Vantaan frisbeegolfrataselvitys 2013 Kuntatekniikan keskus Viheralueyksikkö
Sisältö Johdanto... 1 1. Frisbeegolf lajina... 3 1.1. Pelimuodot... 5 1.2. Etiketti... 5 1.3. Kilpailutoiminta... 6 1.4. Ratojen luokittelu... 6 1.5. Ratatyypit... 7 2. Frisbeegolfradan suunnittelu, toteutus ja ylläpito... 8 2.1. Radan sijainti... 8 2.2. Radan sekä väylien koko ja muoto... 9 2.3. Radan pinnat ja rakenteet...10 2.4. Radan kalusteet...12 2.5. Radan ylläpito, hallinto ja sopimuskäytännöt...13 3. Frisbeegolfratojen vaikutukset ympäristöön...14 3.1. Vaikutukset liikenteeseen...14 3.2. Vaikutukset maisemaan...14 3.3. Vaikutukset kasvillisuuteen...15 3.4. Vaikutukset virkistykseen ja terveyteen...15 4. Frisbeegolf Vantaalla...16 4.1. Frisbeegolf Vantaan lähikunnissa...16 4.2. Vantaan nykyiset radat...18 4.2.1. Simonmetsän frisbeegolfrata...18 4.2.2. Päiväkummun frisbeegolfrata...19 5. Vantaan tahtotila...20 5.1. Ratojen sijainti ja saavutettavuus...20 5.2. Radat ja muu maankäyttö...20 5.3. Ratojen tyyppi ja muoto...20 5.4. Ratojen hoidon ja hallinnon vastuut...20 5.5. Toimenpiteet nykyisillä radoilla...21 5.5.1. Simonmetsä...21 5.5.2. Päiväkumpu...21 6. Ehdotukset perustettavista frisbeegolfradoista...22 6.1. Tarkastellut sijaintiehdotukset...22 6.2. Työryhmän esitys perustettavista frisbeegolfradoista...27 6.3. Varistonniityt...28 6.4. Tuulensuunpuisto...30 6.5. Malminiitty...32 6.5. Hakunila...34 7. Lopuksi...36 Lähteet...38
Vantaan frisbeegolfrataselvitys Johdanto Frisbeegolf on verrattain nuori laji, joka on tasaisesti kasvattanut suosiotaan. Suosioon on voinut vaikuttaa, se että laji on edullinen, kaikille soveltuva ja sen harrastamisen aloittaminen on helppoa. Vantaan ratojen käyttöaste onkin erittäin suuri ja radat ovat osoittautuneet riittämättömiksi harrastajamäärien kasvaessa. Viheralueyksikkö ja liikuntapalvelut ovat saaneet runsaasti yhteydenottoja uusien ratojen puolesta. Vastaavasti yhteydenottoja on tullut myös frisbeegolfratoja vastaan. Laji on koettu vaarallisena ja häiritsevänä sijoittuessaan rakennetuille yleisille puistoalueille muiden käyttäjien sekaan. Toistaiseksi frisbeegolfratoja ei ole huomioitu Vantaan kaupungin viheralueohjelmassa, liikuntapaikkaselvityksessä tai kaavoituksessa, minkä vuoksi oman selvityksen laatiminen oli tarpeen. Vantaan frisbeegolfselvityksen tavoitteena on ollut määritellä Vantaan kaupungin tahtotila frisbeegolfratojen määrän ja laadun suhteen sekä koota periaatteet frisbeegolfratojen suunnittelun ja toteuttamisen pohjaksi. Selvityksessä on myös pyritty löytämään yhteistyömalleja alan järjestöjen kanssa. Lisäksi tavoitteena on ollut löytää Vantaalta uusia ratojen sijoituspaikkoja sekä tarkastella mahdollisten uusien kenttien toteuttamisaikataulua. Tavoitteena on ollut löytää paikkoja, joihin voidaan sijoittaa rata lyhyellä aikavälillä sekä kohteita jotka ovat frisbeegolfiin soveltuvia, mutta joihin radan rakentaminen ei ole vielä ajankohtaista. Lisäksi Vantaan jo olemassa olevat radat kartoitettiin ja niiden tulevaisuutta arvioitiin. Työn on tehnyt maisema-arkkitehti Sirpa Törrönen Vantaan viheralueyksiköstä ja työn ohjausryhmään ovat kuuluneet Vantaan kaupungilta viheralueyksiköstä puistosuunnittelupäällikkö Hanna Keskinen, suunnitteluinsinööri Ari Asikainen sekä vastaava puutarhuri Esa Karhu, kaupunkisuunnittelusta maisemaarkkitehti Anne Mäkynen ja liikuntapalveluista liikuntapäällikkö Jari Lärka. Lajiedustajina työryhmässä ovat toimineet Vantaan frisbeeseurasta Elisa Holtari, Petri Määränen, Joni Suomi sekä Jani Sivonen. Maastokäynneillä mukana ovat olleet lajiedustajat Elisa Holtari ja Petri Määränen. Lajista löytyy lisätietoa Suomen frisbeeliiton sivuilta. Tähän raporttiin on koottu vain oleellisin ja yleisin tieto lajin sisäistämiseksi. 1
Vantaan frsibeegolfrataselvitys 2
Vantaan frisbeegolfrataselvitys 1. Frisbeegolf lajina Frisbeegolf kehittyi Yhdysvalloissa 1970-luvulla ja Suomeen laji rantautui jo 1970-luvun lopussa. Lajin suosio on tasaisesti noussut ja viime vuosina harrastajamäärät ovat kasvaneet jopa räjähdysmäisesti. Nykyisin frisbeegolfin harrastajia arvioidaan olevan Suomessa jo noin 35 000. Lajille on kuitenkin tyypillistä, että harrastajat eivät kuulu seuraan, joten todellisen harrastajamäärän arvioiminen on vaikeaa. Vaikka laji on suurimmaksi osaksi järjestäytymätöntä, myös lajiseuroja löytyy Suomesta kymmeniä. Vantaalla on yksi rekisteröitynyt lajiseura Vantaan frisbeeseura. Suomessa lajin kattojärjestö on Frisbeeliitto ja kansainvälinen kattojärjestö on Professional Disc Golf Association, PDGA. Nimensä mukaisesti frisbeegolf mukailee golfia, mutta pallon sijasta siinä käytetään frisbeetä ja kohteena on metallinen maalikori. Tavoitteena on saavuttaa kori väylää pitkin mahdollisimman vähin heitoin. Aloitusheitto suoritetaan merkityltä heittopaikalta (tee) ja heittoa jatketaan aina siitä mihin edellinen heitto päättyy, kunnes kiekko jää koriin. Väylien pituudet vaihtelevat keskimäärin 50 ja 300 metrin välillä ja frisbeegolfrata muodostuu useista väylistä. Yleisimmät ratojen pituudet ovat 9 tai 18 väylää. Frisbeegolfissa on myös käytössä golfista tutut partulokset ja ne vaihtelevat väylän pituuden mukaan par 2:n ja par 5: välillä. Frisbeegolfissa käytettyjä kiekkoja on karkeasti kolmenlaisia: draivereita eli pitkälle lentäviä kiekkoja, lähestymiskiekkoja sekä lyhyisiin heittoihin ja lähipeliin soveltuvia puttereita. Käytettävä kiekko valitaan heiton pituuden, väylän kaartuvuuden ja tuulen suunnan mukaan. Yhdellä väylällä voidaan siis vaihtaa kiekkoa pelitilanteen mukaan. Lajin harrastamisen voi kuitenkin aloittaa jo yhdellä kiekolla. Pelaaminen on sosiaalista, sillä lajia pelataan harvoin yksin. Peli kehittää tarkkuutta ja keskittymiskykyä. Heitoissa käytetään monipuolisesti vartalon lihaksia, erityisesti hartiaseudun lihaksia. Kävelyä täysimittaisen radan kiertämisestä kertyy pari kilometriä ja kierros kestää tunnista kolmeen tuntia. Pelin viralliset säänöt löytyvät internetistä Suomen frisbeeliiton sekä englanninkielisiniä PDGA:n sivuilta. Seuraavalla sivulla on Suomen frisbeeliiton sivuilta löytyvä sääntötiivistelmä. Frisbeegolfratoja on Suomessa frisbeegolfradat. fi -sivuston mukaan yli kolmesataa. Useimmat radoista sijaitsevat kaupunkien tai kuntien puisto- ja ulkoilualueilla. Radat ovat useimmiten myös maksuttomia. Vantaalla sijaitsee kaksi rataa. Simonmetsän radalla on 10 väylää ja Päiväkummussa 11. Helsingissä ratoja on viisi ja erillisiä harjoituspaikkoja kolme kappaletta. Espoossa on vain yksi rata, kuten Keravallakin. Nurmijärvellä on yhteensä neljä rataa ja Tuusulassa sekä Sipoossa kaksi. Frisbeegolfissa käytettävät frisbeet ovat hieman pienempiä kuin tavallisiksi frisbeeksi mielletyt kiekot. 3
Vantaan frsibeegolfrataselvitys Sääntötiivistelmä (Suomen frisbeeliiton mukaan) Frisbeegolfissa on tarkoitus kiertää rata läpi mahdollisimman vähin heitoin. Peli alkaa ensimmäisen väylän avauspaikalta ja jatkuu aina viimeisen väylän väylämaaliin saakka. Väylämaalina käytetään useimmiten tarkoitusta varten tehtyä maalikoria, mutta myös muita esinemaaleja (kuten puita ja pylväitä) voidaan käyttää. Pelin kulku Peli alkaa ensimäisen väylän avauspaikalta, eli tiiltä. Ryhmän jäsenet heittävät vuorollaan jonka jälkeen siirrytään kiekkojen luokse. Seuraava heitto lähtee siitä mihin ensimäinen kiekko on pysähtynyt. Kauimpana korista oleva pelaaja heittää ensimäisenä, muiden on hyvä pysyä heittävän pelaajan takana. Muista laskea heittosi. Heittämistä jatketaan kunnes kiekko lepää maalikorissa. Kiekon tulee olla korin sisällä eikä esim. korin katolla. Väylän jälkeen siirrytään seuraavan väylän avauspaikalle ja käytetyt heitot merkitään ylös. Radan vähimmillä heitoilla suorittanut on voittaja. Pelaamisen vaikeuttamiseksi radoilla on puita, pensaita ja muita luonnollisia esteitä. Nämä esteet ovat oleellinen osa lajia, eikä niitä saa siirtää tai poistaa saati vahingoittaa kierroksen aikana. Joillakin radoilla on myös pelikelvottomia alueita, eli ns. OB (Out of Bounds) -alueita. Nämä on usein merkitty kepeillä tai naruilla. Usein myös jotkut polut, tiet ja ojat muodostavat OBrajan. Mikäli heittosi päätyy tällaiselle pelikelvottomalle alueelle, lisätään tulokseesi yksi rangaistusheitto. Peliä jatketaan siitä, mistä kohtaa heittosi meni pelikelvottomalle alueelle. Voit myös halutessasi heittää uudelleen samasta paikasta, kuin mistä heitit edellisen heittosi, mutta edelleen rangaistuspisteen kera. 4
Vantaan frisbeegolfrataselvitys 1.1. Pelimuodot Yleisin pelimuoto on yksinpeli, jossa rataa kierretään 2-5 hengen ryhmissä. Kullakin väylällä käytetyt heitot sekä mahdolliset rangaistusheitot lasketaan yhteen ja voittaja on se, jonka tulos on pienin. Yksinpelin lisäksi pelataan parigolfia ja joukkuegolfia. Parigolf joukkueessa on kaksi pelaajaa, jotka pelaavat toista kahden hengen joukkuetta vastaan. Parigolfissa on myös useita pelitapoja, joista suosituin on nimeltään best shot. Joukkuefrisbeegolfissa joukkueen muodostaa yleensä viisi pelaajaa, mutta myös kolmen tai neljän hengen joukkueet ovat mahdollisia. Joukkueen pelaajat numeroidaan ykkösestä eteenpäin ja heille muodostuu pelipari vastassa olevan joukkueen samannumeroisesta pelaajasta. Pelaaja saa joukkueelleen pisteen jokaiselta voittamaltaan väylältä. Lisää pelimuodoista löytyy Suomen frisbeeliiton internet-sivuilta. 1.2. Etiketti Jotta lajin harrastaminen sujuisi ongelmitta ja ilman häiriöitä, vaalivat frisbeegolfin harrastajat etikettiä eli käytösohjetta, jonka Suomen frisbeeliitto ja lajiseurat ovat laatineet. Etiketissä on myös korostettu, että yleensä radan säilymisen edellytyksenä on, ettei laji aiheuta ylimääräisiä kustannuksia eikä vaaratilanteita alueen muiden käyttäjien kanssa. Pahimmillaan alueen muiden käyttäjien valitukset tai ylläpidon kohonneet kustannukset voivat johtaa väylien tai koko radan poistamiseen. Etiketin tärkeimpinä kohtina ovat muiden käyttäjien, niin ulkoilijoiden kuin toisten frisbeegolfin pelaajienkin, huomioiminen. Erityisesti toivotaan huomioimaan, ettei kiekkoja heitetä varomattomasti muita ihmisiä kohti. Roskaaminen ja kasvillisuuden tuhoaminen tuomitaan yksiselitteisesti. Etiketissä myös muistutetaan merkkaamaan omat kiekot nimellä ja puhelinnumerolla, jotta kadonneet kiekot on mahdollista palauttaa niiden oikealle omistajille. Etiketti löytyy kokonaisuudessaan Suomen frisbeeliiton sivuilta. Kivikon frisbeegolfradalla Helsingissä etiketti eli käyttäymissäännöt on tuotu osaksi opastetaulua. 5
Vantaan frsibeegolfrataselvitys 1.3. Kilpailutoiminta Suomessa järjestetään kilpailuja usealla eri tasolla. Yleisimmät kilpailut ovat seurojen järjestämät viikkokilpailut ja erilaiset harrastelijakilpailut, joihin osallistuminen on edullista ja joita järjestetään useilla radoilla. Suomen frisbeeliitto järjestää vuosittain frisbeegolfin SM-kilpailun sekä useita A- ja B tason erilliskilpailuja. Kansallisen tason kilpailuja ovat esimerkiksi Frisbee Point Tour sekä Fierce Pro Tour. Euroopan laajuisessa EuroTourissa järjestetään vuosittain noin 8-10 kilpailua, joista yksi on joka vuosi pidetty Suomessa. Lisäksi Euroopan mestaruudesta pelataan joka toinen vuosi. Viimeksi vuonna 2005 kilpailu on pidetty Suomessa Tampereella. Kansainväliset PDGA Major turnaukset ovat lajin arvostetuimpia kilpailuja. Major-turnauksia järjestetään vuosittain vain 4-5 koko maailmassa. Yksi näistä turnauksista on joka toinen vuosi Nokialla järjestettävä European Open. Ruotsin Skellefteåssa järjestetään parin vuoden välein Skandinavian Open turnaus. Nämä ovat ainoat Euroopassa järjestettävät Major-kilpailut. Muut Major-turnaukset sijoittuvat Yhdysvaltoihin ja Japaniin, esimerkiksi lajin MMkilpailut on toistaiseksi aina järjestetty Yhdysvalloissa. Frisbeegolfin arvostetuin kilpailu on vuosittain Etelä- Carolinassa pelattava U.S Disc Golf Championships. 1.4. Ratojen luokittelu Frisbeegolfratoja voidaan luokitella monella eri tapaa niiden ominaisuuksien mukaan ja eri puolilla maailmaa käytetäänkin erilaisia luokitustapoja. Luokituksissa huomioidaan muun muassa radan vaativuustaso, pituus, varustelutaso, ylläpito ja soveltuvuus kilpailujen järjestämiseen. Suomessa ei ole käytössä virallista luokitusta, mutta yleisesti käytössä on kaupallisen toimijan frisbeegolfradat.fi -sivuston luoma luokitus, jossa on yläluokat A-D ja näillä 9 alaluokkaa. Frisbeegolfradat.fi:n luokituksessa A-luokan radat ovat kilparatoja, B-luokan radat harrastelijaratoja, C-luokan radat aloittelijaratoja ja D-luokan radat koululaisratoja. Vantaan ratoja ei ole luokiteltu kyseisen luokittelun mukaan. 6
Vantaan frisbeegolfrataselvitys 1.5. Ratatyypit Frisbeegolfratoja on hyvin monen erityyppisiä. Karkeasti ratoja voitaisiin luokitella puisto-, metsä-, niitty- ja kaupunkiratoihin, mutta suurin osa radoista on näiden sekoituksia. Radat voivat sijaita myös joko aivan tasaisessa maastossa tai voimakkaastikin kumpuilevassa tai mäkisessä maastossa. Puistoradoille tyypillistä on avoimien ja sulkeutuneiden tilojen vaihtelu. Puistorata on useimmiten hyvin hoidettu ja väylät ovat nurmipintaisia. Metsäradat taas sijaitsevat metsässä tai muuten metsäisessä ja luonnonläheisessä ympäristössä. Metsäradoilla radan hoidon taso on usein puistorataa matalampi. Niittyradat sijaitsevat pääasiallisesti avoimessa maastossa, jossa tilanrajaus tapahtuu yleensä yksittäispuin. Kaupunkiradasta voidaan puhua, kun frisbeegolfrata sijaitsee hyvin tiiviisti rakennettuun ympäristöön liittyvillä viheralueilla tai jopa rakennusten lomassa. Pysyvät kaupunkiradat soveltuvat lähinnä suljetuille ja valvotuille alueille, esimerkiksi Yhdysvalloissa on joitakin kaupunkiratoja yliopistojen kampusalueilla. Kaupunkiratoja voidaan rakentaa myös tilapäisesti siirrettävillä koreilla. Sport Resort Ylläksellä frisbeegolfrata on sijoitettu laskettelurinteeseen ja on käytössä kesäkaudella. Järvenpään Vanhankylänniemessä sijaitseva rata on puistorata. Hyvinkään rata sijoittuu metsäiselle mäntykankaalle. Nurmijärven keskustassa sijtaiseva rata on osin metsäinen. 7
Vantaan frsibeegolfrataselvitys 2. Frisbeegolfradan suunnittelu, toteutus ja ylläpito Kappaleessa käsitellään suunnittelun, toteutuksen ja ylläpidon periaatteita erityisesti Vantaan näkökulmasta. Tavoitteena on toimia alan harrastajien kanssa yhteistyössä jokaisessa vaiheessa. Yhteistyön tavat muotoutunevat tulevaisuudessa, kun Vantaan frisbeeseuran toiminta vakiintuu. Mitä pidempi ja vaativampi rata on, sitä tärkeämpää on sen huolellinen suunnittelu. Hyvin suunniteltu rata tarjoaa miellyttävät peliolosuhteet virkistävässä ympäristössä alueen kaikki käyttäjät huomioiden. 2.1. Radan sijainti Frisbeegolfradan sijaintia valitessa tulee ensisijaisesti arvioida alueen soveltuvuutta frisbeegolfiin. Peli vaatii suhteellisen runsaasti tilaa, joten mikäli suunniteltu alue on vilkkaassa käytössä tai siellä on runsaasti muita toimintoja, ei se sovellu frisbeegolfradan sijoituspaikaksi. Tilaa 18-väyläiselle radalle tarvitaan jopa 20 30 hehtaaria, jolloin väylille saadaan riittävästi tilaa ja ne voidaan sijoittaa sopivan etäisyyden päähän toisistaan. Sopiva alue radalle on hieman syrjäisempi, vasta omaa rooliaan hakeva viheralue tai alue jossa on runsaasti tilaa sijoittaa frisbeegolf muiden toimintojen joukkoon. Vaativa kilpailuihin soveltuva rata vaatii enemmän tilaa, kun taas harrastelijatason rata mahtuu pienemmällekin alalle. Myös puuston tiheys ja maastonmuodot vaikuttavat tarvittavaan alaan. Vantaalla sopivia radan sijoituspaikkoja voivat olla muun muassa laajemmat puistokokonaisuudet, taajamametsät, viljelystä poistuneet peltoalueet tai suojaviheralueet. Myös uusien asuinalueiden läheisyydessä lähiviheralueiksi muuttuvilta alueilta voi löytyä potentiaalisia radan sijoituspaikkoja. Radan ominaisuuksien lisäksi tulee huomioida liikkuminen radalle ja radalta, paikoitus sekä alueen palvelut. Radan tulisikin olla julkisella liikenteellä hyvin saavutettavissa ja sopivan etäisyyden päässä asutuksesta. Radan läheisyydessä tarvitaan myös pysäköintitilaa autoilevia harrastajia varten. Myös mahdollisuus muihin palveluihin kuten wc- ja kokoontumistiloille tulee huomioida. Olemassa olevien pysäköintialueiden ja palveluiden hyödyntäminen on järkevää, jotta vältytään uusien rakentamiselta. Mikäli radalla on aktiivista seuratoimintaa, voi olla tarpeen rakentaa myös tukikohtarakennus. Ylläpidon ja viihtyisyyden parantamiseksi alueella olisi hyvä olla kunnallistekniikka. Wc-tilojen, puhtaan veden ja sähkön tarve korostuu kilpailuja järjestettäessä. Kasteluvettä saatetaan tarvita ennen tärkeitä kilpailuja, vaikka normaaliolosuhteissa aluetta ei kasteltaisi. Hyvällä radalla on vaihtelevat pinnanmuodot ja siellä on sekä avoimia että sulkeutuneita alueita. Puita ja pensaita kasvaa luonnollisina esteinä väylien varsilla ja välissä. Täysin avoin peltoalue tai tiheä metsä eivät sovellu radan sijoituspaikoiksi ilman istutuksia tai raivaamista. Rataa ei myöskään suositella sijoitettavan pelaajille vaaralliseksi osoittautuvalle alueelle, kuten suolle tai kosteikkoon. Mikäli väylä ylittää ulkoilureitin tulee näkyvyys olla esteetön. 8
Vantaan frisbeegolfrataselvitys 2.2. Radan sekä väylien koko ja muoto Kuten edellä on mainittu, hyvä rata on vaihteleva niin pinnanmuodoiltaan kuin tilallisuudeltaan. Hyvällä radalla on täysin metsäisiä väyliä, osittain metsän läpi kulkevia väyliä ja pääosin avoimessa maastossa sijaitsevia väyliä. Tasapainoinen rata ei myöskään suosi oikealla tai vasemmalla kädellä heittäviä vaan väyliä on sekä suoria, oikealle kaartavia että vasemmalle kaartavia. Väylien tulisi erottua ympäröivässä maisemassa suhteellisen helposti ja ideaalitilanteessa yhdelle korille on useampi vaihtoehtoinen väylä. Suositeltavaa myös on, että kori näkyisi tai sen sijainnin voisi muuten päätellä heittopaikalta. Vaaratilanteiden välttämiseksi heittopaikkojen, väylien ja korien tulee olla riittävän etäällä toisista heittopaikoista, koreista ja väylistä. Tällä vältetään myös kiekkojen ajautuminen väärille väylille ja toisia pelaajia kohti. Väylien risteämistä toistensa kanssa tulee välttää. Lisäksi tulee huomioida, ettei väylä risteä muun polun tai kevyenliikenteen reitin kanssa ja ettei se kulje sellaisilla alueilla, joissa on muita ihmisiä. Turvallisuuden kannalta myös riittävästä näkyvyydestä tulee huolehtia. Väylä voi ylittää ulkoilureitin vain sellaisissa tapauksissa, joissa heittäjällä on esteetön näkyvyys, ja hän voi olla varma muiden ulkoilijoiden turvallisuudesta. Etäisyys edellisen väylän korilta seuraavan väylän heittopaikalle tulisi pitää mahdollisimman lyhyenä. Korin ympärille tulee jättää säteeltään noin 5 metrin kokoinen puttausalue, joka on vapaa esteistä, joiden ohitse tai läpi pelaaja ei voi heittää kyykistymällä tai kurottamalla. Väylien pituuden tulisi keskimäärin vaihdella 50 ja 250 m välillä. Lyhyimmät väylät voivat olla myös alle 50 m, mikäli alueella on korkeuseroja tai väylä on muuten haastava. Väylän ei kuitenkaan tulisi milloinkaan olla alle 35 m pituinen. Väylän enimmäismittaa ei ole määritelty. Maailman pisimmät väylät ovat jopa 360 m pituisia. 18 väyläisen harrastelijaradan suositeltava kokonaispituus vaihtelee 1000-1300 m välillä, jolloin väylien pituudet vaihtelevat 40 ja 100 metrin välillä keskipituuden ollessa noin 60-70 m. Vaativamman radan kokonaispituus on vastaavasti 1350 1800 m väylien keskipituuden ollessa noin 100 m. Kilpatasoista rataa perustettaessa on tärkeää, että mukana on riittävästi myös pitkiä 150-250 m pituisia par 4 tai par 5 luokiteltuja väyliä. Helpostakin väylästä voidaan saada haastavampi tekemällä kaksi korinpaikkaa, jolloin koria voidaan siirtää haastavampaan paikkaan kilpailujen ajaksi. Luonnollisten esteiden, kuten kasvillisuuden, veden ja maastonmuotojen, hyödyntäminen ratasuunnittelussa on suotavaa. Vesiesteiden ollessa kyseessä tulisi pelaajalla kuitenkin olla myös mahdollisuus kiertää ne. Mikäli vesiestettä ei voi väylällä kiertää, ei vedensyvyyden tulisi olla enempää kuin 50 cm. Veden ääreen tulee olla turvallinen reitti hakea esteeseen jääneitä kiekkoja. Radalla tulisi olla selkeä kokoontumispaikka, josta rata alkaa ja johon se päättyy. Pysäköintialue olisi hyvä sijaita lähellä kokoontumispaikkaa. Mikäli väylät voidaan järjestää lenkeiksi, joiden keskipisteenä kokoontumispaikka on, sitä parempi. Puttausalue Kirkkonummen frisbeegolfradalla. Mikäli väylien väliin ei pystytä sijoittamaan kasvillisuutta, esteeksi voidaan käytää myös muita rakenteita. Hyvinkään frisbeegolfrata 9
Vantaan frsibeegolfrataselvitys 2.3. Radan pinnat ja rakenteet Frisbeegolfradalla kohdistuu kova kulutus heittopaikoille ja korien ympäristöön. Mitä suositumpi rata, sen kovempaa kulutus on. Maastoon muodostuu helposti myös polkuja siirtymille väylien väliin. Heittopaikat ovat radalla erityisen kovassa käytössä. Niiden tulee olla tasaisia ja niillä tulee olla hyvä pitävyys jalan alla. Pintamateriaalin tulee kestää hyvin kulutusta. Harrastajien kokemuksen mukaan paras pintamateriaali heittopaikalle on tekonurmi. Muita sopivia pintamateriaaleja ovat muun muassa betoni ja asfaltti. Heittopaikka on perustettava hyvin, jotta pinta pysyy tasaisena. Suositeltavin ratkaisu on rakentaa puinen vanerilla päällystetty taso, jonka päälle tekonurmi asennetaan. Mikäli tekonurmi asennetaan maapohjan päälle, tulee siitä ajankuluessa herkästi epätasainen. Maaston tulisi olla suhteellisen tasainen heittopaikan edessä ja takana, ettei vauhtia otettaessa tai astuttaessa heitto yli synnyn nyrjähtämisen vaaraa. Heittopaikalla, sen edessä tai takana ei myöskään saisi olla juuria, kiviä tai muita esteitä, joihin heittäjä voi kompastua tai lyödä itsensä. Turhat esteet heittopaikan välittömässä läheisyydessä voivat myös häiritä näkyvyyttä tai aiheuttaa kiekon kimpoamista takaisin heittäjään. Heittopaikan sopiva koko voi vaihdella väylän pituuden ja haastavuuden mukaan. Pitkää heittoa varten tulee heittopaikalla olla tilaa runsaasti, kun taas lyhyempään heittoon riittää pienempi heittopaikka. PDGA:n suosituksen mukaan alustan enimmäiskoko on leveydeltään edestä 2 m, takaa n. 3,5 m ja pituudeltaan noin 6,5 m. PDGA:n suosittelema peruskoko heittoalustalle on 1,5 m * 3 m. Käytännön kokemuksen mukaan heittopaikan suositeltava koko on noin 2*4 m. Korien ympäristön nurmi tulee perustaa kunnolla, jotta se kestää kulutusta. Mikäli korinpaikkoja samalla väylällä useampi, tulee ne kaikki perustaa hyvin. Koria siirtämällä voidaan myös vähentää yhteen pisteeseen kohdistuvaa kulutusta. Myös korin ympäristön päällystämistä tekonurmella voidaan harkita, mikäli se sopii ympäristöön. Koreiksi kannattaa asentaa laadukkaat PDGA:n hyväksymät korit, jotta rataa voidaan tarvittaessa käyttää myös arvokilpailujen tapahtumapaikkana. Kovaa kulutusta muodostuu myös korilta seuraavalla heittopaikalle muodostuvalle polulle. Näihin siirtymiin voidaan harkita kapean kivituhkapolun rakentamista hallitsemattoman kulumisen estämiseksi. Herkässä maastossa kuluminen on voimakasta. Kulumista Järvenpää Vanhankylänniemiessä ja Keravan keinukalliossa. 10
Vantaan frisbeegolfrataselvitys Yllä: Betonisia heittoalustoja on käytetty mm. Talissa. Oik. ylhäällä: Heittoalusta perustettu korottamalla sitä maastosta. Alustan erottuminen on voimakasta. Oik. Tekonurmi on kiinnitetty puukehikon päälle. Heittoalustan tulisi olla mahdollisimman samassa tasossa ympäroivän maaston kanssa. Polkuja muodostuu helposti. Siirtymiin voidaan harkita myös kivituhkapolun rakentamista. Korien tulee olla laadukkaat ja ne tulee perustaa hyvin. Tarvittaessa korit voidaan poistaa talveksi. 11
Vantaan frsibeegolfrataselvitys 2.4. Radan kalusteet Frisbeegolfradalla tarvitaan myös erilaisia kalusteita. Tärkein on ilmoitustaulu, jossa pysyvää informaatiota ovat ratakartta, pelin säännöt, käyttäytymisetiketti ja yhteystiedot. Lisäksi ilmoitustaululla voidaan tiedottaa ajankohtaisista tapahtumista. Luontevin paikka ilmoitustaululle on ensimmäisen heittopaikan, kokoontumispaikan ja pysäköintialueen välittömässä läheisyydessä. Ilmoitustaulun lisäksi radalla tulisi olla väyläkohtaiset opasteet jokaisella heittopaikalla sekä tarvittaessa siirtymisohjeet korin luona. Heittopaikoilla olevissa opasteissa olisi hyvä näkyä väylän numero, pituus, par, väylän muoto, mahdolliset esteet, kasvillisuus ja maastonmuodot sekä seuraavan heittopaikan suunta. Mikäli radasta on saatavilla internetissä lisätietoa, on sivun osoite hyvä merkitä radalle näkyviin. Mikäli radalla on alueita, jonne ei saa heittää eli out of bounds alueita, voidaan harkita niiden merkitsemistä kiinteillä opasteilla. Nikkilässä opastaulu on sijoitettu heti parkkipaikan yhteyteen. Pöytiä ja penkkejä kannattaa järjestää riittävästi kokoontumispaikalle sekä radan varrelle esimerkiksi heittopaikoille, sillä toisinaan radalla voi olla ruuhkaa ja pelaajat joutuvat odottamaan vuoroaan. Penkkien sijoittelussa tulee kuitenkin muistaa muut ulkoilijat ja turvallisuusnäkökohdat. Penkkejä ei tule sijoittaa väylille tai korien välittömään läheisyyteen. Radalla tulee olla myös riittävästi roskiksia, joko heittopaikoilla tai luontaisilla kulkureiteillä. Löytökiekkolaatikko on myös tarpeen, sillä kiekot häviävät helposti maastoon. Löytökiekkolaatikko on luontevinta sijoittaa kokoontumispaikkaan pääilmoitustaulun luokse. Maasto-opaste Hyvinkäällä Väyläopaste Kivikossa Kirkkonummella roskikset on sijoitettu heittopaikkojen yhteyteen. Väyläopaste kannattaa sijoittaa osoittamaan väylän suuntaa. Söderkulla, Sipoo. 12
Vantaan frisbeegolfrataselvitys 2.5. Ylläpito, hallinto ja sopimuskäytännöt Vantaan tämänhetkiset radat, Simonkylä ja Päiväkumpu sijaitsevat Vantaan kaupungin omistamilla viheralueilla, joiden kunnospidosta vastaa viheralueyksikkö. Vantaan frisbeeseura tulee osallistumaan ratojen kehittämistyöhön, mutta tarkemmista vastuunjaoista ei ole seuran nuoruuden takia vielä sovittu eikä käytäntöjä ole muodostunut. Toistaiseksi käytäntönä on ollut, että radalla tapahtuvien rakentamistoimenpiteiden toteutuksesta ja kustannuksista vastaa kaupunki. Helsingissä osa seuroista osallistuu ratojen kunnossapitoon. Esimerkiksi Talissa Talin Tallaajat vastaavat radan kunnossapidosta kokonaisuudessaan. Vain suurempia koneita vaativissa kunnostustöissä kaupunki on avustanut seuraa. Vastaavaa käytäntöä voi tulevaisuudessa harkita myös Vantaalle. Mikäli Vantaan frisbeeseura tai jokin muu yhdistys tulevaisuudessa osallistuu ratojen kunnossapitoon, tulee sopimuksista muodostaa yhtenäinen linjaus, jotta vastuut kaupungin ja seurojen välillä ovat selvät. Vantaan ratojen korit ovat kaupungin omistuksessa. Korien ja heittopaikkojen ylläpito ei toistaiseksi ole ollut järjestelmällistä. Mikäli frisbeegolfratojen kunnossapidon ei ole jatkossa sovittu olevan seurojen vastuulla tulee puistojen hoito-ohjelmassa huomioida korien huolto ja kunnon tarkistus sekä heittopaikkojen ylläpito. Radan ylläpidosta koituvat kustannukset on huomioitava myös ylläpidon rahoitusta suunniteltaessa. Radan kunnossapidon kannalta rata voi olla myös maksullinen, jolloin radan käytöstä kerääntyvät tulot osoitetaan sen kunnossapitoon. Tällöin kuitenkin kysymykset radan vastuista ja mahdollisesta kaupallisesta toimijasta tulisi ratkaista, eikä tällainen rata voi sijaita keskeisellä puistoalueella. Frisbeegolfradan rahoitukseen voidaan myös harkita erilaisia sponsorointimahdollisuuksia. Frisbeegolfradalle voi myös hankkia sponsorointisopimuksia paikallisten yritysten kanssa, kuten Hyvinkään Disc Golf Parkissa on tehty. Jokaisella väylällä on oma sponsorinsa. 13
Vantaan frsibeegolfrataselvitys 3. Frisbeegolfratojen vaikutukset ympäristöön 3.1. Vaikutukset liikenteeseen Useimmiten pelaajat saapuvat paikalle joko henkilöautolla, kevyellä tai julkisella liikenteellä. Autoliikenne lisääntyy jonkin verran frisbeegolfradan rakentamisen yhteydessä, joten paikoitustilaa tulee järjestää. Paikoitustilan tarve riippuun radan sijainnista ja käyttöasteesta. Muita liikenteellisiä ratkaisuja ei kuitenkaan useimmiten tarvita vaan olemassaolevat reitit riittävät. Tämä on kuitenkin paikkasidonnaista. 3.2. Vaikutukset maisemaan Frisbeegolfkorit ovat usein suhteellisen huomaamattomia, joten niiden vaikutus maisemaan ei ole merkittävää. Myös heittopaikat ovat useimmiten matalia eivätkö erotu maastosta. Suurimmat vaikutukset maisemaan syntyvät maaston kulumisesta ja mahdollisista kasvillisuuden raivaamisesta väylien tieltä. Maanpinta kuluu, kun alueella kävellään runsaasti ja kasvillisuus saa iskuja lentävistä kiekoista. Parhaimmillaan väylä sulautuu puistoon. Väylä kulkee puiden välistä Nurmijärvellä. Voimakkaimmillaan maapohjan kuluminen vaikuttaa myös maisemaan. Söderkulla, Sipoo. Väylän avaaminen metsään muuttaa alueen tilallisuutta. Inarin frisbeegolfrata. 14
Vantaan frisbeegolfrataselvitys 3.3. Vaikutukset kasvillisuuteen Kenttäkasvillisuuden kuluminen on suurin frisbeegolfin kasvillisuudelle aiheuttama vaikutus. Kasvillisuus kuluu erityisesti heittopaikoilla ja korien ympärillä sekä siirtymäreiteillä korin ja seuraavan heittopaikan välillä. Erityisesti kuluminen on voimakasta metsäluontoon sijoitetuilla radoilla. Kulumisesta on esitetty esimerkkejä sivulla 10. Nurmipintaisilla radoilla kuluminen on vähemmän merkityksellistä. Tosin nurmialueetkin kuluvat mikäli ne ovat heikosti perustettuja tai käyttöaste on erityisen kova. Lentävät kiekot voivat toistuvasti osuessaan vahingoittaa puita ja pensaita. Vahinkoa aiheuttavat kuitenkin myös pelaajat, jotka vastoin kaikkia käyttäytymissääntöjä katkovat oksia tai kokonaisia kasveja parempaa heittoväylää tavoitellessaan. Periaatteena tulisi olla, että kaikki tarvittavat raivaus- ja karsintatyöt suunnitellaan ja toteutetaan yhteistyössä kaupungin asiantuntijoiden kanssa. Parhaimmillaan väylä sulautuu puistoon. Väylä kulkee puiden välistä metsäsaarekkeelle Keravan Keinukalliossa. 3.4. Vaikutukset virkistykseen ja terveyteen Frisbeegolfradoilla on suuri merkitys virkistys- ja ulkoilualueina, sillä harrastajia on tuhansia ja moni vähän ulkoilua harrastanut on löytänyt frsibeegolfista itselleen sopivan liikuntamuodon. Lajin voi myös aloittaa huonokuntoisenakin, joten sen pariin voidaan houkutella muuten vähän liikkuvia ihmisiä. Lajin vaikutukset eivät kuitenkaan ole pelkästään positiivisia vaan useasti muut ulkoilijat kokevat radat uhkana omalle turvallisuudelleen ja terveydelleen. Onnettomuuksia, joissa kiekko osuu ohikulkijaan, tapahtuu kuitenkin hyvin harvoin. Pelko kiekon osumisesta saattaa silti vähentää alueen virkistyskäyttöä ulkoilijoiden kannalta. Metsäiset väylät näyttävät hyviltä, kun maapohja ei ole vielä kulunut. Vastikään avatulla radalla Nikkilässä maapohja ei vielä ole ehtinyt kulua. 15
Vantaan frsibeegolfrataselvitys 4. Frisbeegolf Vantaalla Vantaalle ensimmäiset radat rakennettiin 2000 -luvun puolella, Simonmetsän rata 2004 ja Päiväkummun rata 2006. Alueet on esitelty tarkemmin seuraavilla sivuilla. Vantaan frisbeegolfradat ovat sen verran pieniä ja helpohkoja, ettei niillä voida järjestää kansallisia tai kansainvälisiä kilpailuja. 4.1. Frisbeegolf Vantaan lähikunnissa Kun Vantaalla ei ole ollut tarvittavia resursseja, ovat monet alan harrastajat käyneet ahkerasti lähikuntien frisbeegolfradoilla. Vantaan lähikunnissa on jonkin verran frisbeegolfratoja, mutta niidenkin käyttöpaine on kasvanut jatkuvasti. Viimeisimmät avatut radat ovat Helsingin Kivikko ja Sipoon Söderkulla. Rata Väylät Helsinki Meilahti 16 Helsinki Kivikko 18 Helsinki Siltamäki 18 Helsinki Tali 18 Helsinki Munkkiniemi 9 Helsinki Haaga 6 Helsinki Savela 4 Helsinki Töölö 2 Espoo Oittaa 9 Sipoo Nikkilä DiscGolfPark 12 Sipoo Söderkulla DiscGolfPark 12 Kerava Keinukallio 12 (18) Järvenpää DiscGolfPark 9 Vanhankylänniemi Tuusula Jokela 9 Tuusula DiscGolfPark (Hyrylä) 9 Hyvinkää Disc Golf Park 18 Nurmijärvi Rajamäen liikuntapuisto 18 Nurmijärvi Maaniittu-Ihantola 18 Nurmijärvi Holman Kurssikeskus 9 yksityinen Nurmijärvi Kiljavan opisto 9 yksityinen 16
Vantaan frisbeegolfrataselvitys 18 22 19 16 20 15 21 17 14 12 11 10 13 3 9 4 5 6 1 8 7 2 Vantaan ja lähialueen radat 1. Helsinki Meilahti 2. Helsinki Kivikko 3. Helsinki Siltamäki 4. Helsinki Tali 5. Helsinki Munkkiniemi 6. Helsinki Haaga 7. Helsinki Savela 8. Helsinki Töölö 9. Espoo Oittaa 10. Vantaa Simonmetsä 11. Vantaa Päiväkumpu 12. Sipoo Nikkilä DiscGolfPark 13. Sipoo Söderkulla DiscGolfPark 14. Kerava Keinukallio 15. Järvenpää DiscGolfPark Vanhankylänniemi 16. Tuusula Jokela 17. Tuusula DiscGolfPark (Hyrylä) 18. Hyvinkää DiscGolfPark 19. Nurmijärvi Rajamäen liikuntapuisto 20. Nurmijärvi Maaniittu-Ihantola 21. Nurmijärvi Holman Kurssikeskus (yksityinen) 22. Nurmijärvi Kiljavan opisto (yksityinen) 17
Vantaan frsibeegolfrataselvitys 4.2. Vantaan nykyiset radat 4.2.1. Simonmetsän frisbeegolfrata Simonmetsän rata sijaitsee Simonmetsässä ja Lemmikkipuistossa. Se on perustettu vuonna 2004 ja rata koostuu 10 väylästä. Rata jakaantuu kahteen osaan Lemmikkipuistoon (väylät 1-5) ja Simonmetsään (väylät 6-10). Pisin väylä on noin 80 metriä ja lyhyin noin 35 metriä. Rata soveltuu aloittelijoille ja harrastajille. Väylien määrä: 10 Heittopaikkojen pintamateriaali: maapohja, ei rakennettuja heittopaikkoja Opasteet: Ratakartta ilmoitustaululla, ei muita opasteita Asemakaavamerkintä: VP / P Rataa on vuosien saatossa jouduttu muuttaman, kun radan käyttöaste on kasvanut ja konflikteja muiden käyttäjien kanssa on syntynyt. Vantaan kaupungilla onkin suunnitelmissa siirtää Simonmetsän rata toisaalle vaaratilanteiden vähentämiseksi. Vahvana ehdokkaana radan uudeksi sijainniksi on Malminiityn alue. Simonmetsän alueelle voisi mahdollisesti jättää muutaman harjoituskorin. Väylät (kokonaispituus n. 560 m): Lähde: frisbeegolfradat.fi Väylä 1: Pituus 45 metriä. Par 3 Väylä 2: Pituus 80 metriä. Par 3 Väylä 3: Pituus 55 metriä. Par 3 Väylä 4: Pituus 35 metriä. Par 3 Väylä 5: Pituus 70 metriä. Par 3 Väylä 6: Pituus 70 metriä. Par 3 Väylä 7: Pituus 40 metriä. Par 3 Väylä 8: Pituus 65 metriä. Par 3 Väylä 9: Pituus 55 metriä. Par 3 Väylä 10: Pituus 45 metriä. Par 3 Kaikilla väylillä hiekkatiet ovat OB aluetta. 18