Tulvariskien alustava arviointi Tornionjoen-Muonionjoen vesistöalueella Yhteistyössä:
Sisällysluettelo 1 Taustaa...3 2 Vesistön kuvaus...5 2.1 Hydrologia...7 2.2 Asutus ja maankäyttö... 12 2.3 Kaavoitus... 15 2.4 Suojelualueet ja kulttuuriperintö... 17 2.5 Tulvasuojelu ja vesistön käyttö... 19 3 Historiallinen tulvatieto... 21 3.1 Toteutuneet tulvat... 21 3.2 Arvio toteutuneiden tulvien vaikutuksesta nykytilanteessa... 25 4 Mahdolliset tulevaisuuden tulvat ja tulvariskit... 26 4.1 Ilmastonmuutoksen vaikutus... 26 4.2 Muun pitkäaikaisen kehityksen vaikutus tulvariskeihin... 27 5 Paikkatietoaineistojen käyttö tulvariskialueiden määrittämisessä... 29 6 Tulvariskialueiden tunnistaminen... 31 6.1 Kokemusperäinen tieto ja aiemmat selvitykset... 31 6.2 Tulvariski ihmisten terveydelle ja turvallisuudelle... 31 6.3 Tulvariski yhteiskunnan kannalta tärkeille toiminnoille... 32 6.4 Tulvariski ympäristölle ja kulttuuriperinnölle... 33 6.5 Vesistörakenteiden aiheuttama tulvauhka... 34 7 Tarkastelussa esille nousseet tulvariskialueet... 36 8 Lähteet... 38 9 Liitteet... 40 Liite 1. Hydrologiset tiedot Liite 2. Suojelualueet ja kulttuuriperintö Liite 3. Tiivistelmä, pohjoissaame Tulvariskien alustava arviointi Tornionjoen-Muonionjoen vesistöalueella 2
1 Taustaa Laki tulvariskien hallinnasta (620/2010) ja siihen liittyvä asetus (659/2010) tulivat voimaan kesällä 2010. Lain tarkoituksena on vähentää tulvariskejä, ehkäistä ja lieventää tulvista aiheutuvia vahingollisia seurauksia sekä edistää varautumista tulviin. Lain tarkoituksena on myös sovittaa yhteen tulvariskien hallinta ja vesistöalueen muu hoito ottaen huomioon vesivarojen kestävän käytön sekä suojelun tarpeet. Vesitaloudellisten keinojen ohella kiinnitetään huomiota erityisesti alueiden käytön suunnitteluun ja rakentamisen ohjaukseen sekä pelastustoimintaan. Tulvariskien hallinnan tavoitteena on vähentää vahingollisia seurauksia ihmisten terveydelle ja turvallisuudelle. Lain ja asetuksen avulla toimeenpannaan Euroopan unionin tulvadirektiivi (Eurooppa 2007). Tulvariskien hallintaan kuuluvat tulvariskien alustava arviointi, mahdollisten merkittävien tulvariskialueiden nimeäminen, tulvavaara- ja tulvariskikarttojen laatiminen sekä toimenpiteiden selvittäminen. Tulvariskien alustavan arvioinnin avulla (määräaika 22.12.2011) etsitään alueet, joilla tulvista voi aiheutua merkittävää vahinkoa. Näille mahdollisille merkittäville tulvariskialueille laaditaan tulvavaara- ja tulvariskikartat (määräaika 22.12.2013) sekä tulvariskien hallintasuunnitelmat (määräaika 22.12.2015). Tulvavaarakartalla esitetään tulvan laajuus ja vesisyvyys karttapohjalla tietyllä todennäköisyydellä. Tulvariskikartalla kuvataan puolestaan tietyn suuruisen tulvan aiheuttamat mahdolliset vahingot, mm. seurauksista kärsivien asukkaiden määrä ja ympäristölle haitalliset kohteet. Tulvariskien hallintasuunnitelmissa esitetään toimenpiteet tulvariskien vähentämiseksi. Vesistötulvien osalta hallintasuunnitelmat laaditaan vesistöalueille, joilla on yksi tai useampi mahdollinen merkittävä tulvariskialue. Tulvariskien alustava arviointi luo tärkeän pohjan tulvariskien hallinnalle. Vesistöalueiden ja merenrannikon tulvariskien alustavasta arvioinnista huolehtii valtion aluehallintoviranomaisena elinkeino-, liikenne-, ja ympäristökeskus (ELY). Kunnat vastaavat hulevesitulvariskien arvioinnista alueellaan. Lain mukaan tulvariskien alustava arviointi tehdään toteutuneista tulvista sekä ilmaston ja vesiolojen kehittymisestä saatavissa olevien tietojen perusteella ottaen huomioon myös ilmaston muuttuminen pitkällä aikavälillä. Arvioinnissa kerätään tiedot toteutuneista ja mahdollisista tulevaisuuden tulvista ja niiden haitallisista vaikutuksista. Laajoja uusia selvityksiä ei tulvariskien alustavan arvioinnin yhteydessä tehdä, vaan se perustuu olemassa olevaan tietoon. Vesistöalueiden tulvariskien alustava arviointi tehdään vesistöalueittain ja meritulvariskien alustava arviointi ELY-keskuksittain. Maa- ja metsätalousministeriö nimeää vesistöalueen ja merenrannikon merkittävät tulvariskialueet elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen ehdotuksesta. Alue, jolla tulvariskien alustavan arvioinnin perusteella todetaan mahdollinen merkittävä tulvariski tai jolla sellaisen riskin voidaan olettaa ilmenevän, nimetään merkittäväksi tulvariskialueeksi (laki tulvariskien hallinnasta, 8 ). Tulvariskin merkittävyyttä arvioitaessa otetaan huomioon alueelliset ja paikalliset olosuhteet, tulvan todennäköisyys sekä seuraavat tulvasta mahdollisesti aiheutuvat yleiseltä kannalta katsoen vahingolliset seuraukset: 1) vahingollinen seuraus ihmisten terveydelle tai turvallisuudelle 2) välttämättömyyspalvelun, kuten vesihuollon, energiahuollon, tietoliikenteen, tieliikenteen tai muun vastaavan toiminnan, pitkäaikainen keskeytyminen 3) yhteiskunnan elintärkeitä toimintoja turvaavan taloudellisen toiminnan pitkäaikainen keskeytyminen 4) pitkäkestoinen tai laaja-alainen vahingollinen seuraus ympäristölle 5) korjaamaton vahingollinen seuraus kulttuuriperinnölle Tulvariskien alustava arviointi Tornionjoen-Muonionjoen vesistöalueella 3
Ruotsissa tulvadirektiivin toimeenpaneva asetus 1 on tullut voimaan vuoden 2009 lokakuussa. Asetuksen mukaan Ruotsissa tulvariskien alustavasta arvioinnista vastaa MSB (Myndigheten för samhällsskydd och beredskap). Tulvariskien alustava arviointi tehdään ruotsissa vesienhoitoalueittain. Alustavan arvioinnin rakenne on Ruotsissa samankaltainen kuin Suomessa, mutta sisältö tulee olemaan typistetympi. Alustavasta arvioinnissa ei Ruotsissa järjestetä kuulemista. MSB:n tehtävänä on lisäksi tulvavaarakarttojen laatiminen. Tulvariskikarttojen ja tulvariskien hallintasuunnitelmien laatimisesta vastaa lääninhallitukset (Länsstyrelser). 1 http://www.notisum.se/rnp/sls/sfs/20090956.pdf Tulvariskien alustava arviointi Tornionjoen-Muonionjoen vesistöalueella 4
2 Vesistön kuvaus Tornionjoen Muonionjoen vesistöalue ulottuu Perämeren rannikolta Pohjois-Lapin käsivarteen saakka (Kuva 1). Ruotsin puolella Tornionjoen-Muonionjoen vesistöalue kuuluu Perämeren vesienhoitoalueeseen (Bottenvikens vattenförvaltningsområde). Vesistöalue muodostuu kahdesta päähaarasta, Ruotsin puolelta tulevasta Tornionjoesta sekä Muonionjoesta, joka virtaa pitkin Suomen ja Ruotsin rajaa. Nämä joet yhtyvät noin 10 km Pajalan taa-jaman yläpuolella. Jokireitin pituus Kilpisjärveltä Perämerelle on yhteensä noin 520 km ja Tornionjär-vestä (MW 342 m) perämerelle noin 470 km. Tornionjoen pituus Muonionjoen yhtymäkohdasta mereen saakka on 180 km ja putouskorkeutta tällä suhteellisen alavalla Tornionjokilaakson alueella on 126 m. Ennen yhtymistään Tornionjokeen Muonionjoki virtaa noin 230 km pituisen matkan pudottaen korkeutta yhteensä 205 m. Muonionjokeen laskeva Könkämäeno puolestaan virtaa Kilpisjärvestä (MW 473 m) käsivarren tunturiylänköä pitkin laskien 90 km:n matkalla 142 m. (Puro-Tahvanainen et al. 2001) Tornionjoki-Muonionjoki on yksi neljästä suuresta säännöstelemättömästä joesta Ruotsissa ja toinen kahdesta suuresta säännöstelemättömistä joista Suomessa. Kuva 1. Tornionjoen-Muonionjoen vesistöalue, saamelaisten kotiseutualue ja valtakunnan rajat. Tornionjoen-Muonionjoen vesistöalueella on Suomen puolella 171 järveä ja Ruotsin puolella 250 järveä, jonka pinta-ala on yli 50 ha. Suurimmat järvet ovat Miekojärvi, Kilpisjärvi, Iso-Vietonen, Raanujärvi, Jerisjärvi, Iso Lohijärvi ja Äkäsjärvi Suomen puolella ja Torneträsk, Råstojaure, Sautusjärvi, Rautasjaure ja Puostijärvi Ruotsin puolella (katso liite 1). Alueen järville on tyypillistä mataluus. Suomen puolella Tornionjoella on 18 sivujokea, 25 sivujoen sivujokea ja 8 niihin virtaavaa jokea, joiden valuma-alueen ala on yli 100 km² (katso liite 1). Suomen puolen merkittävimmät sivujoet ovat Lätäseno, Jietajoki, Tarvantojoki, Palojoki, Jerisjoki, Äkäsjoki, Ylläsjoki, Naamijoki ja Martimojoki (Kuva 2). Ruotsin puolen suurimmat sivujoet ovat Rautaseno, Vittankijoki ja Lainiojoki. Junosuandossa Tärännönjoki eroaa Tornionjoesta Kalixjokeen. Noin 56 % Tornionjoen virtaamasta kääntyy Kalixjokeen (bifurkaatio). Lainiojoki, joka on toiseksi suurin Tornionjoen sivujoista, yhdistyy Tornionjokeen bifurkaatiokohdan jälkeen. Tulvariskien alustava arviointi Tornionjoen-Muonionjoen vesistöalueella 5
Kuva 2. Vesistöalueen suurimmat järvet ja joet. Tulvariskien alustava arviointi Tornionjoen-Muonionjoen vesistöalueella 6
2.1 Hydrologia Vesistöalueen kokonaispinta-ala on 40 157 km 2, josta 14 480 km 2 on Suomessa, 25 393 km 2 Ruotsissa ja 284 km 2 Norjassa. Järvisyysprosentti on alhainen (4,6 %). (Puro-Tahvanainen et al. 2001) Suomalaisen valuma-aluejakojärjestelmän mukaan Tornionjoen vesistöalue (nro 67) jakaantuu yhdeksään osavaluma-alueeseen (Kuva 3 ja Taulukko 1), joista jokainen jakaantuu 6-9 pienempään osavaluma-alueeseen ja ne edelleen pienempiin kolmannen jakovaiheen osavaluma-alueisiin. Ruotsissa Tornionjoki-Muonionjoki (nro 1) jakautuu 788 (SMHI 2011a) pienempään alueeseen, jonka numero kertoo etäisyyden jokisuusta (Puro-Tahvanainen et al. 2001). Taulukko 1. Osavaluma-alueiden pinta-alat ja järvisyysprosentit. (Ekholm 1993) Nro Nimi Alaraja F [km 2 ] L [%] F ala [km 2 ] L ala [%] 67 Tornionjoen-Muonionjoen vesistöalue Perämeri 40 131,35 4,63 40 131,35 4,63 67.1 Tornionjoen alaosan a Perämeri 1 882,81 0,32 40 131,35 4,63 67.2 Tornionjoen keskiosan a Tengeliönjoki (pl) 19 303,35 1,78 35 130,85 4,26 67.3 Kolarin Äkäsjoen a Tornionjoki (pl) 2 897,00 1,43 14 561,31 3,18 67.4 Kangosjärven Muonion a Pakajoki (ml) 3 839,82 4,15 11 664,31 3,58 67.5 Kuttasen Kaaresuvannon a Palojoki (ml) 2 943,09 3,86 7 824,49 3,30 67.6 Könkämäenon va Lätäseno (pl) 2 729,31 4,65 2 729,31 3,95 67.7 Lätäsenon va Könkämäeno 2 152,09 3,21 2 152,09 3,21 67.8 Naamijoen va Tornionjoki 1 266,19 1,88 1 266,19 1,88 67.9 Tengeliönjoen va Tornionjoki 3 117,69 8,65 3 117,69 8,65 ala = yläpuolisen valuma-alueen pinta-ala ja järvisyys alarajalla. Arvoihin sisältyy myös Suomen ulkopuoliset osat. Tulvariskien alustava arviointi Tornionjoen-Muonionjoen vesistöalueella 7
Kuva 3. Vesistöalueen ja osavaluma-alueiden rajat Suomessa ja Ruotsissa. Tornionjoen-Muonionjoen vesistöalueella on ollut käytössä useita vedenkorkeuden ja virtaaman havaintoasemia. Nykyisin toiminnassa olevat asemat keski- ja ääriarvoineen on listattu taulukoihin 3 ja 4 liitteessä 1 ja sijainnit esitetty kuvassa 6. Arvot on laskettu käyttöönoton alusta vuoden 2009 loppuun. Tulvariskien alustava arviointi Tornionjoen-Muonionjoen vesistöalueella 8
1.tammi 16.tammi 31.tammi 15.helmi 1.maalis 16.maalis 31.maalis 15.huhti 30.huhti 15.touko 30.touko 14.kesä 29.kesä 14.heinä 29.heinä 13.elo 28.elo 12.syys 27.syys 12.loka 27.loka 11.marras 26.marras 11.joulu 26.joulu Vedenkorkeus N 60 + m 1.tammi 16.tammi 31.tammi 15.helmi 1.maalis 16.maalis 31.maalis 15.huhti 30.huhti 15.touko 30.touko 14.kesä 29.kesä 14.heinä 29.heinä 13.elo 28.elo 12.syys 27.syys 12.loka 27.loka 11.marras 26.marras 11.joulu 26.joulu Virtaama m 3 /s Keskivirtaama Karungissa vuosien 1911-2009 aikana on ollut 383 m 3 /s (HQ 3667 m 3 /s (havaittu 11.6.1968) ja NQ 45 m 3 /s). Virtaama vaihtelee paljon vuosittain, sillä vesistöalueen koon lisäksi sadanta ja haihdunta vaikuttavat virtaaman suuruuteen. Kausien sisäiset vaihtelut ovat myös huomattavia (Kuva 4). Tulvavirtaamat ovat keskimäärin kahdeksankertaisia verrattuna vesistöalueen keskivirtaamiin ja keskivirtaamat noin kuusinkertaisia verrattuna vesistöalueen keskialivirtaamiin. Vedenkorkeus Kukkolankoskella (Kuva 5) on ollut keskimäärin N 60 + 21,2 m (1911-2009). Suurin vedenkorkeus (N 60 + 23,56 m) on havaittu 11.6.1968. 1990-luvulla suurin vedenkorkeus Kukkolankoskella (N 60 + 23,29 m) on havaittu 3.6.1995. Tornionjoen-Muonionjoen keskimääräinen sadanta on 500-550 mm vuodessa. Sateisimmat vuodet ovat olleet 1992 (809 mm) ja 1999 (796 mm). Heinäkuu ja elokuu ovat yleisimmin sateisimmat kuukaudet. 4000 3500 3000 2500 2000 1500 1000 500 keskiarvo minimi maksimi 0 Päivä Kuva 4. Virtaaman vuotuinen vaihtelu keskimäärin Karungin havaintoasemalla (1911-2009) 24 23 22 21 20 19 keskiarvo minimi maksimi 18 Päivä Kuva 5. Vedenkorkeuden vuotuinen vaihtelu keskimäärin Kukkolankoskella (1911-2009) Tulvariskien alustava arviointi Tornionjoen-Muonionjoen vesistöalueella 9
Kuva 6. Hydrologiset havaintoasemat.(ruotsin puolen asemat, lähde: (Norén 2010)). Seuraavassa kuvassa on esitetty vesistöalueen topografia. Valuma-alueen osa Ylitorniolta alavirtaan sijaitsee alavalla Perämeren rannikolla. Seuraava vyöhyke muodostaa suurimman osan vesienhoitoalueesta, jossa maaston korkeus on 200 500 m merenpinnasta. Vesistöalueen latvat ulottuvat Skandien vuoriston alueelle, jossa useat tunturit yltävät yli tuhannen metrin korkeuteen (Lapin ympäristökeskus 2010) Alueen korkeimmat tunturit ovat Ropi (945 m), Saana (1029 m), Kahperusvaarat Tulvariskien alustava arviointi Tornionjoen-Muonionjoen vesistöalueella 10
(1144 m) ja Kovddoskaisi (1210 m). Haltitunturin korkein huippu, Halditsohkka, nousee 1328 metriin. (Tunturi-Lapin maakuntakaavan maisemaselvitys) Ruotsin puolella Torniojärven länsipuolella sijaitsevan Kåppetjåkkan korkein huippu on 1410 m mpy ja itäpuolella sijaitsevan Tidnotjåkkan huippu 1539 m mpy. (Puro-Tahvanainen et al. 2001) Kuva 7. Korkeussuhteet Tornionjoen-Muonionjoen vesistöalueella. Tulvariskien alustava arviointi Tornionjoen-Muonionjoen vesistöalueella 11
Tornionjoen vesienhoitoalueella muodostuvan pohjaveden kokonaismääräksi on arvioitu 194 864 m 3 /d. Pohjavesivaroista noin 20 % on käytössä. Yhteensä pohjavesialueita on 633,7 km 2 (479 kpl), josta 60 km 2 (65 kpl) on I-luokan alueita. Vesienhoitoalueella on 11 pohjavedenottamoa, joissa vedenottomäärä on yli 100 m 3 päivässä. (Lapin ympäristökeskus 2010) Ruotsin puolella pohjavesialueita on 61 kpl. (Vattenmyndigheten Bottenviken & Länsstyrelsen Norbotten 2009) 2.2 Asutus ja maankäyttö Vuoden 2009 lopussa vesistöalueen Suomen puoleisella osalla asui reilu 33 500 henkilöä (RHR2009) ja Ruotsin puolella reilu 39 000 henkilöä (MSB). Vesistöalueella sijaitsevista kunnista Kittilä ja Rovaniemi osuvat vesistöalueelle vain reunaosiltaan, joissa väestöä on vähän. Suurimmat asutuskeskukset Suomen puolella ovat Tornion kaupunki, Kolarin, Pellon ja Ylitornion kuntakeskukset, Äkäslompolo, Sieppijärvi, Karesuvanto ja Kilpisjärvi (Kuva 8). Vesistöalueella on useita pienempiä kyliä (mm. Karunki, Korpikylä, Kainuunkylä, Tengeliö, Meltosjärvi, Raanujärvi, Väylänpää, Lappea, Kurtakko, Äkäsjokisuu, Kihlanki, Yli-Muonio, Kätkäsuvanto, Kuttanen, Kelottijärvi, Turtola, Lempeä, Juoksenki ja Lankojärvi), joista pääosa sijoittuu pääjoen varrelle. Ruotsin puolella vesistöalue levittäytyy neljän kunnan (Haparanda, Övertorneå, Pajala ja Kiruna) alueelle, joissa suurimmat asutuskeskukset ovat kuntakeskukset. Lisäksi alueella on useita kyliä, mutta pääosa väestöstä asuu kuntakeskuksissa. Vesistöalueen keski- ja yläosan tasaisilla mailla on paljon suoalueita (Kuva 9). Koko vesistöalueen (sekä Suomen että Ruotsin puoli) pinta-alasta noin 0,8 % on maatalousaluetta, 76 % metsiä ja avoimia kankaita sekä reilu 16 % avosoita ja kosteikoita (Taulukko 2). Rakennetuja alueita on noin 0,6 % koko vesistöalueen pinta-alasta. Taulukko 2. Maankäyttö (CLC2000) Tornionjoen-Muonionjoen vesistöalueella. Maankäyttö Suomi Ruotsi % [ha] [ha] % Rakennetut alueet 16 218 1,14 7 367 0,29 Maatalousalueet 17 051 1,19 16 637 0,66 Metsät sekä avoimet kankaat ja kalliomaat 1 155 607 80,92 1 865 035 73,49 Kosteikot ja avoimet suot 163 338 11,44 499 394 19,68 Vesialueet 75 852 5,31 149 512 5,89 Kaikki yhteensä 1 428 066 100 2 537 946 100 Tulvariskien alustava arviointi Tornionjoen-Muonionjoen vesistöalueella 12
Kuva 8. Kunnat, väestön sijoittuminen Suomen puolella, suurimmat kylät ja päätieverkosto Tornionjoen-Muonionjoen vesistöalueella. Tulvariskien alustava arviointi Tornionjoen-Muonionjoen vesistöalueella 13
Kuva 9. Maankäyttö Tornionjoen-Muonionjoen vesistöalueella. Tulvariskien alustava arviointi Tornionjoen-Muonionjoen vesistöalueella 14
2.3 Kaavoitus Kuntien kehittämisen pääsuunnat esitetään maakuntakaavoissa. Tornionjoen-Muonionjoen vesistöalueella voimassa olevat maakuntakaavat on esitetty seuraavassa taulukossa. Yleiskaavoituksella tarkennetaan maakuntakaavoissa määritettyjä kehityssuuntia ja maankäyttöä. Tulvalle alttiit alueet voidaan osoittaa yleiskaavoihin, jolloin tulvat tulevat huomioiduksi sekä yleiskaavoituksessa että niiden pohjalta tehdyissä asemakaavoissa. Sitä kautta uutta rakentamista voidaan ohjata pois tulvauhan alaisilta alueilta. Taulukko 3. Kaavoitus Tornionjoen-Muonionjoen vesistöalueen kunnissa. Kunta Maakuntakaavoitus Yleiskaavoitus Tornio Lapin meri- ja rannikkoalieen tuulivoimamaakuntakaava (vahvistettu 2005) 3 oikeusvaikutteista kaavaa 2 oikeusvaikutuksetonta kaavaa Länsi-Lapin seutukaava (vahvistettu 2003) Ylitornio Länsi-Lapin seutukaava (vahvistettu 2003) 3 oikeusvaikutteista kaavaa 5 oikeusvaikutuksetonta kaavaa 1 kaava vireillä Pello Länsi-Lapin seutukaava (vahvistettu 2003) 3 oikeusvaikutteista kaavaa 5 oikeusvaikutuksetonta kaavaa 1 kaava vireillä Kolari Tunturi-Lapin maakuntakaava (vahvistettu 2010) 1 oikeusvaikutuksetonta kaavaa 1 kaava vireillä Muonio Tunturi-Lapin maakuntakaava (vahvistettu 2010) 1 oikeusvaikutteista kaavaa 1 oikeusvaikutuksetonta kaavaa Enontekiö Tunturi-Lapin maakuntakaava (vahvistettu 2010) 5 oikeusvaikutuksetonta kaavaa Maakuntakaavoitus Länsi-Lapin seutukaavassa Tornion, Ylitornion ja Pellon keskustat on määritetty asutuskeskuksiksi. Lisäksi Tornion kunnan alueella on 18, Ylitornion kunnan alueella 14 ja Pellon kunnan alueella 12 kehitettävää kylää. Länsi-Lapin seutukaava tullaan korvaamaan Länsi-Lapin maakuntakaavalla, joka on juuri kuulutettu vireille. Uudessa maakuntakaavassa tulvat tullaan huomioimaan. Tunturi-Lapin maakuntakaavassa asutuskeskuksiksi on määritetty Kolarin, Muonion ja Enontekiön kuntakeskukset. Enontekiön kuntakeskus (Hetta) ei sijaitse Tornionjoen-Muonionjoen vesistöalueella. Kilpisjärven kylä on määritetty keskuskyläksi ja lisäksi alueella on 12 muuta keskuskylää. Ruotsissa jokaisella kunnalla on ns. översiktsplan, joka kattaa koko kunnan alueen. Suunnitelma opastaa ja tukee päätöksiä, jotka liittyvät maa- ja vesialueiden käyttöön ja rakennetun ympäristön kehittämiseen ja säilyttämiseen. Tornionjoen-Muonionjoen vesistöalueen Länsi-Lapin seutukaavan alue- ja kohdemerkinnät, Tunturi- Lapin maakuntakaava-alue ja yleiskaavat on esitetty seuraavassa kuvassa. Tulvariskien alustava arviointi Tornionjoen-Muonionjoen vesistöalueella 15
Kuva 10. Kaavoitus Tornionjoen-Muonionjoen vesistöalueella. Tulvariskien alustava arviointi Tornionjoen-Muonionjoen vesistöalueella 16
2.4 Suojelualueet ja kulttuuriperintö Tornionjoen-Muonionjoen vesistöalueella on Suomen puolella 9 Natura 2000 verkostoon kuuluvaa suojelualuetta (pinta-ala yhteensä 5962 km 2 ), jotka kuuluvat lisäksi VPD suojelualuerekisteriin. (liite2 ja Kuva 11). Suojelualuerekisteriin valituilla suojelualueilla veden tilan ylläpidolla tai parantamisella on suuri luonnonsuojelullinen merkitys suoraan vedestä riippuvaisten elinympäristöjen tai lajien suojelun kannalta. Tornionjokilaakso rannikolta Pellon korkeudelle saakka on suurimmaksi osaksi maatalouden muovaamaa kulttuurimaisemaa. Tornionjokilaakso Tornion kaupungin pohjoispuolelta lähelle Ylitornion taajamaa kuuluu valtakunnallisesti arvokkaisiin maisema-alueisiin. Tässä raportissa huomioitavat kulttuuriympäristökohteet on lueteltu lukumääräisesti seuraavassa taulukossa ja merkittävimpien kohteiden sijainnit on esitetty kuvassa 11. Vesistöalueen Suomen puoleiselta osalta on löydetty 408 kiinteää muinaisjäännöstä. Alueella on neljä suojeltua (kirkkolaki 1054/1993) kirkkoa ja kuusi kohdetta, jotka on suojeltu valtion asetuksella (480/1985). Valtion asetuksella suojeltuihin kohteisiin kuuluvat: Aarean metsänvartijatila, Aavasaksan matkailumaja, Hannukkalanniemen tila, Naapankivaaran metsänvartijantila, Niemelä metsäteknikon virkatalo ja Tornion alakouluseminaari. Rakennettu kulttuuriympäristö 2009 (RKY2009) kohteet ovat kansallisesti merkittäviä. Tornionjoen- Muonionjoen vesistöalueella olevat kohteet on nimetty liitteen 2 taulukossa 2. Kolme RKY2009- kohdetta kuuluu myös maailmanperintökohteisiin. Taulukko 4. Kulttuuriympäristökohteet Tornionjoen-Muonionjoen vesistöalueella. Kulttuuriympäristön tyyppi Suojeltu kirkko Suomi (lkm vesistöalueella) 4 (Tornio, Karunki, Alatornio ja Muonio) Ruotsi (lkm vesistöalueella) 3 (Karesuando, ja kaksi Pajalassa) Valtion asetuksella suojeltu kohde 6 kohdetta, joissa yhteensä 27 11 kohdetta, joissa yhteensä rakennusta 40 rakennusta Maailmanperintökohde 3 (Struven ketju) 1 (Struven ketju) Muinaisjäännökset 408 kohdetta 477 kohdetta RKY2009 25 kohdetta, joissa yhteensä 40 rakennusta 42 rakennusta 2 2 Ruotsissa kohteet ovat "Värdefulla kulturmiljöer av riksintresse" Tulvariskien alustava arviointi Tornionjoen-Muonionjoen vesistöalueella 17
Kuva 11. VPD Natura2000-alueet ja kulttuuriperintökohteet Tornionjoen-Muonionjoen vesistöalueella Suomen puolella. Tulvariskien alustava arviointi Tornionjoen-Muonionjoen vesistöalueella 18
2.5 Tulvasuojelu ja vesistön käyttö Vesistöalueella on Suomen puolella kolme säännösteltyä järveä; Raanujärvi, Vietonen ja Portimojärvi ja Ruotsin puolella yksi säännöstelty järvi Puostijärvi. (Kuva 12) Ruotsin puolella Puostijoessa on kaksi voimalaitosta (Ekfors Kraftverksdamm 1 ja 2) ja Kengisbrukin voimalaitos Pajalan alapuolella. Kengisbrukin voimalaitos ei patoa jokea, sillä vesi johdetaan voimalaitokselle eräänlaisen aallonmurtajan kautta. (Puro-Tahvanainen et al. 2001) Seuraavassa taulukossa on esitetty säännöstelyrakenteiden tietoja. Kaikki Suomen puolen padot kuuluvat patoturvallisuuslain (494/2009) mukaiseen patoluokkaan 2. Ko. Luokkaan kuuluvat padot voivat onnettomuuden sattuessa aiheuttaa vaaraa terveydelle taikka vähäistä suurempaa vaaraa ympäristölle tai omaisuudelle. Luokan 2 padot on mitoitettu, padosta riippuen, kestämään 1/500a 1/1000a tulvia. Taulukko 5. Tornionjoen-Muonionjoen vesistöalueen padot. Pato Rakennusvuosi Säännöstelty järvi Omistaja Jolmankoski 1956 Raanujärvi Pohjolan voima (Tornionlaakson voima Oy) Kaaranneskoski 1955 Vietonen Pohjolan voima (Tornionlaakson voima Oy) Portimokoski 1987 Portimo Pohjolan voima (Tornionlaakson voima Oy) Ekfors Kraftverksdamm 1 Ekfors Kraftverksdamm 2 1959 1 Puostijärvi 1961 1 Puostijärvi Kengisbruk 1952 2 - Kengis Bruk AB 1 Puro-Tahvanainen et al 2001. 2 www.kuhlins.com Kuva 12. Padot ja tulvasuojaukset Tornionjoen-Muonionjoen vesistöalueella. Liakanjoen alueella on tehty 1900-luvulla vesistöjärjestelyjä sekä tulvien aiheuttamien haittojen minimoimiseksi että virtaamaolojen parantamiseksi vähävetisellä kaudella. Liakanjoen suistoalueelle on rakennettu kuusi pohjapatoa. (Tornionjoen 2010) Tornion kaupunginlahden kunnostus on valmistu- Tulvariskien alustava arviointi Tornionjoen-Muonionjoen vesistöalueella 19
nut vuonna 1999, minkä yhtenä tavoitteena on pienentää tulvasta aiheutuvaa vahinkoa Tornion ja Haaparannan kaupungeille. (Ollila et al. 2000) Pellon kunnan alueella on rakennettu joitakin tulvasuojauksia. Yksi tila on tulvasuojattu (suojauksen harjan korkeus N 60 + 89,20 m) vuonna 1993 Lempeässä (Lapin vesi- ja ympäristöpiiri 1990). Pellon keskustassa on rakennettu kaksi tulvasuojausta Jolmanputaan molemmin puolin. Ensimmäinen suojaus rakennettiin vuonna 1976 ja toinen vuosien 1979-1980 aikana (Lapin vesipiirin vesitoimisto 1982). Suojausten harjojen korkeudet on LN + 82,30 m. Edellä mainittu vedenkorkeus toistuu keskimäärin kerran 200 vuodessa (Gumbelin jakauma Pellon havaintoaseman vedenkorkeushavainnoista). Tornion Suensaaren pohjoisosaan Fluurin saareen on vuonna 1999 rakennettu 1,4 km pitkä tulvapenger. Penkereeseen on rakennettu pumppaamo, jolla pumpataan avovesiaikaan Tornionjoesta vettä Kaupunginlahteen. Tulvapenkereen harja on rakennettu korkeuteen N 60 + 4,70 m. Penkereen taakse jäävän Kaupunginlahden tulvavedenkorkeudeksi sallitaan korkeimmillaan NN + 2,5 m. Suensaaren eteläpuolelle on rakennettu På Gränsen- Rajalla hankkeessa tulvasuojaus (Rajakaari) 2000-luvulla. Rajakaaren harjakorkeus on N 60 + 4,80 m. Tornionjoella tulvantorjunta jakautuu ennakointiin, seurantaan ja tiedottamiseen sekä toisaalta tulvatilanteen aiheuttamaan torjunta- ja pelastustyöhön. Käytännöksi on muodostunut jokisuun jääkannen sahaaminen ennakolta joen valtaväylän kohdalta. Sahauksella on pystytty helpottamaan jäiden lähtöä jokisuilta, mutta epäedullisissa olosuhteissa jääpatoja voi syntyä sahauksesta huolimatta. (Sivonen 2002) Tornionjokisuun tulvasuojeluun on vuonna 1997 valmistunut suunnitelma, jossa tulvavahinkoja ja riskejä pyritään ehkäisemään ruoppaamalla Tornionjokisuuta mereltä Röyttän kohdalta Hellälään Karinkorvan alle. Suunniteltu ruoppauskanava lisää vesitilavuutta, jolloin jäätelit eivät pakkaudu pohjaa vasten ja pääsevät purkautumaan kanavaa pitkin avomerelle. Lisäksi ruoppaus mahdollistaa todennäköisesti satamahinaajan käytön kanavan aukaisussa. (Torniojokisuun ruoppaus ja penkereet 2008) Vesistöalueelta ei ole aiempia tutkimuksia tulvatasanteista vesien pidättämisalueina. Tulvavesien pidättämisalueina voidaan pitää laajempia suoalueita ja suuria järviä. CORINE-maankäyttöaineiston mukaan pääosa suoalueista sijaitsee vesistöalueen pohjoisosassa. Suuremmat järvet (Jerisjärvi ja Äkäsjärvi) sijaitsevat vesistöalueen keskiosassa. Vietonen, Portimojärvi ja Raanujärvi Tengeliöjoen valuma-alueella on jo valjastettu vesivoimatuotantoon. Korkeuseroltaan tasaisempaa maastoa on Torniojoen suistoalueella, mutta alue on tiheään asuttua. Tulvariskien alustava arviointi Tornionjoen-Muonionjoen vesistöalueella 20
3 Historiallinen tulvatieto 3.1 Toteutuneet tulvat Suurin osa tulvista aiheutuu jääpadoista. Jääpadottomat tulvat eivät yleensä aiheuta huomattavia vahinkoja, pois lukien Tornion kaupungin alue. Pohjoisin alue, jossa jääpadot ovat aiheuttaneet tulvia on Ylimuoniossa. (Ollila et al. 2000) Liakanjoki tulvii vuosittain keväisin. Virtaamaerot (kesän aikaisiin virtaamiin) ovat suuria, mutta huomattavia vahinkoja sattuu harvoin (Tornionjoen 2010). Aikaisin havainto jääpatotulvasta on vuodelta 1615, jolloin Särkilahden kappeli (Ylitornion ensimmäinen kirkko) huuhtoutui tulvan mukaan. Vuonna 1677 tapahtunut Keksin tulvaksi nimetty tulva aiheutti laajoja vahinkoja. (Zachrisson 1989) Vedenkorkeushavaintojen perusteella korkeimmat vedenkorkeudet on mitattu vuonna 1968 useilla vesistöalueen vedenkorkeusasemilla. Myös suurimmat virtaamat on mitattu useilla asemilla samaan aikaan. Vuoden 1968 tulva oli tunturitulva, joka tapahtui 9-11 kesäkuuta. Ruotsin puolella tapahtui vuonna 2004 tunturitulva Torneträsk-järvestä alavirtaan. Vahingot keskittyivät lähinnä Vittangijoen haarasta ylävirtaan Rávttaseatnu-joen haaraan väliin jäävälle Tornionjoen osuudelle. Useita vapaa-ajan rakennuksia ja asuinrakennuksia kärsi tulvavahingoista, lisäksi Jukkasjärven jätevedenpuhdistamo jouduttiin sulkemaan. Muoniojoen yhtyessä Tornionjokeen, oli tulvavirtaama jo laskenut pieneksi. (SMHI 2011b) Vuonna 1990 syntyi jääpato Hellälän kohdalle aiheuttaen tulvan Tornion ja Haaparannan alueelle. Korkein mitattu vedenkorkeus Tornion Suensaaren alueella oli 30.4.1990 N60 + 4,60 (=NN + 4,23). Kokonaisvahinko Tornion kaupungille oli noin 944 000. Rakennusvahinkoja aiheutui noin 260 000 :n edestä ja irtaimistovahinkoja noin 450 000 arvosta. Vuoden 1990 tulva on suurin tapahtunut tulva Tornion kaupungin alueella. Vuonna 1995 keski- ja pohjois-ruotsissa sattui yksi 1900-luvun suurimmista tulvista. 1995 lumen sulaminen tapahtui toukokuun puolivälissä yhtä aikaa sekä metsä- että tunturialueilla, lisäksi vuoden 1995 talvi oli runsasluminen. Norrbottenin läänissä suurimmat vahingot aiheutuivat Älvsbylle, joka ei ole Tornionjoen-Muonionjoen vesistöalueella. Ko. vuonna Ruotsin puolella vahinkoja aiheutui Tornionjoen-Muonionjoen vesistöalueella Övertorneåssa. Juoksengissa, Svansteinissa, Korvassa ja Pellossa, missä teillä tulvi, joitakin kesämökkejä kastui ja kellareita täyttyi vedellä. (MSB 2011) Uhka jääpadon syntymiselle Tornio-Haaparanta alueella on suurin silloin, kun Tornionjoen suiston merialue on vielä jäässä, yläpuolisen uomaosuuden jo purkaessa jäitä alavirtaan. Virran mukana kulkeutuvat jäätelit ja suppojää pakkautuvat kiinteän jään reunaan aiheuttaen jääpadon syntymisen. Aikaisempia jääpatojen aiheuttamia suurempia tulvavahinkoja on sattunut esimerkiksi vuosina 1934, 1971 ja 1985. Viimeisin Tornion alueen jääpatotulva oli keväällä 2002, jolloin Tornionjoki oli Kukkolankosken yläpuolelta jäässä, ja ylhäältä tulevat jäät ohjautuivat vapaana virranneeseen Liakanjokeen. Joki pystyi vastaanottamaan jäämassat, mutta meren oltua vielä jäässä jäätelit pakkautuivat jokisuistoon ja patosivat Oxön edustan nostaen veden pari metriä normaalia ylemmäksi. (Torniojokisuun ruoppaus ja penkereet 2008) Suurempia kevättulvia on ollut 2000-luvulla vuosina 2005 (mm. Pajalan alueella ja Muoniojoki- Torniojokihaarasta alavirtaan) ja 2006 (Tornionjoella useita jääpatoja, mutta ei suurempia vahinkoja). (SMHI 2011b) Tietoja vesistöalueella tapahtuneista suuremmista tulvista on lueteltu seuraavaan taulukkoon. Tornionjoen suurimmat virtaamat Karungissa ja suurimmat vedenkorkeudet Kukkolankoskella vuosittain on esitetty kuvassa 13. Tulvariskien alustava arviointi Tornionjoen-Muonionjoen vesistöalueella 21
Tengeliönjoella haittana ovat vuosikymmenten ajan tulvaongelmia aiheuttaneet hyydejäät. Hyydetulvaalueet sijoittuvat Portimojärven yläpuolelle Luonionkosken yläosan ja Juopakosken alaosan väliselle noin 8 kilometrin pituiselle jokiosuudelle (Kuva 14). Vahinkoja aiheutuu erityisesti maataloudelle. (Lapin ympäristökeskus 2009a) Taulukko 6. Havaitut tulvat ja arviot vahingoista. Vuosi Tulvatyyppi Sijainti Vahingot / muuta tietoa 1922, 1934, 1936 1944, 1958, 1964, 1971 jääpato 3 useita 1968 tunturitulva 2 Juoksenki Pello Haaparanta 1984 jääpato useita 1985 jääpato useita 1986 jääpato useita 1990 jääpato 1 Hellälä 1995 vesistötulva 5 useita 1 Tornio, Oxö 2002 jääpato Lovvika 2004 tunturitulva 2006 jääpato Turtola Rávttaseatnujoki- Vittangijoki (Ruotsin puolella) 1934 tulva Haaparanta-Tornio alueella 4 1936 tulva Vittangissa 4 1944 tulva Haaparannan alueella 4 1958 tulva Pajalassa 4 1971 Pellon silta vahingoittui, tulva Haaparanta-Tornio alueella Tulva Haapannan alueella 4 Pellossa tulvinut alue oli 21 ha (HW LN + 81,66 m), useita taloja kastui. Alue on suojattu 1970-luvun lopulla kahdella tulvasuojauksella. Tulva Övertorneåssa, Juoksengissa, Svansteinissa, Korvassa ja Pellossa 4. 4,7 milj. SEK vahingot Haaparannan kunnalle (yhteensä vuosina 1984,1985 ja 1990) 1 7 214 210 (Vahingot 3 yhteensä Enontekiössä, Kolarissa, Pellossa, Ylitorniolla ja Torniossa) Vedenkorkeus nousi yli 6 metriä Lempeässä. Ainakin yksi tila kastui (HW N 60+ 88,73). Sama tila on kastunut myös vuosina 1985 ja 1989. Tila on suojattu tulvilta vuonna 1993. Vahingot 3 : 714 770 (yhteensä Kolarissa, Pellossa, Ylitorniolla ja Torniossa) Tulva Haaparannan alueella, Övertorneåssa, Juoksengissa, Svansteinissa, Korvassa ja Pellossa sekä Pajalassa 4 Matkakoskella vedenkorkeus nousi yli 8 m. Vahingot 3 :180 300 (yhteensä Muoniossa, Kolarissa, Pellossa, Ylitorniolla ja Torniossa) Tulva Haaparannan alueella, Övertorneåssa, Juoksengissa, Svansteinissa, Korvassa ja Pellossa sekä Pajalassa ja Anttisissa 4. Tornion kaupungille noin 944 000 vahingot, korkein havaittu vedenkorkeus Suensaaressa N60 + 4,60m (30.4.1990) Tulva Övertorneåssa, Juoksengissa, Svansteinissa, Korvassa ja Pellossa (tie nro 99 suljettu) 4 Vedenkorkeus nousi muutamia metrejä yli normaalista. Noin 30 mökkiä ja rantarakennusta kastui. Vesi nousi paikallisteiden yli useasta kohdasta, Oxön maantiesilta vaurioitui. Tiet molemmin puolin Ruohonkarinväylää suljettiin. Vahinkohakemuksien suuruus yhteensä vajaa 146 000 Tulva Lovvikassa (mm. tieosuuksia tulvan alla, vettä kellareissa, yhdellä sahalaitoksella tulvi) 4 Useita vapaa-ajan rakennuksia ja asuinrakennuksia kärsi tulvavahingoista, lisäksi Jukkasjärven jätevedenpuhdistamo jouduttiin sulkemaan 5 viisi kesämökkiä ja useita talousrakennuksia kastui Tulva Övertorneåssa, Juoksengissa, Svansteinissa, Korvassa (tie nro 99 suljettu) ja Pellossa 4 1 lähde Torniojokisuun tulvasuojelu 2010 2 lähde Ollila et al. 2000 3 lähde Zachrisson 1989 (Vahinkojen kustannukset ovat arvioita, teitä, siltoja ja sähköverkostoa ei ole laskettu mukaan. Vahingoittuneet rakennukset ovat pääosin kesämökkejä ja muita talousrakennuksia) 4 lähde: Norrbottenin lääninhallituksen MSB:lle raportoimat historialliset tulvatapahtumat. 5 lähde: SMHI 2011b Tulvariskien alustava arviointi Tornionjoen-Muonionjoen vesistöalueella 22
23 1911 1913 1915 1917 1919 1921 1923 1925 1927 1929 1931 1933 1935 1937 1939 1941 1943 1945 1947 1949 1951 1953 1955 1957 1959 1961 1963 1965 1967 1969 1971 1973 1975 1977 1979 1981 1983 1985 1987 1989 1991 1993 1995 1997 1999 2001 2003 2005 2007 2009 Q [m 3 /s] W [N60 + m] 4000 24 3500 23,5 3000 23 2500 22,5 2000 22 1500 21,5 1000 21 500 20,5 0 20 Karunki HQ Kukkolankoski HW Kuva 13. Huippuvirtaamat Karungissa ja vedenkorkeudet Kukkolankoskella vuosittain.
Kuva 14. Tornionjoen ja Muonionjoen jääpatojen tavallisimmat muodostumispaikat. Tulvariskien alustava arviointi Tornionjoen-Muonionjoen vesistöalueella 24
3.2 Arvio toteutuneiden tulvien vaikutuksesta nykytilanteessa Pellossa ja Lempeässä on rakennettu tulvasuojauksia suurimpien havaittujen tulvien jälkeen, joten niissä kohdissa vahingot olisivat pienemmät, jos samanlainen tulva tapahtuisi uudestaan. Tornion alueella vuonna 1990 tapahtunut huomattavia vahinkoja aiheuttanut tulvan jälkeen on Suensaaren pohjoisosaan rakennettu tulvapenger, jonka harjan korkeus on N 60 + 4,70 m. Vuoden 1990 tulvan vedenkorkeus Suensaaren kohdalla oli N 60 + 4,60 m. Suomen ja Ruotsin rajalla toteutettu På Gränsen Rajalla hanketta, jossa on rakennettu mm. liikekiinteistöjä ja kunnallistekniikkaa rajaalueelle. Hankkeessa on huomioitu vuoden 1990 tulvan vedenkorkeudet ja alue onkin suojattu (Rajakaari, harjan korkeus N 60 + 4,80 m), jos vuoden 1990 tulvavedenkorkeus toistuu uudestaan. Tulvasuojauksen harjan korkeus on noin 20 cm ylempänä kuin vuonna 1990 alueella havaittu suurin vedenkorkeus, joten se suojaa myös hieman suuremmaltakin tulvalta. Edellä mainitun perusteella, mikäli vuoden 1990 tulva toistuisi uudestaan, olisivat vahingot vähäisemmät. Tulvariskien alustava arviointi Tornionjoen-Muonionjoen vesistöalueella 25
4 Mahdolliset tulevaisuuden tulvat ja tulvariskit 4.1 Ilmastonmuutoksen vaikutus Tulvien muuttuminen ilmastonmuutoksen seurauksena riippuu voimakkaasti tarkasteltavan vesistön ominaisuuksista. Lapissa, jossa tulvat aiheutuvat kokonaan tai pääosin kevään lumen sulamisesta, tulvat tulevat pienenemään lumen vähenemisen johdosta. Tällaisia kohteita ovat etenkin Pohjois- ja Itä-Suomen pienehköt jokivesistöt. Kaikkein pohjoisimmilla alueilla Lapissa tulvat eivät jaksolla 2010-39 keskimäärin merkittävästi pienene (Kuva 15). Vuosijaksolla 2070-99 kerran sadassa vuodessa toistuvien tulvien arvioidaan pienenevän. (Veijalainen et al. 2009) 2010-39 2070-99 Kasvaa Ei merkittävää muutosta (+- 10 %) Pienenee Keskiarvo Min Maks Kuva 15. 100 vuoden tulvien muutos jaksoilla 2010 39 ja 2070 99 referenssijaksoon 1971 2000 verrattuna. 20 skenaarion keskiarvo (vas), minimi (keskellä) ja maksimi (oik). (Kuvan lähde: Veijalainen et al. 2009) Tulvariskien alustava arviointi Tornionjoen-Muonionjoen vesistöalueella 26
Seuraavassa taulukossa on esitetty ilmastonmuutoksen vaikutus 1/100a tulvan virtaamiin Tornionjoen- Muonionjoen vesistöalueella. Keskiarvo on 20 ilmastonmuutosskenaarion antamien ilmastonmuutoslaskelmien keskiarvo. Minimi- ja maksimimuutokset kertovat minimi- ja maksimiskenaarioiden antamat muutokset referenssijaksoon verrattuna. Taulukko 7. Ilmastonmuutoksen vaikutus 1/100a tulvan virtaamiin Tornionjoen-Muonionjoen vesistöalueella (Veijalainen 2009) 2010-2039* 2070-2099* Maksimimuutos Minimimuutos Keskiarvo Maksimimuutos Minimimuutos Keskiarvo Kilpisjärvi 9.6-17.8-6.4 1.8-37.6-15.2 Muonionjoki, Muonio 1.4-23.1-12.5-6.8-29.6-17.0 Karunki 2.1-14.0-5.9 5.2-22.3-9.3 * % muutos referenssijaksoon 1972-2000 nähden 4.2 Muun pitkäaikaisen kehityksen vaikutus tulvariskeihin Vesistöalueen kuntien kokonaisväestön on arvioitu laskevan 0,6 % vuoteen 2030 mennessä (Taulukko 8) (Rovaniemen ja Kittilän kuntia ei ole laskettu mukaan). Tornion kunnan väestön on arvioitu lisääntyvän tulevaisuudessa, mikä voi lisätä tulvariskikohteiden määrää alueella, mikäli rakennetaan tulvauhatulle alueelle. Taulukko 8. Tornionjoen-Muonionjoen vesistöalueella sijaitsevien kuntien kokonaisväestö vuonna 2009 ja ennustettu väestönkehitys vuoteen 2030 (Lähde: Tilastokeskus 2010, Statistiska centralbyrån 2010) Kunta 2009 2015 2020 2030 % 2009-2030 Enontekiö 1908 1887 1893 1910 0.10 Kittilä 6068 6276 6451 6698 10.38 Kolari 3865 3887 3937 4017 3.93 Muonio 2343 2282 2265 2259-3.59 Pello 4018 3557 3312 2986-25.68 Rovaniemi 59851 62461 64263 67245 12.35 Tornio 22549 22968 23351 23975 6.32 Ylitornio 4783 4459 4284 4098-14.32 Haparanda 10112 Övertorneå 4920 Pajala 6309 Kiruna 22969 Total 149741 107777 109756 113188 Tunturi-Lapin maakuntakaavassa yhteiskuntarakenteen muutoksia tulevaisuudessa ovat matkailualueiden voimaksa kasvu, kaivosteollisuuden perustaminen, Kolarin kuntakeskuksen ja Kilpisjärven kylän kasvu, harvaanasuttujen alueiden väestön väheneminen ja liikennereittien parantuminen. Matkailun tärkeyttä korostetaan. Kolarin kunnan väestön arvioidaan lisääntyvän mahdollisen uuden kaivosteollisuuden johdosta. Tornion kaupungin tärkeimmät kehittämisen alueet ovat keskustan itäpuoliset alueet ja alueet Kivirannasta pohjoiseen. Uusi rakentaminen on pääasiassa omakotitalorakentamista. Tornion kunnan alueen kehittyviä kyliä ovat Karunki, Kyläjoki-Laivaniemi, Vojakkala ja Kukkola. Uusia tontteja on tarjolla Kivirannassa, Pirkkiössä, Torpinmäellä ja Arpelassa. Tulvariskien alustava arviointi Tornionjoen-Muonionjoen vesistöalueella 27
Ylitornion, Pellon, Kolarin, Muonion ja Enontekiön kunnissa ei ole merkittäviä rakennuspaineita. Kolan kunnassa rakentamispaineita voi syntyä, mikäli alueella toteutuu uusia kaivoshankkeita. Kuntien rakennusjärjestyksissä on kuitenkin yleensä jonkinasteisesti huomioitu tulvat uusien rakennusten rakentamiskorkeuksissa. Tulvariskien alustava arviointi Tornionjoen-Muonionjoen vesistöalueella 28
5 Paikkatietoaineistojen käyttö tulvariskialueiden määrittämisessä Tornionjoen-Muonionjoen vesistöalueelle ei ole saatavilla Suomen ympäristökeskuksen tulvariskien alustavaa arviointia varten laatimaa vesistöaluetasoista tulvan leviämiskarttaa (tulvatoistuvuus 1/1000a). Edellä mainitun vuoksi tulvariskialueita on arvioitu muilla menetelmillä. Tässä arvioinnissa on keskitytty alueisiin, joilla voisi olla potentiaalia merkittäväksi tulvariskialueeksi (esimerkiksi alueet, joilla on paljon asutusta ja rakennuksia). Samalla otetaan huomioon merkittävät kulttuuriympäristön ja infrastruktuurin kohteet. Rakennetuista alueista on saatu tietoa CORINE maankäyttöaineistosta (CLC2006). Asukkaiden määrät ja rakennusten kerrosalat on saatu rakennus- ja huoneistorekisteristä (RHR2009). Tornion-Muonionjoen vesistöalueella (Torniota lukuun ottamatta) tulvariskejä on arvioitu yhdistämällä paikkatietoaineistoja rakennetuista alueista (CLC2006) ja asukkaiden lukumääristä (RHR2009) (Kuva 16). Tässä arvioinnissa tarkasteluun otetaan ne rakennetut alueet, joissa on yli 500 asukasta. Lisäksi on tarkasteltu erikseen alueet, joilta on havaintoja tulvavahingoista (Kaulinranta, Turtola, Juoksenki). Ympäristöhallinnon tietokannoista ja tulvatietojärjestelmästä saadaan tiedot havaituista tulvavedenkorkeuksista. Vedenkorkeustietojen ja tulvahavaintojen avulla arvioidaan tulvavedenkorkeuksia tarkasteluun valituilla alueilla. Joen keskivedenkorkeuksien (MW) arvioinnissa kunkin alueen kohdalla on hyödynnetty joko olemassa olevaa maastomallia, peruskarttaa tai havaittuja vedenkorkeuksia. Niillä alueilla, joiden lähellä sijaitsee vedenkorkeuden havaintoasema, käytetään arvioinnissa apuna havaintoaseman vedenkorkeushavaintoja. Havainnoista on laskettu Gumbelin käyrän avulla arvio kerran tuhannessa vuodessa toistuvasta vedenkorkeudesta. Muulloin tulvavedenkorkeutta on arvioitu lisäämällä keskivedenkorkeuteen 5 metriä. Kuva 16. Tulvariskialuetarkasteluun mukaan otetut alueet. Mikäli tulvauhattujen asukkaiden lukumäärä on vähäinen, eikä alueella ole muita yleiseltä kannalta katsoen merkittäviä infrastruktuurin, kulttuurin tai ympäristön kohteita, voidaan olettaa, että alueella ei esiinny merkittäviä tulvariskejä. Tulvariskien alustava arviointi Tornionjoen-Muonionjoen vesistöalueella 29
Tornion kaupungin alueelle laadittiin oma karkea tulvan leviämiskartta (HQ 3100 m 3 /s ja jääpatotilanne). Ruotsalaisessa tutkimuksessa jääpatotulvista (Amrén 1989) todettiin ilman jääpatoa tapahtuvan tulvan aiheuttavan matalamman vedenkorkeuden kuin jääpadon aiheuttaman tulvan vedenkorkeus. HQ 3100 m 3 /s vastaa keskimäärin kerran 100 vuodessa toistuvaa tulvaa. Zachrissonsin (1989) tutkimuksessa on laskettu, että kerran tuhannessa vuodessa toistuvan virtaaman vedenkorkeus (ilman jääpatoa) on matalampi kuin kerran sadassa vuodessa toistuvan virtaaman ja jääpadon aiheuttama vedenkorkeus. Rakennus- ja huoneistorekisterin asukasmäärän ja kerrosalan perusteella lasketaan tulvavahinkopotentiaali eli ns. tulvariskiruudut (250 x 250 m) ja riskialueet (Taulukko 9). Tulvariskiruudut on laskettu SYKE:ssa vain Tornion kaupungin alueelle. Taulukko 9. Riskiruutujen luokittelu asukasmäärän ja kerrosalan perusteella. Riskiluokka Asukkaiden määrä Kerrosala [m 2 ] I >250 Tai >10 000 II 61-250 Tai 2 501-10 000 III 10-60 Tai 250-2 500 IV <10 Ja <250 Tulvariskiä on tarkasteltu tulvalain (620/2010) 8 :ssä esitettyjen kriteerien pohjalta: Tulvariskin merkittävyyttä arvioitaessa otetaan huomioon alueelliset ja paikalliset olosuhteet, tulvan todennäköisyys sekä seuraavat tulvasta mahdollisesti aiheutuvat yleiseltä kannalta katsoen vahingolliset seuraukset: 1) vahingollinen seuraus ihmisten terveydelle tai turvallisuudelle 2) välttämättömyyspalvelun, kuten vesihuollon, energiahuollon, tietoliikenteen, tieliikenteen tai muun vastaavan toiminnan, pitkäaikainen keskeytyminen 3) yhteiskunnan elintärkeitä toimintoja turvaavan taloudellisen toiminnan pitkäaikainen keskeytyminen 4) pitkäkestoinen tai laaja-alainen vahingollinen seuraus ympäristölle 5) korjaamaton vahingollinen seuraus kulttuuriperinnölle Tulvariskien alustava arviointi Tornionjoen-Muonionjoen vesistöalueella 30
6 Tulvariskialueiden tunnistaminen 6.1 Kokemusperäinen tieto ja aiemmat selvitykset Ollilan et al (2000) suurtulvaselvityksen mukaan vedenkorkeus nousee Tornion-Muonionjoella talven alivedenkorkeudesta useita metrejä kevättulvien aikana. Jäiden lähdön aikana vedenkorkeus kasvaa paikoitellen huomattavasti jäiden patoutumisen vuoksi. Ollilan et al (2000) selvityksessä arvioitiin vahinkoja, jotka syntyisivät kerran 250 vuodessa toistuvan tulvan seurauksena. Tornion kaupunki kärsisi suurimmat vahingot suurtulvatilanteessa: kymmeniä kerrostaloja, satoja omakotitaloja, liikkeitä, huoltoasemia jne. joutuisi veden kastelemiksi. Vahinkojen on arvioitu olevan yhteensä 9 milj.. Vesistöalueen keski- ja yläosissa on arvioitu vahinkoja aiheutuvan seuraavasti: Kaulinranta noin 98 000, Juoksenki, Turtola ja Pellon keskusta yhteensä noin 590 000.. Myös ylempänä jokivarressa vahinkoja syntyy yksittäisille pienille kohteille. Koko vesistöalueella vahingot silloille olisivat noin 10 milj. ja vahingot tieverkostolle noin 30 milj.. Vesistöalueen Suomen puoleisen osan kokonaisvahinkojen summa nousee 49 milj.. (Ollila et al. 2000) Vuonna 1990 syntyi jääpato Hellälän kohdalle aiheuttaen tulvan Tornion ja Haaparannan alueelle. Kokonaisvahinko Tornion kaupungille oli noin 944 000. Rakennusvahinkoja aiheutui noin 260 000 :n edestä ja irtaimistovahinkoja noin 450 000 arvosta. Vuoden 1990 tulva on suurin tapahtunut tulva Tornion kaupungin alueella. Tarkasteltaessa aikaisempia tulvia ja selvityksiä Tornion kaupunki, Kaulinranta, Juoksenki, Turtola ja Pello nousivat esille. 6.2 Tulvariski ihmisten terveydelle ja turvallisuudelle Tulvariskille potentiaaliset alueet perustuen rakennus- ja huoneistorekisterin tietoihin, suurempien vesistöjen sijaintiin asuinalueisiin nähden ja alueiden korkeusasemaan ovat Tornio, Vojakkala, Karunki, Ylitornio, Kaulinranta, Juoksenki, Turtola, Pello, Kolari ja Muonio. Edellä mainittujen alueiden tarkemman tarkastelun perusteella voidaan todeta, että tulvariski Torniossa on huomattavasti muita alueita suurempi, kun tarkastellaan tulvariskiä ihmisten terveydelle ja turvallisuudelle yleiseltä kannalta. Vojakkala, Kaulinranta ja Pello voidaan luokitella paikallisiksi tulvariskialueiksi. Tornion kaupungin alueen karkea tulvamallinnus tuotti yhteensä 239 tulvariskiruutua, joista 3 kuuluu korkeimpaan riskiluokkaan. Tulvan uhkaamalla asuinalueella asuu noin 2800 asukasta vähän yli 600 asuinrakennuksessa. Noin 85 % tulvauhatuista rakennuksista on asuinrakennuksia, 3 % rakennuksista on liikerakennuksia (RHR2009). Tulvauhattua kerrosalaa on noin 249 000 m 2. Tulvariskien alustava arviointi Tornionjoen-Muonionjoen vesistöalueella 31
Taulukko 10. Tarkasteltujen alueiden asuinalueilla olevat asukkaat, kerrosalat ja asunnot, joiden arvioidaan olevan uhattuna suurtulvatilanteessa. Alue Asukkaat kerrosala [m 2 ] Asunnot [kpl] Tornio 2 800 249 100 1 350 Vojakkala 160 13 800 65 Karunki alle 50 1300 alle 10 Ylitornio 100 9100 40 Kaulinranta 1 100 6800 70 Juoksenki 1 60 9200 30 Turtola 1 alle 50 5000 alle 10 Pello 250 30000 150 Kolari 100 6000 40 Muonio 35 6000 20 1 Tietojärjestelmässä ei ole asuinalueeksi merkittyä aluetta ko. alueella. Luvut perustuvat arvioidulla tulva-alueella oleviin RHRpisteisiin. Hätätilanteessa vaikeasti evakuoitavia kohteita ovat rakennukset, joissa on paljon ihmisiä ja osalla ihmisistä on liikuntarajoitteita. Ko. rakennuksia ovat esim. sairaalat, terveyskeskukset, vanhainkodit ja suuremmat koulut. Torniossa tulvauhattuna on yksi päiväkoti ja yksi vanhainkoti. Kaulinrannassa on yksi koulu tulvauhattuna. Muilla tarkastelussa mukana olevilla alueilla ei arvioida olevan ko. rakennuksia tulvauhattuna. Tornion kaupunki, Vojakkala, Kaulinranta and Pello nousivat esille tarkasteltaessa riskejä ihmisten turvallisuudelle ja terveydelle. 6.3 Tulvariski yhteiskunnan kannalta tärkeille toiminnoille Yhteiskunnan kannalta tärkeät toiminnot käsittävät koko infrastruktuurin ja sen ylläpidon. Lisäksi edellä mainittuihin toimintoihin sisältyy sellainen omaisuus ja elinkeinotoiminta, jonka toimivuus tulisi varmistaa kaikissa olosuhteissa. Vesistöalueella ei ole tulvan uhkaamana sellaista merkittävää taloudellista toimintaa (kuten elintarvike- tai lääketeollisuutta, satamia tai lentokenttiä), joka turvaa yhteiskunnan elintärkeitä toimintoja. Muut yritykset voivat kärsiä taloudellisia vahinkoja, mikäli tulva vahingoittaa liikekiinteistöjä. Tornion alueella on toteutettu Tornion ja Haaparannan rajalla På Gränsen Rajalla hanketta, jossa alueelle on rakennettu mm. huomattava määrä liikehuoneistoja. Vuonna 1990 ko. alueella tulvi voimakkaasti. Vuoden 1990 tulvavedenkorkeus on kuitenkin huomioitu suunnittelu- ja rakennusvaiheessa ja alueen tulvasuojelurakenteet on mitoitettu suojaamaan rakennukset vuoden 1990 tulvavedenkorkeudella. Tulvasuojaukset eivät kuitenkaan ole riittävät suurtulvatilanteessa. Päätieverkosto seurailee suurilta osin Tornionjokea Suomen puolella. Päätiet sisämaahan alkavat kuntakeskuksista. Rautatie seurailee Tornionjokea Torniosta Äkäsjokisuuhun. Nykyään junaliikenne päättyy Kolariin, mutta uusien kaivoshankkeiden suunnittelun johdosta junaradan jatkamista Äkäsjokisuusta Ruotsin puolelle Pajalaan suunnitellaan. Päätieverkosto on esitetty kappaleen 2.2 kuvassa 8. Tulvariskien alustava arviointi Tornionjoen-Muonionjoen vesistöalueella 32
Taulukko 11. Tornion kaupungin alueen tulvauhattujen teiden kokonaispituudet. Luokka Tornio (tulvauhatut tiet) pituus [km]* Valtatie / Pääkatu 6 Kantatie / Pääkatu - Seututie / alueellinen pääkatu 6 Yhdystie / Kokoojakatu 9 Tärkeä yksityistie / Liityntäkatu - Muu yksityistie - Rautatie 4 * HUOM! Teiden pituudet eivät ole yhtäjaksoisia, vaan koostuvat useista pienemmistä pätkistä! Yleisesti ottaen tieverkosto sijaitsee suhteellisen korkealla verrattuna keskiveden ja jokirantojen korkeuksiin (digitaalisen korkeusmallin perusteella). Muutamissa paikoissa maanpinta on alavampaa, jolloin tulviminen teillä on mahdollista. Tällaisia paikkoja on mm. Kaulinrannassa, Ylitorniolla, Martimon kylässä, Karungissa ja Torniossa. Kaulinrannassa tulva voi uhata myös rautatietä. Tornion kaupungin alueella noin 20 km teitä on tulvauhattuna. Yhteydet Ala-Tornioon katkeavat ja osia moottoritie E8:sta jää tulvan alle 3. 2000-luvulla on raportoitu tulvista seuraavilla teillä: tie nro 19722 Äkäsjoen ja Hannukaisen välillä (vuosi 2005), tie nro 83 Ylipään, Romakkajärven ja Raanujärven välillä (vuosi 2005), tie nro 19639 Kantomapään ja Juoksengin välillä (vuosi 2006), tie nro 19634 Kaulinrannassa Marjosaaren ja Kuivakankaan välillä (yuosi 2007), tie nro 19618 Ylitorniolla Hirstiön ja Poikkilahden välillä (vuosi 2005). Tietoa ei ole, onko tulva aiheutunut vesistön (järvi/joki) tulvimisesta vai esimerkiksi tierumpujen jäätymisestä / tukkeutumisesta. Rautatieverkosto ei ole tulvauhattuna Kaulinrantaa ja Torniota lukuun ottamatta. Rautatien korkeutta ei ole huomioitu tässä tarkastelussa, joten on mahdollista, että tulvauhka ei ole niin merkittävä. Tornionjoen-Muonionjoen vesistöalueella on yhteensä 15 muuntoasemaa. Näistä Ylitorniolla sijaitseva muuntoasema saattaa olla tulvauhattuna, jos vesi alueella nousee yli 3 metriä keskivedenkorkeudesta. Muut muuntoasemat sijaitsevat alueilla, jotka ovat joko suhteellisen kaukana päävesistöistä tai korkeusasemaltaan huomattavasti lähimmän vesistön keskivedenkorkeutta korkeammalla. Tornion kaupungin alueella on yksi sähkö-/lämpökeskus ja kolme sähköpääkeskusta tulvauhatulla alueella. Mikäli keskusten toiminta häiriintyy, voi alueella esiintyä sähkön ja lämmön jakelukatkoksia. Tarkasteltaessa tulvariskiä infrastruktuurille nousi esille Tornio ja Kaulinranta. 6.4 Tulvariski ympäristölle ja kulttuuriperinnölle Monille luonnon elinympäristöille tulvat ovat lähes välttämättömiä, jolloin tulva ei aiheuta merkittävää haittaa luonnolle ja suojelualueille, muulloin kuin silloin, jos tulvaveden mukana ympäristöön kulkeutuu haitallisia aineita. Tulvariskinä ympäristölle käsitetään tässä laaja-alaiset ja pitkäaikaiset vahingolliset seuraukset. Ko. vahingollisia seurauksia voi syntyä esimerkiksi ympäristöluvanvaraisten tuotantolaitosten toiminnan häiriintyessä, jolloin laitokselta voi kulkeutua tulvaveden mukana ympäristölle vaarallisia aineita. Ympäristölle haitallisia aineita voi lisäksi vapautua polttoaine- ja kemikaalisäiliöistä ja jätevedenpuhdistamoilta. Ympäristölupavelvolliset toimijat on rekisteröity ympäristöhallinnon valvonta- ja 3 Huom! Teiden ja rautateiden korkeuksia ei ole huomioitu, joten katkeavien teiden pituudet ovat vain suuntaaantavia Tulvariskien alustava arviointi Tornionjoen-Muonionjoen vesistöalueella 33