KIRJALLINEN KYSYMYS 101/2013 vp Arvonlisäverolain alarajahuojennus Eduskunnan puhemiehelle 1.4.2011 tuli voimaan arvonlisäverolain 8 c, jossa säädetään käännetystä arvonlisäverovelvollisuudesta rakennusalalle. Pykälän mukaan rakentamispalveluiden myynnistä sekä työvoiman vuokraamisesta kyseisiä palveluja varten verovelvollinen on ostaja, jos ostaja itse on rakennusalan palveluita myyvä elinkeinonharjoittaja. Käännetty verovelvollisuus tarkoittaa sitä, että rakentamispalveluiden myyjä laskuttaa palvelunsa arvonlisäverottomasti (ALV 0 %) ja veron koko palvelusta suorittaa ostaja. Käännetyn verovelvollisuuden tavoitteena on ollut yleisesti ottaen vähentää harmaata taloutta, joka on ehdottomasti kannatettava tavoite. Arvonlisäverolain 149 a :ssä taas säädetään niin sanotusta alarajahuojennuksesta. Alarajahuojennuksen tarkoitus on keventää nimenomaan aivan pienten yrittäjien arvonlisäverotaakkaa. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että elinkeinonharjoittaja, jonka liikevaihto on enintään 8 500 euroa, ei maksa ollenkaan arvonlisäveroa. Alarajahuojennus vaikuttaa 8 500 euron ja 22 500 euron välillä olevaan liikevaihtoon liukuvasti siten, että mikäli liikevaihto on vähintään 22 500 euroa, maksaa elinkeinonharjoittaja täyden arvonlisäveron. Mikäli liikevaihto jää siis alle 22 500 euron mutta on yli 8 500 euroa, voi verovelvollinen hakea tilikauden lopussa verohuojennusta. Huojennuksen määrän laskemista varten arvonlisäverolain 149 a :stä ilmenee verohuojennuksen laskukaava. Liikevaihdon ollessa esimerkiksi 15 000 euroa verovelvollinen saa maksamastaan arvonlisäverosta huojennusta noin 1 928,57 euroa. Liikevaihdon noustessa 20 000 euroon huojennus on enää noin 171,43 euroa. Alarajahuojennuspykälää sovelletaan niin, että huojennuksen saannin edellytyksenä on veron maksaminen. Tällöin rakennusalan pienyrittäjä, johon sovelletaan arvonlisäverolain 8 c :n mukaista käännettyä verovelvollisuutta, ei voisi saada huojennusta. Rakennusalan pienyrittäjähän ei itse maksa arvonlisäveroa, vaan veron maksaa hänen puolestaan ostaja. Esimerkiksi 15 000 euron liikevaihtoa tekevä rakennusalan pienyrittäjä laskuttaa ja saa tuloja yhteensä 15 000 euroa. Jos käännettyä verovelvollisuutta ei olisi, hän laskuttaisi 15 000 euroa + ALV (24 % = 3 600 euroa) eli yhteensä 18 600 euroa. Arvonlisäveron hän tilittäisi edelleen, mutta saisi hakea tilikauden lopussa alarajahuojennusta yhteensä 1 928,57 euroa. Näin hänen nettotulonsa eli liikevaihto olisi tosiasiassa 16 928,57 euroa. Edellä kerrottu esimerkkilaskelma osoittaa, että sinänsä harmaata taloutta vähentämään tarkoitettu käännetty verovelvollisuus asettaa rakennusalan pienyrittäjän epätasa-arvoiseen asemaan suhteessa muihin pienyrittäjiin ja saattaa jopa lisätä harmaata taloutta. Epäkohta voitaisiin korjata helposti arvonlisäverolain muutoksella, jossa myös käännetyn verovelvollisuuden piirissä oleva pienyrittäjä saisi hakea laskennallisen veron osittain huojennuksena takaisin. Alarajahuojennuksen poistuminen rakennusalan pienyrittäjiltä asettaa elinkeinonharjoittajat toimialan perusteella epätasa-arvoiseen asemaan, joka voi olla ristiriidassa perustuslain kan- Versio 2.0
salaisten yhdenvertaisuutta käsittelevän 6 :n kanssa. Edellä olevan perusteella ja eduskunnan työjärjestyksen 27 :ään viitaten esitän asianomaisen ministerin vastattavaksi seuraavan kysymyksen: Mihin toimenpiteisiin hallitus aikoo ryhtyä perusteluissa kuvatun arvonlisäverolain epäkohdan korjaamiseksi ja rakennusalan pienyrittäjien saattamiseksi tasavertaiseen asemaan muiden pienyrittäjien kanssa? Helsingissä 21 päivänä helmikuuta 2013 Markus Lohi /kesk 2
Ministerin vastaus KK 101/2013 vp Markus Lohi /kesk Eduskunnan puhemiehelle Eduskunnan työjärjestyksen 27 :ssä mainitussa tarkoituksessa Te, Herra puhemies, olette toimittanut asianomaisen ministerin vastattavaksi kansanedustaja Markus Lohen /kesk näin kuuluvan kirjallisen kysymyksen KK 101/2013 vp: Mihin toimenpiteisiin hallitus aikoo ryhtyä perusteluissa kuvatun arvonlisäverolain epäkohdan korjaamiseksi ja rakennusalan pienyrittäjien saattamiseksi tasavertaiseen asemaan muiden pienyrittäjien kanssa? Vastauksena kysymykseen esitän seuraavaa: Arvonlisäverolain (1501/1993) 1 :n mukaan veroa suoritetaan liiketoiminnan muodossa Suomessa tapahtuvasta tavaroiden ja palvelujen myynnistä. Lain 2 :n mukaan velvollinen suorittamaan arvonlisäveroa 1 :ssä tarkoitetusta myynnistä on tavaran tai palvelun myyjä, ellei toisin säädetä. Lain 8 c :n mukaan verovelvollinen laissa tarkemmin säädettyjen rakentamispalvelujen myynnistä sekä työvoiman vuokrauksesta kyseisiä palveluja varten on ostaja. Rakentamispalvelujen käännetty verovelvollisuus on poikkeus yleisen arvonlisäverojärjestelmän verovelvollisuudesta. Kyse on verollisesta myynnistä, mutta käännettyä verovelvollisuutta sovellettaessa verovelvollinen on myyjän sijasta ostaja. Laissa tarkemmin säädettyjen edellytysten täyttyessä rakentamispalvelujen myyjä ei maksa veroa myymistään rakentamispalveluista vaan laskuttaa ne verottomina. Rakentamispalvelujen ostaja puolestaan suorittaa arvonlisäveron valtiolle koko rakentamistyön arvosta, myös rakentamispalvelut hänelle myyneen toimijan arvonlisäyksen osalta. Arvonlisäverolaissa on hallinnollisista syistä vapautettu verosta vähäinen toiminta. Lain 3 :n mukaan myyjä ei ole verovelvollinen, jos tilikauden liikevaihto on enintään 8 500 euroa. Liikevaihdolla tarkoitetaan tavaroiden ja palvelujen verollisten myyntien, niin sanottujen nollaverollisten myyntien, kiinteistön tai siihen kohdistuvien oikeuksien luovutusten sekä rahoitus- ja vakuutuspalvelujen myyntien yhteismäärää, lukuun ottamatta liitännäisluonteisten rahoitus- ja vakuutuspalvelujen sekä käyttöomaisuuden myyntiä. Nollaverollisella myynnillä tarkoitetaan verotonta myyntiä, joka oikeuttaa hankintoihin sisältyvän veron vähentämiseen, kuten verotonta vientimyyntiä ja yhteisömyyntiä. Verovelvollisuuden alarajaan liittyvästä huojennuksesta säädetään arvonlisäverolain 149 a :ssä. Huojennuksen tavoitteena on lieventää verovelvollisuuden alarajan muodostaman kynnyksen ylittämisestä aiheutuvia velvoitteita. Huojennus koskee kaikkia yritysmuotoja. Verovelvollisuusalarajan ylittyessä saa liikevaihdon kasvaessa asteittain pienenevän huojennuksen. Liikevaihto lasketaan 3 :n mukaisesti. Vero muuttuu täysimääräiseksi 22 500 euron vuosiliikevaihdon kohdalla. Käännetyn verovelvollisuuden alaiset rakentamispalvelujen myynnit ovat lain 3 :ssä tarkoitettuja verollisia myyntejä, vaikka veron maksaakin ostaja. Rakentamispalvelujen myyjä saa lukea myös näistä myynneistä saamansa vastikkeen alarajahuojennukseen oikeuttavaan liikevaihtoonsa. Käännetyn verovelvollisuuden soveltaminen ei näin ollen johda siihen, että rakennusalan pienyrittäjä olisi suljettu alarajahuojennusjärjestelmän ulkopuolelle. Huojennusta on mahdollista saada vain tilikaudelta tilitettävästä verosta. Lain 149 a :n 3
Ministerin vastaus 3 momentissa on lueteltu tilanteet, joissa verovelvollinen ei ole oikeutettu huojennukseen. Huojennusta ei voi saada, jos tilikaudelta tilitettävä vero on negatiivinen eli jos tilikauden vähennettävät verot ylittävät suoritettavat verot siten, että verovelvollinen on oikeutettu palautukseen. Säännös koskee kaikkia huojennusjärjestelmän piiriin kuuluvia toimijoita heidän toimialastaan huolimatta. Tällöin esimerkiksi rakennusalan pienyrittäjä, jolle käännetyn verovelvollisuuden johdosta muodostuu tilikaudelta negatiivista veroa, ei käytännössä voi saada huojennusta. Huojennusta ei myönnetä myöskään muille toimijoille, joille ei aiheudu konkreettista veron tilittämisvelvollisuutta. Vastaavasti, jos rakennusalan pienyrittäjälle muodostuu tilikaudelta tilitettävää veroa, on huojennusta mahdollista saada. Rakennusalan pienyrittäjiin ja muiden alojen pienyrittäjiin sovellettavat alarajahuojennusjärjestelmää koskevat säännökset ovat samat. Järjestelmä on yhteisestä arvonlisäverojärjestelmästä annetun neuvoston direktiivin (2006/112/EY) ja perustuslain 6 :n mukainen. Helsingissä 14 päivänä maaliskuuta 2013 Valtiovarainministeri Jutta Urpilainen 4
Ministerns svar KK 101/2013 vp Markus Lohi /kesk Till riksdagens talman I det syfte som anges i 27 i riksdagens arbetsordning har Ni, Herr talman, till den minister som saken gäller översänt följande skriftliga spörsmål SS 101/2013 rd undertecknat av riksdagsledamot Markus Lohi /cent: Vilka åtgärder kommer regeringen att skrida till för att rätta till det missförhållande i mervärdesskattelagen som beskrivs i motiveringen och för att säkerställa att småföretagare inom byggbranschen jämställs med andra småföretagare? Som svar på detta spörsmål anför jag följande: Enligt 1 i mervärdesskattelagen (1501/1993) ska skatt betalas på rörelsemässig försäljning av varor och tjänster i Finland. Enligt 2 är den som sålt varan eller tjänsten skyldig att betala mervärdesskatt på försäljning som avses i 1, om inte annat föreskrivs. Enligt 8 c är det köparen som är skattskyldig för försäljning av de byggtjänster som föreskrivs närmare i lagen samt för uthyrning av arbetskraft för dessa tjänster. Den omvända skattskyldighet som tillämpas på byggtjänster utgör ett undantag till skattskyldigheten i det allmänna mervärdesskattesystemet. Det är fråga om skattepliktig försäljning, men vid omvänd skattskyldighet är det köparen som är momsskyldig i stället för säljaren. Då de villkor som närmare föreskrivs i lagen uppfylls betalar säljaren av byggtjänster inte skatt på de byggtjänster som sålts, utan fakturerar dem utan moms. Köparen av byggtjänsterna, å sin sida, betalar mervärdesskatt till staten på det totala värdet av byggnadsarbetet, inklusive för värdeökningen för näringsidkaren som sålt byggtjänsterna. Av administrativa skäl är ringa verksamhet befriad från skatt i mervärdesskattelagen. Enligt 3 är säljaren inte skattskyldig om räkenskapsperiodens omsättning uppgår till högst 8 500 euro. Med omsättning avses summan av den totala skattepliktiga försäljningen av varor och tjänster, så kallad icke skattebelagd försäljning, överlåtelser av fastigheter eller rättigheter som hänför sig till fastigheter samt försäljning av finansiella tjänster och försäkringstjänster, med undantag för försäljning av finansiella tjänster och försäkringstjänster av accessorisk karaktär eller försäljning av anläggningstillgångar. Med icke skattebelagd försäljning avses skattefri försäljning som berättigar till avdrag på den skatt som ingår i anskaffningarna, till exempel skattefri exportförsäljning och gemenskapsintern försäljning. Skattelättnaden vid den nedre gränsen för skattskyldighet bestäms i 149 a i mervärdesskattelagen. Målet med lättnaden är att lindra de skyldigheter som kommer sig av att den nedre gränsen för skattskyldighet överskrids. Lättnaden gäller alla företagsformer. Då den nedre gränsen för skattskyldighet överskrids inträder en skattelättnad som stegvis minskar vartefter som omsättningen ökar. Omsättningen räknas i enlighet med 3. Skatten uppnår sitt fulla belopp vid en årlig omsättning på minst 22 500 euro. Försäljningen av byggtjänster som omfattas av den omvända skattskyldigheten utgör skattepliktig försäljning i enlighet med 3, även om skatten betalas av köparen. Säljaren av byggtjänster får även räkna in vederlaget från försäljningen i den omsättning som berättigar till skattelättnad vid den nedre gränsen för skattskyldighet. Tilllämpningen av omvänd skattskyldighet leder så- 5
Ministerns svar ledes inte till att småföretagare inom byggbranschen utestängs från systemet med skattelättnad vid den nedre gränsen för skattskyldighet. Lättnad kan endast fås på den skatt som redovisas för räkenskapsperioden. I 149 a 3 mom. räknas de situationer upp där den skattskyldige inte är berättigad till lättnad. Det är inte möjligt att få lättnad om den skatt som ska redovisas för räkenskapsperioden är negativ, med andra ord om den skatt som avdras under räkenskapsperioden överstiger den skatt som ska betalas så att den skattskyldige är berättigad till återbäring. Denna regel gäller alla näringsidkare som omfattas av skattelättnadssystemet, oavsett bransch. I sådana fall kan exempelvis en småföretagare inom byggbranschen i praktiken inte få skattelättnad, om skatten från räkenskapsperioden är negativ på grund av den omvända skattskyldigheten. Lättnaden beviljas inte heller näringsidkare som inte har någon konkret skyldighet att redovisa skatt. Likaså kan en småföretagare inom byggbranschen få skattelättnad om det finns skatt att redovisa från räkenskapsperioden. Reglerna för skattelättnad vid den nedre gränsen för skattskyldighet är desamma för småföretagare inom byggbranschen som för småföretagare inom andra branscher. Systemet står i samklang med rådets direktiv (2006/112/EG) om ett gemensamt system för mervärdesskatt och 6 i grundlagen. Helsingfors den 14 mars 2013 Finansminister Jutta Urpilainen 6