17.12.2016 Sosiaalialan osaamiskeskustoiminnan neuvottelukunnan kannanotto sosiaalialan tutkimus- ja kehittämisrakenteesta Tiivistelmä ehdotuksista: 1) Sosiaalihuollon tutkimuksesta ja kehittämisestä säädetään sosiaali- ja terveydenhuollon järjestämislaissa. 2) Sosiaali- ja terveydenhuollon tutkimuksen ja kehittämisen rakenteen muodostavat alueelliset tutkimuksen ja kehittämisen yksiköt kullakin sosiaali- ja terveydenhuollon järjestämisestä vastaavalla itsehallintoalueella. Sosiaalialan osaamiskeskusten tehtävät, toiminta ja rahoitus integroidaan itsehallintoalueille, joilla on tutkimus- ja kehittämisyksiköt (15). Sosiaali- ja terveydenhuollon tutkimuksen, koulutuksen ja kehittämisen yhteys varmistetaan viidellä itsehallintoalueella, joilla sijaitsevat yliopistollista sosiaalityön ja lääketieteen koulutusta antavat yliopistot. Näiden viiden itsehallintoalueen kehittämistoiminnassa korostuisi vaativien erityispalvelujen, tutkimuksen ja kehittämisen tehtävät, joilla turvataan perus- ja erityisosaamisen kehittyminen, tutkimukseen perustuva kehittäminen, työelämälähtöinen osaamistarpeiden arviointi ja ennakointi sosiaali- ja terveydenhuollossa. Sosiaalihuollon alueelliset kehittämisrakenteet, toimintamahdollisuudet ja rahoitusperiaatteet on tarkoituksenmukaista toteuttaa terveydenhuollon kanssa yhtenevästi, yliopistopohjaisesti yhteistyössä ammattikorkeakoulujen ja muiden tutkimus- ja kehittämistoiminnan organisaatioiden kanssa sekä alueellisesti tasavertaisesti. Integroitu toimintamalli mahdollistaa itsehallintoalueella sosiaali- ja terveydenhuollon tutkimuksen, koulutuksen ja kehittämisen yhteyden. Toiminta tukee myös kuntien väestön hyvinvoinnin edistämistä ja ehkäisevää sekä varhain puuttuvaa työtä. Näissä rakenteissa tulee edelleen turvata molempien kotimaisten kielten sekä saamelaisten palvelujen toimintaedellytykset ja palvelujen kehittäminen. Itsehallintoalueiden tutkimuksen ja kehittämisen ohjaus ja johtaminen toteutetaan yhteistyössä yliopistojen, korkeakoulujen ja muiden toimijoiden kanssa. Sosiaali- ja terveysministeriö (STM) ohjaa ja koordinoi sosiaali- ja terveydenhuollon valtakunnallista tutkimusta ja kehittämistä. Kehittämisen yhteys kansalliseen sekä kansainväliseen yliopistolliseen ja korkeakoulujen tutkimukseen tarvitaan sosiaali- ja terveydenhuollon käytäntöjen, menetelmien ja laadukkaiden palvelujen turvaamiseksi asiakkaille. Tämän yhteyden edellytyksenä on yliopistollisen ja korkeakouluyhteistyön turvaava rakenne. Edellytyksenä on myös sosiaalihuollon koulutuksen ja tutkimuksen valtionrahoitus yhdenvertaisesti terveydenhuollon kanssa. Yhtä sote-aluetta
laajempi rakenne toimii myös vastinparina ja kumppanina valtakunnallisille (esim. STM, THL, TTL) ja alueellisille toimijoille. 3) Itsehallintoalueita perustettaessa sosiaalialan osaamiskeskusten henkilöstöön sovelletaan liikkeen luovutuksen periaatteita. Osaamiskeskusten vakiintunut kehittämistoiminta ja hankkeet siirtyvät osaksi itsehallintoalueita ja integroituvat itsehallintoalueiden sote-johtamiseen ja kehittämistoimintaan, mutta kiinnittyvät tarvittaessa joillekin itsehallintoalueille ko. alueiden yhteisestä sopimuksesta annettujen kaikkein vaativimpien erityispalvelujen, tutkimuksen ja kehittämisen tehtävien osalta yliopistopohjaiseen yhteistyöhön korkeakoulujen ja muiden tutkimus- ja kehittämisorganisaatioiden kanssa. Kannanotto perustuu sosiaalialan osaamiskeskusten neuvottelukunnan näkemyksiin. Perustana ovat tiedossa olevat sosiaalialan tutkimuksen, kehittämisen ja koulutuksen tulevaisuuden tarpeet ja kehittämiskohteet. Kannanoton tarkempi kuvaus ja perustelut Sosiaalihuoltoon liittyvä lainsäädäntö on uudistunut voimakkaasti viime vuosina, esimerkiksi sosiaalihuoltolaki, laki sosiaalihuollon ammattihenkilöstöstä ja sosiaalihuollon asiakasasiakirjalaki. Samalla sosiaali- ja terveydenhuollon integraatiota viedään vahvasti eteenpäin niin alueellisesti kuin valtakunnallisesti. Lisäksi sosiaalihuollon toimintaympäristöä muuttaa se, että sosiaali- ja terveyspalvelujen kuntasidonnaisuus poistuu. Sosiaalialan osaamiskeskusten tehtävänä on kehittää ja tukea sosiaalihuollon toimijoiden kehittämistyötä muutosprosesseissa koulutuksen, alueellisen tiedontuotannon ja tutkimuksen keinoin. Yliopistollisen tutkimuksen kiinteä yhteys kehittämistyöhön on toiminnan perusta. Osaamiskeskusten polkua muuttuvassa toimintaympäristössä tarkastellaan tässä erittäin tiiviiksi laaditussa paperissa seuraavista näkökulmista: 1. Lainsäädännölliset muutokset 2. Sosiaali- ja terveydenhuollon rakenneuudistus ja integraatio 3. Kehittämisen sisällölliset kysymykset 4. Tutkimuksen, koulutuksen ja kehittämisen kokonaisuus 5. Osaamiskeskusten siltarahoitus ja polku itsehallintoalueille 2016-2019 sekä rahoituksen kokonaiskuva 2019 eteenpäin 1. Lainsäädännölliset muutokset Osaamiskeskukset perustuvat 2002 voimaan tulleeseen lakiin (1230/2001) ja valtioneuvoston asetukseen (1411/2001) sosiaalialan osaamiskeskustoiminnasta. Lailla säädetään osaamiskes-
kustoiminnan tarkoitus, tehtävät, hallinto, henkilöstö, osaamiskeskustoiminnan neuvottelukunta sekä valtionavustuksen määräytymisperusteet ja menettelytapa. Asetuksessa tarkennetaan lakia toimialueiden, neuvottelukunnan sekä valtionavustuksen ja erityisen valtionavustuksen osalta. Asetuksessa on määritelty 8 alueellista sosiaalialan osaamiskeskusta sekä yksi valtakunnallinen ruotsinkielinen keskus. Osaamiskeskusten tarkoituksena on lain (2 ) mukaan turvata: - sosiaalialan asiantuntemuksen kehittyminen, - peruspalveluiden sekä erityisosaamista vaativien erityis- ja asiantuntijapalvelujen kehittyminen ja turvaaminen, - perus-, jatko- ja täydennyskoulutuksen sekä käytännön työn yhteys, - tutkimus-, koulutus- ja kehittämistoiminnan toteutuminen, sekä - väestöpohjaa edellyttävien erityisosaamista vaativien erityispalvelujen ja asiantuntijapalvelujen kehittyminen ja välittyminen Osaamiskeskuslaki on säädetty alueelliselle pohjalle tilanteessa, jossa sosiaali- ja terveydenhuollon palvelujen rahoitus, järjestäminen ja toteuttaminen olivat Suomessa hajautuneita pääasiallisesti kuntiin ja kuntayhtymiin. Osaamiskeskusten organisaatiomuodoista ei säädetty tarkasti, ja ne muodostuivat osaamiskeskusten perustamisvaiheessa varsin vaihteleviksi (mm. kuntayhtymä, yhdistys, osakeyhtiö, sopimuspohjainen). Hajanaisessa palvelukentässä osaamiskeskusten rooli on ollut erittäin tärkeä etenkin pienten ja keskisuurten kuntien tasapuolisen palvelujen kehittämisen kannalta sekä yhdenmukaisen palvelujärjestelmän kehittämisessä maan kaikkiin osiin. Osaamiskeskukset ovat pystyneet tehokkaasti saattamaan kehittämistoiminnassa yhteen kunnat, yliopistot ja korkeakoulut, järjestöt ja alueen muut toimijat. Tutkimuksen, kehittämisen, koulutuksen ja käytännön vuorovaikutuksen edistäminen on ollut osaamiskeskusten ydintoimintaa. Osaamiskeskuslain merkitystä tulevaisuudessa on syytä tarkastella suhteessa tulevaan sosiaalija terveydenhuollon järjestämislakiin. Sipilän hallitus on linjannut 7.11.2015, että tulevista 18 itsehallintoalueista 15 järjestää tulevaisuudessa alueensa sosiaali- ja terveyspalvelut. Kolme muuta itsehallintoaluetta järjestävät palvelut tukeutuen toiseen itsehallintoalueeseen. Hallituksen linjauksessa sosiaalialan osaamiskeskusten kehittämisrakenne nostetaan yliopistosairaaloiden rinnalle: Yliopistosairaaloiden ja vastaavien sosiaalialan osaamiskeskusten toiminnalle ja kehittämiselle sekä alan yliopistoissa ja korkeakouluissa tehtävän tutkimuksen ja opetuksen hyödyntämiselle sosiaali- ja terveyspalveluiden ja käytännön kehittämisessä luodaan tarvittavat perusteet. Osaamiskeskusten rakenteet kaikkein vaativimpien erityispalvelujen, tutkimuksen ja kehittämisen tehtävien osalta voi olla tarkoituksenmukaista toteuttaa vastaavalla alueellisella pohjalla kuin yliopistosairaalat, ja samanaikaisesti varmistaa käytännön kehittämistoiminnan toteutuminen itsehallintoalueiden palvelujen järjestämisen ja toteuttamisen yhteydessä. Tutkittuun tietoon perustuva sosiaali- ja terveydenhuollon alueellinen kehittäminen tarvitsee yhtä sote-aluetta laajemman, valtakunnallisen yhteistyön ja alueellisen yhdenvertaisuuden mahdollistavan
perustan. Tutkimuksen, koulutuksen ja kehittämisen yhteys edellyttää yliopisto- ja ammattikorkeakouluyhteyksiä turvaavaa ja välittävää rakennetta kehittämistyöhön. Kehittämisyksiköt ovat investointi tutkimukseen ja kehittämiseen, ne ovat keskeinen strateginen tekijä itsehallintoalueiden johtamiselle sekä valtakunnallisesti asetettujen tavoitteiden saavuttamiseen. Ehdotus lainsäädännön kehittämispoluksi: Sosiaalialan osaamiskeskusten lakisääteisen toiminnan jatkuvuus varmistetaan sosiaali- ja terveydenhuollon uudistuksen yhteydessä siten, että sosiaalihuollon tutkimuksesta, koulutuksesta ja kehittämisestä säädetään sosiaali- ja terveydenhuollon järjestämislaissa. Sosiaalialan osaamiskeskusten tehtävät, toiminta ja rahoitus integroidaan itsehallintoalueille, joilla on alueelliset tutkimus- ja kehittämisyksiköt kullakin sote-alueella (15). Itsehallintoalueet sopivat yhteistyössä yliopistojen, korkeakoulujen ja muiden tutkimus- ja kehittämisorganisaatioiden kanssa tarvittaessa tehtäviltään eriytyneitä tai yhtä sote-aluetta laajempaa aluepohjaa vaativien tehtävien järjestämisestä. Mikäli uudistuksessa syntyy tehtäviltään eriytyneitä tai laajempia itsehallintoalueita vaativien erityispalvelujen, koulutuksen, tutkimuksen ja kehittämisen turvaamiseksi sosiaalija terveydenhuoltoon (esim. yliopistosairaalat), varmistetaan sosiaalihuollon erityisyksiköiden, tutkimuksen, koulutuksen ja kehittämisen rakenne järjestämislaissa tasapainoisesti. Tällöin itsehallintoalueet voisivat sopia erityistehtävien tai laajempaa aluetta vaativien tehtävien järjestämisestä niiden itsehallintoalueiden kanssa, joilla sijaitsee esimerkiksi yliopistollista lääketieteen ja sosiaalityön koulutusta. Sosiaalihuollon alueelliset rakenteet, toimintamahdollisuudet ja rahoitusperiaatteet on tarkoituksenmukaista toteuttaa terveydenhuollon kanssa yhtenevästi sekä alueellisesti tasavertaisesti. Näissä rakenteissa tulee edelleen turvata molempien kotimaisten kielten sekä saamelaisten palvelujen toimintaedellytykset ja palvelujen kehittäminen Näin varmistetaan sosiaali- ja terveydenhuollon tutkimuksen, koulutuksen ja kehittämisen riittävä ja tasapainoinen osaaminen koko maassa. 2. Sosiaali- ja terveydenhuollon rakenneuudistus ja integraatio Sipilän hallituksen linjausten mukaan sosiaali- ja terveydenhuollon integraatio toteutetaan siten, että vastuu sosiaali- ja terveydenhuollon kokonaisuudesta siirretään itsehallintoalueille. Itsehallintoalueista tulee suuria toimintaorganisaatioita, joiden toiminnassa tutkimukseen perustuvien käytäntöjen ja menetelmien kehittäminen nousee yhä keskeisemmäksi. Tutkimusta, koulutusta, kehittämistä ja palvelutoimintaa integroivassa yhteistyössä tarvitaan yliopistollista ja korkeakoulujen tietopohjaa turvaava ja välittävä rakenne, ja sen riittävä resursointi. Tarkoituksena on, että kuntien ja kuntayhtymien sosiaali- ja terveydenhuollon henkilöstö siirtyisi itsehallintoalueille liikkeen luovutuksella. Tämä linjaus koskee myös kuntien ja kuntayhtymien sosiaali- ja terveydenhuollon kehittämishenkilöstöä. Sosiaalialan osaamiskeskusten henkilöstön kohdalla liikkeen luovutuksen periaate toteutuisi vain joidenkin (kuntaperusteisesti organisoitujen) osaamiskeskusten osalta. Samaan aikaan sairaanhoitopiireihin organisoidut perusterveydenhuollon kehittämisyksiköt siirtyisivät sellaisenaan itsehallintoalueille. Sosiaalialan osaamis-
keskusten erilainen lainsäädännöllinen organisointitapa muodostaa näin riskin siihen, että sosiaalihuollon kehittämisen edellytykset ja resursointi jäävät alusta alkaen heikkoon asemaan itsehallintoalueilla. Ottaen huomioon, että sosiaalipalvelut muodostavat lähes puolet sosiaali- ja terveydenhuollon kokonaisuudesta, on sosiaalihuollon kehittämisosaaminen ja -resurssit turvattava tasavertaisesti uudistuksessa. Ehdotus kehittämispoluksi sosiaali- ja terveydenhuollon tasapainoisesta kehittämisestä itsehallintoalueille siirryttäessä. Itsehallintoalueita perustettaessa sosiaalialan osaamiskeskusten henkilöstöön sovelletaan liikkeen luovutuksen periaatteita. Osaamiskeskusten kehittämistoiminta siirtyy osaksi itsehallintoalueiden tutkimuksen ja kehittämisen alueyksiköiden rakennetta ja resurssia. Siten kehittäminen integroituu alueiden johtamiseen ja kehittämistoimintaan. Sosiaalialan osaamiskeskusten nykyinen rahoitus siirretään ja jaetaan itsehallintoalueille niillä sijaitsevien alueellisten tutkimus- ja kehittämisyksiköiden toiminnan turvaamiseksi ja alueiden oman rahoitusvastuun tueksi. Sosiaalialan osaamiskeskusten hankkeet henkilöstöineen siirtyvät osaksi itsehallintoalueiden tutkimuksen ja kehittämisen resurssia. Mikäli uudistuksessa syntyy tehtäviltään eriytyneitä tai laajempia itsehallintoalueita vaativien erityispalvelujen, koulutuksen, tutkimuksen ja kehittämisen tehtävien turvaamiseksi sosiaali- ja terveydenhuollossa esimerkiksi viidellä itsehallintoalueella, varmistetaan sosiaalihuollon erityisyksiköiden, tutkimuksen, koulutuksen ja kehittämisen rakenne ja resurssit järjestämislaissa tasapainoisesti. Liikkeen luovutuksen periaatteen mukaisesti liikkeen vastaanottavien itsehallintoalueiden vastuulle jää toimintaan ja henkilöstöön liittyvät uudelleenjärjestelyt liikkeen luovutuksen jälkeen. 3. Kehittämisen sisällölliset kysymykset Sosiaali- ja terveydenhuollon rakenneuudistukselle on asetettu mittavat tuottavuusodotukset. Uudistuksella tavoitellaan noin kolmen miljardin euron kustannussäästöjä. Tämä merkitsee valtakunnallisesti noin 15% kustannusten alenemaa sosiaali- ja terveydenhuollon kokonaisuudessa. Itsehallintoalueiden sosiaali- ja terveydenhuollon perus- ja erityispalvelujen johtamisessa ja kehittämisessä painottuvat väistämättä palvelujärjestelmän tuloksellisuuden ja vaikuttavuuden kysymykset. Kehittäminen on välttämätöntä johtamisen tukena, jotta tuottavuus paranee. Sosiaali- ja terveydenhuollon palveluprosesseilta edellytetään kehittämistä kokonaisuutena, palvelutarpeen arvioinnin työkalut ja vaikuttavat työmenetelmät vaativat kehittämistä, tiedolla johtaminen edellyttää tietojärjestelmien ja tiedontuotannon hyödyntämistä ja kehittämistä. Laadukas johtamista tukeva kehittämisyksikkö mahdollistaa itsehallintoalueiden innovatiiviset muutokset ja kokeilut. Näin tuloksellisuutta parantavat toimet saadaan käytäntöön.
Uudistuneen lainsäädännön vaatimusten vieminen käytäntöön edellyttää työn sisällöllistä kehittämistä ja ammattirakenteen sekä työnjakojen kehittämistä. Tarvitaan ammattitoiminnan ja osaamisen uudelleen arviointia sekä kansalaisten osallisuuden hyödyntämistä palvelujen kehittämisessä. Investoimalla sosiaalisen hyvinvoinnin, terveyden edistämisen ja varhaisen tuen kehittämistyöhön voidaan säästää pitkäjänteisesti resursseja. Sosiaali- ja terveydenhuollon integraatio antaa mahdollisuuksia erilaisten palvelujen yhteiseen prosessien sekä sähköisten palvelujen kehittämiseen. Palvelujen sisällön uudistamisen lisäksi tulevaisuus edellyttää mittavia palveluideoiden, -prosessien ja rakenteiden uudistuksia. Monet kehittämisen sisällölliset haasteet edellyttävät kehittämisen kytkemistä tiiviisti palvelujen järjestämisen ja toteuttamisen organisaatioon, sosiaali- ja terveydenhuollon johtamisen rakenteeseen ja ammattilaisten työhön. Ehdotus kehittämispoluksi sosiaalialan osaamiskeskuksille: Osaamiskeskusten sosiaalihuollon substanssiin, menetelmiin sekä kehittämiseen kytkeytyvä osaaminen on liitettävä kiinteäksi osaksi itsehallintoalueiden palvelujen johtamista ja toteuttamista. Yhtä itsehallintoaluetta laajempi ja valtakunnallista yhteistyötä edellyttävä tutkimuspohjainen kehittäminen ja osaaminen tarvitsevat tuekseen yliopistollista ja korkeakouluyhteistyötä turvaavaa, integroivaa ja välittävää rakennetta. Tuottavuustavoitteet edellyttävät rohkeaa kokeilukulttuuria, investointiajattelua ja innovaatioiden nopeaa jalkauttamista palvelujen järjestämisen ja tuottamisen rajapinnassa, toisin sanoen sosiaalihuollon toimintojen aktiivista ja notkeaa kehittämistä. Investoimalla ja resursoimalla kestävästi alueelliset kehittämisen rakenteet, voidaan saada aikaan tavoitteellisia ja pysyviä muutoksia sosiaalihuollon palveluissa ja prosesseissa. Kehittämisen sisällöllisiä painopisteitä asetettaessa tulisi jo suunnitteluvaiheessa ottaa huomioon, miten sosiaali- ja terveydenhuollon itsehallintoalueiden ja laajempien vastuiden aluepohjan tutkimus- ja kehittämistoiminta vahvistaa kuntien hyvinvointia tukevien palveluiden ja ehkäisevän työn kehittämistehtävien toteuttamista. 4. Tutkimuksen, koulutuksen ja kehittämisen kokonaisuus Sosiaalihuollon tutkimuksen, koulutuksen ja kehittämisen turvaaminen tulevaisuuden muuttuvassa palvelujärjestelmässä on tarkoituksenmukaista toteuttaa kokonaisuutena. Tulevassa toimintaympäristön muutoksessa edellytyksenä on palvelujärjestelmän ja rakenteen uudistamisen ohella sosiaalihuollon erikoisosaamisen turvaaminen ja tutkittujen työmenetelmien kehittäminen. Lisäksi tarvitaan näyttöön perustuvia ratkaisuja vaikeisiin lastensuojelun, mielenterveys- ja päihde- ym. ongelmien kierteisiin. Muuttuvassa toimintaympäristössä tarvitaan tutkimustietoa tukemaan muutos- ja tietojohtamista. Tämä haastaa alan henkilöstön tulevaisuuden osaamisen ennakointiin ja varmistamiseen. Sosiaalihuollon perus- ja erikoisosaamisen sekä tietoperustan vahvistaminen on keskeinen tulevaisuuden haaste. Sosiaalihuollon kehittäminen tarvitsee tuekseen yliopistolliseen ja laajemman alueen tutkimus- ja kehittämisosaamiseen perustuvan rakenteen, joka varmistaa
koko maan kattavasti palvelujen mahdollisimman yhdenvertaisen, tutkimukseen perustuvan kehittämisen. Käytännön palvelutoiminnan, kehittämisen, koulutuksen ja tutkimuksen saumaton yhteistyö tulee nähdä kokonaisuutena, jossa osaamiskeskusten itsehallintoalueisiin integroituvien kehittämisrakenteiden yhteydessä varmistetaan yhteydet yliopistolliseen sosiaalityöhön ja sosiaalialan korkeakoulutuksen ja tutkimuksen työelämärakenteisiin ja rahoitukseen valtakunnallisesti yhdenmukaisella tavalla terveydenhuollon tavoin. (Vrt. terveydenhuollossa yliopistollisten sairaaloiden mahdollistama yliopisto-opetuksen, tutkimuksen, kehittämisen ja käytännön palvelutoiminnan yhteys sekä tutkimuksen ja lääketieteellisen yliopistokoulutuksen valtionrahoitus.) Ehdotus osaamiskeskusten sekä sosiaalialan korkeakoulutuksen ja tutkimuksen työelämärakenteiden kokonaistarkasteluun: Itsehallintoalueiden muodostamisen yhteydessä varmistetaan yhteydet itsehallintoalueiden sosiaalihuollon kehittämisen, tutkimuksen ja opetuksen rakenteiden kesken osaksi alueellisia sosiaali- ja terveydenhuollon rakenteita. Edellytyksenä on myös sosiaalihuollon koulutuksen ja tutkimuksen valtionrahoitus yhdenvertaisesti terveydenhuollon kanssa samalla tavalla. Tavoite on turvata sosiaalihuollon substanssin kehittämisen, koulutukseen perustuvan osaamisen sekä tutkimuksen tuottaman tietoperustan saumaton yhteistyö. Se on perusedellytys tehokkaan, laadukkaan ja vaikuttavan integroidun sosiaalihuollon palvelujärjestelmän kehittämiselle. 5. Osaamiskeskusten siltarahoitus ja polku itsehallintoalueille 2016-2019 ja rahoituksen kokonaiskuva 2019 eteenpäin Sosiaali- ja terveydenhuollon tehostamisvaatimus huomioidaan investoimalla kehittämistoimintaan. Kehittämisen rakennetta on vahvistettava, kehittämisen on kiinnityttävä tiiviimmin tuloksellisuuteen ja kehittämiseltä on odotettava merkittävää lisäarvoa sosiaali- ja terveyspalveluiden kokonaistaloudellisuuden ja -vaikuttavuuden parantamisessa sekä sote-uudistuksen tavoitteiden saavuttamisessa. Tutkimus ja kehittäminen ovat organisaatiolle tuottava investointi. Sen tuloksena syntyy tehokas, laadukas ja vaikuttava toiminta. Osaamiskeskusten valtionavustusta on alennettu vuodesta 2012 noin 30 %. Osaamiskeskusneuvottelukunta esittää, että osaamiskeskusten rahoitus varmistetaan siltarahoituksena vähintään budjettiesityksen (3M ) tasolle vuosiksi 2016-2018, jotta itsehallintoalueille siirtyvä sosiaalihuollon kehittämisosaaminen turvataan. Mikäli toiminta jouduttaisiin rahoituksen vähentämisen vuoksi saneeraamaan ennen itsehallintoalueelle siirtymistä, on riskinä itsehallintoalueiden kehittämisosaamisen kapeutuminen ja tästä johtuvat tehottomat ratkaisut. Helsingissä 17.12.2015 Pirjo Sarvimäki Sosiaalialan osaamiskeskusneuvottelukunnan puheenjohtaja