econstor Make Your Publication Visible

econstor Make Your Publication Visible A Service of Wirtschaft Centre zbwleibniz-informationszentrum Economics Forsström, Juha; Honkatukia, Juha; Lehtilä, Antti Working Paper Maakaasun hinnan vaikutukset ilmastopolitiikan kustannuksiin ETLA Discussion Papers, The Research Institute of the Finnish Economy (ETLA), No. 801 Provided in Cooperation with: Research Institute of the Finnish Economy (ETLA), Helsinki Suggested Citation: Forsström, Juha; Honkatukia, Juha; Lehtilä, Antti (2002) : Maakaasun hinnan vaikutukset ilmastopolitiikan kustannuksiin, ETLA Discussion Papers, The Research Institute of the Finnish Economy (ETLA), No. 801 This Version is available at: http://hdl.handle.net/10419/63860 Standard-Nutzungsbedingungen: Die Dokumente auf EconStor dürfen zu eigenen wissenschaftlichen Zwecken und zum Privatgebrauch gespeichert und kopiert werden. Sie dürfen die Dokumente nicht für öffentliche oder kommerzielle Zwecke vervielfältigen, öffentlich ausstellen, öffentlich zugänglich machen, vertreiben oder anderweitig nutzen. Sofern die Verfasser die Dokumente unter Open-Content-Lizenzen (insbesondere CC-Lizenzen) zur Verfügung gestellt haben sollten, gelten abweichend von diesen Nutzungsbedingungen die in der dort genannten Lizenz gewährten Nutzungsrechte. Terms of use: Documents in EconStor may be saved and copied for your personal and scholarly purposes. You are not to copy documents for public or commercial purposes, to exhibit the documents publicly, to make them publicly available on the internet, or to distribute or otherwise use the documents in public. If the documents have been made available under an Open Content Licence (especially Creative Commons Licences), you may exercise further usage rights as specified in the indicated licence. www.econstor.eu

ETLA ELINKEINOELÄMÄN TUTKIMUSLAITOS THE RESEARCH INSTITUTE OF THE FINNISH ECONOMY Lönnrotinkatu 4 B 00120 Helsinki Finland Tel. 358-9-609 900 Telefax 358-9-601 753 World Wide Web: http://www.etla.fi/ Keskusteluaiheita Discussion papers No. 801 Juha Forsström* Juha Honkatukia** Antti Lehtilä*** MAAKAASUN HINNAN VAIKUTUKSET ILMASTOPOLITIIKAN KUSTANNUKSIIN * Tutkija, VTT Energia, PL 1606 02044 VTT Espoo, Puh. 4561 ** Tutkimusjohtaja, VATT, Hämeentie 3 B 00531 Helsinki, Puh. 050-3801416 *** Erikoistutkija, VTT Energia, PL 1606 02044 VTT Espoo, Puh. 4561 ISSN 0781-6847 27.03.2002

FORSSTRÖM, Juha HONKATUKIA, Juha LEHTILÄ, Antti, MAAKAASUN HINNAN VAIKUTUKSET ILMASTOPOLITIIKAN KUSTANNUKSIIN. Helsinki: ETLA, Elinkeinoelämän Tutkimuslaitos, The Research Institute of the Finnish Economy, 2002, 26 s. (Keskusteluaiheita, Discussion Papers, ISSN, 0781-6847; no. 801). TIIVISTELMÄ: Tässä muistiossa tarkastellaan mallilaskelmien avulla Kansallisen ilmastostrategian kustannusarvioiden herkkyyttä maakaasun hinnalle ja kariutuneille kustannuksille. Muistion laskelmissa maakaasun hinnan oletetaan laskelmissa kohoavan selvästi ilmastostrategian arviota nopeammin vuoteen 2010 mennessä. Laskelmien perusteella maakaasun hinnan nousu lisäisi ilmastostrategian kustannuksia maakaasuvaihtoehdossa noin 500 miljoonalla markalla ja kasvattaisi maakaasu- ja ydinvoimavaihtoehtojen välistä kustannuseroa 560 miljoonalla markalla. Kansantuotteen lasku olisi maakaasun hinnan nousun seurauksena noin 0,1-0,2 prosenttiyksikköä suurempaa kuin ilmastostrategian arviossa ja ydinvoima- ja maakaasuvaihtoehtojen välinen ero BKT:n suhteen kasvaisi ilmastostrategian noin 0,2 prosenttiyksiköstä yli 0,3 prosenttiyksikköön. Myös kulutuskysynnän ja työllisyyden lasku olisi korkeammalla maakaasun hinnalla selvästi suurempaa kuin ilmastostrategian arviossa. Kariutuneiden kustannusten arvioidaan tutkimuksessa asettuvan noin 4200 mmk:n tasolle ilmastostrategiassa esitetyn 700-800 milj. markan sijaan. Jos kustannukset kuitenkin jakautuisivat useiden vuosien ajalle, jäisi niiden korvaamiseksi tarvittava vuotuinen veron korotus suhteellisen pieneksi. Niinpä kariutuneiden kustannusten korvaamisella ei olisi kovin suuria vaikutuksia koko kansantalouden tasolla. Asiasanat: kariutuneet kustannukset, maakaasu, ydinvoima, energiaverot FORSSTRÖM, Juha HONKATUKIA, Juha LEHTILÄ, Antti, MAAKAASUN HINNAN VAIKUTUKSET ILMASTOPOLITIIKAN KUSTANNUKSIIN. Helsinki: ETLA, Elinkeinoelämän Tutkimuslaitos, The Research Institute of the Finnish Economy, 2002, 26 p. (Keskusteluaiheita, Discussion Papers, ISSN, 0781-6847; no. 801). ABSTRACT This study evaluates the sensitivity of the cost estimates of the Finnish Climate Change Strategy to the assumptions about natural gas prices and stranded costs. The study assumes that natural gas prices increase faster than expected, and that stranded costs are covered by the state. The study finds that an increase of 10-45 FIM/MWh in natural gas prices would increase the costs of the climate strategy by up to 500 Mill. FIM by the year 2010 and increase the fall of GDP by 0,1-0,2 percentage points. It would also broaden the cost advantage of nuclear power-based electricity supply scenario over the natural gas-based electricity scenario from 0,2 to over 0,3 percentage points of GDP. Stranded costs are evaluated to amount to 4 200 Mill. FIM, well above the 700-800 Mill. FIM estimated in the climate strategy. Even so, if they are met during the entire Kyoto period, they cause fairly small macroeconomic consequences, since covering the yearly expense necessitates only small increases in other taxes. Keywords: stranded costs, natural gas, nuclear power, energy taxes

Yhteenveto Tässä muistiossa tarkastellaan mallilaskelmien avulla Kansallisen ilmastostrategian kustannusarvioiden herkkyyttä maakaasun hinnalle ja kariutuneille kustannuksille. Muistio pyrkii täydentämään Ilmastostrategian taustalaskelmia näiden kahden kysymyksen osalta. Muistion laskelmissa maakaasun hinnan oletetaan laskelmissa kohoavan selvästi ilmastostrategian arviota nopeammin vuoteen 2010 mennessä. Muistiossa arvioidaan sekä hinnan nousun vaikutukset energiajärjestelmään että koko kansantalouteen. Laskelmat perustuvat toisaalta tekniseen EFOM-malliin, jolla arvioidaan hinnan nousun vaikutuksia energiajärjestelmän kehitykseen ja toisaalta kokonaistaloudelliseen EV-malliin, jolla arvioidaan hinnan nousun kansantaloudellisia vaikutuksia. Muistiossa arvioidaan myös, kuinka suureksi ilmastostrategiassa hiilen käytölle asetettavien rajoitusten aiheuttamat kariutuneet kustannukset voisivat muodostua sekä niiden korvaamisesta aiheutuvia kansantaloudellisia lisäkustannuksia. Kariutuneilla kustannuksilla tarkoitetaan tässä niitä kustannuksia, jotka valtio joutuisi hiilikiellon vuoksi kesken käyttöikäänsä käytöstä poistuvien tuotantolaitosten omistajille korvaamaan. Muistiota varten tehtyjen laskelmien taustaoletukset ovat maakaasun hintaa ja kariutuneita kustannuksia lukuun ottamatta kansallisen ilmastostrategian taustalaskelmien mukaisia. Muistiossa keskitytään kuitenkin vain ilmastostrategian perusvaihtoehtoihin. Ilmastostrategiassahan yhdistetään Energiansäästöohjelma ja Uusiutuvien energialähteiden edistämisohjelma joukkoon muita toimenpiteitä ja ohjauskeinoja, jotka yhdessä muodostavat taustalaskelmissa arvioidut strategiavaihtoehdot. Strategian mukaisesti oletetaan myös, että energiaveroja käytetään tarvittavassa määrin päästöjen rajoittamiseen tähtäävinä ohjauskeinoina. Näiden lisäksi strategiavaihtoehtoja ovat sähkön tuotantokapasiteetin lisääminen joko maakaasun tai ydinvoiman avulla. Tutkimuksen perusteella maakaasun hinnan nousulla olisi selvä vaikutus sekä energiajärjestelmään että kansantalouteen. Hinnan nousu lisäisi EFOM-laskelmien perusteella ilmastostrategian kustannuksia maakaasuvaihtoehdossa noin 500 miljoonalla markalla ja kasvattaisi maakaasu- ja ydinvoimavaihtoehtojen välistä kustannuseroa 560 miljoonalla markalla. EV-laskelmien mukaan kansantuotteen lasku olisi maakaasun hinnan nousun seurauksena noin 0,1-0,2 prosenttiyksikköä suurempaa kuin ilmastostrategian arviossa ja maakaasu- ja ydinvoimavaihtoehtojen välinen ero kasvaisi noin 0,2 prosenttiyksiköstä yli 0,3 prosenttiyksikköön. Myös kulutuskysynnän ja työllisyyden lasku olisi korkeammalla maakaasun hinnalla selvästi suurempaa kuin ilmastostrategian arviossa. Kariutuneiden kustannusten arvioidaan tutkimuksessa asettuvan noin 4200 mmk:n tasolle ilmastostrategiassa esitetyn 700-800 milj. markan sijaan. Kariutuneiden kustannusten kattamiseksi muuta verotusta olisi kiristettävä, mutta jos kustannukset jakautuisivat useiden vuosien ajalle, jäisi tarvittava vuotuinen veron korotus suhteellisen pieneksi. Niinpä kariutuneiden kustannusten korvaamisella ei olisi kovin suuria vaikutuksia koko kansantalouden tasolla, vaikkakin kansantuote ja yksityinen kulutus laskisivat kuitenkin hieman enemmän kuin ilmastostrategiassa ennakoitiin.

Sisällysluettelo 1 Johdanto...1 2 Maakaasun hinnan nousun vaikutukset...3 2.1 Tutkimuksen taustaoletukset...3 2.2 Tarkastellut vaihtoehdot...4 2.3 EFOM-laskelmien tulokset...6 2.3.1 Maakaasun hinnan nousun vaikutus energiajärjestelmään...6 2.3.2 Maakaasun hinnan nousun vaikutus päästöjen rajoittamisen suoriin kustannuksiin...7 2.4 EV-laskelmien tulokset...11 3 Kariutuneet kustannukset ja niiden vaikutukset...16 3.1 Tausta...16 3.2 Voimalaitoksen arvon laskeminen...17 3.3 Pohjoismaiset sähkömarkkinat ja hiilivoiman arvo...18 3.4 Arvonmääritys...19 3.4.1 Lauhdutuslaitokset...20 3.4.2 Sähkön ja lämmön yhteistuotantolaitokset...20 3.5 Voimalaitosten arvo...22 3.6 Kariutuneiden kustannusten korvaamisen vaikutukset kansantalouteen...24 4 Johtopäätökset...26

1 Johdanto Kansallisesta ilmastostrategiasta käyty keskustelu on nostanut esille lisäkysymyksiä tuontienergian hinnan vaikutuksista ilmastostrategian kustannuksiin ja myös eräiden ilmastostrategiassa määriteltyjen toimien aiheuttamista muista lisäkustannuksista. Tässä muistiossa tarkastellaan mallilaskelmien avulla Kansallisen ilmastostrategian kustannusarvioiden herkkyyttä maakaasun hinnalle ja kariutuneille kustannuksille. Muistio pyrkii täydentämään Ilmastostrategian taustalaskelmia näiden kahden kysymyksen osalta. Ilmastostrategiassa oletettiin, että maakaasun hinta kohoaisi vuosien 2000-2010 välillä 50 markasta 60 markkaan MWh:lta. Arviota voidaan pitää varovaisena useastakin syystä. Kaasun kysyntä on kasvamassa koko Euroopassa, minkä voidaan sinänsä arvioida nostavan kaasun hintaa. Suomen pitkäaikaiset toimitussopimukset Venäjän kanssa ovat myös päättymässä ja uusien sopimusten solmimisen myötä on mahdollista, että maakaasun hinta Suomessa tulee heijastamaan maailmanmarkkinahintoja entistä selvemmin. On myös mahdollista, että maakaasun kysynnän voimakas kasvu Suomessa nostaisi sinänsä sen hintaa. Tämän muistion laskelmissa maakaasun hinnan oletetaan laskelmissa kohoavan selvästi ilmastostrategian arviota nopeammin vuoteen 2010 mennessä. Muistiossa arvioidaan sekä hinnan nousun vaikutukset energiajärjestelmään että koko kansantalouteen. Laskelmat perustuvat toisaalta tekniseen EFOM-malliin ja toisaalta kokonaistaloudelliseen EV-malliin. EFOM-mallilla lasketaan maakaasun hinnan nousun vaikutukset energiajärjestelmän kehitykseen. Tavoitteena on selvittää, missä määrin ilmastostrategiassa ennakoitu siirtyminen maakaasun käyttöön korvautuisi maakaasun korkeamman hinnan vuoksi muihin polttoaineisiin perustuvilla tuotantotavoilla sekä kuinka tämä heijastuisi päästöjen rajoittamisen suorissa kustannuksissa. EV-mallilla arvioidaan maakaasun hinnan nousun kokonaistaloudellisia vaikutuksia. Laskelmissa pyritään selvittämään, kuinka paljon maakaasun korkeampi hinta vaikuttaa taloudellisten ohjauskeinojen käyttötarpeeseen ilmastostrategiaan verrattuna, ja kuinka tämä heijastuu kansantuotteeseen, työllisyyteen ja kulutukseen. Laskelmat tuottavat myös itsenäisen arvion energiajärjestelmään kohdistuvista lisäkustannuksista. Muistiossa arvioidaan, kuinka suureksi ilmastostrategiassa hiilen käytölle asetettavien rajoitusten aiheuttamat kariutuneet kustannukset voisivat muodostua. Kariutuneilla kustannuksilla tarkoitetaan tässä niitä kustannuksia, jotka valtio joutuisi hiilikiellon vuoksi kesken käyttöikäänsä käytöstä poistuvien tuotantolaitosten omistajille korvaamaan. Arvio perustuu VTT Energian laskelmiin. Muistiossa arvioidaan myös, kuinka suuria kansantaloudellisia lisäkustannuksia kariutuneiden kustannusten korvaamisesta aiheutuisi. Näitä kustannuksia syntyisi siitä, että kariutuneiden kustannusten korvaussumma olisi katettava muita veroja kiristämällä. Muistiossa oletetaan, että korvaussumma kerättäisiin tuloveroja, sosiaaliturvamaksuja tai arvonlisäveroa korottamalla. Kariutuneiden kustannusten kokonaissummasta tarkastellaan kokonaistaloudellisissa laskelmissa VTT Energian arvion lisäksi myös kahta muuta vaihtoehtoa, jotka perustuvat LTT:n ja Finergyn laskelmiin.

2 Muistiota varten tehtyjen laskelmien taustaoletukset ovat maakaasun hintaa ja kariutuneita kustannuksia lukuun ottamatta kansallisen ilmastostrategian taustalaskelmien mukaisia. Muistiossa keskitytään kuitenkin vain ilmastostrategian perusvaihtoehtoihin. Ilmastostrategiassahan yhdistetään Energiansäästöohjelma ja Uusiutuvien energialähteiden edistämisohjelma joukkoon muita toimenpiteitä ja ohjauskeinoja, jotka yhdessä muodostavat taustalaskelmissa arvioidut strategiavaihtoehdot. Energiansäästöohjelma ja Uusiutuvien energialähteiden edistämisohjelma ovat muuttumaton osa kaikkia vaihtoehtoja tässäkin tutkimuksessa. Strategian mukaisesti oletetaan, että energiaveroja käytetään tarvittavassa määrin päästöjen rajoittamiseen tähtäävinä ohjauskeinoina. Näiden lisäksi strategiavaihtoehtoja ovat sähkön tuotantokapasiteetin lisääminen joko maakaasun tai ydinvoiman avulla. Muistion ensimmäinen osa käsittelee maakaasun hinnan nousun vaikutuksia, toisessa keskitytään kariutuneisiin kustannuksiin.

3 2 Maakaasun hinnan nousun vaikutukset Tässä luvussa arvioidaan maakaasun hinnan nousun vaikutuksia sekä energiantuotantoon että kansantalouteen. Laskelmat perustuvat energiajärjestelmän osalta EFOMmalliin ja kansantalouden osalta EV-malliin. Laskelmien tarkoitus on arvioida, kuinka maakaasun ilmastostrategiassa oletettua korkeampi hinta vaikuttaisi Kioton sopimuksen toteuttamiskustannuksiin Suomessa. Maakaasun hinnan oletettiin ilmastostrategiassa nousevan IEA:n vuoden 2000 ennusteen mukaisesti 50 markasta 60 markkaan megawattitunnilta vuoteen 2010 mennessä. Sittemmin tuontipolttoaineiden hintojen nousu on ollut kuitenkin melkoisen nopeaa, joskaan ei ole vielä selvää, kuinka pysyvää se on. Koska maakaasu on erittäin tärkeässä asemassa ilmastostrategian molemmissa päävaihtoehdoissa, kysymys maakaasun hinnasta on tärkeä. Tällä olisi vaikutuksia jo talouden perusuraankin, siihen kehitykseen, joka ilman päästörajoituksia toteutuisi. 2.1 Tutkimuksen taustaoletukset Tämän muistion laskelmissa oletetaan, että maakaasun hinta nousee ilmastostrategian arvioon verrattuna 10 markkaa/mwh enemmän kysynnästä riippumatta vuoteen 2010 mennessä. Uutta hintaa käytetään sekä uuden perusuran (BAU:n) että ydinvoimavaihtoehdon arvioimiseen. On kuitenkin perusteltua olettaa, että jos maakaasun käyttö Suomessa lisääntyisi hyvin voimakkaasti, hinnan nousu saattaisi olla suurempi. Näin saattaisi käydä vaihtoehdossa, jossa sähköntuotannon lisäkapasiteetti perustuisi hiilivoiman korvaamiseen maakaasulla. Tässä tapauksessa maakaasun hinnan oletetaan nousevan kasvaneen kysynnän vuoksi vielä 35 FIM/MWh. Tutkimuksessa tehtävien laskelmien perusoletukset talouden muusta kehityksestä ovat Ilmastostrategian mukaisia. Ilmastostrategiassa määritellään hyvin yksityiskohtaisesti oletukset talouden ja energiajärjestelmän kehityksestä seuraavina kahtena vuosikymmenenä. Näitä perusoletuksia ei tässä tutkimuksessa muuteta muuten kuin juuri energiajärjestelmän osalta. Ilmastostrategian taustalaskelmissa oletetaan nykyisten tuotannon kasvun ja energian hinnan nykytrendien jatkuvan. Teollisuuden vuotuinen kasvu on keskimäärin 3,5 prosenttia vuodessa vuosien 1998-2010 välillä, mutta teollisuuden toimialojen välillä on suuriakin eroja. Nopeinta kasvun oletetaan olevan elektroniikkateollisuudessa. Myös muussa metallituoteteollisuudessa kasvun oletetaan jatkuvan ripeänä. Muista suurista toimialoista paperiteollisuuden, kemian teollisuuden ja metallien valmistuksen kasvun oletetaan tasaantuvan. Muusta teollisuudesta rakennustuotteiden valmistuksen oletetaan jatkuvan ripeänä, heijastaen alueellisen keskittymisen aiheuttamaa korkeaa kysyntää. Elintarviketeollisuuden kasvun oletetaan jäävän vaatimattomaksi, samoin kuin tekstiiliteollisuuden. Palvelujen kysynnän oletetaan kasvavan nopeasti. Telekommunikaatiopalvelujen kasvun ennakoidaan olevan nopeinta, mutta myös asumisen, liikenteen ja muiden yksityisten palvelujen oletetaan kasvavan. Maataloustuotannon ennakoidaan supistuvan noin puolen prosentin vuosivauhdilla, eikä kaivannaistoiminnankaan oleteta kasvavan. Metsätalouden oletetaan kasvavan Kansalliseen metsäohjelman kasvutavoitteiden mukaisesti. Väestönkasvun osalta perusurassa nojaudutaan Tilastokeskuksen arvioihin. Väestön ikääntymisen oletetaan jatkuvan ja kasvun jäävän muuten hitaaksi. Työn tuottavuuden kasvun odotetaan jatkuvan.

4 Ilmastostrategiassa energiatehokkuuden kasvuennusteet perustuvat eri ministeriöiden vastuualueillaan tekemiin arvioihin. Näissä arvioissa ei ole oletettu ilmastopoliittisia päästöjen rajoitustoimia. Useimmilla toimialoilla energiatehokkuuden oletetaan jatkavan trendikasvua. Sähköntuotannossa ja lämmöntuotannossa energiatehokkuusarviot perustuvat tuotantoteknologiakohtaisiin arvioihin. Koko energiasektorin energiatehokkuus paranee perusuralla selvästi, koska sähkön osuuden yhteistuotantolaitosten tuotannosta arvellaan voivan kasvaa nykyisestään teknologian kehityksen seurauksena. Tämä mahdollistaa entistä suuremman sähköntuotannon hyötysuhteeltaan erittäin tehokkaissa (> 90 %) yhteistuotanto-laitoksissa. Sähkön kysynnän oletetaan perusuralla kasvavan nykyisestä 80 TWh:sta noin 90 TWh:in vuonna 2010. Kasvanut kysyntä oletetaan tyydytettävän suurimmaksi osaksi nykyisellä tuotantokapasiteetilla. Uusiutuvien energianlähteiden käytön oletetaan ilmastostrategiassa kuitenkin perusurallakin kasvavan. Tuulivoimakapasiteetti on viime vuosina kasvanut noin 10 % vuosivauhdilla ja saman kasvun oletetaan jatkuvan edelleen, jolloin vuoteen 2010 mennessä tuulivoimalla tuotettaisiin noin 0,4 TWh. Puun käytön oletetaan myös lisääntyvän. Fossiilisiin polttoaineisiin perustuva tuotanto vastaa kuitenkin sähköntuotannon kasvun valtaosasta. Osa kasvusta on perusuralla peräisin yhteistuotantolaitoksista, joissa teknologinen kehitys nostaa nykylaitosten rakennusastetta ja mahdollistaa suuremman sähköntuotannon kuin aikaisemmin, etenkin kun Etelä- Suomessa oletetaan tapahtuvan siirtymistä kivihiilestä maakaasuun. Suurin osa lisätuotannosta joudutaan kuitenkin tekemään lauhdevoimaloissa, joiden tuotannoksi vuonna 2010 arvioidaan 20 TWh. Tästä noin 75 % on peräisin hiililauhdevoimaloista, joiden nykykapasiteetti riittäisi tällaiseen tuotantoon. 1 TWh tuotettaisiin turpeella ja maakaasulla tuotettaisiin noin 4 TWh. Suomen kokonaispäästöt vuonna 2010 ovat perusuralla noin 90 Mt CO 2 -ekv., josta fossiilisista polttoaineista peräisin on noin 70 Mt CO 2. Suomen tavoitetaso on vuoden 1990 päästötaso, 76,5 Mt CO 2 -ekv., josta fossiilisista polttoaineista peräisin oli noin 54 Mt CO 2. Päästöjä olisi siis kaikkiaan vähennettävä noin 15 prosenttia. Kun ilmastoohjelman taustaraportin arvioiden mukaan noin 1 Mt CO 2 -ekv. on saavutettavissa metaanin ja typpioksidien vähennyksin, fossiilisten polttoaineiden käytön ja teollisuusprosessien CO 2 -päästöjen vähennystarve on noin 21 prosenttia perusuran tasolta. Energiasektorin osalta oletukset maakaasun hinnasta voivat muuttaa perusuraa. Siirtyminen maakaasua käyttäviin laitoksiin saattaa korkeammalla hinnalla jäädä ilmastostrategian arviota pienemmäksi ja muiden polttoaineiden käyttö vastaavasti korkeammaksi. Energiatehokkuuteen maakaasun hinnalla on pienempi vaikutus, mutta se saattaa kuitenkin vaikuttaa esimerkiksi yhteistuotannon tehokkuuteen. 2.2 Tarkastellut vaihtoehdot Ilmastostrategiassa oletetaan, että päästöjen vähentämiseksi on käytettävissä sekä erityisiä energiaohjelmia, sähköntuotantovaihtoehtoja ja taloudellisia ohjauskeinoja, jotka yhdessä muodostavat toimenpidekokonaisuuksia. Ilmastostrategiassa yhdistetään Energiansäästöohjelma ja Uusiutuvien energialähteiden edistämisohjelma joukkoon muita toimenpiteitä ja ohjauskeinoja, jotka yhdessä muodostavat taustalaskelmissa arvioidut strategiavaihtoehdot. Energiansäästöohjelma ja Uusiutuvien energialähteiden edistämisohjelma ovat muuttumaton osa kaikkia vaihtoehtoja tässäkin tutkimuksessa.

5 Energiansäästöohjelma käsittää toimenpiteitä talouden kaikilla osa-alueilla. Liikenteessä lisäsäästöjä perusuraan verrattuna saataisiin aikaan vero-ohjauksella, jolla pyrittäisiin sitomaan ajoneuvovero normikulutukseen. Raskaassa liikenteessä myös energiansäästösopimuksin pyritään laskemaan polttoaineenkulutusta ja päästöjä. Asumisen energiankulutukseen ohjelmassa vaikutetaan kiristämällä uusien ja peruskorjattavien rakennusten lämpötalousvaatimuksia, ja sähkönkulutusta voidaan laskea myös asettamalla kireämpiä vaatimuksia kotitalouskoneille. Rakennuskannan hitaasta uusiutumisesta huolimatta kaavailtu 30 % kiristys lämpötalousvaatimuksiin laskisi jo vuonna 2010 asumisen energiankulutusta selvästi. Palvelusektoreilla energiansäästösopimukset muodostaisivat tärkeän osan käytetyistä ohjauskeinoista, ja tiukemmat laitevaatimukset olisivat juuri näillä toimialoilla arvioiden mukaan erityisen tehokkaita. Uusiutuvien energialähteiden edistämisohjelmalla pyritään lisäämään erityisesti biopolttoaineiden ja tuulivoiman käyttöä verotukien ja tuotantotukien avulla. Etenkin tuulivoiman lisärakentamiselle sekä verotukien että tuotantotukien on arvioitu olevan merkittäviä, koska tuulivoiman kustannukset ovat toistaiseksi selvästi muita tuotantomuotoja suurempia. Biopolttoaineiden ja tuulivoiman tuki on sähköveron suuruinen. Tuulivoiman saama tuki on kuitenkin huomattavampi, koska tuulivoiman tuki lasketaan kalliimman sähköverokannan mukaan, kun taas biopolttoaineiden osalta tuki noudattaa alempaa verokantaa. Kaiken kaikkiaan puun käytön tavoitteeksi asetetaan ohjelmassa 75 % kasvu sähkön ja lämmön yhteistuotannossa ja 15 % kasvu lämmön erillistuotannossa vuoteen 2010 mennessä. Tuulivoiman tuotannon osalta tavoite on lähes 300 % kasvu vuodesta 2000 vuoteen 2010 mennessä. Ilmastostrategian mukaisesti tässäkin tutkimuksessa oletetaan lisäksi, että energiansäästöohjelmaan ja uusiutuvien energianlähteiden edistämisohjelmaan yhdistettäisiin sekä sähkön että lämmön tuotantoon suoraan vaikuttavia ratkaisuja. Nämä ratkaisut korvaisivat tai syrjäyttäisivät hiililauhdetuotantoa maakaasuun tai ydinvoimaan perustuvalla tuotannolla. Vaihtoehdot ovat: Maakaasuvaihtoehto, jossa oletetaan, että kivihiilen käyttö kielletään lauhdetuotannossa sekä sähkön ja lämmön yhteistuotannossa maakaasualueella ja korvataan maakaasulla. Ydinvoimavaihtoehto, jossa oletetaan, että Suomeen rakennettaisiin lisää ydinvoimakapasiteettia, teholtaan 1300 MW. Muille tuotantomuodoille ei aseteta suoria rajoituksia. Lisäksi ilmastostrategiassa tarkastellaan erilaisia energiaverotuksen vaihtoehtoja. Näistä tutkitaan tässä vain keskeisiä KIO1*- ja KIO2* -vaihtoehtoja, joissa kaikkia energiaveroja korotettaisiin siten, että Kioton pöytäkirjan velvoite toteutuisi. Valtiolle kertynyt kasvanut energiaverokertymä kierrätetään alentamalla sovamaksuja ja tuloveroja. Taulukkoon 1 on koottu maakaasun hinnan nousun yhteydessä tarkastellut vaihtoehdot. KIO1* ja KIO2* ovat ilmastostrategian alkuperäiset maakaasu- ja ydinvoimavaihtoehdot, joissa vertailukohteena on alkuperäinen ilmastostrategian perusura (BAU); KIO1- G0* ja KIO2-G0* ovat korkeamman maakaasun hinnanmukaiset vaihtoehdot verrattuna alkuperäiseen perusuraan; ja KIO1-G* ja KIO2-G* ovat korkeamman maakaasun hinnan mukaiset vaihtoehdot verrattuna energiajärjestelmän osalta uuteen, EFOMmallilla laskettuun perusuraan.

6 Taulukko 1. Laskelmien vaihtoehdot Sähkönhankinta Energiaverotus Vertailukohta Maakaasun hinta KIO1* Maakaasu Tarvittava Ilmastostrategian BAU Ilmastostrategia KIO2* Ydinvoima Tarvittava Ilmastostrategian BAU Ilmastostrategia KIO1-G0* Maakaasu Tarvittava Ilmastostrategian BAU Ilmastostrategia+45mk/MWh KIO2-G0* Ydinvoima Tarvittava Ilmastostrategian BAU Ilmastostrategia+10 mk/mwh KIO1-G* Maakaasu Tarvittava Uusi BAU Ilmastostrategia+45mk/MWh KIO2-G* Ydinvoima Tarvittava Uusi BAU Ilmastostrategia+10 mk/mwh 2.3 EFOM-laskelmien tulokset 2.3.1 Maakaasun hinnan nousun vaikutus energiajärjestelmään EFOM-laskelmissa oletetaan, että talouden ja tuottavuuden yleinen kehitys on Ilmastostrategian taustalaskelmien mukainen. Maakaasun hinnan oletetaan kuitenkin nousevan nopeammin, kuten luvussa 2.1 on selostettu. EFOM-laskelmissa tarkastellaan maakaasun hinnan vaikutusta sekä energian kulutukseen että lämmön ja sähkön tuotantoon. Laskelmissa oletetaan, että energiajärjestelmä voi muotoutua kustannuksien kannalta edullisimmaksi. Tällöin maakaasun hinnan nousu parantaa paitsi uusiutuvien energialähteiden myös muiden fossiilisten polttoaineiden kilpailukykyä. Tämä lisää niiden käyttöä ilmastostrategian perusuraan verrattuna, kun taas maakaasun käyttö jää ilmastostrategiassa arvioitua tasoa alemmaksi. Tämä vaikuttaa myös päästöihin: Ilmastostrategiassa oletettiin päästöjen kehittyvän tavalla, joka asettaa tarvittavalle päästöjen vähennykselle lähtötason 90 milj. tonnia CO2-ekv. vuonna 2010. Maakaasun hinnan nousun takia tämä lähtötaso suurenee. Näiden oletusten vuoksi EFOM tuottaa ilmastostrategian perusurasta poikkeavan uuden perusuran, jonka eroja ilmastostrategian perusuraan kuvaa taulukko 2. Taulukon perusteella on selvää, että maakaasun hinnan nousu parantaa muiden energiamuotojen suhteellista kilpailukykyä, jolloin on luonnollista, että niiden käyttö kasvaa ja maakaasun käyttö jää pienemmäksi. EFOM-laskelmissa ei ole asetettu rajoituksia energiajärjestelmän kehitykselle perusuralla. Niinpä maakaasun korkeampi hinta johtaa korkeampaan muiden fossiilisten polttoaineiden mutta myös uusiutuvien energialähteiden käyttöön kuin ilmastostrategian perusuralla. Perusuran lisäksi maakaasun hinnan nousu vaikuttaa siihen, millaiseksi energiajärjestelmä muodostuu ilmastostrategian eri vaihtoehdoissa. Näitä vaikutuksia on kuvattu taulukoissa 3 ja 4, joissa on vertailtu ilmastostrategian vaihtoehtojen muutoksia. Taulukosta 2 käy ilmi, että KIO1*ssä sähkön ja lämmön yhteistuotanto sekä teollisuudessa että kaukolämpöä tuottavissa voimaloissa kasvaa ilmastostrategian alkuperäisiin vaihtoehtoihin verrattuna maakaasun hinnan noustessa. Tämä johtuu siitä, että maakaasun hinnan noustessa erityisesti maakaasulauhdevoiman tuotannon kannattavuus kärsii. Maakaasun hinnan nousu nostaa toisaalta myös sähkön hintaa, jolloin myös sähkön ku-

7 lutus pienenee. Kulutuksen pieneneminen ei kuitenkaan ole yhtä suuri kuin lauhdevoiman tuotannon vähennys, vaan erotus on korvattava yhteistuotantoa lisäämällä. Koska lämpökuormat eivät voi kasvaa, yhteistuotantoa on lisättävä joko nostamalla uusien laitosten rakennussuhdetta tai lisäämällä yhteistuotannon osuutta lämmön kokonaistuotannosta. Kaukolämmön tuotannossa tulevat maakaasun korkeamman hinnan vuoksi kannattaviksi biomassan IGCC-laitokset. Niiden sähkön tuotanto olisi vuonna 2010 noin 1,1 TWh. Maakaasukombivoiman tuotanto vähenee kaukolämpösektorilla vain 0,2 TWh. Maakaasun käyttö vähenee lisäksi kaukolämmön erillistuotannossa, jossa sitä korvataan öljyllä ja biomassalla. IGCC:n käyttöönotto siis enemmän kuin kompensoi maakaasuvoiman vähenemisen kaukolämpösektorilla. Teollisuuden yhteistuotannossa maakaasun hinnan nousu tekee puolestaan kannattavaksi paremman rakennussuhteen soodakattiloiden rakentamisen. Pientä lisäystä tulee myös leijukerroslaitosten sähköntuotantoon. Teollisuuden maakaasukombivoiman tuotanto vastaavasti vähenee. CHP-tuotannon kasvu saadaan siis aikaan sekä kaukolämpö- että teollisuuden yhteistuotannossa lähinnä rakennussuhteita kasvattamalla. Muutokset yhteistuotannon osuuksissa jäävät hyvin pieniksi. Taulukon 3 mukaan myös ydinvoimatuotanto muuttuisi KIO2:ssa. Näin ei tosiasiassa tapahtuisi, sillä muutos johtuu siitä, että alkuperäisissä taustalaskelmissa oli ilmastostrategian lähtökohdista poiketen jäänyt mahdollisuus ottaa uuden ydinvoimalan tuotantokapasiteetti käyttöön vaiheittain, jolloin sekä laitoksen kapasiteetti että sen tuotanto nousivat täyteen mittaansa vasta vuoteen 2015 mennessä. Käytännössä uusi laitos kuitenkin rakennettaisiin heti täyteen suunniteltuun kapasiteettiinsa, jolloin laitosta olisi edullista käyttää täyskuormalla jo vuonna 2010. Itse ilmastostrategiassa laitoksen oletettiinkin olevan täydessä käytössä vuonna 2010. Vähittäisen kapasiteetin lisäyksen mukainen tilanne vääristää tuloksia jonkin verran siten, että alkuperäisen KIO2:n kustannukset ovat vuodelle 2010 hieman liian alhaiset, koska uuden laitoksen investointikustannukset eivät olleet koko 1350 MW:n kapasiteetin osalta mukana vielä vuonna 2010. Toisaalta ydinvoiman suurempi tuotanto vuonna 2010 olisi alentanut kasvihuonekaasujen päästöjä, mikä olisi puolestaan vähentänyt KIO2- skenaarion kustannuksia. Nämä edellä mainitut tekijät vaikuttavat vastakkaiseen suuntaan ja kokonaisvaikutus päästöjen rajoittamisen kustannuksiin lienee siten varsin pieni. 2.3.2 Maakaasun hinnan nousun vaikutus päästöjen rajoittamisen suoriin kustannuksiin Maakaasun hinnan nousulla on vaikutusta myös ilmastostrategian toteuttamisen kustannuksiin. Tähän vaikuttaa sekä se, että lämmön ja sähkön tuotanto perustuvat korkeammalla maakaasun hinnalla eri polttoaineisiin kuin ilmastostrategian alkuperäisissä vaihtoehdoissa, samoin kuin se, että energiaa säästetään enemmän kuin alkuperäisissä strategioissa. Kuviot 1 ja 2 kuvaavat kustannusten muutoksia EFOM-laskelmissa. Vuotuiset lisäkustannukset kohoavat KIO1*:ssä aiempaan verrattuna noin 500 MFIM vuonna 2010. KIO2*:ssä lisäkustannukset pienenevät noin 50 MFIM. Energiaverojen kertymän kasvussa tapahtuu kummassakin skenaariossa yli 400 MFIM:n vähennys. Lopputulos on, että KIO1*:n ja KIO2*:n välinen suorien kustannusten ero kasvaa 560 MFIM. Kokonaisenergialaskun lisäys (verrattuna BAU-skenaarioon) ei juuri muutu KIO1*:ssä, mutta KIO2*:ssä se pienenee.

8 Taulukko 2. Maakaasun hinnan nousun vaikutus energiantuotannon perusuraan BASELINE MUUTOKSET Uusi Vanha 2010 PRIMAARIENERGIA PJ Kivihiili ja koksi 6.59 Öljytuotteet 0.56 Maakaasu 14.75 Turve 6.14 Puun pienpoltto 0 Tähde- ja sivutuotepuu 0 Jäteliemet 0 Muu bioenergia 0 Jätteen energiakäyttö 0.56 Prosessikaasut 0 Ydinvoima 0 Vesivoima 0 Tuulivoima 2.08 Aurinkoenergia 0 Reaktiolämpö 0 Tuontisähkö 0 Yhteensä 1.18 Taulukko 3. Maakaasun hinnan nousun vaikutus sähkön hankintaan KIOskenaarioissa KIO1* KIO2* MUUTOKSETMUUTOKSET Uusi Vanha Uusi Vanha 2010 2010 SÄHKÖN HANKINTA TWh TWh Ydinvoima 0 1.39 Vesivoima 0 0 Tuulivoima 0 0 Hiili- ja turvelauhdevoima 0.29 0.40 Maakaasulauhdevoima 2.52 1.09 Teollisuuden CHP 0.50 0.16 Kaukolämpö-CHP 0.85 0.54 Muut 0 0 Nettotuonti 0 0 YHTEENSÄ 0.88 0.00

9 Taulukko 4 Maakaasun hinnan nousun vaikutus primaarienergian käyttöön KIO1* KIO2* Muutokset Muutokset Uusi VanhaUusi Vanha 2010 2010 PRIMAARIENERGIA PJ PJ Kivihiili ja koksi 2.00 2.00 Öljytuotteet 11.17 3.79 Maakaasu 43.15 16.61 Turve 9.76 8.15 Puun pienpoltto 3.79 1.78 Tähde- ja sivutuotepuu 16.84 1.78 Jäteliemet 0 0 Muu bioenergia 0.43 1.13 Jätteen energiakäyttö 4.48 1.13 Prosessikaasut 1.78 0 Ydinvoima 0 15.16 Vesivoima 0 0 Tuulivoima 0 0 Aurinkoenergia 0 0 Reaktiolämpö 0 0 Tuontisähkö 0 0 Yhteensä 9.44 8.49 UEO:n muutos 9.00 0.00 Fossiilisten polttoaineiden muutos 18.44 6.67 Veroja ja kustannuksia EFOM-laskelmissa kuvaavat kuviot 1-2.

10 Kuvio 1. Suorat kustannukset EFOM-laskelmien mukaan Suora lisäkustannus vuonna 2010, MFIM 2000 3500 3000 2500 2000 1500 1000 500 0 Alkuperäiset skenaariot Kaasun hinta +10 45 mk/mwh KIO1* KIO2* KIO1G* KIO2G* Kuvio 2. Suorien kustannusten koostumus EFOM-laskemissa Lisäkustannus ja verojen muutos vuonna 2010, MFIM 2000 8000 7000 6000 5000 4000 3000 2000 1000 Alkuperäiset skenaariot Kaasun hinta +10 45 mk/mwh Liikenteen lisäverot Energiaverolisäys Lisäkustannus 0 KIO1* KIO2* KIO1G* KIO2G*

11 2.4 EV-laskelmien tulokset EV-mallilla arvioitiin maakaasun hinnan nousun kokonaistaloudellisia vaikutuksia ottaen lähtökohdaksi luvussa 2.1 kuvatut ilmastostrategian oletukset talouden kasvusta ja luvussa 2.3 kuvattu, EFOM-mallilla arvioitu uusi energiajärjestelmän perusura. Mallilla tarkasteltiin myös maakaasun hinnan nousun vaikutuksia ilmastostrategian alkuperäiseen perusuraan nähden. EV-mallilla tarkasteltiin siis kaikkia taulukon 1 vaihtoehtoja. Honkatukian ja Forsstömin teknis-taloudellisen EV-tasapainomallin suurin innovaatio on energia- ja teollisuussektoreiden prosessien EFOM-tyyppisen tarkastelun yhdistäminen kansantaloudelliseen tasapainomalliin. Mallissa tarkastellaan siis samanaikaisesti sekä teknologiavalintoja että kokonaistaloudellisia riippuvuuksia. Taloudelliset mallithan eivät yleensä määrittele tuotantoprosesseja yksityiskohtaisesti. Jos informaatiota "todellisesta" tekniikasta on olemassa, tasapainomalliin pohjautuvan energiapolitiikan analyysin luotettavuutta voidaan lisätä kuvaamalla teknologioita alhaalta-ylös (bottomup) lähestymistavan mukaisesti. Mallia, joka sisältää piirteitä molemmista lähestymistavoista voidaan kutsua vaikkapa hybridimalliksi. Tämän lähestymistavan etu standardilähestymistapaan verrattuna on mahdollisuus kuvata teknologian muuttuminen tulevaisuuden nimettyinä tekniikkakuvauksina epäsuorien, parametrien arvoja asettamalla aikaansaatavien funktiokuvauksien sijaan. EV-mallin tuotantotapojen käsittely mahdollistaa Suomen energiantuotannolle keskeisen yhteistuotannon tarkastelun. Käytännössä yhteistuotantolaitosten lämpö määrää prosessien toimintatason. Sähköä tuotetaan lämmön määrään verrannollisesti. Teollisuuden yhteistuotanto kuvataan kullekin toimialalle erikseen, jotta toimialalle tyypillinen polttoainejakauma säilyy. Sähkön ja lämmön yhteistuotannon kuvausta sovelletaan kaikilla niillä toimialoilla, joilla yhteistuotantoa on. Prosessiteollisuudesta EV-mallissa on tarkempi kuvaus metsäteollisuuden, kemian teollisuuden ja metallien valmistuksen osalta. Laskelmien lähtökohtana oli sekä Ilmastostrategian mukainen että EFOMilla saatu uusi energian tuotantorakenne ja perusura. Uusi tuotantorakenne poikkesi Ilmastostrategian rakenteesta taulukoiden 1 ja 2 esittämällä tavalla. Taloudellis-teknisellä tasapainomallilla arvioitiin tästä lähtökohdasta tarvittava verotaso päästötavoitteen saavuttamiseksi, toteuttaen muut toimenpiteet kuten Ilmastostrategiassakin. Laskelmien mukaan päästötavoitteiden saavuttamiseksi tarvittava veronkorotus ei jää juurikaan ilmastostrategian arviota alemmaksi korkeammalla maakaasun hinnalla ydinvoimavaihtoehdossa. Maakaasuvaihtoehdossa sen sijaan tarvittava energiaverojen korotus jää selvästi alemmaksi kuin ilmastostrategiassa arvioitiin. Koska myös polttoainelasku muuttuu, ero KIO1*- ja KIO2*-vaihtoehtojen (maakaasu- ja ydinvoimavaihtoehtojen) välillä kasvaa tällöin noin 2-3 mrd markkaa suuremmaksi kuin ilmastoohjelmassa vuonna 2010. Eron suuruus riippuu siitä, otetaanko vertailukohdaksi vanha perusura vai uusi. Tämän voi tulkita niinkin, että uuden perusuran tapauksessa hinnan nousun oletetaan tapahtuvan ennen Kioton periodia jolloin energian tuotantorakenne muuttuu jo ennen vuotta 2010 kun taas vanhaan perusuraan verrattaessa hinta nousisi vasta Kioton periodilla. Edellistä vaihtoehtoa kuvaavat taulukoissa 5 ja 6 tapaukset KIO1-G0* ja KIO2-G0* ja jälkimmäistä tapaukset KIO1-G* ja KIO2-G*.

12 Taulukko 5. Energiaverojen muutos eri toimialoilla, mmk perusurasta KIO1* KIO2* KIO1-G0* KIO2-G0* KIO1-G* KIO2-G* Maa- ja metsätalous 162 69 146 35 108 74 Massa- ja paperiteollisuus 240 55 192-17 122 62 Kemianteollisuus 272 159 248 120 205 166 Metallien valmistus 187 101 168 67 139 105 Muu teollisuus 228 83 204 17 150 92 Palvelut 978 599 740 383 597 589 Muut sektorit -366-7 475 37-321 92 Kotitaloudet 3454 2541 3294 2029 2893 2600 Energiakustannuksiin maakaasun hinnan nousulla olisi suuri vaikutus. Koska energiaverojen korotustarve jäisi pienemmäksi korkeammalla kaasun hinnalla, energiaverokertymien muutos jäisi ilmastostrategian arviota selvästi pienemmäksi maakaasuvaihtoehdossa. Tätä vaikutusta kuvataan taulukon 5 lisäksi myös kuvioissa 4 ja 5. Kuvioon 8 on lisäksi koottu suorien kustannusten maksettujen energiaverojen ja energiansäästöön ja uuteen tuotantokapasiteettiin tehtyjen investointien kasvun jakautuminen toimialoittain. Energialasku sen sijaan kasvaisi maakaasuvaihtoehdossa yli miljardilla siinä tapauksessa, että energiajärjestelmä mukautuisi vasta Kioton periodilla ja vielä enemmän, mikäli mukautuminen tapahtuisi aiemmin. Ydinvoimavaihtoehdossa energialasku kasvaisi vain hieman. Maakaasu- ja ydinvoimavaihtoehtojen välinen kustannusero kasvaisi 800-2300 mmk. Taulukon 6 lisäksi energialaskun muutosta kuvaa kuvio 6. Taulukko 6. Energialaskun muutos eri toimialoilla, mmk perusurasta KIO1* KIO2* KIO1-G0* KIO2-G0* KIO1-G* KIO2-G* Maa- ja metsätalous 96 30 135-49 105 39 Massa- ja paperiteollisuus 216 101 229-268 178-4 Kemianteollisuus 67 16 54-80 41-8 Metallien valmistus 62 22 93-32 88 25 Muu teollisuus 260 133 418-6 387 171 Palvelut 844 460 631-13 456 436 Muut sektorit 359-139 2107-487 1495 0 Kotitaloudet 2861 2211 3546 1768 3225 2429 Yhteensä 4766 2833 7213 834 5974 3089 Koko kansantalouden tasolla vaikutuksia kuvaa kuvio 3. Kansantalouden tasolla kaasun hinnan nousun vaikutukset ovat maakaasuvaihtoehdossa huomattavia vanhaan perusuraan verrattuna. Kansantuotteen lasku kasvaa noin puolesta prosentista yli puoleentoista. Jos kaasun hinnan nousun oletetaan vaikuttava energiajärjestelmään jo aiemmin, vaikutus on pienempi, mutta edelleen varsin huomattava. Tässä tapauksessa kansantuotevaikutukset maakaasuvaihtoehdossa kaksinkertaistuvat ilmastostrategian arvioihin verrattuna. Ydinvoimavaihtoehdossa vaikutukset jäävät selvästi pienemmiksi kuin maakaasuvaihtoehdossa, mutta siinäkin kaasun hinnan nousu lisäisi kansantuotteen supis-

13 tumista noin 0,1 prosenttiyksiköllä. Yksityiseen kulutukseen ja työllisyyteen vaikutukset olisivat myös huomattavia. Maakaasuvaihtoehdossa kulutuksen ja työllisyyden lasku kolminkertaistuisivat verrattuna siihen, mitä ne alemmalla maakaasun hinnalla olisivat, ja ydinvoimavaihtoehdossakin nämä vaikutukset olisivat selvästi suurempia. Kuvio 3. Kokonaistaloudelliset vaikutukset Skenaarioiden erot 0 KIO1* KIO2* KIO1-G0* KIO2-G0* KIO1-G* kio2-g* -0.2 % -0.4-0.6-0.8-1 -1.2-1.4-1.6 BKT Yksityiset kulutusmenot Investoinnit Työllisyys Kuvio 4. Erot skenaarioiden erissä Skenaarioiden erot mmk 2000 10000 8000 6000 4000 2000 0-2000 -4000 - Investoinnit - Hinnan vaikutus - Veron vaikutus kio2-g* kio1-g* KIO2-G0* KIO1-G0* KIO2* KIO1*

14 Kuvio 5. Erot skenaarioiden kokonaiskustannuksissa Skenaarioiden erot mmk 2000 9000 8000 7000 6000 5000 4000 3000 2000 1000 Verot+investoinnit Kokonaisvaikutus 0 KIO1* KIO2* KIO1-G0* KIO2-G0* kio1-g* kio2-g* Kuvio 6. Energiaverokertymien muutos Energiaverokertymien muutos (50/50 -palautus) 6000 5000 mmk 2000 4000 3000 2000 1000 0 Kotitaloudet Muut sektorit Palvelut Muu teollisuus Metallien valmistus Kemianteollisuus Massa- ja paperiteollisuus Maa- ja metsätalous -1000 KIO1* KIO2* KIO1-G0* KIO2-G0* KIO1-G* KIO2-G*

15 Kuvio 8. Suorien kustannusten muutos yhteensä Suorien kustannusten muutos yhteensä (50/50-palautus) 8000 mmk 2000 7000 6000 5000 4000 3000 2000 1000 Kotitaloudet Muut sektorit Palvelut Muu teollisuus Metallien valmistus Kemianteollisuus Massa- ja paperiteollisuus Maa- ja metsätalous 0 KIO2-G* KIO1-G* KIO2-G0* KIO1-G0* KIO2* KIO1* Kuvio 9. Energialaskun muutos Energialaskun muutos yhteensä, mmk 8000 7000 6000 5000 4000 3000 2000 1000 0 Kotitaloudet Muut sektorit Palvelut Muu teollisuus Metallien valmistus Kemianteollisuus Massa- ja paperiteollisuus Maa- ja metsätalous -1000-2000 KIO2-G* KIO1-G* KIO2-G0* KIO1-G0* KIO2* KIO1*

16 3 Kariutuneet kustannukset ja niiden vaikutukset Ilmastostrategiassa todetaan, että maakaasuun perustuvassa sähkönhankintavaihtoehdossa Kioton tavoitteita ei voida saavuttaa asettamatta hiilen käytölle lauhdevoiman tuotannossa rajoituksia. Tästä hiilikiellosta aiheutuisi laitosten omistajille kariutuneita kustannuksia, joita strategian kustannusarvioita ei otettu huomioon. Kariutuneet kustannukset nostaisivat kuitenkin suoraan energiantuotannon kustannuksia ja jos ne korvattaisiin, myös kokonaistaloudellisia kustannuksia. Kariutuneista kustannuksista on esitetty hyvin paljon toisistaan poikkeavia arvioita. LTT:n selvityksessä kariutuneiden kustannusten ylärajaksi esitetään enimmillään jopa 20 mrd markkaa. Ilmastostrategiassa taas lähdetään liikkeelle Elektrowatt-Ekonon tekemästä arviosta 700-800 milj.mk. Tässä luvussa tehdään vielä yksi arvio näistä kariutuneita kustannuksista. Kaikkia edellä esitettyjä arvoja käytetään hyväksi arvioitaessa kariutuneiden kustannusten kansantaloudellisia vaikutuksia. Näitä kansantaloudellisia vaikutuksia ei varsinaisessa ilmastostrategiassa tai sen tausta-aineistossa arvioitu. Uudet arviot perustuvat VTT Energian voimalaitoskohtaisiin laskelmiin. Kariutuneiden kustannusten korvaamisesta aiheutuvat kansantaloudelliset vaikutukset arvioidaan EV-mallin avulla. 3.1 Tausta Kariutuneet kustannukset -käsite on syntynyt USA:n sähkömarkkinamuutokseen liittyvässä keskustelussa. Se liittyy sikäläisiin olosuhteisiin ja niiden muutokseen. Muutos yhden yhtiön tarkasti säädellystä monopolista markkinaperusteiseen sähkön toimitukseen on johtanut pohdintaan siitä, pitäisikö yhtiöille korvata aiemmin tehtyjen investointien kannattamattomuus uudessa toimintaympäristössä. Yhtiöt ovat vaatineet korvausta säädellyn talouden aikaisista investoinneista, jotka sen aikaiset laskelmat osoittivat kannattaviksi, mutta jotka uusi tilanne on muuttanut tai muuttamassa tappiollisiksi. Kariutuneet kustannukset -käsitettä käytetään tähän keskusteluun viitaten. Se voidaan määritellä seuraavasti. Kariutuneet kustannukset ovat niitä väistämättömiä sähkön tuotannon kustannuksia, joita markkinahintaan myyty sähkö ei riitä peittämään. Seuraavat tapaukset voidaan erotella:! Jos sähkön tuotannon muuttuva kustannus on suurempi kuin sähkön myyntihinta, ei tuotanto ole kannattavaa. Tällöin kariutuneet kustannukset ovat yhtä suuret kuin tuotantolaitoksen kirjanpidollinen nettoarvo (alkuperäinen investointi miinus kuoletukset).! Jos sähkön tuotannon muuttuva kustannus alittaa sähkön markkinahinnan, on tuotanto kannattavaa. Jos laitoksen arvo (nykyhetkeen diskontattu nettotulovirta) ei kuitenkaan ylitä kirjanpidollista nettoarvoa, niin kariutuneet kustannukset ovat näiden kahden erotus, ts. kirjanpidollinen arvo miinus laitoksen arvo.! Jos laitoksen arvo on suurempi kuin kirjanpidollinen nettoarvo, ei kariutuneita kustannuksia ole. Kariutuneilla kustannuksilla tarkoitetaan menetettyä tuottoa vain siltä osin, kuin kyse on todellisista kustannuksista tai maksamattomista laskuista. Menetetty voitto, joka ylittää alkuperäisestä investoinnista syntyvät kustannukset, ei kuulu tämän käsitteen piiriin. Tämä tulkinta juontaa juurensa yhdysvaltojen ominaispiirteistä. Se ei välttämättä ole suoraan sovellettavissa muualla.

17 Euroopassa kariutuneita kustannuksia voi syntyä kahdesta toimintaympäristön muutoksesta: siirtymisestä energiahuollosta energiamarkkinoihin ja ilmastopolitiikan energiantuotannolle aiheuttamista rajoituksista. Suomessa ensin mainittu muutos ei aiheuttanut kariutuneita kustannuksia, sillä jo ennen 1995 muutostakin vallitsi kilpailutilanne eri tuottajien välillä. Koko asia ei edes noussut keskusteluun, mikä on osoitus siitä, että toimintatapa ennen sähkömarkkinalain voimaantuloakin oli ylläpitänyt tehokkuutta 1. Kaikkialla EU:ssa asia ei ole näin. Esim. Espanjassa tullaan korvaamaan energiamarkkinoiden avautumisen johdosta syntyneitä kariutuneita kustannuksia. Suomessa kariutuneiden kustannusten korvaamiseen liittyvää oikeudellista perusta on selvitetty KATTIn KTM:lle tekemässä vielä julkaisemattomassa selvityksessä (Tommi Nieppola; Sähkömarkkinoiden hukkakustannusten arviointi). Ilmastopolitiikan toteuttamisen eräänä toimenpiteenä on pohdittu hiilen käytön kieltämistä sekä sähkön lauhdutustuotannossa että maakaasualueiden kaukolämmön ja sähkön yhteistuotantolaitoksissa. Tämän toimintamahdollisuuden yhteydessä on kariutuneiden kustannusten korvaaminen tullut keskustelun kohteeksi Suomessakin. Kariutuneita kustannuksia olisivat siten käyttökelpoisten voimalaitoksen ennenaikaiseen romuttamiseen liittyvät kustannukset. Vaikea kysymys onkin nyt: Minkä arvoisia nämä ennenaikaisesti käytöstä poistettavat hiililaitokset ovat? Miten niiden arvo tulisi laskea? 3.2 Voimalaitoksen arvon laskeminen Kariutuneiden kustannusten määrittäminen voi olla joko markkinaperusteista tai hallinnollista. Markkinaperusteisessa arvioinnissa tuotantolaitoksen arvo määritetään markkinoilta saatavan informaation perusteella. Esimerkiksi tarkastelun kohteena olevaa voimalaa vastaavan tuotantolaitoksen myynnistä saatavat tiedot ovat tällaista markkinaperusteista tietoa. Lauhdutusvoimaloiden osalta sopivaa markkinainformaatiota ei ole käytettävissä, mutta yhteistuotantolaitosten osalta on yksi tuore esimerkki, jonka mukaisesti muutkin laitokset arvotetaan. Hallinnolliseen markkina-arvon määrittämiseen on kaksi tapaa: menetettyjen nettotulojen arvo ja korvausinvestoinnin arvo. Nettotulojen nykyarvon laskenta perustuu tulevien tuotantokustannusten ja sähkön markkinahinnan ennustettuihin arvoihin. Nämä ennusteet tehdään sellaiseen tilanteeseen, jossa hiililaitosten käyttö ja lisärakentaminenkin olisi mahdollista. Tarkoitushan on selvittää se arvo, joka laitoksilla olisi ilman käyttökieltoa. Ennustettujen suureiden avulla lasketaan nettotulo kullekin voimalaitoksen käyttövuodelle ja tämän tulon nykyarvo saadaan diskonttaamalla tämä tulo tarkasteluhetkeen käyttäen soveltuvaa korkokantaa. Pitkälle tulevaisuuteen ulottuvat ennusteet ovat kuitenkin aina vain ennusteita ja saatava tuloskin on tällöin epävarma. Sen vuoksi tulisi tällainen analyysi aina varustaa riittävän laajalla herkkyystarkastelulla, missä tulos lasketaan useaan kertaan käyttäen eniten tulokseen vaikuttaville ennustesuureille eri arvoja. Tällainen herkkyystarkastelu antaa päätöksentekijälle kuvan siitä, kuinka suuri epävarmuus asiaan liittyy. Epävarmuus sinänsä säilyy. Korvausinvestoinnin arvo -menetelmässä poistuvan laitoksen arvoksi määritellään tehokkaimman uuden laitoksen investointikustannuksesta se osuus, mikä vastaa arvotettavan laitoksen jäljellä olevaa käyttöikää. 1 Lisäksi järjestely takasi kapasiteetin riittävyyden, mistä ei nykyoloissa ole varmuutta.

18 Miten ilmastopolitiikasta mahdollisesti aiheutuvat kariutuneet kustannukset pitäisi Suomen tilanteessa laskea? Yllä on esitetty ne vaihtoehdot, jotka arvottamiseen ovat käytettävissä. Yhdysvaltojen tilanne on täysin erilainen kuin Suomessa, joten sama menettely ei sovi tähän tilanteeseen. Ilmastopolitiikan eräs toteutusvaihtoehto, hiilen käytön kielto lauhdutusvoiman ja maakaasualueen yhdistetyn lämmön ja sähkön tuotannossa, tuo uuden rajoituksen aiemmin tässä suhteessa vapaampiin toimintamahdollisuuksiin. Kyseessä on askel enemmän säänneltyyn suuntaan. Kiellon seurauksena hiilikäyttöiset ja käyttökuntoiset voimalaitokset pitäisi ennenaikaisesti romuttaa. Samaan aikaan Suomi on kiinteä osa pohjoismaisia sähkömarkkinoita. Tehdäänpä laskelmat kuinka hyvänsä, markkinanäkökulman on oltava läsnä. Sen vuoksi seuraava luku käsittelee pohjoismaisia sähkömarkkinoita näkökulmasta, joka tämän työn kannalta on oleellinen. 3.3 Pohjoismaiset sähkömarkkinat ja hiilivoiman arvo Pohjoismaisten sähkömarkkinoiden kapasiteettirakenne selviää oheisesta kuvasta. Siinä tuotantomuodot on asetettu lyhyen aikavälin tuotantokustannusten mukaiseen järjestykseen. Kuvio 10. Pohjoismaiden sähköntuotantokapasiteetin eri tuotantomuotojen määrät ja muuttuvat kustannukset vuoden 2005 tilanteessa. Arvio perustuu Nordelin tietoihin ja vuoden 1998 alun polttoainehintoihin. Arvioitu kulutus vuonna 2005 on noin 400 TWh. (Lähde: Energia Suomessa. VTT Energia ja Edita. Helsinki 1999.) Pohjoismaiden sähköntuotantokapasiteetti 400 350 300 mk / MWh 250 200 150 100 50 0 0 100 200 300 400 500 TWh / vuosi vesi + tuuli ydinvoima Lauhde, hiili + kaasu Kaasuturbiini, kevytöljy vesivaihtelu yhteistuotanto Lauhde, öljy

19 Kolme halvinta tuotantoluokkaa, vesivoima, ydinvoima ja yhteistuotantovoima ovat pitkän aikavälin sähkömarkkinakilpailun kannalta siten samassa asemassa, että niiden kapasiteetti tai niiden tuottama energiamäärä ei ole vapaasti valittavissa. Vesivoiman määrää ei Pohjoismaissa voi enää oleellisesti lisätä nykyisestä. Kapasiteettilisäykset tullevat olemaan pääasiassa olemassa olevien laitosten uusimisia, uudisrakentaminen keskittynee vain pieniin laitoksiin. Ydinvoiman lisärakentaminen ei Ruotsissa ole nyt mahdollista. Suomessakaan luvan saanti uuden laitoksen rakentamiseen ei ole helppoa. Yhteistuotantosähkön tuotantomäärä taas on riippuvainen sekä prosessiteollisuuden tuotannon laajuudesta että kaukolämmitykseen kytkettävissä olevan lämpökuorman suuruudesta. Nämä tuotantotavat voivat tuottaa aitoa voittoa hyvin toimivien markkinoiden tapauksessakin juuri siksi, että niiden kapasiteetti on rajoitettu. Rajoitus tarkoittaa, että uusia toimijoita ei voi tulla mainituille tuotantoalueelle rakentamaan lisäkapasiteettia, joka hävittäisi mahdollisen voiton. Konventionaalinen lauhdutusvoima on edullisuusjärjestyksessä ensimmäinen tuotantomuoto, jonka kapasiteetti ei ole rajoitettu. Tämän ryhmän edullisinta sähköä tuotetaan kivihiilellä. Kivihiililauhde soveltuu sekä pohja- että keskikuormakäyttöön. Ei siis ole sattumaa, että pohjoismaisilla sähkömarkkinoilla juuri tämä tuotantomuoto tasapainottaa vesivuosien vaihtelusta johtuvan energian tarjonnan vaihtelut energian kysyntää vastaavaksi. Miksi hiilivoimalla ei voi tehdä puhdasta voittoa pohjoismaisilla sähkömarkkinoilla? Jos se olisi mahdollista, niin muutkin markkinoilla toimivat tahot rakentaisivat lisää hiilivoimaa ja pyrkisivät näin saamaan itselleen osan voitosta. Tämä lisärakentaminen johtaisi siihen, että voitot väistämättä häviäisivät kilpailun tuoksinaan. Sähkömarkkinoiden taloudellisesti kestävän toiminnan edellytys on se, että kunkin tuotantomuodon kokonaiskustannukset tulevat katetuksi sähkön myyntituloilla. Se on mahdollista, kun sähkön markkinahinta ylittää ajoittain kunkin tuotantomuodon lyhyen aikavälin tuotantokustannukset. Näiden välittömät tuotantokustannukset ylittävien jaksojen aikana saatavan lisätulon tulee riittää kattamaan myös vapaasti rakennettavissa olevien voimantuotantomuotojen kiinteät kulut. Viime vuosien hyvät vesivuodet ovat johtaneet sähkön alhaiseen spot-hintaan. Jos sadannan oletetaan säilyvän entisenlaisena ja sähkön kulutus pysyy vähintään entisellään, niin lauhdesähkön tuottaminen on ajoittain hyvinkin kannattavaa. Pitkällä aikavälillä ei lauhdutusvoiman tuotanto kilpailusta johtuen voi kuitenkaan tuottaa enempää kuin tarvitaan tuotannon kaikkien kulujen peittämiseen. Tulovaihtelut vuodesta toiseen voivat olla suuria. Edellä oleva päättely perustuu siihen, että markkinat toimivat hyvin. Jos näin ei olisi, niin voidaan olettaa, että sähkömarkkinoita valvot elimet ryhtyvät toimenpiteisiin, jotka palauttavat kilpailun aitouden. 3.4 Arvonmääritys Seuraavassa tehdään suuruusluokka-arvio Suomen suurimpien hiilikäyttöisten voimalaitosten arvosta vuoden 2008 alussa. Arvo lasketaan mahdollisimman yksinkertaisesti ja suoraviivaisesti kutakin voimalaa samalla tavalla kohdellen. Tarkempi analyysi edellyttäisi kunkin voimalaitoksen tarkkaa läpikäyntiä esim. jäljellä olevan käyttötuntimäärän arvioimiseksi, samoin nykykunnon selvittämistä. Se ei ole tämän työn tarkoitus.