Muistio 1/2013 1 (5) Arktiset laivareitit: mahdollisuuksia ja uhkia Euroopalle Seminaari Arktiset laivareitit: mahdollisuuksia ja uhkia Euroopalle (Arctic shipping routes: challenges and opportunities for Europe) järjestettiin Brysselissä Euroopan parlamentissa 5. maaliskuuta 2013. Tapahtumaa isännöi Dominique Riquet (MEP, EPP Group, Vice-Chair of the European Parliament's Transport and Tourism Committee) ja sen järjesti Arctic Policy and Economic Forum. Tapahtumassa keskusteltiin kahdesta teemasta: 1. Arktinen alue: uusi geopoliittinen ja taloudellinen todellisuus 2. Arktiset laivareitit: globalisaation tulevaisuuden valtatiet Riquet korosti arktisen alueen strategista tärkeyttä ja kansainvälisen yhteistyön merkitystä. Tohtori Damien Degeorges (Founder of the Arctic Policy and Economic Forum) mukaan arktinen alue tulee todennäköisesti houkuttelemaan merkittävän määrän investointeja tulevan vuosikymmenen aikana ja alueelle tullaan tekemään mahdollisesti joka yli 100 miljardin dollarin arvosta investointeja (Arctic Opening: Opportunity and Risk in the High North Lloyd s and Chatham House 2012). Riquet totesi alueen haasteiden olevan monialaisia. Arktisen alueen merkityksen kasvun hän yhdisti kolmeen muuttujaan: ympäristötekijöihin, energianlähteiden löytymiseen ja merenkulkuun. Tilaisuudessa puheet esiintyjät korostivat arktisen alueen olevan tällä hetkellä intressien kohde enemmänkin luonnonvarojensa kuin liikennereittiensä puolesta. Etenkin Kiina ja Etelä-Korea ovat osoittaneet kiinnostusta esimerkiksi Grönlannin luonnonvaroihin. Myös arktisen alueen voimakkaasti antarktisesta alueesta poikkeava luonne korostui. Tilaisuudessa puhuivat amiraali Nils Wang (Commandant of the Royal Danish Defence College), tohtori Damien Degeorges (Founder of the Arctic Policy and Economic Forum), Jan Fritz Hansen (Deputy Director, The Danish Shipowners' Association) ja Josep A. Casanovas (Maritime Transport & Logistics, DG MOVE, European Commission). 1. Arktinen alue: uusi geopoliittinen ja taloudellinen todellisuus (The Arctic: a new geopolitical and economic reality) The Arctic a new geopolitical and economic reality Sekä tohtori Damien Degeorges (Founder of the Arctic Policy and Economic Forum) että amiraali Nils Wang (Commandant of the Royal Danish Defence College) kertoivat osan arktisen alueen ympärillä käytävästä keskustelusta olevan harhaanjohtavaa, sillä heidän mukaansa käytännössä alue ja niiden resurssit ovat valtioiden suvereniteetin alaista. He nostivat esille muuan muassa the Time and the Economist lehtien uutisoinnin aiheesta otsikoin Who owns the Artic ja The Great Game. Degeorges korosti, että on tärkeää säilyttää yhteistyösuhteet arktisten suurvaltojen, kuten Venäjän, ja muiden arktisten valtioiden välillä sekä globaalien intressien hallinnointia alueellisesti hallituilla alueilla. Wang nosti esille Arktisen neuvoston (Arctic Council) ja The Arctic Five (A5):n merkityksen. Degeorges kertoi Kandan, Yhdysvaltojen, Islannin, Suomen, Norjan, Ruotsin, Venäjän ja Tanskan/Grönlannin/Färsaarien olevan Artisen neuvoston jäseniä sekä muun muassa Ranskan, Saksan, Hollannin, Puolan, Espanjan ja Ison-Britannian olevan pysyviä
Muistio 1/2013 2 (5) tarkkailijoita. Hänestä oli merkittävää, että Singaporen, Japanin, Kiinan, Etelä-Korean ja Intian kaltaiset valtiot ovat Euroopan unionin ja Italian ohella hakeneet pysyvän tarkkailijan asemaa. Degeorges myös nosti esille kuinka aktiivinen Kiina on ollut esimerkiksi Islannissa ja Grönlannissa viime vuosien aikana. Myös Etelä-Korea on luonut suhteita etenkin Grönlantiin nopealla tahdilla. Hän myös korosti, että esimerkiksi Singaporen kaltaiset merenkulun keskittymät järjestävät arktisia konferensseja ja ovat suunnanneet katseensa pohjoiseen. Grönlannissa astui vuonna 2009 voimaan lainsäädäntö, jonka mukaan se saattaa olla itsenäinen joku päivä ja yhden sen ministereistä vieraillessa Kiinassa otti hänet vastaan Kiinan varapääministeri. Degeorges korosti vahvan lainsäädännön, turvallisuuden, koulutetun väestön, infrastruktuurin ja luonnonvarojen kestävän käytön merkitystä alueen tulevaisuudelle. Wangin mukaan Grönlanti tarvitsee vahvan kumppanin tarjoamaan institutionaalista apua. Wang nosti myös esille tulevaisuuden Yhdysvaltojen ja Kiinan välisten suhteiden kehityksen merkityksen arktisen alueen turvallisuudelle. Muina haasteina Degeorges näki: 1. ilmastonmuutos; seuranta, mukautuminen ja kansainvälinen yhteistyö 2. luonnonvarat; energiaturvallisuus, toimiminen herkässä ympäristössä 3. liikennöintireitit; turvallinen navigointi, etsintä ja pelastus 4. alueellinen turvallisuus; vähäriskiseksi luokiteltavan profiilin turvaaminen, alueellisten erimielisyyksien rauhanomainen ratkaisu ja alueellisen yhteistyön edistäminen. ARTIC SECURITY - an equation with several unknowns Wang toi esille YK:n merioikeusyleissopimuksen merkityksen (United Nations Convention on the Law of the Sea, UNCLOS) arktisille alueille, sillä se jakaa rantavaltioita ympäröivät meret ulkoisiin aluevesiin eli aluemeriin, lisävyöhykkeisiin ja 200 meripeninkulmaan asti ulottuviin talousvyöhykeisiin. Mannerjalusta voi kuitenkin jatkua vielä pidemmälle aina 350 meripeninkulmaan asti, myös muut säännöt vaikuttavat tulkintaan. Muun muassa Norjan ja Venäjän mannerjalustat ovat jossain määrin päällekkäiset. UNCLOS:in nojalla rantavaltiolla on mannerjalustaan kohdistuvat täysivaltaiset ja yksinomaiset oikeudet sen tutkimiseksi ja sen luonnonvarojen hyödyntämiseksi. Wang totesikin kilpailun arktisella alueella olevan globaalin resurssipulaan liittyvää ja korosti taloudellisten intressien merkitystä. Huomionarvoista hänestä kuitenkin on 97 prosenttia vielä hyödyntämättömistä öljyja kaasureserveistä sijaitsee talousaluiden sisällä. Wangin näkikin aluetta tasapainottavia tekijöinä: 1. taloudelliset intressit 2. The Arctic Five (A5):n solmima The Ilulissat Declaration 3. Arktinen neuvosto 4. North Atlantic Coast Guard Forum Riskitekijöitä Wangin mukaan ovat: 1. epäselvä kommunikaatio 2. turvallisuuskeskustelun tukahtuminen
Muistio 1/2013 3 (5) 3. ympäristökatastrofit 4. terrorismi / EKO-aktivismi 5. turskasodat 6. NATO/EU/Kiina 7. Grönlannin irtautuminen Tanskasta 2. Artiset laivareitit: globalisaation tulevaisuuden valtatiet (Arctic shipping routes: globalisation's future motorways? Globalisation s future motorways? Jan Fritz Hansen (Deputy Director, The Danish Shipowners' Association) kertoi edustavansa varustamoja, jotka hoitavat 10 prosenttia kansainvälisestä kaupasta ja totesi arktisen alueen olevan tällä hetkellä intressien kohde enemmänkin luonnonvarojensa kuin liikennereittiensä puolesta. Hänen mukaansa arktiset liikennereitit tulevat edustamaan ainoastaan vaihtoehtoa perinteisille liikennereiteille, eivät korvaamaan niitä. Hänen mukaansa liikennöinti arktisilla vesillä on kallista, voi sijoittua ainoastaan tiettyihin vuodenaikoihin, vesillä on vaikea seilata, eikä rannikoilla ole jakelukeskuksia tai varastoja hyödykkeille. Tällä hetkellä suurin osa liikenteestä on paikallisia aluksia, kuten kalastusaluksia. Wang toi myös esille, että lyhyellä tähtäimellä bulkkitavaran määrä voi kasvaa, mutta pidemmällä tähtäimellä liikennöinti vaatii ilmasto-olosuhteisiin sopeutunutta kalustoa, jonka käyttöikä on yleensä 10-20 vuotta. Myös Hansen totesi tilanteen olevan mahdollisesti eri 20-30 vuoden kuluttua. Wang myös mainitsi kolme vaihtoehtoista vesikuljetusreittiä arktisilla alueilla: 1) koillisväylä (Northern Sea Route), 2) luoteisväylä (North-West Passage) ja 3) tulevaisuudessa arktisen meren ylittävä liikenneväylä (Future Central Arctic Shipping Route). Wangin mukaan esimerkiksi koillisväylää hyödyntämällä on mahdollista saavuttaa 40 prosentin säästöjä matkanpituudessa, käytetynpolttoaineen määrässä sekä hiilidioksidipäästöissä. Hansen toivoi avointa ja liberaalia kilpailua, jonka olosuhteet on turvattu vahvalla lainsäädännöllä kansallisella tasolla, joka takaa turvallisuuden, ympäristönäkökulmat ja yhteistyön alueilla asuvien ihmisten kanssa. Hän myös korosti tarvetta alueen kartoitukselle, mustaan hiileen liittyvien ongelmien ratkaisemisen tarvetta, dialogin tarvetta kestävyyden turvaamiseksi sekä tutkimus että pelastustoiminnan merkitystä, jonka toteuttaja hän näki muun muassa merivoimat. Wang toi esille, että alueella harjoitettava kansainvälinen kaupankäynti tulee todennäköisesti olemaan maksujen alaista, mutta valtiollisella tasolla Yhdysvallat tuskin hyväksyy rajoituksia mertenalaisten ydinohjusten kuljettamiseen arktisilla alueilla, vaikka Venäjä tai Kiina tuskin haluavat sallia vapaata kulkua alueella. EU Arctic Policy, Developments from a Maritime Transport Perspective Josep A. Casanovas (Maritime Transport & Logistics, DG MOVE, European Commission) kertoi Euroopan unionin vuodelta 2008 olevan Euroopan unioni ja arktinen alue-tiedonannon (KOM/2008/0763) tärkeimpiä tavoitteita olevan luonnonvarojen kestävän käytön, keskittymisen arktiseen alueeseen ja ihmisiin sekä institutionaali-
Muistio 1/2013 4 (5) sen seurannan. EU komission arktinen tiedonanto Euroopan unionin politiikan määrittely: edistyminen vuodesta 2008 ja seuraavat vaiheet (SWD/2012/183) puolestaan sisälsi ajatuksia siitä, kuinka tieto, vastuu ja osallistuminen liitetään tiiviimmin osaksi EU:n arktista politiikkaa. Merikuljetusten osalta tarkoituksena on löytää vaihtoehtoisia reittejä, jotka ovat lyhyempiä. Viimeaikojen trendit ennustavat mahdollisuuksia meriliikenteen kasvulle kauppalaivojen ja muiden laivojen osalta. Casanovas toi esille, että jään tilavuus on laskenut merkittävästi sekä kertoi Kiinan laivaston onnistuneen arktisen meren ylityksessä ilman, että sen laivasto kulki koillisväylää käyttäen. Haasteiksi hän määritteli: 1. meriturvallisuus; laivateollisuus, 2. navigaatio-ongelmat; koulutetun henkilöstön määrä, 3. kyky vastata haasteisiin; infrastruktuuri / SAR, 4. kommunikaatio; Galileo-navigaatiojärjestelmä, 5. merikortit; reittijärjestelmä, 6. liikenteenseuranta; valvonta 7. korkein mahdollinen turvallisuusaste; ympäristöstandardit 8. matkustajalaivaliikenne arktisilla vesillä. Casanovas toi esille olemassa olevia velvoitteita arktiseen liikenteeseen liittyen kuten Kansainvälinen merenkulkujärjestön alaiset sopimukset (IMO Conventions). Hän myös kertoi IMO:n kehittävän Polar Code-järjestelmää napa-alueilla liikennöiville aluksille sekä toi esille mahdollisuuden A Particularly Sensitive Sea Area (PSSA)- suojelujärjestelmään. European Maritime Safety Agency (EMSA) on Euroopan unionin alainen viranomainen, joka pyrkii muun muassa vähentämään merionnettomuuksien tai saasteiden määrää. International Association of Classification Societies (IACS) puolestaan on asettanut tiettyjä säädöksiä napa-alueilla liikennöiville aluksille (Class Societies requirements). Casanovas korosti myös kansainvälisen oikeuden periaatteita: 1. YK:n merioikeusyleissopimus (UNCLOS) 2. merenkulunvapaus (Freedom of Navigation) 3. oikeus viattomaan kauttakulkuun (Right of Innocent Passage) 4. ei syrjiviä, lainvastaisia käytäntöjä (No discriminatory, unlawful practices) 5. tarkkailu, kehityksen seuranta (Monitoring, follow-up of developments) Casanovas totesi Euroopan unionin tekevän myös yhteistyötä monien kansainvälisten toimijoiden, kuten järjestöjen, kanssa ja sen kokevan mahdollisen tarkkailija-aseman saamisen Arktisessa neuvostossa tärkeäksi. Hän kertoi myös, että kahdenvälisten sopimuksien avulla monia keskustelun kohteena on kyetty ratkaisemaan. Myös Riquet korosti, että arktisessa liikenteessä on tärkeää löytää ratkaisuja, joissa kannattava (valtiollinen) liiketoiminta kohtaa asiakastyytyväisyyden.
Muistio 1/2013 5 (5) Lisätietoa: Arctic Policy and Economic Forum http://www.apeforum.org/events/