Mannerheimin Lastensuojeluliiton kiusaamiskysely 2006 Kiusattu ei saa apua Mannerheimin Lastensuojeluliiton kiusaamiskysely 2006 Kiusattu ei saa apua Mannerheimin Lastensuojeluliiton kiusaamiskyselyyn vastanneista, koulussa kiusatuista lapsista vain 55 prosenttia kertoi kiusaamisesta vanhemmilleen. Kuitenkin 79 prosenttia vanhemmista uskoi, että lapsi kertoisi heille, jos häntä kiusattaisiin. MLL:n kiusaamiskyselyssä kysyttiin koulukiusaamisesta sekä lapsilta ja nuorilta että vanhemmilta. Kyselyt toteutettiin internetissä elo-syyskuun aikana. Nuorten kyselyyn saatiin 5 420 vastausta ja vanhempien kyselyyn 1 084 vastausta. Kyselyyn vastanneista lapsista ja nuorista 22 prosenttia oli kokenut kiusaamista kuluneen vuoden aikana. Nuorista 11 prosenttia oli nähnyt joka päivä, kun jotakuta kiusataan. Kyselyyn vastanneista vanhemmista 31 prosenttia kertoi, että hänen lastaan on kiusattu. Vain puolet kiusatuista kertoo vanhemmilleen Kiusatut lapset kertoivat tilanteestaan useimmiten kaverille. Kiusatuista 65 prosenttia kertoi kiusaamisesta kaverilleen, 55 prosenttia vanhemmilleen ja 45 prosenttia opettajille. Muille koulun aikuisille kerrottiin huomattavasti harvemmin. Kiusaamisesta kertominen ei kuitenkaan välttämättä parantanut kiusatun tilannetta. Noin 46 prosenttia niistä, jotka olivat kertoneet kiusaamisesta, tunsivat, että tilanne pysyi ennallaan. Kiusaamisesta kertoneista 22 prosenttia sanoi tilanteen jopa vaikeutuneen. Vain 32 prosenttia kertoi kiusaamisesta kertomisen helpottaneen tilannetta. Nuoret eivät usko saavansa apua aikuiselta. Kaikista nuorista vastaajista 57 prosenttia oli sitä mieltä, että nuori ei saa riittävästi apua. Syy tähän on nuorten mielestä se, että kertominen pahentaa tilannetta (40 prosenttia vastaajista) tai ettei aikuinen tee mitään (25 prosenttia). Sen lisäksi 43 prosenttia vastaajista ilmoitti vain, ettei tee mieli kertoa aikuiselle. Monet vanhemmat uskovat syntipukkiin Vanhempien asenteista on etsittävissä syitä siihen, miksi lapsen on niin vaikea kertoa kiusaamisesta, ja miksi kertominen ei aina tunnu auttavan. Peräti 11 prosenttia vanhemmista arvelee itsekin, ettei lapsi kerro heille, jos häntä kiusataan. Isät olivat vielä epävarmempia siitä, kerrotaanko heille kiusaamisesta. Kyselyyn vastanneista vanhemmista kymmenen prosenttia oli sitä mieltä, ettei kiusaamiseen voi vaikuttaa. Peräti kolmannes, 33 prosenttia, vanhemmista uskoi, että jokaisessa ryhmässä on syntipukki ja 31 prosenttia oli sitä mieltä, että kiusattu lapsi on jotenkin toisista poikkeava.
Kiusattu kärsii fyysisesti ja psyykkisesti Kiusatulla lapsella on paha olla. Ne vanhemmat, joiden lasta oli kiusattu, kuvasivat kiusatun oireita. Kiusatuista 92 prosenttia oli surumielisiä ja itkuisia ja jopa 62 prosenttia kärsi ruumiillisesta pahoinvoinnista, kuten pääkivusta, oksentelusta ja säryistä. Kiusatuksi joutuminen on vakava kolaus myös itsetunnolle: 75 prosenttia kiusatuista puhui itsestään vähätellen. Opettajat avainasemassa Opettajat näkevät parhaiten, jos lasta kiusataan koulussa. Opettaja on koulussa lapselle lähin käsillä oleva aikuinen. Siitä huolimatta kiusatuista lapsista vain 45 prosenttia kertoo kiusaamisesta opettajalle. Kaikista nuorista vastaajista 57 prosenttia oli sitä mieltä, että opettajalle kannattaa kertoa. Tilannetta ei voi pitää hyvänä, jos näin suuri osa lapsia ei halua kertoa pahasta olostaan aikuiselle, jolla on parhaat mahdollisuudet puuttua nopeasti tilanteeseen. Opetussuunnitelman mukaan kiusaamista on käsiteltävä koulussa. Kuitenkin joka kolmas kyselyyn vastannut nuori kertoo, ettei asiaa ole käsitelty. Vanhemmilta vaaditaan rauhallisuutta ja päättäväisyyttä Kestävä tie kiusaamisen lopettamiseen on vanhempien ja koulun aikuisten puuttuminen kiusaamiseen. Kiusaamisen lopettaminen on aina aikuisten asia. Kiusattujen lasten vastaukset kyselyyn kertovat, että vanhemmilta vaaditaan vahvuutta ja aikuisen kypsyyttä. Tasapainoinen aikuinen pystyy rauhoittamaan itsensä, kuuntelemaan omia ja lapsen tunteita ja toimimaan rauhallisesti ja päättäväisesti yhdessä opettajan ja muiden koulun aikuisten kanssa. Puuttumista ei saa jättää puolitiehen. Mannerheimin Lastensuojeluliiton kiusaamiskyselyn tulokset Kysely tehtiin 18.8.-3.9.2006 internet-kyselynä. Nuoret Vastaajia 5420 Onko sinua kiusattu viimeksi kuluneen vuoden aikana sillä tavalla, että kiusaaminen jatkui useita viikkoja ja sinun oli paha olla? Kyllä 21,6 % Ei 72,4 % Kuinka yleistä kiusaaminen on koulussasi? Näen joka päivä, kun jotakuta kiusataan 11,3 % Näen silloin tällöin, kun jotakuta kiusataan 34,9 % Koulussamme kiusataan vain harvoin 36,3 % En ole nähnyt ketään kiusattavan 17,5 % Mitä itse teet, kun näet kiusaamista tapahtuvan? Kerron opettajalle 22,0 % Puolustan kiusattua 40,0 % Lähden pois 31,4 % Myötäilen hiljaisena mukana, ettei minua kiusattaisi 8,1 % Kiusaan mukana 5,4 % Missä kiusaamista tapahtuu eniten? Välitunnilla 54,2 % Netissä 6,5 %
Koulumatkoilla 6,4 % Tunnilla 4,8 % Kännykän välityksellä 2,7 % Jossain muualla 3,2 % Keneltä kannattaa pyytää apua tai tukea jos kiusataan? (vastaaja voinut valita useita vaihtoehtoja) Opettajalta 56,8 % Vanhemmalta 52,3 % Kaverilta 50,4 % Koulukuraattorilta 36,8 % MLL:n tukioppilaalta 35,6 % MLL:n Lasten ja nuorten puhelimesta ja netistä 27,3 % Terveydenhoitajalta 26,3 % Koulupsykologilta 23,4 % Ei keneltäkään 7,5 % Saako kiusattu nuori mielestäsi riittävästi apua? Ei 76,3 % Kyllä 23,7 % Miksi ei? (vastaaja voinut valita useita vaihtoehtoja) Ei tee mieli kertoa aikuiselle 43,2 % Kertominen pahentaa kiusaamista 39,6 % Aikuinen ei tee mitään 24,8 % Aikuinen ei usko 17,1 % Opettajalla ei ole aikaa 16,0 % Vaikeaa päästä tapaamaan kuraattoria tai psykologia 11,0 % Vanhemmilla ei ole aikaa 9,4 % Vaikeaa päästä tapaamaan terveydenhoitajaa 8,9 % Koulussa ei ole kuraattoria tai psykologia 6,6 % Koulussa ei ole terveydenhoitajaa 2,4 % Onko koulussa viimeksi kuluneen vuoden aikana käsitelty kiusaamista? Ei 32,6 % On, luokassa opettajan johdolla 33,5 % On, luokassa MLL:n tukioppilaiden johdolla 8,2 % On, luokassa jonkun koulun ulkopuolisen johdolla 6,9 % On, koko koulun yhteisessä tilaisuudessa 23,3 % Seuraaviin kysymyksiin ovat vastanneet vain ne, jotka vastasivat, että heitä on kiusattu viimeksi kuluneen vuoden aikana. Kenelle kerroit kiusaamisesta? (vastaaja voinut valita useita vaihtoehtoja) Kaverille 64,7 % Vanhemmalle 55,3 % Opettajalle 45,4 % Kuraattorille 16,3 % Terveydenhoitajalle 14,0 % Koulupsykologille 9,8 % MLL:n tukioppilaalle 8,7 %
Mitä seurasi siitä, kun kerroit kiusaamisesta? Tilanne helpottui 32,1 % Tilanne pysyi ennallaan 55,3 % Tilanne vaikeutui 21,6 % Puolustiko kukaan sinua? Ei 58,1 % Kyllä 41,9 % Jos joku puolusti sinua, kuka hän oli? Oma kaveri 63,4 % Opettaja 15,4 % Muu oppilas koulun pihalla 13,0 % Tukioppilas 8,1 % Vanhemmat vastaajia 1084 Onko lastasi / jotain lapsistasi kiusattu kuluvan vuoden 2006 aikana sillä tavalla, että kiusaaminen jatkui useita viikkoja ja lapsen oli selkeästi paha olla? Ei 67,8 % On 32,2 % Onko lapsesi / joku lapsistasi kiusannut toista lasta kuluvan vuoden 2006 aikana sillä tavalla, että kiusaaminen on jatkunut useita viikkoja ja kiusatulla lapselle on ollut paha olla? Ei 96,2 % On 3,8 % Vanhemman asenteet Lasten kiusaamisongelmaa liioitellaan Samaa mieltä 6,8 % En osaa sanoa 10,5 % Eri mieltä 82,7 % Aina on ollut kiusaamista, ei siihen voi vaikuttaa Samaa mieltä 9,9 % En osaa sanoa 12,3 % Eri mieltä 77,8 % Kiusaaminen karaisee kiusatun luonnetta Samaa mieltä 8,2 % En osaa sanoa 4,3 % Eri mieltä 87,5 % Jokaisessa ryhmässä on syntipukki
Samaa mieltä 32,6 % En osaa sanoa 21,0 % Eri mieltä 46,4 % Kiusattu lapsi on jotenkin toisista lapsista poikkeava Samaa mieltä 30,8 % En osaa sanoa 6,5 % Eri mieltä 62,7 % Useimmiten kiusattu on itse syypää tilanteeseen Samaa mieltä 3,6 % En osaa sanoa 2,9 % Eri mieltä 93,5 % Kiusatuksi tulo sai lapsessani aikaan (% niistä vastaajista, joiden lasta oli kiusattu) surumielisyyttä, itkuisuutta 92,4 % pelkoja 83,4 % kiukkuisuutta 79,3 % itseään vähättelevää puhetta 74,7 % yksinäisyyttä 69,0 % vetäytymistä pois toisten lasten seurasta 64,7 % ruumiillista pahoinvointia (särkyjä, oksentelua) 62,1 % kouluunmenon välttelyä 56,8 % painajaisia 49,5 % asian mitätöintiä 40,9 % toisten lasten syyttelyä 37,0 % Toisen kiusaaminen sai lapsessani aikaan (% niistä vastaajista, joiden lapsi oli kiusaannut toista lasta) toisten lasten syyttelyä 72,9 % kiukkuisuutta 63,8 % surumielisyyttä, itkuisuutta 58,6 % asian mitätöintiä 46,4 % pelkoja 41,8 % itseään vähättelevää puhetta 33,8 % vetäytymistä pois toisten lasten seurasta 32,4 % kouluunmenon välttelyä 31,9 % yksinäisyyttä 30,3 % ruumiillista pahoinvointia (särkyjä, oksentelua) 27,3 % painajaisia 21,5 % Lapseni kertoisi minulle, jos häntä kiusattaisiin Samaa mieltä 78,9 % En osaa sanoa 10,2 % Eri mieltä 10,9 % Kiusaamisen uhriksi joutuvan perheessä on yleensä alkoholin liiallista käyttöä Samaa mieltä 3,2 % En osaa sanoa 8,3 % Eri mieltä 88,5 %
Kiusaajat ovat yleensä perheistä, joissa on alkoholin liiallista käyttöä Samaa mieltä 14,1 % En osaa sanoa 17,4 % Eri mieltä 68,5 % Hyvät vuorovaikutustaidot opitaan kotona Samaa mieltä 92,5 % En osaa sanoa 2,1 % Eri mieltä 5,4 % Päävastuu kiusaamisen ehkäisemisessä ja vähentämisessä on Vanhemmalla 46,5 % Koulun henkilökunnalla 30,2 % Opettajalla 20,3 % Lapsilla 2,9 % Olen keskustellut kiusaamisesta lapseni/lasteni kanssa En ole 2,4 % Olen 97,6 % Olen keskustellut kiusaamisesta lapseni/lasteni ja toisten lasten kanssa En ole 38,3 % Olen 61,7 % Olen tutustunut kiusaamista käsittelevään tietoon En ole 20,4 % Olen 79,6 %