MAATALOUSRAKENNUSTEN KUNTOTARKASTUSOHJEET,

Suurten maatalousrakennusten rakenteellinen turvallisuus Liite 4 1 (26) MAATALOUSRAKENNUSTEN KUNTOTARKASTUSOHJEET, 29.3.2007 Markku Kortesmaa VTT

Suurten maatalousrakennusten kuntotarkastusohjeet, jatkuva seuranta 3 (26) Sisällysluettelo 1 RAKENTEIDEN KUNNON TARKASTAMINEN... 5 2 JATKUVA SEURANTA... 7 2.1 Lumikuormat... 7 2.2 Tarkastus liitteen 2 mukaisesti... 7 Kohta 1 Sisäilman olosuhteet... 7 Kohta 2 Vesikattovuodot ja kondenssiongelmat... 8 Kohta 3 Home ja lahokasvustot... 9 Kohta 4 Teräsosien ruostuminen... 11 Kohta 5 Kantavien rakenteiden korjaukset ja muutokset... 12 Kohta 6 Kantavien rakenteiden onnettomuusvauriot edellisen tarkastuksen jälkeen... 14 Kohta 7 Kannatteiden (ristikot ja palkit) jäykistys... 15 Kohta 8 Epätavallisen suuret taipumat... 19 Kohta 9 Puurakenteiden halkeamat... 20 Kohta 10 Palkkien painumat ja kallistumat tuella... 20 3 JATKOTOIMENPITEET... 21 KIRJALLISUUTTA... 21 Liite 1: Tarkastusvälineet Liite 2: Tarkastuslomakkeet

Suurten maatalousrakennusten kuntotarkastusohjeet, jatkuva seuranta 4 TIIVISTELMÄ Tämä kuntotarkastusohje on tarkoitettu suurille maatalousrakennuksille, joiden katon kantavat rakenteet ovat puuta tai terästä ja joiden jännevälit ovat vähintään 12 m. Tässä ohjeessa esitetyn kuntotarkastuksen tavoite on selvittää, onko syytä epäillä, että rakennuksessa on rakenteellisia riskitekijöitä. Kuntotarkastus on tarpeen, että vältytään vaurioilta, jotka pahimmassa tapauksessa johtavat rakennuksen sortumiseen ja ihmishenkien menetyksiin. Nämä ohjeet ovat apuväline, kun rakennusvaiheen suunnittelija määrittää kohteessa suoritettavat tarkastukset. Ohje on tarkoitettu rakennusten kunnon jatkuvaan seurantaan, joka tehdään kirjallisesti esimerkiksi kolmen vuoden välein. Muuten seurantaa tehdään muun työn lomassa ja viimeistään syksyllä ennen lumien tuloa. ALKUSANAT Kuntotarkastusohje on laadittu siksi, että maatalousrakennusten kunnossapidosta vastuullisilla on apuväline, jonka mukaan he voivat tehdä rakenteiden kunnon seurantaa ja tarvittaessa ryhtyä jatkotoimenpiteisiin. Jatkotoimenpiteet voivat olla tarpeen, jos kuntotarkastuksen perusteella on syytä epäillä rakennuksessa sellaisia puutteita tai muutoksia, joiden voidaan epäillä aiheuttavan välittömästi tai myöhemmin vaaraa rakennukselle tai ennen muuta rakennuksen käyttäjille. Ohje on laadittu osana projektia Suurten maatalousrakennusten rakenteellinen turvallisuus, jota ovat rahoittaneet maa ja metsätalousministeriö, ympäristöministeriö ja VTT. Ohjeet on laadittu rahoittajien muodostaman johtoryhmän ohjauksessa. Projektin johtoryhmään kuuluivat seuraavat henkilöt: Ilpo Mattila puheenjohtaja, MTK, ilpo.mattila@mtk.fi Kjell Brännäs, maa ja metsätalousministeriö, kjell.brannas@mmm.fi Jaakko Huuhtanen, ympäristöministeriö, jaakko.huuhtanen@ymparisto.fi Alpo Ranta Maunus, VTT, alpo.ranta maunus@vtt.fi Lisäksi johtoryhmän kokouksiin osallistuivat: Ville Keski Mattinen, ProAgria KESKI SUOMI, ville.keski mattinen@proagria.fi Markku Kortesmaa, VTT, markku.kortesmaa@vtt.fi

Suurten maatalousrakennusten kuntotarkastusohjeet, jatkuva seuranta 5 KUNTOTARKASTUSOHJEET, JATKUVA SEURANTA 1 RAKENTEIDEN KUNNON TARKASTAMINEN Maankäyttö ja rakennuslaissa on rakennusten kunnossapidosta säädetty seuraavasti: 166 Rakennuksen kunnossapito Rakennus ympäristöineen on pidettävä sellaisessa kunnossa, että se jatkuvasti täyttää terveellisyyden, turvallisuuden ja käyttökelpoisuuden vaatimukset eikä aiheuta ympäristöhaittaa tai rumenna ympäristöä. Kaavassa suojelluksi määrätyn tai rakennussuojelulain nojalla suojellun rakennuksen käytössä ja kunnossapitämisessä on lisäksi otettava huomioon rakennussuojelun tarkoitus. Jos rakennuksen kunnossapitovelvollisuus laiminlyödään, kunnan rakennusvalvontaviranomainen voi määrätä rakennuksen korjattavaksi tai sen ympäristön siistittäväksi. Jos rakennuksesta on ilmeistä vaaraa turvallisuudelle, tulee rakennus määrätä purettavaksi tai kieltää sen käyttäminen. Ennen korjauskehotuksen antamista rakennusvalvontaviranomainen voi määrätä rakennuksen omistajan esittämään rakennusta koskevan kuntotutkimuksen terveellisyyden tai turvallisuuden johdosta ilmeisen välttämättömien korjaustoimenpiteiden selvittämiseksi. Rakennuksen käyttö ja huolto ohje (A4, RakMK) on laadittava rakennusta varten, jota käytetään pysyvään asumiseen tai työskentelyyn. Käyttö ja huolto ohje tulee laatia huomioon ottaen rakennuksen ja rakennusosien ominaisuuksien säilyminen suunnitellun käyttöiän ajan. Ominaisuuksien säilyminen edellyttää suunnitelmallista seurantaa ja ylläpitoa. Käyttö ja huolto ohje sisältää rakennuksen ja sen rakennusosien kunnossapidon sekä hoidon ja huollon lähtötiedot, tavoitteet, tehtävät ja ohjeet omistajalle ja ylläpitoorganisaatiolle sekä asukkaille ja tilojen käyttäjille annettavat ohjeet. Kantavien rakenneosien suunnittelussa sovelletaan muihin rakenneosiin verrattuna pitempiä käyttöikätavoitteita. Rakenteissa tapahtuvia mahdollisesti käyttöikään vaikuttavia muutoksia tulee seurata ja kontrolloida tämän kuntotarkastusohjeen avulla siten, että rakennusvaiheessa suunnittelija määrittelee (tarkentaa) kohteessa säännöllisesti suoritettavat silmämääräiset ja muut tarkastukset, tarkastusajankohdat ja aikataulun. Rakennuksen osien säilyvyyden varmistamiseksi suositellaan, että kuntotarkastukset tehdään seuraavasti: Rakenteissa tapahtuvia mahdollisesti käyttöikään vaikuttavia muutoksia tulee seurata ja kontrolloida tämän kuntotarkastusohjeen avulla siten, että rakennusvaiheessa suunnittelija määrittelee (tarkentaa) kohteessa säännöllisesti suoritettavat silmämääräiset ja muut tarkastukset, tarkastusajankohdat ja aikataulun. Rakennuksen osien säilyvyyden varmistamiseksi suositellaan, että kuntotarkastukset tehdään seuraavasti:

Suurten maatalousrakennusten kuntotarkastusohjeet, jatkuva seuranta 6 Peruskuntotarkastus 1. Rakenteiden ensimmäinen kuntotarkastus suoritetaan mieluiten vastaavan suunnittelijan toimesta takuutarkastuksen yhteydessä 2. Ensimmäisen ammattilaisen tekemässä kuntotarkastuksessa tulee olla mukana joku hallin ylläpitohenkilöstöstä. Peruskuntotarkastuksen tulokset pitää tallentaa ja säilyttää hallissa, että niitä voidaan verrata seuraavien myöhemmin tehtävien tarkastusten tuloksiin. Jaksotetut kuntotarkastukset 1. Myöhemmät jaksotetut varsinaiset kuntotarkastukset, joiden tarkastusvälit on kirjattu käyttö ja huolto ohjeisiin viimeistään peruskuntotarkastuksen yhteydessä, suoritetaan vastaavan suunnittelijan tai muun pätevän ammattilaisen toimesta tarkoituksenmukaisella tavalla 5 10 vuoden välein. Jatkuva seuranta (seurantatarkastukset) 1. Suoritetaan oman ylläpitohenkilöstön tai ylläpidosta vastuullisen toimesta. Lisäksi sopivasti muiden töiden lomassa tehdään oheisen ohjeen ja tarkastuslistan avulla silmämääräisiä havaintoja, joita verrataan aiempiin tarkastustuloksiin. (Liite 2). 2. Mikäli rakenteissa tai niiden toiminnassa havaitaan seurannassa huolestuttavia muutoksia tai ikääntymistä, suositellaan yhteydenottoa tarvittaessa alan ammattilaisiin. 3. Seurantatarkastukset tulee yleensä ajoittaa rakennuksen muiden huoltotoimien yhteyteen (lamppujen vaihdot tms.). Peruskuntotarkastus ja jaksotetut kuntotarkastukset tehdään yleisten tarkastusohjeiden mukaan, jotka ovat saatavissa esimerkiksi VTT:n sivuilta ja ne ovat tällä hetkellä osoitteessa http://www.vtt.fi/vtt_search.jsp?target=julk&fuzz=true&search=halturva Jatkuva seuranta tehdään tämän ohjeen mukaisesti.

Suurten maatalousrakennusten kuntotarkastusohjeet, jatkuva seuranta 7 2 JATKUVA SEURANTA Tarkastuksiin voi valmistautua tässä ohjeessa esitettyjen rakenteiden käyttäytymiseen liittyvien perustietojen avulla. Rakennesuunnitelmat laskelmineen kannattaa säilyttää saatavilla rakennuksen muiden dokumenttien kanssa rakenteiden käytön aikaista kuntotarkastusta sekä mahdollisia onnettomuustilanteita ja muutos tai korjaustarpeita varten. Suunnitelmadokumenttien säilyttäminen kuuluu rakennuksen omistajalle. Viranomaisten velvollisuus säilyttää rakennusdokumentteja koskee vain lupa asiakirjoja, vaikka muutkin rakennedokumentit olisi alun perin vaadittu toimitettavaksi. Rakenteita tai niiden käyttötarkoitusta muutettaessa pitää käyttöön jäävien rakenteiden kestävyydet tarkastaa huolellisesti. Myös rakennuksen käytön aikana rakenteet kannattaa ajoittain tarkastaa. Kumpikin tehtävä aloitetaan tutustumalla rakennesuunnitelmiin. Luettelo suositeltavista kuntotarkastusvälineistä on liitteessä 1. Tarkastuksessa käytetään liitteen 2 lomakkeita. Tarkastus on syytä tehdä soveltuvin osin aina, kun lumi tai tuulikuormat ovat olleet poikkeuksellisen isot. Kattokaivot on syytä tarkistaa syksyisin. Roskat ja vastaavat pitää poistaa, etteivät ne aiheuta kaivojen tukkeutumista. 2.1 Lumikuormat Vanhat rakennukset on suunniteltu nykytietämyksen mukaan liian pienille lumikuormille. Lisäksi ennen vuotta 1978 käytetyt puurakenteiden suunnittelunormit olivat melko puutteellisia. Tämän vuoksi vanhemmissa rakennuksissa on seurattava katolle kertyvää lumikuormaa ja tarvittaessa poistettava sitä. Karkeina raja arvoina voidaan antaa: ennen vuotta 1978 rakennetuissa halleissa katon keskimääräinen tasainen lumikuorma: länsirannikolla 100 kg/m 2 ja muualla Suomessa 130 kg/m 2 lisäksi ennen vuotta 1997 rakennetuissa kaarihalleissa tulee seurata, että suurin paikallinen lumen kinoskuorma < 300 kg/m 2. Lumen paino voidaan arvioida sen paksuuden perusteella siten, että 10 cm tiivistynyttä lunta vastaa kuorma arvoa 20 kg/m 2. Kevättalvella lumen tiheys saattaa olla suurempi (keskimäärin 220 250 kg/m 3 ), yleensä kuitenkin alle 300 kg/m 3. Jos lumikuorma on suurempi kuin suunnittelukuorma, niin lumikuormaa pitää keventää. Suomen Ympäristökeskus (SYKE) antaa yleensä ohjeet, milloin lumikuormaa on syytä keventää. 2.2 Tarkastus liitteen 2 mukaisesti Kohta 1 Sisäilman olosuhteet Kosteus on liian suuri, jos ilman suhteellinen kosteus on viikkoja yli 80 %, ja ilman lämpötila on samanaikaisesti yli 15 o C. Tällöin homeet alkavat kasvaa. Jos ilman suhteellinen kosteus on yli 95 %, puurakenteet alkavat lahota. Jos lämpötila on alle +3 o C, niin homehtuminen ja lahoaminen pysähtyvät. Jos ilman kosteutta ei ole mahdollista mitata, sitä voidaan arvioida tarkkailemalla rakenteita ja niiden pintoja. Jos rakenteet eivät hikoile koskaan, kosteus ei ole liian korkea.

Suurten maatalousrakennusten kuntotarkastusohjeet, jatkuva seuranta 8 Jos rakenteet hikoilevat lähes aina, kosteus on liian korkea. Muuten kannattaa seurata, tummuvatko tai homehtuvatko puurakenteet ja ruostuvatko teräsrakenteet ajan kuluessa. Jos näin on, niin pitää ryhtyä kuivattamiseen, koska kosteus on ollut liian suuri.. Ullakon kosteustilanne kannattaa tarkistaa. Ullakon rakenteet voivat kastua kattovuodoista ja rakennuksen sisältä tulevasta vesihöyrystä. Sisältä tuleva vesihöyry pääsee rakenteisiin jos ullakon ja alla olevan lämpimän tilan välinen lämmöneristetty sisäkatto ei ole tiivis tai suunniteltu sisätilan ilmanvaihto toimii väärin. Pahimmassa tapauksessa kosteutta voi päästä ullakkotilaan niin paljon, että lämmöneristeet ovat täysin märät. Samanlainen tilanne saattaa syntyä myös lämpimän tilan vieressä olevassa rehuvarastossa tai muissa tiloissa, kun sen ja lämpimän tilan välistä ovea pidetään auki, jolloin lämpimästä tilasta tuleva vesihöyry tiivistyy kylmän tilan kattorakenteisiin. Aluksi liika kosteus näkyy puuosien tummumisena, myöhemmin homehtumisena ja pahassa tapauksessa lahoamisena. Suojaamattomiin teräsrakenteisiin syntyy korroosiota samanlaisissa olosuhteissa kuin puuhun lahoa tai hometta. Jos kastunut tai kostunut rakenne kuivuu kastumisen jälkeen, siinä mahdollisesti alkanut lahoaminen pysähtyy, koska lahottajasienten kasvu vaatii aina kosteutta. Kuivana pysyneiden puurakenteiden säilyvyys on hyvä, eikä niiden rakenteellinen turvallisuus heikkene pitkänkään käyttöiän aikana. Kantavat puurakenteet eivät muutenkaan vaadi juuri huoltotoimia. Kohta 2 Vesikattovuodot ja kondenssiongelmat Vesikattovuodot ja veden kondensoituminen voidaan havaita kosteuden aiheuttamista värimuutoksista. Vesikaton sisäpinta voidaan tutkia läheltä silmämääräisesti ja kauempaa tai alempaa parhaiten kiikarilla tai nosturin avulla. Mahdollisten kosteusvauriojälkien yhteydessä tulee aina selvittää mistä kostuminen johtuu: Syynä on olla rakennusaikaisesta suojauksen laiminlyönnistä vesikattovuodosta (korjattu vanha vuoto vai akuutti) puutteellista tai rikkoutuneesta höyrynsulusta ja puutteellisesti tuuletetusta yläpohjasta johtuvasta sisäilman kosteuden tiivistymistä yläpohjan rakenteisiin. Rakennusaikaisesta kastumisesta ja korjatusta vesikattovuodosta ei yleensä ole haittaa, jos rakenteet ovat kastumisen jälkeen kuivuneet eikä ennen kuivumista ole tullut lahotai homevaurioita. Vesikattovuodot sijaitsevat yleensä katon läpivientien ja jiirien kohdalla ja ne on melko yksinkertaista korjata. Myös vesikatteen kiinnitykseen käytettyjen naulojen reiät ovat potentiaalinen vuotokohta. Yläpohjan kondenssiongelmat saattavat vaatia mittaviakin korjaustoimenpiteitä, joiden suunnittelu tulee teettää pätevällä suunnittelijalla. Ennen kuin korjauksiin ryhdytään, tulee tarkistaa sisäilman kosteuspitoisuus, höyrynsulun tiiviys sisäkaton läpivientien ja muiden epäjatkuvuuskohtien läheisyydessä sekä yläpohjan tuulettuvuus. Pelkkä sisäilman kosteuden alentaminen saattaa olla riittävä toimenpide yläpohjan kondenssiongelmien poistamiseen. Veden kondensoitumista voi olla myös paikallisten kylmäsiltojen kohdalla. Liitosten teräsosat voivat toimia tällaisina kosteutta keräävinä kylmäsiltoina, jolloin rakenteen kantavuus saattaa heikentyä puun lahoamisen lisäksi myös teräsosien korroosion vuoksi. Osittain seinän tai katon sisällä olevien pilarien ja palkkien kohdalta rakennetta on avat

Suurten maatalousrakennusten kuntotarkastusohjeet, jatkuva seuranta 9 tava siten, että pilarin tai palkin kylmä pinta päästään tarkistamaan. Mikäli sinne pääsee kertymään kosteutta ja höyrynsulun tiivistäminen ko. rakenneosan pintaan tai kierrättäminen sen ympäri on vaikeaa, yksinkertaisin korjauskeino saattaa olla lämmöneristeen poistaminen rakenneosan reunoilta, jolloin kylmän pinnan lämpötila nousee ja veden tiivistyminen estyy. Katon kosteusvauriokohdassa tulee selvittää, ovatko lämmöneristeet ja rakenteet kuivia ja vaurioitumattomia. Kostuneet eristeet ja rakenteet tulee aina kuivata, vaikka kyse on rakennusaikana tapahtuneesta kastumisesta. Yläpohjan kuivuminen saattaa muuten kestää niin pitkään, että homehtumisen lisäksi myös lahottajasienet pääsevät kasvamaan. Tämä varsinkin silloin, kun on kesä ja tila on huonosti tuuletettu. Mikäli kantavista puurakenteista löytyy lahoa, on kohteelle parasta teettää asiantuntijalla tarkempi kuntotutkimus. Kohta 3 Home ja lahokasvustot Mikäli kantavissa puurakenteissa havaitaan hometta tai lahoa, on puun kosteus ollut ainakin jossakin vaiheessa liian pitkään liian korkea (yli 20 % puun kuivapainosta yli +5 C lämpötilassa). Tällöin ensimmäinen tehtävä on selvittää mistä tämä liian suuri kosteus johtuu ja ryhtyä välittömiin toimenpiteisiin, joilla kostuminen voidaan jatkossa estää. Useimmissa tapauksissa homevauriot johtuvat liian suuresta sisäilman kosteuspitoisuudesta. Vaikka kosteusvaurion syy on korjattu aikaisemmin (esim. vesikattovuoto), home ja lahovauriohavaintojen vuoksi pitää ryhtyä myös muihin toimenpiteisiin: home ja laho tulee poistaa. Kantavien puurakenteiden lahovaurioiden yhteydessä tulee aina teettää tarkempi kuntotutkimus asiantuntevalla rakennesuunnittelijalla, joka määrittelee, onko jäljellä oleva poikkileikkaus riittävän kantamaan kuormat vai tuleeko rakennetta vahvistaa. Kaikki rakennuksen sisällä oleva home tulee poistaa pelkästään terveydellistenkin syiden vuoksi. Puupintojen homeenpoistoon voidaan käyttää kloriittiliuospesua. Homeenestomaalaus ei estä homeen uudelleen muodostumista, jos kosteusolosuhteet ovat edelleen sellaisia, että puun kosteuspitoisuus on jatkossakin pidempiä aikoja (kuukausia) yli 20 % tasolla. Uusissa rakennuksissa ei havaittu ongelmia tässä tutkimuksessa tehdyn kyselyn perusteella. Puun lahoamisen kannalta arkoja paikkoja ovat perustusten lähellä olevat liitokset. Ne pitäisi eristää aina perustuksista, ja niiden pitäisi olla riittävän korkealla maan pinnasta. Tarkastuksessa on selvittävä, puuosien pilarien tai kaarien perustusliitokset pysyneet kuivina. Sadeveden, lumen sulamisen, maaperästä kapilaarisesti imeytyneen veden tai rakennuksessa käytetty vesi on usein aiheuttanut puukaarien tai pilarien päiden lahoamiseen ja liitosten teräsosien ruostumiseen johtaneita vaurioita. Erityisen ongelmallisia ovat seinärakenteiden ulkopuolelle ulottuvat sekä suoraan lattiapinnasta tai jopa sen alapuolelta lähteneet pilarinpäät. Pilarien tai kaarien päät eivät saa olla suorassa kontaktissa betoniin tai lattiahiekkaan. Osaksi ulkoseinän sisällä sijaitsevat pilarinpäät voivat kostua talviaikaan myös sisäilmasta varsinkin teräksisiin liitososiin kondensoituneen veden vuoksi.

Suurten maatalousrakennusten kuntotarkastusohjeet, jatkuva seuranta 10 Pilarin tai kaaren alapään kuntoa voidaan tutkia esimerkiksi piikillä tehdyllä kokeella, Piikki on parasta lyödä mahdollisimman alas puuhun. Iskemisen jälkeen piikin juuresta voi pursuta vettä. Tästä on helppo päätellä, että kaaren pää on todella märkä ja myöhemmin on varmasti seurauksena lahovaurio, ellei rakenne pääse kuivumaan pikaisesti. Jos piikki painuu puuhun epätavallisen helposti, puu on joko hyvin märkää tai lahonnutta. Laho voidaan päätellä puun väristä. Home puun pinnalla on merkki niin suuresta puun kosteuspitoisuudesta, että myös lahon kehittyminen on todennäköistä. Liian suuri kosteus paljastuu myös sähköisellä kosteusmittarilla. Puun kosteus pitää olla alle 20 %. Puun pinnassa voidaan sallia hetkellisesti korkeampia kosteuksia, vuotuisella tasolla ei kuitenkaan kuukautta pidempää aikaa. On huomattava, että kosteus pienenee hyvin nopeasti siirryttäessä pilarin päästä ylemmäksi. Kuvassa 1 on esitetty esimerkkinä eräässä kohteessa mitatut pilarinpään puun kosteuspitoisuudet. Kuvasta voidaan päätellä, että kosteus on mitattava aivan puun päästä, sillä jo 50 100 mm etäisyydellä pilarin päästä saadaan lukema, joka ei "anna syytä huoleen". Tästä syystä tarkastus kannattaa tehdä niin lähelle puun alapäätä kuin mahdollista. Liimapuupilarin alapään kosteus 80 70 60 Puun kosteus [%] 50 40 30 20 10 0 0 50 100 150 200 250 300 350 400 450 500 Etäisyys pilarin alareunasta [mm] Kuva 1. Mitattu kosteusjakautuma liimapuupilarin päässä. Pilarin alapää voi olla pinnaltaan kunnossa olevan näköinen, vaikka se onkin heti sen alta lahonnut. Tämä koskee erityisesti maalattuja pilareita. Pinnoitteen alta kerros voi olla märkä tai lahonnut aivan samalla tavalla kuin teräskengässä oleva puu. Tämä voidaan tarkistaa piikkikokeella. Ulkona olevat kantavat pilarit, kaaret tai liimapuupalkkien päät kannattaa verhoilla päältä tuuletusraolla varustettuna pellityksellä ja sivuilta laudoituksella (ks. kuva 2). Pelkkä yläpinnan verhoilu ei riitä myös sivut on suojattava viistosateelta ja auringon valolta. Massiivinen puupoikkileikkaus halkeilee pinnastaan erityisesti, jos se altistuu suoralle auringon paisteelle. Pintakyllästys ei tehoa, kun viistosadevesi pääsee halkeamien kautta ajan kuluessa yhä pintaa syvemmälle puuhun.

Suurten maatalousrakennusten kuntotarkastusohjeet, jatkuva seuranta 11 Pelti Rako Pystyrimat Laudoitus Kuva 2 Seinän ulkopuolelle ulottuvan liimapuukaarenpään suositeltava suojausratkaisu. Toimenpiteet Jos puussa todetaan lahoa, on parasta ottaa välittömästi yhteyttä rakennesuunnittelijaan ja varautua korjaustoimenpiteisiin. Ulkona olevien puurakenteiden välitön korjaaminen talviaikaan ei ole kuitenkaan yleensä välttämätöntä, koska lahoaminen alkaa käytännössä vasta silloin, kun lämpötila ylittää +3 o C. Se, onko kastuminen tilapäistä vai pysyvää, voidaan todeta uusimalla esimerkiksi piikkikoe kahden viikon välein. Jos tulos on aina sama, tulee selvittää, mistä kostuminen johtuu ja miten kostuminen voidaan jatkossa estää. Mikäli pelkät suojaustoimenpiteet eivät riitä esimerkiksi siksi, että puu on suorassa kontaktissa betoniin, tulee korjaussuunnitelma teettää asiantuntevalla rakennesuunnittelijalla. Kohta 4 Teräsosien ruostuminen Ulkonäköä vaarallisempi ongelma on teräsosien kantavuuden heikkeneminen korroosion seurauksena. Pintaruoste on ulkonäköongelma, mutta voi johtaa vakavampaan korroosioon, jos ruostumisolosuhteet saavat jatkua. Tärkeä tarkistettava alue on profiilipellin naulakiinnitysten alue, koska. naulakiinnityksen alue on otollinen ruostumiskohta, koska se saattaa pysyä märkänä kauemmin kuin sileä pellin osa, profiilipellit ovat ohuita, joten pienetkin muutokset paksuudessa voivat olla vaarallisia ja ruostuneeseen kohtaan eli väljenneen reiän alueelle voi helposti syntyä myös vuotokohta.

Suurten maatalousrakennusten kuntotarkastusohjeet, jatkuva seuranta 12 Jos ruostuminen on ohentanut teräksen paksuutta yli 20 %, on kyseisen teräsrakenteen kantavuus syytä tarkistuttaa kohteen rakennesuunnittelijalla tai muulla samantasoisella asiantuntijalla. Naulalevyristikoiden naulalevyissä voi olla niin sanottua valkoruoste, joka on valkeaa sinkkihydroksidia Zn(OH)2. Sinkkioksidi hydroksidikerros on tilava, huokoinen ja huonosti kiinni sinkin pinnassa. Näin ollen se ei kykene suojaamaan sinkin pintaa vedessä olevan hapen vaikutukselta. Siksi korroosioprosessi voi jatkua niin kauan kuin pinnoilla on kosteutta. Kun pinnat pääsevät kuivumaan, syöpyminen lakkaa ja ilman päästessä vapaasti sinkin pinnalle muodostuu korroosiotuotteista normaali suojakerros. Käytännössä valkoruostetta voi syntyä levyihin jo ristikoiden varastointivaiheessa, mikäli ristikot ovat tiiviissä nipussa ja kosteudelle alttiina. Toinen mahdollinen syy valkoruosteen syntymiselle on tuulettumaton ja kostea yläpohjan ontelotila. Valkoruosteen vaikutus korroosiosuojan kestoikään on pieni, joten valkoruoste on enemmänkin vain esteettinen haitta. Rakenteen heikkenemistä valkoruoste ei siis liiemmin ehdi aiheuttamaan rakennuksen elinkaaren aikana. Kuva. 3. Valkoruostetta naulalevyn pinnassa Kohta 5 Kantavien rakenteiden korjaukset ja muutokset Kantavien rakenteiden korjaukset ja muutokset vaativat asiantuntemusta. Ne vaativat asianmukaisen suunnitelman ja rakennusluvan. Jos tehdään laajennus rakennuksen kylkeen, niin seuraaviin asioihin on kiinnitettävä huomiota: lumi todennäköisesti kinostuu joko uuden rakennuksen tai vanhan rakennuksen katolle ja tämä on otettava huomioon kattorakenteiden suunnittelussa ja toteutuksessa, uuden ja vanhan rakennuksen liittymäkohta on riskialue kattovuotojen kannalta ja kosteus voi siirtyä rakenteiden sisällä eri tavalla kuin aikaisemmin. Jos vanhan rakennuksen kylkeen on tehty vanhaa rakennusta korkeampi uudisrakennus, on vanhan rakennuksen kattorakenteet tarkistettava muutostyön yhteydessä, koska uu

Suurten maatalousrakennusten kuntotarkastusohjeet, jatkuva seuranta 13 den rakennuksen katolta tuleva lumi todennäköisesti kinostuu vanhan rakennuksen katolle. Raskaiden laitteiden ripustusten yhteydessä olisi tarkastettava, etteivät ne aiheuta liian suuria rasituksia kattorakenteille. Lisäkuormituksia voivat aiheuttaa esimerkiksi uudet ilmastointikoneet, ruokinta automaatit ja valaisimet. Nämä rasitukset ovat yleensä paikallisia. Naulalevyristikoille tulevat ripustuskuormat eivät saa ylittää arvoa 0,3 kn (30 kg), ellei niitä ole erikseen mainittu naulalevyristikkopiirustuksissa. Jos on tarve ripustaa suurempia ripustuskuormia kuin rakennepiirustuksissa on esitetty, pitää rakenteiden kantavuus erikseen tarkastaa. Erityishuomiota tulee kiinnittää kaikkiin puupalkkien tai kaarien kylkiin tehtyihin ripustuksiin. Puun heikon poikittaisen vetolujuudet vuoksi varsin pienetkin kuormat saattavat johtaa poikkileikkauksen halkeamiseen ja koko kannattimen sortumiseen. Ripustuskuormitukset tulee tehdä poikkileikkauksen ylitse (lenkillä) tai ainakin kylkikiinnitykset pitää viedä mahdollisimman lähelle palkin tai kaaren yläreunaa. Oikeat ripustamistavat Väärä ripustamistapa Kuva 4. Ripustuskuorman oikea ja väärä ripustamistapa. Oikeassa ripustamistavassa ripustus tehdään kiertämällä liitoselin palkin ympäri tai kiinnittämällä se mahdollisimman lähelle palkin yläreunaa ja mieluimmin symmetrisesti kummaltakin puolelta. Väärässä ripustamistavassa ripustus tehdään palkin alareunan läheltä ja palkki on vaarassa haljeta.

Suurten maatalousrakennusten kuntotarkastusohjeet, jatkuva seuranta 14 Katolle voi tulla lisäkuormia uusista ilmastointilaitteista katoksista ja vastaavista. Näiden painon lisäksi kuormia aiheuttaa myös lisärakenteista aiheutuva lumen kinostuminen. Ilman suunnitelmaa kantavia rakenteita ei saa poistaa, koska se vaikuttaa kuorman kantavuuteen oleellisesti. Esimerkiksi kaksiaukkoisen palkin välipilarin pisto pudottaa palkin kantavuuden neljännekseen alkuperäisestä kantavuudesta. Pienetkin kantaviin puurakenteisiin tehdyt reiät ja lovet saattavat aiheuttaa vakavia seurauksia, jos ne on tehty kriittisille alueille. Puurakenteiden suunnitteluohjeiden mukaan jo 6 mm:n kokoinen reikä tulee ottaa huomioon vedetyn tai taivutetun puusauvan poikkileikkausmitoituksessa. Pahassa tapauksessa eläimet voivat järsiä ajan kuluessa esimerkiksi kantavaa pilaria niin paljon, että sen kantavuus pienenee oleellisesti. Kohta 6 Kantavien rakenteiden onnettomuusvauriot edellisen tarkastuksen jälkeen Törmäyksissä voi aiheutua kantaviin vakavia vaurioita. Tällaisia ovat esimerkiksi lohkeamat puupalkeissa ja pilareissa, vääntymät teräspalkeissa ja pilareissa palkkien siirtyminen pois paikaltaan, pilareiden tai palkkien kallistuminen ja liitosten rikkoutuminen Lohkeamat palkkien ala ja yläreunoissa ovat periaatteessa aina vaarallisia, koska lohkeaman kohdalla palkin rakenteellisesta korkeudesta on poissa lohkeaman osuus Erityisesti lohkeama puupalkeissa heikentää palkin kantavuutta silloin, kun se on palkin alareunassa ja tuen lähellä. Teräspalkeissa olevat vääntymät ovat pahimpia, kun ne ovat palkin yläreunassa yksiaukkoisissa palkeissa, koska tämä alue on puristettu ja kuorma pyrkii kasvattamaan vääntymää. Sama koskee ristikoiden puristettua yläpaarretta ja ristikon sisäsauvoja. Jos palkki siirtyy pois paikaltaan, niin pahimmassa tapauksessa se putoaa pois paikaltaan. Vaikka palkki jäisikin paikaltaan, siirtymästä voi aiheutua se, että kuorma vaikuttaa alla olevaan tukirakenteeseen eri kohtaan kuin on suunniteltu ja alla oleva rakenne ei kestä uusia rasituksia. Siirtymisen seurauksena palkin tukipinta tuella voi pienentyä ratkaisevasti. Erityisesti tämä koskee liimapuupalkkeja ja ristikoita, koska puun puristuslujuus syitä vastaan kohtisuorassa suunnassa on pieni ja tukipinnat on yleensä mitoitettu niin, ettei niissä ole ylimääräistä pelivaraa. Pilarien suunnittelussa useimmiten lähtökohtana on se, että ne ovat suorassa, ja palkkien ja ristikoiden suunnassa se, että ne ovat sivuttaissuunnassa suorassa. Ainoastaan pienet, lähinnä työtoleransseista, aiheutuvat poikkeamat ovat sallittuja. Liian suuret poikkeamat heikentävät oleellisesti kantavuutta. Tulipalossa hiiltyneet kantavat rakenteet ovat heikentyneet, koska osa suunnitellusta poikkileikkauksesta on poissa. Vaikka varsinaiset kannatteet, kuten palkit ja pilarit olisivatkin säilyneet, niin näitä tukevat rakenteet tai liitokset ovat voineet vaurioitua. Tästä syystä kantavat rakenteet pitäisi tarkastaa aina tulipalon jälkeen.

Suurten maatalousrakennusten kuntotarkastusohjeet, jatkuva seuranta 15 Kohta 7 Kannatteiden (ristikot ja palkit) jäykistys Kattokannatteiden kallistuminen sivulle tarkoittaa sitä, että niitä ei ole tuettu riittävästi pysymään pystyssä ja ne todennäköisesti kaatuvat sivulle suurilla lumikuormilla. Kuvassa 5 on esitetty tuentaperiaatteita eli ristikkokatoissa pitää olla ainakin osassa kattoa ristikoiden välillä vinotuet. Mahdollisesti ilman vinotukia olevat ristikot voivat tukeutua katon ruoteiden välityksellä vinotuettuihin ristikoihin. ristikot k 900...1200 ristikkäiset laudat esim. 22x100 Kuva 5. Ristikoiden tuenta pystyyn ristikkäisillä laudoilla. Naulalevyristikkokatoissa ja myös muissa ristikkokatoissa vinotuet voidaan naulata ristikoiden sisäsauvoihin. Oleellista on, että toinen pää on mahdollisimman lähellä ristikon yläreunaa ja toinen mahdollisimman lähellä ristikon alareunaa. Jos kattokannatteiden yläreunat ovat mutkalla tai mutkilla, yläpaarteiden nurjahdustuenta on pettänyt. Yläpaarteeseen vaikuttaa normaalisti paarteen suuntainen puristusvoima. Jos yläpaarretta ei ole tuettu sivusuunnassa, se nurjahtaa. Tämä näkyy ennen sortumista usein jopa rakennuksen ulkopuolelta, jolloin päätyräystäät eivät ole suorassa. Ne voivat olla pahoissa tapauksissa mutkalla useita kymmeniä senttejä. Rakennepiirustuksissa pitäisi olla esitetty, miten yläpaarteet tuetaan. Alle kymmenen vuotta vanhoissa naulalevyristikoiden rakennepiirustuksissa on usein selkeästi esitetty nurjahdustuenta. Vanhemmissa kuvissa on usein tyydytty mainintaan yläpaarteen ruodeväli saa olla korkeintaan 300mm. Tämä on tarkoitettu yläpaarteen nurjahdustuennan ohjeeksi. Tämän mukaan esimerkiksi tiiliruoteet olisivat riittävä tuenta estämään yläpaarteen nurjahduksen. Kuitenkin on tapauksia, että tiilikaton ristikoiden yläpaarteet ovat nurjahtaneet. Tällöin kaikki yläpaarteet ovat koko katossa nurjahtaneet kaikki samaan suuntaan eli tuenta ei ole ollut riittävä ja on tapahtunut nippunurjahdus. Kuvassa 6 on esimerkki siitä, miten estetään kaikkien ristikoiden yläpaarteiden nurjahtaminen sivulle. Siinä on asennettu kahden ristikon väliin vaakaristikko, joka jäykistää katon ja nippunurjahdusta ei tapahdu. Ristikko voidaan korvata esimerkiksi ristikon yläpaarteen alareunaan naulattavalla vinolaudoituksella. Lautojen lukumäärä ja naulamäärät pitää suunnitella erikseen tapauskohtaisesti. Yläpaarteen nurjahdustukena toimii käytännössä usein profiilipelti, joka siis korvaa ristikon tai vinolaudoituksen. Varsinkin isoissa kohteissa pitää profiilipellin kiinnitykset suunnitella siten, että se toimii katon jäykisteenä yläpaarteiden nurjahtamista vastaan.

Suurten maatalousrakennusten kuntotarkastusohjeet, jatkuva seuranta 16 Kuva 6. Vaakaristikko kahden kattoristikon välissä estämässä kattoristikoiden yläpaarteiden nurjahtamista sivulle. Ristikkojen ylä ja alapaarteita yhdistävät sauvat eli ristikon sisäsauvat voivat taipua ulos ristikon tasosta eli nurjahtaa, jos sauvaan kohdistuu iso puristusvoima. Teoreettisesti tämä nurjahtaminen tapahtuu äkisti, mutta käytännössä voi olla vaihe, jossa sisäsauvat ovat taipuneet ulospäin, vaikka katto on vielä ylhäällä. Jos sisäsauvoissa on taipumia ulospäin ristikon tasosta ja katon kuorma pieni eli katolla ei lunta tai sitä on vähän, katto on ollut romahtamaisillaan aikaisemmin ja sauvat ovat jääneet mutkalle. Nurjahdusalttiit sisäsauvat on merkitty rakennepiirustuksiin ja samoihin piirustuksissa on annettu myös tuentaohje. Kuvassa 7 on esitetty sisäsauvojen nurjahdustuennan ohjeita. Kuvassa 8 on esimerkki toteutetusta tuennasta. L ja T muotoisissa rakennuksissa on kattorakenteiden kanssa oltava tarkkana. Esimerkiksi, jos L muodon toinen sakara toteutetaan siten, että se rakennetaan suorakaideosan päälle, pitää huolehtia, että suorakaideosan kattorakenteiden puristusosat tuetaan sivusuunnassa nurjahduksen estämiseksi. Tätä on havainnollistettu kuvassa 9. Kuvassa 10 on toteutettu tuenta.

Suurten maatalousrakennusten kuntotarkastusohjeet, jatkuva seuranta 17 Esimerkki nurjahdustuennasta, kun tukia on yksi nurjahdustuettava sauva ristikot k 900...1200 maksimi 3 ristikkoväliä 22x100 lauta, kolme 75x2,8 naulaa/liitos päätyrunko vinositeet 22x100 lauta, kolme 75x2,8 naulaa/liitos Esimerkki nurjahdustuennasta, kun tukia on kaksi laudat 22x100 ristiin ylhäältä alas naulat viisi 75x28/liitos lauta 22x100 joka toiseen väliin suuntaa vuorotten naulat viisi 75x28/liitos ~L/3 ~L/3 ~L/3 nurjahdustuettava sauva lauta 22x100 läpi naulat kolme 75x28/liitos Kuva 7. Esimerkki ristikon sisäsauvojen nurjahdustuennoista, kun tarvitaan yksi tai kaksi nurjahdustukea. Vasemman puoleiset ristituennat estävät samalla ristikoiden kaatumisen. Kuvassa yläreuna on ristikon yläreuna ja alareuna ristikon alareuna.

Suurten maatalousrakennusten kuntotarkastusohjeet, jatkuva seuranta 18 Kuva 8. Esimerkki toteutetusta tuennasta. A A harja A A ristikko alla olevan ristikon yläpaarre ei liiku sivusuunnassa ristikon yläpaarteen tuki jiiri jiiri sortumavaara alue katon pystytuet harja B B B B ristikko alla olevan ristikon yläpaarre liikkuu sivusuunnassa katon pystytuet Kuva 9. L muotoisen pohjan rakenteellinen sortumavaara alue sekä väärä että oikea tuentatapa sortumavaara alueella

Suurten maatalousrakennusten kuntotarkastusohjeet, jatkuva seuranta 19 Kuva 10. Yläpaarteiden tuenta L muotoisessa katossa, jossa pääristikoiden yläpaarteiden päälle on naulattu laudat estämään yläpaarteiden nurjahdus. Korotus on tehty pääristikoiden päältä pystyssä olevilla puilla, joiden päällä on vaakajuoksut ja joiden päällä ovat kattovasat. Pystypuut on tuettu vinolaudoituksella seuraaviin pystypuihin Kohta 8 Epätavallisen suuret taipumat Kaikki rakenteet taipuvat. Esimerkiksi puurakenteisen kattorakenteen niin sanotut sallitut taipumat ovat jänneväli/200. Tämä tarkoittaa esimerkiksi sitä, että palkki voi taipua 100 mm, kun palkin jänneväli on 20 m. Palkkien taipumat ovat yleensä suurempia kuin ristikoiden taipuma, koska ristikot ovat yleensä korkeampia kuin palkit ja siten myös jäykempiä kuin palkit, vaikka kummatkin kestäisivät sortumatta saman kuorman. Rakennuksen harja on notkolla, niin kattorakenne on taipunut. Näin käy usein, koska päädyn seinät estävät kattorakenteen taipumisen päädyn kohdalta. Myös painuva perustus voi aiheuttaa saman, koska päädyissä kuormat jäävät pienemmiksi kuin rakennuksen keskialueella. Jos rakennuksessa on kurkihirsi, se voi taipua. Jos rakennuksen räystäät ovat mutkalla, rakennuksen jäykkyydessä voi olla puutteita ja pahimmassa tavassa seinät voivat kaatua, ja koko rakennus voi sortua. Sortumavaara on ainakin silloin, kun kattorakenteita kannattavat seinät ovat kallistuneet joko ulospäin tai sisään päin.. Jos jokin tai jotkut palkit ovat taipuneet enemmän kuin viereiset samanlaiset palkit, niin on todennäköisestä, että muita enemmän taipunut palkki on vaurioitunut. Taipuman syy on syytä selvittää, koska suuri taipuma voi tarkoittaa sortumavaaraa.

Suurten maatalousrakennusten kuntotarkastusohjeet, jatkuva seuranta 20 Kohta 9 Puurakenteiden halkeamat Liimapuurakenteissa on yleisesti noin 10 20 mm syviä halkeamia, jotka ovat yleensä kuivumishalkeamia. Kuivumishalkeamia maatalousrakennuksissa ei yleensä ole, koska toiminnan luonteesta johtuen on riittävästi kosteutta halkeilun estämiseksi. Lämmitetyissä ja kuivissa tiloissa kuivumishalkeamat ovat kuitenkin todennäköisiä. Liimapuupalkkien liimasaumoissa useita metriä pitkät halkeamat aiheuttavat tarkemman tarkastuksen. Pilarien alapäässä oleviin halkeamiin on suhtauduttava vakavasti, jos siinä on teräsosia, joiden tehtävä on pitää pilari pystyssä. Liitosalueilla olevat halkeamat on selvittää, koska siellä olevat halkeamat voivat vaarantaa liitoksen kantavuuden. Kohta 10 Palkkien painumat ja kallistumat tuella Puupalkit voivat painua tukeen, jos palkin kantopinta on mitoitettu tarkasti ja puun kosteus on syystä tai toisesta ollut tai on suuri eli yli 20 %. Painumasta ei ole yleensä haittaa, jos puupalkki tai pysyy painumankin jälkeen pystysuorassa. Jos painima on toispuolinen, palkki kallistuu ja rakenteen kantavuus pienenee. Näitä on havainnollistettu alla olevassa kuvassa Painuma ja seurauksena kallistuma Painuma Kuva 11. Palkin tai ristikon painuminen puuhun ja toispuolisesta painumisesta aiheutuva kallistuminen.

Suurten maatalousrakennusten kuntotarkastusohjeet, jatkuva seuranta 21 3 JATKOTOIMENPITEET Jos kuntotarkastuksessa havaitaan,että kohde on rakennettu puutteellisin suunnitelmin, se on toteutettu suunnitelmista poiketen tai sitä on muutettu siten, että kuormat ovat lisääntyneet tai muuttuneet tai tuentoja on poistettu, rakenteissa on halkeamia, rakenteissa on onnettomuuden aiheuttamia vaurioita tuilla on yli 10 mm suuruisia painumia tai rakenteessa on epäilyttäviä tekijöitä, on syytä ottaa yhteyttä ensisijaisesti kohteen rakennesuunnittelijaan tai AA luokan puurakennesuunnittelijaan tarpeellisten jatkotoimenpiteiden täsmentämiseksi.. Luettelo AAluokan puurakennesuunnittelijan pätevyyden omaavista suunnittelijoista on osoitteessa http://www.fise.fi KIRJALLISUUTTA B1. Suomen rakentamismääräyskokoelma. Rakenteiden varmuus ja kuormitukset. Määräykset 1998. Ympäristöministeriö. B10. Suomen rakentamismääräyskokoelma. Puurakenteet. Ohjeet 2001. Ympäristöministeriö. Naulalevyrakenteiden suunnitteluohjeet. SFS Sertifiointi Oy, Helsinki, 1999. NR rakenteiden asennus ja käsittelyohjeet. Puurakenteiden laaduntarkastusyhdistys PLY ry. 1993. RIL 120 2004. Puurakenteiden suunnitteluohjeet. Suomen Rakennusinsinöörien Liitto RIL r.y. RIL 144 1997. Rakenteiden kuormitusohjeet. Suomen Rakennusinsinöörien Liitto RIL r.y. RIL 153. Liimapuurakenteet. Suomen Rakennusinsinöörien Liitto r.y. 1984. RIL 201 1999. Suunnitteluperusteet ja rakenteiden kuormat Euronormi, osat 1, 2 1, 2 3 ja 2 4. Suomen Rakennusinsinöörien Liitto RIL r.y. RIL 205 2003. Puurakenteiden suunnittelu Euronormi. Suomen Rakennusinsinöörien Liitto RIL r.y. STEP 1. Timber Engineering. Centrum Hout, The Netherlands, 1995. VTT RTE30690/97. Liikuntapaikkojen rakenteiden tehostettu tarkastustoiminta; rakenteellinen turvallisuus. Projektiraportti, VTT Rakennustekniikka, 1997. VTT RTE2595/00. Puurakenteisten liikuntahallien rakenteellinen turvallisuus. Projektiraportti, VTT Rakennustekniikka, 2000.

LIITE 1 Suurten maatalousrakennusten kuntotarkastusohjeet, jatkuva seuranta tarkastusvälineet 1 (1) q Puurakenteiden rakennesuunnitelmat, jos löytyy q Kaksi tarkastajaa, joista ainakin toinen on rakennuksen haltija q Tarkastuslomakkeet (kopiot liitteistä 2) sekä muistiinpanovälineet q Tikapuut (3..5 m) q Metrimitta (esim. 5 m rullamitta) q Työntömitta q Vatupassi (pituus 1,5 2 m) q (Kiikari) q Kamera q Halogeenivalaisin (miel. 500 W) q Jatkojohto (50 m) q (Puun kosteusmittari (mieluummin piikkimittari kuin pintakosteusmittari)) q Lämpömittari q Rakotulkki q Linjalankaa (n. 50 m) q Kirvesmiehenpiikki q Suorakulma

Suurten maatalousrakennusten kuntotarkastusohjeet, jatkuva seuranta LIITE 2 Tarkastuslomakkeet 1 (4) Tarkastuslomakkeet Huom! Oleellisinta on huomata, mikä on mahdollisesti muuttunut edellisen tarkastuksen jälkeen. Tästä syystä edellisten tarkastuskertojen tulokset on syytä säilyttää. Pvm: Tarkastuksen suorittajat: 1. Kosteusolosuhteet Jos kosteutta säädetään tai mitataan, ilman kosteus on keskimäärin kesällä: % ja talvella % Rakenteet hikoilevat eli rakenteiden pintaan tiivistyy kosteutta: ei koskaan vähemmän kuin puolet ajasta yli puolet ajasta lähes aina Jos on erillinen ullakkotila, onko se märkä, esimerkiksi lämmöneristeet ovat märät tai kosteusvalumisesta aiheutuvia raitoja on näkyvissä kyllä, milloin eristeet ovat märät ei 2. Vesikattovuodot ja kondenssiongelmat Vesikattovuoto kyllä vanha, miksi ei ole korjattu? uusi, (milloin korjaat ) ei Kondenssia (eli vettä tiivistyy) on kattorakenteissa kyllä on enemmän kuin aikaisemmin. Mahdollinen syy samoin kuin ennen ei Kondenssia (eli vettä tiivistyy) on seinärakenteissa kyllä on enemmän kuin aikaisemmin. Mahdollinen syy samoin kuin ennen ei

Suurten maatalousrakennusten kuntotarkastusohjeet, jatkuva seuranta LIITE 2 Tarkastuslomakkeet 2 (4) 3. Home, tummuminen ja laho Hometta tai tummumista on näkyvissä kantavissa rakenteissa kyllä ei Hometta on näkyvissä vesikaton ruoteissa on ovatko lämpimän eläintilan ullakkotilan tai sen viereisen tilan ruoteet tummat tai homeessa ei ole ei ole Puuosissa on lahoa, erityisesti kantavissa rakenteissa (tämä täytetään vain, jos kantavat seinärakenteet ja/tai kattorakenteet ovat puuta ) on; milloin ja miten korjataan ei ole 4. Teräsosien ruostuminen esimerkiksi profiilipellin kiinnityksissä Teräsosien ruostevauriot ei ole, on pintaruostetta ohentunut yli 20 % ruostumisen takia onko naulalevyissä valkoruostetta (lähes valkoista väriä) 5. Edellisen tarkastuksen jälkeen tehdyt kantavien rakenteiden korjaukset tai muutokset Tehty laajennus rakennuksen kylkeen Ripustettu raskaita laitteita tai vastaavia rakenteisiin Katolle tullut lisäkuormia (esim. ilmanvaihtokoneet tai lunta keräävät esteet, katokset tms.) Kantavia rakenteita poistettu tai siirretty esim. seiniin tehtyjen uusien aukkojen kohdalta Kantaviin puurakenteisiin tehty reikiä ( > 6 mm) tai Eläimet järsineet puupilareita hoikemmiksi 6. Rakenteiden onnettomuusvauriot edellisen tarkastuksen jälkeen Rakennuksessa on ollut törmäyksiä, tulipaloja, muita sellaisia onnettomuuksia, jotka ovat voineet vahingoittaa hallin kantavia ja jäykistäviä rakenteita ja/tai niiden liitoksia. ei ole ollut onnettomuusvaurioita 7. Kattokannatteiden (ristikot tai palkit) jäykistys Ovatko kattokannatteet kallistuneet sivulle. ovat, miten ja milloin korjaat eivät ole Ovatko kattokannatteiden yläreunat mutkalla sivulle ovat, miten ja milloin korjaat eivät ole

Suurten maatalousrakennusten kuntotarkastusohjeet, jatkuva seuranta LIITE 2 Tarkastuslomakkeet 3 (4) Jos kattorakenteina ovat ristikot, ovatko ristikkojen sisäsauvat (ei ylä eikä alareunan sauvat) taipuneet mutkalle sivusuunnassa. ovat, miten ja milloin korjaat eivät ole 8. Epätavallisen suuret taipumat Rakennuksen harja on notkolla paljon, kuinka paljon huomaa selvästi ei huomaa Rakennuksen räystäät ovat mutkalla paljon, kuinka paljon huomaa selvästi ei huomaa Jokin tai jotkut palkit tai ristikot taipuneet silminnähden huomattavasti enemmän kuin samanlaiset viereiset ei ole on Jos vastaus edelliseen on myönteinen, niin mikä on mahdollinen syy: 9. Puurakenteiden halkeamat (halkeamat tarkastetaan vain, jos kantavat rakenteet ovat puuta) Suurimmat halkeamat palkeissa tai kaarissa: lähempänä palkin päätä kuin keskikohtaa: syvyys mm ja pituus mm keskialueella: syvyys mm ja pituus mm Halkeamat pilarien alapäissä: syvyys mm ja pituus mm Halkeamia liitosalueilla (erityisesti ripustusliitokset tarkistettava): ei ole on 10. Palkkien painumat ja kallistumat tuella (noin 10 mm tarkkuudella) (tähän kohtaan vastataan vain, jos kohdassa 6 ja/tai 7 on valittu puuvaihtoehto) Pääpalkkien kallistuma tuen kohdalla ala yläreunan välillä: mm Pääpalkin korkeus tuen kohdalla: mm Pääpalkissa tai ristikossa suurin painuma tuen kohdalla: mm Poikittain pääkannattimien päällä olevissa palkeissa tai ristikoissa suurin painuma tuen kohdalla mm

Suurten maatalousrakennusten kuntotarkastusohjeet, jatkuva seuranta LIITE 2 Tarkastuslomakkeet 4 (4) 11. Kiinnitän tulevaisuudessa huomiota seuraaviin asioihin 1. 2. 3. 4. 5.