2. luento: Erilaisia verkkopalvelutyyppejä, ideointimenetelmiä ja synopsis Verkkopalvelutyypit Mikä on palvelu? Palvelujen määritelmiä on lukuisia. Palveluja määriteltäessä niitä usein verrataan konkreettisiin ja varastoitaviin tavaroihin. Perinteisillä palveluilla on neljä perusominaisuutta (esim. Grönroos 1990, 60 64): - Palvelut ovat ainakin osaksi aineettomia. - Palvelut ovat prosesseja/toimintasarjoja. - Palvelut kulutetaan (tai koetaan) samanaikaisesti kun niitä tuotetaan. - Käyttäessään palveluja asiakas itse osallistuu palvelutapahtuman tuottamiseen. Palvelutapahtumassa - asiakas saa jotakin > ns. palvelun tekninen ulottuvuus (vastaa kysymykseen: mitä?) - toiminnan (prosessin) kautta > ns. toiminnallinen ulottuvuus (vastaa kysymykseen: miten?) Mikä on verkkopalvelu? Erään määritelmän mukaan verkkopalvelu on verkossa (Internetissä, intranetissä, ekstranetissä) esitettävä multimedia- tai sisältökokonaisuus. Periaatteessa siis kaikista yritysten ym. verkkosivustoista voidaan käyttää nimitystä verkkopalvelu. Määrittelyä voidaan yrittää tarkentaa mainitsemalla muita verkkopalveluille ominaisia piirteitä kuten esimerkiksi - verkko-osoite, joka ilmaisee palveluntarjoajan nimen tai palveluntarjoajalle rekisteröidyn nimen - sisällöntuottaj(i)a ja sisällöntuotannosta vastaava taho - maailmanlaajuinen ja/tai kohdennettu - reaaliaikainen ja/tai pysyvä - mahdollisuus vuorovaikutteisuuteen. (Jussila & Leino 1999.) 1
Verkkopalvelumalleja Verkkopalvelut medialuokittelussa Kuten edellisellä luennolla huomattiinkin, niin eri medioiden rajat hämärtyvät digitalisoitumisen myötä mediakonvergenssi. kohdeviestin kirje personoitu sisältö puhelin kestoviestin sisältöarkistot artikkelitietokannat verkkopalvelu reaaliaikaiset sisällöt pikaviestin sanomalehti personoimaton sisältö televisio, radio joukkoviestin Kuva 1. Verkkopalvelut ja perinteiset mediat (Jussila & Leino 1999, 32) Viestinnälliset verkkopalvelut Verkkopalveluita voidaan tarkastella sen pohjalta kuinka paljon niissä on viestinnällisiä ominaisuuksia ja millaiset ovat palvelun viestinnälliset tavoitteet. Viestinnällisissä palveluissa: - hyöty perustuu verkkopalvelun sisältöön: teksti, kuva, ääni ja/tai liikkuva kuva - asiakkaan näkökulmasta keskeisintä on sisällön tarjoama informaatio tai viihteellisyys - asiakas palaa palveluun yleensä tarvitessaan vastaavankaltaista sisältöä. (Esim. Jussila & Leino 1999.) Viestinnällisissä palveluissa sisältö on keskeisin kilpailutekijä. Suunnittelu- ja toteutustyössä tulee panostaa ensisijaisesti laadukkaaseen sisältöön. Kilpailuetua toisiin samantasoisiin viestintäpalveluihin saadaan toimivilla lisäominaisuuksilla. Esimerkiksi uutispalvelut ja yritysten tuote- tai yritysesitteinä toimivat verkkopalvelut. (Ibid.) Viestinnälliset verkkopalvelut ovat olleet pitkään staattisia. Nykyisin kehitys kulkee yhä dynaamisemman ja toiminnallisemman sisällön suuntaan. (Esim. Jussila & Leino 1999, 32 36; Plumer 2003.) - Staattinen sisältö: sisältö säilyy samanlaisena pitkiäkin aikoja. Lisäksi sisältö on kaikille käyttäjille samanlaista. 2
- Dynaaminen sisältö (dynamic content): sisältö luodaan lennossa ts. sisältö muuttuu katselukertojen välillä. Esimerkiksi Helsingin sanomien tuoreet uutiset http://www.helsinginsanomat.fi/tuoreet/ - Toiminnallinen sisältö: Sisältö muuttuu käyttäjän vaikutuksesta. Antaa käyttäjälle mahdollisuuden vaikuttaa sisältöön eli siihen mitä näkee (ja kuulee). esimerkiksi Pysäköintipeli http://adverts.freeloader.com/zurich/ Operatiiviset verkkopalvelut Siirtyminen operatiivisten palvelujen tarjoamiseen verkon välityksellä edellyttää organisaatiolta suurempaa panostusta. Tällöin tarvitaan myös selvitystä asiakkaiden halukkuudesta käyttää niitä. Operatiivisissa palveluissa - hyöty perustuu siihen, mitä tapahtuu verkkopalvelun ulkopuolella. - verkkopalvelun käyttö saa aikaan tapahtuman, jota ilman palvelu olisi hyödytön. Tärkein kilpailutekijä on palvelun toimivuus. Sisältö liittyy yleensä palvelun käytön opastamiseen ja neuvomiseen. Muulla kuin palvelun toiminnan kannalta merkittävällä sisällöllä voidaan saada kilpailuetua vasta kun palvelun toimivuus ja opastus on samalla tasolla kuin kilpailijalla. Operatiivinen palvelu on aina sisällöltään toiminnallinen, mutta pelkkä toiminnallinen sisältö ei tee verkkopalvelusta operatiivista. Operatiivisilla palveluilla voidaan päästä organisaatiossa esim. kustannussäästöihin. Asiakkaat itse suorittavat toimintoja, joita aiemmin suorittivat organisaation henkilöstö. Esimerkiksi verkkopankki, verkkokauppa. (Esim. Jussila & Leino 1999.) Kohderyhmien mukaan yleisellä tasolla Kohderyhmien mukaan verkkopalvelut voidaan jaotella yleisellä tasolla Internet-, intranet- tai extranet -palveluiksi. - Internet -palvelut: yleisnimitys laajoille ja monipuolisille kohderyhmille suunnatuille palveluille. Palveluita voi periaatteessa käyttää kuka tahansa. Palvelun tarjoaja ei halua rajoittaa pääsyä palveluun vaikka palvelu olisikin kohdennettu tietylle ryhmälle. - Extranet -palvelut: kohderyhmä julkista Internet- palvelua rajatumpi. Ulkopuolisia ei haluta yleensä päästää palveluun. Palvelu on suunnattu yleensä yritysten sidosryhmille tai avainasiakkaille. - Intranet -palvelut: suunnattu yrityksen tai organisaation työntekijöille. Intranetissä on usein informaatiota, jonka joutuminen ulkopuolisille saattaa heikentää yrityksen kilpailuetua. (Esim. Jussila & Leino 1999.) 3
Käyttötarkoituksen mukaan - Viihtymiseen ja elämyksien saamiseen (esim. verkkopelit) - Informaation ja tiedon saamiseen (esim. esittelyt, tuoteluettelot, uutispalvelut) - Opiskeluun (esim. verkkokurssit) - Asiointiin (esim. ajanvaraus) - Vaikuttamiseen (esim. äänestämiseen) - Kuluttamiseen (esim. verkkokaupat) Pohdittavaksi Aina verkkopalvelun idea ei ehkä avaudukaan asiakkaalle (ei ehkä ole tarkoituskaan). Mieti mikä merkitys asiakkaan näkökulmasta on esim. seuraavilla verkkopalveluilla? Mitä lisäarvoa ne tuovat asiakkaalle? Missä tarkoituksessa ne kenties on tehty? Esimerkki 1: Laitilan Wirvoitusjuomatehdas http://www.laitilan.com/ Esimerkki 1: Kia Picanto http://www.kia-picanto.com.katso International Site Lisälukemista: Plumer, D.C. Dynamic Content for Sticky Web Sites [online]. Austin: The University of Texas 2003, [päivitetty] 5.3.2003 [viitattu 17.1.2005]. Saatavissa www-muodossa: <URL: http://www.gslis.utexas.edu/~dcplumer/plumer-dynamic/index.html >. Saatavissa myös pdfmuodossa: <URL: http://www.gslis.utexas.edu/~dcplumer/plumer-dynamic/dynamiccontentrev.pdf > Pdf-versiossa sivut väärässä järjestyksessä. Toimeksianto Toimeksiannossa tilaaja määrittelee minkälaisen verkkopalvelun tai sisällön hän tilaa. Toimeksianto (briefing) on lähtökohtana koko tuotantoprosessille. Toimeksianto on tilaajan vastuulla. Usein se tehdään kuitenkin yhteistyössä, sillä toimeksiannon tulee olla riittävän yksiselitteinen ja kattava, jotta molemmat sekä tilaaja että toimittaja ovat yhtämieltä siitä, mihin lopputulokseen pyritään. (Keränen, Lamberg & Penttinen 2003, 24.) Toimeksiannossa määritellään: - Tavoite: Mihin verkkopalvelua tai -sisältöä tarvitaan? - Tyyli: Miten asiat viestitään? Mitä toiminnallisuus viestittää? - Kohderyhmä: Kenelle verkkopalvelu on suunnattu? Keihin halutaan vaikuttaa? - Jakelu: Millä viestimillä/välineillä verkkopalvelun tai sisällön saavuttaa? - Aikataulu: Millä aikataululla tuotantoprosessin tulee edetä? - Budjetti: Paljonko verkkopalvelun tai sisällön tuotantoprosessi maksaa? Toimeksiantoon on hyvä lisätä myös suunnitelma tiedollisten ja taidollisten resurssien käytöstä tai niihin liittyvistä erityisvaatimuksista sekä tuotantoprosessin aikaisesta vastuunjaosta. Toimeksiannon valmistelussa on hyvä hyödyntää tuotantoprosessin eri asiantuntijaryhmiä. Kaikkien tuotantoryhmän jäsenten tuleekin olla tietoisia toimeksiannon yksityiskohdista ja tilaajan asettamista tavoitteista hyvissä ajoin jo ennen verkkopalvelun tai sisällön varsinaista suunnittelua ja toteuttamista. (Keränen, Lamberg & Penttinen 2003, 24.) 4
Verkkosisältöjen ideointi ja ideointimenetelmiä Verkkosisältöjen tuotantoprosessi hahmotetaan syklinä ideoinnista toteutukseen, ja edelleen ylläpitoon ja jatkokehittelyyn. Tämä eroaa perinteisestä arvonlisäketju ajattelusta, sillä se sisältää spiraalimaista etenemistä: ideoiden, suunnittelun ja toteuttamisen asteittaista syvenemistä tuotantoprosessin aikana. (Vrt. Kauhanen- Simanainen 2001, 71-74.) Kuva 2: Verkkopalvelun tuotantoprosessi. Lähde: Kauhanen-Simanainen 2001, 73) Verkkosisältöjen ideointi lähtee harvoin aivan puhtaalta pöydältä. Usein ideointi käynnistyy, kun on havaittu tarpeita, joihin verkossa voitaisiin vastata. Tarpeet voivat liittyä näkyvyyteen, tunnettuvuuteen, vaikuttamiseen tai sinne halutaan siirtää toimintoja antaa tai saada jotakin. Kaikki ideat eivät ole toteuttamiskelpoisia. On valittava mihin keskittyy ja mitkä ideat jättää sivuun. Toteuttamiskelpoisista ideoista jatketaan seuraavaan vaiheeseen, jossa niitä hiotaan ja syvennetään hankesuunnitelmaksi. Hankesuunnitelmaa kehittyy edelleen rahoittajien, päätöksentekijöiden ja yhteistyökumppaneiden kanssa käydyissä keskusteluissa. (Vrt. Kauhanen- Simanainen 2001, 75.) Jo ideointivaiheessa tulee pohtia sitä, mitä erityistä lisäarvoa verkko voi tuottaa ja mitä erityistä annettavaa verkkosisällöllä tai -palvelulla tulee olemaan. Kriittisen idean tarkastelun lisäksi tarvitaan runsaasti luovuutta ja mielikuvitusta. Ideointitekniikat Ideointitekniikat toimivat parhaiten ryhmätyössä, mutta muutamia voi käyttää myös yksinään työskentelevä suunnittelija. Tavallisimpia ovat mm.: - Tunnettujen vaihtoehtojen järjestelmällinen läpikäyminen ja ratkaisuluettelot, jotka auttavat luomaan uusia ratkaisuyhdistelmiä. Virikkeenä voi käyttää jo olemassa olevien verkkopalveluiden ja sisältöjen formaatteja. (Kauhanen- Simanainen 2001,74.) - 8x8 menetelmässä määritellään ensin ideoitava aihe. Ideoitavan aiheen ympärille ideoidaan kahdeksan aihetta, jotka ovat yhteydessä pääaiheeseen. Kaikkiin kahdeksaan aiheeseen etsitään vielä kahdeksan kuhunkin niihin vaikuttavaa tekijää. Tavoitteena on saada ideoitavaan aiheeseen liittyvät asiat ja mahdollisuudet esille. 5
Esimerkki: Lomamatkan ideointi 8x8 menetelmällä: Matkatoimisto - rekivaraus - kartta - konserttilippu - opaskirja Matkaseura -... Matkan hinta -... Matkavakuutus - rokotukset - matkatavarat Lomamatka Matkan aktiviteetit - ruokailu - nähtävyydet - urheilu - lepo - seurustelu - hankinnat - seikkailu - kulttuuri Matkakohde -... Matkan ajankohta - pääsiäisloma - juhlapyhä - paikallinen ohjelmatarjonta - ostosmahdollisuudet (aukioloajat Matkan merkitys -... - Kaukaiset ajatusmallit on luovan ongelmanratkaisun menetelmä, jossa uutta asiaa pyritään ymmärtämään analogisen päättelyn avulla. Tavoitteena on, että ideoidaan asioita etsimällä analogioita joistain muista käsitemaailmoista. Ne eivät mitenkään liity tutkittavaan ongelmaan, mutta joskus auttavat tuottamaan analogian kautta "hullun mielekkäitä" uusia ideoita. Ajatuksena on, että ideointia helpotetaan analogioiden avulla. (Virkkala, 1994.) Esimerkki: Kello - Matkanvaraus kaukaisen ajatusmallin menetelmällä. - Kaukainen ajatusmalli Kello - Mahdollinen ratkaisu - Hullun mielekäs sovellus Matkanvaraus - pyöreä - pyöreä matkavaraus - kiertomatkojen varaukset - metallinen - kova matkavaraus - matkan vahvistus - taskukello - pieni matkavaraus - paikallismatkojen varaus - ruokakello - ruokamatkavaraus - ruokavaraus matkalle - herätyskello - herätys matkavaraus - äkkilähdöt - ajanotto - kesto matkanvaraus - matkavahtipalvelu 6
- SWOT analyysi ( Strengths, Weaknesses, Opportunities, Threats), jossa ideoitavasta aiheesta nelikenttäanalyysien avulla kartoitetaan vahvoja ja heikkoja ominaisuuksia sekä ympäristön sille kohdentamia uhkia ja mahdollisuuksia. - Synektiikkamenettely: monivaiheinen toimintakaava, jossa rohkaistaan yhteistä ideointia ja kehittelyä sekä pidetään ajatukset poissa vanhoista ratkaisuista. Välillä tehdään ajatuksissa "ekskursio" eli irrottaudutaan tutkittavasta ongelmasta ja samalla myös niistä vanhoista urista, joihin ajatukset olivat juuttuneet. Synektiikan menetelmällä, joka on kehitetty työyhteisöjen käyttöön USA:ssa 1950-luvulla. Synektiikkaistuntoon osallistuvilla on kolmenlaisia rooleja: yksi (tilaaja/asiakas) tuo esille ongelman, johon etsitään ratkaisua. Ratkaisu pyritään löytämään asiantuntijoiden (toteuttajien) avulla. Näitä voi olla 1 tai useampia. Ohjaaja puolestaan pitää lankoja käsissään ja huolehtii siitä, että istunto noudattelee menetelmän periaatteita. Istuntojen tulokset kirjataan raporteiksi. Raporteissa esitetään sekä ongelmanasettelu että ratkaisumallit. - Aivoriihi: 5-12 hengen kokouksessa pyritään tuottamaan paljon idearaakileita. Niiden arvostelu kokouksessa on kielletty, jotta luova ilmapiiri säilyy. Jokainen esittää vuoron perään yhden idean kerrallaan. Ideat tulee esittää vapaasti, ilman itsekritiikkiä. Mikäli jollakin ei ole sopivaa ideaa, vuoro siirtyy seuraavalle, "ohi" toteamuksella. Kaikki ideat ovat yhteisiä ja niitä tulee kehittää edelleen. "Määrä tuottaa laatua" - kun ideoita on paljon, niin joukossa varmaan on jokunen kehityskelpoinenkin. Parhaimmillaan aivoriihitoiminta on sekä tuloksekas että motivoiva työskentelytapa. - Ongelmanratkaisukaavion keskeisin periaate on keskittyä yhteen asiaan tai kysymykseen kerrallaan. Mikäli tässä ei onnistuta on melko varmaa, että ratkaisu jää puolitiehen. Vaiheet ovat: Mikä on ongelma? Mitkä ovat sen syyt? Mitkä ovat ratkaisuvaihtoehdot? Mikä on paras ratkaisuvaihtoehto? - Tuumatalkoot on Innotiimi Oy:n kehittävä työmenetelmä ideointiin. Ideointitalkooseen varataan fläppipaperia (tai kertakäyttölakanoita), tusseja ja maalarinteippiä (ja musiikkia). - Aluksi määritellään aihe, jota halutaan ideoida tai ongelma, joka vaatii ratkaisun. Jokainen osallistuja miettii aihetta hetken yksikseen. - Ympäri huonetta kiinnitettyihin fläppeihin kirjataan ideointikävelyvaiheen aikana ideoita tai ratkaisuehdotuksia. Hullutkin ideat ovat sallittuja! Omia ja toisten ideoita saa myös kehitellä eteenpäin koko ajan. Osallistujat eivät keskustele keskenään kävelyn aikana. - Arviointiprosessi aloitetaan, kun taulut ovat täynnä tai ideoita ei enää synny. Fläpit luetaan ääneen. Epäselvistä ideoista voidaan keskustella lyhyesti, mutta tässä vaiheessa ideoista ja niiden toimivuudesta ei vielä ole tarkoitus juurikaan keskustella. - Tämän jälkeen osallistujat jatkavat kävelyä ja merkitsevät plussia hyvien ideoiden kohdalle (korkeintaan kolmeen omaan). Osallistujat eivät vieläkään saa arvioida ääneen ideoita. Kun kaikki ovat merkinneet plussia, eniten plussia saaneista ideoista keskustellaan lyhyesti. - Sitten osallistujia pyydetään merkitsemään järjestysnumerot mielestään kolmen parhaan idean tai ratkaisuehdotuksen viereen. 2-5 eniten ääniä saanutta ideaa tai ehdotusta valitaan jatkokäsittelyä varten. - Osallistujat arvioivat pareittain noin 10-15 min. ajan kunkin idean tai ehdotuksen hyviä ja huonoja puolia. Näkemykset esitellään ja ne kirjataan fläpeille. Käytännön ongelmat nostetaan esille pohdittavaksi. - Lopuksi valitaan esimerkiksi äänestämällä kaikkein toteuttamiskelpoisin idea. 7
Kaikille näille menetelmille yhteisiä periaatteita ovat mm. seuraavat: - aluksi määritellään tavoite tai aihe, ei kuitenkaan liian tarkasti - ideointivaiheessa ideoita ei pidä arvostella muuta kuin myönteisesti - ideat pitää heti kirjata ylös tai nauhoittaa, sillä niitä voi tulla monta yhtaikaa - hautumisjaksoja tarvitaan, jopa yön yli nukkumistakin. Lisälukemista Sahlberg P., Meisalo, V., Lavonen, J. & Kolari, M-L. 1993. Luova ongelmanratkaisu koulussa. Helsinki: Painatuskeskus. Meisalo, V., Sutinen, E. & Tarhio, J. 2000. Modernit oppimisympäristöt. Tietotekniikan käyttö opetuksen ja oppimisen tukena. Juva: WS Bookwell Oy. Kuitunen, H. Luovan ongelmanratkaisun menetelmät ja prosessi [online]. Vantaa: Fineduca, 1997, [päivitetty] 13.11.2003 [viitattu 17.1.2005]. Aivoriihet. Saatavissa www-muodossa: <URL: http://www.oph.fi/page.asp?path=1;443;3086;3987;19384;25359;25360;25372 >. Synopsis Synopsis on elokuvatuotannossa yms. paljon käytetty suunnitteludokumentti ja soveltuu perusideansa pohjalta hyvin hypermediatuotannon ja verkkopalvelun suunnittelun työvälineeksi. Synopsis on tiivistelmä verkkopalvelun sisällöstä ja toiminnallisuudesta. Se on eräänlainen hahmotelma tai luonnos; paperi, josta selviää palvelun sisältö ja muoto. Synopsiksen tehtävä on ennen muuta tiivistää verkkopalvelun perusideat. Synopsis ei sisällä kuvallisia tai muita yksityiskohtaisia ratkaisuja. Ne vain rajoittaisivat tulevaa kirjoittamisprosessia. Synopsis on tärkeä sekä rahoittajalle, tuottajalle, toteuttavalle työryhmälle että myös käsikirjoittajalle itselleen. Synopsis on hyvä käsikirjoittamisen vaihe, koska siinä kokonaisuus ei vielä peity yksityiskohtien alle. Hyvässä synopsiksessa keskeinen idea, perusristiriita ja rakenne ovat selvästi hahmotettavissa. (vrt. Elokuvataju.) Suunnittelijan tai käsikirjoittajan kirjoittamassa synopsiksessa määritellään: - aihe, - kohdeyleisö, - käyttötapa- ja tarkoitus sekä - tavoite. Tämän perusteella voidaan tehdä alustava - rakennekaavio, - sisältöjäsennys, - käyttöliittymän ominaisuus- ja toimintamäärittelyt, - toiminnallisuuden määrittely, - aikataulu ja - budjetti. Synopsiksen perusteella voi etsiä mahdollisia uusia yhteistyökumppaneita tai rahoittajia palvelulle. Synopsista voidaan käyttää myös ideoista syvennettyjen hankesuunnitelmien ajatusten julkiseen testaukseen ts. mietitään kannattako koko hankesuunnitelmaa työstää tämän valmiimmaksi. 8
Synopsiksen laatimista auttaa, jos koittaa vastata siinä seuraaviin kysymyksiin: - Mitä ollaan tekemässä? - Tuotetaanko kokonaan uusi verkkopalvelu? - Kehitetäänkö jo olemassa olevan kaltaista verkkopalvelua? Voidaanko käyttää hyväksi tai täydentää olemassa olevaa? - Onko kyse pysyvän, suhteellisen staattisen verkkopalvelun tuottamisesta vai hyvin nopeasti muuttuvan palvelun tuottamisesta? - Mikä on palvelun/sisällön laajuus? - Millaista toiminnallisuutta ja millaisia mediaelementtejä on tarpeen tuottaa? - Onko verkkopalvelun tarkoitus olla itsenäinen vai kuuluuko se osaksi jotakin palveluprosessia? - Miksi on lähdetty hankkeeseen? - Mikä on hankkeen päämäärä ja tavoite? - Mihin ongelmiin koitetaan verkkopalvelulla saada ratkaisuja? - Mikä on keskeinen sisältö? - Kenelle sovellus tehdään? - Keitä käyttäjiä sovelluksella on? - Ketkä tekevät verkkopalvelun ja keiden kanssa? - Millainen on sovelluksen tyyli? - Millainen on sovelluksen rakenne? - Mediavalinnat - miten informaatio välitetään? - Kuinka verkkopalvelu aiotaan toteuttaa? Mikä sen idea on teknisesti, teknologisesti ja sisällöllisesti? - Mikä on sovelluksen käyttöympäristö? - Mitkä ovat hankkeen kustannukset ja resurssit? - Millä aikataululla tuotanto toteutetaan? - Mitkä ovat mahdolliset jatkotoimenpiteet? (vrt. Luukkonen 2000) Loppukevennys (Kymppiuutisten malliin)... ja jos joku ei saa aikaiseksi synopsista, niin voi arpoa itselleen synopsiksen aiheen synopsisgeneraattorilla http://koti.kontu.la/jpesonen/synopsisgeneraattori.html 9
Lähteet: Elokuvantaju -oppimateriaali [online]. Helsinki: Taideteollinen korkeakoulu,. [viitattu 17.1.2005]. Synopsis. Saatavissa www-muodossa: <URL: http://elokuvantaju.uiah.fi/2001/oppimateriaali/kasikirjoitus/synopsis.jsp >. Grönroos, C. 1990. Nyt kilpaillaan palveluilla. 2. painos. Suom. M. Tillman. Helsinki: Weilin+Göös. Jussila, M. & Leino, A. 1999. Net. Verkkoviestinnän käsikirja. Helsinki: Inforviestintä. Kauhanen-Simanainen, A. 2001. Sisältöä verkkoon mitä sisällön tuottajan pitää hallita. Vammala: Vammalan kirjapaino Oy. Keränen, V., Lamberg, N. & Penttinen, J. 2003. Digitaalinen viestintä. Porvoo: WS Bookwell. Luukkonen, J. 2000. Digitaalisen median käsikirjoitusopas. Helsinki: Oy Edita Ab. Plumer, D.C. Dynamic Content for Sticky Web Sites [online]. Austin: The University of Texas 2003, [päivitetty] 5.3.2003 [viitattu 17.1.2005]. Saatavissa www-muodossa: <URL: http://www.gslis.utexas.edu/~dcplumer/dynamiccontent.html >. Saatavissa myös pdf-muodossa: <URL: http://www.gslis.utexas.edu/~dcplumer/plumer-dynamic/dynamiccontent-rev.pdf > Pdfversiossa sivut väärässä järjestyksessä. Virkkala, V. 1994. Luova ongelmanratkaisu. Tiedon hankinta ja yhdistely toimiviksi kokonaisuuksiksi ammateissa, harrasteissa ja kotielämässä. Vammala: Vammalan kirjapaino. 10