ETELÄ-SUOMI-VIRO INTERREG III A hanke KIINTEISTÖALAN SUOMALAIS-VIROLAINEN KEHITYS- JA KOULUTUSHANKE Rakennusperinnön vaaliminen Raportti on valmistunut osana Kiinteistöalan Koulutussäätiön vetämää Kiinteistöalan suomalaisvirolaista kehitys- ja koulutushanketta (SVING). Hanke on Etelä-Suomen ja Viron Interreg III A - ohjelman, Uudenmaan ympäristökeskuksen ja Viron talous- ja liikenneministeriön (Majandus- ja kommunikatsiooniministeerium) rahoittama. Hankkeella ovat yritysrahoitusta antaneet: Asuntopalvelu Markku Kulomäki Oy, ISS Palvelut Oy, KESKO, Kumpulan Kiinteistöt Oy, Matinkylän Huolto Oy, Ovenia Oy Pähkinä Hoito Oy, Realco Oy, Senaatti-kiinteistöt, SOL Palvelut Oy, VVO-yhtymä Oyj, YIT Kiinteistötekniikka Oy Pääotsikko - Elinkaarisuunnittelu Alaotsikko Rakennusperinnön vaaliminen Tekijäorganisaation esittely Suomen Kiinteistöliitto ry on kiinteistönomistajien edunvalvoja ja kiinteistöalan asiantuntijaorganisaatio, jonka jäsenkenttä muodostuu asunto-osakeyhtiöistä, kiinteistöosakeyhtiöistä, asuinvuokratalojen omistajista sekä vuokranantajista. Tutkimusjohtaja Mauri Marttila on toiminut Kiinteistöliiton tutkimusosaston vetäjänä vuodesta 1982. Hänellä on laaja asiantuntemus muun muassa ympäristöasioista, asunto- ja kiinteistöosakeyhtiöiden talousasioista ja verotuksesta sekä niin kotimaisesta kuin kansainvälisestäkin kehitystoiminnasta. Mauri Marttila (yht. tiet. maist.) 1
Esipuhe Edessäsi oleva raportti on syntynyt Kiinteistöalan suomalais-virolainen kehitys- ja koulutushanke SVINGin tuloksena. Hanke aloitettiin syksyllä 2005 ja se päättyi vuoden 2007 lopussa. Etelä-Suomen ja Viron Interreg III A-ohjelmaan kuuluvan hankkeen EUrahoituksesta on vastannut Varsinais-Suomen liitto. Suomen kansallinen rahoitus on saatu Uudenmaan ympäristökeskukselta ja Viron kansallinen rahoitus talous- ja liikenneministeriöltä. Lisäksi rahoitusta on saatu suomalaisilta yrityskumppaneilta. Hankkeen tarkoituksena on ollut: lisätä omistajien tietoisuutta omaisuutensa säilyttämisestä ja ylläpitokulttuurista. Tietoisuuden toivomme lisäävän halua panostaa ylläpitotoiminnan laatuun. luoda asiantuntijoille välineitä tuottaa ja tarjota hyvää ylläpitotapaa edistäviä palveluja kiinteistön koko elinkaaren ajan. lisätä asukkaiden ja ammattilaisten tietoisuutta kiinteistöjen energiataloudesta ja synnyttää heissä kiinnostusta energiatehokkuuden parantamiseen. Hanketyön aikana saatettiin yhteen kiinteistöalan toimijoita Suomessa ja Virossa monilta kiinteistöalan sektoreilta. Hankkeen seminaareihin ja workshopeihin on osallistunut mm. asumisneuvojia, asuntoyhdistysten hallitusten jäseniä, isännöitsijöitä, kaupunkikehittäjiä, kiinteistönhoitajia ja rakennusperinnön suojelusta vastaavia virkamiehiä. Tämä raportti yhdessä muiden hankkeen raporttien kanssa ovat osaltaan työkaluja, joiden avulla levitetään tietoa hankkeen tuloksista. Kiitämme lämpimästi kaikkia yhteistyössä mukana olleita tahoja. Erityisesti haluamme kiittää rahoittajia, meitä työssämme opastaneita virkamiehiä, yritysrahoittajia, harjoittelijoita, harjoittelutyöpaikkoja tarjonneita, tilaisuuksiin osallistuneita ja hankkeen ohjausryhmää. Kiitämme myös Suomen ympäristöministeriötä, jonka tuella luotiin yhteistyölle pohja jo 1990-luvulla. Yhteistyö on ollut opettavaista ja hedelmällistä. Toivomme, että lukija hyötyy työn hedelmistä tämän raportin muodossa. Tallinnassa 20.12.2007 Kiinteistöalan Koulutussäätiö Keijo Kaivanto toimitusjohtaja, rehtori, asiamies Tallinna Tehnikaülikool Roode Liias professori, dekaani 2
Sisällysluettelo 1 JOHDANTO 4 2 SUOMI VIRO-MAAPROFIILIT 4 3 RAKENNUSSUOJELTU KANTA SUOMESSA JA VIROSSA 5 4 RAKENNUSPERINNÖN VAALIMINEN VIRANOMAISTOIMINTANA 6 4.1 Valtionhallinnossa Suomessa 6 4.2 Suomen kunnissa 6 4.3 Valtionhallinnossa Virossa 7 4.4 Viron kunnissa 7 4.5 Rakennusperintö ja korjausrakentamiskeskukset 7 4.6 Rakennussuojelun tukeminen 7 4.7 Rakennussuojelu koulutuksessa 8 5 RAKENNUSSUOJELULAKI JA SEN UUDISTAMINEN 8 6 RAKENNUSPERINTÖSTRATEGIA 9 6.1 Tieto- ja taitopohjaa koskevat tavoitteet ja toimenpide-ehdotukset 9 6.2 Edellytysten luomista koskevat tavoitteet ja niiden toimenpide-ehdotukset 10 6.3 Toteuttamista ja vastuutahoja koskevat tavoitteet ja toimenpide-ehdotukset 11 LIITTEET 13 3
Rakennusperinnön vaaliminen 1 Johdanto Tämä raportti on osa Kiinteistöalan Koulutussäätiön koordinoimaan suomalaisvirolaista kiinteistöalan kehitys- ja koulutushanketta (SVING). Rakennusperinnön vaaliminen -teema on osa Elinkaarisuunnittelu kiinteistönpidossa työpakettia. Työn mottona on ollut arkkiatri Risto Pelkosen sanat: Rakentaminen pelkästään taloudellisin ehdoin ilman perinteiden ja esteettisten arvojen kunnioittamista on suuri erehdys ja käy kalliiksi - ei vain meille - vaan myös niille toisille, jotka tulevat meidän jälkeemme. Arkkiatri Pelkosen mielestä ongelmana on, miten yhdistää moderni ja perinteet, muutokset ja pysyvyys sekä esteettiset arvot ja taloudelliset realiteetit. Joka pystyy ratkaisemaan ongelman, on oivaltanut elinkaariajattelun ja hänellä on avaimet kestävään korjausrakentamiseen. Kehitys- ja koulutushanketta suunniteltaessa katsottiin - edelliseen mottoonkin viitaten - että kiinteistöjen elinkaariajatteluun kuuluvat myös rakennushistorialliset ja -taiteelliset arvot, so. rakennusperinnön vaaliminen. Niinpä työpaketin tavoitteena oli edistää rakennusperinnön vaalimista kiinteistöalalla toimivien keskuudessa. Tämä tapahtuu lisäämällä mm. koulutuksen avulla tietämystä rakennussuojelun arvoisesta rakennuskannasta, vaihtamalla kokemuksia Suomen ja Viron välillä sekä levittämällä esimerkkejä onnistuneista toimintatavoista rakennusperinnön vaalimiseksi sekä antamalla suosituksia rakennusperinnön strategisista tavoitteista ja tarvittavista toimenpiteistä. Työpaketti toteutettiin suomalais-virolaisena yhteistyönä hankkeen johto-, ohjaus- ja projektiryhmissä, suomalais-virolaisena yhteistyönä viranomaisten kanssa (ministeriöt, museovirastot ja Tallinnan kaupunki) sekä työkokouksina ja seminaareina ja workshopeina. Työpaketin tulostus toteutuu tässä raportissa ja kalvosarjana. Em. yhteistyöosapuolet ilmenevät liitteestä 1. 2 Suomi Viro-maaprofiilit Toimintaympäristöä kuvaavaksi taustaksi laadittiin maiden maaprofiilit, joista ilmenevät niin maantieteelliset, demografiset kuin kansantaloudelliset sekä rakennustuotantoa ja asuntokantaa koskevat erot maiden välillä. Numeerinen vertailu on liitteenä 2. Suomi on Viroa huomattavasti laajempi ja harvaanasutumpi maa, jossa väestö - toisin kuin Virossa - edelleen hieman lisääntyy. Etenkin suomalaiset miehet elävät virolaisia miehiä pitempään. Henkeä kohti laskettu bruttokansantulo on Virossa kolmannes Suomen vastaavasta, mutta kasvaa selvästi Suomea nopeammin. Keskipalkka, vaikkei olekaan suoraan ostovoimaan verrattavissa; on noin neljännes suomalaisten 4
keskipalkasta, mutta niin yksityinen kulutus kuin investoinnitkin kasvavat Virossa huomattavasti nopeammin kuin Suomessa. Työttömyys on Virossa Suomea alhaisempi, mutta inflaatio nopeampaa. Suomen ulkomaan kauppa on ylijäämäistä, Virossa alijäämäistä. Virossa rakennetaan suhteellisesti jonkin verran Suomea enemmän ja rakennustuotannon kasvu on nopeampaa. Silti asuntojen uudistuotanto on suhteellisesti Suomea pienempää. Asuntokuntien keskikoko on Virossa jonkin verran Suomea suurempi ja asuntojen määrä on suhteellisesti jonkin verran Suomea alhaisempi. Myös asumisväljyys on viidenneksen Suomea alhaisempi. 3 Rakennussuojeltu kanta Suomessa ja Virossa Suomessa on rakennussuojelulain nojalla suojeltu vain runsaat 250 kohdetta. Tämän lisäksi valtion omistamia rakennuksia, joiden suojelemista säätelee rakennussuojelulain nojalla annettu asetus, on suojeltu noin 800. Kirkkolain (ev.lut.) ja ortodoksisesta kirkosta annetun lain mukaan kaikki ennen vuotta 1917 rakennetut kirkkorakennukset on suojeltu. Myöhemmin rakennetuista kirkoista suojelupäätöksen on tehnyt molempien kirkkojen Kirkkohallitukset. Kaikkiaan kirkkorakennuksia on suojeltu noin 600. Virossa lailla suojeltuja rakennuksia on suhteellisesti huomattavasti enemmän, noin 6 500. Toisaalta ns. kaavasuojelu on huomattavasti Suomea vähäisempää. Suomessa kaavoituksella on suojeltu noin 20 000 rakennusta tai rakennusryhmää, mutta Virossa vain lähinnä Tallinnassa ns, erillisin rakennusjärjestyksin muutama sata rakennusta. Suomessa siis lähdetään siitä, että rakennusperintöä vaalitaan lähtökohtaisesti kaavoituksen ja rakentamisen ohjauksella eli maankäyttö- ja rakennuslailla ja että sitä täydentävät rakennussuojelulaki ja muut erityislait ja -asetukset. Rakennussuojelulailla suojellut kohteet on luettavissa Suomen ympäristöministeriön kotisivuilta (www.ymparisto.fi) ja Viron Muinsuskaitseametin sivuilta (www.muinas.ee). Rakennussuojeltu rakennuskanta on näin Virossa suhteellisesti suurempi kuin Suomessa. Tämä on ymmärrettävää, sillä Suomen rakennuskanta on Viroa nuorempaa. Suomessa on yli sata vuotta vanhoja rakennuksia vain pari prosenttia kannasta eli murto-osa siitä mitä niitä on Virossa. Toisaalta eri asia on pohtia sitä, mikä osa vaikkapa 50-vuotiaasta rakennuskannasta olisi suojelun arvoista. Suomessa katsotaan, että kulttuuri- ja rakennusperinnön vaaliminen periytyy aina 1600-luvulle asti. Järjestelmällinen suojelu ja restaurointi alkoi kuitenkin vasta 1800-luvun jälkipuolella linnoista ja kirkoista laajentuen vanhimpiin kaupunkialueisiin ja maaseudun arvorakennuksiin. Silti vasta sotien jälkeen rakennussuojelusta tuli osa kulttuuri- ja ympäristöpolitiikkaa, yhdyskuntasuunnittelua, kiinteistönhoitoa ja korjausrakentamista. 5
4 Rakennusperinnön vaaliminen viranomaistoimintana 4.1 Valtionhallinnossa Suomessa 4.2 Suomen kunnissa Suomessa päävastuu rakennusperinnön vaalimisesta on opetus- ja ympäristöministeriön hallinnonaloilla. Valtioneuvosto ja eduskunta tekevät lainsäädännön periaateratkaisut. Opetusministeriö vastaa maan kulttuuriperintöpolitiikasta, kansainvälisistä alan sopimuksista ja osallistuu EU:n kulttuuriperintöalaa koskevien päätöslauselmien valmisteluun. Ympäristöministeriö ohjaa ja kehittää kaavoitusta ja rakentamista. Se myös valmistelee rakennussuojeluun liittyviä lakeja ja määräyksiä, kehittää inventointimenetelmiä, myöntää rakennusperinnön hoitoon avustuksia ja antaa informaatio-ohjausta. Keskeinen toimija ja valtakunnallinen asiantuntijavirasto on opetusministeriön alainen Museovirasto. Sen rakennushistorian osaston tehtävänä on vaalia rakennuskulttuuria asiantuntijana ja suojeluviranomaisena. Virasto myös tallentaa, tutkii ja tiedottaa maan kulttuuri- ja rakennusperinnöstä, sen hoitoon, kehittämiseen ja restaurointiin liittyvissä kysymyksissä. Virasto myöntää myös entistämisavustuksia. Rakennushistorian osaston vahvuus on runsaat 50 henkilöä. Museovirastolla on kaksi alueellista neljän hengen toimistoa Hämeenlinnassa ja Vaasassa. Virasto on myös rakennuttava virasto toimien mm. rakennushistoriallisesti arvokkaissa valtion restaurointikohteissa. Valtionhallinnon alueellisina toimijoina ovat ympäristöhallinnon 13 alueellista ympäristökeskusta ja maakuntamuseot, jotka hoitavat osin Museoviraston tehtäviä. Ympäristökeskukset ohjaavat alueensa kaavoitusta ja valvovat, että valtakunnallisesti merkittävät kohteet otetaan huomioon kuntakaavoituksessa. Ympäristökeskukset tekevät alueillaan rakennussuojelulakiin perustuvat suojelupäätökset. Suojeluesityksen on voinut tehdä rakennuksen omistaja, viranomainen tai ko. paikkakunnalla toimiva rekisteröity yhdistys, jonka toimialaan esityksen teko sopii. Ennen lainvoimaista suojelupäätöstä ympäristökeskus voi asettaa kohteen toimenpidekieltoon. Museovirasto antaa suojeluesityksestä lausunnon ja tarvittaessa ehdotukset suojelumääräyksiksi ympäristökeskukselle. Ympäristökeskus pyytää myös lausunnot kunnalta ja omistajalta tai haltijalta. Tämän jälkeen ympäristökeskus joko määrää kohteen suojelluksi tai hylkää suojeluesityksen. Viimemainitusta voi valittaa ympäristöministeriöön. Suojelupäätös alistetaan vielä ympäristöministeriön vahvistettavaksi. Jos ministeriö aikoo vahvistaa suojelun Museoviraston kannasta poikkeavasti, asiasta on pyydettävä opetusministeriön lausunto. Ministeriön päätöksestä voi valittaa korkeimpaan hallinto-oikeuteen. Kunta on keskeinen toimija rakennusperintöä koskevassa päätöksenteossa, valistuksessa ja käytännön hoitotoiminnassa. Kunnat vastaavat alueensa rakentamisen ja purkamisen valvonnasta ja korjausneuvonnasta. Eräissä kunnissa, kuten Raumalla ja Porvoossa, on erityisiä neuvontapalveluja vanhojen 6
rakennusten korjaajille. Kunnat ovat myös päättämässä rakennusperinnön kohtalosta arvokkaiden rakennusten omistajina. Kuntien koulu- ja kulttuuritoimi luo pohjan suomalaisten rakennusperintötietoudelle. Maakuntamuseot ovat kunnallisia museoita, jotka yhteistyössä Museoviraston kanssa hoitavat kulttuuriperinnön asiantuntijatehtäviä alueellaan. 4.3 Valtionhallinnossa Virossa 4.4 Viron kunnissa Virossa rakennusperinnön päävastuutaho on kulttuuriministeriö ja sen alainen vuonna 1993 perustettu Museovirasto (Muinsuskaitseamet). Ministeriö on solminut mm. kansainväliset rakennusperintöä koskevat sopimukset ja myöntää kulttuuri- ja rakennusperintöön avustuksia. Museovirasto laatii inventointeja ja pitää yllä kansallista monumenttirekisteriä, jossa on mm. rakennussuojellut rakennukset. Samoin pidetään rekisteriä auktorisoiduista korjausurakoitsijoista, joilla on oikeus tehdä töitä suojelluissa kohteissa. Virasto myös valvoo suoritettuja korjaustöitä ja antaa neuvontaa sekä myöntää avustuksia. Viraston henkilövahvuus on noin 50 henkeä. Viron kunnista vain Tallinnassa (Kultuuriväärtuste Amet) ja Haapsalussa on erilliset lautakunnat kulttuuriperinnön säilyttämiseksi. Yleensä kunnat kääntyvät Museoviraston puoleen ja hakevat siltä mm. avustuksia kuntansa erityiskohteille. Toki kunnilla on itselläänkin mahdollisuus myöntää avustuksia alueensa rakennussuojelukohteille. 4.5 Rakennusperintö ja korjausrakentamiskeskukset Suomessa toimii noin 15 aatteellista tai kaupallista korjausrakentamiskeskusta, jotka jakavat neuvoja rakennusten perinteisistä, kestävistä ja ekologisista korjaus- ja rakentamistavoista. Niiden toiminta-alueet vaihtelevat suuresti. Virossa toimii myös muutama korjausrakentamiskeskus. Tallinnaan avattiin vuonna 2001 Tallinnan Säästva Renoveerimise Infokeskus (SRIK) Kultuuriväärtuste Ametin tuella. Suomalaisilla ja virolaisilla korjausrakentamiskeskuksilla on ollut yhteistyötä mm. Interreg III A -projektin Vana maja restaurointileirillä Virossa. 4.6 Rakennussuojelun tukeminen Suomessa päävastuu korjauskustannuksista on aina rakennuksen omistajalla. Moniin korjaus- ja muutostöihin on saatavissa myös yhteiskunnalta taloudellista tukea. Tärkeimmät tuen myöntäjät ovat kunnat, valtion asuntorahasto ja alueelliset ympäristökeskukset. Kulttuurihistoriallisesti arvokkaille rakennuksille on valtion talousarviossa muutamia omia avustusmuotoja. Alueellisten ympäristökeskusten avustukset rakennusperinnön hoitoon on tarkoitettu lähinnä rakennuksen ominaispiirteiden säilyttämistä tukeviin korjauksiin. Museoviraston entistämisavustukset 7
kohdistetaan valtakunnallisesti merkittäville rakennuksille vaativimpiin restaurointitöihin sekä toimenpiteisiin, joilla edistetään rakennuksen kulttuurihistoriallisen arvon säilymistä. Seuraintalojen korjausavustuksia haetaan Suomen Kotiseutuliiton kautta. Valtion jakamien avustusten yhteismäärä on vajaa neljä milj. euroa vuodessa. Kunnat jakavat korjausavustuksia lähinnä sosiaalisin perustein esimerkiksi vanhusväestön ja vammaisten asuntojen korjauksiin. Virossa rakennusperinnön hoitoa avustetaan yli milj. eurolla vuosittain. Tallinnan kaupunki käyttää mm. kirkkojen ja kaupunginmuurin kunnostamiseen saman verran ja muut kunnat avustuksiin noin puoli milj. euroa vuosittain. Vaikka tuen määrät ovat nimellisesti kasvaneet, korjauskustannukset ovat nousseet vielä nopeammin. EU:sta on myös saatu Virossa mm. matkailuelinkeinotukea, josta osa on voitu käyttää rakennusten korjaamiseen. 4.7 Rakennussuojelu koulutuksessa Suomessa korkeimman asteen koulutusta annetaan yliopistoissa ja teknillisissä korkeakouluissa. Keskeisiä rakennusperinnön hoidon kannalta ovat kolmen teknillisen yliopiston/korkeakoulun arkkitehtiosastot sekä kuuden yliopiston (etenkin Helsingin, Turun ja Jyväskylän) humanistiset tiedekunnat (taidehistorian, kansatieteen ja kulttuurihistorian oppiaineet). Suomesta kuten Virostakin puuttuu yksinomaan rakennussuojeluun tai restaurointiin keskittyvä korkeakoulutus. Virossa korkea-asteella koulutusta antavat Taideakatemia ja Tarton yliopisto. Antaakseen syvällisempää tietoa Museovirasto on tehnyt yhteistyötä em. laitosten ja Tallinnan rakennuskoulun kanssa. On järjestetty mm. tutkinnon jälkeistä täydennyskoulutusta. Myös Tallinnan rakennuskoulu on järjestänyt kursseja ammattimiehille, jotka toimivat konservointitöissä tai restaurointiyrityksissä. Kulttuuriministeriö on päättänyt kehittää olemassa olevien toimijoiden puitteissa keskuksen, joka tarjoaisi korkeampaa restaurointiopetusta Tallinnan rakennuskoulussa, Tarton taidekoulussa ja Taideakatemiassa. Suomessa ammatillista koulutusta annetaan konservoinnissa ja restauroinnissa kuudessa ammattikorkeakoulussa tai -opistossa. Kansainvälistä restaurointikoulutusta antaa mm. ICROM. 5 Rakennussuojelulaki ja sen uudistaminen Suomen nykyinen rakennussuojelulaki tuli voimaan vuonna 1985. Laki koskee ensisijassa asemakaavan ulkopuolella olevia rakennuksia, joilla on kulttuurihistoriallista merkitystä rakennushistorian, -taiteen, -tekniikan, erityisten ympäristöarvojen, rakennuksen ainutlaatuisuuden tai tyypillisyyden kannalta. Laki koskee periaatteessa myös rakennuksen kiinteää sisustusta. 8
Lakia ollaan paraikaa uudistamassa niin että se kattaisi kansainvälisten sopimusten velvoitteet. Tavoitteena on saattaa rakennusperinnön säilyttämisestä annetut säädökset ajan tasalle ja paremmin vastaamaan alan kansainvälistä kehitystä sekä selkiyttää rakennusperinnön omistajalle suoritettavan korvauksen perusteita ja suojelupäätöksestä aiheutuvia rajoitteita. Uudistuksessa rakennusperintö määriteltäisiin nykylain pohjalta. Suojelu edellyttäisi, että rakennuksella olisi riittävästi kulttuurihistoriallista merkittävyyttä. Tätä arvioitaessa olisi otettava huomioon kohteen edustavuus, säilyneisyys ja historiallinen todistusvoimaisuus. Jos rakennuksen suojelusta aiheutuisi omistajalleen vähäistä suurempaa tai merkittävää vahinkoa tai haittaa, tällä olisi oikeus täyteen korvaukseen yhteiskunnalta. Virossa voimassa oleva rakennussuojelulaki on vuodelta 2002, mutta siihen on tulossa muutoksia mm. vedenalaisen kulttuuriperinnön osalta. Rakennussuojeluun liittyen Virossa ei käytännössä makseta korvauksia, mutta suojelukohteiden korjauksia voidaan tukea. 6 Rakennusperintöstrategia Suomessa valtioneuvosto on hyväksynyt periaatepäätöksellään vuonna 2001 rakennusperintöstrategian, jonka toteutumista on ympäristöministeriön työryhmässä seurattu. Kun Virosta on puuttunut vastaavantyyppinen koko rakennusperintöä koskeva strategia, nähtiin hankkeessa perusteltuna käsitellä Suomen strategiaa ja tehdä mm. ao. viranomaisten kesken pidetyn workshopin pohjalta toimenpide-ehdotuksia, joita voitaisiin viedä eteenpäin myös Virossa. Kokemuksia vaihtaen saatiin myös esille hyviksi havaittuja menettelyjä, joita voidaan hyödyntää puolin ja toisin rakennusperinnön vaalimisessa. Suomen rakennusperintöstrategian mukaisesti tavoitteisto jaettiin kolmeen pääryhmään: tieto- ja taitopohja, edellytysten luominen sekä toteuttaminen ja vastuutahot. Näihin ryhmiin kuuluu kaikkiaan 16 strategista tavoitetta, jotka on esitetty liitteessä 3 (englanniksi). 6.1 Tieto- ja taitopohjaa koskevat tavoitteet ja toimenpide-ehdotukset Jotta rakennusperintöä voidaan vaalia, on tiedettävä, mistä rakennusperinnöksi katsottava rakennuskanta koostuu eli se on inventoitava kattavasti. Inventointien osalta molemmissa maissa on kehitettävää. Inventointien kattavuutta on lisättävä ja yhdenmukaistettava. Virossa on laadittu varsin kattavia inventointeja koko kannasta esim. Saarenmaalla, Kuresaaressa, Viljandissa ja Haapsalussa, muttei koko maasta muuten kuin tiettyjen rakennustyyppien osalta (tuulimyllyt, meijerit, rautatieasemat jne.). Toisaalta esim. taidehistorioitsija Mart Kalm on tehnyt kattavan yhteenvedon Viron 1900-luvun arkkitehtuurista. 9
Arkkitehtuurin ohella rakennusperinnön vaaliminen ja sen tietopohjan monialaistaminen edellyttää myös muunlaista, kuten rakennusteknistä ja -taloudellista tutkimusta. Museoviraston onkin lisättävä yhteistyötään eri yliopistojen kanssa tarjoten niille esim. monialaisia rakennusperinnön tietopohjaa kartuttavia opinnäyte- ja tutkimusaiheita. Rakennusperinnön tilan ja muutosten seuranta edellyttää yhteistyötä kulttuuri- ja rakennusviranomaisten, myös kunnallisten, rekistereiden suhteen tavoitteena yhdenmukaisen tiedon hallinta ja toisaalta päällekkäisen työn poistaminen. Tietopohjan parantaminen vaatii myös kansainväliseen asiantuntijayhteistyöhön osallistumista. EU:n ohella on tärkeää panostaa myös pohjoismaiseen ja etenkin Itämeren alueen sekä lähialueiden yhteistyöhön. Tieto- ja taitopohjan vahvistaminen vaatii ennen muuta vuorovaikutteisuutta. Ei riitä, että rakennusperinnöstä vastuussa olevat viranomaiset ovat ajan tasalla ja tietävät, miten asioiden tulisi olla. Myös kiinteistönomistajilla on oltava käytössään laadukasta, ajantasaista ja helposti saatavilla olevaa tietoa rakennusperinnöstä niin kulttuurisena kuin taloudellisena voimavarana. Museoviraston ns. kotisivujen ohella on harkittava yleisemmän portaalin perustamista Viroon, jonka kautta rakennusperintöä koskevaa materiaalia voidaan keskitetysti jakaa. Toinen käytännön mahdollisuus on tukea korjausrakentamiskeskusten perustamista tai niiden toimintaa. Tällaisia osin tuettuja keskuksia on jo perustettu Viroon muutamia. Maan väkiluku ja kiinteistökanta huomioon ottaen, on harkittava, mikä on sopiva määrä ja saadaanko keskittämisellä resursseihin nähden parempi lopputulos. Tiedon maastouttaminen tapahtuu myös virallisen koulutusjärjestelmän kautta. Rakennusperinnön vaaliminen onkin saatava läpäisyperiaatteella koko rakennusja kiinteistöalan koulutukseen. Tässä suhteessa Museoviraston ja kulttuuriministeriön yhteistyötä on tiivistettävä, oli sitten kyse korkeakoulu- tai ammatillisesta koulutuksesta. Opetussuunnitelmissa on otettava huomioon se, että jatkossa rakentaminen on entistä enemmän korjausrakentamista ja että korjaamisessa entistä useammin on tarkasteltava myös rakennussuojelun arvoista kantaa. Opiskelijoille kaikilla tasoilla on viestittävä, että ylläpitokulttuuri on ymmärrettävä pääsääntöisesti niin, että olemassa olevaa rakennuskantaa kannattaa pitää kunnossa ja vain poikkeustapauksissa rakennuksen elinkaari jää alle 50 vuoden. 6.2 Edellytysten luomista koskevat tavoitteet ja niiden toimenpide-ehdotukset Rakennusperinnön vaalimista koskevien tavoitteiden lähtökohtana ovat yleisesti ottaen maiden solmimat kansainväliset sopimukset. Molemmat maat ovat ratifioineet mm. La Vallettan, Granadan ja Firenzen sopimukset ja ovat monen muun kansainvälisen järjestön jäseniä. Rakennusperinnön vaalintaa koskeva lainsäädäntö luo tietysti perustan ja säädösten suhteet muuhun lainsäädäntöön on saatava selkeiksi. Näin on 10
selkeytettävä mm. maankäyttö- ja rakennuslain, erityslainsäädännön ja muiden säännösten keskinäisiä suhteita. Akuutti tarkastelu on kohdistettava rakennussuojellun kannan ja energiatehokkuussäädösten tulevaan suhteeseen. Toinen rakennusperinnön vaalimista edistävä toimenpide on kulttuuriympäristöohjelma, jolla voidaan ohjata rakennusperintökohteiden käyttöä ja kunnostusta. Virossa on myös tässä suhteessa tehty avauksia. Vörussa on edistetty oman kielen ja kulttuurin olemassaoloa ja muuallakin on esimerkkejä kulttuuriympäristöohjelmatyön käynnistämisestä. Tässä suhteessa esitetään, että Museovirasto ja kulttuuriministeriö laatisivat malliohjan siitä, mitä kulttuuriympäristöohjelmalla ymmärretään. Rakennusperinnön vaalimista voidaan tukea myös sopimusmenettelyin ja muita ohjauskeinoja käyttäen. On siis tuettava rakennusperinnön hoitoa omistajien ja hallinnon välisin sopimuksin sekä kehittämällä keinoja uhanalaisten tai erityiskohteiden säilyttämiseksi. Luontevinta tämänkaltaiset sopimukset ovat julkisen sektorin ja niiden liikelaitosten välillä. Osaavaa rakennusperinnön hoitoa voidaan edistää myös taloudellisilla ohjauskeinoilla. Näitä ovat korjaustoimintaan myönnettävät lainat, korkotuet ja erityyppiset avustukset sekä verotukselliset tuet. Kun rakennusperinnöksi katsottava rakennuskanta kasvaa ja korjauskustannusten nousu näyttää pitemmälläkin tähtäimellä ylittävän yleisen kustannustason nousun, julkisen tuen tarve on aiempaa suurempaa. Verotuksellinen tuki voidaan kanavoida suojelukohteille esim. niin, että käyttämätön rakennusoikeus otetaan alentavana tekijänä huomioon kiinteistön verotusarvossa eikä rakennuksen ikäalennuksia vähennetä, vaikka se olisi peruskorjattu. Kaavoituksen eri tasoilla tulee luoda edellytykset sille, että rakennusperintö voidaan pitää kunnossa ja säilyttää. Tämän toteuttamiseksi huolehditaan, että kaavoituksen kaikilla tasoilla suunnittelu ja kaavan vaikutusten arviointi perustuvat asianmukaiseen ja ajantasaiseen tietoon kulttuuri- ja rakennusympäristön arvoista. Mitä ilmeisimmin myös Virossa detaljikaavoituksella voidaan - Tallinnan esimerkin mukaisesti - turvata laajempien yhtenäisten alueiden säilyminen ja niiden perinteitä kunnioittava korjaaminen. Viron maankäyttö- ja rakennuslakeja uudistettaessa olisikin paikallaan tarkastella, otetaanko niihin kaavasuojelua koskevia säädöksiä. Näin varmistettaisiin yhdenmukaiset periaatteet, miten kaavasuojelu toteutetaan. 6.3 Toteuttamista ja vastuutahoja koskevat tavoitteet ja toimenpide-ehdotukset Rakennusperinnön vaaliminen tarvitsee toteuttajansa ja vastuutahonsa. Jotta rakennuksille saataisiin pitkä elinkaari, on edistettävä rakennusperintörakennusten tarkoituksenmukaista käyttöä, osaavaa kunnossapitoa ja ammattitaitoista korjaamista. Rakennusperintörakennusten omistajien valmiuksia tulee lisätä tehokkaalla tiedotuksella, korjausneuvonnalla ja taloudellisella tuella. Suomessa tulee harkita Viron hyvien kokemusten pohjalta, olisiko aihetta perustaa rekisteri auktorisoiduista rakennusperintökohteiden korjausyrityksistä. Korjausten 11
suunnittelijoiden ja rakentajien ammatillista osaamista voidaan lisätä ammattitutkinto-, jatko- ja täydennyskoulutuksella. Käytännön valmiuksia voidaan parantaa myös toteuttamalla koerakentamista rakennusperintökohteissa. Julkisella vallalla on esimerkin rooli myös rakennusperinnön hoitajana. Museovirastojen tuleekin edelleen olla asiantuntijoina valtion rakennusperinnön hoidossa sekä seurata toimintaa mm. omistusvaihdosten yhteydessä. Hallinnolta saatavan asiantuntijatuen ja -palvelun varmistamiseksi vastuuministeriöiden ja Museovirastojen välinen työnjako ja tehtävien koordinointi on syytä selkiyttää. Samassa yhteydessä on paikallaan tarkastella, miten tehtävät organisoidaan optimaalisesti aluetasolla. Kunnissa on lisättävä rakennusvalvontaviranomaisten tietämystä rakennussuojelusta. Sikäli kun ns. kaavasuojelua lisätään, koskee sama myös kaavoitushenkilöstöä. Myös vapaaehtoistoiminnan kautta on saatavissa positiivista vaikutusta rakennusperinnön hoitoon. Rajallisiakaan resursseja ei kannata jättää kokonaan kohdentamatta tämäntyyppiseen järjestö- ja kansalaistoimintaan, joka tekee tunnetuksi rakennusperintöä, sen säilyttämistä ja kunnossapitoa. Mitä ilmeisimmin esim. edellä todettu korjausrakentamiskeskusten neuvonta saavuttaa juuri niitä, joilla on käytännönläheisiä kysymyksiä ja ongelmia. Yhteenvedonomaisesti rakennusperintöstrategian tavoitteena voidaan pitää sitä, että rakennusperintöasiat otetaan huomioon kaikessa korjausrakentamis- ja ylläpitotoiminnassa suunnittelusta toteutukseen ja käyttöön. 12
Liite 1 Rakennusperinnön vaaliminen -työpaketti Haastatellut ja työpakettiin osallistuneet: Koko hankkeen johto- ja ohjausryhmät Kalev Uustalu Riin Alatalu Ulo Puustak Hain Toss Laila Podra Tiina Nigul Henry Kuningas Maire Mattinen Tommi Lindh Marja-Leena Ikkala Satu-Kaarina Virtala Anu Kärkkäinen Muinsuskaitseamet Muinsuskaitseamet Muinsuskaitseamet Muinsuskaitseamet Kultuuriministeerium Tallinna Linnavalitsus Tallinna Linnavalitsus Museovirasto Museovirasto Museovirasto Ympäristöministeriö Suomen Kiinteistöliitto ry 13
Liite 2 Suomen ja Viron maaprofiilit (2006) Suomi Viro Prosenttia Suomesta Pinta-ala, km2 338 145 45 227 14 Asukasluku, milj. 5,266 1,324 25 Asukastiheys, asukk./km2 15,6 29,3 Väestönkasvu, % 0,3-0,2 Naisten elinajanodote, v 81,8 76,3 93 Miesten elinajanodote, v 75,1 64 85 BKT/capita, e 29 000 8 970 31 BKT:n kasvu, % 5,5 11,4 Keskipalkka, e/kk 2 600 650 25 Yksityisen kulutuksen kasvu, % 3 15,7 Investointien kasvu, % 5,1 19,7 Työttömyys, % 7,7 5,9 Inflaatio, % 1,6 4,4 Vaihtotaseen ylij. / vajaus, % BKT:sta 6-14,9 Rakentaminen BKT:sta, % 6 7,1 Rakennustuotannon kasvu, % 5 22 Uudisasuntotuotanto, kpl/v 30 000 5 000 17 Valmistuneet asunnot / 1000 asukasta 6 4 66 Asuntokuntien määrä 2 421 000 573 000 24 Asuntokuntien keskikoko 2,16 2,35 Asuntojen määrä 2 700 000 638 000 24 Asuntoja / 1000 asukasta 512 476 93 Asuinala / asukas, m2 37 29 78 Maakuntien määrä 21 15 Kuntien määrä 416 205 Lailla rakennussuojellut rakennukset n. 1 700 n. 6 500 Kaavalla rakennussuojellut rakennukset n. 20 000 satoja Valtion rakennussuoj.avustukset, milj. e/v n. 4 n. 1 14
Liite 3 Strategy for Building Heritage* Main targets of the strategy 1 Knowledge base 1.1 Knowledge and interactivity It will be taken care that for all there is available high quality updated and easy knowledge about building heritage as cultural and economic resource. 1.2 Comprehensive knowledge base by inventories Inventories of culture environment will be supported on municipal, county and governmental levels. 1.3 Versatile knowledge base by research Preconditions, utility of research results and their publishing will be increased. Building heritage will be integrated to other research of construction industry and of the society. 1.4 Information about changes by follow-up Follow-up of the status and changes of culture environment will be emphasized. 1.5 Knowledge and benchmarking base by international co-operation International co-operation of professionals concerning reservation and maintenance of building heritage will be strengthened. 2 Creating preconditions 2.1 International conventions as a starting point Implementation of international conventions concerning building heritage will be supported. 2.2 Legislation as a basement Use, coordination and follow-up of legislation for building heritage will be emphasized. Mutual relations of building codes and other legislation will be clarified. 2.3 Capable maintenance by economic means Opportunities to maintain building heritage will be increased by improving essentially economic means and support. 15
2.4 Culture environmental programs to guide use, maintenance and refurbishment Culture environmental programs and their impact will be supported on national, county and municipal levels. 2.5 Agreement procedures and other means Building heritage maintenance will be supported by trietis between real estate owners and administration and by developing means to reserve special objects and monuments. 2.6 City planning versatile and up-dated Preconditions to reserve and maintain building heritage will be established by general and city plans. 3 Implementation and responsible parties 3.1 Long life cycle by capable use, refurbishment and renovation Proper use, capable maintenance and professional repairs of building heritage will be supported. 3.2 Maintenance examples for building memorials and public monuments and objects Building monuments and heritage made by public administration will be taken care as examples. 3.3 Support and service by administration Capability of public administration will be increased in building heritage maintenance. Division of building heritage maintenance between environmental and cultural administration will be clarified. 3.4 Knowledge resources and information services for municipalities Municipal know-how and resources to maintain building heritage and to arrange guidance services will be supported. 3.5 Support for voluntary activity NGO-activities will be supported which affects information, reserving and maintenance of building heritage. * based on Finnish strategy for building heritage 16