PAJUVESAKOIDEN TORJUNTA PURPPURANAHAKKASIENELLÄ JA GLYFOSAATILLA Ammattikorkeakoulun opinnäytetyö Metsätalouden koulutusohjelma Evo, syksy 2014 Reetta Valkonen Reetta Valkonen
TIIVISTELMÄ Evo Metsätalouden koulutusohjelma Metsävarojen suunnittelu ja hoito Tekijä Reetta Valkonen Vuosi 2014 Työn nimi Pajuvesakoiden torjunta purppuranahakkasienellä ja glyfosaatilla TIIVISTELMÄ Opinnäytetyössä selvitettiin Gasum Oy:lle teknistaloudellisesti parasta maakaasulinjojen raivausmenetelmää. Maakaasuputkilinjat on pidettävä vesakosta puhtaina, jotta linjan sijainti näkyy selvästi ympäristöön. Linjoilla ongelmallisimpia puulajeja ovat erilaiset pajut. Työn tavoitteena oli löytää menetelmä, joka tehoaa erityisesti pajuihin. Linjoja joudutaan raivaamaan vuosittain, mikä on tehotonta ja kallista pajujen voimakkaan uudelleenvesomisen vuoksi. Vuodesta 2013 lähtien Gasumin linjoja on raivattu pienmetsäkone Tehojätkällä (Usewood Oy). Kemiallisten vesakontorjunta-aineiden käyttöä tulisi välttää niiden haitallisten ympäristövaikutusten takia. Työssäni vertaan kahden vesakontorjunta-aineen tehokkuutta pajuvesakossa: 1) kehitteillä olevaa biologista vesakontorjunta-ainetta, joka sisältää purppuranahakkasientä (Chondrostereum purpureum) ja 2) glyfosaattia sisältävää kemiallista vesakon torjunta-ainetta (Glyfonova Bio). Purppuranahakan toiminta perustuu kannon lahottamiseen ja sitä kautta vesomisen loppumiseen, kun taas glyfosaatin teho perustuu aminohapposysteesissä välttämättömän entsyymin toiminnan estämiseen. Tutkimuksessa oli mukana 20 koealaa ja 410 tutkittavaa tainta (214 raitaa ja 196 kiiltopajua), jotka inventoitiin 1v. ja 3kk alojen käsittelyn jälkeen. Tutkimustuloksista kävi ilmi, että glyfosaattia sisältävä kemiallinen torjunta-aine on nopealla aikavälillä tehokkaampi pajuvesakoiden torjunnassa kuin purppuranahakkaa sisältävä biologinen torjunta-aine. Glyfosaattikäsittelyllä raidoista kuoli 85,4 % ja kiiltopajuista 97,5 %. Tehojätkällä tehdyllä purppuranahakkasienikäsittelyllä raidoista kuoli 21,3 % ja kiiltopajuista 10,3 %. Avainsanat Purppuranahakka, Chondrostereum purpureum, glyfosaatti, paju, vesakontorjunta Sivut 35 s. + liitteet 3 s.
ABSTRACT Evo Degree Programme in Forestry Author Reetta Valkonen Year 2014 Subject of Bachelor s thesis: Prevention of Willow Coppices with a Decay Fungus, Chondrostereum purpureum and Glyphosate ABSTRACT The purpose of this thesis, ordered by Gasum Oy, was to find out the best method for clearing thickets above gas pipelines as the signs indicating need to be visible. The most problematic tree species on the gas pipe lines are different willows. The goal of this thesis was to find out a method which works efficiently against willows. Nowadays the clearing of the lines should be done yearly, which is ineffective and expensive because of fast resprouting of willows. From the year 2013 onwards, the gas pipe lines of Gasum Oy have been cleared with a Tehojätkä, a small-scale harvester of Usewood Oy. Chemical herbicides should be avoided because of their harmful effects on environment, and therefore alternative methods are needed for sprout control. This thesis compares the efficiency of two different herbicides in willow coppices: 1) the biological herbicide which is under development, containing a decay fungus, Chondrostereum purpureum and 2) a chemical herbicide containing glyphosate (Glyfonova Bio). The function of the fungus, C. purpureum is based on its ability to decav stumps and thus preventing sprouting whereas glyphosate is able to prevent the function of enzyme which is important in amino-acid systhesis. This study includes 20 experimental plots and 410 investigated saplings (214 goat willows (Salix caprea) and 196 tea-leaved willows (Salix phylicifolia)), which were inventoried one year and three months after the treatment. According to the results, the chemical herbicide containing glyphosate was more efficient than the biological herbicide containing C. purpureum in prevention the growth of willows after a short period of time. With glyphosate-treatment, 85,4% of the goat willows and 97,5% of the tea-leaved willows died after the treatment. With C. purpureum treatment made by Tehojätkä-harvester, only 21,3% of the goat willows and 10.3% of the tea-leaved willows died after the treatment. Keywords Chondrostereum purpureum, glyphosate, willow, sprout control Pages 35 p. + appendices 3 p.
SISÄLLYS 1 JOHDANTO... 1 2 TAUSTAA... 3 2.1 Tehoaineet... 3 2.1.1 Purppuranahakkasieni (Chondrostereum purpureum)... 4 2.1.2 Glyfosaattia sisältävä torjunta-aine... 8 2.2 Paju (Salix)... 10 2.3 Pienmetsäkone- Tehojätkä... 10 3 TUTKIMUSAINEISTO JA MENETELMÄT... 13 3.1 Tutkimusalue... 14 3.2 Koealojen perustaminen... 15 3.3 Koealojen käsittely... 15 3.4 Koealojen inventointi... 17 3.5 Aineiston käsittely... 18 4 TULOKSET... 20 4.1 Raita... 20 4.2 Kiiltopaju... 26 5 TULOSTEN TARKASTELU... 31 6 YHTEENVETO... 33 LÄHTEET... 34 Liite 1 Liite 2 Tiedote tutkimuksesta tutkimusalueella Kuolleisuusmallin estimointi ja Raitakuvan piirtäminen R-ohjelmistolla
1 JOHDANTO Tässä opinnäytetyössäni selvitän Gasum Oy:n maakaasulinjoille parhaan vesakontorjuntamenetelmän. Gasum Oy pyrkii raivaamaan maakaasulinjojaan kustannustehokkaimmalla menetelmällä usean vuoden ajanjaksona tarkasteltuna. Maakaasulinjoilla runsain ja samalla ongelmallisin puulaji on paju. Paju vesoo ja kasvaa nopeasti, joten raivauksen tarve on jatkuva. Kun pajukkoa raivataan usein, muodostuu pajujen tyviin tyviruusukkeita, joilla on isot juuristot, joihin varastoituu paljon ravinteita. Raivatusta tyviruusukkeesta uudet vesat lähtevät voimakkaaseen kasvuun. Opinnäytetyöni toimeksiantaja on Gasum Oy. Se on suomalainen yritys, joka toimittaa maakaasua ja biokaasua. Suomessa Gasumin kaasuputket kulkevat Imatralta aina Helsinkiin ja Tampereelle saakka. Gasumilla on kaasuputkia Suomessa 1 320 km. Putkilinjojen leveys on 5-10 m, riippuen putken koosta. Suomessa kaasuputkilinjojen pinta-ala on yhteensä 792 hehtaaria. Kaasuputkia kulkee asutuksen ja peltojen lisäksi myös metsissä, jossa raivattavaakin on eniten. Metsissä kaasuputkia on 475 ha. (Gasum yleisesite 2013.) Valtionneuvoston asetuksen (551/2009) 6. luvun 26 :n mukaan toiminnanharjoittajan on pidettävä huolta siitä, että putkilinjoilla ei kasva puita. Maakaasu standardin (SFS 3177. 4.1) mukaan putki-linja merkitään siten, että putkilinjan jokaisesta kohdasta näkee molempiin suuntiin vähintään yhden putkiston kulkua osoittavan merkin. Tämän vuoksi maakaasuputki merkitään maastoon merkintäkilvin. Merkintäkilven yläreunan tulee olla vähintään 1,3 metrin korkeudella maanpinnasta. Jos vesakko estää näkyvyyden merkintäpaalulta seuraavalle, on riski että sivullinen ei huomaa kaasuputken sijaintia maastossa ja saattaa aiheuttaa toiminnallaan vaaratilanteen. Gasum on velvollinen pitämään maakaasulinjat avoimina puista ja pensaista. Aiemmin linjoja on raivattu raivaussahalla ja metsäkoneen puomiin kiinnitettävällä ketjuraivaimella. Molemmat on kuitenkin todettu tehottomiksi ja kalliiksi, koska raivauksen tarve on jatkuvaa pajun nopean kasvun takia. Ketjuraivain myös rikkoo herkästi maakaasulinjoilla olevia merkintäpaaluja. Vuodesta 2013 lähtien linjojen raivauksessa onkin käytetty pienmetsäkone Tehojätkää. (Karhula, haastattelu 4.9.2013.) Pelkkä raivaaminen on kuitenkin tehotonta pitkällä aikavälillä, koska pajut vesovat voimakkaasti. Pajuvesakon raivaus täytyy toistaa muutaman vuoden välein, jotta linja pysyy avoimena. On tärkeää löytää uusia menetelmiä pajuvesakoiden torjuntaan. Kemialliset torjunta-aineet olisivat tehokkaita, mutta niiden käyttöä on pyritty vähentämään vesakoiden torjunnassa haitallisten ympäristövaikutusten takia. Torjunta-aineilla eli pestisideillä tarkoitetaan valmisteita ja aineita, joita käytetään haitallisten mikrobien, kasvien ja eläinten torjuntaan maa- ja metsätaloudessa, puutarhoissa, maantien pientareilla, radanvarsilla ja kotitalouksissa. (Paasivirta & Rytsä 1987.) Torjunta-aineiden myynti on ollut luvanvaraista Suomessa vuodesta 1952 lähtien. Kaikki torjunta-aineet 1
tarkastetaan ennen markkinoille pääsyä. Elintarviketurvallisuusvirasto Evira toimii ennakkotarkastusta koordinoivana viranomaisena ja tekee valmisteiden hyväksymispäätökset. (Vuorimaa, Kontro, Rapala & Gustafsson. 2007.) Osalla kemiallisista torjunta-aineista on määrätty pohjavesirajoitteita. Nämä pohjavesirajoitukset perustuvat ympäristösuojelulain (86/2000) 8 :ään, jonka mukaan Suomessa on ehdoton pohjavesien pilaamiskielto. PEFC- ja FSC sertifiointi kriteereissä kemiallisten torjuntaaineiden käyttö 1-2 luokan pohjavesialueilla on kiellettyä. (Äijälä, Koistinen, Sved, Vanhatalo & Väisänen 2014.) Uusi, kehitteillä oleva vesakontorjuntamenetelmä perustuu purppuranahakkasienen käyttöön. Tämä sieni on lehtipuiden luontainen lahottaja, joka lahotusprosessin myötä estää lehtipuiden uudelleenvesomisen. Purppuranahakan tehosta suomalaisiin pajuihin ei ole aiempia tutkimuksia. Metsäntutkimuslaitoksen purppuranahakkakokeista on saatu hyviä tuloksia koivulla, haavalla ja pihlajalla. Noin kolme vuotta purppuranahakkakäsittelystä haavan kuolleisuus oli 77 % ja pihlajan 50 % (Hamberg, Malmivaara-Lämsä, Löfström, Hantula 2014, 125), kun taas 92 % koivun kannoista oli kuollut kahden kasvukauden jälkeen. (Vartiamäki 2009.) Opinnäytetyössäni pyrin löytämään Gasumin maakaasulinjoille sopivan vesakonraivausmenetelmän pajujen torjuntaan. Tutkittavat vesakontorjunta-aineet ovat: 1) kehitteillä oleva biologinen vesakontorjunta-aine purppuranahakkasieni (Chondrostereum purpureum) ja 2) glyfosaattia sisältävä kemiallinen vesakontorjunta-aine (Glyfonova Bio). Purppuranahakan toiminta perustuu kannon lahottamiseen ja sitä kautta vesomisen loppumiseen, kun taas glyfosaatin toiminta perustuu aminohapposynteesissä välttämättömän entsyymin estoon. Ennakko-oletukseni oli, että glyfosaattia sisältävä kemiallinen torjuntaaine on tehokkain pajuvesakon torjunnassa nopealla aikavälillä. Purppuranahakan vaikutus näkyy todennäköisesti hitaammin, koska kyseessä on biologinen lahotusprosessi (Hamberg & Hantula 2003, Sienilehti 65/3) ja koska paju on erityisen vahva laji. Purppuranahakkakokeissa on kuitenkin saatu hyviä tuloksia muilla puulajeilla (Hamberg ym. 2014; Vartiamäki 2009.), joten uskon, että purppuranahakka toimii myös pajulla, kunhan sen annetaan vaikuttaa tarpeeksi kauan. Opinnäytetyöni on osa Metsäntutkimuslaitoksen purppuranahakkatutkimusta. Teen oman opinnäytetyöni Metsäntutkimuslaitoksen tutkimusalueella Gasum Oy:n maakaasuputkilinjalla Iitin Haapa-Kimolassa. Tutkimusalueella on 44 koealaa, joista 20 oli käytössä opinnäyteyössäni.. 2
2 TAUSTAA 2.1 Tehoaineet Tutkimuksessa testattiin kahta tehoainetta: biologista vesakontorjuntamenetelmää purppuranahakkasienellä ja glyfosaattia sisältävää kemiallista torjunta-ainetta (Glyfonova Bio). (Taulukko 1.) Taulukko 1. Kemiallinen torjunta-aine (Glyfonova Bio) ja kehitteillä oleva biologinen torjunta-aine (Purppuranahakka) Kemiallinen torjunta-aine: Glyfonova Bio Biologinen torjunta-aine: Purppuranahakka Vaikutusaika 10-14 vrk 1 kk-2 v. Kantojen kuolleisuus lisääntyy 2-3 v käsittelystä Käsittelyliuoksen väkevyys 10-15%, laimennos vedellä 1:10, laimennos vedellä Hinta Varastointi/Säilytys Käsittelijän suojavarusteet 120 /20litraa. 20 litrasta saadaan 200 litraa valmista liuosta. Alkuperäispakkauksessa tiivisti suljettuna. Säilytyslämpötila -15 - +40. 150 /kg Säilytetään jääkappilämpötilassa, säilyy useita kuukausia käyttökelposena. Kyllä; suojapuku, kumisaappaat, kemikaalinkestävät suojakäsineet Ei suojavarusteita. ja päähine Pohjavesirajoitus Vesiensuojelu tarve Ei. Useiden valmisteiden käyttö kielletty pohjavesialueilla. Kyllä; 3 m suojavyöhyke vesistöihin Ei pohjavesirajoituksia. Ei vahingoita vesistöjä. Rajoituksia käsittely ajankohdalla Kyllä; ei mahla-aikaan, käsittelyn jälkeinen sade heikentää tehoa Ei rajoituksia. Käyttökoulutus Huomioitavaa Biologinen hajoavuus Ammattikäyttäjien suoritettava tutkinto, laitteisto testattava 5v välein Glyfosaatin käyttö hyväksytty EU:ssa vuoden 2015 loppuun saakka. Tehoainepitoisuus puolittuu maaperässä yleensä 3-30 päivässä. Ei koulutusta. Koivujen karsimista tulee välttää purppuranahakkakäsittelyn läheisyydessä Tuote on biologisesti hajoava 3
2.1.1 Purppuranahakkasieni (Chondrostereum purpureum) Sienet ovat tärkein metsäpuihin tauteja aiheuttava mikrobiryhmä. Ne kasvavat yleensä haaroittuvana rihmastona. Sienen täytyy tartuttaa eli infektoida isäntäkasvinsa. Tämä vaihe on kriittisin, koska sienen itiöt eivät selviä pitkiä aikoja elinkelpoisina. Itiöiden itämisen, iturihman kasvattamisen ja isäntäkasvin solukkoon tunkeutumisen tulee tapahtua nopeasti. (Kasanen 2009, 20.) Lahottajasienet lahottavat puuainesta ja ovat siten avainasemassa ravinteiden kierrossa metsäekosysteemissä. Sienet tarvitsevat kasvuun kosteutta, ravinteita ja happea. Tämän lisäksi lämpötilan on oltava nollan yläpuolella, jotta kasvu on mahdollista. Useimpien sienirihmastojen kasvu on nopeinta +15 ja +25 celsiusasteen välillä. Lahon alkuunpääsyssä tarvitaan kosteutta, mutta tämän jälkeen sienet pärjäävät puun sisältämällä kosteudella. (Kasanen 2009, 19 21.) Tutkimuksessani käytetty sieni, purppuranahakka on yleinen Suomen metsissä. Sitä löytää hyvin helposti raivatusta lehtipuuvesakosta, erityisesti koivun kannoilta. (Kauppila & Niemelä 1986.) Purppuranahakkasienestä ollaan kehittämässä biologista vesakontorjuntamenetelmää, sillä se on luontainen lehtipuiden lahottaja. Sieni ei aiheuta haittaa vaurioitumattomille lehtipuille eikä havupuille. Purppuranahakan kääpämäinen itiöemä tuottaa itiöitä ja on nimensä mukaisesti purppuran värinen. Itiöemän yläpuoli on ruskea ja vanhetessaan se harmaantuu ja muuttuu karvaiseksi. (Hamberg & Hantula 2013.) (Kuva 1.) Kuva 1. Purppuranahakkasieni (Chondrostereum purpureum) 4
Purppuranahakan teho vesakontorjunnassa perustuu sienen kykyyn tappaa ja lahottaa raivatun lehtipuun kanto, jolloin vesominen vähenee tai loppuu kokonaan. Varsinainen vesakontorjunta purppuranahakkasienellä tapahtuu ruiskuttamalla tuoreille kantopinnoille sienirihman pätkiä sisältävää nesteliuosta raivauksen yhteydessä tai välittömästi sen jälkeen. (Hamberg & Hantula 2013, 84.) On tärkeää saada tehoaine tuoreeseen kantopintaan mahdollisimman nopeasti ja tarkasti. Tuore kantopinta imee tehoaineen hyvin. (Hamberg, haastattelu 22.10.2014.) Sieni tarttuu kantopintaan ja alkaa käyttää kantoa ravintonaan, mikä aiheuttaa kannon lahoamisen. (Hamberg & Hantula 2013, 84.) Koska kyseessä on biologinen hajoamisprosessi, lopullinen vesakontorjuntateho ei näy heti. (Hamberg & Hantula 2013, 84.) Purppuranahakka tuottaa itiöemiä syksyllä sateiden jälkeen. Itiöemiä muodostuu herkemmin puihin, jotka eivät ole kestäviä purppuranahakkatartuntaa vastaan. Vastustuskykyisillä puilla tai puulajeilla itiöemien muodostus vie kauemmin. Esimerkiksi koivulla, johon purppuranahakka tarttuu hyvin, itiöemiä voi olla runsaasti jo muutaman kuukauden jälkeen käsittelystä. (Hamberg, haastattelu 22.10.2014.) Usein purppuranahakkakäsittelyn jälkeen kantoon ehtii kasvaa uusia vesoja. Vesominen johtuu siitä että sieni ei ole vielä päässyt riittävän syvälle kannon sisään, eli tällöin koko kanto ei ole vielä lahonnut. Kun aikaa kuluu ja sieni etenee syvemmälle, vesominen loppuu. (Hamberg, haastattelu 22.10.2014.) Kantojen kuolleisuus lisääntyy 2-3 vuoden ajan käsittelystä. (Hamberg & Hantula 2013, 84.). Eri purppuranahakkayksilöillä on erilainen vesakontorjuntateho. Metsäntutkimuslaitos on kerännyt luonnosta kymmeniä purppuranahakkasieniyksilöitä ja testannut niiden vesakontorjuntakykyä. Parhaita yksilöitä on risteytetty keskenään, jotta vesakontorjuntakäyttöön saataisiin mahdollisimman tehokas sieni. Risteyttämisessä on hyödynnetty purppuranahakan luontaista lisääntymistapaa: kahden itiön on annettu pariutua kuten luonnossakin mutta laboratorio-olosuhteissa. Risteytysjalostuksen ansiosta purppuranahakan vesakontorjuntakykyä on saatu parannettua. Bioturvallisuuden kannalta on hyvä muistaa, että purppuranahakka ei pysty leviämään kannosta eteenpäin kuin maanalaisten varsien kautta tai infektoidun kannon ja jonkun muun vaurioituneen lehtipuun koskettaessa toisiaan. Syy tähän on se, että purppuranahakka ei tuota suvuttomia itiöitä, vaan leviää rihmastokasvun lisäksi vain suvullisten itiöiden välityksellä. Näin sieniliuoksella käsitellyiltä alueilta vapautuu vain suvullisia itiöitä, jotka muuttuvat uudeksi yksilöksi pariuduttuaan toisen itiön kanssa. Jalostetun purppuranahakan kaikki jälkeläiset ovat perinnöllisesti uudenlaisia yksilöitä, jotka eivät ole sen patogeenisempiä kuin muutkaan sienikannat. (Hamberg & Hantula 2013, 84.). Jotta purppuranahakkasieni pystyy elämään ja kasvamaan puun rungossa on sillä oltava sopivat olosuhteet. Sieni tarvitsee vettä ja sopivan lämpötilan. Uusi-Seelantilaisessa ja saksalaisessa tutkimuksessa tutkittiin tekijöitä, mitkä vaikuttavat purppuranahakan kasvuun. Optimaalinen lämpötila sienelle on +18-+26 asteen välillä. Purppuranahakan tehoon vaikuttavat 5
myös käsiteltävän rungon läpimitta ja käsittelyliuoksen vahvuus. (Spiers & Hopcroft 1988.) Mitä laimeampaa käsittelyliuos on, sitä hitaammin sieni alkaa lahottaa kantoa (Hamberg, haastattelu 22.10.2014). Metsäntutkimuslaitoksen laimennoskokeessa tulos oli, että 1:1000 (1 osa purppuranahakkaliuosta ja 999 osaa vettä) laimennos ei tehoa yhtä nopeasti kuin väkevämmät liuokset. (Hamberg, haastattelu 11.11.2014). Mitä isompi rungon läpimitta on, sitä paremmin ja syvemmälle tehoaine imeytyy runkoon. Käsiteltävän rungon iällä ei ole merkitystä. (A.G. Spiers & D.H. Hopcroft 1988.) Metsäntutkimuslaitoksen tekemässä lämpötilakokeessa, purppuranahakan optimikasvulämpötila oli 24 astetta. Sienen kasvu heikkeni 28 asteessa ja 36,5 asteessa kasvua ei havaittu ollenkaan. (Hamberg, haastattelu 22.10.2014.) Erilaiset purppurnahakkatutkimukset eivät ole suoraan verrannollisia keskenään, sillä tuloksiin vaikuttavat puulaji, kantoläpimitta, purppuranahakkasieniyksilöiden tehokkuus ja se, kuinka paljon käsitellyn kannon ympärillä on ollut muita vesoja (kasvutilasta johtuva kilpailu). (Hamberg, haastattelu 7.8.2014.) Purppuranahakkasienen käyttöä eri lehtipuiden vesomisen vähentämiseksi on tutkittu 1980-luvulta lähtien mm. Kanadassa ja Hollannissa. Kanadalaisessa tutkimuksessa tutkittiin purppuranahakkasienen vaikutusta paikallisen leppälajin vesomiseen. Purppuranahakkaa ruiskutettin kantopinnoille kaadon jälkeen. Ensimmäisen vuoden aikana 92 % vesoista kuoli ja toisen vuoden jälkeen kuolleisuus oli 100 %. (Becker, Shamoun & Hintz 2005, 269.) Vuonna 2000 tutkittiin Hollannissa tuomen kantovesojen kuolleisuutta purppuranahakkakäsittelyn jälkeen. Kahden vuoden jälkeen käsittelystä 95 % tuomen kantovesoista oli kuollut. (De Jong 2000.) Suomessa purppuranahakkatutkimusta on tehty vuodesta 2000 lähtien. Metlan tekemässä tutkimuksessa selvitettiin purppuranahakkasienen tehoa pihlaja- ja haapavesakoiden torjunnassa neljän kasvukauden jälkeen. Tutkimuksessa oli kahdenlaisia koealoja. Ensimmäiset koealat oli käsitelty purppuranahakkasienellä raivauksen yhteydessä ja toiset olivat kontrollialoja. Kontrollialat ainoastaan raivattiin eli niitä ei käsitelty laisinkaan sieniliuoksella. Purppuranahakalla käsitellyillä alueilla kuolleisuus oli pihlajalla 50 % ja haavalla 77 %. Kontrollialoilla kuolleisuus oli pihlajalla 14 % ja haavalla 52 %. Koealoilla, joilla oli tehty purppuranahakkakäsittely, ei kasvanut yhtä pitkiä vesoja kuin kontrollialoilla. (Hamberg ym. 2014.) Koivulla tehdyssä tutkimuksessa Suomessa kuolleisuus oli kahden kasvukauden jälkeen 92 %. Uusia vesoja muodostui 0.3 vesaa per kanto. Paras aika käsittelylle oli touko- heinäkuussa. Kun käsittely tehtiin heinäkuussa, vain 12.5 % kannoista lähti uudelleen vesomaan, kun taas kontrollikannoista 74 % vesoi. Mittaukset tehtiin kahden kasvukauden jälkeen käsittelystä. (Vartiamäki 2009.) Pohjois-Amerikassa on jo myyntilupa purppuranahakkaa sisältävälle kaupalliselle tuotteelle. Tuotteen kauppanimi on Myco-Tech (Kasanen 2009, 175.) Tuote ei ole tällä hetkellä myynnissä, vaikka sillä myyntilupa onkin (Hamberg, haastattelu 15.11.2014). Myco-Tech on geeli, joka sisältää elinkelpoista purppuranahakkarihmastoa, mutta ei itiöitä. Myco-Techgeeliä levitetään ohut kerros lehtipuun kannolle kaadon jälkeen. Puun kuo- 6
leminen voi kestää muutamasta kuukaudesta jopa kolmeen vuotta riippuen puulajista. (Vandenbroucke, Gaucher & Major 2005.) Amerikkalaista purppuranahakkavalmistetta ei voi kuitenkaan käyttää Suomessa, koska sienikanta ei ole suomalaista alkuperää. (Hamberg & Hantula 2013, 84.). Purppuranahakan geneettistä vaihtelua on tutkittu Pohjoismaista ja Baltian maista kerätyillä sienillä. Purppuranahakkakantojen geneettinen vaihtelu on suurta. Alueellisia eroja ei ole havaittu, joten mitä tahansa purppuranahakkakantaa voidaan käyttää vesakontorjunnassa tutkitun alueen sisällä. Tämä turvaa, ettei harvinaista perimää omaavia sienikantoja siirretä uusille alueille. (Vartiamäki 2009.) Suomessa on kehitteillä purppuranahakkavalmiste. Purppuranahakkavalmisteen hinta ei ole vielä tarkasti tiedossa. Valmisteen hintaan vaikuttavat mm. valmistustapa, tuotteen rekisteröinti ja tuotteen käyttölaajuus. Käyttökustannuksiin vaikuttavat mm. tuotteen menekki, laimennussuhde ja levitystapa. Purppuranahakkakäsittelyn hinnan on arvioitu olevan samaa luokkaa kuin havupuiden kantokäsittelyssä käytetyn Rotstopin. Oleellista on tietää, kuinka paljon tuotetta voidaan laimentaa niin että se vielä tehoaa. (Seikari, sähköpostiviesti 12.2.2014.) (Taulukko 2.) Taulukko 2. Kustannusarvio varhaisperkauksesta purppuranahakkavalmisteella. Varhaisperkaus UW tarkoittaa varhaisperkausta pienmetsäkone Tehojätkällä. (Seiskari, sähköpostiviesti 26.10.2014) Varhaisperkaus purppuranahakalla Tuotteen hinta /kg 150 Käyttöliuoksen kulutus l/ha 250 Käyttöliuoksen laimennossuhde 1/ 400 200 100 pitoisuus käyttöliuoksessa, g/l 2,5 5 10 Tuotteen kulutus kg/ha 0,6 1,3 2,5 Tuotteen hinta /kg 150 150 150 Tuotekustannus /ha 90 195 375 Varhaisperkaus UW /ha 300 300 300 Tuotteen levityskustannus /ha 50 50 50 Kustannukset yhteensä /ha 440 545 725 Keväinen mahlan virtaaminen puissa ei merkittävästi heikennä purppuranahakan tehoa ainakaan pieniläpimittaisilla kannoilla. (Hamberg, sähköpostiviesti 11.9.2013). Käsitellyn alueen läheisyydessä karsituilla koivuilla voi olla suurentunut riski saada purppuranahakkatartunta. Näin ollen koivujen karsintaa tulisi välttää muutaman vuoden ajan purppuranahakkakäsittelyn jälkeen. (Vartiamäki, 2009.) Tässä tutkimuksessa käytin Aalto yliopistossa kehitettyä purppuranahakkavalmistetta, joka sisälsi kasvatusliuoksessa olevan sienen sekä sokereita ja sakeuttamisaineita tuotteen säilyvyyden parantamiseksi (Seiskari, sähköpostiviesti 12.2.2014). Laboratoriossa valmistettu purppuranahakkaliuos 7
säilytetään jääkaapissa. Liuos säilyy käyttökelpoisena puoli vuotta. (Seiskari, haastattelu 22.10.2014.) 2.1.2 Glyfosaattia sisältävä torjunta-aine Tutkimukseni toisena vesakontorjunta-aineena käytin Glyfonova Bio nimistä torjunta-ainetta. Se sisältää glyfosaattia 360g/l. Glyfonova Bio on tarkoitettu rikkakasvien torjuntaan viljelysmailla, hedelmätarhoilla, viljelemättömillä alueilla, metsänviljelyssä sekä puuvartisten kasvien hävittämiseen. Torjunta-ainetta voidaan käyttää vesakontorjuntaan lehvästöruiskutuksena, kantokäsittelynä ja taskutuksena. Ennen käsittelyä on tarkistettava myyntipäällyksestä käyttörajoitukset. (Glyfonova Bio myyntipäällyksen teksti 2013.) Keväällä mahla-aikaan glyfosaattikäsittelyä tulee välttää. Glyfosaatti ei tehoa jäätyneeseen kasvustoon. Käsittelyn jälkeinen sade saattaa heikentää tuotteen tehoa. Kemiallisilla torjunta-aineilla on haitallisia vaikutuksia vesistöihin. Kemiallisia torjunta-aineita valuu metsistä, viljelysmailta ja puutarhoista pohjavesiin, jokiin ja järviin. Torjunta- aineet aiheuttavat vesistöissä rehevöitymistä, mm. levää ja kasviplanktonia. Rehevöityminen estää eläinplanktonin kasvua ja lisääntymistä. (Bellgard, Johnson, Than, Anand, Winks, Ezeta & Dodd 2014.) Vesistöihin rajoittuvilla alueilla ruiskutettaessa on jätettävä kolmen metrin suojavyöhyke, jotta vesieliöt eivät vaarannu. Valmisteen teho alkaa näkyä 10 14 vrk:n kuluttua käsittelystä. (Glyfonova Bio myyntipäällyksen teksti 2013.) Glyfonova Bio torjuntaaineelle ei ole määrätty pohjavesirajoitteita (Pohjavesirajoitus 2014). Glyfonova Bio - torjunta-aineen käyttöväkevyys 10 15 %. Laimennos tehdään vedellä. Torjunta-ainetta käsiteltäessä suositellaan käyttämään suojapukua, kumisaappaita, kemikaalinkestäviä suojakäsineitä ja päähinettä. Alueilla missä kasvaa haapoja ja poppeleita on kantokäsittelyssä vaarana, että käsittelyalueen reunoilla olevat puut vioittuvat tai kuolevat. Haavoilla ja poppeleilla on tavanomaista, että yksittäiset puut tai vesat ovat yhteydessä toisiinsa maanalaisten varsien välityksellä. (Glyfonova Bio myyntipäällyksen teksti 2013.) Glyfosaattikäsittelyn hintaan vaikuttavat varhaisperkauksen hinta, valmisteen hinta ja valmisteen levityskustannus. (Taulukko 3.) 8
Taulukko 3. Kustannusarvio varhaisperkauksesta glyfosaatilla. Varhaisperkaus UW tarkoittaa varhaisperkausta pienmetsäkone Tehojätkällä. Varhaisperkaus glyfosaatilla Tuotteen hinta /kg 6 Käyttöliuoksen kulutus l/ha 200 Käyttöliuoksen laimennossuhde 1/ 10 Tuotteen kulutus kg/ha 20 Tuotteen hinta /kg 6 Tuotekustannus /ha 120 Varhaisperkaus UW /ha 300 Tuotteen levityskustannus /ha 50 Kustannukset yhteensä /ha 470 Glyfosaatin tehomekanismista ja hajoamisesta kerrotaan seuraavaa: Glyfosaatti on yleisesti käytössä oleva systeemisesti vaikuttava herbisidi. Sen vaikutusmekanismi on kasvien aminohapposynteesiin tarvittavan entsyymin, enolipyruvyylisikimaattifosfaattisyntaasin, esto. Vastaavia entsyymejä ei ole eläimillä. Pieneliöt hajottavat glyfosaatin nopeasti maassa, joten se ei kerry luontoon. Glyfosaatti imeytyy huonosti suun kautta ja eliminoituu nopeasti. (Tuomisto 12.9.2013. 1091.) Glyfosaatin käytöstä keskustellaan paljon. Turvallisuus- ja kemikaalivirasto (Tukes) lehdistötiedotteen mukaan EU:n komissio ja jäsenmaat eivät halua glyfosaatin käytölle rajoituksia. Glyfosaattia sisältävien torjuntaaineiden käyttö on hyväksyttyä EU:ssa vuoden 2015 loppuun saakka. (Tukes 2011). Laki kasvinsuojeluaineista (1563/2011) velvoittaa kaikkia kasvinsuojeluaineiden ammattikäyttäjiä suorittamaan kasvinsuojeluaineita koskevan tutkinnon. Tukes on velvollinen järjestämään koulutusta sekä tutkinnon kasvinsuojeluaineita ammattimaisesti käyttäville toimijoille. Tutkinto tulee suorittaa 26.11.2015 mennessä. Sen jälkeen tutkinto tulee uusia viiden vuoden välein. Kaikki ammattikäytössä olevat kasvinsuojeluaineiden levitysvälineet tulee testata. Testausvaatimus astuu voimaan 26.11.2016. Testaus tulee uusia 5 vuoden välein vuoteen 2020 saakka, jonka jälkeen testaus tulee uusia 3 vuoden välein. (Laitinen, sähköpostiviesti 23.1.2014.) Turvallisuus- ja kemikaaliviraston ryhmäpäällikkö Kaija Kallio-Mannilan (haastattelu 4.6.3013) mukaan tutkimusalueelle ei tarvitse laittaa tiedotteita glyfosaatin käytöstä, jos käsittely tehdään kantokäsittelynä. Ilmoitus maanomistajille glyfosaattikäsittelystä riittää. Jos alue käsiteltäisiin lehvästoruiskutuksena, alueella pitäisi olla varoitustaulut marjastajille ja sienestäjille. Lehvästöruiskutuksen jälkeen marjastus ja sienestys ovat kiellettyjä vuoden loppuun saakka. 9
2.2 Paju (Salix) Tutkimukseen valittiin kaksi pajulajia: kiiltopaju (Salix phylicifolia) ja raita (Salix caprea). Nämä pajulajit valittiin tarkasteluun, koska niitä löytyi tasaisesti koko tutkimusalueelta. Pajut ovat tuuli- ja hyönteispölytteisiä, haarajatkoisia kaksikotisia puita, pensaita tai varpuja. Pajujen silmut ovat 1- suomuisia ja lehdet ehyitä. Kukinto on kokonaan variseva norkko. Useat pajulajit risteytyvät keskenään. (Luontoportti 2013.) Kiiltopaju voi kasvaa jopa kolmemetriseksi pystykasvuiseksi pensaaksi. Kiiltopaju kukkii keväisin ennen lehtien puhkeamista. Se on yleinen koko maassa lukuun ottamatta korkeiden tuntureiden lakiosia. Kiiltopaju viihtyy kosteilla ja märillä kasvupaikoilla. Tehokkaasti leviävä pensas menestyy hyvin ihmistoiminnan lähettyvillä ja on yleinen viljelysten reunuksilla, pientareilla ja joutomailla. (Väre & Kiuru 2013, 114 116.) Raita kasvaa 5-15 metrin (joskus jopa 20 m) korkuiseksi, usein monirunkoiseksi puuksi. Raita kukkii keväällä lehtien puhkeamisen aikoihin. Se esiintyy koko Suomessa. Raita viihtyy hyvin tuoreissa ja lehtomaisissa kangasmetsissä. Voimakaskasvuisena ja tehokkaasti leviävänä puuna se kasvaa usein tienvierustoilla, pientareilla ja ojissa. (Väre & Kiuru 2013, 124 128.) 2.3 Pienmetsäkone- Tehojätkä Tutkimuksessa pajuvesakko raivattiin Usewoodin pienmetsäkone Tehojätkällä. Usewood Oy:n valmistama Tehojätkä on pienmetsäkone, joka on kehitetty taimikoiden ja nuorten metsien hoitotöihin. (Kuva 2.) Tehojätkä on rakenteeltaan kevyt ja siten se ei aiheuta painaumia ja ajouria. Nelipyöräisellä koneella on painoa 1 700 kg ilman raivauspäätä ja leveyttä 1.5 m. (Usewood 2014). 10
Kuva 2. Tehojätkä raivaamassa kaasulinjaa. Kouvolan seudulla maakaasulinjoja raivaa yrittäjä Ari Tani, AT- Miniwoods Ky, joka suoritti myös tämän tutkimuksen raivaustyöt. Kalustona hänellä oli Tehojätkä Eco 4*4 ja UW40 Risuraivain. Koneen puomi on 5 m pitkä suorana, joten koneella pystyy raivaamaan 10 m leveää uraa ilman, että konetta tarvitsee siirtää sivusuunnassa. Tehojätkä raivaa yhden hehtaarin työvuoron aikana, jolloin se kuluttaa 30 litraa dieseliä. Kone tuodaan maastosta pois vain huoltojen ja korjauksien ajaksi. Koneen liikuttamiseen ja kuljettamiseen ei kulu työaikaa, koska se on maastossa työvuorojen välin. Ari Tani on kehittänyt raivauspäähän tehoaineen levityslaitteen. (Kuva 3.) Levityslaitteella pystyy levittämään tehoaineen kantopinnalle katkaisun yhteydessä. Laite on tarkka, ja siten tehoainetta leviää vain kantopinnalle, ei maastoon. (Tani, haastattelu 13.9.2013.) 11
Kuva 3. Tehojätkän terässä oleva levityslaite (merkitty kuvaan punaisella). Usewoodin terä pyörii hitaammin kuin raivaussahan terä. Terän hidas pyöriminen varmistaa, että tehoaine jää kantopinnalle eikä lennä maastoon. (Saarinen, haastattelu 22.10.2014.) Jotta laite toimisi mahdollisimman tarkasti, on kantokorkeuden oltava 15 30 cm. Jos kantokorkeus on alle 15 cm, on vaarana tehoaineen leviäminen raivauspäästä pyyhkiytymällä muuhun kasvillisuuteen. Tällöin kantopinnat jäävät osin tai kokonaan käsittelemättä. (Tani, haastattelu 2.10.2014.) Tehojätkässä on pumppuyksikön sisältävä säiliö, johon mahtuu 200 litraa tehoainetta. Raivauskoneen tietokone ohjaa ruiskutusyksikköä, jolloin annostelu on tarkkaa ja säädettävissä. Tankillisella glyfosaattiliuosta käsittelee 1-1,5 hehtaaria kaasulinjaa. Tehoaineen kulutukseen vaikuttaa työmaa ja levityslaitteen annostelu. Jos työmaan maasto on vaativa ja siellä on paljon raivattavaa, kuluu tehoainetta enemmän kuin työmaalla mikä on tasainen ja joissa raivattavaa ei ole paljoa. (Saarinen, haastattelu 22.10.2014.) Pieniläpimittaiset risut ja oksat ovat hankalia raivattaessa, koska ne jäävät pyörimään terään ja voivat tukkia sen. (Tani, haastattelu 13.9.2013) Tehoaineen käyttö koneellisessa raivauksessa ei heikennä tuottavuutta merkittävästi. Yhden työvuoron aikana tehoaineen tekemiseen ja tankkaukseen menee noin 15 20 minuuttia. Tätä työvaihetta voidaan hyvin verrata juurikäävän torjuntaan käytettävän harmaaoravakkavalmisteen laimentamiseen. (Saarinen, haastattelu 22.10.2014.) Koneellinen taimikonhoito sekä linjaraivaus yleistyvät. Koneellinen työ on nopeampaa ja tehokkaampaa ja siten edullisempaa, kuin perinteinen metsurityö. Tehojätkä ei väsy samalla tavalla kuin metsuri raivaussahan kanssa. Kuljettajalla on käytössään ilmastointilaite kuumina päivinä, joka helpottaa työn tekoa. Tehojätkän raivausjälki eroaa hiukan raivaussahan jäljestä. Tehojätkä murskaa ja repii kannon pään hajalle, joka saattaa vaikeut- 12
taa uusien vesojen syntymistä. Tehoaine tarttuu revittyyn kantoon paremmin, kuin sileään kantoon. (Tani, haastattelu 9.9.2013.) (Kuva 4.) Kuva 4. Tehojätkällä raivattaessa leikkauspinta repeytyy ja tehoaineella on enemmän tarttumapintaa. Ari Tani kertoi hankkivansa tulevia linjaraivauksia varten pienen kaivinkoneen. Kaivinkone tulee olemaan mahdollisimman kevyt ja siinä tulee olemaan telat. Teloilla varmistetaan, että kone ei jätä maastoon jälkiä. Kaivinkoneen alusta on kestävämpi kuin Tehojätkän. Lisäksi kaivinkone on tehokkaampi, ja siten tuo raivaukseen nopeutta ja tehokkuutta. (Tani, haastattelu 2.10.2014.) 3 TUTKIMUSAINEISTO JA MENETELMÄT 13
3.1 Tutkimusalue Tutkimusalue sijaitsi Iitin Haapa-Kimolassa Gasum Oy:n maakaasulinjalla (Kuva 5.) Tutkimusalueen pituus oli 1.7 km ja leveys 12 m. Alueen maasto oli mäkistä ja tutkimusalueen läpi virtasi kaksi ojaa. Tutkimusalueella kasvoi useita pajulajeja. Alueella oli eniten raitaa ja kiiltopajua, joten ne otettiin mukaan tutkimukseen. Pajut olivat kasvaneet korkeiksi ja ne estivät näkyvyyden merkintäpaalulta toiselle. Koska linjaa oli raivattu aiemminkin, pajut kasvoivat isoissa tyviruusukkeissa ja vesoivat todella paljon. Pajut olivat erityisen korkeita ja isoja kosteilla kasvupaikoilla, joilla oli oja. (Kuva 6.) Kuva 5. Kartta tutkimusalueen sijainnista Kuva 6. Tutkimusalueen maasto oli mäkistä. Kuvan vasemmassa laidassa näkyy punaisia aurauskeppejä, joilla koealat merkittiin maastoon. 14
3.2 Koealojen perustaminen Tutkimuksen koealat perustettiin 30 31.5.2013. Tutkimusalueella oli 20 koealaa, joilta tämän opinnäytetyön tutkimusaineisto kerättiin. Yksittäisen koealan koko oli 10 m 10 m. Koalojen kulmat merkittiin aurauskepeillä, jotta ne on helpompi löytää. Aurauskeppeihin merkittiin koealalla tehty käsittely. (Kuva 7.) Kuva 7. Koealojen merkintä maastoon. Koealojen reunat merkittiin punaisella kuitunauhalla, jotta raivaajan oli helpompi hahmottaa missä koealan reuna kulkee. Koealat perustettiin kohtiin, joissa pajua kasvoi tasaisesti. Glyfosaattikoealat perustettiin kauas ojista ja niiden ympärille jätettiin 50 m suojavyöhyke. Muuten koealojen väli oli noin viisi metriä. Tavoitteena oli merkitä jokaiselle koealalle 20 tutkittavaa tainta, 10 kiiltopajua ja 10 raitaa. Taimien alaosaan lähelle maata kiinnitettiin merkintälaput, joihin merkittiin pajun numero. Merkintälappujen toivotaan pysyvän paikoillaan koko tutkimuksen ajan. Tutkimuksesta tiedotettiin kirjeellä, joka lähetettiin maanomistajille. Tiedotteessa kerrottiin tutkimuksen tavoitteesta, aikataulusta ja toimijoista. Tiedote lähetettiin heti tutkimuksen alussa. Tutkimusalueen laidoilla kulkevien teiden varsiin laitettiin tiedotteet tutkimuksesta. (Liite 1) Tutkimuksesta ilmoitettiin myös Turvallisuus- ja kemikaalivirastoon. 3.3 Koealojen käsittely Koealat käsiteltiin viidellä eri menetelmällä, siten että neljä koealaa käsiteltiin aina samalla menetelmällä (Taulukko 4.): 15
1. Raivaus Usewoodin Tehojätkällä ja purppuranahakkaliuoksen levitys terässä olevalla laitteella. Kantokorkeus 15 cm. Käsittelyajankohta: 30. 31.5.2013. 2. Raivaus raivaussahalla ja purppuranahakkaliuoksen levitys paineruiskulla (täsmäkäsittelynä kantoon). Kantokorkeus 15 cm. Käsittelyajankohta: 30. 31.5.2013. 3. Raivaus Usewood Tehojätkällä ja GlyfonovaBio-torjunta-aineen levitys terässä olevalla laitteella. Kantokorkeus 15 cm. Käsittelyajankohta: 30. 31.5.2013. 4. Kontrolli kevät, Usewood Tehojätkällä, ei kantokäsittelyä. Kantokorkeus 15 cm. Käsittelyajankohta: 30. 31.5.2013. 5. Kontrolli syksy, Usewood Tehojätkällä, ei kantokäsittelyä. Kantokorkeus 15 cm. Käsittelyajankohta: 23.10.2013 Koealajärjestys 1 1 1 1 1 2 2 2 2 2 3 3 3 3 3 4 4 4 4 4 Kantokorkeus 15cm Tehojätkä Glyfonova Bio Tehojätkä Purppuranahakka Paineruisku Purppuranahakka Kontrolli kesä Kontrolli syksy Taulukko 4. Koealajärjestys. Koealat käsiteltiin heti niiden perustamisen jälkeen (paitsi syksyn kontrollialat). Kaikki koealat raivattiin 15 cm kantokorkeuteen. Kantokäsittelyssä kantopinnat käsiteltiin heti raivaamisen jälkeen. Paineruiskulla tehdyllä purppuranahakkaliuoksen levittämisellä haluttiin nähdä purppuranahakan teho, kun liuos on levittynyt varmasti ja kauttaaltaan koko kantopinnalle. Tämän avulla on mahdollista tutkia onko lopputuloksessa eli vesakontorjuntatehossa eroja kahden levitysmenetelmän (Tehojätkä vs. paineruiskulevitys) välillä. Osalla koealoista tehtiin pelkkä raivaus ilman tehoainekäsittelyä. Näitä koealoja kutsutaan kontrolleiksi. Kontrollialoilla tutkitaan pajun kasvua ja vesomista pelkän raivauksen jälkeen. 16
Paineruiskulla käsiteltävät pajut raivattiin raivaussahalla ja kantopinnat käsiteltiin heti raivaamisen jälkeen purppuranahakkaliuoksella (laimennos 1:10 eli 1 osa purppuranahakkaliuosta ja 9 osaa vettä), joka levitettiin paineruiskun avulla. Usewoodin Tehojätkällä raivattiin ensin kaikki kesän kontrollialojen (4kpl) taimet 15 cm korkeudesta. Sen jälkeen aloitettiin koneellinen purppuranahakkakäsittely. Tehojätkän säiliöön laitettiin purppuranahakkaliuos, jota laimennettiin vedellä kuten paineruiskukäsittelyssä. Liuokseen laitettiin sinistä väriainetta, jotta raivauksen yhteydessä nähtiin, että purppuranahakkaliuosta on varmasti mennyt kantopinnalle. Sienikäsittelyn jälkeen koneen säiliö huuhdeltiin, jotta säiliö oli puhdas seuraavaa käsittelyä varten. Viimeiset neljä koealaa raivattiin ja käsiteltiin glyfosaattia sisältävällä torjunta-aineella. Käsittelyjärjestyksellä varmistettiin, että tehoaineet eivät pysty vaikuttamaan toisiinsa. Syksyn kontrollikoealat käsiteltiin 23.10.2013. Silloin puut olivat lehdettömiä. Sää Haapa-Kimolan tutkimusalueella oli kesällä tehtyjen käsittelyiden aikaan puolipilvinen ja poutainen. Päivän lämpötila oli +17 20 astetta. Vasta viimeisen purppuranahakkakoealan käsittelyn jälkeen tuli voimakas sadekuuro. 3.4 Koealojen inventointi Koealat inventoitiin kaksi kertaa. Ensimmäinen inventointi tehtiin 2-4.9.2013. Kaikilta koealoilta etsittiin merkityt taimet, joista mitattiin seuraavat tiedot: - kantoläpimitta, mm (Klpm) - vesojen lukumäärä, kpl - korkeimman vesan pituus maasta, cm - korkeimman vesan pituus rungosta, cm - kanto korkeus, cm - millaisessa ruusukkeessa tutkittava kanto kasvaa (esim. 1/3 ruusukkeessa kolme kantoa, joista on mitattu vain yksi) (Ruusu) - onko tuhoja, esim. hirvi (Tuhot) - vesojen kunto, esim. ruoste Lisäksi purppuranahakalla käsitellyiltä koealoilta tutkittiin seuraavat tiedot: - uusien itiöemien lukumääräluokka: 0 = ei itiöemiä, 1 = itiöemiä 1-3 kpl, 2 = itiöemiä 4-10 kpl, 3 = itiöemiä >10 kpl. - vanhojen itiöemien lukumääräluokka Toinen inventointi tehtiin 8.-10.9.2014. Toisessa inventoinnissa koealoilta mitattiin seuraavat tiedot: - vesojen lukumäärä (kpl) - korkeimman vesan pituus maasta (cm) - korkeimman vesan pituus rungosta (cm) - muut kannot tai vesat tutkittavan taimen ympärillä, kpl (Kannot) - onko tuhoja (esim. hirvi) (Tuhot) - vesojen kunto (esim. ruoste) 17
Jos koealoilla havaittiin purppuranahakan itiöemiä, itiöemäluokka merkittiin muistiin kuten ensimmäisessä inventoinnissa. Tutkimuksessani käytin lähinnä toisessa inventoinnissa mitattuja tietoja, paitsi niiden muuttujien osalta, joita ei enää mitattu uudelleen toisena vuonna. 3.5 Aineiston käsittely Koaloilta saadut mittaustulokset kirjasin Excel- tiedostoon. Laskin SPSS:llä (Statistical Package for the Social Sciences) eri käsittelyissä molemmille pajulajeille keskimääräisen kuolleisuusprosentin (%), itiöemien esiintymistodennäköisyyden (%), elävien vesojen lukumäärän ja pisimmän elävän vesan pituuden per elävä kanto, ja näille kaikille keskiarvon keskivirheen (SE, standard error of mean). Eri käsittelyiden vaikutusta vastemuuttujiin (kuolleisuus, vesalukumäärä ja vesapituus) testattiin tilastoanalyysien avulla. Tilastoanalyysia ei tehty itiöemien määrästä. Glyfosaattikäsittelyssä kiiltopajuista säilyi vain yksi taimi elossa, joten tässä käsittelyssä tulokset elävien kantojen osalta ovat vain yhdestä taimesta. Käytin tilastoanalyyseissä R-ohjelmiston versiota 2.15.1. R-ohjelmisto on komentopohjainen tilasto-ohjelmisto, jolla on mahdollista tehdä analyysejä ja piirtää kuvia. Tallensin maastoaineiston Excel- tiedostosta csvmuotoon, jotta R-ohjelmisto pystyy sen lukemaan. Luin R-ohjelmistoon molemmat pajulajiaineistot erikseen. Tämän jälkeen luokkamuuttujiksi (factor) muutin molemmissa aineistoissa muuttujat käsittelytapa, kuolleisuus, tuhot, koeala (kertoo mikä käsittely on tehty) ja koealanumero (koealojen juokseva numerointi). Seuraavaksi käytin cor.test- työkalua. Tällä työkalulla katsotaan jatkuvien selittävien muuttujien välisiä korrelaatioita. Korrelaatiot testattiin kantojen määrän ja ruusukkeiden välillä ja kantoläpimitan ja ruusukkeen välillä ja kantoläpimitan ja taimen ympärillä olevien kantomäärien välillä. Näiden muuttujien väliset korrelaatiot olivat pieniä (r 0,17), joten kaikki testatut jatkuvat muuttujat oli mahdollista pitää mukana malleissa. (Taulukko 5.) Taulukko 5. Jatkuvien muuttujien väliset korrelaatiot. Klpm tarkoittaa kantoläpimittaa, kannot tarkoittavat tutkittavan taimen ympärillä olevia muita kantoja tai vesoja ja ruusu tarkoittaa miten isossa tyviruusukkeessa tutkittava taimi on kasvanut. klpm, kannot klpm, ruusu kannot, ruusu Raita 0,173 0,133-0,137 Kiiltopaju -0,040 0,018 0,141 Korrelaatiotestin jälkeen analysoin aineiston yleistettyjen lineaaristen sekamallien avulla. Lineaaristen mallien käyttöedellytyksenä on, että vastemuuttuja on normaalijakautunut. Koska näin ei tässä aineistossa aina ollut, jouduin käyttämään yleistettyä lineaarista mallia, jossa vastemuuttuja voidaan tarvittaessa muuntaa normaaliseksi. Kuolleisuus noudattaa binomija- 18
kaumaa, joka normalisoidaan mallin estimoinnin yhteydessä LOGITmuunnoksella. Vesalukumäärä noudattaa POISSON- jakaumaa ja se normalisoidaan mallin estimoinnin yhteydessä LOG-muunnoksella. Vesapituus on normaalijakautunut. Tilastollisten analyysien käyttöedellytyksenä on yleensä myös, että havaintoyksiköt on kerätty satunnaisesti. Tässä tutkimuksessa havaintoyksiköitä on kerätty samalta ruudulta useampia. Samalla koealalla olevat havaintoyksiköt ovat samankaltaisempia kuin satunnaisesti kerätyt havaintoyksiköt. Siksi tämä oli otettava huomioon mallia estimoitaessa, jotta eroja eri käsittelyiden välille ei tulisi liian helposti havaintoyksiköiden samankaltaisuuden vuoksi. Tämän vuoksi käytettäväksi mallityypiksi valitsin lopulta yleistetyn lineaarisen sekamallin. Mallit jotka estimoin: 1) kuolleisuus: kaikki havainnot mukana, 2) vesalukumäärämalli: vain elävät mukana, ja 3) elävien vesojen maksimipituusmalli: vain elävät kannot mukana. Selittävinä muuttujina mallissa olivat mukana: 1) käsittely (luokkamuuttuja: 1= Tehojätkä sienikäsittely, 2= Paineruisku sienikäsittely, 3= Kontrolli kesä, 4= Tehojätkä glyfosaatti, 5= Kontrolli syksy), 2) kantoläpimitta (mm), 3) kantojen määrä taimen ympärillä (kpl), 4) ruusukkeen koko (kpl) ja 5) tuhot (vain pituusmallissa). Koska kuolleisuus ja vesalukumäärä eivät ole normaalijakautuneita, eikä aineistoa ole kerätty satunnaisesti, käytin mallissa glmer-funktiota, jonka avulla on mahdollista muuntaa vastemuuttuja normaaliseksi sekä ottaa huomioon havaintojen korreloituneisuus. Vesapituus on normaalijakautunut, mutta sitä ei ollut kerätty satunnaisesti. Käytin vesapituuksien analysoinnissa lmer-funktiota, joka ottaa huomioon sen, että aineistoa ei ole kerätty täysin satunnaisesti. Nämä edellä mainitut funktiot, glmer ja lmer, etsin R-kirjastosta lme4. (Liite 2) Pohjatasona mallissa käytin Tehojätkällä tehtyä sienikäsittelyä. Malleissa testasin sitä, onko Tehojätkän sienikäsittelyn ja paineruiskulla tehdyn sienikäsittelyn, glyfosaattikäsittelyn ja kontrollien välillä tilastollisesti merkitseviä eroja. Jos p-arvo on alle 0,05, selittävä muuttuja on tilastollisesti merkitsevä eli voidaan sanoa että yli 95 % todennäköisyydellä tällä selittävällä tekijällä on vaikutusta vasteeseen (kuolleisuus, vesapituus, vesalukumäärä). Pituusmalleissa selittävänä tekijänä olivat myös tuhot, koska ne vaikuttavat vesan pituuteen (esimerkiksi hirven syömä vesa on lyhyempi kuin koskematon vesa). Pituusmalleissa tilastollinen merkitsevyys arvioitiin t-arvon perusteella, sillä p-arvoja ei ollut saatavissa. Jos t-arvo on yli 2, muuttuja on tilastollisesti merkitsevä. Mallien oletusten täyttymisen tarkastin residuaali-kuvan avulla. Estimoinnin jälkeen piirsin R-ohjelmalla kuvat kuolleisuudesta, vesapituuksista ja lukumääristä eri käsittelyissä (Tehojätkä sienikäsittely, paineruisku sienikäsittely, Tehojätkä glyfosaattikäsittely, Tehojätkä kesä- ja syksykontrolli) raidalla ja kiiltopajulla. Vein R-ohjelmistoon kumpaakin lajia koskevan aineiston, jonka avulla piirsin kuvat yksi kerrallaan. Aineistot olivat csv- muotoisia. Kuvan piirtämistä varten määriteltiin yläotsikko, 19
tekstin koko, pylväiden paikka kuvassa ja pylväiden alle tulevat tekstit. (Liite 2) 4 TULOKSET 4.1 Raita Tehojätkän sienikäsittelyssä raidoista kuoli 21,3 % ja paineruiskulla sienikäsittelyssä kuoli 19,6 %. Glyfosaattikäsitellyistä raidoista kuoli 85,4 %. Kevään kontrollialueella raidoista kuoli 28,2 % ja syksyn kontrollialueella 0 %. (Taulukko 6.) Taulukko 6. Raitojen kuolleisuus eri käsittelyissä: UW Purppuranahakka eli Sienikäsittely Tehojätkällä, PR Purppuranahakka eli Sienikäsittely paineruiskulla, UW Glyfosaatti eli Glyfosaattikäsittely Tehojätkällä, Kontrolli kevät ja Kontrolli syksy pelkkä raivaus Tehojätkällä. Käsittely Taimia kpl Taimia kuollut, kpl Kuolleisuus ± se, % UW Purppuranahakka 47 10 21,3 ± 6,0 PR Purppuranahakka 46 9 19,6 ± 5,9 UW Glyfosaatti 41 35 85,4 ± 5,6 Kontrolli kevät 39 11 28,2 ± 7,3 Kontrolli syksy 41 0 0 ± 0 Yleistetyn lineaarisen sekamallin perusteella raitojen kuolleisuus oli suurempaa glyfosaattikäsittelyssä kuin Tehojätkällä tehdyssä sienikäsittelyssä. Paineruiskulla tehdyssä sienikäsittelyssä ja kesällä tehdyssä kontrollikäsittelyssä kuolleisuus oli yhtä suurta kuin Tehojätkällä tehdyssä sienikäsittelyssä. Syksyllä tehdyssä kontrollikäsittelyssä kuolleisuus oli pienintä (ei kuolleita kantoja). Tutkittavan taimen ympärillä olevien kantojen (tai muiden elävien taimien) lukumäärän lisääntyessä kuolleisuus kasvaa. (Taulukko 7. ja Kuvio 1.). Kuolleisuusanalyysistä poistin syksyn kontrollin, koska kaikki raidat pysyivät elossa. Taulukko 7. Raidan kantojen kuolleisuus (n=214). Jos p 0,05, selittävä muuttuja on tilastollisesti merkitsevä. Vakio (Sienikäsittely Tehojätkällä), Sieni paineruisku (Sienikäsittely paineruiskulla), Kontrolli kesä (pelkkä raivaus Tehojätkällä), Glyfosaatti (Glyfosaattikäsittely Tehojätkällä), klpm (kantoläpimitta), kannot (kantojen määrä tutkittavan kannon ympärillä) ja ruusu (miten isossa tyviruusukkeessa tutkittava kanto kasvaa). Tilastollisesti merkitsevät erot on Raita: Kantojen kuolleisuus kerroin ± se p -arvo Vakio -2,28 ± 0,95 0,018 Sieni paineruisku 0,21 ± 0,99 0,830 Kontrolli kesä 0,50 ± 0,97 0,612 Glyfosaatti 4,49 ± 1,07 <0,001 klpm 20-0,00 ± 0,02 0,792 kannot 0,18 ± 0,07 0,006 ruusu -0,08 ± 0,07 0,229
Kuolleisuus (%) Pajuvesakoiden torjunta purppuranahakkasienellä ja glyfosaatilla lihavoitu taulukkoon. Katso kuvio 1. 100 Käsittelyt raidalla * 80 60 40 20 0 glyfosaatti sieni UW sieni PR kontrolli kesä kontrolli syksy Käsittely Kuvio 1. Raitojen kuolleisuus eri käsittelyissä. Glyfosaatti (glyfosaattikäsittely Tehojätkällä), Sieni UW (Sienikäsittely Tehojätkällä), Sieni PR (Sienikäsittely paineruiskulla), Kontrolli kesä ja kontrolli syksy (pelkkä raivaus Tehojätkällä). Jos p 0,05, kuvaan on merkitty tähti (*). Katso taulukko 7. Vesalukumääräaineistossa on mukana vain elävät kannot. Ruuduilla joilla purppuranahakan levitys oli tehty Tehojätkällä, oli keskimäärin neljä elävää vesaa. Paineruiskulla tehdyssä sienikäsittelyissä oli myös keskimäärin neljä elävää vesaa. Glyfosaatilla käsitellyillä koealoilla oli keskimäärin kaksi elävää vesaa, kevään kontrollialoilla kolme elävää vesaa ja syksyn kontrollialoilla seitsemän elävää vesaa. (Taulukko 8.) Syksyllä tehdyssä kontrollissa on enemmän vesoja kuin Tehojätkällä tehdyssä sienikäsittelyssä. Muut käsittelyt eivät poikkea Tehojätkällä tehdystä sienikäsittelystä. Glyfosaattikäsittely näyttäisi vähentävän elävien vesojen määrää, kun taas syksyllä tehty kontrolli lisää niitä. Kantoläpimitan kasvu näyttäisi lisäävän vesalukumäärää. (Taulukko 9. ja Kuvio 2.) 21
Taulukko 8. Elävien vesojan lukumäärä ja vesan keskipituus maasta raidalla: UW Purppuranahakka (Sienikäsittely Tehojätkällä), PR Purppuranahakka (Sienikäsittely paineruiskulla), (UW Glyfosaatti) Glyfosaattikäsittely Tehojätkällä, Kontrolli kevät ja Kontrolli syksy (pelkkä raivaus Tehojätkällä). Käsittely Taimia kpl eläviä vesoja ± se, kpl vesan pituus maasta ± se, cm UW Purppuranahakka 37 4,0 ± 0,4 145,0 ± 7,8 PR Purppuranahakka 37 3,8 ± 0,4 129,0 ± 7,5 UW Glyfosaatti 6 2,2 ± 0,7 78,7 ± 7,7 Kontrolli kevät 28 3,4 ± 0,5 131,3 ± 8,1 Kontrolli syksy 41 6,7 ± 0,5 154,0 ± 6,0 Taulukko 9. Elävien vesojen lukumäärä per kanto raidalla (n=149). Jos p 0,05, selittävä muuttuja on tilastollisesti merkitsevä. Vakio (Sienikäsittely Tehojätkällä), Sieni paineruisku (Sienikäsittely paineruiskulla), Kontrolli kesä (pelkkä raivaus Tehojätkällä), Glyfosaatti (Glyfosaattikäsittely Tehojätkällä), Kontrolli syksy (pelkkä raivaus Tehojätkällä), klpm (kantoläpimitta), kannot (kantojen määrä tutkittavan kannon ympärillä) ja ruusu (miten isossa tyviruusukkeessa tutkittava kanto kasvaa). Tilastollisesti merkitsevät erot on lihavoitu taulukkoon. Katso kuvio 2. Raita: Elävien vesojen lukumäärä per kanto kerroin ± se p -arvo Vakio 1,17 ± 0,18 <0,001 Sieni paineruisku -0,06 ± 0,14 0,658 Kontrolli kesä -0,16 ± 0,15 0,303 Glyfosaatti -0,53 ± 0,32 0,097 Kontrolli syksy 0,49 ± 0,13 <0,001 klpm 0,00 ± 0,00 0,076 kannot 0,02 ± 0,01 0,169 ruusu -0,02 ± 0,02 0,27 22
Elävien vesojen lukumäärä per kanto Pajuvesakoiden torjunta purppuranahakkasienellä ja glyfosaatilla 10 Käsittelyt raidalla 8 * 6 4 2 0 glyfosaatti sieni UW sieni PR kontrolli kesä kontrolli syksy Käsittely Kuvio 2. Elävien vesojen lukumäärä per kanto eri käsittelyissä raidalla. Glyfosaatti (glyfosaattikäsittely Tehojätkällä), Sieni UW (Sienikäsittely Tehojätkällä), Sieni PR (Sienikäsittely paineruiskulla), Kontrolli kesä ja kontrolli syksy (pelkkä raivaus Tehojätkällä). Jos p 0,05, kuvaan on merkitty tähti (*). Jos p-arvo on 0,05 ja 0,10 välillä kuvaan on merkitty musta piste. Katso taulukko 9. 23
Elävien vesojen pituusaineistossa oli mukana vain elävät kannot. Koealoilla, joilla purppuranahakan levitys oli tehty Tehojätkällä, elävien vesojen keskipituus (keskiarvo) maasta oli 145,0 cm. Paineruiskulla tehdyillä ruuduilla keskipituus (keskiarvo) maasta oli 129,0 cm, glyfosaatilla käsitellyillä alueilla 78,7 cm, kevään kontrollialueilla 131,3 cm ja syksyn kontrollialueilla 154,0 cm. (Taulukko 8.) Syksyllä tehdyssä kontrollissa oli kaikista pisimmät vesat, mutta tilastollisesti merkitsevää eroa Tehojätkän sienikäsittelyyn ei ollut. Glyfosaattikäsittely vähentää elävien vesojen pituutta. Mitä isompi on kantoläpimitta, sitä pidemmät vesat kannosta kasvaa. (Taulukko 10. ja Kuvio 3.) Vesapituuden tarkastelussa mukana olivat myös tuhot, koska hirvien syömien vesojen pituus voi olla huomattavasti pienempi kuin jos vesat olisivat saaneet kasvaa rauhassa. Vesapituuden tarkastelussa käytin tilastollisen merkitsevyyden arvioinnissa t-arvoa, joka kertoo onko selittävä tekijä tilastollisesti merkitsevä. Jos t-arvo on yli 2, selittävä tekijä on tilastollisesti merkitsevä. Taulukko 10. Elävien vesojen maksimipituus per kanto raidalla (n=149). Jos t-arvo 2, on selittävä tekijä tilastollisesti merkittävä. Vakio (Sienikäsittely Tehojätkällä), Sieni paineruisku (Sienikäsittely paineruiskulla), Kontrolli kesä (pelkkä raivaus Tehojätkällä), Glyfosaatti (Glyfosaattikäsittely Tehojätkällä), Kontrolli syksy (pelkkä raivaus Tehojätkällä), klpm (kantoläpimitta), kannot (kantojen määrä tutkittavan kannon ympärillä), ruusu (miten isossa tyviruusukkeessa tutkittava kanto kasvaa) ja tuhot (tuhojen vaikutus vesapituuteen). Tilastollisesti merkitsevät erot on lihavoitu taulukkoon. Katso kuvio 3. Raita: Elävien vesojen max pituus per kanto kerroin ± se t -arvo Vakio 114,60 ± 16,11 7,113 Sieni paineruisku -12,69 ± 16,71-0,759 Kontrolli kesä -13,08 ± 16,75-0,781 Glyfosaatti -77,52 ± 25,15-3,082 Kontrolli syksy 5,79 ± 16,36 0,354 Klpm 1,43 ± 0,43 3,346 Kannot 2,21 ± 1,28 1,725 Ruusu -0,60 ± 1,34-0,450 Tuhot -11,09 ± 9,00-1,231 24
Vesapituus per kanto (cm) Pajuvesakoiden torjunta purppuranahakkasienellä ja glyfosaatilla 200 Käsittelyt raidalla 150 100 * 50 0 glyfosaatti sieni UW sieni PR kontrolli kesä kontrolli syksy Käsittely Kuvio 3. Elävien vesojen keskipituus per kanto eri käsittelyissä raidalla. Glyfosaatti (glyfosaattikäsittely Tehojätkällä), Sieni UW (Sienikäsittely Tehojätkällä), Sieni PR (Sienikäsittely paineruiskulla), Kontrolli kesä ja kontrolli syksy (pelkkä raivaus Tehojätkällä). Jos p 0,05, kuvaan on merkitty tähti (*). Katso taulukko 10. Purppuranahakan itiöemien määrän tutkin koko aineistosta (kuolleet ja elävät) eri käsittelyissä. Tehojätkällä tehdyillä sienikäsittelykoealoilla purppuranahakan itiöemiä oli 19,1 % kannoista. Paineruiskulla tehdyssä sienikäsittelyissä purppuranahakan itiöemiä oli 30,4 % kannoista. Purppuranahakan itiöemiä ei ollut glyfosaattialueilla eikä kevään kontrollialoilla. Syksyn kontrollialoilla purppuranahakan itiöemiä oli 12,2 % kannoista. 25
4.2 Kiiltopaju Tehojätkällä tehdyssä sienikäsittelyssä kiiltopajuista kuoli 10,3 % ja paineruiskulla tehdyssä sienikäsittelyssä 17,5 %. Glyfosaattikäsittelyssä kiiltopajuista kuoli 97,5 %, kevään kontrollialueella 17,9 % ja syksyn kontrollialueella 0 %. (Taulukko 11.) Taulukko 11. Kiiltopajujen kuolleisuus eri käsittelyissä: UW Purppuranahakka eli Sienikäsittely Tehojätkällä, PR Purppuranahakka eli Sienikäsittely paineruiskulla, UW Glyfosaatti eli Glyfosaattikäsittely Tehojätkällä, Kontrolli kevät ja Kontrolli syksy eli pelkkä raivaus Tehojätkällä. Käsittely Taimia kpl Taimia kuollut, kpl Kuolleisuus ± se, % UW Purppuranahakka 39 4 10,3 ± 4,9 PR Purppuranahakka 40 7 17,5 ± 6,1 UW Glyfosaatti 39 38 97,5 ± 2,6 Kontrolli kevät 39 7 17,9 ± 6,2 Kontrolli syksy 39 0 0 ± 0 Yleistetyn lineaarisen sekamallin perusteella kiiltopajujen kuolleisuus oli suurempaa glyfosaattikäsittelyssä kuin Tehojätkällä tehdyssä sienikäsittelyssä. Paineruiskulla tehdyssä sienikäsittelyssä ja keväällä tehdyssä kontrollikäsittelyssä kuolleisuus oli yhtä suurta kuin Tehojätkällä tehdyssä sienikäsittelyssä. Syksyllä tehdyssä kontrollissa kuolleisuus oli pienintä (ei kuolleita kantoja). (Taulukko 12. ja Kuvio 4.) Kuolleisuusanalyysistä poistin syksyn kontrollin, koska kaikki kiiltopajut pysyivät elossa. Taulukko 12. Kiiltopajun kuolleisuus eri käsittelyissä (n=196). Jos p 0,05, selittävä muuttuja on tilastollisesti merkitsevä. Vakio (Sienikäsittely Tehojätkällä), Sieni paineruisku (Sienikäsittely paineruiskulla), Kontrolli kesä (pelkkä raivaus Tehojätkällä), Glyfosaatti (Glyfosaattikäsittely Tehojätkällä), klpm (kantoläpimitta), kannot (kantojen määrä tutkittavan kannon ympärillä) ja ruusu (miten isossa tyviruusukkeessa tutkittava kanto kasvaa). Tilastollisesti merkitsevät arvot on lihavoitu taulukkoon. Katso kuvio 4. Kiiltopaju: Kantojen kuolleisuus kerroin ± se p -arvo Vakio -2,5 ± 0,99 0,011 Sieni paineruisku 0,33 ± 0,79 0,675 Kontrolli kesä 0,45 ± 0,72 0,531 Glyfosaatti 5,85 ± 1,15 <0,001 klpm 0,07 ± 0,05 0,124 kannot -0,06 ± 0,06 0,322 ruusu 26 0,08 ± 0,16 0,605
Kuolleisuus (%) Pajuvesakoiden torjunta purppuranahakkasienellä ja glyfosaatilla 120 100 Käsittelyt kiiltopajulla * 80 60 40 20 0 glyfosaatti sieni UW sieni PR kontrolli kesä kontrolli syksy Käsittely Kuvio 4. Kiiltopajun kuolleisuus eri käsittelyssä. Glyfosaatti (glyfosaattikäsittely Tehojätkällä), Sieni UW (Sienikäsittely Tehojätkällä), Sieni PR (Sienikäsittely paineruiskulla), Kontrolli kesä ja kontrolli syksy (pelkkä raivaus Tehojätkällä). Jos p 0,05, kuvaan on merkitty tähti (*). Katso taulukko 12. Vesalukumääräaineistossa on mukana vain elävät kannot. Glyfosaattikäsittelyä edustaa vain yksi kanto, koska kaikki muut kannot kuolivat käsittelyssä. Siksi glyfosaattikäsittely ei ole mukana tilastollisessa analyysissä. Koealoilla, joilla purppuranahakkaa oli levitetty Tehojätkällä, kannoissa oli keskimäärin kuusi vesaa. Paineruiskulla käsitellyillä koealoilla kannoissa oli keskimäärin viisi vesaa, glyfosaatilla käsitellyillä aloilla keskimäärin viisi elävää vesaa, kevään kontrollialoilla keskimäärin neljä elävää vesaa ja syksyn kontrollialoilla keskimäärin seitsemän elävää vesaa. (Taulukko 13.) Eläviä vesoja oli eniten syksyn kontrollissa. Kesän kontrollissa 27
oli vähemmän vesoja kuin Tehojätkän sienikäsittelyssä. Kiiltopajujen vesalukumäärään vaikuttavat kannon läpimitta ja ympärillä olevat muut kannot ja taimet. Kannon läpimitan kasvaessa vesojen määrä lisääntyi. Kun tutkittavan kannon ympärillä muiden kantojen tai taimien määrä lisääntyi, vesojen määrä tutkittavassa kannossa väheni. (Taulukko 14. ja Kuvio 5.) Taulukko 13. Elävien vesojen lukumäärä per kanto ja vesan keskipituus maasta kiiltopajulla. UW Purppuranahakka (Sienikäsittely Tehojätkällä), PR Purppuranahakka (Sienikäsittely paineruiskulla), (UW Glyfosaatti) Glyfosaattikäsittely Tehojätkällä, Kontrolli kevät ja Kontrolli syksy (pelkkä raivaus Tehojätkällä). Käsittely Taimia kpl eläviä vesoja ± se, kpl vesan pituus maasta ± se, cm UW Purppuranahakka 35 5,7 ± 0,5 133,3 ± 6,0 PR Purppuranahakka 33 5,2 ± 0,5 189,0 ± 10,5 UW Glyfosaatti 1 5,0 ± 0 128,0 ± 0 Kontrolli kevät 32 4,3 ± 0,5 137,2 ± 6,6 Kontrolli syksy 39 7,4 ± 0,5 123,0 ± 4,9 Taulukko 14. Elävien vesojen lukumäärä per kanto kiiltopajulla (n=140). Jos p 0,05, selittävä muuttuja on tilastollisesti merkitsevä. Vakio (Sienikäsittely Tehojätkällä), Sieni paineruisku (Sienikäsittely paineruiskulla), Kontrolli kesä ja Kontrolli syksy (pelkkä raivaus Tehojätkällä), klpm (kantoläpimitta), kannot (kantojen määrä tutkittavan kannon ympärillä) ja ruusu (miten isossa tyviruusukkeessa tutkittava kanto kasvaa). Tilastollisesti merkitsevät arvot on lihavoitu taulukkoon. Katso kuvio 5. Kiiltopaju: Elävien vesojen lukumäärä per kanto kerroin ± se p -arvo Vakio 1,40 ± 0,18 <0,001 Sieni paineruisku -0,27 ± 0,19 0,168 Kontrolli kesä -0,40 ± 0,18 0,024 Kontrolli syksy 0,21 ± 0,16 0,207 klpm 0,03 ± 0,00 <0,001 kannot -0,02 ± 0,00 0,013 ruusu 0,03 ± 0,02 0,236 28
Elävien vesojen lukumäärä per kanto Pajuvesakoiden torjunta purppuranahakkasienellä ja glyfosaatilla 10 Käsittelyt kiiltopajulla 8 6 * 4 2 0 glyfosaatti sieni UW sieni PR kontrolli kesä kontrolli syksy Käsittely Kuvio 5. Elävien vesojen lukumäärä per kanto eri käsittelyissä kiiltopajulla. Glyfosaatti (glyfosaattikäsittely Tehojätkällä), Sieni UW (Sienikäsittely Tehojätkällä), Sieni PR (Sienikäsittely paineruiskulla), Kontrolli kesä ja kontrolli syksy (pelkkä raivaus Tehojätkällä). Jos p 0,05, kuvaan on merkitty tähti (*). Katso taulukko 14. Vesapituusaineistossa on mukana vain elävät kannot. Koealoilla, joilla purppuranahakka oli levitetty Tehojätkällä, keskimääräinen vesan pituus maasta oli 133,3 cm. Paineruiskulla tehdyssä sienikäsittelyssä keskimääräinen vesapituus oli 189,0 cm, glyfosaatilla 128,0 cm, syksyn kontrollialoilla 123,0 cm ja kevään kontrollialoilla 137,0 cm. (Taulukko 13.) Paineruiskulla tehdyssä sienikäsittelyssä oli pisimmät vesat, mutta ero Tehojätkällä tehtyyn sienikäsittelyyn ei kuitenkaan ollut tilastollisesti merkitsevä. Glyfosaattikäsittelyssä ja syksyn kontrollissa oli samanpituiset elävät vesat, kuin Tehojätkällä tehdyssä sienikäsittelyssä. Tilastollista eroa eri käsittelyiden välillä ei ollut. Elävien vesojen pituuteen vaikuttaa positiivisesti kantoläpimitan suuruus; mitä isompi kanto on, sitä pidempiä vesoja 29
Vesapituus per kanto (cm) Pajuvesakoiden torjunta purppuranahakkasienellä ja glyfosaatilla kasvaa. Ympärillä olevien kantojen ja muiden taimien määrän lisääntyminen ja iso ruusuke lisäävät vesapituutta. (Taulukko 15. ja Kuvio 6.) Pituusanalyysissä on mukana myös tuhot, koska tuhot voivat vaikuttaa vesapituuteen. Tuhot eivät vaikuttaneet vesojen pituuteen tässä analyysissä. Kiiltopaju: Elävien vesojen max pituus per kanto Taulukko 15. Elävien vesojen maksimi pituus per kanto kiiltopajulla (n=140). Jos t 2, on selittävä tekijä tilastollisesti merkittävä. Vakio (Sienikäsittely Tehojätkällä), Sieni paineruisku (Sienikäsittely paineruiskulla), Kontrolli kesä ja Kontrolli syksy (pelkkä raivaus Tehojätkällä), klpm (kantoläpimitta), kannot (kantojen määrä tutkittavan kannon ympärillä), ruusu (miten isossa tyviruusukkeessa tutkittava kanto kasvaa) ja tuhot (tuhojen vaikutus vesapituuteen). Ti- kerroin ± se t -arvo Vakio 70,55 ± 18,47 3,821 Sieni paineruisku 6,17 ± 25,71 0,240 Kontrolli kesä -12,56 ± 22,63-0,555 Kontrolli syksy -16,18 ± 22,48-0,720 klpm 3,05 ± 0,62 4,882 kannot 1,34 ± 0,65 2,136 ruusu 7,09 ± 1,80 3,953 tuhot -2,88 ± 10,30-0,279 lastollisesti merkitsevät arvot on lihavoitu taulukkoon. Katso kuvio 6. Kuvio 6. Elävien vesojen keskipituus per kanto eri käsittelyissä kiiltopajulla. Glyfosaatti (glyfosaattikäsittely Tehojätkällä), Sieni UW (Sienikäsittely Tehojätkällä), Sieni PR (Sienikäsittely paineruiskulla), Kontrolli kesä ja kontrolli syksy (pelkkä raivaus Tehojätkällä). Katso taulukko 15. Purppuranahakan itiöemien määrän tutkin koko aineistosta (kuolleet ja 250 Käsittelyt kiiltopajulla 200 150 100 50 0 glyfosaatti sieni UW 30 sieni PR kontrolli kesä kontrolli syksy Käsittely
elävät). Koealoilla, joilla purppuranahakka levitettiin Tehojätkällä, itiöemiä oli 7,7 % kannoista. Paineruiskulla käsitellyillä koealoilla purppuranahakan itiöemiä oli 12,5 % kannoista. Purppuranahakan itiöemiä ei ollut glyfosaattikoealoilla eikä myöskään kesän- eikä syksyn kontrollialoilla. 5 TULOSTEN TARKASTELU Työni tavoitteena oli selvittää Gasum Oy:lle paras vesakontorjuntamenetelmä. Tutkimustulosten perusteella glyfosaattikäsittelyssä raidoista kuoli 85,4 % ja kiiltopajuista 97,5 %. Tehojätkällä tehdyssä purppuranahakkakäsittelyssä raidoista kuoli 21,3 % ja kiiltopajuista 10,3 %. Paineruiskulla tehdyssä purppuranahakkakäsittelyssä raidoista kuoli 19,6 % ja kiiltopajuista 17,5 %. Lisäksi glyfosaattikäsittely näytti vähentävän parhaiten vesomista ja pituutta raidalla. Kiiltopajuilla vain yksi kanto säilyi hengissä glyfosaattikäsittelyssä. Tulosten perusteella glyfosaatti on tehokkaampi pajuvesakon torjunnassa kuin purppuranahakkasieni. Tehojätkällä tehdyn sienikäsittelyn ja paineruiskulla tehdyn sienikäsittelyn välillä ei ole tilastollista eroa. Glyfosaatti tappaa pajun nopeasti, sen tuotekustannukset ovat kohtuulliset ja teho on varma. Tällä hetkellä glyfosaattia sisältävien kemiallisten torjunta-aineiden käyttö on sallittua kaasuputkilinjoilla. On todennäköistä, että lähitulevaisuudessa glyfosaatin käytölle asetetaan lisää käyttörajoitteita sen haitallisten ympäristövaikutusten takia (vesistöhaitat), myös kaasuputkilinjoilla. Tällöin Gasum Oy joutuu lopettamaan glyfosaatin käytön linjoillaan. Vaihtoehtona on palata raivaukseen ilman tehoainetta tai siirtyä käyttämään purppuranahakkavalmistetta, jos se saadaan markkinoille. Ennen kuin purppuranahakkavalmiste saadaan markkinoille, on tutkittava valmisteen tehokkuus eri lehtipuilla, ja käsittelyliuoksen riittävä laimennossuhde eli olisi tutkittava, millä laimennoksella teho on vielä riittävän hyvä. Lisäksi olisi tärkeää saada tietoa purppuranahakkakäsittelyyn soveltuvista levityslaitteistoista. Tässä tutkimuksessa käytettiin purppuranahakkalaimennosta 1:10. Jos laimennoksen pitää olla näin vahva, valmisteen tuotekustannukset nousevat huomattavasti, jos edellä tehoaineet-osassa esitetty arvio tuotteen hinnasta pitää paikkansa. Raidan vesominen oli voimakkainta syksyn kontrolliruuduilla. Syksyn kontrolliruudut raivattiin myöhään syksyllä, kun lehdet olivat varisseet pois. Epäilen, että tässä vaiheessa pajussa olevat ravinteet ja energiat olivat jo siirtyneet juuristoon. Siksi syksyllä tehty raivaaminen ei vahingoittanut pajua yhtä paljon kuin keväällä tehty raivaus. Keväällä pajun ravinteet ovat ylhäällä rungossa ja kun paju katkaistaan, paju ei voi käyttää rungossa olleita ravinteita hyödykseen. Syksyllä raivattu paju lähtee keväällä voimakkaaseen kasvuun juuristossa olevien ravinteiden ja energian avulla. Voimakas vesominen johtunee siis epäsopivasta raivausajankohdasta. Paineruiskulla tehdyssä sienikäsittelyssä kiiltopajun keskimääräinen vesapituus oli 189,9 cm, mikä oli huomattavasti suurempi kuin muissa käsittelyissä. Suuri vesapituus johtui siitä, että paineruiskukoealoilla tutkittavien kantojen läpimitat olivat suurempia kuin muilla koealoilla. Kun eroja ve- 31
sapituuksien suhteen katsottiin mallin avulla, ei tilastollisesti merkittäviä eroja kuitenkaan löytynyt. Purppuranahakan itiöemät kertovat siitä, että sieni on lahottamassa tai jo saanut lahotettua kannon. Itiöemiä ei välttämättä näy kannossa, jos sienellä on vielä lahotettavaa. Itiöemät näkyvät vasta, kun olosuhteet kannossa käyvät sienellä epäedulliseksi. Molemmilla pajulajeilla purppuranahakan itiöemiä oli eniten paineruiskukäsittelyssä. Paineruiskukäsittelyssä suuri itiöemämäärä kertoo siitä, että käsittely on onnistunut hyvin ja sieni on päässyt hyvin levittäytymään kantoon. Todennäköisesti Tehojätkäkäsittelyssä sieniliuos ei osu tai imeydy kantopinnalle yhtä hyvin kuin paineruiskukäsittelyssä. Laitekehityksessä tämä tulee ottaa huomioon. Raidan syksyn kontrolliruuduilta itiöemiä löytyi 12,2 %. Syksyn kontrolli ruuduilla oli jokin tauti, joka kuivatti raitojen latvoja. Purppuranahakan on helppo tartuttaa raidat, joka ovat jo valmiiksi vaurioituneita ja siksi eivät voimakkaasti vastusta purppuranahakkatartuntaa. Luulen, että purppuranahakan itiöemiä löytyi syksyn kontrolliruuduilta juuri siksi että raidat olivat taudin kuivattamia ja purppuranahakalle helppo kohde. Vaikka purppuranahakan itiöemiä oli enemmän paineruiskulla käsitellyillä alueilla, kuolleisuudessa ei ollut paineruisku- ja Tehojätkäkäsittelyjen välillä tilastollisesti merkitsevää eroa. Purppuranahakkakäsittelyn tekeminen paineruiskulla tai muulla manuaalisella laitteella satoja kilometrejä pitkälle kaasuputkilinjalle on mahdotonta. Käsittely on hidasta, kallista ja työlästä. Levityslaitteistoa on kehitettävä sellaiseksi, että se vastaa purppuranahakkakäsittelyn tarpeita. Levityslaitteiston pitäisi olla sellainen, että tehoaine kulkisi laitteiston mukana eli että purppuranahakkaliuosta ei tarvitsisi kantaa erikseen raivattavalle kohteelle. Koneellisessa raivauksessa tämä on harvoin haaste. Purppuranahakan levityslaitteistoa kehittäessä olisi huomioitava, että sieniliuos osuu tarkasti tuoreelle kantopinnalle samalla kertaa kun raivaus tapahtuu ja että työ olisi kustannustehokasta. Purppuranahakan tehoa on tutkittu eri lehtipuilla Suomessa ja ulkomailla. Purppuranahakan teho on ollut muilla lehtipuilla paljon parempi kuin tässä tutkimuksessa pajulla (Becker, Shamoun & Hintz 2005, 269; Hamberg ym. 2014). Koivulla on saatu hyviä tuloksia, mikä hyödyttää myös Gasum Oy:tä, koska kaasuputkilinjoilla kasvaa myös koivua. Tosin, olisi tärkeää saada purppuranahakka tehoamaan myös pajuun, jotta purppuranahakkakäsittely tehoaisi kaikkiin linjalla kasvaviin lehtipuuvesakkoihin. Työni tuloksia on vaikea verrata ulkomailla tehtyjen pajututkimusten tuloksiin, koska pajulajit eivät olleet samoja ja tutkimusmenetelmät poikkesivat paljon toisistaan. Paju vastustaa purppuranahakkatartuntaa voimakkaasti ja todennäköisesti lopullisen tehon saavuttaminen vaatii aikaa enemmän kuin esimerkiksi koivulla, jolla kantokuolleisuus voi olla jopa 50 % muutaman kuukauden kuluttua käsittelystä (Hamberg, haastattelu 15.11.2014). Tässä tutkimuksessa purppuranahakkakäsittely tehtiin yhden kerran. Purppuranahakan teho voisi mahdollisesti kasvaa, jos käsittely toistettaisiin. Toinen käsittely pitäisi tehdä myös tuoreelle kantopinnalle, joten raivaaminen pitäisi tois- 32
taa. Toinen käsittely lisäisi kustannuksia, mutta voisi varmistaa halutun lopputuloksen. Purppuranahakkakäsittely on luonnollinen tapa estää lehtipuiden vesomista. Käsittelyssä käytetty purppuranahakkayksilö ei itse pysty leviämään kannosta eteenpäin, vaan ainoastaan sen itiöt, jotka voivat muodostaa taas aivan uudenlaisia purppuranahakkayksilöitä risteytyessään muiden luonnossa esiintyvien itiöiden kanssa. 6 YHTEENVETO Tutkimustulosten perusteella glyfosaattia sisältävä kemiallinen torjuntaaine on tehokkaampi pajuvesakon torjuntaan kuin biologinen vesakontorjuntamenetelmä purppuranahakkasieni. Niinpä ehdotan, että Gasum Oy jatkaa vesakontorjuntaa glyfosaatilla, kunnes markkinoille tulee korvaava tuote. Mielestäni Gasum Oy:n kannattaa olla jatkossakin mukana purppuranahakkatutkimuksissa ja -hankkeissa, koska Gasum Oy tarvitsee vaihtoehtoisen vesakontorjuntamenetelmän glyfosaatille. Tämä oli ensimmäinen tutkimus pajuvesakon torjunnasta purppuranahakkasienellä. Tutkimusajanjakso oli suhteellisen lyhyt, eikä sen perusteella voida tietää, miten paju reagoi purppuranahakkaan pidemmällä aikavälillä. Toivonkin, että perustetuilla koealoilla jatketaan purppuranahakkatutkimusta jatkossakin, jotta nähtäisiin miten paju reagoi pitkällä aikavälillä purppuranahakkakäsittelyyn. Haluan kiittää kärsivällisestä ja kannustavasta ohjauksesta opinnäytetyössäni ohjaajaani Leena Hambergia. Kiitokset kuuluvat myös Gasum Oy:lle ja erityisesti Pasi Karhulalle työn tilaamisesta, koneyrittäjä Ari Tanille sekä kaikille muille yhteistyökumppaneille, ketkä ovat olleet työssäni mukana. 33
LÄHTEET A.G. Spiers & D.H. Hopcroft. 1988. Factors affecting Chondrostereum purpureum infection of Salix. Forest Pathology (Impact Factor: 1.67). 06/2007; 18(5):257-278 Becker, E.,Shamoun, S. & Hintz, W. 2005. Efficacy and environmental fate of Chondrostereum purpureum used as a biological control for red alder ( Alnus rubra). Biological Control - BIOL CONTROL 01/2005; 33(3):269-277. De Jong, M. 2000. The BioChon story Deployment of Chondrostereum purpureum to suppress stump sprouting in hardwoods. Mycologist. 14(2): 58-62. Gasum yleisesite. 2013. Gasum Oy. Viitattu 12.9.2013. http://verkkojulkaisu.viivamedia.fi/gasumesitteet/yleisesite2012 Glyfonova Bio myyntipäällyksen teksti. 2013. Viitattu 12.9.2013 https://kasvinsuojeluaineet.tukes.fi/karedocs%5c1834mpglyfonovabio. pdf Hamberg, L., Hantula, J. 2013. Sienellä eroon vesakosta. Sienilehti 65 (3), 82-84 Hamberg, L., Malmivaara-Lämsä, M.,Lögström, I. & Hantula, J. 2014. Effects of a biocontrol agent Chondrostereum purpureumon sprouting of Sorbus aucuparia and Populus tremula after four growing seasons. Bio- Control 59:125-137. Hamberg, L. 11.9.2013. Muutama kysymys. Reetta Valkonen. [Sähköpostiviesti]. Viitattu 12.9.2013 Hamberg, L. 11.9.2013. Muutama kysymys. Vastaanottaja Reetta Valkonen. [sähköpostiviesti]. Viitattu 27.3.2014. Hamberg, L. 8.10.2014. Kysymys. Vastaanottaja Reetta Valkonen. [sähköpostiviesti]. Viitattu 8.10.2014 Kasanen, R. 2009. Metsäpuiden sienitaudit. Metsäkustannus Oy. Kauppila, P. & Niemelä, T. 1986. Nahkamaisia lahopuiden sieniä. Sienilehti 38: 5-20 Laitinen, P. 23.1.2014. Glyfosaateista. Vastaanottaja Jussi-Pekka Usenius. [sähköpostiviesti]. Viitattu 31.3.2014. Lehdistötiedote. 19.7.2011. Tukes. Glyfosaatin käyttö turvallista- ei uusia rajoituksia. Viitattu 12.9.2013. http://www.tukes.fi/fi/ajankohtaista/tiedotteet/kasvinsuojeluaineet/glyfo saatin-kaytto-on-turvallista---ei-uusia-rajoituksia/ 34
Luontoportti. 2013. Luontoportti Oy. Viitattu 10.9.2013. http://www.luontoportti.com/suomi/fi/puut/kiiltopaju Löfström, I. & Hamberg, L. Metsätieteen aikakauskirja. 2011. Metla. Viitattu 10.9.2013. http://www.metla.fi/aikakauskirja/full/ff11/ff111050.pdf Metsänhoitotöiden keskihinnat. 2013. Metsäkeskus. Viitattu 11.9.2013. http://www.metsakeskus.fi/hoitotyot/keskihinnat Paasivirta, J. & Rytsä, E. 1987. Torjunta-ainekemia. Otatieto/Yliopistokustannus. Espoo. Pohjavesirajoitus. 2014. Tukes. Viitattu 23.8.2014 http://www.tukes.fi/fi/toimialat/kemikaalit-biosidit-ja- kasvinsuojeluaineet/kasvinsuojeluaineet/ymparistorajoitukset- /Pohjavesirajoitus/ SFS - käsikirjan Maakaasu.standardit 1999 SFS 3177 Maakaasuputkisto.merkinnät, 4. painos. Vahvistettu 16.3.1992 4.1 Maanalaiset putkistot. (s. 82) (Kumottu) S.E.Bellgard, V.W.Johnson, D.J.Than, N.Anand, C.J.Winks, G.Ezeta & S.L.Dodd. 2014. Use of the silverleaf fungus Chondrostereum purpureum for biological control of stump-sprouting, riparian weedy tree species in New Zealand. Australasian Plant Pathol. (2014) 43:321-326 Seiskari, P. 12.2.2014. Purppuranahakka. Vastaanottaja Reetta Valkonen. Sähköpostiviesti. Viitattu 12.2.2014. Suomen FSC- standardi. 2011. Forest Stewardship Council A.C. Viitattu 12.9.2014. http://fi.fsc.org/download.suomen-fsc-standardi.6.pdf 75. Torjunta-aineet. Orgaaniset ympäristömyrkyt. 12.9.2013. Kustannus Medicina Oy. Viitattu 12.9.2013. http://www.medicina.fi/fato/75.pdf Usewood. 2014. Usewood Oy. Viitattu 27.3.2014. http://www.usewood.fi/index.php/fi/pienmetsakoneet/tehojatka-eco Valtioneuvoston asetus maakaasun käsittelyn turvallisuudesta nro 551/2009. 9.7.2009 http://www.finlex.fi/fi/laki/alkup/2009/20090551?search%5btype%5d=pi ka&search%5bpika%5d=551%2f2009#pid1925052 Vandenbroucke, J., Gaucher, G. & Major, N. 2005. Biological vegetation management: An alternative to chemical pesticides. Journal of Arboriculture 31(5): September 2005. Vartiamäki, H. 2009. The efficacy and potential risk of controlling sprouting in Finnish birches (Betula spp.) with the fungal decomposer Chon- 35
drostereum purpureum. University of Helsinki. Faculty of Agriculture and Forestry. Department of Forest Ecology.. Dissertationes Forestales 93. 20 25. Väitöskirja. Vuorimaa, P., Kontro, M., Rapala, J. & Gustafsson, J. 2007. Torjuntaaineiden esiintyminen pohjavesissä. Suomen Ympäristökeskus. Suomen Ympäristö 42:2007. Väre, H. & Kiuru, H. 2013. Suomen puut ja pensaat. Porvoo: Bookwell Oy Äijälä, O., Koistinen, A., Sved, J., Vanhatalo, K. & Väisänen, P. 2014. Metsänhoidon suositukset. Metsätalouden kehittämiskeskus Tapion julkaisuja. Haastattelut: Hamberg, L. 2014. Tutkija. Metsäntutkimuslaitos. Haastattelu. 7.8.2014, 22.10.2014, 11.11.2014 ja 15.11.2014. Karhula, P. 2013. Huoltopäällikkö. Gasum Oy. Haastettelu 4.9.2013. Kallio-Mannila, K. 2013. Ryhmäpäällikkö. Tukes. Haastattelu 4.6.2013 Saarinen, V-M. 2014. Tutkija. Metsäntutkimuslaitos. Haastattelu 22.10.2014 Seiskari, P. 2014. Process Development Manager. Verdera Oy. Haastattelu 22.10.2014 Tani, A. 2013. Metsäpalveluyrittäjä. AT-Miniwoods Ky. Haastattelu. 9.9.2013, 13.9.2013 ja 2.10.2014. Toivanen, J. 2013. Kaivuuvalvoja. Gasum Oy. Haastattelu 11.9.2013. 36
TIEDOTE TUTKIMUKSESTA TUTKIMISALUEELLA Liite 1/1 Tutkimusalue Tällä alueella on käynnissä Gasumin ja Metsäntutkimuslaitoksen (Metla) yhteinen vesakonraivaustutkimus. Tutkimuksen tavoitteena on saada tietoa erilaisten vesakontorjuntamenetelmien tehosta pajuvesakoissa. Alueella kokeillaan mekaanisen vesakonraivauksen tehoa raivaussahalla ja Usewoodin Tehojätkällä tehtynä eri kantokorkeuksilla. Lisäksi testataan kehitteillä olevan biologisen vesakontorjuntavalmisteen käyttöä sekä Glyfonova Bio -torjunta-aineen tehoa pajukoiden torjunnassa. Tutkimuksessa levitetään torjunta-aineita tuoreille kantopinnoille (ns. kantokäsittely). Biologinen vesakontorjunta-aine sisältää Suomen luonnossa hyvin tavallisena esiintyvää purppuranahakkasientä, jonka teho vesakontorjunnassa perustuu hyvään kykyyn lahottaa kanto ja siten estää vesomista. Käytännössä biologisessa vesakontorjunnassa vesakko raivataan ja katkaisun yhteydessä tai välittömästi sen jälkeen tuoreille kantopinnoille ruiskutetaan purppuranahakan sienirihmastoa nesteliuoksena. Koska purppuranahakan teho perustuu biologiseen lahotusprosessiin, käsiteltyjen kantojen kuolleisuus lisääntyy ainakin kolmen vuoden ajan. Glyfonova Bio -torjunta-aine sisältää glyfosaattia. Torjunta-ainetta käytetään rikkakasvien kemialliseen torjuntaan viljelysmailla, hedelmätarhoissa, metsänviljelyssä sekä puuvartisten kasvien hävittämisessä. Maatalouden peltoruiskutuksiin käytetään glyfosaattia sisältävää torjuntaainetta. Tutkimusalue on rajattu oheiseen karttaan punaisella viivalla ja varsinaiset koealat on merkitty maastoon punaisilla aurauskepeillä. Koealojen merkitseminen, vesakon raivaaminen ja kantokäsittelyt biologisella vesakontorjunta-aineella ja Glyfonova Bio -torjunta-aineella on tehty touko-kesäkuun vaihteessa 2013. Eri menetelmien tehoa vesomisen estämisessä tutkitaan syyskuussa 2013 ja 2014, ja mahdollisesti vielä vuonna 2015. Asiasta lisätietoa antaa huoltopäällikkö Pasi Karhula, puh. 020 44 78731, pasi.karhula@gasum.fi maankäyttöinsinööri Mikko Kaarlampi, puh. 020 44 78848, mikko.kaarlampi@gasum.fi tutkija FT, VTM Leena Hamberg, puh. 040 801 5400, leena.hamberg@metla.fi opinnäytetyön tekijä Reetta Valkonen, puh. 050 491 2394, reetta.valkonen@student.hamk.fi