LAHDEN KLUBITALON JÄSENET KERTOVAT
SISÄLLYSLUETTELO SISÄLLYSLUETTELO... 2 JÄSENESITTELYT... 3-24 LASSEN SIIRTYMÄTYÖHAASTATTELU... 25 MIELENTERVEYSKUNTOUTUJA TYÖELÄMÄSSÄ... 26-27 MITÄ KLUBITALO MERKITSEE MINULLE... 28-29 ELÄMÄ VOITTAA SITTENKIN... 30-31 VERTAISTUKI JA VERTAISUUS... 32 KOKEMUKSIA LAHDEN KLUBITALOSTA... 33 MINUN KEHITYSTARINANI KLUBITALOLLA... 34-36 VERTAISTUKEA ELÄMÄÄN... 37 LUONNOLLISESTI KLUBITALO... 38-39 Lahden Klubitalo on mielenterveyskuntoutujien ja palkatun henkilökunnan muodostama tasavertainen yhteisö. Klubitalo tarjoaa kuntoutujille heidän omista tarpeistaan lähtevää toimintaa ja vertaistukea. Klubitalon tavoitteena on parantaa mielenterveyskuntoutujien elämänlaatua, vähentää sairaalahoidon tarvetta ja tukea jäsentensä opiskelua ja työllistymistä. Jäsenet ja henkilökunta osallistuvat tasavertaisesti Klubitalon toiminnan suunnitteluun, kehittämiseen, päätöksentekoon ja toteuttamiseen. Työpainotteisen päivän aikana voi oppia uusia taitoja, osallistua yhteisön rakentamiseen ja kehittää sosiaalisia vuorovaikutussuhteita. Lahden Klubitalon jäseneksi voivat hakeutua henkilöt, joilla on tai on ollut mielenterveysongelmia. Jäsenyys on vapaaehtoinen, maksuton ja aikarajoitteeton. 2 2
Hilkka Olen Hilkka Karvinen, 53-vuotias neljän lapsen äiti ja neljän lapsen isoäiti. Sain tietää Klubitalosta Klubilehden kautta, jonka luin sairaalassa ollessani. Silloin asuin vielä Heinolassa. Lapset ja lastenlapset vetivät minut Lahteen tämän kesän aikana ja päätin heti ottaa Klubitalolle yhteyttä. Olen saanut täältä hyviä sosiaalisia kontakteja, vertaistukea ja mielekästä tekemistä. Ilmoittauduin myös heti kamerakurssille Optyyn ja olen käynyt klubilaisten kanssa Mietteellä. Marraskuussa olen menossa klubiretkelle mielenterveysmessuille Helsinkiin. Olen ollut keittiöllä ruokaa laittamassa, toimistotöissä ja kuten jo mainittua, optyssä. Samoin olen ollut Hankkeen mukana liikuntaryhmässä. Kaikki työtehtäväni ovat olleet mielenkiintoisia ja oppiminen tässä iässä muistin jo heiketessä on haastavaa, mutta mukavaa. Harrastan vapaaehtoistyötä Dilalla sekä kielten opiskelua ja lukemista, soittelen joskus sähköuruilla, teen itse kosmetiikkaa, kirjoitan ja lausun runoja ym. Olen tosi tyytyväinen siihen, että Lahdessa on mahdollista harrastaa monipuolisesti ja pyöräilemme sekä kävelemme mieheni kanssa näissä mahtavissa maastoissa. Klubilaisille haluan sanoa terveisiä, että todella vaikeassakin psyykkisessä sairaudessa on mahdollista selviytyä päivä kerrallaan. Paistaa se päivä risukasaankin, olen sen saanut kokea varsin vaikeista elämäntilanteista selvinneenä. Tartu hihasta kiinni, jos haluat vertaistukea ja keskustelua! 3 3
Jäsen 175 Tykkään suklaasta ja kahvista. Klubitalo on mun turvapaikka, jossa saan olla oma itseni. Mt-ongelma on tuonut minusta esiin luovan puoleni. Olen ulkoistanut Möykyn tauluihini ja teksteihini. Pikku Myyn sanoin; olen pieni mutta neuvokas. JOSKUS KERROTTUA JOS SA KIN Olen täysipäinen mutten täysipäinen. Nonni, nonni mutten oo sonni. Kuka muu muka Ai sinäkö rukka, olet täysi hukka. Olen hullu, mutta joskus on vaikeaa, hissukseen nyt mennään, mut henkiin en jää. Mun pakoni juostu loppuu on. - jäsen 175 LOPPUKANOOTTI Jos takapuolessa tykyttää, silloin kannattaa puhua johdolle. 4
Jamo 1. Esitteletkö aluksi itsesi? Korteniemi Jarmo, syntynyt 1954 Milkissä 2. Kuinka pitkään olet ollut mukana klubitalon toiminnassa? Yhdeksän vuotta 3. Miten olet viihtynyt klubitalolla? Hyvin olen viihtynyt. Pari tuntia päivittäin käyn klubilla. Mitkä ovat sinulle mieluisia työtehtäviä? Serviettien taittelu ja kaupassakäynti 5. Mitä teet vapaa-ajallasi? Konserteissa käynti ja musiikin kuuntelu. 6. Tulevaisuuden suunnitelmasi? Pysyä terveenä. 7. Minkälaisia terveisiä haluat lähettää lukijoille? Terveyttä ja hyvää mieltä! 5
Ritva 1.Esittelisitkö itsesi? Ritva Rantama 65 v. jäsennumero 152 2. Kuinka pitkään olet ollut klubitalo toiminnassa mukana? Seitsemän vuotta. 3. Mitkä ovat mieluisia työtehtäviä sinulle? Keittiön työtehtävät. 4. Mikä on parasta Klubitalolla? Tapaa ihmisiä ja saa tehdä mitä haluaa. 5. Mitä harrastat? Liikuntaa ja ruuanlaittoa. 6. Mistä haaveilet? Matkustelusta. 7. Mikä on elämässäsi tärkeää? Terveys ja pärjääminen elämässä. 8. Mitä haluat sanoa vielä lukijoille? Toivotan hyvää vointia ja jatkoa kaikille! Marko Kuka olet? Marko jäsen nro 75, 41-vuotias lahtelainen. Miksi juuri sinä käyt Klubitalolla? Saan vietettyä mielekkään päivän pois kotoa. Sain hyvän päivärytmin siirtymätyöstä. Mitä työtehtäviä teet Klubilla? Atk - tehtäviä, esim. www-sivujen ylläpito ja kehittäminen. Mitä odotat tulevaisuudelta ja minkälaisia tavoitteita sinulla on? Elän viikon kerrallaan ja tavoitteena on käydä Klubitalolla päivittäin, ainakin syömässä. 6
Päivi Esittelisitkö itsesi? Olen Päivi Seppälä, jäsennumero 238 Kuinka pitkään olet ollut klubitalo toiminnassa mukana? Kuinka olet viihtynyt? Olen ollut Klubitalon toiminnassa mukana vajaan vuoden, ja olen viihtynyt loistavasti. Mikä on parasta Klubitalolla? Saan mielekästä sisältöä viikkoihin ja Klubitalolla on hyvä ilmapiiri. Mitkä ovat sinulle mieluisia työtehtäviä? Olen tykännyt kaikesta. Eniten on kiinnostanut puhtaaksikirjoitukset. Mitä harrastat? Käyn kävelyllä. Minkälaisia tulevaisuuden suunnitelmia Sinulla on? Toivoisin pääseväni jatkamaan opiskeluita syksyllä. Miten kesäsi on mennyt? Ihan mukavasti, mutta todella nopeasti. Minkälaisia terveisiä haluat ähettää lehden lukijoille? Hyvää kesää kaikille ja muistakaa, että valo voittaa! Miten vietät vapaa - aikaa? Lukemalla, pyöräilemällä, tietokoneella pelaamalla Terveiset Klubilehden lukijoille: Tulkaa käymään Klubitalolla ja tervehtimään. Jos haluatte tietää lisää minusta, niin nykäiskää hihasta. 7
Virpi Kuka olet? Olen Virpi Vuorela, 50-vuotias lahtelainen. Olen jäsen numero 122. Miten päädyit Klubitalolle? Kuulin Klubitalosta ystäväni kautta ja olen käynyt täällä vuodesta 2007 alkaen. Mitkä ovat tulevaisuuden haaveesi? Tahdon oppia lisää englantia, jatkaa kuntoilua ja jatkaa hyväntekeväisyystyön tekemistä. Mikä saa Sinut Virpi hyvälle tuulelle? Klubitalo klo 8 aamulla, sekä kuntosali ja hyväntekeväisyystyö. Mitä teet yleensä, kun olet kotona? Elän normaalia kotielämää, opiskelen englantia ja vietän aikaa ystävien kanssa. Minulla on paljon ystäviä. Siitä olen erittäin tyytyväinen. Mitkä ovat olleet Sinun hyvinvointiasi edistäviä asioita? Psykoterapia ja kuntosali. Mikä on mielestäsi parasta elämässä? Usko Jumalaan. Kerro lopuksi jokin elämänohje lukijoillemme! Elämässä kannattaa olla ahkera ja yritteliäs. 8
Hannu Esitteletkö itsesi? Hannu Koskinen, jäsennumero 86 Olet ollut pitkään Klubitalon toiminnassa mukana. Minkälaisia muistoja alkuajoista? Ensimmäisillä kerroilla keitettiin hernekeittoa eikä tehty muuta. Mikä on Klubitalolla ollut parasta? Yhteisöllisyys Mitkä ovat sinulle mieluisia työtehtäviä? Edustustehtävät Mitä teet vapaa-ajallasi? Käyn mökillä ja matkustelen. Tulevaisuuden suunnitelmat? Terveenä pysyminen. Minkälaisia terveisiä haluat lähettää lukijoille? Hyvää mieltä! 9
Jäsen Esitteletkö aluksi kuka olet? Olen 36-vuotias nainen ja kahden vilkkaan pojan äiti. Olen iloinen ja elämänmyönteinen ihminen. Olen jäsen numero 237. Milloin tulit mukaan Klubitalon toimintaan? Olen ollut pari kuukautta toiminnassa mukana. Miten olet viihtynyt Klubitalolla? Olen viihtynyt hyvin Klubitalolla. Täällä on mukava ja rento meininki. Mitkä ovat sinulle mieluisia työtehtäviä? Tykkään siivoilla ja laittaa ruokaa. Mitä teet vapaa-ajallasi mieluiten? Tykkään kirjoitella kirjeitä, tällä hetkellä parisenkymmentä kirjekamua (kuva alla). Luen paljon, lenkkeilen, suunnistan, käyn uimassa. Välillä käyn laulamassa karaokea. Tykkään laittaa kukkia pihalle. Onko sinulla minkälaisia tulevaisuuden suunnitelmia? No, ainakin että saisin töitä. Terveisesi Klubilehden lukijoille? Hymy päivässä pitää happamuuden loitolla. Aurinkoista kevättä. 10
Timo Esitteletkö itsesi? Timo Pohjola 69 vuotta, jäsennumero 229. Miten olet viihtynyt Klubitalolla ja mikä on ollut parasta? Hyvin olen viihtynyt ja keittiön työtehtävät on ollut parasta. Mitä harrastat vapaa-ajallasi? Piirustusta, maalausta, kalastusta, pyöräilyä ja luonnossa liikkumista. Mikä on elämässäsi tärkeää? Usko jumalaan. Minkälaisia kesäsuunnitelmia? Pyöräilyä ja Ahvenanmaan matka. Tulevaisuuden haaveita? Taidenäyttelyyn muutama maalaus. Haluatko lähettää terveisiä lukijoille? Lämmintä ja tervettä kesää! 11
Henri Hei! Olen Henri Koljonen (jäsen nro 224) ja ikää minulla on 36 vuotta. Klubitalon toimintaan tulin tutustamaan kesällä 2015 sairaanhoitajan suosittelemana ja jäseneksi hyväksyttiin elokuussa. Klubitalolla olen viihtynyt mainiosti, saanut päiviin sisältöä, mielekästä tekemistä ja mukavaa yhdessäoloa. Sairastuin vuonna 2011 harvinaiseen neurologiseen sairauteen, joka on vaatinut paljon sopeutumista. Omassa kuntoutumisessani olen mennyt parin viime vuoden aikana eteenpäin hyvän ammattiauttajan avulla. Olen oppinut ymmärtämään persoonallisuuteeni piirteitä ja kuuntelemaan omaa itseäni. Tehdastyötä vaneriteollisuudessa olen tehnyt 10 vuotta mutta jouduin luopumaan siitä terveydellisistä syistä. Tämän jälkeen olen ollut työkokeilussa kehitysvammaisten päivätoimintakeskuksessa. Lähitulevaisuuden tavoitteeni on aloittaa Englannin kielen opiskelu ja herätellä henkiin nuoruuden harrastusta kirjoittamista. Pärjään mielestäni parhaiten vapaaehtoistyössä ja uskon että tällä saralla minulla on paljon annettavaa. Vapaa-ajallani kuuntelen musiikkia ja äänikirjoja, pelaan biljardia ja seuraan urheilua. Omat vahvuuteeni ovat hyvät sosiaaliset taidot ja olen helposti ihminen. lähestyttävä Tavataan Klubilla! 12
Jere Tässä on Lahden Klubitalon jäsen Jere Pohjonen. Syy miksi kirjoitan, on kertoa mitä hienoa on kuntoutumiseni taholla Klubiliike tarjonnut kohdallani. Sekä rohkaista. Minä en vielä 6- vuotta sitten, ennen Klubille tuloa, ollut kuin maannut sängyssä, 8- vuotta, toipuessani " varikkokäynniltä". Nyt Klubin kautta tulleiden taidenäyttelyiden siivittämänä, sekä vertaistuesta voimaan-tuneena, on töitäni mm. ollut yli puoli vuotta( 20 kpl) NY: n Fountain housen seinällä, & Fountain Galleryn listalla tuleviksi, että heidän nettisivuillaankin. Olin Etelä- Suomen- Sanomien kannessa, jutulla toipumisestani, & YLE- Puheen radio- ohjelmassakin. Tukilinjalta sain apurahan, jonka turvin olen taiteillut & käynyt NY: ssa solmimassa suhteita Fountain Galleryyn. Kaikenlaista tälläistä, & enemmänkin. Sen vain voin sanoa että, oli lahjasi mikä hyvänsä, kaikilla on joku, niin tee omaa linjaasi, äläkä välitä arvostelijoista! Myös, jos haluatte käydä taidesivuillani, niin osoite on: www. jerepohjonen.net Riemukasta Syksyä: Jertsu 13
Rolle Kuka olet, mistä tulet? Olen Rolf Wahlroos-Komulainen alkujaan Porista, mutta Jyväskylän kautta lientynyt hämäläisyyteen muuttaen vuonna -65 Lahteen. Mistä kuulit Klubitalotoiminnasta? Kaverini oli käymässä Lyhdyssä ja odotellessani aulassa luin Klubitalon lehteä aikani kuluksi. Innostuin paikasta ja soitin tutustumiskäynnin, enkä ole katunut valintaani, aivan ihana paikka. Miksi sinä käyt Klubitalolla? Saadakseni päiviin sisältöä, katsastaakseni työllistymismahdollisuuksia, oppiakseni uusia asioita, tavatakseni uusia kiinnostavia ihmisiä ja ollakseni mukana tärkeässä työssä kuntoutuvien parissa. Minkälaisia tehtäviä teet talolla? Olen työskennellyt toimistoyksikössä tehden erilaisia toimistoon liittyviä töitä tietokoneella, keittiöyksikössä olen tehnyt ruokaa ja tiskannut, siivonnut jne. Opinto -ja työyksikössä olen opiskellut ATK:ta ja ollut paikallisessa siirtymätyössä Lähimmäispalvelu Ystävän Pirtissä, Kiveriössä. Mitä teet vapaa-ajallasi? Uin, pyöräilen, luen, autoilen, vietän luppoaikaa rakkaani kanssa jne. Mistä haaveilet? Vakinaisesta työstä, uusien asioiden oppimisesta ja ihmisten auttamisesta elämässä eteenpäin. Terveisesi KlubiLahti -lehden lukijoille Päivääkään en ole katunut tuloani Klubitalolle. Mielestäni sinunkin kannattaa lukijani harkita, jos haluat elämääsi enemmän sisältöä. Annan Klubitalolle 10 pistettä ja papukaijamerkin päälle. Kiitos että on olemassa tämän kaltainen aktiviteettia nostava paikka. Klubi antaa elämään paljon uutta sisältöä ja täällä on aivan mahtava henkilökunta ja leppoisa ilmapiiri. Terveisin, Rolle, jäsen N:o 216 14
Sakari Kuka olet? Sakari Lehtinen, 27-vuotias mies Heinolasta. Mitä harrastat tai haluaisit harrastaa? Harrastan tv:n katselua, musiikin kuuntelua, kalastusta. Tämän hetken suosikkiohjelma on varastojen metsästäjät ja suosikkimusiikki on viimeaikoina kallistunut popin puolelle, en tiedä parhaasta. Miten päädyit klubille? Kuulin Klubista sairaanhoitajaltani. Kävimme kahdestaan tutustumassa, ja hetken päästä aloitin käynnit talolla. Mitä Klubitalo merkitsee sinulle? Arkea, jonka ympärille elämä rakentuu. Mitä olet oppinut Klubitalolla? Olen ollut Klubitalolla pääasiassa keittiössä. Olen oppinut käsittelemään ruokaaineita ja tekemään uusia ruokia. Aikaisempi kokemukseni kokkailuista on ollut pientä, ja aina on kuitenkin löytynyt sopivia hommia. Tulevaisuuden suunnitelmat? Tulevaisuuden suunnitelmani ovat vielä auki. Sairaslomani päättyy vuodenvaihteessa ja tässä vaiheessa on vielä hetki aikaa miettiä, olisiko se työtä vai opiskelua, mitä kohden lähtisin etenemään. Pidän kyllä kokkailusta ja olenkin miettinyt, josko siinä olisi ala jota lähtisin opiskelemaan. Ja uskon, että mikä tahansa työ olisi hyvää oppia tulevaisuutta ajatellen. Mietteitä keittiön arjesta Ensimmäinen aika keittiössä oli unen ja yön sekaista, kunnes kädet tottuivat työhön. Aamu nousi, niin kuin työ ja toimijat. Lähtökohdat työlle olivat ihanteelliset, (lukuun ottamatta tylsiä veitsiä). Opin jo pian viipaloimaan, kuorimaan, pilkkomaan, siivoamaan toimimaan avustavissa tehtävissä, ennen kaikkea, saamaan jotain aikaan. Huomasin, kuinka tärkeää työ todella oli, henkisen hyvinvoinnin kannalta. Kuinka sain purettua huoliani, käsieni kautta. Sain tuntea kuuluvani johonkin. Aika työssä on avartanut. Omat mieltymykset, tunnetilat, -hyvät ja huonot päivät ovat tulleet tutummiksi. Mieli on tasapainoillut päivien ohuilla teillä, yhdessä 15 ja erikseen. - Sakari
Satu Liityin Klubitalon jäseneksi vuonna 2001. Opiskelin silloin vielä Kauppaoppilaitoksessa, tutkinto jäi kesken. Muutama vuosi meni etten tehnyt mitään erityistä. En edes käynyt Klubilla. Mariankadun Klubilla aloin taas piipahtelemaan. Tapasin klubilla mukavan miehen ja aloimme seurustelemaan. Aloitin ensimmäisen siirtymätyön Invalidiliiton Kuntoutuskeskuksessa ompelutöiden tekemisellä. Seuraava siirtymätyö oli Postitalon siivous. Menin työnantajan järjestämiin pikkujouluihin. Muutaman viikon päästä soi puhelin ja Tiina Vidgren halusi palkata minut yritykseensä. Siivosin Tiinalle neljä ja puoli vuotta tehden pääasiassa kotisiivouksia osa-aikaisena. Nautin työstäni, mutta siivous on fyysisesti todella vaativaa. Mietin, että en jaksa siivota viralliseen eläkeikääni. Klubitalon Askeleet kohti työelämää -hankkeen kautta tein töitä kuukauden Launeen perhepuiston Arboretumissa lähinnä kitkijänä. Hain puutarha kouluun, mutta en päässyt. Kävin muutaman ammatinvalinnanohjaus-kurssin ja kiinnostuin leipurikondiittorin koulutuksesta. 16 Tällä hetkellä olen Klubitalon siirtymätyössä Seniori-kodissa ja olen viihtynyt. TV: Satu/jäsen Arvo 1. Kuka olet? Olen Arvo Rusanen, 31-vuotias lahtelainen nuori mies. 2. Mitä Klubitalo sinulle merkitsee? Se merkitsee minulle hyviä kavereita, mukavaa ajanviettoa, työtä ja paikkaa johon aina voi tulla. 3. Minkälaisia työtehtäviä teet talolla ollessasi? Olen ollut keittiössä, tehnyt salaattia ja muuta pientä. Sekä tehnyt toimistossa muutamia puhtaaksikirjoituksia. 4. Mitä odotat tulevaisuudeltasi? Odotan tällä hetkellä uutta asuntoa ja muutenkin elämäntilanteen kohenemista. 5. Omat tavoitteesi tällä hetkellä? Kuntoutua työkykyiseksi, että voin tehdä esim. muutaman tunnin osa-aikatyötä. 6. Miten vietät vapaa-aikaasi? Vietän vapaa-aikaa hyvän ruuan, musiikin ja kavereiden parissa. 7.Terveiset Klubilehden lukijoille. Lämpimät terveiset kaikille tutuille ja tuntemattomille. - Toivoo Arvo, jäsen 161
Mona ja Marcus Keitä olette? Marcus ja Mona Räntilä (Jäsen numero 210 ja 206) Miten löysitte tienne Klubitalolle? Päihdekuntoutuksessa ollessamme kuulimme opiskelijalta Klubitalon olemassaolosta. Mistä päivänne Klubitalolla koostuu? Mona: Keittiöllä puuhastelusta, siivoilusta ja tietty nappulaliigasta Marcus: Keittiössä työskentelystä ja erilaisista projekteista Miten viihdytte klubitalolla? Mona: Hyvin. Klubitalo tarjoaa työpainotteisen päivän ja arkirytmi pysyy kunnossa. Marcus: Hyvin olen viihtynyt. Klubitalolla saa mukavasti vietettyä päiväänsä ja voi osallistua mieleisiin projekteihin. Mikä mielestänne on parasta Klubitalolla? Mona: Se että voi olla oma itsensä ja kaikki hyväksyvät sellaisena kuin olen. Marcus: Joudun kyllä tässä asiassa komppaamaan vaimoani täysin Terveiset. Iloista joulun odotusta kaikille ja tietenkin... Klubitalolla nähdään! 17
Vesa Hei! Olen Vesa Kivinen 31-vuotias, Lahden Klubitalon jäsen nro 212. Tuttavallisemmin ehkä Annen Vesa. Itseäni kuntouttaessa päädyin Askeleet kohti työelämää- hankkeen asiakkaaksi, josta minulle ehdotettiin tutustumista Klubitalon toimintaan, viime vuoden puolella. Klubitalo itsessään on tullut minulle tutuksi viimeisen parin vuoden aikana puolisoni seurassa. Jäseneksi ryhtyminen oli siis vain luonnollista. Tällä hetkellä käyn Klubitalolla säännöllisen epäsäännöllisesti. Sosiaalinen kanssakäyminen muiden Klubilaisten kanssa on helppoa; ilmapiiri on rento ja ihmiset mukavan erilaisia. Pääpaino on kuitenkin Kohti Unelmia- hankkeen toiminnassa, jossa yritämme löytää minulle sopivaa työ- tai opiskelupaikkaa. Tällä hetkellä käyn hankkeen järjestämällä ammatinvalinnan-kurssilla ja välillä Klubitalolla taittelemassa servettejä. Tai mitä ikinä puolisoni saakaan päähänsä ehdottaa minulle. Harrastuksiini kuuluvat puolisoni kanssa hengailu, piirtäminen, tietokoneella touhuaminen ja lukeminen. Klubilla tavataan! 18
Anne Tarve oppia uutta virtaa sisälläni. Vahingoista, suruista ja iloista voin oppia elämästä, mutta vain koulusta voin saada oikeanlaisia eväitä matkallani kohti yliopistoa ja unelmiani. Syksy lähenee ja pian ensimmäistä kouluvuottaan aloittavat lapset seisovat kauniissa jonoissa ala-asteen ovien edessä. Kellot soivat ja on aika astua ensimmäistä kertaa suureen opinahjoon ja tiedon viidakkoon. Samalla seikkailulla minäkin olen. Koulut jäivät aikanaan kesken sairastelujen myötä ja niin sitä yllättäen huomaakin olevansa yli kolmekymmentä ja unelmat odottavat ottajaansa. Niin minä aloitin viime keväänä lukion uudestaan. Jännitin ja puhkuin intoa kuin kuka tahansa ekaluokkalainenkin. Silti pelkäsin riittäisivätkö taitoni, ja kuinka kävisi jos en jaksaisikaan. Päivät kuluivat ja koulu tuntui hyvältä, vaikka jokainen päivä oli yhtä jännittävä kuin ensimmäinenkin. Ensimmäiset kokeet vuosiin herättivät minussa kauhua. Olihan kyseessä kuitenkin nyt tietynlainen tulikoe, pystynkö minä tähän ja olenko edes oikeassa paikassa. Kokeiden jälkeen piinaava odottelu ja tulokset olivatkin parempia kuin uskoinkaan. Pääsin läpi -ja kirkkaasti! Uusi jakso alkoi ja niin se lähtikin sujumaan. Kevät meni oppiessa vähän uutta ja vähän vanhaakin. Tavataanhan sitä sanoa, että kertaus on opintojen äiti. Sillä logiikalla siis pari tuttuakin kurssia tuli käytyä. Kesäloman alettua olin onnellinen. Koulu kuluttaa eri tavalla voimia aikuisena, kuin nuorena untuvikkona. Olin yllättynyt, kun viimeisetkin adrenaliinit poistuivat kehostani ja huomasin olevani väsynyt. Koulu antaa paljon, mutta jos ei ymmärrä lepopäivien tärkeyttä, sitä huomaa uuvuttaneensa itsensä, ja pahasti. Viikonloput ja lomat eivät ole vain työntekoa varten, vaan myös latautumiseen. Näillä eväillä ja tiedoilla odotankin nyt alkavaa syyslukukautta. Olen levännyt ja oppinut arvokkaan läksyn: minulla on oikeus levätä, ei ole aina pakko suorittaa ja olla liikkeessä. Muutamalla kurssilla kerrallaan etenen, rajoitan turhaa työtä pois ja otan rauhallisesti. Jos näin pitkään koulu odotti minua, niin ehkäpä minäkin voin hiukan kevyemmin edetä -ja tällä kertaa viedä aloittamani matkan loppuun saakka. Anne Saarinen (nyk. Kivinen) 19
Ville-Veikko Kuka olet? Nimeni on Ville Vesala ja olen 29 v. nuorimies Lahdesta Harrastukset? Atk, elokuvien katseleminen, musiikin kuuntelu, valokuvaus, runoilu, kokkailu, taide, jne.. Miten päädyit Klubille? Aluksi tulin varhaiskuntoutus osaston kautta työntekijän kanssa tutustumaan Klubitaloon ja myöhemmin sitten jatkoin vierailuja sekä chillailin vain Klubilla. Parin vuoden tauon jälkeen kuitenkin palasin takaisin klubille ja ryhdyin tekemään eri työtehtäviä. Sitten 2014 minusta tuli virallisesti jäsen. Rooli Klubitalolla? Toimin atk-tukihenkilönä, teen julkaisuja, mainoksia, esitteitä, dokumentteja sekä välillä olen keittiössä kokkailemassa. Toimin jälkiruoka vastaavana eli teen joka viikko jonkun jälkiruuan. Kulttuuri@paja:ssa teen myös taidetta eri tyyleillä. Olen myös idearikas, joten ideoin myös välillä kehityspäivillä. Mitä Klubitalo merkitsee? Monipuolista erilaista tekemistä ja tapaa uusia sekä tuttuja ihmisiä. Terveiset Klubitalo-lehden lukijoille Rohkea asenne elämäänne ja muistakaa että paistaa se aurinko risukasaan myös. 20 Terveisin: Ville Vesala (VV)
Nea Heippa kaikille! Olen Nea, jäsennumero 195. Olen vielä melko uudenkarhea jäsen, vasta n. kuukauden päivät olen Klubitalolla käynyt. Ennen Klubitaloa päiväni olivat melko yksitoikkoiset, odottelin kotona, että ystävät pääsevät töistä tai istuin päivät pitkät koneella dataamassa. Kun kuulin psykan polilta paikasta, olin innoissani ja tulin avointen ovienpäivänä käymään. Täytyy kyllä sanoa, että olin positiivisesti yllättynyt ja ihmiset Klubitalolla ottivat minut hienosti vastaan! Klubitalolla olen vähän kaikessa mukana, keittiössä ja toimistossa vuorotellen. Heti ensimmäisinä viikkoina olen jo päässyt kehittämään toimintaa ja mielipiteeni on huomioitu asiassa kuin asiassa. Se täällä Klubitalolla onkin niin hienoa kun yhdessä tehdään ja tehdyillä asioilla on oikeasti merkitystä Klubitalon toiminnalle. Pyrin käymään Klubitalolla säännöllisesti päivittäin, aamusta iltapäivään. Olen huomannut piristyneeni huomattavasti! Tavoitteenani on päästä Askeleet kohti työelämää - hankkeeseen mukaan ja sitä kautta työllistyä. Ammatiltani olen lähihoitaja, joten niihin hommiin tarkoitus olisi palata mieluusti jo syksyllä. Vapaa-aikanani lenkkeilen, käyn kuntosalilla ja näen ystäviäni. Et koskaan tule muuttamaan elämääsi, ellet muuta jotain mitä teet päivittäin. Mike Murdock Keväisin terveisin, Nea 21
Ryan Tulin Klubitalolle tutustumaan erään henkilön kanssa, joka kertoi että siellä on mukava ja leppoisa meininki. Se oli vuotta 2011 muistaakseni. Kävin siellä tutustumassa, ja noin kuukauden päästä olinkin jo jäsen, mutta sitten lopetin siellä käymisen pariksi vuodeksi kovan lääkityksen takia. Vuonna 2013 lääkitys purettiin, ja olo koheni selvästi. Rupesin käymään Klubitalolla aktiivisemmin. Eräs aamu kun kävin Klubilla, huomasin seinällä siirtymätyöilmoituksia. Kysyin Klubitalon pomolta Jussilta ja Nina Ristolalta kuinka homma toimii, ja laitoin nimeni muutamaan ilmoitukseen. Yllätyksekseni pääsin siirtymätöihin Lahden taidemuseolle puoleksi vuodeksi. Tämä nosti itsevarmuuttani kun huomasin, että pystyin tekemään töitä. Muutamia kuukausia sen jälkeen eräs Klubilainen kertoi hakevansa apurahaa taideharrastamiseen ja sanoi että sinunkin pitäisi sitä hakea. Hän puhui hankkeen Ninan kanssa minusta, ja kertoi harrastuksestani. Nina sanoi heti että tottakai haetaan sinullekin apurahaa. Olen soittanut rumpuja 21 vuotta, useammalla levylläkin (suurin osa omakustannelevyjä, eli demoja). Kirjoiteltiin hakemus ja laitoin liitteeksi cd:n missä oli eri yhtyeiltä viisi biisiä, joilla olen vuosien varrella soittanut. Hämmästys oli aikamoinen, kun postiluukusta kolahti Tukilinjan kirje, missä sanottiin että apuraha on myönnetty. Tämän jälkeen rupesimme hankkeen heppujen kanssa miettimään miten tästä eteenpäin. Musiikkiala on minun juttu, joten mietittiin monia vaihtoehtoja. He ottivat yhteyttä opiskelupaikkoihin, kertoivat minulle kuinka kannattaa edetä, ja hakea paikkoihin. Sitten kävikin yllätys. Hain Lahden konservatorioon itsenäisesti, ja pääsin sinne. Silloin piti lykätä muita hakuja. Hankkeen väki on ollut koko ajan aktiivisesti auttamassa minua, ja monia muita elämässä eteenpäin. Molemmat Ninat, ja Mirka ovat auttaneet täyttämään hakemuksia ja soittaneet eri paikkoihin. Tästä en voi muuta kuin kumartaa ja kiittää heitä, sillä he ovat pyyteettömästi tehneet kaikkensa, ei vain minun, vaan kaikkien muidenkin eteen. Ryan 22
Mikael Kuka olet? Olen Mikael Kivilohkare, 33-vuotias lahtelainen mies. Mitä harrastat tai haluaisit harrastaa? Harrastan tv-sarjojen katselua ja muusikin kuuntelua. Tarkoituksena olisi ruveta uimaan kun Joutjärvi vähän lämpenee ja jossain vaiheessa jatkaa punttisalilla käyntiä. Miten päädyit Klubille? Asuessani Lappeenrannassa tutustuin Lappeenrannan Klubitaloon ja kun muutin Lahteen niin rupesin käymään Lahden Klubitalolla. Mitä Klubitalo sinulle merkitsee? Mukavaa puuhaa arkipäiviksi. Mitä olet oppinut Klubitalolla? Olen oppinut pitämään hyvää vuorokausirytmiä ja saanut kerrattua jonkin verran ruosteessa olleita atk-taitoja. Tulevaisuuden suunnitelmat? Tarkoituksenani olisi jatkaa tietotekniikan opintoja Lahden Ammattikorkeakoulussa. Terveiset Klubilahti-lehden lukijoille Terveiset kaikille KlubiLahti -lehden lukijoille, tavataan Klubilla! 23
Heikki Klubitalo merkitsee minulle seuraavaa: Saan sisältöä elämääni esimerkiksi päivärytmin saamisessa. Täältä saa vertaistukea ja pystyy toimimaan kaikenlaisissa tehtävissä mitä Klubitalon toiminta tuo tullessaan. Klubilla voi tehdä kaikenlaisia tehtäviä omien voimavarojen mukaan, esimerkiksi siivouksesta hallinnollisiin työtehtäviin. Itse en ota aamulla työnjaossa mitään työtehtäviä, vaan pyrin tekemään tehtäviä spontaanisti. Tämä tuo päiviini yllätyksellisyyttä. Joskus esittelen taloa vierailijoille tai sitten vaihtelen rikkoutuneita lamppuja tai teen muuta remonttihommaa. Lisäksi pyrin olemaan talon toiminnassa monipuolisesti mukana. Olen ollut toiminnassa mukana viisi vuotta ja viihdyn Klubilla hyvin. Minua näkee täällä joka päivä aamusta iltaan, paitsi jos olen kaverin hommissa hänen autoliikkeessään. Tämä tuo Klubitoiminnalle sopivaa vastapainoa. Yritän tulla toimeen kaikkien Klubilaisten kanssa ja olen myös saanut ystäviä Klubitalon kautta. Joskus vietämme yhdessä illanistujaisia tai juomme kahvia minun luonani. Koti on minulle tärkeä paikka ja olen laittanut asuntoni sellaiseksi, että viihdyn siellä hyvin. Olen nähnyt Klubitalon muutoksen kun muutimme Mariankadun tiloista tänne Vuorikadulle, se oli eräänlainen show. Uudet tilat mahdollistavat aiempaa monipuolisemmat toiminnat. Olemme saaneet uusia pajoja ja muutenkin toiminta on lisääntynyt. Toivon, että uudet ja vanhat jäsenet löytäisivät oman paikkansa Klubitalolla. Pidän siitä, että Klubitalolla henkilökunta ja jäsenet ovat samalla viivalla. Ystävät ovat minulle tärkeitä ja toivon, että saisin Klubin kautta lisää ystäviä. Tällä hetkellä elän hyvin tasapainoista elämää, johon liittyy myös minun 17 vuotias tyttäreni. 24 Heikki Lund
Lassen siirtymätyöhaastattelu Kerro lyhyesti kuka olet? Olen Lasse Komppa 27-vuotias lahtelainen mies Missä työskentelet tällä hetkellä? Työskentelen Lahden Steiner-koululla. Kerro lyhyesti työstäsi? Työni sisältää kiinteistönhuoltoa, siistimistä ja toimistohommia. Kiinteistönhuolto sisältää mm. lehtien puhaltamista ja lumenluomista. Siistiminen käsittää mm. moppaamista ja pölyjen pyyhkimistä. Toimistohommia on Excel-käyttö ja osoitetarrojen luominen. Miten löysit/päädyit työpaikkasi? Kysyin Klubitalolta aiheesta ja odottelun jälkeen minulle tarjottiin siirtymätyöpaikkaa. Tarjolla oli pari vaihtoehtoa, joista Steiner-koulu toteutui. Oletko viihtynyt työssäsi? Mukava ilmapiiri ja rennot ihmiset ovat auttaneet paikan viihtyvyyttä. Mikä työssäsi on mielestäsi mielekkäintä? Vaihtelevat ja haastavat työtehtävät. Millaista palkkaa saat? Saan työstä palkkaa 714,71 /kk. Kenelle suosittelisit? Monipuolista työtä etsivälle ja tulee toimeen erilaisten ihmisten kanssa. Näkisitkö itsesi jatkamassa vastaavanlaisissa töissä vielä useamman vuoden päästä? Mieluummin etsisin koulutusta vastaavaa työtä (laborantti). Tällä hetkellä viihdyn nykyisessä työssä Steiner-koululla. 25
Mielenterveyskuntoutuja työelämässä Suomessa jotkut sairaudet rajoittavat työntekoa ja osa taas voi rajoittaa työtehtäviä mihin kohti ihminen haluaisi työllistyä. Mutta miten on Mielenterveyskuntoutujan kanssa, voiko työnantaja rajoittaa tällaisesta sairaudesta kärsivää ihmistä osallistumasta työkokeiluun tai harjoitteluun? Voiko mielenterveys kuntoutujalla olla myös mahdollisuus päästä vakituiseen työsuhteeseen tulevaisuudessa? Henkilön ikä, sukupuoli, uskonto tai etninen tausta ei saa estää palkkalistoille ottamista. Mutta sairauskaan ei saa olla este ja työnantajalle ei välttämättä tarvitse kertoa sairaudestaan haastattelu vaiheessa tai työtä tehdessä. Suurin osa sairauksista ei näy ihmisen ulkonäössä tai olemuksessa, mutta osa voi näkyä selkeästi. On tietty jotain sairauksia jotka on hyvä ilmoittaa työnantajalle jos se haittaa työskentelyä jossain tietyissä tehtävissä tai omassa henkilökohtaisessa terveydessä. Vastuu sairauden tilanteesta sekä tasapainosta on kuitenkin ihmisellä itsellä ja hoitotaholla joka voi neuvoa mieltä askarruttavissa kysymyksissä. Kuitenkin lopullinen päätös on sairastavalla ihmisellä. Jos motivaatiota löytyy työelämään niin fyysisiä ja henkisiä voimia kannattaa aluksi kokeilla lyhyillä aikajaksoilla sekä työpäivillä. Hoitaja tai lääkäri voivat määrätä tarpeen tullen tiettyyn työelämän tilanteeseen lääkkeen jos sille on tarvetta ja se tukee jotenkin työpäivän kulkua. Jossain työtehtävissä voi olla jotkut tietyt lääkkeet kiellettyjä eli se kannattaa ottaa huomioon. Hyvä esimerkki tästä on kolmiolääke eli ihminen ei ole kykeneväinen kuljettamaan ajoneuvoja, koska ihminen voisi tehdä vahinkoa itselleen, muille tai työpaikan omaisuudelle. Tunnen monia ystävistäni jotka työskentelevät joko vakituisessa työsuhteessa tai on ollut lyhyemmillä työjaksoilla. Tulokset ovat heillä olleet hyviä ja he ovat saaneet ansaita ylimääräistä ilman että ovat joutuneet syrjäytymään neljän seinän sisässä. Työnteko sairastaville ihmisille voi antaa paljon mm. uusia näkökulmia elämään, uskoa tulevaan, vaihtelua arkeen, vahvistaa fyysistä jaksamista arjen askareissa, parantaa henkistä jaksamista, luoda luotettavan asenteen jatkossa työnhaku vaiheissa, kokemusta uusille työurille, jne.. 26
Olen itse ollut ennen 6 kk kerralla työkokeilujaksolla ja nautin niistä ajoista kun pääsi tekemään niitä asioita mitä osasi tai mistä nautti harrastuksensa puolesta. Siitä on kuitenkin monta vuotta ja kunto rapistunut siitä tosi paljon. Mutta vaikka kunto rapistuisi vuosien varrella niin sitä voi kehittää kuntoilemalla tai liikkumalla vapaa-ajalla. Muita taitoja kannattaa pitää yllä joko työpainotteisella päivällä tai kotona aktiivisesti tekemällä sitä mitä osaa. Työpaikalla kuitenkin kannattaa ottaa oikea asenne ja keskittyä vapaa-ajan sijaan työpäivän askareisiin unohtamatta sääntöjä tai ehtoja mitkä työnantaja on sinulle määrännyt. Eli ihan oman tahdon mukaan ei voi aina mennä, mutta säännöt ja ehdot on luotu joka paikkaan mukavan työpäivän turvaamiseksi sekä asiakkaiden suojaksi. Reipas ja ahkera asenne kantaa pitkälle, mutta vaikka et osaisikaan tehdä kaikkia työtehtäviä oikealla tavalla niin kannattaa kysyä henkilökunnan edustajalta joka voi neuvoa tarpeen tullen. Ennemmin kysyt siis neuvoa ensimmäiseksi jos et ole varma tilanteesta miten toimia. Näin vältät tekemästä työpaikalla virheitä tai pahempia mokia. Joskus on niitä päiviä, että mikään ei jaksaisi kiinnostaa mutta älä purkaa turhautumisen oloa asiakkaisiin tai henkilökuntaan. Seuraa vaikka kolmen K:n sääntöä, jonka kanssa olen pärjännyt pitkälle nykyisessä asiakaspalvelutyössäni ja oppinut lisää erilaisista työtehtävistä. Kolmen K:n sääntö: Katsele, Kuuntele ja Kysy. Niillä jo pärjää pitkälle, mutta muista nauttia joka hetkestä ja opista jonka saat työelämässä vastaan. Vesala Ville-Veikko, jäsen 11/2013 aktiivinen jäsen Klubitalolla, mukana kehittämässä Nuorten Klubi toimintaa 27
Mitä Klubitalo merkitsee minulle Vielä muutama vuosi sitten ajattelin, että kaikki oli kohdallani ohitse. Koko elämä. Makasin aurinkoisena kesäpäivänä psykiatrian osaston sängyllä masentuneena ja ahdistuneena. Koin, että olen saavuttanut elämässäni pohjakosketuksen. Pitkäaikainen masennus, ahdistus oireilu ja vaatimus itseäni kohtaan mitä mun pitää olla ja saavuttaa elämässäni johti siihen etten kerta kaikkiaan enää jaksa! Näin jälkikäteen ymmärrän, että tämä oli käännekohta elämässäni ja en pärjää yksin ja tarvitsen apua. Vuosia olin puskenut työelämässä sillä asenteella, että se on vain pakko jaksaa. Nukuin kaikki vapaa-aikani ja sosiaaliset pelot hallitsivat elämääni. Mulla oli vain hirveä näyttämisen halu, että pärjään siinä kuin kuka tahansa. Oman jaksamisen ja omat tunteeni olen osannut nuoruudestani saakka sysäämään syrjään. Peruskoulun kahlasin erityiskoulussa oppimishäiriöiden takia ja yläasteiässä itsetuntoni koki kovan romahduksen, ja se on asia mikä satuttaa vielä tänäkin päivänä. Luokkakaverini huomauttelivat käsien vapinasta. Aluksi en kiinnittänyt siihen huomiota, mutta se kun meni kiusaamisen puolelle se otti ylivallan elämässäni ja rupesin välttelemään kaikkia tilanteita, jossa jouduin käsiäni käyttämään. En enää kyennyt ruokailemaan tai kirjoittamaan muiden nähden, kärsin paniikkioireista ja peloista. En uskaltanut puhua kenellekään häpeällisistä oireista. Olin yksin ja elämä oli selviytymistä. Noin vuosi sitten aukaisin ensimmäistä kertaa Lahden klubitalon oven ja se on ollut merkittävä ja voimaannuttava asia elämässäni. Olen löytänyt yhteisön, jossa koen olevani tasavertainen. Saan olla vapaasti oma itseni ja mua arvostetaan täällä. Itsearvostukseni on kasvanut enkä ajattele itsestäni yhtä negatiivisesti kuin ennen. Toimistoyksikön työtehtävät olen kokenut omakseni. Tilastoinnit, puhtaaksi kirjoitukset ja varsinkin KlubiLahti- lehden tekemiseen osallistuminen on ollut mulle mielekästä. Kaiken suorittamisen keskellä olin unohtanut kaiken 28 sen
josta sain hyvää oloa. Nuoruudessani kirjoittelin paljonkin, ja nyt yritän ottaa tätä harrastusta takaisin elämääni. Yhteiset reissut ovat olleet myös tärkeitä ja vahvistaneet yhteyden kuuluvuuden tunnetta. Ulkopuolisuuden tunteesta en juurikaan kärsinyt ja tämä on täysin uutta mun elämässä. Niin kauan olen kuitenkin kokenut olevani erilainen ja huonompi kuin muut. Diagnosis Free Zone -kampanjassa mukana olon olen kokenut myös tärkeäksi, ja on ollut hienoa olla mukana jossakin jolla pyritään vaikuttamaan ennakkoluuloihin mitä mielenterveys ongelmiin liittyy. Klubitalon lisäksi tärkeäksi ihmiseksi on muodostunut hoitaja joka on kulkenut elämässäni kolme vuotta mukana, Hänen ansiostaan olen saanut tutustua itseeni juuri sellaisena kuin olen. Suurimmat haasteeni ovat omien voimavarojen tunnistaminen ja itsensä kuunteleminen. Taipumusta ylikuormitukselle on. Nyt kuitenkin tuntuu, että olen saanut oman elämän hallinnan takaisin ja löytänyt ainakin vähän viitteitä siitä, minkälaista elämää haluan elää. - Henkka 29
Elämä voittaa sittenkin Nimeni on onneksi Jere Pohjonen. Se voisi olla yhtä hyvin Nestori Mitrunen, jos olisin saanut lapsena tahtoni läpi muuttaa etunimeni, Nestoriksi, tykkäämäni piirretyn robotin mukaan. Isoäitini ei tykännyt moisesta, koska hänen lapsuudessaan oli Nestori nimistä saippuaa eikä hän halunnut lapsenlapselleen saippuan nimeä. Onneksi myöskään äitini ei ottanut tyttönimeään Mitrunen, joten muuta väännöstä ei nimestäni saa kuin Poro Jehjonen. Sitten asiaan. Olen Lahden Klubitalon aktiivijäsen ja haluan kertoa miten päädyin talomme jäseneksi, sekä mitä olen saanut irti kyseisestä yhteisöstä. En ole ollut aina mielenterveyskuntoutuja, vaan asiat ovat johtaneet siihen, että aikoinani merillä ollessani sairastuin ja pääsin lopulta sairaalakokemuksen jälkeen eläkkeelle. Sairaus joka minulla todettiin ja kerrottiin 25-vuotis syntymäpäivilläni, saatesanoilla että isälläni oli sama, oli skitsofrenia (en tosin usko että näistä vanhoista diagnooseista ottaisi selvää enää pirukaan). Sairauteeni liittyi tuolloin erilaisia harhaluuloja mutta ei kaikkia klassisia oireita kuten äänien kuulemista tai vaikka pelkoa liikkua öisin. Pihalla olin kyllä muuten, kävellen metsässä öisin, kolmen aikaan, pää sivuttain, 100 km viikossa. Lumihangessa. Olin sitä mieltä että olen lihava, ja ihmettelin miksi punttitreenien edetessä lihasvoima heikkenee viikko viikolta. Olin aliravitussa tilassa kun pääsin sairaalaan. Haaveenani oli saada yhtä lommot posket kuin Nicholas Cagella, mutta todellisuudessa takapuoleni oli yhtä kaita kuin Pradan mallilla uimapukukierroksella. Aluksi olin sairaalasta päästyäni laitostunut sekä ylilääkitty. Sitten minulle alettiin ehdotella hoitajien taholta liittymistä johonkin kuntoutujien eri lahkojen toimintaan, jota vastustin jyrkästi: Eihän henkisesti kuollut sekä maineensa diagnoosin myötä menettänyt mies kuulu muuhun kuin odottelemaan fyysistä kuolemaa. - Näin ajattelin tuolloin. 30
Asiat johtivat kuitenkin eteenpäin ja päädyin ennen Klubia muihin Lahden hyvin edustetuista mielenterveyskuntoutujien kerhoista. Onneksi minulla oli kaveri jonka kanssa kulkea näihin paikkoihin, koska vielä tuolloin tuotti paljon vaikeuksia pelkästään maksaa laskut pankissa tai käydä kaupassa. Yksin en olisi selvinnyt. Sitten vuodet vierivät, enkä ollut vielä löytänyt itseäni Klubilta, kunnes 40 kiloa painavampana sain välillä kuulla Klubitalosta sieltä sun täältä. Lopulta kuulin että Lahden Klubitalo on tekemässä reissun New Yorkiin ja päätin naamioitua muka kiinnostuneeksi uudeksi jäseneksi. Tarkoituksenani oli vain päästä jäsenreissulle NY:kiin, sekä unohtaa reissun jälkeen koko työpainotteinen hourula. Liityin yhdessä ystäväni kanssa Klubin jäseneksi, ja selvisi ettei Klubi teekään matkaa Isoon Omenaan. Tässä vaiheessa olin kuitenkin huomannut, että arki Klubilla tuokin minulle sisältöä ja onnea elämääni. Päädyimme myöhemmin vielä NY:kiin, toisen klubilaisen kanssa. Mitä siis olen saanut irti talosta, oltuani nyt jäsenenä 5-vuotta sekä 40 kiloa keveämpänä. Paljonkin. Sosiaaliset taidot ovat kohentuneet, itseluottamus parantunut, sekä uusia ystäviä olen saanut. Olen ollut neljällä eri radiokanavalla haastatteluissa liittyen Klubilta alkuun lähteneiden taidenäyttelyihini. Välillä olen ollut paikallisissa pienemmissä lehdissä taideasioihini liittyen. Toissa päivänä soittivat nuorten työllistämiskeskus lyhdystä, että haluavat töitäni lainaksi viiden huoneensa seinille. Töitäni ovat kehuneet ammattilaiset, Timo Jakolaa myöten, ja monet haluaisivat ostaa töitäni. Kunnallisvaltuutetuista taideraamittajaan. Nyt minulle haetaan apurahaa ja olen lähdössä NY:kiin, kahden viikon päästä, koska töitäni on esillä 20 kpl Fountain housessa -Klubitalolla josta koko liike on lähtöisin. Olen saanut elämäni ja itsekunnioitukseni takaisin! - Jere Pohjonen - 31
Vertaistuki ja vertaisuus Kun sain tietää, että saamme rahoituksen Askeleet kohti työelämää - hankkeelle ja että pääsen siihen mukaan konkreettisesti kokemusohjaajana, ei riemullani ja kiitollisuudellani ollut rajoja! Tämä on ollut unelmani jo pitkään; päästä auttamaan toisia kuntoutujia, ei ammattimaisesti, vaan nimenomaan vertaisena vertaiselle. Työssäni saan olla vertaisena toisille kuntoutujille ja samalla saan itse työstäni vertaistukea. Tämä on antanut minulle valtavasti uudenlaista rohkeutta ja parantanut itsetuntoani. Olen saanut oppia työssäni paljon mielenterveysalalla ja saralla olevista palveluista ja toimijoista. Näin pystyn neuvomaan ja opastamaan vertaisiani paljon paremmin. Saan työssäni kohdata erilaisia ihmisiä, erilaisissa elämäntilanteissa. Löydän jokaisesta pienen palasen itseäni ja samoja kokemuksia on paljon. Jokainen on antanut minulle paljon ja toivon, että olen itse voinut antaa vertaistukea takaisin. Vaikkapa vain ihan vain kuuntelemalla ja juttelemalla. Vertaistukiryhmämme kokoontuu kerran kahdessa viikossa. Ryhmä on ollut valtava menestys mielestäni! Olemme kaikki saaneet puhua meitä askarruttavista asioista; niin hyvistä kuin huonoistakin. Jokainen saa olla ryhmässä sellainen kuin on ja saa puhua vapaasti, yksi kerrallaan. Haluan olla mukana ja auttaa meidän hankkeemme kuntoutujia ja asiakkaita ihan yksilöllisestikin. Minulle voi aina soittaa tai laittaa sähköpostia tai tulla vain käymään toimistossamme. Etsimme sinulle sopivan ajan ja saamme jutella rauhassa kahden kesken niin halutessasi. 32 Nina Uosukainen
Kokemuksia Lahden Klubitalosta Olin töissä ammattikoulun ja armeijan jälkeen siinä 21-vuotiaana. Aloin kuulla omituisia ääniä ja kuvittelin juttelevani telepaattisesti pomon kanssa. Koska en osannut hakeutua hoitoon irtisanouduin töistä. Olin etsivinäni töitä, kunnes jouduin sairaanhoitajan vastaanotolle. Hän oli sitä mieltä, että tarvitsen hoitoa. Niinpä päädyinkin ambulanssin kyyditsemänä suoraan sairaalan osastolle. Lääkäri määräsi minulle ensimmäiset psyykelääkkeet. Kun viikko oli vierähtänyt, sain vapaat ulkoiluoikeudet. Pääsin kotiin 8-viikon sairaalajakson jälkeen. Kävin aluksi kahdesti viikossa vastaanotolla, jossa tarkkailtiin vointiani. Sairaanhoitajan kanssa kävin tutustumassa toimintakeskus Vescuun ja aloin käydä ryhmissä kahdesti viikossa. Vointini parani hitaasti mutta varmasti. Kun olin 28-vuotias ystäväni houkutteli minut mukaan käymään Klubitalolla. Aluksi kävin joka päivä 2 tuntia kerrallaan. Tein toimistoyksikössä puhtaaksikirjoitustehtäviä ja lisäksi myin ruokailijoille ruokalippuja. Muitakin talon pieniä tehtäviä tein omien voimavarojeni mukaan. Tunsin sisälläni, että olin löytänyt paikkani maailmassa. Lääkitystä on sittemmin hieman purettu. Ensin jätettiin päivälääke pois, ja sen jälkeen vuoden päästä aamulääke. Minut hyväksyttiin jäseneksi, kun olin käynyt aktiivisesti Klubitalolla 2 kuukautta. Muutaman vuoden kuluttua hain siirtymätyöpaikkaa. Peruin sen kuitenkin silloin. Kun olin harkinnut asiaa enemmän, menin vuoden päästä tutustumaan kaupunginkirjaston siirtymätyöpaikkaan. Ihastuin heti työpaikan hiljaiseen ilmapiiriin. Tällä kertaa otin työn vastaan. Perehdytys sujui hyvin, ja työ rutinoitui. Työnkuvaani kuului lajitella eri lähikirjastoista tulleet kirjat omiin laatikoihin ja pääkirjaston kirjat vein lainausrobotille, jossa työkaverini hoiti loppuun lajittelun. Rupesin nauttimaan työpaikan hiljaisuudesta yhä enemmän. Tuntui mahtavalta työskennellä kirjastossa. Kun siirtymätyöni päättyi, vuorokausirytmini oli taas kohdallaan ja minulla oli muodostunut tietty työrytmi. Oma kuntoutuminen oli edennyt valtavasti parempaan suuntaan. Pidin viikon loman, jonka jälkeen menin opiskelemaan Englantia Tiedonpuuhun. Tarkoituksenani oli nostaa peruskoulun numeroita. Tällä hetkellä opiskelen yhä englantia ja tarkoituksena on aloittaa matematiikka. Jatkosuunnitelmani on mennä opiskelemaan painotekniikkaa. Olen kiitollinen, että Klubitalo on nostanut elämäni nykyiselle tasolle. Risto 33
Minun kehitystarinani Klubitalolla Olen alle 30-vuotias lahtelainen nainen. Kuulin ensimmäistä kertaa keväällä 2013 Lahden Klubitalosta ja sen toiminnasta ystävältäni, joka on yksi jäsenistä. Ajattelin, että toiminta ei varmaan ole minua varten, kun elämäntilanteeni oli pääsääntöisesti kohdillaan; olin työelämässä eikä minulla ollut akuuttia hoitosuhdetta psykiatrisella puolella. Parisuhteessakin meni paremmin kuin loistavasti. Minua lähinnä vaivasi hoitamattomasta ADHD:sta aiheutunut oireilu ja traumataustastani johtuva olematon itsetunto, johon olin tottunut vuosien saatossa. Uskoin, että olen erilainen kuin muut ja normaalia tyhmempi ja yksinkertaisempi. Kiusaamista olin kohdannut jokaisessa työ- ja kouluyhteisössä, missä olin ollut. En osannut pitää puoliani ja vähättelin itseäni jatkuvasti. En koskaan näyttänyt mitään negatiivisia tunteitani muille ja häpesin niitä. Määräaikainen työsuhteeni päättyi syksyllä 2014. Tunsin kovaa syyllisyyttä työttömyydestäni, vaikkei se ollutkaan minun syyni. Rakastin työtäni asiakaspalvelijana ja halusin vain kokea olevani kaivattu ja tärkeä, enkä olla se työtön lusmu. Liityin Klubitalon jäseneksi, mutten käynyt talolla aktiivisesti, vaan lähinnä osallistuin joihinkin projekteihin, kuten Klubitalon joulumyyjäisiin. Hygieniapassinkin suoritin Klubitalolla, koska olin hävittänyt vahingossa vanhan todistukseni. Oireilu lisääntyi: näköni hämärtyi välillä ja syke nousi voimakkaasti. Kärsin jatkuvista erilaisista kivuista ja unettomuudesta. Kerran menin päivystykseen, kun pelkäsin kuolevani. Olo oli sumuinen enkä nähnyt kunnolla. Aivoni kuvattiin kolme kertaa ja kaikki tutkittiin selkäydinnäytettä myöten, mutta mitään fyysistä ei löytynyt. Sama ystäväni, joka suositteli minulle Klubitaloa, sanoi, että minun kannattaisi myös etsiä syytä oireilulleni psykiatriselta puolelta. Tapasin psykiatreja, terapeutteja ja psykologeja. Sain diagnoosin: traumaperäinen dissosiaatiohäiriö (konversiohäiriö) ja määrittämätön syömishäiriö. Vajaan vuoden kuluttua pääsin psykoterapiaan. Oireiluni johtuikin pintaan nousseista menneisyyden traumoista. Pääsin työkokeiluun kotiavustajaksi keväällä 2015 ja tunsin olevani taas arvokkaampi. Olin kunnioitettu työtoveri ja asiakkaat pitivät minusta. Esimies ehdotti työsuhdetta jo kolme päivää harjoiteltuani, työsuhde olisi mahdollista aloittaa puolen vuoden kuluttua. Aloin terapian avulla eheytyä pikkuhiljaa sekä ymmärtää menneisyyttäni ja itseäni. Liikuin aktiivisesti ja söin säännöllisesti. Tuntui, että olin vihdoin löytänyt paikkani maailmassa, kun sain auttaa ja tukea ihmisiä heidän elämässään ja halusin lähihoitajaksi. 34
Syksyn koittaessa ja työkokeilun päättyessä selvisi, ettei työsuhde onnistuisikaan. Työpaikka olisi ollut mahdollinen ainoastaan työvoimatoimiston palkkatuella, johon en ollut oikeutettu, koska oli vastavalmistunut kosmetologiksi kesällä 2012. Hoitohenkilökunta oli huolissaan tilanteesta, koska psykoterapian ohella olisi hyvä olla säännöllinen arki ja jotain tekemistä. Hain lähihoitajakouluun kaksi kertaa samana syksynä, mutta opiskelupaikka ei järjestynyt. Hakijoita oli liikaa ja keskittymishäiriöni aiheutti vaikeuksia koulun pääsykokeissa. Tunsin taas itseni erittäin arvottomaksi ja huonoksi. Koin, ettei minulla ole mahdollisuuksia edetä mihinkään. Työttömyys ja pettymykset voimistivat arvottomuudentunnettani. Samaan aikaan kuitenkin ajatukset työelämästä ja uusista pettymyksistä pelotti. Yritin huomaamattani hallita elämääni taas syömisen kautta. En käytännössä syönyt mitään kuukauteen, join pelkkää vettä ja kahvia sekä nukuin pari tuntia yössä. Painoni tippui 10 kg ja yleiskuntoni romahti: olin väsynyt, itkuinen ja kivulias. Soitin Lahden Klubitalon johtajalle Jussi Kokkoselle, kun en tiennyt mitä muutakaan tehdä, ja sovimme tapaamisen samalle aamulle. Jussi kuunteli tilanteeni ja mietimme yhdessä keinoja, miten Klubitalo voisi olla minulle avuksi. Oli selvää, että tarvitsin säännöllisen päivärytmin ja että en osaisi itsekseni opetella taas syömään. Sovimme, että tulen Klubitalolle aamuisin samaa matkaa mieheni kanssa, kun hän menee omiin töihinsä. Varasin ajan myös lääkärille mahdollisesta lääkityksestä. Aloitin Klubitalolla käymisen ja aluksi oli hyvin varuillani ja hiljainen. Sain muutaman kerran paniikkikohtauksen, enhän ollut tottunut siihen, että joku luotti minuun ja kykyihini. Muut jäsenet näkivät minussa paljon sellaista hyvää, jota en itse tunnistanut. Söin lounastauolla eväitäni kahvilan puolella muiden syödessä ruokasalissa, mutta pääasia, että söin. Tuntui turvalliselta syödä ympäristössä, missä kukaan ei tullut väkisin tuputtamaan ruokaa tai mitään syömiseen liittyviä neuvoja. Jäsenet ymmärtävät erilaisuutensa ja kunnioittavat sitä. Halusin olla alkuun vastaanottotiskin tehtävissä omissa oloissani. Selasin nettiä ja autoin jäseniä kirjautumaan sisään kirjautumiseen tarkoitetulle tabletille. Epäröin alkuun, koska pelkäsin muiden jäsenten suuttuvan minulle, kun uutena tulokkaana tulen neuvomaan ja astumaan varpaille. Positiiviseksi yllätyksekseni kuitenkin sain muilta jäseniltä paljon kiitosta enkä haukkuja. 35
Pikkuhiljaa aloin luottaa itseeni ja sitä kautta muihin enemmän. Päivä päivältä tuli selkeämmäksi se, että kukaan täällä ei halunnut minulle pahaa, päinvastoin. Muita OIKEASTI kiinnosti hyvinvointini ja he rohkaisivat minua olemaan enemmän oma itseni ja luottamaan taitoihini. Uskaltauduin lähtemään mukaan talon muihinkin projekteihin, koska tiesin, että minulla on oikeus tehdä erilaisia tehtäviä vointini mukaan ilman, että joku on takanapäin haukkumassa tai tuomitsemassa.. Jokainen jäsen osaa erilaisia taitoja ja uusia opetetaan kyllä haluttaessa, kukaan ei ole tyhmä eikä ketään tuomita. Jokaisen mielipide ja tarve otetaan huomioon. Pääsin turvallisesti tutustumaan taas pitkästä aikaa kondiittorin tehtäviin Klubin keittiössä, kun koristelin toisen jäsenen syntymäpäiväkakkua. Kakusta tuli jäsenten mielestä upea ja koristelin sen jälkeen pari kakkua lisää. En ollut tehnyt mitään vastaavia töitä sen jälkeen, kun lähdin eräästä leipomosta työpaikkakiusaamisen takia v. 2008. Tuntui uskomattomalta huomata, että voin voittaa omat pelkoni. Ilman jäsenten tukea en olisi tätäkään ymmärtänyt. Nyt palaaminen leipomoalalle ei tunnu enää mahdottomalta. Käytyäni aktiivisesti Klubitalolla pari kuukautta minulle tarjottiin siirtymätöitä. Tunsin suurta kiitollisuutta siitä luottamuksesta, mitä olin nyt saanut osakseni. Oli ihanaa tietää, että kaikki uskoivat minuun. Kävin haastattelussa ja sain itse valita kuinka paljon tahdon tehdä viikossa töitä. Työt alkavat ensi maanantaina ja olen innoissani. Klubitalo on erinomainen paikka jokaiselle mielenterveyskuntoutujalle, joka tarvitsee tukea elämänhallintaan ja mielekästä tekemistä. Täällä on turvallista kehittää sosiaalisia taitojaan ja itseään. Työttömyys on se, joka minut sairastuttaa ja Lahden Klubitalo on ollut lääke siihen. On ihanaa herätä joka arkiaamu tietäen, että minulla on paikka, jossa minua kunnioitetaan ja jossa minusta välitetään. 36