EUROOPAN KOMISSIO Bryssel 1.10.2015 COM(2015) 481 final ANNEXES 1 to 2 LIITTEET asiakirjaan komission kertomus Euroopan parlamentille ja neuvostolle suojeltujen perustamisen edistymisestä (meristrategiapuitedirektiivin 2008/56/EY 21 artiklan mukainen arviointi) FI FI
Liite I 1. Terminologia Meristrategiadirektiivissä ei määritellä termejä suojeltu merialue ja alueellinen suojelutoimenpide. Tämän jakson tavoitteena on esittää kertomusta laadittaessa käytetyt määritelmät, joita käytetään meristrategiadirektiivin sekä muun lainsäädännön täytäntöönpanon yhteydessä. 1.1 Suojellut merialueet Kansainvälisessä lainsäädännössä biologista monimuotoisuutta koskevan yleissopimuksen 8 artiklassa määrätään sopimusosapuolten perusvelvoitteeksi perustaa suojeltuja alueita 1. Yleissopimuksen 2 artiklassa esitetty suojeltujen alueiden määritelmä 2 toimii perustana suojeltujen alueiden ja suojeltujen määritelmille, joita käytetään muissa kansainvälisissä järjestöissä, kuten Kansainvälisessä luonnonsuojeluliitossa (IUCN) 3 tai meriä koskevissa alueellisissa yleissopimuksissa 4. Euroopan unionissa suojeltuja alueita perustetaan luonnonsuojeludirektiivien nojalla (ks. luontotyyppidirektiivin mukaiset erityisten suojelutoimien alueet ja lintudirektiivin mukaiset erityiset suojelualueet). Kyseisten alueiden määritelmä 5 on yhdenmukainen biologista monimuotoisuutta koskevan yleissopimuksen suojelualueiden määritelmän kanssa, toisin sanoen alueet ovat maantieteellisesti määritettyjä, niillä on selvä suojelutavoite ja niillä toteutetaan hoitotoimenpiteitä kyseisen tavoitteen saavuttamiseksi. Edellä mainittujen määritelmien yhteisten tekijöiden pohjalta esitetään seuraavien perusteiden käyttämistä määriteltäessä suojeltuja merialueita meristrategiadirektiivin ja kaiken siihen liittyvän EU:n politiikan yhteydessä 6 : - ne ovat maantieteellisesti määritettyjä merialueita, - joiden ensisijainen ja selkeästi ilmaistu tavoite on luonnonsuojelu - ja joita säännellään ja hoidetaan oikeudellisten tai muiden tehokkaiden keinojen avulla tavoitteen saavuttamiseksi. 1.2 Alueelliset suojelutoimenpiteet Vuosiksi 2011 2020 laaditun luonnon monimuotoisuutta koskevan strategisen suunnitelman 7 tavoitteessa 11 vaaditaan, että kymmentä prosenttia rannikko- ja merialueista, 1 Tämä velvoite koskee valtioiden täysivaltaisuuteen ja lainkäyttövaltaan kuuluvia alueita. 2 Suojelualue tarkoittaa maantieteellisesti määritettyä aluetta, joka on nimetty tai asetettu sääntelyn tai hoidon kohteeksi tiettyjen suojelutavoitteiden saavuttamiseksi. Biologista monimuotoisuutta koskeva yleissopimus, 1992, 2 artikla. 3 Ks. määritelmä IUCN:n ohjeistuksessa Guidelines for Applying Protected Area Management Categories, 2008, s. 8. 4 Ks. määritelmät OSPARin suosituksessa Recommendation on a Network of Marine Protected Areas 2003/3, 2003, 1 artikla. HELCOM, Overview of the status of the network of Baltic Sea marine protected areas, 2013, s. 7. Erityisesti Välimeren suojeltuja alueita ja biologista monimuotoisuutta koskeva Barcelonan yleissopimuksen pöytäkirja, 1999, 4, 6 ja 7 artikla. 5 Luontotyyppidirektiivin 1 artiklan 1 kohta ja lintudirektiivin 4 artikla. 6 Ks. liitteen kohta 2. 1
varsinkin biologiselle monimuotoisuudelle ja ekosysteemipalveluille erityisen tärkeistä alueista, suojellaan tehokkaasti ja tasapuolisesti hallinnoitujen, ekologisesti edustavien ja hyvin yhteenliitettyjen suojeltujen alueiden järjestelmien avulla ja muilla tehokkailla aluelähtöisillä suojelutoimilla. Ei kuitenkaan ole olemassa mitään kansainvälisesti hyväksyttyä määritelmää sille, mitä tarkoitetaan muilla tehokkailla aluelähtöisillä suojelutoimilla. Meristrategiadirektiivissä sekä lintu- ja luontotyyppidirektiiveissä esitetään suojeltujen alueiden ulkopuolella toteutettavia suojelutoimia, jotta taataan lajien ja luontotyyppien riittävä suojelu ja saadaan suojelluista alueista suurin mahdollinen hyöty. Meristrategiadirektiivissä puhutaan nimenomaan alueellisista suojelutoimenpiteistä 8. Luontotyyppidirektiivissä esitetään, että otetaan käyttöön direktiivin liitteessä IV olevia lajeja ja alalajeja koskeva tiukka suojelujärjestelmä ja liitteessä V olevia lajeja ja alalajeja koskevia suojelutoimenpiteitä 9. Jotkin näistä toimenpiteistä ovat aluelähtöisiä (esim. lajien yksilöiden luonnosta ottamista ja tiettyjen kantojen hyödyntämistä koskeva väliaikainen tai paikallinen kieltäminen, yksilöiden ottamista koskevan lupajärjestelmän tai kiintiöiden käyttöönotto 10 ). Lintudirektiivissä esitetään samantyyppinen rakenne 11. Sen vuoksi alueelliset suojelutoimenpiteet määritellään meristrategiadirektiivin ja luonnonsuojeludirektiivien mukaisesti, toisin sanoen alueelliset suojelutoimenpiteet ovat suojeltuja merialueita laajempi luokka, ja niillä tuetaan luonnonsuojelua. Näin ollen termiä alueelliset suojelutoimenpiteet käytetään 12 - aluelähtöisistä suojelutoimenpiteistä, - jotka eivät täytä suojeltujen perusteita joko siksi, että suojelu ei ole niiden ensisijainen tavoite, tai siksi, että niiden tavoite koskee tiettyä toimintaa tai alaa ekosysteemin tietyn osan suojelemiseksi. Tässä mielessä jotkin kalastuksenhoitotoimenpiteet, joihin liittyy suojelunäkökohtia, vastaavat alueellisten suojelutoimenpiteiden määritelmää. Tämäntyyppisiä kalastuksenhoitotoimenpiteitä voivat olla muun muassa erityiskalastusluvat tai tietynlaisia pyydyksiä koskevat kiellot 13 tietyillä alueilla esimerkiksi uhanalaisten meriekosysteemien tai meriheinäalueiden suojelemiseksi tai tietyt suojelutoimenpiteet, jotka on hyväksytty yhteisen kalastuspolitiikan 7 artiklan 14 nojalla. Joitakin merten aluesuunnittelusta annetun direktiivin nojalla toteutettavia toimenpiteitä saatettaisiin myös pitää alueellisina suojelutoimenpiteinä, koska yksi merten aluesuunnittelun tavoitteista koskee ympäristön suojelua ja parantamista. 7 Biologista monimuotoisuutta koskeva yleissopimus, COP 10, 2010, päätöksen X/2 liite. 8 Ks. meristrategiadirektiivin 13 artiklan 4 kohta. 9 Ks. luontotyyppidirektiivin 12 16 artikla. 10 Luontotyyppidirektiivin 14 artikla. 11 Ks. lintudirektiivin 5 artikla. 12 Ks. asiakirja Programmes of measures under the Marine Strategy Framework Directive Recommendations for implementation and reporting, 25. marraskuuta 2014. https://circabc.europa.eu/w/browse/0ee797dd-d92c- 4d7c-a9f9-5dffb36d2065 13 Ks. esimerkiksi neuvoston asetus (EY) N:o 734/2008, annettu 15. heinäkuuta 2008, aavan meren haavoittuvien meriekosysteemien suojelusta pohjakalastuksessa käytettävien pyydysten haittavaikutuksilta. 14 Ks. yhteisestä kalastuspolitiikasta 11. joulukuuta 2013 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 1380/2013 7 artiklan 1 kohdan a, b, h ja i alakohta ja 2 kohdan c, d ja e alakohta. 2
2. Asiaankuuluva EU:n lainsäädäntö ja kansainvälinen oikeus Meristrategiadirektiivin 15 tarkoituksena on varmistaa, että ympäristönäkökohdat otetaan huomioon eri politiikoissa, sopimuksissa ja lainsäädäntötoimenpiteissä, jotka vaikuttavat meriympäristöön 16. Sen vuoksi tässä jaksossa kartoitetaan EU:n lainsäädäntöä ja kansainvälistä oikeutta, jotka vaikuttavat suojeltujen perustamiseen meristrategiadirektiivin nojalla. EU:n lainsäädäntö 1. Luontotyyppi- 17 ja lintudirektiivit 18 : Direktiivien mukaan on nimettävä suojeltuja alueita, jotka muodostavat yhtenäisen eurooppalaisen ekologisen verkoston (Natura 2000 -verkosto) 19 ja joihin sovelletaan tiukkoja suojelu- ja hallintavaatimuksia, jotta saavutetaan EU:n kaikkein vaarantuneimpien luontotyyppien ja lajien suotuisan suojelun taso. 2. Yhteinen kalastuspolitiikka: Yhteistä kalastuspolitiikkaa koskevassa äskettäin uudistetussa perusasetuksessa säädetään, että on hyväksyttävä suojelutoimenpiteitä meristrategiadirektiivin sekä luontotyyppi- ja lintudirektiivien tavoitteiden mukaisesti 20. Sen nojalla voidaan myös perustaa biologisesti herkkiä suojeltuja alueita 21. Lisäksi voidaan perustaa suojeltuja kalastusalueita kalavarojen kestävää hyödyntämistä koskevista hoitotoimenpiteistä Välimerellä annetun asetuksen nojalla 22. 3. Vesipuitedirektiivi 23 : Direktiiviä sovelletaan sisämaan jokisuiden vaihettumisalueisiin, mutta sen säännöksillä on suuri merkitys rannikkovesien suojelluille merialueille, joissa on runsaasti kutu- ja kasvualueita ja jotka siksi ovat tärkeitä suojelun kannalta. 4. Direktiivi merten aluesuunnittelun puitteista 24 : Direktiivin nojalla suojellut merialueet sisällytetään merten aluesuunnitelmiin. 15 Meristrategiadirektiivin 1 artikla. 16 Meristrategiadirektiivin, EU:n politiikan ja kansainvälisten sopimusten välisestä yleisestä vuorovaikutuksesta ks. komission 16. marraskuuta 2012 antama kertomus neuvostolle ja Euroopan parlamentille meristrategiadirektiivin (2008/56/EY) merkityksestä jäsenvaltioiden tai EU:n nykyisten velvoitteiden, sitoumusten ja aloitteiden täytäntöönpanossa EU:n tasolla tai kansainvälisellä tasolla merivesiin liittyvässä ympäristönsuojelussa (COM(2012) 662). 17 Neuvoston direktiivi 92/43/ETY, annettu 21. toukokuuta 1992, luontotyyppien sekä luonnonvaraisen eläimistön ja kasviston suojelusta, EYVL L 206, 22.7.1992. 18 Neuvoston direktiivi 79/409/ETY, annettu 2. huhtikuuta 1979, luonnonvaraisten lintujen suojelusta, EYVL L 103, 25.4.1979. 19 Luontotyyppidirektiivin 3 artikla. 20 Yhteisestä kalastuspolitiikasta annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 1380/2013 11 artikla. 21 Yhteisestä kalastuspolitiikasta annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 1380/2013 8 artikla kalakantojen elvyttämisalueista. 22 Neuvoston asetus (EY) N:o 1967/2006, annettu 21. joulukuuta 2006. 23 Direktiivi 2000/60/EY yhteisön vesipolitiikan puitteista. 24 Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2014/89/EU, annettu 23. heinäkuuta 2014, merten aluesuunnittelun puitteista. Merten aluesuunnittelun puitteista annetun direktiivin 8 artiklassa kehotetaan jäsenvaltioita sisällyttämään laatimiinsa merten aluesuunnitelmiin toimia, jotka liittyvät luonnon- ja lajiensuojelualueisiin sekä suojeltuihin alueisiin. 3
Kansainvälinen ulottuvuus 1. Yhdistyneiden kansakuntien merioikeusyleissopimus: Yleissopimuksessa vaaditaan, että osapuolten on pantava täytäntöön toimenpiteitä, joilla varmistetaan yleensä meriympäristön ja erityisesti harvinaisten tai haavoittuvien ekosysteemien, uhanalaisten, erittäin uhanalaisten tai vaarassa olevien lajien sekä muiden meren eliöiden luontotyyppien suojelu ja säilyminen 25. 2. Biologista monimuotoisuutta koskeva yleissopimus: Yleissopimuksen tarkoituksena on pysäyttää luonnon monimuotoisuuden köyhtyminen sekä taata merten biologisen monimuotoisuuden säilyminen ja kestävä hyödyntäminen. Biologista monimuotoisuutta koskevalla Aichin tavoitteella 11 26 pyritään säilyttämään 10 prosenttia rannikko- ja merialueista tehokkaasti ja tasapuolisesti hallinnoitujen, ekologisesti edustavien ja hyvin yhteenliitettyjen suojeltujen alueiden järjestelmillä ja muilla tehokkailla aluelähtöisillä suojelutoimilla. Tästä tavoitteesta tuli maailmanlaajuinen sitoumus, kun se sisällytettiin Rio+20-kokouksen loppuasiakirjaan The Future We Want 27 ja sitä esitettiin valtameriä koskevaksi tavoitteeksi 28 YK:ssa neuvoteltavassa vuoden 2015 jälkeistä aikaa koskevassa kehitysohjelmassa. Ekologisesti tai biologisesti merkittäviä merialueita kuvataan myös biologista monimuotoisuutta koskevan yleissopimuksen yhteydessä, sillä niillä on suuri merkitys valtamerten terveelle toiminnalle, ja samalla tunnustetaan tarve jonkinlaiseen valtamerten suojeluun. Noin 200 ekologisesti tai biologisesti merkittävää merialuetta on kuvattu alueellisissa työpajoissa eri puolilla maailmaa, ja osapuolten konferenssissa on hyväksytty, että ne sisällytetään biologista monimuotoisuutta koskevan sopimuksen ekologisesti tai biologisesti merkittäviä merialueita koskevaan rekisteriin. Valtioiden ja toimivaltaisten hallitusten välisten organisaatioiden tehtävänä on päättää kyseisten alueiden tai niiden osien mahdollisista hoito- ja suojelutoimenpiteistä mukaan lukien niiden nimeäminen suojelluiksi merialueiksi. 3. Meriä koskevat alueelliset yleissopimukset: Yleissopimusten tavoitteena on parantaa meriympäristön suojelun alueellista hallintoa. Merivesien kattamiseksi on tehty neljä meriä koskevaa alueellista yleissopimusta meristrategiadirektiivin soveltamisalan puitteissa: OSPAR koskee Koillis-Atlanttia, HELCOM Itämerta, Barcelonan yleissopimus Välimerta ja Bukarestin yleissopimus Mustaamerta. Kaikilla neljällä alueellisella yleissopimuksella on edistetty suojeltujen perustamista ja suojeltujen verkoston yhtenäisyyden arviointia 29. 25 Yhdistyneiden kansakuntien merioikeusyleissopimuksen 192 artikla ja 194 artiklan 5 kohta. 26 Osa luonnon monimuotoisuutta koskevaa strategista suunnitelmaa vuosille 2011 2020, jonka biologista monimuotoisuutta koskevan sopimuksen osapuolet hyväksyivät vuonna 2010 (UNEP/CBD/COP/DEC/X/2). 27 YK:n yleiskokouksen päätöslauselma 66/288, The Future We Want, 27. heinäkuuta 2012, kohta 177. 28 Ks. YK:n yleiskokouksen työryhmän kertomus A/68/970, Report of the Open Working Group of the General Assembly on Sustainable Development Goals, 12. elokuuta 2014, tavoite 14. 29 Ks. myös tämän kertomuksen 2.2 ja 3 jaksot. 4
Liite II Taulukot arviointialueet ja niiden osaalueet kattama alue, km 2 kattama alue Alueiden kokonaismäärä Verkostojen päällekkäinen alue Itämeri 50105 13,5 3050 82,6 Koillis-Atlantti 171174 4,2 3203 81,2 Kelttienmeri 40457 4,4 1194 82,0 Pohjanmeri sen laajemmassa merkityksessä mukaan luettuina Kattegat ja Englannin kanaali Biskajanlahti ja Iberian niemimaan rannikko 90257 17,9 1534 90,9 25930 3,2 334 68,6 Makaronesia 14530 0,8 163 41,6 Välimeri 114461 9,5 1410 33,3 Läntinen Välimeri 103196 15,6 724 33,9 Joonianmeri ja keskinen Välimeri 3875 1,6 274 24,4 Adrianmeri 2441 2,0 199 7,0 Egean- ja Levantinmeri 4949 2,6 221 42,3 Mustameri 2883 4,5 62 49,6 Yhteensä 338623 5,9 7725 65,0 Taulukko 1 kattavuus Euroopan merissä (2012) 30 30 Euroopan ympäristökeskus, Spatial Analysis of Marine Protected Areas in Europe s Seas, 2015. 5
arviointialueet ja niiden osa-alueet kattavuus 0 1 meripeninkulmaan ulottuvalla vyöhykkeellä kattavuus 1 12 meripeninkulmaan ulottuvalla vyöhykkeellä kattavuus arviointialueen ulkorajasta yli 12 meripeninkulmaan ulottuvalla vyöhykkeellä Itämeri 36,1 16,4 3,9 Koillis-Atlantti (200 meripeninkulman sisällä) 52,1 16,4 2,3 Kelttienmeri 47,5 8,9 2,3 Pohjanmeri sen laajemmassa merkityksessä mukaan luettuina Kattegat ja Englannin kanaali Biskajanlahti ja Iberian niemimaan rannikko 63,4 32,4 11,2 48,9 15,8 1,7 Makaronesia 28,0 4,0 0,6 Välimeri 30,6 14,2 6,1 Läntinen Välimeri 60,4 29,6 10,1 Joonianmeri ja keskinen Välimeri 30,5 2,7 --- Adrianmeri 17,0 1,4 --- Egean- ja Levantinmeri 14,2 2,4 --- Mustameri 77,9 19,3 --- Keskiarvo 40,2 15,6 3,0 Taulukko 2 kattavuus Euroopan merissä 0 1 meripeninkulmaan, 1 12 meripeninkulmaan ja yli 12 meripeninkulmaan ulottuvalla vyöhykkeellä arviointialueen ulkorajasta (2012) 31 31 Muokattu Euroopan ympäristökeskuksen raportin Spatial Analysis of Marine Protected Areas in Europe s Seas, 2015, taulukosta 3.8. 6
% km 2 160000 140000 120000 100000 80000 60000 40000 20000 0 20 18 16 14 12 10 8 6 4 2 0 Taulukko 3 Natura 2000 -verkoston kattavuus Euroopan aluemerissä (2012) 32 Meriä koskeva alueellinen yleissopimus Aluemeri Marine Region and Sub region Area covered by N2K, km2 Meriä koskevien alueellisten yleissopimusten verkoston alue suojeltujen arviointialueella % covered by N2K Meriä koskevien alueellisten yleissopimusten verkoston kattavuus suojeltujen arviointialueella Meriä koskevien alueellisten yleissopimusten verkoston ja Natura 2000 -verkoston päällekkäisyys suojeltujen arviointialueella HELCOM Itämeri 45826 12,4 94,3 OSPAR Koillis-Atlantti 132204 3,2 93,9 BARCELONA Välimeri 88602 7,3 9,9 Taulukko 4: Kokonaispinta-ala, meriä koskevien alueellisten yleissopimusten kattamien alueiden kattavuus suojeltujen arviointialueella ja päällekkäisyys EU:n Natura 2000 -verkoston kanssa (2012) 33. 32 Euroopan ympäristökeskus, Marine Protected Areas in Europe's Seas An overview and reflections on the way forward, 2015. 33 Muokattu Euroopan ympäristökeskuksen raportin Spatial Analysis of Marine Protected Areas in Europe s Seas, 2015, taulukosta 3.4. 7