Tuotanto yhteiskunnallinen aikakauslehti #4/2013 YHTEIS- RESURSSIT VIERAANTUMINEN RAHAN TUOTANTO USKONTO JA KEHITYS
Vaikka siirtyminen hajautettuun tuotantoon on ehkä väistämätöntä, on vielä epäselvää, millaisen muodon se ottaa. michel bauwens Peruste on voittoa tavoittelematon neljä kertaa vuodessa ilmestyvä yhteiskunnallinen aikakauslehti. Julkaisun voi tilata maksutta osoitteesta www.vasemmistofoorumi.fi. Päätoimittaja: Kuutti Koski Toimituskunta: Elina Aaltio, Rita Dahl, Teppo Eskelinen, Sakari Laurila, Johanna Perkiö, Mikko Sauli & Elina Vainikainen Graafinen suunnittelu ja taitto: Anna Kalso Kannen kuva: Tiitus Petäjäniemi (yksityiskohta teoksesta Mielikuvia mielisairauksista 2) Julkaisija: Vasemmistofoorumi Osoite: Peruste / Vasemmistofoorumi, Lintulahdenkatu 10, 00500 Helsinki Paino: Miktor/Vammalan Kirjapaino Oy ISSN 1798-985X Peruste on Kulttuuri-, mieli pide- ja tiedelehtien liitto Kultti ry:n jäsen. Palkansaajasäätiö on tukenut tämän julkaisun tuottamista. 2013
002 Kuutti Koski pääkirjoitus Aika verolle? TUOTANTO 006 Michel Bauwens Vertaistuotanto ja yhteisresurssien tulevaisuus 016 Patrizio Lainà Tuotannon rahateoria 024 Mikko A. Niemelä Tehostuva tuotanto kohti ihmiskunnan vapautumista vai rappiota? 032 Elina Aaltio / Markku Pyykkölä debatti Hyvinvointipalveluiden tuotanto 042 Kati Peltola Punavihreä verotus punavihreä tuotanto 050 Aki Tetri Osallisuustalous haastaa puutteelliset markkinarakenteet 064 Keijo Rajakallio Uudet työpaikat tuotantoverkostoista PERUSTELUJA 071 Pii Telakivi Rukoilemalla lukutaitoa ja demokratiaa? Uskonnon ja kehityksen vaiettu suhde KIRJAT 077 David Graeber: Debt. The First 5 000 Years. ja The Democracy Project. A History, a Crisis, a Movement. (Tero Toivanen) 081 Teivo Teivainen: Yritysvastuun umpikuja. (Johannes Mikkonen) 083 Kai Alhanen: John Deweyn kokemusfilosofia. (Heli Salonen) 086 Ville Lähde: Niukkuuden maailmassa. (Teppo Eskelinen) TAITEILIJA 088 Taiteilijan esittely: Tiitus Petäjäniemi
002 PÄÄKIRJOITUS Peruste #4 2013 aika verolle? uuri ennen Perusteen painoon menoa ilmestyi linjaus aikapankkien verokohtelusta. Aika on nyt pantava verolle. Aikapankkitoiminnassa ihmiset tuottavat toisilleen palveluita ja kirjaavat siihen käytetyn ajan ylös. Aika toimii valuuttana, jota voi vaihtaa toisten palveluihin. Joidenkin mielestä aikapankissa on kyse inhimillistä hyvinvointia lisäävästä tuotannosta, joka jäisi markkinoilla toteutumatta. Toisten mielestä koko systeemi on veronkiertoa. Suomen verottajan tulkinnassa vaihdon monenkeskisyys ja aikavaluutta tekevät aikapankista verotettavaa toimintaa. Palveluiden rahamääräinen käypä arvo tulisi laskea ja maksaa siitä verot, vaikka rahaa ei liikukaan. Esimerkiksi Iso-Britanniassa ja Saksassa aikapankkitoiminta taas on tulkittu verovapaaksi, koska siinä ei tavoitella rahataloudellista voittoa. Suomen verottajan päätös tarkoittaa ainakin nykymuotoisten aikapankkien loppua. Ainoa tapa verottaa aikapankkeja, tuhoamatta niiden ideaa, olisi vaatia ajallisesti tietynmittaisia työpanoksia valtiolle. Aikapankin palveluiden tuottajat/käyttäjät voisi velvoittaa esimerkiksi muutamaksi toviksi siivoamaan verotoimiston käytäviä. Verottaja ei ymmärrettävistä syistä kuitenkaan ole ryhtymässä tähän. Veronkiertoa tai ei, aikapankista tekee mielenkiintoisen se, että se etsii uudenlaisia tapoja järjestää tuotantoa. Viime vuosina on ilmaantunut myös muita vaihtoehtoisia tuotannon järjestämisen kehittelyjä. Aihepiiri tuntuisi saaneen yhteiskuntatieteissä uutta nostetta. Esimerkiksi yhteisresursseihin pohjautuva vertaistuotanto (ks. Michel Bauwensin artikkeli) on muodostunut jo muotikäsitteeksi. Ehkä finanssikapitalismin kriisit, ilmastonmuutos, öljyn hupeneminen ynnä muut ongelmat sysäävät miettimään vaihtoehtoja nykymuotoiselle tuotannolle. Tuotanto itsessään tarkoittaa inhimillisten tarpeiden tyydyttämiseen tähtäävää toimintaa. Tuotannon on muututtava, mikäli tarpeet aiotaan tyydyttää. Niin kutsuttuun aineettomaan tuotantoon ladataan usein suuria odotuksia. Esimerkiksi vastikään julkaistu Valtioneuvoston tulevaisuusselonteko painottaa digitaalitalouden murroksen tuomia mahdollisuuksia globaalien ongelmien ratkaisemisessa. Selonteon mukaan digitaalisuus mahdollistaa aineettoman arvonluonnin. Informaatio- ja viestintäteknologian kehitys on epäilemättä muuttanut tuotannon ja työn luonnetta ainakin joiltain osin. Materiaalinen tuotanto ei ole kuitenkaan vähentynyt, päinvastoin.
003 Niin kutsuttu alkutuotanto ja raakaaineiden jalostus ovat vain siirtyneet osittain pois vanhoista teollisuusmaista. Globaalin työnjaon eriytyminen ja tuotantoketjujen monimutkaistuminen eivät tarkoita, että arvonluonti olisi kokonaisuudessaan aineettomampaa. Tuotannon muutoksessa on ehkä pikemminkin kyse siitä, että yhä useammat asiat ovat siirtyneet markkinoiden piiriin. Esimerkiksi brändien, tekijänoikeuksien ja patenttien osuus arvonluonnissa on korostunut. Niillä on mahdollista rajata aiemmin vapaiden resurssien käyttöoikeuksia yksityisille toimijoille, arvottaa ne rahassa ja käydä niillä kauppaa. Myös julkisten palveluiden sekä yleishyödykkeiden (esimerkiksi veden) yksityistäminen, laajentaa markkinoiden aluetta. Aikapankki ei varsinaisesti vastusta markkinoiden laajentumista, vaan esittää pikemminkin vaihtoehtoisen laajentumisehdotuksen. Se luo omat aikamarkkinat, jotka perustuvat eri tyyppiseen tuotannon järjestämiseen ja arvottamiseen. Kaikki toisten auttamiseen käytetty aika on yhtä arvokasta. Verohallinnon vaatimaa työn laskennallista hintaa ei tässä logiikassa ole olemassa. Vallitsevan järjestelmän näkökulmasta ajatus markkinoista, joilla ei liiku rahaa ja joilla ei tavoitella voittoa, on sietämätön. Tämä lienee syy siihen, miksi aikapankki on Suomessa ajautunut nettikeskustelijoiden, jokusen kolumnistin ja verottajan hampaisiin. Harmaan talouden selvitysyksikkö ei havainnut aikapankkeja koskevassa selvityksessään lainkaan elinkeinonharjoittamiseen rinnastettavaa toimintaa. Selvitysyksikön johtaja Marko Nieme- SUOMEN VEROTTAJAN PÄÄTÖS TARKOITTAA AINAKIN NYKYMUOTOISTEN AIKAPANKKIEN LOPPUA. AINOA TAPA VEROTTAA AIKAPANKKEJA, TUHOAMATTA NIIDEN IDEAA, OLISI VAATIA AJALLISESTI TIETYNMITTAISIA TYÖPANOKSIA VALTIOLLE. lä totesi, ettei aikapankkitoiminnalla ole mitään verotuksellista merkitystä. Jos verohallinto todella haluaa estää veronkiertoa ja puuttua harmaaseen talouteen, resursseja kannattaisi suunnata johonkin aivan muuhun kuin vaihtopiirien kiusaamiseen. Aikapankki on (tai oli) loppujen lopuksi ainakin Suomessa melko pienimuotoinen kokeilu. Puhtaasti aikaan perustuva tuotannon arvottaminen ei olisikaan välttämättä toimiva systeemi laajemmassa mitassa. Erilaisten tuotannon järjestämisen tapojen ideointi ja kehittely on kuitenkin aidosti arvokasta ja välttämätöntä toimintaa. Aikapankin verojupakka nosti julkisuuteen mielenkiintoisia kysymyksiä rahataloudesta ja tuotannosta. Se on jo itsessään saavutus. Tämän tuotanto-teemanumeron on tarkoitus antaa oma panoksensa nykymuotoisen tuotannon tai sen osien analyysiin sekä uudenlaisten tuotannon järjestämisen tapojen hahmotteluun. Kuutti Koski Päätoimittaja
004 Peruste #4 2013 TUOTANTO
Vertaistuotanto ja yhteisresurssien tulevaisuus 005 Tiitus Petäjäniemi Kuukauden tyontekija
006 Peruste #4 2013 tuotanto VERTAIS- TUOTANTO JA YHTEISRESURSSIEN TULEVAISUUS Olemme todistamassa uudenlaisen tuotannon prototyypin syntyä. Tämä jaettu tuotannontapa perustuu yhdessä luotuun järjestäytymisen malliin. Se on kehittynyt kapitalismin sisällä jokseenkin samaan tapaan kuin varhainen merkantilismi ja teollisuuskapitalismi kehittyivät Marxin mukaan feodaalijärjestelmän sisällä. Järjestelmän muutos on jälleen ajankohtaista, mutta yllättävällä tavalla. Uusi vaihtoehto ei ole sosialistinen, vaan se perustuu yhteisresursseihin. michel bauwens käännös: niina oisalo Alkuperäinen artikkeli on julkaistu Red Pepper -lehdessä heinäkuussa 2012. Teksti on käännetty lyhentäen Red Pepperin luvalla. Englanninkielinen artikkeli on luettavissa kokonaisuudessaan osoitteessa: http://www.redpepper.org.uk/the-coming-of-the-commons/
Vertaistuotanto ja yhteisresurssien tulevaisuus 007 ykymuotoinen kapitalismi on tulossa tiensä päähän. Resurssipula on tästä selvä merkki. Vaikka talous on kasvanut nopeasti niin kutsutuissa BRICS-maissa (Brasilia, Venäjä, Intia, Kiina ja Etelä-Afrikka), kapitalismi näyttää olevan hajoamistilassa. Kysymys kuuluukin, pystyykö uusi tuotantomalli luomaan vaadittavat institutionaaliset rakenteet ja keräämään taakseen riittävästi tukea, jotta se voisi murtaa aiemman järjestelmän poliittisen vallan. Muutos tarkoittaa erkaantumista aiemmasta tilanteesta, jossa teknologisia ja taloudellisia etuja oli mahdollista saavuttaa vain suurissa talouksissa ja massatuotannossa. Tämä massatuotantomalli on riippuvainen maailmanlaajuisesta edullisesta kuljetusverkostosta ja siten myös fossiilisten polttoaineiden saatavuudesta. Nyt olemme siirtymässä laajuuden ekonomiaan (economies of scope), jossa keskenään verkostoituneiden yritysten yhteinen infrastruktuuri takaa etulyöntiaseman suhteessa kilpailijoihin. Näissä uuteen tieto- ja viestintäteknologiaan nojaavissa laajuuden talouksissa on mahdollista ottaa käyttöön vertaistuotannon malli. 1 kuka ohjaa vertaistuotantoa? Ekologisen kriisin ja resurssipulan maailmassa siirtyminen laajuuden talouksiin tuntuu väistämättömältä. Tämä siirtymä voi tapahtua kahdella tavalla: jakamalla kaikkia hyödyttävä tieto niin kutsutussa avoimen lähdekoodin mallissa, tai jakamalla aineelliset resurssit kaikkien kesken, kuten jakamistaloudessa tehdään. Tällöin myös joutilaina olevat resurssit saadaan hyötykäyttöön. Molemmat liittyvät internetin mukanaan tuomaan laajempaan yhteiskunnalliseen muutokseen, jossa vertaisryhmiin kuuluvien ihmisten välinen viestintä on helpottunut ja yhteistyönä tapahtuva arvonluonti (common value creation) on helpompaa. Keskitetyt instituutiot (kuten yritykset ja valtiot) ja hajaantuneet, verkostomaiset ryhmät (kuten avointa lähdekoodia tuottavat italan toimijat ja sosiaalisen median käyttäjät) voivat toimia myös yhdessä. Toimintojen ohjaus voi olla täysin yritysten vastuulla, jolloin sen työntekijät/ tuottajat jäävät epäedulliseen asemaan. Toinen vaihtoehto on, että tuotanto perustuu yhteisödynamiikkaan, jolloin instituutioiden on sopeuduttava yhteisön sääntöihin ja normeihin. Nämä kaksi ovat selkeästi erilaisia toiminnan tapoja. Aineettoman tuotannon alueella Facebook ja Google edustavat mallia, jossa yksilöt jakavat itseilmaisun tuotoksia toistensa kanssa, mutta eivät tee yhteistyötä konkreettisten tavoitteiden saavuttamiseksi. Tämäntyyppiset so- 1 Toim. huom. vertaistuotannossa keskenään tasa-arvoisessa asemassa olevat toimijat tuottavat yhdessä tietoa, tuotteita tai keksintöjä. Toiminnan alustana on usein internet. Toiminta perustuu yhteisresursseihin, esimerkiksi vapaasti saatavilla olevaan tietoon, kuten avoimen lähdekoodin ohjelmistoihin tai kaikkien käytössä oleviin luonnonvaroihin.
008 Peruste #4 2013 Tiitus Petäjäniemi Kaikki Kiinan joet vellusalustat eivät tyypillisesti palauta voittoja käyttäjille, jotka ovat itse asiassa ne tuottaneet. Yhteisresursseihin perustuvassa vertaistuotannossa sen sijaan käyttäjät toimivat samaan aikaan tuottajina ja synnyttävät lisäarvoa jaetulla alustalla. Alusta voi käytännössä olla tietoa, lähdekoodia tai suunnittelua. Näin voidaan toimia missä tahansa, missä ihmiset voivat olla yhteydessä toisiinsa ilman hierarkioita ja luoda ilman erityisiä lupia yhdessä jaettua arvoa. Vertaistuotannon protomalli voi toimia vipuvoimana siirryttäessä konkreettiseen tuotantomalliin, josta hyötyvät sekä työntekijät että tavalliset ihmiset. Tähän malliin päästäksemme meidän on luotava strateginen ja taktinen ero kapitalismiin, mutta ei välttämättä nykyisiin markkinamalleihin. miten yhteisresursseihin perustuva vertaistuotanto toimii? Jos yleistämme uuden järjestelmän periaatteet aineettoman tuotannon käytännöistä, järjestelmä toimii seuraavalla tavalla: Tuottajat ovat joko vapaaehtoisia tai mukana olevien yritysten palkattuja työntekijöitä. Yhteistyön rakenteita ylläpitävät usein uudenlaiset yleishyödylliset järjestöt, kuten Wikipediaa ylläpitävä Wikimedia-säätiö, tai niin kutsutut avoimen lähdekoodin FLOSS (Free/Libre and Open Source Software) -säätiöt.
Vertaistuotanto ja yhteisresurssien tulevaisuus 009 Tiitus Petäjäniemi Maalaus vallasta lastenhuneen seinälle
010 Peruste #4 2013 LISÄKSI KEHITTÄMISTYÖTÄ VOIDAAN TEHDÄ MAAILMANLAAJUISESTI ILMAN KALLISTA HALLINTOKONEISTOA. YKSI ESIMERKKI ON WIKIPEDIA, MISSÄ KUKA TAHANSA, JOLLA ON RIITTÄVÄT TAIDOT, VOI TYÖSTÄÄ JOKAISTA YKSIKKÖÄ ITSENÄISESTI, ERILLISENÄ KOKONAISUUTENA. MYÖS TUOTANTOKULUT OVAT TÄSSÄ MALLISSA HUOMATTAVASTI ALHAISEMMAT, SILLÄ TUOTTEEN HINTARAKENTEESEEN EI TARVITSE SISÄLLYTTÄÄ IMMATERIAALIOIKEUKSIA. Esimerkiksi Apache Foundation tarjoaa organisatorista, lainopillista ja taloudellista tukea tietokoneohjelmistoille, jotka toimivat käyttövoimana suurelle osalle netin sisällöistä. Yleishyödylliset organisaatiot eivät johda tai kontrolloi tuottajien työtä, vaan mahdollistavat tuottajakunnan muodostumisen ja heidän tuottamiensa resurssien jakamisen. Yhteisresurssien ympärille on kehittymässä yrityksiä, jotka luovat markkina-arvoa hyödyntämällä yhteisiä resursseja. Hyvä esimerkki on avointa lähdekoodia tuottava Red Hat -yhtiö, joka jakaa ja tukee ilmaisen Linux-käyttöjärjestelmän kaupallista versiota. Näiden yritysten tehtävä on mahdollistaa yksittäisten tuottajien/tavallisten ihmisten työn jakaminen. Usein ne myös ylläpitävät yleishyödyllisiä järjestöjä, jotka toimivat välittäjinä yritysten ja vertaistuottajien yhteisön välillä. Uusi tuotantotapa nostaa täyteen arvoonsa yhteistyön ja lyö laudalta klassisen kapitalistisen kilpailun mallin. Se mahdollistaa suuremman määrän kehitysideoita, koska niitä ei yksityistetä. Lisäksi kehittämistyötä voidaan tehdä maailmanlaajuisesti ilman kallista hallintokoneistoa. Yksi esimerkki on Wikipedia, missä kuka tahansa, jolla on riittävät taidot, voi työstää jokaista yksikköä itsenäisesti, erillisenä kokonaisuutena. Myös tuotantokulut ovat tässä mallissa huomattavasti alhaisemmat, sillä tuotteen hintarakenteeseen ei tarvitse sisällyttää immateriaalioikeuksia. Tämä tuotantotapa on korvannut pitkälti omistusoikeuksiin ja immateriaalioikeuksiin perustuvan mallin sisällöntuotannossa, vapaiden tietokoneohjelmistojen tuotannossa ja yhä enemmän myös fyysisten tuotteiden valmistamisessa. Computer and Communications Industry Associationin tutkimuksen mukaan Yhdysvaltain reilujen käyttöoikeuksien talous, joka perustuu jaettuun, tasapuolisten tekijänoikeuksien (balanced copyright) lisenssillä tuotettuun tietoon, työllistää arviolta jo 17,5 miljoonaa ihmistä. Se muodosti kuudesosan maan bruttokansantuotteesta vuonna 2007. korvaako uusi malli kapitalismin? Uudet mallit toimivat rinta rinnan hallitsevien tuotannon mallien kanssa ja voivat jopa vahvistaa niitä, samaan tapaan kuin kapitalismia edeltävät mal-
Vertaistuotanto ja yhteisresurssien tulevaisuus 011 lit feodalistisessa yhteiskunnassa. Vertaistuotannossa toimivat yksittäiset työntekijät ovat edelleen pääoman palveluksessa. Yhteisresurssit ja yhteisö, ja erityisesti sen yhteistoiminnallinen sekä kapitalisminvastainen logiikka, ovat kuitenkin samaan aikaan keskeisessä asemassa uutta tuotantomallia organisoitaessa. Vertaistuottajat ovat tietotyöläisiä ja kuuluvat työväestöön, vaikka liiketaloudellista yhteenliittymää hallitsee usein verkostohierarkkinen kapitalistinen luokka. Tämä uusi kapitalismin laji ei perustu tekijänoikeuksien omistamiseen, vaan osallistumisalustojen kuten Facebookin kehittämiseen ja hallintaan. Verkostohierarkkinen luokka tietää miten yhteisöllisestä tuotannosta luodaan arvoa, joka hyödyttää pääomaa. Vertaistuotannon uudessa mallissa on piirteitä, jotka ennakoivat uudenalaista tuotantojärjestelmää. Siinä tiedon, koodin tai suunnittelun jakaminen yhdistyy kommunismia muistuttavaan logiikkaan, muodossa jonka Marx kuvasi: kuka tahansa voi olla tuottaja ja kaikki, joilla on pääsy verkostoon, saavat resurssit käyttöönsä. Tuottajat päättävät itse siitä, miten resurssit yhdessä jaetaan sekä siitä, miten he haluavat käyttää taitojaan ja energiaansa tietyn projektin osan hyväksi. Tuotokset lisätään yhteisiin resursseihin ja kaikki saavat ne käyttöönsä, vaikka ratkaisun olisi kehittänyt kapitalistisen yhtiön työntekijä. Mallin paradoksi on, että olemassa oleva kommunismi on riippuvainen tietyn yhteisresurssin alalla toimivasta olemassa olevasta kapitalismista. Sama pätee toisinpäin. Siksi vertaistuotannon ylimenovaihe voi aiheuttaa yhteiskunnallisia jännitteitä ja kamppailuja ja johtaa siihen, että useat yhteiskunnalliset voimat mukautuvat toisiinsa. Viime kädessä uuden mallin tavoite on sama kuin aiempien tuotannon prototyyppien uusi malli pyrkii vapautumaan riippuvuudestaan vanhaan ja rappeutuvaan tuotannontapaan tullakseen riippumattomaksi ja voidakseen korvata pääoman kierron vapaalla yhteisresurssien kierrolla, jossa tavalliset ihmiset luovat jaettua arvoa yhdessä, ilman riippuvaisuussuhdetta pääomaan. Miten tämä saavutetaan? Malli edellyttää nykyisten jakolisenssien muuttamista, jotta arvon vangitseminen yritykselle (ilman rangaistusta) voitaisiin estää. Tämä voi tapahtua esimerkiksi käyttämällä vertaistuotantoon tai yhteisöllisiin tekijänoikeuksiin (copy-farleft) perustuvia lisenssejä, kuten Dmitry Kleiner on ehdottanut, ja kuten P2P Foundation on jo tehnyt. P2P Foundationin mukaan 2 yhteisresurssien käyttäjien tulisi olla yhteisömyönteisiä yritysmuotoja, ei voiton maksimointiin keskittyviä yhtiöitä. Nämä eettiset yritykset, jotka koostuisivat tavallisista ihmisistä/tuottajista, järjestäytyisivät kuten maailmanlaajuiset avoimet suunnittelufirmat. Ne linkittyisivät pienten tehtaiden verkostoon, missä tuotanto perustuu jaetuille arvoille. Näissä yrityksissä voitaisiin helpommin omaksua avoin kirjanpito, avoin rekrytointi ja avoimet tuotantolinjat, joilla varmistettaisiin 2 Toim. huom. Bauwens on P2P-säätiön (The Foundation for Peer to Peer Alternatives) perustaja. Amsterdamissa päämajaansa pitävässä säätiössä tutkitaan vertaistuotannon teknologioiden ja ajattelun vaikutuksia yhteiskunnassa.
012 Peruste #4 2013 Tiitus Petäjäniemi Mieli maisemassa koko verkoston läpinäkyvyys. Näin olisi mahdollista luoda osallistujien tasavertaisuudelle perustuva organisaatiorakenne. Kyseessä on jatke jo olemassa oleville yhteisresurssien aineettoman tuotannon organisatorisille käytännöille, joissa toimintojen täydellinen läpinäkyvyys yhdistyy neuvoteltuun koordinointiin. Jotta vertaistuotanto irtautuisi kapitalismista ja siitä voisi muodostua jopa uusi hallitseva tuotannon tapa, on päätettävä joistakin periaatteista. Aineettoman yhteistuotannon yhteisölliset piirteet on yhdistettävä sellaisiin teollisuusyrityksiin, jotka eivät palkitse osakkaita ja omistajia, vaan arvostavat sen sijaan työntekijöitä. Luomalla yhteyksiä näiden nousevien tekijöiden välille on mahdollista kylvää elinvoimainen siemen, joka voisi tulevaisuudessa kukoistaa. Tavoite voitaisiin saavuttaa myös muokkaamalla nykyistä yhteisötaloutta kohti taloutta, jossa uudet keksinnöt kuuluvat yhteisiin resursseihin. Jos yhteisötalouden toimijat omaksuisivat jaettujen yhteisresurssien idean, heidän yhteistyönsä tiivistyisi entisestään, ja he voisivat kilpailla menestyksekkäästi
Vertaistuotanto ja yhteisresurssien tulevaisuus 013 Tiitus Petäjäniemi Maailma sammuttaa
014 Peruste #4 2013 monikansallisten yritysten kanssa, jopa voittaa ne innovaatioiden nopeuden ja syvyyden ansiosta. Uudet toimijat pärjäisivät myös hintataistelussa, sillä ne eivät ole riippuvaisia immateriaalioikeuksien hinnankorotuksista. Marxin kääpiömuodoiksi kutsumista yrittäjistä voisi muodostua elinvoimaisia toimijoita myös maailmanlaajuisesti. miten tämä ajattelu sopii teolliseen tuotantoon? Yhtiövetoinen siirtyminen tuotannon hajauttamiseen on ollut käynnissä jo jonkin aikaa. Kun tämä klassinen valmistustapa yhdistetään jaettujen keksintöjen yhteisresurssin periaatteeseen eli avoimen laitteiston hajautettuun tuotantoon odotettavissa on vielä dramaattisempia muutoksia. Open Source Ecology -projekti, jossa kehitetään avoimen laitteiston (open hardware) periaatteella noin 50 erilaista tuotantokonetta (kuten traktoreita ja muurauskoneita), ja avoimen lähdekoodin ohjelmilla moduuliautoja valmistava Wikispeed ovat ottaneet jo seuraavan askeleen. Nämä toimijat ovat ilmoittaneet alkavansa kehittää ketterän tuotannon (extreme manufacturing) alustaa, jota voi pitää vertaistuotannon vastineena Henry Fordin liukuhihnatuotannolle. Siinä avoimen lähdekoodin yrityksissä hyviksi havaitut nopean tuotannon metodit otetaan käyttöön laitteiston suunnittelussa ja linkitetään suoraan mikrotehtaisiin sekä hajautettuihin yrityksiin. Tällainen hajautettu järjestelmä voi toimia kapitalismin puitteissa. Keksintöihin perustuviin yhteisresursseihin liitettynä se voi kuitenkin tarjota uudenlaisen avoimen ja jaetun tuotantomallin, joka keskittyisi enemmän yhteisölliseen tai yhteiskunnalliseen arvonlisäykseen kuin taloudellisiin voittoihin. Perustaa tälle kokonaisvaltaiselle ja hajautetulle tuotantojärjestelmälle kehitetään parhaillaan. Järjestelmään kuuluisi laaja pääsy laitteistoihin. Tästä esimerkkinä on 3D-kopiointi ja muut yksityisen valmistuksen muodot, joita kehitetään parhaillaan FabLabsissa ja Hacklab-yhteisöissä. Toiminnan malleina voisivat toimia myös uudenlaiset mikrotehtaat, joista esimerkkejä ovat Wikispeed ja Local Motors. Järjestelmä edellyttää avointa pääsyä paikkoihin, joissa tehdään yhteistyötä, jaettuihin työtiloihin, ja mahdollisuutta oppia vertaisiltaan. Seuraava askel on laajentaa rahoitusmahdollisuuksia toiminnalle ja kehittää erityisesti joukkorahoitusta. Se voisi perustua esimerkiksi yhteisöllisiin lainoihin ja hajautettuun valuuttaan (esimerkkinä digitaalinen valuutta Bitcoin). Näiden vertaisrahoitusmallien leviäminen on herättänyt jo Englannin keskuspankin finanssivakauden pääjohtaja Andrew Haldanen kiinnostuksen. Haldane on ehdottanut, että vertaisrahoituksella voitaisiin korvata tehottomat vähittäispankit jopa hyvin pian. Pääsy hajautetun energian ja raakaaineiden lähteille on myös keskeinen kysymys. Esimerkiksi Saksassa puolet maan aurinkoenergiasta tuotetaan yhteisöjen omistamissa paikallisissa osuuskunnissa. Samaan aikaan on tärkeä kehittää yrittämisen sallivia lakeja näillä tuotannon aloilla. Jos todellakin on niin, että kapitalistinen tuotantomalli on ylittänyt rajansa ja uusi arvonlisäämisen malli voi luoda
Vertaistuotanto ja yhteisresurssien tulevaisuus 015 merkittäviä mahdollisuuksia yhteisölliseen tuotantoon, meidän on tartuttava tilaisuuteen. Muutosta ei tarvita ainoastaan ruohonjuuritasolla, omaksumalla uusia käytäntöjä, vaan malli on nähtävä yhteiskunnallisen vapautumisen projektina. miten vertaistuotanto voidaan ulottaa koskemaan koko yhteiskuntaan? Nykyinen kapitalistinen järjestelmä perustuu kahteen väärään oletukseen. Ensinnäkin siihen, että luonnonvarat ovat rajattomat ja rajaton kasvu on mahdollista, koska luontoa voi käyttää hyväkseen ikuisesti. Toiseksi siihen, että innovaatioiden, kulttuurin ja tieteen tulosten jakamista on rajoitettava yksityistämällä immateriaalioikeudet, jolloin ne keinotekoisesti muutetaan myös niukoiksi resursseiksi. Nämä makrotaloudelliset periaatteet on kirjattu voiton maksimointiin keskittyvien yhtiöiden perustuslakeihin, jolloin niiden laillisena velvoitteena on rikastuttaa osakkeenomistajia ulkoistamalla yhteiskunnalliset ja ympäristölliset haitat. Vertaistuotannon malli osoittaa, että on olemassa toisenlainen vaihtoehto, jossa demokraattinen kansalaisyhteiskunta, tuottavat yhteisresurssit ja vilkkaasti toimivat markkinat voivat elää rinta rinnan, hyödyttäen toinen toistaan. Mallilla on kolme ulottuvuutta. Arvonluonnin ytimessä ovat monenlaiset yhteisresurssit, joita koskevat keksinnöt jaetaan kaikkien saataville, hyödyttämään kaikkia. Kuka tahansa voi rakentaa niiden päälle uutta. Yhteisöllisen tuotannon valtuuttavat ja mahdollistavat yhteisresursseja ylläpitävät ja suojelevat yleishyödylliset kansalaisten yhteenliittymät, kuten säätiöt. Yhteisresurssien ympärille kasvaa energinen talous, jota pyörittävät eettiset yritykset. Näiden yritysten lailliset rakenteet sitovat ne paikallisten yhteisöjen arvoihin ja tavoitteisiin, eikä jossain muualla sijaitsevien yksityisten osakkeenomistajien tarkoituksiin (voiton maksimointiin hinnalla millä hyvänsä). Näin kansalaiset voivat itse päättää, millainen elämisen ehdot tyydyttävä järjestelmä sopii heille parhaiten. Näin on jo tapahtunut vastaliike Occupy Wall Streetissä, kun ilmaista ruoanjakelua päätettiin täydentää tekemällä sopimus paikallisten katuruokaa tarjoavien yritysten kanssa. Tämä oli tietoinen, kansalaisista itsestään lähtevä valinta, jolla tuettiin eettistä taloutta nojaten kansalaisuuteen sekä sitä tukevaan poliittiseen yhteisöön. Occupyprotestit ja Indignados-liike Espanjassa ovat digitaalisilta alustoilta kasvaneita sosiaalisia liikkeitä, jotka ovat tuoneet mukanaan uudenlaisen tuotannon ja yhteiskunnallisten mahdollisuuksien politisoitumisen aallon, jota tarvittiin. Vaikka siirtyminen hajautettuun tuotantoon on ehkä väistämätöntä, on vielä epäselvää, millaisen muodon se ottaa. Yhteisöllisen toiminnan uudet muodot, joissa kansalaiset, yritykset ja valtio voivat kohdata, ovat tärkeässä asemassa. Tarvitaan kuitenkin myös avointa yhteiskunnallista kamppailua erilaisista poliittisen edustuksellisuuden vaihtoehdoista. Kirjoittaja on vertaistuotannon teknologioiden ja ajattelun vaikutuksia tutkivan P2P-säätiön perustaja.
016 Peruste #4 2013 tuotanto TUOTANNON RAHATEORIA Valtavirtaisessa taloustieteessä rahan kuvitellaan toimivan vain vaihdettavien hyödykkeiden arvon mittana. Jälkikeynesiläisessä tuotannon rahateoriassa puolestaan analysoidaan rahan luontia, kiertoa ja tuhoa. Erityisesti rahan luonti pankkilainojen muodossa on kriittinen tekijä tuotannon käynnistymiseksi. patrizio lainà
Tuotannon rahateoria 017 altavirtaisessa uusklassisessa taloustieteessä rahan oletetaan olevan neutraalia. Tällä tarkoitetaan, että rahalla, rahan tuotannolla tai rahapolitiikalla ei ole ainakaan pitkällä aikavälillä minkäänlaisia vaikutuksia reaalitalouteen (esimerkiksi tuotantoon tai työllisyyteen). Uusklassinen talousteoria mallintaakin taloutta lähinnä hyödykkeiden vaihtokauppana eli niin kutsuttuna bartertaloutena. Rahalla on rooli korkeintaan tuotannon arvon mittana. Toisin sanoen raha ainoastaan yhteismitallistaa erilaiset hyödykkeet vertailukelpoisiksi keskenään. Uusklassisen taloustieteen näkemys rahasta on vähintäänkin vanhentunut, jos se on edes koskaan pitänyt paikkaansa. Sen sijaan jälkikeynesiläisen taloustieteen sisällä raha on nähty huomattavasti realistisemmassa valossa. Sen mukaan raha ei ole neutraalia lyhyellä eikä varsinkaan pitkällä aikavälillä, vaan rahan tuotannolla on todellisia vaikutuksia muun muassa tuotannon ja työttömyyden tasoon. tuotannon rahateoria analysoi rahan kiertokulkua kohdusta hautaan Jälkikeynesiläinen tuotannon rahateoria (monetary theory of production) perustuu analyysiin rahan synnystä, sen kierrosta yhteiskunnassa ja lopulta sen tuhoutumisesta. Tästä syystä tuotannon rahateoriaa kutsutaan joskus myös rahan kiertoteoriaksi (monetary circuit theory). Tuotannon rahateorian idean hahmotteli John Maynard Keynes (1936) jo 1930-luvulla. Tuotannon rahateoriaa kehittelivät 1980-luvun puolivälissä Alain Parquez (1984) ja Marc Lavoie (1987). Augusto Graziani (1989) esitti kuitenkin ensimmäisen yksityiskohtaisen teoreettisen analyysin aiheesta. Tuotannon rahateorian merkkiteos on Grazianin (2003) The Monetary Theory of Production, jonka perusidea on seuraava: 1. Aluksi pankit myöntävät lainoja yrityksille. Tässä syntyy uutta rahaa tyhjästä kaksinkertaisen kirjanpidon avulla. Pankit yksinkertaisesti kirjaavat taseisiinsa varallisuudekseen yritysten lainat ja velakseen yritysten pankkitilien saldot. 2. Yritykset voivat lainaamansa rahan avulla aloittaa hyödykkeiden tuottamisen palkkaamalla työntekijöitä. 3. Kun työntekijät kuluttavat saamansa palkat yritysten tuottamiin hyödykkeisiin, palautuu sama raha takaisin yrityksille. 4. Lopuksi yritykset voivat tällä rahalla maksaa lainansa takaisin pankeille. Tässä alussa luotu raha tuhoutuu, kun pankit pyyhkivät pois kirjanpidostaan yritysten lainat sekä vastaavat summat yritysten pankkitilien saldoista. Aivan kuten pankkien myöntämät lainat luovat uutta rahaa, lainojen takaisinmaksu tuhoaa rahaa. Rahan kiertokulun
018 Peruste #4 2013 päättyessä kaikki toimijat (pankit, yritykset ja työntekijät) ovat täsmälleen alkuperäisessä asemassa. Rahan väliaikainen olemassaolo synnytti kuitenkin tuotantoa ja loi työtä. Vaikka yllä esitetty malli kuvastaa osuvasti rahan koko elinkaarta, se on karkea yksinkertaistus. Siitä puuttuu muun muassa korko, keskuspankki, valtio ja ulkomaat. Siinä ei myöskään huomioida rahan hamstraamista tai rahan luomista spekulatiivisiin tarkoituksiin. Febreron (2009) mukaan tuotannon rahateorian perussanoma ei juuri muutu, vaikka nämä puuttuvat kohdat otettaisiinkin huomioon, mutta ne rikastavat kyllä analyysiä. Keenin (2009) mukaan keskuspankin huomioiminen ei ole tarpeellista niin kauan kuin talletuspankkien luoma raha kelpaa yleisesti maksujen selvittämiseen, kuten nykyään. Käsittelen seuraavaksi muita edellä mainittuja tuotannon rahateoriasta puuttuvia tekijöitä. korko pakottaa talouskasvuun Tuotannon rahateorian yksinkertaistetusta versiosta puuttui korko. Joskus väitetään, että koron takia kaikkia lainoja ei voida mitenkään maksaa takaisin, sillä velallisten on palautettava enemmän rahaa pankkijärjestelmään kuin he alun perin saivat käyttöönsä. Ainakaan teoriassa korko ei tee lainojen takaisinmaksamisesta mahdotonta, sillä koron maksaminen ei tuhoa rahaa, toisin kuin lainapääoman maksaminen takaisin. Korko siis siirtyy pankille, joka voi kuluttaa sen takaisin yhteiskuntaan. Käytännössä kaikkien lainojen maksaminen takaisin saattaa kuitenkin olla mahdotonta. Fisher (1930) ja Keynes (1936) huomauttivat, että ihmisillä on tapana hamstrata rahaa pahan päivän varalle epävarman tulevaisuuden takia. Mooren (1988) mukaan hamstraaminen hidastaa rahan kiertonopeutta. Tällöin kaikki raha ei palaudukaan velallisille, joten he eivät voi maksaa velkojaan takaisin olemassa olevan rahan turvin. Velkojen takaisinmaksu edellyttääkin usein käytännössä rahan määrän (ja samalla velan) jatkuvaa kasvua. Korko saattaa kuitenkin aiheuttaa vakavia vääristymiä ihmisten kollektiiviseen käyttäytymiseen. Korko aiheuttaa tavallaan talouskasvun pakon, sillä velallinen joutuu palauttamaan aina enemmän rahaa takaisin kuin alun perin sai käyttöönsä. Niinpä velallisen on jollain tavalla laitettava raha kasvamaan. Tämä kasvu tarkoittaa usein talouskasvua, mikä saattaa olla ristiriidassa ympäristön kantokyvyn ja ihmisten hyvinvoinnin kanssa. rahaa luodaan myös spekulaatioon Yksinkertaistettu tuotannon rahateoria ei myöskään huomioi rahan luomista muuhun tarkoitukseen kuin yritysten investointitarkoituksiin. Tietenkin pankit voivat lainata yrityksille (erityisesti rahoitusmarkkinoilla toimiville) rahaa vaikkapa osakkeiden hankkimista varten. Tällöin on kyse lähinnä spekulaatiosta, jolloin molemmat osapuolet odottavat osakkeen arvon nousevan 1. Vastaavasti pankit voivat lainata kotitalouksille vaikkapa asunnon ostamista varten. Jos kyseessä on uusi asunto, on 1 Jos osakkeen arvon odotetaan pysyvän ennallaan, osapuolet odottavat osinkotulojen kattavan vähintään lainan korkomenot.