Eduskunnan puhemiehelle

Transkriptio

1 KIRJALLINEN KYSYMYS 1147/2010 vp Koulutuspalvelujen arvonlisäverottomuus Eduskunnan puhemiehelle Kilpailuneutraliteetti edellyttää, ettei julkisyhteisöille luoda verotuksen avulla sellaista erityisasemaa, joka voisi johtaa suoritteiden alemman hinnoittelun kautta kilpailuetuun yksityisiin yrityksiin nähden. Julkisyhteisöjen tulee olla ulospäin suuntautuvasta tavaroiden ja palvelujen myynnistä arvonlisäverovelvollisia samojen sääntöjen mukaan kuin vastaavia hyödykkeitä myyvät yksityiset yritykset. Koulutus on kuitenkin pääasiallisesti julkisin varoin toteutettuna toimintana vapautettu verosta. Tätä koskevat säännökset sisältyvät arvonlisäverolain 39 ja 40 :ään. Arvonlisäverolain 39 :n mukaan "veroa ei suoriteta koulutuspalvelun myynnistä". 40 :n mukaan "koulutuspalvelulla tarkoitetaan ammatillista koulutusta, jota lain nojalla avustetaan valtion varoista". Työvoimakoulutus on valtion varoin tuettavaa aikuiskoulutusta. Aikuiskoulutuslaki toteaa työvoimakoulutuksen lakisääteiseksi koulutukseksi. Lisäksi kaikki tavaroiden ja palvelujen myynti valtion virastoille ja laitoksille on verotonta, koska valtiota käsitellään yhtenä verovelvollisena. Lain mukaisesti verotonta ovat yleissivistävä ja ammatillinen koulutus, taiteen perusopetus ja korkeakouluopetus silloin, kun koulutusta tai opetusta järjestetään lain nojalla tai avustetaan lain nojalla valtion varoin. Verovapaan koulutuksen järjestäjänä voi olla valtio, kunta tai yksityinen yhteisö. Verotusneutraliteetin kannalta on ongelmallista, että samaa koulutusta myydään verollisena tai verottomana riippuen siitä, kuka koulutusta järjestää. Tästä esimerkkinä on henkilöstökoulutus. Arvonlisäverolain yleisten säännösten nojalla henkilöstökoulutus on verollista. Yleishyödyllisten yhteisöjen, esimerkiksi kesäyliopistojen, järjestämä koulutus jää verotuksen ulkopuolelle yleishyödyllisten yhteisöjen verovelvollisuutta koskevan 4 :n perusteella silloin, kun toiminnasta saatava tulo ei ole yhteisön tuloveron alaista elinkeinotuloa. Tämä koskee myös henkilöstökoulutusta. Silloin, kun koulutuspalvelun ostajalla ei ole arvonlisäveron vähennysoikeutta, on ostajan edullisempaa hankkia koulutus verottomana kuin maksaa siitä verollinen hinta. Silloin, kun ostajalla on arvonlisäveron vähennysoikeus, ei koulutuspalvelun verollisuudella ole merkitystä. Arvonlisäverotyöryhmä on katsonut, että lakisääteistä koulutusta järjestävien oppilaitosten tarjoama veroton henkilöstökoulutuspalvelu muodostaa verotusneutraliteettiongelman silloin, kun vastaavaa, lain yleisten sääntöjen nojalla verollista palvelua tarjoavat myös yksityiset yritykset ja koulutuspalvelun ostajalla ei ole arvonlisäveron vähennysoikeutta. Verottaja on kuitenkin perimässä eräiltä oppilaitoksilta jälkikäteen 23 %:n arvonlisäveron nettohinnasta vastoin lain määräämiä edellytyksiä. Valtion varoin järjestetystä koulutuksesta ollaan perimässä rahaa takaisin, vaikka nykyisen verokäytännön lakisääteistä koulutusta antavan oppilaitoksen järjestämä koulutus on katsottu arvonlisäverottomaksi. Tämä tarkoittaisi palveluntuottajille miljoonien eurojen tappioita ja kilpailuneutraliteetin eriarvoisuutta yksityisiin palveluntarjoajiin nähden. Monelle oppilaitokselle se merkitsisi pahimmillaan toiminnan lopettamista. Versio 2.0

2 Kilpailuvääristymät koulutuspalveluita järjestävien elinkeinonharjoittajien välillä olisivat oikaistavissa siten, että koulutuspalvelu olisi aina joko arvonlisäverollista tai arvonlisäverotonta myyntiä riippumatta siitä, kuka koulutuspalvelua tarjoaa. Arvonlisäverotyöryhmä on esittänyt asian korjaustarpeen. Yhteisen käytännön sisältävä laki tulisi saattaa pikaisesti voimaan. Edellä olevan perusteella ja eduskunnan työjärjestyksen 27 :ään viitaten esitän asianomaisen ministerin vastattavaksi seuraavan kysymyksen: Mitä hallitus aikoo tehdä taatakseen koulutuspalvelujen arvonlisäverottomuuden ja onko hallitus tiedostanut ongelman? Helsingissä 26 päivänä tammikuuta 2011 Antti Rantakangas /kesk 2

3 Ministerin vastaus KK 1147/2010 vp Antti Rantakangas /kesk Eduskunnan puhemiehelle Eduskunnan työjärjestyksen 27 :ssä mainitussa tarkoituksessa Te, Herra puhemies, olette toimittanut asianomaisen ministerin vastattavaksi kansanedustaja Antti Rantakankaan /kesk näin kuuluvan kirjallisen kysymyksen KK 1147/2010 vp: Mitä hallitus aikoo tehdä taatakseen koulutuspalvelujen arvonlisäverottomuuden ja onko hallitus tiedostanut ongelman? Vastauksena kysymykseen esitän seuraavaa: Arvonlisäverolain (1501/1993) mukaan veroa suoritetaan periaatteessa kaikesta liiketoiminnan muodossa tapahtuvasta tavaroiden ja palvelujen myynnistä. Verovelvollisia ovat siten pääsääntöisesti kaikki verollisia tavaroita ja palveluja liiketoiminnan muodossa myyvät yritykset ja ammatinharjoittajat. Vain eräät laissa nimenomaisesti luetellut hyödykkeet on vapautettu verosta. Arvonlisäverolain 39 :n mukaan veroa ei suoriteta koulutuspalvelun myynnistä. Lain 40 :n mukaan koulutuspalvelulla tarkoitetaan yleissivistävää ja ammatillista koulutusta, korkeakouluopetusta sekä taiteen perusopetusta, jota lain nojalla järjestetään tai jota lain nojalla avustetaan valtion varoin. Arvonlisäverolakia koskevan hallituksen esityksen (HE 88/1993 vp) perustelujen mukaan verosta vapaaksi on tarkoitettu koulutus, jota järjestetään yhteiskunnan kulloinkin hyväksymien koulutustavoitteiden toteuttamiseksi. Tämän mukaisesti verottomaksi on säädetty koulutus ja opetus, jonka taustalla on lainsäädäntö. Verovapaan koulutuksen järjestäjänä voi olla valtio, kunta tai yksityinen yhteisö. Muu kuin lakisääteinen koulutus on sitä vastoin verollista. Tällaista koulutusta on liiketaloudellisin perustein järjestetty koulutus sekä erilainen harrastustoimintaan liittyvä koulutus. Hallituksen esityksen perusteluissa on erikseen todettu, että erilaisen yritysten ja muiden organisaatioiden henkilöstöön kohdistuvan koulutuksen verokohtelu määräytyy samojen perusteiden mukaan kuin muunkin koulutuksen. Henkilöstökoulutus on lain yleisten sääntöjen nojalla verollista. Se on kuitenkin verotonta silloin, kun järjestäjänä on verotonta lakisääteistä koulutusta antava oppilaitos. Henkilöstökoulutus voi olla verotonta myös yleishyödyllisiä yhteisöjä koskevan verovapaussäännöksen nojalla. Arvonlisäverolain perustelujen mukaan lakisääteinen koulutus on haluttu vapauttaa verosta varsin laajasti. Tämä johtuu osaksi hallinnollisista syistä. Lakisääteistä koulutusta antavan oppilaitoksen harjoittaman toiminnan pilkkomisen ja verollisen koulutustoiminnan erottamisen muusta koulutuksesta arvioitiin voivan johtaa käytännössä hankaliin rajanvetotilanteisiin. Lisäksi verovapauden laajaa tulkintaa pidettiin tuolloin koulutuspoliittisista syistä tärkeänä. Arvonlisäverolakia säädettäessä lakisääteisen koulutuksen verovapaudesta mahdollisesti aiheutuvia kilpailuongelmia ei pidetty käytännössä merkittävinä. Epäneutraalisuutta vähentää se, että arvonlisäverovelvolliset yritykset voivat vähentää ostamiensa henkilöstökoulutuspalvelujen hankintaan sisältyvän veron, joka ei siten muodostu niille kustannukseksi. Vero ei myöskään vaikuta hankintapäätöksiin silloin, kun koulutuspalvelun ostajana on valtio tai kunta, koska veron vaikutus on estetty valtion hankintoihin sovellettavan erityisen budjetointimenettelyn ja kuntien hankintoihin sovellettavan palautusmenettelyn avulla. 3

4 Ministerin vastaus Työllisyyskoulutuksessa ei koulutuspalvelun verollisuus käytännössä lisää toiminnan harjoittajan kustannuksia, koska ostajana toimivat työvoimaviranomaiset voivat soveltaa hankintoihin sisältyvään arvonlisäveroon edellä mainittua valtion hankintojen erityistä budjetointimenettelyä. Lisäksi työllisyyskoulutusta tarjoavat verovelvolliset yritykset voivat vähentää koulutustoimintaa varten hankkimiensa hyödykkeiden ostohintaan sisältyvän arvonlisäveron. Edellä esitetyn perusteella hallitus katsoo, ettei koulutustoiminnan nykyistä arvonlisäverokohtelua ole syytä muuttaa kirjallisen kysymyksen johdosta. Helsingissä 21 päivänä helmikuuta 2011 Valtiovarainministeri Jyrki Katainen 4

5 Ministerns svar KK 1147/2010 vp Antti Rantakangas /kesk Till riksdagens talman I det syfte som anges i 27 i riksdagens arbetsordning har Ni, Herr talman, till den minister som saken gäller översänt följande skriftliga spörsmål SS 1147/2010 rd undertecknat av riksdagsledamot Antti Rantakangas /cent: Vad ämnar regeringen göra för att garantera mervärdesskattefria utbildningstjänster och känner regeringen till detta problem? Som svar på detta spörsmål anför jag följande: Enligt mervärdesskattelagen (1501/1993) ska skatt i princip betalas på all rörelsemässig försäljning av varor och tjänster. Skattskyldiga är sålunda i regel alla företag och yrkesutövare som idkar rörelsemässig försäljning av skattepliktiga varor och tjänster. Endast vissa nyttigheter som uttryckligen räknas upp i lagen är befriade från skatt. Enligt 39 i mervärdesskattelagen betalas det inte skatt på försäljning av utbildningstjänster. Enligt 40 avses med utbildningstjänster allmänbildande utbildning och yrkesutbildning, högskoleutbildning samt grundundervisning i konst som ordnas med stöd av lag eller som med stöd av lag understöds med statens medel. Enligt motiveringen till regeringens proposition med förslag till mervärdesskattelag (RP 88/1993 rd) ska sådan utbildning som ordnas för att nå de utbildningsmål som samhället ställt upp och godkänt vara skattefri. I enlighet med detta har skattefrihet föreskrivits för utbildning och undervisning som grundar sig på lagstiftning. Skattefri utbildning kan ordnas av staten, kommunen eller privata sammanslutningar. Utbildning som inte är lagstadgad är däremot skattepliktig. Sådan utbildning är utbildning som ordnas på företagsekonomiska grunder och olika slag av utbildning i anslutning till fritidssysselsättning och hobbyverksamhet. I motiveringen till regeringspropositionen har det särskilt konstaterats att den skattemässiga behandlingen av olika slag av utbildning för personal vid företag och i andra organisationer bestäms enligt samma principer som vid annan utbildning. Personalutbildningen är enligt de allmänna bestämmelserna i lagen skattepliktig. Utbildningen är emellertid skattefri när den ordnas av en läroanstalt som ger skattefri lagstadgad utbildning. Personalutbildningen kan vara skattefri också med stöd av bestämmelsen om skattefrihet för allmännyttiga samfund. Enligt motiveringen till mervärdesskattelagen har man i mycket stor utsträckning velat befria den lagstadgade utbildningen från skatt. Detta har delvis administrativa orsaker. Man bedömde att det i praktiken kunde leda till besvärliga gränsdragningssituationer om verksamheten vid en läroanstalt som ger lagstadgad utbildning delas upp och den skattepliktiga utbildningsverksamheten skiljs från den övriga utbildningen. Dessutom ansåg man att en vid tolkning av skattefriheten var viktig av utbildningspolitiska orsaker. När mervärdesskattelagen stiftades ansåg man att de konkurrensproblem som eventuellt uppstår till följd av att den lagstadgade utbildningen är skattefri inte i praktiken är betydande. Den bristande neutraliteten minskas av att de mervärdesskatteskyldiga företagen kan dra av den skatt som ingår i köpta personalutbildningstjänster, och därmed utgör skatten ingen kostnad för företagen. Skatten påverkar inte heller upphandlingsbesluten när det är staten eller kommunen som 5

6 Ministerns svar köper en utbildningstjänst, eftersom skatteeffekten har förhindrats med hjälp av det särskilda budgeteringsförfarande som tillämpas på statens upphandling och det återbäringsförfarande som tillämpas på kommunal upphandling. I den sysselsättningsfrämjande utbildningen ökar inte verksamhetsutövarens kostnader till följd av att utbildningstjänsten är skattebelagd, eftersom arbetskraftsmyndigheterna som köper tjänsten kan tillämpa det särskilda budgeteringsförfarande för statens upphandling som nämns ovan. Därtill kan skattskyldiga företag som erbjuder sysselsättningsfrämjande utbildning dra av den mervärdesskatt som ingår i inköpspriset på sådana nyttigheter som skaffats för utbildningsverksamheten. Med stöd av vad som anförts ovan anser regeringen att det inte finns skäl att med anledning av det skriftliga spörsmålet ändra den nuvarande mervärdesbeskattningen av utbildningsverksamheten. Helsingfors den 21 februari 2011 Finansminister Jyrki Katainen 6