Fysiikan historia kevät 2011 Luento 5

Samankaltaiset tiedostot
Suhteellinen nopeus. Matkustaja P kävelee nopeudella 1.0 m/s pitkin 3.0 m/s nopeudella etenevän junan B käytävää

Aineen olemuksesta. Jukka Maalampi Fysiikan laitos Jyväskylän yliopisto

Keskeisvoimat. Huom. r voi olla vektori eli f eri suuri eri suuntiin!

Fysiikan historia Luento 6 Kevät 2011

Fysiikan ja kemian perusteet ja pedagogiikka Kari Sormunen Kevät 2012

Suhteellisuusteorian vajavuudesta

Tähtitieteen historiaa

yyyyyyyyyyyyyyyyy Tehtävä 1. PAINOSI AVARUUDESSA Testaa, paljonko painat eri taivaankappaleilla! Kuu kg Maa kg Planeetta yyy yyyyyyy yyyyyy kg Tiesitk

Derivaatta 1/6 Sisältö ESITIEDOT: reaalifunktiot, funktion raja-arvo

VUOROVAIKUTUKSESTA VOIMAAN JA EDELLEEN LIIKKEESEEN. Fysiikan ja kemian perusteet ja pedagogiikka, luento Kari Sormunen

Copyright 2008 Pearson Education, Inc., publishing as Pearson Addison-Wesley.

S U H T E E L L I S U U S T E O R I AN P Ä Ä P I I R T E I T Ä

g-kentät ja voimat Haarto & Karhunen

VUOROVAIKUTUKSESTA VOIMAAN JA EDELLEEN LIIKKEESEEN. Fysiikan ja kemian pedagogiikan perusteet (mat/fys/kem suunt.), luento 1 Kari Sormunen

Klassisen mekaniikan historiasta

ellipsirata II LAKI eli PINTA-ALALAKI: Planeetan liikkuessa sitä Aurinkoon yhdistävä jana pyyhkii yhtä pitkissä ajoissa yhtä suuret pinta-alat.

Fysiikan historia kevät Luento 8

Erityinen suhteellisuusteoria (Harris luku 2)

5.9 Voiman momentti (moment of force, torque)

KJR-C1001 Statiikka ja dynamiikka. Luento Susanna Hurme

Sir Isaac Newton (Woolsthorpe, Lincolnshire Kensington, Lontoo )

VUOROVAIKUTUS JA VOIMA

Fysiikan perusteet. Voimat ja kiihtyvyys. Antti Haarto

RTEK-2000 Statiikan perusteet 4 op

Mekaniikan jatkokurssi Fys102

Tiede ja usko KIRKKO JA KAUPUNKI

MEKANISTINEN FILOSOFIA. 2. Natura -- ars. 3. Kello metafoora Aristoteelinen fysiikka ja sen kritiikki

Kuten aaltoliikkeen heijastuminen, niin myös taittuminen voidaan selittää Huygensin periaatteen avulla.

Perusvuorovaikutukset. Tapio Hansson

Sisällysluettelo. Alkusanat 11. A lbert E insteinin kirjoituksia

Monissa fysiikan probleemissa vaikuttavien voimien yksityiskohtia ei tunneta

5.13 Planetaarinen liike, ympyräradat

Luvun 5 laskuesimerkit

Luento 10: Työ, energia ja teho. Johdanto Työ ja kineettinen energia Teho

Kosmologia: Miten maailmankaikkeudesta tuli tällainen? Tapio Hansson

Kvanttifysiikan perusteet 2017

RAK Statiikka 4 op

Leibniz ja vis vivakiista MARKKU R O I NILA

Luvun 5 laskuesimerkit

on radan suuntaiseen komponentti eli tangenttikomponentti ja on radan kaarevuuskeskipisteeseen osoittavaan komponentti. (ks. kuva 1).

Atomimallit. Tapio Hansson

Lataa Maailmanviiva - Jukka Maalampi. Lataa

nopeusvektoria säädettäessä. kuvaruudulla olevien kappaleiden

PHYS-A3131 Sähkömagnetismi (ENG1) (5 op)

Sähkömagnetismin ymmärryksen kehityshistoriaa Katja Palomäki. Tervetuloa!

Luento 3. Kauneus, yksinkertaisuus

SUHTEELLISUUSTEORIAN TEOREETTISIA KUMMAJAISIA

RTEK-2000 Statiikan perusteet. 1. välikoe ke LUENTOSALEISSA K1705 klo 11:00-14:00 sekä S4 klo 11:15-14:15 S4 on sähkötalossa

PHYS-A3121 Termodynamiikka (ENG1) (5 op)

Fysiikkaa runoilijoille Osa 1: klassinen fysiikka

RAK Statiikka 4 op

L a = L l. rv a = Rv l v l = r R v a = v a 1, 5

Opetusperiodi:I, suunnattu hakukohteille:

Fysiikan historia Luento 3

Luento 7: Voima ja Liikemäärä. Superpositio Newtonin lait Tasapainotehtävät Kitkatehtävät Ympyräliike Liikemäärä

Kitka ja Newtonin lakien sovellukset

2 Keskeisvoimakenttä. 2.1 Newtonin gravitaatiolaki

ASTROFYSIIKAN TEHTÄVIÄ VI

INSINÖÖRIN NÄKÖKULMA FYSIIKAN TEHTÄVÄÄN. Heikki Sipilä LF-Seura

TAIVAANMEKANIIKKA IHMISEN PERSPEKTIIVISTÄ

Mekaniikan jatkokurssi Fys102

Ongelma(t): Mihin perustuu tietokoneiden suorituskyky ja sen jatkuva kasvu? Mitkä tekijät rajoittavat suorituskyvyn parantamista ja mitkä niistä ovat

Teoreetikon kuva. maailmankaikkeudesta

Teoreettisen fysiikan tulevaisuuden näkymiä

3. Optiikka. 1. Geometrinen optiikka. 2. Aalto-optiikka. 3. Stokesin parametrit. 4. Perussuureita. 5. Kuvausvirheet. 6. Optiikan suunnittelu

Luento 5: Voima ja Liikemäärä

53714 Klassinen mekaniikka syyslukukausi 2010

SATURNUS. Jättiläismäinen kaasuplaneetta Saturnus on aurinkokuntamme toiseksi suurin planeetta heti Jupiterin jälkeen

Atomimallit. Tapio Hansson

Tähtitieteen peruskurssi Lounais-Hämeen Uranus ry 2013 Aurinkokunta. Kuva NASA

Luento 10. Potentiaali jatkuu, voiman konservatiivisuus, dynamiikan ja energiaperiaatteen käyttö, reaalinen jousi

Planeetan määritelmä

Fysiikan valintakoe , vastaukset tehtäviin 1-2

MS-A0305 Differentiaali- ja integraalilaskenta 3 Luento 10: Stokesin lause

KJR-C1001 Statiikka ja dynamiikka. Luento Susanna Hurme

Fysiikan maailmankuva 2015 Luento 8. Aika ja ajan nuoli lisää pohdiskelua Termodynamiikka Miten aika ja termodynamiikka liittyvät toisiinsa?

Fysiikka 1. Dynamiikka. Voima tunnus = Liike ja sen muutosten selittäminen Physics. [F] = 1N (newton)

Tarkastellaan tilannetta, jossa kappale B on levossa ennen törmäystä: v B1x = 0:

Mekaniikkan jatkokurssi

Aika empiirisenä käsitteenä. FT Matias Slavov Filosofian yliopistonopettaja Jyväskylän yliopisto

Lataa. Tähtitiede - Maailmankaikkeus - Aurinkokunta - Avaruuslennot. Kuinka paljon tähtiä on? Mikä on musta aukko? Miten pitkä on Jupiterin vuosi?

MS-A0205/MS-A0206 Differentiaali- ja integraalilaskenta 2 Luento 1: Parametrisoidut käyrät ja kaarenpituus

2.2 Principia: Sir Isaac Newtonin 1. ja 2. laki

Lataa Maailmankaikkeus pähkinänkuoressa - Stephen Hawking. Lataa

Energia, energian säilyminen ja energiaperiaate

KJR-C1001 Statiikka ja dynamiikka. Luento Susanna Hurme

Mekaniikan jatkokurssi Fys102

MS-A0305 Differentiaali- ja integraalilaskenta 3 Luento 9: Greenin lause

Luento 9: Potentiaalienergia

4. Käyrän lokaaleja ominaisuuksia

Luento 7: Voima ja Liikemäärä

:37:37 1/50 luentokalvot_05_combined.pdf (#38)

FYSA210/2 PYÖRIVÄ KOORDINAATISTO

Pietarsaaren lukio Vesa Maanselkä

Miten Machin ajatukset ovat toteutuneet tieteen kehittyessä?

Lataa Mustat aukot - BBC:n Reith-luennot - Stephen Hawking. Lataa

Fysiikan perusteet ja pedagogiikka (kertaus)

Vedetään kiekkoa erisuuruisilla voimilla! havaitaan kiekon saaman kiihtyvyyden olevan suoraan verrannollinen käytetyn voiman suuruuteen

KAASUJEN YLEISET TILANYHTÄLÖT ELI IDEAALIKAASUJEN TILANYHTÄLÖT (Kaasulait) [pätevät ns. ideaalikaasuille]

Aurinkokunnan tutkimuksen historiaa

Transkriptio:

Fysiikan historia kevät 2011 Luento 5

Newtonin edeltäjiä Rene Descartes (1596-1650) ransk. filosofi, matemaatikko ja fyysikko Halusi selittää maailman rationaalisesti. Yhtä mieltä Galilein kanssa: matematiikka on luonnon kieli Kehitti analyyttisen mekaniikan ( karteesinen koordinaatisto) Kolme liikelakia: Kappale pysyy samassa tilassa, kunnes toinen kappale muuttaa sen tilaa siihen törmätessään. Liikkeen yhteismäärä pysyy samana kappaleiden törmätessä. Liikkeen jatkuvuudesta voidaan johtaa liikkeen alullepanija ja yleinen syy, eli Jumala. Ei uskonut etävoimiin. Tavallisen aineen lisäksi on olemassa plenumia, joka täyttää tyhjän avaruuden. Voima välittyy mekaanisesti plenumin avulla. Tutki myös optiikkaa, esim. sateenkaaren sädekulman (42 astetta).

Descartes tutki keskeisliikettä. Hän ajatteli, että kappale pyrkii liikkumaan säteen suuntaisesti ulos radalta. Plenum-teorian mukaan taivaankappaleita ympäröi pienien hiukkasten kiertoliikkeessä olevia vöitä. Pienet hiukkaset ohjaavat törmäyksillään esim. komeettojen liikettä (kuvan ylittävä yhtenäinen suiru). Descartes ajatteli, että valo taittuu rajapinnalla, koska pinta haittaa alasuuntaan tapahtuvaa liikettä.

Christiaan Huygens (1629-1695), holl. Jatkoi Galilein töitä, mm kaukoputkien kehittämisessä ja käytössä. Tutki Saturnuksen renkaiden asentoa ja rakennetta. Löysi Saturnuksen suurimman kuun Titanin. Aurinkokunta alkoi hahmottua. Kuvitusta kirjasta Systema Saturnius Titan ja renkaat Tarkkoja kuvia Saturnuksen renkaista 11.8.2009, jolloin Aurinko paistoi rengastason suuntaisesti (päiväntasaus).

Osoitti, että heilurin maksiminopeuden neliö ~pudotuskorkeus. Osoitti 1667, että mv 2 säilyy kovien pallojen törmäyksessä. Nämä johtivat potentiaali- ja kineettisen energian käsitteisiin. Rakensi ensim. heilurikellon. Esitti heilahdusajan kaavan Ensimmäinen teoreettinen fyysikko: käytti kaavoja. Tutkiessaan planeettojen liiketeoriaa, esitti keskipakovoiman kaavan Ajatteli, että tämä voima pitää planeetat radoillaan. Esitti valon aaltoteorian (tästä myöhemmin lisää).

Simon Stevin (1548-1620), holl. Osoitti 1586 (!) kokeellisesti, että eripainoiset kappaleet putoavat samalla tavalla Selitti hydrostaattisen paradoksin eli miksi paine nesteessä ei riipu astian muodosta. Esitti, että vuorovedet johtuvat Kuun painovoimasta Stevinin hautakivessä oleva kuvio. Kuva on päättelystä, jota Stevin käytti osoittaakseen, että tason suuntainen painon komponentti saadaan kertomalla paino kaltevuuskulman sinillä. Stevinin suunnittelema maalla kulkeva purjevene.

Isaac Newton (1642-1726) Herätti lapsena huomiota lahjakkuudellaan. Rakenteli vekottimia. Luki paljon. Opiskeli Cambridgessä vuodesta 1661. Vuosina 1665-66 kotikonnuilla paiseruttoa paossa. Loi vallankumouksellisten teorioidensa pohjat (diff.int.laskenta, painovoimateoria, optiikka) noina kahtena vuonna. Isaac Barrow luopui matematiikan professuurista (Lucasian-professuuri) Newtonin eduksi 1669. Newtonin luennot eivät olleet suosittuja, ei juuri ohjattavia.. Newton teki elämänsä aikana uskomattoman määrän muistiinpanoja. Enimmäkseen teologiasta ja alkemiasta, mutta paljon myös matematiikasta ja fysiikasta.

Lucasin professuurin haltijat 1. Isaac Barrow 1630-1677 1664-1669 Classics Mathematics 2. Sir Isaac Newton 1642-1727 1669-1702 Mathematics Physics 3. William Whiston 1667 1752 1702-1710 Mathematics 4. Nicolas Saunderson 1682-1739 1711-1739 Mathematics 5. John Colson 1680-1760 1739-1760 Mathematics 6. Edward Waring 1736-1798 1760-1798 Mathematics 7. Isaac Milner 1750-1820 1798-1820 Mathematics Chemistry 8. Robert Woodhouse 1773-1827 1820-1822 Mathematics 9. Thomas Turton 1780-1864 1822-1826 Mathematics 10. Sir George Airy 1801-1892 1826-1828 Astronomy 11. Charles Babbage 1792-1871 1828-1839 Mathematics Computing 12. Joshua King 1798-1857 1839-1849 Mathematics 13. Sir George Stokes 1819-1903 1849-1903 Physics Fluid Mechanics 14. Sir Joseph Larmor 1857-1942 1903-1932 Physics 15. Paul Dirac 1902-1984 1932-1969 Physics 16. Sir M. James Lighthill 1924-1969-1980 Fluid Mechanics 17. Stephen Hawking 1942-1980-2009 Theoretical Physics 18. Michael Green 1946-2009- Theoretical Physics

1693 hermoromahdus, vainoharhaisuutta. Tieteellinen ura loppui. 1696 töihin rahapajaan, johtaja 1699. 1703 Royal Societyn presidentiksi loppu elämäkseen. Aateloitiin 1705. Kuoli 1727, haudattiin Westminster Abbeyhyn. Nature and Nature's laws lay hid in night: God said, Let Newton be! and all was light. (Hautakirjoitus, A. Pope)

Newtonin kuvaus saavutuksistaan ruttovuosina. Newtonin kotitalo Woolsthorpessa

Newtonin mekaniikka Principiassa on kolme kirjaa: De motu corporum, Kappalten liikkeistä Sisältää differentiaali- ja integraalilaskennan eli calculuksen esittelyä ja esimerkkejä sovelluksista. Absoluuttinen avaruus ja aika. Newtonin 1. ja 2. laki. Inertiaalijärjestelmän määritelmä, Galilein suhteellisuusperiaate. Edellisen jatko-osa Fysikaalisia esimerkkejä, liike väliaineessa, äänen nopeus, vertailuja koetuloksiin De mundi systemate, Maailmanjärjestelmistä Essee yleisestä painovoimasta. Painovoima kääntäen verrannollinen etäisyyden neliöön. Soveltaa aurinkokuntaan, laskee Kuun radan säännöllisyyksiä ja epäsäännöllisyyksiä, Keplerin lakien johto ja soveltaminen Jupiterin kuihin, komeettoihin ja vuorovesiin.

Newtonin mekaniikka ja painovoimateoria pitivät pintansa 1900-luvun alkuun asti. Yhtään poikkeamaa niistä ei luonnossa nähty (paitsi Merkuriuksen perihelin kiertymä). Einstein paljasti Newtonin teorian rajoitukset ja korvasi Galilein suhteellisuuden uudella. Tärkeä sisältö oli determinismi; jos tiedetään kappaleen liiketila jollakin hetkellä, voidaan liiketila kaikilla muilla hetkillä laskea liikeyhtälöistä. Kvanttimekaniikka horjutti determinismiä 1900-luvulla. Gottfried Wilhelm Leibniz kehitti calculuksen samoihin aikoihin kuin Newton (kiistaa prioriteetista). Hän arvosteli Newtonin absoluuttista avaruutta filosofisesti arveluttavana lähtökohtana. Jätettyään jo tutkimuksen, Newton julkaisi 1704 valooppia käsittelevän kirjan Optics (siitä myöhemmin lisää) Hänen kuolemansa jälkeen ilmestyi 1736 differentiaalija integraalilaskentaa käsittelevä Method of Fluxions (Newton oli kirjoittanut sen 1671).

Sivu Principiasta. Huomaa geometrinen esitystapa, calculus otettiin käyttöön myöhemmin.