä sosiaali- ja terveyspalveluja yhdistävä strateginen päämäärä on terveyden ja hyvinvoinnin edistäminen. Valtakunnallisesti on valmisteilla merkittäviä lainsäädännöllisiä ja rakenteellisia muutoksia, jotka tulevat vaikuttamaan sosiaali- ja terveyspalvelujen järjestämiseen. Sosiaali- ja terveyspalveluissa erilaisten palvelutuotteiden määrä on suuri ja niiden järjestämisratkaisut vaihtelevat kuntien välillä. Myös tuotantotapojen kirjo on laaja ja kunnan oma toiminta joissakin palveluissa saattaa olla vain puolet kustannuksista. Helsingin ja Vantaan väestöt poikkeavat profiililtaan merkittävästi. Helsingin väestö on selvästi vanhempaa kuin Vantaan. Helsingissä on viisi kertaa enemmän vanhuksia (75 vuotta täyttäneitä) mutta vain kaksi kertaa enemmän lapsia (0-17vuotiaita). Helsingin väestössä näkyvät vahvemmin metrolipolialueen erityispiirteet, kuten yksinasuvien ja maahanmuuttajataustaisten määrä. Helsingin sosiaali- ja terveystoimen kokonaiskustannukset ilman päivähoitoa (1 938 M ) ovat yli kolme kertaa suuremmat kuin Vantaan (502 M ). Koko sosiaali- ja terveystoimen osalta vertailukelpoisia ikävakioituja kustannuksia ei ole saatavilla, mutta esimerkiksi ns. lisätyssä terveydenhuollossa (terveydenhuolto, kotihoito ja vanhusten ympärivuorokautinen hoito) Helsingissä ikävakioidut kustannukset ovat 2071 euroa ja Vantaalla 1918 euroa asukasta kohden. Helsingissä sosiaali- ja terveystoimi on organisoitu kahteen eri virastoon ja Vantaasta poiketen lasten päivähoito kuuluu sosiaalitoimen organisaatioon. Vantaalla on yksi yhteinen toimiala ja lasten päivähoito kuuluu sivistystoimeen. Helsingissä terveystoimi on organisoitu toiminnoittain ja sosiaalitoimi elämänkaarimallin mukaisesti. Vantaalla yhdistyneessä sosiaali- ja terveystoimessa on pääosin elämänkaarimalli. Helsinki ja Vantaa ovat jo nykyisellään niin suuria, ettei palvelutuotannon yhdistämisestä arvioida saavutettavan merkittäviä tuotannollisia mittakaavaetuja. Toisaalta sosiaali- ja terveydenhuollossa on kansallisesti ja kansainvälisesti käynnissä useita sellaisia uudistuksia, joiden toteuttaminen on mielekästä nykyisiä kaupunkeja suuremmilla alueilla. Tällaisia ovat mm. palvelumarkkinoiden hallinta, valinnanvapauden toteuttaminen ja palvelujen sähköistäminen. Helsingin ja Vantaan yhdistyminen todennäköisesti edistäisi näiden muutosten toteuttamista pääkaupunkiseudulla vaikka ei olekaan niiden edellytys. Työryhmä arvioi, että nopeita kustannussäästöjä ei ole saavutettavissa ilman palvelupolitiikan suunnan tarkistuksia. Kustannusten kasvun riski liittyy ennen kaikkea mahdollisen yhdistymisen toteuttamiskustannuksiin. Onnistuminen sähköisen palvelun ja itsepalvelun lisäämisessä tulee olemaan keskeinen kustannuksia määrittävä tekijä tulevaisuudessa. Työryhmän näkemyksen mukaan kaupunkien mahdollisessa yhdistämisessä olisi sosiaali- ja terveyspalvelujen kannalta sekä etuja että haittoja. Sosiaali- ja terveydenhuollon erityispiirteet, meneillään olevat rakenteelliset muutokset ja lainsäädännön uudistuminen tekevät mahdollisen yhdistymisen etujen ja haittojen arvioinnin monimutkaiseksi ja vaikeaksi. Sosiaali- ja terveyspalvelut muodostavat muita toimialoja tiiviimmän kokonaisuuden ollen monikerroksisia, jolloin palvelutason tai -valikon muutokset yhdessä palvelussa heijastuvat muiden palvelujen käyttöön ja kysyntään. Osa yhdistymisen eduista toteutuisi vasta vuosien kuluttua ja myös tästä syystä etujen ja haittojen arviointi on vaikeaa. Nykyisten organisaatioiden työnjakojen erilaisuus esimerkiksi varhaiskasvatuksessa ja psykiatrisessa erikoissairaanhoidossa vaikeuttavat sekä kokonaisetujen ja - haittojen että kustannusvaikutusten arviointia. Käynnissä olevat rakenteelliset muutokset kuten laitoshoidon purku ja uudet palvelujen järjestämistavat (esim. palveluseteli ja liikelaitokset) tulevat muuttamaan tilannetta yhdistymisestä riippumatta. Näiden muutosten osalta kaupunkien palvelurakenteen tavoitteet ovat varsin samankaltaisia ja yhdistyminen voi vauhdittaa muutosten toteutumista olematta kuitenkaan niiden edellytys.
Sosiaali- ja terveyspalvelut 4 (53) 2. Toimeksianto Teemaryhmä tarkastelee keskeisiä sosiaali- ja terveyspalveluja ja teemaryhmän tulee kuvata oman teema-alueensa osalta tehtävien ja palveluiden hoito sekä nykytilanteessa että yhdistyneen kaupungin tilanteessa. Teemaryhmän tehtävänä on oman teemansa osalta arvioida kaupunkien mahdollisen yhdistämisen edut ja haitat seuraavien näkökulmien ja kriteerien avulla: hallinnon tehostuminen johtamisjärjestelmät ja -kulttuuri kustannustehokkuus palvelujen saatavuus, palveluverkko palvelutaso- ja tarpeet sekä palvelurakenteet palvelujen tuotantomalli henkilöstön saatavuus ruotsinkieliset palvelut kilpailukyky ympäristövaikutukset segregaatio ja sosiaalinen eheys (ml maahanmuuttajakysymykset) asukasvaikuttaminen asukas- ja asiakasnäkökulmat seutunäkökulma Teemaryhmän tehtävänä on lisäksi arvioida oman teemansa osalta kaupunkien mahdollisen yhdistymisen edut ja haitat suhteessa Helsingin seudun yhteistyöhön ja yhteisiin kuntayhtymiin.
Sosiaali- ja terveyspalvelut 5 (53) 3. Teemaryhmän työn organisointi ja eteneminen Sosiaali- ja terveyspalvelut -teemaryhmässä on ollut yhteensä kaksitoista jäsentä ja kaksi sihteeriä. Vantaa: - apulaiskaupunginjohtaja Jukka T. Salminen (Soster), pj - terveyspalvelujen johtaja Timo Aronkytö (Soster) - vanhus- ja vammaispalvelujen tulosaluejohtaja Matti Lyytikäinen (Soster) - perhepalvelujen johtaja Maritta Pesonen (Soster) - talousjohtaja Kristiina Tikkala (Keskushallinto) - talous- ja hallintojohtaja Ari Toiva (Soster) - kehittämis- ja strategiapäällikkö Markus Syrjänen (Soster), työryhmän sihteeri Helsinki: - apulaiskaupunginjohtaja Paula Kokkonen (Halke), vpj - sosiaalijohtaja Paavo Voutilainen (Sosv) - aikuispalvelujohtaja Helinä Hulkkonen (Sosv) - vs. hallinto- ja kehittämisjohtaja Helena Ylisipola (Sosv) - toimitusjohtaja Matti Toivola (Terke) - kehittämisjohtaja Riitta Simoila (Terke) - projektipäällikkö Annikki Thodén (Terke), työryhmän sihteeri Teemaryhmä on kokoontunut kaikkiaan 7 kertaa. Lisäksi työryhmällä oli yksi yhteinen työseminaari, johon osallistuivat teemaryhmän lisäksi Helsingin ja Vantaan sosiaali- ja terveyspalvelujen johto. Työseminaarissa työstettiin pienryhmissä ja yhteisin keskusteluin palvelukokonaisuuksien yhtäläisyyksiä ja eroja sekä mahdollisen yhdistymisen etuja ja haittoja. Teemaryhmä kuuli asiantuntijoita kevään kokouksissa ja työseminaarissa seuraavasti: - johtava ekonomisti Antti Moisio (VATT), Kuntaliitosten vaikutukset sosiaali- ja terveyspalvelujen kustannuksiin ja tehokkuuteen, 17.3.2010 - tutkijat Sini Askelo ja Elise Haapamäki (Tieke) esittelivät toimintaympäristöteemaryhmän työtä, 17.3.2010 - tapahtumapäällikkö Saila Machere (Taske), Asiakasnäkökulma palvelujen saantiin suuressa organisaatiossa, työseminaari 25.3.2010 - ylilääkäri Ari Aimolahti, (Hki, Terke), Erikoislääkärivastaanottojen kehittäminen ja toiminnan jalkauttaminen terveysasemille, 16.4.2010 Sihteerit ovat työstäneet raportin yhteistyössä kummankin kaupungin sosiaali- ja terveystoimen johdon ja asiantuntijoitten kanssa. Raporttia on muokattu teemaryhmän kokouksissa ja väliaikoina teemaryhmän kommentein ja täsmennyksin. Nykytilan kuvauksen hallinto -luvun sisältöä muokattiin kahdessa pienryhmän kokouksessa kesäkuussa 2010. Sihteerit ovat osallistuneet yhteen Kuntatalous -teemaryhmän kokoukseen toukokuussa 2010 sekä saman teemaryhmän tietohallinto -pienryhmän kokoukseen elokuussa 2010. Lisäksi sihteerit ovat osallistuneet selvityksen sihteeristön järjestämiin teemaryhmien sihteereitten yhteiskokouksiin. Teemaryhmän työskentely on ollut erittäin aktiivista ja työryhmä on hyvässä yhteisymmärryksessä muokannut raporttien sisältöä, tekstiä ja arvioita.
Sosiaali- ja terveyspalvelut 6 (53) 4. Tehtävän rajaus Sosiaali- ja terveyspalvelujen raportissa keskitytään keskeisiin palvelukokonaisuuksiin, niiden eroihin ja yhtäläisyyksiin sekä mahdollisen yhdistymisen etuihin ja haittoihin. Lasten päivähoito tarkastellaan tämän selvityksen Sivistystoimen palvelut -työryhmässä eikä sitä asiaa käsitellä Sosiaali- ja terveyspalvelut -työryhmän raportissa, vaikka lasten päivähoito kuuluu Helsingissä sosiaaliviraston toimialaan. Lisäksi osa sosiaali- ja terveyspalvelujen järjestämistä koskevista teemoista käsitellään muissa työryhmissä. Kuntatalous-teemaryhmä vastaa sisältöjen tuottamisesta investointien, tilahallinnan, taloushallinnon ja hankinnan palvelujen sekä tietohallinnon ja tietojärjestelmäratkaisujen osalta. Lisäksi Kuntatalous-teemaryhmä tarkastelee taksa- ja maksupolitiikkaa sekä valtionosuuksia ja - avustuksia. Toimintaympäristöryhmä vastaa yleisestä sosiaali- ja terveyspalvelujen toimintaympäristön kuvauksesta. Henkilöstö-teemaryhmä käsittelee kaupunkien henkilöstöpolitiikan, johtamisjärjestelmän ja kulttuurin, palkkausjärjestelmän, henkilöstön eläköitymisen ja saatavuuden, HR-toimintojen organisoinnin ja henkilöstöresurssien teemoja. Loppuraportissa on käytetty vuoden 2008 tilinpäätös-, henkilöstö- ja toimintatietoja ellei toisin mainita. Lähteinä on käytetty Kuusikko-vertailuja (www.kuusikkokunnat.net), THL:n tilastoja (uusi.sotkanet.fi) ja Kuntaliiton suurten kaupunkien terveydenhuollon kustannusvertailuja (www.kunnat.net). Raportissa käytetään samoja käsitteitä ja palvelujen määrityksiä kuin lähteissä. Organisaatiot on kuvattu elokuun 2010 tilanteen mukaan. Palvelukokonaisuuksien yhteydessä organisaatiot on kuvattu kolmella tasolla: virasto/toimiala-, osasto/vastuualue/tulosalue- ja toimisto/tulosyksikkötasoilla. Liitteenä olevat palvelukartat ja toimipaikkaluettelot sisältävät oman toiminnan elokuun 2010 tilanteen mukaan.
Sosiaali- ja terveyspalvelut 7 (53) 5. Sosiaali- ja terveyspalvelujen erityispiirteet Sosiaali- ja terveyspalvelut ovat julkisessa järjestelmässä ja sen palvelutuotannossa merkittävässä asemassa muodostaen yli puolet kunnan menoista. Sosiaali- ja terveyspalvelut sisältävät väestön kannalta keskeiset terveyteen, hyvinvointiin ja sosiaaliseen elämään liittyvät peruspalvelut. Sosiaali- ja terveyspalveluissa on monia järjestämiseen vaikuttavia säädöksiä ja normeja. Osa palveluista on subjektiivisia oikeuksia, ja niiden kriteerit on tarkasti määritelty lainsäädännössä. Toisaalta kuntien liikkumavara palvelujen järjestämisessä on merkittävä. Tämä näkyy myös Helsingin ja Vantaan välillä erilaisina palvelutuotteina ja hoitoketjuina, poikkeavina organisointeina ja tehtäväkuvien kirjossa. Viimeisten vuosien aikana sosiaali- ja terveydenhuollon lainsäädäntöä on kehitetty voimakkaasti. Lainsäädännön kehittämisen ohessa leimallista ovat erilaiset kansalliset kehittämisohjelmat ja hankkeet. Näillä muutoksilla on tarkoitus vastata väestön tarpeiden monimuotoistumisen ja ikääntymisen tuomiin haasteisiin sekä ratkaista alueellisen yhdenvertaisuuden haasteita. Metropolialueen erityiskysymykset ovat myös nousseet keskusteluun. Asiakkaan valinnanvapaus palveluihin hakeutumisessa yli kuntarajojen tuo niin ikään uusia näkökulmia palvelujen järjestämiseen. Keskeisin kunnan järjestämiä sosiaali- ja terveyspalveluja yhdistävä strateginen päämäärä on terveyden ja hyvinvoinnin edistäminen. Onnistuminen terveyden ja hyvinvoinnin edistämisessä on keskeinen arviointikriteeri myös mahdollisessa kaupunkien yhdistymisessä. Hyvinvoinnin ja terveyden edistäminen ei ole yksittäinen tehtävä, vaan se on monitasoista ja monialaista toimintaa, joka vaatii useiden toimijoiden yhteistyötä ja sitoutumista yhteisiin tavoitteisiin. Kunnan sosiaali- ja terveyssektori on terveyden ja hyvinvoinnin edistämisen asiantuntija ja terveysnäkökohtien esiin nostaja yhteisessä päätöksenteossa. Palveluvalikon runsaudesta sekä hankinta- ja tuotantotapojen kirjosta johtuen sosiaali- ja terveyspalvelujen ohjaus- ja johtamisjärjestelmä on monimuotoinen kokonaisuus. Kunnan oman tuotannon johtaminen on vain yksi osa kokonaisuutta. Volyymilta lähes yhtä suuri osuus palveluista on sopimus- ja omistajaohjauksen piirissä. Kunnallisten sosiaali- ja terveyspalvelujen erityispiirteitä: - erilaisten palvelutuotteiden määrä on suuri ja niiden ratkaisut vaihtelevat kuntien välillä, - tavoite terveyden ja hyvinvoinnin edistämisestä sitoo eri palveluja yhteen, - tuotantotapojen kirjo on laaja; kunnan oma toiminta on usein vain puolet kustannuksista, - organisoinneissa ja johtamisjärjestelmissä on vaihtelua kaupunkien välillä, - merkittäviä rakenteellisia ja lainsäädännöllisiä muutoksia valmistellaan kansallisesti. Yksityisten yritysten, säätiöiden ja yhdistysten palveluja ohjataan hankintateknisesti kilpailuttamalla. Kuntayhtymien ja kuntien omistamien yhtiöiden ohjauksessa käytetään lisäksi omistajaohjauksen keinoja. Kunnissa on myös enenevissä määrin otettu käyttöön sisäistä sopimusohjausta, eli perinteisen budjettiohjauksen sijaan omaa tuotantoa ohjataan ostopalvelujen tapaan palvelusopimuksin. Pisimmälle sisäinen sopimusohjaus on viety ns. tilaaja-tuottaja -malleissa. Helsingissä ja Vantaalla oman tuotannon ohjaus perustuu suurimmalta osin strategiaan ja budjettiohjaukseen, joskin Vantaan uuteen palvelustrategiaan sisältyvät liikelaitostamissuunnitelmat ovat askel sopimusohjuksen suuntaan. Enenevissä määrin sosiaali- ja terveyspalvelujen tuotannon ohjausvoimaa on siirtymässä myös asiakkaille ja potilaille. Asiakkaan valinnanvapautta lisätään myös lainsäädännöllä.
Sosiaali- ja terveyspalvelut 8 (53) 6. Sosiaali- ja terveyspalvelut Helsingissä ja Vantaalla 6.1 Palvelujen kustannukset ja organisointi Helsingin asukasluku 1.1.2010 oli 583 350, mikä on noin kolme kertaa suurempi kuin Vantaan väestö, 197 636. Sosiaali- ja terveyspalvelujen näkökulmasta Helsingin ja Vantaan väestöt poikkeavat profiililtaan merkittävästi. Helsingin väestö on selvästi vanhempaa kuin Vantaan. Palvelujen vertailussa toimiva nyrkkisääntö on, että Helsingissä on viisi kertaa enemmän vanhuksia (75 vuotta täyttäneitä) mutta vain kaksi kertaa enemmän lapsia (0-17vuotiaita). Helsingin väestössä näkyvät vahvemmin metropolialueen erityispiirteet, kuten yksinasuvien ja maahanmuuttajataustaisten suurempi määrä. Helsinki 25 % Vantaa 21 % 15 % 75 % 79 % 85 % Väestö 31.12.2009 Soster kustannukset 2009 Soster henkilöstö 31.12.2009 Kuvio: Helsingin ja Vantaan väestöjen sekä sosiaali- ja terveydenhuollon kustannusten ja henkilöstömäärän suhteelliset osuudet. Helsingin sosiaali- ja terveystoimen kokonaiskustannukset (1 938 M 1 ) ovat yli kolme kertaa suuremmat kuin Vantaalla (502 M ). Asukaskohtaiset sosiaali- ja terveydenhuollon nettokustannukset ovat Helsingissä 3301 euroa ja Vantaalla 2810 euroa. Osa kustannuserosta selittyy juuri ikärakenteen eroilla. Koko sosiaali- ja terveystoimen osalta vertailukelpoisia ikävakioituja kustannuksia ei ole saatavilla, mutta esimerkiksi terveys- ja vanhuspalveluissa Helsingissä ikävakioidut kustannukset ovat 2071 euroa ja Vantaalla 1918 euroa 2. Kustannusvertailuihin vaikuttaa myös se, että henkilöstömenoissa henkilöstösivukulujen erot ovat merkittävät. Suurin ero on eläkemenoperusteisissa KUEL-maksuissa, jotka ovat Helsingissä noin viisi prosenttiyksikköä suuremmat kuin Vantaalla. (Kustannuseroista tarkemmin luvussa 6.) Henkilöstöä sosiaali- ja terveyspalvelujen omassa toiminnassa on Helsingissä (15 990 3 ) selvästi enemmän kuin Vantaalla (2790). Tämä johtuu suurelta osin siitä, että Helsingissä omaa tuotantoa on enemmän Vantaan käyttäessä enemmän ostopalveluja ja että Helsingissä palvelutuotanto on monipuolisempaa ja laajempaa. Helsingissä sosiaali- ja terveystoimi on organisoitu kahteen eri virastoon ja Vantaasta poiketen lasten päivähoito kuuluu sosiaalitoimen organisaatioon. Vantaalla on yksi yhteinen toimiala ja lasten päivähoito kuuluu sivistystoimeen. Helsingissä terveystoimi on organisoitu toiminnoittain ja sosiaalitoimi elämänkaarimallin mukaisesti. Vantaalla yhdistyneessä sosiaali- ja terveystoimessa on pääosin elämänkaarimalli. 1 Mukaan lukien erikoissairaanhoito ja pois lukien lasten päivähoito, ei koske päivähoidon hallinnollisia tukipalveluja. 2 Suurten kaupunkien terveydenhuollon kustannukset 2008, Kuntaliitto. Ikävakioinneissa on käytetty 10 suurimman kaupungin väestötietoja. 3 Ei sisällä päivähoidon henkilöstöä mutta sisältää päivähoidon hallinnollisen henkilöstön
Sosiaali- ja terveyspalvelut 9 (53) Helsinki Vantaa Sosiaalivirasto 1 134 M 12 274 henk. Sosiaali- ja terveystoimi Terveyskeskus 1 086 M 9 105 henk. Lasten päivähoito 281 M / 5 389 henk. Lapsiperh. palvelut 161 M / 1 879 henk. Aikuisten palvelut* 420 M / 2 584 henk. Vanhusten palvelut 210 M / 2 059 henk. Hallinto- ja k.keskus 49 M / 352 henk. Hallinto- ja palv.k.** 132 M / 1 044 henk. Kotihoito 99 M / 1 942 henk. Kaupunginsairaala 192 M / 1 939 henk. Terveysasemat 129 M / 1 420 henk. Hammashuolto 60 M / 738 henk. Asukaspalvelut 3 M / 124 henk.(ta09) Työllisyysasiat 9 M (ta09) Varhaiskasvatus 127 M / 2 200 henk. Perhepalvelut 124 M / 904 henk. Talous- ja hallintop. 4 M / 63 henk. Vanhus- ja vammaisp. 138 M / 1 090 henk. Terveyspalvelut 60 M / 733 henk. Suun terveydenh. liikelait. (6/2010 alk.) Vapaa-ajan ja asukasp. toimiala Sivistystoimi Sos.- ja terv.h. toimiala 502 M 2790 henk. Psykiatria 74 M / 975 henk. Työterveyshuolto, liikelait. 6 M Konserni hallinto Muu kuin oma erik.sairaanh. 449 M HUS Erikoissairaanh. 176 M Huom! Organisaatio kuvattu 3/2010 tilanteessa, käyttömenot tp 2009 ja henkilöstö 31.12.2009 (sis. vakituiset ja määräaikaiset, ei työllistettyjä). Em. syystä pitkäaikaissairaala ei näy omana organisaatioyksikkönä (81 M, 963 henk.), mutta sisältyy terveyskeskuksen kokonaismenoihin ja henkilöstöön. Vantaan suun terv. huol. liikelaitoksen kustannukset ja henkilöstö sisältyvät terveyspalveluihin. * Sisältää työllisyyden hoidon, 13 milj. euroa. ** Sisältää sellaisia tuotannon tukipalveluja (mm. laitoshuolto, sairaala-apteekki, yht. 915 henkilöä), jotka Helsingin sosiaalivirastossa ja Vantaalla sosiaali- ja terveydenhuollon toimialalla eivät ole omana toimintana. Sisältää konserninhallinnon.
Sosiaali- ja terveyspalvelut 10 (53) 6.2 Keskeiset erot ja yhtäläisyydet Helsingissä ja Vantaalla Sosiaali- ja terveyspalvelujen järjestäminen Helsingissä ja Vantaalla on enimmäkseen yhdenmukaista. Tämän takaa monelta osin yksityiskohtainen lakeihin ja asetuksiin perustuva sääntely, kansallinen ammatillinen kehitystyö sekä pääkaupunkiseudun kuntien tiivis yhteistyö. Niin ikään yhteisesti järjestettyjen palvelujen määrä kasvaa. Keskeisin yhteistyömuoto on erikoissairaanhoitoa tuottava Hus-kuntayhtymä, mutta myös monissa muissa palvelujen yhteistuotantoa ja - hankintaa on lisätty. Yhtäläisyyksistä huolimatta kaupunkien itsenäisyys palvelujen järjestämisessä näkyy myös Helsingin ja Vantaan sosiaali- ja terveyspalveluissa. Erojen taustalla voi tunnistaa monia tekijöitä. Ensinnäkin kaupunkien väestöprofiilit ja asumisolot poikkeavat merkittävästi. Toiseksi Helsingissä on pitkä palveluhistoria ja perinteikäs kolmannen sektorin toiminta, kun puolestaan Vantaalla palvelujärjestelmä on rakennettu nopeasti kaupungin kasvaessa 60-70-luvuilla. Kolmanneksi kaupunkien erilainen taloudellinen tilanne lienee kannustanut erilaiseen palvelujen kehittämiseen. Seuraavassa luvussa käsitellään eroja ja yhtäläisyyksiä tarkemmin palvelukokonaisuuksittain Helsingin ja Vantaan välillä. Yleisellä tasolla voidaan tehdä seuraavia keskeisiä havaintoja: - Terveyden ja hyvinvoinnin edistäminen ja väestöryhmien välisten erojen kaventaminen. Helsingissä tavoite terveyden ja hyvinvoinnin edistämisestä ja väestöryhmien välisten erojen kaventamisesta korostuu Vantaata enemmän kaupungin strategiassa ja erityisesti terveyskeskuksen strategiassa. Terveyden ja hyvinvoinnin edistäminen on molemmissa kaupungeissa keskeinen kehittämisohjelmia läpileikkaava teema. - Palvelukohtaiset kehittämislinjaukset vastaavat toisiaan. Useimmissa palvelukokonaisuuksissa keskeiset tavoitteet toimintatapojen ja palvelurakenteiden kehittämisessä vastaavat toisiaan. Tällaisia ovat esimerkiksi avohuollon painottaminen, palveluketjujen saumattomuus, asiakaslähtöisyyden korostaminen ja sähköisen asioinnin lisääminen. - Palveluvalikkojen ja -tasojen vastaavuus vaihtelee. Tietyissä palveluissa, kuten aikuissosiaalityössä tai lasten sijaishuollossa, tuotanto on varsin harmonisoitua Helsingin ja Vantaan välillä. Toisaalta osassa palveluja on merkittäviäkin eroja niin palveluvalikon runsaudessa, palvelutasossa kuin voimavaroissakin. Tällaisia ovat muun muassa mielenterveyspalvelut ja psykiatriset palvelut, lastensuojelun avohuolto, ympärivuorokautinen laitoshoito sekä vanhusten, vammaisten ja päihdeongelmaisten avopalvelut. - Laitoshoidon määrä selittää kustannuseroja. Muutamissa keskeisissä palveluissa, kuten lastensuojelussa ja vanhustenpalveluissa, kustannustasoeroja selittää laitoshoidon suurempi osuus Helsingissä. Ero johtunee pääosin Helsingin vanhemmista tuotantorakenteista. Molemmissa kaupungeissa on tavoitteena vähentää laitoshoidon osuutta useissa palveluissa. - Oman tuotannon osuus on suurempi Helsingissä kuin Vantaalla. Ostopalvelut korostuvat tuotantotapana Vantaalla. Myös Vantaan viimeaikaiset tuotantotapalinjaukset (Vantaa-sopimus) painottavat Helsinkiä enemmän vaihtoehtojen lisäämistä perinteiselle kunnan omalle tuotannolle. - Organisoinnin suuret linjat poikkeavat. Vantaalla on Helsingistä poiketen toteutettu kaksi sosiaali- ja terveyspalvelujen organisaatiouudistusta. Ensinnäkin sosiaali- ja terveystoimi on integroitu yhdeksi hallinnolliseksi kokonaisuudeksi ja toiseksi päivähoito on siirretty sivistystoimen hallintoon. Helsinki on toteuttanut organisaatioiden erillisyydestä huolimatta palvelujen integrointia. Esimerkiksi kotipalvelu ja kotisairaanhoito on yhdistetty kotihoito-osastoksi hallinnollisesti terveyskeskukseen ja ympärivuorokautinen pitkäaikainen laitoshoito on yhdistetty sosiaalivirastoon. Lisäksi Helsingillä on omaa peruserikoissairaanhoitoa nykyisten valtakunnallisten linjausten mukaisesti.
Sosiaali- ja terveyspalvelut 11 (53) 7. Erot ja yhtäläisyydet palvelukokonaisuuksittain nykytilanteessa Nykytilan kuvaus on katsaus sosiaali- ja terveyspalvelujen tämän hetken tilanteeseen. Sosiaali- ja terveyspalvelujen kokonaisuutta tarkastellaan erojen ja yhtäläisyyksien osalta kahdeksan eri palvelukokonaisuuden kannalta: perusterveydenhuolto, erikoissairaanhoito, mielenterveys- ja päihdepalvelut sekä psykiatria, vanhuspalvelut, vammaispalvelut ja kehitysvammahuolto, aikuissosiaalityö, lapsiperheiden palvelut ja lastensuojelu sekä hallinto ja johtaminen. Jokaista palvelukokonaisuutta tarkastellaan kuudesta eri näkökulmasta: toimintojen organisoinnin, tuotanto- ja hankintatapojen, palvelujen käytön ja palvelutason, palveluverkon, resurssien ja kustannusten sekä strategisten linjausten kannalta. 7.1 Perusterveydenhuolto 7.1.1 Perusterveydenhuollon organisointi Helsingissä sosiaali- ja terveystoimi ovat kaksi erillistä virastoa, kun taas Vantaalla ne on yhdistetty yhteen toimialaan. Helsingissä perusterveydenhuolto on organisoitu yhteen virastoon, terveyskeskukseen. Palvelut on sijoitettu pääosin neljään osastotasoiseen (terveysasemat, kotihoito, hammashuolto ja kaupunginsairaala) yksikköön toiminnoittain sekä niiden eri toimistotasoisiin yksiköihin. Avosairaanhoito on järjestetty alueellisesti neljään toimistotasoiseen yksikköön sisältäen terveysasematoiminnan ja lasten terveyskeskuspäivystyksen. Koulu- ja opiskeluterveydenhuolto sekä Neuvolatyön ja terveyden edistämisen yksikkö toimivat myös toimistotasoisina yksikköinä terveysasemat -osastossa. Suun terveydenhuolto on organisoitu hammashuoltoosastoon ja siellä kahteen toimistotasoiseen yksikköön. Kaupunginsairaalassa on kuusi toimistotasoista yksikköä: Haartmanin ja Malmin päivystysyksiköt, kuntoutusyksikkö sekä Herttoniemen, Laakson ja Malmin sairaalat. Laakson, Malmin, Herttoniemen ja Suursuon sairaaloissa on perusterveydenhuollon vuodeosastotoimintaa, kotisairaalatoimintaa sekä epidemiologinen yksikkö. Vuoden 2010 alusta terveyskeskussairaalan pitkäaikaishoito siirrettiin sosiaalivirastoon vanhainkotitoiminnaksi. Kotihoito on organisoitu kuuteen alueelliseen yksikköön. Vantaalla perusterveydenhuollon järjestämisestä vastaavat Helsingistä poiketen kaikki sosiaali- ja terveyspalvelujen tulosalueet. Vastaanottotoiminta toteutuu terveyspalvelujen tulosalueella vastaanottotoiminnan tulosyksikössä. Suun terveydenhuolto on organisoitu liikelaitokseksi sosiaali- ja terveydenhuollon toimialalle. Äitiys- ja lastenneuvolatoiminta sekä koulu- ja opiskeluterveydenhuolto on organisoitu perhepalvelujen tulosalueelle ennaltaehkäisevän terveydenhuollon yksikköön. Terveyskeskuspäivystys toimii Peijaksen sairaalassa osana terveyspalvelujen tulosaluetta. Vuodeosastotoimintaa on sairaalapalvelujen tulosyksikössä osana vanhuspalvelujen tulosaluetta. Myös kotisairaanhoito on vanhuspalvelujen tulosalueella. Kuntoutustoiminta on organisoitu pääosin terveyspalvelujen tulosalueelle. Helsingin ja Vantaan yritystyöterveyshuolto sisältäen Helsingin velvoitteet merimiesterveydenhuollosta on organisoitu 1.4.2009 alkaen Vantaan Työterveys -liikelaitokseen.
Sosiaali- ja terveyspalvelut 12 (53) Helsinki Vantaa Kotihoito Eteläinen kh Keskinen kh Läntinen kh Pohjoinen kh Itäinen kh Kaakkonen kh Enn. ehk. terv.h. Perhepalvelut Terveysasemat Herttoniemi sair. Malmin sairaala Laakson sairaala Haartmanin päiv. Malmin päivystys Kuntoutusyksikkö Neuvolat., t.edist. Koulu- ja opisk.th. Idän terv.as. Keskustan terv.as. Lännen terv.as. Pohjoisen terv.as. Vanhusten avop. Sairaalapalvelut Kuntoutus Päivystystoiminta Vastaanottot. Vanhus- ja vammaisp. Kaupunginsairaala Terveyskeskus Terveyspalvelut Suun terv. huol. liikel. Sosiaali- ja terveydenhuollon toimiala Hammashuolto Alueelliset palv. Keskitetyt palv. Kuvio: Perusterveydenhuollon organisointi Helsingissä ja Vantaalla 7.1.2 Perusterveydenhuollon tuotanto- ja hankintatavat Helsingissä pääosa perusterveydenhuollosta tuotetaan omana toimintana. Suun terveydenhuollon peruspalveluista hankitaan ostopalveluna sekä kiireellistä että kiireetöntä hammashoitoa palvelusetelimäisillä maksusitoumuksilla, ostopalveluna sekä vuokratyönä päivystyksessä. Muita merkittäviä ostopalveluja ovat erityisesti työvoiman vuokraus työvoimavajetilanteissa sekä tietyt toiminnot mm. terveyspalvelujen neuvonta ja siihen liittyvät lääkäreiden kotikäynnit, vähäisessä määrin vuodeosastotoiminta sekä sairaankuljetus. Vantaan perusterveydenhuollon tuotantostrategia vastaa pääosin Helsingin strategiaa. Suurin ero tuotantotavoissa on terveyskeskuspäivystys, joka on ulkoistettu kokonaisuudessaan. Työvoimanvuokrausta on käytetty erityisesti lääkärivajetilanteissa. Kotihoito käsitellään tarkemmin vanhuspalvelujen yhteydessä. Helsinki Vantaa Perusterveydenhuolto yhteensä - oma tuotanto 96 % 91 % - ostot muilta toimijoilta 4 % 9 % Taulukko: Perusterveydenhuollon oman tuotannon ja ostopalvelujen osuudet 2008 Helsingissä ja Vantaalla. 7.1.3 Perusterveydenhuollon palvelujen käyttö ja palvelutaso Helsingissä perusterveydenhuollon lääkäreiden avovastaanottotoiminnan käyntimäärät ja peittävyys ovat hieman alhaisempia kuin Vantaalla. Helsingissä on perusterveydenhuollon avohoidon lääkärikäyntejä vähemmän / asukas (1,2/asukas) kuin Vantaalla (1,5/asukas). Sen sijaan perusterveydenhuollon muitten ammattiryhmien käyntejä / asukas on Helsingissä enemmän
Sosiaali- ja terveyspalvelut 13 (53) (3,2/asukas) kuin Vantaalla (2,5/asukas). Käyntimäärät kokonaisuudessaan avosairaanhoidon vastaanotoilla terveysasemilla ovat Helsingissä hieman alhaisempia verrattuna Vantaaseen. Hoitajakäyntien määrät avosairaanhoidon vastaanottotoiminnassa ovat yhtä suuret väestömääriin suhteutettuna. Helsingissä käytetään kuitenkin hieman vähemmän terveyskeskuspäivystystä Vantaaseen verrattuna. Helsingissä on kouluterveydenhuollossa enemmän sekä lääkärin että muun henkilökunnan käyntejä. Lastenneuvolan käyntimäärät ovat suunnilleen samat molemmissa kaupungeissa. Kunnallisen suun terveydenhuollon käyntejä on Vantaalla enemmän ja peittävyys on suurempi kuin Helsingissä. Helsinki Vantaa Perusterveydenhuollon avohoitokäynnit (4) - lääkärikäyntejä / asukasta 1,15 1,47 - lääkärikäyntien peittävyys 47 % 51 % - käynnit muissa ammattiryhmissä / asukasta 3,21 2,48 Käynnit terveysasemilla ja tk-päivystyksessä - avosairaanhoito yhteensä 1,61 1,91 - josta lääkärin vastaanotto 0,8 1,10 - josta terveydenhoitajan vastaanotto 0,81 0,81 - terveyskeskuspäivystys 0,21 0,24 Muut käynnit - lastenneuvolakäyntejä / 0-7-vuotiasta kohden 3,0 3,1 - kouluterveydenhuollon lääkärikäynnit / 7-18 vuotiaat 0,25 0,22 - kouluterveydenh. muu henkilökunta / 7-18 vuotiaat 2,10 1,50 - suun terveydenhuollon käyntejä / asukas 0,26 0,34 - suun terveydenhuollon peittävyys 27 % 34 % Laitoshoito - pitkäaikaishoidon hoitopäiviä 1000 asukasta kohden 577 22 - lyhytaikaishoidon hoitopäiviä 1000 asukasta kohden 587 292-65+ v. hoitopäivien osuus lyhytaikaishoid. 41,4 % 74,6 % Taulukko: Perusterveydenhuollon käynnit, peittävyys ja hoitopäivät 2008 Helsingissä ja Vantaalla (Sotkanet ja kaupunkien toimintakertomukset). 4 7.1.4 Perusterveydenhuollon palveluverkko Helsingin perusterveydenhuolto toimii pääosin terveysasema- ja sairaalakiinteistöissä, joihin toimintaa on keskitetty. Terveysasemia on 26 (äitiys- ja lastenneuvolat toimivat terveysasemilla), hammashoitoloita 39 ja sairaala-alueita kuusi, joista yksi on psykiatrinen sairaala-alue. Vantaalla on kahdeksan terveysasemaa ja yksi sairaala. Neuvolat toimivat 15 eri toimipisteessä ja hammashoitoloita on 36. 4 Perusterveydenhuollon avohoidon käyntien potilasmäärä sisältää vuoden aikana terveyskeskuksen avosairaanhoidon vastaanotolla, äitiysneuvolassa, lastenneuvolassa, perhesuunnitteluneuvolassa, kouluterveydenhuollossa, opiskelijaterveydenhuollossa, kotisairaanhoidossa, mielenterveyspalveluissa, työterveyshuollossa sekä muussa avohoidossa käyneet potilaat ja asiakkaat. Yhdellä potilaalla voi olla useampia käyntejä vuoden aikana.
Sosiaali- ja terveyspalvelut 14 (53) 7.1.5 Perusterveydenhuollon resurssit ja kustannukset Perusterveydenhuollon ikävakioidut asukaskohtaiset kustannukset ovat Helsingissä noin 10 prosenttia Vantaata korkeammat. Palvelukokonaisuuksista vain suun terveydenhuollon ja muun avoterveydenhuollon (pois lukien kotihoito) kustannukset ovat Vantaalla yli Helsingin tason. Näissä molemmissa palveluissa myös käyntimäärät ovat Vantaalla korkeampia. Pääsääntöisesti asukaskohtaiset kustannuserot voidaan selittää sillä, että asukaskohtaisia käyntejä on enemmän. Mahdollisten yksikkökustannuserojen vaikutus on vähäisempi. 5 Helsinki Vantaa Perusterveydenhuolto 1109 1009 Avohoito 504 477 - avoterveydenhuolto 262 279 - hammashuolto 89 97 - kotihoito 153 100 Ympärivuorokatuinen h. 604 532 - terveystoimi 322 144 - sosiaalitoimi 282 388 Erikoissairaanhoito 963 909 Avohoito 422 361 -somaattinen 311 302 -psykiatrinen 111 59 Laitoshoito 541 548 -somaattinen 416 459 -psykiatrinen 125 89 Yhteensä ikävakioituna 2071 1918 Yhteensä ikävakioimaton 2094 1609 Taulukko: Terveydenhuollon kustannukset euroa/asukas ikävakioituina vuonna 2008 Helsingissä ja Vantaalla (Suurten kaupunkien terveydenhuollon kustannukset, Kuntaliitto). 7.1.6 Perusterveydenhuollon strategiset linjaukset Helsingin terveyskeskuksen strategiset linjaukset vuosille 2010-2012 ovat seuraavat: - Edistetään helsinkiläisten terveyttä ja kavennetaan väestöryhmien välisiä terveyseroja. - Turvataan hoitoon pääsy ja palvelun laatu sekä edistetään potilaiden vastuunottoa terveydestään. - Varmistetaan riittävä ja osaava henkilöstö sekä huolehditaan henkilöstön työhyvinvoinnista. - Lisätään kustannustehokkuutta ja jatketaan palvelujen rakennemuutosta hallitusti, turvaamalla ensin korvaavien palvelujen saanti. Vantaan perusterveydenhuollon strategiset linjaukset vuosille 2010 2012 ovat seuraavat: - Lasten ja nuorten hyvinvoinnin tukeminen, suurten terveysongelmien ehkäisy ja hoito sekä yhteinen vastuu hyvästä vanhemmuudesta. - Palveluprosessien uudistaminen ja yhteensovittaminen, toimiva organisaatio ja pääkaupunkiseudun yhteistyön toimivuus. 5 Ympärivuorokautisen hoidon kustannuseroja käsitellään luvussa 5.6.3.
Sosiaali- ja terveyspalvelut 15 (53) 7.2 Erikoissairaanhoito - Henkilöstön osaamisen varmistaminen, erinomaisen työnantajakuvan vahvistaminen ja tuloksellinen johtaminen. - Kustannuskehityksen hallinta, voimavarojen kohdentaminen ja palvelu- ja hankintatapojen optimointi. Helsingissä korostuu erityisesti terveyden edistäminen, potilaiden vastuunotto terveydestään sekä eri väestöryhmien välisten terveyserojen kaventaminen. Muilta osin Helsingin ja Vantaan perusterveydenhuollon strategiat ovat samansuuntaiset. 7.2.1 Erikoissairaanhoidon organisointi ja hankintatavat Helsingin terveyskeskuksen kaupunginsairaalassa on sisätautien, geriatrian, neurologian ja fysiatrian konsultaatiopoliklinikat. Ne on organisoitu kaupunginsairaalan sairaalakohtaisiin toimistotasoisiin yksiköihin sekä kuntoutusyksikköön. Psykiatriaosastossa on erikoissairaanhoidon avoja laitoshoitoa sekä psykiatrian päivystys, jotka käsitellään omassa palvelukokonaisuudessa luvussa 3.3. Vantaalla ei ole omaa erikoissairaanhoitoa mutta vastaavaa geriatrista vastaanottotoimintaa järjestetään. Helsinki Vantaa Kaupunginsairaala Psykiatria Herttoniemi sair. Malmin sairaala Laakson sairaala Haartmanin päiv. Malmin päivystys Kuntoutusyksikkö Avohoitotoiminta Sairaalatoiminta Esh ostopalv. Terveyskeskus Erikoissairaanhoito Erikoissairaanhoito Esh ostopalv. HUS Kuvio: Erikoissairaanhoidon organisointi Helsingissä ja Vantaalla. Helsinki ostaa muun erikoissairaanhoidon Helsingin ja Uudenmaan sairaanhoitopiirin kuntayhtymältä. Vantaa ostaa lähes kaiken erikoissairaanhoidon HUS:ista. Helsinki Vantaa Somaattisen esh:n avohoito - ostot muilta toimijoilta 79 % 100 % Somaattisen esh:n laitoshoito - ostot muilta toimijoilta 100 % 100 % Psykiatrian avo- ja laitoshoito - ostot muilta toimijoilta 45 % 100 % Taulukko: Ostopalvelujen osuudet erikoissairaanhoidon kustannuksista 2008 Helsingissä ja Vantaalla.
Sosiaali- ja terveyspalvelut 16 (53) 7.2.2 Erikoissairaanhoidon palvelujen käyttö ja palvelutaso Erikoissairaanhoidon käytössä on selkeitä eroja kaupunkien välillä. Vantaalla on jonkin verran enemmän somaattisen erikoissairaanhoidon hoitopäiviä. Eroa selittänee Helsingin vahva kaupunginsairaalatoiminta. Somaattisen erikoissairaanhoidon avohoidon käyntimäärät ovat Helsingissä jonkin verran korkeammat. Tämä johtunee pääasiallisesti Helsingin vanhusväestön korkeasta suhteellisesta osuudesta Vantaaseen verrattuna sekä vahvasta omasta konsultaatiopoliklinikkatoiminnasta. Helsingin psykiatrian käyttö vastaa pääasiallisesti koko maan keskiarvoja. Sen sijaan Vantaalla erityisesti psykiatrian poliklinikkakäynnit ovat huomattavan alhaisella tasolla. Helsinki Vantaa Somaattisen esh:n hoitopäivät / 1000 asukasta 391 438 Somaattisen esh:n käynnit / 1000 asukasta 1129 971 Psykiatriset hoitopäivät / 1000 asukasta 338 255 Psykiatrisen esh:n käynnit / 1000 asukasta 597 277 Taulukko: Erikoissairaanhoidon käynnit ja hoitopäivät vuonna 2008 Helsingissä ja Vantaalla (Sotkanet). 7.2.3 Erikoissairaanhoidon palveluverkko Pääosa erikoissairaanhoidon ostetusta toiminnasta tuotetaan HUS:in HYKS sairaanhoito -alueen yksiköissä. Helsingin oman erikoissairaanhoidon toimintayksiköt sijaitsevat Laakson, Herttoniemen ja Malmin sairaaloissa sekä psykiatria pääosin Auroran sairaala-alueella. Auroran sairaalaalueen lisäksi psykiatrialla on 10 muuta toimipistettä. 7.2.4 Erikoissairaanhoidon resurssit ja kustannukset Helsingin ikävakioidut erikoissairaanhoidon asukaskohtaiset kustannukset ovat hieman Vantaata korkeammat. Eroa eri palvelukokonaisuuksissa selittää käynti- ja hoitovuorokausien määrien erot kaupunkien välillä. Vantaalla somaattisen erikoissairaanhoidon laitoshoidon kustannukset ovat hoitovuorokausien tapaan hieman Helsinkiä korkeammat. Somaattisen avohoidon kustannuksissa ei ole juurikaan eroa. Psykiatriassa kustannuserot ovat merkittäviä ja vastaavat käyntien ja hoitovuorokausien alhaisia määriä Vantaalla (taulukko kappaleessa 5.1.5.) 7.2.5 Erikoissairaanhoidon palveluihin liittyvät strategiset linjaukset Erikoissairaanhoidon ostopalvelujen strategiset linjaukset ovat kummallakin kaupungilla yhtenäiset. Omistajaohjausta pyritään tiivistämään ja vahvistamaan. Väestön tarvitsemat erikoisairaanhoidon palvelut on tarkoitus tuottaa kustannustehokkaimmalla ja tarkoituksenmukaisimmalla tavalla. Vantaalla keskeinen strateginen linjaus on lisätä erikoissairaanhoitoa omana toimintana. Helsingissä kehitetään voimakkaasti omaa erikoissairaanhoidon konsultaatiotoimintaa. Konsultaatiotoimintaa jalkautetaan terveysasemille ja sähköisiä konsultaatiopalveluja kehitetään. Tavoitteena on, että hoitoketjut toimivat joustavasti. Erityistä huomiota kiinnitetään geriatrisen akuuttihoidon sujuvuuteen. Sekä Helsinki että Vantaa ovat lisänneet ja lisäävät edelleen geriatrista osaamista ja toimintaa.
Sosiaali- ja terveyspalvelut 17 (53) 7.3 Mielenterveys- ja päihdepalvelut sekä psykiatria 7.3.1 Mielenterveys- ja päihdepalvelujen sekä psykiatrian organisointi Helsingissä mielenterveys- ja päihdepalvelut sekä psykiatria on pääosin organisoitu terveyskeskuksen psykiatriaosastoon sekä sosiaaliviraston aikuisten palvelujen vastuualueelle. Tämän lisäksi terveyskeskuksen kotihoito (mielenterveystiimit), terveysasemat (lääkärin ja hoitajan vastaanotot) ja kaupunginsairaala (somaattinen päivystys ja selviämishoitoasema) hoitavat ko. asiakkaita yhteistyössä em. päätoimijoiden kanssa. Lasten ja nuorten psykiatriset palvelut on organisoitu HUS erikoissairaanhoitoon. Sosiaalivirasto tuottaa lapsiperheiden palveluissa perheneuvolatoimintaa. Vantaalla mielenterveys- ja päihdepalvelut on organisoitu perheiden palvelujen vastuualueelle sekä terveyspalveluihin. Sosiaali- ja terveydenhuollon toimiala tuottaa lapsiperheiden palveluissa perheneuvolatoimintaa. Mielenterveyskuntoutujien asumispalvelut ovat aikuissosiaalityön yksikössä. Vantaalla käynnistyy vuonna 2010 mielenterveys- ja päihdetyötä koordinoiva prosessimainen toimintamalli, ns. Miepä-keskus. Vantaalla psykiatrinen erikoissairaanhoito (aikuisten, nuorten ja lasten osalta) ostetaan kokonaan HUS:sta, kun taas Helsingissä suurin osa aikuisten psykiatrisesta avo- ja laitoshoidosta on organisoitu terveyskeskukseen. Helsingillä on lisäksi oma psykiatrinen päivystysyksikkö. Helsinki Vantaa Lapsiperh. palvelut Aikuisten palvelut Kotihoito Terveysasemat Kaupunginsairaala Perheneuvola Sos. ja tal. tuki Työvoim. palv.k. Sos. kuntoutus Kotihoidon yksiköt (miel.terv.tiimit) Herttoniemi sair. Malmin sairaala Laakson sairaala Kuntoutusyksikkö Idän terv.as. Keskustan terv.as. Lännen terv.as. Pohjoisen terv.as. Koulu- ja opisk.th. Neuvolat., t.edist. Kunt. työtoiminta Psykososiaal. p. (sis. perheneuv.) Aikuissosiaalityö (mt-kunt. asumisp. Päihdehuolto Vastaanottot. Miepä-keskus Esh psykiatria Asukaspalvelut Sosiaalivirasto Terveyskeskus Terveyspalvelut Perhepalvelut Erikoissairaanhoito Vapaa-ajan ja asukasp. toimiala Sosiaali- ja terveydenhuollon toimiala Psykiatria Avohoitotoiminta Sairaalatoiminta Erikoissairaanhoito Esh psykiatria HUS Kuvio: Päihde- ja mielenterveyspalvelujen ja psykiatrian organisointi Helsingissä ja Vantaalla
Sosiaali- ja terveyspalvelut 18 (53) 7.3.2 Mielenterveys- ja päihdepalvelujen sekä psykiatrian tuotanto- ja hankintatavat Helsingissä merkittävä osa mielenterveystyöstä, päihdehuollosta ja psykiatriasta päihdehuollon asumispalveluja lukuun ottamatta tuotetaan itse. Osa erikoissairaanhoidosta ostetaan HUS psykiatrialta ja pieni osa muista palveluista (esim. Järvenpään sosiaalisairaalan palvelut, Niemikotisäätiön toiminta sekä erilaiset terapiapalvelut) yksityisiltä palveluntuottajilta tai kolmannen sektorin toimijoilta. Vantaalla päihdehuollon avopalvelut ja asumispalvelut tuotetaan pääosin itse mutta laitoshoito ostetaan pääsääntöisesti ulkopuolelta. Vantaa ostaa psykiatrian erikoissairaanhoidon HUS:ista. Lasten ja nuorten psykiatrian tuottaa molemmille kaupungeille HUS. Muut mielenterveyspalvelut, kuten perheneuvolatoiminta ja vastaanottotoiminnan mielenterveystyö ovat molemmissa kaupungeissa omaa toimintaa. Helsinki Vantaa Päihdehuollon avopalvelut - ostopalvelut 37 % 29 % Päihdehuollon asumispalvelut - ostopalvelut 67 % 30 % Päihdehuollon laitoshoito - ostopalvelut 22 % 74 % Psykiatria yhteensä - ostot kuntayhtymiltä 40 % 100 % - ostot muilta toimijoilta 5 % 0 % Taulukko: Päihdepalvelujen ja psykiatrian ostopalvelujen osuudet 2008 Helsingissä ja Vantaalla. (Helsingissä tapahtunut huomattavia tuotantotapojen muutoksia vuoden 2008 jälkeen.) 7.3.3 Mielenterveys- ja päihdepalvelujen sekä psykiatrian palvelujen käyttö ja palvelutaso Päihdehuollon avohuollon käynnit ovat Helsingissä merkittävästi korkeammalla tasolla. Vantaalla puolestaan asumispalvelujen ja laitoshoidon hoitovuorokausia on väestöön suhteutettuna enemmän. Asumispalvelujen osalta kaupunkien määritelmät eivät täysin vastaa toisiaan, joten vertailua ei suoraan voida tehdä. Helsingin psykiatrian käyttö vastaa pääasiallisesti koko maan keskiarvoja. Sen sijaan Vantaalla erityisesti psykiatrian poliklinikkakäynnit ovat huomattavan alhaisella tasolla. Helsinki Vantaa Psykiatriset hoitopäivät / 1000 asukasta 338 255 Psykiatrisen esh:n käynnit / 1000 asukasta 597 277 Päihdehuollon avopalvelujen käynnit / 1000 asukasta 432 165 Päihdehuollon asumispalvelujen hoitovrk / 1000 asukasta 142 181 Päihdehuollon laitoshoidon hoitovrk / 1000 asukasta 128 146 Taulukko: Päihdehuollon ja psykiatrian käynnit ja hoitopäivät vuonna 2008 Helsingissä ja Vantaalla (Sotkanet).
Sosiaali- ja terveyspalvelut 19 (53) 7.3.4 Mielenterveys- ja päihdepalvelujen sekä psykiatrian palveluverkko Helsingissä psykiatrinen toiminta on pääosin keskittynyt Auroran sairaala-alueelle, viiteen alueelliseen psykiatriseen poliklinikkaan sekä Laakson sairaalassa sijaitsevaan mielialahäiriökeskukseen. Vantaalla toiminta on järjestetty alueellisissa päihdehuollon, aikuissosiaalityön ja kuntouttavan asumisen yksiköissä. Alueelliset A-klinikat tuottavat päihdehuollon avopalveluja molemmissa kaupungeissa. 7.3.5 Mielenterveys- ja päihdepalvelujen sekä psykiatrian resurssit ja kustannukset Päihdehuollon kustannusten eroja selittävät pääosin käynti- ja hoitovuorokausimäärien erot. Helsingissä avopalvelut ovat lähes kaksi kertaa kalliimmat kuntalaista kohden kuin Vantaalla, mutta Helsingin avopalvelut ovat osin Vantaata monipuolisemmat ja käyntimäärät suuremmat. Sen sijaan asumispalveluissa ja laitoshoidossa Vantaa kustannukset ovat kalliimmat. Psykiatrian kustannuksia on eritelty myös erikoissairaanhoito-osiossa. Helsinki Vantaa Päihdehuollon avopalvelut, euroa/asukas 30,7 14,9 Päihdehuollon asumispalvelut, euroa/asukas 8,6 15,6 Päihdehuollon laitoshoito, euroa/asukas 19,3 21,2 Taulukko: Päihdehuollon avopalvelujen, asumispalvelujen ja laitoshoidon kustannukset 2008 Helsingissä ja Vantaalla (Kuusikko-vertailu). 7.3.6 Mielenterveys- ja päihdepalvelujen sekä psykiatrian strategiset linjaukset Sekä Helsingissä että Vantaalla linjaukset ovat Mieli 2009 -ohjelman mukaisia painottaen perusterveydenhuollon, päihdepalvelujen ja psykiatrisen erikoissairaanhoidon yhteistyötä. Yhteistyö kolmannen sektorin ja alan järjestöjen kanssa on edelleen lisääntymässä. Mieli 2009 ohjelmassa painotetaan erityisesti asiakkaan aseman vahvistamista, terveyttä edistävää ja ehkäisevää työtä, mielenterveys- ja päihdepalvelujen järjestämistä mm. perus- ja avopalveluja tehostamalla sekä eri ohjauskeinojen kehittämistä. Vantaalla käynnistyy vuonna 2010 mielenterveys- ja päihdetyötä koordinoiva prosessimainen toimintamalli, ns. Miepä-keskus. Päihdehuollossa pääkaupunkiseudun kunnat ovat tehneet jo pidemmän ajan kehittämisyhteistyötä. Pääkaupunkiseudun yhteisen päihdehuollon toimintaohjelman toteuttamista jatketaan edelleen. 7.4 Lapsiperheiden palvelut ja lastensuojelu 7.4.1 Lapsiperheiden palvelujen ja lastensuojelun organisointi Helsingissä ja Vantaalla lasten, nuorten ja lapsiperheiden sosiaalipalvelut on organisoitu yhteen virastoon/toimialalle ja yhdelle osastolle/tulosalueelle. Lastensuojelun avo- ja sijaishuolto ovat organisoinniltaan pitkälti samankaltaista Helsingissä ja Vantaalla. Helsingissä avopalvelut on koottu perhekeskuksiin. Vantaalla vastaavat toiminnot löytyvät alueellisilta sosiaaliasemilta ja muista lastensuojelun avohuollon toimipisteistä. Kustannuksiltaan suurimman osan lapsiperheiden palveluista muodostavat lastensuojelun avopalvelut ja sijaishuolto. Lapsiperheiden avopalvelujen kirjo on suuri, ja sekä Helsinki että Vantaa kehittävät jatkuvasti uusia vaikuttavia perhetyön muotoja. Muita lapsille ja perheille suunnattuja sosiaalipalveluja ovat perheneuvolatoiminta ja erityisesti nuorille kohdistetut päihdepalvelut. Terveyspalvelujen tärkeimmät lapsille ja perheille suunnatut palvelut ovat äitiys- ja lastenneuvolatoiminta ja Helsingissä lapsiperheiden kotipalvelu sosiaaliviraston toimintana.
Sosiaali- ja terveyspalvelut 20 (53) Helsinki Vantaa Lapsiperh. palvelut Aikuisten palvelut Perhekeskukset Perheneuvola Perheoik. asiat Ls sijaishuolto Ruotsink. sos.p* Psykososiaal. p. Ls avopalvelut Ls sijaishuolto Päihdehuolto Enn. ehk. terv.h. Sosiaalivirasto Perhepalvelut Sosiaali- ja terveydenhuollon toimiala Terveysasemat Terveyskeskus Neuvolat., t.edist. Koulu- ja opisk.th. Kuvio: Lastensuojelun ja lapsiperheiden palvelujen organisointi Helsingissä ja Vantaalla. Helsingissä on Vantaaseen verrattuna selvästi laajempi palveluvalikoima koko lastensuojelun ja lapsiperheiden palveluketjussa. Vantaalla palvelut keskittyvät enemmän lapsi- ja perhekohtaiseen lastensuojeluun. Helsingissä lapsiperheiden vastuualueella järjestetään myös leikkipuistotoimintaa. Vantaalla perhepalvelujen tulosalueelle on koottu myös lapsiperheiden ennalta ehkäisevät terveyspalvelut (äitiys- ja lastenneuvolat ja kouluterveydenhuolto), kun taas Helsingissä ne on sijoitettu terveyskeskuksen terveysasemaosastoon. 7.4.2 Lapsiperheiden palvelujen ja lastensuojelun tuotanto ja hankintatavat Lapsiperheiden avopalveluista suuri osa tuotetaan omana toiminta sekä Helsingissä että Vantaalla. Lastensuojelun avohuollossa omavaraisuus on lähes yhdeksänkymmentä prosenttia. Myös muut perheille kohdistetut palvelut tuotetaan pääosin omana toimintana tai yhteistyössä kolmannen sektorin kanssa. Helsinki Vantaa Ostopalvelujen osuus ls-sijaishuollossa* 44 % 63 % Ostopalvelujen osuus ls-avohuollossa* 11 % 14 % *osuus kustannuksista Taulukko: Ostopalvelujen osuus lastensuojelun avo- ja sijaishuollossa Helsingissä ja Vantaalla (Lastensuojelun Kuusikko-raportti 2008). Lastensuojelun sijaishuollossa tuotantotavat poikkeavat jonkin verran. Sekä Helsingissä että Vantaalla lastensuojelun sijaishuollossa ostopalveluilla on tärkeä merkitys, mutta Vantaalla ostopalvelujen osuus ylittää jopa 60 prosenttia kokonaiskustannuksissa. Helsingissä vastaava osuus on 44 prosenttia. Helsinki ja Vantaa ovat tehneet yhteistyötä lastensuojelun sijaishuollon ostopalvelujen hankinnassa. Yhteinen hankinta toteutettiin viimeksi vuonna 2008. Lastensuojelun kehittämisessä yhteistyötä tehdään Kaste-ohjelmasta rahoitetussa Lapsen ääni -hankkeessa sekä sosiaalialan kehittämisverkosto, Soccan, piirissä. Lapsen ääni -hankkeessa jatketaan lastensuojelun kehittämis-