P5_TA(2003)0212 Kehitysmaiden toimintaedellytysten parantaminen Euroopan parlamentin päätöslauselma kehitysmaiden toimintaedellytysten parantamisesta (2002/2157(INI)) Euroopan parlamentti, joka ottaa huomioon 23. kesäkuuta 2000 Cotonoussa allekirjoitetun AKT EYkumppanuussopimuksen (Cotonou-sopimus) 1, ottaa huomioon vuonna 1992 Rio de Janeirossa pidetyn ympäristö- ja kehityskonferenssin Agenda 21 -toimintaohjelman loppupäätelmät ja erityisesti kohdan 34, ottaa huomioon vuonna 2002 Johannesburgissa pidetyn kestävän kehityksen huippukokouksen poliittisen julistuksen, ottaa huomioon Kairossa 3. ja 4. huhtikuuta 2000 Afrikan yhtenäisyysjärjestön ja EU:n suojeluksessa pidetyn Euroopan unionin ja Afrikan huippukokouksen toimintasuunnitelman, ottaa huomioon WTO:n ministerikokouksen Dohassa (Qatar) 14. marraskuuta 2001 hyväksytyn julistuksen (Dohan julistus), ottaa huomioon komission vuotta 2001 koskevan vuosikertomuksen EY:n kehitysyhteistyöpolitiikasta ja ulkoisen avun täytäntöönpanosta (KOM(2002) 490), ottaa huomioon komission tiedonannon komission lainsäädäntö- ja työohjelmasta vuodeksi 2003 (KOM(2002) 590), ottaa huomioon kehitysyhteistyövaliokunnan 28. toukokuuta 2002 järjestämässä julkisessa kuulemistilaisuudessa pidetyt puheenvuorot, ottaa huomioon työjärjestyksen 163 artiklan, ottaa huomioon kehitysyhteistyövaliokunnan mietinnön (A5-0066/2003), A. katsoo, että kehityspolitiikat ovat tähän mennessä paljolti epäonnistuneet ensisijaisen tavoitteensa, köyhyyden vähentämisen, saavuttamisessa ja että taloudelliset ja tekniset toimet eivät yksin riitä ratkaisemaan köyhyyden ongelmaa eivätkä takaamaan kestävää kehitystä, 1 EYVL L 317, 15.12.2000, s. 3.
B. katsoo, että yksi syy kehityspolitiikkojen tuloksettomuuteen on ollut ulkomaisiin malleihin turvautuminen, C. katsoo, että kehitysyhteistyöpolitiikan tehostamiseksi on tarpeellista määritellä politiikalle uusi lähestymistapa, jossa keskeisellä sijalla ovat toimintaedellytysten parantaminen ja kohdemaiden vastuullistamiseen perustuva osallistuva prosessi, D. ottaa huomioon Cotonoun sopimuksessa valtioista riippumattomille toimijoille osoitetun roolin kehityspolitiikkojen määrittämisessä, täytäntöönpanossa ja arvioinnissa, E. katsoo, että Afrikan kehittämistä edistävän uuden kumppanuuden (NEPAD) lähestymistapa perustuu siihen, että afrikkalaiset vastaisivat itse omasta kehityksestään ja toimisivat itse sen edistämiseksi, F. katsoo, että koulutus on tärkeä väline köyhyyden vähentämisessä ja kestävän talouskehityksen perustan luomisessa, minkä vuoksi sen tulee olla oleellinen osa toimintaedellytysten parantamisprosessia, G. katsoo, että aids ja muut köyhyyteen liittyvät sairaudet muodostavat suuren esteen minkä tahansa kehityspolitiikan mukaan lukien toimintaedellytysten parantamiseen tähtäävien politiikkojen menestykselle, H. katsoo, että ihmisoikeuksien kunnioittamisella sekä tiettyjen demokraattisten ja avointen toimielinten olemassaololla on kehityspolitiikkojen tehostamisessa keskeinen asema, I. katsoo, että korruptio vahingoittaa yhteiskunnan moraalia, johtaa usein valintoihin, jotka eivät ole tarkoituksenmukaisia väestön todellisten tarpeiden kannalta, nostaa tuotteiden ja palvelujen hintoja merkittävästi sekä vie vakavalla mielellä liikkeellä olevilta sijoittajilta motivaation investoida, J. katsoo, että avun sidonnaisuuksien purkaminen kannustaa kehitysmaita osallistumaan niiden oman kehityksen määrittämiseen ja auttaa vähentämään korruptiota, K. katsoo, että alueella järjestetyt seminaarit ovat osoittautuneet hyödyllisiksi, mistä esimerkkinä Euroopan kehityspolitiikkojen hallinnointikeskuksen (European Centre for Development Policy Management) yhdessä Euroopan parlamentin jäsenten kanssa Korovelussa Fidji-saarilla järjestämä seminaari, L. on tietoinen, että kauppasuhteet ovat yksi taloudellisen kasvun kiistattomista moottoreista ja sen vuoksi tärkeä tekijä kehitysmaiden valmiuksien vahvistamiseksi ja kyseisissä maissa esiintyvän köyhyyden pois kitkemiseksi, M. muistuttaa mieliin Dohan julistuksen, jossa vahvistetaan, että tekninen tuki ja toimintaedellytysten parantaminen ovat monenvälisen kauppajärjestelmän kehityksen perusta, N. muistuttaa, että Dohan kehitysohjelmassa Euroopan unioni sitoutui parantamaan kehitysmaiden kaupallisia toimintaedellytyksiä kaikilla kauppaan liittyvillä aloilla toteutettavien teknisten tukitoimien kautta,
O. katsoo, että köyhimpien maiden yksipuolinenkaan pääsy kehittyneiden maiden markkinoille ei mitenkään riitä takaamaan kauppavirtojen todellista kehitystä, mikäli sen lisäksi ei paranneta köyhimpien maiden teollisuuden ja maatalouden toimintaedellytyksiä, kykyä noudattaa tuontimaissa voimassa olevia erityisesti terveysja kasvinsuojelualan sertifiointi- ja standardointivaatimuksia sekä markkinointikanavien tuntemusta, P. ottaa huomioon uusien teknologioiden, erityisesti Internetin, merkityksen toimintaedellytysten parantamiseksi, Q. katsoo, että on tarpeellista arvioida toimintaedellytysten parantamiseksi tähtääviä politiikkoja ja ottaa kyseisissä arvioissa huomioon paikallisyhteisöjen mielipiteet, 1. katsoo, että on välttämätöntä määrittää uudelleen yhteistyömenetelmät, niin että painotetaan kehitysyhteistyöpolitiikkaa, joka perustuu toimintaedellytysten parantamiseen ja sen tiedostamiseen, että yksilöiden ja organisaatioiden on kehitettävä kykyään ja valmiuksiaan kehitystavoitteiden saavuttamiseksi; 2. katsoo, että kehitysmaiden toimintaedellytysten parantamiseen tähtäävän politiikan tulee pohjautua seuraaviin periaatteisiin: tuensaajien osallistuminen ensisijaisten kehitystavoitteiden ja niiden saavuttamiseksi käytettävien menetelmien valintaan vastuullistamisen periaatetta noudattaen, niin että tuensaajat olisivat itse vastuussa kyseisistä valinnoista, laadullisten tavoitteiden määrittäminen moniulotteisesta näkökulmasta, joka kattaa yhteiskunnan eri tasot ja toimijat, kehitysprosessin jatkuvuus ja kestävyys, kokemustenvaihto paikallisyhteisöjen, eteläisen pallonpuoliskon kansalaisjärjestöjen, kehitysmaiden paikallisviranomaisten ja valtion toimielinten välillä; 3. toistaa, että toimien, joilla pyritään takaamaan yleismaailmallinen oikeus koulutukseen ja kitkemään pois aids ja muut köyhyyteen liittyvät sairaudet, tulee olla olennainen osa toimintaedellytysten parantamisprosessia; 4. pyytää komissiota laatimaan tiedonannon toimintaedellytysten parantamisesta ja kyseisen käsitteen oletetusta asemasta kehitysyhteistyöpolitiikalle määriteltävässä uudessa lähestymistavassa ja pyytää, että komission tiedonannossa hyvästä hallintotavasta painotetaan toimintaedellytysten parantamista; 5. korostaa läheisyyden merkitystä toimintaedellytysten parantamisessa ja on täten tyytyväinen komission noudattamaan hajauttamispolitiikkaan; 6. korostaa julkisten elinten sekä keskushallinnon että paikallistason ja erityisesti parlamentaaristen instituutioiden toimintaedellytysten parantamisen merkitystä demokraattisten rakenteiden ja oikeusvaltion ja hyvän hallintotavan tehostamiseksi sekä korruption torjumiseksi; arvioi, että yksi kyseisiä toimintaedellytyksiä parantavista
keinoista on tasavertainen kokemustenvaihto avunantaja- ja -saajamaiden parlamenttien jäsenten välillä; muistuttaa tässä yhteydessä AKT:n ja EU:n yhteisen parlamentaarisen edustajakokouksen olennaisesta tehtävästä; 7. on tyytyväinen komission tiedonantoon avun sidonnaisuuksien purkamisesta ja pyytää avunantajamaita käyttämään riippumattomia tahoja avustushankkeiden valintaprosessissa, jotta vältettäisiin mahdolliset avunantaja- ja avunsaajamaiden etuja koskevat erimielisyydet; 8. pitää välttämättömänä poliittisten puolueiden toimintaedellytysten ja rahoitusmuotojen parantamista, jotta kansalaisten osallistuminen demokraattiseen prosessiin ja heitä koskevien päätösten tekemiseen voidaan taata; 9. korostaa paikallis- ja alueyhteisöjen, perinteisten yhteisöllisten rakenteiden, kansalaisjärjestöjen, kirkkojen ja ammattiyhdistysten avainasemaa toimintaedellytysten parantamisprosessissa ja pyytää komissiota tukemaan edellä mainittuja tahoja tässä tehtävässä; 10. katsoo, että on tarpeellista edistää yhteiskunnan ääriryhmien itsenäistä järjestäytymistä, jotta köyhyydestä eniten kärsivät yhteisöt voisivat osallistua oman alueensa kehittämiseen; 11. katsoo, että kehitysmaiden kansalaisten edellytyksiä asioida valtion hallinnon eri tasoilla tulisi myös parantaa ja että valtion hallinnon avoimuus tulisi taata; 12. pyytää komissiota huolehtimaan yhteistyössä avunantajamaiden ja niiden viranomaisten ja järjestöjen kanssa, joille myönnetään tukea toimintaedellytysten parantamiseksi, että kehitysmaiden kansalaisyhteiskunnan toimintaedellytysten parantaminen kohdistuu kaikkiin kansallisiin strategia-asiakirjoihin valittuihin ensisijaisiin toiminta-aloihin Cotonoun sopimuksessa valtioista riippumattomille toimijoille osoitetun tehtävän mukaisesti; 13. vaatii Euroopan yhteisön valtuuskuntia kuulemaan kansallisten strategia-asiakirjojen laatimisen yhteydessä säännöllisesti paikallisia kansalaisjärjestöjä ja paikallisyhteisöjä tavoitteista, jotka olisi saavutettava toimintaedellytysten parantamiseksi; 14. pyytää komissiota toimimaan niin, että kehitysmaiden kansalaisyhteiskunnan toimintaedellytysten parantamisesta tulee osa kaikkia kehitysyhteistyötoimia viittaamalla kehitysyhteistyötä koskevien budjettikohtien oikeusperustassa siihen erityisesti; 15. pyytää komissiota korostamaan kehitysyhteistyöpolitiikassaan maatalouden ja kaupan toimintaedellytysten parantamista, tuontimaissa voimassa olevien normien erityisesti terveys- ja kasvinsuojelunormien tuntemuksen ja noudattamisen parantamista sekä markkinointikanavien valvonnan parantamista sekä pyytää komissiota asettamaan tämän saavuttamiseksi täsmälliset, kansallisten strategia-asiakirjojen mukaiset tavoitteet; 16. on tyytyväinen komission ja jäsenvaltioiden antamasta sitoumuksesta tukea 19 miljoonan Sveitsin frangin suuruisella summalla (joka on 63 prosenttia avustusten kokonaismäärästä) Dohan kehitysohjelman maailmanlaajuista rahastoa (Doha
Development Agenda Global Trust Fund), joka perustettiin edistämään teknistä tukea ja auttamaan kehitysmaita parantamaan niiden toimintaedellytyksiä, jotta ne voisivat osallistua täysin kansainväliseen kauppaan; 17. pitää myönteisenä Geneveen EU:n tukemana perustettua AKT-edustustoa, jonka tavoitteena on auttaa AKT-maita parantamaan toimintaedellytyksiään monenvälisissä neuvotteluissa, mutta varoittaa teknisestä ad hoc -avusta, jolla pyritään ainoastaan auttamaan kehitysmaita täyttämään kauppasopimusten velvoitteet, mikä ei sinänsä paranna todellisia toimintaedellytyksiä; on tyytyväinen, että komissio on varannut AKTedustuston toimintaan 20 miljoonan euron suuruisen tuen; 18. katsoo, että on myös tärkeää vahvistaa kehitysmaissa toimivien pienten ja keskisuurten yritysten toimintaedellytyksiä, jotta kehityksen tuomat edut leviäisivät mahdollisimman laajalti ja jotta niiden tuotteet pystyisivät kilpailemaan Euroopan unionista ja muista kehittyneistä maista peräisin olevien tuotteiden kanssa; 19. pyytää komissiota toteuttamaan toimintaedellytysten parantamiseen tähtäävien politiikkojen systemaattisen arvioinnin ja tekemään siihen tarkoitukseen monialaisia tutkimuksia, mukaan lukien sosiologiset näkökohdat huomioon ottava tutkimus, sekä katsoo, että paikallisia kansalaisjärjestöjä ja paikallisyhteisöjä olisi kuultava kyseisessä prosessissa; 20. katsoo, että on välttämätöntä luoda tarvittavat mekanismit kaikilla tasoilla, jotta toimintaedellytysten parantamisen alalla työskentelevien kansainvälisten instituutioiden välinen koordinaatio ja työn täydentävyys pystytään takaamaan; 21. kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle ja komissiolle sekä jäsenvaltioiden hallituksille.