ASUKKAIDEN VIIHTYVYYS PALVELUTALO SARAHOVISSA LAUKAASSA

ASUKKAIDEN VIIHTYVYYS PALVELUTALO SARAHOVISSA LAUKAASSA Sirpa Ikonen Opinnäytetyö Syksy 2001 Diakonia-ammattikorkeakoulu Pieksämäen yksikkö

TIIVISTELMÄ DIAKONIA-AMMATTIKORKEAKOULU/ PIEKSÄMÄEN YKSIKKÖ Ikonen, Sirpa Asukkaiden viihtyvyys palvelutalo Sarahovissa Laukaassa Pieksämäki 2001 36 s., 6 liitettä Tutkimuksen tarkoituksena oli kuvata ja selvittää asukkaiden viihtyvyyttä palvelutalo Sarahovissa Laukaassa sekä talon kehittämistarpeita asukkaiden kokemana. Arvioitavina olivat palvelut, asunnot ja julkiset tilat sekä henkilökunta. Tutkimuksen perusjoukkona oli palvelutalon 64 asukasta. Heistä 32 halusi osallistua tutkimukseen. Naisia oli 21 ja miehiä yhdeksän. Iältään he olivat 62-92 -vuotiaita. Kaksi vastaajaa jätti lomakkeen palauttamatta. Aineistonkeruumenetelmänä käytettiin postikyselyä. Aineisto koottiin kyselylomakkeella, jossa oli sekä strukturoituja että avoimia kysymyksiä. Osa tutkimustuloksista analysoitiin tilastollisesti ja osa kvalitatiivisesti sisällönanalyysillä. Tulokset esitetään prosentteina, frekvensseinä, kuvioina, taulukoina ja suorina lainauksina vastauksista. Tulosten mukaan lähes kaikki asukkaat olivat varsin tyytyväisiä asuntoihinsa ja palvelutalon julkisiin tiloihin. Suurimpina ongelmina pidettiin tilojen ja kalusteiden vääriä mitoituksia. Muutamat kokivat myös huoneensa lämpötilan liian alhaiseksi. Enemmistö talon palveluja käyttävistä asukkaista oli niihin tyytyväisiä. Sarahovin henkilökuntaa piti suurin osa vastanneista ystävällisenä, luotettavana ja ammattitaitoisena. Työntekijät koettiin kuitenkin kiireisinä ja se mainittiin vastauksissa yhtenä tyytymättömyyden syynä. Tärkeimpänä kehittämistarpeena pidettiin sitä, että talossa olisi enemmän henkilökuntaa. Monilla asukkailla oli lisäksi asunnoissa pieniä vikoja ja puutteita, joihin toivottiin korjauksia. Asiasanat: palveluasuminen, palvelutalo, asiakastyytyväisyys, laatu Säilytyspaikka: DIAK Pieksämäen yksikön kirjasto.

ABSTRACT DIACONIA POLYTECHNIC PIEKSÄMÄKI TRAINING UNIT Ikonen, Sirpa Residents Satisfaction in Servicehouse Sarahovi at Laukaa Pieksämäki 2001 36 pages, 6 appendixes The aim of this study was to describe the satisfaction of residents in servicehouse Sarahovi at Laukaa. The goal of the study was to apply for information to residents in the planning and improving the services and housing in Sarahovi. There were 64 residents in Sarahovi and 32 of them wanted to take part in this study. Sample consisted of 21 women and 9 men (from 62-92 years). The data were gathered by structured questionnaires by post. Two persons did not returned their questionnaires. Part of results were analyzed statistically and part through qualitative content analysis. The results are presented in percentages, frequences, diagrams, tabula form and written text. According to the results the residents were quite satisfied with their residences and public rooms of the servicehouse. The biggest problems in residences were the dimensioning of different fittings. Some residents complained about the low temperature of their rooms, too. Both the staff of Sarahovi and many services offered in Sarahovi satisfied most of respondents. They felt that the staff was very kind and helpful but very busy. Part of the residents were dissatisfied because the staff had not enough time for them. When asked about the wishes of development the respondents hoped that there woud be more staff in Sarahovi. There were many small details in the residences which ought to be repaired. It is important that these details are repaired. Keywords: servicehouse, service housing, quality, clientsatisfaction Deposited: Library of Diaconia Polytechnic Pieksämäki training unit.

1 JOHDANTO Suomalaisen yhteiskunnan väestörakenteessa on tapahtumassa muutoksia. Väestö vanhenee nopeasti. Yli 65-vuotiaita arvioidaan olevan 900 444 vuonna 2010 ja määrän oletetaan nousevan jo 1,3 miljoonaan vuonna 2030 (Sosiaali- ja terveydenhuollon tilastollinen vuosikirja 2000). Sosiaali- ja terveydenhuollon valtakunnallisissa suunnitelmissa on tavoitteeksi asetettu laitoshuollon vähentäminen sekä avo- ja välimuotoisten palvelujen lisääminen (Laaksonen & Leskinen 1999, 14). Vanhusten palveluasumista on maassamme kehitetty 1980- luvun loppupuolelta lähtien. Se on tarkoitettu toimintakyvyiltään heikentyneille vanhuksille ja sen periaatteena on, että palvelut ovat lähellä vanhuksen asuntoa. (Aalto, Hakonen, Koskinen & Päivärinta 1998, 241-242.) Palvelutaloasuminen on noussut yli 60- vuotiaiden keskuudessa toiseksi parhaaksi vaihtoehdoksi kotona asumisen jälkeen (Hakkarainen, Laaksonen & Vaarama 1999, 61). Kiinnostukseni palvelutaloja kohtaan heräsi keväällä 2000, jolloin suoritin opintoihini kuuluvaa työharjoittelua palvelutalo Abelin dementiaryhmäkodissa. Koska olen opinnoissani suuntautunut vanhustyöhön, halusin tehdä myös opinnäytetyöni tältä alueelta. Keväällä 2000 otin opinnäytetyötäni koskevassa asiassa yhteyttä Laukaassa sijaitsevaan palvelutalo Sarahoviin, ja myöhemmin kesällä sovittiin tutkimuksen tekemisestä. Tutkimuksen tarkoituksena oli kuvata asukkaiden viihtyvyyttä palvelutalo Sarahovissa. Viihtymistä selvitettiin asukkaiden palveluista, julkisista tiloista ja asunnoista sekä henkilökunnasta antamien arvioiden avulla. Saatua tietoa voidaan hyödyntää palvelutalon kehittämis- ja laatutyössä. Vanhusten palvelutaloista ja -asumisesta on tehty vain vähän tutkimuksia, koska palveluasuminen Suomessa on melko uutta.

2 VANHENEMINEN JA FYYSINEN YMPÄRISTÖ Vanhuspolitiikan yhtenä tärkeimpänä tehtävänä on ikäihmisten elämänlaadun ylläpitäminen. Parviaisen (1996) tutkimuksessa todetaan elämänlaatuun vaikuttaviksi tekijöiksi vanhan ihmisen yksilölliset piirteet, fyysinen ja sosiaalinen ympäristö, sosioekonomiset tekijät, henkilökohtainen itsenäisyys, koettu tyytyväisyys sekä persoonalliset tekijät. Fyysinen ympäristö käsittää asumistason, asunnon varustelutason ja mukavuudet. Ympäristöön kuuluvat myös turvallisuus sekä palveluiden läheisyys ja niiden saatavuus. (Hughes 1990, 46.) Asunnon ja asuinympäristön turvallisuus ja toimivuus korostuu ikäihmisillä vanhenemisen myötä tulleiden terveys- ja toimintakykyongelmien vuoksi. (Päivärinta 1996, 16). Kodin merkitys iäkkäille ei ole vähäinen, sillä heidän tiedetään viettävän siellä ajastaan jopa 70 %. He haluavat myös asua kotonaan palvelujen turvin niin pitkään kuin se on mahdollista. (Aalto ym. 1998, 220; Hakkarainen, Laaksonen & Vaarama 1999, 61.) Iäkkäiden asuntojen suunnittelussa ja kalustuksessa olisi huomioitava asiakaslähtöisyys ja henkilökohtaisuus. Huoneiden tulee olla turvallisia ja toimivia, helppokäyttöisiä, käytännöllisiä sekä varustetasoltaan hyviä. Liikkumista rajoittavat esteet olisi minimoitava. Asukkaan kannalta olisi hyvä, jos asuntoa voitaisiin tarvittaessa muunnella toimintakykyä vastaavaksi. (Aalto ym. 1998, 216-217.) Ikäihmisille merkittävä asia arkipäivän toiminnoissa on itsenäisyyden säilyminen. Se tekee elämästä mielekkään ja ihminen kokee itsensä tärkeäksi. Iäkkäät arvostavat myös sitä, että heillä on valinnanvapaus. Asuminen on yksi niistä tekijöistä, mikä mahdollistaa itsenäisyyden ja elämänhallinnan säilymisen. Iäkkäille tulisikin antaa vapaus valita itse oma asuinpaikka ja asumismuoto. Vastentahtoinen muuttaminen voi aiheuttaa jopa terveydentilan huononemista. Joskus tilanne saattaa kuitenkin tulla sellaiseksi, että muutto toiseen paikkaan on välttämätön. Tällöin on tärkeää, että ihminen itse huomaisi ongelmat ja olisi valmis muuttamaan sekä se, että hänellä olisi valinnan mahdollisuuksia. (Parviainen 1996, 18.)

Palvelutalojen suunnittelussa on yleensä otettu hyvin huomioon fyysinen ympäristö. Talojen sisällä on paljon erilaisia palveluja sekä henkilökuntaa, jotka ovat tarvittaessa helposti asukkaiden saatavilla. Turvallisuudentunnetta antaa taloissa oleva yövalvonta. Palvelutalo Sarahovissa asukkaita palvelee talon oma henkilökunta. Palveluja käyvät antamassa lisäksi yhteisöt ja yksityisyrittäjät. Talossa on asukkaiden turvallisuutta lisäävä yövalvonta. (Palvelutalo Sarahovin toimintasuunnitelma 2001.)

3 PALVELUASUMISEEN LIITTYVIÄ KÄSITTEITÄ 3.1 Palvelutalo Palvelutalo on vaihtoehto oman kodin ja laitoksen välillä. Kun ihminen ei enää selviydy asunnossaan avopalvelujen turvin eikä tarvitse vielä ympärivuorokautista hoitoa, silloin muutto palvelutaloon on yksi vaihtoehto. Talo antaa laitoshoitoa paremmin edellytykset asukkaan itsenäisyydelle, omatoimisuudelle ja sosiaalisten suhteiden säilymiselle. (Aalto ym. 1998, 242; Lankila 1999, 9.) Sosiaalihuoltolain (710/82) mukaan kunnan velvollisuutena on huolehtia asumispalveluiden järjestämisestä kuntalaisille. Asumispalveluita annetaan henkilöille, jotka erityisestä syystä tarvitsevat tukea asunnon tai asumisensa järjestämisessä. Palveluasuminen, jota annetaan palvelutaloissa, on yksi asumispalvelumuoto. Myös vammaispalvelulaissa (380/87) ja asetuksessa (759/87) mainitaan palveluasuminen, jota kunnan on järjestettävä vaikeavammaiselle henkilölle, jos tämä vamman tai sairauden johdosta tarvitsee palvelua. Laki sosiaalihuollon asiakkaan asemasta ja oikeuksista (812/2000) edistää asiakaslähtöisyyttä ja asiakkaiden oikeutta hyvään palveluun ja kohteluun sosiaalihuollossa. Laki (603/96) ja asetus (1208/96) yksityisten sosiaalipalvelujen valvonnasta ohjaa yksityisten palvelutalojen toimintaa. Lakkautetun sosiaalihallituksen oppaassa "Hyvään palveluasumiseen" palvelutalo määritellään taloksi, jonka huoneistot ovat pääosalta palveluasuntoja. Talossa olevien ruokailu-, palvelu-, harrastus- ja hoitotilojen tulee olla yhteisessä käytössä. (Sosiaalihallitus, 1989.) Monet palvelutalot sijaitsevat taajamissa tai taajamien tuntumassa. Opaskirjassa suositellaan sitä, että lähistöllä olevat palvelujen tarvitsijat voisivat käyttää palvelutalon yhteisiä tiloja. Talolla tulee olla oma ja/tai kunnan kotipalvelun ja kotisairaanhoidon henkilökunta, joka huolehtii asukkaista vakinaisesti tai tarpeen mukaan. (Sosiaalihallitus 1989.) Tutkijaryhmä Karjalainen & Kivelä kävi syksyllä 1993 tutustumassa erilaisiin suomalaisiin palvelutaloihin ja päiväkeskuksiin. Käynneillään he havaitsivat, että palvelutaloihin katsottiin kuuluvan hyvin monentyyppistä asumista. Tutkijat halusivat saada tiedot

mahdollisimman monesta asumisyksiköstä ja luokitella kartoituksen perusteella palveluasumisyksiköt. Tarkoitusta varten ryhmä laatii uuden palvelutaloa koskevan määritelmän. Sen mukaan palvelutalolla tarkoitetaan kunnan, säätiön, yhdistyksen tai yksityisen tahon omistamaa taloa, jossa on vanhuksille tarkoitettuja vuokra- tai omistusasuntoja sekä yhteisiä tiloja ja palveluja. (Karjalainen & Kivelä 1996, 13-14.) Tässä tutkimuksessa palvelutalolla tarkoitetaan Laukaan Asumispalvelusäätiön ylläpitämää taloa, jossa on laukaalaisille ikäihmisille tarkoitettuja vuokra- ja omistusasuntoja sekä yhteisiä ruokailu-, palvelu-, harrastus- ja hoitotiloja. Ulkopuolisilla palvelujen tarvitsijoilla on mahdollisuus käyttää Sarahovin yhteisiä tiloja ja palveluja. Talossa on oma kotipalvelu- ja sairaanhoitohenkilökunta. 3.2 Palveluasuminen Palveluasuminen on lakisääteistä ja jokaisessa kunnassa järjestettävää sosiaalipalvelua. Se on tarkoitettu henkilöille, jotka erityisestä syystä tarvitsevat apua tai tukea asunnon tai asumisensa järjestämisessä. Siihen tulee kuulua sekä asunto että asumiseen liittyvät asukkaan jokapäiväiselle suoriutumiselle välttämättömät palvelut. Näitä ovat ateria- ja hygieniapalvelut, siivousapu, asiointiapu sekä välitön avunsaantimahdollisuus kaikkina vuorokauden aikoina (turvapalvelu). Palveluasumisessa asukas maksaa asumisesta ja palveluista erikseen. Palvelujen käytön tulee perustua asukkaan omaan valintaan. (Sosiaalihallitus 1989.) Opinnäytetyössäni asiakkaalla tarkoitetaan Sarahovissa asuvaa ja sen palveluja käyttävää asukasta. Sarahovissa palveluasuminen noudattaa sosiaalihallituksen määritelmän mukaista asumista. Talon omien palvelujen lisäksi siellä on yksityisten tuottajien tarjoamia palveluja. Talossa on turvallisuutta lisäävä yövalvonta. 3.3 Palveluasunto Palveluasunnolla tarkoitetaan asuntoa, joka voi olla palvelutalossa, palveluasuntoryhmässä tai hajautettuna muun asutuksen joukkoon. Se voi olla yksityiskäyttöinen tai

ryhmäasunto. Asunnon tulee olla vammaismitoitettu tai helposti vammaiselle sopivaksi muunnettava. (Sosiaalihallitus 1989.) Tässä tutkimuksessa palveluasunnoilla tarkoitetaan Sarahovissa olevia ikäihmisten asuntoja, jotka ovat vammaismitoitettuja. Asunnot ovat pääosin yksityiskäyttöisiä. Osa asunnoista sijaitsee palvelutalon ryhmäkodissa.

4 TYYTYVÄISYYS -KÄSITE Vanhustyön yksikön perustehtävä on asiakkaiden tarpeisiin ja odotuksiin vastaaminen. Asiakkailta saatu palaute on perusta yksikön kehittämiselle. (Aro & Sivonen 2000, 21.) Asiakaspalautteen avulla mitataan laatua. Asiakastyytyväisyydellä tarkoitetaan asiakkaan kokemaa laatua (Siltari 1998, 19). Asiakaspalautetta voidaan käyttää toimintatavan arviointivälineenä ja se lisää asiakkaan vaikutusmahdollisuuksia. Palaute on osa laadunhallintaa. (Haverinen, R., Holma, T., Lempinen, K. & Outinen, K. 1999, 23.) Tässä työssä asiakastyytyväisyyttä kartoitetaan asiakaspalautteen kautta, joka on hankittu kyselylomakkeilla palvelutalo Sarahovin asukkailta. Tyytyväisyys -käsite juontuu liike-elämässä käytetyistä kulutus- ja markkinatutkimuksista. Sitä on pidetty ongelmallisena ja monimutkaisena asiana. Käsite on mittarina epämääräinen ja jäsentymätön. Käsiteanalyysin on todettu puuttuvan tieteen aloilla, joilla sitä on käytetty. Ei ole siis selvitetty sitä, mitä tyytyväisyys itse asiassa on. Lisäksi on havaittu, että kyselyillä on taipumusta tuottaa samantyyppisiä vastauksia. Kyselyjen lähestymistapaa on syytetty pinnallisuudesta, koska vaikutukset eivät aina näy heti palvelutapahtumassa vaan vasta tulevaisuudessa. (Salmela 1997, 14-15.) Tyytyväisyysmittausten tuloksia tarkastellaan usein keskiarvojen perusteella. Tällöin ei aina kuitenkaan huomioida sitä, että asiakkailla on yksilöllisiä tarpeita ja odotuksia, jotka poikkeavat keskiarvoista. On tärkeää, että asiakkaat ovat tyytyväisiä, mutta tyytymättömiä asiakkaitakaan ei pidä unohtaa. Monista tyytymättömistä, joiden valitus on ratkaistu tyydyttävällä tavalla, tiedetään tulleen uskollisempia asiakkaita kuin niistä, jotka eivät koskaan ole olleet tyytymättömiä. (Helameri 1997, 44-45.) Tyytyväisyyden kartoittamisen sijaan suositellaankin asiakkaan saamien kokemusten suhteuttamista hänen odotuksiinsa. Asiakkaiden omin sanoin antamalla palautteella voidaan päästä toisenlaisiin tuloksiin. (Helameri 1997, 44; Salmela 1997, 14,16.)

5 NYT TAVOITELLAAN LAATUA Sosiaali- ja terveysministeriö on yhteistyössä Suomen Kuntaliiton, alan järjestöjen, tiedeyhteisöjen ja ikäihmisten kanssa laatinut oppaan iäkkäiden hoitoa ja palveluja koskevasta laatusuosituksesta. Se koskee kaikkia sosiaali- ja terveydenhuollon palveluja, mutta painottuu erityisesti ikäihmisten kotihoitoon, palveluasumiseen ja laitoshoitoon. Sen tavoitteena on edistää asiakkaiden ja heidän omaistensa sekä muiden kuntalaisten osallistumista tavoitteiden asettamiseen ja toiminnan arviointiin. (Ikäihmisten hoitoa ja palveluja koskeva laatusuositus, 2001.) Suosituksen mukaan jokaisessa kunnassa tulee olla vanhuspoliittinen strategia, joka turvaa ikäihmisten sosiaaliset oikeudet. Sen tulee olla kunnan poliittisen johdon virallisesti vahvistama. Strategiassa määritellään tavoitteet iäkkäiden kuntalaisten terveyden, hyvinvoinnin ja itsenäisen suoriutumisen edistämisessä sekä eri hallintokuntien ja sidosryhmien vastuut tavoitteiden toteuttamisessa. (Ikäihmisten hoitoa 2001, 8.) Vanhuspoliittiseen strategiaan tulee sisältyä myös palvelurakenteen kehittämisohjelma, missä asetetaan mitattavissa olevat tavoitteet ikääntyneiden kuntalaisten palvelutasolle ja palvelutoiminnan voimavaroille. Lisäksi on määriteltävä toimenpiteet tavoitteiden toteuttamiseksi. Lähtökohtana kehittämisohjelman laadinnassa on se, että palvelujen tavoitteiden on tuettava kaikkien ikääntyneiden hyvää elämänlaatua, itsemääräämisoikeutta ja itsenäistä suoriutumista riippumatta heidän toimintakyvystään. Palvelun on oltava myös eettistä ja asiakaslähtöistä. Tavoitteiden toteutumisen seuraamiseksi otetaan käyttöön seurantajärjestelmä, johon sisältyy kaikissa toimintayksiköissä käytettävät laatuindikaattorit. (Ikäihmisten hoitoa 2001.) Laatuindikaattorien avulla seurataan toimintaa ja ne voivat olla viitteenä laatuun liittyvistä puutteista ja kehittämistarpeista (Idänpään-Heikkilä, Mäkelä, Nordblad, Outinen & Päivärinta 2000, 8). Kunnassa seurataan tavoitteiden toteutumista ja tulokset julkaistaan vuosittain. Seurannan tuloksista, kunnan palvelutasosta ja sen tavoitteista sekä palvelujen saannin ehdoista tiedotetaan vuosittain kuntalaisille. Asukkaat voivat ottaa yhteyttä palveluja koskevissa kysymyksissä kunnan nimeämään yhdyshenkilöön. (Ikäihmisten hoitoa 2001, 19.)

Sosiaali- ja terveydenhuollossa laatua pidetään vaikeasti määriteltävänä. Se koostuu osin mitattavista ominaisuuksista, mutta siihen liittyy myös vaikeasti mitattavia, subjektiivisia piirteitä. Nykyisessä lähestymistavassa yhdistetään palvelujen käyttäjien, -tuottajien ja johtamisen näkökulma. (Idänpään-Heikkilä ym. 2000, 11-12.) Laatu ( SFS-ISO 8402) määritellään niistä ominaisuuksista muodostuvaksi kokonaisuudeksi, johon perustuu organisaation, tuotteen, palvelun tai tietyn prosessin kyky täyttää sille asetetut vaatimukset (Holma ym. 1999, 84). Sosiaali- ja terveydenhuollossa laatu voidaan myös määritellä kyvyksi täyttää asiakkaiden palvelujen tarve ammattitaidolla, edullisesti sekä lakien, asetusten ja määräysten mukaan. Palvelujen varassa elävien ikäihmisten elämänlaadun kannalta on kokemuksellinen laatu merkittävä. (Idänpään-Heikkilä ym. 2000, 11.) Sarahovin laatutyössä korostetaan asiakaslähtöisyyttä sekä asiakkaan itsemääräämisoikeutta ja omatoimisuutta. Talossa halutaan tarjota ja kehittää mahdollisimman hyviä ja monipuolisia palveluja. Palvelutalon henkilökunta on hyvin koulutettua, joten asiakkaita palvellaan ammattitaidolla. (Palvelutalo Sarahovin toimintasuunnitelma 2001.) Palvelutalo Sarahovin laatutyöhön liittyy syksyn 2001 aikana RAVA - toimintakykymittarin käyttöönotto (H. Kivistö, henkilökohtainen tiedonanto 15.10. 2001). Tätä vuosina 1989-1990 kehitettyä mittaria on käytetty monissa eri hoitolaitoksissa ja sitä pidetään luotettavana ja tarkoitukseensa sopivana. RAVA-indeksi mittaa päivittäisen avun ja hoivan tarvetta sekä asiakkaan toimintakykyä. (Lahtinen, Liukko, Paunio & Rajala 1999, 9.) Syksyn 2001 aikana käynnistetään Sarahovissa myös 3- vuotinen Vahuke-laatuprojekti (H. Kivistö, henkilökohtainen tiedonanto 15.10. 2001).

6 AIKAISEMPIA PALVELUTALOHIN JA -ASUMISEEN LIITTYVIÄ TUTKI- MUKSIA Palvelutalojen toiminnasta on tehty vain vähän tutkimuksia, koska palveluasuminen Suomessa on melko uutta. Palvelutaloja rakennettiin eniten 1980-luvun lopussa ja 1990- luvun alussa (Lankila 1999, 9). Useimmat tutkimukset, joita on tehty, ovat viime vuosikymmeneltä. Ensimmäisessä suuressa palvelutaloja käsittelevässä tutkimuksessa (Karjalainen & Kivelä 1994) kartoitettiin kaikki Suomen palveluasumisyksiköt, niiden tilat, omistajat, maantieteellinen sijainti, palvelut, henkilökunta ja asukkaat. Päivärinnan (1995) tutkimuksessa etsittiin puolestaan palvelutalojen elämänlaatua. Palvelutaloissa olevat tilat ja varustus sekä asukkaiden ja hoitohenkilökunnan tyytyväisyys niihin oli aiheena Karjalaisen ym. 1996 ilmestyneessä tutkimuksessa. Asukkaiden terveyttä, toimintakykyä ja elämänlaatua tarkasteltiin Karjalaisen ym. vuoden 1997 tutkimuksessa. Vanhusbarometriin (Hakkarainen ym. 1999) oli koottu yli 60-vuotiaiden kotona ja palvelutaloissa asuvien mielipiteitä muunmuassa ikääntyneiden asemasta yhteiskunnassa, taloudellisesta tilanteesta, eläkkeistä ja eläkkeelle siirtymisestä sekä vanhuspalveluista. Vanhusten laitoshoidon tilaa selvitettiin Vaaraman ym. vuonna 1999 ilmestyneessä tutkimuksessa, mikä tehtiin palvelutaloissa, vanhainkodeissa ja terveyskeskusten vuodeosastoilla. Laukaan kunnan ikääntyneiden ihmisten laitoshoidon laatua tarkasteltiin Jyväskylän ammattikorkeakoulun sosiaali- ja terveysalan opiskelijoiden (Lehtonen ym.2001) opinnäytetyössä. Tässä tutkimuksessa oli mukana myös palvelutalo Sarahovi. Palvelutaloihin ja palveluasumiseen liittyvistä tutkimuksista oli mahdollista tiivistää seuraavat päätelmät: 1) Aineistot oli koottu useimmiten haastatteluilla tai kyselyillä.

2) Palvelutalot sijaitsivat yleensä kaupunkien ja maaseutujen taajamissa ja olivat yhdistysten tai säätiöiden omistamia. Kooltaan talot olivat pieniä tai keskisuuria ja niissä oli runsaasti erilaisia palveluja. Raha-automaattiyhdistys oli osallistunut noin joka toisen palvelutalon rahoittamiseen. 3) Vanhustenhuollon laitoksissa asui keskimäärin 63 asukasta, jotka olivat iältään yli 65-vuotiaita. Palvelutaloissa asuneiden keski-ikä oli 77,8 vuotta (1997). Asukkaista suurin osa oli yleensä naisia. Palvelutaloon muuton syynä oli yleensä yksinäisyys ja turvattomuus sekä fyysisen toimintakyvyn heikentyminen. 4) Palvelutaloasumista pidettiin toiseksi parhaana asumismuotona kotona asumisen jälkeen. Palvelutalojen asukkaat olivat tyytyväisiä (85%) asuntoihinsa ja viihtyivät niissä hyvin. Huonoina puolina asunnoissa pidettiin liian alhaista lämpötilaa ja meluhaittoja. Puutteita havaittiin myös hissien ja portaiden mitoituksissa sekä wc- ja pesutilojen suunnittelussa. 5) Hoidon laatua arvioitaessa yksityisten laitosten laatu koettiin paremmaksi kuin julkisten. Yksityisissä laitoksissa hoidettiin myös parempikuntoisia asiakkaita kuin julkisella sektorilla. 6) Hoitopäivän hintavertailussa yksityiset ja julkiset palvelutalot olivat kustannuksiltaan lähes samansuuruisia kuin julkiset vanhainkodit. Hoitopäivän hinta näissä kolmessa laitoksessa vaihteli 400-405 markan välillä.

7 PALVELUTALO SARAHOVIN ESITTELY JA TOIMINTA-AJATUS Palvelutalo Sarahovi sijaitsee Laukaan kirkonkylän taajamassa Keski-Suomen maakunnassa. Matkaa lähimpään kaupunkiin Jyväskylään on 22 km. Kunnan asukasmäärä oli vuoden 2000 lopussa 16548. Väestöstä 13,5 % on yli 65-vuotiaita. (Laukaan kuntaikkuna 2001.) Sarahovi on rakennettu vuonna 1993 ja sitä ylläpitää Laukaan Asumispalvelusäätiö. Säätiö perustettiin vuonna 1969 parantamaan vanhusten asunto-oloja ja elämisen laatua. Palvelutalolla on ostopalvelusopimus Laukaan kunnan kanssa. Raha-automaattiyhdistys on rahoittanut palvelutilojen rakentamista. (Palvelutalo Sarahovin toimintasuunnitelma 2001.) Palvelutalon toiminta-ajatuksena on tarjota laukaalaisille ikäihmisille hyviä ja monipuolisia palveluja ystävällisesti, joustavasti ja taloudellisesti yhteistyössä sidosryhmien kanssa. Toiminnan lähtökohtana on asiakkaan itsemääräämisoikeuden ja omatoimisuuden arvostaminen. Työtavoissa korostetaan asiakaslähtöisyyttä ja kuntouttavan toiminnan periaatteita. (Palvelutalo Sarahovin toimintasuunnitelma 2001.) Nykyaikainen kuntoutuskäsitys korostaa asiakkaan jäljellä olevien voimavarojen hyödyntämistä ja niiden käyttöönottoa sekä omatoimisuuden tukemista (Aalto ym. 1998, 75; Ahlstén 1998, 36). Sarahovin kuntouttavan toiminnan lähtökohtana on asiakkaiden omiin voimavaroihin perustuva toiminta. Laukaan Asumispalvelusäätiön "Kyykkää, Aili kyykkää" - projektilla halutaan edistää iäkkäiden ihmisten toimintakykyä. Raha-automaattiyhdistyksen tähän projektiin myöntämällä tuella on Sarahoviin rakennettu vuonna 2001 ikäihmisille tarkoitettu kuntosali. Projektiin liittyy myös tieteellinen toimintatutkimus, jolla pyritään osoittamaan toimenpiteiden vaikuttavuutta iäkkäiden ihmisten toimintakykyyn. (H. Kivistö, henkilökohtainen tiedonanto 27.8.2001.) Asukasmäärä naisenemmistöisessä Sarahovissa on vaihdellut 62:n ja 64:n välillä. Naisia oli asukkaista vuoden 2001 helmikuussa 45 ja miehiä 17. Talossa on 54 asuntoa, jotka ovat kooltaan 39-66 m². Asukkaat maksavat asumisestaan aravasäädösten mukaista

vuokraa sekä perusturvamaksun, joka on 400 mk kuukaudessa. (Palvelutalo Sarahovin toimintasuunnitelma 2001.) Palvelutalon asukkaat osallistuvat itse hoiva- ja palvelusuunnitelman tekemiseen. Sarahovin tarjoamia palveluita asukkaille ovat terveys-, kotihoito- ja ateriapalvelut. Hoito- ja hoivapalvelut on porrastettu viiteen eri maksuluokkaan palvelun laajuuden mukaisesti. Sauna- ja pesulapalvelut toteutetaan tukipalveluina. (Palvelutalo Sarahovin toiminnasta vuonna 1999.) Sarahovin omien palvelujen lisäksi talossa käy yksityisiä palvelujen tuottajia kuten parturi-kampaaja ja kuppari. Seurakunnasta käydään pitämässä tilaisuuksia kerran kahdessa viikossa. (I. Laaksonen, henkilökohtainen tiedonanto 15.6.2001.) Harrastus- ja viriketoimintaa ohjaa asukkaiden oma virkistystoimikunta. Talossa on järjestetty esimerkiksi erilaisia teemaviikkoja, jumppatapahtumia, hartaustilaisuuksia, ompeluseura- ja askartelutapahtumia, tanssi-iltapäiviä, lettukestejä ja joulutori. Lisäksi on tehty teatteri- ja kirkkoretkiä. (Palvelutalo Sarahovin toiminnasta vuonna 1999.) Palvelutalo toimii myös alueen asukkaiden palvelukeskuksena. Talon ulkopuolisille asiakkaille on tarjolla kokouspalveluja. (Palvelutalo Sarahovin toimintasuunnitelma 2001.) Sarahovissa työskentelee johtajan lisäksi terveydenhoitaja, kaksi sairaanhoitajaa, kolme kodinhoitajaa, viisi lähihoitajaa, kirjanpitäjä ja isännöitsijä. Lisäksi keittiössä on kuusi työntekijää ja pesulassa yksi henkilö. Henkilökunnan kokonaismäärä on 22. Kotihoitotiimin työtä valvoo 6-henkinen ohjausryhmä. (H. Kivistö, henkilökohtainen tiedonanto 27.8.2001.) Henkilökunnalla on käytössä oma-asiakasjärjestelmä (I. Laaksonen, henkilökohtainen tiedonanto 15.6.2001).

8 TUTKIMUSONGELMAT Tutkimuksen tavoitteena on selvittää viihtyvätkö asukkaat palvelutalo Sarahovissa, ovatko he tyytyväisiä asuntoihinsa, saamiinsa palveluihin ja heitä palvelevaan henkilökuntaan. Asukkailta saatua palautetta voidaan hyödyntää talon kehittämistyössä ja laadun arvioinnissa. Tutkimusongelmat: 1. Miten asukkaat ovat kokeneet saamansa palvelut? 2. Millaisiksi asukkaat arvioivat asuntojaan ja talon julkisia tiloja? 3. Millaisen arvion asukkaat antavat heitä palvelevasta henkilökunnasta?

9 TUTKIMUSAINEISTO, SEN KERUU JA KÄSITTELY 9.1 Aineistonkeruumenetelmä ja mittarinlaadinta Tutkimusmenetelmä on kvantitatiivinen eli määrällinen. Työssä on myös avoimia kysymyksiä. Aineistonkeruumenetelmäksi valittiin postikysely, mikä on yksi kvantitatiivisen tutkimuksen tiedonkeruumenetelmistä. Menetelmän valintaan vaikutti kohderyhmän suuri koko sekä arkaluontoisten kysymysten käyttömahdollisuus. (Heikkilä 1999, 19.) Aineiston keruuseen käytettiin kyselylomaketta, jossa oli strukturoituja ja avoimia kysymyksiä (liite 4). Lomakkeen laadinnassa hyödynnettiin aikaisemmissa tutkimuksissa käytettyjä lomakemalleja. Tämän tutkimuksen kyselylomakkeessa käytettiin 4- ja 5- portaisia Likertin asteikkoja. Karjalaisen ym. (1996) tutkimuksessa "Palvelutalojen tilat ja varustus" on käytetty osittain samantyyppisiä asteikkoja. Kyselylomakkeen alussa kysyttiin asukkaan taustatietoja. Näitä olivat ikä, sukupuoli ja ammatti (kysymykset 1-3). Asumistyytyväisyyttä arvioitiin kysymyksillä "Millaisena pidätte palvelutalon julkisia tiloja ja asuntoanne?" (kysymys 4, kohdat 1-20). Arvioinnissa käytettiin 5-portaista Likertin asteikkoa. Vastausvaihtoehdot olivat: 1. erinomainen, 2. hyvä, 3. kohtalainen, 4. välttävä, 5. huono. Kohtaan "huono" vastattaessa asukkaalta pyydettiin vastaukseen perustelua. Avoimena kysymyksenä oli "Mitä toivomuksia Teillä on tilojen suhteen". Vasta tulosten analysointivaiheessa huomattiin, että kysymyksen 4 kohtaa 6 "ruokasali" oli epähuomiossa kysytty myös kohdassa 9. Tyytyväisyyttä palveluihin arvioitiin kysymyksellä "Miten olette kokenut palvelutalossa saatavilla olevat palvelut?" (kysymys 5, kohdat 21-30). Vastausvaihtoehdot olivat: 1. erittäin tyytyväinen, 2. melko tyytyväinen, 3. melko tyytymätön, 4. erittäin tyytymätön, 5. en käytä palveluja. Kohtiin "melko tyytymätön" ja "erittäin tyytymätön" vastattaessa pyydettiin asukasta kertomaan, mitkä seikat aiheuttavat tyytymättömyyttä. Avoimessa kysymyksessä asukkaalta kysyttiin toivomuksia palvelujen suhteen.

Tyytyväisyyttä henkilökuntaan pyydettiin kysymyksellä "Millaisen arvion annatte Teitä palvelevasta henkilökunnasta?" (kysymys 6, kohdat 31-39). Arvioinnissa käytettiin 4- portaista Likertin asteikkoa. Vastausvaihtoehdot olivat: 1. erittäin tyytyväinen, 2. melko tyytyväinen, 3. melko tyytymätön, 4. erittäin tyytymätön. Kohtiin "melko tyytymätön" ja "erittäin tyytymätön" vastattaessa pyydettiin jälleen perusteluja. Viimeisenä lomakkeessa oli avoin kysymys "Millaisia asumiseen, julkisiin tiloihin, palveluihin ja henkilökuntaan liittyviä asioita toivoisitte ensisijaisesti kehitettävän ja millä tavoin?" 9.2 Tutkimusaineiston keruu Tutkimuksen tekemisestä sovittiin palvelutalo Sarahovissa vuoden 2000 kesällä. Talon johtajalta saatiin tällöin alustava lupa suullisesti tutkimuksen suorittamiseen. Tutkimuslupa-anomus postitettiin palvelutalon johtajalle 13.10. 2000 (liite 1). Lupa saatiin kirjallisena 23.10.2000 (liite 2). Lupa-anomukset lähetettiin myös kaikille palvelutalon 64 asukkaalle 13.10.2000 (liite 3). Niitä asukkaita, jotka halusivat osallistua tutkimukseen, pyydettiin palauttamaan luvat allekirjoitettuina 27.10. 2000 mennessä (liite 4). Lupia palautettiin 32 kappaletta. Tutkimus tehtiin postikyselynä. Kyselylomakkeet, saatekirjeet sekä postimerkein varustetut palautuskuoret postitettiin 32 asukkaalle 12.11.2000 (liitteet 5 ja 6). Vastausaikaa lomakkeiden täyttämiseen oli noin kolme viikkoa. Tutkimuksen perusjoukon muodosti 64 palvelutalon asukasta. Tutkimukseen vastanneita oli 30. Vastausprosentiksi tuli 47. Kaksi lomaketta jäi palautumatta. 9.3 Aineiston analyysi Palvelutalon asukkailta saapuneet vastaukset muodostivat tutkimusaineiston. Vastaukset käsiteltiin luottamuksellisesti ja nimettöminä. Aluksi aineisto luettiin ja tarkastettiin. Joitakin pieniä puutteellisuuksia vastauksissa oli. Avoimiin kysymyksiin ei kaikilta asukkailta saatu vastauksia. Yhtään lomaketta ei hylätty.

Ennen tilastollista käsittelyä vastauslomakkeet numeroitiin juoksevasti. Tilastollinen käsittely tehtiin SPSS-tietokoneohjelmalla sekä Excel-taulukkolaskentaohjelmalla. Tulosten esittämisessä käytetään frekvenssi- ja prosenttilukuja, taulukoita, kuvioita ja suoria lainauksia avointen kysymysten vastauksista. Avoimet kysymykset analysoitiin kvalitatiivisesti sisällön mukaan.