Lapin liitto Lapin energiastrategia

Lapin liitto Lapin energiastrategia

1 Esipuhe Lapin liitto käynnisti maakunnallisen energiastrategian valmistelun vuoden 2008 lopulla. Tavoitteena on ollut tuoda energia-asiat voimakkaammin osaksi maakunnan pitkän aikavälin strategista suunnittelua, sillä energiasektorin painoarvo on kasvussa. Vireillä on useita eri tuotantomuotojen hankkeita, jotka toteutuessaan lisäisivät Lapin energiantuotantoa merkittävästi. Samanaikaisesti Lapin teollisuuden, kaivostoiminnan ja matkailun kasvunäkymät ovat pitkällä aikavälillä hyvät, mikä lisää energiantarvetta huolimatta siitä, että samanaikaisesti energiatehokkuus paranee koko ajan. Lapilla on käytettävissä huomattavat omat luonnonvarat energiantuotantoon ja näitä luonnonvaroja halutaan myös käyttää kestävällä tavalla hyödyksi, tukien maakunnan työllisyyden ja talouden myönteistä kehitystä. Lapin energiastrategian lähtökohtana ovat olleet paikallisten, erityisesti uusiutuvien energialähteiden nykyistä tehokkaampi hyödyntäminen, energian saatavuuden turvaaminen kilpailukykyisellä hinnalla sekä maakunnan energiayrittäjyyden tukeminen. Strategiassa on määritetty Lapille pitkän aikavälin energiavisio vuoteen 2030. Lisäksi on yksilöity lyhyemmän aikavälin tavoitteet ja kärkihankkeet. Energiastrategiassa tuodaan esille lappilainen energiasektorin kehittämisen tahtotila, jonka toteuttamiseen valtiovallan odotetaan omilla toimenpiteillään sitoutuvan. Energiastrategian laadinta on toteutettu yhteistyössä lappilaisten energia-alan toimijoiden, sekä muiden sidosryhmien kesken. Työn toteutusta ohjaamaan perustettiin ohjausryhmä, joka on toiminut asiantuntijoista ja keskeisimpien sidosryhmien edustajista koottuna projektin toteuttajan tukiryhmänä. Strategian laadinnan asiantuntijakonsulttina on toiminut Pöyry Energy Oy, joka on vastannut valmistelun läpiviennistä ja raportoinnista. Strategia on valmisteltu avoimesti mahdollistaen laajan osallistumisen. Työn kuluessa on järjestetty avoimet sidosryhmätilaisuudet Torniossa, Rovaniemellä ja Kittilässä, pidetty infotilaisuuksia sekä tarjottu mahdollisuus tutustua ja antaa palautetta strategiasta internetsivuston välityksellä. Strategialuonnoksen lausuntokierros ajoittui syyskuuhun 2009. Lapin liiton hallitus on hyväksynyt energiastrategian kokouksessaan 9.11.2009. Hannes Manninen maakunhallituksen pj. Esko Lotvonen maakuntajohtaja

2 Yhteenveto Lapin runsaat energiavarat ovat pitkään mahdollistaneet energiantuotannon maakunnan omien tarpeiden lisäksi myös muulle Suomelle. Lapissa hyödynnetään runsaasti vesivoimaa, sekä paikallisia puupolttoaineita, turvetta ja metsäteollisuuden jäteliemiä. Tällä hetkellä Lappi on sähköntuotannon suhteen hieman yliomavarainen, ja sähköntuotannossa uusiutuvan energian osuus on yli 90 %. Lämpöä tuotetaan erityisesti teollisuudessa tuotannon omiin tarpeisiin, sekä taajamissa kauko- ja aluelämpöverkkoihin. Energiankulutuksen kehitys tulevaisuudessa on riippuvainen ennen kaikkea teollisuuden ja palvelusektorin kehityksestä maakunnan alueella. Ennakoitu kehitys, kuten Tornion terästehtaan investoinnit, kaivoshankkeet ja matkailun kasvu lisäävät toteutuessaan energiankulutusta merkittävästi. Erityisesti uusiutuvan ja vähäpäästöisen energian tuotannon lisäämiselle on tarvetta myös koko Suomen tasolla. Toisaalta lisääntyy myös tarve energiatehokkuuden ja uusien ratkaisujen kehittämiselle. Lapin laajat energiavarat tekevät mahdolliseksi energiantuotannon lisäämisen kestävällä tavalla, ja pohjoiset olosuhteet luovat mahdollisuuksia kehittää uusia ratkaisuja ja paikallista osaamista sekä energiantuotantoon että kulutukseen. Lapin energiavisioksi on asetettu kestävyys ja omavaraisuus. Tavoitteena on Lapin suurten energiavarojen hyödyntäminen siten, että lappilainen osaaminen ja elinkeinot kehittyvät ja energiaratkaisut tukevat Lapin elinvoimaisuutta. Lapissa investoidaan kilpailukykyisiin, elinkeinoja ja aluetaloutta tukeviin energiaratkaisuihin hyödyntäen pohjoista osaamista ja innovointikykyä. Energiavaroja hyödynnetään ympäristöystävällisesti, Lapin ainutlaatuista luontoa kunnioittaen. Energiantuotanto on tulevaisuudessa entistä monipuolisempaa, perustuen useisiin eri tuotantoteknologioihin ja polttoaineisiin siten, että kaikki mahdollisuudet hyödynnetään. Tavoitteena on, että Lapissa tuetaan oman osaamisen ja yritystoiminnan kehittymistä siten, että tulevaisuudessa Lappi on tunnettu pohjoisiin olosuhteisiin soveltuvien energiantuotantoja energiansäästöratkaisuiden kehittäjä ja soveltaja. Tavoitteisiin pääsemiseksi strategiassa on linjattu kärkihankkeita, jotka keskittyvät paikallisten energiavarojen, erityisesti metsäenergian, turpeen, vesivoiman ja tuulivoiman lisäämiseen, ydinvoimatuotannon aloittamiseen Lapissa, sekä energiansäästötoiminnan kehittämiseen. Oman osaamisen varmistamiseksi ja kehittämiseksi on linjattu kärkihankkeita, joilla tuetaan koulutusta sekä kehitys- ja innovointitoimintaa koulutus- ja tutkimuslaitoksissa ja yrityksissä. Erityisen tärkeää on yhteistyöverkostojen kehittäminen. Energiastrategian mukaisten hankkeiden toteuttaminen vaikuttaa suoraan aluetalouteen tuomalla Lappiin lisää kiinteistö- ja muita verotuloja sekä lisäämällä työllisyyttä. Merkittävimmät kiinteistöverotulojen lähteet ovat vesivoima, sekä tulevaisuudessa kasvavassa määrin tuulivoima ja mahdollinen ydinvoimala. Strategian mukaisten energiahankkeiden yhteenlaskettu kiinteistöveron lisäysvaikutus on arviolta noin 16 17 miljoonaa euroa, mikäli kaikki hankkeet toteutuisivat. Työllisyysvaikutuksiltaan merkittävimpiä ovat edellä mainittujen hankkeiden rakentaminen, sekä biovoimalaitosten ja biodiesellaitoksen rakentaminen, käyttö ja polttoainehankinta. Energiahankkeiden rakentaminen voisi tuoda Lappiin yhteensä jopa 7 000 10 000 henkilötyövuoden välittömät vaikutukset. Käytön aikaiset työllisyysvaikutukset ovat myös merkittävät. Strategian mukainen paikallisten polttoaineiden, lähinnä metsähakkeen ja turpeen, käyttö voisi merkitä 1 000 henkilötyövuoden välitöntä

3 vuosittaista työllisyysvaikutusta Lapissa, mikäli Rovaniemen uusi voimalaitos ja Kemin biodieseljalostamo toteutuisivat ja muiden energiayhtiöiden metsäenergian käyttömahdollisuus hyödynnettäisiin. Lisäksi ydinvoimalaitoksen käytön aikaisten välittömien työllisyysvaikutusten on arvioitu olevan noin 400 500 henkilötyövuoden verran. Vaikutukset hiilidioksidipäästöihin riippuvat voimakkaasti siitä, kuinka paljon metsäenergiaa käytetään turpeen ja kivihiilen sijaan. Ilman puupolttoaineiden voimakasta käytön lisäämistä sähkön ja lämmöntuotannon päästöt kasvavat Lapissa vuoteen 2030 mennessä hieman nykytasosta. Puupolttoaineiden tehokkaalla hyödyntämisellä on päästöjä mahdollista vähentää noin 30 40 % nykytasosta. Paikallisen uusiutuvan energian tuotannon lisääminen strategiassa esitetyllä tavalla tukee myös merkittävästi Suomen ja EU:n ilmasto- ja uusiutuvan energian tavoitteiden toteutumista.

Sisältö 4 Esipuhe Yhteenveto Lyhenteet ja yksiköt 1 TOIMINTAYMPÄRISTÖN KEHITYS 7 1.1 Koko maailman mittakaavassa energiankulutus kasvaa edelleen ja fossiilisten polttoaineiden käyttö lisääntyy 7 1.2 Suomen energiapolitiikkaa ohjaavat yhä enemmän EU:n tavoitteet ja kansainvälinen ilmastopolitiikka 9 1.3 Päästökauppa jatkuu merkittävimpänä keinona kasvihuonekaasupäästöjen vähentämiseen 10 1.4 Energiaomavaraisuus ja huoltovarmuus ovat jälleen mielenkiinnon kohteina 11 1.5 Energiatehokkuuden merkitys on kasvamassa 12 1.6 Energiamarkkinoilla toimitaan paikalliselta tasolta globaalille asti 12 2 LAPIN ENERGIANKULUTUS JA TUOTANTO 15 2.1 Lapin energiatase 15 2.2 Energiankulutus Lapissa 16 2.2.1 Sähkönkulutus 16 2.2.2 Lämmitysenergian kulutus 17 2.3 Lapin sähköverkko 19 2.4 Energia-alan osaaminen Lapissa 21 3 LAPIN ENERGIANTUOTANTOPOTENTIAALI 23 3.1 Tuulivoimassa merkittävä potentiaali 23 3.2 Vesivoiman merkitys suuri 25 3.3 Kotimaiset polttoaineet tuovat omavaraisuutta 26 3.3.1 Puupolttoaineet 26 3.3.2 Peltoenergia ja biokaasu 30 3.3.3 Jätteiden energiakäyttö 31 3.3.4 Turve 31 3.4 Ydinvoiman rakentaminen Lappiin mahdollista 33 3.5 Muut energiantuotantotavat tuovat monipuolisuutta 33 3.6 Energiatehokkuudella kilpailukykyä 34 3.6.1 Teollisuus ja palvelut 34 3.6.2 Kotitaloudet 35 3.7 Tuotantopotentiaalin yhteenveto 35 4 LAPIN ENERGIASKENAARIOT VUOTEEN 2030 37 4.1 Sähkön kulutus 37 4.2 Sähkön ja lämmöntuotanto 38 4.3 Rakennusten lämmitys 41 5 LAPIN ENERGIAVISIO JA STRATEGISET TAVOITTEET 43

5 5.1 Lapin energiavisio 43 5.2 Strategiset tavoitteet 43 6 LAPIN ENERGIASTRATEGIAN KÄRKIHANKKEET 45 6.1 Bioenergian käytön kestävä lisääminen 45 6.2 Turpeen käytön edistäminen 47 6.3 Tuulivoiman hallittu rakentaminen ja tuulivoimaosaamisen kehittäminen 47 6.4 Vesivoimatuotannon lisääminen 48 6.5 Ydinvoimalaitoksen rakentamisen edistäminen Simoon 49 6.6 Energiatehokkuuden edistäminen 49 6.7 Infrastruktuurin toiminnan varmistaminen 50 6.8 Energia-alan T&K- ja innovaatiotoiminnan kehittäminen 51 7 STRATEGIAN VAIKUTUKSET 52 7.1 Vaikutukset ilmastoon ja ilmastopolitiikan toteutumiseen 52 7.2 Työllisyysvaikutukset 53 7.3 Vaikutukset kuntalouteen 55 7.4 Vaikutukset saamelaiskulttuuriin, elinoloihin, elinkeinoihin ja ympäristöön 57

6 Lyhenteet ja yksiköt EU Euroopan Unioni GTK Geologian tutkimuskeskus GWh Gigawattitunti (1 GWh = 1 000 MWh) HTV Henkilötyövuotta IEA International Energy Agency Kemera Kestävän metsätalouden rahoituslaki kv Kilovoltti LVI Lämpö, vesi ja ilmanvaihto Metla Metsäntutkimuslaitos M Miljoonaa euroa MTT Maa- ja elintarviketalouden tutkimuskeskus MVA Megavolttiampeeri MW Megawatti MWh Megawattitunti POK Kevyt polttoöljy POR Raskas polttoöljy PVO Pohjolan Voima Oy REF REcovered Fuel (kierrätyspolttoaine) SE StoraEnso Oyj TEM Työ- ja elinkeinoministeriö T&K Tutkimus- ja kehittämistoiminta TVO Teollisuuden Voima Oy TWh Terawattitunti (1 TWh = 1 000 000 MWh) TWhe Terawattituntia sähköä YVA Ympäristövaikutusten arviointi

1 TOIMINTAYMPÄRISTÖN KEHITYS Lapin Energiastrategia käsittelee ja keskittyy Lapin maakunnan energiaratkaisuihin. Lisäksi on tärkeätä ymmärtää myös laajemmin toimintaympäristön kehitystä ja sitä, mitkä ulkoiset ja sisäiset tekijät vaikuttavat Lapin energiahuoltoon tulevaisuudessa. Lapin yleistä kehitystä ja toimintaympäristöä on tarkasteltu perusteellisesti Lapin maakuntasuunnitelmassa 2030. Energiastrategian Lappia koskevat oletukset ovat linjassa tämän suunnitelman kanssa. 7 1.1 Koko maailman mittakaavassa energiankulutus kasvaa edelleen ja fossiilisten polttoaineiden käyttö lisääntyy Kansainvälinen energiajärjestö IEA ennustaa, että maailman primäärienergiankulutus kasvaa yli 50 % vuosien 2005 ja 2030 välillä. Uusiutuvien energialähteiden osuus kasvaa vähitellen, mutta öljy pysyy tärkeimpänä polttoaineena maailmassa. Hiilen ja maakaasun kulutus kasvaa kuitenkin öljyä nopeammin. Kuva 1 esittää IEA:n ennustaman energiankulutuksen kasvun polttoaineittain. 20000 15000 Mtoe 10000 5000 0 2005 2015 2030 Hiili Öljy Kaasu Ydinvoima Vesivoima Biomassa ja jäte Muut uusiutuvat Kuva 1 Primäärienergiankulutuksen kasvu. Lähde: IEA, World Energy Outlook 2007, referenssiskenaario Energiankulutuksen kasvu keskittyy kehitys- ja kehittyviin maihin, joista tulee 70 % kulutuksen kasvusta. Kiinassa energiankulutus kasvaa eri alueista kaikkein nopeimmin. Koska fossiilisten polttoaineiden käyttö tulee yhä kasvamaan, kasvavat myös kasvihuonekaasupäästöt merkittävästi ilman mittavia toimenpiteitä päästöjen hillitsemiseksi. Uusia energiaratkaisuja on kehitettävä päästöjen vähentämiseksi. Päästöjen vähentämisessä tarvittava keinovalikoima on laaja, eikä yhtä kaikenkattavaa ratkaisua ole näköpiirissä. Kuva 2 kuvaa eri teknologioiden mahdollista kaupallistumisnopeutta ja hyödyntämistä. Moniin teknologioihin liittyy vielä merkittäviä epävarmuuksia. Energiatehokkuuden

8 parantaminen on kuitenkin usein edullisin keino päästöjen vähentämiseksi ja sen merkitys tulee olemaan suuri muista teknologioista riippumatta. * Polttokennot ja vetyteknologiat kehittyvät merkittävämmin liikennesektorille 2020 ja 2040 Kuva 2 Uusien energiantuotantoratkaisujen kaupallistuminen Hiilidioksidin talteenotto voimalaitoksilta mahdollistaisi hiilen käytön jatkamisen, mutta teknologiaan liittyy vielä merkittäviä epävarmuuksia ja sen kaupallistuminen vienee vielä ainakin 10 vuotta. Hiilidioksidin talteenoton yleistyminen voisi johtaa sähköntuotannon keskittymiseen suuren mittakaavan lauhdevoimalaitoksiin, jotka sijaitsevat lähellä paikkoja, joihin hiilidioksidia voidaan varastoida, kuten Euroopassa mm. Pohjanmeren alaisiin maakerrostumiin. Bioenergian lisäämistavoitteet lisäävät myös pienen mittakaavan sähkön ja lämmön tuotantoyksiköiden kiinnostavuutta. Tuotanto ei kuitenkaan ole vielä kilpailukykyistä laajamittaisen tuotannon kanssa ja esimerkiksi kaasutukseen perustuva, korkean rakennusasteen (sähkön ja lämmön tuotantomäärien suhde) teknologia on vielä kehitysasteella. Tuulivoiman käyttö tulee edelleen merkittävästi lisääntymään, mutta suurin potentiaali pitkällä aikavälillä voi löytyä aurinkoenergiasta, valtamerienergiasta ja vetyteknologiasta. Yhtä ainoaa ratkaisua energiantuotannon ongelmiin tuskin onnistutaan ainakaan riittävän nopeasti kehittämään, joten paikallisten ratkaisujen ja monimuotoisten teknologioiden merkitys on tulevaisuudessakin suuri. Lapissa tulee kuitenkin seurata uusien eri teknologioiden edistymistä ja mahdollisuuksien mukaan osallistua niiden kehitykseen sekä hyödyntää niiden tuomia mahdollisuuksia tulevaisuuden energiantuotannossa.

1.2 Suomen energiapolitiikkaa ohjaavat yhä enemmän EU:n tavoitteet ja kansainvälinen ilmastopolitiikka EU-maiden energiapolitiikkaa ohjaa voimakkaasti EU:n parlamentin energiapaketti, joka asettaa jäsenmaille useita energiapoliittisia tavoitteita. Kasvihuonekaasupäästöjen vähentämiseksi EU:ssa on asetettu 20 %:n päästövähennystavoite vuoteen 2020 mennessä. Tavoite tullaan nostamaan 30 %:iin, mikäli syntyy uusi globaali ilmastosopimus, jossa muut maat ottavat vastaavat tavoitteet. Tärkeimmät keinot tavoitteeseen pääsemiseksi ovat EU:n päästökaupan uudistaminen sekä maakohtaiset tavoitteet päästökaupan ulkopuolisille sektoreille, kuten esimerkiksi liikenteelle ja maataloudelle. EU:ssa on asetettu myös sitova tavoite uusiutuvan energian osuuden kasvattamisesta 20 %:iin energian kokonaiskulutuksesta vuoteen 2020 mennessä. Maakohtaisista tavoitteista on sovittu huomioiden jäsenmaiden ominaispiirteet. Suomen tavoitteeksi on asetettu 38 %:n osuus. Biopolttoaineiden liikennekäytölle on asetettu oma 10 %:n tavoiteosuus koko EU:ssa. Energiatehokkuuden 20 %:n parantamisen suhteen EU:n tavoite ei ole sitova, mutta energiatehokkuuteen kiinnitetään EU:ssakin yhä enemmän huomiota. Lisäksi energiapaketilla pyritään lisäämään investointeja puhtaisiin teknologioihin, kuten hiilidioksidin talteenottoon ja varastointiin. Suomessa hallituksen marraskuussa 2008 julkaistun pitkän aikavälin ilmasto- ja energiastrategian päämäärinä ovat EU:n asettamien tavoitteiden saavuttaminen sekä ympäristöllinen kestävyys, toimitusvarmuus ja kilpailukyky. Muita tärkeitä tavoitteita ovat energian loppukulutuksen kääntäminen laskuun, sähkön tuotantorakenteen kehittäminen ja monipuolisuuden säilyttäminen ja edistäminen, sekä energiaomavaraisuus. Erityisesti sähkön ja lämmön yhteistuotannon (CHP) asemaa korostetaan, samoin ympäristöllisesti hyväksyttävää vesi- ja tuulivoimaa. Strategiassa varaudutaan myös ydinvoiman lisärakentamiseen. Strategian tavoitteisiin pyritään kehittämällä energiasektorin ohjauskeinoja. Verotuksen kehittämisessä painotus on päästökauppasektorin ulkopuolella, sillä päästökaupan katsotaan huolehtivan energiantuotantosektorin päästöjen vähentämisestä. Uusiutuvalle energialle suunnitellaan uutta tukea syöttötariffin muodossa. Tavoitteena on saada syöttötariffi tuulivoimalle ja biokaasulle käyttöön vuodesta 2010 alkaen. Strategian mukaan nykyinen lauhdeturpeen syöttötariffi jatkuu vuoden 2010 jälkeenkin. Muita edistettäviä uusiutuvan energian lähteitä ovat lämpöpumput, pelletit, bioöljy, aurinkolämpö, ruokohelpi ja olki, sekä biokaasu. Lämmitysöljyn talokohtaisesta poltosta pyritään eroon viimeistään 2020-luvulla. Turpeesta tehtävän dieselin käyttöä ja tuotantoa pyritään tulevaisuudessa edistämään voimakkaasti. Jätteiden osalta ensisijaisena tavoitteena on mädättäminen biokaasuksi ja lajitellun energiajakeen rinnakkaispoltto. Kuva 3 esittää TEM:n arvion siitä, miten ilmasto- ja energiastrategiassa määritellyn tavoiteuran muutokset vaikuttavat energialähteittäin vuoteen 2020 mennessä. Kuva osoittaa, että bioenergian ja erityisesti metsähakkeen rooli muodostuu erittäin merkittäväksi. Myös ydinvoiman kasvu on selkeästi havaittavissa. 9

10 120 100 80 2006 Tavoiteura TWh 60 40 20 0 Öljy Kivihiili Maakaasu Turve Metsähake Muu puu Vesivoima Tuulivoima Lämpöpumput Ydinvoima Mustalipeä Nestemäiset biopolttoaineet Muut Kuva 3 Energialähteiden käytön muutos tavoiteurassa vuoteen 2020 (loppukulutus) Strategian mukaan tukia tullaan ohjaamaan energiatalouden parantamiseen, uuteen teknologiaan ja pienimuotoisesti energiahuollon varmuuden ja monipuolisuuden lisäämiseen. Uusiutuvan energian ja päästövähennystavoitteiden saavuttamista helpottaisi energian loppukulutuksen väheneminen. 1.3 Päästökauppa jatkuu merkittävimpänä keinona kasvihuonekaasupäästöjen vähentämiseen Vaikka kansainvälisen ilmastopolitiikan jatko Kioton (sopimus kattaa vuodet 2008 2012) jälkeen on vielä sopimatta, EU:n päästökaupan uudistamisesta Kioton jälkeiselle kaudelle on jo päätetty. EU:n päästökauppa koskee tällä hetkellä sähkön- ja lämmöntuotantoa (yli 20 MW:n laitoksia) sekä suurimpia teollisuuden aloja. Päästökauppasektorilla tulee vuoden 2012 jälkeen olemaan EU:n laajuinen päästökatto, jolloin maa- tai aluekohtaisia päästötavoitteita ei tarvita päästökauppasektorille. Sähköntuotannolle joudutaan ostamaan kaikki päästöoikeudet huutokaupasta, jolloin kustannukset siirtyvät kokonaan tuottajille. Tämä hyödyttää entistä enemmän päästöttömiä tuotantomuotoja. Lämmöntuotannossa kilpailukykyä sen sijaan voidaan parantaa jakamalla osa päästöoikeuksista edelleen ilmaiseksi. Turpeen ja hiilen käyttöön kohdistuu suurin päästöoikeuksien hankintakustannus korkean päästökertoimen vuoksi. Kuva 4 esittää eri polttoaineiden päästökertoimia. Puulle päästökerroin on laskennallisesti nolla, koska puu on uusiutuva polttoaine.

11 400 kg / MWh polttoainetta 300 200 100 0 Turve Kivihiili Raskas Maakaasu Puu - polttoöljy laskennallinen Kuva 4 Polttoaineiden päästökertoimia Päästökauppasektorin osalta Suomella ei siis ole erillisiä päästövähennystavoitteita, vaan päästöt sisältyvät EU:n päästökattoon. Päästökaupan ulkopuolisille sektoreille sen sijaan on sovittu maakohtaiset tavoitteet. Suomen tavoite on leikata päästöjä 16 % vuoteen 2020 mennessä. Merkittäviä päästövähennyskohteita ovat liikenne, rakentaminen, maatalous, jätteiden käsittely ja öljylämmitys. Kansainvälisesti ilmastopolitiikan jatkosta pitäisi sopia Kööpenhaminan kokouksessa joulukuussa 2009. Vuotta aikaisemmin Puolan Poznanissa ei saatu aikaan selkeää ehdotusta uudeksi sopimukseksi, eikä todellisia maakohtaisia tavoitteita asetettu. Kehitysmaat vaativat kehittyneitä maita ottamaan tiukat tavoitteet, kun taas monet kehittyneet maat ovat huolissaan teollisuutensa kilpailukyvyn heikkenemisestä kehitysmaihin verrattuna. Poliittisista ja taloudellisista ongelmista huolimatta ilmastonmuutoksen uhka kuitenkin tunnustetaan edelleen laajasti. 1.4 Energiaomavaraisuus ja huoltovarmuus ovat jälleen mielenkiinnon kohteina Monipuolinen tuotantorakenne parantaa huoltovarmuutta, kun energiantuotannossa ei olla liian riippuvaisia yhdestä tuotantotavasta. Euroopassa viime vuosina huolta on herättänyt kasvava riippuvuus Venäjältä tuodusta kaasusta. Myös Suomessa kulutetusta energiasta merkittävä osa tuodaan Venäjältä. Suomessa kaikki kaasu tulee Venäjältä, ja viime vuosina myös valtaosa kivihiilestä ja raakaöljystä on tuotu Venäjältä. Sähkön suhteen Suomi on myös riippuvainen naapurimaista huippukulutuksen aikana. Sähkön tuotanto Suomessa on kuitenkin hyvin monipuolista, kuten Kuva 5 osoittaa.

12 0.4 % 10 % 15 % 19 % 0.3 % 7 % 13 % 25 % Vesivoima 25 % Turve Jäte Maakaasu Öljy 10 % 1 % Tuulivoima Biomassa Ydinvoima Kivihiili Nettotuonti Kuva 5 Sähkönhankinta Suomessa 2008 Huoltovarmuuden edistämiseksi Suomessa tavoitteena on monipuolinen energiantuotantorakenne, kotimaisten polttoaineiden käyttö, sekä kotimaisen sähköntuotantokapasiteetin lisääminen ja huippukapasiteetin varmistaminen. 1.5 Energiatehokkuuden merkitys on kasvamassa EU:ssa tavoitteena on 20 %:n energiansäästö vuoteen 2020 mennessä, mutta tavoite ei ole sitova. Lähtökohtana Suomelle on asetettu 9 %:n säästötavoite vuoteen 2016 mennessä. Välitavoitteet on asetettu vuosille 2010 ja 2013, jolloin toteutumista seurataan. Energiatehokkuustavoitteiden osalta tavoitteiden tiukentaminen ja muuttaminen sitoviksi on kuitenkin mahdollista. Suomessa energiatehokkuuteen pyritään sopimuksin ja standardein. Elinkeinoelämän monet alat ovat tehneet omia energiatehokkuussopimuksia, joihin alan yritykset ovat liittyneet. Myös kuntasektorille on oma sopimus. Energiansäästökohteita voidaan löytää energiakatselmuksilla, ja energia-avustuksia on saatavissa energiatehokkuusinvestointeihin. Rakennusten energiatehokkuuteen kiinnitetään huomiota energiatodistuksilla ja uudisrakennusten energiatehokkuusvaatimuksiin on tulossa merkittäviä tiukennuksia. Energialähteiden muutokset esim. lämmityksessä lisäävät myös rakennusten energiatehokkuutta. Kuluttajia ohjataan mm. energiamerkinnöillä, sekä myös energiaverotuksella. Energiantuotannossa sähkön ja lämmön yhteistuotannossa (CHP) polttoaineen energia saadaan hyödynnettyä erittäin tehokkaasti erillisiin tuotantomuotoihin verrattuna. 1.6 Energiamarkkinoilla toimitaan paikalliselta tasolta globaalille asti Polttoainemarkkinat ovat hiilen ja öljyn osalta kansainväliset ja näiden polttoaineiden hinta määräytyy maailmanmarkkinoilla globaalin kysynnän ja tarjonnan mukaan. Maakaasua Suomeen tulee ainoastaan Venäjältä, ja kaasua on saatavilla vain rajoitetulla alueella Etelä-Suomessa. Kotimaisilla polttoaineilla turpeella ja puulla käydään kauppaa

13 lähtökohtaisesti vielä paikallisen tason markkinoilla, mutta jalostettuna pelleteiksi tai esim. dieseliksi myös kotimaisia polttoaineita voidaan viedä niihin maihin, missä maksukyky on suurempi. Suomeen myös tuodaan biopolttoaineita. Taloudellisesti järkevä kuljetusetäisyys rajoittaa kuitenkin markkina-aluetta esimerkiksi voimalaitospolttoaineissa. Polttoaineiden hinnoista erityisesti öljyn hinta on vaihdellut merkittävästi, kuten Kuva 6 osoittaa. Vuoden 2008 aikana koettiin polttoaineissa ennätysmäisiä hintapiikkejä, mutta hinnat tulivat nopeasti alas taloudellisen taantuman seurauksena. /MWh 80 75 70 65 60 55 50 45 40 35 30 25 20 15 10 5 0 POK Puupelletti POR Maakaasu Metsähake Jyrsinturve Hiili 1990 1991 1992 1993 1994 1995 1996 1997 1998 1999 2000 2001 2002 2003 2004 2005 2006 2007 2008 2009 Kuva 6 Polttoaineiden verottomat reaalihinnat Suomessa 1990-2009 Suomalaiset sähkön tuottajat ja tukkuostajat toimivat Pohjoismaisilla sähkömarkkinoilla, jossa sähkön hinta määräytyy. Markkinat ovat laajentumassa Keski- Eurooppaa kohti, jolloin hinnat yhdentyvät. Sähköntuotannon kilpailukyky määräytyy Pohjoismaisen tuotanto- ja kysyntätilanteen mukaan. Sähkön hintaan vaikuttavat mm. sähkön kysynnän ja tuotantokapasiteetin kehitys Pohjoismaissa ja lähialueilla, polttoaineiden ja päästöoikeuksien hinnat, sekä vesivoiman tuotannon ja jatkossa myös tuulivoimatuotannon vaihtelut. Kuva 7 esittää Suomen sähkön hinnan sekä EU:n päästöoikeuksien hintojen kehitystä vuodesta 2003 vuoden 2009 kesään.

14 Sähkön hinta, /MWh 90 80 70 60 50 40 30 20 10 Sähkön hinta Päästöoikeuden hinta 90 80 70 60 50 40 30 20 10 Päästöoikeuden hinta, /tco2 0 tammi.03 maalis.03 touko.03 heinä.03 syys.03 marras.03 tammi.04 maalis.04 touko.04 heinä.04 syys.04 marras.04 tammi.05 maalis.05 touko.05 heinä.05 syys.05 marras.05 tammi.06 maalis.06 touko.06 heinä.06 syys.06 marras.06 tammi.07 maalis.07 touko.07 heinä.07 syys.07 marras.07 tammi.08 maalis.08 touko.08 heinä.08 syys.08 marras.08 tammi.09 maalis.09 touko.09 heinä.09 syys.09 0 Kuva 7 Suomen sähkön hinnan ja EU:n päästöoikeuksien hinnan kehitys Sähköntuotantomuotojen muuttuvat tuotantokustannukset määräävät laitosten kilpailukyvyn markkinoilla. Kun investointi on tehty, tuulivoimaa, vesivoimaa ja ydinvoimaa tuotetaan yleensä mahdollisimman paljon. Tuulivoiman tuotanto vaihtelee tuulisuuden mukaan ja tuulivoiman lisärakentaminen lisääkin säätövoiman tarvetta koko Euroopassa. Lauhdetuotannon kannattavuus ja kapasiteetin ajo vaihtelee markkinatilanteen mukaan riippuen polttoaineen ja päästöoikeuden hinnasta verrattuna sähkön hintaan. Pohjoismaisilla sähkömarkkinoilla käytössä on paljon vesivoimaa ja ydinvoimaa, ja jatkossa yhä enemmän myös tuulivoimaa, jonka muuttuvat tuotantokustannukset ovat edulliset. Kun sähkön hinta Pohjoismaissa on matala, sähköä viedään Keski- Eurooppaan. Hyvien siirtoyhteyksien johdosta Suomessa sähköntuotanto ei välttämättä vaadi alueellista omavaraisuutta. Koko Suomen tasolla on kuitenkin asetettu tavoitteeksi omavaraisuus sähköntuotannossa myös huippukulutustilanteissa, jotta sähkön saatavuus voidaan taata kaikkina aikoina. Suomessa uutta sähköntuotantokapasiteettia tarvitaan korvaamaan poistuvaa vanhaa kapasiteettia sekä sähkön tuontia.

15 2 LAPIN ENERGIANKULUTUS JA TUOTANTO 2.1 Lapin energiatase Lapin luonnonvarat ovat luoneet hyvät edellytykset energiantuotannolle maakunnan alueella. Lapissa tuotetaan sähköä yli maakunnan oman tarpeen perustuen pitkälti uusiutuviin energialähteisiin. Sähköomavaraisuus maakunnassa on yli 100 % (2007: 107 %) ja uusiutuvan energian osuus sähköntuotannosta 91 %. Sähkön ja lämmöntuotantoon käytettävistä polttoaineista uusiutuvien osuus on 70 prosenttia. Kuva 8 esittää sähkön- ja lämmöntuotannon tasetta Lapissa vuonna 2007 huomioiden Kemijärven sellutehtaan lopetuksen sekä Tornion Voiman uuden voimalaitoksen vaikutuksen. Lapissa teollisuudella on merkittävä osuus energiankulutuksessa sekä osin myös tuotannossa. Vuotuinen energiatase vaihteleekin voimakkaasti erityisesti metsäteollisuuden tuotannon perusteella. Lämmön osalta teollisuushöyryä ja lämpöä tuotettiin vuonna 2007 vajaat 4 700 GWh, kun taas kauko- ja aluelämpöä tuotettiin 1 100 GWh. Polttoaineina lämmöntuotannossa sekä sähkön- ja lämmön yhteistuotannossa käytettiin metsäteollisuuden jäteliemiä (mustalipeä), turvetta ja puupolttoaineita, sekä pienemmässä määrin öljyä erilliseen lämmöntuotantoon. Puupolttoaineista metsähakkeen määrä oli 150 GWh. Sähköä tuotettiin polttolaitoksissa noin 1 500 GWh. Laitoksien yhteenlaskettu sähköteho oli 260 MW e ja lämpöteho 1 720 MW th. Merkittävin sähköntuotantotapa on kuitenkin vesivoima, jota tuotettiin noin 4 600 GWh. Vesivoimatuotannon määrä vaihtelee vuodesta toiseen sateisuudesta riippuen. Tuulivoiman tuotanto oli noin 10 GWh (vuoden 2008 lopulla 40 GWh). Metsäteollisuuden jäteliemet 4 220 GWh Energiantuotanto 2007* Sähköomavaraisuus: 107 % Uusiutuvien energialähteiden osuus sähköntuotannosta: 91 % Metsäteollisuuden sivutuotteet 1 560 GWh Metsähake 150 GWh Turve 2 380 GWh Öljy 340 GWh Muu (mm. teol.sekundäärilämpö) 170 GWh -SÄHKÖTEHO 260 MWe -LÄMPÖTEHO 1720 MWth Vesivoima 4 605 GWh Teollisuuslämpö 4 650 GWh Kauko- ja aluelämpö 1 100 GWh Sähkö 1 490 GWh Lämmöntuotanto yhteensä 5 750 GWh Sähköntuotanto Sähkön yhteensä kulutus 6105 GWh 5720 GWh Tuulivoima 10 GWh Sähkön vienti + häviöt = 385 GWh *Kemijärven sellutehtaan lopetuksen vaikutus huomioitu, Tornion Voiman uuden voimalaitoksen vaikutus huomioitu Kuva 8 Lapin sähkön ja lämmön tuotannon energiatase 2007

16 Lapin maakunnan sähkön ja lämmöntuotannon hiilidioksidipäästöt olivat noin miljoona tonnia vuonna 2007. Päästöistä yli 85 % aiheutui turpeen poltosta. Loppuosa päästöistä aiheutui lähinnä öljyn käytöstä. Kuva 9 esittää sähkön- ja lämmöntuotantoon käytettyjen polttoaineiden hiilidioksidipäästöjä Lapissa vuonna 2007. 1 000 800 CO2-päästöt, 1000 t 600 400 200 0 Metsäteollisuuden jäteliemet Turve POR POK Puupolttoaineet Muu Kuva 9 Sähkön- ja lämmöntuotannon hiilidioksidipäästöt Lapissa vuonna 2007 2.2 Energiankulutus Lapissa Lapissa teollisuuden osuus kaikesta energiankulutuksesta on merkittävä. Sähkön osalta teollisuuden osuus vuonna 2007 oli 69 %, kun se koko Suomessa on 54 %. Teollisuuden muutoksilla on myös suurin merkitys energiakulutuksen kehitykselle tulevaisuudessa. Yksityisen kulutuksen kasvua hidastaa väestön kasvun vähäisyys ja energiatehokkuuden parantuminen. 2.2.1 Sähkönkulutus Sähkönkäyttö Lapin maakunnassa vuonna 2007 oli 5 900 GWh. Kuva 10 osoittaa eri sektoreiden osuudet kokonaiskulutuksesta. Rakennusten lämmitykseen Lapissa käytetään sähköä suhteellisesti muuta Suomea enemmän. Vuonna 2007 lämmitykseen käytettiin sähköä 635 GWh. 19 % Asuminen ja maatalous 12 % Palvelut ja rakentaminen 69 % Teollisuus Kuva 10 Sähkön kulutuksen jakauma Lapissa 2007

17 Teollisuudessa sähkönkäyttö keskittyy kolmeen suureen kohteeseen. Outokummun Tornion terästehtaat kuluttavat lähes kolmanneksen kaikesta Lapissa käytetystä sähköstä. Outokummun terästehtaan tuotantokapasiteetin suunniteltu laajennus nostaisi sähkönkulutuksen tasolle 3 300 GWh, eli Lapin sähkönkulutus kasvaisi noin viidenneksellä. Muut suuret käyttäjät ovat Stora Enson Veitsiluodon tehtaat sekä Metsä- Botnian ja M-realin paperi- ja sellutehtaat Kemissä. Metsäteollisuus tuottaa osan kuluttamastaan sähköstä itse sivutuotteilla. Muun teollisuuden käytöksi jää Lapissa noin 200 GWh sähköä. Yksityisen kulutuksen ja maatalouden sähkön kulutus on noin 1,1 TWh. Viimeisen kymmenen vuoden aikana kulutus on Lapissa kasvanut keskimäärin 1,5 % vuodessa, kun koko Suomessa vastaa kasvu on ollut keskimäärin 2,1 %. 2.2.2 Lämmitysenergian kulutus Lapin rakennusten 1 lämmityksen energiakulutus oli 2,2 TWh vuonna 2008. Lämmityksen hyötysuhde huomioiden lämmitykseen käytetty polttoaine-energia oli 2,7 TWh. 900 800 700 600 Kaikki rakennukset Erilliset pientalot GWh 500 400 300 200 100 0 Kauko- ja aluelämpö Öljy Sähkö Puu Maalämpö Muu, tuntematon Kuva 11 Lapin rakennusten energiankulutus lämmitysmuodoittain 2008 Rakennusten lämmityksessä merkittävimmät lämmitysmuodot ovat kauko- ja aluelämpö, sekä sähkölämmitys. Myös öljylämmityksen osuus on suuri. Kaikkien rakennusten lämmitysmuotojen osuudet esittää Kuva 12. 1 laskettu Tilastokeskuksen 31.12.2007 päivitetyn rakennuskannan mukaan käyttämällä kullekin lämmitysmuodolle ominaista lämmityskerrointa (kwh/m2), ei pääasiallisesti sisällä kesämökkejä eikä maatalousrakennuksia

18 1 % 4 % 11 % 29 % 20 % 35 % Kauko- ja aluelämpö Öljy Sähkö Puu Maalämpö Muu, tuntematon Kuva 12 Rakennusten lämmityksen jakauma Lapissa 2007 Erillisten pientalojen lämmitys perustuu Lapissa yli 50 prosenttisesti sähkölämmitykseen. Haja-asutuksen vuoksi kaukolämmön osuus on pieni. Myös puulla on merkittävä osuus lämmityksessä, lähes neljännes kaikista pientaloista käyttää puuta lämmitykseen. Kuva 13 esittää erillisten pientalojen lämmitysmuodot Lapissa vuonna 2007. 23 % 1 % 1 % 3 % 20 % Kauko- ja aluelämpö Öljy Sähkö 52 % Puu Maalämpö Muu, tuntematon Kuva 13 Erillisten pientalojen lämmityksen jakauma Lapissa 2007 Rakennusten lämmityksen hiilidioksidipäästöt olivat 178 000 tonnia vuonna 2008. Luku ei sisällä kauko- ja aluelämmityksen päästöjä, jotka on esitetty kohdassa 2.1, eikä sähkölämmityksen sähkön tuotantoon liittyviä päästöjä. Sähkön osalta päästöt riippuvat siitä keneltä toimijalta lämmityssähkö on ostettu. Maakunnan tasolla sähkölämmityksen päästöjen voidaan laskea olevan vähäiset, sillä uusiutuvan ja hiilidioksidineutraalin tuotannon osuus on 90 % koko sähkön tuotannosta.

2.3 Lapin sähköverkko Lapin sähköverkko perustuu Fingrid Oyj:n kantaverkkoon, paikallisten verkkoyhtiöiden siirto- ja jakeluverkkoon, sekä erillisten alueverkkoyhtiöiden hallinnoimiin alueverkkoihin. Lapissa sähköverkon operoinnin haasteena ovat pitkät etäisyydet sekä kulutuksen keskittymät ja vaihtelut. Esimerkiksi hiihtokeskuksissa kulutus on erittäin kausiluontoista ja kulutuspiikit ajoittuvat tyypillisesti samaan aikaan. Sekä suuret sähkönkulutusta lisäävät investoinnit, että sähköntuotannon lisärakentaminen vaativat Lapissa monin paikoin investointeja sähkön siirtoverkkoon. Esimerkiksi monet suunnitellut kaivoshankkeet sijoittuvat paikkoihin, joissa tarvittavaa siirtoverkkoa ei vielä ole. Tuotantopuolella mm. suuret tuulivoimahankkeet edellyttävät riittävän vahvaa siirtoverkkoa alueelle. Pienimuotoisen sähköntuotannon liittäminen verkkoon aiheuttaa myös uudenlaisia haasteita verkkojen hallinnalle. Lapin kantaverkko onkin yksi Fingrid Oyj:n pääinvestointikohteista lähivuosina. Keskeisiä kehittämistarpeita Lapissa ovat tulevaisuudessa 400 kv voimansiirtoverkon vahvistaminen Suomen ja Ruotsin välillä uudella voimansiirtoyhteydellä sekä 400 kv voimajohtoyhteys Pulujoelta Pyhäselältä Keminmaalle. Tunturi-Lapin maakuntakaavassa on varauduttu uuteen 400 kv voimajohtoyhteyteen Pohjois-Norjasta Petäjäskoskelle. Merkittävimmät kantaverkon lähiaikojen vahvistukset Lapissa ovat: o 220 kv Petäjäskoski-Valajaskoski-Isoniemi (2009, 19 M ) o 220 kv Isoniemi-Vajukoski (2010, 10 M ) o 400 kv Keminmaa-Petäjäskoski (2009, 9 M ) 19

20 Kuva 14 Lapin voimansiirtoverkko vuonna 2008 Paikallisia jakeluverkon haltijoita Lapin maakunnan alueella toimii yhteensä 15. Jakeluverkonhaltijat ovat tyypillisesti paikallisten kuntien omistuksessa, muutaman omistavat myös jakelualueen sähköliittymän omistajat. Lapin eteläisimmissä kunnissa sähköverkko on Fortum Sähkönsiirto Oy:n omistuksessa. Lisäksi Lapissa toimivat alueverkkoyhtiöt Kittilän Alueverkko Oy ja Lapin sähköverkko Oy, joita omistavat paikalliset verkkoyhtiöt ja sähköntuotantoyhtiöt. Alueverkkoyhtiöt hallinnoivat merkittävää osaa 110 kv:n alueverkoista Lapissa.

2.4 Energia-alan osaaminen Lapissa Energiasektorin osaamis- ja työvoimatarve liittyy voimakkaasti Lapin energiapotentiaalien hyödyntämiseen tulevaisuudessa ja vireillä oleviin hankkeisiin. Fennovoiman ydinvoimalaitoksen rakentaminen Simoon aiheuttaisi suurimmat vaikutukset osaavalle työvoimalle. Rakentamisaikaisiksi työllisyysvaikutuksiksi on arvioitu 21 000 39 000 henkilötyövuotta. Käytönaikainen tarve olisi 400 500 henkilötyövuotta. Tiedotus- ja neuvontapalveluita tarvitaan tulevaisuudessa erityisesti energiatehokkuuden lisäämiseksi ja esimerkiksi kiinteistöjen parhaiden lämmitysratkaisujen löytämiseksi. Tuulivoiman osalta Lapin olisi mahdollista profiloitua arktisen tuulivoiman osaajaksi. Tämä edellyttää panostusta tutkimukseen ja koulutukseen alueella. Metsäbioenergian korjuuketju vaatii kehitystyötä potentiaalin realisoimiseksi. Bioenergia-alan koulutusta Lapissa on sekä ammattikorkea- että ammattiopistotasolla. Rovaniemen ammattikorkeakoulussa on bioenergia-opintojakso luonnonvara- ja ympäristöalaan kuuluvan maaseutuelinkeinojen (sekä metsätalouden) koulutusohjelman alla. Lappia kuntayhtymän ammattiopistoissa annetaan koulutusta metsuri-metsäpalvelujen tuottajille, esim. puuenergian tuotannon töihin, sekä metsätalouden maatilatalouden koulutusta. Suunnitelmissa on sisällyttää bioenergia-alan koulutusta maatilatalouden ja metsätalouden koulutusohjelmiin. Lappia koulutuskuntayhtymässä on valmisteilla bioenergiaklusteri-hanke, jonka rahoitusta haetaan TE-keskukselta yhteistyössä bioenergia-alan toimijoiden kanssa. Metsäntutkimuslaitoksella on toimintayksiköt Rovaniemellä ja Kolarissa sekä toimipiste Sallassa. Rovaniemen toimintayksikön tehtävänä on tutkia pohjoiseen soveltuvia metsänhoidon menetelmiä, metsäluontoa sekä sen arvoja metsän eri käyttömuotojen yhteensovittamiseksi. Rovaniemen toimintayksikköön kuuluva Sallan toimipiste perustettiin 1989 metsien terveydentilatutkimusta varten. Toimipiste on erikoistunut metsäntutkimusta palvelevien näytteiden keräämiseen ja esikäsittelyyn. Kolarissa tutkimus keskittyy metsäluonnon monimuotoisuuteen, metsänrajatutkimuksiin ja maankäyttömuotojen yhteensovittamiseen. Metsäkeskus Lappi on Maa- ja metsätalousministeriön alainen organisaation, jonka päämääränä on kestävä metsätalous. Metsäkeskus hankkii, hallitsee ja jalostaa tietoa asiakkaiden ja yhteistyökumppaneiden käyttöön, osallistuu maaseudun kehittämiseen, toimeenpanee metsälainsäädäntöä ja tuottaa metsäpalveluita. Metsäkeskuksen toimialue käsittää Lapin läänin. Keskustoimisto sijaitsee Rovaniemellä. Lisäksi on yhteensä 16 metsätoimistoa tai toimipistettä eri puolilla Lappia. Peltoenergian tutkimusta Lapissa tekevät MTT ja ProAgria. Maa- ja elintarviketalouden tutkimuskeskus (MTT) Rovaniemellä tekee tutkimusta Pohjois-Suomen maatalouden ja maaseudun hyväksi. Tutkittavina ovat olleet laajasti eri viljely- ja puutarhakasvit. Viime vuosikymmenten aikana on tehty tutkimustyötä myös luonnontuote- sekä ympäristö- ja maisematutkimuksessa. ProAgria Lapin maaseutukeskus on maaseudun yrittäjien oma tietopalvelukeskus, jolla on toimipisteet Rovaniemellä ja Keminmaalla. 21

22 Rakentamisen ja talotekniikan opinnoissa suuntautumisvaihtoehdoissa on energia-alaa painottavia vaihtoehtoja. Rovaniemen ammattikorkeakoulussa on talo- ja energiatekniikan suuntautumisvaihtoehto Tekniikka- ja liikenne -alan rakennustekniikan opinnoissa. Rovaniemen ammattikorkeakoulussa on myös lämpöpumppujen testausasema, virtuaalilaboratorio sekä kylmän testaukseen soveltuvat kylmähuoneet ja niihin liittyvät laitteet. Lapin ammattiopistoon on suunnitteilla lämmityslaiteasentajan ammattitutkinto ja myös LVI-alaa opetetaan ammattiopistossa. Sähkötekniikan alaa opetetaan Kemi-Tornion ammattikorkeakoulussa ja Kemijärven ammattiopistossa. Kemi-Tornion ammattikorkeakoulussa koulutetaan sähkövoimainsinöörejä pohjoisen Suomen yritysten ja teollisuuden tarpeisiin ja ammattikorkeakoulu tekee tiivistä yhteistyötä alueen yritysten kanssa. Yhteistyötä tukee erityisesti Kemissä sijaitseva teknologiakylä Digipolis, jonka alueella toimivat sekä ammattikorkeakoulu että suuri määrä teknologiayrityksiä. Lapin yliopistossa ei ole teknillistä tiedekuntaa, mutta yliopisto on mukana ilmastonmuutoksen ja bioenergian tutkimus- ja kehityshankkeissa. Lapin yliopiston Arktinen keskus on arktisen osaamisen keskittymä Rovaniemellä. Arktisen keskuksen tavoitteena on pyrkiä etsimään ratkaisuja kiireellisiin yhteiskunnallisiin ja ympäristökysymyksiin, jotka ovat tärkeitä koko arktisen alueen sekä ulkopuolisten alueiden kansoille, instituutioille ja yhteisöille.

23 3 LAPIN ENERGIANTUOTANTOPOTENTIAALI 3.1 Tuulivoimassa merkittävä potentiaali Lapin tuulivoimakapasiteetti oli vuoden 2008 lopussa 23,4 MW ja vuosituotanto noin 40 GWh e. Hankesuunnitelmien perusteella kapasiteetin odotetaan nousevan tasolle 100 MW vuoteen 2012 mennessä. Suurimmat käynnissä olevat hankekehitykset keskittyvät merialueille, mutta myös tunturialueiden hyödyntäminen on käynnistymässä uudelleen. Kuva 15 listaa nykyiset sekä rakenteilla, suunnitteilla ja vireillä olevat tuulivoimahankkeet Lapin maakunnan alueella. Nykyiset laitokset Rakenteilla, suunnitteilla tai vireillä olevat laitokset Tunturituuli Oy, Lammasoaivi 2 x 0,45MW + 0,6 MW = 1,5 MW WPD Finland Oy, Mielmukkavaara 10 x 3 MW = 30 MW Tunturituuli Oy, Olos 5 x 0,6 MW = 3 MW St 1, Simo, Tervola, Keminmaa ~100 MW Rajakiiri Oy, Tornio 8 kpl = 28 MW Kemin tuulivoimapuisto Oy, Kemi 3 x 0,3 MW = 0,9 MW Haminan Energia Oy, Kemi Ajos 1 x 3 MW = 3 MW PVO Innopower, Kemi Ajos 10 x 3 MW = 30 MW PVO Innopower, Kemi Ajos 150-200 MW Sumituuli Oy, Kemi Ajos 1 x 2 MW = 2 MW Kansallistuuli Oy, Kemi Ajos 1 x 1 MW = 1 MW Rajakiiri Oy, Röyttä 40 x 3-5 MW Fortum Oyj, Pitk ämatala 800-900 MW Fortum Oyj, Maakrunni 300-400 MW Kuva 15 Nykyiset ja rakenteilla, suunnitteilla ja vireillä olevat tuulivoimalat Lapissa 2 Yhteensä tuulivoimaa on rakenteilla, suunnitteilla ja vireillä lähes 1 500 MW, perustuen julkisesti saatavilla oleviin tietolähteisiin, kuten ympäristövaikutustenarviointiohjelmiin. Vuosituotantona tämä voisi tarkoittaa noin 4 000 GWh:n tuotantoa, mikä vastaisi nykyistä vesivoimatuotantoa Lapissa. Suurten hankkeiden toteutumiseen liittyy kuitenkin merkittävää epävarmuutta. Tuulen vaihtelu aiheuttaa tehonmuutoksia tuotannossa ja hyvin vaihtelevia tuotantomääriä. Fingrid on varautunut liittämään verkkoonsa 2 000 MW tuulivoimaa vuoteen 2020 ja se vastaa myös kantaverkon vahvistusinvestoinneista. Käytännössä Fingrid laatii alueen sähkönsiirtoverkkojen kehitystarpeet ja periaatteelliset ratkaisut yhtenä kokonaisuutena yhteistyössä alueelle voimantuotantoa suunnittelevien tahojen kanssa, jotta voidaan varmistaa teknistaloudelliset parhaat verkkoratkaisut ja liityntätavat. 2 Osa kuvassa esitettävistä tuulivoimahankkeista on voimassa olevan maakuntakaavan vastaisia.

24 Lapin liiton laatimassa maakuntakaavassa osoitetaan neljä merialuetta, joille on mahdollista sijoittaa tuulivoimaloita. Alueet ovat Röyttä Torniossa, Ajos Kemissä, Maakrunnin matalikko Simossa ja Pitkämatala. Merituulivoimalle identifioitu potentiaali onkin Lapissa jo hanketasolla varattu. Lapin meri- ja rannikkoalueen tuulivoimamaakuntakaavassa osoitettujen tuulivoima-alueiden arvioitu kokonaispotentiaali on 1 200 1 300 megawattia. Helpoimmin toteuttavien Röytän ja Ajoksen alueiden osuus tästä on 90 120 megawattia. Lapin tunturialueiden tuulivoimaselvityksessä 3 on tuulivoimalle teknisesti soveltuvia alueita identifioitu vajaat 250 MW. Potentiaali voi nousta tulevaisuudessa, mikäli tuulimittauksilla voidaan osoittaa, että tuulisuus matalahkoilla tuntureilla ja korkeimmilla vaaroilla on ennakoitua parempi. Suurin osa Lapin tunturialueiden tuulivoimapotentiaalista sijaitsee Metsähallituksen hallinnoimilla alueilla. Nykyisten sähkölinjojen varsilla kohteita on korkeilla vaaroilla ja tuntureilla. Tunturikohteiden rinnalla Lapin tuulivoimarakentaminen tulee voimakkaasti kasvamaan sisämaassa tuuliolosuhteiltaan suotuisissa kohteissa, kuten Simon, Keminmaan ja Tervolan seudulla. Potentiaalia on eri puolilla Lappia matalimmilla ylängöillä ja suurempien vesialueiden (esim. tekoaltaat) läheisyydessä. Kyseisillä alueilla rakentaminen saattaa edetä tunturikohteita nopeammin johtuen valmiimmasta infrastruktuurista ja yleisestä hyväksyttävyydestä. Sisämaa- ja tunturikohteiden toteutettavuus edellyttänee syöttötariffia tai muita tukitoimia. Sisämaa-alueilla hankeidentifiointi on vielä käynnissä ja potentiaali tarkentuu Tuuliatlaksen 4 ja muiden tuulimittausten myötä. Tunturialueiden realistinen potentiaali nykytiedolla on 100 300 MW. Tunturialueilla pitkät etäisyydet sähköverkkoon rajoittavat kuitenkin tuulivoiman hyödyntämismahdollisuuksia. Ottaen huomioon tunturialueiden ulkopuolisten sisämaakohteiden mahdollisuudet, voidaan Lapin merialueiden ja rannikon ulkopuolisten kohteiden kokonaispotentiaalin arvioida olevan noin 500 MW. Hankkeiden taloudellisten edellytysten säilymiseksi tuulivoimahankkeet täytyy sijoittaa lähelle sähköverkkoa. Lähtökohtaisesti tuulivoimapuisto on liitettävä 400 kv jännitteiseen verkkoon, kun tuulivoimapuisto on teholtaan yli 250 MVA tai jos tuulivoimapuiston yhteisteho on 100-250 MVA ja tuulivoimapuistoa ei ole sähköverkon kannalta teknistaloudellisesti tarkoituksenmukaista liittää 110 kv verkkoon. Alle 250 MVA tuulivoimapuistot voidaan pääsääntöisesti liittää 110 kv jännitteiseen verkkoon. Tuulivoimahankkeen liittyessä paikalliseen siirtoverkkoon verkonhaltijan vastuulla ovat tuulivoiman kantaverkkoon kohdistamat muutokset, mutta verkonhaltijalla on oikeus periä kohtuulliset kustannukset hankekehittäjältä. Pientuulivoiman osalta verkonhaltija ei voi periä verkon vahvistamisen kustannuksia tuulivoimatuottajalta, ja verkkoon liittymisen todelliset kustannukset saattavat nousta sähkönjakelijalle korkeiksi. Pientuulivoiman lisäys on Suomessa vielä toistaiseksi ollut enemmänkin yksittäisten henkilöiden koetoimintaa kuin kilpailukyky-perusteista liiketoimintaa. Kulut ylittävät usein odotettavissa olevat säästöt. Markkinoilla on kuitenkin useita eri sovelluksia. Tyypillinen pienkuluttajan tuulivoimala on teholtaan noin 1 10 kw. Lapissa potentiaali voidaan laskea esimerkiksi määrittämällä joka kymmenes erillistalo potentiaaliseksi investoijaksi, jolloin investointeja olisi 5 000 kpl. 5 kw:n voimaloilla tämä tarkoittaisin noin 25 MW. Realistinen potentiaali lienee maksimissaan 1 10 MW. 3 Lapin liitto 2004. 4 Työ- ja elinkeinoministeriön tilaamassa Tuuliatlas-työssä kartoitetaan Suomen tuuliolosuhteet maalla ja merellä. Tuuliatlas valmistuu vuoden 2009 lopussa.

3.2 Vesivoiman merkitys suuri Vesivoima on Lapin tärkein sähköntuotantomuoto. Rakennettua vesivoimaa on 1 172 MW, ja vuotuinen sähköntuotanto on sateisuudesta riippuen noin 4 000 5 500 GWh, mikä on noin 35 % koko Suomen vesivoimatuotannosta. Hyödynnetty vesivoima on Lapissa keskittynyt Kemijoen vesistöalueeseen. Suurin osa muista vesistöalueista on suojeltu. Vesivoiman etuina ovat sen tuotannon erinomainen säädettävyys, uusiutuvuus sekä päästöttömyys. Vesivoima on kilpailukykyistä eikä sen rakentamiseen tarvita tukia. Vesivoima on myös tärkeä säätövoiman lähde sähköntuotantojärjestelmässä. Lisäksi rakennettuja vesialueita käytetään myös tulvasuojeluun. Vesivoiman rakentaminen muuttaa luontoa sekä vaikuttaa matkailuelinkeinoon, virkistykseen ja kalastusmahdollisuuksiin alueella. 25 Kuva 16 Vesivoimalat Lapissa ja suojellut vesistöt (kartalla oranssina alueena) Jatkossa vesivoiman merkitys säätövoimana korostuu edelleen, kun tuulivoimaa rakennetaan merkittävästi, ja tuotannon vaihteluita on tasattava. Ilmastonmuutoksen myötä sadannan ennustetaan Suomessa kasvavan. Samalla sadannan ja haihdunnan keskinäiset suhteet sekä vuotuinen jakautuma muuttuvat ja leudommat talvet muuttavat lumeen sitoutuvan veden määrää. Säätilojen ääri-ilmiöiden ennustetaan yleistyvän, joten tulvasuojelun ja hulevesien hallinnan merkitys korostuu. Vesivoiman tuotanto kasvaa tulevaisuudessa ennusteesta riippuen Suomessa 6 11 % vuoteen 2100 mennessä 5. Kemijoessa tuotannon kasvuksi on arvioitu 15 17 %. Teknologian suhteen ei vesivoimassa ole odotettavissa suuria mullistuksia. Olemassa olevia laitoksia modernisoimalla voidaan kuitenkin korottaa vanhojen laitoksien tehoa jopa 40 %, keskimääräinen korotus on ollut noin 30 %. Tehonkorotuksia toteutetaan olemassa olevissa voimalaitoksissa omistajien suunnitelmien mukaisesti. Niistä ei aiheudu merkittäviä ympäristövaikutuksia eikä lupaongelmia. 5 Ilmastomuutoksen vaikutuksia energiantuotantoon ja lämmitysenergian tarpeeseen, Ilmatieteen laitos 2002:2

26 Sen sijaan lisärakentaminen, joka johtaa uuteen tai uudenlaiseen säännöstelyyn aiheuttaa ympäristövaikutuksia ja vaatii lupamenettelyä. Lisärakentaminen jo rakennetuissa vesistöissä on yleensä kannatettavinta, kun hanke pystytään toteuttamaan kannattavasti ja lievillä vaikutuksilla koskiluontoon. Vaikeinta lisärakentaminen on suojelluissa vesistöissä (kts. Kuva 16), jolloin vaadittaisiin ympäristövaikutusten arvioinnin lisäksi koskiensuojelulain, sekä Lapissa Ounasjoen erityislain tarkistamista. Kemijoki Oy on Kemijoen voimalaitoksillaan toteuttanut tehonnostoja vuodesta 1996 lähtien yhteensä 156 MW (172 GWh/a). Yhtiön investointi-suunnitelman mukaiset tehonnostot tuovat vuosina 2009 2017 vielä lisää tehoa 88 MW (71 GWh/a). Lisäksi uomanparannushankkeilla saadaan 10 MW (20 GWh/a). PVO Vesivoiman voimalaitoksella Isohaarassa on 11 MW:n (15 GWh/a) ja Jumiskossa 3 GWh/a tehonnostopotentiaali. Uusia vesivoimahankkeita suojelemattomissa vesistöissä ovat Kemijoen Sierilän hanke, jonka teho olisi 44 MW ja vuosituotanto 155 GWh, sekä Raudanjoen hanke (25 MW, 162 GWh/a). Suojelluilla alueilla teknistaloudellista vesivoimapotentiaalia on seuraavasti: - Kemihaaran altaan vaikutuksena 325 GWh/a (suojeltu osin Natura-alueena), vuorokausisäätötehon lisäys 200-300 MW Kemijoen voimalaitoksilla, altaan yhteyteen suunnitellun voimalaitoksen teho 37 MW 6. - Ounasjoessa 349 MW (1210 GWh/a) (suojeltu Ounasjoen erityislailla). - Tengeliönjoen Luonionkoskessa 4,2 MW (15 GWh/a) (suojeltu koskiensuojelulailla). 3.3 Kotimaiset polttoaineet tuovat omavaraisuutta 3.3.1 Puupolttoaineet Lapin puupolttoaineiden käyttö on nykyisellään (2008) noin 1,7 TWh, josta metsähaketta on 0,1 TWh. Puupolttoaineiden käyttö on keskittynyt suuriin metsäteollisuuden yksiköihin, joiden käyttöosuus on noin 75 %. Suurimmat käyttäjät ovat Stora Enson Veitsiluodon tehtaat Kemissä, Metsä-Botnian Kemin tehdas, sekä Tornion Voima Oy:n voimalaitos Torniossa. Käyttökohteita, joiden polttoaineteho on yli 200 kw, on yli 50, ja pieniä alle 200 kw maatilakokoluokan kattiloita arviolta 140 kappaletta 7. Kauko- ja aluelämmöntuotannossa suurimpia käyttäjiä ovat Tornion lisäksi Rovaniemen Energia, Kemijärven Kaukolämpö ja Kemin Energia. Puupolttoaineita ja turvetta hyödyntäviin energialaitoksiin on Lapissa investoitu voimakkaasti 2000-luvulla. 6 Oy Vesirakentajan raportti Energiateollisuus ry:lle (2008) Voimaa vedestä 2007, Selvitys vesivoiman lisäämismahdollisuuksista. 7 Bioenergian käytön ja tuottamisen toteutettavuus Lapissa hanke, Rovaniemen koulutuskuntayhtymä 2008.

27 Kuva 17 Lapin alue- ja teollisuuslämpökeskukset (yli 200 kw) Koska Lapin yhdyskuntien kaukolämmöntuotanto perustuu jo lähes täysmääräisesti kotimaisiin polttoaineisiin turpeeseen ja puuhun, on lisäyspotentiaali uusille laitoksille rajoitettu. Kaukolämpökuormien ei odoteta merkittävästi kasvavan johtuen energiatehokkuuden paranemisesta pitkällä aikavälillä, joten kulutukseen perustuva tuotannon lisäys jäänee vähäiseksi. Olemassa olevissa energialaitoksissa puupolttoaineiden käyttöä on mahdollista lisätä korvaamalla turvetta ja öljyä. Turpeen korvaaminen on mahdollista polttoaineen vastaanoton, syötön ja kattilateknisten rajoitusten puitteissa. Pöyryn arvion mukaan turvetta voidaan korvata olemassa olevissa laitoksissa 3,8 TWh metsäteollisuuden sivutuotteilla ja kannoilla, tai mikäli käytetään poltto-ominaisuuksiltaan heikompia hakkuutähdehaketta ja pienpuuta, yhteensä 1,8 TWh. Öljyn korvaaminen sähkön ja lämmöntuotannossa edellyttää joko bioöljyä tai investoimista uuteen huippukuormia leikkaavaan kapasiteettiin. Korvauspotentiaali on arviolta noin 0,34 TWh. Lapissa on myös vireillä muutamia uusia laitoshankkeita, jotka toteutuessaan lisäisivät puupolttoaineen käyttömahdollisuuksia merkittävästi. Rovaniemen Energia suunnittelee uutta väliottovoimalaitosta Rovaniemelle, joka korvaisi nykyisen Suosiolan voimalaitoksen tuotantoa, mutta mahdollistaisi myös erillisen lauhdesähkön tuotannon. Laitoksen suunniteltu sähkö- ja lämpöteho on 120 MW ja polttoaineteho 295 MW. Vuotuinen polttoaineenkulutus on arviolta noin 2 TWh, josta puupolttoaineilla pyritään kattamaan 75 %, turpeella 24 % ja öljyllä 1 %. Biopohjaisten liikennepolttonesteiden tuotantolaitoksia on suunnitteilla Suomessa useita. Ns. toisen sukupolven biopolttoainetuotannossa (Fischer-Tropsch menetelmä)

28 voidaan käyttää raaka-aineena turvetta ja puuta. Prosessi tuottaa liikennepolttonestejalostetta ja lisäksi vapautuu lämpöä. Biopolttoainelaitos voikin tuottaa myös lämpöä joko teollisuuden tarpeisiin tai kaukolämpöverkkoon sijaintipaikkakunnallaan. Biopolttoainelaitos voisi sijoittua myös Lappiin. Tämä lisäisi puupolttoaineiden ja mahdollisesti myös turpeen kysyntää alueella merkittävästi, mahdollisesti 1 2 TWh tai enemmän riippuen laitoksen koosta. Metsäliitto ja Vapo pitävät Kemiä yhtenä neljästä vaihtoehtoisesta sijoituspaikasta biopolttonestelaitokselleen. Sijoituspaikan valintaan vaikuttaa erityisesti raaka-ainehuollon varmuus. Kemin hankkeen lisäksi Kemijärvellä on hyvät edellytykset mahdollisena biopolttonestelaitoksen sijaintipaikkakuntana. Metsäteollisuuden ratkaisuilla on merkittävä vaikutus Lapin puupolttoaineiden hyödyntämiseen. Vuoteen 2030 metsäteollisuuden rakenne on todennäköisesti muuttunut ja uusia tuotteita on kehitetty. Se miten energiantuotanto kehittyy, riippuu valituista kehityspoluista. Nykykyisellä energiatuotantorakenteella sekä Stora Enso että Metsä-Botnia joutuvat mahdollisesti tekemään korvausinvestointeja laitosalueillaan vuoteen 2030 mennessä. Lapin matkailukeskuksissa, jotka ovat Lapin selkeitä kasvukeskittymiä, on jo suurimmassa osassa hyödynnetty mahdollisuus bioenergiaperäiseen aluelämpöön. Lapissa löytyykin enää rajoitetusti kohteita, joissa voidaan tehdä keskitettyjä lämpökeskusratkaisuja. Näiden kohteiden hyödyntäminen bioenergialle on kuitenkin paikallisesti merkittävä ja yrittäjyyttä tukeva valinta. Seuraavassa taulukossa on esitetty arvio Lapin merkittävimmistä kotimaista polttoainetta hyödyntävistä laitosinvestoinneista vuoteen 2030. Taulukko 1 Uudet kotimaisia polttoaineita käyttävät laitokset Laitos Vuosi Sähköteho Lämpöteho Polttoaineteho MWe MWth MWpa Kemijärven Kaukolämpö Oy 2009 4,5 15,5 23 Lämpökeskukset (Muonio, Pyhätunturi, Suomu, Pelkosenniemi,..) 2008-2010 - 10-15 12-17 Rovaniemen Energia, uusi voimalaitos 2013 120 (1 120 295 Biojalostamo (FT-laitos) 2015-> 200-300 Metsäteollisuuden korvausinvestoinnit 2015-> - SE Veitsiluoto, Soodakattila 350-400 - Metsä-Botnia, Voimalaitos 100-150 1) Lauhdeajossa Rakennusten lämmityksessä öljyn korvaaminen on mahdollista bioöljyllä, hakkeella tai pelleteillä. Korvauspotentiaali öljylämmitteisten rakennusten lämmityksessä on maksimissaan noin 0,5 TWh. Rovaniemen koulutuskuntayhtymän tekemässä selvityksessä 8 identifioitiin 138 öljylämmityskohdetta (kulutus yli 20 000 litraa), joissa on mahdollisuus siirtyä puulle, mikä vastaa noin 0,09 TWh. Lisäksi 18 kohteessa polttoainetta ollaan vaihtamassa vuosina 2008 2010. Näiden vaikutus on noin 0,045 TWh. Lisäksi puupolttoaineiden käyttöä voidaan lisätä käyttämällä pellettitakkoja sähkölämmitystä korvaamaan. Puupolttoaineiden lisäkäytön merkittävimpänä rajoituksena on puun saatavuus kilpailukykyiseen hintaan. Toisaalta puupolttoaineiden käyttö pienen mittakaavan 8 Bioenergian käytön ja tuottamisen toteutettavuus Lapissa hanke, Rovaniemen koulutuskuntayhtymä 2008.

29 sähköntuotannossa lauhde- tai yhteistuotantona ei yleensä ole kilpailukykyistä ilman uusia tukijärjestelmiä. Uusien teknologioiden kaupallistuminen vie pitkään, eikä ole näkyvissä, että tämän strategian aikajänteellä saataisiin käyttöön merkittävästi kilpailukykyisempää teknologiaa biopolttoaineiden hyödyntämiseen sähköntuotannossa. Puupolttoaineiden tarjontapotentiaali voidaan jakaa metsäteollisuuden sivutuotteisiin ja metsähakkeeseen. Metsäteollisuuden sivutuotteiden (kuori, puru, teollinen hake) tarjontapotentiaali on vajaat 1,8 TWh vuodessa, mutta tarjonta on suoraan riippuvainen metsäteollisuuden tuotannosta. Metsäteollisuuden sivutuotteet hyödynnetään jo nyt täysmääräisesti, eikä kasvua ole odotettavissa. Metsähakkeen (hakkuutähde, kannot, pienpuu) käyttöä on sen sijaan mahdollista moninkertaistaa nykytasosta, sillä vain pieni osa, alle 10 % Lapin energiapuupotentiaalista on tällä hetkellä käytössä. Metla 9 on arvioinut Lapin tekniseksi energiapuupotentiaaliksi noin 1,68 milj. m 3, mikä vastaa 3,4 TWh:ia. Pöyryn ja Metsätehon tekemässä selvityksessä 10 teknis-ekologiseksi potentiaaliksi arvioitiin vielä suurempi määrä, 5,6 TWh. Toteutuneiden hakkuiden mukainen energiapuupotentiaali on selvästi teknistä potentiaalia pienempi, 0,58 milj. m 3 vuodessa (1,2 TWh). Kuva 18 esittää metsähakkeen nykyisen ja ennakoidun käytön vuonna 2012 sekä teknisen ja toteutuneiden hakkuiden mukaisen potentiaalin. Kuva 18 Metsähakkeen käyttö, tekninen potentiaali ja toteutuneisiin hakkuisiin perustuva potentiaali Lapissa. Lähde: Metla Teknisellä potentiaalilla tarkoitetaan suunniteltujen hakkuumäärien mukaista potentiaalia. Toteutuneisiin hakkuihin perustuva potentiaali taas kuvaa nykyisiin hakkuisiin perustuvaa metsähakkeen maksimisaatavuutta. Molemmissa potentiaaleissa on mukana vain energiapuukorjuun kannalta korjuukelpoiset leimikot. Energiapuuleimikon korjuukelpoisuus on määritetty raaka-ainelähteittäin erilaisten teknis-taloudellisten rajoitteiden avulla. Jotta Lapin metsäenergiapotentiaalia voitaisiin merkittävässä määrin hyödyntää, tulisi korjuuketjuun saada useita uusia toimijoita. Tällä hetkellä korjuuketjun eri työvaiheiden 9 Lapin bioenergiaraaka-aineen saannon selvitys, 2009 10 Puupolttoaineiden lisäysmahdollisuudet ja sen kustannukset Suomessa vuoteen 2020, 2009

30 kannattavuus on melko alhainen, eikä ala houkuttele uusia yrittäjiä. Metsänomistajien myyntihaluttomuus ja työntekijöiden saatavuus korjuuketjun eri vaiheisiin vaikeuttavat potentiaalin hyödynnettävyyttä. Metsänomistajien myyntihalukkuuden aktivoitumiseen voidaan vaikuttaa muun muassa metsänhoitoyhdistysten neuvonnalla. Tukipolitiikka vaikuttaa korjuun ja hyödyntämisen kannattavuuteen erittäin merkittävästi. Lapin metsähakevaroista valtaosa (70 %) koostuu nuorten metsien pienpuusta, joka on metsähakejakeista korjuukustannuksiltaan kaikkein kalleinta. Perinteisten metsähakejakeiden (hakkuutähde, kannot, pienpuu) lisäksi myös kuitupuun merkitys tulee lisääntymään energiatuotannossa ja biopohjaisten liikenteen polttoaineiden jalostuksessa. Esimerkiksi Kemijärven sellutehtaan lopettamisen seurauksena Kemijärven ja laajemmin koko Itä-Lapin alueella on jäämässä merkittäviä metsävaroja käyttämättä, millä on suuri negatiivinen vaikutus alueen talouteen. Uudessa tilanteessa metsille tulee löytää nykyistä enemmän käyttöä myös energiatuotannossa. Energiapuun korjuuseen liittyvät logistiset ratkaisut tulee suunnitella koko maakunnan tasolla yhteensopiviksi. 3.3.2 Peltoenergia ja biokaasu Peltoenergian mahdollisuudet ovat Lapissa rajalliset. Polttoaineista ruokohelpi ja olki soveltuvat seospolttoon energialaitoksilla, viljeltävät nurmikasvit taas biokaasun raakaaineiksi. Ruokohelven viljelyala oli noin 400 hehtaaria vuonna 2007 (~10 GWh). Tämä oli noin 1 % Lapin kokonaispeltoalasta (44 900 ha). Öljykasvien osalta kasvatusedellytykset ovat Lapissa vähäiset, joskin ilmastonmuutos voi parantaa pidemmällä aikavälillä biodieselin raaka-aineena käytettävän rypsin tuotantomahdollisuuksia. Viljaperäisen tai sokeripitoisen etanolin valmistus kaupallisessa mielessä edellyttäisi teollisen mittakaavan laitosta, jonka raaka-aineen kysyntään Lapin raaka-ainepohja ei luo riittävästi tarjontaa 11. Biokaasu on yksi varteenotettavimmista bioenergian pientuotantomuodoista Lapissa. Tällöin raaka-aineena voisivat olla maatilojen lanta, elintarviketeollisuuden, teurastamoiden ja kalatalouden jätteet, erilliskerätty biojäte ja viljeltävät nurmikasvit. Hyödyntävyyttä heikentävät Lapin pitkät etäisyydet ja rajalliset lämmön hyödyntämismahdollisuudet. Biokaasun tuotannon tulisikin tapahtua raakaainepohjakeskittymien, kuten teollisuuslaitosten tai matkailukeskittymien läheisyydessä. Lapin maatilojen biokaasupotentiaaliksi on arvioitu maksimissaan 20 50 tuotantoyksikköä 10. Biokaasun liikennekäytön kehittymistä tulee myös seurata suhteessa muuhun Suomeen. Tulevaisuudessa peltoalaa saattaa vapautua energiakäyttöön nykyistä enemmän maatalousyrittäjien eläköitymisen seurauksena ja tuotannosta vapautuvien turvesoiden jälkikäyttömuotona. Peltojen käytössä ensisijaisen käyttömuodon tulee kuitenkin olla se, josta saadaan suurin lisäarvo. Esimerkiksi jos hyviä rehuntuotantoon soveltuvia peltoja siirtyy peltoenergian tuotantoon, se saattaa vaikuttaa haitallisesti karjatalouden kehittämiseen Lapissa. Bioenergian tuotannossa tulee pyrkiä löytämään ja hyödyntämään muuhun tuotantoon soveltumattomia alueita, kuten esimerkiksi sähkölinjojen johtokadut. Lapin läänin maatalouden, elintarvikkeiden ja jätteiden hyödyntämisen kokonaispotentiaaliksi on arvioitu 30 90 GWh/a 11. 11 Maatalouden, yhdyskuntien ja elintarvikesektorin sekä tuulivoiman bioenergiapotentiaali Lapin Läänissä, Kemi- Torniolaakson koulutuskuntayhtymä Lappia, 2008.

3.3.3 Jätteiden energiakäyttö Jätehuollossa jätelain velvoitteesta toteutetut alueelliset jätehuoltosuunnitelmat viitoittavat toimialan kehityssuunnan. Valtakunnallisessa jätesuunnitelmassa esitetään keinoja jätteen määrän vähentämiseksi, sekä jätteen hyödyntämiseksi. Tavoitteena on vähentää jätteen ympäristö- ja terveyshaittoja, sekä organisoida jätehuolto eko- ja kustannustehokkaasti. Lapin ensimmäinen aluesuunnitelma toteutettiin vuonna 1996. Tekeillä oleva uusi jätehuoltosuunnitelma valmistuu vuoden 2009 lopulla. Valmisteilla olevassa Lapin alueellisessa jätesuunnitelmassa yhdeksi painopisteeksi on valittu kierrätykseen soveltuvan jätteen energiahyödyntäminen. Kehittämiskohteita ovat mm. polttoainekapasiteettitarpeen selvittäminen, jätteiden lajittelun tehostaminen. Vuodesta 2008 lähtien Lapin alueella toimii vain kolme yhdyskuntajätteen kaatopaikkaa (Rovaniemi, Tornio ja Simo). Jätteiden kuljetusmatkat ovat pitkiä. Vuonna 2007 yhdyskuntajätettä päätyi kaatopaikoille noin 64 000 tonnia. Kolmen yhdyskuntakaatopaikan lisäksi Lapissa on yksityisiä teollisuuden kaatopaikkoja, kuten Outokummun ja Botnian kaatopaikat. Outokummun Tornion tehtaiden yhteydessä on tehdasjätteiden polttoon perustuvaa sähkön ja lämmön yhteistuotantoa. Tornion Voima Oy:llä on valmius REF 12 kierrätyspolttoaineen polttoon. Rovaniemen Energian uuden Mustikkamaan käynnissä olevassa YVA -prosessissa on yhtenä vaihtoehtona REF kierrätyspolttoaineen hyödyntäminen 10%:n polttoaineosuudella. Yhdyskuntajätteen polttolaitoksen toteutusedellytykset olisivat parhaat Rovaniemellä, mutta aktiivisessa kehityksessä Lapissa ei ole hanketta jätteenpolttolaitoksesta. Lähin polttolaitoshanke on tällä hetkellä Oulussa. Hankkeessa ovat mukana Kemin ja Tornion alueen jätehuoltoyhtiöt ja näin osa Lapin polttokelpoisesta jätteestä. Jätteiden energiahyödyntämisessä onkin syytä arvioida aluerajat ylittäviä yhteistyömahdollisuuksia. Lapin sekajäte on mahdollista tulevaisuudessa jalostaa myös dieseliksi. 10 000 t jätettä tuottaisi noin 4 000 5 000 t/dieseliä. Tuotanto edellyttää jätteen murskausta ja hiekan sekä metallien erotusta. Jätteistä tuotetun dieselin bio-osuus määräytyy jätteen sisällön perusteella. 31 3.3.4 Turve Turpeen tuotantoala on Lapissa noin 5 000 ha, ja turpeen asema energiantuotannossa on merkittävä polttoaineosuuden ollessa yli 25 % Lapin sähkön ja lämmön tuotannon polttoainejakaumasta. Yhdyskuntien kaukolämmöntuotannossa polttoaineosuus on jopa yli 70 prosenttia. Asema tulee säilymään merkittävänä myös puupolttoaineen käytön kasvaessa, sillä turpeella voidaan korvata puupolttoaineita, mikäli puun saatavuus heikkenee esimerkiksi huonojen korjuuolosuhteiden takia. Lisäksi monissa voimalaitoksissa turvetta tarvitaan joka tapauksessa puun ohella riittävän kattilatehon saamiseksi. Turve vähentää myös kattilan tulistinpinnoille kohdistuvaa korroosioriskiä metsähaketta käytettäessä. Voimakas uusiutuvan energian edistäminen voi johtaa kuitenkin sekä turpeen käytön että tuotannon kannalta epäsuotuisiin tilanteisiin sen kilpailukyvyn heikentyessä polttoainemarkkinoilla. 12 Tavallisin REF valmistetaan erilliskerätystä nk. energiajakeesta ja on suurelta osin materiaalikeräykseen kelpaamatonta, esimerkiksi likaantunutta paperia, pahvia ja muovia. Energiajae lajitellaan ja murskataan tasaiseksi rakeeksi.

32 Hiilidioksidipäästöjen ja uusiutuvan energian tavoitteen kannalta turve on epäsuotuisa polttoaine, sillä sen hiilidioksidin ominaispäästökerroin on korkea eikä sitä lasketa uusiutuvaksi energiaksi. Turpeen korvaaminen puupolttoaineilla sähkön ja lämmön tuotannossa on merkittävä keino lisätä uusiutuvan energian osuutta Suomessa. Turvetta puoltaa kuitenkin sen paikallisuus ja omavaraisuuden säilyminen sekä merkittävät työllisyys- ja aluetalousvaikutukset. Huoltovarmuus- ja kansantalousnäkökulmasta turve koetaan myös tärkeäksi, joten sen asema halutaan säilyttää ja kilpailukyky turvata erityisesti kivihiileen nähden. Geologian tutkimuskeskus (GTK) on tutkinut Lapissa noin 1 030 suota. Turvevarojen kartoittamisen ensisijaisena tavoitteena on ollut polttoturvevarojen inventoiminen sellaisilla alueilla valtakunnassa, joilla on polttoturvetta käyttäviä laitoksia käytössä tai suunnitteilla. Turvetuotantoon teknisesti käyttökelpoista 13 suoalaa Lapin tutkituilla soilla lasketaan olevan 50 000 hehtaaria ja kaikilla soilla noin 414 000 hehtaaria. Energiaturvetta alueen tutkituilla soilla on noin 560 TWh ja kaikilla soilla arvion mukaan noin 4 950 TWh. Näiden lisäksi kaikilla soilla on muuta turvetta mm. ympäristöturpeeksi soveltuvaa vähemmän maatunutta turvetta (pinta- ja väliturve) noin 890 TWh. Kuva 19 Turvevarat Lapissa Lapin energiaturvevarojen osuus koko maan energiaturpeesta on noin kolmannes. Energiamääriä määritettäessä niistä ei ole vähennetty muiden maankäyttömuotojen, kuten suojelun, maatalouden, puolustusvoimien jne. piirissä olevia turvevaroja. Energiatuotantoon on mahdollista saada edellä mainituista soista vain osa. Tähän vaikuttavat mm. suon omistussuhteet, ympäristölainsäädäntöön ja luonnonsuojeluun 13 Turvevarat ovat laskennallisia tuotantokelpoisia turvevaroja ja pinta-aloja, joiden kartoituksessa ei ole huomioitu esimerkiksi pinta-alan maankäyttömuotoa, ympäristövaikutuksia tai taloudellisten kuljetusmatkojen rajoituksia.

33 liittyvät tekijät, suon kuivatusmahdollisuudet, pinta-ala, turvekerroksen paksuus ja ominaisuudet sekä suon tuotantotekniset tekijät ja sijainti. Turvevarat Lapissa ovat tarpeeseen nähden hyvin riittävät, mutta haasteena on alueiden varaaminen käyttöön. Tulevaisuuden tuotannon varmistavien uusien turvetuotantoalojen saaminen maakuntakaavaan onkin ensisijaisen tärkeää, jotta turve säilyy myös jatkossa Lapin energiahuoltoa varmistavana polttoaineena. Turvetuotannon kannalta merkittäviä riskitekijöitä ja haasteita ovat lisäksi riittävän työvoiman saaminen turvetuotantoon sekä yksittäisen yrittäjän näkökulmasta raskaat ympäristölupaprosessit. 3.4 Ydinvoiman rakentaminen Lappiin mahdollista Suomessa on tällä hetkellä vireillä kolme hanketta uuden ydinvoimalan rakentamiseksi. Näistä Fortum ja TVO sijoittaisivat uuden yksikön nykyisten yksiköiden läheisyyteen, kun taas Fennovoiman hankkeen myötä ydinvoimala sen sijaan rakennettaisiin uudelle paikkakunnalle. Vaihtoehtoina ovat Simo, Pyhäjoki ja Ruotsinpyhtää. Fennovoiman mahdollisen ydinvoimalaitoksen sijoittuminen Simoon lisäisi sähköntuotantoa Lapissa runsaasti. Ydinvoimahankkeista on jätetty periaatepäätöshakemukset valtioneuvostolle. Mikäli valtioneuvosto tekee myönteisen päätöksen, päätös on hyväksyttävä eduskunnassa, jonka käsittelyyn asia tulisi mahdollisesti vuonna 2010. Uusi ydinvoimalaitos voisi olla käytössä vuoden 2020 paikkeilla. Fennovoiman tavoitteena on rakentaa 1500 2500 MWe:n 14 ydinvoimala, mikä tarkoittaisi vuosituotantona 12 000 20 000 GWh. Fennovoimasta kolmanneksen omistaa E.ON Nordic ja kaksi kolmannesta Voimaosakeyhtiö SF, jonka osakkaina on alueellisia ja paikallisia energiayhtiöitä, sekä kaupan ja teollisuuden yrityksiä, jotka saisivat voimalasta sähköä omakustannushintaan. Lappilaisista energiayhtiöistä mukana ovat Kemin energia, Itä-Lapin energia, Rovakairan Tuotanto ja Rantakairan Sähkö. Lapissa toimivista teollisuusyrityksistä merkittävänä osakkaana on teräsyhtiö Outokumpu Oy. Simon kunnanvaltuusto antoi 15.6.2009 myönteisen lausunnon Fennovoiman ydinvoimalan rakentamisesta Simon Karsikkoon. Myös Lapin liitto antoi (8.6.2009) myönteisen lausunnon työ- ja elinkeinoministeriölle Fennovoima Oy:n ydinvoimalan periaatepäätöshakemukseen liittyen. 3.5 Muut energiantuotantotavat tuovat monipuolisuutta Maalämpöä hyödynnettiin Lapissa tilastojen mukaan lämmitysmuotona 450 kohteessa (12 GWh) vuoden 2007 lopussa. Lämmitysmuotona maalämpö on monissa kohteissa kilpailukykyinen, vaikka se vaatiikin Pohjois-Suomessa lähes kaksinkertaisen putkiston Etelä-Suomeen verrattuna. Toisaalta vuotuinen lämpökuorma on Etelä-Suomea korkeampi. Uudisrakennuskohteissa maalämmön suosio on noussut jo sähkölämmityksen rinnalle, osuuden ollen jopa yli 30 prosenttia kohteista. Vesikiertoon perustuvassa lämmitysjärjestelmässä maalämmöllä voidaan korvata öljyä ja sähköä. Tällä hetkellä Lapissa on noin 16 000 rakennusta öljyyn tai sähköön perustuvassa varaavassa lämmityksessä. Näiden lämmönkulutus on yhteensä 520 GWh. 14 Fennovoima Oy, Ydinvoimalaitoksen ympäristövaikutusten arviointiselostus, lokakuu 2008.

34 Öljykattiloita voidaan muuttaa kiinteitä (lähinnä pelletti) tai nestemäisiä (bioöljy) biopolttoaineita käyttäviksi. Vaihtoehtoisena päästöjenvähentämiskeinona ovat lämpöpumput. Lapissa on noin 12 000 öljylämmitteistä rakennusta, joiden öljyn kulutus on noin 500 GWh. Suorassa sähkölämmityksessä on mahdollista vähentää sähkönkulutusta ja samalla päästöjä lämpöpumpuilla ja pellettitakoilla. Tällaisia rakennuksia Lapissa on noin 27 000, ja niiden energiankulutus on noin 550 GWh. Ilmalämpöpumput tuottavat energiaa hyvällä lämpökertoimella, mutta ulkolämpötilan laskiessa kovin alhaiseksi lämpökerroin heikkenee. Aurinkoenergiaa voidaan hyödyntää sekä lämpönä että sähkön tuotannossa. Auringon säteilymääräksi Sodankylän korkeudella on arvioitu noin 750 kwh/m 2, mikä on noin 30 % vähemmän kuin Etelä-Suomessa. Suomessa noin 90 % säteilyenergiasta saadaan maalis-syyskuussa, joten tuotanto vaihtelee huomattavasti vuoden sisällä. Aurinkokeräimet soveltuvat erityisesti lämpimän käyttöveden tuotantoon kaukolämpöverkon ulkopuolella, kuten teollisuushalleissa ja pientaloissa. Ympärivuotisessa käytössä aurinkolämpö ei yksin riitä talviaikaiseen lämmittämiseen, ja aurinkolämpö soveltuukin lähinnä korvaamaan muuta lämmitystä kesäaikana. Aurinkosähkön kustannustehokkaimmat hyödyntämismahdollisuudet ovat sähköverkon ulkopuolelle jäävissä pientaloissa ja loma-asunnoissa. Pidemmällä aikavälillä tulevat kehittymään rakennusten julkisivuihin integroidut ratkaisut. Vapaa-ajan asuntoja on Lapissa rakennettu noin 400 500 kohdetta vuodessa (rakennuskanta 28 000). Sähköverkossa olevissa kohteissa kesäaikana aurinkoenergialla tuotettu ylimääräinen sähkö on mahdollista syöttää edelleen sähköverkkoon, mikäli verkonhaltijan kanssa asiasta sovitaan. 3.6 Energiatehokkuudella kilpailukykyä Energiatehokkuuden kannalta keskeisiä tekijöitä ovat yhdyskuntien energiatehokkaat maankäyttöratkaisut, uusien energiatarpeen minimoivien teknologisten ratkaisujen nopea käyttöönotto esimerkiksi teollisuudessa sekä energiatehokas rakentaminen. Yleisenä ja kaikille yhteisenä tavoitteena kaavoituksella pyritään turvaamaan terveellinen, turvallinen ja viihtyisä elinympäristö sekä luonnon ja rakennetun ympäristön hyvä laatu. Rakentamisessa on otettava nykyisin yhä paremmin huomioon ympäristö- ja energiatehokkuusnäkökohdat. Eheyttämällä ja tiivistämällä kaupunkien ja matkailukeskusten yhdyskuntarakennetta vähennetään ympäristöön kohdistuvia päästöjä ja hillitään ilmastonmuutosta. Lisäksi keskusten tiiviimpi rakentaminen parantaa joukkoliikenteen edellytyksiä. 3.6.1 Teollisuus ja palvelut Teollisuudessa energiansäästöön kannustetaan Suomessa energiansäästösopimuksilla ja tuetulla katselmustoiminnalla. Suurimmat Lapin alueen teollisuusyritykset ovat liittyneet teollisuuden energiatehokkuussopimukseen, mutta pienemmissä teollisuusyrityksissä ja palvelualalla energiatehokkuuden järjestelmällistä arviointia ja edistämistä ei usein pystytä hoitamaan yhtä hyvin resurssien puutteen vuoksi. Pienempien teollisuusyritysten ja palvelusektorin energiasäästö vaatii enemmän huomiota ja tukea, sillä energiakustannusten merkityksen ollessa pienempi

35 energiatehokkuuteen ei automaattisesti kiinnitetä riittävästi huomiota. Yhtenä toimintatapana teollisuudessa ovat myös energiansäästöpalveluja tarjoavat ESCOyritykset (energy saving company), jossa yritys tarjoaa asiakkaalle energiansäästön kokonaispalveluita ja kustannukset katetaan syntyvillä energiansäästöillä. 3.6.2 Kotitaloudet Kotitalouksissa energiansäästötoimet kohdistuvat erityisesti rakennusten energiankulutukseen, sekä sähkön ja lämmitysenergian energiatehokkaaseen käyttöön. Tietoa ja neuvoja pitäisi olla saatavilla helposti ja käytännönläheisesti. Tietojen ja neuvojen saatavilla olo ei kuitenkaan pelkästään riitä, vaan kotitalouksia tulee myös aktivoida toimenpiteisiin energiansäästämiseksi. Energiansäästösopimukseen liittyneiden paikallisten energiayhtiöiden on pyrittävä edistämään asiakkaidensa energiatehokkuutta siten, että kansallisen energiansäästöohjelman tavoitteet saavutetaan. Lapissa kaikki suurimmat energiapalveluita ja energiantuotantoa harjoittavat yritykset ovat liittyneet sopimukseen. Varsinaiset toimenpiteet kotitalouksien energiatehokkuuden edistämiseksi ja kotitalouksien aktivoimiseksi voivat kuitenkin vaatia myös lisätoimenpiteitä ja uudenlaista yhteistyötä ja innovointia yritysten, tutkimustahojen, kuntien sekä viranomaisten kesken. Tästä syystä myös kotitalouksien energianeuvonnan kehitystä olisi syytä koordinoida ja aktivoida maakunnallisesti. Uusien rakennusten energiankäyttö tulee tehostumaan kiristyvien rakennusmääräysten kautta. Lapissakin on silti mahdollista rakentaa vielä säädöksiäkin tuntuvasti energiatehokkaampia rakennuksia. Erityisesti pohjoisiin olosuhteisiin soveltuvaa matalaenergiarakentamista tulisi Lapissa tutkia pilottihankkeilla. Uusilla asuinalueilla tai esimerkiksi matkailukohteissa voitaisiin asettaa rakennusmääräyksiä korkeampia tavoitetasoja energiankulutukselle. Energiatehokkaita ratkaisuja kannattaisi pilotoida kokeiluhankkeiden avulla erityisesti matkailupalveluissa ja muussa vapaa-ajan asuntojen rakentamisessa. Matkailussa rakentamisen uskotaan jatkuvan tulevaisuudessakin vilkkaana, joten nyt tehtävillä rakentamisen energiaratkaisuilla vaikutetaan suuresti tulevien vuosien energiatarpeeseen ja kiinteistöjen omistajien kulurakenteeseen. Energiatehokkuutta voidaan käyttää myös matkailun markkinointietuna tukien Lapin luontoon perustuvaa matkailuimagoa. 3.7 Tuotantopotentiaalin yhteenveto Lapissa on kokonaisuutena ottaen runsas ja monipuolinen energiantuotantopotentiaali. Tällä hetkellä merkittävimmät energialähteet ovat metsäteollisuuden jäteliemet, turve ja puu, sekä sähköntuotannossa vesivoima. Tulevaisuudessa paikallisten polttoaineiden käyttöä on mahdollista lisätä, sekä monipuolistaa sähköntuotantorakennetta erityisesti tuulivoimatuotannolla sekä mahdollisesti ydinvoimalla. Kuva 20 vetää yhteen Lapin energiantuotantopotentiaalia.

Turve Puupolttoaineet Ydinvoima 36 Reservit lähes 5000 TWh Haasteet uusien tuotantoalojen varauksessa ja luvituksessa Lämpöpumput Potentiaali jakaantuu nykyiseen rakennuskantaan ja uudisrakentamiseen, yli 40 000 kohdetta Puupolttoaineiden tarjonnan lisäys perustuu metsähakkeeseen, jonka potentiaali 3,4-5,6 TWh Puupolttoaineiden käyttöä mahdollisuus lisätä sekä olemassa olevissa energialaitoksissa, että uusissa biopolttoaineita hyödyntävissä kohteissa potentiaali yli 5 TWh Haasteena metsähakkeen tarjonnan lisäys kilpailukykyisesti Fennovoiman Simoon kaavailema uusi ydinvoimalaitos lisäisi sähkön tuotantokapasiteettia 1500-2500 MW ja tuotantoa 12-20 TWh Tuulivoima Tuulivoiman potentiaali noin 1500-2200 MW (5-6 TWh) Edellyttää sähkönsyöttötariffia tai muita tukitoimia Energiatehokkuus Teollisuuden prosesseissa mahdollisuus suurimpiin säästöihin Tulee huomioida kaikessa rakentamisessa ja suunnittelussa Vesivoima Vesivoiman lisäysmahdollisuus 130, 200 tai 620 MW riippuen lupaprosesseista Haasteena luonnonarvojen yhteensovittaminen lisäyksen kanssa Aurinkoenergia Merkitys marginaalinen Lapin energiahuollossa Mahdollisuudet tulee huomioida rakentamisessa Kuva 20 Lapin energiantuotantopotentiaali

37 4 LAPIN ENERGIASKENAARIOT VUOTEEN 2030 4.1 Sähkön kulutus Tulevaisuudessa metsäteollisuuden kehitys ja uusien kaivoshankkeiden toteutuminen vaikuttavat merkittävästi energian ja sähkönkulutukseen Lapissa. Metsäteollisuuden kehitykselle on olemassa monia kehityspolkuja, joita tämän energiastrategiatyön laajuudessa ei ole ollut mahdollista perusteellisesti tarkastella. Metsäteollisuuden tavoitteena on panostaa vahvasti t&k-toimintaan, tuoda markkinoille uusia tuotteita ja pyrkiä kohti vähemmän energiaintensiivisiä ratkaisuja. Vuoden 2030 kulutusennusteissa on Lapissa metsäteollisuuden osalta käytetty vuoden 2008 toteutuneita lukuja. Suurin yksittäinen sähkönkuluttaja Lapissa on tällä hetkellä Outokummun terästehdas, jonka suunnitelmissa olevat uudet investoinnit lisäisivät kulutusta edelleen merkittävästi. Vuodelle 2011 suunniteltu investointi nostaisi sähkönkulutusta 1 400 GWh, mikä tarkoittaa yli 20 % lisäystä koko Lapin sähkönkulutuksessa. Kaivoshankkeista Kittilän Suurikuusikon kultakaivos on käynnistynyt vuonna 2008. Koko kaivoshankkeen sähkötehon maksimitarpeeksi on arvioitu 15 17 MW. Lisäksi Pahtavaaran kultakaivos on käynnistänyt jälleen toiminnan vuonna 2008. Suunnitelmat ovat pitkällä useissa Lapin kaivoshankkeissa. Kolarissa Hannukaisen Rautuvaaran malmiesiintymien hyödyntämisestä laaditaan parhaillaan kannattavuusselvitystä. Arvioitu sähkönkulutus Hannukaisen hankkeelle on jopa 50 80 MW. Kevitsan kuparinikkeli kaivoksen arvioitu sähkötehontarve on noin 40 MW ja Soklin fosfaattikaivoksen arvioidaan lisäävän sähkötehontarvetta 25 35 MW. Kaivoksissa energiaa kuluu erityisesti malminmurskaukseen ja rikastusprosesseihin. Energiankulutus keskittyy sähkön käyttöön. Mikäli kaivoshankkeet toteutuvat suuressa mittakaavassa, ne voivat lisätä sähkönkulutusta Lapissa noin 1 000 GWh. Edellä esitettyjen lisäksi Lapissa saattaa käynnistyä myös muita kaivoshankkeita, jolloin kulutus nousee esitetystä. Teollisuuden kehityksen lisäksi matkailun odotetaan edelleen kasvavan, mikä lisää myös energiankulutusta. Matkailun energiankulutus keskittyy lämmitykseen ja sähkön käyttöön majoituksessa ja muissa palveluissa. Suurissa matkailukeskuksissa on käynnissä kotimaisiin polttoaineisiin perustuvia lämpökeskushankkeita lämmön tuottamiseksi alueella. Sähkönkulutusta lisäävät mm. uudet hissihankkeet, lumetus ja rinteiden valaisu, sekä muut harrastusmahdollisuudet. Erityisesti matkailussa kestävät energiaratkaisut voivat toimia myös markkinointikeinona matkailun profiloituessa ympäristöystävälliseksi. Muilla asumisen sektoreilla sähkönkulutuksen arvioidaan laskevan. Väestön määrän tavoitellaan Lapissa pitkään jatkuneen väestön vähenemisen jälkeen kääntyvän taas kasvuun ja palautuvan aikaisemmalle tasolle, 195 000 asukkaaseen vuonna 2030, mutta energiankulutukseen vaikutukset ovat pienet ja energiatehokkuuden parantuminen kumoaa kasvuvaikutuksen. Laitteiden sähkönkulutuksen on arvioitu vähenevän energiatehokkuuden paranemisen johdosta noin 15 % nykyhetkestä vuoteen 2030 mennessä. Toisaalta sähkölaitteiden määrä kasvaa samaan aikaan ja asuntojen varustetaso paranee. Yhteisvaikutuksena on asuntokuntaa kohden lasketun sähkön kulutuksen arvioitu vähenevän noin 10 % nykyisestä vuoteen 2030 mennessä. Kokonaisuudessaan asumisen ja maatalouden sähkönkulutuksen arvioidaan laskevan vuoteen 2030 vajaat 200 GWh eli 17 % vuodesta 2007.

38 Palvelusektorilla sähkönkulutus on kasvanut Lapissa kuten muuallakin Suomessa nopeammin kuin muilla sektoreilla keskimäärin. Lapissa palvelut kuluttavat yli 400 GWh sähköä vuodessa. Lapissa kasvun aloja ovat ennen kaikkea matkailuun liittyvät palvelut. Julkisten palveluiden ei oleteta kasvavan. Energiatehokkuus vähentää kasvua kuitenkin myös palvelusektorilla, vaikutuksen arvioidaan olevan noin 18 % 15. Lapissa arvioidaan, että palveluiden ja rakentamisen sähkönkulutus kasvaa vajaat 200 GWh vuoteen 2030 mennessä huomioiden energiatehokkuuden paraneminen. 2007 nämä sektorit kuluttivat yhteensä 720 GWh. Lapin sähkön kokonaiskulutukseksi on arvioitu 8 100 GWh vuonna 2030. Kuva 21 esittää sähkönkulutuksen kehitystä sektoreittain Lapissa vuoteen 2030. Teollisuuden arvioitua suuremmat laajentumiset voivat kasvattaa kulutusta tästä edelleen, toisaalta kulutus jää selvästi pienemmäksi mikäli investoinnit mm. kaivosteollisuudessa ja Outokummun terästehtaalla eivät toteudu suunnitellussa laajuudessaan. 9 000 8 000 GWh 7 000 6 000 5 000 4 000 3 000 2 000 1 000 0 2007 2030 Kaivokset ja muu teollisuus Outokummun terästehdas Metsäteollisuus Palvelut ja rakentaminen Sähkölämmitys Muu asuminen ja maatalous Kuva 21 Arvioitu sähkönkulutuksen kehitys Lapissa vuoteen 2030 Ilman energiatehokkuuden huomioimista asuminen ja maatalous sekä palvelut ja rakentaminen sektoreilla sähkön kulutus kasvaisi yli 400 GWh enemmän. Sähköautojen käyttöönotto voisi lisätä sähkönkulutusta maksimissaan noin 500 GWh vuoteen 2030, mikäli kaikki autot korvattaisiin sähköautoilla nykyisellä teknologialla. Todennäköisesti sähköautojen aiheuttama lisäys on kuitenkin korkeintaan 100 200 GWh. 4.2 Sähkön ja lämmöntuotanto Sähkön ja lämmöntuotannon energiavaihtoehtoja ja niiden merkitystä on havainnollistettu kolmen vuodelle 2030 luodun skenaarion avulla (Kuva 22). Rakennusten lämmityksen kehittymistä on tarkasteltu erikseen kohdassa 4.3. Minimiskenaariossa oletetaan, että Lapissa ei panosteta bioenergiaan ja investointiaktiivisuus on vähäinen. Perusskenaariossa paikalliset energiamahdollisuudet hyödynnetään tehokkaasti ja metsähakkeen käyttöä lisätään merkittävästi. Maksimiskenaariossa paikalliset energiamahdollisuudet hyödynnetään lähes täysmääräisesti ja metsähakkeen lisäys on lähellä maksimia. Maksimiskenaariossa 15 Elinkeinoelämän keskusliitto EK ja Energiateollisuus ry (2007). Arvio Suomen sähkönkysynnästä vuosille 2020 ja 2030.

39 metsähakkeen lisäyksen maksimitason määrittää energialaitosten tekninen käyttömahdollisuus. Kaikissa skenaarioissa metsäteollisuuden rakenne ja tuotanto on oletettu vuoden 2007 mukaiseksi. Muun teollisuuden lämmöntarpeen ei oleteta merkittävästi kasvavan vuoteen 2030 mennessä, sillä kasvavat teollisuuden alat kuluttavat energiaa pääasiassa sähkön muodossa. Minimiskenaario Perusskenaario Maksimiskenaario Metsähakkeen käyttö yli kolminkertaiseksi nykytilasta (500 GWh) Pienpuulla heikko kilpailukyky Ei puuperäistä lauhdesähköä Turpeen käyttö vähenee 1500 GWh tasolle Ei riittävästi tuotantoalaa / tekijöitä Öljyn käyttö nykytasolla Kivihiili korvaa kotimaisten polttoaineiden vajetta (1450 GWh) Ei ydinvoimaa Vesivoiman lisäys perustuu tehonkorotuksiin ja uoman parannuksiin Tuulivoiman lisäys Merialueet 200 MW Sisämaa 100 MW Ei biojalostamoita Metsähakkeen käyttö kasvaa sähkön ja lämmöntuotannossa 1650 GWh tasolle 11 x nykytilaan nähden Lisäksi biojalostamo 1300 GWh Turpeen käyttö kasvaa sähkön ja lämmöntuotannossa tasolle 2700 GWh Lisäksi biojalostamo 700 GWh Öljyn käyttö vähenee puoleen Ydinvoimalaitos Simoon (2000 MWe) Vesivoiman lisäys perustuu tehonkorotuksiin ja uoman parannuksiin, Sierilään ja Raudanjokeen sekä Kemihaaran monitoimialtaaseen Tuulivoiman lisäys Merialueet 1000 MW Sisämaa 300 MW Biojalostamo Puu 65%, turve 35% Metsähakkeen käyttö kasvaa sähkön ja lämmöntuotannossa 2800 GWh tasolle 18 x nykytilaan nähden Lisäksi biojalostamo 2000 GWh (osittain kuitupuuta) Turpeen käyttö vähenee sähkön ja lämmöntuotannossa metsähakkeen lisäyksen myötä tasolle 1550 GWh Polttoaineosuus noin 30% seospoltossa puun kanssa Öljyn käyttö vähenee puoleen Ydinvoimalaitos Simoon (2000 MWe) Vesivoimapotentiaali hyödynnetään maksimissaan (Ounasjoki, Luonionkoski) Tuulivoiman lisäys Merialueet 1700 MW Sisämaa 500 MW Biojalostamo Puu 100% Herkkyystarkasteluna arvioitu tilannetta, jossa bioenergian sähköntuotanto perustuu ainoastaan lämpökuormaa ei lauhdeosuutta Kuva 22 Sähkön ja lämmön tuotannon skenaariot 2030 Sähkön ja lämmön tuotannon polttoainekulutuksen on arvioitu nousevan vuoden 2007 tilanteesta reilut 10 % vuoden 2030 minimiskenaariossa ja noin 20 % perus- ja maksimiskenaariossa. Kasvu vuodesta 2007 johtuu pääasiassa Rovaniemelle arvioidusta lämpökuorman kasvusta sekä Tornion Voiman lisääntyneestä höyryntuotannosta. Todellisuudessa metsäteollisuuden tuotantomäärillä ja tuotantorakenteella tulee olemaan huomattava vaikutus kokonaisenergian tarpeeseen. Minimi- ja maksimiskenaarion ero tulee biolauhdesähköntuotannosta, jota minimiskenaariossa ei ole. Vuodelle 2030 maksimiskenaariolle on esitetty myös vaihtoehto, jossa polttoainejakauma perustuu maksimiskenaarioon, mutta lauhdesähköä ei ole tuotettu. Energiaskenaarioissa esitetty metsähakkeen lisääminen edellyttää sekä perus- että maksimiskenaariossa suurimpien kestävien hakkuumäärien toteutumista, voimakasta panostusta energiapuun korjuuketjuihin sekä yleisesti parempaa kilpailukykyä pienpuulle. Edellytyksenä on myös investointi Rovaniemellä uuteen voimalaitokseen sekä ainakin yhteen liikenteen biopolttoaineita tuottavaan biojalostamoon. Tuulivoiman osalta avainasemassa on syöttötariffin perusteella määrittyvä kilpailukyky ja hankkeiden lupaprosessien edistyminen. Ydinvoimalaitosinvestoinnille Lappiin tarvitaan ensin valtioneuvoston päätös ja eduskunnan hyväksyntä Fennovoiman periaatepäätöshakemukselle ja tämän jälkeen vielä Fennovoima Oy:n lopullinen laitospaikkavalinta ja investointipäätös. Vesivoiman lisäys tarkoittaa perusskenaariossa Sierilän ja Raudanjoen hankkeiden ympäristölupien myöntämistä (Sierilän hakemus on

40 käsiteltävänä Pohjois-Suomen ympäristölupavirastossa) sekä Kemihaaran monitoimialtaan osalta joustavuutta Natura-alueisiin liittyen sekä lupaprosessien käynnistämistä. Lisäksi Korkein hallinto-oikeus on tehnyt aiemmasta Vuotoksen altaan suunnitelmasta kielteisen päätöksen, joka koski silloista Kemijoki Oy:n hakemusta Vuotoksen tekoaltaan ja voimalaitoksen rakentamiseksi. Maksimiskenaariossa esitetty lisäys edellyttäisi Ounasjoen erityislain uudelleen käsittelyä ja Tengeliönjoen Luonionkosken osalta muutosta koskiensuojelulakiin. Ydin- ja vesivoimahankkeet ovat taloudellisesti kilpailukykyisiä eivätkä edellytä valtion investointitukea rakentamiseksi. Vuonna 2007 sähkön ja lämmöntuotannon (ei sisällä tuuli-, vesi- ja ydinvoimaa) polttoaineista oli paikallisten polttoaineiden osuus yli 96 % ja uusiutuvien 70 %. Vuoden 2030 minimiskenaariossa paikallisten polttoaineiden osuus laskee 82 %:iin ja uusiutuvien 66 %:iin johtuen kivihiilen lisääntyvästä käytöstä. Vuoden 2030 perustilanteessa uusiutuvien osuus olisi 72 % ja paikallisten polttoaineiden 98 %. Maksimiskenaariossa uusiutuvien osuus on 84 % ja mikäli tuontiöljy korvataan bioöljyllä, voisi paikallisuusaste nousta jopa 100 prosenttiin (kuva 22). 12 000 10 000 8 000 GWh 6 000 4 000 Muu Kivihiili Öljy Turve Metsähake Metsäteollisuuden sivutuotteet Metsäteollisuuden jäteliemet 2 000 0 2007 2030, minimi 2030, perus 2030, maksimi 2030, maksimi (ei lisälauhdetta) Kuva 23 Sähkön ja lämmöntuotannon polttoainejakauma vuonna 2030 Sähköntuotantokapasiteetti kasvaisi eri skenaarioissa 400 5 230 MW e vuoden 2008 lopun 1 440 MW e :sta. Lisäyspotentiaali olisi siis lähes nelinkertainen. Yksittäinen suurin hanke on Fennovoiman ydinvoimalaitos, joka voisi tuoda lisäkapasiteettia jopa 2 500 MW e. Toinen merkittävä kapasiteetin lähde on Meri-Lapin tuulivoimahankkeissa (1 700 MW e ). Vesivoimalle arvioitu kapasiteetin lisäys olisi maksimissaan 650 MW e. Sähköntuotannon osalta tuotanto kasvaisi vuodesta 2007 (6,1 TWh) miniskenaarion 20 %:sta (lisäys 1,2 TWh) aina maksimiskenaarion 480 %:iin (lisäys 29,5 TWh). Suhteessa kapasiteettiin ydinvoiman merkitys korostuu (jopa 20 TWh) korkean käyttöasteensa vuoksi. Tuulivoiman tuotantomäärä verrattuna kapasiteettiin on kuitenkin selvästi ydinvoimaa pienempi. Vesivoimapotentiaalin hyödyntäminen riippuu lupamenettelyistä ja lainsäädännön kehittymisestä. Bioenergialla tuotetun lauhdesähkön

41 potentiaali on noin 0,5 TWh, sen vuotuinen tuotantomäärä määräytyy kilpailukyvyn perusteella Pohjoismaisilla sähkömarkkinoilla. Verrattaessa 2030 sähköntuotantopotentiaaleja vuoden 2030 kulutusennusteeseen (8,1 TWh), on selvää, että Lapilla on mahdollisuus kasvattaa sähkönvientiä maakunnan ulkopuolelle. Ainoastaan miniskenaariossa kulutus kasvaa tuotantoa (7,2 TWh) suuremmaksi. Perus- ja maksimiskenaariossa kaikkiin sähköntuotannon lisäyksiin (ydinvoimaan, tuulivoimaan, vesivoimaan ja biolauhteeseen) liittyy merkittäviä epävarmuuksia. 40 35 30 TWhe 25 20 15 Ydinvoima Tuulivoima Vesivoima Lämmitys voimalaitokset 10 5 0 2007 2030, min 2030, perus 2030, max Kuva 24 Sähköntuotanto vuonna 2030 4.3 Rakennusten lämmitys Lämmitykseen kulutettiin Lapissa energiaa vuonna 2007 noin 2 200 GWh. Väkiluvun kehitys vuoteen 2030 mennessä ei luo merkittävää painetta energiankulutuksen kasvulle. Lapin väkiluku on viime vuosina laskenut, mutta maakuntasuunnitelmassa on asetettu tavoite väkiluvun kääntymisestä kasvuun. Arvioitaessa rakennusten lämmityksen energiankulutusta vuoteen 2030, väkiluvun ei ole oletettu oleellisesti muuttuvan nykytilanteesta. Asuntokuntia Lapissa oli 2007 noin 85 400. Keskimääräinen asuntokunnan koko on lähellä koko Suomen keskiarvoa. Yleisen suomalaisen ennakoidun kehityksen perusteella 16 asuntokuntien lukumäärän arvioidaan Lapissa kasvavan pienten asuntokuntien yleistyessä. Asumisväljyyden uskotaan kasvavan noin 20 % vuoteen 2030 mennessä. Asumisen on arvioitu suuntautuvan myös jatkossa kohti kasvukeskuksia ja keskittymiä. Lämmitystarpeen oletetaan pienenevän sekä olemassa olevissa, että uusissa rakennuksissa energiatehokkuuden paranemisen myötä. Uusien rakennusten lämmitystarpeen lasku on merkittävä, mutta myös olemassa olevassa rakennuskannassa 16 VTT (2005) Asuinrakennukset vuoteen 2025.

42 kulutuksen on arvioitu laskevan keskimäärin 8 % vuoteen 2030 mennessä. Lisäksi ilmastonmuutoksen myötä lämmitystarve vähenee edelleen merkittävästi (noin 12 %) vuosien 1970 2000 keskiarvosta. Sähkölämmityksessä arvioidaan lisäksi lämpöpumppujen vähentävän kulutusta noin 20 %. Maalämmön kulutukseksi arvioidaan 120 150 GWh, jolloin sähköä tarvitaan lämmitykseen 40 50 GWh. Öljylämmitteisten talojen arvioidaan siirtyvän pääasiassa bioöljyn, pelletien ja kaukolämmön käyttäjiksi. Arvion perusteella kokonaislämmönkäyttö 2030 olisi Lapissa 2 150 GWh, kun se vuonna 2007 oli 2 200 GWh (-2 %). Ilman energiatehokkuuden huomiointia lämmönkäyttö nousisi yli 350 GWh perustilanteesta (+ 16 %). Kuva 25 esittää lämmönkäytön eri lämmitysmuodoittain vuonna 2007 ja 2030 Lapin maakunnassa. Kuvassa on esitetty erikseen arvioitu kulutus, mikäli energiatehokkuus ei parantuisi 1 200 1 000 800 2030, ilman energiatehokkuutta 2030, uudet 2030, vanhat 2007 GWh 600 400 200 0 Kauko- tai aluelämpö Öljy Sähkö Puu/turve Maalämpö Muu/tuntematon Kuva 25 Rakennusten lämmitysmuodot ja lämmönkäyttö 2007 ja 2030.

43 5 LAPIN ENERGIAVISIO JA STRATEGISET TAVOITTEET Lapin energiavisio ja strategiset tavoitteet on luotu toimintaympäristö- ja potentiaalianalyysien pohjalta työn ohjausryhmän yhteistyönä. Visiossa ja tavoitteissa on pyritty luomaan kunnianhimoinen, mutta toteutettavissa oleva tulevaisuuden tila Lapin energiantuotannolle ja -kulutukselle vuoteen 2030. Strategian muotoilussa on huomioitu Lapin maakuntasuunnitelmassa 2030 asetetut elinkeinopoliittiset ja aluerakenteeseen liittyvät tavoitteet. 5.1 Lapin energiavisio LAPPI ON ENERGIAA - kestävästi ja omavaraisesti. Lapissa investoidaan kilpailukykyisiin, elinkeinoja ja aluetaloutta tukeviin energiaratkaisuihin hyödyntäen pohjoista osaamista ja innovoimaa. Lapin energiavisiona on Lapin suurten energiavarojen hyödyntäminen siten, että lappilainen osaaminen ja elinkeinot kehittyvät ja energiaratkaisut tukevat Lapin elinvoimaisuutta. Lapissa investoidaan kilpailukykyisiin, elinkeinoja ja aluetaloutta tukeviin energiaratkaisuihin hyödyntäen pohjoista osaamista ja innovointikykyä. Energiavaroja hyödynnetään ympäristöystävällisesti ja kestävästi, Lapin ainutlaatuista luontoa kunnioittaen. Energiantuotannon halutaan olevan entistä monipuolisempaa, perustuen useisiin eri tuotantoteknologioihin ja polttoaineisiin siten, että kaikki mahdollisuudet hyödynnetään. 5.2 Strategiset tavoitteet Lapin strategisten tavoitteiden teemat on esitetty seuraavassa kuvassa. Paikallisesti, omavaraisesti ja monipuolisesti Osaavasti ja innovatiivisesti LAPPI ON ENERGIAA Kestävästi ja puhtaasti Kilpailukykyä ja aluetaloutta kehittäen Kuva 26 Lapin energiastrategian tavoitteiden teemat

44 Seuraavassa taulukossa strategisia tavoitteita on esitelty tarkemmin teemojen mukaisesti jaoteltuina. Taulukko 2 Strategiset tavoitteet teemoittain Teemat Strategiset tavoitteet vuodelle 2030 Paikallisuus, omavaraisuus ja monipuolisuus Kilpailukyky ja aluetalous Kestävä kehitys ja puhdas Lappi Osaaminen ja innovaatiot Kaikkien paikallisten energialähteiden täysimääräinen hyödyntäminen on varmistettu energialähteiden potentiaali ja kilpailukyky huomioiden, mutta niihin myös aktiivisesti vaikuttaen. Energiainvestoinneilla on luotu elinvoimaa ja kilpailukykyä Lappiin tukien samalla työllisyyttä ja aluetaloutta sekä varmistamalla toimivilla energiaratkaisuilla teollisuuden toimintaedellytyksiä Lapissa. Lapin energiaratkaisut tukevat energiatehokkuutta, CO 2 - päästöjen ja uusiutuvien energialähteiden tavoitteita sekä vahvistavat puhdasta ja kestävää Lappi-imagoa. Lapissa on vahva energiaosaaminen ja alan yritystoiminta, uutta osaamista ja yrittäjyyttä tuetaan. Lappi on tunnettu pohjoisiin olosuhteisiin soveltuvien energian tuotanto- ja säästöratkaisujen kehittäjä ja soveltaja. Strategisissa tavoitteissa korostuu Lapin erityisolosuhteiden huomioiminen ja merkittävien omien luonnonvarojen monipuolinen hyödyntäminen. Energiaratkaisuissa tärkeätä on kestävän kehityksen mukainen luonnonvarojen käyttö ja päästöjen määrätietoinen vähentäminen. Lappi haluaa maakunta kantaa oman vastuunsa energiaja ilmastopoliittisten tavoitteiden saavuttamiseksi Suomen ja EU:n tavoitteiden mukaisesti. Alueen oman osaamisen ja yritystoiminnan kehittäminen sekä aluetalouden myönteisen kehityksen tukeminen on keskeinen tavoite. Alueellisen ja paikallisen energiatuotannon lisääminen parantaa myös huoltovarmuutta ja varmistaa yhteiskunnan toimintakykyä mahdollisissa kriisitilanteissa.

45 6 LAPIN ENERGIASTRATEGIAN KÄRKIHANKKEET Strategisten tavoitteiden saavuttamiseksi on valittu joukko kärkihankkeita, joilla strategiaa toteutetaan. Useimmat kärkihankkeet tukevat useampaa strategista tavoitetta, ja monet niistä ovat hankekokonaisuuksia. Esimerkiksi uusiutuvien energialähteiden osalta maakunnan alueella tulee tehdä kokonaisvaltaisia kaikki tuotantomuodot kattavia suunnitelmia. Seuraavassa kärkihankkeet on esitetty energialähteittäin. 6.1 Bioenergian käytön kestävä lisääminen Lapissa on mittavat metsäenergiavarannot, joiden kilpailukykyinen hyödyntäminen on avainasemassa uusiutuvien energialähteiden osuuden kasvattamiseksi Lapissa. Metsäenergian lisäys edellyttää investointeja sekä käyttö- että tarjontakohteisiin. Tavoitteeksi tässä strategiassa on asetettu metsävarojen hyödyntäminen täysimääräisesti ja mahdollisimman pitkälle kestävän kehityksen periaatteita noudattaen siten, että ristiriitoja luonnonarvojen kanssa ei muodostu. Puuraaka-aine tulee ensisijaisesti jalostaa paikallisesti mahdollisimman pitkälle suurimman lisäarvon saamiseksi. Lapin metsävarat mahdollistavat merkittävän energiantuotannon lisäyksen. Hyödyntämisessä tulee suosia energiatehokkaita korkean hyötysuhteen ratkaisuja. Perinteisen teollisuuden käyttämän ainespuun ja energiapuun raja hämärtyy ja puun tuleekin ohjautua käyttökohteisiin markkinaperusteisesti. Raaka-aineen hankinnassa tavoitteena on kehittyminen markkinaehtoiseen toimintaan ilman valtion tukea. Uudet toimintamallit metsävarojen hyödyntämiseksi Lapissa Metsäenergiavarantojen täysimääräinen hyödyntäminen edellyttää korjuu- ja logistiikkaketjujen kehittämistä sekä paikallisten yrittäjien sitoutumista ja osaamista. Alaan liittyvää yrittäjäneuvontaa lisäämällä ja kehittämällä voidaan helpottaa uusien yrittäjien tuloa alalle ja tukea nykyisiä yrittäjiä kehittämään toimintaansa edelleen. Puupolttoaineiden terminaalien kehittäminen helpottaa metsäenergian käytön lisäämistä ja logistiikkaketjujen kehittämistä. Terminaalit lisäävät myös metsäenergian huoltovarmuutta terminaalien toimiessa puskuri- ja välivarastoina. Muutamia terminaalihankkeita on Lapissa meneillään ja tarvittaessa hankkeita on käynnistettävä lisää. Terminaalien toiminnan tulee perustua innovatiivisiin ja tietointensiivisiin tuotannonohjausmenetelmiin (logistiikka, tuotanto ja markkinointi). Biojalostamon edistäminen Kemiin Metsäenergiavarojen täysimittainen hyödyntäminen alueella edellyttää myös uusien tuotteiden kehittämistä. Erityisesti biodieselin ja biokemikaalien alueella tuotantoa sekä puurakentamista tulee edistää. Biodieselin osalta tällä hetkellä nopeimmin voi toteutua Vapon ja Metsäliiton yhteistyö biodieselin tuotannon käynnistämisestä. Yhtenä sijoituspaikkavaihtoehtona on Kemi. Vapon ja Metsäliiton tavoitteena on vuoden 2010 aikana selvittää investoinnin teknologiset ja liiketaloudelliset edellytykset. Hanketta ja sen sijoittumista Kemiin tuetaan maakunnan tasolla.

46 Rovaniemen voimalaitos sekä muut hankkeet bioenergian käyttökohteiden lisäämiseksi Suurin yksittäinen hanke Lapin bioenergian hyödyntämiseksi sähkön ja lämmön yhteistuotannossa on käynnissä Rovaniemellä. Rovaniemen Energian ja muiden yhdistetyn sähkön ja lämmöntuotannon laitoshankkeiden toteutumista tukemalla metsäenergian käyttöä on mahdollista lisätä Lapissa tuntuvasti. Metsäenergian käyttöä pyritään lisäämään myös aluetason mittakaavassa. Tämä edellyttää, että paikallista lämpöyrittäjyyttä tuetaan ja edistetään, sekä hyödynnetään pienten kattiloiden potentiaali kuntien kaukolämpöverkkojen ulkopuolelle jäävien huoneistojen lämmityksessä ja öljyn korvaamisessa. Biokaasun tuotantoa tulee edistää raaka-ainepohjakeskittymien, kuten teollisuuslaitosten tai matkailukeskittymien läheisyydessä. Muutamia biokaasuhankkeita on Lapissa vireillä, mutta laajempi hyödyntäminen edellyttää vielä panostusta tutkimukseen sekä hankkeiden tukemista. Energiakasveja viljellään Lapissa vielä vähän, mutta tulevaisuudessa viljelyä on mahdollista lisätä tuntuvasti. Peltoenergialla on useita käyttökohteita mm. biokaasun tuotannossa ja voimalaitosten sekä lämpökeskusten tukipolttoaineena. Peltojen käytössä ensisijaisen käyttömuodon tulee olla se, josta saadaan suurin lisäarvo. Kierrätykseen soveltumattoman jätteen käyttöä energiantuotannossa tulee lisätä. Valmisteilla olevassa Lapin alueellisessa jätesuunnitelmassa yhdeksi painopistealueeksi onkin valittu kierrätykseen soveltumattoman jätteen energiahyödyntäminen. Keskeisiä kehittämiskohteita ovat mm. polttoainekapasiteetin arvioiminen, jätteiden lajittelun tehostaminen, sekä lupaprosessien tehokas läpivieminen. Oikeanlainen tuki metsähakkeen kilpailukyvyn takaamiseksi Lähivuosien kehityksen kannalta metsähakkeen kilpailukyvyn takaamiseksi avainasemassa on kestävän metsätalouden rahoituslain (kemera) perusteella myönnettävä tuki. Tukien määrään ja ohjautumiseen tulee pyrkiä vaikuttamaan kansallisella tasolla siten, että metsähakkeen käytön lisääminen Lapissa on mahdollista ja houkuttelevaa toimijoille. Kemeran tai muun tuen varmistaminen erityisesti raakaaineen kuljetukselle ja muulle toimitusketjulle on tärkeää, jotta metsähake saadaan toimitettua kannattavasti käyttöpaikoille. Pitkällä tähtäimellä tavoitteena on kuitenkin markkinaehtoinen toiminta ilman tukitarvetta. Bioenergian käytön neuvonta ja koulutus Bioenergian käytön lisääminen edellyttää myös neuvonnan ja koulutuksen lisäämistä. Neuvonta- ja koulutus- sekä uusien tekniikoiden pilotointihankkeita tulee käynnistää Lapissa. Yhtenä kohteena neuvontapalveluissa tulee olla energia-alan pienyrittäjät. Tämä vaatii koulutuksen suuntaamista vastaamaan kysyntään sekä tarvittavien resurssien ohjaamista alalle. Lapin Metsäkeskuksen valmistelemassa bioenergiastrategiassa 2009 2013 on määritelty Lapin bioenergiaklusterille seuraavat vastuualueet ja tahot yhteistyön lisäämiseksi: puupohjaiset biopolttoaineet ja turve (Lapin metsäkeskus), muut uusiutuvat energianlähteet (Ammattiopisto Lappia), koulutus ja neuvonta (Rovaniemen ammattikorkeakoulu), tutkimus, tuotekehitys ja teknologiat (Metsäntutkimuslaitos).

6.2 Turpeen käytön edistäminen Turve tuo varmuutta ja omavaraisuutta Lapin energiahuoltoon sekä tukee puupolttoaineiden käyttöä. Turpeen osalta tulevaisuuden tuotannon varmistavien uusien turvetuotantoalojen saaminen onkin ensisijaisen tärkeää. Alan houkuttelevuutta tulee lisätä uusien yrittäjien ja työntekijöiden saamiseksi alalle myös tulevaisuudessa. Tulevaisuuden tuotantoalojen varmistaminen Tulevaisuuden tuotantoalojen varmistaminen on edellytys turpeen käytön lisäämiselle ja jatkumiselle Lapissa. Turvealojen kartoituksen nopeuttamista tulee edistää ja GTK:n suotutkimusta pyrkiä lisäämään Lapissa. Tuotantoalojen tunnistamisessa tulee huomioida valtakunnalliset alueidenkäyttötavoitteet sekä valmisteilla oleva valtakunnallinen suo-ohjelma. Edellytyksenä uusien tuotantoalojen saamiselle riittävän nopealla aikataululla on lupaprosessien hyvä hoito, joka vaatii resursseja ja panostusta. Kansallisella tasolla tulee pyrkiä vaikuttamaan lupaprosessien reunaehtoihin. Lapin tulee osallistua Pohjois- Pohjanmaan ympäristökeskuksen turvetyöhön turvetuotannon ympäristönsuojelun valtakunnalliseksi koordinoimiseksi, jotta pohjoisen alueen erityispiirteet tulevat huomioitua. Turpeen varastoinnin kehittäminen Lapin olosuhteisiin Turpeen riittävyyden varmistamiseksi tulee kehittää Lapin olosuhteisiin soveltuvia turpeen turvavarastoja ja varastointia. Parhaiten turpeen varastointimahdollisuuksia voidaan kehittää lisäämällä turpeen tuotanto-alaa ja näin valmiutta tuottaa riittävästi turvetta myös heikompina tuotantokausina. Turpeen turvavarastointilaki on parhaillaan uudelleen arvioitavana Työ- ja elinkeinoministeriössä. Turpeen käytön hyväksyttävyyden parantaminen tiedotuksella Turve on merkittävä alueen oma polttoaine, joten sen aluetaloudellista merkitystä tulee korostaa käytön hyväksyttävyyden parantamiseksi. Yrittäjien toiminnan jatkuvuuden turvaaminen edellyttää, että turve on maakunnassa yleisesti hyväksytty polttoaine. 47 6.3 Tuulivoiman hallittu rakentaminen ja tuulivoimaosaamisen kehittäminen Tuulivoiman tuotanto kasvaa voimakkaasti maailmalla. Myös Lapissa on hyvät edellytykset tuulivoiman lisäykselle. Lisäyksen tulee kuitenkin tapahtua luonnonarvot ja matkailun tarpeet huomioiden ja myös paikallista elinkeinoa ja asukkaita hyödyttäen. Maakunnallinen suunnittelu ja tuulivoiman hallittu rakentaminen Tuulivoimarakentamisessa suositaan keskitettyjä ja suuremman mittakaavan ratkaisuja haittojen minimoimiseksi. Maakuntakaavoituksessa tulee siksi varata alueita suurille tuulivoimapuistoille. Mahdollisuuksien mukaan tulee hyödyntää teollisuusalueita ja esimerkiksi rakennettuja tekoaltaita tuulivoimarakentamiseen. Tuulivoiman rakentamisessa on huomioitava investointien vaikutukset sähkönsiirtoverkkoon ja olemassa olevan siirtoverkon reunaehdot tuotannolle.

Maankäytöllisen hyväksyttävyyden edistäminen ja imagon parantaminen 48 Tuulivoiman lisääminen edellyttää laajempaa hyväksyttävyyttä alueella. Imagoa voidaan parantaa lisäämällä tiedotusta tuulivoiman hyödyistä ja haitoista sekä tarpeellisuudesta energiantuotannossa. Etuja sijoituspaikkakunnille tulee korostaa ja pyrkiä niitä lisäämään. Edut sijoituspaikkakunnille tulevat erityisesti suuremmista tuulivoimahankkeista mm. lisääntyvien verotulojen muodossa. Lapin oman tuulivoimaosaamisen kehittäminen Alueen oman tuulivoimaosaamisen kehittämiseksi tulee pyrkiä Lapin energiayhtiöiden ja muiden toimijoiden omien hankkeiden kehittämiseen ja hankkeisiin osallistumiseen. Alueelta tulee myös löytyä osaamista rakentamisen, alihankintaan ja muihin palveluihin tuulivoimahankkeissa. Kun tuulivoimaa on rakennettu, alueelta tulee löytyä myös omaa osaavaa työvoimaa voimaloiden kunnossapitoon. Erityinen mahdollisuus Lapissa on arktisen tuulivoimatutkimuksen keskukseksi kehittymisessä. Tämä edellyttää panostusta tutkimukseen ja kehitykseen alueen tutkimus- ja oppilaitoksissa sekä yritysten tulemista mukaan kehitykseen. 6.4 Vesivoimatuotannon lisääminen Vesivoima on perinteisesti ollut tärkein sähköntuotantomuoto Lapissa. Vesivoiman tarve korostuu tulevaisuudessa, kun säätövoimaa tarvitaan kansallisesti yhä enemmän. Vesivoimalla on kiistämättömiä etuja, jotka tukevat sen lisäämistä. Samalla on kuitenkin huomioitava sen vaikutukset ympäröivään luontoon ja elinkeinoihin. Näiden asioiden yhteensovittaminen on keskeisintä vesivoiman lisäämisessä. Suunniteltujen tehonkorotuksien ja uoman parannushankkeiden toteuttaminen Vesivoimatuotanto kasvaa Lapissa edelleen tulevina vuosina vesivoimayritysten investointiohjelmien sisältämien tehonkorotuksien ja uoman parannushankkeiden mukaisesti. Näistä hankkeista ei aiheudu merkittäviä ympäristövaikutuksia eikä lupaongelmia. Kemihaaran monitoimialtaan ja Sierilän voimalaitoshankkeen edistäminen Muut toimenpiteet vesivoiman lisäämiseksi keskitetään Kemihaaran monitoimialtaan (tulvasuojelu, kalastus, sähköntuotanto) ja Sierilän voimalaitoshankkeen edistämiseen. Kemihaaran altaan rakentamiseksi alueella sijaitsevat Natura-alueen suot tulee korvata uusilla alueilla. Korvaavien alueiden nimeämistä ja neuvotteluja EU:n kanssa pyritään viemään eteenpäin valtioneuvoston kautta. Kemihaaran altaalla olisi myös merkittävä tulvasuojelullinen merkitys. Esimerkiksi Rovaniemen kohdalla vesivarasto voisi laskea vedenpintaa suurimmissa tulvissa jopa metrillä. Sierilän 44 MW:n voimalaitoksella ei ole lainsäädännöllisiä esteitä ja hankkeen lupahakemus on Pohjois-Suomen ympäristölupaviraston käsiteltävänä. Sierilän voimalaitoksen myötä Kemijoen pääuoma tulisi täysin porrastetuksi, mikä mahdollistaisi kaikkien voimalaitosten tehokkaan käytön ilman luonnontilaisesta jokiosasta aiheutuvia jää- ym. haittoja.

6.5 Ydinvoimalaitoksen rakentamisen edistäminen Simoon Ydinvoimalaitoksen sijoittuminen Simoon toisi merkittävän ja pitkävaikutteisen myönteisen aluetaloudellisen vaikutuksen Kemi-Tornio-alueelle ja myös koko Lapin maakunnalle. Hanke varmistaisi osaltaan teollisuuden kilpailukykyä ja tulevaisuuden investointeja. Lapin liitto pitää Fennovoima Oy:n ydinvoimalaitoksen sijoittamista Simoon kansallisesti tärkeänä tasapuolisen aluekehityksen ja myös kunnallistalouden vahvistamisen ratkaisuna. Lapin liitto on antanut myönteisen lausunnon työ- ja elinkeinoministeriölle Fennovoima Oy:n ydinvoimalan periaatepäätöshakemukseen maakuntahallituksen kokouksessa 8.6.2009. Samalla Liiton hallitus hyväksyi myös ydinvoimamaakuntakaavan ehdotusluonnoksen Kemi-Tornion alueelle. Simon kunta kannattaa hanketta kunnanvaltuuston 15.6.2009 päätöksellä. Ydinvoimarakentamiseen varautuminen Lapissa Mikäli Fennovoiman ydinvoimalaitosta ryhdyttäisiin rakentamaan Simoon, toisi se merkittävää uutta työvoima- ja osaamistarvetta alueelle. Tällöin on tärkeää pyrkiä varmistamaan edellytykset mahdollisimman suurelle paikallisten ja alueen resurssien hyödyntämiselle. Tarvittavan osaamisen ja palveluiden tarjoamiseksi tulee varautua kehittämään ydinvoimaan liittyvää osaamis- ja palveluklusteria. Lisäksi tulee panostaa voimalaitoksen rakentamisen aiheuttamiin tarpeisiin liikennejärjestelyissä ja suunnitella rakennusaikana tarvittavan työvoiman majoitus ja palvelut. 49 6.6 Energiatehokkuuden edistäminen Energiatehokkuuden parantaminen on edullisin keino päästöjen vähentämiseksi, ja sen merkitys tulee olemaan suuri kaikilla energiahuollon sektoreilla. Energiatehokkuus on monilla aloilla myös merkittävä yritysten kilpailukykytekijä, jonka merkitys korostuu tulevaisuudessa entisestään. Energiatehokkuudella on myös positiivinen imagovaikutus muun muassa matkailualalla. Lapissa energiaa kuluu sääolosuhteiden vuoksi muuta Suomea enemmän, jolloin energiatehokkuudella on suhteellisesti kustannustekijänä vielä muuta Suomea merkittävämpi vaikutus. Lapin energianeuvojaverkosto Pienkiinteistöjen omistajille ja kotitalouksille on saatavissa neuvontaa Motiva Oy:n kautta, ja paikalliset energiayhtiöt pyrkivät tarjoamaan palveluja energiansäästön edistämiseksi. Tästä huolimatta ongelmana voi olla luotettavan ja riittävän käytännönläheisen, paikallisiin oloihin soveltuvan tiedon saanti. Energiatehokkuuden lisäksi neuvontaa tarvitaan vähäpäästöisissä lämmitysratkaisuissa ja muissa energiantuotantoratkaisuissa. Erityisesti öljylämmityksen vähentäminen tai bioöljyn käyttöön siirtyminen öljylämmitteisissä kiinteistöissä on tärkeä tavoite. Energiatehokkuuden ja eri lämmitysvaihtoehtojen neuvontapalveluja pyritään siksi tehostamaan Lapin energianeuvojaverkoston avulla. Energianeuvojiksi voidaan kouluttaa kuntien rakennusvalvojia, jolloin osaaminen saadaan lähelle kuntalaisia ja käytännön tarpeita. Kuntien oman energiankulutuksen pienentämiseksi kunnissa on tarvetta energiatehokkuusosaamisen kehittämiselle ja energiakatselmusten toteuttamiseen. Energianeuvojaverkoston koulutuksen kautta saadaan kuntiin osaamista, jota voidaan hyödyntää myös kuntien omien kiinteistöjen energiatehokkuuden kehittämisessä. Kunnissa voidaan parantaa energiatehokkuutta myös lisäämällä energiatehokkuuden painoarvoa julkisissa hankinnoissa.

Pohjoisten olosuhteiden rakentamis- ja lämmitystekniikka osaamisklusteri 50 Lapissa on hyvät mahdollisuudet kehittää edelleen osaamista kylmien olosuhteiden energiatehokkaiden rakentamis- ja lämmitysratkaisuiden tutkimuksessa. Passiivi- ja matalaenergiarakentamisen erityisolosuhteita ja ratkaisuiden soveltuvuutta juuri Lapin olosuhteisiin voidaan tutkia paikallista osaamista hyödyntäen ja kehittäen. Samoin tulee selvittää esimerkiksi lämpöpumppuratkaisujen ja muiden omien lämmitysratkaisujen soveltumista Lapin olosuhteisiin. Tavoitteeksi asetetaan pohjoisten kylmien olosuhteiden rakentamis- ja lämmitystekniikka -osaamisklusterin luominen. Teollisuuden energiansäästösopimukset Energiapalveludirektiivi lisää energiakatselmusten ja energiatehokkuussopimusten merkitystä yritys- ja kuntasektoreilla. Yrityksissä, joille energiakustannukset ovat merkittävä kuluerä, energiatehokkuuteen on kiinnitetty huomiota jo pitkään, mutta tukea tarvitsevat erityisesti pienemmät teollisuus- ja palveluyritykset. Energiakatselmusten toteutumista pienemmissä yrityksissä ja palvelutoiminnoissa tulee pyrkiä aktiivisesti lisäämään. Energiatehokkaat ja vähäpäästöiset ratkaisut rakennettavilla alueilla Energiatehokkuuden ja vähäpäästöisten energiaratkaisujen edistäminen on helpointa uusissa rakennettavissa kohteissa. Uusia asuin- ja matkailualueita suunniteltaessa energiatehokkuuden tulee olla keskeinen tekijä kaavoitusprosessin alusta lähtien. Energiatehokkaiden rakennusten lisäksi näin voidaan pyrkiä minimoimaan liikenteen päästöt, lisäämään julkisen liikenteen osuutta ja luomaan mahdollisuuksia paikalliselle uusiutuvalle energiantuotannolle. Kaavoituksessa energiahuolto tulee huomioida aina varhaisessa vaiheessa, ja yhteistyötä tulee kehittää maakuntatasolla. Lapissa on selvitettävä mahdollisuudet toteuttaa pilottihankkeita, joissa suunnitellaan ja toteutetaan paikallista bioenergiaa sekä energiatehokkuusratkaisuja hyödyntäviä kyliä. 6.7 Infrastruktuurin toiminnan varmistaminen Lisääntyvän energia/sähköriippuvuuden vuoksi esimerkiksi laaja häiriö taajamaalueiden sähkönsaannissa lamauttaa käytännössä yhteiskunnan koko normaalin toiminnan, minkä vuoksi infrastruktuurin toiminta tulee varmistaa. Sekä suuret sähkönkulutusta lisäävät investoinnit, että sähköntuotannon lisärakentaminen vaativat monin paikoin investointeja Lapin sähkön siirtoverkkoon. Esimerkiksi monet suunnitellut kaivoshankkeet sijoittuvat paikkoihin, joissa tarvittavaa siirtoverkkoa ei vielä ole. Tuotantopuolella puolestaan mm. suuret tuulivoimahankkeet edellyttävät riittävän vahvaa siirtoverkkoa alueelle. Pienimuotoisen sähköntuotannon liittäminen verkkoon aiheuttaa myös uudenlaisia haasteita ja kustannuksia verkkojen hallinnalle. Pienimuotoisen sähköntuotannon verkkoon liittämisen erityiskysymykset tulee selvittää kansallisesti Lapin erityispiirteet huomioiden. Sähkönsiirtoverkkojen toimivuuden ja osaamisen varmistaminen Laajamittainen tuulivoiman liittäminen verkkoon ja ydinvoiman lisärakentaminen edellyttävät merkittävää kantaverkon vahvistamista. Keskeisiä kehittämistarpeita Lapissa ovat tulevaisuudessa 400 kv voimansiirtoverkon vahvistaminen Suomen ja Ruotsin välillä uudella voimansiirtoyhteydellä sekä 400 kv voimajohtoyhteys Pu-

51 lujoelta Pyhäselältä Keminmaalle. Tunturi-Lapin maakuntakaavassa on varauduttu uuteen 400 kv voimajohtoyhteyteen Pohjois-Norjasta Petäjäskoskelle. Uuden siirtoverkoston lisäksi Lapissa on tulevaisuudessa investoitava olemassa olevien verkkojen kunnostukseen. Sähköverkkojen käyttövarmuudelle asetetaan yhä suurempia vaatimuksia ja riippuvuus sähköstä kasvaa. Toisaalta ilmastonmuutos voi aiheuttaa mm. myrskyjen lisääntymistä. Verkkotoiminnassa ja siihen liittyvässä urakoinnissa tulee olemaan täten merkittävä työvoimatarve tulevaisuudessa, ja alueen toimijoiden voi olla vaikea löytää riittävästi uutta ammattitaitoista työvoimaa. Paikallisten sähköyhtiöiden tarpeeseen sopivan koulutuksen ja osaavan työvoiman saatavuuden varmistamiseksi yhteistyötä oppilaitosten ja yhtiöiden välillä tulee edelleen lisätä. Alan yritysten välisellä yhteistyöllä voidaan myös helpottaa työvoiman saatavuutta ja taata riittävät palvelut koko Lapin alueella kustannustehokkaasti. Sähköverkkojen toiminnan kehittäminen ja uuden teknologian käyttöönotto tulevaisuudessa Sähköverkkojen toiminta on kehittymässä älykkäiden mittalaitteiden käyttöönoton kautta. Kehitys mahdollistaa uudenlaisten palveluiden luomisen mm. energiansäästöön ja hajautettuun energiantuotantoon liittyen. Kehitystä tulee seurata ja mm. koulutusta ja tutkimusta kehittää teknologiakehityksen mukaisesti. Hajautetuista ratkaisuista tulee seurata erityisesti maatila- ja kiinteistökohtaisten sovellutusten kehittymistä ja kaupallistumista. 6.8 Energia-alan T&K- ja innovaatiotoiminnan kehittäminen Innovaatio- ja tutkimustoiminnan kehittämisessä on Lapissa edelleen paljon mahdollisuuksia. Edellisissä luvuissa on käsitelty joitakin tiettyihin energiamuotoihin liittyviä tutkimuskohteita. Lapin erikoisosaamista ja potentiaalisia uusia osaamisalueita tulee kehittää koordinoidusti mahdollisimman laaja-alaisen yhteistyön saavuttamiseksi. Lapin korkeakoulukonsernin Innovaatiotoiminta ollaan parhaillaan voimakkaasti kehittämässä ja energia-alaan liittyvä innovaatiotoiminta voidaan liittää merkittäväksi osaksi tätä ohjelmaa. Alan yritysten ja tutkimuslaitosten välistä yhteistyötä tulee kehittää järjestämällä erilaisia verkostoitumistilaisuuksia ja seminaareja liittyen Lapin energian tuotannon ja kehityksen kannalta tärkeisiin kysymyksiin ja teemoihin.

7 STRATEGIAN VAIKUTUKSET Seuraavassa on tarkasteltu kappaleessa 4 esitettyjen sähkön ja lämmöntuotannon energiaskenaarioiden vaikutuksia CO 2 -päästöihin, työllisyyteen ja aluetalouteen sekä arvioitu vielä erikseen osaa kärkihankkeista. 52 7.1 Vaikutukset ilmastoon ja ilmastopolitiikan toteutumiseen Sähkön ja lämmöntuotannon hiilidioksidipäästöjen osalta Lapin päästöt kasvaisivat minimiskenaariossa 20 % vuoden 2007 tilanteesta. Perusskenaariossa kasvu olisi 12 %. Maksimiskenaariossa, jossa puupolttoaineiden suhteellinen osuus on perusskenaariota korkeampi, on päästövähenemä 32 % vuoden 2007 tilanteesta. Öljyn korvaaminen biopohjaiseksi laskisi maksimiskenaarion päästöjä 37 % vuoden 2007 tilanteesta. Mikäli maksimiskenaario toteutuisi ilman lauhdesähkön tuotantoa tai kaikki lauhdesähkö olisi tuotettu puupolttoaineilla, olisivat päästöt 40 % alle vuoden 2007 tason ja bioöljyllä peräti 46 %. 1 400 CO2-päästöt, 1000 t 1 200 1 000 800 600 + 20 % + 12 % - 32 % Muu Kivihiili Öljy Turve - 40 % 400 200 0 2007 2030, minimi 2030, perus 2030, maksimi 2030, maksimi (ei lisälauhdetta) Kuva 27 Sähkön ja lämmöntuotannon CO 2 -päästöt vuonna 2030 Sähkön ja lämmöntuotannon hiilidioksidipäästöjen vähentäminen 30 40 prosentilla vuodesta 2007 vuoteen 2030 on Lapissa mahdollista samanaikaisesti kun sähköntuotantokapasiteetti kasvaisi nelinkertaiseksi ja tuotanto lähes kuusinkertaiseksi. Päästöihin merkittävimmin vaikuttaa turpeen ja metsähakkeen käytön suhde. Mitä enemmän käytetään metsähaketta turpeen sijaan, sitä enemmän päästöt laskevat. Maksimi- ja perusskenaarioissa Lappi tuottaa sähköä myös muun Suomen tarpeisiin. Tästä johtuen vuoden 2030 päästöjä ei voida verrata suoraan vuoden 2007 päästöihin, jolloin sähköä tuotettiin oman kulutuksen verran. Uusiutuvan energian tuotantopotentiaalin hyödyntäminen Lapissa auttaa muuta Suomea pääsemään EU:n asettamaan uusiutuvan energian tavoitteeseen ja vähentämään hiilidioksidipäästöjä. Seuraavassa taulukossa on esitelty Lapin energiastrategian vaikutuksia EU:n ja Suomen ilmasto- ja energiapoliittisten tavoitteiden toteutumiseen.

Taulukko 3 EU:n ja Suomen ilmasto- ja energiapoliittisia tavoitteita ja Lapin energiastrategian vaikutus tavoitteiden toteutumiseen 53 Hiilidioksidipäästöjen vähentäminen EU:ssa vähintään 20 % Uusiutuvan energian osuuden lisääminen loppukulutuksesta 20 %:iin EU:ssa ja 38 %:iin Suomessa Tuulivoiman, vesivoiman, ydinvoiman ja metsäenergian käytön lisääminen vähentävät päästöjä Suomen ja EU:n tasolla. Lisäksi energiatehokkuuden parantaminen Lapissa pienentää maakunnan kulutusta ja vähentää päästöjä. Lapissa mahdollisuus vähentää sähkön ja lämmöntuotannon polttoaineiden hiilidioksidipäästöjä 30-40 % vuodesta 2007 vuoteen 2030. Investoinnit tuulivoimaan, vesivoimaan ja metsäenergian käyttöön (yhteistuotanto-, lauhde- ja pienkäyttö, sekä biodieselin tuotanto) auttavat merkittävästi Suomea pääsemään uusiutuvan tavoitteeseen. Lapissa mahdollisuus kasvattaa uusiutuvien osuus sähkön ja lämmöntuotannon polttoaineista 70 %:sta vuonna 2007 yli 84 %:iin vuonna 2030. Uusiutuvan energian osuus oli sähköntuotannosta yli 90 % vuonna 2007. Energiatehokkuuden parantaminen 20 % Energianeuvonnalla ja koulutuksella, sekä tutkimustoimintaa kehittämällä luodaan pohjoisiin olosuhteisiin sopivia energiatehokkuutta lisääviä ratkaisuja sekä asumiseen että palveluihin ja teollisuuteen. Energiaomavaraisuuden parantaminen Lapissa omavaraisuus on jo korkealla tasolla. Energiahankkeiden toteuttaminen ja paikallisten polttoaineiden käytön lisääminen parantavat omavaraisuutta entisestään Lapissa, mutta vaikutus on merkittävä myös koko Suomen kannalta. Lapin sähkön ja lämmöntuotannon polttoaineista paikallisten polttoaineiden osuus oli 96 % vuonna 2007. Vuonna 2030 on mahdollisuus päästä sähkön ja lämmöntuotannon suhteen täysin omavaraiseksi korvaamalla fossiilinen öljy biopohjaisella öljyllä ja varmistamalla bioenergian saanti. 7.2 Työllisyysvaikutukset Lapin energiastrategian laadinnan yhtenä päälähtökohdista on ollut paikallista osaamista ja työllisyyttä tukevien hankkeiden edistäminen. Merkittävimmät työllisyysvaikutukset syntyvät suurten uusien investointihankkeiden, kuten ydinvoima- tai biodiesellaitoksen myötä. Merkittävien rakentamisaikaisten vaikutusten lisäksi laitokset työllistävät myös pysyvästi koko laitoksen käyttöajan. Vesivoimaan ja tuulivoimaan liittyvät työllisyysvaikutukset ovat suurimmat rakentamisen aikana, mutta käytönaikaiset vaikutukset ovat vähäisemmät. Metsäteollisuudella on perinteisesti ollut erittäin voimakas työllistävä vaikutus ja onkin tärkeää, että energiaratkaisut tukevat myös metsäteollisuuden tuotantoa ja sen kehittämistä. Välillisesti energiaratkaisuilla haetaan myös vahvistusta Lapin muiden teollisuushankkeiden, muun muassa suunniteltujen kaivosinvestointien ja terästehdaslaajennusten, toteuttamiselle edullisen ja turvatun energiasaannin muodossa. Ydinvoimalaitoksen rakentaminen tuo Suomeen (oletettu kotimaisuusaste 35 45 %) suoria ja välillisiä työllisyystarpeita koneiden ja laitteidenhankinnoille ja asennuksille (4 400 8 500 henkilötyövuotta koko rakentamisaikana), rakennusteknisille töille (8 400 16 200 henkilötyövuotta) ja muille voimalaitoksen rakentamiseen liittyville palveluille (6 800 13 200 henkilötyövuotta) 17. Kemi-Tornion talousalueen osuudeksi on tästä arvioitu noin 3 000 6 500 henkilötyövuotta. Käytön aikaisten välittömien työllisyysvaikutusten on arvioitu olevan noin 400 500 henkilötyövuoden verran. Lisäksi ydinvoimalaitos aiheuttaa merkittäviä välillisiä työllisyysvaikutuksia alueella teollisuuden ja palvelujen saralla. 17 Fennovoima Oy, ydinvoimalaitoshanke, ympäristövaikutusten arviointimenettely. Aluetaloudellisten vaikutusten arvioinnin taustaselvitys, 2008.

54 Vesivoimahankkeista Kemihaaran monitoimialtaan työllisyysvaikutuksiksi on arvioitu noin 10 vuoden rakennusajalle välittömänä vaikutuksena 3 000 henkilötyövuotta ja välillisinä 2 000 henkilötyövuotta. Vesivoimahankkeiden työllistävyys keskittyykin rakentamisen ja suunnittelun aikaan, sillä käytönaikaiset suorat työllisyysvaikutukset ovat marginaaliset. Tuulipuiston rakentamisen aikaisiksi työllisyysvaikutuksiksi koko toimitusketjulle, komponentti- ja materiaalivalmistuksesta asennustöihin ja käyttöönottoon, on eri selvityksissä arvioitu 10 henkilötyövuotta/mw. Merituulivoimahankkeiden työllistävä vaikutus asennettua megawattia kohti on suurempi kuin maatuulivoiman johtuen laajoista vesirakennusurakoista, monimutkaisesta logistiikasta sekä usein laajamittaisista sähköverkkoinvestoinneista. Työllisyysvaikutusten kohdentuminen Lappiin riippuu alueen oman osaamisen ja palvelujen kyvystä vastata tarpeeseen. Karkeasti voidaan arvioida, että noin 5 % vaikutuksista kohdentuisi Lappiin, jolloin noin 2 200 MW tuulivoimakapasiteetin rakentaminen vastaisi yli 1 000 henkilötyövuotta. Merituulivoiman käytönaikaisen huolto- ja kunnossapidon työllisyysvaikutus on hieman rannikko- ja sisämaakohteita suurempi. Noin 400 MW:n merituulipuiston käytön aikainen työllisyysvaikutus on noin 10 20 henkilötyövuotta. Rovaniemelle suunnitellun biovoimalaitoksen rakentamisaikainen kokonaistyöllisyysvaikutus (rakennuspaikalla ja tehtailla) on arviolta noin 1 000 henkilötyövuotta. Näistä Lappiin voisi kohdentua noin 10 15 prosenttia pääasiallisesti rakennusteknisiin töihin. Käytön aikana biovoimalaitos työllistäisi 35 henkilöä käyttö- ja kunnossapitotehtäviin. Metsäenergian ja turpeen keruu, kuljetus ja käsittely työllistäisivät lisäksi 450 henkilöä vuosittain. Biodiesellaitoksen työllistävyysvaikutusten voidaan arvioida olevan lähellä Rovaniemelle suunniteltua biovoimalaitosta. Myös pienemmät alueelliset bioenergiahankkeet ovat merkittäviä paikallistason työllistäjiä ja osaamisen kehittäjiä. Korjuun työllistävyys kohdistuu erityisesti kone- ja kuljetusyrittäjiin. Energiahankkeiden rakentaminen voisi tuoda Lappiin yhteensä jopa 7 000 10 000 henkilötyövuoden välittömät vaikutukset. Fossiilisten tuontipolttoaineiden korvaaminen paikallisilla polttoaineilla ja niiden jalosteilla tuo uutta työllisyyttä. Kotimaisista paikallisista polttoaineista metsähakkeen ja turpeen tuotannon työllisyysvaikutukset ovat lähellä toisiaan. Metsähakkeen lisäys tuo kuitenkin Lapissa suhteessa muuhun maahan suuremman nettotyöllisyysvaikutuksen turvetta korvattaessa, sillä pääasiallisen metsähakepotentiaalin, pienpuun, työllisyysvaikutus on metsähakejakeista (hakkuutähde, kannot, pienpuu) suurin. Vuonna 2007 sähkön ja lämmöntuotannossa hyödynnettävien paikallisten polttoaineiden (metsähakkeen ja turpeen) kokonaistyöllisyysvaikutus oli noin 350 henkilötyövuotta, josta suora työllistävyys 230 henkilötyövuotta. Vuoden 2030 minimiskenaariossa tämä työllisyysvaikutus pysyisi lähes ennallaan tai laskisi hieman. Perusskenaariossa paikallisten polttoaineiden kokonaistyöllistävyys nousisi 830 henkilötyövuoteen (kasvua 480 htv), joista suorat vaikutukset 550 henkilötyövuotta (kasvu 320 htv). Maksimiskenaariossa vastaava kokonaistyöllistävyys olisi 1010 henkilötyövuotta (kasvua 660 htv) eli lähes kolminkertainen vuoteen 2007 verrattuna. Tästä suorat vaikutukset olisivat 680 henkilötyövuotta (kasvua 350 htv).

Suora työllistävyys Kokonaistyöllistävyys 55 Metsähake Turve Öljy 2007 2030, minimi 2030, perus 2030, maksimi Kivihiili 0 100 200 300 400 500 600 700 800 900 htv Kuva 28 Sähkön ja lämmöntuotannon polttoaineen hankinnan työllisyysvaikutukset eri energiaskenaarioissa Tämän lisäksi mahdollinen biodiesellaitos työllistäisi polttoainehankinnassa suoraan 300 350 henkilötyövuotta ja kokonaisuudessaan 440 530 henkilötyövuotta riippuen puun ja turpeen suhteesta. Näin ollen paikallisten polttoaineiden käytön lisääminen voisi merkitä 1 000 henkilötyövuoden välitöntä vuosittaista työllisyysvaikutusta Lapissa, mikäli Rovaniemen uusi voimalaitos ja Kemin biodieseljalostamo toteutuisivat ja muiden energiayhtiöiden metsäenergian käyttömahdollisuus hyödynnettäisiin. Työllisyysvaikutuksia voi suhteuttaa esimerkiksi teollisuuteen, jonka välitön työllisyysvaikutus on Lapissa kokonaisuutena ottaen noin 9 000 henkilötyövuotta. 7.3 Vaikutukset kuntalouteen Yksi Lapin energiasektorin aluetalouteen merkittävimmin vaikuttavista tekijöistä on ollut alueen vesivoimalaitosten maksama kiinteistövero. Vuonna 2007 Kemijoki Oy maksoi kiinteistöveroa Lapin kunnille lähes 14 miljoonaa euroa. Tämän lisäksi tulee vielä PVO:n maksamat noin 800 000 euroa. Suurimmissa kaupungeissa Rovaniemellä ja Kemijärvellä tämä edusti yli 40 prosenttia koko kiinteistöverokertymästä ja noin 5 prosenttia kunnan kaikista verotuloista. Tervolassa vesivoiman kiinteistöveron osuus oli yli 80 prosenttia ja kaikkien verotulojen yli 15 prosenttia. Energiastrategiassa tunnistetuista hankkeista Kemihaaran monitoimialtaan kiinteistöveron tuoma lisäys olisi arviolta noin miljoona euroa ja Sierilän 700 000 euroa. Kemihaaran monitoimialtaan on arvioitu myös tuovan jopa noin 70 miljoonan euron tulvasuojelullisen hyödyn, riippuen vaihtoehtoisesta tavasta toteuttaa Rovaniemen suojelu suurtulvilta. Simoon suunnitellun ydinvoimalaitoksen myötä seutukunnan verotulot kasvaisivat lisääntyvän kiinteistö-, kunnallis- ja yhteisöverokertymän vuoksi. Ydinvoimalaitoksen vuotuisen kiinteistöveron on arvioitu olevan luokkaa 3,8 5 miljoona euroa ja kunnallisveron käyttövaiheessa 1,9 2,4 miljoonaa euroa. Fennovoima toimii Mankalaperiaatteella eli voittoa tuottamattomasti. Näin ollen se ei maksa yhteisöveroa ainakaan

56 merkittävissä määrin. Yhteisöverotulot kuitenkin kasvavat Kemi-Tornio talousalueen muiden yritysten liikevaihdon ja voittojen kasvun myötä. Tuulivoimalaitosten kiinteistövero määräytyy yleisen kiinteistöveroprosentin mukaan, mutta sen soveltamisesta esimerkiksi merituulivoimaan ei ole täyttä yksimielisyyttä. Lähtökohtaisesti tuulivoimalat ovat kiinteistöverotuksen piirissä tornin ja konehuoneen osalta. Yhden 3 MW:n voimalaitoksen vuotuinen kiinteistövero on arviolta noin 15 000 euroa, mutta suuruus riippuu aina tapauskohtaisesti ja sovellettavasta veroprosentista. Näin ollen esimerkiksi 10 tuulivoimalaitoksen verovaikutus olisi noin 150 000 euroa ja suuren 100 yksikön tuulivoimapuiston noin 1,5 miljoonaa euroa. 2 200 MW tuulivoimaa toisi kiinteistöverotuloja noin 11 miljoonaa euroa vuosittain (4 % vuosittaista ikävähennystä ei ole huomioitu). Rovaniemelle suunnitellun uuden biovoimalaitoksen vuotuinen kiinteistövero olisi suuntaa antavasti noin 300 000 500 000 euroa. Biodiesellaitoksen vero olisi suurin piirtein samansuuruinen. Lapin energiastrategiassa tavoiteltavien energiahankkeiden kiinteistöveron lisäysvaikutus olisi yhteensä noin 16 17 miljoonaa euroa. Kiinteistöverolle suunniteltu korotus kasvattaisi tätä kertymää entisestään. Lapin sähkön ja lämmöntuotannon käyttämät polttoaineet perustuvat yli 95 % paikallisiin polttoaineisiin. Tämän johdosta maakunnasta ei ohjaudu suuria rahavirtoja polttoaineiden hankintaan alueen ulkopuolelle. Vuonna 2007 sähkön ja lämmöntuotannossa hyödynnetyn ostoöljyn arvo oli noin miljoona euroa, kun paikallisesti hyödynnetyn turpeen arvo oli noin 23 miljoonaa euroa ja metsähakkeen 2 miljoonaa euroa. Turpeen osalta maakuntaan tuotiin ja sieltä osaksi myös vietiin turvetta, mutta tulevaisuudessa Lapissa olisikin aluetalousmielessä järkevää varmistaa turpeen paikallinen tuotanto. Seuraavassa kuvassa on esitetty sähkön ja lämmön tuotannon polttoaineiden arvo eri energiaskenaarioissa. Laskelmiin ei ole sisällytetty metsäteollisuuden sivutuotteiden ja jäteliemien arvoa. Minimiskenaariossa maakuntaan ostetaan öljyä ja kivihiiltä noin 2,5 miljoonalla ja hyödynnetään paikallisia polttoaineita vajaan 22 miljoonan arvosta. Perus- ja maksimiskenaarioissa öljyn osto on noin 600 000 euroa, joskin osa siitä on korvattavissa paikallisesti tuotetuilla bioöljyllä. Paikallisten polttoaineiden hyödyntämisen arvo yli kaksinkertaistuu perusskenaariossa ollen vajaat 53 miljoonaa euroa ja maksimiskenaariossa noin 58 miljoonaa euroa.

57 70 60 50 Kivihiili Öljy Turve Metsähake 40 M 30 20 10 0-10 2007 2030, minimi 2030, perus 2030, maksimi Kuva 29 Sähkön ja lämmön tuotannon polttoaineiden arvo eri energiaskenaarioissa (metsähake 15 /MWh, turve 10 /MWh, öljy 30 /MWh ja kivihiili 10 /MWh) Edellä mainittujen kustannusten lisäksi suurimmat energiarahavirrat Lapista pois muodostuvat rakennusten öljylämmityksestä, jonka arvonlisäverollinen arvo oli noin 3 miljoonaa euroa. Vuodelle 2030 arvioidun lämmitysjakauman myötä ostettavan öljyn arvo on noin miljoona euroa. 7.4 Vaikutukset saamelaiskulttuuriin, elinoloihin, elinkeinoihin ja ympäristöön Lapin energiastrategiassa on esitetty useita hankkeita sekä hankekokonaisuuksia, jotka tuovat alueelle investointeja, työpaikkoja, verotuloja ja ovat linjassa valtakunnan ja kansainvälisten energia- ja ilmastotavoitteiden kanssa. Näiden vaikutusten lisäksi on huomioitava vaikutukset myös paikalliseen ympäristöön, ihmisiin ja elinkeinoihin. Tätä prosessia varten kaikki merkittävimmät energiahankkeet käsitellään jatkossa aina tapauskohtaisesti erillisissä lupa- ja/tai ympäristövaikutusten arviointiprosesseissa (YVA). Kaavoituksen ja maankäyttöratkaisujen yhteydessä tavoitteena on yhteen sovittaa eri maankäyttömuotojen intressit ja minimoida energiahankkeiden vaikutukset mm. poronhoitoon ja luonnonsuojeluun. Saamelaisilla alkuperäiskansana on oikeus ylläpitää ja kehittää omaa kieltään ja kulttuuriaan sekä perinteisiä elinkeinojaan. Saamelaiset ovat Euroopan unionin alueen ainoa alkuperäiskansa. Saamelaisilla on ollut vuodesta 1996 lähtien kotiseutualueellaan kieltä ja kulttuuria koskeva perustuslain mukainen itsehallinto, jolle kuuluvia tehtäviä hoitaa saamelaisten vaaleilla valitsema parlamentti, Saamelaiskäräjät. Saamelaisten kotiseutualueeseen kuuluvat Enontekiön, Inarin ja Utsjoen kunnat sekä Sodankylän kunnassa sijaitseva Lapin paliskunnan alue. Poronhoito, kalastus, metsästys, pienimuotoinen maatalous sekä luonnontuotteiden keräily ja käsityöt ovat saamelaisten perinteisiä elinkeinoja, joita nykyisin harjoitetaan myös yhdistelmäelin-keinona esimerkiksi matkailun ja muiden palvelujen ohella.

58 Yksityiskohtaista vaikutusarviointia saamelaiskulttuuria koskien ei energiastrategiaan ole mahdollista sisällyttää, vaan vaikutukset arvioidaan tulevaisuudessa aina hankekohtaisesti voimassa olevien säädösten ja menettelyjen mukaan. Lapin tulevissa energiahankkeissa tulee tarpeellisilta osin arvioida saamelaisten kotiseutualueella hankkeiden vaikutukset saamelaiskulttuuriin ja pyrkiä hankkeiden toteutuksessa siihen, että hankkeiden toteuttamisella ei ole vähäistä suurempaa haittaa saamelaisten elinkeinoihin ja kulttuuriin saamelaisten kotiseutualueella. Tuulivoiman osalta suuret merituulihankkeet sijoittuvat useimmiten kauemmaksi merialueille, jolloin vaikutukset kohdistuvat pääasiassa kalastoon ja kalastukseen sekä voimajohtojen reittivaihtoehdoista riippuen niiden maavaikutusalueelle. Tunturialueilla tuulivoima koetaan ensisijaisesti maisemahaittana, mutta esillä ovat vahvasti myös elinkeino- ja luontokysymykset. Jo valmiiksi rakennetussa ympäristössä tuulivoiman vaikutukset jäävät vähäisemmiksi. Energiastrategian valmistelun aikana suoritetun sidosryhmäviestinnän perusteella osa matkailuyrittäjistä kokee tuulivoimaloiden haittaavan mielikuvaa koskemattomasta luonnosta, mutta osa näkee tuulivoimalaitokset myös viestinä vihreästä ajattelusta ja kestävästä matkailusta. Vaikutuksia porotalouteen ja matkailuun tutkitaan parhaillaan käynnissä olevassa Muonion Mielmukkavaaran tuulivoimahankkeen YVA-menettelyssä. Vesivoiman tuotannon lisäksi rakennettuja vesialueita käytetään myös tulvasuojeluun. Vesivoiman rakentaminen muuttaa kuitenkin luonnon alkuperäistä tilaa sekä vaikuttaa virkistysmahdollisuuksiin, matkailuelinkeinoon ja kalastusmahdollisuuksiin alueella. Kemihaaran altaan vaikutus porotalouteen on arvioitu noin 700 poron vähenemäksi. Ydinvoiman suurinta vastustusta aiheuttavat kysymykset liittyvät turvallisuusajatteluun ja ydinjätteen loppusijoituksen kestävyyteen. Ydinvoimalaitosten pelätään aiheuttavan haitallisia säteilyvaikutuksia, ja erityisesti onnettomuuksien mahdollisuus huolestuttaa. Kuitenkaan ydinvoimalaitosten normaalikäytöllä ei ole todettu olevan haitallisia säteilyvaikutuksia. Ydinvoimalaitoshankkeen merkittävimmät myönteiset vaikutukset kohdistuvat aluetalouteen ja työllisyyteen. Luonnonympäristöön kohdistuvista ydinvoiman vaikutuksista merkittävimpiin kuuluu merialueelle johdettavan jäähdytysveden vesistöä lämmittävä vaikutus. Paikallisista polttoaineista erityisesti metsähakkeen ja peltoenergian lisäys koetaan myönteisenä, sillä se edistää metsien ja maatalousmaiden hoitoa ja pitää maiseman siistinä. Puun energiakäytön tulisi kuitenkin tapahtua kansantaloudellisesti vielä arvokkaamman metsäteollisuuden jalostusprosessien raaka-ainetarvetta uhkaamatta. Turpeen ympäristövaikutuksista nousevat esille ensisijaisesti tuotannon pöly- ja vesistövaikutukset, joiden minimoimiseksi on tehty jo pitkään tuloksekasta kehitystyötä. Selkeästi ristiriidattomin energiahanke on energian säästö. Huolimatta kasvavasta sähköntuotannosta, on tärkeää, että myös Lapissa hyödynnetään energiatehokkuuteen liittyvät mahdollisuudet ja näin säästetään luontoa ja luonnonvaroja. Maakuntakaavoitus toimii intressejä yhteen sovittavana välineenä. Vuorovaikutteisen ja avoimen prosessin kautta pyritään löytämään tasapaino tärkeiden kehittämistarpeiden, kuten palveluverkon, matkailun ja metsäalan, kaivos- ja energia-alan sekä liikenteen infrastruktuurin ja toisaalta maisema-, luonto- ja kulttuuriperintöarvojen sekä luontaiselinkeinojen kesken. Maakuntakaavoituksella tuetaan aluerakenteen kehitystä luomalla eri toiminnoille, kuten yritysten hankkeille, energiatuotannolle, asutukselle ja liikenteen infrastruktuurille toteuttamisen alueidenkäytöllisiä edellytyksiä. Maakuntakaavat ohjaavat vuorostaan edelleen kuntien yleis- ja asemakaavoja sekä

59 muuta yksityiskohtaisempaa toteutussuunnittelua. Tarkempi energiahankkeiden maankäytöllinen suunnittelu sisällytetään aina kaavoitukseen tarpeiden mukaisesti.