"Kunnan töissä" teki tutuksi kymmenen erilaista työuraa

Haastattelut, kommentit ja kuvia kameran sijoituskohteista: 10/10 Liikennelaitos 9/10 Kaavoitusyksikkö 8/10 Ravintola Näköala 7/10 Sosiaalivirastotalo 6/10 Tilakeskus 5/10 Pispa 4/10 Konepaja 3/10 Viestintäpäällikkö 2/10 Materiaalikeskus 1/10 Matkailutoimisto Kunnan töissä -projekti on nyt ohitse, kiitokset kaikille osallistuneille ja sivuilla vierailleille. Tällä erää kameran viimeinen sijotuspaikka oli liikennelaitoksen pesuhalli, josta kamera haettiin pois torstaina 15.11 Päivi Kuusisto 5.11.2001 "Kunnan töissä" teki tutuksi kymmenen erilaista työuraa Kymmenen viikon kamerakierros Tampereen kaupungin työpisteissä on päättynyt. Elokuun lopulla alkanut Kunnan töissä -projekti sai myönteistä julkisuutta ja osaltaan toi esille kaupunkia monenlaisen työn tarjoajana. Kerran minuutissa päivittyneen Internet-kamerakuvan lisäksi jokaisesta työntekijästä kerrottiin taustatietoa verkkosivuilla julkaistussa haastattelussa. Henkilöstöryhmän suunnittelusihteeri Jussi Kauppi on tyytyväinen päättyneeseen projektiin. - Kunnan töissä -projekti on ollut yksi hyvä lisä siinä työssä, jossa muokataan kaupungin imagoa työnantajana kuntalaisiin päin. Työ jatkuu muun muassa oppilaitosyhteistyönä ja kaupunki esittäytyy seuraavaksi joulukuun alussa vastavalmistuneille sairaanhoitajille Pirkanmaan ammattikorkeakoululla, Jussi Kauppi kertoo. Projektiin osallistui yksitoista työntekijää. Yhdeksännellä viikolla kameran edessä työskennellyt kaavoitusavustaja Taija Ahoniemi piti viikkoa kaiken kaikkiaan mielenkiintoisena. Aamuisin tosin täytyi vähän tarkemmin miettiä, onko tukka hyvin ja mitä päälleen laittaa. Ahoniemi sai viiden päivän aikana nelisenkymmentä sähköpostiviestiä, joista arviolta puolet tuli tutuilta. Työkaverit lähettivät tsemppiterveisiä tai pyysivät heiluttamaan kameralle. - Kaukaisin sähköposti tuli kollegalta Iisalmesta. Hänellä oli samantyyppinen työhistoria takanaan kuin minullakin; piirtäjästä kaavoitusavustajaksi, Ahoniemi sanoo. Kaavoitusyksikön lisäksi muita Internet-kameran sijoituspaikkoja olivat Liikennelaitoksen pesuhalli, Ravintola Näköala, sosiaalivirastotalo, tilakeskus, Pispan palvelukeskus, konepaja, keskusvirastotalo, materiaalikeskus ja matkailutoimisto. Samantyyppisen kunnan töitä esittelevän projektin uusiminen joskus myöhemmin ei ole mahdoton ajatus. Työpaikoilla kierrelleen Internet-kameran projektin jälkeistä sijoituspaikkaa ei ole vielä lyöty lukkoon. - Yksi idea voisi olla Keskustorin pysäköintiluolan rakennustöiden kuvaaminen, sillä nyt toria myllerretään kunnolla, Internet-päätoimittaja Päivi Kuusisto sanoo. Kunnan töissä -projektin sivuihin voi tutustua vielä verkko-osoitteessa www.tampere.fi/projekti/kunnantoissa Tampereen kaupungin avoimet työpaikat www.tampere.fi/tyopaikat Lisätietoa Suunnittelusihteeri Jussi Kauppi, (03) 3146 6244, 040 721 7478 Internet-päätoimittaja Päivi Kuusisto, (03) 3146 6054, 040 752 5510

Viikko 10/10 Liikennelaitoksen pesuhalli (26.10. - 15.11.) Jokipohjantie 24 ( kartalla) Viimeinen kohde Projektin etusivu Timo Aaltonen korjaamomestari "Viestejä tuli parikymmentä ja ne olivat myönteisiä. Ihan kiva kokemus tämä oli. Joku on aina varalla Korjaamomestari Timo Aaltonen työskentelee Tampereen kaupungin liikennelaitoksen korjaamolla Nekalassa. Hän toimii korjaamopäällikön oikeana kätenä, alaisuudessaan kolme työnjohtajaa. Työnjohtajien vastuualueet ovat korikorjaus, vikakorjaus ja vaihto-osat. Hänen omat työnsä ovat pääosin samoja kuin korjaamopäälliköllä. Pesuhallissa tapahtuvaa huoltotoimintaakin kierrätetään työryhmien kesken. Tällaisilla ratkaisuilla pyritään siihen, että mikään tehtävä ei ole riippuvainen vain yhdestä työntekijästä. - Matkustaja ei ymmärrä, jos auto ei tule koska joku jäi eläkkeelle, Timo Aaltonen selittää tehtävien jakamista. Nyt kameravuoron saanut pesuhalli on vikakorjauksesta huolehtivan ryhmän aluetta. Kuitenkin käytännössä halli on siellä kulloinkin työskentelevän vastuulla. Hallissa bussit saavat polttoainetta, ja ne pestään ja siivotaan sisältä ja ulkoa. Juuri täällä rakennetaan joka päivä matkustajalle näkyvä Liikennelaitoksen julkisivu. Kokemusta metrotöistä Timo Aaltosen aiemmatkin työpaikat ovat liittyneet tekniikkaan ja raskaaseen kalustoon. Hän on työskennellyt korjaamon työnjohtajana, autonkuljettajana ja Tienrakennus Oy Tieran asfaltinlevitysporukan pomona. Asfalttityö on hyvin kausiluonteista ja kiireinen aika on todella kiireistä. Säännöllisemmän työn mahdollisuus tarjoutui 1985, kun lehti-ilmoituksessa haettiin työnjohtajaa Liikennelaitoksen Pyynikin varikolle. Aiempi raskaan kaluston tuntemus varmasti painoi työpaikan saannissa. Käytännössä korjaamomestari toimii teknisenä avustajana uusien autojen hankinnassa, koordinoi liikennelaitoksen rakennusprojekteja ja hoitaa monenlaisia hallinnollisia tehtäviä. Juuri tällä hetkellä työllistää sisäisen ATKverkon rakennuttaminen. Keskustorin Metro on yksi projekteista joissa Timo Aaltonen on ollut mukana. Metroksihan kutsutaan ammattikielellä ja vähän yleisemminkin torin pinnan alle koverrettua kuljettajien sosiaalitilaa torin etelälaidassa. - Jos Tampereelle joskus rakennetaan maanalainen rautatie, siitä voidaan käyttää nimeä Metro II. Tämä meidän oli ensin, Timo Aaltonen lupaa. Vuodet tuntuvat raskaassa työssä

Viimeisen neljännesvuosisadan aikana korjaamolle ei juuri ole uutta väkeä palkattu. Vielä joitakin vuosia sitten suuntaus oli pikemminkin päinvastainen. Kuten muillakin suomalaisilla työpaikoilla, ollaan korjaamolla nyt kuitenkin siinä tilanteessa, että seitsemän työntekijää on osa-aikaeläkkeellä eikä muukaan joukko ole nuortumassa. Uutta väkeä aletaan vuosi vuodelta kaivata yhä kipeämmin. Korjaamon joissakin tehtävissä ongelmana tuntuu kuitenkin olevan, ettei raskas työ isojen koneiden parissa löydy nuorten toivelistan huipulta. - Onko vika sitten työn imagossa, vai yksinkertaisesti siinä, että yksi rengas painaa 120 kiloa ja isoa lekaa heiluttaessa voi tulla hiki. Kännykkää kootessa ei tule. Nuoria korjaamolla kaivataan eläköitymisen lisäksi myös siksi, että nykyiset järjestelmät vaativat koko ajan enemmän ATK-osaamista. Tietotekniikan parissa kasvaneelle sukupolvelle uudetkin järjestelmät ovat helpompia opetella. Tuttuja on kaikkialla Kun Timo Aaltonen aikoinaan päätti hakea Liikennelaitokselle töihin, painoi vaakakupissa talon hyvä maine raskaan kaluston ammattilaisten keskuudessa. Isossa talossa ollaan kehityksen kärjessä uuden kaluston kanssa ja ammatti on palveluhenkinen. Vuosien mittaan silmä on tottunut seuraamaan, kuinka käden jälki näkyy kadulla: kuinka autot on pesty, mikä kohta pitäisi korjata ohiajavia linja-autoja katsoo aivan eri silmällä kuin tavallinen matkustaja. Vaikka korjaamomestari itse ei ihan kaikkia kuljettajia tunnista, kuskit kyllä tunnistavat hänet ja morjestavat. - Aina joku tuttu näkee kun kaupungilla liikkuu, pitää olla varovainen minne menee ja mihin aikaan, Timo Aaltonen naurahtaa. Aamulla ei ota päähän Korjaamomestarin titteli ei mestarin itsensä mielestä nykyisin kaikille aukene. Varsinkin nuoria tuppaa joskus naurattamaan perinteikäs nimitys. Työssään viihtyvälle miehelle titteli ei kuitenkaan määrittele onnistumista tai työuralla etenemistä. Tärkeintä on työn mielenkiintoisuus ja työtehtävien kehittyminen kokemuksen karttuessa. Tärkeää on luonnollisesti myös se, että työstään saa oikeudenmukaiselta tuntuvan korvauksen. Timo Aaltonen kertoo ilmoittaneensa esimiehelleen jo kauan sitten, että jos hän joskus herää aamulla ja ajatus töihin lähtemisestä ottaa päähän, niin hän ei tule töihin. Tällaista ei ole koskaan tapahtunut - onkin aina mukava tavata ihminen, joka on herännyt hyväntuulisena 25 vuoden ajan. Teksti Klaus Nylamo Internet-tiedotussihteeri klaus.nylamo@tt.tampere.fi

Viikko 9/10 19.10. - 26.10. Kaavoitusyksikkö (19.10. - 26.10.) Aleksis Kiven katu 14-16 C (kartalla) Puh. (03) 3146 6524 Projektin etusivu Taija Ahoniemi kaavoitusavustaja Odotin innolla palautetta ja viestejä tulikin 40, joista kaukaisin oli kollegalta Kuopiosta. Palaute oli positiivista ja innostavaa. Kaiken kaikkiaan mielenkiintoinen viikko. Taija Ahoniemi piirtää tavallisen tajuttavaa kuvaa - En ihan ehtinyt siihen vaiheeseen, kun karttoja piirrettiin vielä kankaalle, muistelee Taija Ahoniemi. Mutta muovi tuli karttamateriaaliksi vuonna 1966 ja ensimmäisille atk-kursseille piirtäjät passitettiin 1980-luvun alussa. - Tässä työssä on pakko kouluttautua koko ajan, ihan minkä ehtii. Pari vuotta sitten itse piirsin viimeiset kaavamuutokset käsin. Nykyisin käytän työssäni päivittäin piirtämiseen autocadia ja karttojen värittämiseen m- coloria. Havainnepiirroksissa ja muissa esittelykuvissa valitsen käytettävän ohjelman aina vähän tilanteen ja tarpeen mukaan. Nyt olen menossa Internet-kursseille, jotta osaisin siirtää valmistamani kartat ja kuvat myös nettiin. - Uskon ja toivon, että ennen eläkkeelle siirtymistäni ehtisin tehdä vielä 3Dkuvia koneella. Ahoniemen Taijan tuntee moni kaupungin ympäristö- ja teknisessä toimessa työskennellyt, sillä häntä on helppo lähestyä, hän on ollut talossa kauan ja pitkään mukana myös ammattiyhdistystoiminnassa. Kartanpiirtäjän työt Taija aloitti Tampereen kaupungin mittausosastolla. Silloin oltiin juuri siirtymässä uuteen aikaan karttojen piirtämisessä. Vanhoilta painavilta lyijylevyillä tuetuilta pahveilta siirrettiin tiedot muoveille, joita oli helpompi käsitellä ja pitää ajan tasalla, siis rapsuttaa partakoneenterällä. Läpinäkyvältä muovilta tietoa voitiin myös helpommin siirtää kopioimalla ja kuvaamalla moniin eri tarkoituksiin. Vuodesta 1973 Taija on työskennellyt kaavoitusyksikössä; aluksi piirtäjänä ja pari viimeistä vuotta kaavoitusavustajana. Uusia luonnoksia ja laatikkotaidetta Taija Ahoniemen työpäivä kuluu useimmiten kaavoitustilanteen selvittämisessä halutulta kaava tai -muutosalueelta ja uuden kaavaluonnoksen valmisteluun. Pohjakartalle piirretään voimassaoleva kaavatilanne, viemärit ja sähköt sekä muut tarvittavat tekniset tiedot. Varsinaisesta asemakaavoituksesta neuvotellaan alueen suunnittelijan kanssa, ja hänen antamiensa ohjeiden mukaan piirretään kuvat ja kartat.

- Työmme pohjana on ensi sijaisesti kaupungin kaavoitusohjelma. Lisäksi työlistoille tulee hakemuksia ja aloitteita niin yksityisiltä kuntalaisilta kuin yrityksiltäkin, jotka pyritään tekemään sitä mukaan kun keritään. Jonkun verran tehdään myös "laatikkotaidetta". Laatikkotaiteeksi Taija nimittää piirtämiään kuvia hankkeista, jotka neuvottelujen tai asukastilaisuuksien jälkeen voivatkin raueta eikä niitä toteuteta. - Suunnittelijan työn pohjalta alan tehdä kaavaluonnosta autocad-ohjelmalla, mitoitan rakennukset paikoilleen, teen autopaikat sekä muut alueelle tulevat merkinnät ja määräykset, kokoan pinta-ala tiedot. Näin syntyy uusi asemakaavaluonnos. Se entinen, jonka pohjalta työn aloin, leimataan "poistettavaksi asemaakavaksi". Haaveita ja kaupungin kasvua Kaupungilla kulkiessaan Taija näkee luonnollisesti yhä useammin kaavoitusyksikön työn jälkiä. Kaupunginosat muuttuvat, uusia katuja rakennetaan, rakennuksia nousee ja vanhoja puretaan. - Pidän tämän tyyppisestä piirtämistyöstä, sillä tässä on vähiten pelkkää teknistä pipertämistä. Muistan kuinka nuorempana haaveilin työstä kaavoituksessa, ajattelin kuinka viihtyisin kaikkien näiden luovien ihmisten, arkkitehtien ja muiden seurassa. Ja niin siitä sitten kävikin, täällä ollaan. Teksti Satu Lepistö Internet-tiedotussihteeri satu.lepisto@tt.tampere.fi Päivitetty 26.10.2001 internet-tiedotus@tampere.fi 2001 Tampereen kaupunki

Viikko 8/10 12.10. - 19.10. Virastotalon henkilöstöravintola Näköala (12.10. - 19.10.) Aleksis Kiven katu 14-16 C (kartalla) Puh. (03) 314 611 Projektin etusivu Liisa Haapaniemi Keittäjä-emäntä Ruokaa, olkaa hyvä! - Tämä työ on vaihteleva, värikäs ja monipuolinen. Harvoin on kahta samanlaista työpäivää peräkkäin, kuvailee virastotalon henkilöstöravintolan keittäjä-emäntä Liisa Haapaniemi. Liisan työpäivä alkaa seitsemältä, jolloin lasivitriinissä tarjolla olevat pikkusuolaiset tehdään valmiiksi, leivonnaiset paistetaan ja kahvit keitetään. Tämän jälkeen alkaa päivän lounaan valmistus. - Suurin osa lounaasta tehdään itse alusta saakka, puolivalmisteita kuten valmispihvejä käytetään myös. Työntekijöitä on kolme vakituista ja yksi määräaikainen, Liisa kertoo. Lounaan lisäksi keittiössä hoidetaan päivän tilaukset, jotka yleensä sisältävät voileipäkahvitukset esimerkiksi kaupunginjohtajan vieraille. Viikottain kokoontuvalle kaupunginhallitukselle on myös tarjolla kahvia ja voileipää. Kerran kuukaudessa kokoontuvan kaupunginvaltuuston aikana keittiö on auki iltakymmeneen saakka. Tällöin valtuuston jäsenille on tarjolla pientä lämmintä syötävää. - Kaupungin työntekijöiden lisäksi meillä käy syömässä työntekijöitä Kelasta sekä TE-keskuksesta, joiden kanssa kaupungilla on sopimus. Kaikkiaan ruokailijoita on päivittäin runsas 200, Liisa sanoo. Koulusta suoraan työelämään Liisa tuli kaupungille töihin suoraan ammattikoulusta valmistuttuaan vuonna 1974. Tuolloin vanhaan hyvään aikaan kaupungilta otettiin yhteyttä ammattikoululle ja kysyttiin mahdollisia työntekijöitä. Koulu antoi listan ehdokkaista, jotka kävivät haastattelussa. Tätä kautta myös Liisa pääsi töihin. - Ensimmäiset 14 vuotta työskentelin täällä keskusvirastotalon ruokalassa, josta siirryin 11 vuodeksi Lielahden voimalaitokselle. Nyt olen taas takaisin täällä, Liisa kertoo. - Kaupunki on ollut hyvä työnantaja, lomat ovat mukavan pituiset ja työpaikka on turvattu. Nykyään työntekijän pitää olla aktiivinen oman työnsä puolesta, kouluttaa itseään ja tarttua uusiin asioihin, Liisa pohtii.

Muutoksia edessä Liisa kertoo että työ henkilöstöravintoloissa on muuttunut paljon näiden vuosien aikana. Aiemmin tarjolla oli vain yksi ruokalaji, nykyään vaihtoehtoja on paljon enemmän. Tämä näkyykin hyvin katsellessa päivän ruokalistaa; tarjolla on kalkkunamureketta, paistettua hokifilettä ja pikkuateriana itämaista kasviskeittoa ja karjalanpiirakoita. Siis jokaiselle jotakin. Entä sitten ruoan terveellisyys ja paljon puhuttu vähärasvaisuus? - Pyrimme välttämään turhaa paistamista ja käristämistä, valmistamme paljon ruokia uunissa, Liisa sanoo. Kaupungin henkilöstöravintolat ja varsinkin virastotalo elävät muutoksen aikaa, sillä ravitsemispäällikkö Eeva Rönkkö on jäämässä eläkkeelle ja työn jatkajaa etsitään parhaillaan. Eeva on vastuussa kaupungin 11 henkilöstöravintolasta, hän myös suunnittelee virastotalon ravintolan viikottaiset ruokalistat. - Muutoksen tuulia on ilmassa, odotamme mielenkiinnolla ja toisaalta haikein mielin Eevan seuraajaa, Liisa hymyilee. Teksti Kati Viljanen Internet-tiedotussihteeri kati.viljanen@tt.tampere.fi Päivitetty 19.10.2001 internet-tiedotus@tampere.fi 2001 Tampereen kaupunki

Viikko 7/10 5.10. - 12.10. Sosiaalivirastotalo (5.10. - 12.10.) Koulukatu 9 (kartalla) Puh. (03) 314 711 Projektin etusivu Timo Tuurala Suunnittelija "Jännä viikko, kameraa ei voinut unohtaa! Lastensuojeluasiat puhuttivat kuntalaisia palautteissa" Perheiden tukija satsaa yhteydenpitoon ja laatuun Sanat "tukeminen", "turvallisuus","välittäminen" pistävät silmään työhuoneen seinätaulusta. Taulu riippuu lastensuojelun sijaishuollon suunnittelijan Timo Tuuralan seinällä, ja se kertoo oleellisen yksikön tehtävästä. "Ei tarvitse tässä tehtävässä epäillä työnsä merkitystä", Timo pohtii. Kuten muutkin yksikössä, Timo on vahvasti lasten ja nuorten asialla - apuna ja tukena heidän vaikeissa elämäntilanteissaan. Kentältä kehittäjäksi Kasvavien lasten pariin Timo suuntautui jo opinnoissaan. Valmistellessaan nuorisotyön tutkintoa Tampereen yliopistossa hän valvoi yöpäivystäjänä Kissanmaan silloisessa erityislastentarhassa. Kaupungin työsuhdetta silmällä pitäen jalka jäi ikäänkuin huomaamatta oven väliin, ja valmistuttuaan Timo siirtyi Metsolan perhetukikeskuksen ohjaajaksi, myöhemmin vastaavaksi ohjaajaksi. Nyt hän toimii koko sijaishuollon suunnittelijana, mutta tuntee asiakasperheiden ja lasten ongelmat kenttätyönsä perusteella. Toimistopöydän takaakin hän on koukannut Rauhaniemen huumepysäkille, parin vuoden työpestiin. Rakenteilla Kompassi "Tiedonvälitystä, yhteydenpitoa, toimistohommia ja joskus suunnitteluakin", Timo kuvailee nykyistä työpäiväänsä. Sijaishuollon asiakasmäärät ovat viime vuosina kasvaneet Tampereellakin, ja tehtävää on paljon. Avotyö perheissä, jota kehitettiin 1990-luvun alkupuolella, toimi hyvin noususuhdanteen oloissa, ja perheiden tilanne näytti valoisalta. Laman myötä kotitalouksien vaikeudet lisääntyivät, mikä näkyi myös lasten ja nuorten pahana olona. Asiaa havainnollistaakseen Timo esittää arkistomapeistaan pylväsdiagrammeja, joita hän on aikanaan piirtänyt käsin - ennen kuin powerpoint päihitti kynän ja millimetripaperin. Juuri nyt Timo rakentaa yksikkönsä käyttöön Kompassia - asiakasohjauksen navigointiohjelmaa verkkoon. Laatutyössä eteenpäin "Kaupunki on työnantajana ihan kelpo, poiskaan en ole lähtenyt", Timo miettii suhdetta työnantajaansa. "Parasta on, ettei innostusta ole koskaan

padottu", hän lisää. Timon kädenjälki näkyy eritoten laatutyössä, jota sijaishuolto on viime vuosina kehittänyt. Myös yksikön kansainvälisissä asioissa sekä julkaisupolitiikassa Timolla on usein sormensa pelissä. Työnsä ohella Timo ponnistelee vakaasti laatuyhteiskunta-teeman parissa, jonka kehittelyssä hän tekee Suomessa pioneerityötä. "Noo, jonkinmoinen rooli siinäkin asiassa", mies tuumii vaatimattomasti. Pilkkeestä silmäkulmassa kuitenkin näkee, ettei kyse ole pikkupuuhastelusta vaan enemmän tai vähemmän sydämenasiasta. Teksti Elina Willberg Internet-tiedotussihteeri elina.willberg@tt.tampere.fi Päivitetty 12.10.2001 internet-tiedotus@tampere.fi 2001 Tampereen kaupunki

Viikko 6/10 28.9. - 5.10. Tilakeskuksen puuverstas (28.9. - 5.10.) Viinikankatu 42 (kartalla) Puh. (03) 3146 3562 Projektin etusivu Markku Pekola Puuseppä Viikon aikana viestejä tuli toistakymmentä Uuden polven osaaja Puuseppä Markku Pekola on työskennellyt Tampereen kaupungilla vasta kaksi vuotta. Hänen työpaikkansa sijaitsee Nekalassa samalla varastoalueella kuin pari viikkoa sitten kameran sijoituspaikkana ollut konepaja. Ilmastointiasentajaksi kouluttautuminen ei näin jälkeenpäin ajatellen ollut Markku Pekolan kannalta kovin onnistunut ajatus. 1980-luvun lopulla ei ammattikoulusta vastavalmistuneelle ollut juurikaan alan töitä tarjolla, ja armeijan jälkeen työura pääsikin alkuun aivan eri hommissa. Ilmastoinnista ikkunoihin Seuraavat vuodet kuluivat ikkunatehtaassa. Ikkunakauppa on hyvin kausiluontoista: talven hiljaisen ajan vastapainona on kesäkauden raastava kiire. Silloisen tyttöystävän - nykyisen vaimon - esimerkin rohkaisemana Markku Pekola palasi vielä toistamiseen ammattikouluun ja opiskeli puusepäksi. Tällä kertaa uravalinta tuntuu osuneen nappiin. - Tässä hommassa saa todella toteuttaa itseään. Koulussa voi vain raapaista ammatin pintaa, kun vertaa sitä vuosikymmeniä alalla olleiden osaamiseen, Markku Pekola kehuu työtovereitaan. Mestariin koppiin asteleminen on aina yhtä jännittävää, kun milloinkaan ei tiedä millainen työ on vuorossa. Paperilla on, miltä valmiin tuotteen pitäisi näyttää, mutta toteutustapa on mietittävä itse. Yksin ei kuitenkaan kaikkea tarvitse hoksata, sillä porukalla miettimällä ratkaisut löytyvät joka asiaan. Markun ja muiden tehtäviin kuuluu hyvin erityyppisiä töitä. Haastatteluviikolla viimeisteltiin Työväen keskusmuseon kalusteita: lipunmyyntitiskiä, kahvilan kalusteita, naulakoita. Päivät ovat venyneet pikkutunneille, kun viimeisiä osia on valmistettu arkkitehdin ohjeiden mukaan. Työntekijöiden kannalta onneksi - ja katsojien harmiksi - kuvausviikolla voidaan taas palata normaalin mittaisiin päiviin. Taiteen toteuttajat Sara Hildénin taidemuseo on yksi puuverstaan asiakkaista. Museon tilaukset tuovatkin aivan omaan mausteensa puuseppien työhön, sillä ulkomaisten taitelijoiden suuret teokset ovat useimmiten olemassa vain piirustuksina

ennen kulloinkin käytetyn materiaalin erikoisosaajien työtä. Harva pienellä puusepänverstaalla työskentelevä pääsee miettimään, kuinka toteuttaisi useita metriä leveän ja korkean pyramidin, jonka on kannateltava yli tonni mehiläisvahaa. Harvalla pienellä yrityksellä on myöskään varaa yhtä hyviin koneisiin kuin kaupungin puusepät pääsevät käyttämään. Muita isoja urakoita ovat olleet Finlaysonin alueen Mediatalo ja aivan verstaan naapurissa sijaitsevan Vesilaitoksen tilat. Frenckelliin remontoitaviin tiloihin rakennetaan kymmenkunta keittiötä. Viime kesänä valmistuivat uuden uimahallin pukeutumiskopit; päiväkodit ja koulut työllistävät tasaisen varmasti. Töitä tehdään pääosin kaupungille, mutta yksityisiltäkin tulee tilauksia lähinnä erikoisista ja suurista puurakenteista. Linjatavaran tekemisessä kaupungin verstas ei kilpaile pienten yritysten kanssa. Ammattitaidon kehittyminen ottaa aikansa Verstaalle ei juuri nyt olla hakemassa uutta vakinaista työvoimaa. Tilanne tosin muuttuu lähivuosina, kun väkeä siirtyy runsaasti eläkkeelle. Harjoittelijoita koneiden ääressä kyllä työskentelee, mutta ammattitaidon kehittyminen ottaa aikansa. - Nyt olisi syytä ajatella tulevaisuutta ja ottaa uusia kavereita kasvamaan, Markku Pekola toteaa. Muovin vallankumous tuntui hetken jo täysin tappavan puuseppien ammattitaidon, mutta nyt puu ja puuosaaminen alkaa taas olla kunniassaan. Puuseppien urakehitys ei useinkaan näy ammattinimikkeessä, mutta vuosien mittaan palkka nousee taitojen kasvaessa, ja työtehtävät muuttuvat yhä vaativimmiksi. Juuri vaihtelu ja jatkuva ammatissa kehittyminen ovat Markku Pekolan mukaan syitä hänen viihtymiseensä. Teksti Klaus Nylamo Internet-tiedotussihteeri klaus.nylamo@tt.tampere.fi Päivitetty 4.10.2001 internet-tiedotus@tampere.fi 2001 Tampereen kaupunki

Viikko 5/10 21.9-28.9. Pispan palvelukeskus (21.9. - 28.9.) Simolankatu 4 (kartalla) Puh. (03) 345 9200 Projektin etusivu Aila Mäkelä ja Sirpa Sarén Askartelunohjaajat "Tosi mukava viikko! Olisi voinut jatkua pitempäänkin. Rohkaisevaa palautetta saimme asiakkailta ja tuntemattomiltakin". Käsityön taitajien arjessa on väriä ja vipinää "Täysin uusi tekniikka", kertoo Aila Mäkelä kysyessäni, miten ikkunalle asetettu upea lasimaalaus on syntynyt. Aila, kuten hänen työtoverinsa ja aisaparinsa Sirpa Sarénkin toimivat Pispan palvelukeskuksen askartelunohjaajina. Heillä on työssään mukana paitsi osaavat kädet myös koko sydän. Aila ja Sirpa ovat alallaan konkareita. Molemmilla on takanaan Valtion askartelunohjaajaopisto, ja Pispassa he kuuluvat talon kantaväkeen. Vuosien myötä työparista on sukeutunut sellainen tiimi, ettei toisen ajatuksen arvauskaan ole harvinaista. "Asiakkaatkin toisinaan sekoittavat meidät", lisää Sirpa. Vakituinen työsuhde on alalla harvinaista, joten Aila ja Sirpa ovat tyytyväisiä pitkään pestiinsä Pispassa. Ailan ja Sirpan työtilat ovat kaukana harmaasta toimistosta. Seinustalla dreijat odottavat savenvalajia, ja viereisessä huoneessa valkea posliini saa ilmeensä innokkaan harrastajaryhmän käsissä. Puutyöverstaan jälkeen heitän romukoppaan aataminaikuiset käsitykseni siitä, että askartelu olisi pelkkää puuhelmien pujottelua. Aila ja Sirpa edustavat monipuolista kotiteollisuustyötä ja kädentaitoja. Vaihtelevuus parasta "Tässä työssä päiväänsä ei juuri voi etukäteen suunnitella", kertoo Aila. Kun ohjaajat avaavat ovet aamulla klo 8.30, ovat ensimmäiset aamuvirkut jo paikalla odottamassa opastusta valmistuviin töihinsä. Monipuolisuus ja työn vaihtelevuus on molempien mielestä työn parasta antia."toisaalta illalla on kyllä takki ihan tyhjä", naurahtaa työpari. Ailan ja Sirpan ohjauksessa ovat valmistuneet poppanat, morsiuskirstut ja kehdot, mutta askartelunohjaajan työssä on myös sosiaalinen ulottuvuutensa. Kudontatyön lomassa jaetaan porukalla kunkin iloja ja suruja, keskustellaan ja ystävystytään. Kuunteluapu ja asiakkaiden pienten pulmien ratkominen on ohjaajille perin tuttua. Työssä onnistumisesta kertoo asiakkaiden tyytyväisyys, virkeä mieli ja valmistuvien käsitöiden hyvä laatu. Nämä tavoitteet tähtäimessä aherretaan Ailan ja Sirpan verstailla. Virheelliset silmukat puretaan, ja kuten elämässä

yleensäkin, virheiden jälkeen yritetään uudestaan. Teksti Elina Willberg Internet-tiedotussihteeri elina.willberg@tt.tampere.fi Päivitetty 28.9.2001 internet-tiedotus@tampere.fi 2001 Tampereen kaupunki

Viikko 4/10 14. - 21.9. Tilakeskuksen konepaja (14.9. - 21.9.) Viinikankatu 42 (kartalla) Puh. (03) 314 613 Projektin etusivu Veikko Lampinen Hitsaaja "Tämä oli ihan mukava kokemus, viestejäkin sain lähes kaksikymmentä" Kuvassa näkyvät koneet Monipuolista osaamista Tilakeskuksen konepajalla valmistetaan tilauksesta tavaraa kunnan eri hallinnonaloille. Hitsaajana työskentelevä Veikko Lampinen on päässyt tekemään monia hyvin erityyppisiä rautarakenteita, esimerkiksi liikennemerkkejä ja toisaalta Ratinan sillan syöksytorvia. Hän on myös työpaikkansa pääluottamusmies, mikä tuo työtehtäviin vielä lisää vaihtelua. Vuosien saatossa työ pajalla on muuttunut paljon. Veikon mielestä suurin muutos näkyy siinä, että ennen suurin osa päivästä kului vanhan kunnostamiseen ja huoltoon, nykyisin taas rakennetaan alusta asti uutta. Myös tilaajat ovat aikaisempaa vaativampia, koska kilpailu on koventunut. Konepaja on kilpasilla yksityisten yritysten kanssa ja asiakkaiden säilyttäminen edellyttää aikataulujen noudattamista ja korkeaa laatua. Tilauksen toimituspäivän lähestyessä pajalla palavat valot myöhään. Ilmapiiri konepajalla on hyvä ja ammattilaiset tuntevat vastuun työnsä laadusta. Suoraan koulusta Veikko Lampinen, 45, on vielä lähes kahdenkymmenen vuoden päässä eläkeiästä. Aikoinaan vakituinen työpaikka kaupungilla avautui suoraan koulun penkiltä, eikä tarvetta työpaikan vaihtoon ole tullut. Metallialalla työsuhteen pysyvyyden merkitystä ei voi yliarvioida; suhdanteet heiluttelevat alaa ja huonoina aikoina monella menee todella huonosti. Hyvinä aikoina taas yksityisen puolen parempi palkkaus houkuttelee lähes kaikki vastavalmistuneet, eikä kunnan vetovoima tahdo millään riittää. Lisäksi lähinnä yksityiseltä puolelta työtä etsivän nuoren motivivaatio työn hakuun tuntuu usein hiipuvan, jos haluttu paikka ei heti avaudu. - Kannattaa kuitenkin jatkaa sitkeästi hakemista, osaaville ja oppimishaluisille on metallialalla kyllä tilaa. Työvoimatoimiston kautta on saatu töihin monta hyvää kaveria, Veikko kiittelee. Oppisopimuskoulutusta kannattaisi hänen mielestään käyttää uusien työntekijöiden koulutukseen. Työtä yhdessä omilla taidoilla Konepajalla työskentelee 35 henkeä. Tämän joukon muodostavat 13

hitsaajaa, 3 sorvaria, 2 kaasumiestä, peltiseppä, 2 varastonhoitajaa, 7 asentajaa, 3 sähköasentajaa, 2 kalustomiestä ja 2 siivoojaa. Pajalla jokainen tekee vähän kaikkea, vaikka eri työntekijöiden erityisosaaminen toki otetaan huomioon. Kaasumiehet huolehtivat työmaakoppien lämmityksen toimivuudesta ja kalustomiehet koulujen ja keittiöiden varusteista, esimerkiksi puutyöluokkien puukkojen teroitus kuuluu heille. Asentajat taas huoltavat puistoissa kesäisin pörräävät koneet ja keskittyvät talvisin pitämään aurat toimintakunnossa. Lisäksi pajalaisten ruostumattoman teräksen käsittelytaitoa arvostetaan laajalti. Tämän joukon kädenjälki näkyy kaikkialla Tampereella. Isoja työmaita ovat olleet pääkirjasto Metso, Hatanpään sairaalat, Pyynikin kesäteatteri ja Särkänniemen tukkijoki. Aivan viime aikoina suuri urakka on ollut Mediatalo Finlaysonin alueella. 30 vuotta ja joka päivä eri kujeet - jos vain terveyttä riittää, ura kunnan palveluksessa jatkuu Veikon puolesta niin kauan kun työvuosia riittää. Teksti Klaus Nylamo Internet-tiedotussihteeri klaus.nylamo@tt.tampere.fi Päivitetty 21.9.2001 internet-tiedotus@tampere.fi 2001 Tampereen kaupunki

Kone-esittely Viikko 4/10 Tilakeskuksen konepaja (14.9. - 21.9.) Viinikankatu 42 (kartalla) Puh. (03) 314 613 Konepajan esittely Projektin etusivu Kameranäkymän koneet on numeroitu ja lyhyt kuvaus kustakin löytyy kuvan alta. Konepajan esittely Projektin etusivu 1. CNC -ohjattu metallilevyjen hydraulinen särmäyspuristin Käytetään lähinnä 0-12 mm vahvuisten teräslevyjen särmäämiseen. Maksimi särmäyspituus 3000 mm. Puristin on konepajan uusin työstökone vm. 2001. 2. CNC -ohjattu hydraulinen metallilevyleikkuri Käytetään lähinnä 0-10 mm vahvuisten teräslevyjen leikkaukseen. Maksimi leikkauspituus 3000 mm. Leikkuri on hankittu vuonna 1995. 3.Käsikäyttöinen metallilevyjen särmäyspuristin Käytetään ohutlevyjen särmäämiseen 5. Käsikäyttöinen ohutlevymankeli Käytetään ohutlevyputkien (esim.ilmastointiputket) valmistamiseen. Laite on 50 - luvulta. 6. Kärkisorvi 7. Paineilmavasara Käytetään rautakankien ym. teräskiilojen taonnassa. Kone on 60 -luvulta ja sillä on valmistettu mm. Hervannan kalliosuojien tuentakiilat joita on useita tuhansia. 8. Hydraulipuristin 40 tonnia Käytetään muototankojen ja levyjen taivutukseen sekä koneelinten asennuksiin. Hankittu 50 -luvulla. 4. Sähkökäyttöinen kaarisaha Käytetään lähinnä pyöröterästen katkaisuun. Päivitetty 14.9.2001 internet-tiedotus@tampere.fi 2001 Tampereen kaupunki

Viikko 3/10 7. - 14.9. Viestintäpäällikkö Jari Seppälän työhuone (7.9. - 14.9.) Aleksis Kiven katu 14-16 C, 5. krs (kartalla) Puh. (03) 314 6219 www.tampere.fi/viy Projektin etusivu Jari Seppälä Viestintäpäällikkö on!" "Viestejä tuli parikymmentä, asiallisia tervehdyksiä tutuilta ja tuntemattomilta. Moni valitti etten ollut koskaan paikalla, sellaistahan tämä työ Infocityn miehellä jalat maassa Avoimen ja rehdin kaupunkitiedottamisen veteraani Jari Seppälä ei hämmästyisi, vaikka löytäisi itsensä 20 vuoden kuluttua metsätutkinnon tehneenä Kurun eräpoluilla. - Kaksikymppisenä toimittajaksi, neljäkymppisenä tietoverkkomaisteriksi - eläkepäivien alla voisin todella opiskella mökkielämää varten, sanoo viestintäpäällikkö Jari Seppälä. Työtä varten on kokemusta ja opintoja kertynyt; vuorotteluvapaalla Jari perehtyi viimeksi uusimpiin mahdollisuuksiin tiedotustekniikan alalla. Hänen vetämänään kehittyy nyt etampere-ohjelman Infocity-hanke. Kaupungin viestintästrategian eli "Västäräkin siivellä" asiakirjan laatijan työhuoneessa kuuluu kesken haastattelun outo luontoääni: viestintäpäällikön puhelimessa soi sirittäjälinnun ääni! Mitään pienten piipittäjien hommaa Tampereen kaupungin päätiedottajan työ ei kuitenkaan ole. Suurista ja suuremmista hankkeista Seppälä haluaa tiedottaa avoimesti ja rehdisti, kuntalaisten osallistumismahdollisuuksia kehittäen. Siihen liittyi myös hänen tietoverkkomaisterin lopputyönsä, joka on kaupungin nettisivuilla oleva kaupunkisuunnittelupeli. - Tiedottajan työ on monipuolista ja siinä täytyy olla jalat maassa myös etampereen alettua. Tärkeätä on tiedottaa ajoissa, jotta kuntalaisten mielipiteet ehtivät vaikuttaa suunnitteluun ennen kuin asiat lyödään lukkoon, viestintäpäällikkö sanoo. Uusia ideoita Internetiin Tiedottajan työ on suoraa ja välillistä yhteydenpitoa kuntalaisiin; asukkaiden kohtaaminen, tiedotteet toimittajille, julkaisut ja kokoukset täyttävät viikon. Tyypillinen työpäivä Jarilla on kokouksilla lastattu, tiedotteiden ja julkaisujen kirjoittamista, uusien ideoiden kehittelyä eritoten verkkotoimintaa varten. Jarin lisänä viestintäyksikössä on seitsemän työntekijää, ja työtä riittää kaikille. - Viestintäyksikössä teemme kukin mielekkäästi ja vastuullisesti oman työmme alusta loppuun itsenäisesti ja yhteistyössä.