Lapin liitto Lapin energiastrategia
1 Esipuhe Lapin liitto käynnisti maakunnallisen energiastrategian valmistelun vuoden 2008 lopulla. Tavoitteena on ollut tuoda energia-asiat voimakkaammin osaksi maakunnan pitkän aikavälin strategista suunnittelua, sillä energiasektorin painoarvo on kasvussa. Vireillä on useita eri tuotantomuotojen hankkeita, jotka toteutuessaan lisäisivät Lapin energiantuotantoa merkittävästi. Samanaikaisesti Lapin teollisuuden, kaivostoiminnan ja matkailun kasvunäkymät ovat pitkällä aikavälillä hyvät, mikä lisää energiantarvetta huolimatta siitä, että samanaikaisesti energiatehokkuus paranee koko ajan. Lapilla on käytettävissä huomattavat omat luonnonvarat energiantuotantoon ja näitä luonnonvaroja halutaan myös käyttää kestävällä tavalla hyödyksi, tukien maakunnan työllisyyden ja talouden myönteistä kehitystä. Lapin energiastrategian lähtökohtana ovat olleet paikallisten, erityisesti uusiutuvien energialähteiden nykyistä tehokkaampi hyödyntäminen, energian saatavuuden turvaaminen kilpailukykyisellä hinnalla sekä maakunnan energiayrittäjyyden tukeminen. Strategiassa on määritetty Lapille pitkän aikavälin energiavisio vuoteen 2030. Lisäksi on yksilöity lyhyemmän aikavälin tavoitteet ja kärkihankkeet. Energiastrategiassa tuodaan esille lappilainen energiasektorin kehittämisen tahtotila, jonka toteuttamiseen valtiovallan odotetaan omilla toimenpiteillään sitoutuvan. Energiastrategian laadinta on toteutettu yhteistyössä lappilaisten energia-alan toimijoiden, sekä muiden sidosryhmien kesken. Työn toteutusta ohjaamaan perustettiin ohjausryhmä, joka on toiminut asiantuntijoista ja keskeisimpien sidosryhmien edustajista koottuna projektin toteuttajan tukiryhmänä. Strategian laadinnan asiantuntijakonsulttina on toiminut Pöyry Energy Oy, joka on vastannut valmistelun läpiviennistä ja raportoinnista. Strategia on valmisteltu avoimesti mahdollistaen laajan osallistumisen. Työn kuluessa on järjestetty avoimet sidosryhmätilaisuudet Torniossa, Rovaniemellä ja Kittilässä, pidetty infotilaisuuksia sekä tarjottu mahdollisuus tutustua ja antaa palautetta strategiasta internetsivuston välityksellä. Strategialuonnoksen lausuntokierros ajoittui syyskuuhun 2009. Lapin liiton hallitus on hyväksynyt energiastrategian kokouksessaan 9.11.2009. Hannes Manninen maakunhallituksen pj. Esko Lotvonen maakuntajohtaja
2 Yhteenveto Lapin runsaat energiavarat ovat pitkään mahdollistaneet energiantuotannon maakunnan omien tarpeiden lisäksi myös muulle Suomelle. Lapissa hyödynnetään runsaasti vesivoimaa, sekä paikallisia puupolttoaineita, turvetta ja metsäteollisuuden jäteliemiä. Tällä hetkellä Lappi on sähköntuotannon suhteen hieman yliomavarainen, ja sähköntuotannossa uusiutuvan energian osuus on yli 90 %. Lämpöä tuotetaan erityisesti teollisuudessa tuotannon omiin tarpeisiin, sekä taajamissa kauko- ja aluelämpöverkkoihin. Energiankulutuksen kehitys tulevaisuudessa on riippuvainen ennen kaikkea teollisuuden ja palvelusektorin kehityksestä maakunnan alueella. Ennakoitu kehitys, kuten Tornion terästehtaan investoinnit, kaivoshankkeet ja matkailun kasvu lisäävät toteutuessaan energiankulutusta merkittävästi. Erityisesti uusiutuvan ja vähäpäästöisen energian tuotannon lisäämiselle on tarvetta myös koko Suomen tasolla. Toisaalta lisääntyy myös tarve energiatehokkuuden ja uusien ratkaisujen kehittämiselle. Lapin laajat energiavarat tekevät mahdolliseksi energiantuotannon lisäämisen kestävällä tavalla, ja pohjoiset olosuhteet luovat mahdollisuuksia kehittää uusia ratkaisuja ja paikallista osaamista sekä energiantuotantoon että kulutukseen. Lapin energiavisioksi on asetettu kestävyys ja omavaraisuus. Tavoitteena on Lapin suurten energiavarojen hyödyntäminen siten, että lappilainen osaaminen ja elinkeinot kehittyvät ja energiaratkaisut tukevat Lapin elinvoimaisuutta. Lapissa investoidaan kilpailukykyisiin, elinkeinoja ja aluetaloutta tukeviin energiaratkaisuihin hyödyntäen pohjoista osaamista ja innovointikykyä. Energiavaroja hyödynnetään ympäristöystävällisesti, Lapin ainutlaatuista luontoa kunnioittaen. Energiantuotanto on tulevaisuudessa entistä monipuolisempaa, perustuen useisiin eri tuotantoteknologioihin ja polttoaineisiin siten, että kaikki mahdollisuudet hyödynnetään. Tavoitteena on, että Lapissa tuetaan oman osaamisen ja yritystoiminnan kehittymistä siten, että tulevaisuudessa Lappi on tunnettu pohjoisiin olosuhteisiin soveltuvien energiantuotantoja energiansäästöratkaisuiden kehittäjä ja soveltaja. Tavoitteisiin pääsemiseksi strategiassa on linjattu kärkihankkeita, jotka keskittyvät paikallisten energiavarojen, erityisesti metsäenergian, turpeen, vesivoiman ja tuulivoiman lisäämiseen, ydinvoimatuotannon aloittamiseen Lapissa, sekä energiansäästötoiminnan kehittämiseen. Oman osaamisen varmistamiseksi ja kehittämiseksi on linjattu kärkihankkeita, joilla tuetaan koulutusta sekä kehitys- ja innovointitoimintaa koulutus- ja tutkimuslaitoksissa ja yrityksissä. Erityisen tärkeää on yhteistyöverkostojen kehittäminen. Energiastrategian mukaisten hankkeiden toteuttaminen vaikuttaa suoraan aluetalouteen tuomalla Lappiin lisää kiinteistö- ja muita verotuloja sekä lisäämällä työllisyyttä. Merkittävimmät kiinteistöverotulojen lähteet ovat vesivoima, sekä tulevaisuudessa kasvavassa määrin tuulivoima ja mahdollinen ydinvoimala. Strategian mukaisten energiahankkeiden yhteenlaskettu kiinteistöveron lisäysvaikutus on arviolta noin 16 17 miljoonaa euroa, mikäli kaikki hankkeet toteutuisivat. Työllisyysvaikutuksiltaan merkittävimpiä ovat edellä mainittujen hankkeiden rakentaminen, sekä biovoimalaitosten ja biodiesellaitoksen rakentaminen, käyttö ja polttoainehankinta. Energiahankkeiden rakentaminen voisi tuoda Lappiin yhteensä jopa 7 000 10 000 henkilötyövuoden välittömät vaikutukset. Käytön aikaiset työllisyysvaikutukset ovat myös merkittävät. Strategian mukainen paikallisten polttoaineiden, lähinnä metsähakkeen ja turpeen, käyttö voisi merkitä 1 000 henkilötyövuoden välitöntä
3 vuosittaista työllisyysvaikutusta Lapissa, mikäli Rovaniemen uusi voimalaitos ja Kemin biodieseljalostamo toteutuisivat ja muiden energiayhtiöiden metsäenergian käyttömahdollisuus hyödynnettäisiin. Lisäksi ydinvoimalaitoksen käytön aikaisten välittömien työllisyysvaikutusten on arvioitu olevan noin 400 500 henkilötyövuoden verran. Vaikutukset hiilidioksidipäästöihin riippuvat voimakkaasti siitä, kuinka paljon metsäenergiaa käytetään turpeen ja kivihiilen sijaan. Ilman puupolttoaineiden voimakasta käytön lisäämistä sähkön ja lämmöntuotannon päästöt kasvavat Lapissa vuoteen 2030 mennessä hieman nykytasosta. Puupolttoaineiden tehokkaalla hyödyntämisellä on päästöjä mahdollista vähentää noin 30 40 % nykytasosta. Paikallisen uusiutuvan energian tuotannon lisääminen strategiassa esitetyllä tavalla tukee myös merkittävästi Suomen ja EU:n ilmasto- ja uusiutuvan energian tavoitteiden toteutumista.
Sisältö 4 Esipuhe Yhteenveto Lyhenteet ja yksiköt 1 TOIMINTAYMPÄRISTÖN KEHITYS 7 1.1 Koko maailman mittakaavassa energiankulutus kasvaa edelleen ja fossiilisten polttoaineiden käyttö lisääntyy 7 1.2 Suomen energiapolitiikkaa ohjaavat yhä enemmän EU:n tavoitteet ja kansainvälinen ilmastopolitiikka 9 1.3 Päästökauppa jatkuu merkittävimpänä keinona kasvihuonekaasupäästöjen vähentämiseen 10 1.4 Energiaomavaraisuus ja huoltovarmuus ovat jälleen mielenkiinnon kohteina 11 1.5 Energiatehokkuuden merkitys on kasvamassa 12 1.6 Energiamarkkinoilla toimitaan paikalliselta tasolta globaalille asti 12 2 LAPIN ENERGIANKULUTUS JA TUOTANTO 15 2.1 Lapin energiatase 15 2.2 Energiankulutus Lapissa 16 2.2.1 Sähkönkulutus 16 2.2.2 Lämmitysenergian kulutus 17 2.3 Lapin sähköverkko 19 2.4 Energia-alan osaaminen Lapissa 21 3 LAPIN ENERGIANTUOTANTOPOTENTIAALI 23 3.1 Tuulivoimassa merkittävä potentiaali 23 3.2 Vesivoiman merkitys suuri 25 3.3 Kotimaiset polttoaineet tuovat omavaraisuutta 26 3.3.1 Puupolttoaineet 26 3.3.2 Peltoenergia ja biokaasu 30 3.3.3 Jätteiden energiakäyttö 31 3.3.4 Turve 31 3.4 Ydinvoiman rakentaminen Lappiin mahdollista 33 3.5 Muut energiantuotantotavat tuovat monipuolisuutta 33 3.6 Energiatehokkuudella kilpailukykyä 34 3.6.1 Teollisuus ja palvelut 34 3.6.2 Kotitaloudet 35 3.7 Tuotantopotentiaalin yhteenveto 35 4 LAPIN ENERGIASKENAARIOT VUOTEEN 2030 37 4.1 Sähkön kulutus 37 4.2 Sähkön ja lämmöntuotanto 38 4.3 Rakennusten lämmitys 41 5 LAPIN ENERGIAVISIO JA STRATEGISET TAVOITTEET 43
5 5.1 Lapin energiavisio 43 5.2 Strategiset tavoitteet 43 6 LAPIN ENERGIASTRATEGIAN KÄRKIHANKKEET 45 6.1 Bioenergian käytön kestävä lisääminen 45 6.2 Turpeen käytön edistäminen 47 6.3 Tuulivoiman hallittu rakentaminen ja tuulivoimaosaamisen kehittäminen 47 6.4 Vesivoimatuotannon lisääminen 48 6.5 Ydinvoimalaitoksen rakentamisen edistäminen Simoon 49 6.6 Energiatehokkuuden edistäminen 49 6.7 Infrastruktuurin toiminnan varmistaminen 50 6.8 Energia-alan T&K- ja innovaatiotoiminnan kehittäminen 51 7 STRATEGIAN VAIKUTUKSET 52 7.1 Vaikutukset ilmastoon ja ilmastopolitiikan toteutumiseen 52 7.2 Työllisyysvaikutukset 53 7.3 Vaikutukset kuntalouteen 55 7.4 Vaikutukset saamelaiskulttuuriin, elinoloihin, elinkeinoihin ja ympäristöön 57
6 Lyhenteet ja yksiköt EU Euroopan Unioni GTK Geologian tutkimuskeskus GWh Gigawattitunti (1 GWh = 1 000 MWh) HTV Henkilötyövuotta IEA International Energy Agency Kemera Kestävän metsätalouden rahoituslaki kv Kilovoltti LVI Lämpö, vesi ja ilmanvaihto Metla Metsäntutkimuslaitos M Miljoonaa euroa MTT Maa- ja elintarviketalouden tutkimuskeskus MVA Megavolttiampeeri MW Megawatti MWh Megawattitunti POK Kevyt polttoöljy POR Raskas polttoöljy PVO Pohjolan Voima Oy REF REcovered Fuel (kierrätyspolttoaine) SE StoraEnso Oyj TEM Työ- ja elinkeinoministeriö T&K Tutkimus- ja kehittämistoiminta TVO Teollisuuden Voima Oy TWh Terawattitunti (1 TWh = 1 000 000 MWh) TWhe Terawattituntia sähköä YVA Ympäristövaikutusten arviointi
1 TOIMINTAYMPÄRISTÖN KEHITYS Lapin Energiastrategia käsittelee ja keskittyy Lapin maakunnan energiaratkaisuihin. Lisäksi on tärkeätä ymmärtää myös laajemmin toimintaympäristön kehitystä ja sitä, mitkä ulkoiset ja sisäiset tekijät vaikuttavat Lapin energiahuoltoon tulevaisuudessa. Lapin yleistä kehitystä ja toimintaympäristöä on tarkasteltu perusteellisesti Lapin maakuntasuunnitelmassa 2030. Energiastrategian Lappia koskevat oletukset ovat linjassa tämän suunnitelman kanssa. 7 1.1 Koko maailman mittakaavassa energiankulutus kasvaa edelleen ja fossiilisten polttoaineiden käyttö lisääntyy Kansainvälinen energiajärjestö IEA ennustaa, että maailman primäärienergiankulutus kasvaa yli 50 % vuosien 2005 ja 2030 välillä. Uusiutuvien energialähteiden osuus kasvaa vähitellen, mutta öljy pysyy tärkeimpänä polttoaineena maailmassa. Hiilen ja maakaasun kulutus kasvaa kuitenkin öljyä nopeammin. Kuva 1 esittää IEA:n ennustaman energiankulutuksen kasvun polttoaineittain. 20000 15000 Mtoe 10000 5000 0 2005 2015 2030 Hiili Öljy Kaasu Ydinvoima Vesivoima Biomassa ja jäte Muut uusiutuvat Kuva 1 Primäärienergiankulutuksen kasvu. Lähde: IEA, World Energy Outlook 2007, referenssiskenaario Energiankulutuksen kasvu keskittyy kehitys- ja kehittyviin maihin, joista tulee 70 % kulutuksen kasvusta. Kiinassa energiankulutus kasvaa eri alueista kaikkein nopeimmin. Koska fossiilisten polttoaineiden käyttö tulee yhä kasvamaan, kasvavat myös kasvihuonekaasupäästöt merkittävästi ilman mittavia toimenpiteitä päästöjen hillitsemiseksi. Uusia energiaratkaisuja on kehitettävä päästöjen vähentämiseksi. Päästöjen vähentämisessä tarvittava keinovalikoima on laaja, eikä yhtä kaikenkattavaa ratkaisua ole näköpiirissä. Kuva 2 kuvaa eri teknologioiden mahdollista kaupallistumisnopeutta ja hyödyntämistä. Moniin teknologioihin liittyy vielä merkittäviä epävarmuuksia. Energiatehokkuuden
8 parantaminen on kuitenkin usein edullisin keino päästöjen vähentämiseksi ja sen merkitys tulee olemaan suuri muista teknologioista riippumatta. * Polttokennot ja vetyteknologiat kehittyvät merkittävämmin liikennesektorille 2020 ja 2040 Kuva 2 Uusien energiantuotantoratkaisujen kaupallistuminen Hiilidioksidin talteenotto voimalaitoksilta mahdollistaisi hiilen käytön jatkamisen, mutta teknologiaan liittyy vielä merkittäviä epävarmuuksia ja sen kaupallistuminen vienee vielä ainakin 10 vuotta. Hiilidioksidin talteenoton yleistyminen voisi johtaa sähköntuotannon keskittymiseen suuren mittakaavan lauhdevoimalaitoksiin, jotka sijaitsevat lähellä paikkoja, joihin hiilidioksidia voidaan varastoida, kuten Euroopassa mm. Pohjanmeren alaisiin maakerrostumiin. Bioenergian lisäämistavoitteet lisäävät myös pienen mittakaavan sähkön ja lämmön tuotantoyksiköiden kiinnostavuutta. Tuotanto ei kuitenkaan ole vielä kilpailukykyistä laajamittaisen tuotannon kanssa ja esimerkiksi kaasutukseen perustuva, korkean rakennusasteen (sähkön ja lämmön tuotantomäärien suhde) teknologia on vielä kehitysasteella. Tuulivoiman käyttö tulee edelleen merkittävästi lisääntymään, mutta suurin potentiaali pitkällä aikavälillä voi löytyä aurinkoenergiasta, valtamerienergiasta ja vetyteknologiasta. Yhtä ainoaa ratkaisua energiantuotannon ongelmiin tuskin onnistutaan ainakaan riittävän nopeasti kehittämään, joten paikallisten ratkaisujen ja monimuotoisten teknologioiden merkitys on tulevaisuudessakin suuri. Lapissa tulee kuitenkin seurata uusien eri teknologioiden edistymistä ja mahdollisuuksien mukaan osallistua niiden kehitykseen sekä hyödyntää niiden tuomia mahdollisuuksia tulevaisuuden energiantuotannossa.
1.2 Suomen energiapolitiikkaa ohjaavat yhä enemmän EU:n tavoitteet ja kansainvälinen ilmastopolitiikka EU-maiden energiapolitiikkaa ohjaa voimakkaasti EU:n parlamentin energiapaketti, joka asettaa jäsenmaille useita energiapoliittisia tavoitteita. Kasvihuonekaasupäästöjen vähentämiseksi EU:ssa on asetettu 20 %:n päästövähennystavoite vuoteen 2020 mennessä. Tavoite tullaan nostamaan 30 %:iin, mikäli syntyy uusi globaali ilmastosopimus, jossa muut maat ottavat vastaavat tavoitteet. Tärkeimmät keinot tavoitteeseen pääsemiseksi ovat EU:n päästökaupan uudistaminen sekä maakohtaiset tavoitteet päästökaupan ulkopuolisille sektoreille, kuten esimerkiksi liikenteelle ja maataloudelle. EU:ssa on asetettu myös sitova tavoite uusiutuvan energian osuuden kasvattamisesta 20 %:iin energian kokonaiskulutuksesta vuoteen 2020 mennessä. Maakohtaisista tavoitteista on sovittu huomioiden jäsenmaiden ominaispiirteet. Suomen tavoitteeksi on asetettu 38 %:n osuus. Biopolttoaineiden liikennekäytölle on asetettu oma 10 %:n tavoiteosuus koko EU:ssa. Energiatehokkuuden 20 %:n parantamisen suhteen EU:n tavoite ei ole sitova, mutta energiatehokkuuteen kiinnitetään EU:ssakin yhä enemmän huomiota. Lisäksi energiapaketilla pyritään lisäämään investointeja puhtaisiin teknologioihin, kuten hiilidioksidin talteenottoon ja varastointiin. Suomessa hallituksen marraskuussa 2008 julkaistun pitkän aikavälin ilmasto- ja energiastrategian päämäärinä ovat EU:n asettamien tavoitteiden saavuttaminen sekä ympäristöllinen kestävyys, toimitusvarmuus ja kilpailukyky. Muita tärkeitä tavoitteita ovat energian loppukulutuksen kääntäminen laskuun, sähkön tuotantorakenteen kehittäminen ja monipuolisuuden säilyttäminen ja edistäminen, sekä energiaomavaraisuus. Erityisesti sähkön ja lämmön yhteistuotannon (CHP) asemaa korostetaan, samoin ympäristöllisesti hyväksyttävää vesi- ja tuulivoimaa. Strategiassa varaudutaan myös ydinvoiman lisärakentamiseen. Strategian tavoitteisiin pyritään kehittämällä energiasektorin ohjauskeinoja. Verotuksen kehittämisessä painotus on päästökauppasektorin ulkopuolella, sillä päästökaupan katsotaan huolehtivan energiantuotantosektorin päästöjen vähentämisestä. Uusiutuvalle energialle suunnitellaan uutta tukea syöttötariffin muodossa. Tavoitteena on saada syöttötariffi tuulivoimalle ja biokaasulle käyttöön vuodesta 2010 alkaen. Strategian mukaan nykyinen lauhdeturpeen syöttötariffi jatkuu vuoden 2010 jälkeenkin. Muita edistettäviä uusiutuvan energian lähteitä ovat lämpöpumput, pelletit, bioöljy, aurinkolämpö, ruokohelpi ja olki, sekä biokaasu. Lämmitysöljyn talokohtaisesta poltosta pyritään eroon viimeistään 2020-luvulla. Turpeesta tehtävän dieselin käyttöä ja tuotantoa pyritään tulevaisuudessa edistämään voimakkaasti. Jätteiden osalta ensisijaisena tavoitteena on mädättäminen biokaasuksi ja lajitellun energiajakeen rinnakkaispoltto. Kuva 3 esittää TEM:n arvion siitä, miten ilmasto- ja energiastrategiassa määritellyn tavoiteuran muutokset vaikuttavat energialähteittäin vuoteen 2020 mennessä. Kuva osoittaa, että bioenergian ja erityisesti metsähakkeen rooli muodostuu erittäin merkittäväksi. Myös ydinvoiman kasvu on selkeästi havaittavissa. 9
10 120 100 80 2006 Tavoiteura TWh 60 40 20 0 Öljy Kivihiili Maakaasu Turve Metsähake Muu puu Vesivoima Tuulivoima Lämpöpumput Ydinvoima Mustalipeä Nestemäiset biopolttoaineet Muut Kuva 3 Energialähteiden käytön muutos tavoiteurassa vuoteen 2020 (loppukulutus) Strategian mukaan tukia tullaan ohjaamaan energiatalouden parantamiseen, uuteen teknologiaan ja pienimuotoisesti energiahuollon varmuuden ja monipuolisuuden lisäämiseen. Uusiutuvan energian ja päästövähennystavoitteiden saavuttamista helpottaisi energian loppukulutuksen väheneminen. 1.3 Päästökauppa jatkuu merkittävimpänä keinona kasvihuonekaasupäästöjen vähentämiseen Vaikka kansainvälisen ilmastopolitiikan jatko Kioton (sopimus kattaa vuodet 2008 2012) jälkeen on vielä sopimatta, EU:n päästökaupan uudistamisesta Kioton jälkeiselle kaudelle on jo päätetty. EU:n päästökauppa koskee tällä hetkellä sähkön- ja lämmöntuotantoa (yli 20 MW:n laitoksia) sekä suurimpia teollisuuden aloja. Päästökauppasektorilla tulee vuoden 2012 jälkeen olemaan EU:n laajuinen päästökatto, jolloin maa- tai aluekohtaisia päästötavoitteita ei tarvita päästökauppasektorille. Sähköntuotannolle joudutaan ostamaan kaikki päästöoikeudet huutokaupasta, jolloin kustannukset siirtyvät kokonaan tuottajille. Tämä hyödyttää entistä enemmän päästöttömiä tuotantomuotoja. Lämmöntuotannossa kilpailukykyä sen sijaan voidaan parantaa jakamalla osa päästöoikeuksista edelleen ilmaiseksi. Turpeen ja hiilen käyttöön kohdistuu suurin päästöoikeuksien hankintakustannus korkean päästökertoimen vuoksi. Kuva 4 esittää eri polttoaineiden päästökertoimia. Puulle päästökerroin on laskennallisesti nolla, koska puu on uusiutuva polttoaine.
11 400 kg / MWh polttoainetta 300 200 100 0 Turve Kivihiili Raskas Maakaasu Puu - polttoöljy laskennallinen Kuva 4 Polttoaineiden päästökertoimia Päästökauppasektorin osalta Suomella ei siis ole erillisiä päästövähennystavoitteita, vaan päästöt sisältyvät EU:n päästökattoon. Päästökaupan ulkopuolisille sektoreille sen sijaan on sovittu maakohtaiset tavoitteet. Suomen tavoite on leikata päästöjä 16 % vuoteen 2020 mennessä. Merkittäviä päästövähennyskohteita ovat liikenne, rakentaminen, maatalous, jätteiden käsittely ja öljylämmitys. Kansainvälisesti ilmastopolitiikan jatkosta pitäisi sopia Kööpenhaminan kokouksessa joulukuussa 2009. Vuotta aikaisemmin Puolan Poznanissa ei saatu aikaan selkeää ehdotusta uudeksi sopimukseksi, eikä todellisia maakohtaisia tavoitteita asetettu. Kehitysmaat vaativat kehittyneitä maita ottamaan tiukat tavoitteet, kun taas monet kehittyneet maat ovat huolissaan teollisuutensa kilpailukyvyn heikkenemisestä kehitysmaihin verrattuna. Poliittisista ja taloudellisista ongelmista huolimatta ilmastonmuutoksen uhka kuitenkin tunnustetaan edelleen laajasti. 1.4 Energiaomavaraisuus ja huoltovarmuus ovat jälleen mielenkiinnon kohteina Monipuolinen tuotantorakenne parantaa huoltovarmuutta, kun energiantuotannossa ei olla liian riippuvaisia yhdestä tuotantotavasta. Euroopassa viime vuosina huolta on herättänyt kasvava riippuvuus Venäjältä tuodusta kaasusta. Myös Suomessa kulutetusta energiasta merkittävä osa tuodaan Venäjältä. Suomessa kaikki kaasu tulee Venäjältä, ja viime vuosina myös valtaosa kivihiilestä ja raakaöljystä on tuotu Venäjältä. Sähkön suhteen Suomi on myös riippuvainen naapurimaista huippukulutuksen aikana. Sähkön tuotanto Suomessa on kuitenkin hyvin monipuolista, kuten Kuva 5 osoittaa.
12 0.4 % 10 % 15 % 19 % 0.3 % 7 % 13 % 25 % Vesivoima 25 % Turve Jäte Maakaasu Öljy 10 % 1 % Tuulivoima Biomassa Ydinvoima Kivihiili Nettotuonti Kuva 5 Sähkönhankinta Suomessa 2008 Huoltovarmuuden edistämiseksi Suomessa tavoitteena on monipuolinen energiantuotantorakenne, kotimaisten polttoaineiden käyttö, sekä kotimaisen sähköntuotantokapasiteetin lisääminen ja huippukapasiteetin varmistaminen. 1.5 Energiatehokkuuden merkitys on kasvamassa EU:ssa tavoitteena on 20 %:n energiansäästö vuoteen 2020 mennessä, mutta tavoite ei ole sitova. Lähtökohtana Suomelle on asetettu 9 %:n säästötavoite vuoteen 2016 mennessä. Välitavoitteet on asetettu vuosille 2010 ja 2013, jolloin toteutumista seurataan. Energiatehokkuustavoitteiden osalta tavoitteiden tiukentaminen ja muuttaminen sitoviksi on kuitenkin mahdollista. Suomessa energiatehokkuuteen pyritään sopimuksin ja standardein. Elinkeinoelämän monet alat ovat tehneet omia energiatehokkuussopimuksia, joihin alan yritykset ovat liittyneet. Myös kuntasektorille on oma sopimus. Energiansäästökohteita voidaan löytää energiakatselmuksilla, ja energia-avustuksia on saatavissa energiatehokkuusinvestointeihin. Rakennusten energiatehokkuuteen kiinnitetään huomiota energiatodistuksilla ja uudisrakennusten energiatehokkuusvaatimuksiin on tulossa merkittäviä tiukennuksia. Energialähteiden muutokset esim. lämmityksessä lisäävät myös rakennusten energiatehokkuutta. Kuluttajia ohjataan mm. energiamerkinnöillä, sekä myös energiaverotuksella. Energiantuotannossa sähkön ja lämmön yhteistuotannossa (CHP) polttoaineen energia saadaan hyödynnettyä erittäin tehokkaasti erillisiin tuotantomuotoihin verrattuna. 1.6 Energiamarkkinoilla toimitaan paikalliselta tasolta globaalille asti Polttoainemarkkinat ovat hiilen ja öljyn osalta kansainväliset ja näiden polttoaineiden hinta määräytyy maailmanmarkkinoilla globaalin kysynnän ja tarjonnan mukaan. Maakaasua Suomeen tulee ainoastaan Venäjältä, ja kaasua on saatavilla vain rajoitetulla alueella Etelä-Suomessa. Kotimaisilla polttoaineilla turpeella ja puulla käydään kauppaa
13 lähtökohtaisesti vielä paikallisen tason markkinoilla, mutta jalostettuna pelleteiksi tai esim. dieseliksi myös kotimaisia polttoaineita voidaan viedä niihin maihin, missä maksukyky on suurempi. Suomeen myös tuodaan biopolttoaineita. Taloudellisesti järkevä kuljetusetäisyys rajoittaa kuitenkin markkina-aluetta esimerkiksi voimalaitospolttoaineissa. Polttoaineiden hinnoista erityisesti öljyn hinta on vaihdellut merkittävästi, kuten Kuva 6 osoittaa. Vuoden 2008 aikana koettiin polttoaineissa ennätysmäisiä hintapiikkejä, mutta hinnat tulivat nopeasti alas taloudellisen taantuman seurauksena. /MWh 80 75 70 65 60 55 50 45 40 35 30 25 20 15 10 5 0 POK Puupelletti POR Maakaasu Metsähake Jyrsinturve Hiili 1990 1991 1992 1993 1994 1995 1996 1997 1998 1999 2000 2001 2002 2003 2004 2005 2006 2007 2008 2009 Kuva 6 Polttoaineiden verottomat reaalihinnat Suomessa 1990-2009 Suomalaiset sähkön tuottajat ja tukkuostajat toimivat Pohjoismaisilla sähkömarkkinoilla, jossa sähkön hinta määräytyy. Markkinat ovat laajentumassa Keski- Eurooppaa kohti, jolloin hinnat yhdentyvät. Sähköntuotannon kilpailukyky määräytyy Pohjoismaisen tuotanto- ja kysyntätilanteen mukaan. Sähkön hintaan vaikuttavat mm. sähkön kysynnän ja tuotantokapasiteetin kehitys Pohjoismaissa ja lähialueilla, polttoaineiden ja päästöoikeuksien hinnat, sekä vesivoiman tuotannon ja jatkossa myös tuulivoimatuotannon vaihtelut. Kuva 7 esittää Suomen sähkön hinnan sekä EU:n päästöoikeuksien hintojen kehitystä vuodesta 2003 vuoden 2009 kesään.
14 Sähkön hinta, /MWh 90 80 70 60 50 40 30 20 10 Sähkön hinta Päästöoikeuden hinta 90 80 70 60 50 40 30 20 10 Päästöoikeuden hinta, /tco2 0 tammi.03 maalis.03 touko.03 heinä.03 syys.03 marras.03 tammi.04 maalis.04 touko.04 heinä.04 syys.04 marras.04 tammi.05 maalis.05 touko.05 heinä.05 syys.05 marras.05 tammi.06 maalis.06 touko.06 heinä.06 syys.06 marras.06 tammi.07 maalis.07 touko.07 heinä.07 syys.07 marras.07 tammi.08 maalis.08 touko.08 heinä.08 syys.08 marras.08 tammi.09 maalis.09 touko.09 heinä.09 syys.09 0 Kuva 7 Suomen sähkön hinnan ja EU:n päästöoikeuksien hinnan kehitys Sähköntuotantomuotojen muuttuvat tuotantokustannukset määräävät laitosten kilpailukyvyn markkinoilla. Kun investointi on tehty, tuulivoimaa, vesivoimaa ja ydinvoimaa tuotetaan yleensä mahdollisimman paljon. Tuulivoiman tuotanto vaihtelee tuulisuuden mukaan ja tuulivoiman lisärakentaminen lisääkin säätövoiman tarvetta koko Euroopassa. Lauhdetuotannon kannattavuus ja kapasiteetin ajo vaihtelee markkinatilanteen mukaan riippuen polttoaineen ja päästöoikeuden hinnasta verrattuna sähkön hintaan. Pohjoismaisilla sähkömarkkinoilla käytössä on paljon vesivoimaa ja ydinvoimaa, ja jatkossa yhä enemmän myös tuulivoimaa, jonka muuttuvat tuotantokustannukset ovat edulliset. Kun sähkön hinta Pohjoismaissa on matala, sähköä viedään Keski- Eurooppaan. Hyvien siirtoyhteyksien johdosta Suomessa sähköntuotanto ei välttämättä vaadi alueellista omavaraisuutta. Koko Suomen tasolla on kuitenkin asetettu tavoitteeksi omavaraisuus sähköntuotannossa myös huippukulutustilanteissa, jotta sähkön saatavuus voidaan taata kaikkina aikoina. Suomessa uutta sähköntuotantokapasiteettia tarvitaan korvaamaan poistuvaa vanhaa kapasiteettia sekä sähkön tuontia.
15 2 LAPIN ENERGIANKULUTUS JA TUOTANTO 2.1 Lapin energiatase Lapin luonnonvarat ovat luoneet hyvät edellytykset energiantuotannolle maakunnan alueella. Lapissa tuotetaan sähköä yli maakunnan oman tarpeen perustuen pitkälti uusiutuviin energialähteisiin. Sähköomavaraisuus maakunnassa on yli 100 % (2007: 107 %) ja uusiutuvan energian osuus sähköntuotannosta 91 %. Sähkön ja lämmöntuotantoon käytettävistä polttoaineista uusiutuvien osuus on 70 prosenttia. Kuva 8 esittää sähkön- ja lämmöntuotannon tasetta Lapissa vuonna 2007 huomioiden Kemijärven sellutehtaan lopetuksen sekä Tornion Voiman uuden voimalaitoksen vaikutuksen. Lapissa teollisuudella on merkittävä osuus energiankulutuksessa sekä osin myös tuotannossa. Vuotuinen energiatase vaihteleekin voimakkaasti erityisesti metsäteollisuuden tuotannon perusteella. Lämmön osalta teollisuushöyryä ja lämpöä tuotettiin vuonna 2007 vajaat 4 700 GWh, kun taas kauko- ja aluelämpöä tuotettiin 1 100 GWh. Polttoaineina lämmöntuotannossa sekä sähkön- ja lämmön yhteistuotannossa käytettiin metsäteollisuuden jäteliemiä (mustalipeä), turvetta ja puupolttoaineita, sekä pienemmässä määrin öljyä erilliseen lämmöntuotantoon. Puupolttoaineista metsähakkeen määrä oli 150 GWh. Sähköä tuotettiin polttolaitoksissa noin 1 500 GWh. Laitoksien yhteenlaskettu sähköteho oli 260 MW e ja lämpöteho 1 720 MW th. Merkittävin sähköntuotantotapa on kuitenkin vesivoima, jota tuotettiin noin 4 600 GWh. Vesivoimatuotannon määrä vaihtelee vuodesta toiseen sateisuudesta riippuen. Tuulivoiman tuotanto oli noin 10 GWh (vuoden 2008 lopulla 40 GWh). Metsäteollisuuden jäteliemet 4 220 GWh Energiantuotanto 2007* Sähköomavaraisuus: 107 % Uusiutuvien energialähteiden osuus sähköntuotannosta: 91 % Metsäteollisuuden sivutuotteet 1 560 GWh Metsähake 150 GWh Turve 2 380 GWh Öljy 340 GWh Muu (mm. teol.sekundäärilämpö) 170 GWh -SÄHKÖTEHO 260 MWe -LÄMPÖTEHO 1720 MWth Vesivoima 4 605 GWh Teollisuuslämpö 4 650 GWh Kauko- ja aluelämpö 1 100 GWh Sähkö 1 490 GWh Lämmöntuotanto yhteensä 5 750 GWh Sähköntuotanto Sähkön yhteensä kulutus 6105 GWh 5720 GWh Tuulivoima 10 GWh Sähkön vienti + häviöt = 385 GWh *Kemijärven sellutehtaan lopetuksen vaikutus huomioitu, Tornion Voiman uuden voimalaitoksen vaikutus huomioitu Kuva 8 Lapin sähkön ja lämmön tuotannon energiatase 2007
16 Lapin maakunnan sähkön ja lämmöntuotannon hiilidioksidipäästöt olivat noin miljoona tonnia vuonna 2007. Päästöistä yli 85 % aiheutui turpeen poltosta. Loppuosa päästöistä aiheutui lähinnä öljyn käytöstä. Kuva 9 esittää sähkön- ja lämmöntuotantoon käytettyjen polttoaineiden hiilidioksidipäästöjä Lapissa vuonna 2007. 1 000 800 CO2-päästöt, 1000 t 600 400 200 0 Metsäteollisuuden jäteliemet Turve POR POK Puupolttoaineet Muu Kuva 9 Sähkön- ja lämmöntuotannon hiilidioksidipäästöt Lapissa vuonna 2007 2.2 Energiankulutus Lapissa Lapissa teollisuuden osuus kaikesta energiankulutuksesta on merkittävä. Sähkön osalta teollisuuden osuus vuonna 2007 oli 69 %, kun se koko Suomessa on 54 %. Teollisuuden muutoksilla on myös suurin merkitys energiakulutuksen kehitykselle tulevaisuudessa. Yksityisen kulutuksen kasvua hidastaa väestön kasvun vähäisyys ja energiatehokkuuden parantuminen. 2.2.1 Sähkönkulutus Sähkönkäyttö Lapin maakunnassa vuonna 2007 oli 5 900 GWh. Kuva 10 osoittaa eri sektoreiden osuudet kokonaiskulutuksesta. Rakennusten lämmitykseen Lapissa käytetään sähköä suhteellisesti muuta Suomea enemmän. Vuonna 2007 lämmitykseen käytettiin sähköä 635 GWh. 19 % Asuminen ja maatalous 12 % Palvelut ja rakentaminen 69 % Teollisuus Kuva 10 Sähkön kulutuksen jakauma Lapissa 2007
17 Teollisuudessa sähkönkäyttö keskittyy kolmeen suureen kohteeseen. Outokummun Tornion terästehtaat kuluttavat lähes kolmanneksen kaikesta Lapissa käytetystä sähköstä. Outokummun terästehtaan tuotantokapasiteetin suunniteltu laajennus nostaisi sähkönkulutuksen tasolle 3 300 GWh, eli Lapin sähkönkulutus kasvaisi noin viidenneksellä. Muut suuret käyttäjät ovat Stora Enson Veitsiluodon tehtaat sekä Metsä- Botnian ja M-realin paperi- ja sellutehtaat Kemissä. Metsäteollisuus tuottaa osan kuluttamastaan sähköstä itse sivutuotteilla. Muun teollisuuden käytöksi jää Lapissa noin 200 GWh sähköä. Yksityisen kulutuksen ja maatalouden sähkön kulutus on noin 1,1 TWh. Viimeisen kymmenen vuoden aikana kulutus on Lapissa kasvanut keskimäärin 1,5 % vuodessa, kun koko Suomessa vastaa kasvu on ollut keskimäärin 2,1 %. 2.2.2 Lämmitysenergian kulutus Lapin rakennusten 1 lämmityksen energiakulutus oli 2,2 TWh vuonna 2008. Lämmityksen hyötysuhde huomioiden lämmitykseen käytetty polttoaine-energia oli 2,7 TWh. 900 800 700 600 Kaikki rakennukset Erilliset pientalot GWh 500 400 300 200 100 0 Kauko- ja aluelämpö Öljy Sähkö Puu Maalämpö Muu, tuntematon Kuva 11 Lapin rakennusten energiankulutus lämmitysmuodoittain 2008 Rakennusten lämmityksessä merkittävimmät lämmitysmuodot ovat kauko- ja aluelämpö, sekä sähkölämmitys. Myös öljylämmityksen osuus on suuri. Kaikkien rakennusten lämmitysmuotojen osuudet esittää Kuva 12. 1 laskettu Tilastokeskuksen 31.12.2007 päivitetyn rakennuskannan mukaan käyttämällä kullekin lämmitysmuodolle ominaista lämmityskerrointa (kwh/m2), ei pääasiallisesti sisällä kesämökkejä eikä maatalousrakennuksia
18 1 % 4 % 11 % 29 % 20 % 35 % Kauko- ja aluelämpö Öljy Sähkö Puu Maalämpö Muu, tuntematon Kuva 12 Rakennusten lämmityksen jakauma Lapissa 2007 Erillisten pientalojen lämmitys perustuu Lapissa yli 50 prosenttisesti sähkölämmitykseen. Haja-asutuksen vuoksi kaukolämmön osuus on pieni. Myös puulla on merkittävä osuus lämmityksessä, lähes neljännes kaikista pientaloista käyttää puuta lämmitykseen. Kuva 13 esittää erillisten pientalojen lämmitysmuodot Lapissa vuonna 2007. 23 % 1 % 1 % 3 % 20 % Kauko- ja aluelämpö Öljy Sähkö 52 % Puu Maalämpö Muu, tuntematon Kuva 13 Erillisten pientalojen lämmityksen jakauma Lapissa 2007 Rakennusten lämmityksen hiilidioksidipäästöt olivat 178 000 tonnia vuonna 2008. Luku ei sisällä kauko- ja aluelämmityksen päästöjä, jotka on esitetty kohdassa 2.1, eikä sähkölämmityksen sähkön tuotantoon liittyviä päästöjä. Sähkön osalta päästöt riippuvat siitä keneltä toimijalta lämmityssähkö on ostettu. Maakunnan tasolla sähkölämmityksen päästöjen voidaan laskea olevan vähäiset, sillä uusiutuvan ja hiilidioksidineutraalin tuotannon osuus on 90 % koko sähkön tuotannosta.