Proleko 4/2009 Päätoimittaja Anna Cajanus Ulkoasu Miikka Ahonen Toimittajat Iiris Kolu Terhen Heikkilä Ilkka Heiskanen Markus Klimscheffskij Iiris Kolu Antti Koulumies Jarno Lappalainen Arjo Laukia Nelli Lähteenmäki Eero Palomäki Kitty Saikkonen Lauri Tolvas Keskiaukeaman kollaasi Martti Heikkilä proleko Kiitokset Stock.xchng (www.sxc.hu) Julkaisija Tuotantotalouden kilta Prodeko ry Painatus Picaset Oy Paperi G-Print 100g/m 2 Kannet Multiart Silk 170g/m 2 Painos 100 kpl 19. vuosikerta.
3 proleko 4/09
Tervehdys rakkaat lukijat, Vuosi on kääntymässä lopuilleen ja uudet toimijat ovat ottamassa killassa vallan. Myös päätoimittajuuden raskas vastuu siirtyy vuoden vaihteessa Mialle. Uusi toimituskunta on sydämeltään kovin kartiomainen, onnea Mialle sen hillintään! pääkirjoitus Tässä numerossa kuitenkin vielä tämän vuoden toimituskunta kantaa kortensa kekoon. Voit muun muassa lukea, mitä ulkomailla oleville toimituskunnan jäsenille oikein kuuluu: Jarno kertoo elämästä Leijonakaupungissa ja Nelli kuulumisia Kalifornian auringon alta. Alex muistuttaa ulkomailla olemisen vaikeasta puolesta kotiinpaluusta fiilistellessään Suomessa viettämäänsä vuotta. Myös Ville fiilistelee puheenjohtajuutta, ja TKY:n päättäjäisistä kertovassa jutussa puolestaan kerrotaan, kuinka TKY:n viimeiset juhlat sujuivat. Läpi vuoden lukijoita inspiroineet tutustumiset eri lajeihin niin toimituskunnan kokeilujen kuin prodekolaisten haastattelujenkin kautta jatkuvat niin ikään. Tällä kertaa vuorossa ovat hot jooga ja suunnistus. Joululomalla on (toivottavasti!) aikaa rauhoittua ja hiljentyä ja kerätä voimia uuden vuoden mukanaan tuomia haasteita varten. Itse aion taistella strategian vetovoimaa vastaan ja keskittyä keväällä työpsykologian opintoihin. Kartiomaisen piparin tuoksuista joulua toivottaen, Anna ps. Mitä jos antaisit tänä jouluna aineettomia lahjoja kaiken tavaran sijaan? Lahjakortteja, lupauksia pienistä palveluksista, huussin kehitysmaahan netistä löytyy ideoita, jos omat eivät riitä. T. pieni maailmanparantaja.
5 proleko 4/09
Puheenjohtajan tervehdys Mutta koska viisasten kiveä ei ole, on meidän ainoastaan insinöörimäisesti laitettava kädet saveen ja mietittävä, mitä yhtymäkohtia kohta valtavan kv-opiskelijamassan ja kotimaisen tutkinto-ohjelman opiskelijoiden välillä voisi olla. Vaalipuhiksen palsta Pikkujoulukausi on kuumimmillaan. Pipari tuoksuu ja glöginhuurut lämmittävät poskia mukavasti. Kilta on Prodeko elää. Kun katselen tänään, 10. joulukuuta, karvaturkissani kymmenpäistä pikkujoulukansaa, voin nähdä siinä sen, minkä takia kannattaa olla killan toimijana useita vuosia putkeen. Intoa, yhteisöllisyyttä ja mahtavia ihmisiä. Totisesti, kilta on. Nyt, kun oma puheenjohtajakauteni on lopuillaan, on allekirjoittanut lähdössä maailmalle ja varannut jo lennotkin kohti Hong Kongia ja vaihto-opiskelijan elämää. Tulee olemaan mielenkiintoista seurata itseä siinä ympäristössä, joka on herättänyt myös täällä Suomessa suuria kysymysmerkkejä. Tätä tulen kommentoimaan keväällä myös Prolekon ulkomaan kirjeenvaihtajan ominaisuudessa. Vaihto-opiskelijat ja kansainväliset tutkinto-opiskelijat ovat iso kysymysmerkki killan toiminnan kannalta. Killan tarkoitus on palvella ensisijaisesti tuotantotalouden tutkinto-ohjelman opiskelijoita ja muiden ryhmien kuten sivuainelukijoiden, vaihto-opiskelijoiden ja kansainvälisten maisteriopiskelijoiden palveleminen on killan ydintoimintaan nähden toissijaista. Tämä yksinkertaisesti siitä syystä, että pienen porukkamme resurssit ovat valitettavasti rajalliset. Ei kuitenkaan pidä väheksyä kansainvälisyyden merkitystä myös omaan tutkintoomme ja sitä, että ulkomaalaistaustaisten rooli yhteisössämme on ehdottomasti rikastava ja paljon antava. Lähtökohdat ovat kuitenkin kaikilla näillä ryhmillä hyvin erilaiset ja näiden kohtaamispaikkojen järjestäminen onkin miljoonan markan kysymys ja siinä tarvitaan myös laitoksen panos mukaan. Toivottavasti itse osaan vastata reilun puolen vuoden kuluttua tähän paremmin.
7 proleko 4/09 kokouskeskusteluissa kuultiin jo mielestäni paljon hyviä avauksia, mistä uudet toimijat varmasti lähtevät viemään asiaa pidemmälle. Mikäli juuri sinulla on asiaan jokin idea, nappaa hallitusta hihasta ja pistä asia vetämään! Kilta on. Uusi vuosi ja joulupukki tulevat varmasti. Lopuksi, on minun nöyrimmästi kiitettävä ja kumarrettava kuluneesta vuodesta. Satoja uusia ihmisiä, lukuisia merkittäviä päättäjiä, taistelua hyvän puolesta pahaa vastaan ja uskomaton hallitus mitä muuta voit toivoa? Uusi hallitus on valittu, itseäni odottavat uudet tehtävät ensi vuodeksi ja kilta on elinvoimainen. Katson, että näin ollen tehtäväni on täytetty ja vuosi paketissa. Tack och adjö! Puheenjohtajanne vielä hetken, Ville
Me ei olla mikään ***** kilta! AYY:n edustajistossa on kuluvan syksyn aikana puhuttu paljon killoista, yhdistyksistä sekä vanhojen ylioppilaskuntien perinteitä jatkavista KY ry:stä ja TOKYO ry:stä. Etenkin edellisten klubien vertaaminen Otaniemen kiltoihin sekä osakuntaan on aiheuttanut liian paljon turhaa sanaharkkaa ja jopa tunteenpurkauksia. Kuinka vertailua voi oikeastaan edes tehdä? Kiltoja on yli kymmenen, jäsenmäärät ja budjetit vaihtelevat kuin Norjan sää. Emme tiedä miten KY ja Tokyo tulevat toimimaan, emmekä voi velvoittaa ystäviämmekään ottamaan selvää, mikä se kilta oikeasti on. kolumni Empiiristen tutkimusten perusteella itse kilta on vain ulkokuori. Killan hallinto, kiltahuone, budjetin alijäämä ja Prodekon logo ovat vain karkkipaperia. Kääreen sisällä on linnoitus, jonka suojissa on miellyttävä elää. Yhteisömme jäsenet ovat linnoituksen muurit ja yhteishenki sekä tekemisen meininki sen kunnioitettava puolustus. Linnamme ei pelkää edes kauhistuttavan AYY-katapultin uhkaavaa olemusta, vaan lähettää Ritarinsa taistoon. Arabialainen ystävämme on yksinäinen susi. Hän on yksilö, joka tekee itse eikä tarvitse homogeenista yhteisöä. Toinen ystävämme Töölöstä kokee myös yhteisöllisyyttä, mutta ehkä vähemmän kuin meikäläinen. Syynä tähän ovat luonnollisesti suuren kaupungin houkutukset ja keskinäinen kilpailuhenkisyys. Teekkareiden kaipuu yhteisöön johtuu kenties ammattikuntamme historiasta. Insinöörit ja rakentajat ovat kautta aikain oppineet toisiltaan sekä jakaneet tietonsa ja taitonsa yhteisönsä kesken. Ammattikuntaa yhdistävä kilta on noin tuhat vuotta vanha ilmiö. Eiköhän se vielä yhden Aallon kestä. Henri Lönn
9 proleko 4/09
10 Fortum tulevaisuuden työpaikkasi? Teksti: Anna Cajanus Fortum on yksi Prodeko Networkiin kuuluvista yhdeksästä yrityksestä. Energia-alan yrityksessä on tarvetta myös tutalaisille, joista kaksi Ilari Räisänen ja Ville Karttunen lupautuivat valottamaan hieman tutalaisen työnkuvaa Fortumissa sekä pohtimaan tutaopintojen hyödyllisyyttä työelämässä. Ville on työskennellyt sähkökauppaan ja sähkön siirtoon liittyvien kysymysten parissa: muun muassa ennustanut sähkön markkinahintojen kehitystä sekä tehnyt strategista suunnittelua esimerkiksi sähköverkkoinvestointien suhteen. Ilari puolestaan tutki diplomityössään sähköntuotantomahdollisuuksia Puolassa ja jatkoi dipan jälkeen investointi- ja markkina-analyysien parissa sekä uuden ydinvoimalan riskien hallintaa pohtien ja kustannuksia laskien. Heidän mukaansa Fortum tarjoaa mielenkiintoisia ja monipuolisia töitä. Tutaopintoja pääsee soveltamaan esimerkiksi kehittämismahdollisuuksia pohtiessa tai erilaisia analyyseja tehdessä. Kesätöissä tutalaiset voisivat päästä esimerkiksi tutkimaan eri teknologioiden kaupallistamismahdollisuuksia tai tekemään markkina-analyyseja. Myös diplomityömahdollisuuksia löytyy tutalaisillekin olisiko energiassa sinunkin tulevaisuutesi?
11 proleko 4/09 Tutaopintojen hyödyllisyys ja ympäripyöreys ovat Ilarin ja Villen mukaan puhuttanut jo aiempiakin vuosikursseja. Heidän mukaansa viimeistään työelämässä kuitenkin huomaa oppineensakin jotain. Tutaopinnoista saa kattavan yleiskuvan siitä, miten yritys toimii sekä strategian, rahoituksen kuin operatiivisen toiminnankin näkökulmasta. Erilaisia viitekehyksiä käytetään työelämässä oikeastikin ja opintojen ansiosta muistaa edes joskus kuulleensa aiheesta jotain ja tietää, mistä likimainkaan on kyse! Teknistä puolta kyllä oppii Ilarin ja Villen mukaan sitten töissäkin, tekninen sivuaine lähinnä helpottaa uusien, teknisten asioiden omaksumista ja opettaa puhumaan insinöörien kanssa samaa kieltä. Fukseille ja muille perusmatikoiden ja fysiikoiden kanssa kamppaileville alumneilla on myös terveisiä: analyyttisen ajattelun kehittyminen laskareita vääntäessä ei ole vain sanahelinää! Konkreettisista tutalla ja TKK:lla opittavista taidoista Ilari ja Ville mainitsevat Excelin pyörittämisen, makrojen koodaamisen ja Powerpointin hyödyntämisen siten, että Excelillä saadut tulokset saadaan esitettyä myyvästi. Myös teollisuustalouden kvantitatiivisen menetelmät saavat erityismaininnan. Niin ikään he suosittelevat myynnin kurssia käymistä: kaikki työ on myymistä vähintään omien ideoiden myymistä omalle esimiehelle!
12 TKY:n 137-vuotisen taipaleen päättäjäiset Teksti: Ilkka Heiskanen Teknillisen korkeakoulun ylioppilaskunta vietti 137-vuotisen taipaleensa päättäjäisiä komeasti 7.11. Noin 800 henkilöä oli saapunut pääjuhlaan perinteikkääseen Dipoliin. Riehakkaat jatkot järjestettiin puolestaan Kaapelitehtaan Merikaapelihallissa. Kuten kaikki tiedämme, TKY siis yhdistyy KY:n ja TOKYO:n kanssa uudeksi Aalto yliopiston ylioppilaskunnaksi (AYY) vuoden vaihteessa. Niinpä viimeisiin vuosijuhliin oli selvästi panostettu tavallista enemmän. Juhlapuheen piti Aalto-korkeakoulusäätiön projektijohtaja Jari Jokinen. Hänelle myönnettiin myös teekkarilakin käyttöoikeus. Vararehtori Kalevi Ekman toi Teknillisen korkeakoulun tervehdyksen. Värikkäästä puheesta naiselle vastasi Henri Lönn. Suomen ensimmäinen ja ainoa kunniasopimuspalokunta, Retuperän WBK, soitti tälläkin kertaa wanhojen tanssien tahdit.
13 proleko 4/09 Ilta jatkui hieman rennommissa merkeissä Kaapelitehtaalla, jonka Merikaapelihalliin oli saapunut toista tuhatta juhlijaa. TKY:lle voi antaa erinomaisen arvosanan siitä, että sekä jatkoilla että seuraavan päivän silliksellä oli laadukasta elävää musiikkia tarjolla lukuisten esiintyjien muodossa. Juhlakansan fiilis pysyi läpi yön ja seuraavan päivänkin korkealla. Myös silliaamiaisruokien taso oli tällä kertaa erittäin korkea ja tarjonta monipuolista. Koska juhlat olivat viimeiset lajiaan, kunnianosoituksia jaettiin poikkeuksellisen monta. Prodekolaiset olivat näissä erinomaisesti edustettuna killan suhteellisen pienestä koosta huolimatta: rakas lukkarimme, kiltamme entinen puheenjohtaja Tuukka Eloranta sai TKY:n kultaisen ansiomerkin. Toinen rakkaista lukkareistamme, Sebastian Knight sekä tomaattivitseistään kuuluisa Tuomo Pesonen valittiin puolestaan Pyöreän Tornin Killan jäseniksi. Muista palkituista mainittakoon ristiriitaisia tunteita monissa opiskelijoissa vuosien varrella varmasti herättäneiden HOAS:in ja YTHS:n Otaniemen toimipisteiden palkitseminen Pro Teekkari pienoispatsain. Toimitus onnittelee kunnianosoitusten saajia ja toivoo TKY:lle onnea ja menestystä uuden, prodekolaisen puheenjohtajan Jussi Valtosen luotsaaman AYY:n osana!
Mitä jäi käteen? Tämänkertaista, vuoden viimeistä kolumniani miettiessäni totesin, että TKK-aikani loppu häämöttää. Edessä on suuria muutoksia ensin opinnot päättävä vaihto Sveitsissä, sitten työelämä. Niinpä ajattelin tällä kertaa pohdiskella, mitä tästä Otaniemessä vietetystä elämänvaiheesta oikein on jäänyt käteen. kolumni Verratessa aikanaan aloittanutta fuksiporukkaamme nykyhetkeen, huomaan, että meissä on tapahtunut huimaa kehitystä. Fuksipalleroista on tullut pian isojen poikien ja tyttöjen maailmassa pärjääviä ammattilaisia. Miten tämä kehitys on näin huomaamatta tapahtunut? Päähän on taottu paljon teoriaa tuotantotalouden eri osa-alueista sisältäen monia näin vien yrityksessä strategisen muutoksen läpi -listoja sekä matemaattisista aineista. Jälkimmäisten osalta mietinnässä on ehkä turhan usein ollut, miten selviän tästä kunnialla mahdollisimman vähällä työllä. Teoreettinen taito ei useista hyvistä kursseista ja opettajista huolimatta ole kuitenkaan se päällimmäinen seikka, joka on jäänyt mieleen. Opiskeluaikana harjoitetut ja kehitetyt vuorovaikutus- ja elämänhallintataidot ovat mielestäni se oleellinen tekijä, joka erottaa minut aikanaan aloittaneesta fuksi-antista. Näitä taitoja on pystynyt kehittämään monessa tilanteessa. Käytännön harjoitustyöt yrityksille ovat vieneet teoriaa pidemmälle miten voisin ihan oikeasti ratkaista yrityksen jonkun ongelman, ja vielä esittää sen toimeksiantajalle niin, että hän uskoo 21-vuotiaan ymmärtävän asiasta jotain? Toiminta killassa on opettanut työskentelemään erilaisten ihmisten kanssa miettimään, miten voidaan tehdä vapaaehtoinen, välillä raskaskin työ sen tekijöille hauskaksi ja mielekkääksi. Ennen kaikkea haasteena on ollut, miten saadaan toimintaan käytetty aika suhteutettua päälle painaviin harkkadeadlineihin ja tentteihin siten, että muillekin ystäville jäisi aikaa. Myös kansainväliseen työhön on tullut mahdollisuuksia, niin ESTIEMin kuin Prodekolle tulleiden työpaikkailmoitusten kautta.
15 proleko 4/09 Ennen kaikkea olen pitänyt siitä, että tutalla tehdään niin paljon yhdessä. Vaikka kurssi ei sinänsä ryhmätyötä edellyttäisikään, niin kulttuuriimme on luotu auttamisen ja yhdessä tekemisen henki. Tästä kokemuksesta ja siitä periytyneestä asenteesta uskon minulle olevan paljon hyötyä, kun aikanaan aloitan työt. Lähes joka työpaikassa kun tunnutaan korostavan, että töihin halutaan tiimipelaajia. Mielestäni tutalla on mahdollista tehdä opiskeluajastaan juuri sellaista kuin itse haluaa löytää ne tavat, joilla kehittää itseään niin persoonana kuin ammattilaisenakin. Tämä on mielestäni myös yksi suurimmista tutan vahvuuksista. Koen, että käytännön harjoitteet, aktiivinen toiminta, kansainvälisyys ja hyvä maine työnantajien keskuudessa ovat niitä seikkoja, jotka ovat antaneet minulle vahvat pohjan siirtyä eteenpäin, ja joita tutalla tulee vaalia myös tulevaisuudessa. Toivonkin, että näistä pidetään kiinni samalla, kun mietitään, miten tästä päästään vielä eteenpäin Aallon suomien mahdollisuuksien myötä. Oikein mukavaa joulua kaikille Prolekon lukijoille! Antti
16 Tytöt delegaatteina CM:ssä Tiistaina 27.11. suuntasimme Helsinki- Vantaan lentoasemalle. Siellä laukut chekattuamme, pizzat naamaan heitettyämme ja turvatarkastuksesta selvittyämme hyppäsimme koneeseen kohti Zürichiä ja Estiemin Council Meetingiä. Vain tieto majapaikkamme, bunkkerin, osoitteesta johdatti meidät perille muutamien mutkien kautta. Zürichin maastonmuodot kävivät tutuiksi raahatessamme keveitä kantamuksiamme. Epämääräisen autotallin perukoilta löysimme vihdoin jyrkät portaat maan alle, jossa meitä odotti tiivis kerrossänkymajoitus 30 hengen huoneessa, jossa matkalaukun auki levittämisestä (tai suihkusta ) sai vain haaveilla. Ensimmäisen illan bileiden jälkeen kahvin ja murojen voimin aloitimme todellisen edustuksen delegaatteina neuvoston täysistunnossa. Paikallaolo-
17 proleko 4/09 huutojen jälkeen keskityimme lähinnä kuuntelemaan, mitä hallituksella ja muilla Estiemin jäsenillä oli sanottavaa. Täysistunnoissa tosiaan istuttiin aika paljon, mutta omia aivojaan pääsi käyttämään myös pienemmissä työpajoissa. Itse osallistuimme työpajoihin Europe3D-tapahtumasta sekä Estiemin laulukirjan kehittämisestä. Työpajat olivat todella antoisia ja oli mielenkiintoista päästä kehittämään Estiemin toimintaa ruohonjuuritasolla kansainvälisessä ympäristössä. Saimme esimerkiksi ainutlaatuisia mahdollisuuksia puhua eri kansallisuuksien tabuista avoimessa ilmapiirissä. Virallisten edustustehtävien lisäksi myös vapaa-ajan ohjelma oli kunnossa. Jokaiselle illalle löytyi bileet, joista kohokohdat olivat ehdottomasti Neonbileet Party Bunkerissa sekä viimeisen illan gaalaillallisen jatkot. Nukkumista ei viikon aikana paljon arvostettu, sillä Estiemerit todella tiesivät, kuinka juhlia. Pienen alkushokin ja kaiken hämmennyksen jälkeen pääsimme nopeasti mukaan menoon. Voimme molemmat todeta saaneemme Estiem-kärpäsen pureman! Emma Nermes Suvi Sillanpää
18 Oasis of the Seas -ekskursio 8.10.2009 Teksti: Iiro Lunki Maailman isoin ajoneuvo painaa 568 tonnia, pituus on 14,5 ja korkeus 7,5 metriä. Maailman suurin helikopteri Mi-12 on 37 metriä pitkä ja 12,5 metriä korkea sekä painaa 69 tonnia. Maailman suurin lentokone Antonov An-225 on 84 metriä pitkä, 88,6 metriä leveä, 18,1 metriä korkea sekä painaa 285 tonnia. Maailman suurin laiva on pituudeltaan sekä korkeudeltaan nelinkertainen Antonov An-225 koneeseen verrattuna ja painoa on hulppeat 220 000 tonnia. Kyseessähän on the one and only Oasis of the Seas. Ja kirkkaana lokakuisena päivänä Prodekolla oli suuria kunnia lähteä morjestamaan kyseistä soutuvenettä. 25 innokasta prodekolaista astui aamulla bussiin ja matka kohti Turun telakkaa sai alkaa. Kaikki tiesivät tulleensa ekskursiolle mutta eivät tienneet tulleensa yhdelle parhaista sellaisista ikinä. Ensimmäiset ihmiset huusivat jo laivan nimeä kun pelkkä savupiippu näkyi bus-
19 proleko 4/09 sin ikkunasta puisen metsikön takana. Ja lähemmäksi päästyään ihmiset tajusivat, että isohan se on! Siinäpä leuat auki möllöttäen ihmiset lopettivat korttipelailut ja toivotettiin ekskursion isäntä tervetulleeksi bussiimme, ja tämä isäntä tunnettiin myös nimellä Ilonan faija. Telakalle päästyämme ja kuvausluvan saatuamme astuimme sisään massiiviseen laivaan ja söimme isännän piikkiin miehistöruokalassa. Ja ruokia oli joka lähtöön, oli filippiiniläistä ja kiinalaista ja perussettejä ja tietenkin croissanteja! Kuvausmestari Lunki pääsi siis paratiisiin. Ja kyseisessä ruokalassa ruokaili satoja ihmisiä, eli kokoa ruokalalla oli. Miehistöäkin laivalla tulee olemaan vaatimattomat 2100 kun merellä ollaan. Ruokailun jälkeen olikin sitten kiva suunnistaa kerrokseen numero 18 mahat täynnä kävellen. Ylimmäisellä kannella olikin sitten kaikkea, lähtien uima-altaista ja surffilautapenkeistä ja päättyen koripallokenttään ja minigolf rataan. Myös surfaukseen suunniteltu FlowRider tuli nähtyä, muttei valitettavasti koettua. Yläkannella myös huomasi, että kyllä korkeuttakin laivalla on, sillä kyseinen alushan ei mahdu Tanskan Ison-Beltin sillan ali ilman, että ylimmät piiput lasketaan 7 metriä alaspäin ja että sattuu olemaan laskuveden aika. Yläkannelta riemu jatkui virallisella pre-
siksellä. Muutamaa hyttiä siinä päästiin myös ihailemaan ja presis tietenkin keskittyi esittelemään yritystä. Varsinkin esitys suurimpien laivojen evoluutiosta oli mielenkiintoinen. Kun presiksen loppuvaiheessa paikalle tuli itse entertainment director, niin hänen jenkkiläisyytensä pystyi heti tunnistamaan kun jenkkislangia alkoi pukkaamaan. Mutta heppuna kuitenkin tämä kaveri oli aivan mahtava ja hänen johdollaan sitten kierrettiinkin kaikki viihteelliset osa-alueet laivalla. 22 Kierrokseen kuului muun muassa yöklubeja, karuselli, amfiteatteri, jääkenttä luistelua varten, koomikkoklubi, jazzklubi, teatteri sekä kahden kerroksen väliä pörräävä liikkuva baari. Varsinkin amfiteatteri on varmasti hieno, kun saadaan se Karibian maisema vielä siihen taustalle. Kyllä siinä sitten kelpaisi olla ja maiskutella. Amfiteatteri oli varsin oiva keksintö. Laivan perä on aukaistu ja muokattu kyseiseksi teatteriksi. Amfiteatterin takana olevilla korkeilla seinillä on myös kiipeilymahdollisuus, ja seinillä oli myös mukavan näköinen pajautusmaja, jonne pääsee vaan kiipeämällä noin 20 metrin korkeuteen. Laivan takana sijaitsivat myös laivan kalleimmat hytit, joten ainakin reissulla olleet tietävät missä se honeymoon sitten pidetään. Mutta mistä pystyy arvaamaan, että laivan kotitanner tulee olemaan Amerikan yhdistetyt osavaltiot? No siitä kasinosta tietenkin. Kasinolle saavuttuamme pelikoneet ja vempeleet laittoivat luxit aivan maximukseen, sen verran säihkyvää oli. Myös pääravintolan vetoisuus oli vain vaivaiset 3000 ihmistä ja kattokruunu oli sen kokoinen, että siitä olisi saanut kyllä timantteja vähän extranakin. Pieni oli
boxi, mutta katsojille kyllä riitti tilaa. Kasinon ja lätkämestan jälkeen oli mukava mennä Opaali-teatteriin. Paikkoja oli vain 1400 ihmiselle, eli kyllä sinne yhden Siljan verran saadaan poppoota mahtumaan. Kaiken kaikkiaan viihdettä laivalla riittää, mutta varsinaisia yöklubeja oli vain yksi ja sekin oli pieni, joten ehkä ne Tallinnan reissut pysyvät edelleen juomapelien ykkösristeilynä. Mutta kaikki hyvä loppuu aikanaan, ja niin loppui tämäkin kierros. Vaikka eräs kuvausryhmän jäsen mietti jo piiloutumista ja Atlantin ylitystä, niin kaikki 23 proleko 4/09 kuitenkin löysivät tiensä takaisin bussiin. Kun lopun traditiot ja Pitkäsen perheen keskinäinen keskustelu oli saatu päätökseen, oli aika suunnata nokka kohti itää. Bussiinkin tuli kivasti tilaa kun puolet ihmisistä jäivät Turkuseen turkulaisuutensa vuoksi. Bussissa sitten tehtiin lopulliset laskelmat ja keskeinen puheenaihe olikin diskontattu rahavirta ja nettonykyarvo, eli selvää teekkarikyytiä oli. Mutta eiköhän kaikkien mietteet olleet lopussa yhtenäiset jos 900 miljoonaa euroa ois takataskussa, niin laivan omistaja vaihtuisi.
24 Kuulumisia Leijonakaupungista Singapora (Lion city) Singaporessa on nyt vierähtänyt ohikiitävät neljä kuukautta. Lukukausi ja samalla omat vaihto-opinnot National University of Singaporessa alkavat olla lopuillaan ja sen huomaa myös kampuksella. Vai miltä kuulostavat ylioppilaskunnan jakamat kahvipaketit (in the name of student welfare) sekä tenttiviikon johdosta myös yöajaksi avatut lukusalit ja McD, tuo hampurilaisten hautausmaa? Käynnissä on luonnollisesti mugging, mikä singlishiä taitamattomalle tuo lähinnä mieleen vastentahtoisen transaktion pimeällä kujalla, mutta näyttäisi tarkoittavan sellaista opiskelua, jossa päiväunetkin otetaan tenttikirjan päällä. Kun koko lukukauden tentit isketään samaan kasaan, on jälki aikamoista. Näin etenkin, kun uusintamahdollisuus hylsylle tarjotaan kerran ja tällöinkin voi heti kättelyssä heittää hyvästit hyvälle arvosanalle. Noin yleisesti ottaen Singapore on kaupunki, saari ja valtio sekä sanalla sanoen eriskummallinen paikka. Singapore on himoshoppaajan paratiisi, josta löytyy eräitä överimpiä ostoskeskuksia, mitä allekirjoittanut on missään nähnyt. Viikonloput tuntuvat vetävän koko kansakunnan, joka on ostovoimaltaan maailman rikkaimpia henkeä kohden, ostoskeskuksiin harjoittamaan kansallisurheiluaan eli kulutusta. Kääntöpuolena on heikohko ympäristötietoisuus: Eräs mieleenpainuvimmista pääuutisista oli Kaakkois-Aasian ensimmäinen pullonpalautusautomaatti. Kulttuurisesti Singaporen voi sanoa olevan todellinen kansojen sulatusuuni, joka syleilee niin enemmistössä olevaa
kiinalaisväestöään kuin merkittävää malay- ja intialaisvähemmistöäänkin. Tämä näkyy loistavassa kirjossa etnisiä juhlapäiviä, jotka täyttävät kadut Chinatownissa ja Little Indiassa värivaloilla, paraateilla ja juhlivilla perheillä. Muun muassa tämän kansojen harmonian turvaamisella perustellaan myös varsin tiukkoja rajoituksia sananvapaudelle sekä sitä, että käytännössä kaikki tiedotusvälineet ovat valtio-omisteisia, enimmäkseen supervillain-hengessä nimetyn MediaCorp:n omistamia, ja näin suoraan paikallisen yksipuoluejärjestelmän oikkujen armoilla, mikä on johtanut äärimmäisen steriiliin mediatarjontaan. Unettomuudesta kärsiville voin lämpimästi suositella Singaporen televisiotarjontaa. Miksikö yksipuoluejärjestelmä? Edellisissä vaaleissa johtava puolue sai n. 66% äänisaaliista, mutta pääministerin kanslian alaisuudessa tehdyn luovan vaalipiirijaon seurauksena 82 edustajapaikkaa parlamentin 84 paikasta. Mutta palataanpa liberaalin länsimaalaisen kummasteluista vielä opiskelijain maailmaan. Millainen mesta Singapore 25 proleko 4/09 on vaihtokohteena? Madventuresia lainaten tätä voisi kuvalla sanalla päräyttävä. Yliopiston kampuksella ei tarvitse aikaansa kuluttaa, sillä Malesiaan pääsee junalla, bussilla ja lentäen taskurahoilla ja muuallekin Kaakkois-Aasiaan hävyttömän helposti ja ennen kaikkea halvalla. Jos opiskelu ei ime kaikkia mehuja, voi viikonloppureissuja tehdä hyvinkin pienellä budjetilla etenkin, jos on malttanut tehdä matkasuunnitelmat edes kuukauden verran etukäteen. Toisaalta,
jos viihtyy suurkaupungin sykkeessä, on Singaporen yöelämä myös varsin monipuolinen siitäkin huolimatta, että iloliemi on baareissa ja yökerhoissa Suomeakin kalliimpaa. Opiskelijabileitä ei toisaalta juurikaan ole vaihtariporukoiden järjestämiä baarikokoontumisia lukuunottamatta hiljaiselta vaikuttavan järjestökentän takia. Vaikka Singaporella on osittain ansaittu tiukkapipoinen maine, on yliopiston puolesta sanottava, että sen joustavuus yllätti, kunhan oli ensimmäisen viikon käyttänyt eri toimistojen välillä eksymiseen. Avuliaita tietopaketteja 26 on insinööriopiskelijan, joita siis myös tutalaiset National University of Singaporessa ovat, turha odottaa ja ensimmäiset päivät saa kulumaan poukkoillessa ympäri yliopistoa etsien ihmistä, joka osaisi vastata edes yhteen lukuisista kysymyksistäsi. Loppupeleissä kursseja sai kuitenkin valita varsin liberaalisti ja allekirjoittaneellekin kertyi kursseja laidasta laitaan, aina teknologiastrategiasta ja interaktiivisesta mediasta mandariinikiinaan ja Japanin kulttuuriin. Tiukempi koulujärjestelmä takasi myös sen, että akateemisen vapauden veltostuttama eilisen opiskelija-aktiivi oppi vääntäytymään luennoille, vaikka kuinka väsytti. Toisaalta, pienellä vaivalla onnistui myös järjestämään kaikki kurssit tiistaista torstaille, mikä jätti mukavasti reissuaikaa pidennettyjen viikonloppujen muodossa. Singaporea vaihto- tai työkohteena voi lämpimästi suositella ihmisille, jotka haluavat ns. helpon sisäänpääsyn Aasiaan. Kaikki puhuvat englantia, kadut ovat turvallisia, joukkoliikenne toimii ja isoimmista ruokakaupoista saa jopa juustoa. Ja jos suurkaupungin vilske tai isoveljen valvova silmä alkaa ahdistaa, aina voi hypätä lentokoneeseen ja huilahtaa surfaten Balilla tai snorklaten Thaimaassa. 再 见! Jarno Lappalainen
27 proleko 4/09 Palvelkaa minua! tarinoita Kaliforniasta Teksti: Nelli Lähteenmäki Alan hiljalleen tottua ajatukseen siitä, että olen oikeassa. Olen Asiakas Amerikassa: kuningas, kuningatar ja lehdistön ihannetyttö. Kukapa ei tällaiseen tottuisi. Sitä saat mitä mittaat Kalifornialaiset ovat mukavaa, iloista ja avointa porukkaa, asiakaspalvelijoina erinomaisia. Tämä näkyy kahvilassa, kännykkäkaupassa ja huoltoasemalla. Ja ravintolassa ja autokaupassa ja baarissa. Saavuin Kaliforniaan lokakuun alussa puolen vuoden komennukselle tekemään diplomityötäni IBM Almaden Research Centeriin. Olen hyvin tyypillinen piilaakson palveluista nauttija: ulkomaalainen, joka haluaa hetken fiilistellä alueen ainutlaatuista tunnelmaa, kuitenkin tietäen muuttavansa pian pois. Minulla on auto, asunto, sosiaaliturvatunnus ja pankkitili. Maksan vuokrani kiltisti shekillä, kuuntelen automatkoilla äänikirjoja (self management -oppaita, tietenkin!) ja suosin runsaskuituisia luomuruokia. Vaikka Suomessa ovat kaikki rakkaat ja ystävät, alkoi kotiinpaluu jo kahden viikon kuluttua saapumisestani tuntua aavistuksen epämukavalta. Syitä on monia: Kalifornian ilmasto tekee hyvää vanhoille luille, piilaaksossa on yritteliäs ja innostunut meininki, ihmiset ovat ystävällisiä ja niin, ne palvelut.
Duunipaikan ruokalassa ja kirjakaupassa. Jopa puhelinoperaattorin automaattinen asiakaspalvelijaneiti on aivan uskomattoman mukava. Vaikka täydestä sydämestäni uskon, että jengillä on täällä iloisempi meininki ihan luonnostaan, ei asiakaspalvelun taidokasta johtamista voi missään tapauksessa aliarvioida. Täytin hiljattain 15 % alennuksen kiilto silmissäni suosikkikirjakauppani Bordersin sähköisen asiakaspalautelomakkeen. Minulta kysyttiin mm. tervehtikö asiakaspalvelija minua a) 0-15 sekunnin b) 16-30 sekunnin c) 31-60 sekunnin... kuluttua liikkeeseen saapumisestani, ohjasiko asiakaspalvelija minut kohteliaasti etsimäni kirjan luo, tekikö asiakaspalvelija sitä ja sanoiko tuota. Tajusin koko ystävällisen ja miellyttävän ostoskokemukseni olevan silmieni alla, osiin pilkottuna. Kaikki nuo minut iloiseksi tehneet pikku jipot. Tyytyväisen asiakkaan kaava, wau! Vaikka Bordersin kaltainen ohjelmoitu asiakaspalvelu saattaa tuntua ajatuksena varsin muoviselta, asiakkaan näkökulmasta se tuntuu ainoastaan ja vain hyvältä. Suomessa palveluprosessin pilkkomista tarkkoihin toimenpiteisiin pidettäisiin varmasti naurettavana holhouksena, minkä takia ohjeistukset ovat usein paljon suurpiirteisempiä. Jopa asiakaspalvelustaan tunnetun Stockan työntekijät evästetään palvelutilanteisiin fraaseilla asiakas on aina oikeassa ja asiakaskokemuksen tulee olla miellyttävä ohjeiden tulkinta jää asiakaspalvelijan oman harkinnan varaan. 28 Isosiskot ja -veljet valvovat Paitsi että pomo kyttää, tervehtiikö asiakaspalvelija asiakasta 15 sekunnin kuluessa hänen liikkeeseen astumisestaan, myös kuka tahansa davejohnsoni, susanhamiltoni tai nellilähteenmäki voi nykyään olla armoton kriitikko, jonka arvosteluita tuhannet ja tuhannet käyvät lukemassa. Sosiaalisen median ja palveluarvosteluiden mehukasta sekoitusta edustaa mm. mainio yelp.com, jossa kuka tahansa voi ryhtyä kriitikoksi ja antaa ääneensä tai älähdyksensä lähestulkoon mistä tahansa palvelusta. Toisin kuin koti-suomessa, myös erinomaisista kokemuksista käydään raportoimassa - amerikkalaiseen tapaan superlatiiveja säästämättä. Itse koen yelp.comin kaltaisen sosiaalisen median loistavana palvelutason arvioijana ja ylläpitäjänä. Viimeksi tänään San Franciscon paras pihviravintola löytyi muutaman napin painalluksella. 4,5 tähteä ja lähes 500 arvostelua puhuivat puolestaan. Make it personal Amerikkalaiseen palvelukulttuuriin on usein sisäänleivottuna henkilökohtaisuus, niin asiakkaaseen kuin asiakaspalvelijaan päin. Lähikahvilassa hyvin nopeasti muistetaan että Maggien lempijuoma on the usual White Chocolate Mocha Frappuccino Light Blended Coffee with low-fat milk, whipped cream and just a tiny little pump of sugar-free vanilla syrup. Myös hammashoitajan tekemä diplomityöntekijän vointia ky-
sellyt lyhyt puhelu viisaudenhampaan poiston jälkeisenä päivänä tuntui erityisen mukavalta ja henkilökohtaiselta. Asiakaspalvelijat myös olettavat asiakkaiden muistavan heidän nimensä. Esimerkiksi monissa vaatekaupoissa kassoilla kysytään, kuka liikkeessä oli eniten avuksi. Bonarit ja työntekijöiden jatko kyseisessä liikkeessä riippuvat paljolti näistä palautteista. Tuliaisia kotiin Jurossa suomalaisessa palvelukulttuurissa on toki oma viehätyksensä. Erityisen hellyttäviä ovat myös monet palveluiden kuluttajat: jos asiakkaan ainoa suustaan päästämä sana Kampin K-Supermarketin palvelutiskillä on kahvi, ei asiakaspalvelijaltakaan voida odottaa kummoista suoritusta. 29 proleko 4/09 Tunnenkin itseni usein aikamoiseksi kermapersus-hannuhanheksi, kun olen päässyt hetkeksi ihmettelemään miltä tuntuu tulla erinomaisesti palvelluksi. Vaikka jenkkilässä monet asiat ovat vielä retuperällä, ei huolellista hyvän mielen asiakaspalvelukulttuuria voi kuin ihailla. Erinomainen asiakaspalvelu ei todella ole tähti, eikä rakettitiedettä: Se vaatii lähinnä hemmetin tarkkaa johtamista ja työntekijöiden heittäytymistä. Ystävät, ei muuta kuin fiilistelemään ja opiskelemaan tyytyväisen asiakkaan kaavaa jännään Amerikkaan!