POHJOLAN VOIMA POHJOLAN VOIMAN SIDOSRYHMÄLEHTI 1/2015 Teemana Kollaja Tulvasuojaa ja tuloja Pohjois- Pohjanmaalle 4 Vaelluskalat takaisin Iijokeen 10 Vesiraken tamisen vuosikymmenet 16
SISÄLTÖ TEEMA: KOLLAJA 3 Pääkirjoitus 4 10 14 16 18 Tulvasuojaa ja tuloja 7 Luonnon ehdoilla Vaelluskalat takaisin Iijokeen 13 Kovia odotuksia kalateistä 13 Intressit yhteen Iijoella Pohjolan Voima mukana kalatiehankkeissa Yhteiskunnan tarpeet ja arvot heijastuvat vesirakentamiseen Vesialueiden käyttöä säätelevät lait: Olkoon puoli järveä kummankin kylän 19 Vesirakentamisen nykytila POHJOLAN VOIMAN SIDOSRYHMÄLEHTI 19. vuosikerta. Yhteystiedot: puhelin 010 478 5000, PL 40, 00101 Helsinki. Päätoimittaja: Riitta Larnimaa. Toimitus: Hannele Kukka, Leena Manner, Riitta Gullman. Taitto: Design Motor Oy. Julkaisija: Pohjolan Voima Oy. Osoitteenmuutokset: info@pvo.fi. Paino: Erweko Oy. Paperi: kansi Lumisilk 170 g, sisus Lumisilk 130 g. Kannen kuva: Jyrki Kallio-Koski PEFC/02-31-120 2 POHJOLAN VOIMA SIDOSRYHMÄLEHTI 1/2015
SÄÄTÖVOIMAA VEDESTÄ LUONTO ARVOJA KUNNIOITTAEN PÄÄKIRJOITUS Lauri Virkkunen Toimitusjohtaja, Pohjolan Voima Kuvat PVO Vesivoima on Pohjolan Voimalle tärkeä tapa tuottaa sähköä. Iijoen voimalaitosten lähes kymmenen vuoden peruskunnostus- ja tehonnosto-ohjelma valmistui viime vuonna. Kokemäenjoella Melon voimalaitoksen peruskunnostus valmistuu tänä vuonna. Suunnittelupöydällä ovat Kollajan tekojärvi ja voimalaitos. Jokaisella sähköntuotantomuodolla on omat vahvuutensa ja heikkoutensa. Vesivoiman vahvuutena ovat tehokkuus, säätöominaisuudet, kotimaisuus, uusiutuvuus ja hiilidioksidineutraalius. Lisäksi suunnittelussa ja päätöksenteossa pitää punnita vaikutuksia koskiin, kaloihin, ympäristöön ja luontoarvoihin sekä työllisyyteen ja hyvinvointiin. Kollajan tekojärvi tehostaisi merkittävästi Iijoen voimalaitosten käyttöä: tulvavesi varastoitaisiin eikä sitä enää tarvitsisi juoksuttaa voimalaitosten ohi. Saisimme 100 megawattia lisää sähkön kulutusta ja tuotantoa tasapainottavaa säätösähköä. 155 miljoonan euron investointi toisi alueelle välilliset vaikutukset mukaan lukien yli 170 miljoonaa euroa. Viiden vuoden rakentamisajan työllisyysvaikutus olisi lähes 1 300 henkilötyövuotta. Maksaisimme noin miljoona euroa kiinteistöveroa joka vuosi. Kollajan tekojärven koko, 4 500 hehtaaria, on vain noin neljäsosa Lapin suurista tekojärvistä. Alueella ei ole pysyvää asutusta. Maapohja on suo- ja metsämaata. Hankkeesta on satoja sivuja ympäristövaikutusten arviointeja, selvityksiä ja mallinnuksia. Vesivoimaan liittyy myös tunnetta. Kuivavatko kosket? Tuhoutuvatko kalojen lisääntymispaikat ja Natura-alueet? Pilaantuvatko vesistöt? Estyykö vesillä liikkuminen? Katoaako porotalous? Rakennetaanko myös Iijoen yläjuoksu? Uusittu suunnitelmamme edustaa täysin uutta vesirakentamista, jossa yhtenä lähtökohtana on luontoarvojen huomioon ottaminen. Koskiin ei rakennettaisi mitään. Luonnonuoma ei kuivuisi, sillä kesäaikaan virtaama olisi 80 prosenttia nykyisestä ja talvella se vastaisi lohijokena tunnetun Simojoen talvivirtaamaa. ELY-keskuksen mukaan Natura-kohteet eivät vaarantuisi. Mallinnusten mukaan kalojen lisääntymismahdollisuudet eivät heikkene. Ympäristövaikutukset ovat vähäisiä hauen elohopeapitoisuus nousisi väliaikaisesti. Porotalous kärsisi: tekojärvi katkaisisi porojen laidunreittejä ja sen alle jäisi vasomisalueita. Selvitämme asiaa tarkemmin yhteistyössä Kollajan paliskunnan kanssa. Vaelluskalojen palauttamisen haasteena ovat alajuoksun voimalaitokset. Osapuolten tahtotila on yhteinen: vaelluskalat pitää saada palautettua Iijokeen yhteistyössä. Kollaja-hankkeen kieltää koskiensuojelulaki. Aikanaan laki oli tarpeen säilyttämään rakentamattomat kosket. Ympäristölainsäädäntö ja luontoarvojen huomioon ottaminen sekä vesirakentaminen ovat kuitenkin nyt aivan toisella tasolla kuin aikaisemmin. Miksi vesivoimaa ei saa rakentaa lisää jo rakennettuihin vesistöihin, jos se voidaan tehdä koskien ominaispiirteet säilyttäen sekä kaloja ja luontoarvoja kunnioittaen? Miksi lainsäädäntö kieltää koneiston asentamisen olemassa olevaan säännöstelypatoon? Iijoen keski- ja yläjuoksun rakentamista emme suunnittele en usko, että se olisi luontoarvoja kunnioittaen mahdollista. 3
TULVASUOJAA JA TULOJA Tulvasuojaa, työpaikkoja, tuloja. Näiden ohella myös uutta rakentamiskelpoista rantaviivaa, Iijoen nykyistä pienempiä tulvia, kehittyvää kalataloutta siinä Kollaja-hankkeen myönteisiä vaikutuksia Pohjois-Pohjanmaalle. Teksti Leena Manner Kuvat Jyrki Kallio-Koski Kollaja-hankkeella Pohjolan Voima tavoittelee nykyisten voimalaitosten tehokkaampaa käyttöä ja säätösähkön lisäämistä. Tulvavedet otettaisiin talteen ja käytettäisiin sähköntuotannossa tarpeen mukaan sen sijaan, että vesi juoksutettaisiin tulvaluukuista vesivoimaloiden ohi kuten nykyisin tehdään. Tarkoituksena on rakentaa Kollajan tekojärvi, johon johdettaisiin pääosa Iijoen tulvavesistä sekä Iijoen sivujoki Livojoen vesi. Kesäaikaan 80 prosenttia Iijoen virtaamasta ohjattaisiin jatkossakin pääväylään. Talvella pääosa myös Iijoen pääväylän virtaamasta ohjattaisiin tekojärveen. Kollajasta vesi johdettaisiin rakennettavan Kollajan voimalaitoksen kautta Iijoen voimaloille tasaamaan sähkön kulutushuippuja. Hanke on laajuudeltaan ja vaikutuksiltaan aivan erilainen kuin 1980-luvun suunnitelma. Kollaja-hankkeella on selvä yhteys Iijoen tulviin ja tulvasuojeluun. Iijoen kevättulvien aikaan jopa 65 neliökilometrin (6 500 hehtaarin) ala jää veden alle. Hankkeen toteutumisen myötä tulva-alue pienentyisi kolmasosaan ja yli sata rakennusta jäisi tulvariskin ulkopuolelle. Kevättulvien aikaan, kun vettä on runsaasti, Pudasjärven alueelle muodostuu laaja tulva-allas. Vesi ei mahdu purkautumaan alajuoksulle riittävän nopeasti ahtaiden Varpuvirtojen ja Vuormankoskien ohi. Kollajan tekojärven avulla Pudasjärven tulva-altaalle tehdään toinen purkautumisreitti, jolloin veden poistuminen nopeutuu ja tulvahuippu jää matalammaksi. 4 POHJOLAN VOIMA SIDOSRYHMÄLEHTI 1/2015
KOLLAJA-HANKE 45 km 3 :n tekojärvi pääosin Pudasjärven kaupungin alueella 155 miljoonan euron investointi ilman julkista tukea 100 MW säätötehoa 160 GWh lisää energiaa 170 miljoonan euron vaikutukset aluetalouteen 1 250 henkilötyövuotta alueelle rakentamisvaiheessa 12 kilometriä uutta rantaviivaa yli 100 rakennusta saa tulvasuojan Tekojärven alle ei jää pysyvää asutusta, vain 3 vapaa-ajanasuntoa ja 2 metsästysmajaa Rakennetut voimalaitokset Säännöstellyt järvet Haapakoski Kostonjärvi Pahkakoski Irnijärvi Kierikki Maalismaa Raasakka Siuruanjoki Livojoki Kostonjoki Taivalkoski Ii Yli-ii KOLLAJA IIJOKI Pudasjärvi Korpijoki 5
IIJOEN TULVAT LAAJIMMILLAAN ALUEEN NYKYTILASSA PATO KOLLAJA TEKOJÄRVI Aittojärvi Livojoki Petäjäkangas Siikahaaran pohjakynnys Pudasjärvi Tuulijärvi Iijoki Pudasjärvi Taajama-alue IIJOKI Naisjärvi Oulu Kuusamo -tie Kipinä Iijoen tulvat ovat jokakeväinen ilmiö. Pudasjärven taajama kuuluu 21 merkittävän tulvariskialueen joukkoon. Pahimmillaan tulvat kastelevat kymmeniä rakennuksia ja tuhansia hehtaareita maata. Työtä ja toimeentuloa Kollaja on toteutuessaan 155 miljoonan euron hanke. Oulun yliopisto on arvioinut investoinnin hyödyttävän suuresti Pohjois-Pohjanmaata: investointisummasta 100 miljoonaa euroa arvioidaan jäävän suoraan alueelle ja kertautuvan kaikkiaan runsaaksi 170 miljoonaksi euroksi. Suurin hyötyjä olisi Pudasjärven kaupunki. Hankkeen työllistäväksi vaikutukseksi on arvioitu 1 250 henkilötyövuotta. Pääosa tästä on erilaisia maansiirtotöitä, teiden ja patorakennelmien rakentamista sekä tekojärvialueen raivaamista puustosta ja turpeesta. Pudasjärven kunta saisi Kollajan voimalaitoksesta kiinteistöveroa noin miljoona euroa vuodessa. Mahdollisuuksia tarjoaa myös tulvahuippujen tasoittuminen. Rantoja voitaisiin hyödyntää nykyistä paremmin. Kollajan tekojärven rakentaminen tuo myös uutta rakentamiskelpoista rantaviivaa lisää 12 kilometriä. Jokiuoma säilyy Iijoen vesistöalueella on kymmenen vesivoimalaitosta ja yhdeksän säännöstelypatoa. Alue ei ole vuosikymmeniin ollut täysin luonnontilainen. Iijoessa on kuitenkin pitkiä koskemattomia osuuksia luonnonuomaa. Jatkuu sivulla 8 Valtio väistyi tulvavastuista Tulvat ovat Iijoella jokakeväinen ilmiö. Järviä on vähän, joten Iijoen virtaama vaihtelee erittäin paljon. Kevättulvat ovat voimakkaita, sillä Iijoen seutu on maan runsaslumisinta ja -sateisinta. Pudasjärvi sekä sen ja alapuolella sijaitsevan Kipinän välinen jokialue ovat tulvariskialuetta, mikä pitää rantarakentamisen minimissä. Maa- ja metsätalousministeriö on nimennyt Pudasjärven keskustan 21 Suomen merkittävän tulvariskialueen joukkoon. Valtion korvausvastuu tulvavahingoissa muuttui vuoden 2014 alusta. Tulvavahinkoja korvaavat vakuutukset kattavat poikkeukselliset tulvat. Finanssialan Keskusliiton mukaan tulva on poikkeuksellinen, jos sen todennäköisyys on kerran 50 vuodessa tai harvemmin. Iijoella pahan tulvan toistuvuudeksi on arvioitu kerran 50 vuodessa. 6 POHJOLAN VOIMA SIDOSRYHMÄLEHTI 1/2015
IIJOEN TULVAT LAAJIMMILLAAN KOLLAJAN RAKENTAMISEN JÄLKEEN PATO KOLLAJA TEKOJÄRVI Aittojärvi Aittojärven säännöstelypato Livojoki Livojoen virtausaukko ja pohjapato Iijoen säätöpato Pudasjärvi PATO Siikahaaran pohjakynnys Iijoki Pudasjärvi Petäjäkangas Tuulijärvi Taajama-alue VOIMALAITOS IIJOKI Naisjärvi Pato Pengertie Oulu Kuusamo -tie Kipinä Kollaja-hanke helpottaa IIjoen tulvia Pudasjärven taajaman läheisyydessä Oulu Kuusamotien länsipuolella. Kesällä jokiuomassa virtaa vettä keskimäärin 50 80 m 3 sekunnissa, joten joki säilyy jokena ja soveltuu edelleen kalastukseen ja virkistykseen. Luonnon ehdoilla Kollajahankkeessa kosket säilyvät koskina. Kollaja-hanketta suunnitellaan luonnon ehdoilla. Peruslähtökohtana on Iijoki ja sen säilyminen jokena. Vesimääriä tarkastellaan tätä tavoitetta vasten: millä vesimäärällä sen virtaama säilyy ja joki on edelleen joki. Kevättulvien aikaan Kollajaan ohjattaisiin mahdollisimman suuri osa tulvavesistä. Keskimääräisen tulvan kaikki vedet eivät kuitenkaan mahtuisi Kollajaan, joten luonnonuomaan johdettaisiin tulvavesiä jatkossakin useimpina keväinä. Hanke säilyttää Iijoen uoman nykyisellään: yhteenkään koskeen ei kosketa eikä uomaa muovata. Livojoelle rakennettaisiin kaksi patoa estämään veden takaisinvirtaus ja Pudasjärven alapuolelle pohjakynnys vakauttamaan Pudasjärven vedenkorkeutta siten, että kasvukauden aikainen vedenkorkeus Pudasjärvessä jäljittelisi nykytilaa. Kollajan voimalaitos rakennettaisiin tekojärvestä Iijokeen johtavan kanavan varrelle. Kollajan rakentaminen tasoittaisi Iijoen luonnonuoman virtaamaa nykytilasta. Kesäaikana virtaama olisi keskimäärin 50 80 kuutiometriä ja talviaikana 15 kuutiometriä. Joki säilyisi selvästi jokena, vettä olisi riittävästi niin kaloille kuin kalastukselle ja veneilylle. Talvella, kun joki on enimmäkseen jäässä, Iijoen virtaamaa vähennettäisiin 15 kuutiometriin. Tässä määrässä se pysyisi kevättulviin asti. Talvivirtaama vastaa hyvinkin lohijokena tunnetun Simojoen keskimääräistä talvivirtaamaa. Iijoen vedenlaatuun hanke ei vaikuta. Sivujoki Livojoen vesi on Iijoen vettä ravinteikkaampaa, mutta sen vesi ohjataan Kollajan tekojärveen. Tekojärven on arvioitu olevan vedenlaadultaan lievästi rehevä ja järven happitilanteen hyvä. 7
Kollaja-hankkeen myötä Iijoen koskiin ei rakenneta uusia voimalaitoksia. Kosket säilyvät koskina. Kollajan uusi voimalaitos rakennettaisiin tekojärvestä Iijokeen johtavan kanavan varteen. Kanava laskisi Iijokeen Kipinänkosken alapuolella. Iijoen suvantoalueille rakennettaisiin kaksi pohjakynnystä estämään vedenpinnan alenemista liian alas talvella. Pohjakynnykset rakennettaisiin Revonniemelle ja Myllysaareen. Ne ovat luonnonkivillä verhottuja, kokonaan vedenpinnan alapuolella olevia kohoumia eivätkä estä veneellä liikkumista. Natura-alueen tulvametsät säilyvät Pudasjärvellä on Natura 2000 -verkostoon kuuluvia suojeltuja luontotyyppejä, erityisesti tulvapajukko-, tulvaniitty- sekä tulvametsäalueita. Pudasjärven Natura-alue on 548 hehtaarin laajuinen sisämaan jokisuistoluontoa sisältävä kokonaisuus. Se on myös lintudirektiivin mukainen erityinen suojelualue. Alueen suojelu on toteutettu kokonaisuudessaan. Pohjois-Pohjanmaan ELY-keskuksen antaman lausunnon mukaan ei jää mitään tieteelliseltä kannalta järkevää epäilyä, että hanke todennäköisesti merkittävästi heikentäisi niitä luontoarvoja, joiden suojelemiseksi alue on sisällytetty Natura 2000 -verkostoon. Natura-arviointi perustuu kattaviin selvityksiin eri luontotyypeistä ja niiden esiintymisestä eri vedenkorkeuksilla. Esimerkiksi tulvametsä vaatii tietyn mittaista vedenpeittoa säilyäkseen ennallaan. Kollajan rakentamisen jälkeen vedenpinnan vaihtelu noudattaisi kasvukauden aikana luonnollista vaihtelua, mikä varmistaisi eri luontotyyppien säilymisen. Iijoen kalastusmatkailulle uusia mahdollisuuksia Iijoki on Suomen suosituimpia kalastusjokia. Vaelluskalojen nousua selvitetään valmistelemalla kalateiden rakentamista. Vaelluskalakantoja ylläpidetään nykyisin lähinnä istutuksin. Myös jokialueelle istutetaan vuosittain 20 000 taimenta ja 650 000 siikaa. Siikavelvoite on nykyään korvattu harjuksella. Lisäksi voimalaitosaltaisiin istutetaan 5 000 kiloa kirjolohta. Pohjois-Pohjanmaan liitto on käynnistämässä kokonaisvaltaisen Iijoki-vision laatimisen. Siinä halutaan yhdistää eri toimijoiden intressit Iijoen menestysreseptiksi. Tavoitteena on esimerkiksi vesivoimatuotannon, kalastuksen ja matkailun etujen yhteensovittaminen ja kehittäminen. Kollajasta voisi kehittyä virkistyskalastukseen todellinen kala-aitta. Tekoaltaan vedenpinta on kesällä melko vakaa. Vedenlaatu pysyy hyvänä Kollajan rakentamisvaiheen on arvioitu kestävän viisi vuotta. Sinä aikana alueelle rakennetaan teitä, patoja, pengerryksiä sekä Kollajan uusi vesivoimala. Alueelta raivataan puut hyötykäyttöön. Patorakennelmiin tarvitaan maa-aineksia noin viisi miljoonaa kuutiometriä. Kollaja olisi tyypiltään läpivirtausallas, sillä Livojoki syöttää siihen jatkuvasti vettä. Veden vaihtuminen on nopeaa, noin kymmenen kertaa vuodessa. Tekojärven veden arvioidaan olevan hieman rehevää ja järven happitilanteen hyvä. Suurten petokalojen elohopeapitoisuus kohoaa tekojärvessä alkuvuosina ja palautuu sitten normaaliksi. Kollaja-hanke ei merkittävästi heikennä Pudasjärven Natura-alueiden luontoarvoja. ELY-keskus 8 POHJOLAN VOIMA SIDOSRYHMÄLEHTI 1/2015
KOLLAJAN UUSI SUUNNITELMA SÄILYTTÄÄ LUONTOARVOT 1980-luvun suunnitelma Uusi suunnitelma Virtaama Iijoen luonnonuomassa kesällä talvella Vedenkorkeus Pudasjärvessä 15 m 3 /s 15 m 3 /s peruskorkeus +108,8 m kesällä vakio +108,8 m 50 80 m 3 /s 15 m 3 /s vaihtelee lähes luonnonmukaisesti Tekojärvialueen rajaus 59 km 2 45 km 2, Venkaan lähde rajattu ulos Naturalla suojellut luontotyypit häviävät säilyvät* Kosket Virtakalat Vesillä liikkuminen kavennetaan ja muotoillaan vastaamaan juoksutusta 15 m 3 /s Kollajan koskissa niukasti lisääntymisaluetta Padot rajoittavat ei rakenneta mitään Kollajan koskissa virtakalojen elinolot paranevat Reitit laajenevat, padot eivät esteenä Porotalous Kulkureittejä katkeaa Kulkureittejä katkeaa vähemmän * Pohjois-Pohjanmaan ELY-keskuksen tammikuussa 2014 antaman lausunnon mukaan hanke ei merkittävästi heikennä vaikutusalueellaan olevien Venkaan lähteen ja Pudasjärven suistoalueen Natura-alueita. Porotalous kärsijänä Kollaja-hanke aiheuttaa haittaa porotaloudelle. Vaikka tekojärvi haukkaisi Kollajan paliskunnan noin 1 000 neliökilometrin alueesta vain neljä prosenttia, sen haitta voi muodostua pinta-alamenetystä suuremmaksi. Tekojärvi katkaisisi porojen laidunreittejä. Alueella on myös tärkeitä vasomisalueita. Haitta on todellinen ja ymmärrämme Kollajan paliskunnan huolen ja kriittisyyden. Olen iloinen siitä, että keskusteluyhteys paliskuntaan on kuitenkin olemassa. Olemme sopineet käynnistävämme yhteisen tutkimuksen, jossa selvitämme porojen liikkumista, PVO-Vesivoima Oy:n toimitusjohtaja Pertti Pietinen sanoo. Yhtiön ja Kollajan paliskunnan yhteinen tutkimus alkaa keväällä 2015. 9
VAELLUSKALAT TAKAISIN IIJOKEEN Kuutisenkymmentä kalastuskuntaa, 300 kilometriä kalastusalueita ja hyvät kalansaaliit. Iijoki on Suomen merkittävimpiä kalastus jokia. Tärkeimmät kalalajit ovat taimen, harjus, hauki, ahven ja siika. Vaelluskalojen palauttamiseksi Iijoella puuhataan kalateitä. Teksti Riitta Gullman ja Leena Manner Kuvat Jyrki Kallio-Koski 10 POHJOLAN VOIMA SIDOSRYHMÄLEHTI 1/2015
Iijoessa ja sen sivujoissa on yhteensä 10 voimalaitosta. Pohjolan Voimalla on viisi voimalaa joen alajuoksulla. Vesivoimayhtiöt on velvoitettu osallistumaan vesistöjen kalakantojen ylläpitämiseen. Yhtiöiden kalatalousvelvoitteet saivat lainvoiman 1980-luvulla, jolloin yhtiöt velvoitettiin istuttamaan jokien suulle vastaava määrä kalojen vaellusvalmiita poikasia kuin joki tuotti ennen rakentamista. Sisävesialueilla lohisaaliin menetys korvattiin rahalla kertakorvauksena. Vaelluskalojen palauttamista pidetään yhtiössä tärkeänä, ja yhtiö osallistuu vapaaehtoisesti hankkeisiin kalakannan elvyttämiseksi. KALATALOUSVELVOITTEET IIJOELLA PVO-Vesivoiman kalanistutusvelvoitteet Iijoen vesistössä (kpl): Iijoen merialue merilohi 310 000 meritaimen 28 000 vaellussiika 1 200 000 nahkiaisen ylisiirto 60 000 Iijoen jokialue järvitaimen 20 000 sisävesisiika 650 000 Järvialue Irni Kosto järvitaimen 10 150 11 500 harjus 20 000 sisävesisiika 81 500 (62 000) Lisäksi Irni- ja Kostonjärvillä PVO-Vesivoima maksaa kalatalousmaksuja. Iijoen kalastusalueet ovat suosittuja hyvän kalansaaliin sekä saavutettavuuden ja palvelutason ansiosta. Alueelle pääsee lähelle metsäautoteitä pitkin, veneenlaskupaikkoja sekä laavuja ja avotulentekopaikkoja on useita. Kalastajat toivovat, että lähivuosina perinteinen vaelluskala, Iijoen lohi, kuuluisi myös kalansaaliiseen. Vaelluskalat huomion keskipisteessä Vaelluskalojen palauttaminen nähdään merkittäväksi Iijoen kokonaisvaltaiselle kehittämiselle myös esimerkiksi kalastusmatkailua ajatellen. Voimalaitosten säännöstelypadot estävät vaelluskalojen nousun lisääntymään luontaisille kutupaikoilleen. Valtion vuonna 2012 hyväksymässä kalatiestrategiassa määritellään kalatierakentamisen kärkikohteiksi Iijoki, Kemijoki ja Kymijoki. Kalatiet ovat mukana myös Pohjois-Pohjanmaan maakuntaohjelmassa. Rakentamisen toivotaan käynnistyvän lähivuosina. Rakentamisen kustannuksiksi arvioidaan noin 15 20 miljoonaa euroa. 11
IIJOEN VESISTÖ Iijoen pituus 276 km Putouskorkeus 236 m Pääuoma, neljä merkittävää sivujokea Suomen lumisinta ja sateisinta aluetta Iijoessa 10 voimalaitosta, joista 5 pääuoman alajuoksulla. 15 säännösteltyä järveä Lähde: Tulvariskien alustava arviointi Iijoen vesistöalueella, Pohjois-Pohjanmaan ELY-keskus 2011 Sitkeää suunnittelua Vaelluskalojen palauttamista on visioitu useassa yhteistyöhankkeessa vuosikymmenten aikana. Jo 1990-luvun loppupuolella mietittiin kalateiden rakentamista Iijoelle. Pohjois-Pohjanmaan ympäristökeskuksen johdolla laadittiin Kalojen kulkumahdollisuuksien palauttaminen Iijoella -yleissuunnitelma vuonna 1998. Työtä jatkoi Lohi Iijokeen kalateiden avulla -kansalaishanke. Vuonna 2008 käynnistyi Vaelluskalat palaavat Iijokeen -hanke ympäristökeskuksen johdolla. Sen työtä vei puolestaan eteenpäin Iijoen kalatiet -hanke. Hankkeessa valmistuivat hyvässä yhteisymmärryksessä yleispiirteiset kalatiesuunnitelmat Iijoen viidelle voimalaitokselle ja kahdelle säännöstelypadolle. Suunnitelmat julkistettiin vuonna 2014. Vaelluskalat palaavat Iijokeen -hankkeeseen on liittynyt Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitoksen tutkimushanke. Siinä siirrettiin kalastajien Iijoen jokisuulta pyydystämiä elinvoimaisia, lisääntymisikäisiä merilohia voimalaitosten ohi keskijuoksun kutu- ja poikastuotantoalueelle. Alueelle siirrettiin yhteensä yli 800 lohta. Vuoteen 2016 asti on lupa siirtää vuosittain 300 sukukypsää merilohta lisääntymisalueilleen, jotta lohikannan kotiutuminen varmistuisi. Valmiudet hakea Pohjois-Suomen aluehallintovirastolta lupaa rakentaa kalatiet Iijoen alajuoksulle ovat olemassa. Eteneminen edellyttää neuvotteluja rahoituksesta ja töiden järjestämisestä. Älykalatie Raasakkaan Iijoella halutaan edetä harkiten, kalatie kerrallaan. Näin saadaan viimeinen tieto ja kokemukset käyttöön. Pisimmällä suunnitelmat ovat Raasakassa. Siellä toimii myös Voimalohen kalankasvatuslaitos, ja alueelle onkin suunniteltu kalatalouteen liittyvää kokonaisuutta. Kalateiden lisäksi alueelle rakennettaisiin matkailu- ja tutkimusrakenteita ja -varustuksia. Hankkeen kustannusarvio on noin 3 4 miljoonaa euroa ja työllistävä vaikutus noin 50 100 henkilötyövuotta. Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitos on selvittänyt yhdessä Oulun yliopiston kanssa, kuinka vaelluskalat löytävät kalatien suuaukon Raasakan voimalaitoksella. Selvityksessä iiläisten kalastajien pyytämät yli 80 isoa merilohta varustettiin radiolähettimillä. Lähettimien avulla selvitettiin kalojen liikkeitä joessa. Tätä ennen oli mallinnettu virtausolosuhteita voimalaitosten alakanavissa ja simuloitu eri kalatievaihtoehtoja. Raasakkaan halutaan säädettävä älykalatie, joka sisältää informaatio- ja automaatiotekniikkaa esimerkiksi virtauksen säätämiseen. Älykalatie olisi sarjassaan ensimmäinen maailmassa ja siitä voi kehittyä jopa vientituote. Virtauksen säätäminen juuri oikeaksi paitsi vähentää tarvetta juoksuttaa vettä voimalaitoksen ohi myös lisää todennäköisyyttä kalanvaelluksen onnistumisessa. Raasakan älykalatiestä voi kehittyä jopa vientituote. Kalatie hyödyntää informaatioja automaatiotekniikkaa. 12 POHJOLAN VOIMA SIDOSRYHMÄLEHTI 1/2015
Kovia odotuksia kalateistä Teksti Riitta Gullman Odotukset kalateitä kohtaan ovat kalastuskunnissa suuret. Vesissä silmin odotetaan, että saataisiin kalatieasia liikkeelle, tunnelmia kuvaa Iijoen kalastuskuntien puheenjohtaja Jari Jussila. Iijoella toimii 60 kalastuskuntaa. Ne ovat yksimielisesti kalateiden rakentamisen kannalla. Vaelluskalojen palauttaminen jokeen on pitkä projekti, ja kalatiet ovat sen kannalta välttämättömiä. Myös Iijoen alueen matkailuyrittäjien kannalta vaelluskalojen paluu olisi tervetullut asia. Kalastusmatkailu on heille hyvä lisä kesäajan matkailuun, Jussila kertoo. Vaelluskalojen palauttamisessa kalamiehiä ja -naisia ovat puhuttaneet eniten kalastussäännöt käytännössä rajoitukset. Kalastuksen rajoituksiin on kuitenkin pikku hiljaa totuttu viitisen vuotta jatkuneiden lohien ylisiirtojen yhteydessä. Ylisiirtoalueet on rauhoitettu 2 4 viikkoa siirtojen jälkeen. Sääntöjä on sorvattu jo useampi vuosi. Asenteet ovat muuttuneet ja tulleet myönteisemmiksi. Ihmiset ymmärtävät, mitä lohikannan palauttaminen vaatii. Verkot pois virtavesistä, ja tarvittaessa rauhoitusalueita. Jos menisi kuin elokuvissa Iijoen alueen kunnat allekirjoittivat joitain vuosia sitten aiesopimuksen, jonka mukaan ne perustavat organisaation kalateiden rakennuttamiseksi ja ylläpitämiseksi. Mutkan matkaan on tehnyt se, että yksi allekirjoittaneista kunnista, Yli-Ii, liittyi 2013 alusta Ouluun. Neuvotteluja Oulun kanssa käydään hiljakseen. Vaelluskalojen palauttamisesta on monen asiantuntijan suulla sanottu, että kalatiet mahdollistavat lohen nousua ja lisääntymistä, mutta ylisiirtoja ja istutuksia tarvitaan silti. Mutta kyllä kalatiet pitää saada liikkeelle tällä vuosikymmenellä. Intressit yhteen Iijoella Teksti Riitta Gullman Tulvasuojelu, vaelluskalojen palauttaminen Iijokeen, voimatalous siinä Iijoen kehittämiselle tärkeät ja yhteensovitettavat asiat. Pohjois-Pohjanmaan liitto on käynnistämässä hankkeen, jossa Iijokivarren kunnat, kalastuskunnat ja yritykset miettivät Iijokea kokonaisuutena. Erilaisia intressejä koetetaan sovittaa yhteen. Mietitään ja keskustellaan. Koetetaan saada aikaan yhteinen Iijoki-visio, maakuntajohtaja Pauli Harju kuvaa hanketta. Keskustelut alueen kuntien kanssa on aloitettu. Hanke kestänee kaikkiaan pari vuotta. Hankkeelta odotetaan selkeästi paikallinen näkökulma siihen, mitä Iijoella pitäisi tehdä. Ehkä toivotaan myös uusia avauksia siihen, kenen intressissä asioita hoidetaan, ja että tulvasuojeluun, kalateihin, säännöstelyyn ja voimatalouteen syntyisi yhteinen näkemys. Pohjois-Pohjanmaalla väestö vähenee ja ikääntyy. Kaikki hankkeet, joilla pystytään parantamaan elämisen mah- dollisuuksia, ovat tervetulleita. Alueen kunnilla on omat elinkeinohankkeensa. Taivalkoski laskee pitkälle kaivostoiminnan varaan. Kaikissa alueen kunnissa puunjalostusteollisuus on tärkeä. Kuusamossa matkailu tuo merkittävästi tuloja. Pudasjärvellä taas energia-asioita katsotaan laajasti. Alueella on paljon turvesoita. Kunta on asutustilojen aluetta, joten soita on paljon jo kertaalleen kuivattu. 13
POHJOLAN VOIMA MUKANA KALATIEHANKKEISSA PVO-Vesivoima osallistuu yhteistyöhön, jonka tavoitteena on palauttaa vaelluskalat rakennettuihin vesistöihin. Kalatiet eivät kuitenkaan yksin ratkaise vaelluskalojen palauttamista. Tarvitaan useita keinoja: kalateitä, ylisiirtoja ja tuki-istutuksia. Tavoitteena on kestävä, toimiva ratkaisu. Teksti Leena Manner Kuva Tero Pajukallio RAASAKAN VOIMALAITOSPADON SUUNNITELTU KALATIE Putouskorkeusero noin 21,5 m Noin 600 m pitkä kalatie Virtaama säädettävissä 0,55 1,3 tai 1,3 2 m 3 /s välillä Haluttaessa virtaamaa voidaan pitää vakiona Ala-altaaseen/sisäänkäyntiin pumpattava houkutusvirtaama 0 6 m/s Kaksi vaihtoehtoista sisäänkäyntiä, joiden virtauksia säädetään automatiikalla 14 POHJOLAN VOIMA SIDOSRYHMÄLEHTI 1/2015
Pohjolan Voima ja sen tytäryhtiö PVO-Vesivoima ovat halukkaita etsimään toimivia ratkaisuja Iijoen vaelluskalojen palauttamiseksi. Yhtiö on ollut mukana useissa vaelluskalojen palauttamiseen tähtäävissä suunnittelu- ja toteuttamishankkeissa. Yhtiön voimalaitosten tai säännöstelypatojen yhteydessä on jo olemassa kolme kalatietä. Meillä on valmius ja halu osallistua entistä aktiivisemmin vaelluskalojen palautushankkeisiin. Eri vesistöissä on etsittävä vaelluskalojen palauttamiselle parhaiten soveltuvat keinot, PVO-Vesivoiman toimitusjohtaja Pertti Pietinen painottaa. Kalanistutuksia tarvittaneen jatkossakin Uskon, että kalateiden valmistumisen jälkeenkin tarvitsemme edelleen kalanistutuksia. Mutta kuinka paljon, mikä on tarvittavien istutusten määrä silloin, sitä ei kukaan voi vielä tietää. Ensin pitää nähdä, miten kalatiet toimivat. PVO-Vesivoima on valmis lähtemään Iijoella liikkeelle nopeastikin, mutta haluaa edetä vaiheittain, kokemuksia hyödyntäen. Kalateiden rakentaminen Iijoelle arvioidaan 15 20 miljoonan euron satsaukseksi. Pietisen mielestä on selvää, että valtion on osallistuttava kalateiden rakentamiseen. Hyväksytty kansallinen kalatiestrategia on hänen mielestään osoitus asian tärkeydestä. Seuraavaksi kaivataan rahoituspäätöksiä. Vesivoimayhtiöt eivät yksin halua kantaa investointia. Tarvitaan laajaa yhteistyötä Yksin emme vaelluskalojen palauttamista voi ratkaista, mukaan tarvitaan sopivia yhteistyötahoja, kuten viranomaistahot ja kalastuskunnat. On selvää, että tähän tarvitaan mukaan julkinen valta, niin kunnat kuin valtio aluehallintoineen. Mitään ei kuitenkaan ole vielä sovittu. Pohjolan Voima on valmis osallistumaan kalateiden rakentamiseen. Yhtiön kalanhoitokustannusten taso ei pitkällä aikavälillä saisi kuitenkaan nousta merkittävästi. Nykyinen taso on noin 1,7 miljoonaa euroa vuodessa. Haluamme hoitaa osuutemme asiassa hyvin. Mikään ei velvoita meitä osallistumaan näihin hankkeisiin, mutta haluamme olla mukana erilaisissa kehittämishankkeissa voimalaitospaikkakunnillamme. Pietinen kertoo, että keskusteluissa on ollut mukana malli, jossa kunnat vastaisivat noin kolmanneksesta, valtio ja vesivoimayhtiöt lopuista kustannuksista. Rakentamiskustannusten jaon ohella pitää sopia myös, miten kalateiden käytöstä aiheutuvat kustannukset hoidetaan. Kuohunta suuaukolla lisää onnistumista Ensimmäisen kalatien rakentaminen voi käynnistyä suhteellisen nopeastikin. On järkevää edetä vaiheittain, kerätä ensimmäisistä kokemuksia ja hyödyntää niitä seuraavia rakennettaessa. Meidän on rakennettava kalateitä, joihin kalat löytävät muuten niistä ei ole mitään hyötyä. Hyvin toimivalle kalatielle on oleellista sen suuaukon oikea sijoittaminen. Iijoella on olemassa alkuperäinen vaelluskalakanta, jota on ylläpidetty kalanviljelylaitoksessa. Kala osaa hakeutua ylös synnyinjokeensa, mutta voimalaitosten kohdalla sen on löydettävä kalatielle. Kalat suunnistavat voimakasta virtaa kohden. Suuaukoilla voidaan käyttää esimerkiksi pumppuja, joilla aikaansaadaan voimakas virtaus ja kuohuntaa kaloja houkuttelemaan. Kalatie ei yksin riitä Pietinen hieman toppuuttelee kalatieintoa. Hänen mielestään on uhka, että keinosta tulee tavoitetta tärkeämpi. Kalatie kun on parhaimmillaankin vain osa ratkaisua. Pelkillä kalateillä ei vaelluskaloja palauteta jokiin. Niiden lisäksi tarvitaan edelleen esimerkiksi sukukypsien kalojen ylisiirtoja ja tukiistutuksia. Kalateiden valmistuttua on oleellisen tärkeää, että on olemassa taho, joka ottaa vaelluskalakannan hoidosta ja sen jatkuvasta kehittämisestä kokonaisvastuun ja määrittää esimerkiksi tarvittavat rajoitteet kalastukseen: niin rauhoitusajat kuin -alueet. Niitä tarvitaan sekä joelle että edustan merialueelle. Yhtä oleellista kuin on mahdollistaa emokalojen ylösvaellus, on varmistaa, että smoltit eli pienet lohenpoikaset pääsevät vaeltamaan takaisin mereen. Ei ole vielä varmuutta siitä, miten smoltit pääsevät alaspäin voimalaitoksen ohi. Pystyvätkö ne uimaan syvällä sijaitsevaan voimalaitoksen vedenottokanavaan vai pitääkö niille järjestää erillinen reitti voimalaitoksen ohi. 15
YHTEISKUNNAN TARPEET JA ARVOT HEIJASTUVAT VESIRAKENTAMISEEN Nälkä ajoi kuivaamaan järviä. Jälleenrakentaminen nosti energiantuotannon ylitse muiden. Ympäristö ja virkistys nousivat hyvinvointiyhteiskunnassa talouden rinnalle. Mikä on seuraava vaihe? Teksti Riitta Gullman Kuvat Pohjolan Voima Lähde Voimaa koskesta Suomen vesivoiman rakentamisen vaiheita JÄRVENLASKUT: LEHMÄT JA VÄKI HENGISSÄ Kun lehmät piti pitää hengissä talven yli ja nälkä vähän loitompana, 1700- ja 1800-luvuilla tartuttiin lapioihin. Noin 3000 järven vedenpintaa laskettiin tai kokonaisia järviä kuivattiin. Karja sai rantaniityiltä heinää ja pysyi hengissä seuraavaan laidunkauteen. Ehkä. 1700-luvun puolivälissä alettiin myös perata jokia ja koskia. Venereittejä avattiin, tulvia ehkäistiin, vallattiin alaa viljelykselle. Vuonna 1799 perustettiin koskenperkausjohtokunta. Vesistöjen muuttaminen alkoi toden teolla. TEOLLISTUMINEN: PUUHIOMOT JA IMATRA Krimin sota 1850-luvulla käynnisti teollistumisen Suomessa. Puuhiomoita perustettiin ensin Kokemäenjoelle, sitten Kymijoelle. 1890-luvulle tultaessa Vuokseen rakennettiin ensimmäinen vesivoimaa käyttävä teollisuuslaitos. Se oli hiomo ja pahvitehdas nimeltä Enso. Mahtavat Imatrankosket haluttiin käyttöön. Venäjä mieli rakentaa Vallinkosken 1917, Suomen Senaatti sanoi ei. 1920-luvulle tultaessa Suomen valtio valmisteli rakentamista, ja kovaa väittelyä käytiin puolesta ja vastaan. Imatran voimalaitos alkoi tuottaa sähköä 1929, ja tuottaa yhä. KOHTI MODERNIA YHTEISKUNTAA Suomi menetti sodassa suuren osan voimantuotannostaan. Maa oli sodan jälkeen energiakriisin partaalla, sillä öljyä ja hiiltä ei voitu ostaa valuuttapulan takia. Energiaa tarvittiin kipeästi jälleenrakentamiseen ja sotakorvausten maksuun. Vesivoimaa rakennettiin pohjoisen suuriin jokiin kiivaasti. Sitä ei kyseenalaistettu, 16 POHJOLAN VOIMA SIDOSRYHMÄLEHTI 1/2015
LUONTO JA VIRKISTYS NOUSEVAT ARVOIKSI Vielä 1966 vesivoima riitti kattamaan lähes koko Suomen teollisuuden sähköntarpeen. 1969 osuus putosi ensimmäistä kertaa alle puoleen. 60-luvulta lähtien luonto- ja virkistysarvot alkoivat saada jalansijaa vaurastuvassa yhteiskunnassa. Vesivoiman rakentaminen hidastui. Kemijoen pääuoman työt päättyivät 70-luvulla. TEKOALTAIDEN 1960-LUKU Vuoksen, Oulujoen ja Kemijoen vesivoima haluttiin saada järkevästi yhteiskäyttöön. 50-luvulla alettiinkin selvittää Kemijoen alueella vesistöjen säännöstelyä. Luonnonjärviä oli vähän, joten esiin nousivat tekojärvet. Ensin piti kuitenkin kartoittaa Pohjois-Suomi. Urakka vei seitsemän vuotta. 60-luvulla kaavailtiin neljää tekoallasta: Lokkaa, Porttipahtaa, Siuruaa (myöh. Kollaja) ja Vuotosta. Paha työttömyys piinasi Pohjois-Suomea, joten Lokka ja Porttipahta rakennettiin paljon työllisyystöinä. Kollajasta ja Vuotoksesta sukeutui kestokiistanaiheet. ENTÄ TULEVAISUUS? Vesirakentamisen suunnittelu ja tekniikka ovat muuttuneet tyystin viime vuosikymmeninä. Mikä on vesirakentamisen seuraava vaihe? Katso sivua 19. päinvastoin. Voimalatyömaat toivat pitkään leipää pöytään. 1940- ja 50-luvuilla rakennettiin yhteensä 52 vesivoimalaitosta. Yksi niistä oli Isohaara Kemijoessa, Pohjolan Voiman ensim mäinen laitos. Vuosina 1959 1971 Pohjolan Voima rakensi Iijoen pääuomaan viisi vesivoimalaitosta. 17
1442 Kristoferin maanlaki: OLKOON PUOLI JÄRVEÄ KUMMANKIN KYLÄN Vesialueiden käyttöä säätelevät lait ovat muuttuneet aikojen mukana. Yleisen käytön suoja sai vähitellen väistyä. Tilalle tulivat vesialueiden omistajien ja yhteiskunnan oikeudet. Teksti Riitta Gullman Kuvitus Anna Sarkama-Antila Lähteet Voimaa koskesta Suomen vesivoiman rakentamisen vaiheita, Energiateollisuus 1734 1941 1962 LUPAMENETTELY LAKIIN Vesirakentamista koskeva lupamenettely kirjattiin lakiin. Maaherra saattoi oikeuttaa yhden henkilön rakentamaan yhteistä vesivoimaa, jos se ei haitannut muita vesialueen omistajia. Samalla määrättiin rakentamisen ehdoista. Jos halusi rakentaa uuden vesi- tai tuulimyllyn, tehkön sen käräjäsä tiettäwäxi. 1902 VÄYLÄN SAI SULKEA Vesioikeuslaki kumosi 1898 säädetyn lain, jonka mukaan jokaisessa virrassa, joessa ja salmessa tuli olla valtaväylä. Uusi vuosisata toi uuden lain: valtaväylän saattoi nyt sulkea kiinteällä padolla. Lohi- ja siikapitoisissa joissa se ei kuitenkaan ollut sallittua. 1934 SÄÄNNÖSTELYOIKEUS LAKIIN Vesioikeuslakiin tuli säädökset vesistöjen säännöstelystä. Yksityisillä ei ollut oikeutta säännöstelyyn, mutta rantamaiden tulvia piti saada estetyksi. Perustettiin Saimaan säännöstelytoimisto, josta tuli aikanaan vesihallitus. NOPEASTI TÖIHIN Sähköä tarvittiin sodan aikana ja sen jälkeen nopeasti jälleenrakentamisen vauhdittamiseksi. Normaali lupamenettely olisi vienyt liikaa aikaa. Ohituskaistaksi säädettiin poikkeuslaki, jonka nojalla voimaloille voitiin myöntää väliaikaisia rakennuslupia. Valitusmenettelyä ei ollut. Jos hankkeella oli yleisehkö merkitys, katselmuksia ei tarvittu. Lain oli tarkoitus olla voimassa 1948 loppuun, mutta sitä jatkettiin vuoteen 1962 saakka. Väliaikaisen luvan turvin aloitettiin yhteensä 61 voimalaitoksen rakentaminen. Vahingoista määrättiin ennakkokorvauksia. Vahinkokysymykset oli määrä ratkaista lopullisen luvan yhteydessä. Ne viivästyivät suhteettomasti, jopa vuosikymmeniä. HYÖDYT JA HAITAT PUNNINTAAN Vesilaissa säädettiin vesiluonnonvarojen kokonaisvaltaisesta hyötykäytöstä. Lupaharkinnan ensimmäisessä vaiheessa piti tarkistaa, onko luvan myöntämiselle olemassa ns. ehdotonta estettä. Sellainen oli mm. yleisen terveydentilan huonontuminen tai paikkakunnan asutus- ja elinkeino-olojen huonontuminen suuresti. Jos tällaisia esteitä ei ollut, tehtiin intressivertailu. Hankkeesta saatavien hyötyjen piti olla huomattavasti haittoja suuremmat. Joen uoman sai sulkea, kunhan vesiliikenteestä ja kalataloudesta huolehdittiin. 18 POHJOLAN VOIMA SIDOSRYHMÄLEHTI 1/2015
VESIRAKENTAMISEN NYKYTILA Teksti Leena Manner 1987 1990 2012 KOSKIENSUOJELULAKI NATURAA JA VOIMAAN VESILAKIA Vesilakiin lisättiin luonnontaloutta koskeva säädös. Lupaa teltu perusteellinen vesilain Kymmenkunta vuotta valmis- vesivoiman rakentamiseen ei uudistus tuli voimaan vuonna saa myöntää, jos rakentaminen aiheuttaa huomattavia säilyi pääosin ennallaan. Lakiin 2012. Lupaharkinnan peruste ja laajalle ulottuvia muutoksia kuitenkin kirjattiin, että vesiluonnossa ja sen toiminnassa. Hyödyn ja vahingon tehtävä intressivertailu. lupaharkinnassa on aina ensin vertailu muuttui. Ovatko hankkeen hyödyt Koskiensuojelulaki tuli voimaan. Se kielsi vesivoimalaitos- kuin siitä koituvat haitat? Jos huomattavasti suuremmat ten rakentamisen 53 erikseen kyse on yhteiskunnan kannalta merkittävästä hank- nimetyssä vesistössä tai niiden osassa. Laki ei tullut koskemaan esim. vesiliikenteeseen, lausunnon siitä, onko hanke keesta, valtioneuvosto antaa vesihuoltoon tai maatalouteen yhteiskunnan näkökulmasta liittyvää rakentamista. tarpeellinen. Lausunto ei sido lupaviranomaisia. Vesivoimaa rakennetaan luonnon ehdoilla Meidän ei pitäisi ajatella vanhoja vesivoimaloita ollenkaan, kun mietimme, minkälaisia uudet vesivoimalat olisivat, PVO-Vesivoiman ympäristöpäällikkö Aaro Horsma toteaa. Uutta vesivoimaa ei koskiensuojelulain jälkeen ole Suomessa juurikaan rakennettu, maailmalla kylläkin. Vesivoiman rakentamisessa otetaan ympäristön ja luonnon mahdollisimman hyvä suojelu huomioon. Valtaosa Suomessa rakennetuista vesivoimalaitoksista on rakennettu jo vuosikymmeniä sitten. Valjastamalla joet sähköntuotantoon yhteiskunta sai sähköä kasvuaan varten. Vanhoja vesivoimaloita on vuosikymmenten aikana modernisoitu ja saatu samalla hieman lisää tuotantotehoa. Vielä 1960-luvun alkupuolella vesivoimaa rakennettiin pistämällä joki kahtia. Se puoli joesta, johon ei rakennettu voimalaitosta, sai kuivaa. Iijoen voimalaitoksista Pahkakoski, Haapakoski ja Kierikki on rakennettu näin. Myöhemmin voimalaitoksia rakennettiin säilyttämällä luonnonuoma, mutta ohjaamalla vesi voimalaitokselle erillisellä tulokanavalla. Raasakan ja Maalismaan voimalaitokset on rakennettu tällä tavoin. Olihan se toki ikävän näköistä, kun luonnonuoma oli ihan kuivana, Horsma toteaa. Pohjolan Voima siirtyi vuonna 1989 aktiivisen ympäristönhoitoon ja toteutti vuosina 1991 2004 yhteistyössä ympäristökeskuksen ja kuntien kanssa hankkeen, jossa vesi palautettiin Iijoen voimalaitosten alapuolisiin luonnonuomiin. Pohjolan Voima on modernisoinut Iijoen voimalansa vesivoiman perusparannusohjelma Vespan myötä. Nyt peruskunnostusta tehdään Kokemäenjoella Melon voimalaitoksessa. Aiemmin tavoitteena oli ns. teknistaloudellinen optimi eli vesivoimasta haluttiin hyötyä niin paljon kuin mahdollista. Tämä ajattelu on jäänyt historiaan ja nyt vesivoimaa rakennettaisiin luonnon ehdolla. Vesivoimaa voidaan rakentaa niin, että kosket ja luonto säilyvät, Horsma vakuuttaa. Horsma kertoo, että nyt laskelmat on käännetty toisinpäin. Enää ei mietitä, miten paljon joesta saadaan irti. Nyt mietitään, millä vesimäärällä joki säilyy jokena. Vesirakentamisen ohella ajattelemme joen kokonaisvaltaista käyttöä. Se tarkoittaa ihmisen sekä luonnon yhteispeliä. Vaikka joesta hyödynnettäisiin vesivoimaa, luonnon on voitava säilyä ja siitä on voitava nauttia eri tavoin. Tavoitteet ovat yhteen sovitettavissa, Horsma painottaa. 19
POHJOLAN VOIMA ON VOIMAVAROJEN YHDISTÄJÄ www.pohjolanvoima.fi www.kollaja.fi