Keihäsolympiadi Yksilölajin ryhmävalmennusta kokonaisvaltaisella valmennusotteella Ville Kujanpää Kilpa- ja huippu-urheilun tutkimuskeskus KIHU Copyright 2012 KIHU Kaikki oikeudet pidätetään. Tämän julkaisun tai sen osan jäljentäminen ilman tekijän kirjallista lupaa painamalla, monistamalla, äänittämällä tai muulla tavoin on tekijänoikeuslain mukaisesti kielletty. ISBN 978-952-5676-60-0 (PDF) Kilpa- ja huippu-urheilun tutkimuskeskus KIHU, Jyväskylä 2012
Keihäsolympiadi Yksilölajin ryhmävalmennusta kokonaisvaltaisella valmennusotteella 2 SISÄLTÖ SISÄLTÖ... 2 TIIVISTELMÄ... 4 1 SUOMALAISEN KEIHÄÄNHEITON MENESTYSTARINA... 5 2 SELVITYKSEN AINEISTO JA MENETELMÄT... 9 2.1 Haastattelut... 9 2.2 Urheilijakyselyt... 10 2.3 Dokumentit... 10 2.4 Osallistuva havainnointi... 11 2.5 Keihäänheiton tietokanta... 11 3 KEIHÄSOLYMPIADI -PROJEKTIN KUVAUS... 12 3.1 Leo Pusan henkilökuva... 12 3.2 Keihäsolympiadin alkuaskeleet... 14 3.3 Urheilijoiden valinta... 15 3.4 Projektin tavoitteet... 17 3.5 Projektin talous... 18 3.6 Suurimmat muutokset projektin aikana... 19 3.6.1 Urheilijaryhmä... 20 3.6.2 Valmennustiimi... 21 3.6.3 Leirien määrä ja pituus... 22 3.6.4 Harjoitusten sisältö... 22 4 VALMENNUSRATKAISUT KEIHÄSOLYMPIADISSA... 24 4.1 Kokonaisvaltainen valmennus... 24 4.1.1 Kokonaisvaltaisen valmennuksen malli... 25 4.1.2 Kokonaisvaltainen valmennus Keihäsolympiadissa... 27 4.1.3 Asiantuntijavierailijat... 30 4.2 Ryhmävalmennus... 31 4.2.1 Ryhmävalmennuksen haasteet... 33 4.3 Valmennus tiimityönä... 34 4.3.1 Kaksi valmentajaa, kaksi erilaista persoonaa ja valmennustyyliä... 34 4.4 Paljon leiripäiviä, kovaa treeniä... 35 4.4.1 Yksittäisen leirin ohjelma... 36 4.5 Leirivalmennuksen linkittäminen päivittäisvalmennukseen... 38 4.5.1 Valmennustietouden siirtäminen... 39 5 KEIHÄSOLYMPIADI URHEILIJOIDEN SILMIN... 40
Keihäsolympiadi Yksilölajin ryhmävalmennusta kokonaisvaltaisella valmennusotteella 3 5.1 Keihäsolympiadin merkitys omalle keihäänheittouralle... 40 5.2 Keihäsolympiadin vaikutus muuhun elämään... 41 5.3 Ryhmähenki... 41 5.4 Projektin jatko... 42 6 URHEILIJOIDEN MENESTYS JA KEHITYS... 44 6.1 Siirtyminen aikuisten sarjaan... 45 6.2 Loukkaantumiset... 47 6.2.1 Nuorten keihäänheittäjien kyynär- ja olkapäänalueen liikkuvuus ja urheiluvammojen ennaltaehkäisytutkimus... 48 7 YHTEENVETO JA JOHTOPÄÄTÖKSET... 49 7.1 Keihäsolympiadin toimintakonseptin hyödyntäminen muissa lajeissa... 51 LÄHTEET... 54 LIITE A. Suomen menestys keihäänheiton arvokilpailuissa... 56 LIITE B. Haastattelurungot: Leo Pusan haastattelu, urheilijahaastattelut 2008 ja urheilijahaastattelut 2012... 58 LIITE C. Keihäsolympiadiurheilijoiden menestys SM- ja kv-tasolla... 64 LIITE D. Leireillä käyneet vierailijat... 66 LIITE E. 1990- ja 2000-luvulla EM-, MM- tai olympiamitalin saavuttaneiden mieskeihäänheittäjien tuloskehitys... 67 LIITE F. 1990- ja 2000-luvulla EM-, MM- tai olympiafinaalissa heittäneiden mieskeihäänheittäjien tuloskehitys... 68
Keihäsolympiadi Yksilölajin ryhmävalmennusta kokonaisvaltaisella valmennusotteella 4 TIIVISTELMÄ Keihäsolympiadi on Pajulahden urheiluopistolla vuonna 2004 käynnistetty opetus- ja kulttuuriministeriön tukema nuorisovalmennushanke, jossa isoa ryhmää nuoria keihäänheittäjiä useasta eri ikäluokasta on valmennettu ryhmävalmennuksen keinoin kokonaisvaltaisella valmennusotteella. Projekti on pilottihanke, jonka toimintakonseptia tullaan mahdollisesti hyödyntämään muissa lajeissa. Tämä raportti on selvitys Keihäsolympiadi -projektista. Raportti sisältää myös arviointia projektista. Selvitys toimii myös kirjallisena dokumenttina Keihäsolympiadista, sillä projektista on vähän kirjallista materiaalia tarjolla. Raportin aineisto koostuu Keihäsolympiadin rehtorin Leo Pusan sekä urheilijoiden haastatteluista, urheilijakyselyistä, erilaisista hankkeen dokumenteista, osallistuvasta havainnoinnista sekä rakennetusta keihäänheiton tietokannasta. Aineisto on kerätty vuosina 2008 2012 ja raportti kirjoitettu vuoden 2012 aikana. Keihäsolympiadin tavoitteet ovat olleet kahdenlaiset. Toisaalta on tavoiteltu nuorten kokonaisvaltaista henkistä ja sosiaalista kasvua, toisaalta urheilullista menestystä. Näitä tavoitteita ei projektin aikana kuitenkaan priorisoitu. Keihäsolympiadin keskeisimpiä valmennusratkaisuja ovat olleet kokonaisvaltainen valmennus ja ryhmävalmennus yksilölajissa. Kokonaisvaltaisella valmennusotteella on pyritty painottamaan urheilijoille, miten kaikki heidän elämäänsä vaikuttavat tekijät, myös urheilun ulkopuoliset, vaikuttavat myös urheilu-uraan. Ryhmävalmennus yksilölajissa on uudenlainen valmennusmetodi, jonka urheilijat ovat kokeneet erittäin hedelmälliseksi. Projektilla on ollut paljon positiivisia vaikutuksia paitsi osallistujien urheilu-uraan, myös urheilun ulkopuoliseen elämään. Projektiin osallistuneet urheilijat ovat menestyneet mainiosti junioritasolla saavuttaen vuosina 2004 2012 yhteensä 58 SM-mitalia ja kolme MM-mitalia. Siirtyminen nuorisourheilusta aikuisurheiluun ei kuitenkaan ole onnistunut kivuttomasti, sillä saldona aikuisten sarjoista on vasta yksi SM-mitali. Yhdeksi syyksi tähän voidaan katsoa urheilijoiden kärsimät lukuisat loukkaantumiset. Jos Keihäsolympiadin toimintakonseptia lähdetään toteuttamaan muissa lajeissa, on tiettyihin seikkoihin kiinnitettävä erityisesti huomiota. Ehdottomana edellytyksenä projektin onnistumiselle on sopiva valmennustiimi, joka on sataprosenttisen sitoutunut projektiin. Myös urheilijoiden tulee sitoutua projektiin, jotta syntyy valmentajien ja urheilijoiden tiivis ydinryhmä, joka takaa projektin jatkuvuuden ja pitkäjänteisyyden. Projektille tulee luoda selkeät priorisoidut tavoitteet alusta saakka. Lisäksi urheilijoiden päivittäisvalmennukseen pitää pystyä vaikuttamaan riittävästi. Viimeksi mainittuun kohtaan ei Keihäsolympiadissa löydetty täysin toimivaa ratkaisua. Avainsanat: selvitys, keihäänheitto, valmennus, harjoittelu
Keihäsolympiadi Yksilölajin ryhmävalmennusta kokonaisvaltaisella valmennusotteella 5 1 SUOMALAISEN KEIHÄÄNHEITON MENESTYSTARINA Suomi on kautta aikojen ylivoimaisesti menestynein maa keihäänheiton arvokilpailuissa. Vuonna 2004 käynnistetty Keihäsolympiadi -projekti on hanke, joka on omalta osaltaan pyrkinyt vahvistamaan suomalaista keihäskulttuuria ja tuottamaan maahamme uusia huippuheittäjiä jatkamaan suomalaista keihäänheiton menestystarinaa. Tämä tarina sai ensimmäisen lukunsa jo vuoden 1912 Tukholman olympialaisissa ja on jatkunut sekä olympia-, MM- että EM-tasolla läpi historian. Suomi on saavuttanut aikuisten arvokilpailuissa yhteensä 54 mitalia (19 kultaa, 19 hopeaa ja 16 pronssia). Olympiakultamitaleja on yhdeksän kappaletta ja maailmanmestaruuksia sekä Euroopan mestaruuksia viisi kappaletta kumpiakin. Suomi on menestynyt etenkin miesten keihäänheitossa. 54 arvokisamitalista miehet ovat tuoneet 46 (85 %) naisten jäädessä kahdeksaan (15 %). Kultamitaleista 16 on miesten saavuttamia naisten kolmea vastaan. Naisilla ei tosin ole ollut yhtä monta mahdollisuutta mitalitilin kartuttamiseen, sillä naisten keihäänheitto tuli mukaan olympialaisten ohjelmaan vasta vuonna 1932. Lisäksi ensimmäiset yleisurheilun Euroopan mestaruuskilpailut vuonna 1934 kilpailtiin vain miesten kesken. Ero sukupuolten välisessä menestyksessä ei yleisurheilussa rajoitu pelkästään keihäänheittoon. Suomi on yleisurheilun arvokilpailujen historiassa saavuttanut yhteensä 232 mitalia, joista naiset ovat voittaneet 18 (8 %). Naiset ovat siis itse asiassa menestyneet keihäänheitossa muita yleisurheilulajeja paremmin. Taulukoissa 1 4 on listattu parhaiden keihäsmaiden menestys olympialaisissa sekä aikuisten MM- ja EM-kilpailuissa. Maat on laitettu taulukoissa järjestykseen perinteisesti kultamitalien määrän mukaan. Suomi on miesten puolella kokonaismitalitilaston ylivoimainen ykkönen 16 kultamitalilla ja yhteensä 46 mitalilla (Taulukko 4). Suomen jälkeen toisena kaikkien aikojen tilastossa on Neuvostoliitto 21 mitalilla, joista kahdeksan on kultaisia. Naisten puolella Suomi ei ole menestynyt yhtä hyvin, sillä jäämme kaikkien aikojen mitalitilastossa sijalle yhdeksän. Naisten tilastoa hallitsee ylivoimaisesti Saksa 32 mitalillaan, joista seitsemän on kultaisia. Kun sukupuolten mitalit lasketaan yhteen, Suomi on edelleen selvästi tilaston ykkösenä sekä kultamitalien määrässä että mitalien kokonaismäärässä. Etenkin olympialaisissa Suomi on selvästi menestynein valtio, sillä Suomen mitalimäärä on lähes kaksinkertainen tilastossa toisena olevaan Neuvostoliittoon nähden (Taulukko 1). Suomen menestys ei painotu pelkästään historiaan, minkä todistaa ykkössija MM-kilpailujen mitalitaulukossa (Taulukko 2). Ensimmäiset MMkilpailuthan järjestettiin vasta vuonna 1983. Saksalla tosin on MM-tasolla enemmän mitaleja kuin Suomella, mutta se jää Suomen taakse kultamitalien määrässä. EM-kilpailujen mitalitaulukko on ainoa, missä Suomi ei ole kärjessä ja siinäkin olemme toisena heti edesmenneen Neuvostoliiton jälkeen (Taulukko 3).
Keihäsolympiadi Yksilölajin ryhmävalmennusta kokonaisvaltaisella valmennusotteella 6 Taulukko 1. Maiden menestys keihäänheitossa olympialaisissa Maa Miehet Naiset Yhteensä Suomi 8-8-9=25 1-2-0=3 9-10-9=28 Neuvostoliitto 3-2-2=7 2-2-4=8 5-4-6=15 Norja 3-1-1=5 1-0-1=2 4-1-2=7 Tsekki 2-0-0=2 2-0-0=2 4-0-0=4 Saksa 1-0-0=1 2-4-4=10 3-4-4=11 Taulukko 2. Maiden menestys keihäänheitossa MM-kilpailuissa Maa Miehet Naiset Yhteensä Suomi 4-3-0=7 1-0-1=2 5-3-1=9 Tsekki 3-0-1=4 1-2-0=3 4-2-1=7 Norja 1-3-0=4 2-0-1=3 3-3-1=7 Saksa 1-0-2=3 1-4-6=11 2-4-6=14 Venäjä 1-0-1=2 1-2-1=4 2-2-2=6 Taulukko 3. Maiden menestys keihäänheitossa EM-kilpailuissa Maa Miehet Naiset Yhteensä Neuvostoliitto 5-5-1=11 3-3-4=10 8-8-5=21 Suomi 4-6-4=14 1-0-2=3 5-6-6=17 Iso-Britannia 4-1-0=5 1-1-0=2 5-2-0=7 Itä-Saksa 1-2-3=6 3-4-3=10 4-6-6=16 Saksa 0-1-2=3 4-5-2=11 4-6-4=14 Taulukko 4. Maiden menestys keihäänheitossa olympialaisissa, MM-kilpailuissa ja EMkilpailuissa yhteensä Maa Miehet Naiset Yhteensä Suomi 16-17-13=46 3-2-3=8 19-19-16=54 Neuvostoliitto 8-8-5=21 5-5-8=18 13-13-13=39 Norja 6-6-2=14 4-0-2=6 10-6-4=20 Saksa 2-1-4=7 7-13-12=32 9-14-16=39 Tsekki 6-0-3=9 3-3-1=7 9-3-4=16 Keihäänheitto on painin ohella ollut perinteisin ja luotettavin suomalainen kesämenestyslaji. Missään muissa urheilulajeissa Suomi ei ole saavuttanut arvokisamenestystä niin johdonmukai-
Keihäsolympiadi Yksilölajin ryhmävalmennusta kokonaisvaltaisella valmennusotteella 7 sesti läpi vuosikymmenien kuin näissä kahdessa lajissa. Liitteessä A olevassa taulukossa on lueteltu suomalaisten arvokilpailumenestys keihäänheitossa viimeisen reilun sadan vuoden ajalta Lontoon olympialaisista 1908 Lontoon olympialaisiin 2012. Pisin mitaliton putki on kestänyt kymmenen vuotta jona aikana käytiin neljät arvokilpailut (1956 1962). Tämän putken lisäksi ainoastaan kaksi kertaa arvokilpailuhistoriassa Suomi on jäänyt kolmissa peräkkäisissä kisoissa ilman mitalia (1978 1982 ja 2003 2005). Vaikka Suomen menestys muissa yleisurheilulajeissa on viimeisten vuosikymmenien aikana taantunut, keihäänheiton menestystarina on aina vain saanut uusien lukujen kirjoittajia. Suomen pisin mitaliputki ajoittuukin melko myöhäiseen vaiheeseen, vuosiin 1987 1996, jolloin Suomi saavutti keihäsmitalin peräti yhdeksästä arvokilpailusta peräjälkeen. Yksittäisistä urheilijoista eniten kultamitaleja on saavuttanut Matti Järvinen. Hän voitti kahdesti Euroopan mestaruuden ja kerran olympiakultaa. Eniten mitaleja on Seppo Rädyllä, kuusi kappaletta. Suomen mitalit ovat jakautuneet yhteensä 29 urheilijalle. Enemmän kuin kaksi mitalia saavuttaneita urheilijoita on Järvisen ja Rädyn lisäksi ainoastaan kaksi, Tero Pitkämäki (neljä mitalia) ja Mikaela Ingberg (kolme mitalia). Suomen mitalisaalis on siis jakautunut laajalle rintamalle, kun taas kaikkien aikojen tilastossa (Taulukko 4) sijoilla kolme ja viisi olevien Norjan ja Tsekin menestys on ollut vain muutaman urheilijan varassa. Norjan 20 mitalista 14 eli 70 prosenttia ovat voittaneet Andreas Thorkildsen ja Trine Hattestad. Tsekin mitalit ovat yhtä lukuun ottamatta menneet Jan Zeleznylle ja Barbora Spotakovalle. Suomen keihäsmenestys on siis jatkunut läpi historian ja maastamme on aina löytynyt uusia huippuheittäjiä jatkamaan suomalaista keihäsperinnettä varsinkin miesten puolella. Naisten kohtuullisen hyvästä arvokilpailumenestyksestä huolimatta huippuheittäjien määrä on ollut pieni. Esimerkiksi vuosina 1995 2009 arvokilpailuedustukset jakautuivat ainoastaan neljän naisen kesken. Lajin vahvuutena on kautta historian ollut myös se, että terävimmän kärjen takaa on löytynyt laaja rintama kansallisen tason heittäjiä, jotka ovat taanneet lajin laajan levinneisyyden. Viime vuosikymmeninä tässä kulttuurissa on kuitenkin tapahtunut muutos. Huippuheittäjien määrä ja taso on säilynyt samana ja jopa noussut, mutta kärjen takana olevien heittäjien määrä on aikuisten sarjassa vähentynyt selvästi ja samalla tulostaso on heikentynyt. Heittäjien määrän väheneminen havaitaan selvästi tarkastelemalla keihäänheiton Suomen listoja vuosien varrelta (Taulukot 5 ja 6). Tarkasteluun on otettu pelkästään miesten tulokset. Naisten osalta pitkän aikavälin vertailua ei voida tehdä, sillä naisten keihäsmallia muutettiin vuonna 1999, joten tätä ennen tehdyt tulokset eivät ole täysin vertailukelpoisia nykyisten tulosten kanssa. Miesten keihäsmallia muutettiin jo vuonna 1986, joten vertailua voidaan suorittaa pitemmältä ajalta. Kuten taulukosta 5 nähdään, miesten top-10 listan raja oli vuonna 2011 jopa korkeampi kuin 1990-luvun alussa. Sen sijaan kun listalla mennään sijoituksissa alaspäin ja tarkastellaan top- 50 ja top-100 rajoja, huomataan että näissä tulokset ovat pudonneet tasaisesti. Molemmille listoille pääsi vuonna 2011 noin viisi metriä lyhyemmällä heitolla kuin 1990-luvun alussa.
Keihäsolympiadi Yksilölajin ryhmävalmennusta kokonaisvaltaisella valmennusotteella 8 Taulukko 5. Miesten keihäänheiton top-10, top-25, top-50 ja top-100 rajat Suomessa vuosina 1990 2011 (Yleisurheilu 1990 2011) 1990 1993 1996 1999 2002 2005 2008 2011 top-10 76,30 78,14 78,70 79,47 77,82 76,50 77,08 78,69 top-25 73,54 72,70 73,00 72,10 72,44 70,69 70,49 71,10 top-50 69,40 68,56 67,64 66,77 66,63 64,85 63,93 64,45 top-100 63,00 63,12 60,72 60,14 60,38 57,21 56,95 57,60 Taulukossa 6 tilannetta on tarkasteltu hieman toisella tavalla eli kuinka moni heittäjä on kunakin vuonna ylittänyt tietyn metrimäärän. Tässä tarkastelussa rajoiksi on valittu Suomen Urheiluliiton (myöhemmin SUL) luokittelussaan käyttämät tasot SM (80 m), M (76 m) ja A (71 m). SUL käyttää nykyään vielä rajapyykkiä B, mikä tarkoittaa 58 metrin heittoa. Vanhemmista Yleisurheilun vuosikirjoista ei kuitenkaan löydy tuloksia näin pitkälle, jonka vuoksi tähän tarkasteluun alimmaksi rajaksi on valittu 65 m. Taulukosta 6 havaitaan sama kehitys kuin taulukosta 5, eli korkeampien SM- ja M- rajan heittäneiden määrä on pysynyt melko vakiona, jopa kasvanut, mutta erityisesti alimman tason eli 65 metriä heittäneiden määrä on laskenut vuosien saatossa selvästi. Heitä on vuodesta 2005 lähtien ollut alle 50, kun määrä parhaimmillaan oli 84 vuonna 1993. Taulukko 6. Kuinka moni mieskeihäänheittäjä on ylittänyt 80 m, 76 m, 71 m ja 65 m vuosina 1990 2011 (Yleisurheilu, 1990 2011) 1990 1993 1996 1999 2002 2005 2008 2011 SM (80 m) 6 7 9 9 6 6 8 9 M (76 m) 13 15 18 16 14 12 12 12 A (71 m) 39 30 28 29 31 23 21 25 65 m 78 84 68 61 58 49 44 48 Yllä esitetty kulttuurin muutos ei ole ainoastaan keihäänheiton tai yleisurheilun ongelma, vaan se koskee koko suomalaista urheilun kenttää. Urheilijat lopettavat nykyään helposti uransa aikuisuuden kynnyksellä ja alkavat keskittyä siviiliuraansa. Yhtenä tekijänä tämän taustalla on urheilun heikko arvostus Suomessa. Keihäsolympiadin kaltaisista projekteista saattaisi löytyä yksi vastalääke tähän muutokseen, sillä projektin avulla on pyritty paitsi nostamaan urheilijoita kansainväliselle huipulle myös kannustamaan terävimmän kärjen takana olevia heittäjiä pysymään lajin parissa ja jatkamaan harrastusta myös aikuisiällä. Lisäksi projektissa on haettu elinikäisen siteen muodostumista lajiin, jotta urheilijat aktiiviuran jälkeenkin jäisivät lajin pariin jossain roolissa.
Keihäsolympiadi Yksilölajin ryhmävalmennusta kokonaisvaltaisella valmennusotteella 9 2 SELVITYKSEN AINEISTO JA MENETELMÄT Tämä raportti on selvitys Keihäsolympiadi -projektista. Selvityksen tavoitteena on kuvata mahdollisimman tarkasti projektin vaiheita, toimintatapoja ja sisällöllisiä ratkaisuja. Selvityksestä toivotaan olevan apua, mikäli Keihäsolympiadin toimintakonseptia yritetään hyödyntää muissa urheilulajeissa. Keihäsolympiadin vaiheista on vain vähän kirjallista materiaalia tarjolla, joten raportti toimii myös dokumenttina projektista. Raportti sisältää myös jonkin verran arviointia projektin onnistumisesta. Selvitystä varten on kerätty aineistoa seuraavilla tavoilla: 1) haastattelut, 2) urheilijakyselyt, 3) dokumentit, 4) osallistuva havainnointi ja 5) keihäänheiton tietokanta 2.1 Haastattelut Selvitystä varten tehtiin yhteensä 13 henkilöhaastattelua vuosina 2008 2012. Ensimmäiset haastattelut tehtiin joulukuussa 2008, kun Keihäsolympiadi oli kokonaisuudessaan noin puolessa välissä. Tällöin haastateltiin viisi urheilijaa. Alkuperäisenä suunnitelmana oli haastatella Keihäsolympiadin urheilijoita ja valmentajia vuosittain, mutta tätä suunnitelmaa muutettiin vuoden 2008 jälkeen ja työn painopiste siirrettiin vuosille 2011 2012 jolloin loput haastattelut suoritettiin. Vuonna 2011 huhtikuussa tehtiin Keihäsolympiadin rehtorin Leo Pusan laaja haastattelu ja huhti-toukokuussa 2012 aineistoa täydennettiin haastattelemalla seitsemän projektissa alusta saakka mukana ollutta urheilijaa. Urheilijahaastatteluiden päätarkoituksena oli selvittää urheilijoiden näkemyksiä ja kokemuksia projektin toteutuksesta ja sisällöistä sekä sen annista heille. Pusan haastattelussa tiedusteltiin paitsi hänen näkemyksiään projektista, kerättiin myös aineistoa Keihäsolympiadin vaiheista. Haastattelut tehtiin teemahaastattelun muodossa. Teemahaastattelulle ominainen piirre on, että haastattelussa käsiteltävät aihepiirit eli teema-alueet ovat tiedossa, mutta kysymyksillä ei ole aivan tarkkaa järjestystä tai muotoa (Hirsjärvi, Remes & Sajavaara 2007, 203). Varsinkin Pusan haastattelu oli hyvin vapaamuotoinen. Haastattelurungot ovat liitteessä B. Kaikki pyydetyt henkilöt suostuivat haastatteluihin ja niiden toteuttaminen onnistuikin ilman ongelmia. Haastateltaville annettiin kysymysrunko etukäteen tutustuttavaksi. Kaikki haastattelut tehtiin henkilökohtaisesti kasvotusten. Suurin osa haastateltavista oli valmistautunut miettimällä vastauksia etukäteen ja haastattelut sujuivatkin varsin jouhevasti. Urheilijoiden haastattelut kestivät keskimäärin 66 minuuttia ja niiden kesto vaihteli 40 minuutista lähes kahteen ja puoleen tuntiin. Pusan haastattelu kesti hieman yli kolme tuntia. Haastattelut purettiin jälkikäteen tekstiksi ja järjesteltiin teemoittain, jonka jälkeen niiden sisältöä oli helpompi analysoida.
Keihäsolympiadi Yksilölajin ryhmävalmennusta kokonaisvaltaisella valmennusotteella 10 2.2 Urheilijakyselyt Kilpa- ja huippu-urheilun tutkimuskeskus (myöhemmin KIHU) tuli mukaan projektiin vuonna 2008. Siitä lähtien KIHU on vuosittain toteuttanut kilpailukauden jälkeisellä vuoden viimeisellä leirillä kyselyn urheilijoille. Kyselyissä oli neljä kokonaisuutta. Ensimmäisessä selvitettiin urheilijoiden siviilielämän etenemistä ja toisessa tiedusteltiin urheilijan oman valmentautumiskokonaisuuden tilaa. Kolmas osio keskittyi menneeseen harjoitus- ja kilpailukauteen. Urheilijoita pyydettiin arvioimaan omaa kauttaan tavoitteiden toteutumisen kautta ja kysyttiin kauden onnistumiseen tai epäonnistumiseen vaikuttaneista asioista. Viimeisessä kokonaisuudessa tiedusteltiin mielipiteitä ja arvioita projektin toteutuksesta ja siitä, miten projektiin osallistuminen on vaikuttanut omaan urheilu- ja siviiliuraan. Lopuksi kysyttiin vielä ryhmähenkeen vaikuttaneista asioista. Kyselyä muokattiin vuosittain jonkin verran, jotta urheilijoiden ei tarvinnut vastata samoja asioita vuodesta toiseen. Kysely täytettiin leirin yhteydessä harjoitusten välillä valvotusti. Tällä pyrittiin siihen, että urheilijat eivät vaikuttaisi toistensa vastauksiin. Mikäli urheilija ei ollut paikalla vuoden viimeisellä leirillä, kysely lähettiin hänelle kotiin palautuskuoren kanssa. Näin vastausprosentti saatiin mahdollisimman korkeaksi ja urheilijoiden mielipiteet mahdollisimman kattavasti selville. Kyselyjen päätarkoituksena oli auttaa projektin valmentajia tulevien vuosien suunnittelussa, mutta kerättyä aineistoa käytettiin myös tässä selvityksessä. Vuonna 2008 kyselyyn vastasi yhteensä 21, vuonna 2009 yhteensä 30, vuonna 2010 yhteensä 32 ja vuonna 2011 yhteensä 28 urheilijaa. 2.3 Dokumentit Selvityksen osallisilta suoraan kerätyn tiedon lisäksi materiaalina on käytetty hankkeeseen liittyviä dokumentteja. Tätä materiaalia, etenkin kirjallista, oli kuitenkin tarjolla melko niukasti. Ainoat kirjalliset materiaalit olivat vuosittain Opetus- ja kulttuuriministeriöön 1 (myöhemmin OKM) lähetyt hakemukset valtionavustuksen saamiseksi ja selvitykset valtionavustuksen käyttämisestä. OKM:n dokumenttien tarjoamat tiedot olivat kuitenkin melko pintapuolisia. Dokumenttiaineistona käytettiin projektista vuosina 2008 2012 tehtyä DVD-materiaalia, joka sisältää urheilijoiden sekä leirien vierailijoiden haastatteluja. Lisäksi yksi projektissa alusta saakka mukana ollut urheilija oli arkistoinut kaikkien leirien ohjelmat, jotka saatiin käyttöön. Suorat lainaukset haastatteluista, urheilijakyselyistä tai muista dokumenteista on raportissa esitetty kursiivilla. Lainauksia on tietoisesti käytetty melko paljon elävöittämään tekstiä. 1 Opetus- ja kulttuuriministeriön nimi oli vuoteen 2010 asti Opetusministeriö (OPM). Tässä raportissa ministeriöstä käytetään nimitystä OKM riippumatta siitä, mihin ajankohtaan viitataan.
Keihäsolympiadi Yksilölajin ryhmävalmennusta kokonaisvaltaisella valmennusotteella 11 2.4 Osallistuva havainnointi Raportin tekijä käytti vuonna 2012 tutkimusmenetelmänä osallistuvaa havainnointia ottamalla osaa kolmelle Keihäsolympiadileirille (maalis-, huhti- ja toukokuun leirit) urheilijaryhmän mukana. Maaliskuun leirin raportin tekijä oli kokonaisuudessaan paikalla ja huhti- sekä toukokuun leireistä kaksi päivää kummastakin. Osallistuva havainnointi on etnografinen tutkimusmenetelmä. Etnografisella tutkimuksella tarkoitetaan Vuorisen (2005) mukaan yleensä aidossa ympäristössä tehtävää kenttätyötä. Etnografia on tutkimuksen tyyli, jossa pyrkimyksenä on ymmärtää ihmisten toimintaa ja sen sosiaalisia merkityksiä tietyssä ympäristössä. Sitä tehdään sen ryhmän parissa, joka on tutkimuksen kohteena. (Vuorinen 2005, 63) Etnografista tutkimusaineistoa kerätään monista eri lähteistä pääasiallisimpien tiedonlähteiden ollessa havainnoinnin eri muodot, keskustelut ja haastattelut. (Eskola & Suoranta 1998, 107) Raportin tekijä otettiin hyvin mukaan leiriryhmään sekä valmentajien että urheilijoiden toimesta. Leirin aikaista toimintaa läheltä tarkastelemalla sai hyvän kuvan leirien harjoituksellisesta sisällöstä ja pystyi aistimaan porukassa vallinneen hyvän ryhmähengen. 2.5 Keihäänheiton tietokanta KIHU on projektin aikana kerännyt eri lähteistä laajan tietokannan suomalaisesta ja kansainvälisestä keihäänheitosta. Tietokanta kattaa muun muassa kaikkien 1990- ja 2000-luvulla aikuisten EM-, MM- tai olympiafinaaliin osallistuneiden heittäjien tuloskehityksen. Liitteissä E ja F on muutama esimerkki tästä tietokannasta.
Keihäsolympiadi Yksilölajin ryhmävalmennusta kokonaisvaltaisella valmennusotteella 12 3 KEIHÄSOLYMPIADI -PROJEKTIN KUVAUS Keihäsolympiadi -projekti käynnistyi helmikuussa 2004, kun 19 nuorta keihäänheittäjää kerääntyi Pajulahden urheiluopistoon ensimmäiselle leirille. Ensimmäisen Keihäsolympiadin toimintakausi oli 2004 2007 ja hyvien kokemusten perusteella projektia päätettiin jatkaa vuonna 2008. Tuolloin maaliksi otettiin Lontoon olympialaiset ja projektin nimeksi muokattiin Keihäs kohti Lontoota. Tämä Keihäsolympiadin toinen vaihe alkoi siis vuonna 2008 ja päättyy vuoden 2012 lopussa. Tässä raportissa käytän molemmista projekteista yhteistä nimitystä Keihäsolympiadi. Hanke henkilöityy pitkälti Leo Pusaan, joka käytännössä yksin polkaisi projektin tyhjästä käyntiin. Tämän vuoksi esittelenkin tässä luvussa ensin lyhyesti Pusan urheilijauraa, valmentajauraa ja valmennusfilosofiaa. Pusan henkilökuvan jälkeen käydään läpi Keihäsolympiadin käynnistymisvaiheita, urheilijoiden valintaa, projektin tavoitteita ja taloutta sekä viimeisenä suurimpia projektissa tapahtuneita muutoksia. Luvun kaksi ensimmäistä kappaletta on kirjoitettu pitkälti Pusan haastattelun pohjalta. Seuraavissa kappaleissa on käytetty myös muita lähteitä. 3.1 Leo Pusan henkilökuva Keihäskoulun rehtori Leo Pusa syntyi 23.3.1947 Sievissä. Pusan oma keihäänheittoura kesti vuoteen 1977 asti. Pusan menestyksekkäimmät kaudet olivat 1971 ja 1972. Näinä vuosina hän edusti Suomea viidesti maaottelutasolla. Lisäksi hän edusti Suomea urheilijana arvokilpailuissa vuonna 1972, kun hänet valittiin Münchenin olympialaisiin. Münchenissä Pusa kuitenkin koki urheilijauransa suurimman pettymyksen karsiutuessaan loppukilpailusta. Oman ennätyksensä 82,48 hän heitti vuonna 1972 Äänekoskella. Myös aikuisten SM-kilpailujen parhaat sijoitukset osuivat näihin vuosiin Pusan sijoittuessa molempina vuosina neljänneksi. (Tilastopaja 2012) Pusa oli jo urheilijauransa aikana perustamassa Keihäskarnevaaleja yhdessä Jorma Kinnusen kanssa. Ensimmäiset karnevaalit järjestettiin vuonna 1970 ja Pusa teki koko heittouransa ajan töitä myös karnevaalien eteen. Kun Pusan aktiiviura loppui vuonna 1977, halusi SUL hänet heti mukaan valmennukseen. Hän oli jo aktiiviuransa aikana neuvonut nuoria heittäjiä ja siirtyminen urheilijasta valmentajaksi kävikin helposti. Pusa aloitti SUL:n leivissä nuorten valmentajana ja siirtyi myöhemmin keihäänheiton lajivalmentajaksi, mutta lopetti nämä työt siirryttyään vuonna 1983 Tapio Korjuksen henkilökohtaiseksi valmentajaksi. Heidän yhteistyönsä huipentui Korjuksen vuonna 1988 Soulissa voittamaan olympiakultaan. Korjus lopetti uransa jo vuonna 1989. Pusan muita henkilökohtaisia valmennettavia Korjuksen lisäksi ovat olleet muun muassa Tiina Lillak (1989 1991), Heli Rantanen (1994 1999), Taina Kolkkala (1999 2000), Kimmo Kinnunen (1997 2003), Aki Parviainen (2000 2003 ja 2004 2005) ja Harri Haatainen (2002 2007). Rantanen voitti Pusan valmennuksessa olympiakultaa vuonna 1996 ja Parviai-
Keihäsolympiadi Yksilölajin ryhmävalmennusta kokonaisvaltaisella valmennusotteella 13 nen MM-hopeaa vuonna 2001. On mainitsemisen arvoista, että vuoteen 1997 asti Pusa valmensi oman työnsä ohessa ja siirtyi vasta tässä vaiheessa ammattivalmentajaksi. Tärkeimpänä oppi-isänään ja mentorinaan Pusa pitää keihäänheiton olympiavoittajaa ja kaksinkertaista Euroopan mestaria Matti Järvistä. Järvinen toimi isännöitsijänä Otaniemen urheiluhallissa, jossa Pusa kävi aktiiviaikanaan talvisin harjoittelemassa. Otaniemessä hän tutustui Järviseen, joka näki innostuneessa nuoressa otollisen maaperän jakaa omia kokemuksiaan ja tietojaan lajista. Kaksikko kävi usein pitkiä keskusteluja keihäänheitosta ja Järvisen kautta Pusa tutustui myös muihin menneisyyden suurheittäjiin, kuten Yrjö Nikkaseen, Tapio Rautavaaraan ja Matti Sippalaan. Hän piti vanhoja mestareita suuressa arvossa ja imi heiltä kaiken mahdollisen tiedon keihäänheitosta. Järvinen näki jo aikaisessa vaiheessa Pusassa piilevän valmentajapotentiaalin ja ilmoitti tämän hänelle Münchenin katkeran epäonnistumisen jälkeen käydyssä keskustelussa. Hän rupes juttelemaan siinä hyvin rauhalliseen ja isälliseen tyyliin. Sit hän ykskaks katso mua pöydän yli silmiin ja sano, ett kuulepas Leo, että ei sinusta koskaan huippukeihäänheittäjää tule, mut susta tulee huippuvalmentaja. Tietysti mä vähän hymähdin siinä. Mulla oli kuitenkin ajatus, että vielä heitän keihästä ja pitkälle. Ei mulla ollu semmonen valmennus ollenkaan vielä mielessäkään, mut hän näki sen näin ja se jäi mulle itämään. Pusan valmennusfilosofiaa voi kuvailla hyvin ihmisläheiseksi. Hän itse sanoo sitoutuvansa valmentamiseen ja valmennettavaansa sataprosenttisesti, jonka takia valmennus on monesti käynyt myös hyvin raskaaksi. Nämä seikat kävivät selvästi ilmi myös urheilijoiden haastatteluista. Ihmisläheisen valmennustyylin voidaan katsoa kumpuavan Pusan negatiivisista kokemuksista Münchenin olympialaisissa. Hän katsoi, että hän ei saanut kilpailutilanteessa riittävästi tukea valmennusportaalta. Kinnunen ja Siitonen valittiin ykkösryhmään ja mä jäin kakkosryhmään. Pojat meni stadionille ja kun mä tulin sinne harjoituskentälle ei ollu ketään valmentajaa, ei ollu ketään paikalla siellä. Mä menin ihan ummikkona, mä en tiiä missä on call room, missä kokoonnutaan, missä voi verrytellä, mitä voi tehä. Mä olin aivan hukassa. Se oli katastrofi se homma. Sitten kun mä kävin keskusteluja valmentajan tekemisestä, ett mitä asioita siinä pitäis olla niin mulle tuli nimenomaan se München mieleen siinä. Että jos mä oon joskus jollekin urheilijalle valmentaja, niin se urheilija ei tuu koskaan jäämään yksin ilman sitä huomiota mikä sille kuuluu, niinkun mut jätettiin Munchenissä. Pusa onkin toteuttanut omaa valmennustyyliään läpi valmentajauransa ja myös Keihäsolympiadin yhteydessä. Seuraavassa muutamia kommentteja urheilijoiden haastatteluista, jotka kuvaavat hyvin Pusaa ihmisenä ja hänen valmennustyyliään. Leksassa on sit taas se puoli, ett se haluaa ett kaikilla on hyvä olla. Se on ett kaikilla pitäis olla hyvä olla, kaikkien pitäis saada mitä ne haluaa tai sillai.
Keihäsolympiadi Yksilölajin ryhmävalmennusta kokonaisvaltaisella valmennusotteella 14 Osaaks Leksa sanoa koskaan ei? Se on tosi kiltti ja välillä sitten ehkä omaks parhaaks kannattais olla vähän ilkeempikin. Ehkä joissakin tilanteissa jos se osais sanoa ei vähän jämäkämmin, niin vois olla ehkä ihan hyväks. Leksa on varmaan aika suuri tekijä uran jatkumisessa, ett se on aina tsempannu. Ett vaikka on taas olkapää hajonnu, ett mitäköhän tässä nyt tekis, niin sit Leksa saa taas puhuttuu mukaan. Leksa on en nyt tiiä täydellinen ihminen, mut tekee vähän liikaa hyvää muitten eteen joskus. 3.2 Keihäsolympiadin alkuaskeleet Keihäsolympiadin ensimmäisiä askeleita otettiin vuonna 2003, kun Pusan ja hänen silloisen valmennettavansa Aki Parviaisen valmennussuhde päättyi. Tämän jälkeen Pusalla ei ollut yhtään henkilökohtaista valmennettavaa ja tässä vaiheessa Pajulahden valmennuskeskuksen silloinen johtaja Seppo Haavisto esitti hänelle idean jonkinlaisen keihäsleirityksen järjestämisestä. Pusan ollessa ensin Heli Rantasen ja myöhemmin Parviaisen valmentajana parivaljakot harjoittelivat paljon Pajulahdessa ja hänellä oli tätä kautta hyvät suhteet urheiluopistoon. Hän innostui Haaviston ideasta, mutta ilmoitti että ei ollut kiinnostunut perinteisen leirityksen järjestämisestä. Hän saikin Haavistolta vapaat kädet ideoida ja visioida jonkinlaista uutta leirityskonseptia. Pusa oli usein Helsingin Liikuntamyllyssä antanut neuvoja paikallisten seurojen nuorille keihäänheittäjille, koska nämä eivät omissa seuroissaan saaneet säännöllistä keihäänheittovalmennusta. Pusa oli jo aiemmin huomannut etenkin pääkaupunkiseudulla mustan aukon keihäsvalmennuksen kohdalla ja tämän pohjalta hänelle syntyi idea, että juuri näitä ilman säännöllistä lajivalmennusta jääviä nuoria pitäisi pystyä auttamaan jollain tavalla. Näin ajatus keihäskoulusta oli ideatasolla syntynyt, mutta sen toteuttaminen tarvitsi taustalleen rahoitusta. Pajulahden urheiluopisto ei pystynyt rahoitusta tarjoamaan eikä SUL:stakaan ollut apua. Pusa päätti yhteyttä OKM:n liikuntayksikön ylitarkastaja Hannu Toloseen ja kävi tämän kanssa pitkän keskustelun mahdollisesta keihäskoulun perustamisesta. Tolosen näytettyä vihreää valoa idean jatkotyöstämiselle Pusa alkoi käydä läpi pitkän uransa aikana syntynyttä yhteistyöverkostoa ja sai osan näistä lähtemään sponsoreiksi uudelle projektilleen. Lisäksi hän soitti entiselle valmennettavalleen, juuri aktiiviuransa päättäneeseen ja valmennusuraansa aloittelevalle Kimmo Kinnuselle ja pyysi tätä valmentajaksi keihäskouluun. Kinnunen ei paljon mietintäaikaa tarvinnut vaan vastasi pyyntöön myöntävästi jo ennen puhelun loppua. Pusa otti yhteyttä myös SUL:n silloiseen valmennusjohtajaan Into Turvaseen kysyäkseen liiton lupaa projektin aloittamiselle ja lupa heltisi. Nyt keihäskoululle oli hankittu yhteistyökumppaneita, valmennukseen oli Pusan lisäksi rekrytoitu Kinnunen ja Pajulahti oli luvannut tarjota harjoitusolosuhteet projektille. Tässä vaiheessa Pusa meni uudemman kerran OKM:öön Tolosen juttusille. Kaksikko sopi, että projektista tehdään OKM:n rahoittama pilottihanke, jota mahdollisesti voidaan
Keihäsolympiadi Yksilölajin ryhmävalmennusta kokonaisvaltaisella valmennusotteella 15 myöhemmin soveltaa myös muihin lajeihin. Pusan alkuperäisen ajatuksen mukaan projektin pituus olisi ollut kaksi vuotta, mutta Tolonen ehdotti kestoksi neljää vuotta. Pusa hyväksyi tämän ja samalla tuo neljän vuoden sykli toi hänelle mieleen sanan olympiadi. Hän varmisti vielä Olympiakomiteasta, että sanaa olympiadi voi käyttää projektin nimessä ja saatuaan myönteisen vastauksen oli projektin nimeksi syntynyt Keihäsolympiadi. Hankkeen valmistelu tapahtui melko nopealla aikataululla. Suunnittelu alkoi kesän 2003 jälkeen ja ensimmäinen leiri järjestettiin Pajulahdessa jo helmikuussa 2004. Projekti käynnistyi erittäin positiivisissa merkeissä ilman suurempia ongelmia. Pusan mukaan jälkeenpäin ajateltuna tuntuikin siltä, että juuri tämänkaltaista projektia oli odotettu ja aika sen käynnistämiselle oli täysin oikea. 3.3 Urheilijoiden valinta Keihäsolympiadin alkuperäisenä ajatuksena oli tarjota valmennusapua niille keihäänheittäjille, jotka eivät omassa seurassaan varsinaista keihäänheittovalmennusta saaneet. Ensimmäisessä vaiheessa projektiin kutsuttiin mukaan 30 sellaista lajivalmennusta vailla olevaa nuorta, jotka eivät kuuluneet SUL:n valmennusryhmiin. Tämän lisäksi Helsingin Sanomissa oli ennakkojuttu Keihäsolympiadista. Jutun ilmestyttyä muutama kiinnostunut nuori otti yhteyttä Pusaan ja he tulivat projektiin mukaan tätä kautta. Keihäsolympiadin ensimmäiselle leirille Pajulahteen helmikuussa 2004 kokoontui yhteensä 19 nuorta keihäänheittäjän alkua. He olivat pääosin syntyneet vuosina 1988 1991 eli heittäjien ikähaarukka oli projektin alussa 13 16 vuotta. Näistä Keihäsolympiadin 19 alkuperäisjäsenestä seitsemän eli yli kolmasosa on mukana edelleen vuonna 2012. Seuraavalla sivulla on kuvat ensimmäiseltä Keihäsolympiadileiriltä vuodelta 2004 ja toukokuun leiriltä vuodelta 2012 (Kuviot 1 ja 2). Uusilla urheilijoilla on periaatteessa koko ajan ollut vapaa pääsy ryhmään eikä valinnan kriteeriksi ole asetettu mitään tiettyjä tulosrajoja, kunhan urheilijalla on ollut sen verran harjoitustaustaa että pystyy harjoittelemaan ryhmän mukana. Kyseessä on tavallaan siis ollut jalkapallon puolelta termiä lainaten Kaikki heittää -ohjelma. Kun uusi urheilija on halunnut mukaan projektiin, hän on ensin osallistunut yhdelle leirille ikään kuin kokelaana, jonka jälkeen urheilijat ovat keskenään saaneet päättää, otetaanko uusi tulokas mukaan ryhmään. Suurta karsintaa ei urheilijoiden toimesta ole vuosien varrella harrastettu, sillä Keihäsolympiadin historiassa ainoastaan yhdelle urheilijalle on näytetty punaista valoa. Projektista ei myöskään ole koskaan jätetty yhtään urheilijaa kesken pois sen takia, että urheilullinen kehitys ei olisi ollut toivotunlaista. Kaikki projektin keskeyttäneet ovat tehneet sen omasta tahdostaan.
Keihäsolympiadi Yksilölajin ryhmävalmennusta kokonaisvaltaisella valmennusotteella 16 Kuvio 1. Keihäsolympiadiryhmä ensimmäisellä leirillä Pajulahdessa 26.2.2004 Kuvio 2. Keihäsolympiadiryhmä leirillä Pajulahdessa 28.5.2012
Keihäsolympiadi Yksilölajin ryhmävalmennusta kokonaisvaltaisella valmennusotteella 17 3.4 Projektin tavoitteet Keihäsolympiadilla on ollut monia erilaisia tavoitteita ja ne ovat vaihdelleet vuosien saatossa, mikä on tietenkin luonnollista näin pitkässä projektissa. Yhtenä projektin suurimpana ongelmakohtana voidaan kuitenkin pitää sitä, että tavoitteet eivät ole missään vaiheessa olleet yksiselitteisiä ja kristallinkirkkaita. Kun tarkastellaan OKM:öön vuosittain lähetettyjä valtionavustushakemuksia, on projektille mainittu muun muassa seuraavia tavoitteita: eettisesti kestävän valmennusprosessin kehittäminen keihäänheitossa uuden käytännönläheisen valmennusmallin synnyttäminen nuorten keihäänheittäjien valmennuksen kehittäminen valmennustietämyksen siirtäminen valmentajasukupolvelta toiselle suomalaisen keihäänheittoperinteen jatkaminen lajin menestymisen turvaaminen arvokilpailuissa myös tulevaisuudessa tarjota liikunnallisesti lahjakkaille ja motivoituneille nuorille kiinnostava ja pitkälle aikavälille rakentuva mahdollisuus kasvaa ja valmistautua kilpaurheilijan uralle nuorten urheilijoiden henkinen ja sosiaalinen kasvu kokonaisvaltaista valmennusotetta soveltaen vahvistaa nuoren itsetuntoa, kehittää sosiaalisia taitoja ja tarjota poikkeuksellinen mahdollisuus lajitaitojen harjoittamiseen kaveruuden ja yhdessä tekemisen merkityksen korostaminen ja hyvän ympäristön tarjoaminen nuoren urheilijan identiteetin kehittymiselle uudenlaisella yhteisöllisyydellä ja yhteistyöllä saavuttaa tuloksia, jotka paitsi nostavat jotkut yksilöt kansainväliselle huipulle, antavat kaikille osallistujille elinikäisen kiinnityksen lajiin ja opettavat mukana oleville yhteisöille uuden tavan toimia tehokkaasti Yhteenvetona tavoitteista voidaan todeta, että niitä on ollut monia, mutta ne jakautuvat pääasiassa kahteen osa-alueeseen, urheilullisiin sekä nuorten henkiseen ja sosiaaliseen kasvuun tähtääviin tavoitteisiin. Projektissa onkin jouduttu koko ajan tasapainoilemaan näiden kahden päämäärän, urheilullisen menestyksen ja nuorten kokonaisvaltaisen kasvun välillä. Molempien kehittäminen samalla painolla samanaikaisesti on hyvin haastavaa eikä ole aina ollut aivan selvää, kumpaan näistä projektissa ensisijaisesti pyritään. Monissa yhteyksissä on painotettu nimenomaan urheilijoiden kokonaisvaltaisen kasvun merkitystä kaikilla elämän osa-alueilla, mutta silti vuoden 2006 hakemuksessa mainitaan, että projektin tavoitteena on kuitenkin ensi-
Keihäsolympiadi Yksilölajin ryhmävalmennusta kokonaisvaltaisella valmennusotteella 18 sijaisesti etsiä Suomelle uusia huippuheittäjiä. Myös haastatteluissa kävi ilmi, että projektin tavoitteet eivät ole aina olleet urheilijoillekaan täysin selvillä. Ainakin se ehkä mikä meillä on vähän hämärtyny, ett onks se tavote siinä ett menestytään siinä lajissa vai kehitytäänkö lajissa ja ihmisenä ja kaikilla muillakin osa-alueilla. Pusan mukaan urheilulliset tavoitteet nostivat päätään vuoden 2007 jälkeen, kun Keihäsolympiadin urheilijat menestyivät häikäisevästi 17-vuotiaiden MM-kilpailuissa, joissa Tuomas Laaksonen voitti poikien kultamitalin ja tyttöjen puolella Carita Hinkka saavutti hopeaa ja Sini Kiiski pronssia. Lisäksi juniorimenestystä oli SM-tasolla tullut paljon. Ensimmäisen Keihäsolympiadin aikana ryhmän urheilijat voittivat yhteensä 26 juniorien SM-mitalia. Tässä vaiheessa urheilijat olivat aikuisuuden kynnyksellä ja nuorten sarjojen menestyksen siivittämänä uuden, 2008 alkaneen Keihäsolympiadin (Keihäs kohti Lontoota), yhdeksi tavoitteeksi asetettiin kahden urheilijan saaminen Lontoon olympialaisiin. Nyt voidaan todeta, että tavoite ei toteutunut. Lähimmäksi pääsi Lassi Etelätalo, joka oli miesten joukkueen varajäsen. 3.5 Projektin talous Keihäsolympiadin kokoisen projektin pyörittäminen vaatii luonnollisesti kohtuullisia resursseja. Projektin tulot ovat peräisin OKM:n vuosittaisesta valtionavustuksesta, yhteistyökumppaneilta saaduista sponsorituloista ja urheilijoilta perittävistä osallistumismaksuista. Keihäsolympiadin päärahoittaja on ollut OKM, jolta projekti on saanut alusta asti vuosittain valtionavustuksen. Taulukossa 7 on lueteltu Keihäsolympiadin vuosittaiset arvioidut kokonaiskustannukset, arvioitujen kokonaiskustannuksien perusteella myönnetty valtionavustus ja valtionavustuksen suhteellinen osuus arvioiduista kokonaiskustannuksista. Vuoden 2007 tarkkoja lukuja ei ole Keihäsolympiadin osalta saatavilla, sillä tuolloin SUL haki valtionavustusta myös Nuorten kiekkokoulu -hankkeelle ja näiden kahden projektin lukuja ei papereissa ole eritelty.
Keihäsolympiadi Yksilölajin ryhmävalmennusta kokonaisvaltaisella valmennusotteella 19 Taulukko 7. Keihäsolympiadin arvioidut kokonaiskustannukset, OKM:n myöntämä valtionavustus ja valtionavustuksen osuus arvioiduista kokonaiskustannuksista vuosittain Vuosi Arvioidut kokonaiskustannukset OKM:n myöntämä valtionavustus OKM:n myöntämän valtionavustuksen osuus arvioiduista kokonaiskustannuksista 2004 25 000 10 000 40 % 2005 38 000 19 000 50 % 2006 56 240 25 000 44 % 2007 Ei lukuja saatavilla Ei lukuja saatavilla 2008 72 150 34 000 47 % 2009 84 650 40 000 47 % 2010 83 179 40 000 48 % 2011 83 225 41 000 49 % 2012 83 225 45 000 54 % Kuten luvuista nähdään, OKM:n tuki on ollut hyvin merkittävä, vuosittain noin puolet projektin arvioiduista kokonaiskustannuksista. Voidaan siis todeta, että projektin toteutus ainakaan tällä laajuudella ei olisi ollut mahdollista ilman OKM:n tukea. OKM:n tuen lisäksi projektia ovat sponsoroineet lukuiset yritykset, joista monet ovat tehneet Pusan kanssa yhteistyötä tämän uran aiemmissa vaiheissa, mutta mukana on myös täysin uusia yhteistyökumppaneita. Keihäsolympiadin sponsoreina toimineita yrityksiä ovat Abba Felix, Diacor, Fazer, Intersport, Komatsu Forest Oy, Nike Finland, Microsoft, Polarputki Oy, Puna- Musta, Varamiespalvelu ja Veikkaus Oy. OKM:n ja sponsoreiden tuen lisäksi projektin yksi tulonlähde on ollut urheilijoiden osallistumismaksut. Yhteistyökumppaneiden taloudellisen tuen avulla urheilijoiden maksuja on saatu pienemmäksi, mutta ilmaista leiritys ei kuitenkaan ole ollut. Vuonna 2012 koko leirille osallistuminen, sunnuntaista keskiviikkoon, maksoi urheilijalle 145 euroa eli vajaa 50 euroa vuorokaudessa. Hinta kattaa majoituksen täysihoidolla. 3.6 Suurimmat muutokset projektin aikana Koska projekti on kestänyt lähes yhdeksän vuotta, on siinä luonnollisesti tapahtunut myös paljon muutoksia. Ensinnäkin urheilijaryhmän koko, kokoonpano, ikähaitari ja sukupuolten suhde ovat vaihdelleet vuosien saatossa. Myös valmennustiimin koostumuksessa on ollut vaihtelua.