Arto Kurtto 12.12.2002 Päivitetty osin 20.5.2003 ja 7.5.2007 Päivitetty kattavasti 23.10.2012 Päivitetty osin 21.11.2013 Helsingin kaupungin ympäristökeskus HELSINGIN UHANALAISET, SILMÄLLÄPIDETTÄVÄT JA MUUTEN HUOMIONARVOISET PUTKILOKASVIT Valtakunnallinen, alueellinen ja kunnallinen tarkastelu Kansainvälisen luonnonsuojeluliiton (IUCN) arviointiperusteiden mukaan ja niitä soveltaen A. TARKASTELTU LAJISTO Käsitettä laji käytetään koko tässä asiakirjassa yksinkertaisuuden vuoksi kattamaan myös lajitasoa alemmat yksiköt (alalalajit ja muunnokset). Tarkasteltavaa lajistoa rajattiin etukäteen siten, että arviointiin otettiin mukaan kaikki luontaisella levinneisyysalueellaan elävät luonnonvaraiset populaatiot eli käytännössä alkuperäiskasvit ja muinaistulokkaat pois lukien ihmisen voimakkaasti muokkaamien maiden kuten peltojen ja nuorten joutomaiden lajit. Luontaisiin kasvupaikkoihin luettiin mukaan ihmisen osittain muovaamat ja ylläpitämät niin sanotut perinnebiotoopit (esim. laidunkedot) ja niitä vastaavat ympäristöt (mm. linnoituskedot). Varsinaisen arvioinnin ulkopuolelle on jätetty arviointiin soveltumattomina (luokka NA (ks. luku B)) viljelykarkulaiset ja uustulokkaat sekä muinaistulokkaista etupäässä muokatuilla mailla elävät kasvit (lähinnä viljelymaarikkaruohoja). Arvioimatta jätettiin (luokkaan NE (ks. luku B)) myös useita lajiryhmiä, jotka historiansa ja elinympäristöjensä puolesta kuuluisivat ainakin osittain mukaan. Näitä ovat apomiktiset voikukat (Taraxacum), ukonkeltanot (Hieracium), harakankeltanot (Pilosella) ja pääosa kevätleinikeistä (Ranunculus auricomus s. lato; kuitenkin lehtoleinikit ovat ryhmänä mukana) sekä itsenäisesti esiintyvät risteymät, joita aiemmissa valtakunnallisissa ja alueellisissa tarkasteluissa on ollut mukana. Rajanveto-ongelmia on esimerkiksi suhtautumisessa alkuperäiskasvien tulokaspopulaatioihin (esiintymiä laskettaessa on pyritty ottamaan huomioon vain alkuperäisesiintymät; asiasta on usein mainittu lajikohtaisissa perusteluissa liitteessä 1). Edellä todettujen rajausten mukaisesti ja toisinaan uskottavien tietojen puuttumisen vuoksi Helsinkiin rajoittuvasta tarkastelusta jätettiin pois (luokkaan NA) mm. seuraavat muualla Suomessa luonnonsuojelullisesti merkittävät lajit: Valtakunnallisesti uhanalaiset ((R) = myös rauhoitettu lukuun ottamatta viljelyperäisiä yms. esiintymiä; ks. myös muut rauhoitetut lajit edempänä) Idänkurho, Carlina biebersteinii (R) (Helsingissä satunnainen viljelykarkulainen) Kangasvuokko, Pulsatilla vernalis (R) (Helsingistä ei varmoja tietoja) Keltaohdake, Cirsium oleraceum (Helsingissä viljelykarkulainen) Ketoraunikki, Gypsophila muralis (lienee Helsingissä pelkkä viljelykarkulainen tai ainakaan mahdolliset muinaistulokaskannat eivät ole enää eroteltavissa) Ketunsara, Carex vulpina (R) (Helsingissä vakiintunut uustulokas)
2 Laukkaneilikka, Armeria maritima (R) (Helsingistä ei uskottavia tietoja alkuperäis- tai muinaistulokasesiintymistä) Lehtotakiainen, Arctium nemorosum (Helsingissä satunnaistulokas) Lehtoängelmä, Thalictrum aquilegiifolium (R) (Helsingissä vakiintunut viljelykarkulainen) Lettorikko, Saxifraga hirculus (R) (Helsingistä ei uskottavia tietoja) Liuskakurjenpolvi, Geranium dissectum (Helsingissä satunnaistulokas) Lähdesara, Carex paniculata (R) (Helsingissä satunnaistulokas ja myös istutettuna purovarsilla) Metsänemä, Epipogium aphyllum (R) (Helsingistä ei uskottavia tietoja) Pikkukilokki, Suaeda maritima (Helsingissä satunnaistulokas) Rantalitukka, Cardamine parviflora (R) (Helsingissä vakiintunut uustulokas) Ruotsinpihlaja, Sorbus intermedia (Helsingissä vakiintunut viljelykarkulainen) Sinikuusama, Lonicera caerulea (R) (Helsingissä vakiintunut viljelykarkulainen) Soikkokämmekkä, Orchis militaris (R) (Helsingissä satunnaistulokas) Suolapunka, Samolus valerandi (R) (Helsingistä ei uskottavia tietoja) Tataarikohokki, Silene tatarica (Helsingissä satunnaistulokas) Tummahorsma, Epilobium obscurum (R) (Helsingissä satunnaistulokas) Tylppöorapihlaja (tylppäliuskaorapihlaja), Crataegus monogyna (Helsingissä viljelykarkulainen) Valkopärskäjuuri, Veratrum album (R) (Helsingissä satunnainen viljelykarkulainen) Vuorijalava, Ulmus glabra (R) (lienee Helsingissä pelkkä viljelykarkulainen tai ainakaan mahdolliset alkuperäiskannat eivät ole enää eroteltavissa) Valtakunnallisesti silmälläpidettävät Helpitähkiö, Phleum phleoides (Helsingissä viljelykarkulainen) Isokrassi, Lepidium latifolium (R) (Helsingissä satunnainen viljelykarkulainen) Juurtonurmikka, Poa supina (Helsingissä viljelykarkulainen tai uustulokas) Kalliomaksaruoho, Sedum rupestre (Helsingissä viljelykarkulainen) Kelta-apila, Trifolium aureum (Helsingissä uustulokas; aiemmissakaan tiedoissa ei ole viitteitä muinaistulokkuuteen) Koirankieli, Cynoglossum officinale (Helsingissä ei vanhoja kantoja) Mäkiapila, Trifolium montanum (Helsingissä satunnaistulokas) Taponlehti, Asarum europaeum (R) (Helsingissä satunnainen viljelykarkulainen) Vienansara, Carex atherodes (Helsingissä uustulokas) Alueellisesti uhanalaiset (alueella 1b) Mäkileinikki, Ranunculus bulbosus (Helsingissä satunnaistulokas) Niittyräpelö, Briza media (Helsingissä satunnaistulokas) Pehmytkurjenpolvi, Geranium molle (Helsingissä satunnaistulokas) Pussikämmekkä, Coeloglossum viride (Helsingistä ei uskottavia tietoja) Vahasara, Carex flacca (Helsingissä satunnaistulokas) Varsankello, Campanula trachelium (Helsingissä viljelykarkulainen) Rauhoitetut (muut kuin edellä uhanalaisissa niin merkityt) Mätäsrikko, Saxifraga cespitosa (Helsingissä viljelykarkulainen) Vain ryhmässä k -ryhmässä (ks. luku C3) arvioitiin esimerkiksi seuraavat lajit: Valtakunnallisesti uhanalaiset (R = rauhoitettu) Idänmasmalo, Anthyllis vulneraria subsp. polyphylla (R; Helsingissä vakiintunut uustulokas) Keltakynsimö, Draba nemorosa (Helsingissä vakiintunut uustulokas; ilmeisesti hävinneetkin esiintymät olivat uustulokaskantoja) Vaaleajäsenruuoho, Scleranthus perennis Valtakunnallisesti silmälläpidettävät Rohtorasti, Anchusa officinalis (myös RT) (Helsingissä vakiintunut uustulokas)
3 B. KÄYTETYT LUOKAT Seuraavia valtakunnallisen tarkastelun luokkia (ks. myös Rassi, P., Hyvärinen, E., Juslén, A. & Mannerkoski, I. (toim.) 2010: Suomen lajien uhanalaisuus Punainen kirja 2010. Ympäristöministeriö & Suomen ympäristökeskus, Helsinki. 685 s.) on käytetty sellaisinaan myös Helsingin kunnallisessa tarkastelussa (siinä myös käytetyistä kulttuurikasvien k -luokista ks. luku C3). Alueellisessa tarkastelussa ovat käytössä vain luokat RE ja RT (ks. luku C2). Hävinneet, RE (Regionally Extinct) Laji on hävinnyt, kun sen viimeinen lisääntymiskykyinen yksilö on epäilyksettä kuollut tai hävinnyt tarkasteltavalta alueelta, tai aikaisemman säännöllisen vierailijan ollessa kysymyksessä sen yksilöt eivät enää vieraile alueella. Lyhenteellä RE korostetaan sitä, että laji on hävinnyt vain tarkasteltavalta alueelta, ei välttämättä laajemmilta alueilta. Laji katsotaan hävinneeksi, kun sitä ei ole havaittu riittävän pitkäksi katsotun ajan kuluessa. Riittävän pitkän ajan pituus ja etsintätehokkuuden riittävyys on arvioitu tapauskohtaisesti lajin löydettävyyden ja elintapojen tuntemuksen perusteella. Laji on sijoitettu tähän luokkaan myös silloin, kun sen tiedetään tarkasteltavalla alueella säilyneen ainoastaan viljeltynä, vankeudessa tai luontoon palautettuna populaationa tai populaatioina selvästi alkuperäisen levinneisyysalueensa tai elinympäristönsä ulkopuolella. Äärimmäisen uhanalaiset, CR (Critically Endangered) Laji on äärimmäisen uhanalainen, kun se parhaan saatavilla olevan tiedon perusteella täyttää jonkun äärimmäisen uhanalaisten luokan kriteereistä A E, ja siihen arvioidaan täten kohdistuvan luonnossa erittäin korkea häviämisriski. Erittäin uhanalaiset, EN (Endangered) Laji on erittäin uhanalainen, kun se parhaan saatavilla olevan tiedon perusteella täyttää jonkun erittäin uhanalaisten luokan kriteereistä A E, ja siihen arvioidaan täten kohdistuvan luonnossa hyvin korkea häviämisriski. Vaarantuneet, VU (Vulnerable) Laji on vaarantunut, kun se parhaan saatavilla olevan tiedon perusteella täyttää jonkun vaarantuneiden luokan kriteereistä A E, ja siihen arvioidaan täten kohdistuvan luonnossa korkea häviämisriski. Silmälläpidettävät, NT (Near Threatened) Laji arvioidaan silmälläpidettäväksi, kun se ei täytä uhanalaisten (VU CR) kriteerejä, mutta jonkun kriteerin täyttyminen on kuitenkin lähellä tai on todennäköistä, että ehdot täyttyvät lähitulevaisuudessa. Puutteellisesti tunnetut, DD (Data Deficient) Laji luokitellaan puutteellisesti tunnetuksi silloin, kun tiedot sen levinneisyydestä ja/tai populaation tilasta ovat riittämättömiä suoran tai epäsuoran arvion tekemiseen sen häviämisriskistä. Lajin luokitteleminen puutteellisesti tunnettuihin osoittaa lisätiedon tarvetta ja sisältää mahdollisuuden, että tulevat tutkimukset osoittavat lajin kuuluvan uhanalaisiin. Elinvoimaiset, LC (Least Concern)
4 Laji luokitellaan elinvoimaiseksi, kun se ei täytä uhanalaisten (VU-CR) eikä silmälläpidettävien (NT) kriteerejä. Elinvoimaisia ovat lajit, jotka eivät sijoitu edellä esitettyihin luokkiin. Elinvoimaisiin sijoitetaan hyvin tunnetut lajit, jotka ovat yleisiä tai runsaita tai joiden kanta on niin vakaa, että ne eivät ole uhanalaisia. Elinvoimaisten lajien säilyminen tarkastelualueella arvioidaan lähitulevaisuudessa turvatuksi. Arvioimatta jätetyt, NE (Not Evaluated) Laji luetaan arvioimatta jätettyjen luokkaan, kun sitä ei ole lainkaan arvioitu kriteerien suhteen. Arvioimatta jätetyiksi on luokiteltu suurempia lajiryhmiä, joiden arvioimiseen ei ole mahdollisuuksia (mm. voikukat ja keltanot). Arviointiin soveltumattomat, NA (Not Applicable) Laji luokitellaan arviointiin soveltumattomaksi, kun sitä ei voida arvioida alueellisella tasolla. Tällaisia lajeja ovat mm. ihmisen mukana tarkastelualueelle levinneet uustulokkaat ja satunnaistulokkaat sekä lajit, jotka elävät vain ihmisen rakentamissa elinympäristöissä. C. TARKASTELUT KOLMESSA ALUEELLISESSA MITTAKAAVASSA C1. Valtakunnallisesti uhanalaiset ja silmälläpidettävät lajit Tältä osin tarkastelu perustuu suoraan julkaisuun Rassi, P., Hyvärinen, E., Juslén, A. & Mannerkoski, I. (toim.) 2010: Suomen lajien uhanalaisuus Punainen kirja 2010. Ympäristöministeriö & Suomen ympäristökeskus, Helsinki. 685 s. Siihen liittyen valtakunnallisen arvioinnin kriteerit esitellään tarkasti julkaisussa Mannerkoski, I. & Ryttäri, T. 2007 (toim.): Eliölajien uhanalaisuuden arviointi Maailman luonnonsuojeluliiton (IUCN) ohjeet. Ympäristöopas, Suomen ympäristökeskus. 143 s. Varmuudella Helsingissä kasvavat yhä seuraavat valtakunnallisesti uhanalaiset (luokka sulkeissa) ja silmälläpidettävät (NT) lajit tarkasteluun hyväksyttävinä esiintyminä (R = rauhoitettu): Uhanalaiset (16 lajia) Ahokirkiruoho, Gymnadenia conopsea var. conopsea (VU) (R) Hirvenkello, Campanula cervicaria (VU) Keltahierakka, Rumex maritimus (EN) Keltamatara, Galium verum (VU) Kenttäorakko, Ononis arvensis (VU) (R) Ketokatkero, Gentianella campestris (EN) Ketonukki, Androsace septentrionalis (EN) (R) Kynäjalava, Ulmus laevis (VU) (R) Lehtonata, Festuca gigantea (EN) (R) Lietetatar, Persicaria foliosa (EN) (R) Metsälitukka, Cardamine flexuosa (EN) (R) Pikkukihokki, Drosera intermedia (VU) Rantaruttojuuri, Petasites spurius (CR) Saunionoidanlukko, Botrychium matricariifolium (EN) Sorsanputki, Sium latifolium (CR) (R) Sääskenvalkku, Malaxis monophyllos (EN) (R) Silmälläpidettävät (24 lajia) Ahokissankäpälä, Antennaria dioica Hentosara, Carex disperma Jäkki, Nardus stricta Kaislasara, Carex rhynchophysa
5 Kaljumäntykukka, Monotropa hypopitys subsp. hypophegea Kartioakankaali, Ajuga pyramidalis Kellotalvikki, Pyrola media Kesämaitiainen, Leontodon hispidus Ketoneilikka, Dianthus deltoides Ketonoidanlukko, Botrychium lunaria Korpinurmikka, Poa remota Lännenmaltsa, Atriplex glabriuscula Meriajokas, Zostera marina Merihapsikka, Ruppia maritima Musta-apila, Trifolium spadiceum Mätäshelmikkä, Melica picta Ojatädyke, Veronica beccabunga Pikkusappi (pikkurantasappi), Centaurium pulchellum Ruskokaisla, Blysmus rufus Sarjatalvikki, Chimaphila umbellata Somersara, Carex glareosa Suovalkku, Hammarbya paludosa (R) Tulisuolaheinä, Rumex thyrsiflorus Vankkasara, Carex riparia Helsingistä ovat hävinneet ainakin tarkasteluun hyväksyttävinä esiintyminä seuraavat valtakunnallisesti uhanalaiset ja silmälläpidettävät lajit (* = kasvaa yhä uustulokasesiintyminä; R = rauhoitettu): Uhanalaiset (9 lajia) Isovesirikko, Elatine alsinastrum (EN) Katkeralinnunruoho, Polygala amarella (VU) Meriotakilokki, Salsola kali (EN) (R) Nelilehtivesikuusi, Hippuris tetraphylla (EN) (R) Paunikko, Crassula aquatica (VU) *Peltorusojuuri, Lithospermum arvense (EN) Pohjannoidanlukko, Botrychium boreale (VU) Suikeanoidanlukko, Botrychium lanceolatum (VU) Suopunakämmekkä, Dactylorhiza incarnata subsp. incarnata (VU) (R) Silmälläpidettävät (8 lajia) Ahonoidanlukko, Botrychium multifidum Hetesara, Carex acutiformis *Huhtakurjenpolvi, Geranium bohemicum Idänkellukka, Geum aleppicum *Kangasajuruoho, Thymus serpyllum *Konnanlieko, Lycopodiella inundata *Ojakaali, Lythrum portula Vesihilpi, Catabrosa aquatica (R) C2. Alueellisesti uhanalaiset lajit Tältä osin tarkastelu perustuu alueellisesti uhanalaisten kasvien luetteloon, joka on julkaistu Suomen ympäristökeskuksen verkkosivuilla ja teoksessa Ryttäri, T., Kalliovirta, M. & Lampinen R. (toim.) 2012: Suomen uhanalaiset kasvit. Tammi, Helsinki. 384 s. Alueellisessa tarkastelussa ei enää käytetä lainkaan luokkaa silmälläpidettävät ja ainoa varsinainen uhanalaisluokka on RT (Regionally Threatened eli alueellisesti uhanalainen), jonka lisäksi alueelta hävinneet lajit saavat luokan RE.
6 Alueellisen uhanalaisuuden tarkastelussa Helsinki kuuluu itäisenä ääripäänä alueeseen 1b, joka kattaa tammivyöhykkeen lukuun ottamatta Ahvenanmaata. Siksi alueellisesti uhanalaisten kasvilajien lukumäärä on Helsingissä melko pieni (lukuisat muut Helsingissä harvinaiset lajit ovat Lounais-Suomessa yleisiä). On kuitenkin huomattava, että alueella 1b kasvavat valtakunnallisesti uhanalaiset lajitkin oikeastaan pitäisi sisällyttää myös alueellisesti uhanalaisiin lajeihin. Helsingissä kasvavat tarkasteluun hyväksyttävinä esiintyminä seuraavat 42 alueellisesti uhanalaista lajia, jotka eivät ole valtakunnallisesti uhanalaisia (R = rauhoitettu): Ahokissankäpälä, Antennaria dioica Harajuuri, Corallorhiza trifida Hentosara, Carex disperma Herttakaksikko, Listera cordata Hietalaukka, Allium vineale Humalanvieras, Cuscuta europaea subsp. europaea Isohierakka, Rumex hydrolapathum Jokileinikki, Ranunculus lingua Jouhiluikka, Eleocharis quinqueflora Kaislasara, Carex rhynchophysa Kaljumäntykukka, Monotropa hypopitys subsp. hypophegea Kanervisara, Carex ericetorum Kesämaitiainen, Leontodon hispidus Ketonoidanlukko, Botrychium lunaria Korpiorvokki, Viola epipsila Korpisara, Carex loliacea Kullero, Trollius europaeus Lehtomatara, Galium triflorum Lehtoneidonvaippa, Epipactis helleborine (R) Luhtakuusio, Pedicularis palustris Lännenhernesara, Carex demissa Lännenmaltsa, Atriplex glabriuscula Meriajokas, Zostera marina Merihapsikka, Ruppia maritima Merinäkinruoho, Najas marina Merivihvilä, Juncus balticus Musta-apila, Trifolium spadiceum Mutayrtti, Limosella aquatica Mätäshelmikkä, Melica picta Nurmitatar, Bistorta vivipara Ojakurjenpolvi, Geranium palustre Ojatädyke, Veronica beccabunga Pesäjuuri, Neottia nidus-avis (R) Rantatyräkki, Euphorbia palustris (R) Ruskokaisla, Blysmus rufus Somersara, Carex glareosa Suovalkku, Hammarbya paludosa Tulisuolaheinä, Rumex thyrsiflorus Tähtitalvikki, Moneses uniflora Vankkasara, Carex riparia Vesinenätti, Rorippa amphibia Välkevita, Potamogeton lucens Seuraavat alueellisesti uhanalaiset lajit (6), jotka eivät ole valtakunnallisesti uhanalaisia, ovat Helsingistä hävinneet: Ahonoidanlukko, Botrychium multifidum Kangasajuruoho, Thymus serpyllum
7 Punalatva, Eupatorium cannabinum Rantahirvenjuuri, Inula salicina Vilukko, Parnassia palustris Äimäsara, Carex dioica C3. Kunnallisesti uhanalaiset ja silmälläpidettävät lajit Tässä tarkastelussa on sovellettu valtakunnallisen tarkastelun kriteerejä (ks. Rassi, P., Hyvärinen, E., Juslén, A. & Mannerkoski, I. (toim.) 2010: Suomen lajien uhanalaisuus Punainen kirja 2010. Ympäristöministeriö & Suomen ympäristökeskus, Helsinki. 685 s.; Mannerkoski, I. & Ryttäri, T. 2007 (toim.): Eliölajien uhanalaisuuden arviointi Maailman luonnonsuojeluliiton (IUCN) ohjeet. Ympäristöopas, Suomen ympäristökeskus. 143 s.) sellaisinaan tai pinta-alojen osalta suhteuttamalla Helsingin maapinta-ala (210 neliökilometriä) koko Suomen maapinta-alaan (303 907 neliökilometriä). Esiintymisalueen pinta-alan laskennassa käytettiin niin pitkälle kuin mahdollista todellisia pinta-aloja, ei koordinaatistoruutusummia kuten valtakunnallisessa tarkastelussa. Perusteena tälle menettelylle on, että ylimmissä uhanalaisuusluokissa kunnallisten kriteerien mukaiset rajapinta-alat ovat hyvin pieniä. Kunnallisen tarkastelun perusteet kokonaisuudessaan ovat seuraavat (hakasulkeissa valtakunnallisen tarkastelun osat, joita ei ole voitu käyttää): Kriteeri A. Populaation pieneneminen A 1. Havaittu, arvioitu, päätelty tai epäilty populaation pieneneminen äärimmäisen uhanalaisilla vähintään 90 %:lla, erittäin uhanalaisilla vähintään 70 %:lla ja vaarantuneilla vähintään 50 %:lla viimeisten kymmenen vuoden tai kolmen sukupolven aikana (valitaan pitempi jakso) tilanteessa, jossa pienenemisen syyt ovat selvästi peruttavissa JA tunnettuja JA loppuneita, perustuen johonkin seuraavista vaihtoehdoista: (a) suora havainto (b) taksonille käyttökelpoinen runsausindeksi (c) esiintymisalueen tai levinneisyysalueen pieneneminen ja/tai elinympäristön laadun huonontuminen (d) todellinen tai mahdollinen hyödyntäminen (e) vieraiden taksonien, risteytymisen, tautien, saasteiden, kilpailijoiden tai loisten haitalliset vaikutukset. A 2. Havaittu, arvioitu, päätelty tai epäilty populaation pieneneminen äärimmäisen uhanalaisilla vähintään 80 %:lla, erittäin uhanalaisilla vähintään 50 %:lla ja vaarantuneilla vähintään 30 %:lla viimeisten kymmenen vuoden tai kolmen sukupolven aikana (valitaan pitempi jakso) tilanteessa, jossa pieneneminen ja sen syyt eivät ehkä ole loppuneet TAI niitä ei tunneta TAI ne eivät ehkä ole peruttavissa, perustuen yllä oleviin vaihtoehtoihin (a) (e). A 3. Äärimmäisen uhanalaisilla vähintään 80 %, erittäin uhanalaisilla vähintään 50 % ja vaarantuneilla vähintään 30 % populaation pieneneminen, jonka ennustetaan tai epäillään tapahtuvan tulevien kymmenen vuoden tai kolmen sukupolven aikana (valitaan pitempi jakso, korkeintaan 100 vuotta), perustuen yllä oleviin vaihtoehtoihin (b) (e). A 4. Havaittu, arvioitu, päätelty, ennustettu tai epäilty populaation pieneneminen äärimmäisen uhanalaisilla vähintään 80 %:lla, erittäin uhanalaisilla vähintään 50 %:lla ja vaarantuneilla vähintään 30 %:lla kymmenen vuoden tai kolmen sukupolven ajanjaksolla (valitaan pitempi; tulevaisuuteen maksimi 100 vuotta), johon sisältyy sekä mennyttä että tulevaa, ja pieneneminen ja sen syyt eivät ole loppuneet TAI niitä ei tunneta TAI ne eivät ehkä ole peruttavissa, perustuen yllä oleviin vaihtoehtoihin (a) (e). Kriteeri B. Maantieteellinen alue tarkasteltuna joko levinneisyysalueen (B1) tai esiintymisalueen (B2) tai molempien mukaan B 1. Levinneisyysalueen arvioidaan olevan äärimmäisen uhanalaisilla alle 7 ha, erittäin uhanalaisilla alle 350 ha, vaarantuneilla alle 1400 ha ja vähintään kaksi kohdista a c täyttyy: a. levinneisyys on voimakkaasti pirstoutunut tai tunnettujen esiintymien määrä on yksi (CR), 2 5 (EN) tai 6 10 (VU)
8 b. havaittu, päätelty tai ennustettu jatkuva väheneminen joissakin seuraavista: (i) levinneisyysalue (ii) esiintymisalue (iii) soveliaan elinympäristön määrä ja/tai laatu (iv) esiintymien tai osapopulaatioiden määrä (v) lisääntymiskykyisten yksilöiden määrä c. erittäin suuret vaihtelut joissakin seuraavista: (i) levinneisyysalue (ii) esiintymisalue (iii) esiintymien tai osapopulaatioiden määrä (iv) lisääntymiskykyisten yksilöiden määrä B 2. Esiintymisalueen arvioidaan olevan äärimmäisen uhanalaisilla enintään 0.7 ha, erittäin uhanalaisilla alle 35 ha, vaarantuneilla alle 140 ha ja vähintään kaksi kohdista a c täyttyy: a. esiintymisalue on voimakkaasti pirstoutunut tai tunnettujen esiintymien määrä on yksi (CR), 2 5 (EN) tai 6 10 (VU) b. havaittu, päätelty tai ennustettu jatkuva väheneminen joissakin seuraavista: (i) levinneisyysalue (ii) esiintymisalue (iii) soveliaan elinympäristön määrä ja/tai laatu (iv) esiintymien tai osapopulaatioiden määrä (v) lisääntymiskykyisten yksilöiden määrä c. erittäin suuret vaihtelut joissakin seuraavista: (i) levinneisyysalue (ii) esiintymisalue (iii) esiintymien tai osapopulaatioiden määrä (iv) lisääntymiskykyisten yksilöiden määrä Silmälläpidettävien ohjeelliset kriteerit: B1) levinneisyysalue on alle 350 ha tai esiintymisalue on alle 35 ha ja yksi edellä olevista alakohdista a c täyttyy tai 2) levinneisyysalue on alle 2800 ha tai esiintymisalue on alle 280 ha ja kaksi alakohdista a c täyttyy. [Kriteeri C. Tätä lisääntymiskykyisten yksilöiden määrään perustuvaa kriteeriä ei ole Helsingin sisäisessä tarkastelussa käytetty, koska Helsingin yksilömäärien suhteuttaminen valtakunnallisessa tarkastelussa käytettyihin on ylen ongelmallista.] Kriteeri D. Hyvin pieni tai rajoittunut populaatio [Lisääntymiskykyisten yksilöiden määrään perustuvaa alakohtaa ei ole Helsingin sisäisessä tarkastelussa käytetty, koska Helsingin yksilömäärien suhteuttaminen valtakunnallisessa tarkastelussa käytettyihin on ylen ongelmallista.] D2. Vaarantuneilla populaatio on hyvin pieni tai populaatiolla on hyvin rajoittunut esiintymisalue (yleensä alle 1.5 ha) tai vähän esiintymispaikkoja (korkeintaan 5), ja populaatio on siten altis äkillisille ja ennustamattomille ihmistoiminnan tai sattuman vaikutuksille ja voi lyhyessä ajassa muuttua äärimmäisen uhanalaiseksi tai jopa hävitä. [Kriteeri E. Tätä kvantitatiiviseen häviämisen todennäköisyysanalyysiin perustuvaa kriteeriä ei ole Helsingin sisäisessä tarkastelussa käytetty (kuten ei myöskään kasvien valtakunnallisessa tarkastelussa).] Myös valtakunnallisesti ja alueellisesti uhanalaisille ja silmälläpidettäville lajeille annettiin kunnallinen luokka, joka jäi kuudessa tapauksessa (ahokissankäpälä, humalanvieras, jäkki, kartioakankaali, kellotalvikki, meriajokas) tasolle LC. Tällä tavoin kunnallisesti uhanalaisiksi (luokat CR, EN ja VU) osoittautui kaiken kaikkiaan 100 lajia ja kunnallisesti silmälläpidettäviksi 40 lajia. Helsingistä hävinneitä (luokka RE) alkuperäisiä kasveja ja muinaistulokaskasveja on
9 tarkastelun mukaan 31, mutta luku saattaa vielä hieman nousta, kun Helsingin kaikkien aikojen kasvitiedot on käyty täysin kattavasti läpi. Lajikohtaiset kunnallisen uhanalaisuuden / silmälläpidettävyyden perustelut esitetään liitteessä 1. Liitteet 2 4 sisältävät vertailuja Helsingin ja koko Suomen hävinneestä, uhanalaisesta ja silmälläpidettävästä lajistosta. Liite 5 kokoaa lajeittain tiivistettynä uhanalaisuuden lisäksi muita suojeluun liittyviä seikkoja (elinympäristöt, uhanalaisuuden syyt, uhkatekijät, erityinen suojelu, rauhoitukset, kansainväliset vastuulajit, direktiivilajit). Historialliselta taustaltaan varsinaiseen tarkasteluun hyväksyttävien lajien lisäksi tarkasteltiin ennen venäläisajan päättymistä (1917) Helsinkiin asettuneet uustulokkaat (varsinaiset tulokkaat ja viljelyperäiset lajit), joista uhanalaisimpien huomioon ottaminen on kulttuuriympäristöjen hoidossa erittäin suotavaa. Tässä lajistossa käytetään samoja luokkia kuin varsinaisesti uhanalaisilla ja silmälläpidettävillä, mutta tarkenteella k varustettuna (CRk, ENk, VUk, NTk). Nämä k -lajit (26 kpl) eivät sisälly liitteiden 2 4 vertailutaulukkoihin, mutta k -lajienkin luokittelun perustelut esitetään liitteissä 1 ja 5. D. MUUTEN HUOMIONARVOISET LAJIT Tämän ryhmän lajit eivät ole (vielä) uhanalaisia tai silmälläpidettäviä, mutta vaateliaisuudellaan ja harvinaisuudellaan osoittavat yhdessä niiden kanssa luonnoltaan arvokkaimpia alueita Helsingissä. Putkilokasvien yleistä käyttöä Helsingin kasviston ja kasvillisuuden alueittaisuuden kuvaajana esitellään tarkemmin julkaisussa Kurtto, A., Hahkala, V. & Helynranta L. 2002: Helsingin kasviston historialliset ainekset, uhanalaisuus ja elinympäristöt. Teemakartasto. 246 karttaa + 37 taulukkoa tietokantana. Helsingin kaupungin ympäristökeskus. Helsinki. Metsien luonnontilan osoittajat Keltatalvikki, Pyrola chlorantha Ketunlieko, Huperzia selago Yövilkka, Goodyera repens Lehtoisuuden osoittajat Kevätlinnunherne, Lathyrus vernus Kotkansiipi, Matteuccia struthiopteris Lehtokorte, Equisetum pratense Lehtokuusama, Lonicera xylosteum Lehtopalsami, Impatiens noli-tangere Lehtotähtimö, Stellaria nemorum Metsälehmus, Tilia cordata Metsäruusu, Rosa majalis Mustakonnanmarja, Actaea spicata Näsiä, Daphne mezereum Pähkinäpensas, Corylus avellana Keskiravinteisten soiden osoittajat Maariankämmekkä, Dactylorhiza maculata Raate, Menyanthes trifoliata Rehevien tervaleppäluhtien osoittaja Rantayrtti, Lycopus europaeus
10 Lähteisyyden osoittaja (paitsi jokivarsilla) Purolitukka, Cardamine amara Matalakasvuisten merenrantaniittyjen osoittajat Hentosuolake, Triglochin palustris Hernesara, Carex viridula Isorantasappi, Centaurium littorale Käärmeenkieli, Ophioglossum vulgatum Särmäputki, Selinum carvifolia Merenrantahietikoiden osoittajat Merinätkelmä, Lathyrus japonicus Suola-arho, Honckenya peploides Lintuluotojen osoittaja Tahma-ailakki, Silene viscosa Avointen ketojen osoittajat Ketotädyke, Veronica arvensis Kevättädyke, Veronica verna Mäkiarho, Arenaria serpyllifolia Mäkihorsma, Epilobium collinum Mäkihärkki, Cerastium semidecandrum Mäkilemmikki, Myosotis ramosissima