RIIHIMÄEN KAUPUNGIN YMPÄRISTÖN TILA 1 2012 RIIHIMÄEN KAUPUNKI YMPÄRISTÖLAUTAKUNTA 2013
2 Riihimäen kaupunki 2013 Riihimäen kaupunki PL 125 11101 Riihimäki www.riihimaki.fi Lisätietoja: Tilaukset: Kannen kuvat: Raportin kuvat: Taitto: Elina Mäenpää, ympäristöjohtaja p. 019 758 4160, 040 330 4160 elina.maenpaa@riihimaki.fi monistamo@riihimaki.fi Riihimäen kaupungin kuva-arkisto Nuoriso kuva: Pauli Palola Liikenne: Gary Wornell Luontokuvat: Antti Hovi Riihimäen kaupunki ellei toisin mainita Jaana Hodju ISBN sidottu 978-952-5571-56-1 ISBN pdf 978-952-5571-57-8 ISBN e-julkaisu 978-952-5571-58-5 Painopaikka: Riihimäen kaupungin monistamo 2013
3 RIIHIMÄEN YMPÄRISTÖN TILA 2012 Esipuhe Kaupungin yleinen kehitys... 5 Asutuksen kehittyminen... 5 Riihimäki pähkinänkuoressa... 6 Väestö ja asuminen... 7 Työpaikat ja elinkeinorakenne... 8 Maankäyttö ja kaupunkirakenne... 9 Maankäytön suunnittelu ja kaavoitus... 9 Viheralueet ja puistot... 10 Luonto ja luonnonsuojelu... 12 Metsät ja suot... 12 Rauhoitetut luonnonsuojelualueet... 13 Kaavojen suojelualuevaraukset... 13 Suojellut luontotyypit... 14 Luonnonmuistomerkit... 15 Muut luonnoltaan arvokkaat alueet... 16 Luontopolut... 17 Riihimäen linnusto... 17 Uhanalaiset eläimet... 19 Ilmanlaatu, energia ja ilmasto... 20 Riihimäen typen oksidi- ja rikkidioksidipäästöt... 20 Riihimäen ilmanlaadun seuranta... 21 Riihimäen ilmanlaatuselvitys 2011... 21 Kanta-Hämeen bioindikaattoritutkimus 2001 2002... 23 Tieliikenteen päästöt... 25 Energiantuotanto ja -kulutus... 26 Kasvihuonekaasupäästöt ja ilmastonmuutos... 27 Melu ja melun torjunta... 29 Riihimäen meluselvitys 2008... 29 Tieliikennemelu... 30 Junaliikennemelu... 30 Meluntorjunta... 31 Hiljaiset alueet... 32 Vesistöt, vesiensuojelu ja jätevedet... 33 Valuma-alueet... 33 Järvien ja lampien vesien laatu... 34 Riihimäen jätevedenpuhdistamo... 37 Teollisuuden jätevedet... 38 Viemäriverkosto... 38 Vantaanjoen riskit ja vedenlaatu... 39 Hulevedet... 40 Merkittävä tulvariskialue... 40 Luonnonvarat ja niiden käyttö... 41 Riihimäen juomavesi... 41 Pohjaveden suojelu ja riskien hallinta... 42 Riihimäen lähdekartoitus... 43 Maaperä ja maa-ainesten otto... 44 Pilaantuneet maat ja niiden puhdistus... 45 Kulutus ja jätteet... 46 Riihimäkeläisen ekologinen jalanjälki... 46 Jätehuollon yhteistyö... 48 Järjestetty jätteenkeräys... 49 Hyötyjätteiden keräys... 50 Yhteenveto... 52 Lähteet... 56
4 ESIPUHE Maan, veden ja ilman laatua muuttavat monet eri toiminnot, kuten liikenne, teollisuus ja rakentaminen. Lisäksi ympäristön tilaa uhkaavat erilaiset onnettomuustilanteet teollisuudessa tai kemikaalikuljetuksissa. Muutokset ympäristön tilassa ovat ajallisesti hitaita ja siksi vaikeita havaita. Usein myös ympäristön tilaa koskeva tieto on hajallaan ja vaikeasti saatavissa. Tähän järjestyksessä kolmanteen Riihimäen ympäristön tilasta kertovaan raporttiin on koottu mahdollisimman ajantasaista tietoa Riihimäen ympäristön tilasta sekä ympäristöä kuormittavista tekijöistä. Tarkoituksena on antaa lukijalle yleiskuva Riihimäen vesistöjen ja luonnon monimuotoisuuden tilasta sekä ilmanlaadusta ja melutilanteesta. Kokonaistilannetta on kuvattu ekologisella jalanjäljellä. Riihimäen ympäristönsuojelulautakunta julkaisi ensimmäisen katsauksen Riihimäen ympäristön tilaan vuonna 1991 ja toisen vuonna 2001. Ympäristön tilan tutkimuksista on myös kerrottu vuosittain julkaistussa Riihimäen kaupungin ympäristöraportissa. Riihimäen ympäristön tila -raportti ilmestyy jatkossakin noin kymmenen vuoden välein. Ympäristön tilan seurantaa on Riihimäellä kehitetty yhdennetyn seurannan suuntaan, eli tietyllä koealalla seurataan ympäristön tilan, eli ilmanlaadun, vesistöjen ja pohjaveden sekä maaperän laadun ja luonnon monimuotoisuuden muutoksia. Riihimäelle on valmistunut seurantaohjelmat ilmanlaadulle, pohja- ja pintavesille sekä luonnon monimuotoisuudelle. Seurantaa tehdään ohjelmien mukaisesti ja myönnettyjen määrärahojen puitteissa. Katsauksen tiedot on kerätty ja raportti työstetty ympäristönsuojeluyksikössä. Käsikirjoituksen on laatinut ympäristöasiantuntija Markku Kyöstilä. Lisäksi tietoja ovat antaneet kaupunkiorganisaation useat henkilöt, josta heille kaikille suuri kiitos. Riihimäellä 4.12.2013 Elina Mäenpää ympäristöjohtaja
5 KAUPUNGIN YLEINEN KEHITYS Riihimäki on kasvava ja kehittyvä kaupunki Helsinki Tampere-moottoritien ja pääradan varressa vajaan tunnin matkan päässä Helsingistä. Asukkaita Riihimäellä on yli 29 200. Tiiviin kaupunkirakenteen vuoksi välimatkat kaupungin sisällä ovat lyhyet, joten julkiset ja kaupalliset palvelut ovat helposti kaikkien ulottuvilla. Luonnonläheisenä pikkukaupunkina Riihimäki on houkutteleva asuinpaikkavaihtoehto pääkaupunkiseudun suurille kaupungeille. Monipuoliset palvelut merkitsevät asumisen, elämisen ja harrastamisen mahdollisuuksia omassa kotikaupungissa. Asutuksen kehittyminen Kaupungin nykyisellä alueella on ollut asutusta todennäköisesti jo historiallisen ajan alussa 1300-luvulla. Riihimäen taajama muodostui kuitenkin vasta radan rakentamisen myötä. Rautatien rakentamisen alettua paikalle perustettiin työasema ja majoitettiin radanrakentajia. Asema sai nimekseen Riihimäki. Asukkaita oli vuoden 1859 lopussa noin 1 200. Rautatien kansakoulu perustettiin vuonna 1863 Aleksanteri II:n toimesta. Helsinki Hämeenlinna-radan avautuessa vuonna 1862, ja 1870 valmistuneen Riihimäki Pietari-rautatien myötä, vuonna 1868 rakennetusta Riihimäen rautatieasemasta tuli Suomen ensimmäinen risteysasema. Vähitellen aseman ympärille keskittyi lisää asutusta. Sotilasstrategisesti tärkeälle rautatiepaikkakunnalle, riittävän matkan päähän Suomenlahden rannikosta, rakennettiin 1910 1916 venäläinen ratsuväkivaruskunta, missä nykyään toimii Viestirykmentti, Suomen viestijoukkojen keskuspaikka. Vuonna 1909 muodostettiin itsenäinen Riihimäen kirkkoherrankunta, johon kuuluivat asema-alue, Arolammin, Herajoen ja Karan kylät Hausjärveltä, Hiivolan kylä ja osa Kernaalaa Lopelta. Ensimmäinen asemakaava valmistui tammikuussa 1916. Asemakylästä muodostettiin 1919 ns. taajaväkinen yhdyskunta. Tammikuussa 1922 Riihimäestä tuli Kauppala, ja vuoden 1960 alussa kaupunki. Teollinen tuotanto Riihimäellä alkoi vuonna 1881 aseman luo perustetussa rautateiden lennätinkonepajassa ja vuonna 1889 Patastenmäen syrjässä käynnistyneessä turvepehkutehtaassa. Teollistuminen jatkui vuonna 1904 sahan, sen yhteyteen vuonna 1910 perustetun voimalaitoksen ja samaan aikaan alkaneen lasituotannon myötä. Teollisuus monipuolistui edelleen 1921, kun Suomen Ampumatarvetehdas aloitti. Suomen ampumatarvetehdas muuttui vuonna 1927 Suojeluskuntain Ase- ja konepaja Osakeyhtiöksi (Sako Oy). Nykyään Lasimuseon ja Lasitehtaan alue, asemanseutu ja varuskunta ovat Riihimäellä valtakunnallisesti merkittäviä rakennettuja kulttuuriympäristöjä.
6 Silmäkeneva muinaisaikoina Silmäkenevan laaja suo- ja peltoalue lähiympäristöineen muodostavat Etelä-Suomen oloissa ainutlaatuisen kivikautisen muinaisjäännöskokonaisuuden. Silmäkenevan suo oli kivikaudella yli 10 000 vuotta sitten järvi, joka ulottui Arolammilta nykyisen Räätykänmäen, Hirsimäen, Jokikylän ja Patastenmäen eteläpuolelle. Silmäkenevan entisiltä rannoilta ja saarista on löydetty useita kivikautisia asuinpaikkoja, jotka sijaitsivat 93 88 metrin korkeustasoilla merenpinnasta. Silmäkenevan muinaisjärven paikalle syntynyt suo muodostui pääosin vesistön umpeenkasvun seurauksena. Järven lopullinen umpeenkasvu ja soistuminen tapahtuivat rautakauden (500 ekr. 300 jkr.) kuluessa. Silmäkenevan jäljellä oleva suo on osin ojitettua puustoista suota, osin umpeenkasvanutta entistä laidunmaata. Vetisestä Silmäkenevasta on nykyään ojituksen tuloksena kehittynyt kasvillisuudeltaan kangasmaata muistuttava metsän kasvupaikka. Reunaosistaan aluetta on raivattu pelloksi. Suon halki virtaa Vantaanjoki, johon alueen keskiosassa laskee Herajoen sivuhaara. Maanviljely on alkanut lähialueella viimeistään 1400-luvulla. Vantaanjoen latvajärvet ovat tarjonneet elintärkeitä riistamaita ja pyyntivesiä. Vaikka kivikautisia löytöjä on tehty koko Vantaanjoen vesistöalueen varrelta, voidaan Silmäkenevan muinaisjärveä pitää latvavesistön tärkeimpänä asuinympäristönä. Riihimäki pähkinänkuoressa Riihimäen väkiluku vuoden 2012 lopussa oli 29 215. Riihimäen pinta-ala on 126 km 2, josta vesipinta-alaa on 5 km 2 asemakaavoitettu pinta-ala 2444 ha rantakaavoitettu 232 ha rakennettuja viheralueita (puistot ja katuvihreys) 111 ha muita viheralueita (puistometsät, maisemapellot ja niityt) 500 ha luonnonsuojelualueita 162 ha peltoa 2500 ha metsämaata noin 6500 ha (kaupungin omistamaa) 845 ha Museoviraston muinaisjäännösrekisterin mukaan Riihimäeltä on löydetty yhteensä 36 muinaisjäännöstä, 25 kivikautista ja yksi historiallinen asuinpaikka, neljä kivikautista esineiden löytöpaikkaa, kaksi historiallista työ- ja valmistuspaikkaa, historiallinen hautapaikka, historiallinen ja ajoittamaton kivirakenne sekä ajoittamaton kultti- ja tarinapaikka.
7 Väestö ja asuminen Riihimäen väkiluku on kasvanut viimeisen vuosikymmenen aikana keskimäärin lähes 300 hengellä vuodessa. Vilkkainta kasvu on ollut vuosina 2006 2008, keskimäärin 500 henkeä vuodessa. Asukkaista yli 95 % asuu kolmen kilometrin säteellä rautatieasemasta. Kaupungin oman väestöennusteen mukaan väkimäärän odotetaan kasvavan yhden prosentin vauhdilla vuoteen 2030 asti. asukasta 30000 28000 26000 24000 22000 Väestömäärä ja asukastiheys as/maa-km 2 260 240 220 200 180 % 45 40 35 30 25 20 15 10 5 0 1 henk. 2 henk. 3 henk. 4 henk. 5 henk. yli 6 henk. Lähde: Tilastokeskus Asuntokuntien koko 1985 1990 1995 2000 2005 2010 2011 Vuonna 2011 Riihimäellä oli 14 010 asuntokuntaa, asunnossa asui keskimäärin 2,1 henkilöä. Asuntokuntien koko Riihimäellä on pienentynyt jatkuvasti. Yhden hengen asuntokuntia on 43 % asuntokunnista. Yhden ja kahden hengen asuntokuntien osuus on kasvanut 75 %:iin. 20000 18000 1960 1965 1970 1975 1980 1985 1990 1995 2000 2005 2010 Lähde: Tilastokeskus Asukasta Väestötiheys asukasta/maa-km2 2 Vuoden 2012 lopussa Riihimäellä oli 29 215 asukasta. Myös väestötiheys on kasvanut tasaisesti, ollen vuoden 2012 lopussa 241 asukasta maaneliökinometrillä. 160 140 asuntoa 8000 6000 4000 2000 0 1985 1988 1991 1994 1997 2000 2003 2006 2009 Lähde: Tilastokeskus Asumismuodot Kerrostalo Erillinen pientalo Rivi- tai ketjutalo Muu tai tuntematon Kuva: Noora Myllymäki Riihimäen rakennuskanta on suhteellisen nuorta. Puolet rakennusten kerrosalasta on rakennettu vuoden 1980 jälkeen. Kerrostaloissa asuu yli puolet (53 %) asuntokunnista. Rivitaloasumisen suosio kasvaa, sen osuus on nyt jo runsas 10 %. Pientaloasumisen osuus on pienentynyt vain puoli prosenttiyksikköä 25 -vuodessa.
8 Asukastiheys Riihimäen asukastiheys on 241 henkilöä maaneliökilometrillä. Kanta-Hämeen keskiarvo on 33,6 ja koko maan 17,7 henkilöä maaneliökilometrillä. Riihimäen asukastiheys on siten yli 13 kertaa suurempi kuin Suomessa keskimäärin. Kaupungin eri alueiden välillä asukastiheydessä on kuitenkin suuria eroja. Työpaikat ja elinkeinorakenne Elinkeinorakenne Riihimäellä on palvelupainotteinen. Palveluelinkeinoista, hallintopalvelut mukaan lukien, elantonsa saa 75 % asukkaista, jalostuksesta 23 % ja alkutuotannosta vajaa 1 %. Suurin työnantaja on Riihimäen kaupunki, jonka henkilökunnan määrä vuonna 2012 oli 1 540. Muita suurimpia työllistäjiä ovat VR-yhtiöt, Valio Oy, Riihimäen seudun terveyskeskuksen kuntayhtymä, Wurth Oy, Puolustusvoimat/Riihimäen varuskunta, K-HKS Riihimäen yksikkö, Ekokem konserni ja Osuuskauppa Hämeenmaa. Riihimäellä on vähän suurteollisuutta; Ympäristön kannalta merkittävimmät ovat Versowood Oy:n sahateollisuus, Ekokem Oy:n ja Ekokem Palvelu Oy:n jätteiden käsittelylaitokset, Sako Oy:n asetehdas, Kumera Oy:n voimansiirtolaitetehdas, Valio Oy:n Herajoen meijeri, BASF Oy:n maali- ja pinnoitetehdas sekä Aga Oy:n kaasujen tuotantolaitos. Kaupungin alueella on neljä teollisuusaluetta: Mattilan, Peltokylän-Parooninmäen, Herajoen sekä Kaunolan teollisuusalueet. Pienteollisuutta on myös Peltosaaressa ja Juppalassa. 15 000 Työlliset, työpaikat ja työpaikkaomavaraisuus % 100 14 000 80 13 000 60 12 000 40 11 000 20 Tiheimmin asutulla keskustan alueella asuu 2 844 asukasta neliökilometrillä, kun esimerkiksi koko Helsingissä asukastiheys on 2 753. Väljästi asutuilla läntisillä ja Arolampi Silmäkenevan alueilla asuu vain 11 asukasta neliökilometrillä. Tiheää asutus on myös muilla keskusta-alueilla, joissa asukastiheys vaihtelee välillä 639 1 033 asukasta neliökilometrillä. 10 000 0 2000 2001 2002 2003 2004 2005 2006 2007 2008 2009 2010 Työpaikat kpl Työlliset henkilöä Työpaikkaomavaraisuus % Lähde: Tilastokeskus Vuoden 2010 lopussa Riihimäellä oli 12 902 työllistä, työpaikkaomavaraisuus oli laskenut noin 90 %:iin. Riihimäellä asuvasta työvoimasta Riihimäellä työskenteli 55 %. Kaupungista muualle töihin matkusti 45 % työvoimasta ja muualta Riihimäelle kulki noin 40 % Riihimäellä työskentelevistä.
9 MAANKÄYTTÖ JA KAUPUNKIRAKENNE Riihimäen maisemaa luonnehtivat nykyisellään kiinteä keskustaajama, suuret tielinjat pohjois-etelä- ja itä-länsisuunnassa sekä taajaman ulkopuolinen viljelymaisema ja suot. Vantaanjoen kapea uoma kulkee kaupungin halki. Keskustaajaman eteläpuolella sijaitseva Silmäkenevan suo, jonka läpi Vantaanjoki virtaa, on ojitettu ja metsitetty. Sammalistonsuo kaupungin pohjoisosassa on turvetuotantoalueena. Soista luonnontilaisimpana on säilynyt kaupungin koilliskulmassa sijaitseva Hatlamminsuo, josta suurin osa on lunastettu valtiolle perustettavaa luonnonsuojelualuetta varten. Kaupungin varsin tasaisessa korkokuvassa tärkeimmät mäkialueet ovat Hatlamminmäki, Korttionmäki ja Vahteriston-Huhtimonmäen metsäiset moreenimäet. Näistä Korttionmäki on jo otettu aktiiviseen maankäyttöön kaavoittamalla sitä asuinalueeksi. Asutus on laajentunut myös Huhtimonmäen alueelle. Laajimmat rakentamattomat mäkiset alueet ovat Riihimäen lounais- ja eteläosien metsäalueet. Maankäytön suunnittelu ja kaavoitus Seudullinen maankäytön suunnittelu ja yleiskaavatyö ovat Riihimäellä kaavoituksen lähivuosien haasteita. Kanta-Hämeen maakuntakaava on vahvistettu vuonna 2006. Kanta-Hämeen 1. vaihemaakuntakaava on hyväksytty maakuntavaltuustossa keväällä 2012 ja on vahvistettavana ympäristöministeriössä. Myös Kanta-Hämeen 2. vaihemaakuntakaavan laadinta on käynnistynyt. Kaava keskittyy pääasiassa luonnonvaroihin ja liikenejärjestelmäkysymyksiin. Maankäytön kehityskuvatyössä 2009 luotiin edellytyksiä Kanta-Hämeen kaupunkiseutujen kehittämiseen osana metropolialuetta. Työssä hahmoteltiin näkemystä Hyvinkään Riihimäen seudun maankäytön tulevaisuudesta. Aineistoa on käytetty maakuntakaavoituksessa. Riihimäen yleiskaava 2010 käsittää koko kaupungin alueen. Tämän jälkeen yleiskaavoitusta on jatkettu osa-alueittain. Osayleiskaavat ovat vahvistuneet Kapulaan (2004) ja Ekokemin alueelle (2002). Kalmun osayleiskaava on hyväksytty kaupunginvaltuustossa tammikuussa 2012, mutta siitä on valitettu. Etelä-Vahteriston ja Pohjois-Monnin kaavahanketta jatketaan arkeologisten selvitysten valmistuttua yhteistyössä Hausjärven kunnan kanssa. Kaupunginhallituksen päätöksen mukaisesti Riihimäen yleiskaavan 2035 laatiminen aloitettiin vuonna 2012. Asemakaavoitusta tehdään sekä rakennettujen alueiden muuttamiseksi ja tiivistämiseksi, että uusien alueiden luomiseksi ja toimintaedellytysten parantamiseksi kaupungin alueella. Kaupunki kaavoittaa pääsääntöisesti vain omistamaansa raakamaata. Yksityisen omistuksessa olevaa maata kaavoitetaan tai olemassa olevaa kaavaa muutetaan pääsääntöisesti vain kaavoitussopimuksin. Asemakaavoitettu pinta-ala Riihimäellä on 2 444 hehtaaria ja rantakaavoitettu 232 hehtaaria, yhteensä noin 22 % maapinta-alasta.
10 Kaavoitusohjelma sisältää seuraavat yleispiirteiset maankäyttösuunnitelmat: Keskustan kehittämishanke Asemanseudun kehittämishanke Peltosaari-hanke Kalmun osayleiskaava Etelä-Vahteriston ja Pohjois-Monnin osayleiskaava Yleiskaava. Riihimäen maankäyttöjakauma 22% 4% 8% Asuin- ja vapaa-ajan alueet Metsätalouden maat (luokittelemattomat) Liikennerakennukset, varasto- ja teollisuusalueet 2% 1% 4% 59% Yhdyskuntatekninen- ja energiahuolto sekä liikenne Kallio- ja maaperäainesten ottoalueet Maatalouden maat Vesialueet Viheralueet ja puistot Kaupungin omistamaa metsää Riihimäellä on 845 hehtaaria. Lähes kaikki kaupungin omistamat metsät ovat virkistyskäytössä. Tärkeä ulkoilualue on Riutan 20 hehtaarin alue kaupungin länsilaidalla. Maastoltaan ja puustoltaan alue on vaihtelevaa ja korkeuseroja on paljon. Suosittuja ovat myös Kokko Taipaleen maastot sekä Vahteriston luonnonsuojelu- ja virkistysalue luontopolkuineen ja ulkoilureitteineen. Myös Urheilupuisto sekä Riihimäen Varuskunnan kuntopolku ja -latu ovat kuntoilijoiden suosiossa. Riihimäen kaupungilla on alueellaan kaikkiaan 742 ha hoidettavia viheralueita, josta luonnonsuojelualueita on 121 ha, puistometsiä ja niittyjä 510 ha. Osa virkistysalueiksi merkityistä alueista on käytöltään kuitenkin luokiteltavissa suojaviheralueiksi, kuten kapeat viherkaistaleet ja katujen varret.
11 Riihimäen kaupungin omistamia virkistyskäyttöön varattuja alueita on naapurikunnissa runsaat 33 ha; Riihisalo Lopen Kaartjärvellä, kesäsiirtola Janakkalan Saloisilla ja retkeilyyn soveltuva Puhinniemi Rengon Valajärvellä. Lisäksi Riihimäen kaupunki on osallistunut Hämeen virkistysalueyhdistyksen virkistysalueiden hankintaan. Kaupunkilaisten käytössä ovat Pääjärven 20 hehtaarin virkistysalue (Renko-Loppi) sekä Hietasalon 39 hehtaarin virkistysalue Lammin Kuohijärvellä. ha 600 500 400 300 200 100 Kaupungin hoitamat viheralueet Kuva: Anja Koivunurmi-Niemelä Kesäisin 15 000 ryhmäkasvia tuo värikkyyttä ja silmäniloa kaupunkiin. Elo-syyskuussa kukkii runsaasti auringonkukkia sisääntuloteiden kukkapelloissa. 0 2001 2003 2005 2007 2009 2011 2012 Puistometsät ja niityt Luonnonsuojelu- alueet Rakennetut puistot Katuvihreys Kaupungin puistojen, liikenne- ja muiden yleisten alueiden viheralueiden ja puistometsien hoidosta vastaa katu- ja puistoyksikkö. Kaupungin tärkeimpiä puistoja ovat: Keskuspuisto, Kolmiopuisto, Rautatienpuisto, Urheilupuisto, Perhospuisto ja Tehtaankadun näyttelypuisto. Rautatienpuisto on Riihimäen vanhin puisto, ja se sijaitsee rautatieaseman ja ydinkeskustan välissä. Puiston rakentuminen alkoi 1850-luvulla. Puisto on miellyttävä ja rauhallinen keidas vanhoine puuistutuksineen ja asuintaloineen. Kuva: Anja Koivunurmi-Niemelä Perhospuisto sijaitsee Juppalan kaupunginosassa lähellä Ravirataa, Untolantiehen, Paavolantiehen sekä Petsamonkatuun rajoittuvalla puistoalueella. Puistossa voi tutustua Suomen päivä- ja yöperhosiin niittymäisessä maisemassa. Puistoon on istutettu luonnon niittykasvien lisäksi koristekasveja, joissa perhoset viihtyvät. Perhospuiston pinta-ala on noin 2,5 hehtaaria. Yleisempiä päiväperhoslajeja on tavattu noin 20 eri lajia. Näyttävimmät perhoset, mm. neito-, ohdake- ja amiraaliperho, tavataan puistossa loppukesästä, mutta alkukesästäkin puistossa riittää nähtävää. Alueella on myös perhosten elämästä kertova opastaulu.
12 LUONTO JA LUONNONSUOJELU Riihimäki kuuluu maisemallisesti Hämeen viljely- ja järvimaahan. Kaupungin länsipuoli kuuluu Tammelan ylänköseutuun ja itäpuoli Keski-Hämeen viljely- ja järviseutuun. Suhteellinen korkeusvaihtelu Riihimäellä on 30 75 metriä, alue on luonteeltaan mäkimaastoa. Riihimäen korkein kohta on Hatlamminmäellä, joka on 165 metriä merenpinnan yläpuolella. Riihimäen luontoon sisältyy monipuolisesti metsiä, soita ja vesistöjä. Kasvillisuudeltaan Riihimäki kuuluu eteläboreaalisen vyöhykkeen lounaisosaan, ns. vuokkovyöhykkeeseen. Metsät ja suot Metsistä kuusivaltaiset, lehtomaiset kankaat ovat Riihimäellä yleisimpiä. Metsätyypit vaihtelevat karuista kankaista reheviin lehtoihin. Lehmusmetsiköitä on Riihimäellä runsaasti, jopa pähkinäpensaikkoja esiintyy. Käenkaali-, oravanmarjatyypin tai sitä rehevämpien lehtojen osuus metsämaasta on Riihimäellä yli 30 %. Kallioista mm. harvinainen kivilaji, gabro, on hyvin edustettuna. Soita Riihimäellä on Etelä-Suomen oloihin jopa tavallista enemmän, lähes 10 % pinta-alasta. Suot ovat monipuolisia sekä suotyypeiltään että kooltaan. Vallitsevien suoyhdistymätyyppien vyöhyke Riihimäellä ovat kilpikeitaat. Kuitenkin pääosa soista kuuluu viettokeitaisiin ja vain iso Silmäkeneva kilpikeitaisiin. Suotyypeistä Riihimäellä esiintyy monipuolisesti rämeitä, korpia ja nevoja. Kuva: Kolisevanmaan luonnonsuojelualue/antti Hovi
13 Kuva: Vahteriston luonnonsuojelualue Kuva: Suolijärven SL-alue/Antti Hovi Rauhoitetut luonnonsuojelualueet Riihimäellä ei ole Natura-verkostoon kuuluvia alueita. Metso-ohjelman kohteena on vuonna 2011 rauhoitettu noin 6,3 hehtaarin Kolisevanmaan luonnonsuojelualue. Alue on kasvillisuustyypiltään pääosin tuoretta tai kosteaa lehtoa, jossa kasvaa eri ikäisiä havu- ja lehtipuita. Alueella esiintyy myös metsälehmusta ja pähkinäpensasta. Alueeseen sisältyy myös historiallisia muinaisjäännöksiä, naurisaumoja sisältävä avohakkuualue. Riihimäen ensimmäinen luonnonsuojelualue perustettiin kaupungin hakemuksesta Vahteristoon vuonna 2008. Vahteriston luonnonsuojelualue on kooltaan 121 hehtaaria. Alueella on pääosin tuoreita ja lehtomaisia kangasmetsiä. Lisäksi alueella on monipuolisesti pieniä suoalueita. Arvokkaimpia alueita ovat Huhtionmäen lähteikkö ja Vahteristonmäen korpinotko. Alueen harvinaisia ekosysteemejä ovat luonnontilaiset tai ennallistettavissa olevat korvet. Alueen linnuista palokärki ja pyy kuuluvat lintudirektiivin liitteen I lajeihin. Molempien lajien reviirit osuvat kattavasti suojelualueelle. Luonnon monimuotoisuuden turvaamisen kannalta alueen laajuus ja yhtenäisyys on keskeistä, vaikka alueen luonnontila ei kaikilta osin tällä hetkellä ole paras mahdollinen. Alueella sijaitsee vilkkaassa käytössä oleva ulkoilureitti ja luontopolku. Vatsian luonnonsuojelualue on perustettu vuonna 2009 Suolijärven pohjoisrannalle. Rauhoitettu luonnonsuojelualue on kooltaan 34,6 hehtaaria. Maakuntakaavan luonnonsuojelualuevarauksesta on täällä rauhoittamatta vielä 37 hehtaaria. Alue on korkeussuhteiltaan vaihtelevaa. Alueella vuorottelevat kallioiset mäet ja niiden väliset painanteet. Alavimmilla mailla metsätyyppinä on kuusivaltainen käenkaalioravanmarja-metsätyyppi, jossa kasvaa sekapuuna rauduskoivua. Alueella sijaitsee myös kolme erillistä kallionaluslehtoa, joissa kasvaa runsaasti runkomaisia lehmuksia. Näillä kohteilla kasvaa lisäksi haapaa, koivua, pihlajaa, harmaaleppää ja tuomea. Kaavojen suojelualuevaraukset Maakuntakaavassa ja Riihimäen yleiskaavassa suojeltaviksi luonnonsuojelualueiksi on merkitty Hatlamminmäki (harjujen ja maiseman suojelu) ja Hatlamminsuo (soidensuojelu) sekä Arolampi (linnuston suojelu). Alueista ei vielä ole tehty rauhoituspäätöksiä, mutta Hatlamminsuosta ja -mäestä on suurin osa jo ostettu valtiolle. Hatlamminsuo on Riihimäen arvokkain yksittäinen luontokohde. Suon luonnonsuojelullinen arvo perustuu moniin eri suotyyppeihin. Pääosa Hatlamminsuosta on säilynyt lähes luonnontilaisena. Hatlamminsuosta ja Hatlamminmäen alueesta 77 hehtaaria on nykyisin Metsähallituksen luontopalveluiden hallinnassa. Alueelle tultaneen tulevaisuudessa perustamaan luonnonsuojelualue, sillä suo on maakuntakaavassa luonnonsuojelualue. Hatlamminsuo on erinomainen lähiluonto- ja opetuskohde. Kuva: Hatlamminsuo/Antti Hovi
14 Hatlamminsuo on tyypillinen eteläsuomalainen keidassuo, jossa laiteet ja keskusta erottuvat selvästi. Suo on valtaosin mäntyvaltaista rämettä, reunoilla on kuusivaltaisia korpia. Allikoiden reunoilla ja nevalaikuilla on runsaasti Etelä-Suomessa harvinaista valkopiirtoheinää ja leväkköä. Pääosa suon pinta-alasta kuuluu niukkaravinteisiin suotyyppeihin. Suon vallitsevat kasvillisuustyypit ovat isovarpuräme ja tupasvillaräme. Suojellut luontotyypit Luonnonsuojelulaissa mainitaan yhdeksän suojeltua luontotyyppiä. Hämeestä löytyy näistä viittä: kolmea metsäistä luontotyyppiä (jalopuumetsiä, pähkinälehtoja ja tervaleppäkorpia), yhtä rantojen luontotyyppiä (hiekkarannat) ja yhtä perinneluontotyyppiä (katajakedot). Hämeen ELY-keskus on antanut päätöksen viiden kohteen rajauksesta ja suojelusta Riihimäellä. Nämä kohteet ovat Hirvijärven Suntinniemen jalopuumetsikkö, Vähäjärven eteläpuolella sijaitseva Pojansillan lehmusalue, Hirvijärven Keinusaaren lehmusalue, Korttionmäen lehmusalueet (kolme erillistä aluetta) sekä Raiskionmaan Lintunokan lehmusalue. Kohteet ovat pienialaisia: niiden yhteispinta-ala on 4,1 hehtaaria. Rajauspäätös on vielä antamatta esimerkiksi Pähkinistönmäen jalopuumetsiköstä (8,0 ha). Kuva: Arolammi/Antti Hovi Arolammi on Vantaanjoen laajentumana syntynyt rehevä ja umpeen kasvava peltojen ympäröimä kosteikko. Alue on merkittävä vesi- ja rantalinnuston pesintä- ja ruokailupaikka. Arolammin pohjassa on veden laatua parantavia lähteitä. Lähteiden kohdalla vesi pysyy sulana talvellakin kylmimpiä viikkoja lukuun ottamatta. Arolammen etelä- ja pohjoisrannalla on pajukkoluhtia. Itse lampea reunustaa rehevä saraikkorantaluhtavyöhyke, jossa kasvaa mm. viiltosaraa, vesihierakkaa, ruokohelpiä, mesiangervoa, viitakastikkaa, luhtasaraa ja kurjenmiekkaa. Vantaanjoen varressa, alueen länsiosassa on komeita haapoja ja raitoja sekä harmaaleppiä. Kuva: Vähäjärven metsä/antti Hovi
15 Luonnonmuistomerkit Puu, puuryhmä, siirtolohkare tai muu niitä vastaava luonnonmuodostuma, jota sen kauneuden, harvinaisuuden, maisemallisen merkityksen, tieteellisen arvon tai muun vastaavan syyn vuoksi on aihetta erityisesti suojella, voidaan määrätä rauhoitetuksi luonnonsuojelulain nojalla luonnonmuistomerkiksi. Riihimäellä ympäristölautakunta päättää luonnonmuistomerkkien rauhoittamisesta sekä rauhoituksen lakkauttamisesta. Riihimäen luonnonsuojelualueet ja luonnonmuistomerkit Riihimäen rauhoitetut luonnonmuistomerkit 1. Kilpikaarnainen petäjä ja kuusikko, Kernaala 2. Riihipetäjikkö (4 mäntyä), Herajoki 3. Siirtolohkare (Keinukivi), Arolampi 4. Puumainen pilarikataja, Arolampi 5. Säännöllinen ja Laajaoksainen kuusi, Vahteristo 6. Komealatvuksinen paksurunkoinen raita, Arolampi. Kuva: Vahteriston kuusi
16 Muut luonnoltaan arvokkaat alueet Riihimäen arvokkaita luontokohteita kartoitettiin viimeksi kesällä 2011 ja 2013. Samalla päivitettiin myös Luonnon monimuotoisuuden seurantahankkeessa (LU- MOS) laadittu arvokohteiden seurantaohjelma. Suurin osa alueista on inventoitu aikaisemmin vuosina 2004 2005 ja ensimmäisen kerran koko kunnan kattavasti vuonna 1991 ja Hatlamminsuo vuonna 1988. Luonnon monimuotoisuuden seurantaohjelmassa Riihimäen arvokkaat luontokohteet on luokiteltu luontotyypin (lehdot, harjut, kangasmetsät, suot, kalliot, lintuvedet, rannat, vesistöt, pienvedet, luonnon muistomerkit, muut) ja arvoluokan mukaisesti. Seurannasta vastaava viranomainen on joko Hämeen ELY-keskus/metsähallitus tai Riihimäen ympäristölautakunta. Seurantaohjelmaan kuuluvia luonnon monimuotoisuuden kannalta arvokkaita luontokohteita seurataan jatkossa alueen luonteesta riippuen 5 tai 10 vuoden välein. Riihimäen arvokkaita luontokohteita esitellään tarkemmin Riihimäen arvokkaat luontokohteet -oppaassa, johon voi tutustua osoitteessa www.riihimaki.fi/ymparisto. Oppaaseen on valittu edustava otos (22 kohdetta) Riihimäen arvokkaista luontokohteista. Arvokkaat luontokohteet 2011 Kuva: Paalijoki/Antti Hovi
17 Luontopolut Riihimäen kaupunki ylläpitää opastettuja luontopolkuja Hatlamminsuolla, Käräjäkoskella, Hirvijärvellä sekä Vahteristossa. Lisäksi Riihimäellä on Riihimäen seudun luonnonsuojeluyhdistyksen suunnittelema ja toteuttama luontopolku Peltosaaren kosteikkopuistossa. Luontopolkuja on yhteensä 4,5 km, ja niillä on yhteensä 64 alueen luonnosta ja eläimistöstä kertovaa taulua. Kuva: Hatlamminsuo/Antti Hovi Riihimäen linnusto Riihimäen linnusto tunnetaan vuosikymmenien ajalta hyvin. Havaintoaineistoa löytyy vuosisadan alusta lähtien, ja varsin hyvät tiedot ulottuvat 1960-luvulle. Aivan ajantasaista tietoa ei kuitenkaan ole koottuna. Viimeisin koko kaupunkialuetta koskeva kaupungin teettämä selvitys Riihimäen pesimälinnustosta on tehty vuosina 1992 1993. Tämän Kanta-Hämeen lintutieteellisen yhdistyksen tekemän selvityksen mukaan Riihimäellä pesi noin 130 lintulajia. Selvitys päivitetään vuosien 2013 2014 aikana. Suomen valtakunnallinen kolmas lintuatlas-kartoitus tehtiin vuosina 2006 2010. Riihimäki osuu kokonaisuudessaan kartoituksen Riihimäki Herajoki -ruutuun, jossa on mukana myös osia naapurikunnista. Riihimäen ruudusta löytyi 144 pesivää lintulajia. Varmoja pesintöjä löytyi 102, todennäköisiä 32 ja mahdollisia 10. Riihimäen ruudusta löytyi 14 Suomen uusimman lintujen uhanalaisarvioinnin lajeista sekä 11 silmällä pidettävää lajia. Uhanalaisista lintulajeista Riihimäellä pesivät mehiläishaukka, hiirihaukka, keltavästäräkki ja peltosirkku. Todennäköisesti pesivät heinätavi, punasotka, viiriäinen, mustakurkku-uikku, sinisuohaukka, selkälokki ja valkoselkätikka, sekä mahdollisesti tukkasotka, liejukana ja turkinkyyhky. Silmälläpidettävistä lajeista Riihimäen ruudulla pesivät varmasti isokoskelo, teeri, naurulokki, helmipöllö, käenpiika, punavarpunen ja sirittäjä. Todennäköisesti alueella pesivät tukkakoskelo, metso ja huuhkaja sekä mahdollisesti sääksi.
18 Vuonna 2010 julkaistiin neljäs Suomen lintujen uhanalaisuusarviointi. Uhanalaisten lintulajien määrä kasvoi 35 lajista 59 lajiin verrattuna vuoden 2000 luokitukseen. Yhtään lajia ei enää luokiteltu hävinneeksi, koska kiljukotkan, heinäkurpan ja viiriäisen katsottiin kuuluvan nykyiseen pesimälajistoon. Näistä viiriäinen pesii todennäköisesti myös Riihimäellä. Valtakunnallisen uhanalaisuustarkastelun rinnalla on toteutettu lintulajien alueellinen uhanalaisuustarkastelu metsäkasvillisuusvyöhykkeittäin. Riihimäki sijaitsee eteläboreaalisella vyöhykkeellä, jossa alueellisesti hävinneitä lajeja on kolme ja uhanalaisia lajeja 12. Näistä lajeista Riihimäellä pesii varmasti ainoastaan järripeippo, todennäköisesti metso ja mahdollisesti valkoviklo. Linnuston kannalta merkittäviä kohteita Linnuston kannalta merkittäviä kohteita Riihimäellä ovat mm. Arolampi, Suolijärvi, Vahteristo ja Sammalistonsuo. Arolammen suojeluarvo on paikallisesti huomattava. Myös maakunnallisesti Arolampi on tärkeä kohde, Arolammen kunnostuksessa 2000 -luvun alkupuolella pyrittiin turvaamaan sekä linnuston että ranta-asukkaiden tarpeet. Suolijärvi on loma-asunnoista huolimatta Kanta-Hämeen viimeisiä erämaisia alueita. Riihimäen oloissa Suolijärvi on ainutlaatuinen. Alueen linnusto on monipuolinen ja arvokas. Suolijärven pohjoisrannalla sijaitsee Vatsian luonnonsuojelualue. Vahteriston linnusto on tyypillistä Etelä-Suomen metsäalueiden linnustoa. Alue on säilynyt rauhallisena ja siitä on yhteys muihin metsäalueisiin. Vahteristossa esiintyy useita lajeja, jotka tavallisesti puuttuvat tai esiintyvät vain yksittäispareina asutuskeskusten läheisyydestä. Tällaisia lajeja ovat hömötiainen, pyy, metsäviklo ja käki. Alueella on havaittu pesimäaikana lähes 50 lintulajia. Näistä lintulajeista vain kivitasku on vaarantunut laji, silmälläpidettäviä lajeja ovat punavarpunen ja sirittäjä. Kuva: Varpushaukka Kuva: Harmaahaikara
19 Uhanalaiset eläimet Suomen 74 nisäkäslajista on 11 valtakunnallisesti uhanalaisia. Suomen uhanalaiset nisäkkäät ovat naali, saimaannorppa, ahma, susi, ilves, karhu, hilleri, liito-orava, euroopanmajava, pikkulepakko ja ripsisiippa. Runsain ja eniten julkisuudessa esillä ollut laji on liito-orava. Riihimäen liito-oravien esiintymisalueet kartoitettiin vuonna 2004. Riihimäellä liito-oravat keskittyvät kaupungin parhaisiin ja rehevimpiin metsiin kaupungin etelä- ja lounaisosissa. Verrattaessa vanhoja levinneisyystietoja nykytilanteeseen näyttää selvältä, että suurin uhka Riihimäen liito-oraville on nykyaikainen tehokas metsänhoito: nuoret talousmetsät ja hakkuuaukot eivät tarjoa liito-oravalle riittävästi kolo- ja ravintopuita. Liito-orava-kartoitus uusitaan vuonna 2013 yleiskaavan laadintaan liittyen. Riihimäen lepakkokartoitus valmistui vuonna 2007. Kartoitus kattoi koko Riihimäen kaupungin alueen. Suomessa esiintyvistä 11 lepakkolajista Riihimäeltä löytyi viisi lepakkolajia: vesisiippa, pohjanlepakko, korvayökkö, viiksi- ja isoviiksisiippa. Kartoituksessa Riihimäen lepakkoalueet arvotettiin kolmeen luokkaan: I, II ja III, joista I luokka on arvokkain. Merkittävimmät ja monilajisimmat Riihimäen lepakkoalueet sijaitsevat Vatsiassa ja Arolammilla. Kaupunkialueella aktiivisimmat lepakkopaikat ovat Vantaanjoella Peltosaaren kohdalla sekä Lasitehtaan ja hautausmaan ympäristössä. Myös Varuskunnan alue oli ajoittain erittäin aktiivinen lepakkoalue. Lepakoiden lisääntymis- tai levähdyspaikkoja löytyi niukalti. Merkittäviä ruokailualueita löytyi 26, näistä kaksi on I-luokan, viisi II-luokan ja 19 III-luokan aluetta. Riihimäen lepakkoalueet Kuva: Korvayökkö, Yrjö Siivonen
20 ILMANLAATU, ENERGIA JA ILMASTO Riihimäen ilmanlaatu on pääsääntöisesti hyvä, mutta ilmansaasteiden pitoisuudet voivat ajoittain nousta vilkkaimpien liikenneväylien varsilla. Riihimäen ilmanlaatuun vaikuttavat merkittävimmin autoliikenteen typen oksidi- ja hiukkaspäästöt sekä näiden epäpuhtauksien kaukokulkeuma. Valtaosa Riihimäen ilmanlaatua kuormittavista päästöistä muodostuu moottoritie Vt 3:n, tien 130 ja kantatie 54:n autoliikenteestä, energiantuotannosta ja teollisuudesta. Riihimäen typen oksidi- ja rikkidioksidipäästöt Rikkidioksidipäästöt olivat vuonna 2011 noin 49 tonnia, ja niistä 99 % oli peräisin pistelähteistä. Rikkidioksidipäästöt Riihimäellä ovat vähentyneet 20 vuodessa neljäsosaan. Suurimmatkin ilman rikkidioksidipitoisuudet Riihimäellä ovat niin matalia, etteivät ne aiheuta haittaa ihmisten terveydelle. Myös elolliseen luontoon kohdistuvat rikkidioksidipitoisuuksien vaikutukset näyttävät vähäisiltä. Pistelähteiden typen oksidipäästöt alenivat Riihimäen Lasin, Ilvesvillan ja tiilitehtaan lopetettua toimintansa 1980-luvun lopulla. Päästöt olivat alhaisimmillaan vuonna 1990 (150 tonnia), mutta ovat sen jälkeen tasaisesti kasvaneet. Vuonna 2011 päästöt olivat 240 tonnia. Päästöjen kasvu johtuu lämmöntuottajien päästöjen kasvusta. Riihimäen typen oksidi- ja rikkidioksidipäästöt Tonnia 700 600 500 400 300 200 100 0 1990 1992 1994 1996 1998 2000 2002 2004 2006 2008 2010 Pistelähteet NOx Pistelähtet SO2 Liikenne NOx Liikenne SO2