EHDOTUS LAIKSI RAKENNUSPERINNÖN SÄILYTTÄMISESTÄ JA ERÄISTÄ SIIHEN LIITTYVISTÄ LAEISTA. Pyydettynä lausuntonaan Metsähallitus toteaa seuraavaa:

Transkriptio

1 1(6) Ympäristöministeriö /01/2007 PL Valtioneuvosto Lausuntopyyntö , YM003:00/2006, EHDOTUS LAIKSI RAKENNUSPERINNÖN SÄILYTTÄMISESTÄ JA ERÄISTÄ SIIHEN LIITTYVISTÄ LAEISTA Pyydettynä lausuntonaan Metsähallitus toteaa seuraavaa: Ympäristöministeriön asettama työryhmä on laatinut ehdotuksen hallituksen esityksesi laiksi rakennusperinnön suojelusta sekä eräiden siihen liittyvien lakien muuttamisesta. Tavoitteena on ollut saattaa rakennusperinnön säilyttämisestä annetut säädökset ajantasaisiksi selkiyttämällä rakennusperinnön omistajalle suoritettavan korvauksen perusteita ja suojelupäätöksestä aiheutuvia rajoituksia. Ehdotuksessa laiksi rakennusperinnön suojelusta asetetaan tavoitteeksi rakennetun ympäristön kestävän hoidon ja käytön edistäminen. Lakiluonnos tukeutuu kansainvälisiin sopimuksiin ja valtioneuvoston hyväksymään rakennusperintöstrategiaan. Rakennusperintöstrategiassa edellytetään valtion rakennusperintökohteiden säilyttämistä ja hoitamista siten, että ne välittävät tietoa esimerkillisistä käyttö-, kunnostus- ja korjaustavoista. Metsähallitus rakennusperinnön hoitajana Metsähallitus on valtion liikelaitos, joka toimii julkisten hallintotehtävien osalta valtion budjettivaroin. Metsähallituksen toimintaa ohjaa kaksi ministeriötä; maa- ja metsätalousministeriö ja ympäristöministeriö. Liiketoiminnoille asetetaan vuosittain yleiset yhteiskunnalliset palvelutehtävät, jotka alentavat niiden tulosta. Luontopalvelut tulosalue hoitaa julkisia hallintotehtäviä, joiden osalta tehdään vuosittain sopimukset ympäristö- ja maa- ja metsätalousministeriön kanssa julkisten hallintotehtävien hoitamisesta ja niiden rahoituksesta. Rakennukset ovat Metsähallituksessa joko liiketoimintojen tai luontopalvelujen taseessa. Suurin osa Metsähallituksen suojeltavista rakennuksista sijaitsee alueilla joiden hoito rahoitetaan luontopalvelujen määrärahoilla. Nämä määrärahat saadaan valtion talousarviosta. Metsähallitukselle on syntynyt vahva rooli kaava-alueiden ulkopuolisen valtion tuottaman rakennetun kulttuuriperinnön vaalijana viime vuosikymmenen aikana, kun

2 2(6) valtio on keskittänyt maa- ja vesiomaisuutensa Metsähallitukselle. Metsähallituksella on myös osaltaan lakisääteinen velvoite saamelaiskulttuurin edellytysten turvaamiseksi. Merkittävänä metsien ja vesistöjen käytön synnyttämän kulttuuriperinnön haltijana Metsähallitus katsoo, että käsiteltävällä lakiehdotuksella on sille tärkeä merkitys tehtäviensä hoitamisessa. Suurin osa Metsähallituksen rakennuksista sijaitsee asemakaava-alueen ulkopuolella. Metsähallitus kannattaa lakiehdotuksessa käytettyä määritelmää rakennettu ympäristö ja katsoo, että lähiympäristöllä ja suojellun rakennetun kulttuuriympäristön määrittelyllä, on suuri merkitys kaava-alueen ulkopuolisen suojelun toteuttamiselle. Metsähallitus toteaa, että yksittäisten rakennusten suojelun sijasta suojelupäätökset voitaisiin rajata vapaaehtoisen suojelun tilanteissa kattamaan myös kokonaisuuksien kuten kokonaisten pihapiirien suojelun rakennuksineen. Kiinteän sisustuksen huomioiminen osana rakennuksen suojelua on uudessa lakiehdotuksessa määritelty myös nykyistä selkeämmin ja täsmällisemmin. Suojelun perusteena olevat arvot (lakiehdotuksen 3 ) tukevat myös paremmin kohteen perustelua suojelukohteeksi, kuin voimassa olevassa Laissa rakennussuojelusta (1985/60). Suojelun rahoitus Lain perusteluissa todetaan, että rakennusperinnön säilyttäminen ja suojeleminen on ensisijaisesti yhteiskunnan hoidettava tehtävä. Metsähallitus katsoo, että lakiehdotuksen perustelujen viittaus yhteiskunnan suojelun strategiaan saisi kuitenkin olla nykyistä konkreettisempi. Valtakunnallisesti arvokkaan rakennuskannan säilyttämiseen ja hoitoon tulee sitoutua. Rakennusperinnön kestävä hoito ja käyttö edellyttää siihen jatkuvasti osoitettuja rahavaroja. Satunnainen hankerahoitus ei voi olla valtakunnallisesti arvokkaan kulttuuriperinnön hoidon perusrahoitus. Metsähallituksen hallinnassa oleva rakennusperintö ei säily nykyisin voimavaroin. Metsähallitus ei ole oikeutettu Museoviraston tai alueellisten ympäristökeskusten rakennussuojeluavustuksiin. Suojellun rakennuksen ylläpito ja korjaaminen on yleensä kalliimpaa kuin tavanomaisen rakennuksen. Metsähallitus katsoo, että liikelaitosten kohdalla tulisi rakennussuojelusta syntyvät kulut ottaa huomioon tulosta alentava tekijänä. Pääosa Metsähallituksen suojelluista rakennuksista on julkisten hallintotehtävien taseessa ja hoidossa. Metsähallituksen julkisille hallintotehtäville tulisi osoittaa vuosittain riittävästi rahaa arvokkaiden rakennusten hoitoon. Metsähallituksen luontopalvelujen, kuten muidenkin valtion budjetinvaroin toimivien kiinteistöyksikköjen, varat ovat riittämättömiä suojelukohteiden omistajalle esitettyihin vastuisiin nähden.

3 3(6) Metsähallitus pitää esitetyn rakennusperinnön suojelulain ja valtakunnallisten alueidenkäyttötavoitteiden suhdetta vaikeaselkoisena. Lakiehdotuksen yksityiskohtaisien perustelujen 2 :n mukaisen lain soveltamisalan mukaan lain tavoite tulee toteutettavaksi ensisijaisesti asemakaavoituksella. Pykälän kolmannen momentin mukaan uutta rakennusperinnön suojelemisesta annettua lakiehdotusta voidaan soveltaa asemakaava-alueella, jos suojeltavalla kohteella on valtakunnallista merkitystä, kaavoitukselliset keinot eivät ole riittäviä suojelun tarpeeseen verrattuna sekä jos suojeluun on erityisiä syitä asemakaavoitustilanteen vuoksi. Lakiehdotuksen soveltamisalassa määritellään varsin kattavasti tilanteet kaavoitetuilla alueilla, mutta epäselväksi jää miten valtakunnallisesti arvokkaiden rakennettujen kulttuuriympäristöjen suojelun toteuttaminen on ajateltu suoritettavaksi asemakaavaalueen ulkopuolella ja erityisesti alueilla, joilla on tuore maakuntakaava. Lakiehdotuksen 2 :n sanamuotoa ja sen perusteluja voidaan tulkita siten, että käytännössä voisi syntyä tilanteita, joissa osa suojeltavista rakennuksista jää eriarvoiseen asemaan suojelusäännösten puuttumisen vuoksi. Museovirasto tekee määräajoittain selvitykseensä perustuvan listauksen valtakunnallisesti arvokkaista rakennetuista kulttuuriympäristöistä. Näiden listattujen kohteiden on katsottu kuuluvan valtakunnallisiin alueidenkäyttötavoitteisiin. Metsähallituksen hallinnassa olevat valtakunnallisesti merkittävät rakennetut kulttuuriympäristöt on pääosin suojeltu Asetuksella valtion omistamien rakennusten suojelusta (480/1985). Lakiehdotuksen 23 :n mukaan aikaisemmin suojellut kohteet ja muut kohteet, jotka on suojeltu asetuksilla (278/1965 tai 480/1985) tulevat suojelluksi uuden rakennusperinnönsuojelusta annetun lain nojalla sen voimaantullessa. Samalla valtion omistamille ja aikaisemmin asetuksella (480/1985) suojelluille rakennuksille tulee antaa suojelumääräykset. Museovirasto on tekemässä uutta listausta valtakunnallisesti merkittävistä rakennetuista kulttuuriympäristöistä. Uudesta kohdevalikoimasta Metsähallitus on antanut lausuntonsa Museovirastolle keväällä Metsähallitus katsoo, että lain soveltamisalan perustelut ovat jääneet osittain epäselväksi siltä osin miten uudet ehdotetut valtakunnallisesti merkittävät rakennetut kulttuuriympäristöt kuuluvat lain soveltamisalan piiriin. Lakiehdotuksen soveltamisalaa voidaan tulkita siten, että uusien valtakunnallisesti merkittävien rakennettujen kulttuuriympäristöjen suojelu ehdotettavan lain nojalla olisi harkinnanvaraista. Käytännössä saattaisi tällöin syntyä tilanne, jossa osa valtakunnallisesti merkittävistä rakennetuista kulttuuriympäristöistä olisi suojeltu uuden rakennusperinnön suojelusta annetun lain nojalla (vanhat kohteet ja

4 4(6) lakiehdotuksen 23 ) ja osa olisi olemassa ilman mitään sen tarkempaa ohjeistusta niiden suojelusta tai käytöstä (uudet kohteet). Metsähallituksen rakennuskanta ja arvokkaat rakennetut ympäristöt sijaitsevat pääosin kaava-alueiden ulkopuolella. Metsähallitus katsoo, että lakiehdotuksen perusteluissa ja lakitekstissä olisi tärkeää ottaa nykyistä tarkemmin huomioon lakiehdotuksen suhde valtakunnallisiin alueidenkäyttötavoitteisiin ja niiden toimeenpanoon. Mikäli lain perusteluissa ei selvästi todeta, kuinka esitettyä lakia sovelletaan valtakunnallisesti merkittävien rakennettujen kulttuuriympäristöjen suojelussa, voi syntyä tilanne, jossa Metsähallituksen hallinnassa olevat kohteet ovat suojeluperusteiden osalta eri asemassa keskenään. Tämä tilanne aiheuttaa epäselvyyttä suojelumääräyksiä asetettaessa ja kohteiden suojelutarvetta suunniteltaessa. Metsähallitus katsoo, että lakiehdotukseen olisi tarkoituksenmukaista ja tärkeää määritellä kaikki valtion omistamat valtakunnallisesti merkittävät rakennetut kulttuuriympäristöt (ns. VATkohteet) suojeltaviksi siten, ettei kohteiden suojelun tasosta muodostu epäselvyyttä lakiehdotusta tulkittaessa. Metsähallitus toteaa, että Ympäristöministeriön, kuntaliiton ja Museoviraston laatima ohjeistus (Muistio Valtakunnallisesti merkittävien rakennettujen kulttuuriympäristöjen huomioon ottamisesta kaavoituksessa ja lupamenettelyssä), käsittelee myös pääosin viranomaisten toimintaa kaava-alueella. Metsähallituksen ja Museoviraston välisissä neuvotteluissa on myös todettu kaava-alueiden ulkopuolisten valtakunnallisten merkittävien rakennettujen kulttuuriympäristöjen suojeluun liittyvä lisäohjeistuksen tarve. Verrattaessa Museoviraston valmistelemaa ja keväällä 2008 Metsähallituksessa lausunnolla ollutta listausta valtakunnallisesti merkittävien rakennettujen kulttuuriympäristöjen kohdevalikoimasta nyt voimassaolevaan vuoden 1993 valtakunnallisesti merkittävien kulttuuriympäristöjen listaukseen tulee Metsähallituksen rooli rakennetun kulttuuriympäristön vaalijana kasvamaan selvästi. Listatuista noin kohteesta 17 % on kokonaan tai osittain Metsähallituksen hallinnoimilla alueilla. Uuden listauksen mukaan Metsähallituksen hallinnoimilla alueilla on 260 valtakunnallisesti merkittävää kulttuuriympäristöä, joissa on satoja rakennuksia ja rakenteita. Verrattuna edelliseen kohdelistaukseen Metsähallituksen alueilla olevien kohteiden lukumäärä lisääntyy noin 200 kappaleella. Esimerkkinä voi käyttää Lapin luontopalvelujen tilannetta. Museoviraston esityksen mukaan Lapin luontopalvelujen hallinnoimille alueille on tulossa 47 valtakunnallisesti arvokasta kulttuuriperintökohdetta, joissa on yli sata kunnossa pidettävää rakennusta ja rakennetta. Yhden yksittäisen kohteen, Rovaniemen Auttikönkään uittopadon ja ruuhen kunnostamisen on arvioitu maksavan euroa. Suojeltujen kohteiden määrän lisääntyessä tulee ottaa huomioon lakiehdotuksen taloudelliset vaikutukset kohteiden haltijalle. Metsähallituksen suojeltujen kohteiden hoidolle ei tällä hetkellä ole osoitettu riittävää rahoitusta. Metsähallitus katsoo, että

5 5(6) lakiehdotuksen taloudelliset vaikutukset osapuolille tulisi huomioida myös lakiehdotuksen perusteluissa nykyistä tarkemmin. Valtion rakennusten suojelusta annetun asetuksen kumoaminen Lakiehdotuksen perusteluissa sivulla 19 mainitaan esitys valtion omistajan erityisaseman poistamista ja perusteluissa sivuilla 19 ja 21 ehdotetaan valtion rakennusten suojelusta annetun asetuksen kumoamista. Lakiehdotuksen voimaantuloa koskevassa 23 :ssä ehdotetaan rakennussuojelulaki (60/1985) kumottavaksi. Lakiehdotuksessa ei kuitenkaan ole selvää mainintaa valtion rakennusten suojelusta annetun asetuksen kumoamista. Metsähallitus ehdottaa, että lakiin otettaisiin samalla selventävä säännös valtion omistamien rakennusten suojelusta annetun asetuksen (480/1985) kumoamisesta. Suojelumääräysten asettaminen asetuksen 480/1985 nojalla suojelluille rakennuksille Metsähallituksen hallinnassa on yksi kohde, joka on suojeltu rakennussuojelulailla (60/1985) ja 142 rakennusta, jotka ovat suojeltu asetuksella valtion omistamien rakennusten suojelusta (480/1985). Kaikista asetuksella 480/1985 suojelluista rakennuksista Metsähallituksen hallinnassa on 18 %. Tämän kokoisen rakennusmäärän suojelumääräysten laatiminen työllistää oleellisesti kohteen haltijaa viranomaisten lisäksi. Metsähallituksen tekemän arvion mukaan asetuksella 480/1985 suojeltujen rakennusten suojelumääräysten laatiminen aiheuttaa ainakin yhden henkilötyövuoden suuruisen lisätyöpanoksen suojelumääräysten valmisteluun osallistumisen ja tietojärjestelmien ylläpidon kautta. Metsähallitus katsoo, että suojelumääräyksistä johtuvalle työpanokselle olisi tärkeää esittää riittävät voimavarat. Suojelumääräykset rakennuksille tulee saada kohtuullisessa ajassa, jotta Metsähallituksella on mahdollisuus rakennusten kestävään hoitoon ja käyttöön. On huomattava, että suojelumääräysten viipyminen lisää Metsähallituksen liiketoimintojen kustannuksia, koska suojeltuja kohteita ei ole mahdollista myydä ilman suojelumääräyksiä. Metsähallitus esittää että lakiin kirjattaisiin suojelumääräysten laatimisen osalta kolmen vuoden määräaika lain voimaantulosta. Suojelumääräyksiä laadittaessa suojelualue tulisi tarvittaessa kyettävä rajaamaan siten, se sisältää myös kohteeseen liittyvät erityiset luonnonpiirteet. Suojelumääräyksiä laadittaessa on myös huomioitava, että esimerkiksi puuston käsittely ei saisi vaarantaa suojelukohteen ominaispiirteitä. Asetuksella 480/1985 suojeltujen kohteiden suojelumääräyksille tulisi luoda asiantuntijaviranomaisen Museoviraston ja suurimpien valtion kiinteistöjen haltijoiden

6 6(6) yhteistyönä mallipohja. Mallipohjan suojelumääräyksiä voisivat alueelliset ympäristökeskukset täydentää rakennusryhmän vaatimilla erityisillä suojelutarpeilla. Valtion omistaman rakennuksen luovutus Metsähallitus katsoo, että lakiehdotuksen luovutusta koskeva 11 on tarpeellinen ja nykyistä kehitystä selkeyttävä. Luovutusta koskeva pykälä tehostaa valtion omistamille kohteille asetettavan suojelun vireilletuloa ja turvaa nykyistä paremmin sekä ostajan että myyjän aseman rakennusten mahdollisessa myyntitilanteessa. Menettelytapa edellyttää kuitenkin, että suojelumääräykset asetuksella suojelluille kohteille saadaan laadittua kohtuullisessa ajassa. Suojelumääräysten asettamisesta Metsähallitus on lausunut jo aiemmin edellä. Asiaa hoitaa Metsähallituksessa erikoissuunnittelija Anu Vauramo, p Toimitusjohtajan sijaisena Hannu Jokinen johtaja