Kulttuurimaisemapyöräily Kuninkaantietä Masalasta Ragvaldsiin 1. Masalan monitoimitalo [Sundsbergintien ja Masalantien risteys) Masalan monitoimitalo rakennettiin 1980-luvulla teollisuuden käyttöön, mutta 1990-luvulla vallinneen huonon taloudellisen ajan vuoksi tilat jäivät tyhjäksi. Alueen asukkaat ehdottivat tilojen käyttöönottoa palvelutoimintaan ja tilat muutettiin monitoimitaloksi vuonna 1998. Taloa kutsutaan vielä joskus siellä toimineen yrityksen nimen mukaisesti Temana-taloksi. Rakennuksessa toimii nykyisin kirjasto, posti, kunnan nuorisotoimi, koululaisten iltapäiväkerho, erilaisia liikuntaryhmiä ja osassa taloa on myös skeittiramppi ja seinäkiipeilytoimintaa. Monitoimitalon, Sundsbergintien ja rautatien välissä sijaitsee bunkkeri ja vieressä taaempana terveyskeskus. Radan toisella puolen alkaa Sundetin alue ja siellä sijaitsevat eteläisen Salmitien yrityskiinteistöt ja matonpesupaikka. Sundsbergintien toisella puolella on rakenteilla ja osittain valmistunut Ratavallin 1
alue, jolla sijaitsee 1932 toimintansa aloittanut Kirkkonummen suomenkielinen kansakoulu. Pohjoispuolella näkyvät alueet ovat kuuluneet Masalan kantatiloille tiettävästi ainakin 1540-luvulta alkaen tilat ovat Bjöns, Köpas (Köpeby) ja Nissniku. Nissnikun koulun kohdalla on sijainnut aiemmin Bjönsin tilan rakennuksia. Köpaksen rakennus on ainoa jäljellä oleva, ja sen rakennusajankohdaksi arvioidaan 1860-luvun jälkeistä aikaa, koska tutkimuksissa hirsien vanhin tapettikerrostuma juontuu tältä ajalta. Nissniku ja Bjöns purettiin vuokra-ajan jälkeen huonokuntoisina. 2. Sundet, Hullus, Framnäsin tila ja Puolukkamäki [pysähdys Framnäsin puistotien ja Masalantien risteyksessä] Sundet: Läntisen Uudenmaan maisemaa rytmittävät lounaasta koilliseen suuntautuvat Salpausselät ja niiden väliset laaksoalueet. Sundet on tällä alueella sijaitseva Strömsby Pikkala akselilta sisämaahan ylettyvä murroslaakso. Alueen asukkaille aiemmin runsasvetinen Sundet-joki on ollut tärkeä kulkureitti kesäisin veneillä, talvisin jäitä pitkin. Erityisesti painavat lastit kuljetettiin usein vesi- tai jääteitse. Sundetilla on melottu ja luisteltu vielä pitkälle 1900-luvulla ja se on nykyisin luonnonsuojelualuetta. Hullus ja Framnäsin tila: Framnäsin vanha rustoholli, joka sijaitsi Framnäsin puistotien päädyssä, ylhäällä Hulluksen metsässä, on ollut ainakin vuodesta 1540 sijoillaan. Alun perin Hulluksen tilana tunnettu rakennus on toiminut ratsutilana eli rusthollina 1600- luvulla, jolloin Ruotsin ruotujakolaitos vaati ratsutiloja varustamaan sotaratsumiehiä, rakuunoita hevosella ja torpalla, jossa asua. Vuonna 1898 uusi omistaja Stadius vaihtoi tilan nimeksi Framnäs. Useiden omistajanvaihdosten jälkeen 1930-luvulla yhtiö nimeltä Framnäs Gård Ab toimi tilalla ja sen pääomistaja Sylvi Calas piti siellä täysihoitolaa. Porkkalan vuokrakaudella 1944-1956 alue jäi 2
Neuvostoliitolle ja sittemmin 1960-luvulla rouva Calas myi Framnäsin tilan rakennusliike Hakalle ja rakennukset purettiin pois. Puolukkamäki: Puolukkamäellä on ollut asutusta ainakin 1800-luvun viimeisiltä vuosikymmeniltä alkaen. Masalantien puolella mäessä asui suutari Karl Magnus Wennerström tiettävästi vuodesta 1883 vuoteen 1889 vuokralaisena Nissnikun tilalle. Tämän jälkeen puuseppä Karl August Strömberg asettui perheineen mäelle asumaan, aluksi vuokralle, sittemmin maakauppojen myötä omistajaksi. Strömbergeillä oli Karlbergin asuintalossaan puusepänverstas, Masaby snickeri. Talo laajeni vuosien mittaan ja siinä toimi ennen toista maailmansotaa myös puhelinkeskus. Aluksi toiminnasta vastasi Masalan Puhelin Oy ja Puolukkamäestä lähti kymmeniä puhelinlankoja eri suuntiin. Vuonna 1939 siitä tuli Helsingin puhelinyhdistyksen, nykyisen Elisan tytäryhtiö. 1800-luvun lopun Masaby Snickerin talo purettiin vuonna 2006, mutta paikalla kasvaa edelleen suvun 1900-luvun alkupuolella istuttamat kauniit tammet. Karl August Strömbergin vanhin poika Leonard Strömberg oli kuten veljensä Karl Axel Strömberg rakennusmestari. Mäellä edelleen sijaitseva vaalea puurakennus Tallbo on Leonardin entinen kotitalo ja se on valmistunut vuonna 1914. Leonard Strömberg on suunnitellut myös nuorisoseurantalo Ljusdalan, joka valmistui vuonna 1911. Leonard Strömberg, kuten moni muu kyläläinen oli 1800- ja 1900- lukujen vaihteen jälkeen, oli tekemisissä läheisen Hvitträskin arkkitehtien kodin ja ateljeen kanssa. Leonard jatkoi isänsä Karl August Strömbergin puusepän verstaan, Masaby Snickerin, pitämistä ja osallistui siten Hvitträskin ylläpitoon ja kunnostustöihin ja valmisti taloihin huonekaluja. Hän myös matkusti Amerikkaan Eliel Saarisen kanssa, mutta ei viihtynyt siellä, koska hän oli löytänyt Hvitträskistä talonmies Sandholmin tyttärestä Ainasta vaimon itselleen ja halusi olla perheensä luona Masalassa, Puolukkamäellä. Masalantielle näkyvä iso punainen puurakennus, jonka alakerrassa Toivasen autokorjaamo toimi 1980-luvulla on tuotu 1930-luvulla Masalaan Terijoelta, 3
Karjalan kannakselta. Framnäsin suuntaan antava lisäosa on rakennettu 1980- luvulla, sitä ennen paikalla oli aivan tien laidassa asuintalo. Harmaa omakotitalo on edelleen Strömbergien suvun hallussa ja rivitaloyhtiö Puolukkamäen ja rautateiden välissä on rakentunut vuonna 2006. Tällöin purettiin Masaby Snickerin ja puhelinyhtiön talo pois. Keltainen puurakennus kuului Väinö Salmikarille, joka muutti alueelta evakuoinnin vuoksi pois. Taloa kutsuttiin Patrosten taloksi 1960-luvulla, kun Veikko Patronen muutti 1961 siihen asumaan. 1990-luvulla omistajat vaihtuivat, ja he asuvat edelleen talossa. 3. INGVALDSBY / INKILÄ [pysähdys alamäessä, Östergårdin jälkeen pellon kulman kohdalla] 1500 Ingvalsbyn kylä on alueeltaan ulottunut Sepänkylästä Finnträskille ja kylässä on Kustaa Vaasan maakirjojen mukaan sijainnut 1500-luvun puolivälissä 4 tilaa. 1600 Vuonna 1675 maaherran käskystä tilat yhdistettiin yhdeksi. Vuonna 1693 Mats Henriksson Kivenlahdesta osti tilan. Hänen perilliset muuttivat sukunimensä kotikylänsä ruotsinkielisen nimen, Stensvikin, mukaisesti Stenmaneiksi. Tällöin oli yleistä ottaa tai muuttaa sukunimensä esimerkiksi oman kotikylänsä nimen perusteella. 1700 1720-luvulla tilan perillinen nimismies Johan Stenman muutti Masalan Tinan tilalle. Tällöin Ingvalsbyn tila jaettiin kahtia, Väster- ja Östergårdiksi. Johan Stenmanin veli Henrik Stenman asutti Västergårdia ja Erik Eriksson Östergårdia. Erik Eriksson oli kotoisin Masalan Nissnikun tilalta. 1800-1900 Västergård: 4
Västergårdin tilan päärakennus rakennettiin todennäköisesti 1700-luvun lopulla ja talo on yksi harvoista Kirkkonummella säilyneistä parituvista. 1800-luvulla rusthollari Thauvonius omisti Västergårdin tilan. Heidän aikanaan vuonna 1857 Helsingin yliopiston dosentit järjestivät tilalla ylioppilaskirjoituksia varten valmennuskurssin, johon Aleksis Kivi osallistui (Oliko Kivi kotiopettajana naapurissa Östergårdissa?). Vuodesta 1897 Wilhelm Sahrberg omisti Västergårdin vuoteen 1927 asti. Tila oli tällöin alueen johtava maatila, jolla oli uusinta maataloustekniikkaa käytössä, koneita ja mm. teräsaura. Sahrberg oli vahva vaikuttaja myös kulttuurityön parissa. Hän oli myötävaikuttamassa Gammel Tinan ulkomuseoalueen perustamista Masalaan. Tilan päärakennukseen on kiinnitettynä laatta, jossa kerrotaan tilalla pidetystä salaisesta kokouksesta vuonna 1905. Kokouksen osallistujat olivat tsaarin vallan vastustajia ja he tulivat paikalle eri maista: Gruusiasta, Puolasta, Suomesta ja Venäjältä. Östergård: Östergårdin piha-alue sijaitsee mäellä tiheän puuston ja pensaikon suojassa. Päärakennus on peräisin 1800-luvun puolivälin jälkeiseltä ajalta. Yhdessä pihapiirin talousrakennuksista lukee vuosiluku 1826. 1900-luvun alun isäntä Herman Linden osallistui Västergårdin isännän tavoin Masalan Gammel Tinan museon rakentumiseen ja lahjoitti esimerkiksi tilan myllyn alueelle, joka sittemmin on siirretty Gesterbyn museoalueelle. 5
4. JORVAS [pysähdys myllyhuviloiden kohdalla] (Jorvaksen tila, Rautatieasema ja Labor, Nägels (Stor- ja Lill-Nägels, Sandås ja Mathildeberg) Jorvaksen alueen vanhat kylät olivat Gillobacka, Kvis, Nägels, Jorvas ja Ingvalsby. Ne sijaitsivat Masalantien ja Suuren rantatien, Kuninkaantien molemmin puolin. Masalantien nimi on otettu käyttöön vasta 1900-luvun lopulla. Alueelta löydetyistä hautaröykkiöistä päätellen alue on ollut asuttua jo pronssikaudella. Jorvaksen tila: Jorvaksen tila sijaitsi mäen päällä Hirsalantien varrella Sundetista etelään, nykyisen Erickssonin tehtaan läheisyydessä. Vuoden 1540 tietojen mukaan tilan nimi oli Joruebacka. Alueen nykyinen nimitys Jorvas on tullut rautatie seisakkeen rakentumisen myötä vuonna 1903. Nimen kirjoitusmuoto oli ensin Jorfvas, sittemmin 1920-luvulta lähtien Jorvas. Paikannimen taustalla on nähtävästi miehennimi Georgios, kuten myös paikannimessä Jurva. Rautatieasema ja Labor: Jorfvaksen aseman rakentumisen myötä paikalle rakennettiin pian myös sivuraide ja leveämpi liikennepaikka. Konsuli Elfving, Hangon keksitehtaan omistaja rakennutti paikalle myllyn ja mekaanisen verstaan vuonna 1919 VR:n kanssa tehdyn yksityisraidesopimuksen solmimisen jälkeen. Myllyyn kuului myllylaitoksen lisäksi sähkölaitos ja suuri viljavarasto. Sähkölaitos huolehti koko Jorvaksen alueen sähköntuotannosta ja pajassa sai myös mm. hevosensa kengitetyksi. Jorvaksen palokunta toimi myös myllyn tiloissa. Vuonna 1928 mylly siirtyi keskusosuuskunta Laborin, sittemmin Hankkijan omistukseen. Vuokrakauden jälkeen ja vielä 1970-luvulla viljavarastolle tuotiin rataa pitkin viljavaunuja, kunnes tavaraliikenne lopetettiin kokonaan vuonna 1987. Labor-nimellä tunnettu Elfvingin viljasiilo on edelleen asemalla näkyvissä. Myllyhuvilat: Konsuli Elfving rakennutti myllyn työntekijöille asunnot, joissa oli myös ruokala ja toimistotilat. Kaksi näistä tanskalaistyylisisistä punaisista puutaloista sijaitsee 6
edelleen Masalantien ja junaradan välissä. Ne on korjattu 1990-luvun alussa. Myllyn tontti on erotettu aikoinaan Lill-Nägelsin tilan alueesta. Nägels: Nägelsin tilan alueet rajoittuvat entisen Jorvaksen tilan itäiselle puolelle, Finnträskiin ja Masalantiehen rajoittuen Alueella sijaitsi kaksi tilaa Lill- ja Stor- Nägels. Stor-Nägels oli 1700-luvulla rusthollin augmentttina eli aputilana. 1800-luvun lopulla talonpoikasisukujen aikakausi loppui. Sahrbergit ostivat tilan 1890 ja luopuivat 1915. Tämän jälkeen tilalla on ollut muutamia eri omistajia ja vuodesta 1942 eteenpäin Oy Airam Ab. Lill-Nägelsin tila sijaitsi Stor-Nägelsin läheisyydessä, Jorvaksen ja Stor-Nägelsin tilojen välimaastossa. 1600-luvulla tämä oli Gavelsbackan eli Sundsbergin entisen kartanon aputila. 1700-luvulla tilan omisti Göransson, jonka huonosta naapurisuhteesta Stor-Nägelsin omistajan Isak Erikssonin kanssa löytyy monia tarinoita. Aivan Masalantien varrella sijaitse Lill-Nägelsin tilalle kuulunut torppa, mäkitupa nimeltä Sandås. Sandås on rakennettu vuoden 1860 paikkeilla. Mathildeberg: Kehä III:n ja Jorvaksen välisellä alueella, Sundetin eteläpuolella sijaitsee Mathildeberg. Mathildeberg on tunnettu sen laajoista ruusutarhoista ja se on saanut nimensä Pohjois-Saksasta 1880-luvulla Suomeen muuttaneen ruusunviljelijä Franz Grümmerin vaimon etunimestä. Grümmer osti tontin ja rakensi tilan vuonna 1903. Se, että rantarata valmistui samanaikaisesti ei ollut sattumaa, vaan tarkkaan suunniteltua toimintaa toihan rautatie suoran ja nopean yhteyden pääkaupunkiin. Mathildebergin ruusuista suurin osa tosin myytiin Pietariin asti. Vuokra-ajan jälkeen tilan kasvihuoneista oli jäljellä vain niiden ränsistyneet jäänteet. 7
5. Dannebrog, Tornbergetin vesitorni ja Berga [pysähdys Pokrovan parkkipaikalla] Dannebrog: Konsuli Elfving, Jorvaksen myllyn perustaja, osti useita tontteja Vanhan maantienvarrelta Kvisistä ja Jorvaksesta. Yhdellä tonteista oli talo, jonka kansallismielinen kirjailija ja maisteri Kyösti Wilkuna oli rakennuttanut perheelleen vuoden 1912 paikkeilla. Talon nimi oli Kyöstilä. Konsuli H.A. Elfving osti Kyöstilän asuintalokseen vuonna 1917. Hänen vaimonsa Jenny Elfving suunnitteli rakennuksen piha-alueen hienoksi puutarhaksi ja alueelle sijoittui useita kasvihuoneita. Taloa myös laajennettiin ja muutettiin tällöin. Talon nimeksi tuli vaimon kunniaksi Dannebrog. Tilalla on jopa kasvatettu nk. Dannebrogin unikkoa - koska sen väritys on avautuessaan punavalkoinen Tanskan lipun värien mukaisesti. Huvilan ympäristössä oli suuri puutarha ja useita kasvihuoneita. Päärakennuksen vieressä sijaitsee muutamaa vuosikymmentä vanhempi ajurintalo, jossa Elfvingin aikana asui puutarhuri. Vuonna 1933 Elfving ilmeisesti rahapulassa päätyi myymään osan tilasta ja Dannebrogin tila siirtyi täten Aminoffien suvun haltuun. Porkkalan vuokrakauden aikana Dannebrog toimi sotilastuomioistuimena, ja palautuksen jälkeen tila palautui Aminoffeille. Vuonna 1978 Kirkkonummen kunta osti tilan. Ravintoloitsija Hariton Helsingistä kysyi kunnalta 1990-luvulla, että löytyisikö kunnasta kartanoa, joka sopisi ortodoksiseksi luostariksi ja kunta tarjosi tällöin Elfvingin 1920-luvulla Dannebrogin tilalle rakennuttaman ratsutallin tiloja. Pokrovan ortodoksinen kirkko sijaitsee nykyään tässä tallissa. Tornbergetin vesitorni: Masalantien ja Löfdalantien risteyksen koillispuolisella metsäalueella, lähellä Masalantien pohjoispuolella kulkevaa kevyenliikenteen väylää todettiin taistelukaivanto. Kaivanto koostuu kolmesta ampumapesäkkeestä ja niitä yhdistävistä kaivannoista. Paikalta on ollut hyvä ja suojaisia näkyvyys 8
Masalantielle, sekä radan suuntaan. Kaivannot liittyvät mahdollisesti Porkkalan vuokra-aikaan vuosiin 1944 1956. Kaivannot ovat selkeärajaisia, vaikkakin osin hyvin sammaloituneita ja reunoiltaan pyöristyneitä. Kaivannon pohjoispuolella kovalla mäellä on Jorvaksen vanha vesitorni. Se on rakennettu 1900-luvun alussa Elfvingin kartanon tarpeisiin. Torni toimii nykyään mm. geokätkönä ja graffitiseinänä. Berga: Rautatien ja Jorvaksentien välimaastossa, lähellä Masalantien risteystä sijaitsee Berga talo, jonka hammaslääkäri Nyman rakennutti paikalle vuonna 1938. Rakennuksessa oli tilat asumiselle sekä hammaslääkärin vastaanotolle. Tyyliltään talo on ajalta, jolloin siirryttiin klassismista funkkistyyliin. Alun perin seinät ovat olleet rapatut, sittemmin ne on verhottu levyillä. 6. KVIS [Pysähdytään Kvisintiellä, jossa näkyy peltomaisema] Museoviraston pyynnöstä Kirkkonummen kunta teetti vuonna 2016 arkeologisen tarkkuusinventoinnin vireillä olevan Länsi-Jorvaksen kaavoitustyön vuoksi. Tutkimusalueelta tunnettiin ennestään Kvisin kylänpaikka ja kaksi Porkkalan vuokra-aikaan liittyvää kohdetta, ja nyt paikannettiin kuusi ennestään tuntematonta kohdetta - historiallisen ajan rajamerkkejä: Nyrödjeberge, Grupolsstens Rå, Enighetsrå, Kåbben ja Kavelbro Rå, sekä Kuninkaantie vanha tielinja. 1500-luvun kirjallisissa lähteissä mainitaan Kvisin kylä (Qvis, Hyvitäs, Hvittisby ja Hvitsby) joka mukaan kylässä on ollut kaksi taloa: Stor Kvis ja Lill Kvis. Vuoden 1634 jälkeen kylän kirjoitusasu asutuksen yleisluettelossa on ollut Kvis. Kylätontti hylättiin isojaon jälkeen 1700-luvun puolivälin jälkeen. 1800-luvun puoliväliin mennessä Kvisin talo on siirtynyt nykyisen päärakennuksen kohdalla ja Lill-Kvisin talo kauemmaksi koilliseen. Stor-Kvis: Stor-Kvis eli Storgård oli Kustaa Vaasan laivaston alaisuudessa 1600-luvulla ja se vastasi rykmentinparturin palkasta. Sen aikainen parturi hoiti sairaanhoidollisia 9
tehtäviä ja kirurgisista toimenpiteistä sodan aikana. Tilan toinen työtehtävä oli saarnamiehen palkkaaminen. Stor-Kvis toimi 1700-luvulla Vihdissä sijainneen Kotkanniemen rusthollin aputilana. 1800-luvulla tila toimi Kirkkonummen käräjätalona ja investoi maidontuotantoon. Vuokra-aikana alueen 16 rakennuksesta tuhoutui 10. Vanha n. 1800-luvun puolivälissä rakennettu päärakennus uusittiin ja kaikki talousrakennukset on rakennettu vuokrakauden jälkeen. Päärakennuksen eteläpuolella sijaitsee saunarakennus, johon on käytetty tilan 1850-luvulla palovaurioita kärsineen riihen hirsiä. Lill-Kvis: Lill-Kvisista tuli Stor-Kvisin jälkeen postitila 1600 1800-lukujen aikana. Postimääräys annettiin Ruotsissa vuonna 1638, josta alkoi organisoitunut postinkulku. Postin pitäjät olivat sen aikaisen yhteiskunnan luottohenkilöitä. Tilalla piti olla käytössä kaksi renkiä ja kaksi hevosta. Kvisiin postitie tuli Tukholmasta Turun kautta ja haarautui sitten Helsinkiin ja Rääveliin. Kvisin tila huolehti postin kulusta Siuntion ja Porkkalan välillä. Korvauksena talo sai verovapauden. Vuonna 1812 postitalonpoikajärjestelmä muuttui vastuu siirtyi posteljoonille ja alettiin hyödyntää silloista kestikievarijärjestelmää. Lill-Kvisin tontista lohkottiin alueita 1900-luvun alkuvuosikymmeninä. Tällöin mm. Helsingin puutarha-arkkitehti Bengt M. Schalin osti alueelta palsta-alaa ja rakennutti mm. Rastlösan funkkistyylisen talon, jossa hän kasvatti hyvin runsaslajisen puutahan. Bengt Schalin oli aikoinaan Suomen merkittävin puutarha-arkkitehti Paul Olssonin ohella. Hän suunnitteli myös viereisen Gillobackan kartanon puutarhan. 10
7. GILLOBACKA [Pysähdytään Vanhan Rantatien ja Kvisintien risteykseen, kotiseutuyhdistyksen talolle.] Gillobackan yksinäistila oli Jorvaksen alueen läntisin tila. Tilan ensimmäinen tunnettu omistaja oli Peder Nilsson, vuoden 1540 maakirjojen mukaisesti. 1600- luvulla se vastasi sotaväen palkoista. Vuonna 1663 tilasta tuli nimismiehen palkkatila ja kappalainen Olaus Petri uutena omistajana toimi nimismiehenä sekä jahtivoutina. Nimismies oli kuninkaan käskyjen vastaanottaja. Vuonna 1705 tilan omistaja otti sukunimeksensä Gillberg. Kokonaisuudessaan Gillobacka tunnettiin 1600 ja 1700-luvuilla käräjätalona ja kestikievarina. Myöhemmin tilasta muodostui kartano, jolla on ollut historiansa aikana useita omistajia. Gillobackan puutarhan loisteliain aika ajoittuu talousneuvos Oskar Alexander Öflundin (1876 1947) omistuskaudelle, 1900-luvun alkuvuosikymmenille. O. Öflund oli eläessään Suomen graafisen teollisuuden keulakuva, sekä tieteen ja kulttuurin merkittävä tukija. Gillobackan puutarha on Bengt Schalinin käsialaa vuodelta 1928. Schalinilla Puutarha kukoisti ja oli kartanon väen ilona sotavuosien loppuun asti, kunnes Porkkala vuokrattiin Neuvostoliiton sotilastukikohdaksi. Vuokra-ajan päätyttyä 1956 rakennukset olivat pahoin rappeutuneet ja ne poltettiin Helsingin kaupungin toimesta. Helsinki rakensi Killinmäen hoitolaitoksen tilan maille ison tien pohjoispuolelle. Gillobackan tilalle kuuluneet kaksi valkoiseksi rapattua työntekijöiden asuinrakennusta sijaitsevat yhä Masalantien laidassa. Toinen on korjattu vuonna 1910 perustetun Kyrkslätts Hembygdsföreningin (kotiseutuyhdistyksen) talkoovoimin ja se toimii nykyään yhdistyksen talona. Tiloja voi vuokrata. Täisauna ja pesula Entisen Gillobackan kartanon mailla, aivan junaradan vieressä sijaitsee valkoiseksi rapattu rakennus, joka on parhaiten säilyneitä Porkkalan vuokrakauden aikaisista rakennuksista. Se on nykyään yrityskäytössä, mutta sotilastukikohdan aikaan siinä toimi täisauna ja pesula. Kun alue palautettiin Suomelle, oli rakennuksessa vielä varusteita ja tarvikkeita tallella. Niistä saattoi päätellä, että toisessa päässä 11
rakennusta oli ollut suuri sauna sotilaita varten, toisessa osassa pesula vaatteiden pesuun ja desinfiointiin. Kasarmit ja bunkkerit Laajakallion itärinteellä sijainnut kasarmialue parakkeineen oli purettu jo ennen alueen palautusta, siitä oli näkyvissä enää rakennusten kivijalkoja ja suuren vesisäiliön runko. Pellolla Gillobackan itäpuolella oli ollut urheilukenttä ja mahdollisesti ampumarata. Peltoaukean ympärillä oli useita bunkkereita. Yksi niistä haudattiin rautatien meluvallin alle, toinen on Kvisintien risteyksessä maakerroksella peitettynä. Laajakallion länsipuolella sijainnut bunkkeri purettiin pois tielinja tieltä: purkutyö vaati monen päivän urakan ja suojavarusteet räjähdevaaran takia. Lähialueen metsissä saattaa edelleen olla tuntemattomia sotilasteknisiä rakenteita. Niistä on syytä ilmoittaa viranomaisille ja lapsia kannattaa varoittaa betoniluolien vaaroista. Kyykäärmeet ja lepakot käyttävät niitä suojapaikkoinaan. 8. TOLSA [Pysähdytään hiekkatiellä Tolls Övergårdin kohdilla] 1500-luvulta tunnettu kylän nimi Tolls sai suomenkielisen rinnakkaisnimen Tolsa rautatieseisakkeen myötä 1900-luvun alussa. Tolls Övergård sijaitsee kukkulalla rautatieseisakkeen yläpuolella. Tilakeskuksen läpi kulkee Heikkilän vanha tie, joka on vanhan Porkkalasta tulevan postitien yhteys Kirkkonummen kirkolle. Tolsan kylässä on ollut kolme tilaa, jotka yhdistettiin 1500-luvulla yhdeksi. 1600-luvulla Tolls oli ratsutila ja nimismiehen talo. 1770 tila jaettiin Över- ja Nedergårdiksi. Nedergård sijaitsi aivan Övergårdin lähellä, mutta se purettiin pois vuokrakauden jälkeen. Övergårdin päärakennus on rakennettu 1800-luvun alussa, ellei jo aiemminkin ja se oli alun perin paritupa. Rakennus sai lisäsiipiä ja harjakaton tilalle taitekaton myöhemmin 1920-luvulla. Heikkiläntien eteläisellä puolella sijaitsee Övergårdin vuonna 1908 tiilipilareista ja hirsistä rakennettu navetta sekä 12
Nedergårdin vuonna 1930 rakennettu tiilinavetta. Tien ja navettojen välisellä maalla sijaitsi aiemmin Nedergårdin päätalo. Övergårdin läheisyydessä pohjoisessa suunnassa sijaitsee Brännstugan, joka on luultavasti seudun vanhin rakennus. Taloa on käytetty leivintupana ja teurastamona, mutta myös karjakon asuntona. Sen alaosa on kiveä ja yläosa puuta. 9. HEIKKILÄ [pysähdytään sairaalan tai Ljunghedan kohdilla] Heikkilän juuret juontavat keskiaikaan saakka, kun kristillisen kirkon ja Ruotsin valtakunnan vaikutuksesta seudulle muutti ruotsinkielistä väestöä. Aluetta kutsuttiin Henriksbyksi v. 1475. Hindersby sai rinnakkaisnimen Heikkilä 1900-luvun loppupuolella. Heikkilän (Hindersbyn) kantatilat sijaitsivat Vanhan Heikkiläntien varrella. Tolsan Övergårdin lisäksi Åminnen ja Bisarin 1800-luvun tilat sijaitsevat rautateille viettävässä rinteessä, sivutien varrella, joka on mahdollisesti ollut osa vanhaa Porkkalantietä. Kantatilojen pellot ja niityt olivat alueen laaksoissa ja ympäröivällä alangolla. Mäelle syntyi tilanomistajien lisäksi Kirkkonummen suurin käsityöläisasutus ja tilattomat päivätyöläiset asuttivat mäkitupia, torppia ja syytinkihuviloita. Useimmat vielä tänä päivänä alueella sijaitsevat rakennukset ovat peräisin 1900-luvun alusta, mutta osa myös 1800-luvun puolelta. Mäkitupalaiset olivat usein käsityöläisiä, joista kertovat nykyisten teiden nimet kuten Satulasepänkuja, Viulunrakentajantie tai Räätäli Bäckströminkuja. Myöhemmin rautatien ja kirkonkylän läheisyys ovat muokanneet alueen yhteisöä - Heikkilään rakennettiin jo vuonna 1871 kunnan ensimmäinen kansakoulu, 1910 Eliel Saarisen piirtämä jugendarkkitehtuuria edustava Ljungheda (Mellersta Kyrkslätt Ungdomin seurantalo), vuonna 1901 ensimmäinen kunnan sairaala ja urheilukenttä. Entinen sairaala on toiminut Porkkalan vuokrakauden jälkeen kunnantoimistona ja se sijaitsee Heikkilän ja Jolkbyn rajalla. Tohtori Biaudetin 13
asunnossa, Vintergårdenissa tai Spökhotelletissa, kuten tohtori virka-asuntoaan kutsui, toimii nykyisin kunnan kuvataidekoulu. Rakennus myytiin jo vuonna 1918 kunnalle ja siinä on ollut mm. kunnan talousosaston tilat. Rakennus on tyypillinen rakennusmestarin huvila (nikkarityylinen). Alue on uudisrakentamisesta ja sodista huolimatta säilynyt omintakeisena alueenaan. 10. JOLKBY [pysähdytään bussipysäkillä Jolkbyn tilan vieressä, suojatie vie yli] JOLBY (Jölkeby 1540, Jolkby, Asukasmäärä 1900 69/13) Jolkby on yhdistetty kahdesta erillisestä tilasta 1500-luvulla. Karl Johan Röman, tilan isäntä vuosina 1877 1931 oli aktiivinen kunnanhallinnossa vaikuttanut henkilö. Hän oli Kyrkslätts Handelslagin perustamisessa keskeinen henkilö ja toimi osuuskunnan varainhoitajana 1917 1931 ja antoi tiluksistaan maat sairaalalle ja kunnanlääkärin asunnolle. Jolkbyn maatilalla on ollut 1800- ja 1900 lukujen vaihteessa hyvin keskeinen merkitys. Siellä oli tällöin posti, apteekki, kauppa ja kunnan ensimmäinen puhelin viimeinen yhteisöllinen käyttö tilalla oli toisen maailmansodan aikaan, kun siellä toimi kansanhuoltolautakunta. Nykyinen päärakennus pystytettiin 1858, ja se on empire-tyylinen hirsirakennus harjakatolla. Vaakalaudoitus on käsin sahattua. Nykyään tienpuoleista pääovea eikä alkuperäistä kuistia enää ole. 11. KESKUSTA [pysähdytään torille] Tämän päivän kuntakeskuksessa ei ole kirkkoa lukuunottamatta ollut muita rakennuksia, paitsi kirkkotallit torin kohdilla. (Vuoden 1814 kartta). Kirkkoa ympäröi noin 700 vuotta sitten tasankomaa, ja Turusta Viipuriin kulkenut Suuri Rantatie kulki aivan kirkon kulmalta. Merivesi oli huomattavasti korkeammalla kuin nykyään ja siten oli tavanomaista, että kirkolle saavuttiin myös vesiteitse Munkkullan kartanon, siksteeniläismunkkien omistamien maiden päätila junaradan ja sillan 14
kulmalla oli aivan veden äärellä. Ympäröivillä kukkuloilla Finnsbackassa, Munkkullassa, Jolkbyssä, Heikkilässä ja Gesterbyssä oli siis jo varhain asutusta, mutta varsinaista kirkonkylää ei ollut niin kuin nykyään mielletään. Kaupankäynti oli aiemmin kielletty maaseudulla. Kaikki tavara tuli myydä kaupungissa tai maaseudun markkinoilla. 1600-luvulla markkinoita järjestettiin kerran vuodessa Luomassa ja isonvihan jälkeen vuonna 1722 Pikkalassa Siuntiossa. 1850-luvun puolivälin jälkeen kauppakielto poistui asteittain kun huomattiin millainen tarve kaupoille myös maaseudulla oli ja 1900-luvulle tultaessa oli Kirkkonummella jo noi 20 kauppiasta. Kaupat perustettiin teiden ja rautateiden varsille. Kukkuloilla sijainneet harvaan asutut kylät taajenivat vasta maakaupan ja elinkeinovapauden sallimisen jälkeen 1800-luvun lopulla. Kirkon viereiset kirkkotallit eivät ole säilyneet aikaisemmilta vuosisadoilta (ks. kartta 1814, ei ole ollut muuta kuin kirkkotallit!). Vanhinta rakennuskantaa edustaa 1850-luvun pappila kirkon pohjoispuolella ja todennäköisesti jotkin osat Villa Haagaa, juna-aseman läheisyydessä. Rautateiden rakentaminen vauhditti keskustan alueiden kasvua, jolloin kirkon lähelle rakentui lisää taloja. Vuokrakauden jälkeen suurin osa rakennuksista oli vielä jäljellä, mutta suuri osa jouduttiin purkamaan huonokuntoisina pois. 1950-luvulla keskustan vanha tiestö oli huonokuntoinen, mutta ennallaan vanhoilla paikoillaan. Nykyään vanhasta tiestä on jäljellä vain pieniä pätkiä se tulee lännen suunnasta Finnsbackasta torille kirkon eteen, josta se kulki liikennevaloristeykselle ja ylös Jolkbyhyn. Pohjoisesta tuli Volsin eli Evitskogin tie Hörngårdin talolle ja toinen Gesterbystä, pappilanmäkeä pitkin alas kirkolle (kevyen liikenteen väylän linjoilla). Vanhalta rantatieltä erkani etelän suuntaan Upinniemeen johtava tie, joka kulki Villa Haagan ohi, Munkkullan kartanon ympäri aivan saaristoon asti. Kirkko: Kirkkonummi (Kyrkioslaeth) mainitaan ensimmäisen kerran nimeltä latinankielisessä asiakirjassa, joka on päivätty in die Beati Benedicti, Benedictinuksen päivänä 21.3.1330. Se, että alue nimettiin Kirkkonummeksi, kertoo seudun tulosta katolisen kirkon, ja siten kristinuskon vaikutuspiiriin ja siitä, 15
että kirkko sijaitsi matalan nummialueen keskellä, pienen mäen päällä. Aluksi paikalla oli ilmeisesti puukirkko, ja 1300-luvulla rakentui yksilaivainen kivikirkko, joka oli 13X17 metrin kokoinen. Keskiajan lopulla kirkkoon rakennettiin asehuone ja 1600-luvulla puukirkko pohjoispuolelle. Vuosisatojen aikana kirkkoon rakennettiin ja purettiin lisäosia eri tarpeiden mukaan. Torin puoleinen kellotapuli rakennettiin vuonna 1824. Kirkkotallit sijaitsivat rivissä kirkon edustalla, näissä hevoset pystyivät lepäämään ja syömään pitkien kirkkomatkojen päätteeksi. Torin laidalla on molemmin puolin sijainnut liike- ja asuintaloja 1900-luvun alkuvuosikymmeniltä. Solhem torin laidalla Finnsbackan mäessä on kauppias Gabrielssonin entinen huvila. Talossa toimi Säästöpankki 1937 1944 ja jälleen vuokra-ajan jälkeen kunnes uusi pankkitalo valmistui torin laidalle. Solhemin vieressä on Urbacka, siinä on aiemmin ollut Luodon asunto ja kellosepän liike. Hörngård ja pitäjäntupa eli kunnantalo sijaitsivat Solhem:in vieressä. Pitäjäntupa rakennettiin 1860 Lukkarinmäelle, jolla se sijaitsi noin 100 vuoden ajan. Hörngård sijaitsi pitäjäntuvan vieressä ja sillä oli tynnyriholvikatto, josta se helposti tunnistettiin. Talo paloi 1990-luvulla. 12. FINNSBACKA [pysähdytään Bergkullan luona] Bergkulla, Kuninkaantien varrella Kappalaisenpolun vastapäisellä puolella on mäkitupa, joka on säilynyt paikallaan 1800 luvun lopulta. Finnsbackan tila oli kappalaisen virka-asuntona 1600-luvun lopulta lähtien. Tämän Pikkupappilan navetta oli ainoa säilynyt rakennus 1990-luvulla, ja sitä käytettiin nuorisotiloina. Navetan ullakolla on vuokrakauden aikana rakennettuja huoneita. Vanhasta pihapiiristä on jäljellä puutarhakasveja ja rakenteiden jäänteitä. Porkkalan vuokrakauden aikana Finnsbackan mäen ja rautateiden välisellä alueella oli kasarmialue, sen paikalla on ollut vuodesta 1957 lähtien koulu, josta on vuosien varrella kehittynyt suuri koulukeskus. 16
13. KUSAS [pysähdytään Kuusalantien risteykseen] Kusas Östergård eli Nykulla oli Kirkkonummen viimeinen kestikievari suuren maantien varressa. Kestikievaritoiminta loppui vuonna 1932. Kuusalan asuinalue on rakennettu tilan maille, itse tilasta jäljellä on vain kestikievarirakennuksen kivijalka ja entisten tuloteiden matalat kivimuurit. Vanhan maantien, nykyisen kävelytien pohjoispuolella on verstasrakennus, joka on rakennettu Nykullan vanhan navetan sokkelille. 14. RAGVALDS [Päätepysäkki museolla] Ragvaldsin tila oli saman suvun hallussa ainakin 1500-luvulta lähtien. Tilan viimeinen omistaja Bertil Malmström kuoli ilman perillisiä vuonna 1982 jonka jälkeen alueet siirtyivät ensin valtiolle ja neuvotteluiden jälkeen kunnalle. Yhtenä ehtona oli alueen muuttaminen museoksi. Alueen rakennukset ovat eri aikakausilta: riihi, maakellari ja viljavarasto luultavasti 1700-luvulta, päärakennus ja luhtiaitta 1810-luvulta ja navetta ja pieni piharakennus 1900-luvun alusta. Puimala ja vaunuvarasto on rakennettu vuokrakauden jälkeen 1950-luvulla. Hieman erikseen on vielä Eliasvillan, syytinkitupa, jossa asui Bertil Malmströmin setä Elias 1800-luvun lopulla. Ravalsin asuinalue on rakennettu tilan maille. 17
Lähdeluettelo: - Eino Railo: Kyösti Wilkuna. Ihmisenä, kirjailijana ja itsenäisyysmiehenä. Helsinki. Kustannusosakeyhtiö kirja. 1930 - Kyrkslätts hembygdsförening r.f. Algot Jansson: Kyrkslätt förr och nu. Helsingfors 1930 - Espoon kaupunkisuunnitteluvirasto. Nimistöyksikkö: Kuninkaantie Kungsvägen. Tien vaiheet ja kulku Espoossa. Hangon kirjapaino Oy, Hanko 1987 - Kyrkslätts hembygdsförening r.f.(toim. ) Karin Wallendorf: Mathildebergs rosendriverier. 1988. - Sigbritt Backmann: Kirkkonummen rakennuskulttuuri ja kulttuurimaisema. 1992 - Markku Nummelin: Rantarata. Kustantaja Laaksonen. Gummerus kirjapaino Oy, Jyväskylä 2008 - Sigbritt Backmann (toim.), Hans Brenner, Hjördis Nyman: Jorvas Kirkkonummen sydämessä. Ekenäs Tryckeri Ab, Raseborg 2010 - Uudenmaan liiton julkaisuja E 114. Missä maat on mainioimmat. Uudenmaan kulttuuriympäristöt 2012 - Pettersson, Gunnel ; Brenner, Hans ; Kärki, Sol-Britt ; Backman, Sigbritt ; Hindersby : folk, hus och händelser i min hemby. Kyrkslätts hembygdsförening 2013 - Kirkkonummen kunta. Kaavoitus- ja liikennejärjestelmäpalvelut: Arkeologinen tarkkuusinventointi Kvis (Qvis) 2016 - Gillobackasta Masalaan: http://www.kirkkonummi.fi/instancedata/prime_product_julkaisu/kirkkonummi/embeds/ kirkkonummiwwwstructure/36218_elakoon_rakennus_2013.pdf - Rakennusperintömme - retki Kirkkonummen keskustan halki http://www.kirkkonummi.fi/instancedata/prime_product_julkaisu/kirkkonummi/embeds/ kirkkonummiwwwstructure/32836_rakennusperintomme_kirkkonummen_keskusta.pd f Kirkkonummella, Petra Vairimaa 19.6.2016 18