Valtioneuvoston kirjelmä Eduskunnalle ehdotuksesta neuvoston päätökseksi kansainvälisen kaupan kohteina olevia tiettyjä vaarallisia kemikaaleja ja torjunta-aineita koskevan ilmoitetun ennakkosuostumuksen menettelystä tehdyn Rotterdamin yleissopimuksen hyväksymisestä Euroopan yhteisön puolesta sekä ehdotuksesta neuvoston asetukseksi vaarallisten kemikaalien viennistä ja tuonnista (Rotterdamin sopimus vaarallisista kemikaaleista ja torjunta-aineista) Perustuslain 96 :n 2 momentin perusteella lähetetään eduskunnalle Euroopan yhteisöjen komission 24 päivänä tammikuuta 2002 tekemät ehdotukset neuvoston päätökseksi kansainvälisen kaupan kohteina olevia tiettyjä vaarallisia kemikaaleja ja torjuntaaineita koskevan ilmoitetun ennakkosuostumuksen menettelystä tehdyn Rotterdamin yleissopimuksen hyväksymisestä Euroopan yhteisön puolesta ja asetukseksi vaarallisten kemikaalien viennistä ja tuonnista sekä ehdotuksista laadittu muistio. Helsingissä 13 päivänä maaliskuuta 2002 Ympäristöministeri Satu Hassi Neuvotteleva virkamies Pirkko Kivelä-Ikonen
2 YMPÄRISTÖMINISTERIÖ Muistio Neuvotteleva virkamies Pirkko Kivelä-Ikonen 27.2.2002 KOMISSION EHDOTUKSET NEUVOSTON PÄÄTÖKSEKSI KANSAINVÄLISEN KAUPAN KOHTEINA OLEVIA TIETTYJÄ VAARALLISIA KEMIKAALEJA JA TORJUNTA-AINEITA KOSKEVAN ILMOITETUN ENNAKKOSUOSTUMUKSEN MENETTELYSTÄ TEHDYN ROTTERDAMIN YLEISSOPIMUKSEN HYVÄKSYMISESTÄ EUROOPAN YHTEISÖN PUOLESTA SEKÄ NEUVOSTON ASETUKSEKSI VAARALLISTEN KEMIKAALIEN VIENNISTÄ JA TUONNISTA 1. Yleistä Vuonna 1998 tehtiin kansainvälisen kaupan kohteina olevia tiettyjä vaarallisia kemikaaleja ja torjunta-aineita koskevan ilmoitetun ennakkosuostumuksen menettelyn (Prior Informed Consent, PIC) soveltamista koskeva Rotterdamin yleissopimus. Euroopan yhteisö ja sen jäsenvaltiot allekirjoittivat sen 11 päivänä syyskuuta 1998. Yleissopimus tulee voimaan 90. päivänä siitä, kun viideskymmenes yleissopimuksen ratifiointia, hyväksymistä tai virallista vahvistamista taikka siihen liittymistä koskeva asiakirja on talletettu. Yleissopimuksen oli 26 päivänä helmikuuta 2002 allekirjoittanut 73 valtiota ja ratifioinut 18 valtiota, joista kolme on Euroopan unionin jäsenvaltiota (Saksa, Kreikka ja Alankomaat). Ehdotettavan päätöksen tarkoituksena on yleissopimuksen hyväksyminen yhteisön puolesta. Samanaikaisesti tämän ehdotuksen kanssa tehdään ehdotus neuvoston asetukseksi, jonka tarkoituksena on panna yleissopimuksen määräykset täytäntöön yhteisössä. 2. Ehdotuksen pääasiallinen sisältö 2.1. Neuvoston päätös Euroopan yhteisöjen komission 24 päivänä tammikuuta 2002 tekemässä ehdotuksessa (KOM(2001)802) esitetään, että neuvosto hyväksyisi yhteisön puolesta 11 päivänä syyskuuta 1998 allekirjoitetun Rotterdamin yleissopimuksen kansainvälisen kaupan kohteina olevia tiettyjä vaarallisia kemikaaleja ja torjunta-aineita koskevasta ilmoitetun ennakkosuostumuksen menettelystä. Komissio ehdottaa, että neuvosto tekisi asiassa päätöksen Euroopan yhteisön perustamissopimuksen ja erityisesti sen 133 artiklan yhdessä 300 artiklan 2 kohdan ensimmäisen alakohdan ensimmäisen virkkeen ja 300 artiklan 3 kohdan ensimmäisen alakohdan nojalla. 2.2. Rotterdamin sopimus Yleissopimuksen tarkoituksena on kannustaa sopimuspuolia jakamaan vastuuta ja tekemään yhteistyötä vaarallisten kemikaalien kansainvälisessä kaupassa ihmisten terveyden ja ympäristön suojelemiseksi ja ympäristön kannalta järkevän käytön edistämiseksi. Yleissopimus perustuu pääasiassa kansainvälisen kaupan kohteina olevia kemikaaleja koskevien tietojen vaihtoa koskevien Yhdistyneiden Kansakuntien ympäristöohjelman (UNEP) Lontoon
3 suuntaviivojen vapaaehtoisesti noudatettaviin määräyksiin sekä torjunta-aineiden jakelua ja käyttöä koskeviin Yhdistyneiden Kansakuntien Elintarvike- ja maatalousjärjestön (FAO) kansainvälisiin menettelysääntöihin. Näissä asiakirjoissa annettiin suositukset kemikaalien vientiä koskevasta ennakolta ilmoitetusta suostumusmenettelystä eli PIC -menettelystä, jota tällä hetkellä sovelletaan vapaaehtoisesti yli 160 maassa. Euroopan yhteisö ja sen jäsenvaltiot ovat osallistuneet näihin järjestelyihin, ja se on tehnyt vapaaehtoisesta menettelystä oikeudellisesti sitovan neuvoston asetuksella (ETY) N:o 2455/92. Yleissopimus avattiin allekirjoittamista varten syyskuussa ministerikokouksessa. Tällöin 1998 vahvistettiin myös päätöslauselma, jonka mukaan aiemmat sisällytetään vapaaehtoiset väliaikaisiin menettelyt järjestelyihin, jolloin yleissopimuksen määräyksiä voidaan soveltaa vapaaehtoisesti jo ennen kuin se tulee voimaan. Euroopan yhteisö ja sen jäsenvaltiot osallistuvat siirtymäkauden järjestelyyn. Yleissopimus koskee torjunta-aineita ja teollisuuskemikaaleja (sellaisinaan taikka seoksina tai valmisteina), jotka on kielletty tai joiden käyttöä on ankarasti säännelty terveys- tai ympäristösyistä suoraan sovellettavilla kansallisilla lainsäädäntötoimilla. Lisäksi kehitysmaat ja siirtymätalouden maat voivat ehdottaa, että sopimusta vaarallisiin sovelletaan sellaisiin torjunta-aineisin, erittäin jotka aiheuttavat näiden maiden olosuhteissa ongelmia. Tietyt erityisryhmät, kuten radioaktiiviset aineet, jätteet, lääkkeet, elintarvikkeet ja elintarvikkeiden lisäaineet on jätetty soveltamisalan ulkopuolelle. Yleissopimusta ei myöskään sovelleta kemikaaleihin, joita käytetään pieninä määrinä tutkimus- tai analyysitarkoituksiin tai yksityishenkilön henkilökohtaiseen käyttöön. Yleissopimuksen pääperiaate on, että sopimuksen liitteeseen III kuuluvan kielletyn tai ankarasti säännellyn kemikaalin taikka erittäin vaarallisen torjunta-aineen vienti on mahdollista vain ainetta maahan tuovan sopimuspuolen ennakolta ilmoitetun suostumuksen perusteella. Yleissopimuksessa vahvistetaan menettely, jonka avulla tuojamaat antavat virallisesti luvan tietyn kemikaalin maahantuontiin ja ilmoittavat sitä koskevista päätöksistään. Menettelyn avulla on tarkoitus varmistaa, että viejämaat noudattavat näitä päätöksiä. PIC -menettelyyn kuuluu tällä hetkellä 31 kemikaalia. Yleissopimuksessa määrätään, millä edellytyksillä liitteeseen III hyväksytään kemikaaleja. Sopimusta ei sovelleta Euroopan unionin jäsenvaltioiden välillä tapahtuvaan kaupankäyntiin. Sopimuspuolten on ilmoitettava sihteeristölle kaikki suoraan sovellettavat sääntelytoimet, soveltamisalaan joilla kuuluva yleissopimuksen kemikaali on kielletty tai joilla sen käyttöä on ankarasti säännelty. Sen jälkeen kun vähintään kaksi sopimuspuolta, jotka kuuluvat vähintään kahteen eri yleissopimuksen sopimuspuolten kokouksessa määriteltyyn maantieteelliseen alueeseen, on jättänyt ilmoitukset sihteeristölle, osapuolikokouksen alaisuuteen kuuluva kemikaalien arviointikomitea arvioi tiedot. Mikäli sopimuksen mukaiset edellytykset täyttyvät, komitea laatii päätöksenteko-ohjeet ja sopimuspuolten kokoukselle suosittelee kemikaalin sisällyttämistä PIC -menettelyyn. Sopimuspuolten kokous päättää tämän jälkeen, sisällytetäänkö kemikaali PIC - menettelyyn. Päätöksenteko-ohjeet lähetetään tiedoksi kaikille sopimuspuolille, jotta ne voivat tehdä päätöksen siitä, sallivatko vai kieltävätkö ne tuonnin tai sallivatko ne tuonnin tietyin edellytyksin. Sihteeristö tiedottaa puolivuosittain kaikille sopimuspuolille saaduista vastineista. Niiden sopimuspuolten, joista viedään kyseisiä kemikaaleja, velvollisuus on varmistaa, että niiden vientiyritykset noudattavat tuontipäätöksiä. Sopimuspuolten on lisäksi vaihdettava tietoja mahdollisesti vaarallisista tuonti- ja vientikemikaaleista. Sopimuspuolen, joka aikoo viedä alueellaan kiellettyä tai ankarasti säänneltyä kemikaalia, on ilmoitettava tuojasopimuspuolelle tuonnista ennen ensimmäistä toimitusta ja vuosittain sen jälkeen (ns. vienti-ilmoitusmenettely) siihen
4 asti kunnes kemikaali otetaan PIC - menettelyyn ja tuojasopimuspuoli on toimittanut tuontivastineen kemikaalille ja se on jaettu kaikille sopimuspuolille. Viejäsopimuspuolen on lisäksi vaadittava, että PIC -menettelyyn kuuluvien kemikaalien viennissä sovelletaan merkintöjä koskevia vaatimuksia, joilla varmistetaan, että ihmisten terveyteen ja/tai ympäristöön kohdistuvista vaaroista on saatavilla riittävästi tietoja. Se voi myös asettaa samanlaisia vaatimuksia muiden kotimaassa kiellettyjen tai ankarasti säänneltyjen kemikaalien vientiin. Yleissopimuksessa on määräyksiä myös asiantuntija-avusta, jota sopimuspuolten on annettava toisilleen. Sopimuspuolten, joiden kemikaalien sääntelyä koskevat ohjelmat ovat edistyneemmällä tasolla, olisi annettava teknistä asiantuntija-apua, mukaan lukien koulutusta, erityisesti kehitysmaille, jotta ne voivat kehittää infrastruktuuriaan ja valmiuksiaan kemikaalien hallinnoimiseksi. 2.3. Neuvoston asetus Ehdotettavalla neuvoston asetuksella (KOM (2001) 803) pantaisiin täytäntöön yleissopimus ja asetus (ETY) korvattaisiin neuvoston N:o 2455/92, joka kumottaisiin. Koska voimassa olevassa asetuksessa jo sovelletaan monia yleissopimuksen periaatteita pakollisina, ei nykyisiin järjestelyihin tarvita merkittäviä muutoksia. Tietyt muutokset ovat kuitenkin tarpeen yleissopimuksen tiukempien säännösten huomioon ottamiseksi. Tämä koskee esimerkiksi sitä, milloin ja kuinka usein vienti-ilmoitukset on tehtävä, sekä vaadittavien tietojen tasoa. Ehdotettavassa uudessa neuvoston asetuksessa on myös oltava säännökset, jotka koskevat asiantuntija-avun velvollisuuksien antamista mukaisesti, niiden joita yleissopimuksessa asetetaan niille sopimuspuolille, joilla on muita kehittyneemmät kemikaalien sääntely- ja hallinnointiohjelmat. Ehdotettavassa asetuksessa säädettäisiin yleissopimuksen mukaisten väliaikaisjärjestelyjen pakollisesta täytäntöönpanosta siihen asti, kun yleissopimus tulee voimaan. Asetuksessa säädettäisiin myös mahdollisuudesta soveltaa edelleen joitakin näistä järjestelyistä muihin kuin yleissopimuksen sopimuspuoliin sen jälkeen kun yleissopimus tulee voimaan. Ehdotettu uusi neuvoston asetus menee lisäksi joiltain osin pitemmälle kuin yleissopimus. Komissio katsoo, että tietyt voimassaolevan asetuksen säännökset on säilytettävä tai niitä on tiukennettava, jotta varmistettaisiin se, ettei tuojamaiden nykyisten säännösten mukainen ympäristön ja terveyden suojelun taso heikkene. Yleissopimuksen 15 artiklan 4 kohta antaa sopimuspuolille oikeuden toteuttaa tiukempia toimia kuin ne, joita yleissopimuksen säännökset edellyttävät, mikäli kyseiset toimet ovat yleissopimuksen periaatteiden ja kansainvälisen lainsäädännön mukaisia. Komission ehdottama tiukempi lähestymistapa koskee erityisesti niiden määräysten soveltamisalaa, jotka vaikuttavat kahdenvälisesti kolmansille maille toimitettaviin Euroopan yhteisön vientiilmoituksiin. Komissio pitää tärkeänä, että edelleenkin olisi olemassa erityinen luokka vaarallisille kemikaaleille, joiden käyttö kulutustuotteina on kielletty tai ankarasti säännelty. Tämä koskisi yksittäisten kemikaalien lisäksi myös näitä kemikaaleja sisältäviä valmisteita, jos niissä olisi oltava yhteisön säännösten mukaiset, kemikaalin vaarallisuuteen perustuvat pakkausmerkinnät. Lisäksi vienti-ilmoitukset vaadittaisiin esineiltä, jotka sisältävät sellaista reagoimattomassa muodossa olevaa kemikaalia, joka voisi aiheuttaa riskin käytössä tai jätteenä käsiteltäessä Komission mukaan on myös tarpeen edellyttää viejän hankkivan luvan tuontimaalta ennen kemikaalien vientiä. Tällöin vältyttäisiin tilanteelta, jossa tuojamaat vastaanottavat viejämaassa kiellettyjä tai ankarasti säänneltyjä kemikaaleja, koska eivät ole vielä reagoineet vienti-ilmoitukseen tai eivät ole antaneet kansainvälisen PIC -järjestelmän mukaista vastinetta. Lisäksi komission näkemyksen mukaan olisi kiellettävä kokonaan sellaisten kemikaalien ja esineiden vienti, joiden käyttö on yhteisössä kielletty ympäristö- tai
5 terveysperustein. Komission käsityksen mukaan kaikki tällaiset tuotteet eivät välttämättä kuulu asetuksessa säädettyjen vienti-ilmoitusmenettelyn tai ennakkosuostumusmenettelyn soveltamisalaan. Komission pitää asianmukaisena, että kiellettyjen tai ankarasti säänneltyjen kemikaalien vienti-ilmoituksia sekä kaikkien vaarallisten vientikemikaalien pakkauksia ja merkintöjä koskevia nykyisiä määräyksiä sovelletaan yhteisöstä vietäviin kemikaaleihin riippumatta siitä, ovatko tuontimaat yleissopimuksen sopimuspuolia. Samoin olisi tarpeen, että yhteisö ulottaisi yleissopimuksen tietojenvaihtoa ja teknistä apua koskevat säännökset koskemaan kaikkia maita. Tällainen lähestymistapa vahvistaisi yhteisön sitoutumisen asianmukaisen valvonnan kemikaalien varmistamiseen kaupassa ja vaarallisten käytössä maailmanlaajuisesti. Sitoumuksen perustana on periaate, että ihmisten terveyttä ja ympäristöä on suojeltava sekä yhteisön sisäettä ulkopuolella. Komission yleissopimuksen näkemyksen tärkeimmät mukaan määräykset koskevat vaarallisten kemikaalien kansainvälisen kaupan sääntöjä ja menettelyjä. Sen mukaisesti komissio ehdottaa, että asetus perustuu perustamissopimuksen 133 (yhteinen kauppapolitiikka). artiklaan Tämän seurauksena Euroopan unionin jäsenvaltiot eivät olisi sopimuspuolia. 3. Ehdotusten lainsäädännölliset, taloudelliset ja muut vaikutukset Ratifioimalla Rotterdamin sopimuksen ja antamalla asetuksen sen toimeenpanosta yhteisö hyväksyy sopimuksen määräykset ja myötävaikuttaa sen voimaantuloon. 3.1. Lainsäädännölliset vaikutukset Asetus edellyttäisi voimaantullessaan muutoksia kemikaalilain (744/1989) 42 :ään. (Kemikaalin luovuttaminen maasta vietäväksi). 3.2. Taloudelliset vaikutukset Ehdotuksilla ei ilmeisesti ole Suomessa merkittäviä taloudellisia vaikutuksia. Lopullinen arvio toimeenpanosta aiheutuvista taloudellisista vaikutuksista voidaan kuitenkin tehdä sen jälkeen kun asetuksen soveltamisalasta on päästy ratkaisuun. 3.3. Hallinnolliset ja organisatoriset vaikutukset Ehdotuksilla ei ilmeisesti ole Suomessa merkittäviä hallinnollisia ja organisatorisia vaikutuksia. Lopullinen arvio toimeenpanosta aiheutuvista hallinnollisista ja organisatorista vaikutuksista voidaan kuitenkin tehdä sen jälkeen kun asetuksen soveltamisalasta on päästy ratkaisuun. 4. Ehdotusten käsittelyvaiheet EY:n toimielimissä Komissio antoi ehdotukset 24 tammikuuta 2002. Ehdotusten käsittely on aloitettu 18 päivänä helmikuuta 2002 neuvoston työryhmässä. 5. Valtioneuvoston kanta 5.1. Neuvoston päätös Valtioneuvosto kannattaa sitä, että Euroopan yhteisö ratifioi Rotterdamin sopimuksen. Koska sopimuksen pääasiallinen tai määräävä tavoite on ympäristön ja terveyden suojelu, valtioneuvosto katsoo, että päätöksen oikeusperustana tulee kuitenkin käyttää Euroopan yhteisön perustamissopimuksen 175 artiklan kohtaa 1 (ympäristö) yhdessä 300 artiklan 2 kohdan ensimmäisen alakohdan ensimmäisen virkkeen (määräenemmistö) ja 300 artiklan 3 kohdan ensimmäisen alakohdan (Euroopan parlamentin kuuleminen) kanssa. Valtioneuvoston kanta perustuu Euroopan yhteisöjen tuomioistuimen lausun-toon (2/00) Biologista monimuotoisuutta koskevan yleissopimuksen Cartagenan pöytäkirjan hyväksymisestä tehdyn
6 päätöksen oikeusperustasta. Päätökseen tulee lisäksi liittää yhteisön toimivaltajulistus, jossa määritellään yhteisön toimivalta yleissopimuksen soveltamisalaan kuuluvissa asioissa. 5.2. Neuvoston asetus lisäksi joitakin muutostarpeita asetusehdotukseen erityisesti niiltä osin kuin säädetään yksityiskohtaisesti komission ja jäsenvaltioiden tehtävistä Rotterdamin sopimuksen toimeenpanossa (muun muassa artiklat 5, Valtioneuvosto pääosin tukee komission ehdotusta asetukseksi vaarallisten kemikaalien viennistä ja tuonnista. Koska asetuksen pääasiallinen tai määräävä tavoite on ympäristön ja terveydensuojelu, valtioneuvoston katsoo vastaavasti kuin edellä esitetyn päätöksen osalta, että oikeusperustana tulee käyttää Euroopan yhteisöjen perustamissopimuksen 175 artiklan 1 kohtaa. Kumottavaksi ehdotetussa asetuksessa (2455/92/ETY) oikeusperustana käytettiin perustamissopimuksen 130 s artiklaa (ympäristö). Oikeusperustan vaihtamisesta seuraa
7 10, 20). Lisäksi on vielä syytä harkita, kuinka laajasti on tarpeen poiketa Rotterdamin sopimuksen soveltamisalasta. Valtioneuvoston kannan muodostus asetuksen yksityiskohtiin on kuitenkin vielä kesken.