1 Sosiaali- ja terveydenhuollon sekä ympäristöterveydenhuollon ja ympäristönsuojelun järjestämissuunnitelma vuosille 2017 2018 IISALMI, KIURUVESI, SONKAJÄRVI, VIEREMÄ Yhtymähallitus 25.10.2016 180 Yhtymävaltuusto 15.12.2016
1. Johdanto... 4 2. Keskeiset lainsäädännön uudistukset... 5 Päivystyksen ja erikoissairaanhoidon rakenteiden uudistus... 5 Laki ikääntyneen väestön toimintakyvyn tukemisesta ja iäkkäiden sosiaali- ja terveyspalveluista eli vanhuspalvelulaki... 6 Laatusuositus hyvän ikääntymisen turvaamiseksi ja palvelujen parantamiseksi... 7 Oppilas- ja opiskelijahuoltolaki... 8 Sosiaalihuoltolaki... 9 Vammaispalvelulain ja kehitysvammalain yhdistäminen... 11 Nuorten yhteiskuntatakuu... 11 Perhehoitolaki... 11 Laki sosiaalialan ammattihenkilöistä... 12 Sosiaalihuollon asiakasasiakirjalaki... 12 Kuntalain työterveyshuollon yhtiöittämisvelvollisuutta koskeva siirtymäaika... 13 Sosiaali- ja terveydenhuollon lainsäädäntöhankkeet... 13 3. Sosiaali- ja terveydenhuollon uudistus sekä maakuntauudistus... 14 4. Hallituksen kärkihankeohjelma... 15 5. Järjestämissuunnitelman perustelut... 16 Väestö ja väestörakenteen muutos... 16 Hyvinvointi ja terveys sekä terveyserot... 18 Palvelujen laatu, vaikuttavuus ja saatavuus... 20 Kuntien rahoituspohja... 22 Alueen elinvoima ja sote-kustannusten kehitys (2008 2014)... 22 Jäsenkuntien maksuosuuden kehitys vuosien 2010 2015 tilinpäätöksissä sekä vuoden 2016 ja 2017 talousarviossa... 24 Palvelutarpeen arviointi ja ennusteet... 24 Lastensuojelu ja kodin ulkopuolelle sijoitetut... 25 Sairastavuus ja palvelujen käyttö... 26 Ikääntyvien palvelut... 27 Kuntamaiseman suositukset palvelujen ja kustannusten tehostamiseksi... 28 6. Yhteistyö SOTE kuntayhtymän ja jäsenkuntien välillä... 30 Hyvinvoinnin ja terveyden edistäminen... 30 Pakolaisten kotouttaminen... 31 Yhteistyö sairaanhoitopiirin ja muiden keskeisten sidosryhmien kanssa... 31 7. Tavoitetila vuonna 2017... 33 Yhteisiä palvelurakenteen tavoitteita vuosille 2013-2017... 33 Palvelujen laatu, vaikuttavuus, saatavuus ja kuntakohtaiset erot... 34 Kustannusten hallinta... 35 8. Järjestämissuunnitelman toteuttamisvastuut ja seuranta... 35 9. Palvelutilaukset tuoteryhmittäin... 36 Aikuispsykososiaaliset... 36 Oma erikoissairaanhoito... 36 Ostettu erikoissairaanhoito... 36 Hoito- ja hoivapalvelut... 36 Kuntoutus... 37 Perhepalvelut... 37 2
Suun terveydenhuolto... 37 Vammaispalvelut... 37 Vastaanotto... 38 Hallinto... 38 Palvelun järjestämistapa, palvelustrategia ja keskeiset tavoitteet... 39 3
4 1. Johdanto Sosiaali- ja terveyspalvelujen järjestämissuunnitelman laadinta perustuu Iisalmen ja Kiuruveden kaupunkien sekä Sonkajärven ja Vieremän kuntien allekirjoittamaan seutusopimukseen (2008-2012) ja Ylä-Savon SOTE kuntayhtymän perussopimukseen. Terveydenhuoltolain (2011 34) mukaan samaan sairaanhoitopiirin kuntayhtymään kuuluvien kuntien on laadittava terveydenhuollon järjestämissuunnitelma, joka perustuu alueen väestön terveysseurantatietoihin ja palvelutarpeeseen. SOTE kuntayhtymän Järjestämissuunnitelmalla sovitetaan yhteen sosiaali- ja terveyspalvelujen tuottamisen periaatteet ottaen huomioon sairaanhoitopiirin järjestämissuunnitelman linjaukset. Suunnitelman toteutumista arvioidaan vuosittain yhteistyössä jäsenkuntien kanssa ja siihen tehdään tarvittavat muutokset. Järjestämissuunnitelman valmistelun pohjana em. lisäksi ovat KuntaMaisema Oy:n vuoden 2015 tilinpäätöstietojen pohjalta tehdyt analyysit palvelurakenteesta, väestön palvelujen tarpeesta, palvelujen saatavuudesta, käytöstä, kattavuudesta ja kustannuksista. Iisalmen sairaalan toimintaa koskeva selvitys on tehty keväällä 2013 ja selvitystä käytetään sairaalan toiminnan linjauksissa. Tämä suunnitelma koskee valtuustokautta 2013-2016 sekä vuotta 2017. Suunnitelmassa esitetään SOTE- kuntayhtymän alueen kuntien yhteisiä, kaikkia koskevia keskeisiä rakenteellisia ja toiminnallisia tavoitteita ja toiminnan painopisteitä, jotka voivat koskea myös yksittäisiä kuntia. Järjestämissuunnitelma tulee olemaan jäsenkuntien kanssa käytyjen palvelusopimusneuvottelujen pohjana sekä taloussuunnitelmien perustana SOTE kuntayhtymässä. Järjestämissuunnitelman ja kuntayhtymän strategian linjaukset tulee olla myös yhteneviä. Järjestämissuunnitelma hyväksytään jäsenkuntien ja SOTE kuntayhtymän valtuustoissa. Kuntayhtymän johtoryhmä on valmistellut järjestämissuunnitelman yhteistyössä jäsenkuntien kuntajohtajien ja kuntayhtymän asiantuntijoiden kanssa.
5 2. Keskeiset lainsäädännön uudistukset Päivystyksen ja erikoissairaanhoidon rakenteiden uudistus Pääministeri Juha Sipilän hallituksen reformiministeriryhmä on päättänyt hallitusohjelman ja hallituksen marraskuussa 2015 tekemän linjauksen mukaisesti, että sairaalaverkkoa ja päivystyspalveluita uudistetaan jo vuosina 2016-2018 eli ennen sote- ja maakuntauudistusta. Linjausten mukaisesti tavoitteena on, että vaativin erikoissairaanhoito koottaisiin 12 sairaalaan, joissa ylläpidetään ns. laajaa ympärivuorokautista päivystysyksikköä. Muissa keskussairaaloissa järjestettäisiin ympärivuorokautinen yhteispäivystys, joka sisältäisi tavallisimmin tarvittavien erikoisalojen päivystyksen. Ympärivuorokautisen perusterveydenhuollon tai akuuttilääketieteen päivystyksen järjestäminen olisi mahdollista perustellusta hakemuksesta Sosiaali- ja terveysministeriön (jatkossa STM) luvalla. Sosiaalipäivystystä ja psykososiaalista tukea sosiaali- ja terveydenhuollon yhteistyönä olisi järjestettävä sekä laajan ympärivuorokautisen että ympärivuorokautisen yhteispäivystyksen yhteydessä. Saumattoman palvelun toteuttamiseksi sekä kiireettömän että kiireellisen hoidon yhteydessä tulisi arvioida mahdollinen sosiaalihuollon tarve. Leikkaustoiminta, joka edellyttää leikkaussaliolosuhteita ja anestesiaa koottaisiin linjausten mukaisesti laajan ympärivuorokautisen päivystyksen ja ympärivuorokautisen yhteispäivystyksen sairaaloihin. Alemman sairaalaverkon osalta leikkaustoiminta lopetettaisiin kokonaan. Erikoissairaanhoidon työnjaosta säädettäisiin lisäksi osoittamalla määrättyjä tehtäviä valtakunnallisesti vähempään kuin viiteen yliopistolliseen sairaalaan (esimerkiksi elinsiirrot), alueellisesti viiteen yliopistolliseen sairaalaan tai vastaavan tasoiseen sairaalan tai laajaa ympärivuorokautista päivystystä ylläpitävään sairaalaan. Ensihoitopalvelussa erityisvastuualueen ensihoitokeskuksen tehtäviä palvelutasopäätöksen laatimisessa, ohjeistuksen yhteensovittamisessa ja valmiussuunnittelussa vahvistettaisiin. Yllä mainitut linjaukset toteutettaisiin: terveydenhuoltolain muutoksella, sosiaalihuoltolain muutoksella, valtioneuvoston asetuksella kiireellisen hoidon perusteista ja päivystyksen erikoisalakohtaisista edellytyksistä (päivystysasetus), valtioneuvoston asetuksella erikoissairaanhoidon työnjaosta ja eräiden tehtävien keskittämisestä, sekä asetuksella ensihoitopalvelusta. Lakimuutokset ja asetukset on tarkoitus saattaa voimaan 2017 alusta lukien ja
6 sisällyttää niihin tarpeen mukaiset siirtymäajat. Tätä järjestämissuunnitelmaa kirjoitettaessa lainsäädäntöhankkeen lausuntokierros on päättynyt ja hanke on STM:n jatkovalmistelussa. Laki ikääntyneen väestön toimintakyvyn tukemisesta ja iäkkäiden sosiaali- ja terveyspalveluista eli vanhuspalvelulaki Vanhuspalvelulaki eli laki ikääntyneen väestön toimintakyvyn tukemisesta sekä iäkkäiden sosiaali- ja terveyspalveluista on tullut voimaan 1.7.2013. Laki koskee ikääntynyttä väestöä eli vanhuseläkkeeseen oikeuttavassa iässä olevia (63 v täyttäneet). Iäkäs henkilö on ikääntyneeseen väestöön kuuluva henkilö, jonka toimintakyky on heikentynyt korkean iän myötä alkaneiden, lisääntyneiden tai pahentuneiden sairauksien tai vammojen vuoksi taikka korkeaan ikään liittyvän rappeutumisen johdosta. Lain tarkoituksena on tukea väestön hyvinvointia sekä parantaa sen mahdollisuutta osallistua elinoloihinsa vaikuttavien päätösten valmisteluun ja palvelujen kehittämiseen kunnassa. Lisäksi lain tarkoituksena on parantaa iäkkään henkilön mahdollisuutta saada laadukkaita sosiaali- ja terveyspalveluja sekä vahvistaa hänen mahdollisuuttaan vaikuttaa hänelle järjestettävien palvelujen sisältöön ja toteuttamistapaan. Kunta vastaa siitä, että iäkkäälle henkilölle laaditaan sosiaalihuollon asiakkaan asemasta ja oikeuksista annetun lain 7 :ssä tarkoitettu suunnitelma (palvelusuunnitelma). Suunnitelma on laadittava ilman aiheetonta viivytystä sen jälkeen, kun iäkkään henkilön palveluntarve on selvitetty, jollei kyseessä ole tilapäinen neuvonta ja ohjaus tai jollei suunnitelman laatiminen muutoin ole ilmeisen tarpeetonta. Palvelusuunnitelmassa on määriteltävä iäkkään henkilön toimintakykyä koskevan arvion perusteella, millainen sosiaali- ja terveydenhuollon palvelujen kokonaisuus tarvitaan hänen hyvinvointinsa, terveytensä, toimintakykynsä ja itsenäisen suoriutumisensa tukemiseksi sekä hänen hyvän hoitonsa turvaamiseksi. Iäkkään henkilön ja tarvittaessa hänen omaisensa, läheisensä tai hänelle määrätyn edunvalvojan kanssa on neuvoteltava vaihtoehdoista kokonaisuuden muodostamiseksi. Iäkkään henkilön näkemykset vaihtoehdoista on kirjattava suunnitelmaan. 16 Palvelusuunnitelma Palvelusuunnitelma on tarkistettava ilman aiheetonta viivytystä aina silloin, kun iäkkään henkilön toimintakyvyssä tapahtuu hänen palveluntarpeeseensa vaikuttavia olennaisia muutoksia. 17 Vastuutyöntekijä Kunnan on nimettävä iäkkäälle henkilölle vastuutyöntekijä, jos hän tarvitsee apua palvelujen toteuttamiseen ja yhteensovittamiseen liittyvissä asioissa.
7 23 Omavalvonta Toimintayksikön johtajan on huolehdittava, että toimintayksikössä järjestetään omavalvonta palvelujen laadun, turvallisuuden ja asianmukaisuuden varmistamiseksi. Omavalvontaa varten on laadittava omavalvontasuunnitelma, joka on pidettävä julkisesti nähtävänä. Suunnitelman toteutumista on seurattava ja palveluja kehitettävä toimintayksikön palveluja saavilta iäkkäiltä henkilöiltä, heidän omaisiltaan ja läheisiltään sekä toimintayksikön henkilöstöltä säännöllisesti kerättävän palautteen perusteella. 25 Ilmoittaminen iäkkään henkilön palveluntarpeesta Jos terveydenhuollon ammattihenkilöistä annetussa laissa tarkoitettu terveydenhuollon ammattihenkilö taikka kunnan sosiaalitoimen, alueen pelastustoimen, hätäkeskuksen tai poliisin palveluksessa oleva on tehtävässään saanut tiedon sosiaali- tai terveydenhuollon tarpeessa olevasta iäkkäästä henkilöstä, joka on ilmeisen kykenemätön vastaamaan omasta huolenpidostaan, terveydestään tai turvallisuudestaan, hänen on salassapitosäännösten estämättä ilmoitettava asiasta viipymättä kunnan sosiaalihuollosta vastaavalle viranomaiselle. Sen lisäksi, mitä 1 momentissa säädetään, terveydenhuollon ammattihenkilön on ilmoitettava kunnan sosiaalihuollosta vastaavalle viranomaiselle iäkkään henkilön kotiuttamisesta terveydenhuollon laitoshoidosta. Ilmoitus on tehtävä hyvissä ajoin ennen kotiuttamista. Muu kuin 1 momentissa tarkoitettu henkilö voi tehdä ilmoituksen häntä koskevien salassapitosäännösten estämättä 26 Odotusaikojen julkaiseminen Kunnan on julkaistava ainakin puolivuosittain tiedot siitä, missä ajassa iäkäs henkilö voi saada hakemansa sosiaalipalvelut. Tiedot on julkaistava sellaisia menetelmiä käyttäen, että iäkkäillä henkilöillä on tosiasiallinen mahdollisuus tietojen saamiseen. Laatusuositus hyvän ikääntymisen turvaamiseksi ja palvelujen parantamiseksi Kesällä 2013 STM ja Kuntaliittoon on julkaissut uudistetun laatusuosituksen ikääntymisen turvaamiseksi ja palvelujen parantamiseksi (aikaisempi suositus on vuodelta 2008). Suosituksen tarkoituksena on tukea vanhuspalvelulain toimeenpanoa. Tavoitteena on turvata mahdollisimman terve ja toimintakykyinen ikääntyminen. Toimintakykyinen vanhuus parantaa elämänlaatua, vähentää sosiaali- ja terveyspalvelujen tarvetta ja hillitsee hoitokustannusten kasvua. Laatusuosituksessa on hyödynnetty uusin tutkimustieto ja otettu huomioon yhteiskunnan muutokset. Tavoitteena on tukea kuntia väestörakenteen muutoksessa ja vanhuspalvelulain toimeenpanossa. Laatusuositus pitää tärkeänä, että kunnat varautuvat kaikessa toiminnassaan ikärakenteen muutoksiin ja turvaavat laadukkaat ja oikea-aikaiset palvelut iäk-
8 käille. Laatusuositus tukee tässä tehtävässä kuntapäättäjiä. Se on tarkoitettu myös sosiaali- ja terveyspalvelujen tuottajien ja kolmannen sektorin toimijoiden käyttöön. Laatusuositus tarkastelee ikääntyneiden terveyden ja toimintakyvyn lisäksi osallisuutta, asumista, palveluja sekä hoiva- ja hoitopalvelujen henkilöstöä ja johtamista. Näistä esitetään suosituksia ja tavoitteita, joiden toteutumista seurataan valtakunnallisesti ja paikallisesti. Laatusuositus korostaa iäkkäiden osallisuuden vahvistamista. Tarvitaan aitoa yhdessä tekemistä niin, että kaikessa kehittämisessä ja päätöksenteossa kuuluu iäkkäiden ääni. Palvelujen rakennetta ja toimintatapoja on kunnissa muutettava niin, että kotiin annettavaa tukea lisätään ja monipuolistetaan. Erityisen tärkeää on lisätä erilaisia toimintakykyä edistäviä palveluja esim. kotikuntoutus. Kotona pärjääminen mahdollisimman pitkään on ikäihmisten oma toive. Laatusuositus korostaa myös hyvinvoinnin edistämistä esim. ravitsemuksen, liikunnan ja sosiaalisten suhteiden merkitystä hyvinvoinnin keskeisinä osatekijöinä. Hoiva- ja hoitopalveluissa tarvitaan riittävästi henkilöstöä, joka vastaa asiakkaiden toimintakykyä ja palvelujen tarvetta. Laatusuosituksessa on suositus henkilöstön kohdentamisesta kotihoidossa sekä henkilöstömitoituksista tehostetussa palveluasumisessa, laitoshoidossa ja terveyskeskuksen pitkäaikaishoidossa. Sosiaali- ja terveysministeriö seuraa henkilöstön määrän ja tehtävärakenteen kehitystä muun muassa vanhuspalvelulain seurantakyselyjen kautta. Ensimmäinen kysely kunnille ja toimintayksiköille toteutettiin keväällä 2013, ennen vanhuspalvelulain voimaantuloa, ja seuraava kysely toteutetaan syksyllä 2014. Oppilas- ja opiskelijahuoltolaki Laki oppilas- ja opiskelijahuollosta (1287/2013) on tullut voimaan vuoden 2014 elokuun alusta lukien. Uusi laki kattaa oppilas- ja opiskeluhuollon palvelut esiopetuksesta toisen asteen koulutukseen. Uusi laki lisäsi kuntien velvollisuuksia erityisesti lukiolaisten ja ammatillisten oppilaitosten ja niiden opiskelijoiden palvelujen järjestämisessä. Lain voimaan tullessa kunnalla tuli olla tarjolla sen alueella sijaitsevien oppilaitosten opiskelijoille kuraattorin, vastaavan kuraattorin sekä opiskeluhuollon psykologipalvelut. Kunnan tulee järjestää lain mukaiset palvelut kaikille sen alueen oppilaitosten opiskelijoille riippumatta oppilaitoksen ylläpitäjästä. Kouluja opiskeluterveydenhuoltona järjestettävät palvelut järjestetään terveydenhuoltoa koskevan lainsäädännön nojalla nykyiseen tapaan. Kunnan velvollisuudet esi- ja perusopetuksen oppilaiden palvelujen järjestämisessä lisääntyvät myös. Nykyisten kuraattorin ja psykologin palvelujen lisäksi kunnalla on velvollisuus järjestää kunnan omien koulujen käyttöön vastaavan kuraattorin palvelut. Kunnan on järjestettävä oppilaille ja opiskelijoille mahdollisuus päästä henkilökohtaisesti keskustelemaan opiskeluhuollon psykologin tai kuraattorin kanssa
9 viimeistään seitsemäntenä koulun tai oppilaitoksen työpäivänä sen jälkeen kun oppilas tai opiskelija on sitä pyytänyt. Kiireellisissä tapauksissa mahdollisuus keskusteluun on järjestettävä samana tai seuraavana työpäivänä. Uuden oppilas- ja opiskelijahuoltolain mukaan terveydenhoitajan työaika koulu- ja opiskeluterveydenhuollossa on järjestettävä siten, että oppilas ja opiskelija voi tarvittaessa päästä terveydenhoitajan vastaanotolle myös ilman ajanvarausta. Opiskeluterveydenhuoltoon kuuluu sairaanhoito ja tämän vuoksi säännökset hoitoon pääsystä koskevat myös opiskeluterveydenhuoltoa. Terveydenhuoltolain sekä uuden oppilas- ja opiskelijahuoltolain mukaan opiskelijalle on järjestettävä mahdollisuus saada arkipäivisin virka-aikana välittömästi yhteys opiskeluterveydenhuoltoon. Hoidon tarpeen arviointi ja hoidon tarpeen arvioinnin yhteydessä lääketieteellisesti tai hammaslääketieteellisesti tarpeelliseksi todettu hoito on järjestettävä terveydenhuoltolain 51 :n mukaisesti opiskeluterveydenhuollossa tai jos se ei ole mahdollista, niin muussa terveyskeskuksen toimipisteessä. Oppilas- ja opiskelijahuoltolaki lisäsi kunnan suunnitelmavelvollisuuksia, sillä sen mukaan lastensuojelulain 12 :n mukaiseen lasten ja nuorten hyvinvointisuunnitelmaan tulee kirjata laissa säädetyt oppilas- ja opiskelijahuollon asiat. Oppilas- ja opiskelijahuoltolain säätämisen yhteydessä lisättiin kunnan peruspalvelujen valtionosuudesta annettuun lakiin uusi 41 a, joka mahdollistaa sen, että opiskeluhuollon psykologi- ja kuraattoripalvelujen käyttämisestä aiheutuneet henkilöstökustannukset voidaan laskuttaa oppilaan tai opiskelijan kotikunnalta. Uudessa laissa on palvelujen järjestämistä koskevien säännösten lisäksi säännökset oppilasta tai opiskelijaa koskevien asioiden käsittelystä, niiden salassapidosta ja salassa pidettävien tietojen luovuttamisesta. Sosiaalihuoltolaki Uusi sosiaalihuoltolaki (1301/2014) vahvistettiin 30.12.2014. Kotipalvelua koskeva uudistus tuli voimaan vuoden 2015 alusta ja muu lainsäädäntö pääosin huhtikuussa 2015. Lastensuojelun kiireellistä sijoitusta koskevat lastensuojelulain muutokset tulevat voimaan vuoden 2016 alusta. Osa vanhan lain säännöksistä jää toistaiseksi voimaan. Sosiaalihuoltolain uudistuksen tavoitteena on vahvistaa sosiaalihuoltolain asemaa keskeisenä yleislakina, edistää sosiaalihuollon yhdenvertaista saatavuutta ja saavutettavuutta, siirtää sosiaalihuollon painopistettä korjaavista toimista hyvinvoinnin edistämiseen ja varhaiseen tukeen, vahvistaa asiakaslähtöisyyttä ja kokonaisvaltaisuutta sekä turvata tuen saantia ihmisen omissa arkiympyröissä. Lapsiperheillä on oikeus saada kotipalvelua, kun se on välttämätöntä lapsen hyvinvoinnin turvaamiseksi. Kotipalvelua annetaan toimintakykyä alentavan syyn, kuten sairauden, synnytyksen, vamman tai uupumuksen vuoksi, tai erityisen perhe- tai elämäntilanteen perusteella. Erityisellä perhetilanteella tarkoitetaan esimerkiksi perheenjäsenen kuolemaa, vanhempien eroa tai tilannetta,
10 jossa toinen vanhemmista on vankilassa. Erityinen perhetilanne voi olla myös perheessä, jossa on kaksoset tai omainen hoidettavana. Kotipalvelua, kuten myös perhetyötä, tukihenkilöitä ja -perheitä sekä vertaisryhmätoimintaa, on jatkossa saatavilla ilman lastensuojelun asiakkuutta. Tavoitteena on madaltaa tuen hakemisen kynnystä ja turvata oikea-aikainen tuki perheille. Sosiaalihuoltolaissa määritellään ne tuen tarpeet, joiden perusteella sosiaalipalveluja ja sosiaalihuoltoa järjestetään. Asiakkailla on oikeus niihin palveluihin, joilla turvataan välttämätön huolenpito ja toimeentulo sekä lapsen terveys ja kehitys. Tavoitteena on mahdollisimman tehokas lyhytaikainen tuki sekä asiakkaan tarpeita vastaava pitkäaikainen tuki sitä tarvitseville. Kaikilla sosiaalihuollon asiakkailla on oikeus saada tarvittaessa arvio palvelutarpeesta sekä nimetty omatyöntekijä. Sosiaalihuoltolailla autetaan etenkin erityistä tukea tarvitsevia ihmisiä, joilla on vaikeuksia hakea ja saada tarvitsemiaan sosiaali- ja terveyspalveluja terveydellisistä syistä. Esimerkiksi terveydenhuollon ammattihenkilöt, poliisit sekä työ- ja elinkeinohallinnon viranomaiset ovat velvoitettuja ohjaamaan sosiaalihuoltoa tarvitseva henkilö oikean viranomaisen puoleen. Elämänkaarimallin mukaisesti palveluja on pyrittävä järjestämään muiden peruspalvelujen yhteydessä ja terveydenhuoltolain mukaista hoitotakuuta on sovellettava myös muissa kuin terveydenhuollon yksiköissä. Lakiin sisältyy myös nuorisopalvelutakuu. Nuori saa moniammatillista tukea yhden palvelupisteen kautta niin kauan, kun hänellä on tarvetta sosiaalipalveluihin. Takuuseen kuuluu omatyöntekijä, palvelutarpeen arviointi ja kohdennettu sosiaalinen kuntoutus. Lailla pyritään varmistamaan palvelujen laatu. Kunnan sosiaalihuollon toimintayksiköiden pitää laatia omavalvontasuunnitelma, joka on julkisesti nähtävillä. Lastensuojelun asiakkuus alkaa vasta, jos lastensuojelun tarve todetaan tai perheelle annetaan lastensuojelun palveluja tai tukitoimia. Palveluja ja tukitoimia, joita voi saada ainoastaan lastensuojelun kautta, ovat lastensuojelulain mukainen taloudellinen tuki, tehostettu perhetyö, perhekuntoutus sekä lapsen sijoittaminen kodin ulkopuolelle. Lisäksi lapselle ja hänen perheelleen on järjestettävä viipymättä lapsen terveyden ja kehityksen kannalta välttämättömät terveydenhuollon palvelut, jos lastensuojelun tarve johtuu riittämättömistä terveydenhuollon palveluista. Kiireellisen sijoituksen ehtoja tiukennetaan. Lapsi voidaan sijoittaa kiireellisesti vain, jos huostaanoton edellytykset täyttyvät ja lapsi on välittömässä vaarassa. Ensisijaisesti käytetään avohuollon tukitoimia, kuten kotiin annettavaa tehostettua perhetyötä sekä avohuollon sijoituksia. Vammaisten henkilöiden työllistymistä tukevaa toimintaa ja työtoimintaa koskevat pykälät pysyvät edelleen voimassa vanhassa sosiaalihuoltolaissa.
11 Vammaispalvelulain ja kehitysvammalain yhdistäminen Vammaislainsäädäntö on uudistumassa osana sosiaalihuollon kokonaisuudistusta. Sosiaali- ja terveysministeriö oli asettanut työryhmän, jonka tehtävänä oli yhdistää nykyinen vammaispalvelulaki ja kehitysvammalaki. Vammaislainsäädännön uudistaminen on siirtynyt seuraavalle hallituskaudelle (ns VALAS - työryhmän esitys). Vammaispalvelulain ja kehitysvammalain yhdistäminen on ollut pitkän tähtäimen vammaispoliittinen tavoite. Askeleena kohti lakien yhteensovittamista vammaispalvelulaki uudistui syksyllä 2009. Tuolloin vammaispalvelulaki säädettiin ensisijaiseksi suhteessa kehitysvammalakiin. Syksyn 2009 vammaispalvelulaki lisäsi myös merkittävästi muun muassa vammaisen henkilön oikeutta saada henkilökohtaista apua. Nuorten yhteiskuntatakuu Hallitusohjelmaan kirjattu ja vuoden 2013 alusta täysimääräisesti voimaan tuleva nuorten yhteiskuntatakuu, jonka tavoitteena on taata koulutus-, harjoittelu-, työpaja-, kuntoutus- tai työpaikka alle 25-vuotiaille ja alle 30-vuotiaille vastavalmistuneille. Nuorten yhteiskuntatakuu merkitsee sitoutumista siihen, että kaikille nuorille saadaan työelämässä tarvittavaa osaamista ja tunnistetaan heidän tuen ja ohjauksen tarpeensa. Myös alueelliset työelämäpalvelut tulee saada riittävän kattaviksi nuorille. Jatkokoulutukseen ja työhön siirtymistä hidastavia terveys- ja mielenterveysongelmia on paljon. Suuria haasteita, joihin pyritään valtakunnallisesti hakemaan ratkaisuja, ovat sosiaali- ja terveyspalveluiden sekä koulutuspaikkojen riittämättömyys, koulutuksen kohtaanto-ongelmat, oppilashuollon, opintoohjauksen ja urasuunnittelutuen riittämättömyys sekä puutteet viranomaisten vastuiden määrittelyssä. Yhteiskuntatakuussa pääpaino on oltava ennaltaehkäisevissä toimenpiteissä. Yhteiskuntatakuun täysi toteutus lähtee ajatuksesta, että palvelut näyttäytyvät nuoren kannalta selkeänä ja yhtenäisenä. Nuorten yhteiskuntatakuu edellyttää yhteiskunnalta laaja-alaista eri toimijoiden yhteistyötä ja ratkaisuja siihen, miten kaikille nuorille saadaan työelämässä tarvittavaa osaamista, miten tunnistetaan tuen tarve. Vuoden 2012 HYVIS- suunnitelmassa on yksilöity kehittämistarpeita. Perhehoitolaki Uusi perhehoitolaki tuli voimaan 1.4.2015. Lain tavoitteena on turvata hoidettavalle perheenomainen ja hoidettavan tarpeiden mukainen hoito. Erityisenä tavoitteena on parantaa vanhusten ja vammaisten perhehoidon asemaa. Muutosten myötä perhehoidon antaminen on mahdollista perhehoitajan kodin li-
12 säksi myös hoidettavan kotona. Perhehoidon järjestämisen tulee perustua hoidettavan tarpeisiin ja se tulee järjestää hoidettavan edun mukaisessa paikassa. Sopimuksen perhehoidosta tekee kunta. Uusi laki mahdollistaa kaksi toisistaan poikkeavaa tapaa toteuttaa perhehoito: toimeksiantosopimus kunnan tai kuntayhtymän ja perhehoitajan välillä sekä kunnan ja yksityisen palveluntuottajan välillä tehtävä sopimus perhehoidon järjestämisestä. Sijoittajakunta valvoo tekemiensä sijoitusten toteutumista perhehoitolain mukaisesti. Laki sosiaalialan ammattihenkilöistä Laki sosiaalialan ammattihenkilöistä tuli voimaan 1.3.2016. Lain tarkoituksena on edistää asiakasturvallisuutta sekä asiakkaan oikeutta laadultaan hyvään sosiaalihuoltoon ja kohteluun. Tähän pyritään varmistamalla ja valvomalla, että sosiaalihuollon ammattihenkilöillä on ammattitoiminnan edellyttämä koulutus, riittävä ammatillinen pätevyys ja ammattitoiminnan edellyttämät valmiudet sekä mahdollisuus kehittää ja ylläpitää ammattitaitoaan. Uuden ammattihenkilölain myötä sosiaalityöntekijästä, sosionomista ja geronomista tulee laillistettuja sosiaalihuollon ammatteja, ja heidät merkitään hakemuksesta sosiaalihuollon ammattihenkilöiden keskusrekisteriin laillistettuna ammattihenkilönä. Sosiaalihuollon ammattihenkilöt tulevat ohjauksen ja valvonnan piiriin samaan tapaan kuin terveydenhuollossa. Laissa on määritelty virheellisen toiminnan seuraamukset. Sosiaalihuollon asiakasasiakirjalaki Sosiaalihuollon asiakasasiakirjalaki tuli voimaan 1.5.2015. Lain tarkoituksena on yhtenäistää sosiaalihuollon asiakasasiakirjojen tietosisältöjä, laatimista, säilyttämistä ja muuta käsittelyä sosiaalihuollon palvelujen tuottamiseksi sekä edistää sosiaalihuollon asiakastietojen sähköistä käsittelyä. Uuden lain mukaan sosiaalihuollon asiakastyötä tekevien on kirjattava ja tallennettava asiakastiedot asiakasasiakirjoihin yhteneväisesti. Laki koskee sekä julkisia että yksityisiä toimijoita. Laissa säädetään niistä perustiedoista ja eri palvelutehtävissä kertyvistä asiakirjakohtaisista tiedoista, joita sosiaalihuollon asiakasasiakirjoihin on kirjattava ja talletettava sosiaalihuollossa sekä monialaisessa eri viranomaisten ja sosiaalipalvelujen palvelunantajien välisessä yhteistyössä. Sosiaalihuollon henkilöstöllä on velvollisuus kirjata asiakirjoihin ne tarpeelliset ja riittävät tiedot, joilla turvataan asiakkaan tuki, sosiaalihuollon järjestäminen, suunnittelu, toteutus ja seuranta. Asiakkaasta ei saa kirjata muita kuin palvelutehtävän ja siihen liittyvien lakisääteisten tehtävien kannalta tarpeellisia tietoja. Sosiaalihuollon asiakasasiakirjat talletetaan lain mukaan tulevaisuudessa sosiaalihuollon ilmoitusrekisteriin tai sosiaalihuollon asiakasrekisteriin. Ammatillisella henkilöstöllä on oikeus päästä sähköisesti tallennettuihin asiakastietoihin käyttöoikeuksiensa perusteella. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos antaa tar-
13 kemmat määräykset sosiaalihuollon asiakasasiakirjojen rakenteista ja asiakasasiakirjoihin merkittävistä tiedoista. Laissa säädetään lisäksi sosiaalipalvelujen järjestäjän ja palveluntuottajan vastuista ja velvoitteista asiakastietojen käsittelyssä ostopalvelutilanteissa. Sosiaalipalvelujen järjestäjä asiakasasiakirjojen rekisterinpitäjänä sekä palveluntuottaja niitä laativana ja muutoin käsittelevänä velvoitettaisiin määrittelemään kirjallisessa toimeksiantosopimuksessa, miten palveluntuottaja huolehtii asiakastietojen asianmukaisesta käsittelystä, rekisterinpitoon liittyvistä tehtävistä ja vastuista sekä salassapitovelvoitteiden noudattamisesta. Kuntalain työterveyshuollon yhtiöittämisvelvollisuutta koskeva siirtymäaika Toukokuun 1. päivänä 2015 voimaan astunut uusi kuntalaki edellytti, että kunnan on toimiessaan kilpailluilla markkinoilla annettava tehtävä osakeyhtiön, osuuskunnan, yhdistyksen tai säätiön hoidettavaksi (yhtiöittämisvelvollisuus). Työterveyshuollon sairaanhoidon ja muiden terveydenhuoltopalveluiden osalta säädettiin siirtymäajasta, joka päättyy vuoden 2016 lopussa. Tätä järjestämissuunnitelmaa kirjoitettaessa sosiaali- ja terveysministeriössä on kuitenkin käynnissä lainsäädäntöhanke mainitun siirtymäajan jatkamisesta vuoden 2018 loppuun saakka. Samalla kuitenkin säädettäisiin tiukempia ehtoja ns. kilpailuneutraliteetin turvaamiseksi sekä Kilpailu- ja kuluttajavirastolla toimivalta puuttua siirtymäajan toimintaan ja hinnoitteluun. Sosiaali- ja terveydenhuollon lainsäädäntöhankkeet Sosiaali- ja terveydenhuollon lakiuudistushankkeita on meneillään 96 kpl. Näistä keskeisiä ovat soisalli- ja terveydenhuollon uudistukseen liittyvät lainsäädäntöhankkeet sekä maakuntauudistuksen liittyvät hankkeet mm: 1. Maakuntalaki 2. Laki sosiaali- ja terveydenhuollon järjestämisestä 3. Laki maakuntalain ja sosiaali- ja terveydenhuollon järjestämisestä annetun lain voimaanpanosta 4. Maakuntien rahoituslaki 5. Maakuntajakolaki 6. Laki kunnan peruspalvelujen valtionosuudesta 7. Valtioneuvoston asetus kunnan peruspalvelujen valtionosuudesta 8. Laki Vuoden 2019 tuloveroasteikkolaki 9. Laki kunnallisesta viranhaltijasta annetun lain muuttamisesta 10. Lakikunnallisista työehtosopimuksista annetun lain muuttamisesta 11. Laki kunnallisen virkaehtosopimuslain muuttamisesta 12. Laki työnantajan ja henkilöstön välisestä yhteistoiminnasta kunnissa annetun lain muuttamisesta 13. Laki kuntien ja maakuntien työnantajaedunvalvonnan järjestämisestä 14. Laki Kevasta annetun lain muuttamisesta 15. Laki Hallintolain muuttamisesta 16. Laki viranomaisten toiminnan julkisuudesta annetun lain muuttamisesta 17. Laki hallintolainkäyttölain muuttamisesta
14 3. Sosiaali- ja terveydenhuollon uudistus sekä maakuntauudistus Maan hallitusohjelman linjausten mukaisesti Suomessa toteutetaan sosiaali- ja terveydenhuollon uudistus ja maakuntauudistus. Itsehallinnolliset maakunnat muodostetaan nykyisen maakuntajaon pohjalta. Jatkossa 18 maakuntaa järjestävät kaikki alueensa sosiaali- ja terveyspalvelut. Tämä vähentää merkittävästi erilaisten sosiaali- ja terveydenhuollon järjestämisestä vastaavien ja kuntien yhteisten lakisääteisten organisaatioiden määrää, kun tehtävät siirtyvät lähes 190 eri vastuuviranomaiselta 18 maakunnalle. Uudistuksen on tarkoitus tulla voimaan 1.1.2019. Vuoden 2019 alusta alkaen maakunnilla on vastuu siitä, että väestö saa lain mukaiset sosiaali- ja terveyspalvelut. Maakunnille kootaan sosiaali- ja terveydenhuollon lisäksi myös muita tehtäviä: työ- ja elinkeinopalvelut sekä aluekehittäminen, ympäristöterveydenhuolto, liikennejärjestelmäsuunnittelu, maaseudun kehittäminen ja pelastustoimi. Valtio rahoittaa maakuntien toiminnan, eli jatkossa kunnilla ei ole enää vastuuta sosiaali- ja terveyspalveluiden järjestämisestä tai rahoituksesta. Sosiaali- ja terveysministeriö sekä valtiovarainministeriö ovat pyytäneet mm. kunnilta ja kuntayhtymiltä lausunnot vireillä olevasta lakiesityksestä. Jatkossa Suomen julkinen hallinto järjestetään kolmella tasolla, jotka ovat valtio, maakunta ja kunta. Lakiesityksen mukaan palveluja pystytään johtamaan paremmin alueellisesti tasapainoisena kokonaisuutena. Tavoitteena on tarjota ihmisille nykyistä yhdenvertaisempia palveluja, vähentää hyvinvointi- ja terveyseroja sekä hillitä kustannusten kasvua. Peruspalveluja vahvistetaan ja tietoteknologiaa hyödynnetään paremmin. Valtio vastaa ensisijaisesti tulevien maakuntien rahoituksesta. Sosiaali- ja terveydenhuollon monikanavainen rahoitus yksinkertaistetaan ja lisätään ihmisten valinnanvapautta palveluissa. Uudistuksen tavoitteena on kuroa umpeen julkisen talouden kestävyysvaje. Hallituksen 10 miljardin euron säästötavoitteesta noin 3 miljardia euroa on tarkoitus saada sosiaali- ja terveydenhuollon uudistuksista vuoteen 2029 mennessä. Kolmen miljardin euron säästötavoitteen saavuttaminen edellyttää, että menot saavat jatkossa kasvaa vain 0,9 prosenttia vuodessa, kun nyt ne kasvavat keskimäärin 2,4 prosenttia vuosittain. Keskeiset tavoitteet: Kansanvaltaisuuden toteuttamiseksi itsehallintoalueita johtavat vaaleilla valitut valtuustot. Alueet vastaavat sosiaali- ja terveyspalvelujen järjestämisestä alueellaan.
15 Alueet myös tuottavat alueensa palvelut tai voivat käyttää palveluiden tuottamiseen yksityisiä tai kolmannen sektorin palvelujen tuottajia. Palvelutuotannon tehokkuuden ja laadun arviointia varten laaditaan mittaristo. Sairaaloiden työnjakoa uudistetaan siten, että vaativaa erikoissairaanhoitoa keskitetään STM:n ohjauksessa erityisvastuualueille. Sosiaali- ja terveydenhuollon tietojärjestelmät yhtenäistetään järjestämisvastuussa olevilla alueilla. Ensivaiheen rahoitusvaihtoehtoina selvitetään rahoituksen vaihtoehdot kuntien ja/tai valtion rahoitusmallien pohjalta ottaen huomioon perustuslain reunaehdot. Toisessa vaiheessa siirrytään yksikanavaiseen rahoitusmalliin työterveyshuollon asema huomioiden. Uudistukseen sisällytetään myös kustannusten tehokkaan hallinnan toteuttamiseksi budjetti-kehysjärjestelmä. Sote-tehtävien siirto uusille itsehallintoalueille merkitsee sitä, että kunnat ja kuntayhtymät eivät jatkossa järjestä tai tuota sosiaalihuollon eikä terveydenhuollon palveluja. Tämä muuttaa kuntien roolia merkittävästi, sillä sote-toimialan osuus kuntien budjeteista on noin puolet. 4. Hallituksen kärkihankeohjelma Hallituksen tavoitteena on nostaa Suomen talous kestävän kasvun ja kohenevan työllisyyden uralle sekä turvata julkisten palvelujen ja sosiaaliturvan rahoitus. Hallitusohjelmansa avulla hallitus vie eteenpäin välttämättömiä uudistuksia viidellä painopistealueella: työllisyys- ja kilpailukyky, osaaminen ja koulutus, hyvinvointi ja terveys, biotalous ja puhtaat ratkaisut sekä digitalisaatio, kokeilut ja normien purku. Strategiset tavoitteet konkretisoituvat 26 kärkihankkeessa. Lisäksi hallitus toteuttaa eläkeuudistuksen, SOTE-uudistuksen, karsii kuntien tehtäviä ja velvoitteita sekä uudistaa alue- ja keskushallintoa. Toimintasuunnitelma kärkihankkeiden ja reformien toimeenpanemiseksi julkistettiin syyskuussa 2015 ja se päivitettiin huhtikuussa 2016. Suunnitelma täsmentää hallituksen kärkihankkeiden ja tärkeimpien rakenteellisten uudistusten eli reformien aikataulut, toimenpiteet ja rahoituksen. Hallitus varaa muutosohjelmaan yhteensä 1,6 miljardia euroa, josta miljardi suunnataan kärkihankkeisiin. Kärkihankkeiden rahoituksen kohdennuksesta vuosille 2016 2018 päätettiin julkisen talouden suunnitelmassa 28.9.2015. Toimintasuunnitelmaa toteutetaan tämän rahoituksen ja olemassa olevien valtiontalouden kehysten sekä muun julkisen talouden suunnitelman puitteissa. Panostukset kärkihankkeisiin Työllisyys ja kilpailukyky 170 milj. euroa Osaaminen ja koulutus 300 milj. euroa
16 Hyvinvointi ja terveys 130 milj. euroa Biotalous ja puhtaat ratkaisut 300 milj. euroa Digitalisaatio, kokeilut ja normien purkaminen (toimintatavat) 100 milj. euroa. 5. Järjestämissuunnitelman perustelut Väestö ja väestörakenteen muutos Pohjois-Savon kuntien väestönmuutoksen ennakkotiedot tammi-elokuu 2016 Elävänä syntyneet Kuolleet Syntyneiden enemmyys Kuntien välinen tulomuutto Kuntien välinen lähtömuutto Kuntien välinen nettomuutto Maahanmuutto Maastamuutto Nettomaahanmuutto Kokonaismuutos tammielokuu 2016 Vertailutietona kok. muutos tammielok. 2015 Ennakkoväkiluku 31.8.2016 Iisalmi 98 129-31 441 493-52 35 4 31-52 -112 21893 Kiuruvesi 36 65-29 107 140-33 1 2-1 -63-97 8537 Sonkajärvi 17 29-12 90 96-6 1 1 0-18 -26 4260 Vieremä 19 32-13 68 91-23 3 1 2-34 -33 3723 Lähde: Tilastokeskus SOTE:n toiminta-alueen väestöennuste laskee selkeästi ja ennusteiden mukainen arvio vuoteen 2030 mennessä on 5,9 % eli vähennys on n. 2.300 henkeä. - Kiuruvedellä -16,8 % (n. 1.500 henkeä) - Sonkajärvellä -14,6 % (n. 650 henkeä) - Iisalmen väestökehitys on hieman aleneva, -2,5 % - Vieremällä -7,9 % - Yli 75-vuotiaiden määrä kasvaa ennusteen mukaan 57 % vuoteen 2030 mennessä. Kasvu on voimakasta seuraavan 15 vuoden aikana. Aleneva väestökehitys näkyy myös tilastollisesti siten, että asukaskohtaiset kustannukset kasvavat, koska palvelutarve ei samassa suhteessa vähene, vaan useissa palveluissa kasvaa erityisesti ikääntyvän väestön osalta. Huoltosuhde Väestöllinen huoltosuhde = alle 15 -vuotiaita ja 65 vuotta täyttäneitä 100 työikäistä kohden
17 Väestöllinen huoltosuhde heikkenee voimakkaasti alueen kaikissa kunnissa ollen Iisalmessa ja Vieremällä lähimpänä Pohjois-Savon ennustetta. Taloudellinen huoltosuhde ilmoittaa kunta monta työvoiman ulkopuolella olevaa (0-14 -vuotiaat, opiskelijat, koululaiset, varusmiehet, eläkeläiset ja muut työvoimaan kuulumattomat) ja työtöntä on yhtä työllistä kohti. Taloudellinen huoltosuhde v. 2014 vuoden lopussa Iisalmessa 1,6, Kiuruvedellä 1,89 ja Sonkajärvellä 1,99 sekä Vieremällä 1,54. Pohjois-Savon kuntien keskimääräinen huoltosuhde oli 1,57 ja koko maan 1,41. Alueen työikäisillä on enemmän huollettavia ja samalla suurempi palvelujen rahoitusvastuu kuin maassa keskimäärin. Huoltosuhde muuttuu erityisesti kasvukeskusten ulkopuolella nopeasti negatiiviseksi väestön ikääntymisen ja työikäisten osuuden vähenemisen seurauksena. Työpanosten supistuminen alueella aiheuttaa kovia vaatimuksia tuottavuudelle, julkiselle palvelutuotannolle ja palveluiden aluekoolle. Tilanne on muutoinkin otettava huomioon palveluja suunnattaessa ja kehittäessä Työttömyysaste
18 Työttömyysaste oli 2015 Iisalmessa 15,8 %, Kiuruvedellä 15,2 %, Sonkajärvellä 16,4 % ja Vieremällä 12,2 %. Alle 25 -vuotiaita työttömiä oli elokuussa 2016 Iisalmessa 215, Kiuruvedellä 96, Sonkajärvellä 23 ja Vieremällä 16. Pitkäaikaistyöttömiä oli elokuussa 2016 Iisalmessa 529, Kiuruvedellä 160, Sonkajärvellä 94 ja Vieremällä 76. Hyvinvointi ja terveys sekä terveyserot Alkoholijuomien myynti asukasta kohti 100 % alkoholina oli v. 2012 Iisalmessa 10,3, Kiuruvedellä 7,5 Sonkajärvellä 4,3 ja Vieremällä 4,2 litraa. Valtakunnallinen keskiarvo on 7,7 litraa. Iisalmessa alkoholijuomien myynti ylittää tuntuvasti valtakunnallisen keskiarvon. Sonkajärvellä on kaksi ja Vieremällä yksi Alkon jakelupiste. THL:N kuntakohtaiset sairastavuusindeksit 2010-2012 Terveyden ja hyvinvoinnin laitokset mukaan sairastavuusindeksit Pohjois- Savossa ovat koko maata keskimääräistä suuremmat. Sairastavuusindeksissä koko maan keskiarvoa kuvaava lukema on sata, johon kuntia ja kaupunkeja verrataan. Arvon ollessa yli sata tilanne on heikompi kuin koko maassa keskimäärin. Tulee kuitenkin huomioida, että osaan indekseistä vaikuttaa kunnassa tai kaupungissa saatavilla olevat palvelut ja osassa on tilastoihin vaikuttavia taustatekijöitä. Esimerkiksi TULE -indeksiin vaikuttavat niin sanotun eläkeputken käyttö tai julkisen sektorin ammatilliset eläkeikärajat. Kelan sairastavuusindeksi 2015 2014 2013 2012 Iisalmi 117.8 117.4 115.7 117.0 Kiuruvesi 131.2 132.5 130.2 128.2 Sonkajärvi 127.1 123.2 123.9 125.4 Vieremä 120.1 121.3 122.1 116.2 THL, Tilasto- ja indikaattoripankki Sotkanet.fi 2005-2015
19 Mielenterveysindeksi 2012 ikävakioitu Indikaattori kuvaa kolmen ulottuvuuden mielenterveyden ongelmia suhteutettuna vastaavan ikäiseen väestöön. Iisalmi 123,3 Kiuruvesi 148,7 Sonkajärvi 123,1 Vieremä 152,0 Sepelvaltimotauti-indeksi v. 2012 ikävakioitu Indikaattori ilmaisee sepelvaltimotautitapahtumien ensi- ja uusintadiagnooseilla (akuutit sydäninfarktit (I21-I22) angina pectoris (I20.0), sekä kuolemansyyt (I20-I25, I46, R96, R98) yleisyyden 35-79 -vuotiailla suhteutettuna vastaavanikäiseen väestöön ja edelleen koko maan tasoon (koko maa=100 Iisalmi 109,1 Kiuruvesi 116,1 Sonkajärvi 164,5 Vieremä 110,6 Syöpätauti-indeksi 2012 ikävakioitu Indikaattori ilmaisee syövän esiintyvyyden 0-79-vuotiaiden suhteutettuna vastaavanikäiseen väestöön ja edelleen koko maan tasoon (koko maa=100). Iisalmi 85 Kiuruvesi 83,4 Sonkajärvi 91,9 Vieremä 71,0 Aivoverisuonisairausindeksi 2012 ikävakioitu Indikaattori ilmaisee aivohalvaustapahtumien kuolemaan tai sairaalahoitoon johtaneiden ensikohtausten yleisyyden 35-79 -vuotiailla suhteutettuna vastaavanikäiseen väestöön ja edelleen koko maan tasoon (koko maa=100) Iisalmi 87,7 Kiuruvesi 130,9 Sonkajärvi 80,8 Vieremä 98,9 TULE indeksi 2012 ikävakioitu Indikaattori ilmaisee tuki- ja liikuntaelinsairauksien vuoksi työkyvyttömyyseläkkeellä vuoden lopussa olleiden 16-64 -vuotiaiden osuuden suhteutettuna vastaavanikäiseen väestöön ja edelleen koko maan tasoon (koko maa=100).
20 Iisalmi 148,5 Kiuruvesi 201,4 Sonkajärvi 151,8 Vieremä 187,3 Tapaturma indeksi 2012 ikävakioitu Indikaattori ilmaisee vuoden aikana päädiagnoosilla vammat, myrkytykset ja eräät muut ulkoisten syiden seuraukset sairaalahoidossa olleiden 0-79 - vuotiaiden potilaiden osuuden suhteutettuna vastaavanikäiseen väestöön ja edelleen koko maan tasoon (koko maa=100). Iisalmi 80,8 Kiuruvesi 107,3 Sonkajärvi 91,7 Vieremä 86,0 Dementia indeksi 2012 ikävakioitu Indikaattori ilmaisee Alzheimer-tautiin myönnettyjen reseptilääkekorvausoikeuksien määrän suhteutettuna väestöön ja edelleen koko maan tasoon (koko maa=100. Iisalmi 157,6 Kiuruvesi 94,6 Sonkajärvi 99,2 Vieremä 122,3 Alueen kunnat ovat sairastavuudeltaan valtakunnallisen keskitasoa sairaampia. Alueen kunnissa on huomattavan korkea TULE- indeksi (tuki- ja liikuntaelinsairaudet) ja vastaavasti huomattavan matala syöpätauti-indeksi Sonkajärveä lukuun ottamatta. Mielenterveysindeksi on korkea ja tapaturma indeksi on Iisalmessa, Sonkajärvellä ja Vieremällä alle maan keskiarvon. Kuntien kesken on suuria vaihteluja. Lasten ja nuorten hyvinvointi Lasten ja nuorten hyvinvointia on selvitetty ja kehittämistoimenpiteitä hyvinvoinnin parantamiseksi on esitetty kuntien ja SOTEn valtuustojen v. 2012 hyväksymässä HYVIS suunnitelmassa. Vuonna 2016 on käynnistynyt HYVIS suunnitelman päivitystyö kuntayhtymän ja jäsenkuntien yhteistyönä. Palvelujen laatu, vaikuttavuus ja saatavuus Palvelujen laatua, vaikuttavuutta, saatavuutta ja alueellisia eroja kuvataan mm. seuraavilla indikaattoreilla: - Asiakaspalautteessa havaittu tyytyväisyys palveluihin - Potilas- ja sosiaaliasiamiesraportit
21 - Terveydenhuollon hoitoon pääsyn aikarajat - Toimeentulotuen käsittelyajat - Lastensuojeluilmoitusten ja -selvitysten määräajat - Vanhuspalvelujen tarpeen arvioinnin määräajat Vuonna 2015 yhteydenottoja potilasasiamieheen oli yhteensä 366. Alla kuvio SOTE ky:n ajan yhteydenottomääristä. Yhteydenotoista 61 % (223) olivat ensikontakteja ja 39 % (143) uusintakontakteja. Sosiaaliasiamiehen tehtäviä Ylä-Savon SOTE kuntayhtymässä hoitaa Merikratos Oy. Vuoden 2015 raportissa todetaan kaikkien kuntayhtymän jäsenkuntien osalta, että sosiaalikeskuksissa on riittävät henkilöresurssit ja palveluprosessit, palveluiden saatavuus ja toimivuus ovat parantuneet kuntayhtymän aikana. Hoitoon pääsyn suhteen tilanne pysyi vuoden mittaan kohtalaisen vakaana ja terveydenhuoltolain hoitoon pääsyn enimmäisajat toteutuivat yksittäisiä poikkeuksia lukuun ottamatta. On kuitenkin huomioitava, että laissa asetettu enimmäisaika (3 kk) on varsin pitkä. Vuonna 2014 lääkärinvastaanotolla käyneistä potilaista 86 %:lla oli odotusaika (hoidon tarpeen arvioinnista lukien) ollut 30 päivää tai vähemmän ja näistä n. 70 %:lla 7 päivää tai vähemmän. Toimeentulotuen käsittelyajat ovat suositusten mukaiset. Vanhuspalveluiden ja vammaispalveluiden määräajat toteutuvat. Viime aikoina myös lastensuojelutarpeen selvitykset ovat valmistuneet määrärajassa kaikkien jäsenkuntien osalta.
22 Kuntien rahoituspohja Alueen elinvoima ja sote-kustannusten kehitys (2008 2014) Alueemme tulopohja eroaa selkeästi valtakunnalliseen tasoon verrattuna. Verotulojen osuus on merkittäväsi alempi. Myös kuntayhtymän alueen sisällä on kunnittain suuria eroja. Kiuruveden ja Sonkajärven tulopohja on valtionosuuspainotteinen ja poikkeaa näinollen sekä valtakunnallisesti että seudullisesti. Sosiaali- ja terveydenhuollon kokonaiskustannusten kehitystrendi noudattaa pääosin koko maan ja maakunnan linjaa. Poikkeuksena on Iisalmi, jonka kehityksessä näkyy selkeä poikkeama ja kustannusten kasvun pysähtyminen / alenema v. 2010 ja sen jälkeen kasvu on ollut hieman maltillisempaa kuin
23 muilla kunnilla. Myös kuntayhtymän kokonaiskehitys on ollut hieman maltillisempaa kuin koko maassa ja maakunnassa keskimäärin. Vuosi 2012 oli poikkeus, johtuen lomapalkkavarauksen kirjaamisesta ja voimakkaimmin se näkyi juuri sote-organisaatioissa. Ilman lomapalkkavarauksen lisäkirjausta kustannustason nousu olisi ollut maltillisempi. Aleneva väestökehitys näkyy tilastollisesti siten, että asukaskohtaiset kustannukset kasvavat, koska palvelutarve ei samassa suhteessa vähene, vaan useissa palveluissa kasvaa erityisesti ikääntyvän väestön osalta. SOTE:n toiminta-alueen väestökehityksen ennuste ikäluokittain osoittaa, että v. 2010 on taitekohta 1-6 -vuotiaiden ikäluokan osalta. Tuolloin lasten määrä alenee voimakkaammin kohti vuotta 2030. Samanaikaisesti yli 74-vuotiaiden osuus kasvaa voimakkaasti kasvaen jo vuodesta 2015 alkaen. Väestörakenteen ja väestömäärän muutos on alueen yleisen kehityksen kannalta merkittävä ja lisäksi kehitys vaikuttaa oleellisesti SOTE- palveluiden kysyntään. Työikäinen väestö vähenee ennusteiden mukaan vuoteen 2030 mennessä lähes neljänneksen eli 23 %. Verotulojen osuus pienenee ja vaikuttaa siten kuntien talouden perusteisiin ja maksukykyyn suhteessa palveluihin. Vanhusten määrän kasvaessa suhteessa työikäiseen väestöön huoltosuhde kasvaa ja samalla palvelujen kysyntä kasvaa. Huoltosuhde heikkenee kuntayhtymän alueella muuta maata ja maakuntaa nopeammin ollen jo 2015-2020 välisenä aikana samassa tasossa, kuin koko maa kymmenen vuotta myöhemmin. Nykyisillä sosiaali- ja terveydenhuollon palvelurakenteella ja etuuksilla kuntien eli rahoittajien palvelukykyä ei voida pitää yllä, koska rahoituspohja kapenee selkeästi. Palvelurakenteen muutoksia on toteutettava koko ajan reagoiden toimintaympäristön muutoksiin. Vain ennaltaehkäisevällä ja terveyttä edistävällä toiminnalla ja kuntalaisten omaa vastuuta korostamalla voidaan vaikuttaa palvelujen kysyntään ja kustannuksiin. Palvelutarpeen kasvu on voimakasta vanhusten hoidossa, muissa palveluissa palvelutarve on lähes vakiintunutta. Väestön ikääntyminen ei suoraan johda perusterveydenhuollon tai erikoissairaanhoidon tarpeen kasvuun Lääkärissäkäyntejä voidaan korvata esim. terveydenhoitajan vastaanotolla ja sähköisillä palveluilla. Kehitykseen vaikuttaa voimakkaasti mm. terveysteknologia ja digitalisaatio Palvelutarpeen kasvu on voimakasta vanhusten hoidossa, muissa palveluissa palvelutarve on lähes vakiintunutta.
24 Jäsenkuntien maksuosuuden kehitys vuosien 2010 2015 tilinpäätöksissä sekä vuoden 2016 ja 2017 talousarviossa Jäsenkuntien maksuosuuden kehitys tilinpätösten 2010-2015 sekä talousarvioiden 2016-2017 mukaan TP 2010 TP 2011 Muutos TP 2012 Muutos TP 2013 Muutos TP 2014* Muutos TA 2015* Muutos TAE 2016* Muutos TAE 2017* Muutos % % % % % % % Iisalmi 62,3 64,4 3,4 % 67,6 5,0 % 69,2 2,4 % 69,6 0,6 % 70,8 1,7 % 70,8 0,0 % 72,6 2,5 % Kiuruvesi 29,1 29,8 2,4 % 30,9 3,7 % 32,3 4,5 % 33,0 2,2 % 33,0 0,0 % 32,6-1,2 % 33,7 3,4 % Sonkajärvi 15,4 15,6 1,3 % 16,2 3,8 % 16,7 3,1 % 16,3-2,4 % 17,0 4,3 % 16,7-1,8 % 17,3 3,6 % Vieremä 11,3 11,8 4,4 % 12,5 5,9 % 13,1 4,8 % 13,0-0,8 % 13,4 3,1 % 13,2-1,5 % 13,4 1,5 % Yhteensä 118,1 121,6 3,0 % 127,2 4,6 % 131,3 3,2 % 131,9 0,5 % 134,2 1,7 % 133,3-0,7 % 137,0 2,8 % * Työmarkkinatuen kuntaosuus, työllisuuden hoito, järjestöavustukset ja perustoimeentulotuki eliminoitu Jäsenkuntien maksuosuuden kehitys oman toiminnan osalta tilinpätösten 2010-2015 sekä talousarvioiden 2016-2017 mukaan TP 2010 TP 2011 Muutos TP 2012 Muutos TP 2013 Muutos TP 2014* Muutos TP 2015* Muutos Muutos TA 2016* TA 2017* Muutos % % % % % % % Iisalmi 49,0 50,4 2,9 % 53,7 6,5 % 53,1-1,1 % 52,7-0,8 % 53,4 1,3 % 53,5 0,2 % 54,6 2,1 % Kiuruvesi 22,3 23,1 3,6 % 24,4 5,6 % 24,7 1,2 % 24,7 0,0 % 25,7 4,0 % 25,0-2,7 % 25,3 1,2 % Sonkajärvi 12,4 12,4 0,0 % 12,9 4,0 % 13,1 1,6 % 12,6-3,8 % 12,9 2,4 % 13,0 0,8 % 13,3 2,3 % Vieremä 8,9 9,1 2,2 % 9,8 7,7 % 10,0 2,0 % 9,9-1,0 % 10,2 3,0 % 10,1-1,0 % 10,2 1,0 % Yhteensä 92,6 95,0 2,6 % 100,8 6,1 % 100,9 0,1 % 99,9-1,0 % 102,2 2,3 % 101,6-0,6 % 103,4 1,8 % * Työmarkkinatuen kuntaosuus, työllisuuden hoito, järjestöavustukset ja perustoimeentulotuki on eliminoitu Jäsenkuntien maksuosuuden kehitys ostetun erikoissairaanhoidon osalta tilinpätösten 2010-2015 sekä talousarvioiden 2016-2017 mukaan TP 2010 TP 2011 Muutos TP 2012 Muutos TP 2013 Muutos TP 2014* Muutos TP 2015 Muutos Muutos TA 2016 TAE 2017 Muutos % % % % % % % Iisalmi 13 290 14 028 5,6 % 13 918-0,8 % 16 134 15,9 % 16 881 4,6 % 17 309 2,5 % 17 310 0,0 % 18 000 4,0 % Kiuruvesi 6 827 6 672-2,3 % 6 473-3,0 % 7 618 17,7 % 8 306 9,0 % 7 703-7,3 % 7 605-1,3 % 8 400 10,5 % Sonkajärvi 3 059 3 223 5,4 % 3 280 1,8 % 3 654 11,4 % 3 769 3,1 % 3 788 0,5 % 3 703-2,2 % 4 000 8,0 % Vieremä 2 404 2 667 10,9 % 2 765 3,7 % 3 065 10,8 % 3 121 1,8 % 3 113-0,3 % 3 101-0,4 % 3 219 3,8 % Yhteensä 25 580 26 590 3,9 % 26 436-0,6 % 30 471 15,3 % 32 077 5,3 % 31 913-0,5 % 31 719-0,6 % 33 619 6,0 % Palvelutarpeen arviointi ja ennusteet Palvelujen kysyntä ja käyttö väestön ikääntymisen ja talouden taantuman seurauksena kasvaa. Kalliita ja vaikuttavia tutkimuksia ja hoitoja otetaan käyttöön oikea-aikaisesti hoitotakuun määrittelemässä ajassa, mikä hillitsee kustannuksia viiveellä. Palvelutarpeen kehitys ennakoidaan pysyvän melko stabiilina perusterveydenhuollon ja erikoissairaanhoidon palveluissa. Sen sijaan vanhusten palveluissa palvelutarpeen kasvun ennustetaan nousevan voimakkaasti 2020 jälkeen. Peruspalvelujen hintaindeksin kehitys on vaihdellut viime vuosina 2,0 3,4 välillä. Ennusteiden mukaan peruspalvelujen hintaindeksi tasoittuu noin 2,1 2,3 %:in välille. Kuntatalouden kiristyessä kuntayhtymän kustannuskehitys oman toiminnan osalta ei voi ylittää jäsenkuntiensa kustannuskehityksen tasoa. Sairaanhoitopiirin kustannuskehitystä pyritään hillitsemään tuottavuusoh-
25 jelmalla, mutta kustannusten kasvutekijänä on joka tapauksessa sairaanhoitopiirissä toteutetut investoinnit, jotka näkyvät merkittävänä kustannusten kasvuna vuodesta 2015 alkaen. Nuorten palvelut, työllisyys ja toimeentulo Toimeentulotuen kulutus on yhteydessä alueen muihin hyvinvoinnin tekijöihin, kuten vuokratasoon, sairastavuuteen sekä työttömyyteen ja yhteys on vielä suurempi pitkäaikaistyöttömyyteen. Suuri merkitys on myös ns. ensisijaisten etuuksien riittämättömyydellä kattamaan henkilöiden ja perheiden elämistä. Toimeentulotuki on viimesijainen taloudellinen tuki, eli hakijan edellytetään hakeneen ensin muita sosiaaliturvaetuuksia, joihin hänellä on oikeus (mm. työttömyysturva, asumistuki). Sosiaalityössä pyritään ohjataan työllistymistä tai koulutusta edistäviin toimenpiteisiin toimeentulotuen saajat, jotka ovat työttömiä tai tulottomia. Aktivointi edellyttää tiivistä yhteistyötä työkohteita järjestävien tahojen kanssa. Lastensuojelu ja kodin ulkopuolelle sijoitetut Huostaanotetut ja sijaishuoltoon sijoitetut nuoret itsenäistyvät sijaishuollosta pääsääntöisesti tullessaan täysi-ikäiseksi. On kuitenkin mahdollista harkita sijoituksen jatkamista nuoren täytettyä 18 vuotta, mikäli arvioidaan nuoren tar-